Yhteisöjen tuloverotus, verotuksen maakohtainen raportointi – selvitysvelvollisesta annettavan ilmoituksen antamisajan pidentäminen

1 Päätös

Tämä päätös koskee verotusmenettelystä annetun lain 14 d §:n 9 momentin mukaisen selvitysvelvollisesta annettavan ilmoituksen antamisajan pidentämistä. Verotuksen maakohtaista raportointia koskevaan ilmoitusmenettelyyn liittyy kaksi erillistä Verohallinnolle annettavaa ilmoitusta. Tässä päätöksessä tarkoitettu selvitysvelvollisesta annettava ilmoitus sisältää yksilöidyt tiedot siitä, mikä konsernin yrityksistä on myöhempänä ajankohtana velvollinen antamaan verotuksen maakohtaisen raportin.

Tämä päätös on julkisen hallinnon tiedonhallinnasta annetun lain (906/2019, jäljempänä tiedonhallintalaki) 28 d §:n mukainen päätös siitä, että Verohallinto ottaa käyttöön automaattisen ratkaisumenettelyn verotuksen maakohtaisessa raportoinnissa. Käyttöönottopäätöksessä tarkoitettua ratkaisumenettelyä käytetään päätöksiin, jotka koskevat selvitysvelvollisesta annettavan ilmoituksen antamisajan pidentämistä.

2 Perustelut

2.1 Johdanto

Automaattinen päätöksenteko verotuksessa perustuu hallintolakiin (434/2003), verotuksen menettelysäännöksiin ja verotusta koskevaan erityissääntelyyn. Lisäksi tiedonhallintalaissa säädetään automaattisen ratkaisumenettelyn virkavastuusta ja käyttöönoton edellytyksistä. Näillä säännöksillä varmistetaan, että hyvän hallinnon vaatimukset toteutuvat, virkavastuu kohdistuu oikein, päätöksenteko on läpinäkyvää ja automaattista päätöksentekoa kontrolloidaan riittävästi.
Koska tämän käyttöönottopäätöksen mukaisessa ratkaisumenettelyssä ei tehdä luonnollisiin henkilöihin kohdistuvia päätöksiä, tietosuojalainsäädännön vaatimukset eivät koske tätä ratkaisumenettelyä.

Selvitysvelvollisesta annettavan ilmoituksen antamisajan pidentämistä koskevassa ratkaisumenettelyssä olevat asiat ovat sen laatuisia, että ne voidaan hallintolain mukaan ratkaista automaattisesti. Ratkaisumenettelyssä noudatetaan vaatimuksia, jotka on säädetty hallintolaissa ja tiedonhallintalaissa. Automatisoitu ratkaisumenettely on myös dokumentoitu ja testattu huolellisesti ja tarvittavat vastuuhenkilöt on nimetty. Verohallinto on toteuttanut automaattisen ratkaisumenettelyn ja siinä automaattisesti tuotettavat ratkaisut säädösten ja vaatimusten mukaisesti. Menettelyssä toteutuvat Verohallinnolle säädetyt velvoitteet muun muassa hallinnon oikeusperiaatteista, asian vireille tulosta, asian selvittämisestä ja asianosaisen kuulemisesta, asian ratkaisemisesta ja hallintopäätöksen perustelemisesta sekä tiedoksiannosta. Myös muut asianmukaisen käsittelyn ja hyvän hallinnon periaatteet toteutuvat.

2.2 Hallintolaissa säädetyt edellytykset

Automaattisen ratkaisumenettelyn edellytyksistä säädetään hallintolain luvussa 8 b eli luvussa Asian ratkaiseminen automaattisesti. Luvussa on säännökset automaattisen ratkaisemisen edellytyksistä, oikeussuojaedellytyksestä sekä viranomaisen velvollisuudesta ilmoittaa asianosaiselle asian ratkaisemisesta automaattisesti. Sääntely antaa viranomaiselle toimivallan tehdä ratkaisuja automaattisesti lukuun sisältyvillä edellytyksillä.

