Työnantajan ja vakuutetun sairausvakuutusmaksu

Tässä ohjeessa käsitellään vakuutetun sairausvakuutusmaksua ja työnantajan sairausvakuutusmaksua verotuksessa. Ohje on tarkoitettu sekä vakuutettujen että työnantajien käyttöön.  

Ohjeeseen on päivitetty vuoden 2022 maksuprosentit sekä tehty eräitä teknisluonteisia tarkistuksia. Päivitetyssä ohjeessa on huomioitu sairausvakuutuslakiin perhevapaauudistuksen (HE 129/2021) myötä 1.8.2022 voimaan tulevat muutokset sekä tuloverolakiin vuonna 2021 lisättyjen johtopaikkasäännösten vaikutukset ulkomaisen työnantajan sairausvakuutusmaksuvelvoitteisiin.

Ohjeeseen on lisätty ohjeistusta koskien apurahansaajan päivärahamaksuvelvoitteita (luku 3.3.3), minkä lisäksi työnantajan sairausvakuutusmaksun palautusmenettelyä sekä työnantajan sairausvakuutusmaksuvelvollisuuksia ja niiden laiminlyöntien seuraamuksia käsitteleviä lukuja (4.5.3 ja 4.6) on täsmennetty. Ohjeen esimerkissä 3 on korjattu vakuutetun sairaanhoitomaksun määräytymisperustetta ja luvussa 4.2.1 on täsmennetty ulkomailla työskentelevän YEL- tai MYEL-vakuuttamisvelvollisen henkilön työnantajan sairausvakuutusmaksun perustetta. Muita merkittäviä sisällöllisiä muutoksia ohjeeseen ei ole tehty, eikä muutoksilla ole vaikutusta vallitsevaan verotuskäytäntöön.

Ohjeen rakennetta on muutettu siten, että vakuutetun sairausvakuutusmaksun määräämistä, maksamista ja ilmoittamista käsitelleet luvut 3.5.1 (Ennakkoperintä) ja 3.5.2 (Maksaminen) on yhdistetty uudeksi luvuksi 3.5.1 (Maksun määrääminen ja maksaminen). Vastaavasti työnantajan sairausvakuutusmaksun ilmoittamis- ja oikaisumenettelyihin liittyneet luvut 4.6 (Maksun määrääminen, maksaminen, ilmoittaminen ja oikaisu) ja 4.7 (Maksun tai ilmoittamisen laiminlyönti) on yhdistetty uudeksi luvuksi 4.6 (Maksun maksaminen, ilmoittaminen, määrääminen ja oikaisu).

Työnantajan sairausvakuutusmaksun maksuvelvollisuutta koskeva luku 4.1 (Maksuvelvollinen työnantaja) on jaettu kolmeen uuteen alalukuun maksajatyypeittäin. Urheilutulon rahastointia koskeva osio on siirretty luvusta 4.6 lukuun 4.2.1, jossa muutoinkin käsitellään urheilijan palkasta maksettavaksi tulevaa työnantajan sairausvakuutusmaksua. Lisäksi ohjeeseen on tehty lukuisia vähäisempiä rakenteellisia ja terminologisia muutoksia, joiden tarkoituksena on selkeyttää ohjetta ja parantaa sen luettavuutta.

Verohallinnon uudessa ohjeessa Sairausvakuutusmaksut kansainvälisissä työskentelytilanteissa käsitellään Suomesta ulkomaille lähetetyn työntekijän sekä ulkomailta Suomeen saapuvan työntekijän sairausvakuutusmaksuja. Kansainvälisen työskentelyn sairausvakuuttamiseen liittyviä osioita on poistettu tästä ohjeesta. 

Kotitaloustyönantajien sairausvakuutusmaksuja käsitellään tarkemmin ohjeessa Kotitalous työn teettäjänä. Laskutuspalveluyritysten käyttäjien saamista suorituksista maksettavia sairausvakuutusmaksuja puolestaan käsitellään ohjeessa Laskutuspalveluyritysten ja niiden käyttäjien verotuskysymyksiä.

1 Johdanto

1.1 Sairausvakuuttamista koskeva lainsäädäntö

Sairausvakuutuksesta säädetään sairasvakuutuslaissa (1224/2004, SVL). Sairausvakuutuslailla turvataan vakuutetun oikeus korvaukseen tarpeellisista sairauden hoidon aiheuttamista kustannuksista ja lyhytaikaisen työkyvyttömyyden sekä raskauden ja lapsen hoidon aiheuttamasta ansionmenetyksestä (SVL 1:1). Sairausvakuutus onkin keskeinen osa sosiaaliturvaa.

Kansallisen lainsäädännön lisäksi EU-jäsenvaltioiden välillä liikkuvien tai toisessa EU-jäsenvaltiossa työskentelevien henkilöiden sosiaaliturvaan vaikuttaa EU-lainsäädäntö. EU-asetusten määräykset syrjäyttävät niiden kanssa ristiriidassa olevat kansallisen lain säännökset. Keskeisimmät sosiaaliturvaan liittyvät asetukset ovat:

• Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 883/2004 sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta (perusasetus) ja sen täytäntöönpanoasetus (EY) N:o 987/2009
• neuvoston asetus (ETY) N:o 1408/71 sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä (sosiaaliturva-asetus).

Sosiaalietuuksien rahoittamiseksi kerättävien sosiaalivakuutusmaksujen määräytymiseen vaikuttavat kansallisen lainsäädännön ja EU-lainsäädännön lisäksi myös Suomen solmimat kansainväliset sosiaaliturvaa koskevat sopimukset. Sosiaaliturvan määräytymistä kansainvälisissä tilanteissa käsitellään tarkemmin Verohallinnon ohjeissa Sairausvakuutusmaksut kansainvälisissä työskentelytilanteissa ja Eläketulojen verotus kansainvälisissä tilanteissa.

1.2 Sairausvakuutuksen rahoitus

Sairausvakuutuksen rahoituksesta säädetään sairausvakuutuslain 18 luvussa. Sairausvakuutuksen rahoitus on jaettu kahteen osaan: sairaanhoitovakuutuksen rahoitukseen ja työtulovakuutuksen rahoitukseen.

Sairaanhoitovakuutukseen perustuen vakuutettu on oikeutettu saamaan sairausvakuutuslain mukaisia sairaanhoitoetuuksia ja eräitä kustannusten korvauksia. Sairaanhoitovakuutuksen rahoitukseen osallistuvat sekä vakuutetut että valtio (katso tarkemmin SVL 18:9–10). Vakuutetut osallistuvat sairaanhoitovakuutuksen rahoitukseen maksamalla saamansa kunnallisverotuksessa verotettavan ansiotulon perusteella sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksua (katso luvut 3.1, 3.2.1 ja 3.3.2). Valtio rahoittaa yksin EU-maihin maksettavat sairaanhoidon kustannusten nettokorvaukset sekä vakuutetuille maksettavat korvaukset covid-19-taudilta suojaavien rokotteiden rokottamistoimenpiteistä aiheutuvista kustannuksista.

Työtulovakuutuksesta rahoitetaan sellaiset sairausvakuutus- ja kuntoutusetuudet, joiden suuruus määräytyy palkkatulon tai yrittäjätulon perusteella, ja jotka liittyvät kiinteästi työsuhteeseen tai yrittäjyyteen. Työtulovakuutuksen rahoittamiseen osallistuvat työnantajat, palkansaajat ja yrittäjät sekä eräiden kulujen osalta valtio (katso tarkemmin SVL 18:12–13 ja SVL 18:21–22). Työnantajat osallistuvat työtulovakuutuksen rahoitukseen maksamalla palkkojen perusteella työnantajan sairausvakuutusmaksua (katso luvut 2.3 ja 4). Palkansaajat ja yrittäjät osallistuvat työtulovakuutuksen rahoitukseen maksamalla saamansa veronalaisen palkkatulon ja yrittäjätulon perusteella sairausvakuutuksen päivärahamaksua (katso luvut 3.1, 3.2.2 ja 3.3.3).

Yrittäjän eläkelain (1272/2006, YEL) mukaisesti vakuutetuilta yrittäjiltä peritään myös niin sanottua yrittäjän lisärahoitusosuutta, jolla rahoitetaan näille YEL-vakuutetuille yrittäjille maksettavat sairauspäivärahan eräät omavastuuajan korvaukset. Yrittäjien sairausvakuutusmaksuja käsitellään tarkemmin luvussa 3.3.

Verohallinto kerää vakuutetun ja työnantajan sairausvakuutusmaksut sekä tilittää maksuista kertyvät varat Kansaneläkelaitokselle (Kelalle). Kela ratkaisee vakuutettujen oikeudet sairausvakuutuslain mukaisten etujen saamiseen itsenäisesti ja riippumatta siitä, onko vastaavat maksut maksettu Verohallinnolle. Lisätietoja sairausvakuutusetuuksista saa Kansaneläkelaitokselta.

Sairausvakuutusmaksuja lukuun ottamatta Verohallinto ei ole toimivaltainen antamaan ohjeistusta sosiaalivakuutusmaksuihin liittyvissä asioissa.

1.3 Sairausvakuutusmaksujen vuosittainen tarkistaminen

Sairausvakuutusmaksut ovat veronluonteisia maksuja, joiden tarkistamisperusteista säädetään sairausvakuutuslaissa. Sairausvakuutusmaksujen maksuprosenttien suuruudesta säädetään vuosittain annettavassa valtioneuvoston asetuksessa (SVL 18:23–24). Vuoden 2022 maksuprosenteista on säädetty valtioneuvoston asetuksessa sairausvakuutusmaksujen maksuprosenteista vuonna 2022 (1016/2021, VNA).

Sairausvakuutusmaksujen maksuprosentteja käsitellään tarkemmin luvuissa 3.2.3, 3.3.4 ja 4.4. Seuraavassa taulukossa on yhteenvetona esitetty vakuutetun sairausvakuutusmaksun ja työnantajan sairausvakuutusmaksun prosenttimäärät vuosina 2019–2022.

