Automaattinen päätöksenteko verotuksessa

Verohallinto tekee vuosittain yli 15 miljoonaa päätöstä verotukseen liittyen. Päätöksiä ovat esimerkiksi ennakonpidätysprosentin määrääminen, tuloverotuksen verotuspäätös ja kiinteistöverotuksen verotuspäätös. Automaation hyödyntäminen verotuksessa on välttämätöntä asioiden suuren lukumäärän vuoksi. Valtaosa verotuksesta on laskentaa, joka tapahtuu riidattomien tulotietojen, muiden verotustietojen ja laissa säädettyjen veroasteikkojen ja muiden veroperusteiden ja sääntöjen perusteella. Tällaisten asioiden yksittäinen käsittely virkailijatyönä ei ole tarkoituksenmukaista eikä mahdollista. Automaation käyttäminen mahdollistaa virkailijatyön keskittämisen sellaisiin asioihin, joissa se on asian laadun, laajuuden ja verotuksen oikeellisuuden toteutumiseksi tarpeen ja perusteltua.

Verotus ja verotuksen toimittamisen menettelyt perustuvat lakiin. Verohallinnossa automaatiossa tapahtuva käsittely tarkoittaa kaavamaisesti ratkaistavissa olevien veroasioiden käsittelyä ja ratkaisemista koneellisesti ilman, että virkailija tekee asiassa nimenomaista päätöstä. Verohallinnolla ei ole käytössään sellaista oppivaa teknologiaa tai tekoälyä, joka voisi tehdä automaattisia päätöksiä tai joka käyttäisi viranomaiselle kuuluvaa harkintaa veroasioissa.

Automaattinen päätöksenteko verotuksessa perustuu hallintolakiin (434/2003), verotuksen menettelysäännöksiin ja verotusta koskevaan erityissääntelyyn. Lisäksi julkisen hallinnon tiedonhallinnasta annetussa laissa (906/2019) säädetään automaattisen päätöksenteon virkavastuusta ja menettelyiden käyttöönoton edellytyksistä. Automaattista päätöksentekomenettelyä koskevat nimenomaiset säännökset ovat tulleet voimaan 1.5.2023 ja niitä sovelletaan 1.11.2024 alkaen. Hallintolain 53 e §:n 2 momentti tulee voimaan ilman siirtymäaikaa. Siirtymäaika koskee käytössä olevia automaattiseen päätöksentekoon liittyviä menettelyitä oikaisuvaatimuksen automaattisen ratkaisemisen osalta, oikeussuoja-edellytystä sekä automaattisesta ratkaisemisesta ilmoittamisesta päätöksellä.

Verohallinnossa on hyväksytty Tekoälyn eettiset periaatteet. Periaatteita sovelletaan myös kaikessa automatiikkaan liittyvissä menettelyssä.

Henkilötietojen käsittelystä Verohallinnossa ja rekisteröidyn oikeuksien käyttämisestä on tarkempia tietoja yleisessä tietosuojainformaatiossa (Tietojen käsittely ja tietosuoja - Verohallinto)

1 Automaattista päätöksentekoa koskeva tietosuojasääntely

Yleisen tietosuoja-asetuksen 22 artiklan mukaisesti rekisteröidyllä on oikeus olla joutumatta sellaisen päätöksen kohteeksi, joka perustuu pelkästään automaattiseen käsittelyyn. Automaattisen päätöksenteon kieltoa ei kuitenkaan sovelleta silloin, kun se on hyväksytty rekisterinpitäjään sovellettavassa unionin oikeudessa tai jäsenvaltion lainsäädännössä, jossa vahvistetaan myös asianmukaiset toimenpiteet rekisteröidyn oikeuksien ja vapauksien sekä oikeutettujen etujen suojaamiseksi. Hallituksen esityksen 145/2022 vp perusteella hyväksytty lainsäädäntö muodostaa tietosuoja-asetuksen edellyttämän kansallisen oikeusperustan automatisoitujen yksittäispäätösten tekemiseksi.

