Verohallinnon nimissä on lähetetty huijausviestejä. Lue lisää huijauksista

Ennen osingonmaksua

Osingon maksajan tai sen puolesta toimivan tilinhoitajan tai rekisteröityneen säilyttäjän on selvitettävä tiedot osingonsaajasta ennen osingon maksamista, jotta veron periminen ja ilmoittaminen menevät oikein. Lue lisää veron perimisestä ja ilmoittamisesta.

Lähtökohta on, että osingonsaaja on osakasluetteloon merkitty osakkeenomistaja. Poikkeuksena tähän ovat esimerkiksi tilanteet, joissa osakasluetteloon on merkitty osakkeenomistajan sijaan hallintarekisteröinnin hoitaja sekä mahdolliset muut poikkeustilanteet (esimerkiksi työpanokseen perustuvat osingot ja osingon maksaminen muulle kuin osakkeenomistajalle).

Lisätietoa poikkeustapauksista:

Mitä asioita osingonsaajasta pitää selvittää?

Osingon maksajan on selvitettävä ennen osingonmaksua, onko osingonsaaja:

  • luonnollinen henkilö, yhteisö tai yhtymä
  • yleisesti vai rajoitetusti verovelvollinen
  • oikeutettu kansalliseen lainsäädäntöön, kansainväliseen sopimukseen tai EU-vero-oikeuteen perustuvaan huojennukseen niihin vedotessaan.

Lue alta verovelvollisuudesta eri osingonsaajien kohdalla ja mahdollisesta oikeudesta huojennukseen: 

Osingon maksajalla tai sen puolesta toimivalla tilinhoitajalla ja rekisteröityneellä säilyttäjällä tulee ensinnäkin olla ennen osingonmaksua tieto siitä, onko luonnollinen henkilö tai kuolinpesä yleisesti vai rajoitetusti verovelvollinen. Tämä ratkaistaan aina pelkästään Suomen sisäisen lainsäädännön perusteella. Verosopimukset eivät siis vaikuta siihen, onko luonnollinen henkilö yleisesti vai rajoitetusti verovelvollinen. Maksajan on myös huomioitava, että osingonsaaja voi olla osan vuotta yleisesti verovelvollinen ja osan vuotta rajoitetusti verovelvollinen. Ratkaisevaa veron perimisen kannalta on osingonsaajan verovelvollisuusasema maksuhetkellä.

Luonnollisen henkilön verovelvollisuusaseman määrittelystä ja verosopimusten vaikutuksesta on kerrottu tarkemmin syventävässä ohjeessa Yleinen ja rajoitettu verovelvollisuus sekä verosopimuksen mukainen asuminen - luonnolliset henkilöt.

Luonnolliseen henkilöön voi soveltua kansallisen lainsäädännön erityisäännökset (kuten tuloverolaissa määritellyt erityisryhmät) tai kansainvälisen sopimuksen määräykset.

Lue lisää

Yleisesti verovelvollinen luonnollinen henkilö

Luonnollinen henkilö on Suomessa yleisesti verovelvollinen, jos hän asuu Suomessa. Tuloverolain mukaan Suomessa asuvina ja sen vuoksi yleisesti verovelvollisina pidetään luonnollisia henkilöitä:

  • joiden varsinainen asunto ja koti on Suomessa, tai
  • joiden varsinainen koti on ulkomailla, mutta jotka esim. työasioissa oleskelevat Suomessa yhtäjaksoisesti yli kuuden kuukauden ajan, jolloin tilapäinen poissaolo ei estä pitämästä oleskelua yhtäjaksoisena, tai
  • jotka ovat sellaisia ulkomailla oleskelevia Suomen kansalaisia, joiden muuttovuodesta ei vielä ole kulunut kolmea vuotta ja jotka lisäksi eivät ole osoittaneet, että heillä ei verovuonna ole olennaisia siteitä Suomeen, tai
  • jotka ovat Suomen ulkomaanedustuksen lähetettyyn henkilöstöön kuuluvia Suomen kansalaisia, tai
  • jotka ovat sellaisia Business Finlandin palveluksessa ulkomailla työskenteleviä Suomen kansalaisia, jotka olivat Suomessa yleisesti verovelvollisia välittömästi ennen tämän palveluksen alkamista, tai
  • jotka ovat ulkomailla Suomen valtion muussa päätoimisessa palveluksessa taikka eräiden kansainvälisten järjestöjen palveluksessa olevia sellaisia Suomen kansalaisia, jotka olivat Suomessa yleisesti verovelvollisia välittömästi ennen kyseisen palvelussopimuksen tekemistä ja jotka eivät ole näyttäneet, että heillä ei verovuonna ole ollut olennaisia siteitä Suomeen.

