Viranomaiset

Harmaa talous & talousrikollisuus -sivustolla viranomaiset esittelevät jokainen omaa toimintaansa harmaan talouden torjunnan näkökulmasta. Sivuston sisällöistä vastaavat yhteistyössä ministeriöt ja viranomaiset, jotka esittäytyvät tällä sivulla.

Rikostorjunta | Sisäministeriö, Poliisi, Tulli, Syyttäjälaitos
Verotus | Valtiovarainministeriö, Verohallinto
Oikeusturva ja maksukyvyttömyys | Oikeusministeriö, Ulosottolaitos, Konkurssiasiamiehen toimisto
Työnantajat ja tilaajavastuu | Sosiaali- ja terveysministeriö, Aluehallintovirasto, Eläketurvakeskus, Työttömyysvakuutusrahasto, Tapaturmavakuutuskeskus
Tuotteet, palvelut ja tasavertainen kilpailu | Työ- ja elinkeinoministeriö, Evira, Valvira, Trafi, Kilpailu- ja kuluttajavirasto

Rikostorjunta

Sisäministeriö | Poliisi | Tulli | Syyttäjälaitos

Sisäministeriö

Sisäministeriö on sisäisen turvallisuuden ja maahanmuuton ministeriö ja muun muassa poliisitoiminta kuuluu sen hallinnonalaan. Ministeriön tärkeimpiä tehtäviä ovat säädösvalmistelu sekä hallinnonalan toiminnan strateginen suunnittelu, ohjaus ja valvonta.

Valtioneuvosto antoi 28.4.2016 periaatepäätöksen kansalliseksi harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjunnan strategiaksi vuosille 2016–2020. Periaatepäätöksessä edellytettiin, että strategian toteuttamista varten laaditaan erillinen toimenpideohjelma strategian käytännön toteutusta varten. Niin strategiaa kuin toimenpideohjelmaa on valmisteltu sisäministeriössä.

Toimenpideohjelman vahvuus on eri sektoreiden yhteistyö ja hankkeita viedään eteenpäin poikkihallinnollisella yhteistyöllä. Hankkeiden vetovastuuta on jaettu eri viranomaisille. Osa hankkeissa olevista toimenpiteistä tulee vaikuttamaan ennaltaehkäisevästi, osa suoraan operatiiviseen toimintaan ja joidenkin hankkeiden vaikutuksia voidaan arvioida vasta pidemmällä aikavälillä.

Toimenpideohjelmaan on valittu kansallisen harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjunnan strategian tavoitteiden kannalta keskeisimmät, vaikutuksiltaan merkittävimmät toimenpiteet. Hankkeita on 20, joista 19 on käynnistynyt ja yksi valmistunut kokonaan. (tilanne 9.10.2017)

Toimenpideohjelman hankkeet liittyvät johonkin strategian neljästä kärkihankkeesta.

Kärkihankkeita ovat:
1. Markkinoiden toimivuuden ja terveen kilpailun turvaaminen yritysten ja kansalaisten oikein toimimisen mahdollisuuksia parantamalla, hallinnollista taakkaa keventämällä sekä tehostamalla korruption torjuntaa ja ennalta estämistä
2. Harmaan talouden ja talousrikollisuuden ilmiöihin ennakoivasti puuttuminen sekä asenteisiin vaikuttaminen
3. Viranomaisten välisen tietojenvaihdon edelleen kehittäminen
4. Harmaan talouden rikoksiin liittyvän rikostorjuntaketjun vaikuttavuuden sekä hallinnollisten seuraamusten kehittäminen

Jokaiselle hankkeelle on nimetty päävastuutahot ja hankkeen käynnistämisestä vastaava taho. Toimenpideohjelman seuranta perustuu heiltä saataviin ilmoituksin ja sisäministeriö vastaa seurantaraportin päivittämisestä. Etenemistä seurataan myös talousrikostorjunnan johtoryhmässä, joka arvioi mahdollisia muutostarpeita ja raportoi hankkeiden etenemisestä talouspoliittiselle ministerivaliokunnalle sekä eduskunnan harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjunnan parlamentaariselle seurantaryhmälle.

Suuri osa poliisin tutkimista talousrikoksista on muiden talousrikostorjuntaviranomaisten ilmoittamia

Valvontaviranomaisten toimenpiteet ja rikostorjunnan painopisteet vaikuttavat poliisille ilmoitettujen talousrikosasioiden määrään ja laatuun. Verohallinto ja konkurssien pesänhoitajat tekevät eniten tutkintapyyntöjä poliisille. Myös talouden suhdanteet heijastuvat poliisin talousrikostutkintaan.

Poliisin tutkimista talousrikosasioista suurin osa on vero-, kirjanpito- ja velallisen rikoksia sekä erilaisia avustus- ja petosrikoksia. Talousrikoksiin liittyy myös rahanpesua, jolla rikollisen rahan alkuperä pyritään häivyttämään.

Poliisi tutkii vuosittain keskimäärin 1 800 talousrikosasiaa. Rikokset tutkitaan pääsääntöisesti aluejaon mukaisissa poliisilaitoksissa. Poliisi tekee viranomaisyhteistyötä sekä kansallisesti että kansainvälisesti talousrikollisuuden torjumiseksi ja tutkimiseksi. Rikoksella saadun hyödyn jäljittäminen ja poisottaminen sekä vahingonkorvausten turvaaminen on oleellinen osa poliisin talousrikostutkintaa.

Talousrikollisuus on yhä ammattimaisempaa

Poliisin tietoon tulevassa talousrikollisuudessa on koko ajan uudenlaisia piirteitä. Talousrikoksiin liittyy yhä enemmän kansainvälisiä kytköksiä, järjestäytynyttä rikollisuutta sekä muuta organisoitua ja ammattimaista rikollista toimintaa, kuten tietoverkkorikollisuutta.

Rikolliset ovat kiinnostuneet hyödyntämään yrityksiä rikoksen tekovälineenä esimerkiksi petos- ja verorikollisuudessa. Toisinaan yritykset joutuvat itse rikosten uhreiksi esimerkiksi identiteettivarkauksissa.

Korruptiossa liiketoiminnan rakenteita ja omaa valta-asemaa käytetään väärin oman edun tai taloudellisen hyödyn tavoittelemiseksi. Korruptiota esiintyy Suomessa erityisesti rakennusalalla.

Ulkomaisen työvoiman lisääntyessä Suomessa myös riski työntekijöiden hyväksikäyttöön lisääntyy. Työntekijöille maksetaan alipalkkaa tai palkat jätetään kokonaan maksamatta. Vakavimmissa tapauksissa on kyse ihmiskaupasta, johon sisältyy pakkotyötä ja työntekijöiden kontrollointia.

Ympäristörikoksiin liittyvän viranomaisyhteistyön kehittäminen on näkynyt viime vuosina poliisin tutkimien ympäristörikosten lukumäärän kasvuna. Ympäristörikoksissa taloudellista hyötyä syntyy kustannusten minimoinnista. Laittoman toiminnan harjoittaja säästää esimerkiksi jätehuoltokustannuksissa tai ympäristönsuojeluun liittyvissä investoinneissa, jolloin ympäristön pilaantuminen on vain yksi toiminnan vaikutus.

Poliisi tutkii sisäministeriön määritelmän mukaisesti talousrikoksina tapauksia, joilla tarkoitetaan yrityksen, julkishallinnon tai muun yhteisön toiminnan yhteydessä tai niitä hyväksi käyttäen tapahtuvaa, huomattavaan välilliseen tai välittömään taloudellisen hyötyyn tähtäävää rangaistavaa tekoa tai laiminlyöntiä.

Talousrikokseen voi syyllistyä myös laiminlyömällä lakisääteisiä, taloudellisia tai muita velvoitteita kuten työturvallisuus- tai ympäristömääräyksiä.

Tulli edistää ulkomaankaupan sujuvuutta, turvaa asiakkaiden yhtäläiset kilpailuedellytykset ja puuttuu tehokkaasti väärinkäytöksiin

Vuosien 2012–2016 aikana Tulli kantoi yritys- ja asiakirjatarkastusten perusteella jälkikantona valtiolle 207 miljoonaa euroa. Samaan aikaan Tullin talousrikostorjunnalla saatiin aikaan yhteiskunnallista vaikuttavuutta yhteensä 113 miljoonaa euroa. Vuosien 2012–2016 aikana Tullin paljastamien ja tutkimien veropetosten määrä on kasvanut noin 73 %. Veropetosrikosten määrä on kasvanut kaikissa tekomuodoissa. Törkeitä veropetoksia paljastui viime vuonna (2016) 58 % enemmän kuin edellisenä vuonna.

Tulli torjuu verovajeen muodostumista lukuisin eri toimenpitein. Tärkein on se, että Tullilla on jatkuva kontrolli tavaraan, jota se verottaa. Harmaan talouden torjuntaa toteutetaan kaikissa Tullin toiminnoissa, jotka on organisoitu tukemaan toinen toisiaan – aina asiakkaan tunnistamisesta lukien.

Vuosien 2017–2018 kuluessa Tullin keräämistä veroista ja veroluonteisista maksuista siirtyy Verohallinnolle yli 10 miljardin euron tavaraverotuksen kantovastuu, jonka verovalvonta edelleen säilyy Tullilla. Merkillepantavaa on, että muutoksen jälkeenkin Tulli kantaa veroja sekä veroluonteisia maksuja satojen miljoonien eurojen arvosta.

Tulli edistää ulkomaankauppaa, suojaa yhteiskuntaa ja suorittaa tehtäviä kaikkien ministeriöiden toimialueella

Tullin tehtävänä on edistää kansainvälisen tavarakaupan sujuvuutta ja varmistaa sen oikeellisuus sekä kantaa tehokkaasti tavaraverot. Tulli on monialainen palvelu- ja lainvalvontaorganisaatio, joka suojaa yhteiskuntaa, ympäristöä ja kansalaisia. Tulli edistää EU-sisämarkkinoiden toimivuutta sekä yritysten tasapuolisia kilpailuedellytyksiä. Tulli toteuttaa lakisääteisiä tehtäviä kaikkien 11 ministeriön sekä valtioneuvoston kanslian toimialueella.

