Automaattinen päätöksenteko verotuksessa

Yleistä

Verohallinto tekee vuosittain yli 15 miljoonaa päätöstä verotukseen liittyen. Päätöksiä ovat esimerkiksi ennakonpidätysprosentin määrääminen, tuloverotuksen verotuspäätös ja kiinteistöverotuksen verotuspäätös. Automaation hyödyntäminen verotuksessa on välttämätöntä asioiden suuren lukumäärän vuoksi. Valtaosa verotuksesta on laskentaa, joka tapahtuu riidattomien tulotietojen, muiden verotustietojen ja laissa säädettyjen veroasteikkojen ja muiden veroperusteiden ja sääntöjen perusteella. Tällaisten asioiden yksittäinen käsittely virkailijatyönä ei ole tarkoituksenmukaista eikä mahdollista. Automaation käyttäminen mahdollistaa virkailijatyön keskittämisen sellaisiin asioihin, joissa se on asian laadun, laajuuden ja verotuksen oikeellisuuden toteutumiseksi tarpeen ja perusteltua.

Verotus ja verotuksen toimittamisen menettelyt perustuvat lakiin. Verohallinnossa automaattinen päätöksenteko tarkoittaa kaavamaisesti ratkaistavissa olevien veroasioiden käsittelyä ja ratkaisemista koneellisesti ilman, että virkailija tekee päätöksen kussakin yksittäisessä asiassa. Verohallinnolla ei ole käytössään sellaista oppivaa teknologiaa tai tekoälyä, joka voisi tehdä automaattisia päätöksiä tai joka käyttäisi viranomaiselle kuuluvaa harkintaa veroasioissa.

Automaattinen päätöksenteko verotuksessa perustuu hallintolakiin (434/2003), verotuksen menettelysäännöksiin ja verotusta koskevaan erityissääntelyyn. Lisäksi julkisen hallinnon tiedonhallinnasta annetussa laissa (906/2019, jäljempänä tiedonhallintalaki) säädetään automaattisen päätöksenteon virkavastuusta ja menettelyiden käyttöönoton edellytyksistä.

Automaattista päätöksentekomenettelyä koskevat yleislain säännökset ovat tulleet voimaan 1.5.2023. Uuteen sääntelyyn liittyy siirtymäaikoja, jotka päättyvät 31.10.2024. Siirtymäaika koskee 1.5.2023 käytössä olleita automaattisia ratkaisumenettelyjä oikaisuvaatimuksen ratkaisemisen osalta, oikeussuojaedellytystä sekä automaattisesta ratkaisemisesta ilmoittamista päätöksellä. Verotusta koskeva erityissääntely tulee voimaan 1.1.2024. Verohallinto ottaa uuden sääntelyn mukaiset vaatimukset huomioon nyt käytössä olevissa automaattisen päätöksenteon menettelyissä siirtymäajan puitteissa.

Hallintolaissa ja tiedonhallintalaissa oleva yleissääntely koskee sekä luonnollisiin henkilöihin että oikeushenkilöihin kohdistuvia automatisoituja päätöksiä. Verotuksen erityissääntely koskee osin vain luonnollisiin henkilöihin kohdistuvia päätöksiä.

Verohallinnossa on hyväksytty Tekoälyn eettiset periaatteet. Periaatteita sovelletaan myös kaikessa automatiikkaan liittyvissä menettelyssä.

Henkilötietojen käsittelystä Verohallinnossa ja rekisteröidyn oikeuksien käyttämisestä on tarkempia tietoja yleisessä tietosuojainformaatiossa (Tietojen käsittely ja tietosuoja - Verohallinto)

1 Automaattista päätöksentekoa koskeva tietosuojasääntely

Yleisen tietosuoja-asetuksen 22 artiklan mukaisesti luonnollisella henkilöllä (rekisteröidyllä) on oikeus olla joutumatta sellaisen päätöksen kohteeksi, joka perustuu pelkästään automaattiseen käsittelyyn. Automaattisen päätöksenteon kieltoa ei kuitenkaan sovelleta silloin, kun se on hyväksytty rekisterinpitäjään sovellettavassa unionin oikeudessa tai jäsenvaltion lainsäädännössä, jossa vahvistetaan myös asianmukaiset toimenpiteet rekisteröidyn oikeuksien ja vapauksien sekä oikeutettujen etujen suojaamiseksi. Automaattista päätöksentekomenettelyä koskeva lainsäädäntö muodostaa tietosuoja-asetuksen edellyttämän kansallisen oikeusperustan automatisoitujen yksittäispäätösten tekemiseksi.

