Konsernin sisäisen rahoituksen siirtohinnoittelu

Konsernin sisäiset rahoitustapahtumat ovat olennainen osa kansainvälisten yritysten toimintaa. Siirtohinnoittelun ja markkinaehtoperiaatteen näkökulmasta konsernin sisäisissä rahoitusliiketoimissa on olennaista varmistua siitä, että sovelletut ehdot vastaavat ehtoja, joista toisistaan riippumattomat osapuolet olisivat sopineet ja konserniyhtiölle kertyy vastaava tulo, joka kertyisi riippumattomalle yhtiölle vastaavassa tilanteessa. OECD:n siirtohinnoitteluohjeiden rahoitusliiketoimia koskevassa 10. luvussa on ohjeistusta konsernin sisäisen rahoituksen siirtohinnoitteluun.

Tutustu myös Verohallinnon kannanottoon OECD:n rahoitusliiketoimia koskevasta siirtohinnoitteluohjeistuksesta.

Konsernin sisäiseen rahoitukseen liittyvät siirtohinnoittelukysymykset voivat käsittää monia eri osa-alueita. Esimerkiksi konsernin sisäiset lainat, takaukset, konsernitilijärjestelyt eli niin sanotut cash pool -järjestelyt sekä erilaiset suojausmekanismit ja -instrumentit ovat tavallisia konsernin sisäisen rahoituksen osa-alueita. OECD:n rahoitusliiketoimia koskeva ohjeistus käsittelee edellä mainittujen lisäksi myös konsernin omien niin sanottujen captive-vakuutusyhtiöiden siirtohinnoittelua.

Konsernin sisäisessä rahoituksessa on olennaista huolehtia siitä, että kaikissa tilanteissa rahoituksen antaja saa sijoitukselleen markkinaehtoisen tuoton ja rahoituksen saaja maksaa markkinaehtoisen korvauksen.

Konsernin sisäisten rahoitusliiketoimien siirtohinnoittelua koskevat samat perusperiaatteet kuin muita etuyhteysliiketoimia. Rahoituksen eri osa-alueilla on kuitenkin omia erityispiirteitään, jotka vaikuttavat markkinaehtoisten hintojen määrittämiseen. Yleisimpiä rahoitukseen liittyviä siirtohinnoittelukysymyksiä käsitellään lyhyesti omilla sivuillaan:

• Konserniyhtiöiden väliset lainasopimukset
• Cash pool -järjestelyjen siirtohinnoittelu
• Takausliiketoimien siirtohinnoittelu

Rahoitusliiketoimien on oltava markkinaehtoisia

Toisistaan riippumattomien osapuolten välisissä rahoitusjärjestelyissä rahoituksen muoto ja ehdot sovitaan tapauskohtaisesti molempien osapuolten tavoitteiden ja tarpeiden mukaan. Konsernin sisäisistä rahoitusjärjestelyistä sovittaessa tulee soveltaa vastaavaa lähestymistapaa.

Konsernin sisäisen rahoitusliiketoimen siirtohinnoitteluprosessi alkaa liiketoimen määrittämisellä sen tosiasiallisen sisällön selvittämiseksi. Liiketoimen määrittämisessä tulee tunnistaa asiaankuuluvat taloudelliset tai rahoitukselliset suhteet ja niihin vaikuttavat taloudellisesti olennaiset erityispiirteet. Näitä erityispiirteitä ovat sopimusehdot, osapuolten toiminnot, varat ja riskit, siirretyn omaisuuden tai tarjotun palvelun ominaispiirteet, osapuolten ja markkinoiden taloudelliset olosuhteet sekä osapuolten liiketoimintastrategiat.

Liiketoimen määrittämisessä muodostetaan kokonaiskuva siitä, mikä osapuolten välinen tosiasiallinen liiketoimi relevantteihin tosiseikkoihin perustuen on. Tämän kokonaiskuvan muodostamiseksi tarkastellaan paitsi kirjallisia sopimuksia myös osapuolten tosiasiallista käyttäytymistä sekä muita taloudellisesti olennaisia erityispiirteitä ja tosiseikkoja. Käytännössä tämä voi tarkoittaa esimerkiksi rahoituksen antajan näkökulmasta lainansaajan luottokelpoisuuden, maksukyvyn ja tulevaisuudennäkymien tarkempaa tarkastelua sekä rahoituksen ottajan näkökulmasta rahoituksen käyttötarkoituksen huomioimista. Lisäksi on hyvä huomioida, että rahoitusmarkkinoilla tarjolla olevien instrumenttien eroavaisuudet voivat vaikuttaa olennaisesti rahoitusliiketoimen hinnoitteluun.

Sen jälkeen, kun liiketoimi on määritetty sen tosiasiallisen sisällön mukaisena, tarkastellaan sitä, millaisesta hinnasta riippumattomat osapuolet olisivat määritetylle liiketoimelle sopineet.

