Rikoksena raha – Kulissit vai konkurssi

Villen ja Jannen tapaus on fiktiivinen, mutta perustuu tosielämän havaintoihin ammattimaisesta avustamisesta

Mitä tapahtuu, kun menestynyt yritys hakee apua epärehellisiltä tahoilta? Tämä on tarina Jannesta ja Villestä, ja siitä, miten heidän valintansa johtavat vaikeuksiin viranomaisten kanssa.

Ville ja Janne harjoittivat omistamansa yrityksen kautta rakennusalan toimintaa. Toiminta oli laajaa, käsittäen useampia tunnettuja urakoita sekä kymmeniä työntekijöitä.

Yritys ajautui harmillisesti taloudellisiin vaikeuksiin ja konkurssin uhka oli näkyvissä. Ville ja Janne eivät kuitenkaan halunneet menettää tunnettua mainettaan luotettavina alan toimijoina. He eivät halunneet luopua elintasostaan, jonka olivat saavuttaneet. Todennäköinen konkurssimenettely saattaisi uhata heidän perheensä taloutta, asunnoista ja autoista puhumattakaan.

Näin ollen he ottivat yhteyttä tunnettuun ammattimaiseen avustajaan Santeriin, jonka palveluista olivat kuulleet eräältä toiselta rakennusalan yrittäjältä.

Santeri harjoitti yrityksensä avulla yritysten saattohoitoa, saneerauksia ja yrityskauppoja. Ville ja Janne tiedostivat, että Santerin yritys toimi ns. harmaalla alueella, mutta hätä ei niin sanotusti lukenut lakia.

Santeri järjesti yritykselle ostajan, Aleksin, joka on alemman tason ammattimainen avustaja, ns. bulvaanitoimija. Aleksilla oli kytkös myös järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Kauppahinnaksi sovittiin nimellinen korvaus, joka oli viisi euroa. Ville ja Janne olivat helpottuneita siitä, että vaikea asia hoitui näin helposti pois päiväjärjestyksestä ja he voivat suunnata katseen tulevaan.

Yhtiön myynnistä laadittiin myös virallinen kauppakirja. Kaupan yhteydessä järjestäytynyt rikollisryhmä sai oman miehensä yhtiön johtoon. Aleksin alaisuudessa yrityksen toiminnan haluttiin jatkuvan, koska yritykselle oli vielä tulossa tulorahoitusta. Samalla alkoi myös yrityksen saattohoito.

Alkoi yrityksen tyhjennys, jossa varoja sekä omaisuutta ryhdyttiin siirtämään velkojien ulottumattomiin. Järjestäytyneen rikollisuuden toimijoita tuli mukaan useampia. Aleksi toimi omien tiliensä kautta, tyhjensi yrityksen varallisuutta ja maksoi pimeitä palkkoja työntekijöille. Samalla muut toimintaan palkatut bulvaanitoimijat, alemman tason ammattimaiset avustajat, antoivat omat tilinsä käyttöön yrityksen tyhjentämiseksi. Santeri hyödynsi yrityksen tyhjennykseen omaa yritystään ja laati fiktiivistä laskutusta yritysten välille. Samalla Verohallintoa varten laadittiin tekaistuja vähennettävää arvonlisäveroa osoittavia ilmoituksia ajan pelaamiseksi.

Santeri ja hänen tuntemansa juristi suunnittelivat saattohoidosta saatujen rahojen piilottamista myöhemmin velkojien ulottumattomiin hyödyntäen muun muassa kryptovaluuttoja ja neopankkeja. Samoin tarkoituksena olisi hyödyntää juristin asiakasvaratiliä. Ehkä myös muutama ulkomaille perustettava pöytälaatikkoyritys olisi vielä tarpeen.

Viranomaiset olivat kuitenkin jo lähes alusta asti hereillä ja riskienhallinnassa yritys nousi tarkempaan tutkintaan. Veroviranomaiset laativat jo varhaisessa vaiheessa alustavan tutkintapyynnön poliisille ja siten saatiin myös esitutkintaviranomaiset nopeasti mukaan tutkintaan.

Yrityksen velkaantuminen oli saatava katkeamaan, ja myös yrityksen tilit pesänselvittäjän arvioitavaksi, joten konkurssihakemus laitettiin vireille Verohallinnon toimesta. Santeri ja hänen avustamansa juristi reagoivat kuitenkin nopeasti. Yritys pyrki hakeutumaan yrityssaneeraukseen, jotta suojaa velkojilta saataisiin nopeasti ja toiminta voisi vielä jatkua - ainakin jonkin aikaa. Olihan hyvämaineisesta yrityksestä vielä saatavissa helppoa rahaa runsaasti.

Viranomaiset toimivat nopeasti ja tiedottivat tuomioistuinta tilanteesta; yritystä ei olisi syytä päästää yrityssaneeraukseen. Yrityksen saneeraushakemus oli huolellisesti laadittu, käyttäen erilaisia ammattimaisia avustajia, tilintarkastajaa ja juristia. Jopa yrityksen rahoittajia saatiin näin harhautettua.

Saneeraushakemus hylättiin viranomaisten nopean toiminnan ansioista ja samalla poliisitutkinta jatkui. Poliisin peitelty tiedonhankinta, muun ohessa televalvonta, paljasti nopeasti kytkökset eri toimijoiden välillä. Viranomaiset saivat kerättyä vahvan näytön ja syytteet nostettiin törkeästä rahanpesusta, törkeistä velallisen rikoksista ja rekisterimerkintärikoksista.

Yrityksen kirjanpitäjän olisi pitänyt havaita, että uusi omistaja, Aleksi, ei ollut luotettava toimija, jonka kanssa kannattaisi sopimussuhdetta jatkaa. Muiden osapuolten, kuten rahoittajien olisi tullut tunnistaa paremmin asiakkaan todelliset tarkoitusperät.

Mikä on Ville ja Jannen vastuu siinä, että he myivät yrityksensä tunnetun saattohoitajan haltuun, jolla on myös kytköksiä järjestäytyneeseen rikollisuuteen? Saattohoito ei aina onnistu, vaan viranomaistutkinnat saattavat kohdistua myös yrityksensä myyneisiin yrittäjiin. Tällöin yrityksen veloista vastuulliseksi voivat joutua myös Ville ja Janne. Myös rikostutkintoja voi kohdistua alkuperäisten yrittäjien toimintaan. Kyseessä on tietynlainen uhkapeli.

Kun ammattimaiset avustajat toimivat erilaisten talousrikosten taustalla, he hyödyntävät luotettavuuttaan ja yhteiskunnallista asemaansa yrittäessään välttää seuraamuksia ja rikosvastuuta. He voivat olla hyvin verkostoituneita ja antaa ulospäin täysin rehellisen kuvan itsestään ja toiminnastaan. Todellisuus voi kuitenkin olla toinen.

Kaikkien ammattilaisten tulisi tuntea asiakkaansa ja pidättäytyä toimeksiannosta silloin, kun asiakkaan luotettavuus on kyseenalainen. Jokaisen ammattilaisen tulisi myös miettiä, millainen on toimeksiannon sisältö ja onko eettisesti oikein tarjota ammattitaitoaan toimeksiannon toteuttamiseen.


Sivu on viimeksi päivitetty 24.1.2025