Apteekkivero Syventävä vero-ohje

Apteekkivero on apteekkiliikkeen lääkemyynnistä suoritettava oma-aloitteinen vero. Tässä ohjeessa käsitellään apteekkiveron perusteeseen ja veron määrän laskemiseen liittyviä apteekkiverolain säännöksiä sekä niihin liittyviä tulkintakysymyksiä sekä apteekkiveroon sovellettavaa menettelyä.

Ohjetta on päivitetty apteekkiverolakiin (770/2016) tehtyjen muutosten vuoksi. Apteekkiverolakia on muutettu siten, että apteekkiveron peruste on verovelvollisen apteekkitoimipisteiden yhteenlaskettu lääkemyynnin voittomarginaali ilman arvonlisäveron osuutta. Apteekkiveroasteikko on edelleen progressiivinen, mutta veroasteikon portaat perustuvat lääkemyynnin voittomarginaaliryhmiin ja asteikossa on seitsemän porrasta. Veron perusteen ulkopuolisia eriä on muutettu, koska apteekkiveron perustuessa lääkemyynnin voittomarginaaliin, ei enää ole tarpeen vähentää muiden tuotteiden kuin lääkkeiden myyntiä eikä osaa kalliiden lääkkeiden vähittäishinnasta niin sanotun negatiivisen myyntikatteen korjaamiseksi. Sivuapteekkia ylläpitävä apteekkiluvanhaltija voi tehdä veron perusteesta euromääräisen vähennyksen. Uusia apteekkiveron perusteen ulkopuolisia eriä ovat lääkelain (395/1987) rajattuun itsehoitolääkevalikoimaan kuuluvien itsehoitolääkkeiden myynti sekä apteekin omaa myyntiä varten tekemä lääkevalmistus.

Apteekkiverolain muutosta koskeva laki (1427/2025) tuli voimaan 1.1.2026 ja lakia sovelletaan ensimmäisen kerran verovuodelta 2026 suoritettavaan apteekkiveroon. Aiemmilta verovuosilta suoritettavaan apteekkiveroon sovelletaan muutoslain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.

Poiketen siitä, mitä apteekkiverolain 5 §:n 3 momentissa säädetään, verovuosilta 2026–2027 suoritettavaa apteekkiveroa laskettaessa käytetään lääkkeen ostohintana kirjanpidon mukaisen arvonlisäverottoman ostohinnan sijaan lääkkeen myyntihetken mukaista arvonlisäverotonta ostohintaa.

1 Johdanto

Apteekkitoiminnan harjoittamisoikeudesta säädetään lääkelain 6 luvussa. Lääkelain mukaan apteekkiliikettä saa harjoittaa luonnollinen henkilö, jolle Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus (Fimea) on myöntänyt apteekkiluvan. Apteekkitoimintaa saavat harjoittaa myös Helsingin ja Itä-Suomen yliopistot suoraan lääkelain nojalla.

Apteekkiverolaki vahvistettiin 9.9.2016. Se kumosi apteekkimaksusta annetun lain (148/1946) ja lain nojalla annetun asetuksen (VNa 1180/2002) kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden apteekkien apteekkimaksusta. Apteekkiverolain myötä apteekkimaksun nimi muuttui apteekkiveroksi, ja apteekkiveroon liittyvät tehtävät siirtyivät Verohallinnolle 1.1.2017 alkaen.

Apteekkiverolakia on muutettu lailla (1427/2025) ja lakia sovelletaan ensimmäisen kerran verovuodelta 2026 suoritettavaan apteekkiveroon. Jatkossa apteekkiveron peruste on verovelvollisen apteekkitoimipisteiden yhteenlaskettu lääkemyynnin voittomarginaali ilman arvonlisäveron osuutta. Apteekkiveroasteikossa on seitsemän porrasta ja veroasteikon portaat perustuvat lääkemyynnin voittomarginaaliryhmiin.

Apteekkari laskee, ilmoittaa ja maksaa apteekkiveron Verohallinnolle oma-aloitteisesti jäljempänä selvitetyllä tavalla. Apteekkivero lasketaan verovelvolliskohtaisesti eikä apteekkikohtaisesti. Tällä on vaikutusta erityisesti silloin, kun apteekkari vaihtuu kesken kalenterivuoden ja yhdellä apteekkarilla saattaa olla kaksi pääapteekkia samanaikaisesti.

Ahvenanmaan maakuntalain (6/1947, Landskapslag om apoteksavgift i landskapet Åland) mukaan Ahvenanmaan apteekkarit maksavat apteekkimaksua maakuntahallitukselle. Tämän vuoksi Ahvenanmaalla harjoitetusta apteekkitoiminnasta ei suoriteta apteekkiveroa.

2 Soveltamisala ja verovelvollisuus

2.1 Verovelvollisuus

Apteekkiverolain 1 §:n mukaan verovelvollisen on suoritettava harjoittamansa apteekkiliikkeen lääkemyynnistä apteekkiveroa valtiolle. Apteekkiverolain 3 §:n mukaan verovelvollisia ovat apteekkarit, Helsingin yliopisto ja Itä-Suomen yliopisto.

Lääkelain 38 §:n 6 kohdan mukaan apteekkarilla tarkoitetaan henkilöä, jolle on myönnetty lupa apteekin pitämiseen. Lääkelain 42 §:n 1 momentin nojalla Helsingin yliopistolla on oikeus pitää yhtä apteekkia Helsingissä ja Itä-Suomen yliopistolla on oikeus pitää yhtä apteekkia Kuopiossa. Tässä ohjeessa apteekkarilla tarkoitetaan sekä yksityisiä apteekkareita että apteekkitoimintaa harjoittavia yliopistoja.

2.2 Käsitteet

Lääkelain 38 §:n 5 kohdan mukaan apteekkiliikkeellä tarkoitetaan apteekkitoiminnan harjoittamista apteekissa, sivuapteekissa, apteekin palvelupisteessä tai apteekin verkkopalvelun välityksellä. Tässä ohjeessa apteekkiliike-termillä tarkoitetaan yhden verovelvollisen harjoittamaa apteekkitoimintaa, johon pääapteekin lisäksi voi kuulua yksi tai useampi sivuapteekki, apteekin palvelupiste ja verkkopalvelu. Verovelvollisen apteekkitoimintaa käsitellään yhtenä liikkeenä, vaikka verovelvollinen harjoittaisi apteekkitoimintaa verovuoden aikana usean apteekkiluvan perusteella.

Apteekki on lääkelain 38 §:n 1 kohdan mukaan lääkehuollon toimintayksikkö, jonka toimialaan kuuluvat lääkkeiden vähittäismyynti, jakelu, valmistus sekä lääkkeisiin liittyvä neuvonta ja palvelutoiminta. Sivuapteekki on lääkelain 38 §:n 2 kohdan mukaan apteekin erillinen toimipiste, jonka toimiala vastaa apteekin toimialaa. Sivuapteekki voi olla joko ehtona oleva tai oikeutena oleva sivuapteekki. Ehtona oleva sivuapteekki tarkoittaa sivuapteekkia, jonka pitäminen on Fimean asettama ehto pääapteekkilupaan (lääkelaki 40 §:n 2 momentti). Jos sivuapteekin pitämistä ei ole asetettu apteekkiluvan ehdoksi, sivuapteekkilupaa on haettava erikseen ja tällöin kyse on oikeutena olevasta sivuapteekista.

