Korkotulojen verotus

Avainsanat:

Tämä on vanha versio Versiohistoria Katso uusin versio

Antopäivä: 10.5.2023
Diaarinumero: VH/1439/00.01.00/2023
Voimassaolo: 10.5.2023 - 1.8.2024
Valtuutussäännös: Laki Verohallinnosta (503/2010) 2 § 2 momentti
Korvaa ohjeen: VH/6099/00.01.00/2021, 1.3.2022

Ohje liittyy kokonaisuuteen: Pääomatulot ja sijoitukset, Kansainvälinen verotus

Ohjeen lukua 2.4.6 on päivitetty. Lisäksi ohjeeseen on lisätty uusi luku 2.6. korkotulon lähdeveron ilmoittamisesta.

1 Johdanto

Tässä ohjeessa käsitellään luonnollisen henkilön saamien korkotulojen verotusta. Luonnollisella henkilöllä voi olla korkotulon lähdeveron alaisia korkotuloja, tuloverotuksessa veronalaisia korkotuloja tai verovapaita korkotuloja.

Koron käsitettä ei ole määritelty verolaeissa. Tuloverolain (1535/1992, TVL) 33 §:ssä puhutaan kuitenkin ”korosta ja muu siihen rinnastettavasta hyvityksestä sijoitetulle pääomalle”. Korkolaissa (633/1982) säädetään rahavelalle maksettavasta korosta. Korko lasketaan korkoprosentin, ajan ja velkapääoman perusteella.

Korkotulon lähdeverotuksesta annetun lain (1341/1990, KLähdeVL) mukaan Suomessa yleisesti verovelvollinen luonnollinen henkilö on velvollinen suorittamaan korkotulon lähdeveroa. Jos korkotulosta on peritty korkotulon lähdevero, se ei ole yleisesti verovelvollisen luonnollisen henkilön tuloverolain mukaisessa verotuksessa veronalaista tuloa. Jos korkotulo ei ole korkotulon lähdeveronalainen eikä sitä ole säädetty laissa erikseen verovapaaksi, se on tuloverotuksessa veronalaista pääomatuloa (TVL 33 §:n 1 momentti).

Korkotulon lähdeverotuksesta annetun lain mukaan verotettaviin tuloihin sovelletaan kiinteää 30 %:n veroprosenttia. Tuloverolain mukaan verotettaviin tuloihin sovellettava pääomatulojen veroprosentti on 30 000 euroon asti 30 %. Jos pääomatuloja on yli 30 000 euroa, ylimenevän osan veroprosentti on 34 %.

Ohjeessa ei käsitellä korkojen vähentämistä. Lue korkojen vähentämisestä henkilöverotuksessa tästä.

2 Korkotulon lähdeverotus

2.1 Korkotulon lähdeveron piiriin kuuluvat korot

2.1.1 Yleistä

Korkotulon lähdevero koskee jäljempänä esitetyin edellytyksin kotimaasta saatuja korkoja, jotka on maksettu

yleisön talletusten vastaanottamiseen tarkoitetulle tilille kotimaiseen talletuspankkiin, ulkomaisen luottolaitoksen Suomessa olevaan sivuliikkeeseen tai työnantajan perustamaan huoltokonttoriin tehdylle talletukselle
yleisön merkittäväksi tarkoitetulle joukkovelkakirjalainalle
maksupalveluja tarjoavan yrityksen tilille vastaanotetuille varoille ja
ulkomaisen maksulaitoksen Suomessa olevaan sivuliikkeeseen vastaanotetuille varoille.

Laki korkotulon lähdeverosta koskee vain koron nimellä maksettua suoritusta (HE 123/1990). Korkotulon lähdeverolaissa tarkoitettuun korkoon rinnastetaan myös indeksihyvitys (KLähdeVL 3 §:n 3 momentti).

Valuuttakurssikehitykseen sidottua hyvitystä pidetään myös laissa tarkoitetulla tavalla korkoon rinnastettavana indeksihyvityksenä (KVL 6/2001) ja siitä on suoritettava lähdeveroa.

2.1.2 Pankkitilien talletuskorot

Kotimaisessa pankissa tai ulkomaisen luottolaitoksen Suomessa olevassa sivukonttorissa olevan tilin talletuskorot ovat korkotulon lähdeveron alaisia, jos talletus on tehty yleisön talletusten vastaanottamiseen tarkoitetulle tilille (KLähdeVL 3 §:n 1 momentin 1 kohta). Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Finanssivalvonnan on tullut hyväksyä tiliehdot.

Finanssivalvonnan hyväksymissä tiliehdoissa ei yleensä vahvisteta talletukselle maksettavan koron määrää. Siten korko voi vaihdella esimerkiksi talletuksen suuruuden tai ajan mukaan. Koron suuruus voi vaihdella myös asiakaskohtaisesti. Jos talletus tehdään Finanssivalvonnan hyväksymälle, yleisön talletusten vastaanottamiseen tarkoitetulle tilille, maksettuun korkoon sovelletaan siis korkotulon lähdeverolakia, vaikka koron suuruudesta olisi sovittu kunkin asiakkaan kanssa erikseen.

Jos kuitenkin korko poikkeaa selvästi markkinaehtoisesta korosta, tai olosuhteista muuten voidaan todeta, että kysymys ei tosiasiassa ole korkona pidettävästä suorituksesta vaan esimerkiksi palkkatulosta tai kauppahinnasta, suoritusta kohdellaan verotuksessa sen varsinaisen luonteen mukaisesti.

Varainhankintasopimukset, joiden ehdot määritellään asiakaskohtaisesti (kuten niin sanotut notariaattisopimukset) eivät kuulu korkotulon lähdeveron piiriin. Varainhankintasopimuksista maksettavat korot verotetaan tuloverolain mukaan.

Pankkitilien talletuskorkojen lisäksi saldon perusteella laskettavia bonushyvityksiä verotetaan tuloverolain mukaisesti pääomatulona.

2.1.3 Huoltokonttoritalletusten korot

Työnantajan perustamaan huoltokonttoriin tehdylle talletukselle maksetusta korosta peritään lähdeveroa, kun tili on tarkoitettu yleisön talletusten vastaanottamiseen (KLähdeVL 3 §:n 1 momentin 1 kohta).

Huoltokonttoritoimintaa ei ole määritelty laissa. Kysymys on yksittäisen työnantajan ja työntekijöiden välillä tapahtuvasta järjestelystä. Käytännössä huoltokonttorit ovat lähinnä suurehkojen työnantajien henkilökunnan piirissä toimivia rekisteröimättömiä yhteenliittymiä, joille on vahvistettu säännöt tai ohjesääntö. Huoltokonttorien päätoimintona on yrityksen henkilökuntaan kuuluvien työntekijöiden talletusten vastaanottaminen. Ne voivat myös huolehtia jäsentensä maksuista sekä myöntää heille lainoja.

