Ulkomailta Suomeen tulevan työntekijän verotus

Antopäivä
15.2.2017
Diaarinumero
A34/200/2017
Voimassaolo
Toistaiseksi
Valtuutussäännös
Laki Verohallinnosta (503/2010) 2 § 2 mom.
Korvaa ohjeen
Ulkomailta Suomeen tulevan verotus, diaarinumero A215/200/2016

Tässä ohjeessa käsitellään ulkomailta Suomeen töihin tulevan henkilön verotusta sekä lyhyesti työntekijän vakuuttamista ja työnantajavelvoitteita.

Ohjeen kohtia 5.1.2 ja 5.1.4 on päivitetty kotitaloustyönantajaa koskevilla maininnoilla.  Lisäksi ohjeen kohdassa 6.2.1 on täsmennetty ulkomaista työnantajaa koskevaa ohjausta, kun työnantaja hakeutuu vapaaehtoisesti työnantajarekisteriin.

1 Johdanto

Kun henkilö tulee ulkomailta töihin Suomeen, hän maksaa lähtökohtaisesti tästä työstä saamastaan palkasta veroa Suomessa. Suomessa työskentelystä saadun palkan verotukseen vaikuttaa Suomessa oleskelun kesto ja se, onko työnantaja suomalainen vai ulkomainen. Lisäksi kansainväliset sopimukset voivat rajoittaa Suomen verotusoikeutta.

Yleensä myös asuinvaltio verottaa siellä asuvan henkilön maailmanlaajuiset tulot oman lainsäädäntönsä mukaan. Myös Suomessa työskentelystä ansaitut tulot voidaan siten verottaa asuinvaltiossa. Mahdollinen kaksinkertainen verotus poistetaan yleensä asuinvaltiossa verosopimuksen tai asuinvaltion sisäisen lainsäädännön mukaisesti.

Suomen tuloverotuksessa on kaksi eri verovelvollisuuden lajia: yleinen ja rajoitettu verovelvollisuus. Tuloverolain (1992/1535, TVL) 9 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan yleisesti verovelvolliset maksavat Suomeen veroa sekä Suomesta että ulkomailta saamistaan tuloista. Tuloverolain 9 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan rajoitetusti verovelvolliset maksavat Suomeen veroa vain Suomesta saamistaan tuloista.

Yleisesti verovelvollisia ovat Suomessa asuvat henkilöt ja ulkomailla asuvat henkilöt, jotka oleskelevat Suomessa yli kuusi kuukautta. Rajoitetusti verovelvollisia ovat ulkomailla asuvat henkilöt ja henkilöt, jotka oleskelevat Suomessa enintään kuusi kuukautta. (TVL 11 § 1 momentti) Yleisestä ja rajoitetusta verovelvollisuudesta on kerrottu tarkemmin Verohallinnon ohjeessa ”Yleinen ja rajoitettu verovelvollisuus”.

Tässä ohjeessa käsitellään sekä yleisesti verovelvollisten että rajoitetusti verovelvollisten ulkomaalaisten Suomesta saadun palkkatulon verotusta Suomessa, palkanmaksuun liittyviä työnantajavelvoitteita sekä työskentelyyn liittyvää sosiaaliturvaa ja vakuuttamista.

Ohjeen alussa käsitellään tilanteita, joissa palkanmaksajana on suomalainen työnantaja. Ohjeen lopussa luvussa 6 käsitellään tilanteita, joissa palkan maksaa ulkomainen työnantaja.

2 Työskentely Suomessa suomalaisen työnantajan lukuun

2.1 Rajoitetusti verovelvollisen palkkatulon verotus

Suomi verottaa rajoitetusti verovelvollisia ainoastaan Suomesta saaduista tuloista. Ratkaisevaa verotuksen kannalta on, onko työskentely suoritettu suomalaisen vai ulkomaisen työnantajan lukuun ja onko työskentely tapahtunut Suomessa vai ulkomailla.

Tuloverolain 10 §:n 4 kohdan mukaan Suomesta saatua tuloa on muu kuin julkisyhteisön palveluksessa ansaittu palkkatulo, jos työ, tehtävä tai palvelus on yksinomaan tai pääasiallisesti suoritettu Suomessa täällä olevan työn- tai toimeksiantajan lukuun. Työ on tehty pääasiallisesti Suomessa, jos palkanmaksukauden ajalta yli puolet työstä on tehty Suomessa (KHO 1994-B-556).

KHO 1994-B-556
Suomalaisella yhtiö X:llä, joka suoritti maantiekuljetuksia rekka-autoilla Suomesta Ruotsin, Norjan ja Tanskan kautta Saksaan, oli palveluksessaan kuljettajia, jotka asuivat Ruotsissa ja olivat Suomessa rajoitetusti verovelvollisia. Mainittuihin kuljetuksiin Suomesta Saksaan meni aikaa noin yksi viikko, josta ajasta Suomessa ajoa oli keskimäärin yksi päivä viikossa. Palkanmaksu tapahtui kahden viikon välein. Yhtiön oli suoritettava mainituille kuljettajille maksamiensa palkkojen perusteella lähdevero ja työnantajan sosiaaliturvamaksu vain silloin, kun kuljettajat olivat kunkin kaksi viikkoa käsittävän palkanmaksukauden aikana suorittaneet työtä yhtiölle yksinomaan tai pääasiallisesti Suomessa. Palkanmaksuvuodet 1984-1989 Äänestys 3-2.

TVL 5 § 1 mom 2 kohta
TVL 6 § 4 kohta (1043/74)
TVL 9 § 1 mom 2 kohta
TVL 10 § 4 kohta (1240/88)

Jos rajoitetusti verovelvollinen työskentelee Suomessa ulkomaisen työnantajan lukuun, palkkaa ei veroteta Suomessa. Ulkomaisella työnantajalla tarkoitetaan työnantajaa, jolla ei ole kiinteää toimipaikkaa Suomessa. Poikkeuksena tähän on tietyistä valtioista tulevien rajoitetusti verovelvollisten vuokratyöntekijöiden palkkatulo (TVL 10 § 4 c kohta, katso myös jäljempänä luku 3 Erityisryhmät sekä luku 6 Työskentely Suomessa ulkomaisen työnantajan lukuun).

Rajoitetusti verovelvollista verotetaan rajoitetusti verovelvollisen tulon verottamisesta annetun lain (627/1978, LähdeVL) eli niin sanotun lähdeverolain mukaan. Rajoitetusti verovelvolliselta peritään lopullisena verona tulojen suuruudesta riippumaton lähdevero. Vaihtoehtoisesti rajoitetusti verovelvollisen verotus voidaan hakemuksesta toimittaa kuten Suomessa asuvilla kokonaistulojen suuruuden perusteella progressiivisesti verotusmenettelystä annetun lain (1558/1995, VML) mukaan.

2.1.1 Palkkatulon lähdeverotus

Suomalainen maksaja perii lähdeveron palkasta suorituksen yhteydessä. Lähdevero on lopullinen vero ja sen määrä on 35 prosenttia (LähdeVL 7 § 1 momentti 1 kohta). Lähdeveron alaista tuloa ovat myös luontoisedut Verohallinnon päätöksen mukaan arvioituina.

Maksaja saa tehdä ennen veron perimistä rahapalkan ja luontoisetujen yhteismäärästä lähdeverovähennyksen. Lähdeveroa perittäessä vähennetään 510 euroa kuukaudessa sellaisen tulon yhteismäärästä, josta perittävä lähdevero on 35 prosenttia. Alle kuukauden ajalta kertyneen tulon yhteismäärästä vähennetään 17 euroa päivältä. Vähennyksen määrä on kuitenkin enintään tulon määrä. Vähennystä ei myönnetä henkilöstörahaston maksamasta rahasto-osuudesta tai jäsenilleen jakamasta ylijäämästä eikä hallituksen jäsenen tai muun hallintoelimen jäsenen palkkiosta.

Vähennyksen saaminen edellyttää, että vähennyksestä on maininta lähdeverokortissa (LähdeVL 6 §). Mahdollinen työnantajan sairausvakuutusmaksu ja vakuutetun sairausvakuutusmaksu maksetaan määrästä, josta lähdeverovähennystä ei vielä ole tehty.

Esimerkki 1: Suomalainen yritys palkkaa virolaisen työntekijän työskentelemään Suomeen 1.9.–16.10.2014 väliseksi ajaksi. Koko palkka maksetaan yhdellä kertaa työskentelyn päätyttyä. Ennen lähdeveron perimistä tehtävä lähdeverovähennys on 510 euroa + 272 euroa (16 pv á 17 euroa).

Lähdeverokortti on veroviranomaisen ohje suorituksen maksajalle lähdeveron perintää varten. Tulonsaaja hakee lähdeverokorttia lomakkeella 5057 (”Hakemus rajoitetusti verovelvollisen lähdeverokortista, ennakkoverosta tai verokortista”). Lähdeverovähennys ja esimerkiksi opettajille tai opiskelijoille eräin edellytyksin myönnettävät huojennukset edellyttävät lähdeverokorttimerkintää.

Jos tulonsaaja ei esitä lähdeverokorttia, maksajan on muulla tavalla varmistuttava siitä, että hän saa vuosi-ilmoitusta varten tiedon muun muassa työntekijän syntymäajasta ja ulkomaisesta osoitteesta sekä kotivaltiossa annetusta henkilö- tai verotunnuksesta.

Maksetuista suorituksista on annettava Verohallinnolle erityinen rajoitetusti verovelvollisille maksettuja suorituksia koskeva vuosi-ilmoitus lomakkeella 7809 ja tulonsaajalle tosite. Maksajan on pyydettävä työntekijältä tieto tämän henkilö- tai verotunnuksesta (Tax Identification Number, TIN) asuinvaltiossa. Tunnuksen ilmoittamista varten on vuosi-ilmoituksella oma kohta.

2.1.2 Lähdeveron oikaisu

Joskus lähdeveron huojennusmerkinnän sisältävä lähdeverokortti esitetään vasta, kun palkka tai työkorvaus on jo maksettu. Tällöin maksaja voi oikaista perinnän saman vuoden myöhemmän suorituksen yhteydessä. Jos oikaisua ei ole toimitettu, työntekijä voi hakea liikaa perityn lähdeveron takaisin Verohallinnolta (LähdeVL 11 § 2 momentti). Lähdeveron palautusta haetaan lomakkeella 6166 (”Hakemus Suomen lähdeveron palauttamiseksi muista kuin osinkotuloista”).