Vakuutetun sairausvakuutusmaksun ja työnantajan sairausvakuutusmaksun prosenttimäärät vuosina 2019–2022

Vuosi	Pvr-maksu %	YEL-yrittäjän pvr-maksun korotus %	Sh-maksu %	Korotettu sh-maksu %	Työnantajan sava-maksu %
2019	1,54*	0,23	0,00	1,61	0,77
2020	1,18**	0,15	0,68	1,65	1,34
2021	1,36***	0,19	0,68	1,65	1,53
2022	1,18****	0,14	0,53	1,50	1,34
	*Jos palkka- ja työtulo on 14 282 euroa tai enemmän, muutoin 0,00 %
	**Jos palkka- ja yrittäjätulo on 14 574 euroa tai enemmän, muutoin 0,00 %
	***Jos palkka- ja yrittäjätulo on 14 766 euroa tai enemmän, muutoin 0,00 %
	****Jos palkka- ja yrittäjätulo on 15 128 euroa tai enemmän, muutoin 0,00 %

2 Vakuutusmaksuvelvolliset

2.1 Sairausvakuutuslain mukaan vakuutetut

Sairausvakuutuslain soveltamisalasta säädetään SVL 1 luvun 2 §:ssä. Kyseisen pykälän mukaan sairausvakuuttaminen Suomessa määräytyy pitkälti asumisperusteisesta sosiaaliturvasta rajat ylittävissä tilanteissa annetun lain (16/2019) mukaisen asumisen perusteella.

Sairausvakuuttaminen Suomessa perustuu joko asumiseen, työskentelyyn, yritystoiminnan harjoittamiseen tai perheenjäsenyyteen. Sosiaaliturvalainsäädännön mukainen Suomessa asuminen voi siten erota tuloverolain (1535/1992, TVL) tai verosopimusten mukaisesta asumisesta. Päätökset Suomen sosiaaliturvaan kuulumisesta tekee Kansaneläkelaitos (Kela) tai eräissä tilanteissa Eläketurvakeskus (ETK). Lue lisää sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisesta Kansaneläkelaitoksen sivulta.

Eräissä tilanteissa henkilön on mahdollista pysyä asumisperusteisen sosiaaliturvan piirissä, vaikka hän oleskelee ulkomailla. Verohallinnon ohjeessa Sairausvakuutusmaksut kansainvälisissä työskentelytilanteissa on yksityiskohtaisemmin käsitelty sairausvakuuttamista tilanteissa, joissa työntekijä saapuu ulkomailta Suomeen tai lähtee Suomesta ulkomaille työskentelemään.

Suomessa sairausvakuutettuna olemisella on keskeinen merkitys paitsi sairausvakuutusetuuksien saamisen myös näiden etuuksien rahoittamiseksi kerättävien sairausvakuutusmaksujen maksuvelvollisuuden kannalta. Jos palkkaa, eläkettä, etuutta tai muuta ansiotuloa saava henkilö on sairausvakuutettu Suomessa, hän on lähtökohtaisesti velvollinen suorittamaan näistä tuloistaan vakuutetun sairausvakuutusmaksua. Vastaavasti työnantaja on velvollinen maksamaan työnantajan sairausvakuutusmaksua ainoastaan sellaisten sairausvakuutusmaksun alaisten palkkojen perusteella, jotka se maksaa Suomessa sairausvakuutetuille työntekijöille.

2.2 Ulkomailla asuvat eläkkeensaajat

Velvollisuus maksaa sairausvakuutuksen vakuutusmaksuja perustuu lähtökohtaisesti henkilön asemaan sairausvakuutuslain mukaisesti vakuutettuna. Poikkeuksen tähän muodostavat ulkomailla EU/ETA-alueella, Sveitsissä tai Iso-Britanniassa asuvat eläkkeensaajat tietyin edellytyksin ja siltä osin kuin on kyse sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksusta (SVL 18:6). Sairaanhoitomaksun määräämistä Suomesta ulkomaille maksettavista eläkkeistä käsitellään tarkemmin luvussa 3.4.3 sekä Verohallinnon ohjeessa Eläketulojen verotus kansainvälisissä tilanteissa.

2.3 Työnantajat

Työnantajat osallistuvat työtulovakuutuksesta maksettavien sairausvakuutusetuuksien rahoittamiseen maksamalla työnantajan sairausvakuutusmaksua (SVL 18:7 ja 18:12). Työnantajan sairausvakuutusmaksusta säädetään laissa työnantajan sairausvakuutusmaksusta (771/2016, TaSavaL). Työnantajan sairausvakuutusmaksua käsitellään tarkemmin luvussa 4.

3 Vakuutetun sairausvakuutusmaksu

3.1 Yleistä vakuutetun sairausvakuutusmaksusta

Sairausvakuutuslain mukaan Suomessa vakuutetut henkilöt osallistuvat sairausvakuutuslaissa mainittujen etuuksien rahoittamiseen maksamalla saamansa veronalaisen ansiotulon perusteella vakuutetun sairausvakuutusmaksua. Lähtökohtaisesti kaikki Suomessa sairausvakuutuslain mukaan vakuutetut ovat velvollisia suorittamaan vakuutetun sairausvakuutusmaksun siten kuin sairausvakuutuslaissa säädetään (SVL 18:5.1)

Vakuutetulle ei määrätä sairausvakuutusmaksua tämän kuolinvuodelta (SVL 18:5.3). Sairausvakuutusmaksua ei määrätä myöskään, jos Suomea sitova kansainvälinen sosiaaliturvasopimus tai EU-lainsäädäntö estää maksun määräämisen.

Vakuutetun sairausvakuutusmaksu muodostuu sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksusta ja sairausvakuutuksen päivärahamaksusta (SVL 18:4). Näillä maksuilla on erilainen rahoituspohja (katso luku 1.2) ja eri peruste (katso luvut 3.2–3.3). Kansainvälisiin tilanteisiin liittyviä erityisiä maksuperusteita käsitellään luvussa 3.4.

3.2 Palkan- ja etuudensaajan sairausvakuutusmaksu

3.2.1 Sairaanhoitomaksun maksuperuste

Sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksu peritään kaikilta vakuutetuilta riippumatta vakuutetun iästä. Lähtökohtaisesti palkan- ja etuudensaajan sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksu määrätään vakuutetun kunnallisverotuksen verotettavan tulon perusteella (SVL 18:14.1). Sairaanhoitomaksun pääsääntöisenä maksuperusteena ovat siten kaikki vakuutetun saamat tulot, joita verotetaan kunnallisverotuksessa, eli palkka-, eläke-, etuus- ja muut ansiotulot. Eläke- ja etuustuloista sairaanhoitomaksu määrätään korotettuna. Sairaanhoitomaksun määrää käsitellään tarkemmin luvussa 3.2.3.

3.2.2 Päivärahamaksun maksuperuste

3.2.2.1 Palkkatulo

Sairausvakuutuksen päivärahamaksu peritään vain palkansaajilta ja yrittäjiltä. Päivärahamaksua ei siis peritä esimerkiksi eläketulosta. Vakuutetun velvollisuus maksaa päivärahamaksua alkaa 16 vuoden iän täyttämistä seuraavan kalenterikuukauden alusta ja päättyy sen kalenterikuukauden jälkeen, jona vakuutettu täyttää 68 vuotta (SVL 18:5.2). Päivärahamaksua ei siten määrätä alle 16-vuotiaalle eikä 68 vuotta täyttäneelle. Päivärahamaksua ei määrätä myöskään silloin, jos vakuutetun vuotuisen palkka- ja yrittäjätulon määrä alittaa tietyn erikseen säädetyn eurorajan (15 128 euroa vuonna 2022; katso tarkemmin luku 3.2.3).

Lähtökohtaisesti sairausvakuutuksen päivärahamaksu määrätään vakuutetun veronalaisen palkkatulon ja yrittäjätulon perusteella (SVL 18:15.1). Päivärahamaksun perusteena olevaa veronalaista palkkatuloa on sairausvakuutuslaissa määritelty palkkatulo, joka sisältyy SVL 11 luvun 2 §:ssä määriteltyyn päivärahaetuuden perusteena olevaan vuosituloon.  

Päivärahamaksun perusteena olevasta palkkatulosta säädetään SVL 11 luvun 3 §:n 2–5 momenteissa (SVL 18:15.2). Palkkatuloa on:

• ennakkoperintälain (1118/1996, EPL) 13 §:ssä tarkoitettu ennakonpidätyksen alainen palkka, palkkio ja korvaus
• urheilijan palkkio
• rajoitetusti verovelvollisen tulon verottamisesta annetun lain (627/1978, LähdeVL) 4 §:ssä tarkoitettu palkka ja mainitun lain 3 §:ssä tarkoitettu esiintyvän taiteilijan sekä urheilijan henkilökohtainen korvaus
• tuloverolain (1535/1992, TVL) 77 §:ssä tarkoitetusta ulkomaantyöskentelystä saatu EPL 13 §:ssä tarkoitettu ennakonpidätyksen alainen palkka
• vakuutuskassalaissa (948/2021) tarkoitetun sairauskassan maksama täydennyspäiväraha
• työsuhteessa saadut palvelurahat
• 1.1.2021 alkaen myös sellainen työstä suoritettava vastike, joka maksetaan TVL 33 b §:n 3 momentissa tarkoitettuna työpanokseen perustuvana osinkona.

Päivärahamaksun perusteena olevaa palkkatuloa laskettaessa kunnan eläinlääkärin tulona huomioidaan palkan lisäksi eläinlääkärin eläimen omistajilta tai haltijoilta periminä eläinlääkintähuoltolain (765/2009) 19 §:ssä tarkoitettuina palkkioina mainitun lain 7 §:ssä tarkoitetun kunnan toimielimen vuosittain vahvistama rahamäärä (SVL 11:3.5). Kyse on laskennallisista palkkioista, jotka kunnan toimielin määrittää - ei siis todellisista eläinlääkärin asiakkailta perimistä palkkioista.

Päivärahaetuuden perusteena olevaan vuosituloon luettavaa palkkatuloa ovat siis lähtökohtaisesti kaikki työ- tai virkasuhteessa saadut palkat, luontoisedut, provisiot, bonukset ja lisät. Työ- tai virkasuhteessa saatavan palkan käsite on kuitenkin sairausvakuutuslaissa suppeampi kuin ennakkoperintälaissa.

3.2.2.2 Palkkatuloon kuulumattomat erät

Sairausvakuutuslain 11 luvun 3 §:n 3 momentissa on erikseen säädetty eristä, joita ei pidetä sairausvakuutuksen päivärahamaksun perusteena olevana palkkatulona ja joista ei makseta sairausvakuutuksen päivärahaa. Kyseisiä eriä ei pidetä työntekijän tekemästä työstä sovittuna vastikkeena, vaikka ne olisi saatu työsuhteessa tai työsuhteen perusteella. Myöskään erien veronalaisuudella ei ole merkitystä päivärahamaksun maksuperusteen määrittelemisessä.

