Tulokulma-podcast

4.jakso: Mitä tapahtuu, kun mottona on "miksi ei"?

Jaksossa keskustellaan viestinnästä ja rohkeudesta. Puhetta strategisesta kumppanuudesta ja miten luovia ihmisiä johdetaan. Fiilistellään kukkaseppeleitä ja merimaisemaa, mutta mietitään myös selkeän ajatuksen ja kielen merkitystä viestinnässä. Vieraana Verohallinnon viestintäjohtaja Kati Kalliomäki.

Hanne: Mitä sä Jussi aiot tehdä kesälomalla? Aiotko mennä Mänttään ja Banksyn näyttelyyn?

Jussi: Muutamana kesänä olen kyllä tehnyt tuollaisen kesälomareissun Mänttään ja sinne kuvataideviikoille. Niin saatanpa mä tonne Banksyn näyttelyyn mennä. Mielenkiintoisia taulujahan sillä on ollut ja teoksia, vaikka äijästä, niin tai naisesta, ei niin kauhean paljon tiedetäkään.

Hanne: Tai ryhmästä, mutta aikeissa kyllä mennä. Meinaan sehän jo jollain lailla liippaa myös tätä meidän viestintää eli Veron viestintää. Tämä on Tulokulma-podcast, jossa avaamme keskustellen ovea Verohallinnon uudenlaiseen työkulttuuriin ja sen taustalla olevaan johtamiseen, positiiviseen työntekijä- ja asiakaskokemuksen rakentamiseen. Meidän vieraanamme on tänään viestintäjohtaja Kati Kalliomäki. Moikka Kati.

Kati: No moi.

Hanne: eli mun nimi on Hanne Lotsari veron viestijä ja äänitilaa kanssani jakaa Jussi Miettinen, virkamies verolta ja vantaalainen farmari vapaalla.

Me ollaan hei nyt tällä hetkellä… Mikä tämän neukkarin nimi olikaan?

Jussi: Tämä on femma rento

Hanne: OK. Osaatko yhtään kertoa mistä nimi tulee?

Jussi: No femma tulee varmaan siitä, että ollaan viidennessä kerroksessa ja mä luulen että tämä rento tulee siitä, että täällä on nää nojatuolit. Et niin tässä on kanssa joku päässyt leikittelemään nimellä

Hanne: Mutta mun mielestä sopii erittäin hyvin tämän päivän aiheeseen eli me puhutaan uudenlaisesta viestinnän tekemisestä ja sen johtamisesta, mutta aloitetaan sillä Kati, että mitä sinulle oikeastaan kuuluu?

Kati: No kiitoksia, ihan hyvää kuuluu ja minun pitäisi sanoa, että kuuluu tosi hyvää, koska mä saan olla terve, työt on rullannut Verohallinnon viestinnällä. Aika mieletön vuosi takana ja ollaan saatu paljon aikaiseksi ja näin, mutta minä kuulun siihen ihmisryhmään, joka kyllä kärsii tästä eristyksissä olosta. Vaikka etätyöt rullaa, mutta se ettei saa olla ihmisten kanssa tekemisissä. Ja jos me tänään puhutaan johtajuudesta ja mä haluan olla sellainen ja olen mielestäni, olenkin sellainen ihmisläheinen johtaja. Mä haluan kannustaa ja valmentaa. Saada niitä spontaaneja tapaamisia ja kohtaamisia. Myös moni asia hoituu ilman että siitä tehdään isompi numero tai otetaan se Teams-puhelu. Sitä mä kaipaan tosi paljon, että kyllä mulle tämä etäily riittäisi. Se tuo vähän semmoista haikeaa olo. Mutta muuten kuuluu hyvää kiitos, loistavaa. Siinä mielessä tosi mukava, että nyt saadaan olla jo täällä kasvotusten ja meistäkin kaikki varmaan on saanut jo ensimmäisen piikin. Niin siinä mielessä kaikki on ihan turvallista ja hyvää. Ja vanhasta tottumuksesta vielä tällaiset hajuraot säilyttäen, niin eiköhän tämä tästä lähde taas ehdottomasti parempaan suuntaan menemässä. Ja tuota kyllä tästä on selvitty, mutta että ei niin kiva vuosi kuin olisi voinut olla. Mutta niinku sanottu, menestyksekästä työtä tehty sekä Verohallinnossa että Verohallinnon viestinnässä.

Hanne: Se on kyllä ihan totta, mutta ennen kun me lähdetään ihan tuohon johtamiseen, niin kerro pikkasen itsestäsi?