Hallintolain 53 e §:n mukaan kyse on automaattisesta ratkaisusta, jos asian käsittelyn päättävä ratkaisu tehdään automaattisella tietojenkäsittelyllä ilman, että ratkaisun tarkastaa ja hyväksyy luonnollinen henkilö. Viranomainen voi hallintolain 53 e §:n mukaan ratkaista automaattisesti asian, johon ei sisälly tapauskohtaista harkintaa vaativia seikkoja. Asia voidaan ratkaista automaattisesti myös silloin, jos virkamies tai muu asian käsittelijä on arvioinut asiaan sisältyvät tapauskohtaista harkintaa edellyttävät seikat. Automaattisen ratkaisemisen on perustuttava käsittelysääntöihin, jotka viranomainen on laatinut sovellettavan lain ja etukäteisen harkinnan perusteella.

Hallintolain 53 e §:n perustelujen (hallituksen esitys 145/2022 s. 98) mukaan automaattisesti ratkaistavia asioita ovat ensinnäkin asiat, joiden ratkaisu voidaan johtaa riittävän yksiselitteisesti suoraan lainsäädännöstä ja tapauksen tosiseikoista. Toiseksi automaattisesti voidaan ratkaista asiat, joissa päätösten perustana oleva lainsäädäntö sisältää runsaastikin tulkinnanvaraisuutta, mutta viranomaisella on kyseisessä asiaryhmässä vakiintunut ratkaisukäytäntö, jonka mukaan tiettyjen piirteiden mukaiset asiat (tyyppitapaukset) ratkaistaan aina samalla tavalla.

Verohallinnossa kaikki menettely perustuu lainsäädäntöön ja myös automaattinen päätöksenteko on normi- ja sääntöpohjaista. Lainsäädännöllä tarkoitetaan sääntelyä laajasti eli EU-oikeudesta alemman asteisiin normeihin ja oikeuskäytäntöön. Verohallinto on etukäteen harkinnut, mitkä tämän käyttöönottopäätöksen kohteena olevista asioista voidaan ratkaista automaattisesti niin, että lopputuloksena on lainmukainen ratkaisu. Automaattisesti ratkaistavat asiat ovat osaksi sellaisia, joissa ratkaisu voidaan johtaa yksiselitteisesti lainsäädännöstä ja kyseisen tapauksen tosiseikoista. Osaksi asiat ovat sellaisia, joissa Verohallinnolla on vakiintunut ratkaisukäytäntö, jonka mukaan asiat ratkaistaan aina samalla tavalla.

Automaattinen ratkaiseminen perustuu ennalta laadittuihin käsittelysääntöihin. Käsittelysäännöillä tarkoitetaan hallituksen esityksen (145/2022 s. 106) mukaan luonnollisen henkilön ennalta laatimia sääntöjä, joilla ohjataan hallintoasian käsittelyä ja ratkaisemista automaattisessa tietojenkäsittelyssä, kuten mitkä muuttujat vaikuttavat toimintaprosessin etenemiseen sekä miten ja millä perusteilla asian käsittelyssä mahdolliset välitoimet tehdään, missä vaiheessa toimintaprosessiin osallistuu luonnollinen henkilö, ja miten asian ratkaisu muodostetaan toimintaprosessissa. Käsittelysääntöihin kuuluvat myös säännöt, joiden perusteella asia otetaan automatisoituun toimintaprosessiin tai siirretään siitä pois luonnollisen henkilön käsiteltäväksi.

Käsittelysääntöjä ovat myös valikointiehdot, joiden perusteella asia käsitellään automaattisesti tai valikoidaan käsiteltäväksi niin, että virkailija arvioi ja ratkaisee tapauskohtaista harkintaa edellyttävät osat. Jos verovelvolliselle varataan tilaisuus tulla kuulluksi ennen asian ratkaisemista ja hän esittää asiassa vapaamuotoista selvitystä, selvitys ohjataan virkailijan käsiteltäväksi.

