|
|
Kirjoitussarjassa asiantuntijat eri viranomaisista ja muista organisaatioista pohtivat, miten työperäistä hyväksikäyttöä Suomessa voisi torjua mahdollisimman tehokkaasti. Kirjoitussarja on jatkoa tapahtumalle Riistotyö Suomessa [.fi]›. |
Tiheämpiä yhteyksiä uhrien suojaksi
Lotta Palonen, tarkastaja, Lupa- ja valvontavirasto, työsuojeluosasto, 21.9.2026
Osaava toimittaja siihen vaadittiin, mutta vihdoin työsuojelutarkastajille tuttu fakta on läpäissyt yleisen tietoisuuden: työperäistä hyväksikäyttöä esiintyy kautta Suomen ja kaikilla mahdollisilla aloilla. Suhteellisen pieni määrä toimijoita pystyy kehittämään ketterästi uusia tapoja kerätä taloudellista hyötyä ihmisiltä, jotka eivät tiedä oikeuksiaan tai uskalla toimia.
Saavutettu laajempi tietoisuus on suuri mahdollisuus – ja samalla ohikiitävä sellainen. Julkisen keskustelun perusteella vaikuttaa, että reilulla ja rehellisellä toiminnalla on Suomessa laaja tuki. Joten millaisia hidasteita poistamalla nopeutettaisiin työperäisen hyväksikäytön kitkemistä? Mitä jokainen meistä voisi eri rooleissamme tehdä?
1990-luvun viranomaistoimintaa 2020-luvun Suomessa
Työsuojeluviranomainen on perusoikeuksiin ja laillisuusperiaatteeseen sitoutunut viranomainen. Se tarkoittaa, että valvonnan kohteiden oikeuksien rajoittamiselle ja työsuojelutarkastajan pyynnöille on aina oltava vankka peruste lainsäädännössä. Tässä ei ole mitään väärää.
Valvonnan kohteet eivät kuitenkaan aina kunnioita lakeja. Lain mukaan ja sakon uhalla yritysten tulisi esimerkiksi ilmoittaa viipymättä tietonsa yritys- ja yhteisötietorekisteriin (YTJ). Viranomaisten huomiota välttelevien työnantajien kohdalla tiedot ovat kuitenkin usein niukkoja ja välillä vanhentuneita. Posti- tai käyntiosoite voi olla vanhentunut, vastuuhenkilöt voivat olla vaihtuneet Kaupparekisteriin merkityistä. Ajantasaisten, toimivien yhteystietojen metsästäminen viekin osalla tarkastuksista uskomattoman paljon aikaa.
Toimivan puhelinnumeron ja sähköpostiosoitteen puutteessa edessä on todisteellinen tiedoksianto, eli tyypillisesti kuukausia kestävä rumba, jossa työnantajaa tavoitellaan paperipostin ja lopulta haastemiesten välityksellä. Emme saa hallintolain nojalla olettaa, että työnantaja lukee esimerkiksi sähköpostiaan. Samaan aikaan tuntuu mahdottomalta, että 2020-luvun Suomessa pystyisi harjoittamaan yritystoimintaa ilman yhteystietoja, joista esimerkiksi asiakkaat tavoittavat yrityksen muutenkin kuin kirjepostilla.
Työsuojelutarkastajat eivät myöskään tavoita kaikkia ulkomaisia työntekijöitä – eivätkä edes kaikkia niitä, jotka olisivat todella tarpeen tavoittaa. Oleskelulupia on myönnetty tätä kirjoitettaessa edellisten 12 kuukauden aikana 96 982. Ulkomaisen työvoiman käytön tarkastajia taas on kirjoitushetkellä 34, joista kokoaikaisia 30. Kohdennamme valvontaa riskiperusteisesti omaa tiedonhankintaa ja viranomaistietoja yhdistellen, mutta pulmana on, että rikoksia suunnitteleva taho harvemmin ilmoittaa viranomaisille etukäteen suunnitelmistaan. Aukkoja jää väistämättä. Tekoälylläkin toimintaamme voidaan tehostaa vain rajallisesti, koska henkilötietoja ja salassa pidettäviä tietoja ei saa antaa tekoälyn käyttöön hyvästä syystä ja toisaalta koska työpaikalla käy työntekijää haastattelemassa ihminen, ei kone.
Ihmisten luomat rakenteet ovat ihmisten muokattavissa
Hyvä uutinen on, että ihmisten luomat rakenteet ovat ihmisten muokattavissa. Toinen hyvä uutinen on se, että paljon tehdään jo nyt. Oleskelulupaprosessissa kaikkien hakijoiden asia arvioidaan henkilökohtaisesti ja siinä näen itse suuren potentiaalin. Oleskelulupapäätöksen yhteydessä annetaan jo nyt perustietoa Suomesta ja usein vielä hakijan omalla kielellä. Ehkä tätä annettavaa tietoa pystyisi vielä muokkaamaan paremmin läpäiseväksi vaikkapa ruohonjuuritason työtä tekevien järjestöjen tuella.
