Konsernin sisäisen rahoituksen siirtohinnoittelu

Konsernin sisäiset rahoitustapahtumat ovat olennainen osa kansainvälisten yritysten toimintaa. Siirtohinnoittelun näkökulmasta konsernin sisäisissä rahoitusjärjestelyissä on olennaista varmistua siitä, että sovelletut ehdot vastaavat ehtoja, joista toisistaan riippumattomat osapuolet olisivat sopineet ja konserniyhtiölle kertyy vastaava tulo, joka kertyisi riippumattomalle yhtiölle vastaavassa tilanteessa. OECD:n siirtohinnoitteluohjeiden rahoitusliiketoimia koskeva 10. luku antaa täsmentävää ohjeistusta konsernin sisäisen rahoituksen siirtohinnoitteluun.

Konsernin sisäiseen rahoitukseen liittyvät siirtohinnoittelukysymykset voivat käsittää monia eri osa-alueita. Esimerkiksi konsernin sisäiset lainat, takaukset, konsernitilijärjestelyt eli niin sanotut cash pool -järjestelyt sekä erilaiset suojausmekanismit ja -instrumentit ovat tavallisia konsernin sisäisen rahoituksen osa-alueita. OECD:n rahoitusliiketoimia koskeva ohjeistus käsittelee edellä mainittujen lisäksi myös konsernin omien niin sanottujen captive-vakuutusyhtiöiden siirtohinnoittelua.

Konsernin sisäisessä rahoituksessa on olennaista huolehtia siitä, että kaikissa tilanteissa rahoittaja saa sijoitukselleen markkinaehtoisen tuoton ja rahoituksen saaja maksaa markkinaehtoisen korvauksen.

Rahoituksen eri osa-alueilla on omia erityispiirteitään, jotka vaikuttavat markkinaehtoisten hintojen määrittämiseen. Yleisimpiä rahoitukseen liittyviä siirtohinnoittelukysymyksiä käsitellään lyhyesti omilla sivuillaan:

Rahoitusjärjestelyjen on oltava markkinaehtoisia

Toisistaan riippumattomien osapuolten välisissä rahoitusjärjestelyissä rahoituksen muoto ja ehdot sovitaan tapauskohtaisesti molempien osapuolten tavoitteiden ja tarpeiden mukaan. Konsernin sisäisistä rahoitusjärjestelyistä sovittaessa sovelletaan vastaavaa lähestymistapaa. Konsernin sisäisen rahoitusliiketoimen markkinaehtoisuutta arvioitaessa huomioidaan kaikkien liiketoimen osapuolten olosuhteet. Käytännössä tämä voi tarkoittaa esimerkiksi rahoituksen antajan näkökulmasta lainansaajan luottokelpoisuuden, maksukyvyn ja tulevaisuudennäkymien tarkempaa tarkastelua sekä rahoituksen ottajan näkökulmasta rahoituksen käyttötarkoituksen huomioimista.

Rahoitusmarkkinoilla tarjolla olevien instrumenttien eroavaisuudet voivat vaikuttaa olennaisesti tuotteiden tai palvelujen hinnoitteluun. Hinnoittelussa on yksittäiseen liiketoimeen liittyvien erityispiirteiden (esimerkiksi sopimusehdot ja liiketoiminnalliset seikat) lisäksi mahdollisuuksien mukaan arvioitava toimialan, taloudellisten syklien ja lainsäädännön vaikutukset. Perusteellisen toimintoanalyysin ja täsmällisen liiketoimen tunnistamisen lisäksi rahoitusliiketoimien hinnoittelussa on erityisen tärkeää dokumentoida toteutetut liiketoimet täsmällisesti, jotta hinnoittelun markkinaehtoisuus voidaan varmentaa myös jälkikäteen.

