Verohallinnon nimissä on lähetetty huijausviestejä. Lue lisää huijauksista.
Osingonmaksuun voi liittyä monenlaisia erityistilanteita. Alta löydät näistä tietoa sekä ohjeet, miten eri tilanteissa tulee toimia.
Osakeyhtiö saattaa peruuttaa osingonjakoa koskevan päätöksensä myöhemmin. Osingonjakopäätöksen peruuttaminen voidaan yleensä hyväksyä verotuksessa ainoastaan silloin, kun päätös peruuttamisesta tehdään ennen kuin osinko on nostettavissa. Osingonjakopäätös voidaan kuitenkin peruuttaa verotuksessa tehokkaasti myös silloin, kun peruuttamiseen on laissa säädetty pakottava syy.
Lue lisää syventävän ohjeen Osinkotulojen verotus kohdasta 5.4 osingonjaon peruuttaminen.
Jos osakkeenomistaja ei nosta osinkoa ennen osinko-oikeuden vanhentumista, oikeus osinkoon lakkaa ja nostamatta jääneitä osinkoja vastaavat varat jäävät yhtiölle.
Lue lisää osingon vanhentumisesta ja veroseuraamuksista syventävän ohjeen Ennakonpidätys osingosta ja Verohallinnolle annettavat ilmoitukset kohdasta 4 Osingon vanhentuminen.
Osakeyhtiö voi jakaa osinkoa rahan lisäksi myös muuna omaisuutena (in natura -osinko), esimerkiksi osakkeina. Muuna kuin rahana jaetun osingon määrä on saadun omaisuuden käypä arvo päivänä, jolloin osinko on ollut nostettavissa.
Jos in natura -osingon kanssa samaan aikaan ei ole jaettu rahaosinkoa, in natura -osingosta ei ole voitu toimittaa ennakonpidätystä tai periä lähdeveroa. Puuttuva veron määrä tulee tällöin maksettavaksi joko jäännösverona tai rajoitetusti verovelvolliselle erillisellä veron määräämisellä. Yleisesti verovelvollinen osingonsaaja voi välttyä mahdolliselta jäännösverolta hakemalla ennakkoveroa tai lisäennakkoa. Lue lisää ennakkoveron ja lisäennakon hakemisesta:
Jos muuna kuin rahana maksetusta osingosta on maksuhetkellä voitu periä veroa, annetaan peritystä verosta oma-aloitteisten verojen veroilmoitus. Maksaja on velvollinen ilmoittamaan Verohallinnolle tarkemmat tiedot maksamistaan in natura -osingoista osinkojen vuosi-ilmoituksella. Myös rekisteröityneen säilyttäjän on ilmoitettava vastuulleen ottamiensa osinkojen osalta rajoitetusti verovelvollisten osingonsaajien tiedot sekä tiedot toiselle rekisteröityneelle säilyttäjälle välittämistään osingoista. Osingon määräksi ilmoitetaan osinkona jaetun omaisuuden käypä arvo sinä päivänä, kun osinko on ollut nostettavissa.
Osingon maksaja on voinut maksaa varainsiirtoveron osingonsaajan puolesta. Tällöin varainsiirtoveron määrä katsotaan yleensä osaksi osingonsaajan osinkotuloa ja sen veronalaisuus määräytyy vastaavasti kuin rahaosingon. Myös varainsiirtoveron määrä ilmoitetaan tällöin vuosi-ilmoituksella osinkotulona.
Lue lisää in natura -osingosta syventävästä ohjeesta Muuna kuin rahana jaetun osingon verotus.
Sijaisosingolla viitataan osingon sijaan maksettavaan korvaukseen, joka suoritetaan esimerkiksi lainaussopimuksen tai muun sellaisen sopimusjärjestelyn perusteella, jolla oikeus osingon saamiseen on väliaikaisesti tai toistaiseksi siirtynyt toiselle verovelvolliselle. Sijaisosinko rinnastetaan tuloverotuksessa osinkoon. Kun sijaisosingon saajana on yleisesti verovelvollinen luonnollinen henkilö tai kuolinpesä, sijaisosingon maksaja toimittaa ennakonpidätyksen maksetusta sijaisosingosta.