Euroopan tietosuojaneuvosto vastaa EU yleisen tietosuoja-asetuksen yhdenmukaisesta soveltamisesta Euroopan unionissa. Euroopan tietosuojaneuvoston on antanut suuntaviivat automaattisesta päätöksenteosta ja profiloinnista silloin, kun kysymys on tietosuoja-asetuksen 22 artiklan soveltamisessa (Suuntaviivat automatisoiduista yksittäispäätöksistä ja profiloinnista asetuksen (EU) 2016/679 täytäntöön panemiseksi, pdf). Suuntaviivojen mukaisesti automatisoidun päätöksenteon tulee ensinnäkin täyttää yleisesti tietosuoja-asetuksessa tarkoitetut tietosuojaperiaatteet. Käsittelyn tulee olla muun muassa lainmukaista, kohtuullista ja läpinäkyvää. Lisäksi pitää varmistaa, että henkilötietoja käsitellään vain siinä tarkoituksessa, johon ne on kerätty ja varmistetaan tietojen täsmällisyys ja oikeellisuus.

Euroopan tietosuojaneuvoston suuntaviivoissa todetaan myös, että automaattisen päätöksenteon menettelyissä pitää toteuttaa rekisteröidyn oikeuksia suojaavia toimenpiteitä. Näitä toimenpiteitä ovat esimerkiksi informaation antaminen automaattisen päätöksenteon menettelyistä, antamalla tietoa siitä, miten rekisteröity voi vaatia ihmisen osallistumista päätöksentekoon sekä antamalla tietoa siitä, miten rekisteröidyllä on oikeus riitauttaa automatiikan tuottama päätös.

Automaattisesta päätöksentekomenettelystä annettava informointi tarkoittaa sitä, että rekisteröidylle kerrotaan automaattisen päätöksenteon menettelyistä ja automaattisen päätöksenteon logiikasta. Lisäksi tulee selittää päätöksestä aiheutuvat seuraukset. Oikeus vaatia ihmisen osallistumista käsittelyyn tarkoittaa, että asian uudelleen tarkastavalla henkilöllä on valtuudet ja valmiudet myös muuttaa sellainen päätös, joka on tuotettu automatiikalla.

Automaattista päätöksentekoa koskevan kansallisen lainsäädännön valmistelun yhteydessä (HE 145/2022 vp) hallintovaliokunta korosti pitävänsä tarpeellisena rekisteröidyn etukäteistä informointia siitä, että asiakas on aloittamassa asiointia, jossa asia voidaan ratkaista automaattisesti, ja sitä miten asia on mahdollista saattaa ihmisen käsiteltäväksi (HaVM 39/2022 vp). Tämä informointivelvoite sisältyy yleisen tietosuoja-asetuksen 12 - 14 artikloihin.

Yleisen tietosuoja-asetuksen johdanto-osan 71 kohdan mukaisesti automaattista päätöksentekomenettelyä ei saisi kohdistaa lapseen. Euroopan tietosuojaneuvoston suuntaviivojen mukaisesti asetuksen johdanto-osassa mainittu seikka ei kuitenkaan muodosta lapsiin kohdistuvan automaattisen päätöksenteon ehdotonta kieltoa. Silloin kun automaattinen päätöksenteko kohdistuu lapsiin, tulee niissä tapauksissa huolehtia asianmukaisten suojatoimien toteuttamisesta ja käytettävien suojatoimien tulee olla lapsille soveltuvia. Rekisterinpitäjän pitää myös varmistaa, että suojatoimilla suojellaan tehokkaasti niiden lasten oikeuksia, vapauksia ja oikeutettuja etuja, joiden tietoja se käsittelee.

Verohallinto ottaa huomioon yleisen tietosuoja-asetuksen vaatimukset automaattisen päätöksenteon menettelyissä ja huolehtii siitä, että luonnollinen henkilö saa asianmukaisen informaation siitä, että hänen asiansa voidaan käsitellä automaattisessa päätöksentekomenettelyssä. Informoinnin kehittäminen tapahtuu vuoden 2023 aikana.