Yrityksen huoltokonttoritoiminnan tulee kokonaisuutena vastata pankkien tai muiden rahalaitosten harjoittamaa otto- ja antolainaustoimintaa. Tämä tarkoittaa myös sitä, että huoltokonttorin maksamasta korosta on perittävä korkotulon lähdevero.

Konsernisuhteessa olevien yhtiöiden henkilökunta voi kuulua jonkin konserniin kuuluvan yhtiön perustamaan huoltokonttoriin. Niin ikään huoltokonttoriin voivat kuulua ne eläkeläiset, jotka työssäoloaikanaan olivat huoltokonttorin jäseniä. Myös näissä tilanteissa maksettu korko kuuluu korkotulon lähdeverolain piiriin.

Huoltokonttoritalletuksen koron nimellä saatetaan maksaa tosiasiassa palkkana pidettäviä suorituksia. Näin on esimerkiksi, kun palkansaaja saa talletuksesta työnantajaltaan selvästi korkeamman koron kuin tavallisesta pankista tai hän rahoittaa talletuksensa työnantajalta saamallaan halpakorkoisella lainalla. Maksettua etuutta pidetään tällöin tuloverotuksen piiriin kuuluvana ja ennakonpidätyksen alaisena palkkana.

2.1.4 Pankkien henkilökuntatilien korot

Pankkien henkilökuntatilit eivät ole yleisön talletusten vastaanottamiseen tarkoitettuja tilejä, kun niiden tallettajakunta on rajattu vain pankkien omaan henkilökuntaan. Niille maksetut tavanomaiset korot voidaan kuitenkin rinnastaa huoltokonttoritalletusten korkoihin ja käsitellä korkotulon lähdeveron piiriin kuuluvina, jos edellä kohdassa 2.1.3 mainitut edellytykset toteutuvat.

Jos pankin henkilökunnan kanssa sovitaan yleisön talletusten vastaanottamiseen tarkoitetun tilin ehdoissa korosta, joka on olennaisesti korkeampi kuin ulkopuolisille asiakkaille samoissa olosuhteissa maksettava korko, korkoa ei voida pitää korkotulon lähdeveron alaisena vaan tuloverotuksen ja ennakonpidätyksen piiriin kuuluvana palkkana.

2.1.5 Yleisölle tarjottavien joukkovelkakirjalainojen korot

Korkotulon lähdeveron piiriin kuuluvat velkakirjalain 34 §:ssä tarkoitetulle velkakirjalle maksetut korot, jos laina on tarjottu yleisön merkittäväksi (KLähdeVL 3 §:n 1 momentin 2 kohta). Tällaisia joukkovelkakirjoja voivat laskea liikkeelle julkisyhteisöt ja kirjanpitovelvolliset.

Korkotulon lähdeverolakia ei kuitenkaan sovelleta, jos lainasta ei tarvitse laatia esitettä arvopaperimarkkinalain (746/2012, AML) 4 luvun 3 §:n 1 momentin 1–3 kohdan nojalla. AML:n 4 luku on kumottu EU:n niin sanotun esiteasetuksen (2017/1129) johdosta. AML:n 4 luvun kumoamisen yhteydessä ei ole muutettu korkotulon lähdeverolaissa olevaa viittausta. Verohallinnon käsityksen mukaan joukkovelkakirjalainojen koroista ei ole kuitenkaan suoritettava lähdeveroa silloin, kun lainasta ei ole laadittava esitettä esiteasetuksen 1 artiklan 4 kohdan a) - c) alakohtien mukaan. Tällöin kyse on tilanteesta, joissa joukkovelkakirjalainaa tarjotaan

yksinomaan kokeneille sijoittajille
kutakin ETA-valtiota kohden laskettuna alle 150 sijoittajalle, jotka eivät ole kokeneita sijoittajia
hankittavaksi vähintään 100 000 euron arvosta kutakin sijoittajaa ja tarjousta kohden taikka nimellis- tai vasta-arvoltaan vähintään 100 000 euron suuruisina osuuksina.

Jos esiteasetuksessa säädetyt edellytykset täyttyvät ja esite on laadittava, joukkovelkakirjalainaan ei sovelleta korkotulon lähdeverotusta, vaikka tällaista lainaa tarjottaisiin osana liikkeeseenlaskuohjelmaa Finanssivalvonnan tai muun valtion vastaavan toimivaltaisen viranomaisen hyväksymän ohjelmaesitteen alla.

Korkotulon lähdeverolakia ei voida soveltaa, jos on ilmeistä, että koron nimellä maksetaan todelliselta luonteeltaan muun tyyppistä suoritusta, kuten palkkaa tai osinkoa. Jos siis laina joko lainaehtojen mukaan tai tosiasiassa suunnataan pelkästään suppeasti rajoitetulle henkilöpiirille, kuten yrityksen johdolle tai pääosakkaille ja korko tai muut lainehdot ovat tavanomaisista poikkeavat (tai järjestelystä on muuten pääteltävissä, että kysymys on todellisuudessa esimerkiksi palkan tai osingon maksamisesta), korkotulon lähdeverolakia ei sovelleta.

Jos lainan merkitsemisoikeutta ei ole lainaehdoissa rajoitettu ja sen korkoa sekä muita ehtoja voidaan pitää tavanomaisina, korkotulon lähdeverolain soveltamista ei kuitenkaan estä pelkästään se, että velkakirjojen todellisten merkitsijöiden määrä jää vähäiseksi.

Korkotulon lähdeverosta annettua lakia sovelletaan joukkovelkakirjalainalle maksettuun korkoon myös, jos laina on tarjottu yleisön merkittäväksi ja lainan liikkeeseenlaskija on Suomen valtio, Suomen Pankki, suomalainen kunta tai kuntayhtymä tai jos em. taho on antanut omavelkaisen takauksen (KLähdeVL 3 §:n 1 momentin 3 kohta). Tällöin ei ole velvoitetta antaa esitettä.

Korkotulon lähdeverosta annettua lakia voidaan soveltaa vain kotimaisten liikkeeseenlaskijoiden liikkeeseen laskemiin lainoihin. Poikkeuksen muodostaa kuitenkin tilanne, jossa liikkeeseenlaskijana on ulkomaisen yhtiön Suomessa oleva sivuliike (KVL 72/1998). Jos Suomessa yleisesti verovelvollinen yritys laskee liikkeeseen joukkovelkakirjalainan pelkästään ulkomailla, korkoon sovelletaan korkotulon lähdeverolakia, jos joukkovelkakirjalaina on tarkoitettu yleisön merkittäväksi. Lähdeveroa ei kuitenkaan suoriteta, jos lainasta ei ole laadittava esitettä esiteasetuksen 1 artiklan 4 kohdan a) - c) alakohtien nojalla.

Korkotulon lähdeverolain piiriin voivat kuulua myös niin sanotut erillislainat, joiden tiedetään jo liikkeeseenlaskuhetkellä jäävän koko laina-ajaksi merkitsijän haltuun, jos ne ovat korko- ja muine ehtoineen tavanomaisia. Korkotulon lähdeverolakia voidaan soveltaa, vaikka laina ei olisikaan noteerattu pörssissä.