Valikointiehdot ovat yhdenmukaisia ja perustuvat Verohallinnon tekemään jatkuvaan riskianalyysiin. Lisäksi osassa valikointeja tunnistetaan ilmoittamisen epäjohdonmukaisuuksia. Valikointiehtoja voivat olla muun muassa ristiriidat ilmoitettujen tietojen ja Verohallinnon käytettävissä olevien muiden tietojen välillä. Mahdollisia ovat myös erilaiset satunnaisotannat, kuten joka sadas tai joka kymmenes verovelvollinen.

Verohallinto ei käytä ratkaisuiden tekemisessä sellaista logiikkaa, joka perustuisi sääntöjen sijasta esimerkiksi todennäköisyysajatteluun (ns. oppivat tekoälytekniikat). Automaatiossa tehtävä päätös perustuu siten aina laissa määriteltyihin tai laista johdettuihin Verohallinnon vakiintuneen ratkaisukäytännön mukaisiin sääntöihin, jotka ovat ohjelmoitavissa Verohallinnon tietojärjestelmiin käsittelysääntöinä.

Jos hallintopäätöksessä on käytetty automaattista päätöksentekoa, päätöksestä on hallintolain 53 g §:n mukaan käytävä ilmi se, että asia on ratkaistu automaattisesti, sekä tieto siitä, missä tiedonhallintalain 28 d §:ssä tarkoitettu käyttöönottopäätös on saatavilla. Jos asiassa ei muun lain perusteella anneta hallintopäätöstä, tiedot on annettava asianosaiselle muulla tavoin viimeistään silloin, kun asia käsittely päättyy.

Tämän käyttöönottopäätöksen perusteella tehtävään automaattiseen ratkaisuun merkitään tieto siitä, että asia on ratkaistu hallintolain 53 e §:ssä tarkoitetulla tavalla automaattisesti. Päätöksessä on kerrottu osoite, josta tämä käyttöönottopäätös on saatavilla. Päätös on yleisessä tietoverkossa, Verohallinnon verkkosivuilla.

2.3 Tiedonhallintalaissa säädetyt edellytykset

Tiedonhallintalain luvussa 6 a on säännöksiä, jotka edistävät hyvän hallinnon periaatteita. Säännökset koskevat muun muassa automatisoidun toimintaprosessin dokumentointia, laadunvarmistamista, laadunvalvontaa ja menettelyn käyttöönottoa. Luvussa on myös säännökset siitä, miten automaattisen päätöksenteon virkavastuu kohdentuu. Lisäksi säädetään siitä, miten ratkaisumenettelyssä käytettävien tietojen ajantasaisuus ja virheettömyys on varmistettava sekä velvollisuudesta tiedottaa automaattisesta ratkaisumenettelystä.

Verohallinto on tiedonhallintalain 28 a §:n edellyttämällä tavalla kirjannut pysyvässä muodossa, mitä vastuita tämän päätöksen mukaiseen automaattiseen ratkaisumenettelyyn liittyy ja mitä seikkoja menettelyn taustalla on. Käsittelysääntöjä laatiessaan Verohallinto on varmistanut, että automaattinen päätöksenteko on lainmukaista ja täyttää sekä aineellisen lainsäädännön että menettelyä koskevan lainsäädännön vaatimukset. Käsittelysääntöjen laatimisen ja dokumentoinnin yhteydessä on tehty selkoa siitä, miten automaattisessa ratkaisumenettelyssä varmistetaan syrjimättömyys. Käsittelysäännöistä käy ilmi myös, miten asia selvitetään riittävästi ja miten ratkaisu perustellaan tai miksi se voidaan jättää perustelematta. Myös esimerkiksi lapsen oikeuksia koskevat kysymykset on tässä yhteydessä arvioitu. Verohallinto on huomioinut käsittelysäännöissä lisäksi sen, että jos asian ratkaiseminen edellyttää tapauskohtaista harkintaa, asian käsittely täytyy siltä osin siirtää virkailijalle. Verohallinto on varmistanut, että vähintään viiden vuoden ajan asian ratkaisemisesta voidaan osoittaa, millä käsittelysäännöillä yksittäinen asia on ratkaistu automaattisesti ja missä vaiheissa virkailija on osallistunut asian käsittelyyn.