Kati: No tossa jo äsken menikin sinne mun työn puolelle, että minkälainen mä niinku työssä olen. Kontaktihakuinen ja ihmisläheinen ja sillä lailla kannustava valmentaja haluan ainakin olla. Innostava, siitä olen saanut hyvää palautetta, mutta tuota noin niin mitä sitten ihmisenä muuten. Mulla on aika pitkä työura jo takana ja mä oon viestintäihminen. Mä olen ollut toimittajana ja mä oon aina ollut sellaisten niin sanottujen tylsien tai vakavien aiheiden kanssa tekemisissä kuten vakuutuksien finanssi. Mä olin vakuutusjournalistina silloin ja näin. Ja tosiaan työeläkepuolta ja nyt sitten verolla et mä oon aina kuitenkin jotenkin tajunnut, että nämä vakavat asiat on myös tässä työssä. Mä olen äärimmäisen viihteellinen ihminen ja mä tykkään työssäkäynnistä ehkä juuri siitä syystä, että näen niitä asioita vähän semmoisia kohtauksina tai työssä tapahtuu koko ajan kaikkea kivaa. Vaikka aihe on vakavaa, niin se saa hyviä rakenteita, se mun viihteellistä puoli. Harrastukset on paljon kulttuuria ja siis sanon suoraan, että tykkään myös esiintymisestä ja järjestän tilaisuuksia, joissa muutkin saavat esiintyä, mutta mieluiten minä pääroolissa. Perheen kanssa tehty kaikenlaista kivaa myös,  matkustelua, ja järjestetään semmoisia tilaisuuksia, että ihmiset voi tulla. Kutsutaan ystäviä kylään ja aiheeksi kelpaa ihan kaikki, ruotsin melodifestivalenista euroviisuhin. Mikä tahansa teema, jouluseimen rakentaminen mitä vaan. Meillä on aina iso lössi, syödään ja juhlitaan, askarrellaan ja puuhastellaan, että semmoinen puoli on aika vahva minussa. Sitten ehkä askarteluun ja puuhastelun kuuluu myös, että mä tykkään työn vastapainoksi tehdä jotain vasara ja naula tyyppisiä pikku juttuja, maalata ja rapata seinää ja sellaista.

Jussi: Joo ja pikkulinnut on kertonut, että tosiaan tästä sun Euroviisuharrastuksesta. Oletko sinä miten sitä toteuttanut sitten?

Kati: No sehän siis mä en ole semmoinen joka johonkin vihkoon kirjoittelisin, kuka voitti minäkin vuonna ja niin edelleen. Mutta enemmän se että jos mä tykkää jostain biisistä, niin mä pukeudun samantyyppisesti, teen teeman ruuat ja menen sen mukaan, mitä maata kannatetaan ja sitten Ruotsin melodifestivalen on joka viikko niin hirveen hyvä juhla jo sinänsä. Glitteriä vaan päälle ja iloista meininkiä discopallon alla, niin kyllä se siitä.

Hanne: Ihan mahtavaa. No vielä, mikä on sun mielestä paras euroviisu?

Kati: Kautta aikojen. En mä osaa sanoa. Niitä on niin kauheen monenlaisia. Mutta siis se oli yksi mun elämäni onnellisimmista päivistä, kun lordi voitti Euroviisut. SUOMI voittaa Euroviisut. Niin sen takia mä nyt sanot sen Lordin. Sitä paitsi biisi oli semmoinen, että kun siivosin ennen kuin vieraat tuli, niin yhtäkkiä mä huomasin, et se niinku imuroidessa. Se biisi soi päässä. Joku semmoinen taajuus juttu. Huomasin et se niinku koko ajan pyöri mun päässä. Ajattelin, että tässä voi olla voiton ainekset. Pikkuhiljaa tuli kylmät väreet ja näinhän siinä kävi.

Jussi: Se oli hauska biisi senkin takia, että se herätti hirveästi ristiriitaisia tunteita ennen valintaansa ja vielä ehkä sen jälkeenkin. Tuntuu, että siitä ei niin kauhean pitkää aikaa ole. Mutta sen jälkeenkin maailma on jo muuttunut aika paljon.

Hanne: Kyllä se on ihan totta. Muun muassa veron viestintä on muuttunut aika paljon, eli tuota toi meidän some presenssihän on ihan omaa luokkaansa, mutta mennään siihen pikkasen myöhemmin. Harvalla viestintäjohtajalla on näin mahtavaa kohderyhmää, jos voi sanoa eli 5 miljoonaa asiakasta - henkilöasiakasta ja kolmesataaviisikymmentätuhatta yritystä, mutta minkälainen se sun ihan normaali työpäivä on? Kerro pikkasen siitä.