Sairausvakuutuslain säännöstä päivärahamaksun perusteeseen kuulumattomista eristä (SVL 11:3.3) on pidettävä tyhjentävänä ja sitä on poikkeussäännöksenä tulkittava suppeasti. Säännöksen mukaan päivärahamaksun maksuperusteeseen eivät kuulu:

1. Työnantajalta saatu henkilökuntaetu (katso Verohallinnon ohje Henkilökuntaedut verotuksessa).
2. Korkoetu työsuhteen perusteella saadusta lainasta.
3. Etu työsuhteeseen perustuvasta oikeudesta merkitä yhteisön osakkeita tai osuuksia käypää alempaan hintaan (henkilöstöannista saatu etu), jos etu on henkilöstön enemmistön käytettävissä (katso Verohallinnon ohje Työsuhteeseen perustuvan osakeannin verotus).
4. TVL 66 §:n 3 momentissa tarkoitettu työsuhdeoption käyttämisestä syntyvä etu tai sellainen työsuhteeseen perustuva suoritus, joka määräytyy yhtiön osakkeen arvon muutoksen perusteella. Lisäksi edellytetään, ettei työsuhdeoptiolla merkittävän osakkeen sovittu merkintähinta olennaisesti alita osakkeen käypää arvoa työsuhdeoption antamishetkellä ja tällaista työsuhdeoptiota käytetä vuoden kuluessa työsuhdeoption antamisesta. Kyse ei myöskään voi olla sellaisesta palkkiosta, jota 5 kohdan perusteella pidetään vastikkeena työstä. (katso Verohallinnon ohje Työsuhdeoptioiden verotus.)
5. Palkkio, joka annetaan työnantajayhtiön tai sen kanssa samaan konserniin tai muuhun vastaavaan taloudelliseen yhteenliittymään kuuluvan yhtiön viranomaisen valvonnan alaisella säännellyllä markkinalla tai viranomaisen valvonnan alaisessa monenkeskisessä kaupankäyntijärjestelmässä noteerattuina osakkeina, sijoitustalletuksena tai muulla vastaavalla tavalla, taikka osakkeiden sijasta osin tai kokonaan rahana. Edellytyksenä on, että tällaisen palkkiona saatavan edun arvo riippuu kyseisten osakkeiden arvon kehityksestä vähintään vuoden ajan palkkion lupaamisen ja antamisen välisenä aikana. (katso Verohallinnon ohje Työsuhdeoptioiden verotus.)
6. Työsopimuslain (55/2001) 2 luvun 14 §:n 1 momentissa tarkoitettu odotusajan palkka (katso Verohallinnon ohje Työsuhteen päättymiseen liittyvien suoritusten verotus).
7. Työsopimuksen tai virkasuhteen päättämisestä maksettava korvaus ja muu vahingonkorvaus (katso Verohallinnon ohje Työsuhteen päättymiseen liittyvien suoritusten verotus).
8. Työ- tai virkasuhteeseen perustumattomat luento- ja esitelmäpalkkiot, kokouspalkkiot ja hallintoelimen jäsenyydestä saadut palkkiot, jos palkkion perusteella ei henkilöön sovellettavien työeläkelakien mukaan tarvitse maksaa työntekijän eläkemaksua (katso Verohallinnon ohje Hallintoelimen jäsenen ja toimitusjohtajan palkkion verotus).  Luento-, esitelmä- ja kokouspalkkion perusteella ei siten tarvitse maksaa päivärahamaksua silloin, kun työ- tai virkasuhdetta ei ole ja eläkevakuutusmaksun suorittaminen on eläkelakien mukaan vapaaehtoista.
   Palkkion maksajaan työ- tai virkasuhteessa olevalle henkilölle maksetun luento-, esitelmä- ja kokouspalkkion perusteella on aina suoritettava päivärahamaksu. Tällöin merkitystä ei ole sillä, onko palkkiosta maksettava eläkevakuutusmaksu.
9. Henkilöstörahastolaissa (934/2010, HRL) tarkoitetut henkilöstörahastoerät ja niiden lisäosat, jotka on siirretty henkilöstörahastoon, tai henkilöstörahastosta nostettu rahasto-osuus (katso Verohallinnon ohje Henkilöstörahastosta saatavien tulojen verotus).
10. Henkilöstörahastolaissa tarkoitetut henkilöstörahastoerät ja niiden lisäosat, jotka on nostettu HRL 37 §:n perusteella käteisenä rahaston sääntöjen mukaan määräytyvänä palkkiona. Lisäksi edellytetään, että erä on määräytynyt yrityksen kannattavuutta ja muita toiminnan tehokkuutta mittaavien tekijöiden perusteella tai viraston taikka kunnan soveltaman tulospalkkiojärjestelmän mukaisesti. (katso Verohallinnon ohje Henkilöstörahastosta saatavien tulojen verotus.)
11. Yhtiökokouksen päätöksen perusteella työntekijälle voitonjakona tai käteisenä voittopalkkiona maksettavat erät edellyttäen, että:
    • käteinen voittopalkkio maksetaan koko henkilöstölle eikä sillä pyritä korvaamaan työehtosopimuksen tai työsopimuksen edellyttämää palkkausjärjestelmää
    • käteisen palkkion määräytymisperusteet ovat 10 kohdan ja HRL 2 §:n 2 ja 3 kohdan mukaiset (katso Verohallinnon ohje Henkilöstörahastosta saatavien tulojen verotus)
    • yhtiön vapaan pääoman määrä on suurempi kuin yhtiökokouksessa päätettävän käteisen voittopalkkion ja osakkeenomistajille maksettavien osinkojen yhteismäärä
    • voittopalkkion maksamisesta ei ole tehty työnantajaa velvoittavaa sopimusta
    • omistajat tekevät sitovan päätöksen käteisen voittopalkkion maksamisesta yhtiökokouksessa tilikauden päätyttyä ja voittopalkkiot maksetaan tämän jälkeen
    • asia käsitellään yhteistoiminnasta yrityksissä annetun lain (1333/2021) mukaisella tai muulla vastaavalla tavalla.
12. Yhtiön osakkaan nostama voitto-osuus tai osinko, ellei kyse ole TVL 33 b §:n 3 momentissa säädetystä työpanososingosta.

3.2.3 Maksujen suuruus

Sairausvakuutusmaksujen maksuprosentit vuodelle 2022 on vahvistettu vuotuisella valtioneuvoston asetuksella (1016/2021, VNA). Vakuutetuilta vuonna 2022 perittävä sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksu on 0,53 prosenttia kunnallisverotuksessa verotettavasta ansiotulosta ja muusta sairausvakuutuslaissa tarkoitetusta maksuperusteesta (VNA 1 §:n 1 momentti).

Sairaanhoitomaksu määrätään korotettuna sellaisista tuloista, joista ei makseta sairausvakuutuksen päivärahamaksua (SVL 18:20.3). Korotettua sairaanhoitomaksua maksetaan muun muassa eläke- ja etuustuloista, sillä ne eivät ole päivärahamaksun perusteena olevaa palkka- tai yrittäjätuloa. Myös alle 16- ja yli 68-vuotias maksavat korotettua sairaanhoitomaksua, koska he eivät ole velvollisia maksamaan tuloistaan päivärahamaksua.

Vuonna 2022 korotettu sairaanhoitomaksu on 1,50 prosenttia (VNA 1 §:n 2 momentti).   Korotettu sairaanhoitomaksu määrätään kunnallisverotuksessa verotettavan ansiotulon ja päivärahamaksun perusteena olevan tulon erotuksesta (SVL 18:20.4). Jos päivärahamaksun maksuperuste on yhtä suuri tai suurempi kuin sairaanhoitomaksun maksuperuste, korotettua sairaanhoitomaksua ei peritä.

Palkansaajalta ja yrittäjältä vuonna 2022 perittävä sairausvakuutuksen päivärahamaksu on 1,18 prosenttia palkkatulosta, yrittäjätulosta ja muusta sairausvakuutuslaissa tarkoitetusta päivärahamaksun maksuperusteesta. Päivärahamaksua ei kuitenkaan peritä lainkaan sellaisilta palkansaajilta ja yrittäjiltä, joiden vuotuisen palkka- ja yrittäjätulon yhteismäärä alittaa 15 128 euroa (SVL 18:15.3; VNA 2 §:n 1 momentti). Jos palkka- ja yrittäjätulon yhteismäärä on 15 128 euroa vuodessa tai enemmän, päivärahamaksu peritään myös rajan alittavasta tulonosasta.

Ulkomaantyötulosta toimitetaan niin sanottu minipidätys vakuutetun sairausvakuutusmaksun perimiseksi. Jos Suomessa vakuutetun henkilön ulkomaantyötulo tai vakuutuspalkka vuonna 2022 on vähintään 15 128 euroa vuodessa, minipidätys palkasta toimitetaan 1,71 prosentin suuruisena. Jos ulkomaantyötulo tai vakuutuspalkka on alle 15 128 euroa vuodessa, minipidätys toimitetaan 0,53 prosentin suuruisena. (Verohallinnon päätös ennakonpidätyksen toimittamistavoista ja määrästä 3 a §, VH/5443/00.01.00/2021.)

3.3 Yrittäjän ja apurahansaajan sairausvakuutusmaksu

3.3.1 Yleistä yrittäjien ja apurahansaajien vakuuttamisesta

Yrittäjät ovat tietyin edellytyksin velvollisia vakuuttamaan itsensä yrittäjän eläkelain (1272/2006, YEL) mukaisesti työeläkeyhtiössä tai eläkekassassa. Vastaavalla tavalla maatalousyrittäjät voivat olla velvollisia vakuuttamaan itsensä maatalousyrittäjän eläkelain (1280/2006, MYEL) mukaisesti Maatalousyrittäjien eläkelaitoksessa. Lisäksi Suomessa asuvat ja Suomesta myönnetyn apurahan turvin työskentelevät apurahansaajat ovat määrätyissä tilanteissa velvollisia vakuuttamaan itsensä maatalousyrittäjien eläkelain mukaisesti.

Yrittäjän vakuuttaessa itsensä yrittäjän eläkelain mukaan eläkelaitos vahvistaa yrittäjälle tämän työpanosta vastaavan vuotuisen YEL-työtulon. Eläkelaitos vahvistaa YEL-työtulon Eläketurvakeskuksen antamien soveltamisohjeiden (Työeläkelakipalvelun työtulo-opas) mukaisesti huomioiden yrittäjän hakemuksessaan antamat tiedot ja yrittäjän toimintaolosuhteet.