Euroopan tietosuojaneuvosto vastaa EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen yhdenmukaisesta soveltamisesta Euroopan unionissa. Euroopan tietosuojaneuvoston on antanut suuntaviivat automaattisesta päätöksenteosta ja profiloinnista silloin, kun kysymys on tietosuoja-asetuksen 22 artiklan soveltamisesta (Suuntaviivat automatisoiduista yksittäispäätöksistä ja profiloinnista asetuksen (EU) 2016/679 täytäntöön panemiseksi, pdf). Suuntaviivojen mukaisesti automatisoidun päätöksenteon tulee ensinnäkin täyttää yleisesti tietosuoja-asetuksessa tarkoitetut tietosuojaperiaatteet. Käsittelyn tulee olla muun muassa lainmukaista, kohtuullista ja läpinäkyvää. Lisäksi pitää varmistaa, että henkilötietoja käsitellään vain siinä tarkoituksessa, johon ne on kerätty ja varmistetaan tietojen täsmällisyys ja oikeellisuus.

Euroopan tietosuojaneuvoston suuntaviivoissa todetaan myös, että automaattisen päätöksenteon menettelyissä pitää toteuttaa rekisteröidyn oikeuksia suojaavia toimenpiteitä. Näitä toimenpiteitä ovat esimerkiksi informaation antaminen automaattisen päätöksenteon menettelyistä sekä siitä, miten rekisteröity voi vaatia ihmisen osallistumista automaattiseen päätöksentekoon ja siitä, miten rekisteröity voi riitauttaa automaattisesti tehdyn päätöksen.

Automaattisesta päätöksentekomenettelystä annettava informointi tarkoittaa sitä, että rekisteröidylle kerrotaan automaattisen päätöksenteon menettelyistä ja automaattisen päätöksenteon logiikasta. Lisäksi hänelle tulee selittää päätöksestä aiheutuvat seuraukset. Oikeus vaatia ihmisen osallistumista käsittelyyn tarkoittaa, että asian uudelleen tarkastavalla henkilöllä on valtuudet ja valmiudet myös muuttaa sellainen päätös, joka on tuotettu automatiikalla.

Automaattista päätöksentekoa koskevan kansallisen lakiehdotuksen (HE 145/2022 vp) käsittelyn yhteydessä Eduskunnan hallintovaliokunta korosti pitävänsä tarpeellisena rekisteröidyn etukäteistä informointia siitä, että hän on aloittamassa asiointia, jossa asia voidaan ratkaista automaattisessa päätöksentekomenettelyssä, ja siitä, miten asia on mahdollista saattaa ihmisen käsiteltäväksi (HaVM 39/2022 vp). Tämä informointivelvoite sisältyy yleisen tietosuoja-asetuksen 12 - 14 artikloihin.

Yleisen tietosuoja-asetuksen johdanto-osan 71 kohdan mukaisesti automaattista päätöksentekomenettelyä ei saisi kohdistaa lapseen. Euroopan tietosuojaneuvoston suuntaviivojen mukaisesti asetuksen johdanto-osassa mainittu seikka ei kuitenkaan muodosta lapsiin kohdistuvan automaattisen päätöksenteon ehdotonta kieltoa. Silloin kun automaattinen päätöksenteko kohdistuu lapsiin, tulee huolehtia asianmukaisten suojatoimien toteuttamisesta ja käytettävien suojatoimien tulee olla lapsille soveltuvia. Rekisterinpitäjän pitää myös varmistaa, että suojatoimilla suojellaan tehokkaasti niiden lasten oikeuksia, vapauksia ja oikeutettuja etuja, joiden tietoja se käsittelee.