Työnantaja on voinut pidättää työntekijän palkasta ennakonpidätystä 60 prosentin mukaan, koska työntekijä ei ole toimittanut työnantajalle verokorttia. Jos työntekijä toimittaa tämän jälkeen työnantajalle lähdeverokortin, työnantaja voi oikaista perityn veron määrää. Työnantajan on myös korjattava työnantajasuoritusten veroilmoituksella pidätetyn ennakonpidätyksen määrä lähdeveroksi antamalla korvaava veroilmoitus. Vuosi-ilmoitus on annettava rajoitetusti verovelvollisille maksettuja suorituksia koskevalla vuosi-ilmoituksella.

Jos maksaja ei oikaise veron määrää, työntekijä voi hakea aiheettomasti perittyä veroa takaisin Verohallinnolta.

2.1.3 Matkakustannusten korvaukset

Rajoitetusti verovelvolliselle palkansaajalle on voitu vuoden 2014 alusta alkaen korvata verovapaasti matkakustannuksia vastaavin tuloverolain edellytyksin kuin yleisesti verovelvolliselle palkansaajalle (LähdeVL 4 §).

Rajoitetusti verovelvolliselle palkansaajalle maksettavien matkakustannusten korvausten verovapauden edellytyksenä on, että palkansaaja työskentelee Suomessa erityisellä työntekemispaikalla. Siten Suomeen lyhyeksi ajaksi kutsutulle, esimerkiksi luennoitsijalle tai asiantuntijalle, tai rakennustyömaalla työskentelevälle, voidaan maksaa lähdeveroa perimättä matkakustannusten korvauksia matkalaskulla tai vastaavalla selvitetyistä kustannuksista kuten yleisesti verovelvollisellekin.

Ennen lähdeveron perimistä ei kuitenkaan saa vähentää korvaamattomien kustannusten osuutta kuten ennakkoperintälain (1118/1996, EPL) 15 §:n mukaan voidaan tehdä. Sen sijaan, jos palkansaaja on hakenut rajoitetusti verovelvollisen progressiivisen verokortin, työnantaja voi noudattaa ennakkoperintälain säännöksiä.

Jos sitä vastoin rajoitetusti verovelvollinen työskentelee Suomessa varsinaisella työpaikalla päätoimisesti esimerkiksi täällä olevassa liikkeessä, virastossa tai tuotantolaitoksessa, edellytyksiä kustannusten korvaamiselle verotta ei ole. Sama koskee opiskelijoita ja harjoittelijoita, joilla ei ole muualla varsinaista työpaikkaa. Näissäkin tilanteissa varsinaiselta työpaikalta erityiselle työntekemispaikalle tehtyjen työmatkojen kustannukset voidaan korvata verovapaasti.

Lue lisää: Työmatkakustannusten korvaukset verotuksessa

2.2 Lähdevero työkorvauksesta

Ulkomailta Suomeen tulleen rajoitetusti verovelvollisen luonnollisen henkilön saama työkorvaus on lähtökohtaisesti 35 prosentin suuruisen lähdeveron alaista (LähdeVL 7 § 1 momentti 1 kohta). Tarvittaessa työkorvausta varten voi hakea lähdeverokortin. Lähdeverokortin perusteella tulosta saa tehdä myös lähdeverovähennyksen. Kun kyse ei ole palkasta, työnantajan sairausvakuutusmaksua ei suoriteta.

Jos Suomella on verosopimus tulonsaajan asuinvaltion kanssa, verosopimus tavallisesti estää työkorvauksen verotuksen Suomessa, jos toimintaa ei harjoiteta täällä sijaitsevasta kiinteästä paikasta.

Luonnollisen henkilölle maksetusta työkorvauksesta on aina annettava vuosi-ilmoitus lomakkeella 7809 riippumatta siitä, peritäänkö siitä lähdeveroa. Vuosi-ilmoitusta varten maksajan on pyydettävä tulonsaajalta muun muassa tieto tämän syntymäajasta, osoitteesta kotivaltiossa sekä kotivaltiossa mahdollisesti annetusta verotunnisteesta.

Jos rajoitetusti verovelvollinen luonnollinen henkilö harjoittaa Suomessa toimintaansa kiinteästä paikasta, korvauksesta peritään lähdevero, jos saaja ei esitä ennakkoperintärekisteriotetta.

Lue lisää: Työkorvauksen maksaminen ulkomaiselle yritykselle

Lue lisää: Ulkomaisen liikkeen- ja ammatinharjoittajan tuloverotus Suomessa

2.3 Luentopalkkioiden verotus

Korvaus luennon pitämisestä toisen järjestämässä tilaisuudessa katsotaan Suomessa lähtökohtaisesti palkkatuloksi eikä työkorvaukseksi (EPL 13 §). Luento- ja esitelmäpalkkio on luennoitsijan veronalaista palkkatuloa riippumatta siitä, onko hän työ- tai virkasuhteessa palkkion maksajaan vai ei. Lähdevero on siten yleensä perittävä, vaikka tulonsaajalla olisikin oma toiminimi ulkomailla. Joskus kuitenkin luennoitsija voi olla oikeutettu Suomessa huojennukseen verosopimuksen opettaja-artiklan perusteella (Lue lisää jäljempänä luvusta 3.3).

Jos luennon pitää koulutus- ja luennointitoimintaa yleisesti ja tunnetusti harjoittavan yrityksen edustaja, tilaisuuden järjestäjän tällaiselle yritykselle maksamat palkkiot ovat kuitenkin yrityksen saamaa työkorvausta.

Lue lisää: Palkka ja työkorvaus verotuksessa

2.4 Rajoitetusti verovelvollisen progressiivinen verotus

Vuodesta 2014 lähtien rajoitetusti verovelvollinen on voinut vaatia ansiotulojensa verottamista progressiivisesti lähdeverotuksen sijasta. Tällöin rajoitetusti verovelvollista verotetaan samaan tapaan kuin Suomessa pysyvästi asuvia.

Rajoitetusti verovelvollinen voi vaatia, että ansiotulot (osinkoja lukuun ottamatta) verotetaan progressiivisesti lähdeverotuksen sijaan, jos hän asuu Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa taikka valtiossa tai alueella, jota koskee sopimus virka-avusta ja tietojenvaihdosta veroasioissa, tai on tutkijadirektiivissä tarkoitetun oleskeluluvan haltija. (LähdeVL 13 § 1 momentti 6 kohta)

Progressiivista verotusta varten rajoitetusti verovelvollisen on haettava verotoimistosta rajoitetusti verovelvollisen verokortti ja toimitettava se suorituksen maksajalle. Verokorttia haetaan lomakkeella 5057. Lomakkeeseen on liitettävä hakemus progressiiviseen verotukseen (lomake 6148). Hakemuksella on ilmoitettava kaikki Suomesta saadut ansiotulot, asuinvaltiossa verotettavat ansiotulot sekä näihin tuloihin kohdistuvat vähennykset.

Suomi verottaa vain Suomesta saatuja tuloja, mutta ansiotulosta menevän veron määrittämiseksi otetaan huomioon myös sellainen palkka, eläke ja sosiaaliturvaan perustuva suoritus, jota Suomessa verotettaisiin ansiotulona ja joka on saatu:

  1. muualta kuin Suomesta ja joka on verovelvollisen asuinvaltiossa veronalaista tuloa tai
  2. Suomesta ja jonka verottamisen verosopimus estää (LähdeVL 14 §).

Jos henkilö asuu ETA-valtiossa tai on tutkijadirektiivissä tarkoitetun oleskeluluvan haltija, edellä mainittuja tuloja ei oteta huomioon laskettaessa Suomesta saatujen tulojen veromäärää, jos Suomesta saatu puhdas ansiotulo on vähintään 75 prosenttia sekä Suomesta että ulkomailta saatujen kaikkien ansiotulojen yhteismäärästä. Tämän säännön soveltamiseksi henkilön on esitettävä Verohallinnolle asuinvaltionsa veroviranomaisen antama todistus verovuoden tuloista ja niihin kohdistuvista vähennyksistä (LähdeVL 14 § 5 momentti).

Rajoitetusti verovelvollisen verokortin perusteella suorituksesta toimitetaan verokortilla olevan prosentin mukainen ennakonpidätys. Progressiivinen ansiotulojen vero lasketaan tuloveroasteikon ja keskimääräisen kunnallisveroprosentin mukaan. Vähennyksinä voidaan ottaa huomioon muun muassa asunnon ja työpaikan väliset matkakustannukset ja tulonhankkimiskulut. Veroprosentin suuruuteen vaikuttaa siten tulojen ja menojen määrä.

Veron lisäksi työnantaja perii palkasta sosiaaliturva- ja vakuutusmaksuja (yhteensä noin 7 %), jos henkilöllä ei ole todistusta, joka osoittaa hänen olevan vakuutettu muussa maassa kuin Suomessa tai jokin muu vakuuttamisvelvollisuutta koskeva poikkeus tulee sovellettavaksi (lue vakuutusmaksuista lisää jäljempänä luvusta 4 Sosiaaliturva ja vakuuttaminen).

Jos rajoitetusti verovelvollista verotetaan progressiivisessa verotuksessa, hän saa yleisesti verovelvollisten tapaan seuraavana vuonna esitäytetyn veroilmoituksen, jossa kerrotaan verotuksen perusteena olleet tulot ja vähennykset ja verotuksen lopputulos (maksua tai palautusta). Hänen on tarkastettava esitäytetyt tiedot ja palautettava veroilmoitus, jos esitäytetyt tiedot ovat puutteellisia tai virheellisiä.

Jos rajoitetusti verovelvollinen ei ole hakenut ennakkoperintää varten progressiivista verotusta ja palkasta on peritty lähdeveroa, hän voi hakea progressiivista verotusta myös jälkikäteen palauttamalla veroilmoituksen. Veroilmoituksella on esitettävä Suomesta saatujen ansiotulojen lisäksi tiedot asuinvaltiossa samana vuonna verotettavista ansiotuloista sekä näihin tuloihin kohdistuvista vähennyksistä.

Lue lisää Rajoitetusti verovelvollisen henkilön ansiotulon verotus: lähdevero vai progressiivinen vero

2.5 Yleisesti verovelvollisen palkkatulon verotus

Suomeen yhtäjaksoisesti yli kuudeksi kuukaudeksi tulevaa henkilöä verotetaan ansiotuloista progressiivisesti samalla tavalla kuin pysyvästi Suomessa asuvia. Samoin menetellään silloin, jos henkilön varsinaisen asunnon ja kodin katsotaan olevan Suomessa (TVL 11 § 1 momentti). Maksaja toimittaa ennakonpidätyksen verotoimistosta haettavan verokortin mukaisesti. Jos verokorttia ei esitetä, pidätys on 60 prosenttia. Tulon maksaja antaa vuosi-ilmoituksen samalla lomakkeella 7801, kuin Suomessa pysyvästi asuvien osalta.