Maatalousyrittäjien eläkelaitos puolestaan vahvistaa maatalousyrittäjälle vuotuisen MYEL-työtulon, joka kuvaa maatalousyrittäjän tilallaan tekemän työpanoksen arvoa. Tämän lisäksi Maatalousyrittäjien eläkelaitos vahvistaa MYEL:n mukaan vakuutetuille apurahansaajille vuotuisen MYEL-työtulon apurahalla työskentelyn ajaksi. Maatalousyrittäjien eläkelain mukaan vakuutettujen apurahansaajien sairaanhoito- ja päivärahamaksu määräytyvät samoin kuin kyseisen lain mukaan vakuutettujen maatalousyrittäjien.

Verohallinto saa eläkevakuutuslaitoksilta vuosittain tiedot yrittäjien, maatalousyrittäjien ja apurahansaajien vahvistettujen YEL- ja MYEL-työtulojen määristä. Lisätietoja eläkevakuuttamiseen liittyvistä velvollisuuksista sekä työtulon vahvistamisesta eri tilanteissa saa tarvittaessa eläkevakuutusyhtiöiltä, Maatalousyrittäjien eläkelaitokselta (Mela) ja Eläketurvakeskuksesta (ETK). 

3.3.2 Sairaanhoitomaksun maksuperuste

Sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksu peritään kaikilta vakuutetuilta riippumatta vakuutetun iästä. Lähtökohtaisesti sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksu määrätään vakuutetun kunnallisverotuksessa verotettavan tulon perusteella (SVL 18:14.1). Vahvistettu YEL- tai MYEL-työtulo korvaa kuitenkin sairaanhoitomaksua määrättäessä henkilön yritystoiminnasta saamat ansiotulot.

Sairausvakuutuslain 18 luvun 14 §:n 2 momentin mukaan kunkin vuoden vahvistettua YEL- tai MYEL-työtuloa käytetään YEL:n ja MYEL:n nojalla vakuutettujen sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksun perusteena siltä osin kuin tämä työtulo korvaa:

• verotusyhtymän tai elinkeinoyhtymän osakkaan tai hänen perheenjäsenensä yhtymästä saaman palkan
• perheenjäsenen tai kuolinpesän osakkaan yritystoiminnasta tai maataloudesta saaman palkan
• osake- tai muusta yhtiöstä saadun palkan sellaisen työntekijän osalta, jota ei pidetä mainittuun yhtiöön työsuhteessa olevana
• omasta yrityksestä saadun työkorvauksen ja käyttökorvauksen
• elinkeinotoiminnasta tai maataloudesta saadun ansiotulo-osuuden
• verotusyhtymän tai elinkeinoyhtymän osakkaan saaman ansiotulo-osuuden
• porotalouden ansiotulon
• hankintatyön arvon
• osakkaan yhtiöstä saaman osingon ja osuuden- tai osakkeenomistajan osuuskunnasta saaman ylijäämän ansiotulo-osuuden sekä peitellyn osingon sellaisen työntekijän osalta, jota ei pidetä mainittuun yhtiöön tai osuuskuntaan työsuhteessa olevana
• apurahan.

Yrittäjän, maatalousyrittäjän ja apurahansaajan sairaanhoitomaksua määrättäessä noudatetaan soveltuvin osin, mitä kunnallisverotuksessa verotettavan tulon laskemisesta säädetään. Siten esimerkiksi kunnallisverotuksessa tehtävä ansiotulovähennys lasketaan ansiotuloa korvaavan työtulon perusteella. Lopputuloksena on kunnallisverotuksessa verotettavan tulon tapaan laskettu tulo, jossa tuloina on käytetty vahvistettua työtuloa korvattujen tulojen tilalla. Sairaanhoitomaksua määrättäessä ei kuitenkaan vähennetä YEL:n tai MYEL:n nojalla maksettua vakuutusmaksua (SVL 18:14.3).

3.3.3 Päivärahamaksun maksuperuste

Yrittäjiltä peritään myös sairausvakuutuksen päivärahamaksu. Vakuutetun velvollisuus maksaa päivärahamaksua alkaa 16 vuoden iän täyttämistä seuraavan kalenterikuukauden alusta ja päättyy sen kalenterikuukauden jälkeen, jona vakuutettu täyttää 68 vuotta (SVL 18:5.2). Päivärahamaksua ei siten määrätä alle 16-vuotiaalle eikä 68 vuotta täyttäneelle.

Lähtökohtaisesti sairausvakuutuksen päivärahamaksu määrätään vakuutetun veronalaisen palkkatulon ja yrittäjätulon perusteella. Vuoden 2020 alusta lähtien päivärahamaksun perusteena olevaa yrittäjätuloa on vain vahvistettu YEL- ja MYEL-työtulo (SVL 18:15 ja SVL 11:4.1). Jos yrittäjällä on tuloja yrittäjätoiminnasta, mutta hän ei ole ottanut YEL- tai MYEL -vakuutusta, hänellä ei ole päivärahamaksun perusteeksi tulevaa vahvistettua työtuloa.   

Jos yrittäjä on yrittäjän eläkelain mukaan vakuutettu, tältä peritään päivärahamaksun lisäksi niin sanottu yrittäjän lisärahoitusosuus, eli päivärahamaksu YEL-työtulosta määrätään korotettuna (SVL 18:13.6). Koska YEL:n mukaan vakuutetuilla yrittäjillä on lyhyempi sairausvakuutuslain mukainen omavastuuaika kuin palkansaajilla, heiltä peritään korotettua sairausvakuutuksen päivärahamaksua tiettyjen omavastuuajalta maksettavien sairauspäivärahakorvausten rahoittamiseksi (SVL 8:10). Sen sijaan MYEL-työtulosta ei määrätä korotettua päivärahamaksua.

Jos apurahansaaja on eläkevakuutettu MYEL:n mukaisesti, määrätään tälle sairausvakuutuksen päivärahamaksu vastaavasti kuin maatalousyrittäjälle, sillä apurahaa korvaava vahvistettu MYEL-työtulo kuuluu päivärahamaksun maksuperusteeseen. Muilta kuin MYEL-vakuutetuilta apurahansaajilta ei peritä päivärahamaksua, sillä apuraha itsessään ei ole päivärahamaksun maksuperusteeseen kuuluvaa palkka- tai yrittäjätuloa.

3.3.4 Maksujen suuruus

Yrittäjiltä ja apurahansaajilta perittävien vakuutetun sairausvakuutusmaksujen maksuprosentit ovat samat kuin palkansaajilla. Vuoden 2022 maksuprosentit on vahvistettu valtioneuvoston vuotuisella asetuksella (1016/2021, VNA).

Vakuutetuilta vuonna 2022 perittävä sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksu on 0,53 prosenttia kunnallisverotuksessa verotettavasta ansiotulosta ja muusta sairausvakuutuslaissa tarkoitetusta maksuperusteesta (VNA 1 §:n 1 momentti).

Korotetun sairaanhoitomaksun suuruus on 1,50 prosenttia (VNA 1 §:n 2 momentti). Kuten palkansaajille, myös yrittäjille ja apurahansaajille sairaanhoitomaksu määrätään korotettuna sellaisista tuloista, joista ei makseta sairausvakuutuksen päivärahamaksua (katso luku 3.2.3 ja SVL 18:20.3). Luvussa 3.3.2 listatuista sairausvakuutuslain 18 luvun 14 §:n 2 momentissa tarkoitetuista yritystoiminnan ansiotuloista ei kuitenkaan peritä tätä sairaanhoitomaksun lisäosuutta, vaikka niistä ei suoriteta päivärahamaksua.

Yrittäjiltä ja MYEL-vakuutetuilta apurahansaajilta vuonna 2022 perittävä sairausvakuutuksen päivärahamaksu on 1,18 prosenttia palkkatulosta, yrittäjätulosta ja muusta sairausvakuutuslaissa tarkoitetusta päivärahamaksun maksuperusteesta. Päivärahamaksua ei kuitenkaan peritä sellaisilta henkilöiltä, joiden vuotuisen palkka- ja yrittäjätulon yhteismäärä alittaa 15 128 euroa (SVL 18:15.3; VNA 2 §:n 1 momentti). Jos palkka- ja yrittäjätulon yhteismäärä on 15 128 euroa vuodessa tai enemmän, päivärahamaksu peritään myös tämän rajan alittavasta tulonosasta.

YEL-vakuutetuilta yrittäjiltä perittävä korotettu päivärahamaksu (yrittäjän lisärahoitusosuus) vuonna 2022 on 0,14 prosenttia yrittäjän eläkelaissa tarkoitetusta vahvistetusta työtulosta (VNA 2 §:n 2 momentti). Korotettua päivärahamaksua ei peritä MYEL-vakuutetun työtulosta.

3.4 Erityiset maksuperusteet

3.4.1 Rajoitetusti verovelvollisen vakuutetun ansiotulo

Jos henkilö on tuloverolain mukaan Suomessa rajoitetusti verovelvollinen, hän on velvollinen suorittamaan Suomeen veroa vain täältä saamistaan tuloista. Rajoitetusti verovelvollisia ja heidän verotustaan käsitellään tarkemmin Verohallinnon ohjeissa Yleinen ja rajoitettu verovelvollisuus sekä verosopimuksen mukainen asuminen - luonnolliset henkilöt,  Ulkomailta Suomeen tulevan työntekijän verotus ja Ulkomailla työskentelyn verotus.

Rajoitetusti verovelvollisen henkilön on maksettava tuloistaan vakuutetun sairausvakuutusmaksua, jos hän on sairausvakuutuslain mukaan Suomessa sairausvakuutettu. Rajoitetusti verovelvollisen vakuutetun sairausvakuutusmaksun maksuperuste poikkeaa kuitenkin tietyissä tilanteissa yleisesti verovelvollisen sairausvakuutusmaksuun sovellettavasta maksuperusteesta.

Jos rajoitetusti verovelvollinen työntekijä on sairausvakuutuslain mukaan vakuutettu ja hänen ansiotulonsa verottamiseen sovelletaan lähdeverolain lähdeveroa koskevia säännöksiä, vakuutetun sairaanhoito- ja päivärahamaksun perusteena käytetään sairausvakuutuslain 18 luvun 16 §:n 1 momentin mukaan palkkatulon osalta lähdeveron alaista palkkaa (LähdeVL 4 §) ja esiintyvän taiteilijan sekä urheilijan henkilökohtaisen korvauksen osalta lähdeveron alaista henkilökohtaista korvausta (LähdeVL 3 §). Jos kyse on Suomessa sairaus- ja eläkevakuutetusta ulkomaille lähetetystä työntekijästä, joka on tullut rajoitetusti verovelvolliseksi, vakuutetun sairausvakuutusmaksun perusteena on kuitenkin työeläkelaeissa tarkoitettu vakuutuspalkka (SVL 18:18.2).