Verohallinto ottaa huomioon yleisen tietosuoja-asetuksen vaatimukset automaattisen päätöksenteon menettelyissä ja huolehtii siitä, että luonnollinen henkilö saa asianmukaisen informaation siitä, että hänen asiansa voidaan käsitellä automaattisessa päätöksentekomenettelyssä.

Automaattisen päätöksenteon sääntely

Automaattisen päätöksenteon nimenomaisista edellytyksistä säädetään hallintolaissa, tiedonhallintalaissa sekä verotusta koskevassa erityissääntelyssä. 

Hallintolaissa säädetään automaattisen päätöksenteon sallitusta käyttöalasta, oikeussuojaedellytyksestä ja automaattisesta ratkaisemisesta ilmoittamisesta. Automaattinen päätöksenteko tarkoittaa hallintolain 53 e §:n mukaisesti asian päättävää ratkaisua, joka tehdään automaattisella tietojenkäsittelyllä ilman, että ratkaisun tarkastaa ja hyväksyy ihminen. Merkitystä on erityisesti sillä, tekeekö asian päättävän toimen ihminen vai tapahtuuko se tietoteknisesti. Automaattisen päätöksenteon sääntely ei koske päätöksentekoa edeltäviä menettelyitä eikä sellaista avustavaa automaatiota, jossa päätös muodostuu automaattisesti, mutta ihminen ratkaisee asian.

Automaattinen päätöksenteko on hallintolain 53 e §:n mukaisesti mahdollista silloin, kun käsiteltävä asia ei edellytä tapauskohtaista harkintaa. Asia voidaan ratkaista automaattisesti myös silloin, jos virkamies tai muu asian käsittelijä on arvioinut asiaan sisältyvät tapauskohtaista harkintaa edellyttävät seikat. Viranomaisen tulee tehdä arvio automaation soveltuvuudesta laadittaessa tiedonhallintalain edellyttämiä käsittelysääntöjä ja tehtäessä kyseistä automaattista ratkaisumenettelyä koskeva käyttöönottopäätös.

Hallituksen esityksen 145/2022 vp (s. 98) mukaan automaattisesti voidaan ratkaista ensinnäkin asiat, joiden ratkaisu voidaan johtaa riittävän yksiselitteisesti suoraan lainsäädännöstä ja tapauksen tosiseikoista. Toiseksi automaattisesti voidaan ratkaista asiat, joissa päätösten perustana oleva lainsäädäntö sisältää runsaastikin tulkinnanvaraisuutta, mutta viranomaisella on kyseisessä asiaryhmässä vakiintunut ratkaisukäytäntö, jonka mukaan tiettyjen piirteiden mukaiset asiat (tyyppitapaukset) ratkaistaan aina samalla tavalla.

Hallintolaki ei rajaa mitään asiaryhmiä viranomaisen automaattisen päätöksenteon ulkopuolelle. Automaattinen päätös voi olla asianosaiselle myönteinen tai kielteinen. Myös rangaistusluonteinen hallinnollinen seuraamus, kuten veronkorotus, myöhästymismaksu ja laiminlyöntimaksu voidaan määrätä automaattisesti, jos sen määrääminen ei edellytä tapauskohtaista harkintaa. Automaattisesti voidaan tehdä sekä viranomaisen ensiasteen päätös että aiemmassa päätöksessä olevan virheen korjaava päätös. Verotuksessa automaattisesti voidaan tehdä esimerkiksi verotuksen oikaisu verovelvollisen hyväksi tai vahingoksi ja seurannaismuutos. Hallintolain 53 §:n 4 momentin mukaan oikaisuvaatimusta ei kuitenkaan voi ratkaista automaattisesti. Verotusta koskevassa erityissääntelyssä on sallittu oikaisuvaatimuksen automaattinen ratkaiseminen eräissä tilanteissa.  