Lääkelain mukaan apteekkarilla voi olla lupa enintään kolmen sivuapteekin pitämiseen (lääkelaki 52 §:n 1 momentti). Poikkeuksellisesti Helsingin yliopistolla on oikeus pitää Fimean kussakin tapauksessa antamalla luvalla enintään 16 sivuapteekkia (lääkelaki 52 §:n 4 momentti). Apteekin palvelupiste on lääkelain 38 §:n 3 kohdan mukaan puolestaan apteekkarin ylläpitämä erillinen toimipiste, josta voidaan myydä lääkkeitä. Apteekkari, Helsingin yliopiston apteekki ja Itä-Suomen yliopiston apteekki voivat tarjota apteekin palveluita myös apteekin verkkopalvelun välityksellä (lääkelaki 52 b §). Apteekin verkkopalvelulla tarkoitetaan lääkelain 38 §:n 4 kohdan mukaista lääkkeiden myyntiä, joka perustuu asiakkaan tekemään internettilaukseen.

2.3 Apteekkilupa ja rekisteröinti

Apteekkiliikettä saa harjoittaa Fimean luvalla (apteekkilupa). Lupa myönnetään tietyn apteekkiliikkeen harjoittamiseen kunnassa tai sen osassa (lääkelaki 40 §). Fimea julistaa uuden tai avoimeksi tulevan apteekkiluvan haettavaksi keskuksen verkkosivuilla julkaistavalla kuulutuksella ja apteekkilupaa on haettava lääkelain mukaisessa menettelyssä (lääkelaki 43, 43 a ja 43 b §). Apteekkitoiminnan harjoittajan on lääkeasetuksen (693/1987) 13 §:n mukaan ilmoitettava Fimealle etukäteen se päivämäärä, jolloin hän ryhtyy harjoittamaan apteekkiliikettä tai pitämään sivuapteekkia. Apteekkiverovelvollisuus ja ensimmäinen verovuosi alkavat tästä etukäteen ilmoitetusta päivämäärästä, jolloin apteekkari ryhtyy ensimmäisen kerran pitämään apteekkiliikettä.

Verohallinto saa Fimealta tiedot henkilöistä, jotka aloittavat tai lopettavat apteekkitoiminnan harjoittamisen. Apteekkarin ei tarvitse erikseen rekisteröityä Verohallinnolle apteekkiverovelvolliseksi tai ilmoittaa apteekkiverovelvollisuuden päättymisestä. Apteekkarin on kuitenkin muiden yritystoiminnan harjoittajien tavoin ilmoitettava elinkeinotoiminnan aloittamisesta, muutoksista ja lopettamisesta sekä täytettävä muut verotukseen liittyvät rekisteröitymisvelvoitteet.

3 Apteekkiveron laskeminen

3.1 Verovuosi

Apteekkiveron määrän laskemista varten laissa on määritelty ajanjakso, jonka lääkemyynnin voittomarginaalin perusteella veron peruste määräytyy. Apteekkiverolain 4 §:n mukaan apteekkiveron verovuosi on kalenterivuosi. Verovelvollisen tilikaudella ei ole vaikutusta apteekkiveron verovuoteen, vaan apteekkivero lasketaan kalenterivuosittain.

3.2 Veron peruste

Apteekkiverolain 5 §:n 1 momentin mukaisesti apteekkiveron perusteena pidetään verovelvollisen apteekkitoimipisteiden yhteenlaskettua lääkemyynnin voittomarginaalia ilman arvonlisäveroa. Pykälän 1 momentissa säädetään siitä, miten lääkemyynnin voittomarginaali lasketaan ja mitä eriä siihen sisältyy (veron peruste). Lääkemyynnin voittomarginaali saadaan, kun verovelvollisen apteekkitoimipisteiden arvonlisäverottomasta lääkemyynnistä saadusta vastikkeesta vähennetään välittömästi myytyjen lääkkeiden hankintamenot. Tähän erotukseen lisätään lääkelain (395/1987) 58 §:ssä tarkoitetut lääkkeiden toimituseräkohtaiset toimitusmaksut.

Lääkemyynnistä saatavalla vastikkeella tarkoitetaan lääkkeiden myynnistä saatavaa valtioneuvoston lääketaksasta annetun asetuksen (713/2013, lääketaksa-asetus) mukaista arvonlisäverotonta vähittäismyyntihintaa. Lääkemyynnin voittomarginaali on apteekkien arvonlisäverottomasta lääkemyynnistä saadun vastikkeen ja välittömästi myytyjen lääkkeiden hankintamenojen erotus, johon on lisätty lääkelain 58 §:ssä tarkoitettu lääkkeen toimituseräkohtainen toimitusmaksu.

Toimituseräkohtainen toimitusmaksu peritään asiakkaalta toimitettaessa tälle reseptilääkkeitä ja se kuuluu siten kiinteästi reseptilääkkeiden myyntiin. Toimituseräkohtainen toimitusmaksu sisältyy lääkemyynnin voittomarginaaliin. Toimituseräkohtaisen toimitusmaksun suuruus perustuu lääketaksa-asetukseen. Toimituseräkohtainen toimitusmaksu lisätään myös itsehoitolääkkeen vähittäismyyntihintaan, jos itsehoitolääke toimitetaan lääkemääräyksellä.

Apteekkiverolain 5 §:n 1 momentissa mainitulla välittömästi myydyllä lääkevalmisteella tarkoitetaan sitä, että ainoastaan myytyjen lääkkeiden hankintamenot voidaan vähentää. Sellaisten lääkkeiden hankintamenoja, jotka ovat hävikkiä tai jotka ovat apteekin varastossa vielä myymättöminä, ei saa vähentää.

Jos apteekkari luopuu apteekkiluvastaan ja myy lääkelain 47 §:n nojalla lääkevarastonsa uudelle, toiminnan aloittavalle apteekkarille, lääkemyynnistä saatava vastike ja uuden apteekkarin lääkevaraston hankintameno määräytyvät lääkevaraston kauppahinnan perusteella. Jos toimintansa lopettavalle apteekkarille syntyy katetta lääkevaraston myynnistä, luetaan tämä kate apteekkiveron perusteeseen.

Jos apteekkari aloittaa tai lopettaa apteekkitoiminnan kesken vuotta, vero lasketaan vain apteekkarin oman apteekkiliikkeen lääkemyynnin voittomarginaalin perusteella.

Apteekkiveron perustetta määritettäessä ei huomioida tiettyjä apteekkiverolain 5 §:n 2 momentissa mainittuja eriä, joita on käsitelty tarkemmin tämän ohjeen luvussa 3.4.