Kuolinpesä on yleisesti verovelvollinen, jos perittävä on asunut kuolinhetkellä Suomessa.

Yleisesti verovelvolliset maksavat Suomeen veroa sekä Suomesta että ulkomailta saamistaan tuloista (maailmanlaajuinen verovelvollisuus). Jos luonnollinen henkilö on yleisesti verovelvollinen jossain toisessakin valtioissa, määritellään verosopimuksen mukainen asuinvaltio verosopimuksessa määrättyjen kriteerien avulla. Tällaisessa tilanteessa osingonsaajan tulee esittää Verohallinnolle vaatimus verosopimuksen mukaisesta asumisesta. Lisätietoa löydät syventävästä ohjeesta Yleinen ja rajoitettu verovelvollisuus sekä verosopimuksen mukainen asuminen kohdasta 6.2. Vaatimus verosopimuksen mukaisesta asumisesta.

Lue lisää ennakonpidätyksen toimittamisesta yleisesti verovelvolliselle luonnolliselle henkilölle maksettavasta osingosta.

Rajoitetusti verovelvollinen luonnollinen henkilö

Rajoitetusti verovelvollisia ovat ne, jotka edellisessä kohdassa esitetysti eivät täytä yleisen verovelvollisuuden tunnusmerkkejä.

Rajoitetusti verovelvolliset henkilöt ovat velvollisia suorittamaan Suomessa veroa vain täältä saamastaan tulosta. Jos henkilö on Suomessa rajoitetusti verovelvollinen, hän ei voi olla myöskään verosopimuksen mukaan Suomessa asuva. Tällöin häntä voidaan lähtökohtaisesti pitää toisessa sopimusvaltiossa asuvana, jos ei ole syytä epäillä, ettei hän ole myöskään tuossa toisessa valtiossa verovelvollinen maailmanlaajuisista tuloistaan.

Lue lisää menettelyistä, joilla henkilö voi esittää vaatimuksen rajoitetusta verovelvollisuudesta sekä lähdeveron perimisestä rajoitetusti verovelvolliselle luonnolliselle henkilölle maksettavasta osingosta syventävästä ohjeesta Yleinen ja rajoitettu verovelvollisuus sekä verosopimuksen mukainen asuminen - luonnolliset henkilöt (Ohjeen kohta 6.1 Vaatimus rajoitetusta verovelvollisuudesta).

Lue lisää osingon maksamisesta luonnolliselle henkilölle.

Osingon maksajalla tai sen puolesta toimivalla tilinhoitajalla ja rekisteröityneellä säilyttäjällä tulee ensinnäkin olla ennen osingonmaksua tieto siitä, onko yhteisö yleisesti vai rajoitetusti verovelvollinen. Yhteisöjen verovelvollisuusaseman määrittelystä ja verosopimusten vaikutuksesta on kerrottu tarkemmin syventävässä ohjeessa Yhteisön yleinen ja rajoitettu verovelvollisuus.

Yhteisön verovelvollisuusasemaa selvitettäessä osingon maksajan on hyvä kiinnittää huomiota erityisesti seuraaviin asioihin:

  • Se, onko yhteisö Suomessa yleisesti vai rajoitetusti verovelvollinen, ratkaistaan aina yksinomaan Suomen sisäisen lainsäädännön perusteella.
    • Siten mahdollisen verosopimuksen määräyksillä ei ole merkitystä verovelvollisuusaseman määrittelyssä.
  • Rajoitettu verovelvollisuus ei ole sidottu verovuoteen.
  • Yleisesti ja rajoitetusti verovelvollisella sekä verovelvollisuuden laajuus että verotusmenettely eroavat toisistaan.

Yhteisöihin voi soveltua kansallisen lainsäädännön erityisäännökset (kuten esimerkiksi sijoitusrahastot, lähdeverolain mukaiset lähdeveroedut) tai kansainvälisen sopimuksen määräykset.

