Takausliiketoimien siirtohinnoittelu
Takauksella tarkoitetaan yleisesti sopimusta, jonka mukaan takaaja ottaa vastatakseen tiettyjä sovittuja taloudellisia velvoitteita tilanteessa, jossa takauksen saaja laiminlyö velvoitteensa. Siirtohinnoittelussa olennaisia ovat takaukset, jotka muodostavat juridisesti sitovan sitoumuksen. Sitoumuksen myötä takaaja ottaa kantaakseen takauksen saajan velvoitteet, mikäli takauksen saaja laiminlyö ne. Siirtohinnoittelunäkökulmasta tarkastelun kohteena voi olla tilanne, jossa emoyhtiö antaa takauksen lainalle, jonka tytäryhtiö nostaa ulkopuoliselta rahoituksen antajalta.
Takauksia siirtohinnoittelunäkökulmasta tarkasteltaessa on tärkeä määrittää takausliiketoimi sen tosiallisen sisällön mukaisena ja arvioida muun muassa sitoumusten luonnetta ja laajuutta sekä sitoumusten vaikutuksia liiketoimen kaikille osapuolille. Siirtohinnoittelun markkinaehtoisuuden arvioinnin kannalta on myös olennaista kuvata liiketoimi tosiasiallisen sisältönsä mukaisena yhtiön siirtohinnoitteludokumentointiin.
Lue lisää liiketoimen määrittämisestä ja siirtohinnoitteludokumentoinnin laatimisesta siirtohinnoittelun dokumentointi -ohjeesta.
Takausliiketoimi siirtää riskejä osapuolten välillä
Lainanantajan näkökulmasta yhden tai useamman takauksen seurauksena sen riski pienenee, sillä takauksen myötä sille muodostuu pääsy takauksen antaneiden konserniyhtiöiden omaisuuteen, mikäli lainansaaja laiminlyö velvoitteensa. Käytännössä tämä saattaa tarkoittaa sitä, että annetun takauksen myötä lainanantaja ottaa lainaamiseen liittyvän riskin arvioinnissa huomioon myös takaajan luottokelpoisuuden, mikä voi parantaa lainansaajan asemaa.
Takauksen avulla lainansaaja voi saada rahoituksen edullisempaan hintaan tai saada suuremman määrän rahoitusta kuin ilman takausta. Takausliiketoimen markkinaehtoisuuden arvioinnissa on tärkeää huomioida sekä takaajan että takauksen saajan näkökulmat. Takaaja ei solmisi takaussitoumusta saamatta markkinaehtoista korvausta sitoumuksesta muodostuvalle riskille. Toisaalta takauksen saaja ei maksaisi takauksesta suurempaa korvausta kuin sen takauksesta saamat hyödyt ovat.
Takausliiketoimen markkinaehtoinen hinnoittelu
Mikäli etuyhteydessä annetun takauksen seurauksena rahoituksen hinta laskee, lainansaaja voisi maksaa takauksesta olettaen, ettei se kokonaisuudessaan joudu huonompaan asemaan. Lainansaajan asemaa arvioitaessa verrataan sille lainaamisesta aiheutuvia kuluja ilman takausta tilanteeseen, jossa takaussitoumus on saatu. Lainansaajan hyötyjen arvioinnissa on tärkeää huomioida myös konserniin kuulumisen vaikutus rahoituksen hintaan eli niin sanottu implisiittinen tuki, jonka lainanantaja huomioisi hinnoittelussa myös ilman sitovaa takaussopimusta.
Kuten siirtohinnoittelutapauksissa yleisesti, myös takausten yhteydessä kunkin tapauksen tosiseikat ja olosuhteet vaikuttavat aina markkinaehtoisuuden arviointiin. Tapauksen tarkempi analysointi voi osoittaa, ettei takaus tuo lainansaajalle enempää hyötyä kuin se jo saa konserniin kuulumisen perusteella (implisiittinen tuki). Tämä tulisi huomioida markkinaehtoista hintaa todennettaessa verotusta varten.
Markkinaehtoinen korvaus voidaan todentaa verotusta varten olosuhteista riippuen useammalla erilaisella menetelmällä. Hinnoittelu voidaan määrittää esimerkiksi tuotto- tai kuluperusteisesti. Tuottoperusteisessa hinnoittelussa arvioidaan takauksensaajalle takauksesta muodostuvia hyötyjä, eli sitä kuinka paljon alhaisemmalla kustannuksella takauksensaaja saa lainaa takauksen myötä. Kustannusperusteinen hinnoittelu taas perustuu takauksen antajalle muodostuvien riskien arviointiin ja sen avulla voidaan määrittää alaraja korvaukselle, jota vastaan takaaja suostuisi takauksen antamaan.
Tarkempaa tietoa hinnoittelumenetelmistä on saatavilla OECD:n siirtohinnoitteluohjeiden luvusta X.