Itäkaupan harmaa talous

Itäkauppa käsitteenä on perinteisesti tarkoittanut Suomen ja Venäjän (aik. Neuvostoliiton) välistä tavarakauppaa, mukaan lukien suomalaisten harjoittama rakennustoiminta Venäjällä. Kansainvälistymisen myötä käsite on laajentunut ja sisältää nykyään vienti- ja tuontikaupan, transitoliikenteen sekä lisäksi näihin liittyvän logistiikan, Suomessa itärajan takaa tuleville henkilöille tapahtuvan matkailijamyynnin sekä erilaiset Suomessa heille myytävät palvelut.

Suomen maantieteellinen sijainti sekä Suomen ja Venäjän pitkä maaraja EU:n ulkorajana muodostavat tärkeän ja laajan tehtäväkentän usean valvontaviranomaisen toimialalla. Maantieteellinen läheisyys tukee kaupallisten reittien, mutta myös laittomasti liikkuvien raha- ja tavaravirtojen kehittymistä. Vaikka harmaan talouden osuutta itäkaupasta on vaikea arvioida, voidaan olettaa, että valtaosa itäkaupasta tapahtuu kuitenkin säännösten mukaisesti.

Itäkauppaan liittyvät harmaan talouden ilmiöt tulevat esiin tyypillisesti yksittäisten viranomaistoimenpiteiden kautta, koska itäkauppaa harjoittavat harmaan talouden toimijat hoitavat yleensä erilaiset ilmoittamisvelvollisuutensa suomalaisille viranomaisille asianmukaisesti. Lisäksi harmaan talouden toiminta kohdistuu useimmiten muille kuin työvoimavaltaisille toimialoille, joissa toimintaa valvovien viranomaisten määrä on pienempi kuin esimerkiksi rakennusalalla eikä toiminta muutenkaan ole samassa määrin näkyvää. Tapauksia paljastuu myös ilmiantojen ja viranomaisten kansallisen ja kansainvälisen tietojenvaihdon kautta.

Verokeidasyritykset ja käteinen raha ongelmana

Harmaaseen talouteen yleisesti liitetyt ilmiöt, kuten verokeidasyritykset sekä käteisrahan mittava käyttö liiketoiminnassa, tulevat toistuvasti esiin itäkauppaa harjoittavien yritysten verotarkastuksissa. Näissä tapauksissa on tyypillistä, että suomalaisyritysten kirjanpidon myynti- ja ostotositteiden yhteys niitä koskevaan rahaliikenteeseen on usein hyvin epäselvää. Toimijoiden tarkoituksena on veroviranomaiselle ilmoitettavan yrityksen verotettavan tulon pienentäminen sekä toiminnasta vastuussa olevien henkilöiden varallisuuden kasvattaminen veroja kiertämällä.

Havaintojen mukaan itäkaupan kansainvälisessä tavarakaupassa ja -logistiikassa käytetään edelleen veroparatiisiyhtiöitä välikäsiyhtiöinä, vaikka tavara Tullille annettujen ilmoitusten mukaan kuljetetaan itärajan yli. Lisäksi käytetään yhä enemmän täysin tekaistuja yhtiöitä, jolloin kaupan todelliset osapuolet tai toinen osapuoli voi jäädä viranomaisille täysin hämärän peittoon. Näiden toimintamallien käyttäminen mahdollistaa muun muassa kaksoislaskutuksen sekä vientiin tarkoitettujen tavaraerien jäämisen EU:n alueelle ja siten perusteettoman arvonlisävero hyödyn saamisen. On myös mahdollista, että muualta EU-alueelta ns. välikäsikaupalla myytyjä, Suomen kautta kuljetettavia tavaroita, käytetään osana suurempaa EU:n yhteisökaupan petosrikollisuutta, jolloin verovahinkoja voi aiheutua samanaikaisesti useammassa valtiossa.

Epäselvät rahansiirrot viittaavat usein myös rahanpesuun. Suomalaisyrityksiä on käytetty välikätenä varojen siirrossa ja muihin maihin sijoittuneiden yritysten välisissä liiketoimissa ilman varsinaista liiketoimintaan viittaavaa tarkoitusta.