Lue lisää joukkovelkakirjalainojen verotuksesta tästä.

2.2 Korkotulon lähdeveron piiriin kuulumattomat korot

Jos joukkovelkakirjalaina luovutetaan ennen sen erääntymistä, ostaja maksaa luovuttajalle lainan pääoman sekä jälkimarkkinahyvityksen. Jälkimarkkinahyvitys on korvausta kertyneestä mutta luovutushetkellä erääntymättömästä liikkeellelaskijan maksamasta nimelliskorosta. Maksamalla jälkimarkkinahyvityksen joukkovelkakirjalainan ostaja korvaa siten myyjälle joukkovelkakirjalainalle omistusaikana kertyneen koron osan. Kun joukkovelkakirjalaina erääntyy, liikkeeseenlaskija maksaa ostajalle koron ja perii siitä korkotulon lähdeveron.

Korkotulon lähdeveroa ei suoriteta (KLähdeVL 4 §) koroksi katsottavista tuotoista tai muista hyvityksistä, jotka suoritetaan talletuksen siirron tai joukkovelkakirjan luovutuksen yhteydessä (niin sanotuissa väliluovutustilanteissa). Väliluovutustilanteessa maksettu jälkimarkkinahyvitys kuuluu siten tuloverotuksen piiriin (katso jäljempänä luku 3.1.9 Jälkimarkkinahyvitys).

Nollakorkolainalla tarkoitetaan lainaa, joka lasketaan liikkeelle kiinteään, nimellisarvon alittavaan kurssiin. Lainasta ei makseta sen juoksuaikana korkoa, vaan sijoittaja saa takaisin rahansa tuottoineen vasta, kun laina tai sen osa erääntyy. Sijoittajalle muodostuu tuottoa liikkeellelaskukurssin tai myöhemmän hankintakurssin ja lunastuskurssin erotuksesta. Koska korkotulon lähdevero koskee vain koron nimellä maksettua suoritusta, nollakorkolainan luovutushinnan ja liikkeellelaskuhinnan välinen erotus ei kuulu korkotulon lähdeverolain nojalla lähdeverotettaviin korkoihin. Lue lisää joukkovelkakirjalainojen verotuksesta tästä.

Korkotulon lähdeveroa ei suoriteta myöskään korosta, jotka maksetaan sellaiselle talletukselle tai joukkovelkakirjalainalle, johon säästäjän varat on sijoitettu TVL 54 d §:ssä tarkoitetun pitkäaikaissäästämissopimuksen mukaisesti. Lue lisää pitkäaikaissäästämissopimuksen verotuksesta tästä.

Osakesäästötiliin liitetyllä talletustilillä olevien varojen perusteella saatu korko ei ole korkotulon lähdeveron alaista tuloa (korkotulon lähdeverosta annetun lain 4 §:n 4 kohta). Tällainen korko on osa osakesäästötilin tuottoa, jota verotetaan vasta, kun varoja nostetaan osakesäästötililtä tai osakesäästötili lopetetaan. Lue lisää osakesäästötilin verotuksesta tästä.

Korkotulon lähdeveroa ei peritä Suomessa rajoitetusti verovelvollisille maksettavista koroista (KLähdeVL 2 §). Lue lisää rajoitetusti verovelvolliselle maksettavista koroista tästä.

2.3 Koronsaajat

2.3.1 Luonnolliset henkilöt ja kuolinpesät

Korkotulon lähdeverolakia sovelletaan Suomessa yleisesti verovelvollisten luonnollisten henkilöiden ja kotimaisten kuolinpesien saamiin korkoihin (KLähdeVL 2 §).

Korkotulon lähdeveroa suoritetaan riippumatta siitä, mihin tulolähteeseen korkotulo kuuluu. Siten korkotulot ovat korkotulon lähdeverolain piirissä myös siinä tapauksessa, että korko sisältyy liikkeen-, ammatin- tai maataloudenharjoittajan elinkeinotuloon.

Korkotulojen lähdeverotus ei koske Suomessa rajoitetusti verovelvollisia eikä juridisia henkilöitä. Myöskään TVL 12 §:ssä tarkoitetut vieraan valtion diplomaattiset edustajat ja muut heihin verrattavat henkilöt eivät ole velvollisia suorittamaan lähdeveroa KLähdeVL 3 §:ssä tarkoitetuista korkotuloistaan (KHO 1992-B-503).

2.3.2 Ulkomaille muuttanut Suomen kansalainen

Ulkomaille muuttanut Suomen kansalainen on velvollinen suorittamaan korkotulon lähdeveroa, jos häntä pidetään ulkomaille muutosta huolimatta Suomessa yleisesti verovelvollisena. Korkotulon lähdeveroa ei suoriteta, jos henkilö osoittaa olevansa täällä rajoitetusti verovelvollinen (katso jäljempänä luku 2.4.3). Lue lisää yleisen verovelvollisuuden määräytymisestä tästä.

2.3.3 Rekisteröimättömät yhdistykset

Rekisteröimättömänä yhdistyksenä saattavat toimia esimerkiksi luokkaretkelle tai leirikouluun valmistautuvat luokkatoimikunnat, työpaikan kahvikassat tai erilaiset harrastuspiirit, kuten ompeluseura tai metsästysporukka. Kyse ei ole tällöin TVL 3 §:ssä tarkoitetusta yhteisöstä.

Rekisteröimätöntä yhdistystä pidetään verotuksessa yhtymänä, jonka tulo verotetaan sen jäsenten tulona. Jos rekisteröimätön yhdistys on tallettanut varojaan korkotulon lähdeveron alaiselle tilille, koronsaajana katsotaan olevan yhdistyksen nimissä toimivan luonnollisten henkilöiden joukon. Rekisteröimättömän yhdistyksen saama korkotulo kuuluu tästä syystä korkotulon lähdeveron piiriin.

Jos rekisteröimätön yhdistys toimii rekisteröityneen organisaation, kuten ammattiyhdistyksen, urheiluseuran, seurakunnan tai oppilaitoksen (esimerkiksi koulun tai työväenopiston) alaisuudessa ja esittää tästä selvityksen säännöillä, pöytäkirjanotteella, rekisteriotteella tai vastaavalla selvityksellä, korkotulon lähdeveroa ei peritä.

Rahaston verokohtelu ratkeaa rahaston omistajan verotusaseman perusteella. Korkotulon lähdeveroa ei peritä, jos kyseessä on rekisteröidyn yhteisön tai yhtymän, julkisyhteisön tai muun korkotulon lähdeverosta vapautetun tahon perustama tai hallinnoima rahasto. Verotuskohtelu voidaan selvittää tarkistamalla asianomaisen yhteisön rekisteröinti ja selvityksellä, joka osoittaa, että yhteisöllä on tällainen rahasto. Selvitys voi olla tapauksesta riippuen esimerkiksi säännöt tai pöytäkirjanote.