Työsuojeluviranomaiselle on myös esitetty mahdollisuutta määrätä laiminlyöntimaksu työaika-asiakirjojen puuttumisesta. Juuri tällaisia toimia tarvitaan. Yritystoiminnan tarkoitus on voiton tuottaminen ja taloudelliset seuraamukset tuovat työnantajan velvollisuudet liiketoiminnan ytimeen. Työaikakirjanpidon ja työvuoroluettelon pitäminen ovat välttämätön ensimmäinen askel kohti oikean palkan maksamista.
Ja vielä viimeinen hyvä uutinen on se, että niin moni palveluita ostava ja käyttävä taho on herännyt hyväksikäytön laajuuteen. Näillä tahoilla on myös tietoa, jota viranomaisilla ei ole: huomattavan alhaisia hintoja tarjouskilpailuissa, näköhavaintoja erittäin pitkää päivää tekevistä työntekijöistä ym.
Tässä voimme auttaa toisiamme. Työsuojelun tarkastuskertomukset ovat jo nyt julkisia ja ne saa kuka tahansa pyytämällä meidän kirjaamostamme vaikkapa alihankkijan valinnan tueksi. Erityisesti toistuvat kehotukset ja siirrot työsuojeluviranomaisen käsittelyyn pistäisin merkille. Ne kertovat, että työsuojelutarkastajan väliintulo ei ole riittänyt vakavan puutteen pysyvään korjaamiseen.
Toisaalta kuka tahansa voi auttaa työsuojeluviranomaista. Meille voi ilmoittaa havaitsemistaan tai epäilemistään puutteista [.fi]› ja mitä tarkemmat tiedot esimerkiksi työntekopaikasta ja -ajasta meillä on, sitä paremmat mahdollisuudet meillä on tavoittaa työntekijöitä haastateltavaksi. Jokaisesta tiedonmurusta emme lähde tarkastukselle, mutta erityisesti tarkat ja toistuvat vihjeet yhdistettynä toisilta viranomaisilta saatuihin tietoihin auttavat meitä arvioimaan, minne olisi syytä suunnata valvontaa.
Työperäistä hyväksikäyttöä on siis mahdollista ehkäistä paljon tehokkaammin. Siinä joka sektori ja jokainen yksittäinen ihminenkin pystyvät olemaan avuksi.
Ratkaisuja riistotyöhön – Maahanmuuttovirasto torjuu hyväksikäyttöä jo ennen maahantuloa
Tuuli Huhtilainen, prosessinomistaja, Maahanmuuttovirasto, Työntekijän oleskeluluvat ja kausityö, 24.8.2026
Maahanmuuttovirasto tekee päätökset maahanmuutto-, turvapaikka-, pakolaisuus- ja kansalaisuusasioihin ja ylläpitää Suomen vastaanottojärjestelmää. Viime vuonna teimme päätöksen yli 30 000 työperusteiseen hakemukseen. Näistä 85 % oli myönteisiä. Käsittelemme hakemukset sujuvasti ja tehokkaasti, osin automaatiota hyödyntäen.
Meillä on myös merkittävä rooli työperäisen hyväksikäytön, ihmiskaupan, harmaan talouden ja laittoman maahantulon torjunnassa. Hakemuskäsittelyssä selvitämme työpaikan tietoja, työehtoja ja hakijan valmiuksia elää Suomessa ja arvioimme riskiä joutua hyväksikäytetyksi. Haastattelemme tarvittaessa myös luvan hakijoita. Lisäksi luvan myönnettyämme teemme jälkivalvontaa ja tarkastelemme, että maahantulon ja maassa oleskelun edellytykset yhä täyttyvät.
Työlupaprosessissa työnantaja on vastuussa työehtojen ilmoittamisesta ja työntekijän ammattitaidosta: hallitseeko kokki hygienian, onko hoitajalla lääkeosaamista, millä tasolla on työntekijän kielitaito ja ymmärrys tehtävistään. Työnantaja vastaa rekrytoinnin eettisyydestä kokonaisuudessaan eli myös siitä, että töihin tuleva ei joudu maksamaan työpaikastaan ja oleskeluluvastaan muuta kuin hakemuksen käsittelymaksun. Kynnysrahan maksaminen työnantajalle tai työpaikan järjestäneelle on silti valitettavan yleistä. Moni tulija ei itse pidä sitä vääränä, sillä moni heistä ajattelee, että kaikkihan maksavat. Siksi tästä ei meille aina kerrota, vaikka kysymme.