Jotta rajoitetusti verovelvolliset olisivat samankaltaisessa asemassa kuin yleisesti verovelvolliset, sairausvakuutusmaksun maksuperusteeseen ei lueta sairausvakuutuslain 11 luvun 3 §:n 3 momentin mukaisia eriä (katso luku 3.2.2.2). Maksujen perusteena olevasta rajoitetusti verovelvollisen palkasta ei myöskään vähennetä lähdeverolain 6 §:ssä tarkoitettua vähennystä.

Jos rajoitetusti verovelvollinen henkilö on sairausvakuutuslain mukaan vakuutettu ja hänen Suomesta saamansa ansiotulon verottamiseen sovelletaan verotusmenettelylain säännöksiä, määrätään vakuutetun sairaanhoito- ja päivärahamaksu sairausvakuutuslain 18 luvun 16 §:n 3 momentin mukaan kuten yleisesti verovelvollisille (katso luvut 3.2–3.3). Eläketuloon sovelletaan eri säännöksiä.

Rajoitetusti verovelvollisen saamasta palkkatulosta määrättävää vakuutetun sairausvakuutusmaksua käsitellään myös Verohallinnon ohjeessa Sairausvakuutusmaksut kansainvälisissä työskentelytilanteissa.

3.4.2 Ulkomaantyötulo

Suomessa vakuutettu henkilö on yleensä velvollinen maksamaan vakuutetun sairausvakuutusmaksua myös ulkomailta saamansa työtulon perusteella, vaikka kyseisestä tulosta ei tuloverolain 77 §:n perusteella maksettaisikaan veroa Suomeen. Verohallinnon ohjeessa Sairausvakuutusmaksut kansainvälisissä työskentelytilanteissa kerrotaan ulkomailla työskentelevän palkansaajan ja yrittäjän sairausvakuutusmaksujen määräytymisestä sekä niistä edellytyksistä, joilla sairausvakuutusmaksujen maksuperusteena on ulkomaantyötulon sijasta käytettävä työeläkelakien mukaista vakuutuspalkkaa (katso myös SVL 18:17–18). Ohjeessa kerrotaan myös niin sanotusta minipidätyksestä, joka toimitetaan vakuutetun sairausvakuutusmaksun perimiseksi ulkomaantyötulosta. Minipidätyksen määrää käsitellään tämän ohjeen luvussa 3.2.3.

3.4.3 Ulkomaille maksettava eläke

Ulkomailla asuvan eläkkeensaajan on eräissä tapauksissa suoritettava sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksu myös sen jälkeen, kun hän ei enää ole sairausvakuutuslain mukaan Suomessa vakuutettu. Jos ulkomailla asuva eläkkeensaaja on Suomessa rajoitetusti verovelvollinen, sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksun määräytymisen ja suorittamisen perusteena käytetään eläketulon osalta Suomesta ulkomaille maksettavaa eläkettä, josta on tehty tuloverolaissa tarkoitetut kunnallisverotuksessa tehtävät vähennykset (SVL 18:19).

Edellä mainittu johtaa siihen, että rajoitetusti verovelvollisen eläkkeensaajan sairaanhoitomaksu määräytyy saman maksuperusteen mukaisesti kuin yleisesti verovelvollisen eläkkeensaajan maksu. Sairaanhoitomaksun määräämistä Suomesta ulkomaille maksettavista eläkkeistä käsitellään tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Eläketulojen verotus kansainvälisissä tilanteissa.

3.4.4 Ulkomailta maksettu eläke

Suomessa asuva henkilö, joka saa eläkettä ulkomailta, on lähtökohtaisesti velvollinen maksamaan sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksua myös ulkomailta saamansa eläketulon perusteella. Eräissä tilanteissa sairaanhoitomaksun maksuvelvollisuutta tai sen enimmäismäärää on kuitenkin Euroopan unionin lainsäädännöstä johtuen rajoitettu. Nämä tilanteet koskevat toisesta EU- tai ETA-maasta Suomessa asuvalle eläkkeensaajalle maksettavaa sosiaaliturva-asetuksen tai perusasetuksen mukaista ulkomaaneläkettä (SVL 18:19 a). Asiaa käsitellään tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Eläketulojen verotus kansainvälisissä tilanteissa.

3.5 Maksun määrääminen, maksaminen ja ilmoittaminen

3.5.1 Maksun määrääminen ja maksaminen

Vakuutetun sairausvakuutusmaksun ennakonpidätyksessä sovelletaan ennakkoperintälain säännöksiä (SVL 18:29.1). Vakuutetun sairausvakuutusmaksu yleisesti verovelvolliselta vakuutetulta peritään siten lähtökohtaisesti ennakkoperinnän yhteydessä joko ennakonpidätyksenä tai ennakonkantona.

Yleisesti verovelvollisella tulonsaajalla vakuutetun sairausvakuutusmaksu sisältyy verokortin ennakonpidätysprosenttiin. Tällöin suorituksen maksaja perii tulosta sairausvakuutusmaksun osana ennakonpidätystä ja tilittää sen Verohallinnolle. Jos vakuutettu saa luvussa 3.4.2 tarkoitettua verovapaata ulkomaantyötuloa, maksaja perii palkasta vakuutetun sairausvakuutusmaksun niin sanottuna minipidätyksenä. Yrittäjille määrättävä päivärahamaksu peritään ennakonkannon yhteydessä, joten myöskään yrittäjän ei tarvitse maksaa sitä erikseen. Ennakonpidätyksen toimittamista ja ennakonkantoa käsitellään tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Ennakonpidätyksen toimittaminen.

Rajoitetusti verovelvolliselle vakuutetulle maksettavasta suorituksesta työnantajan on perittävä vakuutetun sairausvakuutusmaksu erikseen, lähdeveron lisäksi (SVL 18:32). Jos rajoitetusti verovelvollisen ansiotulosta sen sijaan toimitetaan ennakonpidätys rajoitetusti verovelvollisen progressiivisen verokortin mukaan, vakuutetun sairausvakuutusmaksu sisältyy ennakonpidätysprosenttiin kuten yleisesti verovelvollisella. Rajoitetusti verovelvollisen ansiotuloa vakuutetun sairausvakuutusmaksun maksuperusteena käsitellään lisää luvussa 3.4.1 sekä Verohallinnon ohjeessa Sairausvakuutusmaksut kansainvälisissä työskentelytilanteissa.

Vakuutetun sairausvakuutusmaksu maksetaan Verohallinnolle samassa yhteydessä ennakonpidätysten, lähdeverojen ja ennakkoverojen kanssa. Lisätietoa maksamisesta löytyy esimerkiksi ohjeista Oma-aloitteisten verojen ilmoittaminen ja maksaminen ja Verojen maksaminen - henkilöasiakas.

Verotusta toimitettaessa sairausvakuutusmaksuihin sovelletaan verotusmenettelystä annettua lakia. Tällöin lasketaan verojen ohella perityn vakuutetun sairausvakuutusmaksun määrä ja mahdollinen liikaa peritty sairausvakuutusmaksu palautetaan. Jos vakuutetun sairausvakuutusmaksua on puolestaan peritty liian vähän, määrätään puuttuva osuus vakuutetun maksettavaksi. Vakuutetun sairausvakuutusmaksun maksamiseen, palauttamiseen ja perimiseen sovelletaan veronkantolain säännöksiä.

Apurahansaajilla vakuutetun sairausvakuutusmaksu saattaa tulla maksettavaksi jäännösveroina, vaikka veronalaisesta apurahasta ei tuloverotuksessa muodostuisi verotettavaa tuloa. Tämä johtuu siitä, että apurahan maksajan ei tarvitse toimittaa veronalaisista apurahoista ennakonpidätystä (Verohallinnon päätös ennakonpidätysvelvollisuudesta vapauttamisesta, VH/2593/00.01.00/2019, 1 §:n 13 kohta), jolloin myös vakuutetun sairausvakuutusmaksu jää tässä yhteydessä perimättä.

3.5.2 Ilmoittaminen

Verotuksessa päivärahamaksun ja sairaanhoitomaksun määrääminen perustuu lähtökohtaisesti sivullisilmoittajilta saatuihin tietoihin. Työnantajien ja muiden ilmoitusvelvollisten on annettava ilmoitukset maksamistaan palkoista ja työnantajasuorituksista sähköisesti ja maksukohtaisesti tulorekisteriin (laki tulotietojärjestelmästä, 53/2018). Yksityiskohtaista ohjeistusta ilmoittamisesta tulorekisteriin löytyy Tulorekisterin sivuilta.

Myös eläke- ja etuustulot on 1.1.2021 alkaen tullut ilmoittaa tulorekisteriin. Ennen 1.1.2021 maksetuista eläke- ja etuustuloista maksajan on tullut antaa oma-aloitteisten verojen veroilmoitukset sekä vuosi-ilmoitus.

Maksetuista osingoista annetaan Verohallinnolle vuosi-ilmoitus.  Osingonjakajan on ilmoitettava vuosi-ilmoituksella, jos osingonsaaja on osingon nostettavissaolohetkellä ollut YEL:n tai MYEL:n mukaan vakuutettu osinkoa jakavan yhtiön toiminnasta (katso ohje Myel- tai Yel-vakuutetun saaman osingon ilmoittamisesta). Työpanososingot ilmoitetaan kuitenkin tulorekisteriin.

3.6 Maksun vähennyskelpoisuus

Sairausvakuutuksen päivärahamaksu on tuloverotuksessa vähennyskelpoinen (TVL 96 §:n 1 momentti). Verohallinto vahvistaa päivärahamaksun lopullisen määrän verotusta toimittaessaan ja tekee vastaavan vähennyksen tulonsaajan verotuksessa viran puolesta. Vähennys tehdään verovelvollisen puhtaasta ansiotulosta, joten se ei vaikuta verovuoden tappion määrään.

Jotta palkansaaja voisi tarkistaa päivärahamaksuja koskevat tiedot esitäytetyltä veroilmoitukseltaan, työnantajan on palkanmaksun yhteydessä ilmoitettava ennakonpidätyksenä perimänsä päivärahamaksun määrä palkansaajalle (SVL 18:30). Käytännössä tämä tehdään erittelemällä päivärahamaksun osuus palkkatodistuksella.  

Sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksu ei ole vähennyskelpoinen tuloverotuksessa.