Urheilijanpalkkiota lukuun ottamatta palkasta maksetaan työnantajan sairausvakuutusmaksu. Maksua ei makseta, jos verovelvollinen esittää todistuksen A1 tai E101, joka osoittaa sen, missä valtiossa hän on Suomessa työskentelyn ajan vakuutettu (työntekijän kotivaltio tai työnantajan kotivaltio). Sama koskee tilanteita, joissa henkilöllä on Kansaneläkelaitoksen todistus siitä, että hän ei kuulu Suomen asumisperusteiseen sosiaaliturvaan (lue vakuutusmaksuista lisää jäljempänä luvusta 4 Sosiaaliturva ja vakuuttaminen).

Jos kuuden kuukauden ylittyminen on epävarmaa, aluksi myönnetään lähdeverokortti tai rajoitetusti verovelvollisen verokortti. Tavallinen verokortti myönnetään, kun aikarajan ylittyminen varmistuu. Kuuden kuukauden aika ei ole sidottu kalenterivuoteen. Suomessa esimerkiksi 15.8. – 15.2. välisen ajan oleskeleva henkilö on yleisesti verovelvollinen. Tilapäinen poissaolo ei estä pitämästä oleskelua yhtäjaksoisena.

3 Erityisryhmät

3.1 Ulkomaiset avainhenkilöt (väliaikainen laki)

Ulkomaisen avainhenkilön verotusta säännellään ulkomailta tulevan palkansaajan lähdeverosta annetussa laissa (1551/1995, niin sanottu avainhenkilölaki). Suomeen yli kuudeksi kuukaudeksi tuleva yleisesti verovelvollinen ulkomaalainen henkilö voi eräissä tapauksissa maksaa ansiotulostaan progressiivisen veron sijasta 35 prosentin suuruista lähdeveroa. Edellytyksenä on, että

  1. hän tulee Suomessa yleisesti verovelvolliseksi tämän työskentelyn alkaessa;
  2. hänelle tästä työstä maksettava rahapalkka on vähintään 5.800 euroa kuukaudessa koko tämän työskentelyn ajan;
  3. hän työskentelee erityisasiantuntemusta edellyttävissä tehtävissä ja
  4. hän ei ole Suomen kansalainen eikä hän ole ollut Suomessa yleisesti verovelvollinen tämän työskentelyn alkamisvuotta edeltäneiden viiden kalenterivuoden aikana (avainhenkilölaki 2 §).

Lakia sovelletaan palkkaan, joka on tuloverolain mukaan Suomesta saatua tuloa. Tällöin edellytetään, että työ tehdään pääasiallisesti Suomessa täällä olevan työnantajan lukuun. Verohallinto katsoo, että korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun KHO 11.11.2005 taltio 2943 perusteella avainhenkilölaki soveltuu myös ulkomaiselta työnantajalta saatuun palkkaan, jonka maksaa tämän toimeksiannosta suomalainen taho (esimerkiksi kirjanpitotoimisto).

KHO 11.11.2005 taltio 2943
Norjan kansalainen A työskenteli Iso-Britanniasta olevan työnantajansa X:n palveluksessa Suomessa sijaitsevan telakan tiloissa ulkomailta olevan varustamon tilaaman aluksen valmistukseen liittyvissä tehtävissä usean vuoden ajan. A oli tullut työskentelystään Suomessa yleisesti verovelvolliseksi. Hänen palkkansa maksoi työnantaja X:n toimeksiannosta työskentelypaikkakunnalla oleva suomalainen kirjanpitotoimisto, joka hoiti työnantajalle kuuluvat palkanmaksusta johtuvat velvoitteet kuten veronpidätyksen. Vaikka työnantaja X:llä ei ollut Suomessa kiinteää toimipaikkaa, A:lle voitiin myöntää ulkomailta tulevan palkansaajan lähdeverolain mukainen lähdeverokortti.
Verovuosi 2004

Laki ulkomailta tulevan palkansaajan lähdeverosta 1 ja 8 §
Tuloverolaki 9 ja 10 §
Ennakkoperintälaki 9 §

 

Lähdevero peritään lopullisena verona siten, että työnantaja vähentää sen maksettavasta palkasta ja tilittää Verohallinnolle. Veron lisäksi ei peritä vakuutetun sairausvakuutusmaksua. Työnantajan sairausvakuutusmaksu ja eläke- ym. vakuutusmaksut maksetaan normaaliin tapaan, jos työntekijällä ei ole todistusta A1, E101 tai vastaavaa.

Etuun oikeuttavaa verokorttia on haettava verotoimistolta 90 päivän kuluessa kyseisen työskentelyn alkamisesta. Edun saa enintään työskentelyn 48 ensimmäiseltä kuukaudelta.

Avainhenkilötuloa saavan henkilön muita ansiotuloja verotetaan Suomessa verotusmenettelystä annetun lain mukaan progressiivisesti. Avainhenkilölain mukainen palkkatulo otetaan samalta ajalta huomioon vapautusmenetelmän mukaan verokannassa, jolloin avainhenkilön palkkatulo korottaa muiden ansiotulojen progressiota (avainhenkilölaki 6 § 1 momentti).

Jos henkilö on ollut vain alkuvuoden avainhenkilöverotuksen piirissä ja on saanut samalta ajalta myös muuta ansiotuloa ja hän jää Suomeen loppuvuodeksi, vaikuttavat alkuvuoden muut ansiotulot loppuvuonna ansaitun tulon progressioon. Alkuvuoden avainhenkilötulolla ei sen sijaan ole progressiovaikutusta loppuvuoden tuloon.

Suomeen yli kuudeksi kuukaudeksi tulevasta ulkomailla asuvasta henkilöstä tulee oleskelun keston perusteella täällä yleisesti verovelvollinen. Siten avainhenkilölain piiriin kuuluvat palkansaajatkin saavat työskentelyvuotta seuraavan vuoden keväällä esitäytetyn veroilmoituksen. Henkilön, jolla on verovuonna ollut muutakin ansiotuloa kuin avainhenkilötuloa, on ilmoitettava veroilmoituksellaan myös palkkatulon lähdeveron alainen tulo (avainhenkilölaki 6 § 2 momentti).

3.2 Vuokratyövoima

Tuloverolain 10 §:n 4 c kohdan mukaan Suomesta saatua tuloa on muun ohessa palkkatulo, joka on saatu ulkomaiselta työnantajalta Suomessa tehdystä työstä silloin, kun ulkomainen vuokranantaja on vuokrannut työntekijän Suomessa olevalle työn teettäjälle.

Enintään kuusi kuukautta Suomessa oleskelevien ulkomaisen työnantajan palveluksessa työskentelevien vuokratyöntekijöiden palkkatuloa verotetaan Suomessa, jos työntekijän asuinvaltion kanssa solmittu verosopimus antaa Suomelle työntekovaltiona verotusoikeuden vuokratyöntekijän palkkaan.

Seuraavat verosopimukset sallivat vuokratyöntekijän tulon verottamisen:

  • vuodesta 2007: Islanti, Norja, Ruotsi, Tanska, Latvia, Liettua ja Viro
  • vuodesta 2009: Moldova, Georgia, Valko-Venäjä ja Mansaari
  • vuodesta 2010: Guernsey, Bermuda ja Jersey
  • vuodesta 2011: Puola, Kazakstan, Caymansaaret
  • vuodesta 2013: Turkki
  • vuodesta 2014: Kypros ja Tadzikistan.

Lisäksi vuokratyöstä saatua palkkatuloa verotetaan, jos työntekijä tulee maasta, jonka kanssa Suomella ei ole verosopimusta. Palkka katsotaan Suomessa veronalaiseksi ansiotuloksi oleskeluajasta riippumatta heti ensimmäisestä työpäivästä alkaen. Muista verosopimusmaista tulevien palkka verotetaan Suomessa, jos työntekijä oleskelee täällä yli 183 päivää perättäisten 12 kuukauden tai kalenterivuoden aikana.

Vuokratyöntekijän työnantajana oleva ulkomainen yritys, jolla ei ole Suomessa kiinteää toimipaikkaa, ei ole velvollinen perimään veroa Suomeen vuokratyöntekijän palkkatulosta. Tämän vuoksi vuokratyöntekijän on itse huolehdittava verojensa maksamisesta täällä ansaitsemastaan palkkatulosta hakemalla ennakkoverojen määräämistä verotoimistosta.

Lue lisää: Ulkomaiset vuokratyöntekijät ja Suomen verotus

3.3 Opettajat ja tutkijat

Eräistä valtioista Suomeen tilapäisesti tulevilla opettajilla tai tutkijoilla voi olla verosopimuksen perusteella mahdollisuus täyteen vapautukseen Suomen tuloverosta. Suomessa oleskelu ei voi olla pysyväisluontoista, mutta Suomi voi kylläkin olla opettajan tai tutkijan verosopimuksen mukainen asuinvaltio täällä oleskelun aikana (siten esimerkiksi henkilön perhe voi olla mukana). Poikkeuksena tähän on Espanjan verosopimus, jonka mukaan henkilön on oltava Espanjassa verosopimuksen mukaan asuva myös toisessa valtiossa oleskelun ajan.

Opettajalle tai tutkijalle myönnettävä huojennus koskee henkilöä, joka oleskelee toisessa sopimusvaltiossa tietyn enimmäisajan, esimerkiksi kaksi vuotta, tarkoituksenaan antaa opetusta tai harjoittaa tutkimusta korkeakoulussa tai muussa oppilaitoksessa kyseisessä valtiossa. Huojennus on kuitenkin kaikissa tapauksissa mahdollista saada useampaan kertaan, kunhan henkilö on välillä selvästi muuttanut takaisin kotivaltioonsa.

Joissakin verosopimuksissa huojennuksen saamisen edellytyksenä on, että henkilö on kutsuttu työskentelemään ja verovapaus koskee vain kutsussa tarkoitetusta työstä saatavaa palkkaa. Kutsun voidaan katsoa tarkoittavan sitä, että opetus- tai tutkimustyöstä Suomessa on sovittu opettajan tai tutkijan kanssa ennen kuin hän saapui Suomeen tai työ perustuu oppilaitosten vaihto-ohjelmiin. Henkilöä ei pidetä kutsuttuna, jos hän on hakenut avoinna olevaa tehtävää.

Vuonna 2016 verosopimustilanne opettaja- tai tutkijahuojennuksen osalta on seuraava:

Opettaja- tai tutkijahuojennus on Egyptin, Espanjan, Iso-Britannian, Japanin ja Ranskan verosopimuksissa.