Tullin yhtenä tehtävänä on toteuttaa valtakunnallista harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjunnan strategiaa, jolla muun muassa tehostetaan rikoshyödyn jäljittämistä ja poisottamista, minimoidaan rikollisuudella saatavia hyötyjä sekä kasvatetaan rikollisen toiminnan kiinnijäämisen riskiä. Tullissa toteutus ei rajoitu yksinomaan verovahinkojen ja rikoshyödyn minimoimiseen, vaan Tullin toiminnalla puututaan myös laajemmin kansainvälisen kaupan säännöstelyrikkomuksiin sekä YK:n ja EU:n pakotteiden toimeenpanoon. Lisäksi Tulli suorittaa verovalvontaa Verohallinnon kantovastuulle kuuluviin verolajeihin ja kohdentaa toimintaa mm. verovajeen arviointia hyödyntäen.

Tulli on ainoa viranomainen, joka valvoo ulkomaankauppaan liittyvää tavaravirtaa ja rajat ylittävien matkustajien matkatavaroita. Kysymys on merkittävästä tehtävästä yhteiskunnan suojaamisessa. Tullin rooli sisäisessä turvallisuudessa liittyy ensisijaisesti tavaravirran valvontaan ja sitä kautta tulevien uhkien torjuntaan. Nämä tehtävät Tulli on yhä vähenevistä resursseista ja vanhentuneesta valvontateknologiasta huolimatta toistaiseksi onnistunut toteuttamaan tehokkaasti. Tulli on poiminut rahdin, postilähetysten ja matkatavaroiden joukosta riittävällä tehokkuudella huumeet, aseet ja räjähteet, muut vaaralliset aineet sekä kieltojen ja rajoitusten alaiset tavarat. Tulli on resurssiensa puitteissa läsnä kaikilla Suomen rajoilla. Schengen-alueen sisärajoilla Tulli on usein käytännössä ainoa viranomainen, jonka rajan ylittäjä kohtaa.

Tulli harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjujana

Tullin keskeisiin tavoitteisiin kuuluu se, että Tulli kantaa tehokkaasti sen kantovastuulla olevat verot ja torjuu harmaata taloutta. Harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjuntaan sekä verovajeen vähentämiseen tähtäävät toimet sisältyvät laaja-alaisesti Tullin eri toimintoihin läpi koko organisaation ja nähdään koko henkilöstön yhteisenä tehtävänä. Veronkannon oikeellisuutta varmistetaan lukuisin eri keinoin, niin ennakoivien toimenpiteiden kuin myös reaaliaikaisen ja jälkikäteisen valvonnan avulla. Harmaan talouden ja verovajeen torjunnassa on keskeisessä roolissa viranomaisyhteistyö, jota Tulli tekee tiiviisti useiden koti- ja ulkomaisten viranomaisten kanssa. Tullilla on merkittävä rooli kansainvälisen järjestäytyneen talousrikollisuuden torjunnassa.

Tullissa harmaan talouden torjunta ilmenee sekä laillisen toiminnan valvontana että laittoman toiminnan paljastamisena. Kun Tullin koko prosessi on hiottu tukemaan poikkeamien esille nostamista ja mahdollisten laittomuuksien paljastamista, voidaan Tullin sanoa olevan keskeinen toimija harmaan talouden ja rajat ylittävän rikollisuuden torjunnassa. Tullin harmaan talouden torjunnan päämääränä on torjua sekä yhteiskunnalle että yrityksille harmaasta taloudesta ja epäterveestä kilpailusta aiheutuvia haittoja.

Syyttäjän tehtävät harmaan talouden rikosasioissa

Harmaa talous näkyy syyttäjän työssä siinä vaiheessa, kun harmaan talouden torjuntatoimenpiteet ovat johtaneet rikosilmoituksiin ja konkreettisiin rikosepäilyihin. Syyttäjän tehtävänä on olla aktiivisesti mukana jo rikosasian esitutkintavaiheessa ja saattaa asia päätökseen, eli lainvoimaiseen tuomioon. Tekijöiden saattaminen lainvoimaisesti rikosvastuuseen kestää näissä prosesseissa tyypillisesti useita vuosia.

Syyttäjän tehtävänä on rikosvastuun toteuttaminen. Tämä tarkoittaa harmaan talouden ilmiöissä sitä, että syyttäjä päättää syyteharkinnassa, onko yksittäisessä asiassa perusteita katsoa jonkin rikoksen tunnusmerkistön täyttyvän. Harmaan talouden rikokset ovat useimmiten verorikoksia, velallisen rikoksia, kirjanpitorikoksia, työeläkevakuutusmaksupetoksia ja rekisterimerkintärikoksia. Mukana on myös korruptiorikoksia, petoksia, avustuspetoksia ja rahanpesua.

Syyttäjän on pääsääntöisesti nostettava syyte, kun siihen on esitutkinnassa kertyneen näytön perusteella todennäköiset syyt. Rikosasia tulee vireille käräjäoikeudessa syyttäjän haastehakemuksella ja etenee siitä valmistelujen jälkeen pääkäsittelyyn. Tavanomaista on, että käräjäoikeuskäsittelyn jälkeen asiaa puidaan toistamiseen hovioikeudessa ja usein siihen pyritään saamaan vielä muutoksenhakulupa korkeimmalta oikeudelta.

Viranomaisyhteistyö rikosketjussa

Rikosketjulla tarkoitetaan kaikkia viranomaisia, jotka osallistuvat rikosten selvittämiseen. Verorikosasioissa rikosketjussa on mukana koko sen keston ajan syyttäjän lisäksi Verohallinnon asianvalvoja. Varmin tae rikosvastuun tehokkaaseen toteuttamiseen harmaan talouden rikoskokonaisuuksissa on esitutkintaviranomaisen, syyttäjän ja asianvalvojan tiivis yhteistyö esitutkinnan alusta alkaen. Tämä mahdollistaa myös rikoshyötyä koskevien vaatimusten menestymisen tuomioistuimissa.

Harmaan talouden rikosasioilla, kuten kaikilla talousrikosasioilla on paljon kansainvälisiä kytkentöjä. Syyttäjän tehtävät korostuvat tällöin entisestään jo esitutkinnassa.

Harmaan talouden syyttäjät

Vaativimmat ja laajimmat harmaan talouden rikoskokonaisuudet ovat syyttäjälaitoksessa talousrikoksiin erikoistuneiden syyttäjien vastuulla. Talousrikoksiin erikoistuneiden syyttäjien on seurattava niin alan kansallista kuin eurooppalaista oikeuskäytännön kehittymistä niin, että syyttäjä voi ohjeistaa uusien harmaan talouden kokonaisuuksien esitutkintaa kulloinkin vallitsevan oikeuskäytännön mukaisesti.

Talousrikosten oikeudenkäynneistä

Talousrikosoikeudenkäynnit kestävät usein muutamasta viikosta useisiin kuukausiin. Pelkästään suulliset pääkäsittelypäivät käräjäoikeudessa saattavat kestää yli puoli vuotta. Tällä hetkellä talousrikoksiin erikoistuneita syyttäjiä työllistävät erityisesti pääkaupunkiseudulla laajat – lähinnä rakennusalan – ns. kuittikauppajutut, korruptiojutut ja ns. alv-petokset. Nämä erittäin laajat oikeudenkäynnit sitovat jokainen usean syyttäjän työpanoksen.

Lisäksi talousrikoksia hoitavilla syyttäjillä on hoidettavana huomattavan paljon velallisen rikoksia koskevia kokonaisuuksia tehokkaan pesänhoitojärjestelmän ansioista. Tällä hetkellä talousrikoksiin erikoistuneilla syyttäjillä on vastuullaan rikosketjun eri vaiheissa harmaan talouden rikosasioiden lisäksi useita vaativia ja suuritöisiä kansainväliseen liiketoimintaan liittyviä petos- ja rahanpesurikosepäilyjä samoin kuin erilaisia arvopaperimarkkinarikoksia.

Verotus

Valtiovarainministeriö | Verohallinto

Valtiovarainministeriö

Valtiovarainministeriön (VM) tämän hetken keskeisimpiä harmaan talouden torjuntatoimia ovat kansallisen tulorekisterin perustaminen, harmaan talouden tietojen vaihdon kehittäminen ja rahoitusmarkkinoiden väärinkäytösten torjunnan tehostaminen.

Tehtävät ja hallinto

Valtiovarainministeriö valmistelee hallituksen talous- ja finanssipolitiikkaa ja valtion talousarvion sekä toimii veropolitiikan asiantuntijana. VM vastaa myös muun muassa rahoitusmarkkinapolitiikan valmistelusta ja valtion työnantaja- ja henkilöstöpolitiikasta, julkishallinnon kehittämisestä, sekä ohjaa tietohallinnon kehitystä sekä valtion- että kuntahallinnossa. Ministeriö osallistuu Euroopan unionin ja monien kansainvälisten järjestöjen ja rahoituslaitosten toimintaan. Ministeriössä on kansantalous-, budjetti-, vero- ja rahoitusmarkkinaosastot sekä kunta- ja aluehallinto-osasto, julkisen hallinnon ICT-osasto ja henkilöstö- ja hallintopolitiikkaosasto, joka toimii samalla Valtion työmarkkinalaitoksena.

Valtiovarainministeriön hallinnonalan virastoja ovat Verohallinto, Tulli, Finanssivalvonta, Rahoitusvakausvirasto, aluehallintovirastot, maistraatit, Valtion taloudellinen tutkimuskeskus, Valtiokonttori, Tilastokeskus, Väestörekisterikeskus sekä Valtion talous- ja henkilöstöhallinnon palvelukeskus. Senaatti-kiinteistöt on valtion liikelaitos. HAUS kehittämiskeskus sekä Hansel ovat valtion osakeyhtiöitä. Valtion eläkerahasto sekä Kuntien eläkevakuutus ja Kuntien takauskeskus kuuluvat myös ministeriön hallinnonalaan.

Valtiovarainministeriön vero-osasto toimii hallituksen veropolitiikan asiantuntijana. Osaston tehtävänä on verojärjestelmän kehittäminen ja veropoliittisten toimenpiteiden vaikutusten arviointi. Se valmistelee verolait ja osallistuu vero- ja tullihallinnon kehittämiseen. Vero-osasto valmistelee Suomen ja muiden maiden väliset verosopimukset ja edustaa Suomea EU:ssa vero- ja tulliasioiden valmistelussa. Valtiovarainministeriön vero-osaston edustaja on mukana myös talousrikostorjunnan johtoryhmässä, jossa on valmisteltu harmaan talouden torjunnan strategia sekä harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjunnan toimenpideohjelma vuosille 2016–2020.