4 Työnantajan sairausvakuutusmaksu

4.1 Maksuvelvollinen työnantaja

4.1.1 Palkkaa maksava työnantaja

Työnantaja on maksamiensa palkkojen perusteella lähtökohtaisesti velvollinen maksamaan työnantajan sairausvakuutusmaksun (SVL 18:7; TaSavaL 4 §:n 1 momentti). Työnantajan sairausvakuutusmaksusta annetussa laissa työnantajalla tarkoitetaan samaa kuin ennakkoperintälain 14 §:ssä eli sitä, jonka lukuun tehdystä työstä palkka maksetaan. Jos työnantajia on useampia, he vastaavat yhteisvastuullisesti työnantajan sairausvakuutusmaksun maksamisesta.

Työnantajina velvollisia maksamaan työnantajan sairausvakuutusmaksun ovat myös (TaSavaL 3 §:n 1 momentti):

• Pohjoismaiden investointipankki, Pohjoismaiden kehitysrahasto ja Pohjoismaiden ympäristörahoitusyhtiö
• lähdeverolaissa sekä ulkomailta tulevan palkansaajan lähdeverosta annetussa laissa (1551/1995, ns. avainhenkilölaki) tarkoitettu lähdeveron perimiseen velvollinen palkan maksaja
• suomalainen työnantaja, joka lähettää työntekijän ulkomaille samaan taloudelliseen kokonaisuuteen kuuluvan ulkomaisen emo-, tytär- tai sisaryrityksen palvelukseen taikka sellaisen ulkomaisen yrityksen palvelukseen, jossa suomalaisella työnantajalla on määräämisvalta.

Edellä viimeisessä kohdassa tarkoitetussa etuyhteystilanteessa suomalainen työnantaja on velvollinen maksamaan työnantajan sairausvakuutusmaksun ulkomaisen työnantajan puolesta, vaikka työ tehtäisiin ulkomaisen yrityksen lukuun ja palkka maksettaisiin ulkomailla (TaSavaL 4 §:n 4 momentti).

Eräissä tilanteissa (esimerkiksi työnantajan maksukyvyttömyyden vuoksi) työntekijän palkan voi työnantajan sijasta maksaa niin sanottu sijaismaksaja, kuten työvoimaviranomainen. Tällöin sijaismaksaja toimittaa palkasta ennakonpidätyksen (EPL 9 §:n 2 momentti; katso myös Verohallinnon ohje Ennakonpidätyksen toimittaminen). Työnantajan sairausvakuutusmaksun maksuvelvollisuus on kuitenkin aina varsinaisella työnantajalla (TaSavaL 4 §:n 5 momentti). Tässäkin tapauksessa työnantajan sairausvakuutusmaksuvelvollisuuden muodostumisen kannalta ratkaisevaa on palkan tosiasiallinen maksuajankohta eli se hetki, jona sijaismaksaja maksaa suorituksen palkansaajalle.    

4.1.2 Sairauskassa

Vakuutuskassalaissa (948/2021) tarkoitetun sairauskassan maksama täydennyspäiväraha on päivärahamaksun perusteena olevaa palkkatuloa (SVL 11:3.2). Tällainen sairauskassa on työnantajan sairausvakuutusmaksusta annetussa laissa tarkoitettu työnantaja, kun se maksaa täydennyspäivärahaa (TaSavaL 3 §:n 2 momentti).

4.1.3 Ulkomainen työnantaja

Myös ulkomainen työnantaja on velvollinen maksamaan työnantajan sairausvakuutusmaksua jäljempänä mainittavien perusteiden mukaisesti, jos sillä on Suomessa tuloverotuksen kiinteä toimipaikka (TVL 13 a §), jonka lukuun työ tehdään. Ulkomaisten yritysten työnantajavelvoitteista kerrotaan tarkemmin Verohallinnon ohjeistuksessa Yrityksen työnantajavelvollisuudet.

Vuoden 2021 alusta lähtien ulkomaista yhteisöä, jolla on Suomessa tosiasiallinen johtopaikka, pidetään Suomessa yleisesti verovelvollisena (TVL 9 §:n 1 momentin 1 kohta). Yleisesti verovelvollisella ulkomaisella työnantajalla on vastaavat työnantaja- ja sairausvakuutusmaksuvelvoitteet kotimaisella työnantajalla. Tosiasiallisen johtopaikan muodostumista ja sen vaikutuksia käsitellään tarkemmin ohjeistuksessa Yleisesti verovelvollinen ulkomainen yhteisö Suomessa.

4.2 Maksuperuste

4.2.1 Palkat

Työnantaja on velvollinen maksamaan työnantajan sairausvakuutusmaksun, jos työntekijä on sairausvakuutuslain mukaan Suomessa vakuutettu (SVL 18:7; TaSavaL 4 §:n 1 momentti).

Työnantajan sairausvakuutusmaksu on työnantajalle kuuluva maksu, jonka työnantaja maksaa omista varoistaan sairausvakuutusmaksun alaisten palkkojen yhteismäärän perusteella (TaSavaL 5 §:n 1 momentti). Yrittäjien saamat palkat kuuluvat työnantajan sairausvakuutusmaksun perusteeseen samoin kuin muiden palkansaajien palkat, jos yrittäjä on YEL:n tai MYEL:n mukaan vakuuttamisvelvollinen (katso luku 4.3.4).

Työnantajan sairausvakuutusmaksun perusteena olevaa palkkaa ovat seuraavat Suomessa vakuutetuille maksettavat suoritukset (TaSavaL 5 §:n 2 momentti):

• ennakkoperintälain 13 §:ssä tarkoitettu ennakonpidätyksen alainen palkka, palkkio ja korvaus
• vakuutuskassalaissa (948/2021) tarkoitetun sairauskassan maksama täydennyspäiväraha
• työsuhteessa saadut palvelurahat
• tuloverolain 77 §:ssä tarkoitetusta ulkomaantyöskentelystä saatu EPL 13 §:ssä tarkoitettu ennakonpidätyksen alainen palkka
• lähdeverolain 4 §:ssä tarkoitettu palkka ja 3 §:ssä tarkoitettu taiteilijan henkilökohtaiseen toimintaan perustuva korvaus
• avainhenkilölain 10 §:ssä tarkoitettu palkka
• Pohjoismaiden Investointipankin, Pohjoismaiden projektivientirahaston, Pohjoismaiden kehitysrahaston ja Pohjoismaiden ympäristörahoitusyhtiön palveluksessa olevien henkilöiden verottamisesta annetun lain (562/1976) 2 §:ssä tarkoitettu palkka.

Jos ulkomailla työskentelevä vakuutettu saa TVL 77 §:ssä tarkoitettua verovapaata ulkomaantyötuloa tai hän on rajoitetusti verovelvollinen, työnantajan sairausvakuutusmaksun perusteena käytetään kuitenkin niin sanottua vakuutuspalkkaa ulkomaantyötulon tai lähdeverolaissa tarkoitetun palkan ja korvauksen sijaan. Tämä edellyttää, että vakuutetun eläketurva on järjestetty joko pakollisesti tai vapaaehtoisesti työeläkelakien perusteella (TaSavaL 5 §:n 4 momentti).

Jos ulkomailla työskentelevä työntekijä on vakuuttamisvelvollinen YEL:n tai MYEL:n mukaan, työnantajan sairausvakuutusmaksu maksetaan työntekijän saaman, ennakkoperintälain 13 §:ssä tarkoitetun, ennakonpidätyksen alaisen palkan perusteella. Tämä johtuu siitä, että YEL- ja MYEL-vakuutetuilla henkilöillä ei ole vakuutuspalkkaa.

Työnantajan sairausvakuutusmaksun perusteeseen luetaan lähtökohtaisesti kaikki työ- tai virkasuhteessa saadut palkat, luontoisedut, provisiot, bonukset ja lisät. Eräitä työsuhteeseen liittyviä suorituksia ei kuitenkaan lueta työnantajan sairausvakuutusmaksun perusteena oleviin palkkoihin (katso luku 4.2.2) ja eräät palkat on erikseen vapautettu työnantajan sairausvakuutusmaksusta (katso luku 4.3).

Työnantajan sairausvakuutusmaksun maksuvelvollisuus ei riipu siitä, toimitetaanko ennakonpidätyksen alaisesta palkasta ennakonpidätys. Työnantajan sairausvakuutusmaksuvelvollisuus muodostuu, kun palkka maksetaan tulonsaajalle tai tämä saa suorituksen muutoin vallintaansa. Vaikka työnantaja ei voisi toimittaa ennakonpidätystä maksamastaan palkasta, sen on silti maksettava työnantajan sairausvakuutusmaksu. Esimerkiksi pelkästään luontoisetuna maksettavasta palkasta on maksettava työnantajan sairausvakuutusmaksu, vaikka ennakonpidätystä ei rahapalkan puuttumisen vuoksi voida toimittaa (KHO 1982-B-II-582). Luontoisedut otetaan maksuperusteessa huomioon samansuuruisina kuin ennakonpidätystä toimitettaessa (katso Verohallinnon ohje Luontoisedut verotuksessa).

Työnantajan sairausvakuutusmaksua ei makseta voitto-osuuksista, korvauksista tai palkkioista, jotka eivät ole edellä tarkoitettua palkkaa. Siten esimerkiksi urheilijan palkkioista ei makseta työnantajan sairausvakuutusmaksua, koska palkkioita ei makseta työsuhteen perusteella. Sen sijaan urheilijan palkasta maksetaan työnantajan sairausvakuutusmaksu normaalisti.

Myös tuloverolaissa tarkoitettuun urheilijarahastoon urheilutulona maksettavasta urheilijan palkasta maksetaan työnantajan sairausvakuutusmaksu. Sairausvakuutusmaksu urheilurahastoidusta tulosta maksetaan jo siinä vaiheessa, kun palkka siirretään rahastoon (TaSavaL 7 §), vaikka palkka ei vielä tuolloin ole urheilijan veronalaista tuloa. Kun varoja myöhemmin maksetaan urheilijalle urheilijarahastosta, niiden perusteella maksetaan tulovero sekä vakuutetun sairausvakuutusmaksu, mutta ei työnantajan sairausvakuutusmaksua.

Työnantajan sairausvakuutusmaksua ei makseta myöskään verovapaista kustannusten korvauksista. Palkkana pidettävistä kustannusten korvauksista sen sijaan on maksettava työnantajan sairausvakuutusmaksu. Asiaa käsitellään tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Työmatkakustannusten korvaukset verotuksessa.

Ohjesivulta Työnantajasuoritukset löytyvästä taulukosta voi tarkistaa tulotyypeittäin, mistä suorituksista työnantajan sairausvakuutusmaksu on maksettava ja onko jokin tietty suoritus työnantajan sairausvakuutusmaksun alainen vai ei. 