Vientiin ja matkailijamyyntiin liittyvät väärinkäytökset

Viime vuosina on noussut esille useita tapauksia, joissa vientitoimintaa harjoittavan suomalaisyrityksen itärajan takana olevaa liikekumppania ei ole todellisuudessa olemassa tai sen toiminta on loppunut. Suomessa vienti-ilmoitukset Tullille annetaan sähköisesti, eikä tavaran liikkumisesta rajan yli aina ole varmuutta. Tällä on merkitystä erityisesti arvioitaessa suomalaisen myyjäyrityksen myynnin arvonlisäverottomuutta. Useasti tällaisissa väärinkäytöstilanteissa on epäilys myös Suomeen rekisteröityjen ulkomaalaistaustaisten yritysten osallisuudesta laittomaan toimintaan Suomen rajojen ulkopuolella.

Suomessa on paljon ulkomaalaistaustaisia pieniä ja keskisuuria yrityksiä, jotka harjoittavat itäkaupan vientiä ja huolintapalveluita ns. tilaus-toimitus -periaatteella. Kuriiri noutaa tavaran Suomesta usein henkilöautolla ja kuljettaa sen itärajan yli. Vientierien pilkkomisella voidaan pyrkiä tullivalvonnan kiertämiseen ja uhkana onkin, että menettelyllä pyritään kiertämään pakotteita ja muita vientirajoituksia, jolloin tekijä syyllistyy esimerkiksi säännöstelyrikokseen.

Viranomaisilla on lisäksi havaintoja väärennetyistä Tullin leimoista matkailijamyyntitositteissa, joiden avulla on haettu perusteettomia tax-free -palautuksia. Leimaväärennösilmiön laajuutta on vaikea todeta, koska väärennösten havaitseminen vaatii erityisosaamista ja toisaalta itärajaa koskevat matkailijamyyntimäärät ovat jälleen kasvussa.

Muihin tullimenettelyihin liittyviä säännöstenvastaisuuksia

Tullin tekemissä yritystarkastuksissa on havaittu viime vuosien aikana lukuisia rikostutkintaan johtaneita tullimenettelyiden väärinkäytöksiä tullivarastojen ja väliaikaisten varastojen toiminnassa. Tavaran laatua, kuvausta, arvoa tai alkuperää on pyritty häivyttämään itärajan yli suuntautuvissa tavaran kuljetusketjuissa. Voidaankin puhua eräänlaisesta Suomen kautta kulkevasta transitotavaran karusellikaupasta, joka liittyy rajat ylittäviin veronkierron muotoihin. Näiden veromenetykset voivat realisoitua useissa eri maissa. Suomessa tapauksia on tutkittu törkeinä veropetoksina.

Tavaroiden tuonnissa harmaa talous ilmenee itäkaupassa muun muassa tullinimikkeiden ja tavarankuvausten ja tullausarvojen väärin ilmoittamisina, tavaran todellisen alkuperän häivyttämisenä sekä rajoitusten alaisten tuotteiden tuonti- tai kauttakuljetusyrityksinä. Esimerkiksi Suomen kautta tapahtuvia luvattomia puolustustarvikkeiden kauttakuljetusyrityksiä tulee esiin aika ajoin itärajan tullitoimipaikoissa.

Pitkäjänteistä yhteistyötä tehdään sekä kotimaassa että kansainvälisesti

Verohallinnolla ja Tullilla on keskeinen rooli itäkauppaan liittyvien ilmiöiden taklaamisessa ja niiden lisäksi kansainvälinen yhteistyö on avainasemassa sekä harmaan talouden tapausten paljastamisessa, että niiden ennalta ehkäisyssä. Myös viranomaisten yhteisen itäkauppaan liittyvän tilannekuvan ylläpitäminen on tärkeää.

Itäkaupan harmaan talouden ilmiöt ovat kansainvälisiä; epäselvät liiketoimet koskevat eri maihin rekisteröityjä yrityksiä ja lisäksi suomalaisyritysten vastuuhenkilöt ovat näissä tapauksissa usein ulkomaalaisia. Uusi ilmiö on valmisyhtiöt, joita myydään epärehellisille toimijoille ilman, että heillä olisi tarkoitusta harjoittaa yhtiöllä todellista liiketoimintaa. Yhtiöitä on yritetty käyttää välineenä yrittäjän oleskeluluvan saamiseksi Suomesta. Tällaisia yrityksiä käytetään myös hyödyksi monenlaisissa petoksissa. Tapausten moniulotteisuus tuo haasteen viranomaistoimintaan, muun muassa vero- ja tullitarkastuksissa asioiden selvittäminen vaatii yleensä kansainvälistä tietojenvaihtoa. Itäkaupan kansainvälisyys tuo omat haasteensa myös rikosten esitutkintaan, joita pyritään ratkaisemaan viranomaisten välisellä tehokkaalla kansainvälisellä yhteistyöllä.