Korosta on perittävä korkotulon lähdevero myös, jos korkoa maksetaan tuloverolaissa tarkoitetulle yhteisölle, yhtymälle (TVL 4 §) tai yhteisetuudelle (TVL 5 §) ennen kuin se on rekisteröity.

2.4 Korkotulon lähdeveron periminen

2.4.1 Lähdeveron määrä

Korkotulon lähdevero on 30 % talletukselle tai joukkovelkakirjalainalle maksetusta korosta (KLähdeVL 6 §:n 1 momentti). Lähdevero lasketaan jokaisesta maksetusta korkoerästä täysin kymmenin sentein siten, että yli menevät sentit jätetään huomioimatta (KLähdeVL 6 §:n 2 momentti).

Myös ulkomaan rahan määräisistä saatavista voidaan periä lähdeveroa. Korkotulon määrä on tällöin muunnettava euroiksi korkoa maksettaessa voimassa olevan Euroopan keskuspankin julkaiseman valuuttakurssin mukaan (KLähdeVL 6 §:n 3 momentti)

2.4.2 Lähdeveron perimisvelvollinen

Korkotulon lähdeveron perii koron maksava talletuspankki, ulkomaisen luottolaitoksen Suomessa oleva sivukonttori, osuuskunta, työnantajan perustama huoltokonttori tai joukkovelkakirjalainan liikkeellelaskija (KLähdeVL 5 §). Muu koronmaksaja ei ole velvollinen perimään lähdeveroa.

Korkotulon lähdevero peritään, kun korko maksetaan verovelvolliselle tai merkitään tilille tämän hyväksi.

2.4.3 Koronmaksajan oikeus jättää lähdevero perimättä

Koronmaksaja voi jättää korkotulon lähdeveron perimättä vain, jos koronsaaja esittää maksajalle selvityksen siitä, että hän ei ole KLähdeVL 2 §:ssä tarkoitettu verovelvollinen (KLähdeVL 10 §).

Korkotulojen lähdeverosta annetun asetuksen 1 §:n (428/2000, KLähdeVA) mukaan lähdeveroa ei peritä, jos

korko maksetaan valtiolle tai sen laitokselle, kunnalle, kuntainliitolle tai seurakunnalle,
korko maksetaan sellaisen saajan tilille, jonka haltija osoittaa olevansa tuloverolaissa tarkoitettu rekisteröity yhteisö, yhtymä tai yhteisetuus,
koron saaja osoittaa maksajalle lähdeverokortilla olevansa rajoitetusti verovelvollinen taikka osoittaa tämän ilmoittamalla nimensä, syntymäaikansa ja mahdollisen muun virallisen tunnistetietonsa sekä osoitteensa kotivaltiossaan, tai
on kyse talletusten ja obligaatioiden veronhuojennuslain 2 §:ssä tarkoitetun obligaatiolainan korosta.

Jos korkotulon lähdeveroa ei ole peritty Suomessa yleisesti verovelvolliselta luonnolliselta henkilöltä, vero voidaan maksuunpanna myös koronmaksajalle. Sen vuoksi koronmaksajan on hyvä säilyttää kopiot asiakirjoista, joiden perusteella korkotulon lähdevero on jätetty perimättä.

2.4.4 Rajoitetusti verovelvolliselle maksettu korko

Korkotulon lähdeveroa ei tarvitse periä rajoitetusti verovelvolliselta. Edellytyksenä on, että koronsaaja osoittaa, että häntä pidetään Suomessa rajoitetusti verovelvollisena.

Selvityksenä rajoitetusti verovelvollisuudesta koronmaksaja voi toimittaa lähdeverokortin. Maksajan on hyvä varmistua saajan verovelvollisuusasemasta esimerkiksi verokortilla erityisesti Suomen kansalaisten kohdalla, sillä he ovat lähtökohtaisesti yleisesti verovelvollisia vielä muuttovuoden jälkeen seuraavat kolme vuotta. Koronmaksaja voi halutessaan avustaa koronsaajaa lähdeverokortin hakemisessa. Rajoitetusti verovelvollisen lähdeverokortin hakemuslomake löytyy tästä. Lisää yleisestä ja rajoitetusta verovelvollisuudesta löydät täältä.

Lähdeverokortin toimittamiselle vaihtoehtoisena selvityksenä rajoitetusti verovelvollinen voi esittää nimensä, syntymäaikansa ja muun mahdollisen virallisen tunnistetietonsa sekä osoitteensa kotivaltiossaan. Koronsaaja voi esimerkiksi toimittaa maksajalle allekirjoittamansa asiakirjan, josta mainitut tiedot löytyvät. Asiakirjassa on muuna virallisena tunnistetietona esitettävä ulkomainen henkilötunnus, joka yleensä käy ilmi passista, ajokortista tai muusta henkilötietokortista sekä mahdollinen suomalainen henkilötunnus.

Käytännössä riittäväksi selvitykseksi siitä, että koronsaaja on Suomessa rajoitetusti verovelvollinen, voidaan katsoa koronsaajan koronmaksajalle esittämä kotivaltionsa veroviranomaisen antama todistus verotuksellisesta asuinpaikasta, jos todistus sisältää edellä mainitut yksilöintitiedot. Asuinpaikkatodistuksella henkilö osoittaa olevansa muussa maassa kuin Suomessa asuva. Todistus on riittävä peruste jättää korkotulon lähdevero Suomessa perimättä. Lue lisää asuinpaikkatodistuksesta tästä.

Suomesta ulkomaille muuttavan Suomen kansalaisen muuttoajankohdasta voi olla kulunut niin vähän aikaa, että koronsaaja on vielä myös Suomessa yleisesti verovelvollinen. Tällaisessa tilanteessa ulkomaisen verotoimiston antama todistus koronsaajan yleisestä verovelvollisuudesta asianomaisessa maassa ei vielä poista velvollisuutta periä korkotulon lähdeveroa. Henkilö, joka tulee yleisesti verovelvolliseksi uudessa asuinvaltiossaan mutta pysyy myös Suomessa yleisesti verovelvollisena, on niin sanottu kaksoisasuja. Verohallinto ratkaisee tällöin koronsaajan asuinvaltion ja Suomen välisen verosopimuksen perusteella, kummassa valtiossa kaksoisasujaa verotetaan ja minkä suuruista veroa Suomeen voidaan periä. Koronsaaja esittää koronmaksajalle verokortin, josta perittävän korkotulon lähdeveron prosentti näissä tilanteissa ilmenee.

Verotusmenettelystä annetun lain (1558/1995, VML) muutoksella (226/2016) on lisätty suomalaisten finanssilaitosten velvoitetta selvittää asiakkaittensa verotuksellinen asuinvaltio kansainvälisesti hyväksytyllä huolellisuusmenettelyllä ja toimittaa ulkomailla asuvien verotusta koskevia tulo- ja varallisuustietoja Verohallinnolle. Tarkoituksena on mahdollistaa uutta ja parantaa aiempaa yhteisesti sovittua kansainvälistä tietojenvaihtoa tilien ja tilinhaltijoiden osalta. Myös niin sanottu rahanpesudirektiivi edellyttää muun muassa luotto- ja rahoituslaitoksilta asiakkaan tuntemis- ja tunnistamismenettelyä.

