|
|
Kirjoitussarjassa asiantuntijat eri viranomaisista ja muista organisaatioista pohtivat, miten työperäistä hyväksikäyttöä Suomessa voisi torjua mahdollisimman tehokkaasti. Kirjoitussarja on jatkoa tapahtumalle Riistotyö Suomessa [.fi]›. |
Ratkaisuja riistotyöhön – Maahanmuuttovirasto torjuu hyväksikäyttöä jo ennen maahantuloa
Tuuli Huhtilainen, prosessinomistaja, Maahanmuuttovirasto, Työntekijän oleskeluluvat ja kausityö, 24.8.2026
Maahanmuuttovirasto tekee päätökset maahanmuutto-, turvapaikka-, pakolaisuus- ja kansalaisuusasioihin ja ylläpitää Suomen vastaanottojärjestelmää. Viime vuonna teimme päätöksen yli 30 000 työperusteiseen hakemukseen. Näistä 85 % oli myönteisiä. Käsittelemme hakemukset sujuvasti ja tehokkaasti, osin automaatiota hyödyntäen.
Meillä on myös merkittävä rooli työperäisen hyväksikäytön, ihmiskaupan, harmaan talouden ja laittoman maahantulon torjunnassa. Hakemuskäsittelyssä selvitämme työpaikan tietoja, työehtoja ja hakijan valmiuksia elää Suomessa ja arvioimme riskiä joutua hyväksikäytetyksi. Haastattelemme tarvittaessa myös luvan hakijoita. Lisäksi luvan myönnettyämme teemme jälkivalvontaa ja tarkastelemme, että maahantulon ja maassa oleskelun edellytykset yhä täyttyvät.
Työlupaprosessissa työnantaja on vastuussa työehtojen ilmoittamisesta ja työntekijän ammattitaidosta: hallitseeko kokki hygienian, onko hoitajalla lääkeosaamista, millä tasolla on työntekijän kielitaito ja ymmärrys tehtävistään. Työnantaja vastaa rekrytoinnin eettisyydestä kokonaisuudessaan eli myös siitä, että töihin tuleva ei joudu maksamaan työpaikastaan ja oleskeluluvastaan muuta kuin hakemuksen käsittelymaksun. Kynnysrahan maksaminen työnantajalle tai työpaikan järjestäneelle on silti valitettavan yleistä. Moni tulija ei itse pidä sitä vääränä, sillä moni heistä ajattelee, että kaikkihan maksavat. Siksi tästä ei meille aina kerrota, vaikka kysymme.
Työluvan hakijan valmius ja osallisuus
Ulkomaalaisen työntekijän valmiudet ja osallisuus omassa lupa-asiassaan on tärkeää. Ei ole harvinaista, että viranomaisille esitetään eri ehdot työsuhteesta kuin tosiasiassa on sovittu. Riski pienenee, kun oleskeluluvan hakija tietää ja ymmärtää työnantajan hakemuksessa ilmoittamat työehdot. Ei myöskään ole poikkeuksellista, että joku on tehnyt lupahakemuksen hakijan puolesta.
Koska Suomen viranomaisten kanssa on asioitava suomeksi, ruotsiksi tai englanniksi eikä kaikkien Suomeen töihin tulevien kielitaito aina kata näitä kieliä, on puolesta asioiminen sinänsä ymmärrettävää. Jos voisimme nykyistä paremmin varmistua siitä, että hakija itse on hakemuksensa takana ja ymmärtää, mihin on hakeutumassa ja millä ehdoilla, hyväksikäyttöä olisi vähemmän. Me viranomaiset kehitämme jatkuvasti prosessejamme, mutta lainsäädäntöäkin voisi tältä osin ehkä kehittää.
Jonkin Suomessa käytettävän kielen osaaminen auttaisi paitsi hakemusvaiheessa, myös parantaisi valmiutta hakea apua, jos täällä joutuu pulaan. Työn perässä Suomeen muuttavia ei myöskään kotouta kukaan, eikä kellään ole velvollisuutta järjestää heille kielikoulutusta. Valitettavasti tämä ryhmä jäi uudessakin kotoutumislaissa katveeseen. Toisaalta työntekijän aika ja voimat opiskeluun voivat olla niukat, jos hän tekee pitkää päivää mahdollisen kynnysrahan kattamiseksi ja perheenyhdistämisen mahdollistavan toimeentulon hankkimiseksi. Kielitaidoton työntekijä jää näin työnantajastaan riippuvaiseen, haavoittuvaan asemaan.
Yhteinen vastuu reilusta työelämästä
Työperäisen hyväksikäytön ja ihmiskaupan motiivina on aina taloudellisen edun tavoittelu. Epärealistisen edullisen urakan lupaava voittaa tarjouskilpailuja ja polkee hintoja aiheuttaen vahinkoa koko toimialalleen. Porkkanat hyväksikäytölle olisi siksi hyvä kitkeä. Lakihanke (HE21/2026) kiskonnasta työelämässä on tervetullut askel helpottamaan viranomaisten puuttumista väärinkäytöksiin. Väärinkäytöksiin syyllistyneiden yritysten sulkeminen ainakin julkisten hankintojen ulkopuolelle olisi myös toivottava ratkaisu, joka sujuvoittaisi työlupakäsittelyäkin, vaikka toki me Migrissä teemme kielteisen päätöksen työlupahakemukseen aina, jos arvioimme, että työntekijä on vaarassa joutua hyväksikäytön kohteeksi.
Vastuuta pitäisi kantaa paitsi yrityksen myös sen vastuuhenkilöiden. Migrin pidättäytymispäätökset ovat yksi esimerkki vastuuhenkilöihin ulottuvista hyväksikäytön torjunnan keinoista. Tänä vuonna pidättäytymispäätöksiä on tehty tähän asti viidelle työnantajalle. Pidättäytyminen ei estä liiketoimintaa tai elinkeinonharjoittamista, vaan antaa työnantajalle mahdollisuuden osoittaa ilman kolmansista maista tulevia työntekijöitä korjanneensa toimintansa.
Vastuu on myös työn teettäjillä. Pääurakoitsija tai tilaaja ei välttämättä välitä ketjun toisen pään työoloista ja toimeentulosta, mutta olisi väärin väittää sitä aina tahalliseksi. Ketjuissa ei tieto liiku, jolloin ”oma tontti” voidaan virheellisesti olettaa vastuulliseksi. Koska yrityksellä tai virastolla ei ole usein suoraa näkyvyyttä edes omien tilojensa siivoussopimuksiin ja työpistettä siivoavan henkilön tilanteeseen, peräänkuulutan organisaatioilta kiinnostusta ulkoistamiaan palveluita kohtaan.
Ennen kaikkea kannustan kertomaan epäkohdista meille viranomaisille: Voimme puuttua vain niihin tilanteisiin, joista tiedämme. Reilu työelämä Suomessa myös tänne töihin tuleville on mahdollinen, mutta vaatii vielä paljon meiltä kaikilta.