3.3 Hankintameno

Jotta apteekkiverolain 5 §:n 1 momentin mukainen lääkemyynnin voittomarginaali voidaan laskea, tulee apteekkitoimipisteiden arvonlisäverottomasta lääkemyynnistä saadusta vastikkeesta vähentää välittömästi myytyjen lääkkeiden hankintameno.

Välittömästi myytyjen lääkkeiden hankintamenon määritelmästä on säädetty apteekkiverolain 5 §:n 3 momentissa. Hankintamenolla tarkoitetaan välittömästi myydyn lääkevalmisteen apteekin kirjanpidon mukaista arvonlisäverotonta ostohintaa lisättynä välittömästi myytyä lääkettä koskevalla lääketukkukaupan apteekille toimittaman lääketilauksen toimitusmaksulla ja koneellisen annosjakelupalvelun tuottajan veloittamalla jakelu- ja toimituspalkkiolla. Kyseistä säännöstä sovelletaan kuitenkin kokonaisuudessaan vasta verovuodelta 2028 suoritettavan apteekkiveron laskemiseen.

Erillisen siirtymäsäännöksen nojalla poiketen siitä, mitä apteekkiverolain 5 §:n 3 momentissa säädetään, verovuosilta 2026–2027 suoritettavaa apteekkiveroa laskettaessa käytetään lääkkeen ostohintana kirjanpidon mukaisen arvonlisäverottoman ostohinnan sijaan lääkkeen myyntihetken mukaista arvonlisäverotonta ostohintaa. Myyntihetken mukaiseen arvonlisäverottomaan ostohintaan lisätään välittömästi myytyä lääkettä koskeva lääketukkukaupan apteekille toimittama lääketilauksen toimitusmaksu ja koneellisen annosjakelupalvelun tuottajan veloittama jakelu- ja toimituspalkkio.

Koska hankintameno määritetään lääkevalmistekohtaisesti, ostohintaan lisättävät erät tulevat osaksi hankintamenoa siltä osin, kuin ne liittyvät välittömästi myytyyn lääkevalmisteeseen. Lääketukkukaupan lääketilausten toimituksista apteekilta perimät toimitusmaksut voivat olla lääkepakkaus- tai toimituseräkohtaisia. Jos kyse on toimitus- tai lääke-eräkohtaisesta toimitusmaksusta, hankintamenon määrittäminen edellyttää toimitusmaksun jyvittämistä yksittäiselle lääkepakkaukselle. Jos samaan toimitukseen kuuluu veron perusteeseen kuulumattomia lääkkeitä, näitä koskevaa toimitusmaksua ei saa vähentää osana hankintamenoa. Toimitusmaksun jyvitys apteekkiveron perusteeseen kuuluvien lääkkeiden ja veron perusteeseen kuulumattomien lääkkeiden välillä suoritetaan lääkkeiden ostohintojen mukaisessa suhteessa. Lääketukut voivat erotella laskullaan toimitusmaksun erillisiin yksityiskohtaisempiin osatekijöihin. Toimitusmaksuna pidetään kaikenlaisia lääketukun lääkkeen toimituksesta perimiä korvauksia.

Toimitusmaksun vähentäminen välittömästi myydyn lääkevalmisteen hankintamenona ei edellytä sitä, että toimitusmaksu olisi tosiasiassa maksettu. Riittävää on, että lääketukkukaupalla on oikeus periä apteekilta toimitusmaksu ja että apteekkari on sen suoriteperusteisesti kirjannut kirjanpitoonsa.

Lisäksi hankintamenona voidaan vähentää välittömästi myytyä lääkettä koskeva koneellisen annosjakelupalvelun tuottajan veloittama jakelu- ja toimituspalkkio, jos välittömästi myyty lääkevalmiste on annosjaeltava valmiste. Toimituspalkkioon kuuluvat esimerkiksi rahti- ja pakkauskulut. Suoriteperusteisen kirjanpidon mukaisesti jakelupalkkio voidaan vähentää, kun annosjakelupalvelujen tuottajalle on syntynyt oikeus periä palkkio apteekilta.

Verovuodelta 2028 suoritettavaa apteekkiveroa laskettaessa sovelletaan apteekkiverolain 5 §:n 3 momenttia kokonaisuudessaan, jonka mukaisesti apteekkiverolain 5 §:n 1 momentissa välittömästi myydyn lääkkeen hankintamenolla tarkoitetaan välittömästi myydyn lääkevalmisteen apteekin kirjanpidon mukaista arvonlisäverotonta ostohintaa lisättynä välittömästi myytyä lääkettä koskevalla lääketukkukaupan apteekille toimittaman lääketilauksen toimitusmaksulla ja koneellisen annosjakelupalvelun tuottajan veloittamalla jakelu- ja toimituspalkkiolla.

Säännöksen sanamuoto edellyttää, että hankintamenona vähennettäisiin välittömästi myydyn lääkkeen nimenomainen ostohetken mukainen kirjanpidossa oleva hankintameno. Koska kirjanpidossa ja verotuksessa on mahdollista seurata myytyjen lääkkeiden hankintamenoa niin sanotulla FIFO-periaatteella (first in - first out), voidaan verovuoden 2028 lääkemyynnin voittomarginaalin laskennassa ja välittömästi myytyjen lääkkeiden hankintamenon vähentämisessä lähtökohtaisesti noudattaa vastaavaa periaatetta. Lääkevalmisteet katsotaan siten myydyn siinä järjestyksessä, kun ne on hankittu. FIFO-periaatteen käyttäminen apteekkiverolain 5 §:n 3 momentin mukaisessa hankintamenon määrittelyssä edellyttää, että apteekki seuraa vaihto-omaisuuden hankintamenoja ja niiden vähentämistä myös kirjanpidossa ja verotuksessa FIFO-periaatteen mukaisesti.

Myytyjen lääkkeiden hankintamenon FIFO-periaatteen mukainen kirjanpidon ja verotuksen seuranta on järjestettävä siten, että veron perusteeseen kuulumattomien lääkemyyntien hankintamenot eivät tule vähennetyksi veron perusteeseen sisältyvien lääkkeiden myyntihinnoista. Esimerkiksi myytäessä lääke apteekkiverolain 5 §:n 2 momentin 2 kohdan mukaisesti sosiaali- ja terveydenhuollon laitokselle, poistetaan kyseisten lääkkeiden hankintameno FIFO-periaatteen mukaisesti vaihto-omaisuudesta sillä hetkellä, kun kyseiset lääkkeet on luovutettu ostajalle.

Vastaavasti hävikiksi päätyvien lääkkeiden osalta hankintamenot tulee poistaa FIFO-periaatteen mukaisesti vaihto-omaisuuden hankintamenoista verotuksessa sitä mukaan, kun lääkehävikkiä havaitaan. Siten hävikkilääkkeiden hankintamenot eivät jää vähennettäväksi myytyjen lääkkeiden voittomarginaalista.