Automaattisen päätöksenteon sääntely

Automaattisen päätöksenteon nimenomaisista edellytyksistä säädetään hallintolaissa, tiedonhallintalaissa sekä verotusta koskevassa erityissääntelyssä. Automaattista päätöksentekoa koskevat kansalliset säännökset ovat tulleet voimaan 1.5.2023 ja niitä sovelletaan 1.11.2024 alkaen. Verohallinto ottaa uuden sääntelyn mukaiset menettelyn huomioon nyt käytössä olevissa automaattisen päätöksenteon menettelyissä siirtymäajan puitteissa. Täytäntöönpanossa otetaan huomioon, että hallintolain uusi 53 e §:n 2 momentti tulee voimaan ilman siirtymäaikaa ja, että siirtymäaika koskee käytössä olevia automaattiseen päätöksentekoon liittyviä menettelyitä oikaisuvaatimuksen automaattisen ratkaisemisen, oikeussuoja-edellytysten sekä automaattisesta ratkaisemisesta ilmoittamisen osalta.

Hallintolaissa säädetään automaattisen päätöksenteon sallitusta käyttöalasta, oikeussuojasta ja ilmoittamisesta. Automaattinen päätöksenteko tarkoittaa hallintolain 53 e §:n mukaisesti asian päättävää ratkaisua, joka tehdään automatiikassa eikä ratkaisua tarkasta ja hyväksy ihminen. Merkitystä on erityisesti sillä, tekeekö asian päättävän toimen ihminen vai tapahtuuko se tietoteknisesti. Automaattisen päätöksenteon sääntely ei koske päätöksentekoa edeltäviä menettelyitä eikä sellaista avustavaa automaatiota, jossa päätös muodostuu automaattisesti mutta ihminen ratkaisee asian.

Automaattinen päätöksenteko on hallintolain 53 e §:n mukaisesti mahdollista silloin, kun käsiteltävä asia ei edellytä tapauskohtaista harkintaa. Viranomaisen tulee tehdä arvio automaation soveltuvuudesta laadittaessa tiedonhallintalain edellyttämiä käsittelysääntöjä ja tehtäessä kyseistä automaattista ratkaisumenettelyä koskeva käyttöönottopäätös.

Hallintolain 53 f § edellyttää, että luonnollinen henkilö voi hakea automaatiossa laadittuun päätökseen kaikilta osin oikaisua oikaisuvaatimuksella tai muulla vaatimuksella, joka käsitellään päätöksen tehneessä viranomaisessa. Tätä ei kuitenkaan sovelleta silloin, kun hyväksytään asianosaisen vaatimus, joka ei koske toista asianosaista. Toisella asianosaisella tarkoitetaan yksityistä asianosaista eikä esimerkiksi veronsaajaa tai veronsaajien oikeudenvalvontayksikköä.

Hallintolain 53 g §:n mukaisesti kirjallisella hallintopäätöksellä tulee olla tieto siitä, että asia on ratkaistu automaatiossa ja tieto myös siitä, missä tiedonhallintalain mukainen käyttöönottopäätös on saatavilla. Verohallinto toteuttaa vaatimuksen lainsäädännön siirtymäajan puitteissa.

Tiedonhallintolain 6 a luvussa säädetään automaattisen ratkaisumenettelyn käyttöönottoon ja käyttöön liittyvistä vaatimuksista. Vaatimusten mukaisesti Verohallinto tekee automaattisen ratkaisumenettelyn käyttöönotoista käyttöönottopäätökset ja dokumentoi laissa säädettyjen velvoitteiden toteuttamisesta vastaavat henkilöt. Päätökselle ja dokumentaatiolle on määritelty 5 vuoden säilytysaika ja myös velvollisuus osoittaa viiden vuoden ajan se, millä käsittelysäännöllä yksittäinen asia on ratkaistu ja missä vaiheessa luonnollinen henkilö on osallistunut asian käsittelyyn. Verohallinto julkaisee päätökset verkkosivuillaan lainsäädännön voimaantulon siirtymäajan puitteissa.

