Verohallinnon nimissä on lähetetty huijausviestejä. Lue lisää huijauksista

Luonnollisen henkilön ja kuolinpesän ilmoittamisvelvollisuus tuloverotuksessa

Antopäivä
11.1.2021
Diaarinumero
VH/114/00.01.00/2021
Voimassaolo
11.1.2021 - Toistaiseksi
Valtuutussäännös
Laki Verohallinnosta (503/2010) 2 § 2 mom.
Korvaa ohjeen
VH/275/00.01.00/2019, 14.2.2019

Tässä ohjeessa käsitellään luonnollisen henkilön ja kuolinpesän velvollisuutta ilmoittaa Verohallinnolle veronalaiset tulonsa, niistä tehtävät vähennykset sekä tiedot varoistaan ja veloistaan.

1 Johdanto

Tässä ohjeessa kerrotaan, miten luonnollinen henkilö ja kuolinpesä täyttävät verotusmenettelystä annetussa laissa (1558/1995, verotusmenettelylaki, VML) säädetyn ilmoittamisvelvollisuutensa. Ohjeessa keskitytään esitäytetyllä veroilmoituksella ilmoitettaviin tietoihin ja tiedonantotapoihin. Ohjeessa kerrotaan myös elinkeinotoiminnan, maatalouden ja metsätalouden tulojen ilmoittamisvelvollisuudesta, tositteista ja niiden säilyttämisvelvollisuudesta, muistiinpanovelvollisuudesta, sähköisestä asioinnista ja allekirjoittamisesta.

Yhteisön, yhtymän ja jokaisen muun verovelvollisen, jolla on verovuonna ollut veronalaista tuloa tai varoja tai velkoja taikka muita verotukseen vaikuttavia tietoja, on verotusta varten annettava kehotuksetta veroilmoitus (VML 7 §:n 6 momentti). Tässä ohjeessa ei käsitellä eri yritysmuotojen ilmoittamisvelvollisuutta tuloverotuksessa tämän tarkemmin.

2 Yleistä ilmoittamisvelvollisuudesta

Verovelvollisen ilmoittamisvelvollisuutta koskeva perussäännös on verotusmenettelylain 7 §:n 1 momentissa. Sen mukaan verovelvollisen on verotusta varten ilmoitettava Verohallinnolle veronalaiset tulonsa, niistä tehtävät vähennykset, tiedot varoistaan ja veloistaan sekä muut verotukseen vaikuttavat tiedot. Säännös koskee kaikkia verovelvollisryhmiä.

Verovelvollisella on tulojen laaja ilmoittamisvelvollisuus. Myös tiettyjä varoja ja velkoja koskevia tietoja on ilmoitettava. Varallisuustietoja tarvitaan muun muassa elinkeinotulon ja maatalouden tulon jakamiseksi ansio- ja pääomatuloon, kiinteistöverotusta sekä muuta verovalvontaa varten.

Luonnollisen henkilön ja kotimaisen kuolinpesän on ilmoitettava vain verotusmenettelylain 10 §:n 2 ja 3 momenteissa mainitut varat ja velat. Varoista on ilmoitettava muun muassa verovelvollisen omistuksessa olevat

  • kiinteistöt
  • asunto-osakeyhtiön ja keskinäisen kiinteistöosakeyhtiön sekä muun osakeyhtiön osakkeet ja muun yhteisön osuudet
  • muut arvopaperit ja arvo-osuudet (ei kuitenkaan korkotulon lähdeverosta annetussa laissa tarkoitettuja joukkovelkakirjoja)
  • osuus avoimeen yhtiöön, kommandiittiyhtiöön ja muuhun yhtymään
  • hallinta- ja nautintaoikeus varallisuuteen sekä
  • liike- ja ammattitoiminnan sekä maatilatalouden varat.

Veloista luonnollisen henkilön ja kuolinpesän on ilmoitettava luotto- ja rahoituslaitoksen, valtion, kunnan, vakuutus- ja eläkelaitoksen, huoltokonttorin ja työnantajan antamat lainat sekä muut lainat, joiden korko on verotuksessa vähennyskelpoinen.

Yksityiskohtaisemmat määräykset verovelvollisen ilmoittamisvelvollisuudesta ja sen laajuudesta ovat Verohallinnon päätöksessä veroilmoituksessa annettavista tiedoista.