3.4 Veron perusteeseen kuulumaton lääkemyynti

3.4.1 Yleistä

Apteekkiverolain 5 §:n 2 momentin mukaan veron perustetta määritettäessä ei huomioida verovelvollisen:

1. lääkelain (395/1987) 12 §:ssä tarkoitettua apteekissa tai sivuapteekissa tapahtuvaa omaa lääkevalmistusta tai sopimusvalmistusta;
2. sosiaali- ja terveydenhuollon laitoksille tapahtuvaa lääkemyyntiä;
3. sellaisten nikotiinikorvaushoitoon tarkoitettujen lääkevalmisteiden myyntiä, joita lääkelain mukaan saa myydä myös muualla kuin apteekissa;
4. lääkelain 23 d §:ssä tarkoitettuun rajattuun itsehoitolääkevalikoimaan kuuluvien itsehoitolääkkeiden myyntiä.

3.4.2 Huomioimisen edellytykset

1) Omalla lääkevalmistuksella ja sopimusvalmistuksella tarkoitetaan muuta kuin lääkkeiden teollista valmistusta. Lääkelain 12 §:n 1 momentin mukaan apteekissa ja sen sivuapteekissa saa valmistaa lääkevalmisteita ainoastaan apteekin, sen sivuapteekin sekä palvelupisteen omaa myyntiä varten (oma lääkevalmistus). Myyntikatetta, joka muodostuu apteekin lääkevalmistuksesta omaa myyntiä varten, ei lueta apteekkiveron perusteeseen.

Apteekkari voi lääkelain 12 §:n 2 momentin mukaan valmistuttaa yksittäisiä lääkevalmisteita toisessa apteekissa ja hankkia sieltä yksittäisiä maahan tuotuja raaka-aineita omaa valmistusta varten (sopimusvalmistus). Apteekkiveron perusteeseen ei lueta myyntikatetta, joka muodostuu toisen apteekin sopimusvalmistuksesta toiselle apteekille tai sopimusvalmistetun lääkevalmisteen myynnistä asiakkaalle. Apteekkarin on tehtävä sopimusvalmistuksesta ilmoitus Fimealle. Ainoastaan Fimealle ilmoituksen tehneen sopimusvalmistaja-apteekin sopimusvalmistuksen myyntikate voidaan jättää apteekkiveron perusteen ulkopuolelle.

2) Sosiaali- ja terveydenhuollon laitoksia ovat potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (785/1992) 2 §:n mukaiset terveydenhuollon toimintayksiköt, jotka antavat terveydenhuoltolain (1326/2010) 67 §:n ja sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen 1239/2022 mukaista laitoshoitoa (Sosiaali- ja terveysministeriön asetus avohoidon ja laitoshoidon määrittelyn perusteista). Edellä mainittuja laitoksia ovat myös sosiaalihuoltolain (1301/2014) 22 §:ssä säädettyjä sosiaalihuollon laitospalveluita tuottavat yksiköt. Sosiaalihuollon laitospalveluilla tarkoitetaan hoidon ja kuntouttavan toiminnan järjestämistä jatkuvaa hoitoa antavassa sosiaalihuollon toimintayksikössä.

Laitoshoitoa annetaan sairaalan ja terveyskeskuksen vuodeosastolla sekä vastaavassa sosiaalihuollon laitoksessa, kuten vanhainkodissa, kehitysvammaisten erityishuollon keskuslaitoksessa ja päihdehuoltolaitoksessa. Terveydenhuoltolain 68 §:n mukaisesti laitoshoidon aikana potilaalle annettavat lääkkeet kuuluvat hoitoa antavan yksikön vastuulle. Sosiaalihuollon laitokselle on tunnusomaista, että siellä annetaan hoitoa, kuntoutusta ja ylläpitoa erityistä huolenpitoa vaativille henkilöille, jotka eivät tarvitse sairaalahoitoa, mutta jotka eivät selviä kotona tai muussa avohoidossa säännöllisten sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen järjestämisestä huolimatta.

Sosiaalihuoltolain 21 c §:n mukainen palveluasuminen ei ole laitoshoitoa eikä palveluasumista tarjoavalle laitokselle tapahtuva lääkemyynti siten sisälly apteekkiverolain 5 §:n 2 momentin 2 kohdan mukaiseen veron perusteen ulkopuoliseen myyntiin eli myynti sisältyy veron perusteeseen. Lääkäreiden ja hammaslääkäreiden yksityisvastaanotoille tai työterveyshuollon yksiköille tapahtunut lääkemyynti sisältyy myös veron perusteeseen.

Kirjanpitoon on liitettävä toimipaikoittain eritelty selvitys lääkemyynnistä sosiaali- ja terveydenhuollon laitoksille, jos myynti on jätetty pois veron perusteesta. Selvityksestä tulee käydä ilmi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) ylläpitämän virallisen toimipaikkarekisterin (TOPI) mukainen laitoksen nimi ja palvelualakoodi.

Laitoshoitoa lähtökohtaisesti kokonaan sisältäviä palvelualakoodeja ovat 110, 111, 112, 113, 121, 130, 142, 150, 160, 171, 172, 173, 175, 263, 310, 330, 410, 411, 520, 530, 600 ja 950. Laitoshoitoa osittain sisältävä palvelualakoodi on 120.

Lääkemyynnillä toimintayksikölle, jonka palvelualakoodi on 160, tarkoitetaan myyntiä vankeinhoitolaitoksen sairaalalle, eikä siihen voida lukea myyntiä esimerkiksi poliisiasemille. Lääkemyynnin sellaiselle toimintayksikölle, jonka palvelualakoodi on 520 tai 530, saa vähentää vain, jos toimintayksikkö on merkitty Kelan hyväksymien päihdekuntoutuslaitosten luetteloon. Katso Kelan luettelo päihdekuntoutuslaitoksista (www.kela.fi)

Joissakin toimintayksiköissä voi olla sekä avo- että laitoshoitoa antavia toiminnallisia yksikköjä. Näissä toiminnallisissa osissa ei voi kuitenkaan antaa sekä avo- että laitoshoitoa. Tällaisille toimintayksiköille kohdistuneen lääkemyynnin voi jättää pois veron perusteesta vain siltä osin kuin myynti kohdistuu laitoshoitoa antavaan toiminnalliseen yksikköön. Huomioimisen edellytyksenä on se, että verovelvollinen luotettavasti selvittää ja dokumentoi myynnin. Selvityksestä tulee käydä mahdollisimman tarkasti ilmi toimintayksikön laitoshoitoa antava toiminnallinen yksikkö, esimerkiksi ”X kunnan terveyskeskuksen vuodeosasto, koodi 120, myyntikate x euroa”.

