Takausliiketoimien siirtohinnoittelu

Takauksella tarkoitetaan yleisesti sopimusta, jonka mukaan takaaja ottaa vastatakseen tiettyjä sovittuja taloudellisia velvoitteita tilanteessa, jossa takauksen saaja laiminlyö velvoitteensa. Siirtohinnoittelussa olennaisia ovat takaukset, jotka muodostavat juridisesti sitovan sitoumuksen. Sitoumuksen myötä takaaja ottaa kantaakseen takauksen saajan velvoitteet, mikäli takauksen saaja laiminlyö ne. Siirtohinnoittelunäkökulmasta tarkastelun kohteena voi olla tilanne, jossa emoyhtiö antaa takauksen lainalle, jonka tytäryhtiö nostaa ulkopuoliselta taholta.

Takauksia siirtohinnoittelunäkökulmasta tarkasteltaessa on tärkeä ymmärtää takauksen kohteena olevien sitoumusten luonne ja laajuus sekä sitoumusten vaikutukset liiketoimen kaikille osapuolille. Siirtohinnoittelun markkinaehtoisuuden arvioinnin kannalta on myös olennaista kuvata toteutettu liiketoimi täsmällisesti osana yhtiön siirtohinnoitteludokumentointia.

Takausliiketoimi siirtää riskejä osapuolten välillä

Lainanantajan näkökulmasta yhden tai useamman takauksen seurauksena sen riski pienenee, sillä takauksen myötä sille muodostuu pääsy takauksen antaneiden tahojen omaisuuteen, mikäli lainansaaja laiminlyö velvoitteensa. Käytännössä tämä saattaa tarkoittaa sitä, että annetun takauksen myötä lainanantaja ottaa lainaamiseen liittyvän riskin arvioinnissa huomioon myös takaajan luottokelpoisuuden, mikä voi parantaa lainansaajan asemaa.  

Takauksen avulla lainansaaja voi saada rahoituksen edullisempaan hintaan tai saada suuremman määrän rahoitusta kuin ilman takausta. Takausliiketoimen markkinaehtoisuuden arvioinnissa on tärkeää huomioida sekä takaajan että takauksen saajan näkökulmat. Takaaja ei solmisi takaussitoumusta saamatta markkinaehtoista korvausta sitoumuksesta muodostuvalle riskille. Toisaalta takauksen saaja ei maksaisi takauksesta suurempaa korvausta kuin sille itselleen takauksesta muodostuvat hyödyt.

Takausliiketoimen markkinaehtoinen hinnoittelu

Mikäli etuyhteydessä annetun takauksen seurauksena rahoituksen hinta laskee, lainansaaja voisi maksaa takauksesta olettaen, ettei se kokonaisuudessaan joudu huonompaan asemaan. Lainansaajan asemaa arvioitaessa verrataan sille lainaamisesta aiheutuvia kuluja ilman takausta tilanteeseen, jossa takaussitoumus on annettu. Lainansaajan hyötyjen arvioinnissa on tärkeää huomioida konserniin kuulumisen vaikutus hinnoitteluun eli niin sanottu implisiittinen tuki, jonka lainanantaja huomioisi hinnoittelussa myös ilman sitovaa takaussopimusta.

Kuten siirtohinnoittelutapauksissa yleisesti, myös takausten yhteydessä kunkin tapauksen tosiseikat ja olosuhteet vaikuttavat aina arviointiin. Tapauksen tarkempi analysointi voi myös osoittaa, ettei takaus tuo lainansaajalle muuta hyötyä kuin sille jo konserniin kuulumisesta saatavan hyödyn. Tämä tulisi huomioida arvioitaessa hinnoittelun markkinaehtoisuutta.

Markkinaehtoinen korvaus voidaan määrittää olosuhteista riippuen useammalla erilaisella menetelmällä. Hinnoittelu voidaan määrittää esimerkiksi tuotto- tai kuluperusteisesti. Tuottoperusteisessa hinnoittelussa arvioidaan takauksensaajalle takauksesta muodostuvia hyötyjä, eli sitä kuinka paljon alhaisemmalla kustannuksella takauksensaaja saa lainaa takauksen myötä. Kustannusperusteinen hinnoittelu taas perustuu takauksen antajalle muodostuvien riskien arviointiin ja sen avulla voidaan määrittää alaraja korvaukselle, jota vastaan takauksen antaja suostuisi takauksen antamaan.

Tarkempaa tietoa hinnoittelumenetelmistä on saatavilla OECD:n rahoitusliiketoimia koskevista siirtohinnoitteluohjeista. 

Lue lisää OECD:n ohjeistuksesta: Transfer Pricing Guidance on Financial Transactions