  • Egypti: Vapautus edellyttää enintään kahden vuoden oleskelua Suomessa. Vapautuksen edellytyksenä on, että suomalainen tieteellinen tutkimuslaitos tai ylempi opetuslaitos on kutsunut henkilön Suomeen. Vapautus koskee vain kutsussa tarkoitettua tehtävää
  • Espanja: Vapautus edellyttää enintään kahden vuoden oleskelua Suomessa. Vapautuksen edellytyksenä on, että suomalainen tieteellinen tutkimuslaitos tai ylempi opetuslaitos on kutsunut henkilön Suomeen. Vapautus koskee vain kutsussa tarkoitettua tehtävää
  • Iso-Britannia: Vapautus edellyttää enintään kahden vuoden oleskelua Suomessa. Vapautuksen saa vain professori tai opettaja, ja se edellyttää todistusta verotuksesta kotivaltiossa.
  • Japani: Vapautus edellyttää enintään kahden vuoden oleskelua Suomessa ja sitä, että professori tai opettaja asui Japanissa välittömästi ennen Suomeen tuloaan.

Edellä mainittujen valtioiden kohdalla huojennus menetetään, jos oleskelu Suomessa ylittää kaksi vuotta, ja enimmäisajan ylittäminen aiheuttaa koko palkan veronalaisuuden normaalien sääntöjen mukaan.

  • Ranska: Verovapauden saa ensimmäiseltä kahdelta vuodelta, vaikka Suomessa oleskelu jatkuisi pidempäänkin. Vapautukseen eivät ole oikeutettuja Suomeen pysyvästi muuttaneet henkilöt.

Esimerkki 2: Espanjasta tulee professori suomalaisen yliopiston kutsumana opettajaksi yliopistoon 1.9.2013–31.5.2015 väliseksi ajaksi. Hänen opetustyöstään saamansa palkkatulo on vapautettu vuoden 2013 ja 2014 tuloverotuksesta Suomessa. Keväällä 2015 hän yliopiston pyynnöstä jatkaa vielä työskentelyä 31.12.2015 saakka. Koska hän oleskelee Suomessa yli kaksi vuotta, hän menettää vapautuksen taannehtivasti ja hänen palkkatulonsa ajalta 1.9.2013–31.12.2015 verotetaan Suomessa.

Esimerkki 3: Ranskasta tulee opettaja Suomeen antamaan ranskankielen opetusta ajalla 1.9.2013–31.12.2015. Hänen saamansa palkkatulo ajalta 1.9.2013–30.8.2015 on vapaa Suomen tuloverosta, mutta 1.9.2015 lähtien maksettu palkka verotetaan Suomessa.

3.4 Opiskelijat ja harjoittelijat

Eräissä verosopimuksissa on määräyksiä opiskelijoita koskevista huojennuksista, jotka voivat olla edullisempia kuin edellä selvitetty lähdeverovähennys.

Opiskelijoita koskevat huojennukset voivat koskea sekä opiskelijoita että harjoittelijoita. Tällöin tarkoitetaan tilannetta, jossa ulkomainen henkilö joko opiskelee Suomessa tai ulkomailla opiskeleva henkilö työskentelee Suomessa opintoihinsa liittyvässä työssä. Harjoittelijana voidaan pitää henkilöä, joka on kotimaassaan ammattiin tähtäävässä koulutuksessa, johon liittyy käytännön kokemuksen hankkiminen työskentelemällä, esimerkiksi oppisopimuskoulutus.

3.5 Au pair -työntekijät

Ulkomailta tulevan au pair -työntekijän saama taskuraha on veronalaista palkkatuloa Suomessa. Isäntäperhe tarjoaa yleensä au pair -työntekijälle majoituksen ja ylläpidon. Myös majoituksesta, ruuasta ja muusta ylläpidosta saatu luontoisetu on työntekijän veronalaista palkkaa. Jos au pair oleskelee Suomessa yli kuusi kuukautta, häntä verotetaan samojen periaatteiden mukaan kuin muitakin Suomessa asuvia.

Jos ulkomailta tulevan henkilön työansio Suomessa on alle 1 187,00 euroa kuukaudessa (vuonna 2016) tai työaika alle 18 tuntia viikossa, Suomessa ei makseta työnantajan sairausvakuutusmaksua eikä vakuutetun sairausvakuutusmaksua. Työntekijä ei tule tällöin Suomessa sairausvakuutetuksi. Jos työntekijä tulee Suomeen yli kahdeksi vuodeksi, työnantajan sairausvakuutusmaksu ja vakuutetun sairausvakuutusmaksu on maksettava, paitsi jos hänellä on Kelan päätös, jonka mukaan hän ei kuulu Suomen asumisperusteiseen sosiaaliturvaan (lue vakuutusmaksuista lisää jäljempänä luvusta 4 Sosiaaliturva ja vakuuttaminen)

Esimerkki 4: 4: Italiasta tulee au pair Suomeen vuoden ajaksi. Isäntäperheen kanssa on sovittu taskurahasta 500 euro/kk (netto) sekä luontaisetuna täysihoito (majoitus yhdessä huoneessa sekä ruoka), arvo 498 euro/kk vuonna 2017 Verohallinnon vahvistaman luontaisetupäätöksen mukaan. Bruttopalkkalaskuria apuna käyttäen todetaan, että bruttopalkka kuukaudessa jää alle 1.187 euroa/kk. Tästä syystä ja koska työskentely kestää alle 2 vuotta, ei työnantajan sairausvakuutusmaksua eikä vakuutetun sairausvakuutusmaksuja ole maksettava.

Vaikka työntekijän palkasta ei maksettaisi työnantajan sairausvakuutusmaksua eikä vakuutetun sairausvakuutusmaksua, palkasta on joka tapauksessa maksettava työeläkevakuutusmaksu (18 vuotta täyttäneiltä), työttömyysvakuutusmaksu (17 vuotta täyttäneiltä) ja tapaturmavakuutusmaksu. Maksuja ei kuitenkaan makseta, jos EU/ETA alueelta tai Sveitsistä tuleva esittää A1/E101-todistuksen tai sosiaaliturvasopimusmaasta annetun vastaavan todistuksen.

3.6 Esiintyvät taiteilijat ja urheilijat

Rajoitetusti verovelvollisia esiintyviä taiteilijoita ja urheilijoita verotetaan Suomessa ainoastaan heidän täältä saamistaan tuloista. Tällaisia tuloja ovat muiden Suomesta saatujen tulojen ohella myös urheilijan tai taiteilijan Suomessa tai suomalaisessa aluksessa harjoittamasta henkilökohtaisesta toiminnasta saadut korvaukset (TVL 10 § 4b kohta).

Henkilökohtaisella toiminnalla tarkoitetaan esimerkiksi sitä, että taiteilija tai urheilija henkilökohtaisesti esiintyy, pelaa tai kilpailee Suomessa. Suomesta saatua tuloa on siten esimerkiksi rajoitetusti verovelvollisen urheilijan Suomessa järjestetystä urheilukilpailusta saama rahapalkinto (KHO:2005:31).

Tällaisten tulojen osalta ei siten ole merkitystä sillä, onko työn- tai toimeksiantaja tai esimerkiksi rahapalkinnon maksaja Suomesta. Näiden tulojen katsotaan olevan Suomesta saatuja, vaikka toiminta tapahtuisi ulkomaisen yhtiön tai managerin välityksellä siten, että taiteilija tai urheilija saa palkkion kyseiseltä ulkomaiselta yhtiöltä tai managerilta.

3.6.1 Lähdeverotus

Taiteilijan ja urheilijan saamasta suorituksesta peritään 15 prosentin lähdeveroa (LähdeVL 7 § 5 kohta).

Tässä tarkoitettuja taiteilijoita tai urheilijoita eivät ole esimerkiksi teatteriohjaaja, koreografi, lavastaja, erotuomari tai urheiluvalmentaja. Heidän palkastaan peritään 35 prosentin suuruinen lähdevero.

3.6.2 Progressiivinen lähdevero

Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa asuva henkilö voi vaatia, että korvauksesta vähennetään kulut, jotka ovat välittömässä taloudellisessa yhteydessä korvaukseen. Tällöin henkilölle lasketaan progressiivinen lähdeverokortti. Lähdeverolaskurilla voi tarkistaa, onko tämä vaihtoehto edullisempi kuin 15 %:n lähdevero. (LähdeVL 7 a §)

3.6.3 Progressiivinen verotus

Vuodesta 2014 lähtien rajoitetusti verovelvollinen voi vaatia ansiotulojensa verottamista progressiivisesti lähdeverotuksen sijasta. Tällöin rajoitetusti verovelvollista verotetaan samaan tapaan kuin Suomessa pysyvästi asuvia (lue lisää edellä luvusta 2.4 Rajoitetusti verovelvollisen progressiivinen verotus.)

3.7 Kansainvälinen liikenne

3.7.1 Yleistä

Tuloverolain 13 §:n mukaan suomalaisessa vesi- tai ilma-aluksessa toimessa oleva rajoitetusti verovelvollinen henkilö on velvollinen suorittamaan veroa Suomeen ainoastaan aluksessa tai työnantajan määräyksestä väliaikaisesti muualla aluksen lukuun tekemästään työstä saamastaan palkkatulosta. Suomalaiseen alukseen rinnastetaan suomalaisen työnantajan vuokralle ottama tai muulla perusteella hallitsema sellainen ulkomainen alus, jonka mukana seuraa vain vähäinen määrä miehistöä tai jonka mukana ei lainkaan seuraa miehistöä.

Kun ulkomailla asuva henkilö työskentelee suomalaisella, kansainvälisessä liikenteessä olevalla aluksella (esimerkiksi merimiehenä, lentoemäntänä tai lentäjänä), verosopimukset saattavat kuitenkin rajoittaa Suomen verotusoikeutta. Verosopimusten mukaan ensisijainen verotusoikeus on yleensä työnantajayrityksen kotivaltiolla tai yrityksen tosiasiallisen johdon sijaintivaltiolla. Joidenkin verosopimusten mukaan verotusoikeus voi olla sillä valtiolla, jonka kansallisuus (lippuvaltio) laivalla on.

3.7.2 Merimiehet

Merimies voi joutua maksamaan veroa Suomeen, jos hänellä on tuloa Suomesta tai suomalaiselta alukselta, vaikka hän asuisi ulkomailla. Tällaisen henkilön on suoritettava veroa Suomeen aluksessa tai työnantajan määräyksestä väliaikaisesti muualla aluksen lukuun tekemästään työstä saamastaan palkasta (TVL 13 §).

Jos työskentely tapahtuu suomalaisella vesialuksella, palkasta maksetaan Suomeen 35 prosentin lähdevero. Suomalainen työnantaja perii lähdeveron palkanmaksun yhteydessä. Ennen veron perimistä työnantaja vähentää palkasta 510 euroa kuukaudessa tai 17 euroa päivässä, jos vähennyksestä on merkintä lähdeverokortissa.