Lähdeverolain osinkoa koskevia määräyksiä sovelletaan myös sijaisosinkoon. Sijaisosinko ei kuitenkaan pääsääntöisesti ole OECD:n malliverosopimuksen tarkoittamalla tavalla osinkoa. Sijaisosinko katsotaan yleensä joko 7 artiklan mukaiseksi liiketuloksi tai 21 artiklan mukaiseksi muuksi tuloksi, kun verosopimuksen osinkoartikla perustuu OECD:n malliverosopimukseen. Jos verosopimus ei rajaa Suomen verotusoikeutta, peritään rajoitetusti verovelvollisen Suomesta saamasta sijaisosingosta lähdeveroa vastaavien periaatteiden mukaisesti kuin osingosta. Lähdeveron perii sijaisosingon maksaja.
Sijaisosingoista on annettava oma-aloitteisten verojen veroilmoitus, jos sijaisosingosta on toimitettu ennakonpidätys tai peritty lähdevero. Lisäksi arvopaperikeskuksen sekä sijoituspalveluyrityksen, ulkomaisen sijoituspalveluyrityksen ja muun sijoituspalvelun tarjoajan, joka toimii osakkeiden lainaksiantajan tai lainaksiottajan välittäjänä, on ilmoitettava tiedot maksamistaan ja välittämistään sijaisosingoista siltä osin kuin tiedot ovat ilmoittajan hallussa.
Lue lisää
Osaketalletustodistuksella (englanniksi ”depositary receipt”) viitataan erilliseen arvopaperiin, joka edustaa erikseen määritellyn suhdeluvun mukaista oikeutta yhtiön osakkeeseen. Tyypillinen suhdeluku on 1:1, jolloin yksi liikkeeseenlaskettu talletustodistus vastaa yhtä yhtiön kantaosaketta. Osaketalletustodistuksen antaja säilyttää tai pitää hallussaan niiden haltijan lukuun talletustodistuksia vastaavaa määrää yhtiön varsinaisia osakkeita. Osaketalletustodistuksilla voidaan käydä kauppaa arvopaperipörsseissä vastaavaan tapaan kuin osakkeilla, niiden perusteella voidaan maksaa osinkoa ja ne ovat tavallisesti konvertoitavissa yhtiön varsinaisiksi osakkeiksi.
Verotuskäytännössä osaketalletustodistuksen haltijaa on lähtökohtaisesti pidetty verovelvollisena Suomesta saadusta osinkotulosta. Suomalainen osakkeen liikkeeseenlaskija, joka maksaa osingon varsinaiset osakkeet omistavalle talletuspankille, on velvollinen toimittamaan osingosta ennakonpidätyksen tai perimään osingosta lähdeveron talletustodistuksen haltijan verovelvollisuusaseman mukaisesti. Talletuspankki maksaa osinkotulon tämän jälkeen eteenpäin osaketalletustodistuksen haltijalle. Suomalaisen osakkeen liikkeeseenlaskijan velvollisuutena on antaa perityistä veroista oma-aloitteisten verojen veroilmoitus. Tarkemmat tiedot ilmoitetaan osinkojen vuosi-ilmoituksilla. Osinkoon voidaan soveltaa Suomen ja osaketalletustodistuksen haltijan asuinvaltion välistä verosopimusta, mikäli kyseisen verosopimuksen soveltamisen edellytykset täyttyvät. Lähdeveron palautusmenettelyssä hakemuksista tulisi käydä ilmi, että osinkoa on saatu osaketalletustodistuksen perusteella.
Lähdeveron palautuslomakkeiden täyttöohjeet:
Arvopaperikauppojen verotuksen ja ilmoitusvelvollisuuksien suhteen ei ole eroa sillä, onko kyseessä ollut arvopaperi ollut osake vai osaketalletustodistus. Lue lisää syventävän ohjeen Arvopaperien luovutusten verotus kohdasta 20 Osaketalletustodistukset.