4.2.2 Palkkatuloon kuulumattomat erät

Työ- tai virkasuhteessa saatavan palkan käsite on sairausvakuutuslaissa suppeampi kuin ennakkoperintälaissa. Sairausvakuutuslaissa on erikseen säädetty eristä, joita ei pidetä palkkana, vaikka ne olisivat veronalaisia. Näiden erien perusteella ei makseta sairausvakuutuksen päivärahaa eikä niitä lueta päivärahamaksun maksuperusteeseen vastikkeena työntekijän tekemästä työstä, vaikka ne liittyvätkin työsuhteeseen.

Erät, joita ei sairausvakuutuslain 11 luvun 3 §:n 3 momentin mukaan lueta päivärahamaksun perusteena olevaan palkkatuloon, on listattu luvussa 3.2.2.2. Näitä samoja eriä ei lueta myöskään työnantajan sairausvakuutusmaksun perusteena oleviin palkkoihin, vaikka ne olisivatkin ennakonpidätyksen alaista palkkaa (TaSavaL 5 §:n 3 momentti).

4.3 Työnantajan sairausvakuutusmaksusta vapautetut palkat

4.3.1 Palkat alle 16-vuotiaille ja yli 68-vuotiaille

Työnantaja ei ole velvollinen maksamaan työnantajan sairausvakuutusmaksua ajalta ennen sitä seuraavaa kalenterikuukautta, jona työntekijä täyttää 16 vuotta. Työnantajan sairausvakuutusmaksua ei ole velvollisuutta maksaa myöskään sen kalenterikuukauden jälkeen, jona työntekijä täyttää 68 vuotta (TaSavaL 4 §:n 2 momentin 1 ja 2 kohdat).

4.3.2 Kotitalouksien maksamat vähäiset palkat

Myös kotitalous voi toimia työnantajana. Luonnollisille henkilöille ja kuolinpesille on säädetty huojennus työnantajan sairausvakuutusmaksun maksamisesta silloin, kun maksettu palkka ei liity niiden harjoittamaan elinkeino- tai muuhun tulonhankkimistoimintaan (esimerkiksi kotitalouden harjoittamaan vuokraustoimintaan). Kotitalouksien huojennusta käsitellään tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Kotitalous työn teettäjänä.

Huojennus koskee siis vain kotitalouden hyväksi tehdystä työstä maksettavaa palkkaa. Jos samalle saajalle työstä maksettava tällainen palkka ei ylitä 1 500 euroa kalenterivuodessa, kotitalous ei ole velvollinen maksamaan työnantajan sairausvakuutusmaksua (TaSavaL 4 §:n 2 momentin 3 kohta; TaSavaL 4 §:n 3 momentti; ennakkoperintäasetus 13 §).

Jos 16–67-vuotiaalle työntekijälle maksetaan vuoden aikana palkkaa yli 1 500 euroa, työnantajan sairausvakuutusmaksu on kuitenkin maksettava koko vuoden palkkasummasta. Työnantajan sairausvakuutusmaksun oikaisemista käsitellään luvussa 4.6.

4.3.3 Satunnaiset ja vähäiset suoritukset

Työnantaja ei ole velvollinen maksamaan työnantajan sairausvakuutusmaksua, jos yksittäisen, satunnaisesti maksettavan suorituksen määrä on vähäinen (TaSavaL 4 §:n 2 momentin 4 kohta). Suoritus on vähäinen, jos sen määrä on enintään 20 euroa kalenterikuukaudessa (TaSavaL 4 §:n 3 momentti; ennakkoperintäasetus 14 §). Satunnaista ja vähäistä suoritusta käsitellään tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Ennakonpidätyksen toimittaminen.

4.3.4 Eräiden yrittäjien palkat

Yrittäjän päivärahamaksun perusteena on yrittäjätulojen osalta vain vahvistettu YEL- tai MYEL-työtulo. Tästä syystä myöskään työnantajan sairausvakuutusmaksua ei makseta yrittäjän palkasta, jos yrittäjällä ei ole päivärahaetuuden perusteeksi tulevaa YEL- tai MYEL-työtuloa.

Työnantaja ei ole velvollinen maksamaan työnantajan sairausvakuutusmaksua EPL 13 §:n mukaisesta palkasta, joka maksetaan yrittäjälle tai maatalousyrittäjälle tämän tekemästä työstä, jos palkan saaja ei ole YEL:n tai MYEL:n mukaisesti vakuuttamisvelvollinen (TaSavaL 4 §:n 2 momentin 5 kohta). Jos yrittäjä tai maatalousyrittäjä on eläkevakuuttamisvelvollinen ja hänen päivärahaetuutensa määräytyy vahvistetun YEL- tai MYEL-työtulon perusteella, työnantajan sairausvakuutusmaksu on maksettava yrityksestä mahdollisesti nostetuista palkoista. Vastaavasti laskutuspalveluyrityksen on tällöin maksettava työnantajan sairausvakuutusmaksu YEL- tai MYEL-vakuuttamisvelvollisille henkilöille maksamistaan palkoista (katso ohje Laskutuspalveluyritysten ja niiden käyttäjien verotuskysymyksiä).

4.4 Maksun suuruus

Työnantajan sairausvakuutusmaksun määrä lasketaan prosentteina maksun perusteena olevasta bruttopalkkojen yhteissummasta. Maksu lasketaan kertomalla verokauden aikana maksettujen sairausvakuutusmaksun alaisten palkkojen määrä työnantajan sairausvakuutusmaksuprosentilla, ja lopputulos pyöristetään lähimpään senttiin normaalien pyöristyssääntöjen mukaan.

Sairausvakuutusmaksujen maksuprosentit vuodelle 2022 on vahvistettu vuotuisella valtioneuvoston asetuksella (1016/2021, VNA). Vuonna 2022 työnantajan sairausvakuutusmaksu on 1,34 prosenttia maksuperusteesta (VNA 3 §). Kunkin vuoden maksuprosenttia sovelletaan kyseisenä vuonna maksettaviin palkkoihin. Merkitystä ei ole sillä, miltä ajalta palkka on ansaittu.

Luontoisetu on sen ajankohdan tuloa, jona se on ollut palkansaajan käytettävissä (nautintaperiaate). Edun käyttövuoden perusteella määräytyy myös työnantajan sairausvakuutusmaksun maksuprosentti.

4.5 Maksun palauttaminen TaSavaL 9 §:n perusteella

4.5.1 Työnantajalle maksettava vuosilomakustannuskorvaus

Työnantajalla on sairausvakuutuslain mukaan eräissä tilanteissa oikeus vuosilomakustannuskorvaukseen. Tällä korvauksella työnantajalle korvataan perhevapaiden aikana työntekijälle kertyvistä lakisääteisistä vuosilomista aiheutuvia kustannuksia. Vuosilomakustannuskorvauksesta löytyy lisätietoa Kansaneläkelaitoksen sivuilta.

Oikeus vuosilomakustannuskorvaukseen syntyy, jos työnantajan on lain mukaan maksettava työntekijälle vuosiloman ajalta vuosilomapalkkaa tai lomakorvausta siltä ajalta, jolta työntekijä olematta työssä on saanut sairausvakuutuslain 1 luvun 4 §:n 7 momentissa tarkoitettua vanhempainpäivärahaa (katso tarkemmin SVL 14:1). Työnantajalla on työnantajan sairausvakuutusmaksusta annetun lain 9 §:n 1 momentin mukaan oikeus saada Verohallinnolta takaisin sairausvakuutusmaksu, joka on maksettu edellä tarkoitetun vuosilomapalkan tai lomakorvauksen perusteella.

Sairausvakuutuslain 14 luvun 4 §:ssä säädetty niin sanottu perhevapaakorvaus ei ole vuosilomakustannuskorvaus, vaan sen tarkoituksena on tasata vanhemmuudesta työnantajille aiheutuvia kustannuksia.

4.5.2 Työnantajalle maksettavat eräät muut etuudet

Työnantajan sairausvakuutusmaksua palautetaan myös eräissä muissa tilanteissa, joissa työnantaja on maksanut työntekijälle palkkaa ajalta, jona työntekijä on ollut työstä poissa. Työnantajan velvollisuus palkan maksuun työstä poissa olevalle työntekijälle voi perustua lakiin tai esimerkiksi työehtosopimukseen.

Työntekijällä on esimerkiksi sairaudesta johtuvan työpoissaolon ajalta sosiaalivakuutuslainsäädäntöön perustuva oikeus sairausvakuutusetuuteen tai -korvaukseen. Työnantajalla taas on velvollisuus maksaa tietyltä ajalta sairausajan palkkaa, jos työntekijä on sairauden tai tapaturman vuoksi estynyt tekemästä työtään. Tällöin siltä ajalta, jolta työnantaja on maksanut työntekijälle palkkaa, sosiaalivakuutuslainsäädännön mukainen työntekijälle myönnetty etuus tai korvaus maksetaan hakemuksesta suoraan työnantajalle.

Siltä osin kuin työntekijälle myönnetty etuus tai korvaus maksetaan työnantajalle, on työnantajan vastaavasta palkasta maksama työnantajan sairausvakuutusmaksu aiheeton. Jos työnantajalle on maksettu palkansaajalle myönnettyä lakiin perustuvaa eläkettä, päivärahaa tai muuta ansionmenetystä korvaavaa etuutta siltä ajalta, jolta työnantaja on maksanut palkkaa, työnantajalla on oikeus saada maksamansa työnantajan sairausvakuutusmaksu Verohallinnolta takaisin sitä osin kuin se vastaa työnantajalle maksettua suoritusta (TaSavaL 9 §:n 2 momentti).

Työnantajan oikeus sairausvakuutusmaksun palautukseen koskee tällä hetkellä esimerkiksi seuraavia työnantajalle maksettavia sosiaalivakuutuslainsäädännön mukaisia etuuksia ja korvauksia:

• sairausvakuutuslain mukainen päivärahaetuus
• Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista annetun lain (566/2005) mukainen kuntoutusraha
• työtapaturma- ja ammattitautilain (459/2015) mukainen ansionmenetyskorvaus
• maatalousyrittäjän työtapaturma- ja ammattitautilain (873/2015) mukainen ansionmenetyskorvaus
• sotilastapaturman ja palvelussairauden korvaamisesta annetun lain (1521/2016) mukainen ansionmenetyskorvaus
• tapaturman ja palvelussairauden korvaamisesta kriisinhallintatehtävässä annetun lain (1521/2016) mukainen ansionmenetyskorvaus
• urheilijan tapaturma- ja eläketurvasta annetun lain (276/2009) mukainen tapaturmaeläke
• liikennevakuutuslain (460/2016) mukainen ansionmenetyskorvaus
• liikennevakuutuslain perusteella korvattavasta kuntoutuksesta annetun lain (626/1991) mukainen ansionmenetyskorvaus
• potilasvahinkolain (585/1986) tai potilasvakuutuslain (948/2019) mukainen ansionmenetyskorvaus
• työeläkelakien mukainen eläke, kuntoutusraha ja kuntoutuskorotus
• rikosvahinkolain (1204/2005) mukainen ansionmenetyskorvaus.