Käsittelysääntöjen dokumentoinnin jälkeen Verohallinto on tiedonhallintalain 28 b ja c §:n mukaisesti varmistanut sen, että toteutettu automaattinen ratkaisumenettely on dokumentaation mukainen ja sen laatua valvotaan suunnitelmallisesti. Verohallinto on myös varmistanut muun muassa kielenhuollon avulla, että hyvä kielenkäyttö toteutuu verovelvolliselle ja muulle asianosaiselle annettavissa asiakirjoissa myös silloin, kun asiakirjat laaditaan automaattisesti.

Verohallinto varmistaa myös testaamalla, että automaattinen ratkaisumenettely täyttää vaatimukset. Testauksesta ja laadunvalvonnasta on laadittu tarvittavat laadunvarmistuksen ja laadunvalvonnan suunnitelmat. Niissä kuvataan, miten automaattisen ratkaisumenettelyn laatua ja automaattisten ratkaisujen virheettömyyttä seurataan ja miten korjaaviin toimenpiteisiin ryhdytään, jos automaattisessa ratkaisumenettelyssä havaitaan virhe. Automaattisen ratkaisumenettelyn laadun varmistamisen sekä laadunvalvonnan ja virhetilanteiden käsittelyn vastuuhenkilöt on nimetty.

Tämä käyttöönottopäätös julkaistaan tiedonhallintalain 28 e §:n edellyttämällä tavalla yleisessä tietoverkossa Verohallinnon verkkosivustolla. Kaikki käyttöönottopäätökset on koottu sivulle Automaattinen päätöksenteko (vero.fi/automaattinenpaatoksenteko). Samalla sivulla Verohallinto myös tiedottaa asioiden automaattisesta ratkaisemisesta toimialallaan, automaattisen ratkaisumenettelyn käytön perusteista ja muista asiakkaan oikeuksien kannalta keskeisistä tiedoista tiedonhallintalain 28 a §:n 2 momentissa tarkoitettuun dokumentaatioon ja käyttöönottopäätökseen perustuen.

3 Luettelo käyttöönottopäätöksen perusteena olevista asiakirjoista

Luettelo käyttöönottopäätöksen perusteena olevista asiakirjoista

• 28 a §: Käsittelysääntöjä koskeva dokumentaatio (Käsittelysääntöjen ylätason kuvaus – Yhteisöjen tuloverotus, Verotuksen maakohtainen raportointi - selvitysvelvollisesta annettavan ilmoituksen antamisajan pidentäminen)
• 28 b ja c §: Laadunvarmistuksen ja laadunvalvonnan kuvaus
• Tietoturvakuvaus

4 Säilytysaika

Jos automaattinen ratkaisumenettely poistetaan käytöstä, Verohallinto säilyttää tämän käyttöönottopäätöksen sen jälkeenkin vähintään viiden vuoden ajan. Määräaika alkaa poistamista seuraavan vuoden alusta (tiedonhallintalaki 28 d § 3 mom.).

5 Muutoksenhaku

Tähän käyttöönottopäätökseen ei saa hakea muutosta (laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 6 § 2 mom).

 

Päätöksentekijä: tuoteryhmäjohtaja Veijo Romppainen

Verohallinnon yhteystieto, josta saa lisätietoa automaattisen ratkaisumenettelyn käytöstä: Osakeyhtiöt, 029 497 006