Kansallinen tulorekisteri

Valtiovarainministeriön toimialalla harmaan talouden torjunnan näkökulmasta keskeisimpänä hankkeena kuluvalla hallituskaudella tulee olemaan kansallisen tulorekisterin perustaminen. Tulorekisteri tarjoaa viranomaisille ja muille tulotietojen käyttäjille ajan tasalla olevan kokonaiskuvan kansalaisten tulotiedoista.

Tulorekisteri mahdollistaa muun muassa nykyistä ajantasaisemman verovalvonnan ja tehokkaamman harmaan talouden torjunnan, koska työnantajat ilmoittaisivat palkkatiedot tulorekisteriin yhdellä ilmoituksella heti maksutapahtuman jälkeen. Tällä hetkellä työnantajat ilmoittavat maksamiansa palkkoja koskevat saajakohtaiset tiedot vasta maksuvuotta seuraavan vuoden tammikuussa, jolloin myös tulotietoja koskevaa valvontaa on tältä osin mahdollista tehdä vasta maksuvuotta seuraavana vuotena.

Tulorekisterin perustamista koskevasta lainsäädännöstä on lokakuussa 2017 annettu hallituksen esitys 134/2017 vp. Tulorekisteri otettaisiin käyttöön vuoden 2019 alusta. Alkuvaiheessa viranomaiset ja muut tulotietojen käyttäjät saisivat tulorekisteristä kokonaiskuvan henkilön palkkatuloista ja niihin verrattavista tuloista. Vuoden 2020 alussa rekisteriin on tarkoitus ottaa mukaan myös eläketulot ja muut etuustulot.

Tulorekisterin tietoja käyttäisivät vuoden 2019 alusta Verohallinto, Kela, työeläkeala ja Työttömyysvakuutusrahasto. Vuoden 2020 alussa mukaan tulisivat työttömyyskassat, työtapaturma- ja ammattitautivakuuttamista harjoittavat vakuutusyhtiöt, Koulutusrahasto, kunnat, Tilastokeskus, palkkaturvan ja palkkatuen toiminnot sekä työsuojeluviranomaiset.

Viranomaisten välinen tietojenvaihto

Toinen keskeinen harmaan talouden torjuntaan vaikuttava asiakokonaisuus on viranomaisten välisen tietojenvaihdon edelleen kehittäminen niin kotimaassa kuin kansainvälisestikin. Viranomaisten välisen tietojen vaihdon esteiden ja rajoitteiden poistaminen helpottaa harmaan talouden toimijoiden tunnistamista ja se on myös kustannustehokas keino tehostaa harmaan talouden torjuntaa.

Verotuksen kansainvälisiin sitoumuksiin perustuva automaattinen tietojenvaihto on laajentunut merkittävästi. Hallituksen esityksessä 97/2017 ehdotetaan, että Verohallinto voisi oma-aloitteisesti ilmoittaa esitutkintaviranomaiselle korruptioon liittyvistä havainnoista. Harmaan talouden selvitysyksikön velvoitteidenhoitoselvityspalveluiden käyttöalaa on laajennettu ja voidaan edelleen laajentaa tukemaan harmaan talouden torjuntaa samassa yhteydessä, kun selvityksen pyytäjäviranomaista koskevaa lainsäädäntöä muutetaan tiedonsaantioikeuksien laajentamiseksi.

Rahoitusmarkkinoiden väärinkäytön torjunta

Osana harmaan talouden torjuntaa valtiovarainministeriön rahoitusmarkkinaosastolla selvitetään rahoitusmarkkinoiden väärinkäytön torjunnan tehostamista. Rahoitusmarkkinoita koskeva sääntely perustuu lähes yksinomaan EU-lainsäädäntöön. Kansallista liikkumavaraa on kuitenkin erityisesti rikosoikeudellisissa seuraamuksissa. Myös viranomaisten välistä tietojenvaihtoa ja valvontaa on mahdollista kehittää. Valtiovarainministeriö tulee keväällä 2018 valmistelemaan osana harmaan talouden torjuntaohjelmaa hallituksen esityksen arvopaperimarkkinoita koskevan törkeän tiedottamisrikoksen säätämiseksi ja Finanssivalvonnan tutkintavaltuuksien kehittämiseksi.

Verohallinto taklaa veropetoksia tehokkaasti

Verohallinto on tehostanut vakavamman harmaan talouden torjuntaa. Tehtävään erikoistunut henkilöstö, valvonnan ajantasaisuus ja viranomaisten välisen tietojenvaihdon tehostuminen ovat vaikuttaneet siihen, että rikosilmoitusharkintaan lähtevien tapausten määrä ja edelleen rikosilmoitusten määrä ovat kasvaneet selvästi.

Verohallinnolla on merkittävä rooli harmaan talouden torjunnassa käsittäen niin verotukseen liittyvät rikokset kuin muunkin talousrikollisuuden. Yhteistyö Verohallinnon ja muiden viranomaisten välillä varmistaa kokonaisvaltaisen lähestymistavan harmaan talouden eri ilmiöiden tunnistamisessa, torjumisessa sekä valvonnassa.

Uusia ilmiöitä rantautuu Suomeen, haasteet kasvavat

Erilaiset identiteettien väärinkäytökset ja niiden avulla tehdyt arvonlisäveropalautuspetokset ovat lisääntyneet Suomessa. Myös perusteettomia ennakonpidätyksiä on haettu vääränsisältöisillä dokumenteilla. Joillakin toimilla tähdätään puhtaasti horjuttamaan verojärjestelmän tai viranomaisrekisterien uskottavuutta. Hyvinvointiyhteiskunnan hyväksikäyttö eri tavoin on ilmiö, joka on tunnistettu kaikissa Pohjoismaissa.

Sähköinen kauppa, erilaiset vaihtoehtoiset maksutavat ja -alustat, virtuaalivaluutat ja jakamistalous erilaisine variaatioineen luovat harmaan talouden torjunnalle haasteita. Kirjanpito ja muu dokumentaatio voidaan säilyttää erilaisissa pilvipalveluissa. Liiketoimintaa harjoitetaan Suomessa ulkomailta johdettuna ilman, että hoidetaan asianmukaiset velvoitteet täällä.

Pimeän työvoiman valvonta on viranomaisten yhteinen haaste. Monenlaiset rikokset, verorikokset mukaan lukien, ovat nivoutuneet toisiinsa. Mukana erilaisissa järjestelyissä voivat olla myös järjestäytynyt rikollisuus ja ammattimaiset avustajat. Tosiasioiden selvittäminen on haasteellista, ja viranomaisyhteistyön ja tietojenvaihdon merkitys korostuu entisestään.

Verohallinto pysäyttää petosten tekijät mahdollisimman varhaisessa vaiheessa

Niin perinteiset kuin uudetkin harmaan talouden ilmiöt edellyttävät Verohallinnolta nopeaa reagointia. Harmaan talouden torjunnassa Verohallinto onkin entistä enemmän keskittynyt harmaan talouden toimintamahdollisuuksien estämiseen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa jälkikäteisen valvonnan sijaan.

Verohallinnon toiminnan ytimen muodostaa luonnollisesti verotuksen toimittaminen ja siihen liittyvä verovalvonta. Harmaan talouden torjunnassa Verohallinnon tehtävänkuva poikkeaa kuitenkin monelta osin perinteiseksi mielletyistä verotustehtävistä.

Verotarkastus on harmaan torjunnan raskain ase

Verotarkastuksella on suuri merkitys harmaan talouden torjunnassa. Suurin osa Verohallinnon havaitsemista verorikoksista tulee ilmi verotarkastusten yhteydessä, ja monesti harmaan talouden verotarkastus onkin ainoa keino selvittää tapauksen tosiseikat oikean veron määräämiseksi ja mahdollisesti asian esitutkintaan saattamiseksi.

Vuonna 2016 Verohallinnossa saatettiin lähes 650 tapausta verotarkastusten perusteella edelleen rikosilmoitusharkintaan. Lisäksi saatettiin rikosilmoitusharkintaan huomattava määrä erilaisiin uusiin ilmiöihin – kuten identiteettivarkauksien avulla toteutettuihin alv-petoksiin – kohdistuvia rikosepäilyjä.

Veronkantoyksikkö edustaa veronsaajia verorikosasioissa

Verohallinto käyttää veronsaajien puhevaltaa rikosasioissa, jotka liittyvät Verohallinnon veroihin ja maksuihin. Rikosasioissa Verohallintoa edustavat Veronkantoyksikön rikosasioihin perehtyneet asianvalvojat. Asianvalvoja tekee rikosilmoituksen ja edustaa veronsaajia sekä varsinaisessa rikosasiassa että myös rikoksesta johtuvaa vahingonkorvausta koskevassa asiassa.

Useimmiten rikosilmoitus tehdään verovalvonnasta tulevan aloitteen perusteella, mutta rikosepäilyjä tulee myös sidosryhmiltä. Jos syyttäjä nostaa syytteen, asianvalvoja esittää vahingonkorvausvaatimuksen. Tuomion jälkeen asianvalvoja päättää mahdollisesta muutoksenhausta ja hoitaa asiaa myös ylemmissä oikeusasteissa.

Tuotamme tietoa harmaasta taloudesta

Operatiivisen tarkastustoiminnan lisäksi Verohallinto myös tutkii harmaata taloutta ja sen vaikutuksia. Harmaan talouden selvitysyksikön tehtävänä on edistää harmaan talouden torjuntaa tuottamalla ja jakamalla tietoa harmaasta taloudesta ja sen torjunnasta.

Yhteistyön merkitys kasvaa jatkuvasti

Niin etukäteen tapahtuvat torjuntatoimenpiteet kuin jälkikäteinenkin valvonta edellyttävät monesti saumatonta yhteistyötä monien viranomaisten kesken. Tärkeimpiä Verohallinnon yhteiskumppaneita ovat esitutkintaviranomaiset, joiden kanssa tietojenvaihto on kattavaa. Yhteistyön käytännön toteutus – mm. viranomaisyhteistyönä tehtävissä verotarkastuksissa – on pitkälle kehittynyttä. Reaaliaikaista viranomaisyhteistyötä esitutkintaviranomaisten kanssa pyritään koko ajan tehostamaan, samoin lisäämään käytännön yhteistyötä uusien viranomaistahojen kanssa.