Käytännössä verovelvolliset täyttävät ilmoittamisvelvollisuutensa antamalla verovuodelta veroilmoituksen. Luonnollisen henkilön ja kuolinpesän on esitäytetyn veroilmoituksen lisäksi ilmoitettava tiedot harjoittamastaan elinkeinotoiminnasta ja maataloudesta niitä varten olevilla erityisillä veroilmoituslomakkeilla. Metsätalouden veroilmoitusta ei kuitenkaan tarvitse antaa, jos verovelvollisella ei ole verovuonna ollut lainkaan metsätalouden tuloa, vähennyksiä tai muita verotukseen vaikuttavia tietoja (ks. tarkemmin luku 4).

3 Esitäytetty veroilmoitus

3.1 Yleistä veroilmoituksesta

Verohallinto lähettää esitäytetyn veroilmoituksen luonnollisille henkilöille ja kuolinpesille, joilla voidaan Verohallinnolla olevien tietojen perusteella olettaa olleen verovuonna veronalaista tuloa tai varallisuutta taikka velkoja (VML 7 §:n 2 momentti). Luonnollinen henkilö ja kuolinpesä saa esitäytetyn veroilmoituksen riippumatta siitä, mihin asiakasryhmään hän kuuluu.

Esitäytetty veroilmoitus toimitetaan sähköisesti OmaVero-palveluun ja paperipostina Verohallinnon tiedossa olevaan osoitteeseen. Jos henkilö on ottanut käyttöönsä sähköisen viranomaisasioinnin Suomi.fi-palvelussa (Suomi.fi/viestit), esitäytetty veroilmoitus toimitetaan ainoastaan sähköisesti.

Esitäytettyä veroilmoitusta ei lähetetä automaattisesti 15 vuotta nuoremmille henkilöille, koska heillä ei yleensä ole veronalaista tuloa tai varallisuutta. Hekin saavat esitäytetyn veroilmoituksen, jos Verohallinnolla on tieto heidän saamastaan tulosta tai heillä olevasta varallisuudesta.

Verotusmenettelylain säännökset esitäytetystä veroilmoituksesta koskevat vain luonnollisia henkilöitä ja kuolinpesiä. Luonnollisen henkilön ja kuolinpesän saamaa esitäytettyä veroilmoitusta pidetään verotusmenettelylaissa tarkoitettuna esitäytettynä veroilmoituksena siinäkin tapauksessa, että siihen ei ole esitäytetty mitään tulo- tai varallisuustietoja. Muidenkin asiakasryhmien verolomakkeisiin esitäytetään eräitä tietoja, kuten verovelvollisen yksilöintitiedot. Nämä verolomakkeet eivät kuitenkaan ole verotusmenettelylaissa tarkoitettuja esitäytettyjä veroilmoituksia.

3.2 Veroilmoituksen sisältö

3.2.1 Ilmoituksen rakenne

Esitäytetty veroilmoitus on muodostettu esitäytettyjen tulo-, vähennys- ja varallisuustietojen tarkistamista varten. Esitäytetty veroilmoitus ei ole täytettävä lomake vaan tuloste verotustiedoista. Esitäytetyn veroilmoituksen mukana useimmille verovelvollisille lähetetään verotuspäätös, verotustodistus ja tieto veronpalautuksen tai jäännösveron määrästä. Verotuspäätös sisältää myös tarvittavat muut tiedot jäännösveron maksamista varten eli tilinumeron, viitenumeron ja eräpäivän.

Jos Verohallinnolla ei vielä esitäytettyä veroilmoitusta lähetettäessä ole käytettävissään kaikkia verotukseen vaikuttavia tietoja, verotuspäätöstä ei ole esitäytetyn veroilmoituksen mukana. Tällöin esitäytetty veroilmoitus sisältää ainoastaan alustavan verotuslaskelman.

Tulot on jaettu esitäytetyllä veroilmoituksella ansio- ja pääomatuloihin ja vähennykset ansio- ja pääomatuloista tehtäviin vähennyksiin. Tiedot näkyvät esitäytetyllä veroilmoituksella eriteltyinä.

Esitäytetyn veroilmoituksen mukana lähetettävät verotuspäätös, verotustodistus ja tieto veronpalautuksen tai jäännösveron määrästä perustuvat esitäytettyjen tietojen perusteella suoritettuun verotuslaskentaan. Ne eivät aina vastaa lopullista verotuspäätöstä, koska verotustiedot voivat muuttua ennen verotuksen päättymistä. Esitäytetyistä tuloista voi esimerkiksi puuttua vuokratulo tai luovutusvoitto, minkä vuoksi laskettu veronpalautus on liian suuri tai jäännösvero liian pieni. Vastaavasti verotuspäätöksen mukainen vero voi olla liian suuri silloin, kun esitäytetyltä veroilmoitukselta puuttuu vähennyksiä. Jos tiedot muuttuvat, verovelvolliselle lähetetään uusi verotuspäätös, verotustodistus ja tieto muuttuneesta veronpalautuksesta tai jäännösverosta.