Kati: Joo toi onkin aika jännä kysymys. Tietysti tämmöinen alue, kun tekee julkista työtä ja julkisuudessa tapahtuu jotain koko ajan, viestintäympäristö muuttuu, niin kaikki epänormaali on normaalia siinä niinku mittakaavassa. Mutta tuosta mittakaavasta, kun sä sanoit, että on niin paljon tätä massaa, niin ei sinänsä muuta sitä viestinnän johtamista. Kyllä ne perusperiaatteet on ihan samat. Kaikki pieniltäkin näyttävät asiat silloin kun ne koskee massoittain ihmisiä, työllistää. Verotus ja verot on iso alue. Päivät koostuu aika pitkälle siitä, että mikä sen päivän julkisuusjuttu on. Kyllä se näkyy minulle asti ja se saattaa keikahtaa ihan toisenlaiseksi tekeminen mitä oli ajatellutkin tehdä. Mutta tärkeintähän tässä johtamisessa just nimenomaan on, että mahdollistaa meidän joukkueelle ja meidän viestijöille ne parhaat olosuhteet tehdä sitä työtä. Ruokkii sillä tiedolla, mitä kenties itsellä on, mitä on kuullut jostakin vaikkapa johtoryhmästä tai sitten tietää näistä suhdanteista. Mahdollistaa ja tasoittaa tietä. Se on paljon sellaista näkymätöntä työtä. Mä teen paljon myös sisäistä väylien avaamista täällä Verohallinnossa. Miten joku asia etenee ja taustatyötä ja tämmöistä. Että se on kovin monenlaista. No niinku sanottu ja sitten jo yksi journalistin soitto niin se päivä menee ihan erilaiseksi taasen. Ei käy tylsäksi työ, eikä aika pitkäksi.

Jussi: Sanoit myöskin sisäisestä viestinnästä organisaation sisällä. Meitä on verolaisia yli 5000 ja paljon puhutaan siitä, että viestinnän merkitys johtamisessa on kasvanut ja myöskin viestinnän merkitys tällaisena yrityksen tai tässä kohtaa nyt sitten Verohallinnon strategisena kumppanina. Miten näet tämän viestinnän roolin ikään kuin sisäisesti meidän organisaatiossa?

Kati: Onhan se valtavan tärkeätä, koska jos lähtee jo ihan siitä, että kaikilla työntekijöillä olisi se mahdollisuus ja näkymä siihen, että miten esimerkiksi, mihin suuntaan koko Verohallinto on menossa, mitä me tehdään ja mitkä ne on meidän strategiset tavoitteet ja miten se oma työ kiinnittyy siihen, niin se on valtavan tärkeätä. Ja nyt kun Verohallinnossa eletään kuitenkin aika isoa muutosvaihetta, niin se on entistäkin tärkeämpää. Mutta kyllä mä näen, että sisäinen on ulkoista ja ulkoinen sisäistä. Ei niitä voi niinku ihan pelkästään erottaa, että joku on sisäistä viestintää tai nykyään puhutaan työyhteisöviestintää. Kyllä se on kokonaisuus. Mutta täytyy sanoa, että Verohallinnon suuruus on tuonut sisäiseen viestintään ison jengan. Että osaa argumentoida ja perustella, että miten oikeastaan viestintätoiminnasta saa sen parhaan mahdollisen hyödyn irti. Siinäkin on ihan tekemistä kuitenkin vielä.

Hanne: Minkälaisella tiimillä teette työtä? Minkälainen viestintätiimi teillä on?

Kati: Meillähän on montakin viestintätiimiä. No, ehkä se mikä on helpoimmin ymmärrettävä, on tämmöinen päivittäisviestintä, jossa on just mediapalveluja, sometiimi ja muuta. Mutta sitten on työyhteisöviestinnän tiimi. Se on tietysti yksi. Me sanotaan organisaatioviestintä, viestinnästä puhutaan silloin meillä on on niinku vero sisältöihin, siihen vero substanssin osaa niinku niihin keskittyneitä viestijöitä kanssa yksi tiimi ja sitten meillä on vielä semmoinen teknisempi tiimi, jossa kehitetään näitä meidän verkko- ja muita uusia työkaluja. He osaavat sellaisia asioita kanavakehityksessä.

Jussi: Organisaation sisällä tämän tapaisia asioita ja on paljon muutoksia meneillään. Organisaatiouudistus varmaan yksi isoimpana tällä hetkellä ja samaan aikaan työn tekeminen muuttuu niinkuin aikaisemmin sanoit ja tällainen työkulttuurikin on muutoksessa ja digitaalisuus tuo oman osuutensa vielä tähän palapeliin, niin epäilemättä tämä vaikuttaa myöskin viestinnän haasteisiin ja siihen liittyen haluaisin kysyä, että mitä tämä edellyttää uutta viestinnältä ja minkälaista johtajuutta se vaatii?

