Hankkeet ja valvonta

Lisäksi alipalkkaukseen puuttumista tehostettiin laajentamalla työsuojeluviranomaisen ilmoitusvelvollisuus poliisille koskemaan myös rikoslain 36 luvun mukaisia petos- ja kiskontarikoksia. Rikosilmoitusvelvollisuuden laajentamisen tavoitteena on, että poliisin esitutkinnassa otettaisiin nykyistä laajemmin huomioon alipalkkaukseen soveltuvat rikostunnusmerkistöt.

Lakimuutosten tavoitteena on tehostaa työntekijöiden palkkausta koskevien säännösten noudattamista työmarkkinoilla ja turvata työntekijöiden asemaa laajentamalla työsuojeluviranomaisen valvontatoimivaltuuksia. Tavoitteena on myös ehkäistä sellaisten työmarkkinoiden muodostumista, joissa palkkauksen vähimmäistason noudattamista laiminlyödään merkittävästi. Tavoitteena on osaltaan myös harmaan talouden tehokkaampi torjunta.

Lakimuutoksista tarkemmin:

336/2023 Laki työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta annetun lain muuttamisesta (PDF 105 kt) 
Hallituksen esitys 303/2022 vp [.fi]›

Lue lisää Harmaan talouden torjunnan toimenpideohjelmasta

Hankkeen toteuttaminen

Hankkeessa keskeisessä asemassa oli molempien viranomaisten erityisosaamisen hyödyntäminen ja nopea tiedonvaihto elintarvikeketjuun liittyvien viranomaisten välillä. Sujuva yhteistyö viranomaisten välillä sekä pilotin eri vaiheiden suunnittelu- ja toteutustyö vaati uudenlaista yhteydenpitoa ja sitoutumista sekä Tullissa että Ruokavirastossa.

Yhteistyön ja kehittämistarpeiden selvittämiseksi Ruokaviraston ja kuntien elintarvikevalvonnan kanssa tehtiin yhteinen tehovalvontapilotti, joka kohdistettiin mausteiden, tuoreiden marjojen ja lihatuotteiden maahantuontiin. Pilotti toteutettiin touko-syyskuussa 2022, ja siihen osallistui eri toimintayksiköitä Tullista, Ruokavirastosta ja kuntien elintarvikevalvonnasta. Pilotin tarkoituksena oli selvittää, miten eri viranomaisten valvonta, rikostorjunta sekä yhteistyö sujuvat. Lisäksi haluttiin testata, miten jo olemassa olevat ohjeet ja prosessit toimivat.

Hankkeen johtopäätökset

Tehovalvontapilotissa onnistuttiin yhdistämään eri viranomaisten osaaminen tehokkaasti ja tuottamaan uutta tietoa elintarvikkeisiin liittyvän rikollisuuden ehkäisemisestä sekä paljastamisesta. Tulosten perusteella molempien organisaatioiden erityisosaaminen sekä nopea tiedonvaihto Tullin, Ruokaviraston ja kuntien valvontaviranomaisten välillä lisää merkittävästi elintarvikepetosten torjunnan vaikuttavuutta maan rajat ylittävässä tavaraliikenteessä.  Pilotin aikana selvitettiin kuntien elintarvikevalvonnan vihjeiden sekä Tullin omien havaintojen perusteella useita elintarvikkeiden maahantuontiin.

Hankkeen onnistumisen edellytyksenä oli Tullin ja Ruokaviraston eri yksiköiden ja osastojen sitoutuminen yhteiseen tavoitteeseen eli elintarvikepetosten valvontaan, tunnistamiseen, torjuntaan ja paljastamiseen. Lisäksi projekti edellytti selkeää näkemystä siitä, millä tavoin elintarvikepetoksia jatkossa torjutaan ja paljastetaan yhteistyössä elintarvikeketjuun liittyvien viranomaisten kesken. Avainasemassa olivat tehokas tietojenvaihto, prosessien yhdenmukaistaminen eri viranomaisten välillä sekä tavoiteorientoitunut ja ratkaisukeskeinen työilmapiiri. Hankkeen aikana Tullin projektipäällikkö ja Ruokaviraston erityisasiantuntija järjestivät lukuisia maan rajat ylittävän elintarvikeketjun rikollisuutta koskevia koulutustilaisuuksia.