Liikkeen- ja ammatinharjoittajille lähetettävään esitäytettyyn veroilmoitukseen ei tulosteta esitäytettyihin tietoihin perustuvan verotuspäätöksen ja verotustodistuksen tietoja, koska elinkeinotoiminnan tietojen tuossa vaiheessa vielä puuttuessa verotuslaskennan tiedot ovat näillä verovelvollisilla pääsääntöisesti vaillinaiset. Tällöin esitäytetty veroilmoitus sisältää ainoastaan alustavan verotuslaskelman niillä tiedoilla, jotka Verohallinnolla on ollut käytettävissään.

3.2.2 Esitäytetyt tiedot

Esitäytetylle veroilmoitukselle tulostetaan Verohallinolla olevat tiedot verovelvollisen tuloista, varoista ja vähennyksistä sekä muut verotukseen vaikuttavat tiedot.

Esitäytettyjä tulotietoja ovat esimerkiksi eri työnantajien maksamat palkat, maksetut eläkkeet, veronalaiset sosiaalietuudet, osingot ja näistä tuloista toimitetut ennakonpidätykset. Muita esitäytettyjä tulotietoja ovat esimerkiksi Verohallinnon tiedossa olevat arvopaperikaupat ja niistä syntyneet luovutusvoitot tai -tappiot. Esitäytettyjä varoja ovat muun muassa verovelvollisen verovuoden päättyessä omistamat kiinteistöt, asunto-osakkeet, sijoitusrahasto-osuudet ja arvo-osuudet.

Tuloista tehtäviin vähennyksiin esitäytetään muun muassa verovelvollisen verovuonna maksamat työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksut, pakolliset työttömyys- ja eläkevakuutusmaksut ja velkojen korot. Varoista tehtäviin vähennyksiin merkitään tiedot verovuoden päättyessä olleista veloista. Muu verotukseen vaikuttava tieto on esimerkiksi tieto verovelvollisen elätettävänä olevien lasten lukumäärästä, joka vaikuttaa tuloverolain (1535/1992, TVL) 131 §:n mukaisen alijäämähyvityksen enimmäismäärään.

Verohallinto saa esitäytettäviä tietoja sivullisilta tiedonantovelvollisilta. Heiltä saatavia tietoja käytetään verotuksessa joko suoraan verotuksen perusteena tai tarkkailutietoina. Verotusmenettelylain 3 luvun mukaan sivullisia tiedonantovelvollisia ovat muun muassa kotimaiset työnantajat, eläkelaitokset, Kansaneläkelaitos, raha- ja luottolaitokset, arvopaperivälittäjät, osinkoa jakavat yhtiöt ja arvopaperikeskus. Verotusmenettelylain nojalla Verohallinto voi antaa tarkempia määräyksiä sivullisen tiedonantovelvollisen annettavista tiedoista, tietojen antamisajankohdasta ja tavasta tai rajoittaa tiedonantovelvollisuutta. Tarkemmat määräykset sisältyvät Verohallinnon päätökseen yleisestä tiedonantovelvollisuudesta. Verohallinto saa esitäytettäviä tietoja myös ylläpitämistään rekistereistä. Rekistereistä saadaan tietoja kiinteistöistä ja asunto-osakkeista.

Esitäytetylle veroilmoitukselle voidaan tulostaa myös sellaisia tulo-, vähennys- ja varallisuustietoja, jotka on viety Verohallinnon tietokantaan verovuoden aikana tai sen päättymisen jälkeen ennen esitäytetyn veroilmoituksen muodostamista. Tällaisia tietoja voivat olla esimerkiksi Verohallinnon ennakkoon selvittämä ja laskema omaisuuden luovutusvoitto, verokorttimuutoksen yhteydessä Verohallinnolle ilmoitettu tieto asunnon ja työpaikan välisten matkakustannusten määrästä, verovelvollisen Palkka.fi:n kautta ilmoittama kotitalousvähennys tai verovelvollisen itse OmaVero-palvelun kautta etukäteen ilmoittamat tiedot ansio- ja pääomatuloista sekä niistä tehtävistä vähennyksistä.