Työluvan hakijan valmius ja osallisuus
Ulkomaalaisen työntekijän valmiudet ja osallisuus omassa lupa-asiassaan on tärkeää. Ei ole harvinaista, että viranomaisille esitetään eri ehdot työsuhteesta kuin tosiasiassa on sovittu. Riski pienenee, kun oleskeluluvan hakija tietää ja ymmärtää työnantajan hakemuksessa ilmoittamat työehdot. Ei myöskään ole poikkeuksellista, että joku on tehnyt lupahakemuksen hakijan puolesta.
Koska Suomen viranomaisten kanssa on asioitava suomeksi, ruotsiksi tai englanniksi eikä kaikkien Suomeen töihin tulevien kielitaito aina kata näitä kieliä, on puolesta asioiminen sinänsä ymmärrettävää. Jos voisimme nykyistä paremmin varmistua siitä, että hakija itse on hakemuksensa takana ja ymmärtää, mihin on hakeutumassa ja millä ehdoilla, hyväksikäyttöä olisi vähemmän. Me viranomaiset kehitämme jatkuvasti prosessejamme, mutta lainsäädäntöäkin voisi tältä osin ehkä kehittää.
Jonkin Suomessa käytettävän kielen osaaminen auttaisi paitsi hakemusvaiheessa, myös parantaisi valmiutta hakea apua, jos täällä joutuu pulaan. Työn perässä Suomeen muuttavia ei myöskään kotouta kukaan, eikä kellään ole velvollisuutta järjestää heille kielikoulutusta. Valitettavasti tämä ryhmä jäi uudessakin kotoutumislaissa katveeseen. Toisaalta työntekijän aika ja voimat opiskeluun voivat olla niukat, jos hän tekee pitkää päivää mahdollisen kynnysrahan kattamiseksi ja perheenyhdistämisen mahdollistavan toimeentulon hankkimiseksi. Kielitaidoton työntekijä jää näin työnantajastaan riippuvaiseen, haavoittuvaan asemaan.
Yhteinen vastuu reilusta työelämästä
Työperäisen hyväksikäytön ja ihmiskaupan motiivina on aina taloudellisen edun tavoittelu. Epärealistisen edullisen urakan lupaava voittaa tarjouskilpailuja ja polkee hintoja aiheuttaen vahinkoa koko toimialalleen. Porkkanat hyväksikäytölle olisi siksi hyvä kitkeä. Lakihanke (HE21/2026) kiskonnasta työelämässä on tervetullut askel helpottamaan viranomaisten puuttumista väärinkäytöksiin. Väärinkäytöksiin syyllistyneiden yritysten sulkeminen ainakin julkisten hankintojen ulkopuolelle olisi myös toivottava ratkaisu, joka sujuvoittaisi työlupakäsittelyäkin, vaikka toki me Migrissä teemme kielteisen päätöksen työlupahakemukseen aina, jos arvioimme, että työntekijä on vaarassa joutua hyväksikäytön kohteeksi.
Vastuuta pitäisi kantaa paitsi yrityksen myös sen vastuuhenkilöiden. Migrin pidättäytymispäätökset ovat yksi esimerkki vastuuhenkilöihin ulottuvista hyväksikäytön torjunnan keinoista. Tänä vuonna pidättäytymispäätöksiä on tehty tähän asti viidelle työnantajalle. Pidättäytyminen ei estä liiketoimintaa tai elinkeinonharjoittamista, vaan antaa työnantajalle mahdollisuuden osoittaa ilman kolmansista maista tulevia työntekijöitä korjanneensa toimintansa.
Vastuu on myös työn teettäjillä. Pääurakoitsija tai tilaaja ei välttämättä välitä ketjun toisen pään työoloista ja toimeentulosta, mutta olisi väärin väittää sitä aina tahalliseksi. Ketjuissa ei tieto liiku, jolloin ”oma tontti” voidaan virheellisesti olettaa vastuulliseksi. Koska yrityksellä tai virastolla ei ole usein suoraa näkyvyyttä edes omien tilojensa siivoussopimuksiin ja työpistettä siivoavan henkilön tilanteeseen, peräänkuulutan organisaatioilta kiinnostusta ulkoistamiaan palveluita kohtaan.
Ennen kaikkea kannustan kertomaan epäkohdista meille viranomaisille: Voimme puuttua vain niihin tilanteisiin, joista tiedämme. Reilu työelämä Suomessa myös tänne töihin tuleville on mahdollinen, mutta vaatii vielä paljon meiltä kaikilta.