Hanke on saanut sekä kotimaista että kansainvälistä huomiota

Tulli ja Ruokavirasto ovat esitelleet yhteistyöhanketta sekä sen tuloksia useissa kotimaassa järjestetyissä tapahtumissa. Yhteistyöhankkeesta julkaistiin myös artikkeli Maailman Tullijärjestön (World Customs Organization) virallisessa lehdessä. Kesällä 2023 Tullin ja Ruokaviraston hanke esitellään kansainvälisesti Euroopan unionin kemistiseminaarissa Saksassa.

Tehostamalla yhteistyötä kansallisella sekä kansainvälisellä tasolla eri viranomaisten välillä voidaan tulevaisuudessa saavuttaa entistäkin parempia tuloksia elintarvikeketjun rikollisuuden paljastamisessa.

Hankkeen loppuraportti (PDF 730 kt) 

Mitä käytännön vaikutuksia?

Veronumeron käyttöönotto 1.1.2012 rakennusalalla oli ponnistus kaikille asianosaisille, niin viranomais- kuin yksityissektorin toimijoille. Toisaalta tunnistekortti oli ollut jo vaatimuksena yhteisellä rakennustyömaalla työturvallisuuslain mukaisesti ennen veronumerolainsäädäntöä. Työmaan päätoteuttajalle tuli uusi velvoite tarkistaa henkilöiden merkintä julkiseen veronumerorekisteriin ennen työskentelyn alkua. Tämä tehtiin alkuvaiheessa usein manuaalisesti, mutta nykyisin tarkistus tehdään yhä useammin rajapinnan kautta ohjelmistojen toimesta.

Erityisesti ulkomaisille työntekijöille veronumerolainsäädäntö toi mukanaan konkreettisen muutoksen aiempaan. Työntekijän tulee Suomeen saavuttuaan asioida Verohallinnon toimipisteessä, josta hän saa veronumeron ja hänet voidaan merkitä veronumerorekisteriin. Asiointi pitää tehdä henkilökohtaisesti ennen työskentelyn aloittamista työmaalla, jos henkilölle ei entuudestaan ole suomalaista henkilötunnusta. Poikkeuksen tähän muodosti koronapandemian aiheuttama väliaikaismenettely, jonka voimassaoloaikana veronumeroita annettiin sähköisessä menettelyssä ilman kasvokkain tunnistamista ns. Verohallinnon keinotunnuksen avulla.

Mitä veronumero ja rekisterimerkintä käytännössä tarkoittavat?

Veronumero tarkoittaa, että henkilö on merkitty Verohallinnon järjestelmään. Verohallinnon järjestelmä muodostaa henkilölle veronumeron. Tämän jälkeen henkilö tai hänen työnantajansa tai esimerkiksi yhteisen rakennustyömaan päätoteuttaja voi pyytää merkintää veronumerorekisteriin joko rakennusalan tai laivanrakennusalan (tai molempien) työntekijänä. Kuka tahansa voi tarkistaa henkilön nimen ja veronumeron perusteella, onko hänellä voimassa oleva merkintä veronumerorekisterissä.

Veronumero ja merkintä veronumerorekisteriin tarkoittaa käytännössä, että henkilö on tunnistettu ja Verohallinnolla on ainakin jokin tieto hänen työskentelystään Suomessa. Veronumerorekisteri ei sen sijaan kerro esimerkiksi sitä, onko henkilöllä Suomessa työskentelyn oikeuttavaa oleskelulupa eli työnteko-oikeus, henkilön työskentelypaikkaa, onko palkanmaksu ilmoitettu tulorekisteriin tai onko henkilö ylipäätään enää Suomessa. Tästä syystä esimerkiksi rakennusalalle on erikseen säädetty kuukausittainen rakentamisen tiedonantovelvollisuus yhteisellä rakennustyömaalla työskentelevien työntekijätiedoista.

Edellytyksiä toimivalle veronumerolainsäädännölle

Mietittäessä veronumerolainsäädännön laajentamista muille toimialoille, tulee ottaa huomioon erilaisia perusedellytyksiä halutuista lopputulemista.  Rakennus- ja laivanrakennusalalla työmaa on rajattu, pääsy on tyypillisesti rajoitettu ja työmaa on 3. osapuolen hallinnoima. Lisäksi työmaille on ominaista aliurakointi ja työvoiman vaihtuvuus sekä ulkomaisen työvoiman käyttö. Viranomaisvalvonnan kohdentaminen työmaille on käytännössä helppo toteuttaa, sillä samalla valvontakäynnillä voidaan valvoa jopa satoja työntekijöitä ja toisaalta työmaista on olemassa ennakkotieto.