Kaikkeen päätöksentekoon sovelletaan yleisiä oikeusturvaperiaatteita ja hyvän hallinnon periaatteita sekä niitä poikkeuksia, joista on säädetty verotuksen menettelysäännöissä. Verohallinto toimeenpanee automaattista päätöksentekoa koskevat muutokset siirtymäajan puitteissa ja tarkentaa tätä ohjausta. Lisätietoja hallintolain soveltamisesta verotuksessa: Verotuksen yleiset menettelysäännökset

2 Automaattinen päätöksenteko verotuksessa

Verohallinnossa kaikki menettely perustuu lainsäädäntöön. Verotuksessa tehdään päätöksiä automatiikalla silloin kun se on lain mukaan mahdollista. Tämä tarkoittaa, että automaattisen päätöksen perusteena ovat aina lain nojalla määritellyt säännöt, jotka ovat ohjelmoitavissa Verohallinnon tietojärjestelmiin ja, että ihminen on käsitellyt harkintaa edellyttävät seikat. Lainsäädännössä määritellyllä säännöllä tarkoitetaan sääntelyä laajasti eli EU-oikeudesta alemman asteisiin normeihin ja oikeuskäytäntöön. Hallintolain, tiedonhallintalain ja verotusta koskevien erityissäännösten muutokset muuttavat automaattisen päätöksenteon menettelyitä ja Verohallinto toteuttaa muutokset lakien siirtymäaikojen puitteissa. Tähän asti noudatetaan nykyistä menettelyä.

Verotusta koskevissa asioissa Verohallinto toteuttaa yleisen tietosuojasääntelyn mukaisen informointivelvoitteen ilmoittamalle rekisteröidylle, milloin häntä koskeva päätös voidaan tehdä automaatiossa ja myös sen, että ihmisen tekemä käsittely tapahtuu silloin, jos rekisteröity hakee muutosta automaatiomenettelyssä ratkaisussa asiassa.

Hallintolain ja verotuksen erityissääntelyn muutokset

Verotusmenettelyä ja muita verotuksen erityissäännöksiä on täydennetty siltä osin kuin automaattinen päätöksentekomenettely verotuksessa poikkeaa hallintolain mukaisesta yleissääntelystä. Verotusta koskevassa erityissääntelyssä säädetään poikkeuksia oikaisuvaatimuksia koskevaan käsittelyyn, lisäaikapyyntöjen käsittelyyn ja verotuspäätöksen sisältöön., täytäntöönpanon keskeyttämistä koskeviin päätöksiin, maksujärjestelyjä koskeviin päätöksiin sekä luonnollisen henkilön verokortteja ja ennakoita koskeviin päätöksiin. Vaikka verotusta koskevissa säännöksissä poiketaan osin yleissäännöksistä, otetaan kaikissa automaattisissa päätöksissä lähtökohtaisesti huomioon automaattisen päätöksenteon yleiset menettelyvaatimukset.

Valmiste- ja autoverotuksen menettelyuudistusta koskeneessa hallituksen esityksessä (HE 54/2020 vp) todetaan, että valmiste- ja autoverotuspäätökset tehdään virkailijatyönä, kunnes automatisoidun päätöksenteon säädöspohjaan liittyvät kysymykset on ratkaistu. Hallintolain uudistetun säännöksen johdosta valmiste- ja autoverotuksessa voidaan ottaa käyttöön automatisoidut päätösmenettelyt ja käyttöönotossa huomioidaan uudistunut sääntely.

Verotusmenettelystä annetun lain 26 f §:n mukaisesti Verohallinto voi ratkaista automaattisella päätöksellä tuloverotusta, autoverotusta, perintö- ja lahjaverotusta, kiinteistöverotusta ja tonnistoverotusta koskevan oikaisuvaatimuksen silloin, kun:

• verovelvollinen esittää oikaisuvaatimuksessa uuden vaatimuksen tai uutta selvitystä ja vaatimus hyväksytään
• päätös kumotaan verovelvollisen oikaisuvaatimuksen johdosta ja Verohallinto käsittelee asian uudelleen
• verovelvollisen oikaisuvaatimuksen johdosta tehdään täydentävä verotuspäätös.