Hallintolain 53 f § edellyttää, että luonnollinen henkilö voi hakea automaatiossa tehtyyn päätökseen kaikilta osin oikaisua oikaisuvaatimuksella tai muulla vaatimuksella, joka käsitellään päätöksen tehneessä viranomaisessa. Tätä ei kuitenkaan sovelleta silloin, kun hyväksytään asianosaisen vaatimus, joka ei koske toista asianosaista. Toisella asianosaisella tarkoitetaan verotusmenettelyssä toista yksityistä asianosaista eikä esimerkiksi veronsaajaa tai veronsaajien oikeudenvalvontayksikköä.

Hallintolain 53 g §:n mukaisesti automaattisesti tehdyllä kirjallisella hallintopäätöksellä tulee olla tieto siitä, että asia on ratkaistu automaatiossa ja tieto myös siitä, missä tiedonhallintalain mukainen käyttöönottopäätös on saatavilla. Verohallinto toteuttaa vaatimuksen lainsäädännön siirtymäajan puitteissa.

Tiedonhallintolain 6 a luvussa säädetään automaattisen ratkaisumenettelyn käyttöönottoon ja käyttöön liittyvistä vaatimuksista. Vaatimusten mukaisesti Verohallinto dokumentoi automatisoitavat ratkaisumenettelyt ja testaa ne huolellisesti. Verohallinto tekee automaattisen ratkaisumenettelyn käyttöönotoista käyttöönottopäätökset ja dokumentoi laissa säädettyjen velvoitteiden toteuttamisesta vastaavat henkilöt. Päätökselle ja dokumentaatiolle on määritelty 5 vuoden säilytysaika ja myös velvollisuus osoittaa viiden vuoden ajan se, millä käsittelysäännöllä yksittäinen asia on ratkaistu ja missä vaiheessa luonnollinen henkilö on osallistunut asian käsittelyyn. Verohallinto julkaisee käyttöönottopäätökset verkkosivuillaan osoitteessa vero.fi/automaattinenpaatoksenteko lainsäädännön voimaantulon siirtymäajan puitteissa.

Kaikkeen Verohallinnon päätöksentekoon sovelletaan yleisiä oikeusturvaperiaatteita ja hyvän hallinnon periaatteita sekä niitä poikkeuksia, joista on säädetty verotuksen menettelysäännöksissäissä. Verohallinto toimeenpanee automaattista päätöksentekoa koskevat muutokset siirtymäajan puitteissa ja tarkentaa tätä ohjausta. Lisätietoja hallintolain soveltamisesta verotuksessa kerrotaan Verohallinnon ohjeessa Verotuksen yleiset menettelysäännökset

Verotuksen erityissääntely

Verotusmenettelyä ja muita verotuksen erityissäännöksiä on täydennetty siltä osin kuin automaattinen päätöksentekomenettely verotuksessa poikkeaa hallintolain mukaisesta yleissääntelystä. Verotusta koskevassa erityissääntelyssä säädetään poikkeuksia oikaisuvaatimuksia koskevaan käsittelyyn (VML 26 f §:n 1 momentti), lisäaikapyyntöjen käsittelyyn, (VML 26 f §:n 2 momentti ja perintö- ja lahjaverolaki 33 b §:n 2 momentti), täytäntöönpanon keskeyttämistä koskeviin päätöksiin (veronkantolaki 67 a §), maksujärjestelyjä koskeviin ratkaisuihin (veronkantolaki 43 §) sekä luonnollisen henkilön verokortteja ja ennakkoveroja koskeviin päätöksiin (ennakkoperintälaki 7 §). Vaikka verotusta koskevissa säännöksissä poiketaan osin yleissäännöksistä, otetaan kaikissa automaattisissa päätöksissä lähtökohtaisesti huomioon automaattisen päätöksenteon yleiset menettelyvaatimukset.

Verohallinto voi ratkaista automaattisella päätöksellä tuloverotusta, autoverotusta, perintö- ja lahjaverotusta, kiinteistöverotusta ja tonnistoverotusta koskevan oikaisuvaatimuksen silloin, kun:

• verovelvollinen esittää oikaisuvaatimuksessa uuden vaatimuksen tai uutta selvitystä ja vaatimus hyväksytään
• päätös kumotaan verovelvollisen oikaisuvaatimuksen johdosta ja Verohallinto käsittelee asian uudelleen
• verovelvollisen oikaisuvaatimuksen johdosta tehdään täydentävä verotuspäätös.