2.4.5 Aiheettomasti peritty lähdevero

Koronsaajalta aiheettomasti peritty lähdevero otetaan huomioon tuloverotusta toimitettaessa ennakonpidätyksenä (KLähdeVL 14 §). Lähdeveroa on voitu periä aiheettomasti esimerkiksi talletuksesta, joka onkin tuloverotuksessa veronalainen. Koronsaajan on tällöin liitettävä veroilmoitukseensa todistus peritystä korkotulon lähdeverosta sekä maksajan vakuutus siitä, että tämä ei ole oikaissut korkotulon lähdeveroa eikä tule sitä oikaisemaan.

Maksaja voi myös palauttaa aiheettomasti perityn korkotulon lähdeveron suorituksen saajalle. Tällöin maksaja saa liian suurena ilmoitetun korkotulon lähdeveron takaisin vähentämällä sen samalta kalenterivuodelta ilmoitettavasta korkotulon lähdeverosta tai antamalla verotililain (604/2009) 7 §:n 3 momentissa tarkoitetun kausiveroilmoituksen oikaisuilmoituksen (KLähdeVL 14 §:n 2 momentti). Oikaisu on tehtävä veron suorittamista lähinnä seuraavien viiden kalenterivuoden aikana ja se kohdistetaan kohdevuoden viimeiselle kohdekaudelle. Myös vuosi-ilmoitusta tulee korjata palautetulla määrällä.

Jos korkotulon lähdeveroa on peritty koronsaajalta, jolle korko ei ole tuloverotuksessakaan veronalaista, saaja voi hakea aiheettomasti perityn korkotulon lähdeveron takaisin Verohallinnolta.

2.4.6 Korkotulon lähdeveron määrääminen

Jos koronmaksaja on jättänyt korkotulon lähdeveron perimättä korkotulon lähdeveron alaisesta tulosta, Verohallinto määrää veron koronsaajalle (KLähdeVL 12 §). Maksuunpanoa ei kuitenkaan toimiteta myöhemmin kuin kuudennen vuoden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, jonka aikana vero olisi pitänyt periä.

Veron määräämisen yhteydessä saajalle määrätään viivästyskorko ja veronkorotus. Verotusta oikaistaan noudattaen, mitä verotusmenettelystä annetussa laissa säädetään. Verotuksen oikaisu on tehtävä kolmen vuoden kuluessa verovuoden päättymistä seuraavan vuoden alusta. Koronmaksun verovuotena pidetään sitä vuotta, jolloin korkotulo on maksettu tai merkitty saajan tilille tämän hyväksi.

Perimättä tai suorittamatta jäänyt korkotulon lähdevero määrätään myös koronmaksajalle. Veron määräämisessä noudatetaan oma-aloitteisten verojen verotusmenettelylain (568/2016, OVML) säännöksiä. Vero on määrättävä kolmen vuoden kuluessa maksuvuotta seuraavan vuoden alusta. Veroa ei kuitenkaan määrätä, jos korkotulosta on pidätetty ennakkoperintälaissa tarkoitettua ennakkoa.

2.5 Korkotulon lähdeveron alaiseen korkotuloon kohdistuvan velan korko tai jälkimarkkinahyvitys

Korkotulon lähdeverosta annetussa laissa tarkoitettuun korkoon tai mainitun lain mukaisen joukkovelkakirjan luovutuksen yhteydessä saatuun jälkimarkkinahyvitykseen kohdistuvat korot eivät ole tuloverotuksessa vähennyskelpoisia (TVL 58 §:n 5 momentin 1 kohta). Koska tämä korko ole tuloverolain mukaan veronalaista tuloa, siihen ei voida soveltaa myöskään tuloverolain vähennyksiä koskevia säännöksiä.

2.6 Korkotulon lähdeveron ilmoittaminen

Koronmaksajan on oma-aloitteisesti annettava Verohallinnolle vuosittain tiedot korkotulon lähdeveron piiriin kuuluvista koroista ja niistä peritystä korkotulon lähdeverosta. Verohallinto voi tämän lisäksi pyytää tiedot niistä verovelvollisista, joiden saamista korkotulon lähdeverolain 3 §:ssä tarkoitetuista koroista ei ole peritty lähdeveroa. Vastauksessa on tällöin eriteltävä saajittain myös maksetun koron määrä.

3 Korkotulon tuloverotus

3.1 Tuloverolain piiriin kuuluvat korot

3.1.1 Yleistä

Korko ja muu siihen rinnastettava hyvitys sijoitetulle pääomalle ovat TVL 33 §:n 1 momentin mukaisesti veronalaista pääomatuloa. Korkoon rinnastettavana hyvityksenä voidaan pitää indeksi- ja kurssihyvitystä. Tuloverolain mukaan verotettavia veronalaisia korkotuloja ovat muut korkotulot kuin verovapaat korkotulot tai korkotulon lähdeveron alaiset korkotulot.

Tuloverolain mukaan pääomatulona verotettavia korkotuloja ovat esimerkiksi

pakkolunastuskorvausten korot
viivästyneelle määrälle korkolain mukaan suoritetut korot
korko talletuksesta, joka on tehty muulle kuin yleisön talletusten vastaanottamiseen tarkoitetulle tilille
yksityislainanannon korot ja
kauppahintasaatavien korot.

Palkkasaatavalle maksettava kohtuullinen korko on veronalaista pääomatuloa, jos palkkasaatava on syntynyt esimerkiksi työnantajan maksuvaikeuksien vuoksi.

Suomen sisäisen lainsäädännön mukaan rajoitetusti verovelvollisen saamat korot ovat yleensä vapaita Suomen verosta.

3.1.2 Takaajan saamat korot

Tuloverolaissa tarkoitettuna korkoon rinnastettavana hyvityksenä pidetään takaajan tai muun vakuuden asettajan alkuperäiseltä velalliselta saamaa korkoa vastaavaa hyvitystä.

Takaajan tai muun vakuuden asettajan saama hyvitys on siis saajan pääomatuloa. Edellytyksenä kuitenkin on, että takaaja tai muun vakuuden asettaja on vähentänyt vastaavan suorituksen verotuksessaan silloin, kun on sen suorittanut. Takausvelan koron vähennyskelpoisuudesta on säädetty TVL 58 a §:ssä.

3.1.3 Yrityksen omistajan saamat korot

Jos liiketoimintaa harjoittavan yrityksen omistaja lainaa varojaan yritykselle, yrityksen maksamasta korosta katsotaan pääomatuloksi vain käypää korkoa vastaava korko (KVL 1994/22). Kun osakkaan antaman lainan osoitetaan olevan yhtiölle sen rahoitustilanteen vuoksi välttämätön, osakkaalle maksettavana kohtuullisena koron määränä voidaan pitää korkoa, joka jouduttaisiin suorittamaan rahalaitoksesta otetusta lainasta.