Kati: Tuota joo, no digitaalisuus kaiken kaikkiaan tekee sen, että viestinnän työssä ollaan koko ajan kaksikymmentäneljä tuntia 7 päivää viikossa valmiustilassa ja semmoisessa niin kuin reagointi kuulostaa niinku passiiviselta, mutta koko ajan vähän niinku skannaamassa, että mitä tapahtuu. Viestintäympäristö on digitaalisuuden vuoksi kaiken aikaa auki ja sehän on aika massiivinen muutos ja sellainen mikä mietityttää paljon viestintätyötä tekeviä. Mutta sitten kaiken kaikkiaan niin kun kysyit siitä, että miten se johtajuuteen vaikuttaa, niin meillähän puhutaan nykyään aika paljon tuosta työelämän metataidoista ja sitten digitaaliset valmiudet on yksi ihan selvä alue, mitä edellytetään oikeastaan kaikilta. Ja esimerkiksi itse en ole siinä ihan paras esimerkki, mutta johtajan pitää ainakin osata vakuuttaa. Vakuuttaa sitten työntekijänsä, että minkä takia ne on tärkeitä eikä mitään voi kategorisesti sulkea pois. Että tääkin oli just niinku tyypillinen esimerkki, kun mä sanoin, että itse en ole siinä paras esimerkki ikään kuin että mun ei tarvi. Ymmärrän kyllä, että minun tarvitsee ja vielä jos puhutaan sitten viestinnän tekemisistä. Monethan viestinnänkanavat tai ne on melkein yksi toisensa jälkeen digitaalisia. Ja syntyy koko ajan uusia. Että nyt jos me puhutaan jossain vaiheessa esimerkiksi meidän some-viestinnästä ja -tekemisestä, meidän täytyy koko ajan ajatella, että mikä on se seuraava, mihin seuraavaksi mennään. Että ei tässä jäädä johonkin paikkaan vaan nautiskelemaan, että hyvin menee.

Jussi: Nuoriso on kuulemma siirtynyt pois jo irc-galleriasta.

Hanne: Oletko sä vielä siellä? Mutta verotushan puhuttaa hyvinkin laajasti ja lähes jokaisella on jonkinlainen mielipide verotukseen liittyvistä asioista. Niin miten sä näet, että voiko viranomainen tai virkamies olla tämmöinen niinku ajatusjohtaja tai jotenkin luotsata viestinnällisin keinoin ja omalla asiantuntemuksellaan keskustelua?

Kati: Miksei voi, koska jos ajatellaan esimerkiksi Verohallintoa, niin meillähän on ihan hurja määrä asiantuntijoita, joilla on sellaista osaamista mitä harvalla on. Se on aika ainutlaatuista ja nyt, kun ajatellaan että oikeastaan organisaatiossa kuin organisaatiossa viestintä on osa kaikkien asiantuntijoiden työtä, niin totta kai se on myös osa kaikkien virkamiesten työtä. Me ollaan näin ihan ääneen sanottukin, mutta sä puhuit myös asiajohtajuudesta. Näkisin ja soisin mieluusti, että meillä olisi enemmänkin keskustelussa, julkisessa keskustelussa mukana, näitä ihan meidän syväasiantuntijoita aina silloin, kun siitä asiasta on puhe tai se liippaa läheltä sitä asiaa, mistä itsellä on annettavaa.  Koska se keskustelu käydään sitten ilman sitä syväasiantuntijaa, jos hän ei itse siellä ole mukana. Kyllä meillä on paljon vielä kannustamista, että ihmiset rohkenisi lähteä semmoisille areenoille, jotka välttämättä ei ihan ole sitä omaa ja tuttua. Ja ehkä vähän tuntuu pelottavalta. Kyllä mä ymmärrän sen, koska julkisessa keskustelussa, niin kuin voi yhtäkkiä lähteä jollekin sellaiselle jengalle se koko juttu, että se miten mä tänne olen joutunut. Mutta terveellä järjellä selviää niistäkin tilanteista.

Hanne: Sä nostit mielenkiintoisia pointteja kyllä esille, mutta musta tuntuu, että nyt voisi olla aika siirtyä pikkasen enemmän tuonne some -viestintään ja siihen, että mitä siellä niinku tapahtuu. Mitäs mieltä olette? Olisiko liukuma tässä kohtaa OK?

Kati: Liu'utaan vaan

Hanne: Hyvä eli kuunnellaan ensin Ollin nosto noin vuoden takaisesta Ilta-Sanomista:

Olli: Verohallinnon Twitter-kanavalla keskityttiin sunnuntaiaamuna samaan puuhaan kuin tuhansissa lapsiperheissä ympäri Suomen: Ryhmä Haun katseluun. Verohallinto lähestyi koiranpennuista koostuvan pelastuspartion animaatioseikkailua ja kuitenkin määrätietoisesti omasta ammatillisesta näkökulmasta. Ryhmä Haun tahtiin lähetetty Twitter-viestit eivät suinkaan ole ensimmäinen kerta, kun Verohallinnon viestintä rikkoo viranomaisviestinnän totuttuja normeja. Ensimmäisen kerran verottajan erikoinen viestintä herätti huomiota syksyllä 2018, kun uuden verotuspäätöksen tulosta muistuteltiin facebookissa julkaistulla videolla, jossa asia kerrottiin rauhoittavia ASMR-videoita matkien kuiskaillen. Verohallinto julkaisi myös oman versionsa Banksyn taideteoksesta, jonka taiteilija tuhosi sen kehykseen piilotetulla silppurilla. Veron versiossa oli kuitenkin sivutuloverokortti, jonka käyttö lopetettiin. Verohallinnon viestinnän etuna on yllätyksellisyys, kun tavallisesti kuivana pidetty informaatio on onnistuttu yhdistämään johonkin ajankohtaiseen netti-ilmiöön. Viestinnän kannalta oleellista on ajankohtaisuus ja kytkös omiin tavoitteisiin.