Verohallinto voi ratkaista oikaisuvaatimuksen edellä mainituissa tilanteissa, jos asiaan ei sisälly seikkoja, jotka edellyttävät tapauskohtaista harkintaa, tai jos asiaan sisältyvät tapauskohtaista harkintaa edellyttävät seikat virkailija on arvioinut. Verohallinto voi ratkaista oikaisuvaatimuksen myös, jos oikaisuvaatimus on Verohallinnon riskiarvion perusteella aiheellinen. Riskiarviossa otetaan huomioon asiaan liittyvät tavanomaisesta poikkeavat lukuarvot, epäloogisuudet esitettävissä tiedoissa ja muut vastaavat seikat. Ratkaiseminen perustuu tiedonhallintolain mukaisiin käsittelysääntöihin.

Verohallinto voi ratkaista veroilmoituksen, muun ilmoituksen tai tietojen antamisajan, perukirjan antamisajan tai perunkirjoituksen toimittamisajan pidentämistä koskevan asian automaattisesti myös, jos luonnollisen henkilön vaatimusta ei hyväksytä, vaikka päätökseen ei saa hakea muutosta.

Verohallinto voi tehdä täytäntöönpanon keskeyttämistä koskevan päätöksen samaten kuin päätöksen maksujärjestelyyn ryhtymisestä automaattisesti myös, jos luonnollisen henkilön vaatimusta ei hyväksytä, vaikka päätökseen ei saa hakea muutosta. Maksujärjestelyyn ryhtymistä koskevassa asiassa asiakas voi kieltää hakemuksen automaattisen ratkaisemisen, jos hakemusta ei hyväksytä. Tästä mahdollisuudesta ilmoitetaan hakemuksen sähköisen vireillepanon yhteydessä.

Verohallinto voi tehdä ennakkoperinnässä päätöksen perusverokorttien ja perusennakoiden määräämisestä automaatiossa, vaikka tähän päätökseen ei suoraan voi hakea muutosta.

2 Automaattinen päätöksenteko Verohallinnossa

Verohallinnossa kaikki menettely perustuu lainsäädäntöön. Verotuksessa tehdään päätöksiä automatiikalla silloin, kun se on lain mukaan mahdollista. Tämä tarkoittaa, että automaattisen päätöksen perusteena ovat aina lain nojalla määritellyt säännöt tai Verohallinnon lain soveltamista kyseisessä asiaryhmässä koskevan vakiintuneen ratkaisukäytännön mukaiset säännöt, jotka ovat ohjelmoitavissa Verohallinnon tietojärjestelmän käsittelysääntöihin. Lainsäädännössä määritellyllä säännöllä tarkoitetaan sääntelyä laajasti eli EU-oikeudesta alemman asteisiin normeihin ja oikeuskäytäntöön.

Verotuksessa automaattinen ratkaisu, joka tehdään suoraan laissa määriteltyjen sääntöjen perusteella, on päätös perusverokortin pidätysprosentista. Sen laskennan perusteet on määritelty kaavamaisesti ennakkoperintälaissa (EPL) ja EPL:n nojalla annetuissa Verohallinnon päätöksissä.

Lain soveltamista koskevaan Verohallinnon vakiintuneeseen ratkaisukäytäntöön perustuvia automaattisia päätöksiä ovat puolestaan verotuspäätökset, joiden tekemisessä sovelletaan valikointimenettelyä.

Verotuspäätös tehdään vastaavasti valikointien perusteella kokonaan tai osittain automaatiossa myös henkilöasiakkaiden säännönmukaisessa tuloverotuksessa, kiinteistöverotuksessa, lahjaverotuksessa ja autoverotuksessa.

Verohallinnon lain soveltamista koskevaan vakiintuneeseen ratkaisukäytäntöön perustuvat myös esimerkiksi oma-aloitteisten verojen automaattiset arvioverotukset.

Vastaavaa automatisoitua arvioverotusmenettelyä sovelletaan myös esimerkiksi yhteisöjen tuloverotuksessa.

