Cash pool -järjestelyjen siirtohinnoittelu

Cash pool -järjestelyjä käytetään yleisesti konserniyhtiöiden yhteiseen kassanhallintaan. Järjestelyllä tavoitellaan tehokkaampaa käteisvarojen käyttöä konsernin sisällä. Cash pool -järjestelyt ovat usein monimutkaisia ja niihin voi liittyä sekä etuyhteysyritysten että riippumattomien osapuolten välillä toteutettuja liiketoimia. Siirtohinnoittelumielessä järjestelyssä muodostuu konserniyhtiöiden välille velkaa ja saamisia.

Tavallisesti cash pool -järjestelyissä konsernin ulkopuolinen pankki tuottaa cash pool -järjestelyyn liittyvät palvelut ja jokainen järjestelyssä mukana oleva konserniyhtiö avaa pankkitilin kyseiseen pankkiin. Pankin tarjoamat palvelut korvataan sille normaalisti palvelumaksuilla tai koron muodossa. Lisäksi jokin konserniyhtiöistä, tyypillisesti emoyhtiö tai rahoitusyhtiö, hallinnoi järjestelyä konsernin sisällä. Cash pool -järjestelyn ja siihen liittyvien liiketoimien huolellinen kuvaaminen siirtohinnoitteludokumentoinnissa auttaa siirtohinnoittelun markkinaehtoisuuden todentamisessa verotusta varten.

Tapauskohtaiset olosuhteet luovat raamit siirtohinnoittelulle

Koska cash pool -järjestelyjä esiintyy tyypillisesti vain konsernien sisällä, markkinaehtoisen hinnoittelun varmistaminen edellyttää aina huolellista tosiasiallisten liiketoimien määrittämistä ja kunkin cash pool -järjestelyn tapauskohtaisten taloudellisesti olennaisten erityispiirteiden, tosiseikkojen ja olosuhteiden selvittämistä. Olosuhteiden arvioinnissa huomioidaan esimerkiksi mitkä yhtiöt järjestelyyn osallistuvat, mitä vastuita osallistujille mukana olosta muodostuu, mitä tehtäviä osallistujat suorittavat ja onko osallistujilla muita vaihtoehtoja oman kassanhallintansa järjestämiseksi. Tämän jälkeen on mahdollista arvioida, miten järjestelystä syntyvät edut tai haitat jaetaan siihen osallistuvien konserniyhtiöiden sekä järjestelyä hallinnoivan yhtiön kesken.

Lähtökohtaisesti mikään konserniyhtiö ei osallistuisi järjestelyyn, mikäli siihen osallistuminen asettaisi sen huonompaan asemaan kuin sille tarjolla olevat muut vaihtoehdot.

Markkinaehtoinen korvaus järjestelyyn osallistuville yhtiöille

Cash pool -järjestelyä hallinnoivalle konserniyhtiölle kuuluva korvaus riippuu järjestelyyn sisältyvien liiketoimien taloudellisesti olennaisista erityispiirteistä, kuten siitä, millaiset toiminnot, varat ja riskit konserniyhtiöllä on järjestelyyn liittyen. Tavallisesti järjestelyä hallinnoivan yhtiön toiminta on luonteeltaan koordinointia, jolloin korvaus voidaan määrittää OECD:n konsernin sisäisiä palveluveloituksia koskevien ohjeiden mukaisesti (ks. luku VII). Jos järjestelyä hallinnoivan yhtiön toiminnot ovat laajemmat, tulee liiketoimien siirtohinnoitteluun soveltaa muita siirtohinnoitteluohjeiden mukaisia lähestymistapoja.

Muiden konserniyhtiöiden osuus järjestelystä saatavaan tuottoon riippuu myös tapauskohtaisista liiketoimien taloudellisesti olennaisista erityispiirteistä, kuten kunkin osallistuvan konserniyhtiön toiminnoista, varoista ja riskeistä. Vastaavien riippumattomien osapuolten välillä tehtyjen järjestelyjen puuttuessa markkinaehtoisten korkotasojen selvittäminen voi olla haastavaa. Lähtökohtana tulisi olla, ettei cash pool -järjestelyssä mukana olevalle konserniyhtiölle koidu haittaa järjestelystä. Markkinaehtoista korvausta määritettäessä on kuitenkin huomioitava myös muut järjestelyn myötä saatavat hyödyt, kuten mahdollisuus saada lyhytaikaista rahoitusta joustavasti sekä riippumattomuus ulkopuolisista pankeista.

Pitkäaikaisten velkojen ja saamisten huomioiminen hinnoittelussa

Yksi cash pool -järjestelyihin liittyvä erityistilanne on sellainen, jossa konserniyhtiön cash pool -talletus tai -laina muodostuu pitkäaikaiseksi. Tällaisessa tilanteessa siirtohinnoittelun ja markkinaehtoperiaatteen näkökulmasta voi tulla arvioitavaksi, onko todellisuudessa kyse jostain muusta kuin yhtiön käteisvarojen tehokkaasta hallinnasta. Jos tosiasiassa on kyse pitkäaikaisesta saamisesta tai lainasta, tulisi kyseisen liiketoimen hinnoittelussa huomioida saamisen tai lainan pitkäaikainen luonne.

Tutustu OECD:n siirtohinnoitteluohjeisiin

Sivu on viimeksi päivitetty 21.6.2022