Jussi: No mut Kati, onhan tämä ihan täysin poikkeuksellista, että Verohallinnon viestintä on tehnyt tällaisia avauksia, mistä Olli tuossa äsken puhui ja palkintojakin on ropissut laariin niin että heikompaa hirvittää, että millaiseen filosofiaan nojaudutaan tämän tyyppisessä tekemisessä. Ja miten sinä johdat viestintää tässä ympäristössä?

Kati: Joo, toi onkin aika hyvä, kun kysyit että mimmoseen filosofiaan toi pohjaa, tuommoinen viestintä. Me tehtiin semmoinen kiteytys tuossa vajaa pari vuotta sitten, kun huomattiin, että meiltä kysytään aika usein, että hei miksi te teette tällaisia asioita? Niin jos me todettiin, että no miksi ei? Ja se oikeastaan kuvaa aika hyvin sitä semmoista, niin kun sitä johtamista ja muuta. Sanoisin, että ensin mietitään, että mitä tässä on riskejä, mitä voi mennä pieleen. Miksipä ei -ajatus on ohjannut meidän tekemistä. Mä kyllä mielelläni tässä vielä myöhemmin kerron, että miksi me tehdään näitä kaikkia asioita, kun kaikkihan ne pohjaa meidän Verohallinnon strategiaan. Ettei se ole mitään huvittelua ollenkaan, niin kuin huvin vuoksi. Puhuttiin tuosta johtamisen filosofiasta, niin meillähän on itseohjautuvuus muutenkin kovassa kurssissa täällä Verohallinnossa ja luovaa työtä aika paljon, niinku muun muassa viestinnässä, mutta erityisesti tuon some-viestinnän puolella, niin kyllähän luovuus tarvitsee semmoista ilmaa ja väljyyttä ympärilleen. Ei sitä voi mennä silleen, että nyt minä johdan teidän luovuutta. Se tarvitsee semmoista vuorovaikutusta. Se tarvitsee todellakin ilmaa, et mä en ole ollenkaan kädet savessa näissä monissakaan asioissa. Suunnitelmissa, mitä tehdään. Mut pidetään kivasti tietoisena ja multa jopa kysytään silloin, kun musta tuntuu, että on lisäarvoa. Koitan pitää sitten huolta, että se näkemys, mitä mä saan meidän johtoryhmästä ja vähän ulkopuolisesta ympäristöstä ja niistä suhteista, että mä haistan sitten jotkut sellaiset riskipaikat. Mä näen, että tää voi mennä ihan pieleen ja näin, mutta että kyllä mä ennemmin niinku just tää itseohjautuvuus ja luovien ihmisille tilan antaminen. Ei saa liikaa härkkiä. Se on meillä Verohallinto muutenkin kyllä filosofia. Sopii muuhunkin johtamiseen, mutta luovat alat on vähän erilainen sitten kuitenkin.

Hanne: Niin Verohallinnon toiminnan taustalla on itse asiassa aika koviakin juttuja eli lainsäädännöllistä vallankäyttöä. Tässä tietystikin olette mukana ja sitten taas toisaalta just toi some-hassuttelu, joka ryöpsähtää tämmöisistä niin sanotuista aivo-orgasmeista, koiran pentuihin ja pan-huiluihin, niin kerro miten sinä johtajana katsot, että milloin on onnistuttu? Miten tätä viestinnän onnistumista mitataan?

Kati: Lempikysymykseni sen takia, koska mehän mitataan sitä samalla tavalla kun me mitataan Verohallinnon muita strategisia tavoitteita. Meillähän ei ole esimerkiksi erikseen viestintästrategiaa, vaan me ohjataan kaikki, mitä me tehdään, Verohallinnon strategisiin tavoitteisiin ja ne on ihanan yksinkertaiset ja hyvät. Jos meillä on verotulojen varmistaminen, oikeudenmukaisesti toteutettu verotus ja sitten positiivinen asiakaskokemus. Me madalletaan ihmisten kynnystä veroasiointiin. Me kerrotaan samalla heille, että tuota älkää suotta stressatko. Kuunnelkaa pan-huilua ja rentoutukaa. Älkää soitelko meille ja kyselkö niitä verokortteja. Jollain koiranpennuilla me samalla annetaan mielenrauhaa tai jollain Ryhmä Haulla me kerrotaan samalla, että miten niinku veroasioita hoidetaan. Me inhimillistetään meidän brändiä. Me houkutellaan ihmiset hoitamaan veroasioita ja silloinhan me varmistetaan verotuloja myöskin, että tätä on siinä mielessä ne mittarit.