Verohallinto voi ratkaista oikaisuvaatimuksen edellä mainituissa tilanteissa, jos asiaan ei sisälly seikkoja, jotka edellyttävät tapauskohtaista harkintaa, tai jos asiaan sisältyvät tapauskohtaista harkintaa edellyttävät seikat virkailija on arvioinut. Verohallinto voi ratkaista oikaisuvaatimuksen edellä mainituissa tilanteissa myös, jos oikaisuvaatimus on Verohallinnon riskiarvion perusteella aiheellinen. Riskiarviossa otetaan huomioon asiaan liittyvät tavanomaisesta poikkeavat lukuarvot, epäloogisuudet esitettävissä tiedoissa ja muut vastaavat seikat. Ratkaiseminen perustuu tiedonhallintolain mukaisiin käsittelysääntöihin.

Verohallinto voi myös ratkaista veroilmoituksen, muun ilmoituksen tai tietojen antamisajan, perukirjan antamisajan tai perunkirjoituksen toimittamisajan pidentämistä koskevan asian automaattisesti, vaikka päätökseen ei saa hakea muutosta.

Verohallinto ilmoittaa verotuspäätöksellä tai muulla asiaa koskevalla päätösasiakirjalla siitä, että päätös on tehty automaatiossa.

Verohallinto voi tehdä täytäntöönpanon keskeyttämistä koskevan päätöksen automaatiossa samaten kuin päätöksen maksujärjestelyyn ryhtymisestä. Maksujärjestelyyn ryhtymistä koskevassa asiassa luonnollinen henkilö voi kieltää hakemuksen automaattisen ratkaisemisen, jos hakemusta ei hyväksytä. Tästä mahdollisuudesta ilmoitetaan hakemuksen sähköisen vireillepanon yhteydessä.

Verohallinto voi tehdä ennakkoperinnässä päätöksen perusverokorttien ja perusennakoiden määräämisestä, vaikka tähän päätökseen ei suoraan voi hakea muutosta.

Nykyiset automaatiossa tehtävät päätökset ja niiden perusta (sovelletaan 31.10.2024 saakka)

Verotusta koskeva päätös voidaan tehdä automaatiossa silloin, kun:

• Verohallinto määrää ennakonpidätysprosentin tai tekee päätöksen ennakonkannosta, sen muuttamisesta tai poistamisesta [ennakkoperintälaki (1118/1996) 10, 18, 24 §]
  Ennakkoperintälaissa säädetään, että ennakkoperintää koskevat päätökset voidaan tehdä verovelvollista kuulematta.
  Ennakonpidätysprosentin muuttaminen ja ennakonkannon muuttamista koskeva päätös tehdään verovelvollisen hakemuksesta. Osa hakemuksista valikoidaan virkailijakäsittelyyn.
  Verohallinto lähettää asiakkaille päätöksen, jossa ilmoitetaan päätös ja sen perusteet. Päätökseen voi hakea muutosta.
• Verotuspäätös tehdään verovelvollisen ilmoittamien tietojen mukaisesti tai verovelvollisen vaatimus hyväksytään [laki verotusmenettelystä (1558/1995) 7, 10, 26 §]
  Esimerkki: henkilön tuloverotus toimitetaan hänen hyväksymiensä veroilmoituksen esitäytettyjen tietojen tai hänen korjaamiensa tietojen perusteella eikä veroilmoitus valikoidu virkailijakäsittelyyn
• Verohallinto muuttaa verotusta, oikaisee päätöstä, korjaa virheen tai määrää veroa verovelvollisen hyväksi [laki verotusmenettelystä (1558/1995) 26, 51 a, 75 ja 78 §]
  Verohallinto muuttaa verotusta verovelvollisen hyväksi tekemällä esimerkiksi seurannaismuutoksen tai korjaa veronkantomenettelyssä tapahtuneen virheen taikka poistaa suorituksenmaksajalta maksuunpanon, jos suorituksensaaja on maksanut suorituksesta menevät verot.
• Verohallinto toimittaa arvioverotuksen ja määrää veronkorotuksen silloin, kun veroilmoitusta ei ole annettu [laki verotusmenettelystä (1558/1995) 27, 32 ja 32 a §; laki oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä (768/2016) 16, 37, 38 ja 43 §]
  Arvioverotus toimittaminen koskee sekä oma-aloitteisia että maksuunpantavia veroja. Verohallinto lähettää ennen arvioverotusta kehotuksen veroilmoituksen tai selvityksen antamiseen. Automaattinen päätös voidaan tehdä vain siinä tapauksessa, että Verohallinnon lähettämään selvityspyyntöön ei vastata.
• Verohallinto määrää veron silloin, kun Verohallinnolle ilmoitetut veroa tai suoritusta koskevat tiedot poikkeavat toisistaan [laki verotusmenettelystä (1558/1995) 7, 10, 26 §; laki oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä (768/2016) 7, 40 ja 42 §]
  Verohallinto määrää veroa automaattisessa menettelyssä silloin, kun veroilmoituksella ja vuosi-ilmoituksella annetut tiedot tai, kun eri verovelvollisten antamat tiedot samassa asiassa eivät täsmää keskenään taikka silloin, jos ilmoitusvelvollisen antamissa ilmoituksissa on poikkeamia. Tällaisessa tilanteessa Verohallinto varaa tilaisuuden selvityksen antamiseen ja automaattinen päätös tehdään vain silloin, kun selvityspyyntöön ei vastata.
• Verohallinto määrää myöhästymismaksun tai laiminlyöntimaksun [laki oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä (768/2016) 35, 36, 43 §; laki verotusmenettelystä (1558/1995) 22 a, 33 §; kiinteistöverolain (654/1992) 25 §; perintö- ja lahjaverolain (378/1940) 36 b §; arvonlisäverolain (1501/1993) 168 a §; laki tulotietojärjestelmästä (53/2018) 22 ja 23 §; veronkantolain (11/2018) 70 §]
• Verohallinto ilmoittaa merkitsemisestä arvonlisäverovelvollisten rekisteriin, ennakkoperintärekisteriin, työnantajarekisteriin, säilyttäjärekisteriin tai tekee päätöksen rekisteristä poistamisesta [ennakkoperintälain (1118/1996) 26 §; arvonlisäverolain (1501/1993) 174 ja 175 §; laki rajoitetusti verovelvollisen tulon verottamisesta (627/1978) 10 d § ]
• Verohallinto tekee ulkomaalaisen elinkeinonharjoittajan, lähetystöjen yms. ostoihin sisältyvät palautuspäätökset ja hylkäävän päätöksen automaatiossa, jos asia ei valikoidu virkailijakäsittelyyn [arvonlisäverolain (1501/1993) 122 a, 123, 126 ja 127 §]
• Verohallinto muodostaa ja lähettää kiinteistöverotuspäätöksen Verohallinnon ylläpitämien kiinteistötietojen perusteella. Osa asioista valikoituu virkailijakäsittelyyn ja siltä osin kuin ilmoitus ei valikoidu tehdään verotuspäätös verovelvollisen ilmoittaminen tietojen mukaisesti. [kiinteistöverolaki (654/1992) 16 §, 22 §; laki verotusmenettelystä (1558/1995) 26 §]
• Lahjaverotuspäätös tehdään lahjansaajan ilmoituksen perusteella automaatiossa silloin, kun se ei valikoidu virkailijakäsittelyyn [perintö- ja lahjaverolain (378/1940) 31 ja 33 §]
• Asiakkaan hakemus perukirjan toimittamisen määräajan pidentämisestä käsitellään automaatiossa, jos hakemus ei valikoidu virkailijakäsittelyyn [perintökaaren (40/1965) 20 luvun 1 ja 12 §; perintö- ja lahjaverolain (378/1940) 59 §; laki verotusmenettelystä (1558/1995) 8 §]

3 Käyttöönottopäätökset ja automaation logiikka

Edellä on kuvattu tiedonhallintolain 6 a luvun vaatimukset automaattisen ratkaisumenettelyn käyttöönotosta. Verohallinto toteuttaa vaatimukset tältä osin lain siirtymäajan puitteissa.

Automaattisen päätöksenteon avoimuuteen ja läpinäkyvyyteen liittyy merkittävänä osana myös se logiikka ja mahdolliset algoritmit, joihin päätöksenteko perustuu. Algoritmille tai päätöksenteon logiikalle ei ole lainsäädännössä täsmällistä määritelmää. Käytännössä sillä voidaan tarkoittaa kuvausta ohjelmoinnista, matemaattisesta mallista tai ohjeistusta siitä, miten automatiikkaa hyödyntävän ohjelmiston pitäisi eri tilanteissa reagoida.