Kaikkia sosiaali- ja terveydenhuollon laitoksia, joille kohdistuvan lääkemyynnin voi jättää pois veron perusteesta, ei ole merkitty THL:n ylläpitämään TOPI-rekisteriin. Tällaisia laitoksia ovat nuorisokodit, koulukodit, lastensuojelulaitokset ja lasten hoitokodit sekä turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskukset, joissa on vuodepaikkoja. Hae toimipaikka TOPI-rekisteristä (www.thl.fi)

THL antaa tarvittaessa lisätietoja laitoksista ja palvelualakoodeista. Edellä listattuja palvelualakoodeja ei reaaliaikaisesti päivitetä tähän ohjeeseen THL:n mahdollisesti tekemiä muutoksia vastaaviksi. Jos verovelvollinen katsoo, että sillä on lääkemyyntiä sosiaali- ja terveydenhuollon laitoksille, joiden palvelualakoodit eivät sisälly tämän ohjeen palvelualakoodeihin, tulee verovelvollisen selvittää, että kyseessä on lääkemyynti sosiaali- ja terveydenhuollon laitoksille kirjanpitoon liitettävän toimipaikoittain eritellyn luotettavan selvityksen perusteella. Myös tässä tapauksessa selvityksestä tulee lisäksi käydä THL:n ylläpitämän virallisen TOPI-rekisterin mukainen laitoksen nimi ja palvelualakoodi.

Toimintayksiköiden toiminnassa ja niiden palvelualakoodeissa voi tapahtua muutoksia. Tämän vuoksi tulisi säännöllisesti varmistaa, että jatkuvaluonteinen lääkemyynti samalle toimintayksikölle voidaan jättää pois veron perustetta määritettäessä.

3) Sellaisten nikotiinikorvaushoitoon tarkoitettujen lääkevalmisteiden, joita saa lääkelain mukaan myydä myös muualla kuin apteekissa, myyntiä ei sisällytetä veron perusteeseen. Tämä edellyttää kuitenkin sitä, että kirjanpidosta saatavalla erittelyllä voidaan tarvittaessa selvittää nikotiinikorvaushoitoon tarkoitettujen lääkevalmisteiden myynti toimipaikoittain.

4) Lääkelain 23 d §:ssä tarkoitettuun rajattuun itsehoitolääkevalikoimaan kuuluvia valmisteita voidaan myydä myös muualla kuin apteekissa. Näitä lääkelain 23 d §:ssä ja sen nojalla annetussa asetuksessa (Valtioneuvoston asetus lääkeasetuksen muuttamisesta [1439/2025] 11 §) määriteltyjen itsehoitolääkevalikoimaan kuuluvien lääkkeiden myyntiä ei sisällytetä apteekkiveron perusteeseen. Poislukemisen osalta merkitystä ei ole sillä, onko valmisteelle haettu myyntikanavan laajennusta vai ei.

3.5 Veroasteikko

Apteekkiverolain 6 §:n 1 momentin mukaan apteekkivero lasketaan lääkemyynnin voittomarginaaliryhmittäin alla olevan taulukon mukaisesti.

Lääkemyynnin voittomarginaali, euroa	Apteekkivero lääkemyynnin voittomarginaalin alarajan kohdalla, euroa	Veroprosentti alarajan ylimenevästä lääkemyynnin voittomarginaalista, %
0–249 999	0	0
250 000–499 999	0	22
500 000–799 999	55 000	37
800 000–1 099 999	166 000	39
1 100 000–1 399 999	283 000	41
1 400 000–1 699 999	406 000	42
1 700 000–	532 000	43

Veroasteikon ensimmäinen niin sanottu nollaporras kattaa apteekkien lääkemyynnin voittomarginaalin 0–249 999 euron osalta. Toinen porras muodostuu 250 000–499 999 euron lääkemyynnin voittomarginaalista. Apteekkivero lääkemyynnin voittomarginaalin alarajan kohdalla, eli 250 000 eurossa, on 0 euroa. Jos apteekin lääkemyynnin voittomarginaali on siten 250 000 euroa tai alle, apteekkiveroa ei tule maksettavaksi.

3.6 Veron määrän laskeminen

3.6.1 Yleistä

Apteekkivero lasketaan kunkin verovelvollisen osalta erikseen apteekkiverolain 7 §:n 1 momentin mukaisesti. Apteekkivero lasketaan apteekkiverolain 7 §:n 2 momentin mukaisesti verovelvollisen apteekin, sivuapteekin, apteekin palvelupisteen ja apteekin verkkopalvelun yhteenlasketun veron perusteen mukaan.

Jos apteekilla on yksi tai useampi sivuapteekki, tehdään veron perusteesta niin sanottu sivuapteekkivähennys, josta säädetään apteekkiverolain 7 §:n 3 ja 4 momentissa. Sivuapteekkivähennystä on käsitelty tarkemmin seuraavassa luvussa 3.6.2.

Apteekkiverolain 7 §:n 5 momentin mukaan apteekkivero lasketaan 1–4 momentin mukaisesti määräytyvän veron perusteen mukaan apteekkiverolain 6 §:ssä säädetyn veroasteikon perusteella. Veroasteikkoa sovelletaan veron laskentaan siten vasta sen jälkeen, kun edellä kuvattu veron perusteen laskenta on suoritettu.

3.6.2 Sivuapteekkivähennys

Apteekkiverolain 7 §:n 3 momentin mukaisesti, jos apteekilla on yksi tai useampi sivuapteekki, verovelvollinen saa tehdä veron perusteesta seuraavat vähennykset jokaiselta kuukaudelta, jona sivuapteekki on verovuoden aikana ollut väestölle avoinna yhdenkin päivän (ns. sivuapteekkivähennys):

1. apteekkiluvan ehtona olevan sivuapteekin ylläpidosta 12 500 euroa kalenterikuukautta kohden, ja
2. oikeutena olevan sivuapteekin ylläpidosta 4 167 euroa kalenterikuukautta kohden.

Sivuapteekkivähennyksen suuruuteen vaikuttaa siten se, onko kyseessä apteekkiluvan ehtona oleva sivuapteekki vai sivuapteekki, jonka pitämiseen verovelvollinen on hakenut Fimealta sivuapteekkilupaa (oikeutena oleva sivuapteekki). Jos sivuapteekki on avoinna verovuoden eli kalenterivuoden jokaisena kuukautena, sivuapteekkivähennys on apteekkiluvan ehtona olevan sivuapteekin osalta 150 000 euroa (12 x 12 500 €) verovuotta kohden ja oikeutena olevan sivuapteekin osalta 50 004 euroa (12 x 4 167 €) verovuotta kohden. Jos apteekilla on useampia sivuapteekkeja, sivuapteekkivähennys lasketaan jokaisen sivuapteekin osalta erikseen.

Verovelvollinen on oikeutettu sivuapteekkivähennykseen, jos sivuapteekki on ollut yleisölle avoinna. Sivuapteekkivähennyksen osalta ei siten ole merkitystä sillä, paljonko on sivuapteekin lääkemyynnin voittomarginaali tai onko sivuapteekin toiminta ylipäänsä voitollista vai tappiollista.

Sivuapteekkivähennyksen osalta tarkastelu on kuukausikohtaista ja sivuapteekkivähennykseen on oikeutettu, jos sivuapteekki on ollut avoinna yhdenkin päivän kuukaudessa.