Rajoitetusti verovelvollinen voi vaatia, että ansiotulot verotetaan progressiivisesti lähdeverotuksen sijaan, jos hän asuu Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa taikka valtiossa tai alueella, jota koskee sopimus virka-avusta ja tietojenvaihdosta veroasioissa, tai on tutkijadirektiivissä tarkoitetun oleskeluluvan haltija.

Progressiivista verotusta varten rajoitetusti verovelvollisen on haettava verotoimistosta rajoitetusti verovelvollisen verokortti ja toimitettava se suorituksen maksajalle. Verokorttia haetaan lomakkeella 5057. Lomakkeeseen on liitettävä hakemus progressiiviseen verotukseen 6148. Tällöin rajoitetusti verovelvollista verotetaan samaan tapaan kuin Suomessa pysyvästi asuvia. Hänellä on silloin oikeus esimerkiksi myös merityötulovähennykseen (lue lisää edellä luvusta 2.4 Rajoitetusti verovelvollisen progressiivinen verotus).

Lähdeverokorttia tai rajoitetusti verovelvollisen verokorttia haettaessa verotoimisto tarkistaa mahdollisen verosopimuksen vaikutuksen verotukseen ja tekee asiaa koskevan merkinnän vapautuksesta verokorttiin. Esimerkiksi Alankomaista ja Venäjältä tulevien merimiesten palkasta maksetaan veroa vain asuinvaltioon.

Suomalainen työnantaja perii palkasta veron lisäksi Suomeen myös vakuutusmaksuja. Maksuja ei kuitenkaan peritä, jos työntekijä esittää todistuksen A1 tai E101.Verosopimukset antavat kansainvälisessä liikenteessä käytetyssä vesi- tai ilma-aluksessa tehdystä työstä saadun palkan ensisijaisen verotusoikeuden yleensä työnantajayrityksen kotivaltiolle tai yrityksen tosiasiallisen johdon sijaintivaltiolle.

Pohjoismaisen sopimuksen mukaan vesialuksessa saadun tulon verotusoikeus kuuluu kuitenkin aluksen lippuvaltiolle. Jos esimerkiksi Ruotsissa asuva henkilö työskentelee merimiehenä Suomen lipun alla liikennöivässä aluksessa, aluksella ansaittu tulo verotetaan Suomessa. Kalastus-, hylkeenpyynti- tai valaanpyyntialuksessa työskentelystä ansaitun tulon verotusoikeus on kuitenkin yksinomaan työskentelijän asuinvaltiolla.

Pelkkää laivassa oleskelua ei katsota Suomessa oleskeluksi siten, että henkilöä pidettäisiin Suomessa asuvana.

Esimerkki 5: Virolainen kalastaja työskentelee suomalaisella kalastusaluksella.  Hän työskentelee jatkuvasti ja säännöllisesti kolme viikkoa kalastusaluksella merellä ja viettää välillä viikon kotona Virossa. Kalastajaa pidetään Suomessa rajoitetusti verovelvollisena, vaikka työskentely näin jatkuisi yli kuuden kuukauden ajan, ja palkasta peritään lähdevero. Verovelvollinen voi vaatia progressiivista verotusta lähdeveron sijaan.

3.7.3 Lentohenkilökunta

Jos henkilö työskentelee suomalaisen lentoyhtiön palveluksessa, palkka verotetaan Suomessa. Jos työntekijä ei asu Suomessa, suomalainen työnantaja perii palkasta 35 prosentin lähdeveron.

Poikkeuksena tähän ovat muissa Pohjoismaissa asuvat ilma-aluksen työntekijät. Pohjoismaisen verosopimuksen mukaan heidän palkkansa verotetaan vain asuinvaltiossa. Jos esimerkiksi Tanskassa asuva henkilö työskentelee lentoemäntänä suomalaisen lentoyhtiön palveluksessa, tulosta maksetaan vero vain Tanskaan.

Kaikissa tapauksissa työnantajaa varten kannattaa hakea suomalainen verokortti tai lähdeverokortti. Pohjoismaissa asuville lentoliikenteen työtekijöille verokorttiin merkitään vapautus verosta. Muille verokorttiin tehdään merkintä lähdeverovähennyksestä, joka on 510 euroa kuukaudessa tai 17 euroa päivässä.

Rajoitetusti verovelvollinen voi vaatia myös, että ansiotulot verotetaan progressiivisesti lähdeverotuksen sijaan, jos hän asuu Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa taikka valtiossa tai alueella, jota koskee sopimus virka-avusta ja tietojenvaihdosta veroasioissa, tai on tutkijadirektiivissä tarkoitetun oleskeluluvan haltija.

Progressiivista verotusta varten rajoitetusti verovelvollisen on haettava verotoimistosta rajoitetusti verovelvollisen verokortti ja toimitettava se suorituksen maksajalle. Verokorttia haetaan lomakkeella 5057. Lomakkeeseen on liitettävä hakemus progressiiviseen verotukseen 6148. Tällöin rajoitetusti verovelvollista verotetaan samaan tapaan kuin Suomessa pysyvästi asuvia. Hänellä on silloin oikeus esimerkiksi tiettyihin vähennyksiin (lue lisää edellä luvusta 2.4 Rajoitetusti verovelvollisen progressiivinen verotus).

3.7.4 Ajoneuvon kuljettajat

Kun Suomessa rajoitetusti verovelvollinen henkilö työskentelee ajoneuvonkuljettajana suomalaisen kuljetusliikkeen palveluksessa tehden työajoja useissa eri maissa, palkkatulo verotetaan Suomessa ainoastaan silloin, kun työ on palkanmaksukauden aikana yksinomaan tai pääasiallisesti tehty Suomessa. Työ on tehty pääasiallisesti Suomessa, jos palkanmaksukauden ajoista yli puolet on tehty Suomessa (KHO 1994-B-556).

Työnantaja perii palkasta 35 prosentin lähdeveron. Työntekijän kannattaa joka tapauksessa hakea lähdeverokorttia verotoimistosta. Verokorttiin voidaan tehdä merkintä lähdeverovähennyksestä (510 euroa/kk tai 17 euroa/pv). Myös työnantaja voi hakea lähdeverokorttia.

KHO 1994-B-556
Suomalaisella yhtiö X:llä, joka suoritti maantiekuljetuksia rekka-autoilla Suomesta Ruotsin, Norjan ja Tanskan kautta Saksaan, oli palveluksessaan kuljettajia, jotka asuivat Ruotsissa ja olivat Suomessa rajoitetusti verovelvollisia. Mainittuihin kuljetuksiin Suomesta Saksaan meni aikaa noin yksi viikko, josta ajasta Suomessa ajoa oli keskimäärin yksi päivä viikossa. Palkanmaksu tapahtui kahden viikon välein. Yhtiön oli suoritettava mainituille kuljettajille maksamiensa palkkojen perusteella lähdevero ja työnantajan sosiaaliturvamaksu vain silloin, kun kuljettajat olivat kunkin kaksi viikkoa käsittävän palkanmaksukauden aikana suorittaneet työtä yhtiölle yksinomaan tai pääasiallisesti Suomessa. Palkanmaksuvuodet 1984–1989. Äänestys 3-2.

TVL 5 § 1 mom 2 kohta
TVL 6 § 4 kohta (1043/74)
TVL 9 § 1 mom 2 kohta
TVL 10 § 4 kohta (1240/88)

Työntekijällä on oikeus hakea verotusmenettelylain mukaista progressiivista verotusta samoin perustein kuin muillakin rajoitetusti verovelvollisilla työntekijöillä (lue lisää edellä luvusta 2.4 Rajoitetusti verovelvollisen progressiivinen verotus).

Suomalaisen kuljetusliikkeen palveluksessa työskentelevää ulkomaista ajoneuvonkuljettajaa, jolla ei ole asuntoa Suomessa, ei pidetä yleisesti verovelvollisena Suomessa pelkästään sillä perusteella, että hän jatkuvasti ajaa rekkaa Suomessa.

Esimerkki 6: Virolainen kuljettaja työskentelee suomalaisen kuljetusliikkeen palveluksessa ja ajaa rekkaa Virosta Saksaan ja takaisin Viroon. Hänen varsinainen asuntonsa ja kotinsa on Virossa. Kuljettaja ajaa Hangon kautta yli Saksaan, mutta ei yövy Suomessa, vaan ainoastaan ajaa Suomen läpi. Kuljettajaa ei katsota Suomessa yleisesti verovelvolliseksi.

Jos kuljettaja yöpyy Suomessa, hänestä voi tulla oleskelun keston perusteella täällä yleisesti verovelvollinen. Näissä tilanteissa kuljettajan verosopimuksen mukaisena asuinvaltiona ei kuitenkaan pidetä Suomea, jos hänellä ei ole täällä vakinaista asuntoa.

3.8 Rajakunnassa työskentelevät

Pohjoismaisen verosopimuksen (SopS 26/1997, pöytäkirja VI) mukaan niin sanotusta rajakuntatyöstä verotetaan vain työntekijän asuinvaltiossa. Rajakuntatyöstä on kyse, jos henkilö vakinaisesti asuu Ruotsissa tai Norjassa Suomen maarajaan rajoittuvassa kunnassa ja työskentelee samanlaisessa kunnassa Suomen puolella.

Tällaisesta palkasta ei peritä tuloveroja Suomessa. Suomalaisen työnantajan on kuitenkin maksamansa palkan perusteella suoritettava työnantajan sairausvakuutusmaksu ja perittävä vakuutetun sairausvakuutusmaksu. Näitä velvollisuuksia ei ole, jos työsuhde kestää alle neljä kuukautta tai työntekijällä poikkeuksellisesti on todistus A1 tai E 101.

Jos työntekijä tekee osan työstä Suomessa muualla kuin rajakunnassa, tähän työhön kohdistuvasta palkan osasta verotetaan Suomessa normaaliin tapaan.

  • Suomi-Ruotsi-rajakuntia ovat Suomessa Enontekiö, Kolari, Muonio, Pello, Tornio sekä Ylitornio ja Ruotsissa Haparanda, Kiruna, Pajala sekä Övertorneå.
  • Suomi-Norja-rajakuntia ovat Suomessa Enontekiö, Inari sekä Utsjoki ja Norjassa Karasjok, Kautokeino, Kåfjord, Nesseby, Nordreisa, Storfjord, Sör-Varanger ja Tana.