Lue lisää

Yhteisön määritelmä tuloverolaissa

Tuloverolain 3 §:n mukaan yhteisöllä tarkoitetaan:

  • valtiota ja sen laitosta;
  • hyvinvointialuetta ja hyvinvointiyhtymää;
  • kuntaa ja kuntayhtymää;
  • seurakuntaa ja muuta uskonnollista yhdyskuntaa;
  • osakeyhtiötä, osuuskuntaa, säästöpankkia, sijoitusrahastoa, erikoissijoitusrahastoa, yliopistoa, keskinäistä vakuutusyhtiötä, lainajyvästöä, aatteellista tai taloudellista yhdistystä, säätiötä ja laitosta;
  • ulkomaista kuolinpesää
  • edellä tarkoitettuihin yhteisöihin verrattavaa muuta oikeushenkilöä tai erityiseen tarkoitukseen varattua varallisuuskokonaisuutta.

Ulkomaista verovelvollista pidetään Suomen verotuksessa yhteisönä silloin, kun sen katsotaan rinnastuvan johonkin edellä mainittuun yhteisöön. Rinnastettaessa ulkomaista yhteisöä tai varallisuusmassaa TVL 3 §:ssä lueteltuihin yhteisöihin lähtökohtana on se, vastaako ulkomaisen yhteisön siviilioikeudellinen asema pääosin kotimaisen yhteisömuodon asemaa. Lue lisää näihin tilanteisiin liittyvistä maksajan velvollisuuksista ohjeesta Lähdeveron periminen osingosta, korosta ja rojaltista sekä suorituksen maksajan velvollisuudet kohdista 1.3 Lähdeverolain 7 §:n mukainen yleinen lähdevero ja 2.4 Kansalliseen lainsäädäntöön tai EU-oikeuteen perustuvat lähdeveroedut.

Yleisesti verovelvollinen yhteisö

Kotimaiset yhteisöt ovat aina yleisesti verovelvollisia. Kotimaisella yhteisöllä tarkoitetaan yhteisöä, joka on Suomen lainsäädännön nojalla perustettu tai rekisteröity.

Ulkomainen yhteisö voi olla Suomessa yleisesti verovelvollinen vain, jos sen tosiasiallinen johtopaikka on Suomessa. Lue lisää tosiasiallisesta johtopaikasta syventävän ohjeen Yhteisön yleinen ja rajoitettu verovelvollisuus kohdasta 5 Tosiasiallinen johtopaikka.

Lisäksi ulkomaisen yhteisön toiminta Suomessa voi muodostaa yhteisölle Suomeen kiinteän toimipaikan tuloverotuksessa, vaikka yrityksen tosiasiallinen johtopaikka ei ole Suomessa. Tällöin osinkojen verotus määräytyy sen mukaisesti, katsotaanko osinkotulon kohdistuvan kiinteän toimipaikan tuloon. Kiinteän toimipaikan muodostumista ja verotusta käsitellään syventävässä ohjeessa Rajoitetusti verovelvollisen ulkomaisen yhteisön tuloverotus Suomessa − Liiketulo ja muut Suomesta saadut tulot.

Yleisesti verovelvolliset maksavat Suomeen veroa sekä Suomesta että ulkomailta saamistaan tuloista (maailmanlaajuinen verovelvollisuus). Jos yhteisö on yleisesti verovelvollinen jossain toisessakin valtioissa, määritellään verosopimuksen mukainen asuinvaltio verosopimuksen määräysten mukaan. Lue lisää asuinvaltion määrittelemisestä verosopimuksen mukaan syventävän ohjeen Yhteisön yleinen ja rajoitettu verovelvollisuus kohdasta 7 Verosopimusten vaikutus verotusoikeuden jakautumiseen.

Vaikka osinko olisi yhteisölle veronalaista, osingon maksaja ei toimita ennakonpidätystä yleisesti verovelvolliselle yhteisölle maksettavista osingoista. Lue lisää osingon maksamisesta yhteisölle.