Oikeusturva ja maksukyvyttömyys

Oikeusministeriö | Ulosottolaitos | Konkurssiasiamiehen toimisto

Oikeusministeriö vaalii oikeusturvaa

Oikeusministeriö ylläpitää ja kehittää oikeusjärjestystä ja oikeusturvaa sekä huolehtii demokratian rakenteista ja kansalaisten perusoikeuksista. Ministeriö vastaa keskeisimpien lakien valmistelusta, oikeuslaitoksen toimintakyvystä ja tuomioiden täytäntöönpanosta. Osana valtioneuvostoa oikeusministeriö luo oikeuspolitiikan linjoja, kehittää säädöspolitiikkaa ja ohjaa hallinnonalaansa.

Oikeusministeriö osallistuu harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjuntaan valmistelemalla toimialalleen kuuluvaa lainsäädäntöä, esimerkiksi rikosoikeuden ja prosessioikeuden alueella. Oikeusministeriö osallistuu myös muiden ministeriön lainvalmisteluhankkeisiin, jotka koskettavat oikeusministeriön toimialaa. Oikeusministeriön yhteydessä toimii viranomaisyksikköjä kuten rikosrekisteriä ylläpitävä Oikeusrekisterikeskus ja erinäisiä lautakuntia.

Kansainvälistä yhteistyötä

Oikeusministeriö osallistuu toimialaansa koskevien asioiden valmisteluun ja käsittelyyn Euroopan unionissa sekä kansainvälisten sopimusten valmisteluun ja sopimusten toimeenpanon valvontaan esimerkiksi niihin liittyvissä maatarkastuksissa.

Oikeusministeriöllä on pohjoismaista yhteistyötä ja kansainvälistä oikeushoitoa samoin kuin valtioiden välistä rikosoikeudellista yhteistyötä koskevia tehtäviä, jotka voivat koskea myös talousrikollisuutta. Oikeusministeriö tai sen yksikkö toimii monien kansainvälisten sopimusten ja Euroopan unionin instrumenttien keskusviranomaisena.

Korruption vastainen työ

Oikeusministeriö toimii korruptionvastaisen työn kansallisena koordinaatioviranomaisena. Oikeusministeriön korruptionvastainen työ liittyy kiinteästi myös harmaan talouden torjuntaan. Muun muassa lahjusrikosepäilyt näyttäisivät tutkimusten mukaan liittyvän tiiviisti myös muuhun talousrikollisuuteen ja erityisesti harmaaseen talouteen. Esimerkiksi rakennusalalla urakoista päättävien tahojen lahjonnalla tai muulla epäasiallisella vaikuttamisella mahdollistetaan otollinen toimintaympäristö muulle rikolliselle toiminnalle ja samalla myös vääristetään kilpailua.

Harmaan talouden torjunnassa oikeusministeriö pyrkiikin yhdessä muiden viranomaisen ja sidosryhmien kanssa kiinnittämään entistä enemmän huomiota korruption torjuntaan, jotta harmaan talouden toimijoiden mahdollisuuksia tuottoisaan rikolliseen toimintaan pystytään heikentämään. Korruption vastaisen työn koordinaatioviranomaisena ministeriö muun muassa johtaa ja koordinoi korruption torjuntaa ja ennaltaehkäisyä koskevia kehityshankkeita, tukee eri viranomaisten korruptionvastaista työtä ja johtaa korruptionvastaista yhteistyöverkostoa, joka edistää kansallisella tasolla tapahtuvaa korruptionvastaista työtä.

Ulosottolaitos torjuu harmaata taloutta ja talousrikollisuutta

Ulosottolaitos kuuluu oikeusturvapolitiikan toteuttajiin. Toimiva ulosotto huolehtii siitä, että velka-asioissa oikeudet toteutuvat. Lisäksi ulosoton toiminta tukee velvoitteiden laiminlyöntien ennalta ehkäisyä ja ylläpitää maksumoraalia sekä luottoyhteiskunnan toimintaedellytyksiä. Mahdollisuudet tehdä taloudellisia väärinkäytöksiä ja hyötyä niistä vähentyvät. Ulosoton toiminta kokonaisuudessaan ennaltaehkäisee talousrikollisuutta ja harmaata taloutta.

Erikoisperinnän panos

Ulosottolaitoksessa harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjunnan päävastuu on ulosoton valtakunnallisella erikoisperinnällä. Erikoisperinnässä keskitytään velallisiin, joiden varallisuuden selvittäminen ja siihen liittyvät toimenpiteet vaativat erityisen suuria työmääriä. Velalliset siirtyvät erikoisperinnän selvitettäviksi ulosoton oman normaaliperinnän perusteella tai tapaukset tulevat ilmi toisen viranomaisen, kuten poliisin tai Verohallinnon kautta.

Erikoisperinnässä käsiteltävien velallisten ja velkojille tilitettävin rahasaatavien määrät vaihtelevat suuresti vuosittain. Esimerkiksi vuonna 2014 selvitettäväksi otettiin 541 velallista, kun vastaava luku vuonna 2016 oli 269 velallista. Vuonna 2014 valmistui 586 selvitystä ja vuonna 2016 yhteensä 642 selvitystä. Perintätulokset vaihtelivat samana aikana 18,5 miljoonan – 25 miljoonan euron välillä.

Virtuaalivaluutat ja harmaa talous

Virtuaalivaluuttojen käyttö lisääntyy nopeasti ja vaihdantavälineiden kehitys näkyy myös ulosotossa. Erilaisia virtuaalivaluuttoja on tällä hetkellä jo noin 1 000, joista BitCoin on yleisin. BitCoinin käyttö perustuu käyttäjien ylläpitämässä vertaisverkossa tapahtuvaan vaihdantaan, joka ei ole julkisesta vallasta riippuvaista. Se on käytännössä suhteellisen nopeaa, ilmaista ja nimetöntä.

On arvioitu, että valtaosa BitCoin -maksuliikenteestä tapahtuu täysin laillisen toiminnan puitteissa. Vaikka BitCoin ei ole virallista valuuttaa, sillä on kuitenkin kysyntään ja tarjontaan perustuen varallisuusarvoa. BitCoinit ovat ulosmittauskelpoista omaisuutta, mutta haasteena on, kuinka niiden jäljille voi päästä ja kuinka niiden hallinnan edellyttämät julkiset ja yksityiset "avaimet" – eli koodisarjat – saadaan ulosmittauksen yhteydessä ulosottomiehen haltuun.

Anonyymi internet

Tiedossa on, että merkittävä osa huumausainekaupasta käydään internetin anonyymin käytön mahdollistamassa Tor-verkossa. Tor-verkko ja virtuaalivaluutat mahdollistavat myös muun taloudellisen toiminnan pitämisen yhteiskunnan valvonnan ulkopuolella.

Taloudellisiin vaikeuksiin joutuneilla ja ulosoton asiakkaiksi päätyneillä henkilöillä saattaa olla suuri kiusaus hyödyntää niin liiketoiminnassaan kuin hankinnoissaan esimerkiksi juuri Tor-verkkoa ja maksuliikenteessä virtuaalivaluuttoja. Anonyymit maksutapahtumat ja usein koko liiketoiminta jäävät tällöin viranomaisten valvonnan ulkopuolella. Mahdollisuus harmaan talouden toiminnalle, eli julkisten maksujen laiminlyönneille, helpottuu. Sama mahdollisuus anonymiteetin ja virtuaalivaluutan hyväksikäyttöön on myös palkanmaksussa ja elinkeinotulossa. Tästä taas seuraa, että ulosottoviranomainen ei aina saa tietoa velkojille kuuluvasta ulosmittauskelpoisesta tulosta ja varallisuudesta.

Konkurssiasiamies - konkurssiasiamiehen toimisto

Konkurssiasiamies on konkurssipesien hallinnon valvontaa hoitava itsenäinen erityisviranomainen, joka toimii hallinnollisesti oikeusministeriön yhteydessä. Konkurssiasiamiehen toimistolla on toimipaikat Helsingissä, Tampereella ja Turussa.

Konkurssiasiamiehen tehtävänä on huolehtia siitä, että konkurssi- ja yrityssaneerausmenettelyt toimivat niille asetettujen tavoitteiden mukaisesti tehokkaasti, taloudellisesti ja joutuisasti.

Harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjunta

Harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjunta sekä ennalta ehkäiseminen muodostavat keskeisen osan konkurssiasiamiehen toiminnasta. Velallisen tilien ja toiminnan tarkastaminen ja julkisselvitykseen siirtyminen ovat osoittautuneet toimiviksi tavoiksi selvittää konkursseihin liittyviä taloudellisia väärinkäytöksiä ja muita epäselvyyksiä. Konkurssiasiamies tekee aktiivista yhteistyötä muiden harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjuntaan osallistuvien viranomaisten kanssa.

Erityistarkastukset

Konkurssiasiamies voi määrätä tehtäväksi velallisen toiminnasta erityistarkastuksen, jonka laatii auktorisoitu tilintarkastaja. Konkurssiasiamiehen teettämillä erityistarkastuksilla pyritään selvittämään velallisen toiminnassa tapahtuneita väärinkäytöksiä ja mahdollisia takaisinsaantiperusteita. Tarkastus voidaan määrätä tehtäväksi myös rauenneissa konkursseissa, joissa pesän varat eivät ole riittäneet konkurssimenettelyn jatkamiseen.

Tarkastuksen kustannukset maksetaan valtion varoista. Kustannukset peritään takaisin konkurssipesältä valtiolle, jos tarkastus on ollut konkurssipesän kannalta tarpeellinen ja sen avulla on onnistuttu kerryttämään konkurssipesään varoja.

Julkisselvitykset

Konkurssiasiamiehen hakemuksesta tuomioistuin voi päättää, että konkurssissa siirrytään julkisselvitykseen, jos sitä voidaan pitää perusteltuna pesän varojen vähäisyyden taikka velalliseen tai konkurssipesään kohdistuvien selvitystarpeiden tai muun erityisen syyn vuoksi. Käytännössä julkisselvitykseen siirrytään useimmiten konkurssissa, jossa on syytä epäillä velallisen syyllistyneen vakavaan talousrikokseen.