Muilla aloilla haasteita tuo työmaiden sijainnin vaihtuvuus. Henkilöiden tavoitettavuus voi olla ongelmallista työmaan sijainnin tai työskentelyaikojen epävarmuuden takia. Valvontaresurssien käyttö ei ole tehokasta, jos valvontakäynnillä valvottavia työntekijöitä on hyvin vähän. Lisäksi paikan päällä tilaa hallinnoiva taho on myös intressiosapuoli työntekijän lisäksi. Veronumerorekisteri tarvitsee rinnalleen muita vertailutietoja, joiden avulla todellista työskentelyä voidaan arvioida. Suuri osa työntekijöistä voi olla jo valmiiksi Verohallinnon asiakasrekisterissä, ja tietotarve koskee nimenomaan todellisesta työskentelystä.

Verohallinto on ollut omissa arvioissaan kriittinen veronumerolainsäädännön laajentamisesta muille toimialoille. Valvonnan tehostamiseen voidaan löytää muita veronumerolainsäädäntöä kevyempiä keinoja. Esimerkiksi Verohallinnon asiakastietojärjestelmään kuuluminen voidaan tarkistaa verokortista tai muusta Verohallinnon myöntämästä asiakirjasta. Vaikuttavuuden kannalta tehokkaampaa voisi olla esimerkiksi säätää tietyillä toimialoilla velvollisuus dokumentoida työntekijöiden, alihankkijoiden ja itsenäisten työnsuorittajien työskentely. Tällainen dokumentointi lisäisi läpinäkyvyyttä, helpottaisi kontrollia työskentelyn ja laskutuksen arviointiin ja voisi myös olla hallinnollisen taakan näkökulmasta kevyempi toteuttaa.

Verohallinto on saanut muilta viranomaisilta palautetta, jonka mukaan veronumerolainsäädäntö on saattanut jopa edesauttaa maahantulosäännösten kiertämistä. Tämä on asia, joka tulisi ottaa huomioon mahdollisten lakimuutosten valmistelussa.

Lue lisää Harmaan talouden torjunnan toimenpideohjelmasta

Tutkimuksen viitekehys oli alueellinen resilienssi, joka viittaa alueen kykyyn mukautua pitkäaikaiseen kehitystä haittaavaan stressitekijään työvoimapulaan ja kykyyn palautua kehityksessä ilmenneestä häiriöstä, joilla tarkoitetaan työperusteisen maahanmuuton kumuloituneita haasteita.

Ulkomainen työvoima mahdollistaa paikallisen teollisuuden kehityksen maaseudulla, mutta vaatii kyvykkyyttä reagoida nopeasti esiin nouseviin haasteisiin

Tutkimus tarkastelee Närpiön seudun (Närpiö, Korsnäs, Kaskinen) kasvihuoneteollisuuden ulkomaista työvoimaa työmarkkinoiden, palvelujen ja ryhmien välisten suhteiden näkökulmista. Närpiön seudun kunnat ovat pieniä (n. 13 000 hlö), mutta vieraskielisten osuus on lähes yhtä suuri kuin pääkaupunkiseudulla.  Ulkomaiselle työvoimalle on ominaista vähäinen koulutus ja kielitaidon puute, mikä asettaa heidät potentiaalisesti haavoittuvaan asemaan. Tämä olisi huomioitava kansallisen työperusteisen maahanmuuttopolitiikan tavoitteissa.

Seudun sopeutumiskyky pitkäaikaiseen työvoimapulaan on ollut hyvä, mutta nopeasti kasvaneen työperusteisen maahanmuuton kasautuvia haasteita ei ole riittävän ajoissa kyetty ennakoimaan ja tuomaan ratkaisukeskeiseen keskusteluun. Resilienssi ennakointina ja haasteisiin reagointina ei estänyt ”häiriön” syntymistä nopeasti kasvaneen vietnamilaisyhteisön kohdalla, josta esimerkkeinä ilmi tullut kiskonta ja julkisten palveluiden haasteet.  ”Häiriö” näkyi mediassa ja alueella käydyn keskustelun sävyn muutoksena menestystarinasta huolestuneeksi ja ongelmakeskeiseksi, vaikka sinänsä ongelmat koskivat vain osaa tulijoista.