Myös hallinnollinen seuraamusmaksu voidaan määrätä automaatiossa suoraan laista johdettujen sääntöjen tai Verohallinnon lain soveltamista koskevan vakiintuneen ratkaisukäytännön perusteella.

Ensiasteen verotuspäätöksen lisäksi myös päätökset verotuksen oikaisusta verovelvollisen hyväksi tai vahingoksi voidaan tehdä automaatiossa, jos säädetyt automaattisen ratkaisemisen edellytykset muuten täyttyvät.

3 Automaation logiikka ja julkisuus

Automaattisen päätöksenteon on hallintolain 53 e §:n 2 momentin mukaan perustuttava tiedonhallintalain 2 §:n 1 momentin 16. kohdan mukaisiin käsittelysääntöihin. Käsittelysäännöillä tarkoitetaan luonnollisen henkilön ennalta laatimia automaattisen tietojenkäsittelyn ohjaamiseen tarkoitettuja sääntöjä. Niillä ohjataan hallintoasian käsittelyä ja ratkaisemista automaattisessa tietojenkäsittelyssä, kuten mitkä muuttujat vaikuttavat toimintaprosessin etenemiseen sekä miten ja millä perusteilla asian käsittelyssä mahdolliset välitoimet tehdään, missä vaiheessa prosessiin osallistuu luonnollinen henkilö, ja miten asian ratkaisu muodostetaan automatisoidussa ratkaisumenettelyssä. Käsittelysääntöihin kuuluisivat myös säännöt, joiden perusteella asia otetaan automatisoituun toimintaprosessiin tai siirretään siitä pois luonnollisen henkilön käsiteltäväksi.

Verotuksessa käsittelysääntöjä ovat esimerkiksi verotusmenettelylain 26 §:n 6 momentin nojalla laaditut ja sovellettavat valikointiehdot, joiden perusteella veroilmoituksella ilmoitettuja vähennysvaatimuksia nostetaan virkailijan tutkittavaksi ja ratkaistavaksi.

Hallituksen esityksen (HE 145/2022 vp s. 19) mukaan käsittelyn julkisuutta koskevan sääntelyn mukaisesti hallinnon asiakkaalla on oikeus saada tietoa myös viranomaisen automaattisesta päätöksenteosta siltä osin kuin kyse ei ole salassa pidettävistä tiedoista. Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 11 §:n 1 momentin mukaan hakijalla, valittajalla sekä muulla, jonka oikeutta, etua tai velvollisuutta asia koskee, on oikeus saada asiaa käsittelevältä tai käsitelleeltä viranomaiselta tieto muunkin kuin julkisen asiakirjan sisällöstä, joka voi tai on voinut vaikuttaa hänen asiansa käsittelyyn. Pykälän 2 momentin 1 kohdan mukaan oikeutta ei kuitenkaan ole muun muassa asiakirjaan, josta tiedon antaminen olisi vastoin erittäin tärkeää yleistä etua. Salassapitoa koskevat säännökset saattavat siten rajoittaa sitä, kuinka yksityiskohtaisesti asianosaiselle voidaan kuvata käytettyä automaattista päätöksentekomenettelyä vaarantamatta esimerkiksi menettelyyn sisältyvän valvonnan tarkoituksen toteutumista.

Automaattiseen päätöksentekomenettelyyn liittyvät ohjelmistot, käsittelysäännöt ja suunnitelmat voivat sisältää esimerkiksi viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 24 §:n 1 momentin 15 kohdan mukaisia tietoja, joiden antaminen vaarantaa verovalvonnan tarkoituksen toteutumisen. Tätä on arvioitu myös hallituksen esityksessä 145/2022 vp s. 19. Verohallinnon vakiintuneen tulkinnan mukaisesti yleisöltä ja myös asianosaiselta salassa pidettäviä tietoja ovat esimerkiksi euromääräiset tai prosentuaaliset rajat tai muut nimenomaiset tiedot, joiden perusteella asiat valikoituvat virkailijan erikseen tutkittavaksi.