Julkisselvityksen avulla voidaan toteuttaa rikos- ja vahingonkorvausvastuita, puuttua konkurssitilanteiden ei-toivottuihin lieveilmiöihin kuten saattohoitotapauksiin ja konkurssiketjuihin sekä toteuttaa liiketoimintakieltoja sekä vaatia oikeustoimien peräytymistä takaisin konkurssipesään.

Julkisselvitystä voidaan pitää yhteiskunnan kannalta taloudellisesti kannattavana toimintana, sillä päättyneistä julkisselvityspesistä valtiolle perityt kustannukset ja velkojille maksetut jako-osuudet ylittävät pääsääntöisesti valtion varoista maksettujen julkisselvityskustannusten määrän.

Työnantajat ja tilaajavastuu

Sosiaali- ja terveysministeriö | Aluehallintovirasto | Eläketurvakeskus | Työttömyysvakuutusrahasto | Tapaturmavakuutuskeskus

Sosiaali- ja terveysministeriö

Sosiaali- ja terveysministeriö osallistuu harmaan talouden torjuntaan toimeenpanemalla muiden viranomaisten kanssa valtioneuvoston hyväksymää harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjunnan strategiaa ja toimenpideohjelmaa. Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan virastot ja laitokset torjuvat harmaata taloutta oman toimialansa ja toimivaltuuksiensa mukaisesti yhteistyössä muiden viranomaisten kanssa. Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan harmaan talouden torjunta painottuu erityisesti työelämän lainsäädännön noudattamiseen ja alkoholia koskevien säännösten valvontaan.

Alkoholia koskevien säännösten valvonta

Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston (Valvira) tehtävänä on varmistaa ohjauksen keinoin, että yhtenäinen käytäntö toteutuu alkoholin anniskelun ja vähittäismyynnin lupa- ja valvontatoiminnassa koko maassa. Valvira toimii myös alkoholijuomien tukkumyynnin ja valmistuksen lupa- ja valvontaviranomaisena. Määritellyn tehtäväjaon mukaisesti aluehallintovirastot valvovat alueellaan tapahtuvaa alkoholin anniskelu- ja vähittäismyyntitoimintaa. Yhteistyössä Valviran kanssa aluehallintovirasto ehkäisee valvontatoiminnalla harmaan talouden ja talousrikollisuuden esiintymistä alkoholielinkeinossa.

Työelämän lainsäädännön noudattaminen

Työsuojeluviranomaiset osallistuvat harmaan talouden torjuntaan valvomalla, että työnantajat käyttävät vain sellaista työvoimaa, jolla on työnteko-oikeus Suomessa ja noudattavat työsuhteissa lainsäädännön minimiehtoja sekä käyttävät vuokratyössä ja alihankinnassa vain sellaisia yhteistyökumppaneita, jotka ovat huolehtineet yhteiskuntavelvoitteistaan. Työsuojeluviranomaiset valvovat yhdessä Verohallinnon kanssa, että rakennustyömaalla työskentelevillä työntekijöillä on kuvallinen tunnistekortti, jossa on veronumero.

Työsuojeluhallinnon rooli harmaan talouden torjunnassa

Työsuojeluviranomaiset osallistuvat harmaan talouden torjuntaan valvomalla seuraavia asioita:

  • Työnantajat käyttävät ainoastaan sellaista ulkomaista työvoimaa, jolla on työnteko-oikeus Suomessa
  • Työntekijöiden työsuhteen vähimmäisehdot ovat vähintään lainsäädännön edellyttämällä minimitasolla. Työsuojeluviranomainen valvoo ulkomaalaisten ja lähetettyjen työntekijöiden työsuhteen vähimmäisehtoja eli sitä, että ulkomaalaisille työntekijöille maksetaan Suomessa tehdystä työstä työehtosopimusten mukaista palkkaa.
  • Tilaajina toimivat työnantajat käyttävät vuokratyössä ja alihankinnassa sellaisia sopimuskumppaneita, jotka täyttävät tilaajan selvitysvelvollisuutta koskevan lain mukaiset velvoitteensa (mm. verojenmaksun ja eläkevakuutusmaksujen osalta).
  • Tilaajat huolehtivat, etteivät he tee sopimusta liiketoimintakiellossa olevan tahon kanssa tai sellaista sopimusta, että tilaajan olisi täytynyt tietää, ettei sopimuspuolella ole tarkoitus noudattaa lakisääteisiä maksuvelvoitteitaan (ns. alihintainen sopimus).
  • Rakennusalalla toimijat (rakennuttajat, päätoteuttajat ja työnantajat) huolehtivat, että kaikilla rakennustyömailla työskentelevillä työntekijöillä on kuvallinen tunnistekortti, jossa on veronumero.
  • Rakennustyömaan päätoteuttajalla on työmaalla ajantasainen luettelo työmaalla työskentelevistä työntekijöistä.

Ajankohtaiset harmaan talouden ilmiöt työsuojeluvalvonnassa

Ulkomaalaisvalvonnassa on todettu aiempaa enemmän työnteko-oikeudettomia työntekijöitä. Valvonnan parempi suuntaaminen ja valvontamenetelmien kehittyminen osaltaan selittää ilmiötä. Kielteisen päätöksen saaneet turvapaikanhakijat ovat yhtenä syynä työnteko-oikeudettomien määrän kasvuun.

Työsuojelun vastuualue on ollut keskeisessä asemassa työsuojeluviranomaiselle kuuluvissa harmaan talouden torjuntaan liittyvissä valvontatehtävissä. Rakennusalalla on kattavalla valvonnalla, lainsäädäntömuutosten avulla sekä aktiivisella yhteistyöllä sidosryhmien ja muiden viranomaisten kanssa saatu hyviä tuloksia erityisesti tilaajavastuulain noudattamisessa. Lisäksi rakennusalalla tehty suunnitelmallinen veronumeroiden ja henkilötunnisteiden valvonta on vähentänyt rakennustyömailta ns. pimeän työvoiman käyttöä. Tämä näkyy Tilastokeskuksen laatimista tilastoista, joissa on verrattu rakennusalalla maksettujen ja Verohallinnolle ilmoitettujen palkkojen määrää suhteessa työvoimaan.

Uutena ilmiönä valvonnassa on noussut esille tilanteita, joissa perinteisesti työsuhteessa tehtävä työ on järjestetty kevytyrittäjyytenä ns. laskutusosuuskunnan kautta. Järjestely ei aina ole ongelmaton ja joissakin tapauksissa on epäselvää, onko kyse kuitenkin käytännössä työsuhteisesta työstä, jossa työnantaja määrää esimerkiksi työajat ja työn toteuttajan.


Työnantajat hoitavat eläkevakuuttamisen pääosin oikein

Työeläkevakuutusmaksu on keskimäärin 24,4 % palkkasummasta. Yhdenvertaisen kilpailuasetelman tai harmaan talouden torjunnan kannalta ei ole yhdentekevää, miten työnantajat lakisääteiset työnantajavelvoitteet – kuten eläkevakuuttamisen – hoitavat. Eläketurvakeskuksen (ETK) valvonnan tulosten perusteella valtaosa työnantajista vakuuttaa työntekijänsä oikein.

ETK:n valvonnan tulokset ovat 2010-luvulla olleet tasaisia. Eläkevakuutuksista puuttunut palkkasumma on ollut 100–120 miljoonaa vuodessa, mikä on noin 0,2 % vuosittain työntekijän eläkelain mukaan vakuutettavasta palkkasummasta.

ETK valvoo työnantajia ja yrittäjiä

ETK:n yksi lakisääteinen tehtävä on työeläkevakuuttamisen valvonta. ETK valvoo työntekijän eläkelain (TyEL) ja yrittäjän eläkelain (YEL) mukaista työeläkevakuuttamista.

Valvonnalla varmistetaan, että Suomessa toimivat työnantajat ja yrittäjät ovat vakuuttamiseen liittyvien velvoitteiden suhteen yhdenvertaisessa asemassa. Näin valvonta edistää yritysten välistä tasavertaista kilpailua sekä ehkäistä harmaata taloutta. Työeläkevakuuttamisen valvonnalla ETK varmistaa työntekijöille lain mukaan kuuluvan eläketurvan. Vakuuttamisen valvonta tukee eläkelaitosten vakuutusten hoitoa ja vakuutusmaksujen perintää sekä siten osaltaan turvaa työeläkejärjestelmän rahoituspohjaa.

Minkälainen on ETK:n valvonnan tyypillinen asiakas?

Tyypillinen valvonnan asiakas on Uudellamaalla toimiva rakennusalan yritys (25 % valvotuista), joka maksaa palkkaa 100 000–500 000 € vuodessa, jolla on verovelkaa (32,3 % valvotuista) ja joka on toiminut yli viisi vuotta.

Tämä ilmenee Harmaan talouden selvitysyksikön (HTSY) tekemästä asiakasluokittelusta ETK:n valvonnan kohteena olleista yrityksistä. Luokittelun perusteella kuitenkin kaikilta toimialoilta löytyy yrityksiä, jotka joko tahallaan tai vahingossa vakuuttavat työntekijänsä puutteellisesti.

ETK:n valvonta on kattavaa ja ajantasaista

ETK hoitaa valvontaa yhteistyössä eläkeyhtiöiden sekä eri viranomaisten kanssa. Valvontaa varten ETK:lla on oikeus saada työnantajilta sekä viranomaisilta tietoja. Jos työnantaja ei vapaaehtoisesti täytä vakuuttamisvelvollisuuttaan, ETK tekee pakkovakuutuksen.

ETK pyrkii ennaltaehkäisemään vakuuttamisen laiminlyöntejä tiedottamisella. Esimerkiksi kaikki uudet toimintansa aloittavat työnantajat ja yrittäjät saavat ETK:lta tiedotekirjeen vakuuttamisvelvollisuudesta. 

ETK:n tekemät laajat massatietoon perustuvat rekisterivertailut varmistavat valvonnan kattavuuden sekä ajantasaisuuden. Lisäksi valvontaan nousee tapauksia yksittäisten työntekijätiedustelujen, nk. riskikohteiden seulonnan sekä viranomaisilmoitusten ja -yhteistyön kautta.

Työnantajat hoitavat työttömyysvakuuttamisen hyvin

Työttömyysvakuutusmaksut hoidetaan hyvin, vain pieni osa laiminlyönneistä on tahallisia. Työttömyysvakuutusrahaston (TVR) valvontatietojen perusteella suurin osa maksuvelvollisuuden puutteista johtuu työnantajien inhimillisestä virheestä tai järjestelmävirheestä.