Työnantajan sairausvakuutusmaksun palauttamisen kannalta ei ole merkitystä sillä, kenen ottama vakuutus on. Merkitystä ei ole myöskään sillä, onko vakuutus itsessään pakollinen vai vapaaehtoinen, kunhan sen perusteella saatava etuus määräytyy lakisääteisesti. Etuuden tai korvauksen ylittävästä palkasta on maksettava työnantajan sairausvakuutusmaksu.

Työnantaja voi hakea niin sanottua perhevapaakorvausta (SVL 14:4) kustannuksista, jotka sille aiheutuvat naispuolisen työntekijän vanhemmuudesta. Perhevapaakorvaus ei ole työnantajan sairausvakuutusmaksusta annetun lain 9 §:n 2 momentissa tarkoitettua palkansaajalle myönnettyä lakiin perustuvaa eläkettä tai päivärahaa tai muuta ansionmenetystä korvaavaa etuutta. Työnantajalla ei siten ole oikeutta työnantajan sairausvakuutusmaksun palautukseen sille maksetun perhevapaakorvauksen perusteella.

4.5.3 Palauttamismenettely

Jos työnantaja on oikeutettu työnantajan sairausvakuutusmaksusta annetun lain 9 §:n 1–2 momenteissa tarkoitettuun työnantajan sairausvakuutusmaksun palautukseen, se voi oma-aloitteisesti hakea palautusta. Tämä tehdään ilmoittamalla palautukseen oikeuttava määrä työnantajan sairausvakuutusmaksusta tehtävänä vähennyksenä työnantajan erillisilmoituksella. Erillistä palautushakemusta tai muuta kirjallista palautuspyyntöä ei siis tarvitse tehdä. Työnantajan on kuitenkin pyydettäessä pystyttävä osoittamaan olevansa oikeutettu hakemaansa työnantajan sairausvakuutusmaksun palautukseen.

Työnantajan sairausvakuutusmaksun palauttamiseen sovelletaan, mitä oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä annetun lain (768/2016, OVML) 25 a §:ssä säädetään virheen korjaamisesta. Sairausvakuutusmaksusta tehtävä vähennys on siis pääsääntöisesti ilmoitettava sille kaudelle, jolle vastaava työnantajan sairausvakuutusmaksu on alun perin ilmoitettu.

Työnantaja voi kuitenkin oikaista liikaa maksamaansa työnantajan sairausvakuutusmaksua myös saman kalenterivuoden muulla erillisilmoituksella (TaSavaL 9 §:n 3 momentti), esimerkiksi saadessaan tiedon palautukseen oikeuttavasta korvauspäätöksestä. Tällöin työnantaja vähentää palautukseen oikeuttavan määrän samalta kalenterivuodelta ilmoitettavasta (tai ilmoitetusta) työnantajan sairausvakuutusmaksusta. Sairausvakuutusmaksutietojen korjaamista käsitellään tarkemmin tulorekisterin ohjeissa Tietojen korjaaminen tulorekisterissä ja Tietojen ilmoittaminen tulorekisteriin: työnantajan erillisilmoitus.

Palautettavan työnantajan sairausvakuutusmaksun määrä (sairausvakuutusmaksuvähennys) lasketaan siten, että työnantajan saaman palautukseen oikeuttavan korvauksen määrä kerrotaan vastaavan palkan alkuperäisen maksuhetken mukaisella työnantajan sairausvakuutusmaksuprosentilla. Työnantaja voi saada sairausvakuutusmaksun palautusta vain siitä osasta korvausta, joka kohdistuu sellaiseen palkkaan, joka on ollut maksuhetkellään työnantajan sairausvakuutusmaksun alaista.

Työnantaja voi oikaista maksamaansa työnantajan sairausvakuutusmaksua sen jälkeen, kun päätös etuudesta tai korvauksesta on saatu. Työnantajan sairausvakuutusmaksun tulee kuitenkin olla maksettu Verohallinnolle, jotta työnantaja olisi oikeutettu työnantajan sairausvakuutusmaksun palautukseen.

Kansaneläkelaitos saattaa joissakin tilanteissa maksaa luvussa 4.5.1 tarkoitetun vuosilomakustannuskorvauksen jo ennen kuin työnantaja on maksanut vastaavan lomapalkan työntekijälle. Työnantajan sairausvakuutusmaksun oikaisu voidaan kuitenkin tehdä vasta sitten, kun korvaukseen oikeuttava lomapalkka on maksettu. Tällöin työnantaja ilmoittaa samanaikaisesti sekä vuosilomapalkasta laskemansa sairausvakuutusmaksun määrän että siitä tehtävän vähennyksen.

4.6 Maksun maksaminen, ilmoittaminen, määrääminen ja oikaisu

Työnantajasuorituksena työnantajan sairausvakuutusmaksu rinnastuu niin sanottuihin oma-aloitteisiin veroihin. Tämä tarkoittaa sitä, että työnantajan on oma-aloitteisesti laskettava maksettavan sairausvakuutusmaksun määrä, ilmoitettava sairausvakuutusmaksua koskevat tiedot tulorekisteriin sekä maksettava maksu Verohallinnolle. Työnantajan sairausvakuutusmaksusta annetun lain 2 §:n mukaan työnantajan sairausvakuutusmaksun ilmoittamisesta, maksun määräämisestä, muutoksenhausta ja muusta verotusmenettelystä säädetään oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä annetussa laissa (OVML).

Työnantajan on ilmoitettava tiedot maksamistaan palkoista ja muista työnantajasuorituksista tulorekisteriin tulotietojärjestelmästä annetun lain (53/2018) mukaisesti (OVML 16 §). Työnantajan sairausvakuutusmaksun määrä ilmoitetaan tulorekisteriin palkanmaksukuukausittain työnantajan erillisilmoituksella. Yksityiskohtaista ohjeistusta ilmoittamisesta tulorekisteriin löytyy Tulorekisterin sivuilta. Työnantajan sairausvakuutusmaksu kohdistetaan sille kalenterikuukaudelle, jonka aikana maksun perusteena olevasta palkasta on toimitettu ennakonpidätys tai peritty lähdevero (TaSavaL 6 §).

Jos työnantaja huomaa ilmoittaneensa työnantajan sairausvakuutusmaksua virheellisesti liikaa tai liian vähän, virhe on oikaistava välittömästi ja ilman aiheetonta viivytystä. Työnantajan sairausvakuutusmaksun määrää voi olla tarpeellista oikaista esimerkiksi silloin, kun työnantaja perii työntekijältä takaisin tälle aiheettomasti maksamaansa palkkaa, tai kun kyseessä on lasku-, merkintä-, laintulkinta- tai muu vastaava virhe.

Työnantajan sairausvakuutusmaksua koskevan virheen oikaisemisessa noudatetaan tulotietojärjestelmästä annetun lain säännöksiä (OVML 25 a §). Niiden mukaisesti virhe on pääsääntöisesti korjattava alkuperäiselle maksukaudelle annettavalla korvaavalla ilmoituksella. Liikaa maksetun työnantajan sairausvakuutusmaksun osalta korjaus voidaan kuitenkin tehdä myös vähentämällä liikamaksun osuus saman kalenterivuoden muulle kaudelle ilmoitetusta työnantajan sairausvakuutusmaksusta (TaSavaL 9 §:n 3 momentti).

Jos työnantajan sairausvakuutusmaksu on ilmoitettu virheellisesti liian pienenä ja työnantaja korjaa tietoja tulorekisteriin, työnantajalle voidaan määrätä tietojen myöhässä ilmoittamisen vuoksi myöhästymismaksua. Ilmoittamisen laiminlyönneistä määrättävistä seuraamusmaksuista kerrotaan tarkemmin Tulorekisterin seuraamusmaksuohjeessa.

Oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä annetussa laissa säädetään työnantajan sairausvakuutusmaksun oikaisemisesta sekä maksun määräämisestä tai arvioimisesta, jos työnantaja on laiminlyönyt sille kuuluvia työnantajan sairausvakuutusmaksun maksu- tai ilmoittamisvelvollisuuksia. Jos työnantaja on jättänyt työnantajan sairausvakuutusmaksun kokonaan tai osittain maksamatta, Verohallinto voi määrätä työnantajan maksettavaksi puuttuvan maksun sekä sanktiona työnantajan sairausvakuutusmaksuvelvoitteiden laiminlyönnistä veronkorotuksen. Työnantajan sairausvakuutusmaksun määrä voidaan myös arvioida, jos työnantaja ei anna maksun määräämiseksi tarvittavia tietoja.

Työnantajan sairausvakuutusmaksusta annetun lain 8 §:n mukaisesti työnantaja on vastuussa työnantajan sairausvakuutusmaksun maksamisesta. Tyypillisesti työnantajan sairausvakuutusmaksu maksetaan Verohallinnolle ennakonpidätysten ja lähdeverojen yhteydessä. Työnantajan sairausvakuutusmaksun veronkantoon sovelletaan veronkantolain säännöksiä (TaSavaL 2 §). Jos työnantaja maksaa työnantajan sairausvakuutusmaksun Verohallinnolle laissa säädetyn määräpäivän jälkeen, myöhässä maksettavalle määrälle on maksettava viivästyskorkoa (laki veronlisäyksestä ja viivekorosta 5 a ja 5 b §).

4.7 Maksun vähennyskelpoisuus

Työnantajan verotuksessa vähennyskelpoisten palkkojen perusteella maksettu työnantajan sairausvakuutusmaksu on vähennyskelpoinen samoin kuin muutkin palkan sivukulut (laki elinkeinotulon verottamisesta 8 §:n 1 momentin 4 kohta).

Kotitaloustyönantaja voi vähentää maksamansa työnantajan sairausvakuutusmaksun kotitalousvähennyksenä, jos tehty työ oikeuttaa kotitalousvähennykseen (katso tarkemmin Verohallinnon ohje Kotitalousvähennys).

johtava veroasiantuntija Tero Määttä

erityisasiantuntija Marita Mäkeläinen