Voi olla ihan yhtälailla, että kuinka monet käyttää OmaVeroa, koska sehän on kaikista kätevin ja sitä kautta sitten verotuloja meille virtaa. Kuinka paljon tulee asiakaskysyntää, lisäkysymyksiä, kuinka paljon pitää soittaa, kuinka paljon me osataan kertoo jo vaikkei tämä suoraan asiakasneuvontaa ole. Me tasoitetaan niitä väyliä ja tavallaan myöskin somen kautta tiedetään, että mitkä asiat ihmisiä askarruttaa ja me osataan vastata niihin oikeisiin asioita, mitä esiin nousee, ja millä kulmalla ja vastata niihin kysymyksiin sellaisella viestintä vuorovaikutuksessa.

Hanne: Verohallinnon viestintä on panostanut aika paljon myös selkeään kieleen.

Kati: Joo, näinhän se on, että sehän on - kieli on yhä edelleen tärkein käyttöliittymä, vaikka kaikki on kuvallista ja digitaalista ja muuta. Mutta, jos ei ne alkuperäiset viestit ole, se asia ei ole mietitty, jos ei ne alkuperäiset viestit ole selviä ja selkeitä, ja selkeä kieli. Sitten voi revitellä, kun taustalla on se pohja kunnossa. Vähän niinkuin kaikessa muussakin, taiteessa.

Hanne: Osaatko vielä avata tai pystytkö avaamaan vielä, että minkälaista työtä siellä taustalla on?

Kati: Joo, meillähän on kielenhuollon ammattilaisia myös kourallinen ja aika paljon he työskentelevät siellä palveluiden ja vähän palvelumuotoilun alueella. Kielityö on tärkeätä ja toki sitten täytyy muistaa, että meidän muut kotimaiset kielet. Ja myöskin muut ulkomaiset kielet, mutta kyllä niinku esimerkiksi tuon ruotsin kieli. Se on todella tärkeää.

Jussi: Mut hei, kesäkelit on tulleet ja kesäloma rupee pikkuhiljaa kuumottaa takaraivossa varmaan itse kullakin. Sä kerroit tuossa aikaisemmin, että Ahvenanmaa on sinulle tärkeä paikka. Se on sitä myöskin minulle. Mutta jos me nyt kiepautetaan tätä aihetta Ahvenanmaalta pikkasen eri näkökulmiin eli joskus keskiajalla Ahvenanmaa oli hyvinkin oleellinen paikka tommosen noitavainojen näkökulmasta ja tästä päästäänkin sitten meidän viestinnän ongelmiin. Eli pahimmillaan myöskin noitavainoja voi tulla some puolella. Ryöpsähtää ihan yllättävästi ja pyytämättäkin. Eli miten tämmöinen negatiivinen puoli, niin on viestinnällisesti hallittavissa ja voiko sitä jotenkin kontrolloida?

Kati: Miten se on hallittavissa? Toi on hyvä kysymys ja jännä kysymys. Jos mä lähtisin lempiaiheestani eli itsestäni tässä ensin, kun ajattelee esimerkiksi Verohallinnon viestintäjohtajana, Verohallinnon edustajana, mutta kyllähän mä olen myös esimerkiksi Twitterissä. Mä olen oma itseni. Minun mielestäni ihmistä kiinnostaa ihminen. Jos me tultaisiin pelkällä veroasialla sinne, ei kukaan jaksaisi minua seurata. Mä en kauheesti sulje pois semmoista, että mikä on mun julkinen puoli ja mikä yksityinen. Mutta siis onhan se silleen, että sitten pistää itsensä myös alttiiksi ja samalla pistää veroasiat alttiiksi kun on omana itsenään siellä ja operoi. Hirveän vähän on tullut vastaan mitään vainoa tai kiusaamista, saatikka noitavainoa. Muhun voisi kohdistua noitavainoa, koska mä oon tämmöinen keski-ikäinen täti, joka myös kertoo mielipiteensä aina silloin tällöin vaikkapa tasa-arvosta. Kysymyksistä yhdenvertaisuudesta. Mä twiittaan välillä ruotsiksi, mä kehun Ahvenanmaata. Minulla on kaikenlaisia sellaisia aineksia ja vieläpä verot. Hei, veroja kyllä, suomalaiset on järkeviä. Ne kyllä ymmärtää veroja, mutta ei ne välttämättä rakasta niitä. Tavallaan mä voisin olla vaikka minkä kohde, mutta jotenkin on aina tipahtanut jaloilleen. Ehkä sillä, että on avoimesti sitä mitä on ja se on se vuoropuhelu. Sitten jos ajatellaan Verohallinnon viestintää, niin kyllä joskus tulee tilanteita, että kannattaa vaan vetäytyä. Ja joskus tulee tilanteita, että pitää myös tehdä korjausliike. Joskus tulee tilanteita ja pitää jopa pahoitella, pyytää anteeksi ettei kaikki aina mene niin hyvin ja näin, mutta että ei nyt suoranaista vainoa ole ollut. Me ollaan vuoropuhelulla ja semmoisella ympäristön luomisella ja sillä kokemuksella toimittu. Sitä oppii ja tietää mikä toimii. Aina kerrotaan kuitenkin selkeästi, mikä meidän tavoite on. Me halutaan kohdata ihmiset. Me halutaan, että niillä olisi hyvä hoitaa, mahdollisimman vaivatonta hoitaa veroasioita. Kyllä on pärjätty ja näissä vainoasioissa, mutta totta kai aina vähän tulee negatiivista, mutta yllättävän vähän ottaen huomioon meidän volyymin.