Muissa kuin edellä mainituissa tapauksissa osakkaan yhtiölle antama laina rinnastetaan osakkaan tekemään sijoitukseen. Kohtuullinen korko voidaan määritellä tällöin lähinnä vastaavien sijoituskohteiden korkotason, esimerkiksi pitkäaikaisten talletusten keskimääräisen koron perusteella. Tätä määrää voidaan katsoa vastaavan valtiovarainministeriön vahvistaman peruskoron lisättynä yhdellä prosenttiyksiköllä (vertaa TVL 67 §).

3.1.4 Valuuttakurssivoitot

Valuuttakurssien muutosten yhteydessä saadut kurssivoitot ovat veronalaista pääomatuloa. Kurssivoitto syntyy esimerkiksi, kun henkilö on tehnyt valuuttamääräisen talletuksen ja euron ulkoinen arvo alenee, jolloin talletuksen arvo Suomen valuutassa kasvaa.

Kurssivoittoa ei veroteta sinä vuonna, jona kurssi muuttuu. Kassaperiaatteesta johtuen kurssivoitto on henkilöverotuksessa sen vuoden tuloa, jona valuutta vaihdetaan Suomen rahaksi tai muutoin käytetään (KHO 1993-B-II-515). Pelkkä rahan vaihtaminen ulkomaan valuutasta toiseksi ei vielä realisoi kurssivoittoa (KHO 1998:11).

Luonnollisen henkilön saamat valuuttakurssivoitot ovat verovapaita, jos kurssivoitot ovat vuodessa enintään 500 euroa ja jos ne eivät liity henkilön harjoittamaan tulonhankkimistoimintaan (TVL 53 §:n 8 kohta).

3.1.5 Työnantajalle annetun lainan korko

Työntekijän lainatessa rahaa työnantajalleen voidaan kohtuullisena korkona pitää valtiovarainministeriön vahvistamaa peruskorkoa lisättynä yhdellä prosenttiyksiköllä. Lainalle maksettava kohtuullinen korko on tuloveronalaista pääomatuloa.

Oikeuskäytännössä on katsottu, että työsuhteen perusteella merkittävälle osakesidonnaiselle lainalle maksettava korko ja lisätuotto olivat asian olosuhteissa työsuhteen perusteella saatua ansiotuloa siltä osin kuin niiden yhteismäärä ylitti yleisen markkinakoron ja muulta osin pääomatuloa (KVL 50/2002). Asiassa ei ollut merkitystä sillä, oliko hakija itse merkinnyt velkakirjat vai ostanut ne.

3.1.6 Notariaattitalletuksen korko

Notariaattitalletukset ovat asiakaskohtaisia talletuksia ja niistä maksettava korko verotetaan tuloverolain mukaan pääomatulona.

3.1.7 Joukkovelkakirjalainan korko

Joukkovelkakirjalainan korko on pääomatuloa, jos joukkovelkakirjalaina ei ole tarkoitettu yleisön merkittäväksi (vertaa edellä luku 2.1.5 Yleisölle tarjottavien joukkovelkakirjalainojen korot).

Ulkomaisten liikkeeseenlaskijoiden joukkovelkakirjalainojen korot verotetaan tuloverolain mukaan, koska korkotulon lähdeverolakia voidaan soveltaa vain kotimaisten liikkeellelaskijoiden liikkeellelaskemiin lainoihin.

Nollakorkoiselle joukkovelkakirjalainalle ei suoriteta lainkaan nimellistä korkoa. Oikeuskäytännössä on katsottu, että nollakorkoisen joukkovelkakirjalainan jälkimarkkinoilla tai lunastuksen yhteydessä saatava tuotto on kokonaisuudessaan tuloverolain mukaan verotettavaa korkotuloa (KHO 1986-B-II-560 ja KHO 1999 taltio 1821). Nollakorkoisesta velkakirjasta ei kuitenkaan pääsääntöisesti erotella erikseen korkotuottoa ja luovutusvoittoa. Tällainen erottelu on käytännössä hyvin vaikeaa. Lue lisää joukkovelkakirjalainojen verotuksesta tuloverotuksessa tästä.

3.1.8 Sijoitustodistusten korko

Sijoitustodistukset (saamistodistukset) ovat joukkolainoja lyhytaikaisempia korkoinstrumentteja. Ne jaotellaan liikkeeseenlaskijan mukaan valtion velkasitoumukseen, pankkien sijoitustodistuksiin, kuntatodistuksiin ja yritystodistuksiin.

Sijoitustodistukset ovat instrumentteina niin sanottuja nollakorkoisia eli kauppaa käydään alle nimellisarvon. Tuotto muodostuu tällöin luovutus- tai lunastushinnan ja emissiohinnan tai muun todellisen hankintamenon erotuksena. Erilaisten sijoitustodistusten tuotto on koroksi katsottavaa pääomatuloa (KHO 1990-B-572). Hankintameno-olettamaa ei voi vähentää, koska kyse on korkotulon verotuksesta.

3.1.9 Jälkimarkkinahyvitys

Joukkovelkakirjalainan väliluovutuksen yhteydessä suoritettu jälkimarkkinahyvitys on hyvityksen saajalle veronalaista pääomatuloa. Sillä, kohdistuuko jälkimarkkinahyvitys korkotulon lähdeveron piiriin kuuluvaan, tuloverolain alaiseen vai verovapaaseen joukkovelkakirjalainaan, ei ole merkitystä. Vastaavasti maksettu jälkimarkkinahyvitys on TVL 54 a §:n mukaisesti pääomatuloista tulonhankkimismenona vähennyskelpoinen meno.

Jälkimarkkinahyvitystä koskevia säännöksiä voidaan soveltaa myös hyvitykseen, jonka joukkovelkakirjalainan ostaja maksaa liikkeellelaskijalle ja joka on liikkeellelaskupäivän ja maksupäivän välisen joukkovelkakirjalainan korkokannan mukainen.

Jälkimarkkinahyvitys voi liittyä sekä kotimaiseen että ulkomaiseen joukkovelkakirjalainaan, jolle maksetaan korkoa.

3.1.10 Ulkomailta saatu korko

Ulkomaisesta talletuksesta tai joukkovelkakirjalainasta Suomessa asuvalle yleisesti verovelvolliselle maksettu korko on tuloverotuksessa veronalaista pääomatuloa. Veronalaisuuteen ei vaikuta se, että talletus voi olla ulkomailla verovapaa.

Verosopimusten perusteella myös korkotulon lähdevaltio voi usein verottaa korkotuloa määrätyn prosentin mukaan. Verosopimuksen mukainen ulkomaan vero hyvitetään Suomessa samasta tulosta määrätystä verosta. Ulkomaille maksettua veroa ei kuitenkaan hyvitetä enempää kuin ulkomaisesta tulosta on Suomessa määrätty veroa.