Selvitys korostaa alueellisen ja paikallisen osaamisen kehittämistä työperäisen hyväksikäytön ehkäisemiseksi ja palvelujen järjestämiseksi

Raprotissa esitetään kehittämisehdotuksia vastaanottokyvyn vahvistamiseksi myös nopeasti muuttuvissa tilanteissa (resilienssi).  Ehdotuksissa korostuvat aiemmin tehtyjen kansalliseen viranomaisvalvontaan ja lupakäytäntöihin painottuvien ehdotusten sijaan alueellisten toimijoiden osaamisen ja toimintatapojen kehittäminen.

Kehittämiskokonaisuuksia ovat

• • Tiedolla johtaminen eli alueellinen ennakointi ja riskien arviointi, niin työperäiseen hyväksikäytön ehkäisemiseksi kuin uusien asukkaiden palvelutarpeeseen vastaamiseksi.
  • Osaamisen ja tiedon lisääminen viranomaistyössä (kansallisen osaamiskeskuksen tarpeen selvittäminen), työnantajien parissa (vastuullisen rekrytoinnin käytännöt) sekä ulkomaisten työntekijöiden kohdalla (työelämäoikeudet ja yhteiskuntaorientaatio).
  • Osallisuus ja eriytymiskehityksen estäminen. Rinnakkaiselo ei riitä, vaan elävä yhteys yhteiskuntaan ja paikallisiin yhteisöihin on tärkeä tekijä myös erilaisten hyväksikäytön tapojen kitkemiseksi.

Aineisto koostuu muun muassa viranomaisten, järjestöjen, työnantajien ja työntekijöiden haastatteluista (N=51).

Alueellinen resilienssi ja työperusteinen maahanmuutto: Kasvihuoneteollisuuden ulkomainen työvoima Närpiön seudulla [.fi]›

Lue lisää Harmaan talouden ja talousrikollisuuden toimenpideohjelmasta

Kansainvälinen oikeusapu toimii vastavuoroisuusperiaatteella

Selvityksen kannalta keskeisiä kansainvälisiä säädöksiä ja sopimuksia ovat EU:n jäädyttämis- ja konfiskaatioasetus ja jäädyttämispuitepäätös, EU:n konfiskaatiodirektiivi, EU:n perintädirektiivi, pohjoismaiset verotusta ja tuomioiden täytäntöönpanoa koskevat sopimukset sekä yleissopimukset, esimerkiksi terrorismin rahoituksen tai rahanpesun torjunnasta ja niistä syntyneen rikoshyödyn poisottamisesta.  Oikeusapua voidaan myös pyytää ja antaa vastavuoroisuusperiaatteella kansainvälisestä oikeusavusta rikosasioissa annetun lain nojalla. Työryhmässä keskusteltiin EU:n komission konfiskaatiodirektiivi-ehdotuksesta, jonka tavoitteena on kehittää välineitä vakavan järjestäytyneen rikollisuuden rikoshyödyn poisottamiseksi. Direktiivi-ehdotus sisältää muun muassa menettämisseuraamusta koskevien kansallisten lainsäädäntöjen harmonisointia ja uusia viranomaisyhteistyöverkostoja.

Selvitys nostaa esille yhteistyön ja lainsäädännön kehittämistarpeita

Työryhmän viranomaisyhteistyötä koskevissa suosituksissa korostetaan operatiivisen toiminnan ajoitusta, riittävää resurssointia ja yhteistä koulutusta osaamisen kehittämiseksi kansainvälisten tapausten hoitamiseen. Kansainvälisten yhteisöjen (EU, OECD) hankkeisiin osallistuminen kehittää asiantuntemusta muiden valtioiden ratkaisuista sekä rikoshyödyn kätkemisen ja paljastamisen uusista ilmiöistä. Työryhmän ehdotukset lainsäädännön kehittämiseksi koskevat rikoslain rahanpesu- ja menettämisseuraamussääntelyä.