Lue lisää: Rajankävijän verotus

3.9 Diplomaatit ja eräissä kansainvälisissä järjestöissä työskentelevät

Suomessa kansainvälisten järjestöjen palveluksessa työskentelevät ulkomaalaiset tai Suomessa työskentelevät ulkomaalaiset diplomaatit ovat Suomessa verovelvollisia ainoastaan muiden palkkojen kuin tällaisen toimen perusteella Suomesta saadusta palkasta (TVL 12 § 1 momentti).

Erityinen verovelvollisuuden laajuus koskee vieraan valtion Suomessa olevassa diplomaattisessa tai muussa siihen rinnastettavassa edustustossa tai lähetetyn konsulin virastossa palvelevaa ulkomaan kansalaista. Sama koskee Suomessa YK:n, sen erityisjärjestöjen tai Kansainvälisen atomienergiajärjestön palveluksessa olevaa ulkomaan kansalaista. Näihin järjestöihin rinnastetaan valtiovarainministeriön määräyksen mukaan myös joukko ulkoasiainministeriön esittämiä muita merkittäviä kansainvälisiä järjestöjä tai elimiä.

Verovelvollisuuden erityisrajoitukset koskevat myös edellä mainittujen henkilöiden perheenjäseniä ja yksityisiä palvelijoita, jos he eivät ole Suomen kansalaisia.

3.10 Hallintoelinten jäsenet

Palkkio, joka on saatu suomalaisen yhteisön tai yhtymän hallituksen tai siihen rinnastettavan hallintoelimen jäsenen tehtävästä, on Suomesta saatua tuloa. Sillä ei ole merkitystä, onko työ tehty Suomessa vai ulkomailla (TVL 10 § 4a kohta). Suomi verottaa suomalaisten yhtiöiden hallintoelinten jäsenten saamia palkkioita riippumatta siitä, onko hallintoelin kokoontunut Suomessa vai ulkomailla, ja vaikka tulon saaja asuu ulkomailla. Tämä koskee myös hallintoelimen jäsenen saamaa optioetua.

Yleensä verosopimuksetkaan eivät estä Suomea verottamasta hallintoelimen jäsenen palkkiota. Tähän on poikkeuksena Suomen ja Yhdysvaltojen välinen verosopimus, jossa ei ole erikseen määräyksiä hallintoelimen jäsenen palkkiosta, vaan siihen soveltuvat palkkatuloa koskevat määräykset. Siten palkkiota ei yleensä voida verottaa Suomessa, jos työtä ei ole tehty Suomessa.

Hallintoelimen jäsenen saamasta tulosta peritään Suomessa 35 prosentin lähdevero (LähdeVL 3 ja 7 §). Verotus on bruttoverotusta. Hallintoelinten jäsenten palkkiot eivät oikeuta rajoitetusti verovelvollisten palkkatuloista normaalisti tehtävään 510 euron kuukausittaiseen tai 17 euron päivittäiseen vähennykseen (LähdeVL 6 § 2 momentti).

Poikkeuksellisesti ETA-valtiossa tai muussa verosopimusvaltiossa asuvaa henkilöä voidaan verottaa lähdeverotuksen sijaan kaikista hänen saamistaan ansiotuloista, hallintoelinten palkkiot mukaan lukien, verotusmenettelystä annetun lain  mukaisessa järjestyksessä progressiivisen tuloveroasteikon mukaan (LähdeVL 13 §).

4 Sosiaaliturva ja vakuuttaminen

4.1 Työntekijän vakuuttaminen ja työnantajan sairausvakuutusmaksu

Sairausvakuuttamista säännellään sairausvakuutuslaissa (1224/2004, SVL) ja asumiseen perustuvan sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisesta annetussa laissa (1573/1993, soveltamisalalaki). Sosiaaliturvaa koskevia maksuja säännellään sairausvakuutuslaissa. Sairausvakuuttaminen Suomessa perustuu joko maassa asumiseen tai työskentelyyn.

Ulkomailta Suomeen tuleva työntekijä, joka työskentelee suomalaisen työnantajan palveluksessa Suomessa, voi useimmissa tapauksissa tulla sairausvakuutetuksi heti maahan muutosta lukien, jos muuttoa pidetään vakinaisena tai henkilö työskentelee Suomessa vähintään neljä kuukautta. Kun arvioidaan neljän kuukauden aikarajan täyttymistä, sillä ei ole merkitystä, kuinka monta päivää henkilö työskentelee Suomessa kunkin kuukauden aikana.

Työnantajan sairausvakuutusmaksuista säännellään työnantajan sairausvakuutusmaksuista annetussa laissa (771/2016). Jos työntekijä on sairausvakuutuslain mukaan vakuutettu Suomessa, työnantajan on maksettava Verohallinnolle työnantajan sairausvakuutusmaksu.

Vakuutetun sairausvakuutusmaksu (päivärahamaksu ja sairaanhoitomaksu) sisältyy ennakonpidätysprosenttiin tai työnantajan on perittävä lähdeveron lisäksi vakuutetun sairausvakuutusmaksu. Silloin, kun maksujen perusteena on lähdeveron alainen tulo työnantajan sairausvakuutusmaksu ja vakuutetun sairausvakuutusmaksu maksetaan määrästä, josta lähdeverovähennystä ei vielä ole tehty.

Sairausvakuutusmaksujen lisäksi tulee maksettavaksi työeläkevakuutusmaksu (koskee 17 - 67-vuotiaita), työttömyysvakuutusmaksu (koskee 17 - 64-vuotiaita) ja tapaturmavakuutusmaksu. Samoin työntekijältä on mahdollisesti perittävä työntekijän eläke- ja työttömyysvakuutusmaksu. Työnantaja maksaa edellä mainitut maksut asianomaisille vakuutuslaitoksille.

Vakuutusmaksujen määräämistä voi rajoittaa Euroopan unionin sosiaaliturva-asetus 883/2004 ja Suomen solmimat sosiaaliturvasopimukset.

Edellä selvitettyjä maksuja ei makseta, jos

  • EU/ETA alueelta tai Sveitsistä tuleva esittää asuinvaltiosta annetun A1/E101-todistuksen tai sosiaaliturvasopimusmaasta annetun vastaavan todistuksen.
  • henkilö esittää Kansaneläkelaitoksen päätöksen siitä, että hän ei ole Suomen asumisperusteisessa sosiaaliturvassa

Jos ulkomailta tulevan henkilön palkka on alle työehtosopimuksen tai sen puuttuessa alle 1.187 euroa kuukaudessa tai työaika on alle 18 tuntia viikossa, henkilö ei ole yleensä vakuutettu työskentelyn perusteella Suomessa. Tällöin työnantaja ei maksa työnantajan sairausvakuutusmaksua eikä peri työntekijältä sairausvakuutusmaksua.

Suomalaisella kuljetusliikkeellä ja laiva- tai lentoyhtiöllä voi olla matkustavien työntekijöidensä osalta joskus maksuvelvollisuuksia silloinkin, kun ulkomailla asuva työskentelee ulkomailla.

Silloin kun työntekijä kuuluu muun maan sosiaaliturvaan, on vakuutukset ja maksut hoidettava suoraan kyseiseen maahan sen järjestelmien mukaisesti.

Lisätietoja vakuuttamisesta saa seuraavilta tahoilta:

  • työeläkevakuutuksesta Eläketurvakeskukselta ja työeläkelaitoksilta
  • työttömyysvakuutuksesta työttömyysvakuutusrahastosta
  • tapaturmavakuutuksesta tapaturmavakuutusyhtiöiltä ja tapaturmavakuutuslaitosten liitosta
  • sairausvakuuttamisesta Kansaneläkelaitokselta

Urheilijanpalkkiosta ei makseta työnantajan sairausvakuutusmaksua. Muut poikkeustilanteet löytyvät alla olevasta taulukosta.

Työnantajan sairausvakuutusmaksun ja vakuutetun sairausvakuutusmaksun määräytyminen ja verotus 2017 taulukkomuodossa

Sosiaalivakuutusmaksut vuonna 2017 (st-maksu, minipidätys yms.)

4.2 Takautuvasti maksettava työnantajan sairausvakuutusmaksu 

Työnantajan sairausvakuutusmaksu on maksettava takautuvasti, jos alkujaan alle neljä kuukautta kestäväksi tarkoitettu Suomessa työskentely jatkuukin vähintään neljän kuukauden ajan (katso myös Verohallinnon kannanotto takautuvasta työnantajan sosiaaliturvamaksusta kansainvälisissä tilanteissa (dnro A54/200/2013).

Jos työntekijälle maksetun palkan perusteella ei ole ensimmäisten Suomessa työskentelykuukausien ajalta ilmoitettu eikä maksettu työnantajan sairausvakuutusmaksua, työnantajasuoritusten veroilmoitusta on korjattava antamalla korvaava veroilmoitus. Työnantajan olisi tällöin korjauksen tekemisen yhteydessä oltava yhteydessä ilmoitusvalvontaan.

Poikkeuksen edellä mainitusta muodostaa tilanne, jossa työntekijän on alkujaan tarkoitus työskennellä Suomessa alle neljän kuukauden ajan, mutta työskentely kestääkin vähintään neljä kuukautta ja työntekijä siirtyy tänä aikana toisen suomalaisen työnantajan palvelukseen. Työnantajan ei tällaisessa tapauksessa tarvitse maksaa työnantajan sairausvakuutusmaksua takautuvasti.

5 Työnantajan velvoitteet ja menettely

5.1 Rajoitetusti verovelvollinen työntekijä

5.1.1 Kirjanpito ja muistiinpanovelvollisuus

Valtioneuvoston rajoitetusti verovelvollisen tulon verottamisesta antaman asetuksen (29.12.2005/1228, LähdeVA) 2 §:n mukaan lähdeveron perimiseen velvollisen on pidettävä lähdeveron alaisista suorituksista kirjanpitoa tai tehtävä suorituksista muistiinpanot. Tällöin noudatetaan mitä ennakkoperintälaissa ja sen nojalla säädetään vastaavista asioista Suomessa asuvien tulonsaajia koskevien tietojen osalta.

Suorituksen maksajan tulee pitää kustakin palkansaajasta kalenterivuosittain yhtenäistä luetteloa, josta käyvät ilmi seuraavat tiedot:

  • suorituksen saajan täydellinen nimi, ammatti tai toimi, mahdollinen virallinen tunnistetieto asuinvaltiossa, syntymäaika, sekä osoite asuinvaltiossa ja Suomessa
  • lähdeveroprosentti suorituslajeittain
  • aika, jolta palkka tai muu suoritus on maksettu
  • rahana maksetun palkan tai muun suorituksen määrä
  • luontoisedun raha-arvo
  • palkasta lähdeverolain 6 §:n perusteella tehty lähdeverovähennys tai verosopimuksen perusteella ennen lähdeveron perimistä tehdyt vähennykset
  • määrä, josta lähdevero on ollut perittävä
  • lähdeveron määrä
  • työntekijältä perityn vakuutetun sairausvakuutusmaksun, työeläkemaksun ja työttömyysvakuutusmaksun määrä sekä
  • matkakustannusten korvaukset ja tositteiden perusteella suoritetut kustannusten korvaukset

5.1.2 Perityn lähdeveron maksaminen

Lähdeveron perimiseen velvollisen on maksettava peritty vero viimeistään perintää seuraavan kalenterikuukauden 12. päivänä. Lähdeveron tilittämistä koskevat oma-aloitteisten verojen tilittämistä koskevat ohjeet.