3.2 Muuta tuloa kuin korkoa

3.2.1 Osakepääoman korotukseen liittyvä maksuhyvitys

Osakepääoman korotuksen toimeenpaneva yhtiö voi antaa osakkeen merkitsijälle hyvityksen, jos tämä suorittaa maksun uusista osakkeista ennen maksun tai maksuerän erääntymispäivää. Tällaista hyvitystä ei pidetä korkotulona vaan osakkeen hankintahinnan alennuksena, vaikka maksua alennetaan yleensä markkinakoron mukaisesti ajan kulumisen perusteella (KHO 1974-B-II-543 ja KHO 1994-B-525).

Jos osakkeen merkitsijä suorittaa maksun tai maksuerän myöhästyneenä ja myöhästymisestä veloitetaan korko, kyseinen korko on osakkeen merkitsijän korkomeno.

3.2.2 Lakisääteisten korvausten ja etuuksien viivästyskorotus

Lakisääteisen eläkkeen, tapaturmavakuutuslain, potilasvahinkolain tai liikennevakuutuslain mukaisen korvauksen, lakisääteisen sosiaalietuuden ja eläkesäätiön tai vakuuslaitoksen vapaaehtoisen lisäetuuden maksaminen voi viivästyä maksajasta johtuvasta syystä. Korvaus tai etuus maksetaan tällöin viivästysajalta korotettuna.

Edellä esitetyn viivästymisen vuoksi maksettava korvaus katsotaan TVL 61 a §:n mukaan verotuksessa samaksi tuloksi kuin se tulo, johon korotus liittyy. Verovapaan suorituksen viivästymisen johdosta maksettava korotus on näin ollen myös verovapaa. Vaikka korotuksen määrä riippuu ajan kulumisesta, kyseessä ei ole verotuksellisesti korkotulo.

Esimerkiksi palkkasaatavalle työnantajan maksuvaikeuksien vuoksi maksettava kohtuullinen korko on kuitenkin veronalaista pääomatuloa.

3.3 Korkotulon verovuosi

Muun kuin elinkeinonharjoittajan korkotulo verotetaan yleensä sen vuoden tulona, jona korko nostetaan. Jos talletukselle maksetaan korkoa kalenterivuosittain, korko on sen vuoden tuloa, jolta se maksetaan, vaikka se olisi nostettavissa vasta vuodenvaihteen jälkeen (KHO 30.4.1982 taltio 1891).

Korkotulo katsotaan maksetuksi myös, kun korko on velkojan suostumuksella lisätty velkapääomaan tai velkoja on suostunut jättämään korkosaatavan tililleen. Edellytyksenä on, että koronmaksaja ja koronsaaja ovat sopineet tällaisesta järjestelystä. Korko katsotaan tällöin saaduksi TVL 110 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla vallintaan kunkin korkojakson päättyessä ja korko on sen verovuoden veronalaista tuloa, jona kyseinen korkojakso päättyy (KHO 2015:33).

Velkojan saama indeksihyvitys on hänen veronalaista tuloaan riippumatta siitä, miten velallinen saa vähentää kärsimänsä indeksitappion. Indeksihyvitys verotetaan sen vuoden tulona, jona se on ollut saajan nostettavissa tai lisätty pääomaan.

3.4 Korkotulon hankkimisesta aiheutuneet menot

Pääomatuloista voidaan vähentää niiden hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneet menot (TVL 54 §). Korkotulon hankkimisesta tai säilyttämisestä ei yleensä aiheudu vähennyskelpoisia menoja. Veronalaista pääomatuloista on kuitenkin mahdollista vähentää tallelokeron vuokra tai omaisuuden hoitopalkkio siltä osin kuin ne kohdistuvat veronalaisiin pääomatuloihin.

Arvopapereiden, arvo-osuuksien ja muun näihin rinnastettavan omaisuuden hoidosta ja säilyttämisestä aiheutuneet menot voidaan vähentää vain siltä osin kuin ne ylittävät 50 euroa (TVL 54 §:n 2 momentti). Omavastuuosuuden katsotaan kattavan omaisuuden hoidosta ja säilyttämisestä aiheutuneet menot myös siltä osin kuin omaisuus tai sen tuottama tulo eivät ole veronalaista.

Joukkovelkakirjalainan väliluovutuksen yhteydessä maksettu jälkimarkkinahyvitys vähennetään tulonhankkimismenona pääomatuloista (TVL 54 a §).

3.5 Ennakonpidätyksen toimittaminen korkotulosta

3.5.1 Ennakonpidätysvelvollisuuus

Suorituksen maksaja on velvollinen toimittamaan ennakonpidätyksen (EPL 9 §:n 1 momentti). Lue lisää ennakonpidätyksen toimittamisesta tästä.

Luotto- ja rahoituslaitos, muu ammattimaisen arvopaperikaupan tai arvopaperien välitystoiminnan harjoittaja sekä ulkomaisen luottolaitoksen Suomessa oleva sivukonttori on pidätysvelvollinen myös välittämästään ennakkoperintälain soveltamisalaan kuuluvasta korosta tai jälkimarkkinahyvityksestä (EPL 9 §:n 4 momentti).

3.5.2 Ennakonpidätyksen ajankohta

Ennakonpidätyksen toimittamisen ajankohta määräytyy ennakonpidätyksen alaisen suorituksen maksuhetken mukaan. Ennakonpidätys toimitetaan, kun korko suoritetaan asianomaiselle tai merkitään hänen hyväkseen tilille, tänä ajankohtana voimassa olevan ennakonpidätysprosentin mukaisesti.

Jos osakkaalle maksamaton korko on lisätty velkapääomaan, se katsotaan tuolloin suoritetuksi ja voidaan verottaa osakkaalla kyseisen vuoden tulona (KHO 1999:28). Jos pitkäaikaisessa lainassa ei makseta korkoa laina-aikana, koron maksuhetkeksi katsotaan kuitenkin korkojakson päättymishetki, jonka jälkeen maksamattomalle korolle alkaa kertyä korkoa (KHO 2015:33). Lainapääomaan voidaan pääomittaa vain ennakonpidätyksen jälkeen jääneen nettokoron määrän (EPL 9 § 1 momentti ja EPL 11 §). Myös siirtovelkoihin kirjattujen korkojen katsotaan olleen nostettavissa jo siirtovelkoihin kirjaamishetkellä, jos kirjauksen perusteeksi ei voida esittää maksuvaikeuksia tms. painavaa syytä, jonka vuoksi korkoja ei ole voitu maksaa.

Jos verovelvollinen kuitenkin osoittaa, että korko on maksettu tai se maksetaan viimeistään kuluksi kirjaamista seuraavana verovuonna, suoritukset voidaan verottaa osakkaalla vasta todellisen maksuhetken ja -vuoden tulona. Korkosaatavien määrät voidaan kuitenkin verottaa osakkaan tulona jo saatavaksi kirjaamishetkellä ja -vuonna, vaikka ne olisikin maksettu sitä seuraavana verovuonna, jos menettelyn ilmeisenä tarkoituksena on toistuvasti osakkaan korkotulosta aiheutuvien verojen maksun lykkääminen.