Selvitys on Harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjunnan toimenpideohjelman hanke vuosina 2020─2023. Hankkeen työryhmässä olivat mukana ulosottolaitos, Oikeusrekisterikeskus, syyttäjälaitos, oikeusministeriö, poliisi, Tulli ja Verohallinto.

Lue lisää Harmaan talouden torjunnan toimenpideohjelmasta

Rekisteröintimenettelyyn liittyvät ongelmat ja riskit

Hyvinvointiyhteiskunnan tietohallinto perustuu julkisiin perusrekistereihin, joiden oletetaan sisältävän ajantasaista ja oikeansisältöistä tietoa yksilöistä ja yrityksistä. Virheellinen tai puutteellinen tietosisältö voi aiheuttaa merkittävää ja laaja-alaista haittaa niin julkiselle kuin yksityisellekin sektorille. Ulkomaalaisen tiedot voi rekisterinpitäjän lisäksi tallentaa väestötietojärjestelmään Verohallinto ja Maahanmuuttovirasto. Selvityksessä tuotiin esille, että rekisterien sisällön oikeellisuuteen, kattavuuteen ja ajantasaisuuteen liittyy ongelmia, samoin kuin viranomaisten väliseen tietojenvaihtoon rekisterimerkintöihin liittyvistä havainnoista. 

Työryhmän selvityksessä ilmeni, että vaikka rekisteröinnin kriteerien täyttyminen perustuu samaan lainsäädäntöön, on jokaisella viranomaisella omat itsenäiset ohjeet, menettelyt ja käsittelyaika. Kaikkea rekisteröinnin yhteydessä kerättävää tietoa ei tallenneta rekisteriin rakenteellisessa muodossa, mikä vaikeuttaa tietojen analysointia ja jälkivalvontaa. Viranomaisilla ei myöskään ole yhteneviä ohjeita ja toimintamalleja asiakirjojen aitouden tutkintaan ja tietojenvaihtoon, joka selittyy osin viranomaisten toimivallalla, tehtävällä ja salassapitoon liittyvällä sääntelyllä. Myöskään koordinaatiovastuuta ei ole tällä hetkellä millään viranomaisella. Riskinä on, että havaittu virhe, puute tai väärinkäyttö jää vain havainnon tehneen viranomaisen tietoon, eikä haittaa ole siten mahdollista rajata ja minimoida havainnon perusteella.

Ongelmiin pureudutaan uusilla ratkaisuehdotuksilla

Viranomaisten tehtävien, toimivallan ja menettelyjen on aina perustuttava lakiin. Tästä syystä työperäiseen maahanmuuttoon, rekisteröintiin ja valvontaan vaikuttavia riskejä ei voida korjata yksin viranomaisten toimintaa kehittämällä. Lainsäädännössä viranomaisen toimivaltaan tehdyt rajaukset vaikuttavat viranomaisen mahdollisuuteen puuttua erilaisiin kilpailuun vaikuttaviin väärinkäytöksiin. Tietojenvaihtoon liittyvät rajaukset lisäävät hallinnollista taakkaa, kun sama tieto ja selvitys on annettava usealle viranomaiselle. Rajaukset myös vaikeuttavat viranomaisten välistä yhteistyötä ja heikentävät viranomaistoiminnan tehokkuutta, silloin kun havaintoa ei voida oma-aloitteisesti saattaa toisen viranomaisen tietoon.

Viranomaisten toiminnan kannalta ensisijaisen tärkeää on tietää ja tunnistaa henkilöt, joilla on paitsi oikeuksia, myös velvollisuuksia ja vastuita Suomeen tai Suomessa tapahtuvaan toimintaan liittyen. Viranomaisilla tulisi olla käytössään tehokkaat keinot havaita julkisiin perusrekistereihin liittyviä virheitä, puutteita ja väärinkäytöksiä, sekä mahdollisuudet puuttua niihin itse tai jakaa havainto edelleen toimivaltaiselle viranomaiselle.