4 Automaattiseen menettelyyn liittyvät suojatoimet

Edellä kuvatussa uudistuneessa sääntelyssä on määritelty automaattisen päätöksentekomenettelyn käyttöala sekä ne vaatimukset ja toimenpiteet, jotka Verohallinnon tulee toteuttaa automaattisen päätöksentekomenettelyn käyttöönotossa ja käytössä.

Tietosuoja-asetuksen edellyttämiä suojatoimia Verohallinnossa:

• Henkilöä kuullaan yleensä ennen päätöksen tekemistä.
• Henkilöllä on yleensä oikeus hakea muutosta oikaisuvaatimusmenettelyssä, jossa asia käsitellään uudelleen virkailijan toimesta. Muutoksenhakuohjeet annetaan verotuspäätöksen yhteydessä.
• Henkilölle annetaan tietoa siitä, missä tilanteissa automaattista päätöksentekoa tehdään Verohallinnossa.
• Asiakkaalle kerrotaan, ovatko hänen verotustaan koskevat ratkaisut tehty automaattisessa päätöksentekomenettelyssä.
• Silloin, kun asiakas antaa Verohallinnon pyynnöstä vapaamuotoista selvitystä verotukseensa, selvitys käsitellään virkailijan toimesta.

5 Automaattiseen menettelyyn liittyvät suojatoimet silloin, kun päätöksen kohteena on lapsi

Verotusta koskevassa päätöksenteossa automaatikkaa ei kohdisteta erityisesti lapseen. Silloin, kun verotusta koskeva päätös tehdään automaatiossa voi päätös kohdistua yhtä lailla täysivaltaiseen ja vajaavaltaiseen henkilöön.

Verotus perustuu lakiin ja verotusmenettelyssä noudatetaan tasapuolisuuden ja yhdenvertaisuuden periaatetta. Verotus toimitetaan ja verot määrätään verovelvollisen ilmoituksen, sivulliselta tiedonantovelvolliselta saatujen tietojen ja asiassa saadun muun selvityksen perusteella. Verotuksessa ei näin ollen ole merkitystä sillä, onko päätöksenteon kohteena täysivaltainen henkilö tai esimerkiksi lapsi.

Lapsen oikeudet ja vapaudet turvataan Suomessa holhoustoimesta annetulla lailla (442/1999). Hallintolain (434/2003) 14 §:n mukaisesti vajaavaltaisen puolesta puhevaltaa käyttää hänen edunvalvojansa tai huoltajansa. Holhoustoimesta annetun lain mukaisesti holhoustoimen tarkoituksena on valvoa niiden henkilöiden etua ja oikeutta, jotka eivät esimerkiksi vajaavaltaisuuden ja sairauden vuoksi voi pitää huolta taloudellisista asioistaan. Vajaavaltaisella tarkoitetaan alle 18-vuotiasta henkilöä tai täysi-ikäistä henkilöä, joka on julistettu vajaavaltaiseksi. Alaikäisen (lapsen) edunvalvojia ovat lähtökohtaisesti tämän huoltajat ja täysi-ikäisen kohdalla edunvalvojan määrää tuomioistuin ja holhousviranomainen. Edunvalvojan tehtävänä on edustaa vajaavaltaista ja huolehtia siitä, että edellä mainittuja suojatoimia käytetään silloin, kun se on tarpeen lapsen tai muun vajaavaltaisen oikeuksien, vapauksien ja oikeutettujen etujen turvaamiseksi.

6 Asiaryhmäkohtaiset kuvaukset

Asiaryhmäkohtaisissa kuvauksissa kerrotaan Verohallinnon automaattisten ratkaisumenettelyjen kulku pääpiirteissään. Kuvauksissa kerrotaan myös asiakkaan oikeuksien kannalta keskeisistä seikoista, kuten kuulemisesta, automaattisten päätösten sisällöstä ja muutoksenhakuoikeudesta. Kuvaukset perustuvat kyseistä automaattista ratkaisumenettelyä koskevaan käyttöönottopäätökseen ja muuhun dokumentaatioon. Uusia kuvauksia lisätään sitä mukaa kun Verohallinto tekee uusia käyttöönottopäätöksiä.

Lue lisää:
Asiaryhmäkohtaiset kuvaukset automaattisesta ratkaisumenettelystä