Verohallinnossa automaattinen päätöksenteko on normi- ja sääntöpohjaista. Tämä tarkoittaa, että automatiikassa voidaan tehdä vain sellainen ratkaisu, joka perustuu lakiin ja joka on ohjeistettu menettelyohjeilla eikä ratkaisu edellytä harkintaa. Tämä tarkoittaa myös, että ratkaisuiden tekemisessä ei käytetä sellaista logiikkaa, joka perustuu tekoälysovelluksiin taikka tilastollisiin tai tieteellisiin malleihin.

4 Automaattiseen menettelyyn liittyvät suojatoimet

Edellä kuvatussa uudistuneessa sääntelyssä on määritelty automaattisen päätöksentekomenettelyn käyttöala sekä ne vaatimukset ja toimenpiteet, jotka Verohallinnon tulee toteuttaa automaattisen päätöksentekomenettelyn käyttöönotossa ja käytössä.

Tietosuoja-asetuksen edellyttämät suojatoimet on toteutettu tällä hetkellä seuraavasti:

• Henkilöä kuullaan ennen päätöksen tekemistä.
• Henkilöllä on oikeus hakea muutosta oikaisumenettelyssä, jossa asia käsitellään uudelleen virkailijan toimesta > Muutoksenhaku - Verohallinto . Muutoksenhakuohjeet annetaan verotuspäätöksen yhteydessä.
• Henkilölle annetaan tietoa siitä, missä tilanteissa automaattista päätöksentekoa tehdään Verohallinnossa. Tämä informaatio annetaan tässä asiakirjassa.
• Asiakkaalle kerrotaan pyydettäessä, ovatko hänen verotustaan koskevat asiat käsitelty automaatiossa
• Silloin, kun asiakas antaa Verohallinnon pyynnöstä selvitystä verotukseensa, käsitellään asia virkailijan toimesta.

5 Automaattiseen menettelyyn liittyvät suojatoimet silloin, kun päätöksen kohteena on lapsi

Verotusta koskevassa päätöksenteossa automaatikkaa ei kohdisteta erityisesti lapseen. Silloin, kun verotusta koskeva päätös tehdään automaatiossa voi päätös kohdistua yhtä lailla täysivaltaiseen ja vajaavaltaiseen henkilöön.

Verotus perustuu lakiin ja verotusta toimitettaessa noudatetaan verotuksen tasapuolisuuden ja yhdenvertaisuuden periaatetta. Verotus toimitetaan verovelvollisen ilmoituksen, sivulliselta tiedonantovelvolliselta saatujen tietojen ja asiassa saadun muun selvityksen perusteella. Verotusta toimitettaessa ei näin ollen ole merkitystä sillä, onko päätöksenteon kohteena täysivaltainen henkilö tai esimerkiksi lapsi.

Lapsen oikeudet ja vapaudet turvataan Suomessa holhoustoimesta annetulla lailla. Hallintolain (434/2003) 14 §:n mukaisesti vajaavaltaisen puolesta puhevaltaa käyttää hänen edunvalvojansa tai huoltajansa. Holhoustoimesta annetun lain (442/1999) mukaisesti holhoustoimen tarkoituksena on valvoa niiden henkilöiden etua ja oikeutta, jotka eivät esimerkiksi vajaavaltaisuuden ja sairauden vuoksi voi pitää huolta taloudellisista asioistaan. Vajaavaltaisella tarkoitetaan alle 18 vuotiasta henkilöä tai täysi-ikäistä henkilöä, joka on julistettu vajaavaltaiseksi. Alaikäisen (lapsen) edunvalvojia ovat lähtökohtaisesti tämän huoltajat ja täysi-ikäisen kohdalla edunvalvojan määrää tuomioistuin ja holhousviranomainen. Edunvalvojan tehtävänä on edustaa vajaavaltaista ja huolehtia siitä, että edellä mainittuja suojatoimia käytetään silloin, kun se on tarpeen lapsen tai muun vajaavaltaisen oikeuksien, vapauksien ja oikeutettujen etujen turvaamiseksi.