Selvityksen perusteella on esitetty toimenpide-ehdotuksia:

• Viranomaisten välistä tietojenvaihtoa kehitetään poistamalla lainsäädännöllisiä esteitä ja kehittämällä viranomaisten tietojärjestelmiä
• Luodaan yhtenäiset menettelyt ja selkiytetään vastuita
• Yhteiskunnan perusrekistereiden luotettavuuden takaaminen
• Luodaan kokonaisvaltainen riski- ja vaikutusarvio työperäisestä maahanmuutosta 

Hankkeesta

Harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjunnan toimenpideohjelmaan lisättiin syksyllä 2022 uusi poikkihallinnollinen selvityshanke, jossa selvitettiin ulkomaalaisten henkilöiden rekisteröintimenettelyä ja siihen liittyviä kehitystarpeita. Kyseessä oli jatkotyö Verohallinnon identiteettien väärinkäytös- ja palautuspetoshankkeelle. Työryhmän selvitys laadittiin tiukassa aikataulussa ja hyvässä yhteistyössä laajalla viranomaiskokoonpanolla.

Tutkimustoiminnan laajentamista kartoitettiin

Valtiovarainministeriön selvitys on harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjunnan toimenpideohjelman osahanke, jonka tarkoituksena on ollut selvittää aggressiivista verosuunnittelua koskevan riippumattoman tutkimustoiminnan harjoittamiseen sopivaa tahoa sekä tehtävän vaatimia resursseja. Selvityksessä on arvioitu verotutkimusta harjoittavien tahojen, kuten yliopistojen, Verohallinnon ja VATT:n toiminnan sekä julkisten tutkimusrahoitusmuotojen ja kansainvälisen vertailun pohjalta vaihtoehtoja laajentaa aggressiivisen verosuunnittelun tutkimustoimintaa pysyväluonteisesti.

Tutkimustoiminnan pysyvä laajentaminen edellyttää linjauksia

Aggressiivinen verosuunnittelu on osa laajempaa tutkimusaluetta, joka kattaa verosuunnittelun, veronkierron ilmiöt ja verotuksen käyttäytymisvaikutukset. Aihetta on perinteisesti tarkasteltu osana verotuksen käyttäytymisvaikutusten arviointia. Sen erottaminen ja määrittäminen tietyn tahon erityiseksi tutkimusalueeksi ei välttämättä palvelisi tutkimusta parhaalla mahdollisella tavalla. Jatkossakin tutkimusresursseja tulisi voida kohdentaa joustavasti erilaisille, kulloinkin ajankohtaisille verotuksen teemoille. Aggressiivisen verosuunnittelun tutkimustoiminnan laajentaminen tulisi toteuttaa heikentämättä muiden verotutkimusalojen resursseja. Sen vuoksi uudet resurssit olisivat tarpeen.

Pilotointihanke suunnannäyttäjänä

Selvityksessä on arvioitu, että aggressiivisen verosuunnittelun tutkimustoiminnan laajentamiseksi voitaisiin käynnistää ensin kaksivuotinen määräaikainen pilotointihanke Verohallinnossa. Hanke rahoitettaisiin harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjunnan toimenpideohjelman määrärahoilla. Pilotointihankkeen kokemusten perusteella pystyttäisiin paremmin arvioimaan pysyväluonteisen tutkimustoiminnan laajentamisen tarkoituksenmukaisuutta ja toteutusta.

Verohallinnon tutkimustoiminnan pilottihankkeesta on tehty poliittiset linjaukset loppuvuodesta 2022. Kaksivuotinen pilotointihanke on käynnistymässä Verohallinnon Asiakkuusyksikössä vuoden 2023 alkupuolella. Hanketta varten perustetaan ohjausryhmä ja tutkimusyhteistyötä tehdään akateemisten kumppaniorganisaatioiden kanssa.

Lue lisää: harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjunnan toimenpideohjelmasta

Selvitysyksikön toimivaltuuksien muutostarpeita on kartoitettu

Valtiovarainministeriön selvitys on harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjunnan toimenpideohjelman osahanke, jonka tarkoituksena on ollut arvioida selvitysyksikön toimivaltuuksien laajentamista yksityishenkilöiden toimintaan. Nykyisellään selvitysyksikkö voi tehdä ilmiö- ja velvoitteidenhoitoselvityksiä organisaatioista ja niihin liittyvistä luonnollisista henkilöistä. Selvityksiä ei voi tehdä sellaisista luonnollisista henkilöistä, joilla ei ole kytkentää organisaatioihin omistuksen, aseman tai päätösvallan kautta.  Lisäksi samassa yhteydessä on kartoitettu selvitysyksiköstä annetun lain muita muutostarpeita.