Valvonta perustuu palkkatietojen vertailuun ja viranomaisyhteistyöhön

Suomessa on noin 170 000 työnantajaa, joilla on velvollisuus maksaa työttömyysvakuutusmaksu.  Valvonta perustuu pääosin työnantajan ilmoittamien ja Verohallinnolta saatujen palkkatietojen vertailuun. Lisäksi työnantajia valvotaan viranomaisyhteistyön kautta saatavien tietojen perusteella. Aktiivista yhteistyötä tehdään muun muassa Eläketurvakeskuksen (ETK) ja Tapaturmavakuutuskeskuksen (TVK) kanssa. Kun kansallinen tulorekisteri otetaan käyttöön vuoden 2019 alusta, viranomaisten välinen yhteistyö valvonnassa tulee edelleen korostumaan.

Valvonnan siirtyminen Työttömyysvakuutusrahastolle

Työttömyysvakuutusrahaston yksi lakisääteinen tehtävä on työttömyysvakuutusmaksujen valvonta ja siten harmaan talouden torjunta. Aikaisemmin valvonta tapahtui yhteistyössä tapaturmavakuutusyhtiöiden kanssa. Vuoden 2013 alussa työttömyysvakuutusmaksujen määrääminen ja perintä siirtyivät Työttömyysvakuutusrahastolle. Työttömyysvakuutusmaksujen valvonta siirtyi kokonaisuudessaan Työttömyysvakuutusrahastolle vuoden 2015 loppupuolella.

Onko työtapaturma- ja ammattitautivakuuttamisen laiminlyönti harmaata taloutta? Kannattaako laiminlyönti?

Kaikki työnantajat eivät ole tietoisia siitä, että heidän on vakuutettava työntekijänsä työtapaturmien ja ammattitautien varalta. Osa yrityksistä laiminlyö velvollisuutensa tahallisesti. Laiminlyönnin seurauksena määrätyt maksut ovat työnantajalle ikävä yllätys. Maksut voivat olla kymmeniä tuhansia euroja.

Rakennusyrityksen työntekijälle sattuu työaikana vakava tapaturma. Työtapaturman selvittelyiden yhteydessä selviää, ettei työnantaja ole ottanut yritykselle lakisääteistä työtapaturma- ja ammattitautivakuutusta. Valtiokonttori määrää työnantajalle maksettavaksi vakuutusmaksua vastaavan maksun 16 000 euroa ja laiminlyöntimaksun 16 000 euroa. Työnantajalta peritään tämän lisäksi 5 140 euron omavastuu tapaturman hoitokuluista. Vakuuttamisen laiminlyönti maksaa työnantajalle 37 140 euroa.

Työtapaturma- ja ammattitautivakuutuksen laiminlyönti on harmaata taloutta

Työtapaturma- ja ammattitautivakuuttamisvelvollisuuden tahallinen laiminlyönti on harmaan talouden toimintaa samalla tavalla kuin muiden työnantajavelvoitteiden laiminlyönti. Vakuuttamisvelvollisuuden laiminlyönti vääristää yritysten välistä kilpailua ja lakisääteisiä maksuja jää perimättä.

Tapaturmavakuutuskeskuksen valvontatoimet ja tiedottaminen torjuvat harmaata taloutta

Tapaturmavakuutuskeskus (TVK) torjuu harmaata taloutta valvomalla työnantajien vakuuttamisvelvollisuutta jälkikäteisesti. Jälkikäteisessä valvonnassa vertaillaan vakuutusrekisterissä olevia vakuutustietoja ja Verohallinnolta saatuja yritysten palkkatietoja. Työnantajat, jotka ovat maksaneet palkkaa työntekijöilleen, mutta joilta ei löydy työtapaturma- ja ammattitautivakuutusta, valitaan tutkittavien tapausten valvontalistalle.

Tapaturmavakuutuskeskus tutkii myös eri tavoin ilmiannetut laiminlyöntiepäilyt. Ilmiantoja voivat tehdä esimerkiksi työnantaja itse tai aluehallintoviranomainen. Pimeästi palkkoja maksaneet yritykset valvotaan Verohallinnon ilmoitusten perusteella.

Usein vakuuttamattomuuden syynä on tiedonpuute, jota ehkäistään tiedottamisella. TVK tiedottaa vakuuttamisvelvollisuudesta mm. niille työantajarekisteriin ilmoittautuneille, joilta vakuutus puuttuu.

Tapaturmavakuutuskeskuksen valvonnan tavoitteena on, että kaikki Suomessa toimivat työnantajat hoitavat lain mukaisen vakuuttamisvelvollisuutensa.

Työtapaturma- ja ammattitautivakuuttamisvelvollisuuden laiminlyönti tulee yritykselle kalliiksi

Vakuuttamisvelvollisuutensa laiminlyöneelle työnantajalle aiheutuu laiminlyönnistä maksuja. Maksuja ovat:

  • vakuutusmaksua vastaava maksu
  • laiminlyöntimaksu, joka on enintään kolme kertaa vakuutusmaksua vastaavan maksun suuruinen
  • omavastuu vahinkotapauksissa 5 140 euroon asti

Työantaja voidaan tietyssä tapauksissa tuomita myös tapaturmavakuutusmaksupetoksesta, josta rangaistus on enimmillään yksi vuosi vankeutta.

Tuotteet, palvelut ja tasavertainen kilpailu

Työ- ja elinkeinoministeriö | Evira | Valvira | Trafi | Kilpailu- ja kuluttajavirasto

Työ- ja elinkeinoministeriön toimiala ja harmaan talouden torjunta

Työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) keskeisenä tehtävänä on luoda hyviä edellytyksiä yritystoiminnalle ja elinkeinoelämälle ja vahvistaa tätä kautta kilpailukykyä sekä työllisyyttä. TEM vastaa yrittäjyyden ja innovaatiotoiminnan toimintaympäristöstä, työmarkkinoiden toimivuudesta ja työntekijöiden työllistymiskyvystä sekä alueiden kehittymisestä. Tavoitteena on toimintaympäristö, jossa yrityksillä on tasapuoliset toimintaedellytykset.

TEM vastaa muun muassa julkisiin hankintoihin liittyvän lainsäädännön sekä kilpailu- ja työlainsäädännön valmistelusta ja kehittämisestä. Julkisten hankintojen avoin ja tehokas kilpailuttaminen sekä tarjoajien tasapuolinen ja syrjimätön kohtelu ovat keskeisiä periaatteita.

TEM osallistuu harmaan talouden ja taloudellisen rikollisuuden torjuntaan lainsäädäntöä kehittämällä ja eri hankkeiden kautta varmistamalla, että harmaan talouden torjunta otetaan hankkeissa huomioon.  Näitä ovat esimerkiksi hankintalain ja tilintarkastajien valvonnan uudistus sekä työelämää, lähetettyjä työntekijöitä ja tilaajanvastuuta koskeva lainsäädäntö.

Pimeän työn torjunta

TEM on asettanut pimeän työn vastaista yhteistyötä edistävän verkoston, joka tukee EU:n pimeän työn vastaista yhteistyötä edistävän foorumin työtä sekä kansallisia strategioita ja ohjelmia harmaan talouden torjumiseksi. Verkoston tärkeä tehtävä on jakaa tietoa eri toimijoille pimeän työn vastaisesta yhteistyöstä, valvontakeinoista, uusista ilmiöistä ja parhaista käytännöistä. Suomi on sitoutunut pimeän työn torjuntaan. Asia on otettu harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjunnan toimenpideohjelmaan vuosille 2016 - 2020.

Yhteiskuntavastuu koskee kaikkia, myös julkista sektoria

TEM vastaa valtioneuvostossa yhteiskuntavastuupolitiikasta, joka rakentuu käsitykselle yhteiskuntavastuusta omien yhteiskunnallisten vaikutusten huomioon ottamisena. Yhteiskuntavastuun teemat voivat siten vaihdella työelämän oikeuksien kunnioittamisesta yksityisyydensuojaan ja korruption torjunnasta maankäyttökysymyksiin. Yhteiskuntavastuu ei koske ainoastaan yrityksiä, vaan julkinen sektori voi kantaa omaa yhteiskuntavastuutaan esimerkiksi vastuullisten julkisten hankintojen kautta. Yhteiskuntavastuu kautta edistetään myös yritysten lakisääteisten velvollisuuksien noudattamista yleisellä tasolla.

TEM:n hallinnonalalla estetään harmaata taloutta

  • Kilpailu- ja kuluttajavirasto osallistuu harmaan talouden vastaiseen työhön muun muassa tekemällä viranomaisyhteistyötä ja vaihtamalla tietoja, joilla tuetaan kartellien paljastamista ja heikennetään niiden toimintaedellytyksiä.  Kuluttajansuojan ongelmat voivat liittyä kuluttajahuijauksiin ja ylipäätään kuluttajan luottamusta markkinoiden toimintaan horjuttaviin menettelyihin.
  • Patentti- ja rekisterihallitus vastaa kaupparekisteriin ilmoitettujen tietojen ylläpidosta ja näiden tietojen valvonnasta. Kaupparekisteriin tietoon tulleiden kaupparekisteririkosten ja riskiperusteisesti tarkastettujen kaupparekisteri-ilmoitusten määrät kuitenkin kertovat mahdollisesta harmaaseen talouteen liittyvästä toiminnasta.
  • TE-toimistot vastaavat työntekijän oleskeluluvan osapäätöksiin liittyvästä tarkoituksenmukaisuusharkinnasta, johon kuuluu niin sanottu työvoiman saatavuusharkinta sekä varmistuminen työsuhteen lainmukaisuudesta ja työnantajan edellytyksistä toimia vastuullisena työnantajana. TE-toimiston osapäätöksistä noin 10 - 15 % on kielteisiä. TE-toimisto käyttää harkintansa tukena muun muassa velvoitteidenhoitoselvityksiä. TE-toimiston ennakollinen valvonta vähentää painetta valvoa työehtojen ja työnantajavelvoitteiden noudattamista jälkikäteen.
  • Tekesin rahoitustoiminnassa selvitetään hakijoiden taustatiedot.Laajamittainen viranomaistieto velvoitteidenhoitoselvityksien kautta on suurin yksittäinen keino torjua harmaata taloutta Tekesin toiminnassa. Harmaaseen talouteen ja talousrikollisuuteen liittyviä tapauksia tulee esiin rahoituksen valvonnassa vuosittain. Yleisimmin näissä esiin tulleissa talousrikoksissa on kyse epäillyistä avustuspetoksista tai velallisen rikoksista.