Hanne: Me ollaan itseasiassa käyty aika laajasti jo viestintää läpi. Vai mitäs mieltä olette?

Kati: Joo, kyllä siitä voisi puhua vaikka kuinka pitkään vielä.

Hanne: Ehkä toisen jakson aihe, jatkokertomus, eikö niin? Mutta palataan vielä vähän tuohon alkuun. Oot sä Kati menossa Mänttään ja näyttelyyn?

Kati: Mä just meinasin sanoa Jussille, että siellä ei niitä lippuja ole. Mutta kyllähän niitä vapautuu siis varmaankin, kun koronarajoitukset lievittyvät. Sen verran, että mä oon käynyt katsomassa, että mikä on tilanne ja onko siellä lippuja. Sinänsä hauskaa, kun kysyt tästä, puhuttiin jo Ahvenanmaasta paljon, mutta tuota mähän olen kotoisin Keski- Suomesta. Ja käynyt muun muassa yläasteen ja lukion siinä ihan Mäntän vieressä Keuruulla ja mä menisin todella mielelläni niille seuduille  useammin mitä mä nykyään menen. Valitettavasti mulla on siitä vähän niinku huono omatuntokin. Se ehkä johtuu siitä, että kun sinne Ahvenanmaalle sitten kesäksi lähtee, niin siellä niin helposti pysyy. Mut kyllä mä haluaisin siellä käydä kerran kesässä, niillä huudeilla, mutta saas nähdä nyt miten käy.

Hanne: No Juhannus ihan oikeasti on kohta, niin minkälaisia juhannusperinteitä teillä on?

Kati: Mainitsin tuossa äsken, että mä oon sieltä Keski-Suomesta. Mä olen itse asiassa Jyväskylän vieressä Laukaasta kotoisin ja sitten muuttanut Keuruulle. Sisä-Suomen juhannus minun nuoruudessani oli kovasti erilainen kuin juhannukset nykyään Ahvenanmaalla ovat ja juhannukset kai Ahvenanmaalla ovat perinteisesti olleet. Pieni kulttuurishokki oli silloin, kun tulin yli vähän yli parikymmentä vuotta sitten juhannuksena Ahvenanmaalle kesää viettämään ja vielä ei ollut kielitaitoakaan. Ei ollut niin hyvä vielä silloin. Ja siis olen sinne tietysti rakkauden perässä mennyt ja pääsin kivasti heti, solahtamaan siihen perheeseen ja sukuun. Mutta mulle oli niinku pieni- No sanotaan, että se on myönteinen järkytys, kuinka Ahvenanmaalla juhannus on semmoinen koko perheiden yhteinen juhla. Siellä solmitaan kukkaseppeleitä. Ihan oikeasti koko pieni kylä kokoontuu ja kukkaseppeleillä koristellaan se juhannussalko ja sitten se nostetaan talkoovoimin ja sitten tanssitaan piiritansseja sen juhannussalon ympärillä, ollaan ja syödään kalaruokaa ja muuta. Ja mulla oli taustalla kokemus näistä keskisuomalaisten juhannuksesta, jossa paistetaan makkaraa, saunotaan, otetaan vähän olutta ja vähän terävämpää ja hypätään järveen ja taas saunotaan ja hypätään järveen, että se oli hyvin erilaista.

Hanne: Mitäs Jussi se sun jussi?

Jussi: Joo mun jussit on mennyt perinteisesti kanssa saaristossa, että niin mökki juhannuksia. Vähän sama ehkä kun Kati sulla, että aikanaan ne oli ehkä vähän riehakkaanpia ja nyt tietysti lasten myötä ne on tämmöisiä iloisia perhe tapahtumia. Entä sulla?