Rajoitetusti verovelvollinen yhteisö

Rajoitetusti verovelvollisia yhteisöjä ovat sellaiset ulkomailla perustetut tai rekisteröidyt yhteisöt, joiden tosiasiallinen johtopaikka ei sijaitse Suomessa ja joita ei sen vuoksi voida pitää Suomessa yleisesti verovelvollisina. Ulkomaisen yhteisön toiminta Suomessa voi kuitenkin muodostaa yhteisölle Suomeen kiinteän toimipaikan tuloverotuksessa, vaikka yrityksen tosiasiallinen johtopaikka ei ole Suomessa. Tällöin osinkojen verotus määräytyy sen mukaisesti, katsotaanko osinkotulon kohdistuvan kiinteän toimipaikan tuloon. Kiinteän toimipaikan muodostumista ja verotusta käsitellään syventävässä ohjeessa Rajoitetusti verovelvollisen ulkomaisen yhteisön tuloverotus Suomessa − Liiketulo ja muut Suomesta saadut tulot.

Rajoitetusti verovelvolliset yhteisöt ovat velvollisia suorittamaan Suomessa veroa vain täältä saamastaan tulosta. Osingon maksaja perii lähtökohtaisesti rajoitetusti verovelvolliselle yhteisölle maksettavasta osingosta lähdeveron. Perittävän lähdeveron määrään vaikuttaa ensinnäkin se, rinnastuuko saaja tuloverolain 3 §:ssä tarkoitettuun kotimaiseen yhteisöön (ks. listaus ylempänä). Saaja voi esittää selvityksenä esimerkiksi osingonsaajan kotivaltion kaupparekisteriotteen tai veroviranomaisen todistuksen. Vaihtoehtoisesti maksaja voi varmistaa saajan oikeudellisen muodon julkisista tietolähteistä. Lähdeveron määrään voi vaikuttaa myös saajan oikeus vapautukseen lähdeverosta kansallisen lain tai kansainvälisen sopimuksen perusteella. Lue lisää lähdeveron perimisestä.

Lue lisää saajan oikeudesta vapautukseen lähdeverosta syventävän ohjeen Lähdeveron periminen osingosta, korosta ja rojaltista sekä suorituksen maksajan velvollisuudet kohdasta 1.4 Lähdeveroedut suoritusta maksettaessa.

Verotuksessa yhtymiä ovat:

  1. elinkeinoyhtymät, eli avoin yhtiö, kommandiittiyhtiö, laivanisännistöyhtiö, sekä sellainen kahden tai useamman henkilön elinkeinotoiminnan harjoittamista varten perustama muu kuin yhteisönä pidettävä yhteenliittymä, joka on tarkoitettu toimimaan osakkaiden yhteiseen lukuun;
  2. verotusyhtymät, eli maatalousyhtymä, metsäyhtymä ja kiinteistöyhtymä (kahden tai useamman henkilön muodostama yhteenliittymä, joka harjoittaa maatilatalouden tuloverolain 2 §:n 2 momentissa tarkoitetun maatilan viljelyä tai hallintaa, metsätaloutta tai sellaisen kiinteistön hallintaa, josta yhteenliittymä on arvonlisäverovelvollinen tai hakeutunut arvonlisäverovelvolliseksi kiinteistön käyttöoikeuden luovuttamisesta);
  3. kotimainen elinkeinotoimintaa harjoittava kuolinpesä (vasta neljännestä vuodesta alkaen);
  4. ulkomaiset yhtymät; ja
  5. eurooppalaiset taloudelliset etuyhtymät. Ulkomainen taloudellinen etuyhtymä on vähintään kahden eri EU-jäsenvaltiossa sijaitsevan taloudellista toimintaa harjoittavan yrityksen tai luonnollisen henkilön yhteistoimintaansa varten perustama yhtymä. Etuyhtymä voi olla kotimainen tai ulkomainen.

Verotuksessa yhtymää ei pidetä erillisenä verovelvollisena, joten yhtymät eivät siten itse ole yleisesti tai rajoitetusti verovelvollisia. Yhtymän saama tulo jaetaan verotettavaksi sen omistajien tulona.

Osingon maksajan on kuitenkin tunnistettava, onko yhtymä kotimainen vai ulkomainen.