Selvitysyksikön toimivaltuuksien laajentaminen harmaan talouden torjunnan välineenä

Selvitysyksikön toimivaltuuksien laajentaminen palvelisi ja tehostaisi selvitysyksikölle säädettyä harmaata taloutta ja sen torjuntaa koskevan tiedon tuottamis- ja jakamistehtävää. Lisäksi muutos parantaisi viranomaisten mahdollisuuksia hankkia tietoja, kun selvitysyksikkö voisi laatia nykyistä laajemmin luonnollisista henkilöistä ilmiö- ja velvoitteidenhoitoselvityksiä viranomaisten tehtävien tueksi. Viranomaisten toimintaedellytysten parantaminen laajentamalla selvitysyksikön toimivaltuuksia edistäisi harmaan talouden torjuntaa.

Mahdolliset linjaukset tulevalla hallituskaudella

Selvitysyksikön toimivaltuuksien laajentaminen kaikkiin luonnollisiin henkilöihin edellyttäisi muutoksia Harmaan talouden selvitysyksiköstä annettuun lakiin. Muut selvitysyksiköstä annetun lain muutostarpeet vaatisivat myös eräiden muiden lakien muuttamista. Linjaukset ja päätös lainsäädäntöhankkeen toteuttamisesta siirtyvät kevään 2023 eduskuntavaalien jälkeen käynnistyvälle hallituskaudelle.

Lue lisää: Velvoitteidenhoitoselvityksestä tukea päätöksentekoon 
Lue lisää: harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjunnan toimenpideohjelmasta

Elintarvikeketjun rikostorjuntaa tukemaan oma hanke

Vuoden 2021 alkupuolella käynnistettiin viranomaisyhteistyön kehittämishanke, joka on osahanke Harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjunnan toimenpideohjelmassa vuosille 2020–2023. Ruokavirastossa hankkeen toimeksiantona on ollut kehittää elintarvikeketjun rikostorjuntaa. 

Hankkeen tavoitteena on ollut tilannekuvan muodostaminen elintarvikeketjun rikollisuudesta. Yksi keino on ajankohtaisen tiedon kokoaminen yhteen ja sen analysointi. Keskeinen tavoite on ollut myös esitutkintaviranomaisten kouluttaminen elintarvikeketjun rikoksista. Hankkeen aikana sovittiin lisäksi toteutettavaksi poliisille ja Tullille suunnattuja koulutustilaisuuksia koko elintarvikeketjun rikollisuuden kattavalla teemalla. Tavoitteena on ollut myös tiivistää moniviranomaisyhteistyötä esimerkiksi Verohallinnon ja työsuojeluviranomaisten kanssa niin sanotuissa elintarvikeketjun rikosten monialaisuustapauksissa.

Elintarviketurvallisuus on kaikille meille tärkeää

Koko suomalaisen elintarvikeketjun elinkelpoisuuden ja kannattavuuden kannalta on tärkeää, että vilpillisiä keinoja käyttävien ja tuottonsa tätä kautta maksimoivien toimijoiden toimintaan puututaan ja pyritään turvaamaan rehellisten toimijoiden mahdollisuuksia pärjätä kiristyvässä kilpailutilanteessa. Tehokkaalla elintarvikeketjun rikoksien torjunnalla lähes itsestään selvyytenä pidetty korkea elintarviketurvallisuus pyritään takaamaan myös tulevaisuudessa.

Viranomaiset kunnallisissa elintarvikevalvonnan yksiköissä, Aluehallintovirastoissa ja ELY-keskuksissa ovat tilannekuvatietoisuuden lisääntymisen myötä oppineet entistä paremmin havaitsemaan elintarvikeketjun rikostapaukset. Samalla on käynyt ilmi elintarvikeketjun rikostapausten tunnistamiseen ja tutkintapyyntöjen tekemiseen liittyvät alueelliset erot.

Koulutus auttaa tunnistamaan elintarvikeketjun rikoksia

Keväällä 2022 esitutkintaviranomaisille suunnattuun koulutukseen osallistui yli 800 henkilöä. Kuukausittain järjestettyihin, elintarvikeketjun valvontaviranomaisille räätälöityihin koulutuksiin on osallistunut 130–200 henkilöä/koulutuskerta. Osallistujamäärä, koulutustilaisuuksia värittänyt runsas keskustelu sekä saatu palaute ovat osoittaneet koulutuksille olevan tarvetta.