Työnantajan tulee ilmoittaa rajoitetusti verovelvolliselle maksettua palkkaa, perittyä lähdeveroa sekä maksettua työnantajan sairausvakuutusmaksua koskevat tiedot työnantajasuoritusten veroilmoituksella. Veroilmoitus annetaan suorituksen maksamista seuraavan kalenterikuukauden 12. päivänä. Veroilmoitus on annettava sähköisesti.

Jos työntekijällä on ollut rajoitetusti verovelvollisen verokortti, lue tarkemmin työnantajasuoritusten veroilmoituksella ilmoitettavista tiedoista veroilmoituksen yksityiskohtaisesta täyttöohjeesta.

Lue lisää työnantajasuoritusten veroilmoituksen antamisesta

Lähdevero peritään täysin sentein. Jos tulon saajalle kalenterikuukauden aikana samalta maksajalta tulevasta lähdeveron alaisesta tulosta perittävän veron määrä on enintään kymmenen euroa, veroa ei peritä (LähdeVL 9 § 3 momentti). Jos vero jää näin pieneksi, satunnaisesti palkkoja maksava työnantaja ei suorita myöskään työnantajan sairausvakuutusmaksua.

Ennakkoperintälain 9 §:n 3 momentin mukaan kotitalous ei ole velvollinen toimittamaan ennakonpidätystä samalle saajalle kalenterivuonna maksetuista suorituksista, jollei niiden määrä ylitä asetuksella säädettävää määrää tai jollei suoritus liity maksajan elinkeino- tai muuhun tulonhankkimistoimintaan. Tätä säännöstä ei sovelleta rajoitetusti verovelvolliselle maksettavaan palkkaan, josta on perittävä lähdeverolain 3 §:n mukainen lähdevero, vaikka palkka olisi ennakkoperintäasetuksessa mainittua summaa pienempi.

5.1.3 Tulonsaajan tosite

Maksajan on annettava tulonsaajalle tosite (LähdeVA 5 §). Tositteesta tulee ilmetä ainakin tulonsaaja, tulon määrä, laatu ja maksuvuosi, veron määrä, perityt vakuutusmaksut sekä maksajan nimi. On suositeltavaa, että tosite annetaan englanninkielisenä, jolloin sillä on tulonsaajan kotivaltiossa enemmän käyttöä esimerkiksi kaksinkertaista verotusta poistettaessa. Tulonsaajalle tulisi samalla kertoa, että tosite kannattaa säilyttää mahdollista asuinvaltion veroilmoitusta varten. Alla olevassa linkissä on malli tositteeksi.

Tosite rajoitetusti verovelvolliselle (Työstä maksettu korvaus 6171)

5.1.4 Maksajalta vuosi-ilmoituksella vaadittavat tiedot

Vuosi-ilmoituslomake 7809 on annettava rajoitetusti verovelvolliselle maksetusta suorituksesta, muun muassa palkasta ja työkorvauksesta. Yleisestä tiedonantovelvollisuudesta annetun Verohallinnon päätöksen mukaan kotitaloustyönantajan ei tarvitse antaa vuosi-ilmoitusta palkasta, jos samalle saajalle maksettava määrä on alle 200 euroa kalenterivuodessa. Kyseisessä päätöksessä on omat säännök-sensä vuosi-ilmoituksista, jotka annetaan rajoitetusti verovelvolliselle maksetuista suorituksista. Näille ei ole asetettu euromääräistä rajaa vuosi-ilmoituksen antamiselle, joten kaikista rajoitetusti verovelvollisille maksetuista palkoista  on annettava vuosi-ilmoitus.

Vuosi-ilmoituksella maksajan edellytetään ilmoittavan rajoitetusti verovelvollisesta tulonsaajasta yksilöintitiedot. Tämän vuoksi maksajan on jo ennen suorituksen maksamista varmistuttava, että hänellä on tarvittavat tiedot myöhemmin annettavaa vuosi-ilmoitusta varten. Jos verovelvollinen esittää verotoimistosta hankitun lähdeverokortin tai rajoitetusti verovelvollisen verokortin, tarvittavat yksilöintitiedot näkyvät kortilta.

Jos verokorttia ei esitetä, maksajan on selvitettävä tiedot muulla tavalla. Yksilöintitietoja ovat verovelvollisen täydellinen nimi, osoite ja mahdollinen verotunniste asuinvaltiossa (TIN) sekä luonnollisen henkilön osalta myös syntymäaika tai suomalainen henkilötunnus.

Jos maksaja ei saa tietoa tulonsaajan tarkasta osoitteesta asuinvaltiossa ja luonnollisen henkilön syntymäajasta, lähdevero on aina perittävä eikä verosopimukseen perustuvaa vähennystä tai vapautusta voi soveltaa. Tämä johtuu siitä, että puutteellisesti yksilöidyn henkilön osalta ei ole riittävällä tavalla selvitetty, että hän on ulkomailla asuva ja etuun oikeutettu.

Jos yksilöintitiedot tai verokortti esitetään vasta, kun korvaus on maksettu, maksaja voi oikaista perinnän samana vuonna myöhemmän suorituksen yhteydessä. Jos oikaisua ei ole toimitettu, työntekijä voi hakea liikaa perityn veron takaisin Verohallinnolta (LähdeVL 11 § 2 momentti, lue lisää edellä luvusta 2.1.2 Lähdeveron oikaisu).

Vuosi-ilmoitus rajoitetusti verovelvolliselle maksetuista suorituksista 7809

Lue lisää vuosi-ilmoituksen antamisesta

Ilmoitus- ja tilitysmenettelystä myös ohjeessa Työnantajan sairausvakuutusmaksun ja vakuutetun sairausvakuutusmaksun määräytyminen ja verotus 2017 taulukkomuodossa  

5.1.5 Lähdeveron perimiseen velvollisen vastuu

Perimättä jäänyt lähdevero pannaan maksuun veron perimiseen velvolliselle (LähdeVL 8 § 1 momentti ja EPL 38 § 1 momentti). Jos lähdeveron alaisesta tulosta ei ole peritty lähdeveroa, mutta siitä on toimitettu ennakonpidätys, tämä otetaan veron lyhennyksenä huomioon (LähdeVL 11 § 1 momentti). Viivästyskorko lasketaan perimättä jääneen lähdeveron ja toimitetun ennakonpidätyksen erotukselle.

Lähdeveron perimiseen velvollinen vastaa lähdeverosta myös, jos hän on jättänyt veron perimättä sovellettuaan virheellisesti verosopimuksen määräystä. Lähdeverokortti suojaa vilpittömässä mielessä olevaa maksajaa.

5.1.6 Pelkkä luontoisetu

Joskus lähdeveroa ei voida periä sen vuoksi, että työntekijälle ei makseta rahapalkkaa, vaan annetaan pelkkä luontoisetu. Edun antajan on maksettava luontoisedusta työnantajan sairausvakuutusmaksu (lue edellä luvusta 4. Sosiaaliturva ja vakuuttaminen, milloin työnantajan sosiaaliturvamaksua ei tarvitse maksaa.)

Työntekijän on ilmoitettava tulo veroilmoituksella seuraavan vuoden toukokuussa, minkä jälkeen Verohallinto maksuunpanee työntekijälle lähdeveron (Verohallinnon päätös ilmoittamisvelvollisuudesta ja maksuunpanoista 15 §).

Edellä tarkoitettuja velvollisuuksia ei ole, jos Suomessa tehtävä työ ei tapahdu luontoisedun antajan hyväksi eikä edun järjestämisestä aiheutuneilla kustannuksilla rasiteta edun antajan kirjanpitoa, vaan ne laskutetaan työntekijällä samaan aikaan olevalta ulkomaiselta työnantajalta.

5.1.7 Lähdeveroa peritty liian vähän

Jos lähdeveroa on peritty liian vähän, voi lähdeveron perimiseen velvollinen korottaa saman kalenterivuoden myöhempää perintää. Tulonsaajan suostumuksetta lähdeveron perintää ei saa korottaa enempää kuin 10 % tuolloin maksettavasta määrästä (EPL 19 §).

5.2 Yleisesti verovelvollinen työntekijä

Jos ulkomailta Suomeen töihin tullut henkilö on Suomessa yleisesti verovelvollinen, on työnantajan noudatettava samaa ilmoitus- ja tilitysmenettelyä kuin muidenkin Suomessa asuvien työntekijöiden kohdalla.

Lue lisää: Yritys työnantajana

5.2.1 Pelkkä luontoisetu

Joskus ennakonpidätystä ei voida toimittaa sen vuoksi, että työntekijälle annetaan vain luontoisetu eikä makseta rahapalkkaa. Luontoisedun antajan on annettava edusta vuosi-ilmoitus ja maksettava työnantajan sairausvakuutusmaksu.

Luontoisetu on tällöinkin veronalaista tuloa saajalleen. Edun antajan tai työntekijän tulisi ottaa yhteyttä Verohallintoon, jotta työntekijälle voidaan määrätä edusta ennakkovero ja välttyä jäännösverolta korkoineen. Samalla selvitetään, onko ennakkovero määrättävä myös mahdollisesta ulkomailta saatavasta palkasta. Työntekijä voi vaihtoehtoisesti maksaa luontoisedusta aiheutuvan veron myös jäännösverona tai ennakon täydennysmaksuna.

Poikkeustapauksessa on mahdollista, että työntekijä ei lainkaan tee työtä luontoisedun antajan hyväksi, vaan ainoastaan ulkomaisen työnantajansa hyväksi. Jos edun antaja tällaisessa tilanteessa laskuttaa edun järjestämisestä aiheutuneet kustannukset ulkomaiselta taholta, etu katsotaan saaduksi ulkomaiselta työnantajalta. Tällöin suomalaisella yrityksellä ei ole työnantajan sairausvakuutusmaksuvelvollisuutta. Yritys on kuitenkin sijaismaksajana velvollinen antamaan Suomeen vuosi-ilmoituksen.