Osingon sijaan maksettavan rahakorvauksen taustalla on tilanne, jossa osakekaupan myyjä ei kykene toimittamaan ostajalle osingollisia osakkeita, vaikka ostaja on hankkinut osakkeet siten, että hän on niiden täsmäytyspäivän mukainen omistaja ja siten oikeutettu osinkoon. Myyjä on tällöin yleensä velvollinen hyvittämään saamatta jääneen osinkotulon ostajalle rahakorvauksena. Mikäli suoritus on maksettu osingon sijaan rahakorvauksena, on kyseessä vahingonkorvauksen luonteinen korvaus, mikä katsotaan saajan verotuksessa muuksi pääomatuloksi. Rahakorvaukset eivät sisälly osakkeen liikkeeseenlaskijan maksamaan osingon yhteismäärään, vaan kyse on kaupan osapuolten välisistä korvauksista, mitkä käsitellään arvo-osuusjärjestelmän ulkopuolella. Rahakorvauksen maksaja ei siis ole osakkeiden liikkeeseenlaskija, vaan lähtökohtaisesti velvollisuutensa laiminlyönyt osapuoli.
Osingon sijaan maksettavia rahakorvauksia ei tule sekoittaa arvo-osuusjärjestelmässä usein tehtäviin osingonmaksujen korjauksiin. Osingonmaksun korjaus voi johtua esimerkiksi siitä, että osinko on alun perin maksettu osakekauppojen selvitysviiveen vuoksi väärälle osapuolelle, minkä seurauksena osingonmaksua korjataan ja se maksetaan myöhemmin arvo-osuusjärjestelmässä osinkoon todellisuudessa oikeutetulle osapuolelle. Tällöin kyseessä on kuitenkin verotuksessa edelleen osinko, eikä osingon sijaan maksettava rahakorvaus. Lue osingonmaksujen korjauksista tarkemmin sivulta Osingonmaksun jälkeen kohdasta Osingosta perityn veron korjaaminen.
Rahakorvausta verotetaan vastaavaan tapaan kuin sen pohjana olevaa osinkotuloa. Yleisesti verovelvollisten osalta tämä tarkoittaa sitä, että rahakorvauksen veronalaisuus määräytyy samalla tavoin kuin normaalin osingon ja veronalaisesta suorituksen määrästä on toimitettava ennakonpidätys vastaavaan tapaan kuin normaalista osingosta. Ennakonpidätyksen luonnolliselle henkilölle tai kuolinpesälle maksettavasta rahakorvauksesta toimittaa suorituksen maksaja tai sijaismaksaja. Maksajan tai välittäjän on annettava vuosi-ilmoitus luonnollisille henkilöille ja kuolinpesille maksetuista ja välitetyistä osingon sijaan maksetuista rahakorvauksista (Verohallinnon päätös yleisestä tiedonantovelvollisuudesta 7 §). Vuosi-ilmoitus pitää antaa myös ulkomailta maksetuista tai välitetyistä suorituksista.
Vuosi-ilmoitus TVL:n mukaisista koroista ja jälkimarkkinahyvityksistä (7805)
Yhteisölle maksettavista suorituksista ei toimiteta ennakonpidätystä eikä niiden osalta maksajalla tai välittäjällä ole tiedonantovelvollisuutta.
Rajoitetusti verovelvollisten kohdalla verosopimuksissa on pääsääntöisesti sovittu, että ainoastaan saajan asuinvaltiolla on verotusoikeus tällaiseen tuloon, jolloin tulosta ei peritä Suomessa lainkaan lähdeveroa. Jos verosopimus ei kuitenkaan rajaa Suomen verotusoikeutta, tällöin rajoitetusti verovelvollisen Suomesta saamasta rahakorvauksesta on perittävä suorituksen yhteydessä 30 %:n lähdevero, jos tulonsaajana on luonnollinen henkilö tai muu kuin yhteisö ja 20 % lähdevero, jos tulon saajana on yhteisö. Lähdeveron perii suorituksen maksaja. Rajoitetusti verovelvollisen saajan osalta maksajan on annettava vuosi-ilmoitus lähdeveronalaisista rahakorvauksista (Verohallinnon päätös yleisestä tiedonantovelvollisuudesta 17 §).