Koulutukseen panostamisen keskeinen tavoite on ollut rikostapausten entistä parempi tunnistaminen. Tutkintapyyntöjä odotetaan jatkossa enemmän alueellisesti siellä, missä normaali valvontakin tehdään. Kärkitieto löytyy valvontaviranomaisilta. Elintarvikeketjun rikostapausten lisääntyessä valvontaviranomaisten osaaminen viedä asiaa rikosprosessissa eteenpäin vahvistuu. Tämä osaltaan vapauttaa Ruokaviraston rikostorjunnan ja asiantuntijoiden resursseja esitutkinta- ja syyteharkintavaiheen aikana asiantuntijalausuntojen laatimiseen sekä osallistumiseen rikosasioiden pääkäsittelyihin. Toimiva yhteistyö säästää aikaa myös valvontayksiköissä. Huomion arvoista on myös se, että valvontaviranomaiset osaavat nykyään entistä paremmin ja tehokkaammin pyytää virka-apua.

Elintarvikeketjun rikosten monialaisuus ja viljelijätukien väärinkäyttötapaukset vaativat huomiota

Muodostetun valtakunnallisen tilannekuvan keskeinen havainto on ollut elintarvikeketjun rikosten monialaisuus.  Monialaisissa tapauksissa elintarvikeketjun toimija, joka tekee rikoksia yhdellä lainsäädäntösektorilla, tekee niitä todennäköisesti muillakin sektoreilla. Samassa rikostapauksessa voi tulla terveysrikoksen ohella esille esimerkiksi petos, markkinointirikos ja työntekijöiden epäasialliseen kohteluun liittyviä rikoksia. Monialaisuuden tunnistaminen auttaa tunnistamaan myös rikollisella toiminnalla hankittua taloudellista hyötyä.

Elintarvikkeiden lisäksi rikollisuus voi liittyä muiden muassa tuotantoeläinten pitoon ja teurastuksiin tai rehuihin, lannoitteisiin, siemeniin ja luomuun, viljelijätukiin sekä koko liiketoimintaketjuun. Elintarvikkeista ravintolisillä on aika ajoin rajapintoja huumausainelainsäädännön tai lääkelainsäädännön alaisiin tuotteisiin, mikä luo uudenlaisen tarpeen viranomaisyhteistyön tiivistämiselle. Myös kasvisektorilla on noussut esille joihinkin huumausaineina käytettäviin kasvinosiin liittyviä tapauksia, jotka uudella tavalla haastavat koko viranomaisketjun.

Lisäksi viljelijä- ja muiden tukien väärinkäyttö voi liittyä kaikkiin näihin sektoreihin. Petoksellista toimintaa harjoittaneet ovat voineet saada vuosikausia perusteetta EU- tai kansallisia tukia ja mahdollisesti rahoittaneet saamillaan tuilla rikollista toimintaa. Moniviranomaisyhteistyön merkitys korostuu monialaisissa tapauksissa, kun tunnistettavana on hyvin laaja-alaisesti eri rikoslajien rikoksia.

Hanke osoitti useita kehittämistarpeita

Valtakunnallisen tilannekuvan kokoamisen ja analysoinnin tarve on merkittävä myös jatkossa. Valvontaviranomaisten kenttä on laaja, joten pitkällä aikajänteellä koulutukseen panostamalla päästään parhaisiin tuloksiin. Ymmärryksen ja osaamisen lisäännyttyä on käynyt myös selväksi, että elintarvikeketjun rikosten yhteydessä on usein kyse myös ympäristörikoksista, työrikoksista tai verorikoksista. Rikolliseen toimintaan puuttuminen vaikuttavasti edellyttää kaikkiin rikollisen toiminnan muotoihin puuttumista. Viranomaisyhteistyön kehittäminen ja koko suomalaisen viranomaiskentän elintarvikeketjun rikostapausten tunnistamiskyvyn parantaminen edellyttävät yhdessä tekemistä ja yhdessä oppimista. Harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjunnan toimenpideohjelma tarjoaa mitä parhaimman tuen ja työkalut tähän tarkoitukseen.

Lue lisää harmaan talouden ja talousrikollisuuden toimenpideohjelmasta