Esimerkki alkaa

Esimerkki 1: Apteekki X on hakenut Fimealta sivuapteekkilupaa yhden sivuapteekin ylläpitämiseen (oikeutena oleva sivuapteekki) ja Fimea on myöntänyt luvan. Sivuapteekki on ensimmäisen kerran yleisölle avoinna 30.10. ja sivuapteekki toimii koko vuoden loppuun saakka. Apteekki X:n sivuapteekkivähennys lasketaan kolmelta kuukaudelta ja sivuapteekkivähennyksen määräksi muodostuu verovuodelta yhteensä 12 501 euroa (3 x 4 167 €)

Esimerkki päättyy

Sivuapteekkivähennystä ei saa tehdä saman sivuapteekin ylläpitämiseen perustuen kahteen kertaan samalta kalenterikuukaudelta. Säännöksessä on huomioitu tilanteet, joissa sivuapteekin ylläpitämisessä tapahtuu muutoksia saman kuukauden aikana, esimerkiksi toiminta lopetetaan ja aloitetaan uudelleen tai apteekkiluvan ehtona oleva sivuapteekki muuttuu oikeutena olevaksi sivuapteekiksi.

Esimerkki alkaa

Esimerkki 2: Apteekki Z:lla on ehtona oleva sivuapteekki, joka muuttuu Fimean päätöksen perusteella 20.8. ehtona olevasta sivuapteekista oikeutena olevaksi sivuapteekiksi. Elokuun osalta sivuapteekkivähennys lasketaan korkeamman, ehtona olevan vähennyksen (12 500 €) mukaisesti. Elokuun osalta sivuapteekkivähennys vähennetään vain kerran eikä ehtona olevan sivuapteekkivähennyksen lisäksi voi elokuulta saada oikeutena olevan sivuapteekin vähennystä.

Esimerkki päättyy

Jos ehtona oleva sivuapteekki lakkautetaan kesken vuoden, sivuapteekkivähennyksen ehtona olevan sivuapteekin osalta saa viimeisen kerran siltä kuukaudelta, jonka aikana Fimean päätöksen perusteella on lupa lopettaa sivuapteekin pitäminen.

Jos oikeutena oleva sivuapteekki lakkautetaan kesken vuoden, sivuapteekkivähennyksen saa viimeisen kerran siltä kuukaudelta, jolloin sivuapteekilla on viimeinen aukiolopäivä.

Esimerkki alkaa

Esimerkki 3: Apteekki X:lla on oikeutena oleva sivuapteekki, joka on viimeisen kerran yleisölle auki 28.4. Toukokuun aikana sivuapteekki tyhjennetään lääkkeistä, muista tuotteista ja kalustosta sekä suoritetaan loppusiivous. Sivuapteekkivähennykseen on viimeisen kerran oikeus huhtikuulta ja yhteensä verovuoden sivuapteekkivähennykseksi muodostuu 16 668 euroa (4 x 4 167 €).

Esimerkki päättyy

Apteekkarin vaihdostilanteessa apteekkari voi harjoittaa saman verovuoden aikana apteekkitoimintaa kahdessa pääapteekissa. Toista pääapteekkia ei tällaisessa tilanteessa lueta apteekkiverolain 7 §:n 3 momentin mukaiseksi sivuapteekiksi eikä toisen pääapteekin perusteella voi saada sivuapteekkivähennystä. Jos apteekkarin molempiin pääapteekkeihin liittyy sivuapteekkeja, myönnetään sivuapteekkivähennys kaikkien sivuapteekkien perusteella.

3.7 Laskentaesimerkkejä

3.7.1 Ei sivuapteekkia

Jos apteekilla ei ole sivuapteekkia, apteekkivero lasketaan apteekin, apteekin palvelupisteen ja apteekin verkkopalvelun yhteenlasketusta veron perusteesta luvun 3.5 taulukon perusteella.

Esimerkki alkaa

Esimerkki 4: Apteekilla ei ole sivuapteekkia

Esimerkkilaskelma

	veron peruste, euroa
Apteekki	500 000
Palvelupiste	5 000
Verkkopalvelu	5 000
Yhteensä	510 000

Apteekkivero lasketaan apteekkiverolain 7 §:n 5 momentin mukaan. Veron perusteeseen ei lasketa apteekkiverolain 5 §:n 2 momentin mukaista veron perusteen ulkopuolista myyntiä. Apteekkiveron yhteenlaskettu veron peruste on 510 000 euroa.

Apteekkiverolain 6 §:n taulukko:

Veron peruste on 510 000 euroa. Veron perusteen taulukkoväli on 500 000–799 999, joten apteekkivero veron perusteen alarajan kohdalla on 55 000 euroa ja veroprosentti alarajan yli menevästä veron perusteesta on 37.

Veron peruste – alaraja	510 000 – 500 000 = 10 000
Apteekkivero alarajan ylittävästä osuudesta	10 000 x 37 / 100 = 3 700
Apteekkivero yhteensä	55 000 + 3 700 = 58 700

Verovelvollisen apteekkivero on 58 700 euroa.

Esimerkki päättyy

3.7.2 Yksi tai useampi sivuapteekki

Jos apteekilla on yksi tai useampi sivuapteekki, apteekkivero lasketaan apteekin, sivuapteekin, apteekin palvelupisteen ja apteekin verkkopalvelun yhteenlasketun veron perusteen mukaan. Yhteenlasketusta veron perusteesta tehdään sivuapteekkien lukumäärän ja sivuapteekin tyypin mukainen sivuapteekkivähennys (sivuapteekkivähennystä käsitelty tarkemmin luvussa 3.6.2). Apteekkivero lasketaan näin määräytyvän veron perusteen mukaan 6 §:ssä säädetyn veroasteikon perusteella.

Esimerkki alkaa

Esimerkki 5: Apteekilla on kolme sivuapteekkia, joista yksi on ehtona oleva ja kaksi oikeutena olevia. Kaikki sivuapteekit ovat toimineet koko verovuoden.

Esimerkkilaskelma

	veron peruste, euroa
Apteekki	1 000 000
Sivuapteekki 1	200 000
Sivuapteekki 2	150 000
Sivuapteekki 3	50 000
Yhteensä	1 400 000

Apteekkiverolain 7 §:n 2 momentin mukaan määräytyvä yhteenlaskettu veron peruste on 1,4 miljoonaa euroa. Tästä yhteenlasketusta veron perusteesta vähennetään sivuapteekkivähennys. Ehtona olevan sivuapteekin osalta vähennys on 150 000 euroa (12 x 12 500 €) ja kahden oikeutena olevan sivuapteekin osalta vähennys on yhteensä 100 008 euroa (2 x 12 x 4 167 €). Sivuapteekkivähennyksen jälkeen apteekkiverolain 7 §:n 5 momentin mukaiseksi veron perusteeksi muodostuu 1 149 992 euroa (= 1 400 000 € - 150 000 € - 100 008 €).