Jos korkojen siirtovelkoihin kirjaamisen syynä on ollut maksuvaikeus tms. painava syy, korko on sen hetken ja verovuoden tuloa, jona siitä on tavalla tai toisella disponoitu (lisätty lainapääomaan, muunnettu pääomalainaksi tms.), katso KHO 19.5.2010 taltio 1164.

3.5.3 Ennakonpidätyksestä vapauttaminen

Verohallinnon ennakonpidätyksestä vapauttamisesta antaman päätöksen mukaan ennakonpidätystä ei toimiteta ennakkoperintälain soveltamisalaan kuuluvasta korosta, joukkovelkakirjan koroksi katsottavasta tuotosta, jälkimarkkinahyvityksestä, sijoitusrahaston tuotto-osuudelle ja yhteissijoitusyrityksen osuudelle maksettavasta vuotuisesta tuotosta ja näiden sijaan maksettavasta korvauksesta sekä mainittuihin tuottoihin rinnastettavista tuotoista, kun ne maksetaan tuloverolaissa tarkoitetulle yhteisölle, yhteisetuudelle tai mainitussa laissa tarkoitetulle kaupparekisteriin merkitylle yhtymälle.

Luonnollisen henkilön ennakonpidätyksestä vapautetut korot on lueteltu Verohallinnon ennakonpidätyksestä vapauttamisesta antamassa päätöksessä. Tällaisia ovat viive- ja viivästyskorko ja pakkolunastuskorvauksen korko, kun omaisuuden pakkolunastus on tapahtunut yleiseen käyttöön.

4 Verovapaat korkotulot

4.1 Hyvityskorko

Verohallinto maksaa palautettavalle verolle ja maksulle hyvityskorkoa, johon sovelletaan veronkantolain 37 §:ää.

Hyvityskorkoa maksetaan oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä annetussa laissa tarkoitetulle palautettavalle verolle sekä verolle, jota palautettaessa on muun lain mukaan maksettava korkoa. Hyvityskorkoa maksetaan myös sellaisen veron palautukselle, jolle ei muussa laissa ole säädetty maksettavaksi korkoa, jos palautusta säilytetään verovelvollisen myöhempien velvoitteiden suoritukseksi. Hyvityskorkoa maksetaan lisäksi sellaisen veron pääomaan liittyville viivästysseuraamuksille, jonka palautettavalle pääomalle maksetaan hyvityskorkoa.

Hyvityskorkoa maksetaan maksulle, jota käytetään veron suoritukseksi myöhemmin kuin maksupäivänä sekä veron suoritukseksi tarkoitetulle maksulle, joka palautetaan veronkantolain aiheettoman maksun palauttamista koskevan 20 §:n nojalla. Hyvityskorkoa ei kuitenkaan makseta maksulle, jota ei ole katsottava maksetun veron suoritukseksi vaan hyvityskoron saamiseksi. Hyvityskorkoa ei makseta myöskään varainsiirtoverolle kohdistetulle maksulle.

Verolle tai maksulle veronkantolain nojalla maksettu hyvityskorko ei ole tuloverotuksessa veronalaista tuloa (veronkantolaki 37 § 6 momentti). Jos ulkomailta saadulle veronpalautukselle on maksettava korkoa ulkomailla paikallisten lakien mukaan, ulkomailta saatujen veronpalautusten korko voidaan rinnastaa veronkantolain 37 §:ssä mainittuun hyvityskorkoon. Kyseinen korko ei ole tuloverotuksessa veronalaista tuloa.

4.2 Asuntosäästöpalkkiolain mukainen korko

Asuntosäästöpalkkiolakiin (1634/1992, ASP-laki) perustuva asuntosäästö- ja tukijärjestelmä on tarkoitettu 18 - 39 -vuotiaille ensimmäisen omistusasunnon hankkijoille. Asunnon hankkija tekee pankin kanssa sopimuksen, jossa hän sitoutuu säästämään vähintään 10 prosenttia asunnon hinnasta ja pankki antamaan lainaa, kun säästötavoite on saavutettu. Säästäjälle maksetaan talletuskorkoa ja lisäkorkoa. Talletuskorkoa maksetaan säästäjälle vuosittain ja lisäkorko siinä vaiheessa, kun asuntosäästämissopimuksen edellytykset täyttyvät eli kun asuntoa koskeva kauppakirja on tehty.

ASP-lain 10 §:n mukaan tämän lain mukaista talletusta tai siitä ennen verovuoden päättymistä talletettua osaa ei pidetä veronalaisina varoina eivätkä rahalaitoksen tällaiselle talletukselle maksama korko ja lisäkorko ole veronalaista tuloa tulo- ja varallisuusverotuksessa. Korosta ja lisäkorosta ei myöskään suoriteta korkotulon lähdeverosta annetussa laissa (1341/90) tarkoitettua lähdeveroa. ASP-talletustilin korot ovat kokonaan verovapaa myös tilanteessa, jossa koko talletusta ei käytetä asunnon hankinnan rahoitukseen.

ASP-lain mukainen asuntosäästösopimus purkautuu, jos henkilö nostaa tililtä varoja tai korkoa ennen kuin kauppakirja on allekirjoitettu tai hankkii asunnon liian aikaisin. Tällöin kyseessä on muu talletus ja sille maksettava korko. ASP-talletustilin korko on siten veronalaista, jos ASP-talletusta ei käytetä lainkaan asunnon ostoon ASP-ehtojen mukaisesti, vaan talletus nostetaan. Korkotulon lähdevero peritään talletukselle talletusaikana kertyneistä koroista (myös talletusaikana pääomaan lisätyistä koroista), kun ne maksetaan talletusta nostettaessa.

4.3 Korkoavustus

Valtion varoista maksettu opintotukilain (65/1994) mukainen korkoavustus on tuloverotuksessa verovapaa tulo (TVL 92 §:n 14 kohta).

4.4 Valtiolta tai kunnalta saatu korkotuki

Valtiolta, kunnalta tai muulta julkisyhteisöltä käypää alempana korkona saatu korkotuki ei ole tuloverotuksessa veronalaista tuloa (TVL 53 §:n 6 kohta). Korkotuki maksetaan suoraan pankille tai muulle velkojalle.

Jos esimerkiksi kunta maksaa rahana korkotukea, jonka tuensaaja voi käyttää mihin tahansa, tukea pidetään kuitenkin verovelvollisen ansiotulona (KVL 108/1993).

4.5 Korko elatusavusta

Veronalaista tuloa ei ole korko sellaisesta elatusavusta, joka on vahvistettu suoritettavaksi lapsen elatuksesta annetun lain (704/1975) nojalla (TVL 33 §:n 3 momentti).

5 Vuosi-ilmoituksen antamiseen liittyviä linkkejä

Tähän on koottu linkkejä Verohallinnon vuosi-ilmoituksen antamista koskeviin ohjeisiin:

johtava veroasiantuntija Tero Määttä

ylitarkastaja Petri Manninen

Sivu on viimeksi päivitetty 11.5.2023