Hanne: Aika perinteiseen setillä mennään. Ei mitään ihmeempiä. Kuunnellaan ehkä jotain suomalaista iskelmää ja saunotaan ja ihaillaan maisemaa, että siinä se suurin piirtein on. Syödään hyvin.

Kati: Pitää vielä lisätä, että meidän juhannukseen siellä Ahvenanmaalla on kuulunut aina, että mun anoppi on tekstiilitaiteilija. Hän tekee aivan fantastisia tilkkutäkkitöitä ja ne on aina ollut juhannuspäivänä sitten näyttelyssä siinä meidän pihapiirissä. Paljon on tullut ihmisiä ja  pidetty pannukakkukahvilaa siinä sivussa yllä. Ja ihmiset katsonut näitä tilkkutäkkitöitä, mutta nyt hän on vihdoin sanonut, että tänä kesänä hän ei enää pidä näyttelyä. Hän jäi eläkkeelle. Siis hän on 78-vuotias ja hän jäänyt nyt eläkkeelle taiteilijan töistä. Saa nähdä miten käy, mutta joka tapauksessa. Nyt varmaan pitää juhannuspäivänä keksiä joku muu traditio.

Jussi: Ehkä sitten näitä juhannuspäivän lavatansseja. Ja niitähän siellä on ja haitari musiikkia. Ihan niinkuin sopii juhannukseen. Se on ihan mahtavaa joo.

Hanne: Mitenkäs vielä mainostaisit Ahvenanmaata kesälomareissuun? Eli miksi sinne kannattaisi suunnata?

Kati: Musta tuntuu, että mä oon jo mainostanut törkeän paljon, mutta kiitos kun kysyt tuota. No kun matkustus on muutenkin vähissä, niin sinne kannattaa kyllä täältä Suomesta matkustaa. Sehän on osa Suomea. Mun ystävät tai tuttavat, jotka aikaisemmin ei ole ollut siellä. Ne on sanoneet, että ihan kun ulkomailla. Se kun sä olet meren keskellä, niin se valo on erilainen ja sit siellä on kaikki koko pienessä kompaktissa paketissa. Siinä on koko Suomen flora ja fauna. Siellä on niinku todella paljon erilaista luontokokemusta saatavilla, siellä on hyvät palvelut, kaikenlaista kivaa yrittäjyyttä, siis ahvenanmaalaiset on tunnettuja siitä, että ne on hyviä yrittäjiä ja ne työllistää itsensä ja ovat tottuneet muuttuneisiin olosuhteisiin ja että sieltä löytyy paljon kulttuuria. Sieltä löytyy tosi paljon näkemistä ja tekemistä pienessä mittakaavassa. Sitten vielä sekin, että aika monet pelkää ruotsin kieltä, että ei siellä saa puhua suomea. Höpönlöpöä minutkin otettiin vastaan siellä vähän yli parikymmentä vuotta sitten just hyvin. Kyllä ne myöskin osaa suomea, mutta on ihan yhtä ujoja käyttämään sitä, kun me ollaan joskus ujoja käyttämään ruotsin kieltä. Siinä mielessä ennakkoluulot pois. Ja kyllä sinne oikeasti kannattaa mennä. Ahvenanmaalaisista on ihania, että ne on iloisia tietyllä tavalla myönteisiä kun ruotsalaiset, mutta sitten ne on tavallisia kuin suomalaiset. Se on semmonen turvallinen ympäristö meille tavallisille suomalaisille myöskin liikkua ja matkustaa. Mutta sitten mun on ihan pakko sanoa vielä extra bonus verohallintolaisille, että siellähän on verotoimisto, jossa on todella kiva olla ja jonne kannattaa mennä. Siellä mä olin ensimmäisenä Verohallinto vuotenani. Olin kesällä töissä ja mä opin ihan hirveän paljon. Kieltä tietysti opin, tätä verotuskieltä, mutta myöskin tajusin, miten verotus pyörii siinä asiakasrajapinnassa ja sekin on hyödyllistä. Jussi: Toi on muuten minunkin unelma.

Hanne: No niin ei muuta kuin siis sinne me lähetään kesätöihin Jussi. Hakemukset vetämään ja saadaanko suositukset?

Kati: Saatte, saatte tämän perusteella kyllä.

Hanne: Hei tosi paljon kiitos Kati, että tulit meidän kanssa juttelemaan. Taas saatiin uudenlaista tietoa vai mitä sanot Jussi?

Jussi: Joo ja mun mielestä viestinnän johtaminen tässä meidän verotusympäristössä on tosi mielenkiintoinen. Semmoinen kokonaisuus ja miten se istuu tähän strategisena kumppanina. Tosi paljon kiitoksia.

Kati: Ei mitään, ilo oli minun puolellani. Kiitos teille ja kiitos kuulijoille.

Hanne: Oikein aurinkoista kesää ja me palataan kuulolle sitten taas elokuussa. Moikka moi.