Kotimainen yhtymä

Kotimaisia elinkeinoyhtymiä ovat Suomeen rekisteröidyt ja Suomen lainsäädännön mukaan perustetut avoimet yhtiöt, kommandiittiyhtiöt ja laivanisännistöyhtiöt. Kun osingonsaajana on kotimainen yhtymä, osingon maksaja ei toimita ennakonpidätystä kotimaiselle yhtymälle maksettavista osingoista. Jos kotimaisen yhtymän osakas on rajoitetusti verovelvollinen, vero määrätään osakkaalle lähdeverolain nojalla. Lue lisää veron määräämisestä lähdeverolain nojalla syventävän ohjeen Rajoitetusti verovelvollisen osingot, korot ja rojaltit kohdasta 6.3 Perimättä jääneen veron määrääminen tulon saajalle.

Lue lisää elinkeinoyhtymien saamien osinkojen verotuksesta. Tarkempaa tietoa löydät myös syventävän ohjeen Osinkotulojen verotus kohdasta 4 Elinkeinoyhtymien saamien osinkotulojen verotus.

Ulkomainen yhtymä

Jos elinkeinoyhtymä on rekisteröity muualla kuin Suomessa tai perustettu muun valtion kuin Suomen lainsäädännön mukaan, kysymys on ulkomaisesta yhtymästä. Osingonsaajan ollessa ulkomainen yhtymä, osingon maksaja perii lähtökohtaisesti osingosta lähdeveron.

Ulkomainen yhtymä voi olla asuinvaltiossaan läpivirtaava, jolloin sovellettavaksi voi tulla sen osakkaiden asuinvaltion verosopimus. Sopimusvaltiossa asuvan henkilön käsitettä ja ulkomaisen yhtymän saaman tulon lähdeverotusta käsitellään syventävässä ohjeessa Rajoitetusti verovelvollisen osingot, korot ja rojaltit.

Osingonsaaja voi olla oikeutettu osingosta perittävän veron osalta etuun, joka voi perustua:

  • kansalliseen lainsäädäntöön
    • Saajaan voi soveltua verovelvollisuutta määrittelevä tuloverolain säännös (esimerkiksi tuloverolain 12 §:n mukaisesti diplomaatit ja kansainvälisessä järjestössä työskentelevät) tai saaja voi olla tuloverolain nojalla kokonaan tai osittain vapautettu verosta (esimerkiksi tuloverolain 20 a §:n mukainen sijoitusrahasto tai 22 §:n mukainen yleishyödyllinen yhteisö).
    • Saajaan voi soveltua lähdeverolain erityissäännös (esimerkiksi lähdeverolain 3 §:n 5 momentin mukainen ETA-alueella asuva yhteisö)
  • verosopimukseen
    • Saajalle maksettavaan osinkoon voidaan soveltaa verosopimuksen mukaista lähdeverokantaa, jos osingon maksaja on saanut osingonsaajalta selvityksen tämän oikeudesta verosopimusetuun. 
      • Keskeisimpinä verosopimuksen määräysten soveltamisen edellytyksinä on, että osingonsaaja on verosopimuksen kannalta toisessa sopimusvaltiossa asuva henkilö ja verosopimuksen tarkoittama tulon tosiasiallinen edunsaaja, mutta verosopimuksen määräyksiä sovellettaessa on huomioitava muutkin verosopimuksen määräykset. Lue lisää syventävän ohjeen Rajoitetusti verovelvollisen osingot, korot ja rojaltit kohdasta 2.1.2 Verosopimuksen soveltamisen edellytykset: Sopimusvaltiossa asuva henkilö ja Tulon tosiasiallinen edunsaaja.
      • Maksajan on varmistettava soveltamisedellytysten täyttyminen suoritus- ja verosopimuskohtaisesti. Suomen solmimat verosopimukset on listattu sivulla Voimassa olevat verosopimukset
      • Lisäksi maksajan on huomioitava, että lähdeveroetua ei voida myöntää tulon osalta, jos maksajan tai hänen puolestaan toimivan palveluntarjoajan tietojen perusteella etuuden myöntämiseen voi soveltua verosopimuksen Principal Purpose Test -määräys tai kansallinen veronkiertosäännös. Jos maksaja arvioi, että tilanteessa voi tulla arvioitavaksi myös veronkiertosäännöksen soveltaminen, on tällaisesta tilanteessa suositeltavaa ennakollisesti selvittää asiaa hakemalla esimerkiksi ennakkoratkaisua. Verosopimusten Principal Purpose Test -määräystä ja sen soveltamista käsitellään syventävässä ohjeessa Verosopimusten artiklat.
    • Lue lisää verosopimusten soveltamisedellytyksistä syventävän ohjeen Lähdeveron periminen osingosta, korosta ja rojaltista sekä suorituksen maksajan velvollisuudet kohdasta 2.3 Verosopimusedut maksuvuonna sekä ohjeesta Suomesta ulkomaille maksettavien mm. osinkojen lähdeveroprosentit.
  • muuhun kansainväliseen sopimukseen, kuin verosopimukseen
    • Muu tällainen kansainvälinen sopimus voi koskea esimerkiksi kansainvälistä järjestöä.
      • Esimerkiksi Yhdistyneiden Kansakuntien (YK) erioikeuksia ja vapauksia koskevan yleissopimuksen 2 artiklan 7 §:n mukaan YK, sen varat, tulot ja muu omaisuus on vapautettu kaikista välittömistä veroista.
    • Kansainvälisiin sopimuksiin voit tutustua tarkemmin Finlex-tietopalvelussa.
  • EU-oikeuteen