5.2.2 Rahapalkka ja sijaismaksaja

Jos ulkomaisen työnantajan palveluksessa Suomessa työskentelevä saa rahapalkkansa Suomessa sijaismaksajana toimivalta suomalaiselta yritykseltä, on sijaismaksaja velvollinen toimittamaan ennakonpidätyksen ja antamaan vuosi-ilmoituksen. Sijaismaksaja ei kuitenkaan ole velvollinen maksamaan työnantajan sairausvakuutusmaksua. Ennakonpidätystä varten työntekijän on haettava verokortti Verohallinnolta, joka tutkii samalla myös verosopimuksen vaikutuksen.

Jos palkka jää rasittamaan suomalaisen yrityksen tulosta, pidetään työnantajana tätä yritystä kaikkine verotuksen työnantajavelvoitteineen.

5.2.3 Aluksi peritty lähdevero

Jos henkilö on oleskellut Suomessa yli kuusi kuukautta, hänet katsotaan yleisesti verovelvolliseksi. Tällöin maksaja antaa palkoista ja muista suorituksista vuosi-ilmoitustiedot vain lomakkeella 7801. Ilmoitus annetaan, vaikka henkilöltä olisi peritty palkasta alkuvuonna lähdevero. Näin toimitaan, jotta työntekijän verotuksesta saadaan oikeat tiedot esitäytettyä veroilmoitusta varten. Rajoitetusti verovelvollisen vuosi-ilmoitusta 7809 ei anneta tässä tapauksessa.

Esimerkki 7: Työntekijä tuli Suomeen 1.2.2014 ja hänen tarkoituksenaan oli oleskella Suomessa alle kuusi kuukautta. Hän jäi kuitenkin Suomeen yli kuudeksi kuukaudeksi ja työnteko saman työnantajan palveluksessa jatkui. Työntekijän palkasta perittiin alkuvuonna lähdevero lähdeverokortin mukaisesti. Alkuvuonna hän sai myös lähdeverovähennyksen. Loppuvuoden palkasta toimitettiin sen sijaan ennakonpidätys työntekijän antaman päätoimen verokortin perusteella.

Työnantaja on ilmoittanut alkuvuonna työntekijältä perimänsä lähdeverot työnantajasuoritusten veroilmoituksella lähdeverona. Tästä huolimatta työnantaja antaa työnantajan vuosi-ilmoituksen 7801. Kertyneet lähdeverot ilmoitetaan työntekijän ennakonpidätyksinä. Työnantajan on myös annettava korvaavat työnantajan veroilmoitukset.

Kohta 10 (110): Suorituslaji on P (suorituslajina 7K, jos työntekijä ei ole Suomessa vakuutettu)
Kohta 14 (114): Ilmoittakaa koko vuoden bruttopalkka.
Kohta 15 (115): Ilmoittakaa perityn lähdeveron ja ennakonpidätyksen yhteismäärä. Työntekijältä peritty vakuutetun sairausvakuutusmaksu lisätään myös kohtaan 15.
Kohta 16 (116): Ilmoittakaa työntekijältä perityt työeläke- ja työttömyysvakuutusmaksut.

Tehtyä lähdeverovähennystä ei ilmoiteta lainkaan.

6 Työskentely Suomessa ulkomaisen työnantajan lukuun

6.1 Rajoitetusti verovelvollinen työntekijä

Jos henkilö on tuloverolain mukaan Suomessa rajoitetusti verovelvollinen ja työskentelee muualta kuin Suomesta olevan työnantajan lukuun, tästä työstä saatua tuloa ei veroteta Suomessa. Tällöin työntekijä antaa veroilmoituksen ja maksaa verot vain asuinvaltiossaan.

Suomalaiseen työnantajaan rinnastetaan sellainen ulkomainen yritys, jolla on kiinteä toimipaikka Suomessa. Kiinteän toimipaikan voi muodostaa esimerkiksi pidempiaikainen rakennus-, asennus- tai kokoonpanohanke. Kiinteän toimipaikan muodostumisen ratkaisee Verohallinto. Jos ulkomaisella työnantajalla on Suomessa kiinteä toimipaikka, tältä työnantajalta saatu palkka verotetaan Suomessa.

Jos kyseessä on vuokrattu työntekijä, joka tulee edellä luvussa 3.2 Vuokratyövoima mainituista maista tai maasta, jonka kanssa Suomella ei ole verosopimusta, Suomi voi aina verottaa palkkatulon. Suomi voi verottaa vuokratyöntekijän palkan, vaikka palkanmaksaja olisi ulkomainen työnantaja, jolla ei ole kiinteää toimipaikkaa Suomessa (lue lisää luvusta 3.2 Vuokratyövoima).

Kun vuokratyöntekijän työnantajana on ulkomainen yhtiö, jolla ei ole Suomessa kiinteää toimipaikkaa, se ei ole velvollinen perimään veroa Suomeen vuokratyöntekijän palkkatulosta. Rajoitetusti verovelvollisen vuokratyöntekijän tulee tällöin hakea ennakkoveroa työskentelyn aloittamista seuraavan kalenterikuukauden loppuun mennessä (LähdeVL 16a §). Ennakkoveroa haetaan lomakkeella 5057 ”Hakemus rajoitetusti verovelvollisen lähdeverokortista, ennakkoverosta tai verokortista”.

6.2 Yleisesti verovelvollinen työntekijä

Jos ulkomailta Suomeen tullut henkilö on Suomessa yleisesti verovelvollinen, hän maksaa palkasta veroa Suomeen. Sillä ei ole lähtökohtaisesti merkitystä, onko työnantaja suomalainen vai ulkomainen. Jos työnantaja ei ole Suomesta, Suomi ei verota tältä työnantajalta saatua palkkaa sellaisena vuonna, jona kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

  1. henkilö oleskelee Suomessa verosopimuksesta riippuen kalenterivuoden tai perättäisen kahdentoista kuukauden aikana enintään 183 päivää ja
  2. kyseisellä työnantajalla ei ole Suomessa kiinteää toimipaikkaa ja
  3. henkilön verosopimuksen mukaisena asuinvaltiona säilyy vakinainen asuinvaltio.

Jos työnantaja on muusta maasta kuin Suomesta, eikä yhtiöllä ole Suomessa kiinteää toimipaikkaa, työnantaja ei ole velvollinen toimittamaan palkasta ennakonpidätystä Suomeen. Tällaisessa tapauksessa on suositeltavaa, että työntekijä pyytää Verohallintoa määräämään palkan perusteella ennakkoveron välttyäkseen jäännösverolta korkoineen. Ulkomailta Suomeen tuleva henkilö voi hakea ennakkoveroa lomakkeella 5042 (”Hakemus verokortista tai ennakkoverosta”).

Ennakkoveron määräämiseksi henkilö tarvitsee suomalaisen henkilötunnuksen.  Henkilötunnuksen voi saada erikseen määritellyistä verotoimistosta täyttämällä rekisteröintilomakkeen 6150.

Lue lisää henkilötunnuksen myöntämisestä

Suomessa yleisesti verovelvollisen työntekijän on annettava työskentelyvuoden päätyttyä veroilmoitus Suomeen.  Yleensä myös asuinvaltio haluaa verottaa siellä asuvan kaikki tulot oman lainsäädäntönsä mukaan ja asuinvaltio poistaa kaksinkertaisen verotuksen.

6.2.1 Työnantajavelvoitteet

Jos ulkomaisella yrityksellä ei ole Suomessa kiinteää toimipaikkaa, sillä ei ole velvollisuutta periä veroa työntekijän palkasta. Työnantaja ei ole myöskään velvollinen maksamaan työnantajan sairausvakuutusmaksua.

Ulkomainen työnantaja voi hakeutua työnantajarekisteriin vapaaehtoisesti. Tällöin sillä on samat työnantajavelvollisuudet kuin suomalaisilla työnantajilla. Rajoitetusti verovelvollinen työntekijä on Suomessa verovelvollinen muun muassa palkkatulosta, jos työ on yksinomaan tai pääasiallisesti suoritettu täällä olevan työnantajan lukuun (TVL 10 § 4 kohta). Ulkomainen työnantaja, jolla ei ole Suomessa kiinteää toimipaikkaa, ei kuitenkaan ole tuloverolaissa tarkoitettu Suomessa oleva työnantaja, vaikka se kuuluisi työnantajarekisteriin.

Ulkomaisen työnantajan, jolla ei ole Suomessa kiinteää toimipaikkaa, ei  siis tarvitse periä lähdeveroa rajoitetusti verovelvolliselle työntekijälle maksamastaan palkasta eikä antaa tällaisista palkoista työnantajan ilmoituksia Verohallinnolle, vaikka se olisi vapaaehtoisesti työnantajarekisterissä. Poikkeuksena edelliseen ovat työvoiman vuokraustilanteet , joista on kerrottu edellä luvussa 3.2.

Jos ulkomaisen yrityksen palveluksessa oleva henkilö oleskelee Suomessa yli kuusi kuukautta, yritys on aina velvollinen antamaan palkoista Verohallinnolle vuosi-ilmoituksen 7801. Vuosi-ilmoitus on annettava siltä osin kuin työ on tehty Suomessa.Ulkomainen vuokratyönantaja on velvollinen antamaan vuosi-ilmoituksen 7809 myös rajoitetusti verovelvollisista työntekijöistään (laki verotusmenettelystä 15a § 2 mom). Vuosi-ilmoituksen antaminen ei edellytä yrityksen rekisteröitymistä Suomessa.

Jos työntekijällä ei ole A1 tai E101 todistusta, ulkomainen työnantaja on velvollinen järjestämään työntekijälle eläkevakuutuksen suomalaisesta eläkevakuutusyhtiöstä. Ulkomainen työnantaja on kuitenkin vapautettu vakuuttamisesta, jos kyseessä on niin sanotusta sopimuksettomasta maasta tuleva lähetetty työntekijä, joka on tullut Suomeen enintään kahdeksi vuodeksi, tai jos työnantaja on saanut vapautuksen vakuuttamisesta Eläketurvakeskukselta.

Joissain tilanteissa työnantaja ja työntekijä ovat voineet sopia keskenään siitä, että työntekijä hoitaa työeläke- ym. maksut työnantajan asiamiehenä tämän puolesta. Vakuutukset on kuitenkin otettava työnantajan nimiin. Työntekijä saa vähentää työntekijän osuudet maksuista verotuksessaan.

Lisätietoja: Eläketurvakeskus (etk.fi) sekä eläkelaitokset.

Työnantajavelvoitteista tarkemmin ohjeessa Ulkomaisen yrityksen työnantajavelvollisuudet


johtava veroasiantuntija Tero Määttä

johtava veroasiantuntija Mervi Hakkarainen


Sivu on viimeksi päivitetty 20.4.2017