Konsernin rahoitustoiminto

Konsernin rahoitustoiminnon tehtäviin kuuluu yleensä esimerkiksi rahoituksen hankkiminen konsernin tarpeisiin sekä rahoitusriskien tunnistaminen ja arviointi. Lisäksi konsernin rahoitustoiminto vastaa usein konsernin sisäisen rahoituksen järjestämisestä, johon voi kuulua esimerkiksi konsernitilijärjestelyn hallinnointi ja konsernin sisäisten lainojen myöntäminen.

Rahoitustoiminto on konserneissa usein tärkeässä roolissa. Se voi olla järjestetty konserneissa monin eri tavoin riippuen konsernin rakenteesta ja liiketoiminnasta. Toiminto voi olla keskitetty tai hajautettu tai jotakin siltä väliltä. Myös rahoitustoimintoon liittyvissä siirtohinnoittelukysymyksissä tosiasialliset olosuhteet ja liiketoimien tunnistaminen ovat tärkeässä asemassa, eikä siirtohinnoittelussa voi siten nojata siihen, että toiminta ainoastaan nimetään yleisesti rahoitustoiminnoksi.

Hinnoittelussa on tärkeää arvioida tosiasiassa suoritetut toiminnot sekä riskit, jotka rahoitustoimintaa harjoittavan yhtiön toimintaan kohdistuu. Analyysin jälkeen voidaan tehdä johtopäätöksiä siitä, millainen korvaus olisi markkinaehtoinen harjoitettuun toimintaan nähden. Tapauksen olosuhteista riippuen hinnoittelu voi perustua rahoitusyhtiön tarjoamiin palveluihin tai kyse voi olla monimutkaisemmasta toiminnasta, jolloin hinnoittelussa tulisi huomioida myös rahoitusyhtiön kantamat riskit kuten lainarahoituksen antamisesta muodostuva luottoriski.

Lue lisää palvelukaupan siirtohinnoittelusta.

Muuta rahoituksen siirtohinnoittelussa huomioitavaa

Rahoituksen siirtohinnoittelussa on tärkeää huomioida myös seuraavat asiat:

Erillisyhtiöperiaate

Lähtökohtana markkinaehtoperiaatteen soveltamiselle on niin sanottu erillisyhtiöperiaate. Erillisyhtiöperiaate tarkoittaa sitä, että kutakin konserniyhtiötä arvioidaan konserniyhteydestä erillisenä itsenäisenä toimijana. Konserniyhtiön luottokelpoisuutta määritettäessä arvioinnissa on kuitenkin otettava huomioon lisäksi myös konserniin kuulumisen eli niin sanotun implisiittisen tuen vaikutus.

Implisiittinen tuki voi parantaa konserniyhtiön luottokelpoisuutta rahoituksen antajan näkökulmasta, mikäli analyysin perusteella vaikuttaa siltä, että konserniyhtiö saisi maksukyvyttömyystilanteessa tarvittaessa tukea toisilta konserniyhtiöiltä myös ilman juridisesti sitovaa takaussopimusta.

Kirjalliset sopimukset ja ajantasaiset vertailuanalyysit

Konsernin sisäisissä siirtohinnoittelutilanteissa osapuolten välillä sovitut asiat on syytä vahvistaa kirjallisin sopimuksin, joista ilmenevät yksiselitteisesti sopijapuolet, sopimuksen tarkoitus sekä sopijapuolten oikeudet ja velvollisuudet.

Rahoitusliiketoimien markkinaehtoisuus todennetaan usein vertaamalla liiketoimen hintaa riippumattomien osapuolten tekemiin vertailukelpoisiin liiketoimiin, jotka voivat olla esimerkiksi lainasopimuksia. Vertailuanalyysit ja vertailuhaut, joiden avulla markkinaehtoinen hinnoittelu todennetaan, on tärkeää laatia ajantasaisesti, vastaavasti kuten myös riippumattomat osapuolet toimisivat määrittäessään liiketoimen hintaa.

Lue lisää OECD:n ohjeistuksesta: Transfer Pricing Guidance on Financial Transactions