Apteekkiverolain 6 §:n taulukko:

Veron peruste on 1 149 992 euroa. Veron perusteen taulukkoväli on 1 100 000–1 399 999, joten apteekkivero veron perusteen alarajan kohdalla on 283 000 euroa ja veroprosentti alarajan yli menevästä veron perusteesta on 41.

Veron peruste – alaraja	1 149 992 – 1 100 000 = 49 992
Apteekkivero alarajan ylittävästä osuudesta	49 992 x 41 / 100 = 20 496,72
Apteekkivero yhteensä	283 000 + 20 496,72 = 303 496,72

Verovelvollisen apteekkivero on 303 496,72 euroa.

Esimerkki päättyy

3.7.3 Apteekkarin vaihdostilanne

Apteekkarin vaihdostilanteessa apteekkari voi harjoittaa saman verovuoden aikana apteekkitoimintaa kahdessa pääapteekissa ja niihin liittyvissä sivuapteekeissa. Näissä tilanteissa apteekkivero lasketaan molempien pääapteekkien ja niiden sivuapteekkien yhteenlasketun veron perusteen mukaisesti. Apteekkivero lasketaan apteekkiverolain 7 §:n 1–4 momentin mukaisesti määräytyvän yhteenlasketun veron perusteen mukaan 6 §:ssä säädetyn veroasteikon perusteella.

Esimerkki alkaa

Esimerkki 6: Apteekkari on kalenterivuoden aikana pitänyt kahta eri pääapteekkia. Apteekkarilla on ollut ajalla 1.1.–30.6. pääapteekki A ja ehtona oleva sivuapteekki X. Apteekkari on harjoittanut uudessa pääapteekki B:ssä toimintaa ajalla 1.5.–31.12. ja toimintaan on kuulunut pääapteekin B lisäksi oikeutena oleva sivuapteekki Y.

Esimerkkilaskelma

	veron peruste, euroa
Pääapteekki A	300 000
Sivuapteekki X	100 000
Pääapteekki B	500 000
Sivuapteekki Y	100 000
Yhteensä	1 000 000

Apteekkiverolain 7 §:n 2 momentin mukainen yhteenlaskettu veron peruste ennen sivuapteekkivähennystä on 1 000 000 euroa. Ehtona olevan sivuapteekki X:n osalta sivuapteekkivähennys on yhteensä 75 000 euroa (6 x 12 500 €) ja oikeutena olevan sivuapteekki Y:n osalta yhteensä 33 336 euroa (8 x 4 167 €). Sivuapteekkivähennyksen jälkeen veron perusteeksi muodostuu 891 664 euroa (= 1 000 000 € - 75 000 € - 33 336 €). Näin lasketusta veron perusteesta lasketaan apteekkivero apteekkiverolain 6 §:ssä säädetyn veroasteikon perusteella.

Apteekkiverolain 6 §:n taulukko:

Pääapteekkien A ja B sekä sivuapteekkien X ja Y yhteenlaskettu veron peruste sivuapteekkivähennyksen jälkeen on 891 664 euroa. Veron perusteen taulukkoväli on 800 000–1 099 999 euroa ja apteekkivero veron perusteen alarajan kohdalla on 166 000 euroa ja veroprosentti alarajan yli menevästä veron perusteesta on 39.

Veron peruste – alaraja	891 664 – 800 000 = 91 664
Apteekkivero alarajan ylittävästä osuudesta	91 664 x 39 / 100 = 35 748,96
Apteekkivero yhteensä	166 000 + 35 748,96 = 201 748,96

Verovelvollisen apteekkivero on yhteensä 201 748,96 euroa.

Esimerkki päättyy

4 Verotusmenettelyt ja veronkanto

4.1 Yleistä

Apteekkiveroon sovelletaan lakia oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä (OVML, 768/2016). Tämä tarkoittaa sitä, että apteekkiveron ilmoittamiseen, veron määräämiseen, sanktioihin, muutoksenhakuun, tiedonantovelvollisuuteen ja muuhun verotusmenettelyyn sovelletaan samoja menettelysäännöksiä kuin muihinkin oma-aloitteisiin veroihin.

Myös veronkannossa apteekkiveroon sovelletaan samoja menettelyjä kuin muihinkin oma-aloitteisiin veroihin.

4.2 Veron ilmoittaminen

Apteekkari laskee apteekkiveron kalenterivuodelta ja ilmoittaa veron oma-aloitteisesti verovuotta seuraavan vuoden helmikuun loppuun mennessä. Jos helmikuun viimeinen päivä ei ole pankkipäivä, ilmoitetaan apteekkivero helmikuun päättymistä seuraavana pankkipäivänä.

Jos apteekkitoiminta päättyy kesken kalenterivuoden, katsotaan verokauden päättyvän lopettamispäivään. Verokauden veroilmoitus on tällöin annettava viimeistään lopettamiskuukautta toisena seuraavan kalenterikuukauden yleisenä eräpäivänä.

Yleinen eräpäivä on kalenterikuukauden 12. päivä. Jos 12. päivä ei ole pankkipäivä, yleinen eräpäivä on 12. päivää seuraava pankkipäivä. Jos toiminta päättyy esimerkiksi elokuussa 2026, on vero ilmoitettava viimeistään 12.10.2026.

Apteekkiveroilmoituksella ilmoitetaan maksajan yksilöintitietojen lisäksi suoritettavan apteekkiveron euromäärä sentin tarkkuudella. Kirjanpidon liitteitä tai muita selvityksiä ei lähetetä Verohallintoon, mutta Verohallinto voi pyytää ne tarvittaessa nähtäväksi.

Apteekkiveroilmoitus on annettava jokaiselta verokaudelta, vaikka apteekkiveroa ei tulisi maksettavaksi. Tällaisissa tapauksissa tulee antaa ilmoitus, joka on euromäärältään 0,00.

Apteekkiverotiedot ilmoitetaan sähköisesti OmaVero-palvelussa (Ilmoita apteekkivero OmaVero-palvelussa / www.vero.fi/omavero) tai lähettämällä taloushallinto-ohjelman muodostama tiedosto Ilmoitin.fi-palvelun kautta. Palveluun kirjaudutaan henkilökohtaisilla pankkitunnuksilla tai mobiilivarmenteella. Toisen puolesta asioitaessa tarvitaan Suomi.fi-valtuus (Lue lisää Suomi.fi-valtuudesta Suomi.fi-valtuus).

4.3 Veron maksaminen

Apteekkiveron maksamiseen sovelletaan veronkantolain säännöksiä. Maksamisen määräajasta puolestaan säädetään OVML:ssä. Apteekkivero maksetaan oma-aloitteisesti verovuotta seuraavan vuoden helmikuun loppuun mennessä. Jos helmikuun viimeinen päivä ei ole pankkipäivä, apteekkivero on maksettava viimeistään helmikuun päättymistä seuraavana pankkipäivänä.

Lue lisää apteekkiveron maksamisesta OmaVero-palvelussa (www.vero.fi/omavero).