Jos osinkoa jakava yhtiö on rekisteröity ulkomailla eikä sillä ole tosiasiallista johtopaikkaa Suomessa, osinkotulo on ulkomailta saatua. Ulkomaiselta yhteisöltä saatujen osinkojen veronalaisuus Suomessa ja lähdevaltiossa määräytyy verosopimuksen, kansallisen lainsäädännön ja EU-oikeuden perusteella.
Ulkomaisia osinkoja verotetaan samalla tavalla kuin Suomesta saatuja osinkoja, jos
Muulta kuin edellä mainitulta ulkomaiselta yhteisöltä saadut osingot ovat kokonaan veronalaista ansiotuloa. Lue lisää syventävän ohjeen Osinkotulojen verotus kohdasta 3.3 Ulkomaiselta yhteisöltä saatu osinko.
Jos ulkomainen yhtiö on perinyt lähdeveroa osingosta, ulkomailla peritty vero on yleensä hyvitettävissä Suomessa. Ulkomaisen lähdeveron hyvittämistä käsitellään tarkemmin syventävässä ohjeessa Kansainvälisen kaksinkertaisen verotuksen poistaminen.
Ulkomaiselta yhteisöltä saatujen osinkojen verotuksesta säädetään elinkeinotulojen verottamisesta annetussa laissa (EVL 6 a §). Verotukseen vaikuttavat muun muassa seuraavat asiat:
Osinkotulon verotukseen vaikuttavat myös seuraavat kysymykset:
Lue lisää syventävän ohjeen Osinkotulojen verotus kohdasta 3.3 Ulkomaiselta yhteisöltä saatu osinko. Jos ulkomailta saatu osinko ei ole Suomessa verovapaata tuloa, osinkoon voi kohdistua kansainvälistä kaksinkertaista verotusta. Kansainvälisen kaksinkertaisen verotuksen poistamista käsitellään tarkemmin syventävässä ohjeessa Kansainvälisen kaksinkertaisen verotuksen poistaminen yhteisöjen verotuksessa.
Jos suomalainen yleishyödyllinen taikka osittain tai kokonaan verovapaa yhteisö saa osinkotuloa toisesta pohjoismaasta, voi Verohallinto ja osingon lähdevaltion veroviranomainen keskenään sopia, että yleishyödyllisen yhteisön saamasta osinkotulosta ei peritä lähdeveroa. Lue lisää syventävästä ohjeesta Verovapaus toisen Pohjoismaan osinkoverosta.
Lähtökohtaisesti ulkomaisella maksajalla ei ole velvollisuutta toimittaa maksamistaan osingoista ennakonpidätystä tai periä lähdeveroa. Jos ulkomainen yhteisö on Suomessa yleisesti verovelvollinen tosiasiallisen johtopaikkansa perusteella (TVL 9 §:n 9 momentti), sillä on samat velvoitteet kuin kotimaisillakin osingon maksajilla.
Jos ulkomaisen yhteisön osakkeet tai osaketalletustodistukset käsitellään Suomen arvo-osuusjärjestelmässä, on arvo-osuusjärjestelmästä ja selvitystoiminnasta annetussa laissa (348/2017) tarkoitetun tilinhoitajan ja suorituksen välittäjän ilmoitettava Suomen arvo-osuusjärjestelmässä käsiteltäviin osaketalletustodistuksiin ja ulkomaisiin osakkeisiin perustuvat osingot, muut ulkomaisiin osakkeisiin perustuvat osingot sekä ulkomaisen yhteissijoitusyrityksen osuudelle maksetut tuotot. Tiedot ilmoitetaan vain, jos saajana on yleisesti verovelvollinen.