Lisätietoja:

www.tem.fi European Platform tackling undeclared work

Elintarvikeketjun rikollisuus näkyy jo Suomessakin

Vuosi 2013 muistetaan elintarvikealalla hevosenlihakriisistä. Tällöin Irlannissa tutkittiin lihatuotteiden aitoutta eli sitä, vastasiko elintarvikkeen pakkausmerkintöihin kirjattu lihalaji sitä lihaa, jota elintarvikkeessa laboratoriotutkimusten perusteella oli. Selvisi, että naudanlihaa paljon halvempaa hevosenlihaa käytettiin järjestelmällisesti elintarvikkeiden raaka-aineena, vaikka niissä pakkausmerkintöjen mukaan oli käytetty ainoastaan naudanlihaa.

Viimeistään hevosenlihakohun myötä Euroopan komissiossa ja jäsenmaissa tiedostettiin, että elintarvikealalla tehdään petoksia taloudellisen hyödyn tavoittelemiseksi ja että rikoksilla saadaan merkittäviä taloudellisia hyötyjä. Myös kuluttajat havahtuivat elintarvikeketjun rikollisuuteen.

Yhteistyö EU:ssa tiivistyi

Euroopan komissio perusti hevosenlihakohun jälkimainingeissa jäsenmaiden elintarvikevalvontaviranomaisten verkoston, Food Fraud Networkin, joka alkoi kokoontua säännöllisesti. Vuonna 2015 otettiin käyttöön elintarvikeketjun petosepäilyjä varten järjestelmä, jonka kautta jäsenvaltioiden viranomaiset voivat helposti pyytää toisen jäsenvaltion viranomaisilta apua valtioiden rajat ylittävien tapausten hoitamisessa.

Verkoston ja tietojenvaihtojärjestelmän avulla eri jäsenvaltioiden elintarvike- ja esitutkintaviranomaiset ovat yhdessä selvittäneet monta sellaista elintarvikepetosta, joiden selvittäminen olisi aikaisemmin ollut lähes mahdotonta. Euroopan komission aihetta käsittelevät internetsivut avattiin keväällä 2017.

Mikä on elintarvikepetos?
Elintarvikepetosta ei ole määritelty Suomen tai EU:n lainsäädännössä. Käsitteelle annetun toiminnallisen määritelmän mukaan elintarvikepetos on
- EU:n elintarvikelainsäädännön vastainen - tahallinen teko, joka tehdään - taloudellisen hyödyn tavoittelemiseksi ja jolla - huijataan kauppakumppania tai kuluttajaa.

Elintarvikepetokset ovat erittäin houkutteleva rikollisuuden ala, koska elintarvikkeiden väärentäminen on helppoa, taloudellisesti hyvin tuottoisaa ja kiinnijäämisriski on pieni.

Kiinnijäämisriskiä pienentää entisestään viranomaisten melko vähäinen poikkihallinnollinen tai valtioiden rajat ylittävä yhteistyö. Esimerkiksi huumausainerikoksiin verrattuna tuomiot ovat todella lieviä, minkä vuoksi elintarvikeala on jopa monella tavalla houkuttelevampi kuin perinteisemmät rikollisuuden alat.

Elintarvikepetokset ovat yleensä aina talousrikoksia. Usein niihin liittyy myös harmaata taloutta: esimerkiksi harjoittamalla liiketoimintaa elintarvikevalvonnan ulkopuolella vältellään valvontamaksujen maksamista, ja tulojen ilmoittamatta jättämisellä vältellään veronmaksua.

Evira kokoaa aktiivisesti viranomaisverkostoja Suomessa

EU:n jäsenvaltioiden välisen yhteistyön tiivistämisen ohella myös Suomessa on tehostettu viranomaisyhteistyötä viime vuosina. Elintarviketurvallisuusvirasto Evira on elintarvikeketjun keskusviranomainen ja Euroopan komission Food Fraud Networkin kontaktipiste Suomessa.

Tähän saakka Evira on koordinoinut useamman kunnan alueelle ulottuvia elintarvikepetostapauksia ja auttanut kuntien ja aluehallintovirastojen valvontaviranomaisia esimerkiksi tutkintapyyntöjen tekemisessä.

Viranomaisyhteistyötä ovat tehostaneet myös Eviran järjestämät koulutustilaisuudet. Erityisen hyvää palautetta on saanut elintarvikepetoksiin keskittynyt koulutuspäivä, johon on kutsuttu kunkin alueen viranomaiset. Elintarvikeketjun, poliisien, syyttäjien, Verohallinnon, ulosottoviranomaisten ja Tullin viranomaiset ovat koulutuskiertueen avulla luoneet hyviä uusia yhteistyöverkostoja eri puolille maata.

Petosten tunnistaminen haastaa perinteisen valvonnan

Elintarvikeketjun rikollisuus on Suomessa ollut tähän saakka suurelta osin piilorikollisuutta. Sen havaitseminen ei ole helppoa normaalin elintarvikevalvonnan työkaluilla ja menetelmillä, minkä vuoksi tämän sektorin rikosjuttuja ei tuomioistuimissamme ole tähän saakka juurikaan ollut. Viime aikoina elintarvikevalvontaviranomaiset ovat tarkentaneet näkökulmaansa, jonka seurauksena rikosepäilyjä ja esitutkintaprosesseja on tällä hetkellä aiempaa paljon enemmän ympäri maata.

Elintarvikevalvontaviranomaisten Suomessa havaitsemat epäilyt liittyvät toistaiseksi useimmiten elintarvikkeen alkuperän väärentämiseen. Myös laittomaan teurastamiseen liittyviä epäilyjä on viime vuosien aikana ollut useampia. On todennäköistä, että ajan myötä, kokemuksen karttuessa ja viranomaisyhteistyön tiivistyessä tapausten määrä lisääntyy entisestään ja niiden kirjo monipuolistuu.

Valvira – Alkoholihallinto

Valviran rooli alkoholihallinnossa

Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston (Valvira) tehtävänä on ohjata alkoholin anniskelun ja vähittäismyynnin lupa- ja valvontatoimintaa ja varmistaa että se on yhtenäistä koko maassa. Valvira toimii myös alkoholijuomien tukkumyynnin ja valmistuksen lupa- ja valvontaviranomaisena. Aluehallintovirastot (AVI) valvovat alueellaan tapahtuvaa alkoholin anniskelu- ja vähittäismyyntitoimintaa.

Valvira seuraa aluehallintovirastojen vähittäismyynnin ja anniskelun valvonnan toteutumista. Luvanhaltijoiden ja -hakijoiden taloudellisten edellytysten valvonnan tarkoituksena on ehkäistä ja vähentää harmaan talouden esiintymistä ja vähentää sellaisten toimijoiden määrää, joilla ei ole alkoholilain edellyttämää luotettavuutta tai taloudellisia edellytyksiä alkoholijuomien anniskeluun ja myyntiin. Alkoholihallinnon näkökulmasta taloudellisen luotettavuuden arviointi ja valvonta ovat perusteltu osa harmaan talouden torjuntaa.

Mainittujen tehtävien lisäksi Valvira laatii yhteistyössä aluehallintovirastojen kanssa alkoholihallinnon valtakunnallisen valvontaohjelman. Valvontaohjelmalla ohjataan alueellista lupahallintoa ja valvontaa yhdenmukaiseen ratkaisukäytäntöön ja alkoholilain tehokkaaseen toimeenpanoon.

Taloudellisen luotettavuuden arviointi ja valvonta – edellytyksenä yhteistyö

Aluehallintovirastojen tekemä valvontatyö jakautuu ennakkovalvontaan ja jälkikäteisvalvontaan. Ennakkoon valvotaan lupien hakua ja jälkikäteisvalvonta kohdistetaan luvanhaltijoihin. Käytännön valvontatyökaluja esimerkiksi harmaan talouden torjunnassa ovat luvanhaltijoiden verovelkatiedot, luvanhaltijoiden toimittamat ilmoitustiedot, kateraportit ja Harmaan talouden selvitysyksiköltä pyydettävät velvoitteidenhoitoselvitykset. Alkoholihallinnossa yhteistyö perustuu valvontaohjelmaan, tietojärjestelmäohjaukseen, tapauskohtaisen yhteistyöhön ja tietojenvaihtoon. Tiedonkulun yhteistyötä helpottavat Valviran ylläpitämä valtakunnallinen alkoholielinkeinorekisteri ja alkoholihallinnon yhteinen ekstranet.

Viranomaisyhteistyöhanke

Valvira ja aluehallintovirastot osallistuivat vuonna 2015 alkaneeseen Verohallinnon ravintolaprojektiin. Projektin yhteydessä Verohallinto suoritti verotarkastuksen satoihin anniskeluyrityksiin. Tarkastusten keskeisimpiä tietolähteitä olivat alkoholielinkeinorekisteristä saatavat ravintoloiden osto- ja myyntitiedot sekä Verohallinnon ja alkoholihallinnon yhdessä toimittamat tarkastukset.

Projektissa havaitut puutteet horjuttivat anniskeluluvanhaltijoiden luotettavuutta siinä määrin, että esimerkiksi vuonna 2016 anniskelulupa peruttiin 29 yritykseltä pysyvästi ja 39 yritykseltä määräajaksi. Pysyvät anniskelu- ja vähittäismyyntiluvan peruutukset ovat seurausta alkoholilain mukaisten luotettavuuden ja taloudellisten edellytysten menettämisestä. Tämä tarkoittaa huomattavia tai jatkuvia verojen ja muiden julkisoikeudellisten maksujen laiminlyöntejä sekä alkoholi- ja verotarkastuksella havaittuja, vakavia luotettavuuteen ja taloudellisiin edellytyksiin vaikuttavia epäkohtia, kuten tulonsalausta. Määräaikaisten peruutusten syiden kirjo on monipuolisempi. Niissä painottuvat luvanhaltijan taloudelliset ja alkoholipoliittiset syyt, kuten alkoholijuomien anniskelu alaikäisille tai selvästi päihtyneille.