Jos apteekkari lopettaa toimintansa kesken kalenterivuoden, katsotaan verokauden päättyvän lopettamispäivään. Verokauden vero on tällöin maksettava viimeistään lopettamiskuukautta toisena seuraavan kalenterikuukauden yleisenä eräpäivänä. Jos toiminta päättyy esimerkiksi elokuussa 2026, vuoden 2026 apteekkivero on maksettava viimeistään lokakuun 2026 yleisenä eräpäivänä 12.10.2026.

Apteekkiveron suoritukseksi käytetään veron eräpäivänä maksuja ja palautuksia. Maksuja ei voi kohdistaa apteekkiverolle, vaan maksut käytetään verovelvollisen verojen suoritukseksi veronkantolaissa säädetyssä käyttöjärjestyksessä.

4.4 Virheen korjaaminen

Jos veroilmoituksen antamisen jälkeen ilmoituksessa havaitaan virhe, se korjataan antamalla korvaava ilmoitus sille verokaudelle, jolle virhe kohdistuu. Veroilmoituksessa oleva virhe on korjattava kolmen vuoden kuluessa sitä kalenterivuotta seuraavan vuoden alusta, johon kuuluvalta verokaudelta vero olisi tullut ilmoittaa ja maksaa.

Taloudelliselta merkitykseltään vähäisen virheen saa korjata kuluvalle verokaudelle. Vähäinen virhe tulee korjata ilman aiheetonta viivytystä sen jälkeen, kun virhe on havaittu. Verohallinto on antanut tarkemmat määräykset siitä, milloin virhettä on pidettävä vähäisenä sekä muusta virheen korjaamisessa noudatettavasta menettelystä (Virheen korjaamiseen noudatettavasta menettelystä ks. Verohallinnon päätös veroilmoituksessa olevan virheen korjaamisesta).

4.5 Veron määrääminen ja sanktiot

Jos ilmoitusta apteekkiverosta ei anneta, Verohallinto lähettää kehotuksen ilmoituksen antamiseen. Kehotus sisältää arvion apteekkiveron määrästä. Ellei ilmoitusta kehotuksesta huolimatta anneta, Verohallinto määrää apteekkiveron maksettavaksi arvion perusteella. Verohallinto määrää tai oikaisee veroa myös muissa tilanteissa verovelvollisen vahingoksi tai hyväksi, jos veroa on tullut maksettavaksi liian vähän tai liikaa. Veroa voidaan määrätä maksettavaksi pääsääntöisesti verovuoden päättymistä seuraavan kolmen vuoden ajan.

Apteekkiveroon sovelletaan OVML:n säännöksiä myöhästymismaksusta ja veronkorotuksesta. Verohallinto on antanut oma-aloitteisten verojen seuraamusmaksuista erillisen ohjeen Seuraamusmaksut oma-aloitteisessa verotuksessa.

4.6 Muutoksenhaku

Oma-aloitteisten verojen muutoksenhausta säädetään OVML:n 10 luvussa. Verohallinnon apteekkiveroa koskevaan päätöksen haetaan muutosta verotuksen oikaisulautakunnalta, lukuun ottamatta ennakkoratkaisua. Oikaisuvaatimus on pääsääntöisesti tehtävä kolmen vuoden kuluessa verovuoden päättymisestä. Oikaisuvaatimus on tehtävä kirjallisesti ja toimitettava määräajassa Verohallinnolle. Muutosta ei voi hakea, jos asia on valitukseen annetulla päätöksellä jo ratkaistu.

Oikaisulautakunnan päätökseen haetaan muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen. Valitus on tehtävä 60 päivän kuluessa oikaisuvaatimukseen annetun päätöksen tiedoksisaannista. Hallinto-oikeuden antamaan päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan.  

Verohallinnon antamaan ennakkoratkaisuun (ohjeen luku 4.9) haetaan ensi vaiheessa muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen. Ennakkoratkaisua koskeva valitus on tehtävä 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista.

Lue lisää muutoksenhausta Verohallinnon internet-sivuilta (www.vero.fi)

4.7 Sivullisen tiedonantovelvollisuus

Verohallinnolla on erityisen tiedonantovelvollisuuden perusteella oikeus saada sivullisilta tarpeellisia tietoja apteekkiveron valvontaa ja veron määräämistä varten esimerkiksi silloin, kun verovelvollinen itse ei anna ilmoitusta apteekkiverosta. Jokaisen on siis Verohallinnon kehotuksesta annettava tietoja, jotka saattavat olla tarpeen muun verovelvollisen verotusta tai muutoksenhakuun liittyvän asian käsittelyä varten. Verohallinto voi pyytää tietoja sivulliselta nimen, pankkitilin numeron, tilitapahtuman tai muun vastaavan yksilöinnin perusteella. Jos pyydetyt tiedot selviävät sivullisen hallussa olevista asiakirjoista tai muutoin ovat hänen tiedossaan, hänen on ilmoitettava ne Verohallinnolle, jollei hänellä lain mukaan ole oikeutta kieltäytyä todistamasta asiassa. Verotukseen vaikuttavia, taloudellista asemaa koskevia tietoja ei kuitenkaan saa kieltäytyä antamasta.

4.8 Kirjanpito

Apteekkiverovelvollisen tulee OVML 26 §:n 1 momentin mukaan järjestää kirjanpitonsa niin, että siitä saadaan luotettavasti selville apteekkiveron määräämisen kannalta merkitykselliset seikat. Apteekkiverovelvollisen on seurattava ja dokumentoitava erikseen apteekkiverolaissa säädettyjä lääkemyynnin myyntikatetta, sen perusteena olevia myyntejä ja hankintamenoja sekä veron perusteen ulkopuolista myyntiä, jotka vaikuttavat veron perusteen laskentaan. Verovelvollisen on OVML 21 §:n nojalla Verohallinnon kehotuksesta annettava veroilmoituksen lisäksi ne täydentävät tositteet, tiedot ja selvitykset, jotka saattavat olla tarpeen veron määräämistä varten.

4.9 Ennakkoratkaisu

Verohallinto voi verovelvollisen kirjallisesta hakemuksesta antaa ennakkoratkaisun apteekkiverosta. Lainvoiman saanutta ennakkoratkaisua noudatetaan hakijan vaatimuksesta sitovana siten kuin ennakkoratkaisussa määrätään.

Ennakkoratkaisuhakemuksessa on esitettävä yksilöitynä kysymys, johon haetaan ennakkoratkaisua, ja esitettävä asian ratkaisemiseksi tarvittava selvitys. Ennakkoratkaisuhakemuksen kysymys voi koskea esimerkiksi veron perustetta ja veron perusteen ulkopuolista myyntiä. Ennakkoratkaisun hakemisesta lisää Verohallinnon ohjeessa Ennakkoratkaisuhakemuksen tekeminen ja siihen annettava päätös.

johtava veroasiantuntija Sami Varonen

johtava veroasiantuntija Olavi Tuomi