Tosiasiallisen liiketoimen määrittämisen lisäksi rahoitusliiketoimien hinnoittelussa on erityisen tärkeää dokumentoida toteutetut liiketoimet huolellisesti, jotta hinnoittelun markkinaehtoisuus voidaan todentaa myös jälkikäteen.

Lue lisää liiketoimen määrittämisestä ja siirtohinnoitteludokumentoinnin laatimisesta siirtohinnoittelun dokumentointi -ohjeesta.

Konsernin rahoitustoiminto

Konsernin rahoitustoiminnon tehtäviin kuuluu yleensä esimerkiksi rahoituksen hankkiminen konsernin tarpeisiin sekä rahoitusriskien tunnistaminen ja arviointi. Lisäksi konsernin rahoitustoiminto vastaa usein konsernin sisäisen rahoituksen järjestämisestä, johon voi kuulua esimerkiksi konsernitilijärjestelyn hallinnointi ja konsernin sisäisten lainojen myöntäminen.

Rahoitustoiminto on konserneissa usein tärkeässä roolissa. Se voi olla järjestetty monin eri tavoin riippuen konsernin rakenteesta ja liiketoiminnasta. Toiminto voi olla keskitetty tai hajautettu tai jotakin siltä väliltä. Myös rahoitustoimintoon liittyvissä siirtohinnoittelukysymyksissä on olennaista määrittää liiketoimet niiden tosiasiallisen sisällön mukaisena, eikä siirtohinnoittelussa voi siten nojata siihen, että toiminta ainoastaan nimetään yleisesti rahoitustoiminnoksi.

Vasta kun liiketoimi on määritetty sen tosiasiallisen sisällön mukaisena, on mahdollista tehdä johtopäätöksiä siitä, mikä olisi rahoitusliiketoimen markkinaehtoinen korvaus.

Konsernin rahoitustoimintoa on kuvattava siirtohinnoitteludokumentoinnin konsernitietoja koskevassa osuudessa (ks. VML 14 b § 1 mom. 4 kohta). Kuvaus voidaan tehdä yleisellä tasolla. Katso tarkemmin siirtohinnoittelun dokumentointi –ohjeen luku 5.5.  

Muuta rahoituksen siirtohinnoittelussa huomioitavaa

Rahoituksen siirtohinnoittelussa on tärkeää huomioida myös seuraavat seikat:

Erillisyhtiöperiaate

Lähtökohtana markkinaehtoperiaatteen soveltamisessa on niin sanottu erillisyhtiöperiaate. Erillisyhtiöperiaate tarkoittaa sitä, että kutakin konserniyhtiötä arvioidaan konserniyhteydestä erillisenä itsenäisenä toimijana.

Konserniyhtiön luottokelpoisuutta määritettäessä arvioinnissa on kuitenkin otettava huomioon myös konserniin kuulumisen eli niin sanotun implisiittisen tuen vaikutus (ks. myös KHO 2021:66). Implisiittinen tuki voi parantaa konserniyhtiön luottokelpoisuutta rahoituksen antajan näkökulmasta, jos analyysin perusteella vaikuttaa siltä, että konserniyhtiö saisi maksukyvyttömyystilanteessa tukea toisilta konserniyhtiöiltä myös ilman juridisesti sitovaa takaussopimusta. Mahdollisesta konserniin kuulumisesta syntyvästä hyödystä (implisiittisestä tuesta) ei kuitenkaan tule OECD:n siirtohinnoitteluohjeiden mukaan maksaa korvausta.

Luottoluokituksesta ja konserniin kuulumisen vaikutusten huomioimisesta on tarkempaa ohjeistusta OECD:n siirtohinnoitteluohjeiden kohdissa 10.62–10.82.

Kirjalliset sopimukset ja ajantasaiset vertailuanalyysit

Konsernin sisäisissä liiketoimissa sovitut asiat on syytä vahvistaa kirjallisin sopimuksin, joista ilmenevät yksiselitteisesti muun muassa sopijapuolet, sopimuksen tarkoitus sekä sopijapuolten oikeudet, vastuut ja velvollisuudet.

Rahoitusliiketoimien markkinaehtoisuus todennetaan usein vertaamalla liiketoimen hintaa riippumattomien osapuolten tekemiin vertailukelpoisiin liiketoimiin. Vertailuanalyysit ja vertailuhaut, joiden avulla markkinaehtoinen hinnoittelu todennetaan verotusta varten, on suositeltavaa laatia ajantasaisesti eli vastaavasti kuten myös riippumattomat osapuolet toimisivat sopiessaan liiketoimen hintaa.

Tutustu OECD:n siirtohinnoitteluohjeisiin.