Uusi liikennepalvelulaki tuo muutoksia taksiliikenteeseen – valvonta siirtyy Trafiin

Uusi liikennepalvelulaki keventää sääntelyä merkittävästi ja vähentää tieliikenteessä toimijoiden hallinnollista taakkaa samalla kun se luo tasapuoliset toimintaedellytykset nykyisille ja uusille markkinoilla toimiville yrityksille. Toimivalta liikennelupahakemusten käsittelyssä, lupien myöntämisessä ja luvanhaltijoiden valvonnassa siirtyy ELY-keskuksilta Liikenteen turvallisuusvirastolle (Trafi).

Laki liikenteen palveluista (liikennepalvelulaki) astuu voimaan 1.7.2018. Samalla kumotaan taksiliikennelaki, laki taksinkuljettajien ammattipätevyydestä, joukkoliikennelaki sekä laki kaupallisista tavarankuljetuksista tiellä. Lisäksi tehdään muutoksia moneen muuhunkin tieliikennekuljetuksia sääntelevään lakiin.

Katso Toimi oikein -osiosta, mitä asioita taksimatkustajan ja taksiyrittäjien kannattaa jatkossa huomioida.

Taksiliikenteen lupamenettely uudistuu

Liikennepalvelulain myötä olennaisimmin muuttuu taksiliikenteen lupamenettely, kun tarveharkintaisesta taksilupien kuntakohtaisesta enimmäismääräsääntelystä (kiintiöt) luovutaan. Heinäkuusta alkaen taksiliikennelupa myönnetään jokaiselle, joka täyttää laissa säädetyt luvan myöntämisen edellytykset, joihin kuuluvat mm. täysi-ikäisyys ja -valtaisuus, hyvämaineisuus, velvoitteiden asianmukainen hoitaminen ja liiketoimintakelpoisuus. Myös taksiliikenteen harjoittamista säänteleviä normeja puretaan merkittävästi, kun taksien liikennöintivelvoite ja asemapaikkaan sidottu päivystysvelvoite jäävät pois. Samalla historiaan jää myös taksiliikenteen enimmäishintasääntely eli taksa, joka on tähän saakka vahvistettu vuosittain valtioneuvoston asetuksella.

Taksiliikenteen harjoittaminen on jatkossakin luvanvaraista

Taksiliikenteen harjoittaminen säilyy monista muutoksista huolimatta luvanvaraisena elinkeinona ja luvaton taksiliikenteen harjoittaminen on vastaavasti edelleen rangaistava teko. Trafi voi liikennepalvelulain mukaan myöntää liikenneluvan luonnolliselle henkilölle, jonka on kuitenkin ennen toiminnan aloittamista tehtävä perusilmoitus kaupparekisteriin. Samalla uuden yrittäjän on huolehdittava siitä, että hänen yrityksensä tekee tarvittavat ilmoitukset Verohallinnon rekistereihin:

  • Henkilökuljetuspalvelujen tarjoaminen on arvonlisäverollista toimintaa, jonka harjoittajan on ilmoittauduttava Verohallinnon alv-rekisteriin.
  • Uuden yrittäjän on syytä hakeutua myös Verohallinnon ennakkoperintärekisteriin. Tällöin kuljetuspalvelusta korvausta maksavan asiakkaan ei tarvitse tehdä maksuista ennakonpidätystä vaan rekisteriin merkitty toimija huolehtii ennakkoverojen maksamisesta itse.
  • Verohallinnon työnantajarekisteriin tulee ilmoittautua, jos yrittäjä tai yritys maksaa säännöllisesti palkkoja joko vakituisesti kahdelle tai useammalle palkansaajalle tai kun palkkoja maksetaan samaan aikaan vähintään kuudelle palkansaajalle, vaikka työsuhteet olisivat lyhytaikaisia ja tilapäisiä.

Matkan kiinteä hinta tulee käyttöön taksamittarin rinnalle

Kun matkan hinta perustuu matkan tai ajan mittaamiseen, säätää heinäkuun alusta voimaan tuleva muutettu ajoneuvolain 25 § taksamittarin pakolliseksi luvanvaraisessa henkilöliikenteessä. Tämä vaatimus koskee sekä taksiliikennettä että linja-autoilla suoritettavaa tilausliikennettä. Jos asiakkaalle annetaan sen sijaan kiinteä sopimushinta ennen matkan alkua, ajoneuvossa ei tarvitse olla taksamittaria.

Hinnoittelutavasta riippumatta asiakkaalle on aina tarjottava käteiskaupassa kuitti, joka voidaan tarjota myös sähköisesti vastaanotettavassa muodossa. Kuittia ei tarvitse tulostaa, jos asiakas ei sitä halua. Maksutapahtuma on kuitenkin aina osa yrityksen tuloutusjärjestelmää ja se tulee siksi merkitä aina kirjanpitoon.

Kirjanpidon ja verotuksen perusteet säilyvät ennallaan

Taksiyrityksen elinkeinoverotuksen ja kirjanpidon perusteet eivät muutu liikennepalvelulain voimaantulon myötä. Taksiyritys on velvollinen pitämään ajopäiväkirjaa ajetuista ajoista autokohtaisesti eritellen ajot ammattiajoon (tuloa tuottava/tuottamaton) sekä yksityisiin ajoihin ja niihin liittyviin tuloihin eritellen ne käteis-, kortti- ja laskutettaviin tuloihin. Elinkeinoverotuksessa tehtävät vähennykset voidaan tehdä niiltä osin kuin ne liittyvät elinkeinotoimintaan. Jos ajoneuvon ajokilometreistä yli puolet kuuluu elinkeinotoimintaan, ajoneuvo katsotaan elinkeinotoiminnan varallisuudeksi.

Ajoneuvorekisteristä saa tiedon ajoneuvon luvanvaraisesta käytöstä

Taksiliikennettä voi harjoittaa heinäkuusta alkaen henkilöautoilla, pakettiautoilla tai vaikkapa raskailla nelipyörillä, muttei linja-autoilla (1+9 tai useammalle rekisteröity ajoneuvo). Luvanvaraisen linja-autoliikenteen harjoittaminen edellyttää puolestaan henkilöliikennelupaa. Luvan myöntämisen edellytykset ovat pääosin samanlaiset kuin taksiliikenneluvassakin, mutta lisäksi yritykseltä edellytetään riittäviä taloudellisia voimavaroja sekä ammatillista pätevyyttä osoittavan tutkinnon suorittamista. Siinä missä taksiliikennelupa muuttuu yrityskohtaiseksi, henkilöliikennelupa on aina ajoneuvokohtainen ja se on oltava mukana alkuperäisenä linja-autossa. Henkilöliikenneluvan haltijaa koskevat samat edellä kerrotut säännöt, mitä tulee kaupparekisterin perusilmoitukseen ja Verohallinnon rekisterimerkintöihin. Kaikki luvanvaraisessa liikenteessä toimivat ajoneuvot on merkittävä ajoneuvorekisterissä luvanvaraiseen käyttöön.

Liikennepalvelulaki mahdollistaa taksiliikenteen harjoittamisen myös ilmoituksenvaraisesti, jos yrittäjällä on jo entuudestaan voimassa oleva henkilöliikenne- tai tavaraliikennelupa. Ilmoitus taksiliikenteen harjoittamisesta tulee toimittaa Trafiin, joka tekee asiaa koskevan merkinnän luparekisteriin. Oikeus taksiliikenteen harjoittamiseen päättyy, jos luvanhaltija pyytää merkinnän poistamista tai kun henkilö-/tavaraliikenteen voimassaoloaika päättyy. Taksiliikenteen velvoitteet ja vastuut ovat samat riippumatta siitä, harjoitetaanko liikennettä luvan- tai ilmoituksenvaraisesti.

Kilpailu- ja kuluttajavirasto (KKV)

Kilpailu- ja kuluttajaviraston liittymäpintoja harmaaseen talouteen on useita, erityisesti julkisten hankintojen valvonta, kartellit sekä yritys- ja kuluttajahuijaukset. Lisäksi KKV on mukana kehittämässä laskentaa harmaan talouden torjuntakeinojen aiheuttaman sääntelytaakan suuruudesta.

Hankintojen valvonta

Valtioneuvoston periaatepäätöksessä harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjunnan strategiaksi 2016–2020 korostetaan, että julkisten hankintojen valvonnalla tähdätään osaltaan korruption ennalta estämiseen.

Kilpailu- ja kuluttajaviraston tekee vuosittain hankintalain valvontaa koskevasta toiminnastaan raportin, jossa on yhteenveto

  1. valvontatoiminnassa havaituista lainvastaisista menettelyistä ja avoimuuden tai syrjimättömyyden kannalta haitallisista menettelytavoista sekä niiden yleisimmistä taustatekijöistä;
  2. hankintalain 139 §:ssä tarkoitettujen toimenpiteiden määristä ja sisällöstä;
  3. hankintalain 140 §:ssä tarkoitettujen kieltopäätösten ja sitoumusten määristä ja sisällöstä; sekä
  4. hankintalain 141 §:ssä tarkoitettujen esitysten määristä ja sisällöstä sekä esitysten johdosta annetuista tuomioistuinratkaisuista (hankintalain 144 §).

Sääntelytaakka

Valtioneuvoston periaatepäätöksessä harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjunnan strategiaksi 2016–2020 korostetaan yritysten hallinnollisen taakan vähentämistarvetta. Harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjunnan toimenpideohjelmassa 2016–2020 KKV on nimetty vastuutahoksi laatimaan sääntelytaakkaa koskeva raportti. Sääntelytaakan laskentaa koskevaa mallia kehitetään yhdessä työ- ja elinkeinoministeriön kanssa. Ensimmäiset laskelmat harmaan talouden torjuntakeinojen kustannuksista saadaan vuoden 2017 loppuun mennessä. Tämän jälkeen sääntelytaakan seurannan tuloksista raportoidaan vuosittain.

Kartellit ja huijaukset

Viraston kilpailuvalvonnassa keskitytään mm. kartelleihin. Kartelleja on havaittu esimerkiksi julkisissa hankinnoissa. Lisäksi kartelleissa on havaittu liityntäpintoja korruptioon. Kuluttajavastuualueella ja markkinatutkimusyksikössä keskitytään lisäksi sekä kuluttaja- että yrityshuijauksiin.