Näissä tilanteissa saajan on lähtökohtaisesti annettava selvitys säännöksen tai sopimuksen soveltamisen edellytyksistä. Maksajan on varmistettava, että osingonsaajan esittämä selvitys täyttää edun myöntämiselle asetetut edellytykset. Maksaja ei voi myöntää edellä listattuja etuja osinkoa maksaessaan, jos osingonsaaja ei anna riittävää selvitystä säännöksen tai sopimuksen soveltamisedellytyksen täyttymisestä tai saajan oikeus etuun jää saadusta selvityksestä huolimatta tulkinnanvaraiseksi tai epäselväksi. Jos osingon maksajalla on epäselvyyttä kansainvälisen sopimuksen tai kansallisen erityissäännöksen soveltamisesta, osingon maksaja voi pyytää osingonsaajalta verokorttia (esim. lähdeverokorttia) tai hakea ennakkoratkaisua.

Hallintarekisteröidyn osakkeen osingonsaaja

On mahdollista, että osingon maksajalla ei ole osingonmaksuhetkellä tietoja hallintarekisteröidylle osakkeelle maksettavan osingonsaajasta. Jos osingonsaaja on tunnistettu yleisesti verovelvolliseksi, mutta maksajalla ei ole tiedossa eikä muutoinkaan ole saatavilla vuosi-ilmoitusta varten osingonsaajan yksilöintitietoja, on maksetusta osingosta toimitettava 50 %:n ennakonpidätys.

Jos osingonsaajana on ulkomainen yksikkö eikä loppusaajatietoja toimiteta Verohallinnolle, maksetusta osingosta voidaan periä 35 %:n lähdevero. Julkisesti noteeratun yhtiön hallintarekisteröidylle osakkeelle maksettaviin osinkoihin ja saajan selvittämiseen löytyy tarkempaa ohjeistusta sivulta Hallintarekisteröidyt osakkeet.

Osingonsaajan tunnistaminen ja vastuut

Jos osinkoa maksavan yhtiön osakkeet on liitetty arvo-osuusjärjestelmään, tilinhoitajat hoitavat käytännössä maksajan puolesta saajan tunnistamiseen sekä veron perimiseen ja ilmoittamiseen liittyvät tehtävät. Yleisesti verovelvollisen tunnistamista käsitellään tarkemmin ohjeessa Ennakonpidätys Suomessa yleisesti verovelvollisen hallintarekisteröidylle osakkeelle maksetusta osingosta kohdassa 3.3 Yleisesti verovelvollisen osingonsaajan tunnistaminen.

Kun julkisesti noteerattu yhtiö maksaa osinkoa rajoitetusti verovelvolliselle hallintarekisteröityjen osakkeiden perusteella, myös rekisteröityneillä säilyttäjillä on verolainsäädännössä määriteltyjä vastuita ja velvollisuuksia. Lue lisää rekisteröityneen säilyttäjän vastuista ja velvollisuuksista.

Jos osingon maksajalla on epäselvyyttä osingonsaajan verovelvollisuusasemasta (yleisesti vai rajoitetusti verovelvollinen), kansainvälisen sopimuksen tai muun erityissäännöksen soveltamisesta, osingon maksaja voi pyytää osingonsaajalta verokorttia (esim. lähdeverokorttia) tai hakea hakea ennakkoratkaisua.

Sivu on viimeksi päivitetty 14.11.2023