Osa esitäytetyistä tiedoista ilmaisee välittömästi veronalaisen tulon tai vähennyksen määrää. Tällaisia ovat esimerkiksi verovelvollisen saaman palkan ja hänen maksamansa koron rahamäärä. Lisäksi esitäytetylle veroilmoitukselle tulostetaan tietoja, jotka eivät välittömästi osoita tulon tai vähennyksen määrää. Tällaisia tietoja ovat esimerkiksi arvopaperivälittäjältä saadut tarkkailutiedot verovelvollisen osakkeiden myyntitapahtumista silloin, kun arvopaperivälittäjältä ei ole saatu kaikkia tarvittavia tietoja luovutusvoiton tai -tappion laskemiseksi suoraan esitäytetylle veroilmoitukselle. Verovelvollisen on tällöin luovutusvoiton tai -tappion laskemiseksi ilmoitettava puuttuvat tiedot OmaVero-palvelussa tai erillisillä lomakkeilla.

3.3 Tarkistamis- ja korjaamisvelvollisuus

Verovelvollisen on tarkistettava esitäytetyssä veroilmoituksessa olevat tiedot. Jos tiedot ovat oikein eikä verovelvollisella ole muita veronalaisia tuloja, vähennyksiä, varoja, velkoja tai muita verotukseen vaikuttavia tietoja tai vaatimuksia, veroilmoitusta ei tarvitse antaa. Jos tiedoissa on puutteita tai virheitä, verovelvollinen on velvollinen antamaan veroilmoituksen ilmoittamalla puuttuvat ja korjatut tiedot Verohallinnolle (VML 7 §:n 3 momentti, ks. tarkemmin luku 3.4).

Tarkistamis- ja korjaamisvelvollisuus koskee kaikkia ilmoittamisvelvollisuuden piiriin kuuluvia tuloja, varoja ja vähennyksiä. Verovelvollisen on esimerkiksi lisättävä veroilmoitukselle tieto puuttuvasta palkasta tai eläkkeestä ja korjattava veroilmoituksella oleva virheellinen tieto lainan käyttötarkoituksesta.

Esimerkki 1. Verovelvollinen on ostanut pörssiosakkeita pankista ottamallaan lainalla vuonna 2018. Laina kohdistuu veronalaisen tulon hankintaan ja siitä maksetut korot ovat vähennyskelpoisia tulonhankkimisvelan korkoina. Verovelvollinen on myynyt osakkeet ennen vuotta 2020. Hän ei ole maksanut lainaa pois, vaan on ostanut osakkeiden myyntihinnalla perheensä käyttöön veneen.

Vuoden 2020 esitäytetyssä veroilmoituksessa vuodelta 2020 maksetut korot on esitäytetty edellisten vuosien tapaan tulonhankkimisvelan korkoina. Koska velka ei ole ollut verovuonna 2020 enää tulonhankkimisvelka, verovelvollisen on korjattava korkoja koskeva virheellinen vähennystieto poistamalla korot vähennyskelpoisista koroista.

Veronalaisten tulojen, varojen ja vähennysten lisäksi verovelvollinen on velvollinen ilmoittamaan veroviranomaiselle muut verotukseen vaikuttavat tiedot (VML 7 §:n 1 momentti). Muita verotukseen vaikuttavia tietoja ovat esimerkiksi huollettavien lasten lukumäärä sekä perhe- ja huoltosuhteissa tapahtuneet muutokset.

Verovelvollisen tarkistamis- ja korjaamisvelvollisuuteen ei vaikuta se, mistä esitäytetty tieto on saatu. Siten hänen on tarkistettava, että esimerkiksi Verohallinnon ennakkoon selvittämän omaisuuden luovutusvoiton verotettava määrä tai hänen itsensä ennakkoperinnässä ilmoittamiensa asunnon ja työpaikan välisten matkakustannusten määrä, Palkka.fi -palvelussa ilmoittamansa kotitalousvähennyksen määrä tai OmaVero-palvelussa etukäteen ilmoittamiensa tulojen tai vähennysten määrä on veroilmoituksella oikein.

3.4 Veroilmoituksen antaminen

3.4.1 Puuttuvien ja korjattujen tietojen ilmoittaminen

Verovelvollisen on ilmoitettava esitäytetyn veroilmoituksen tietoihin tehtävät korjaukset, lisäykset ja muut muutokset Verohallinnolle. Muuttuneet tiedot ilmoitetaan sähköisesti OmaVero-palvelussa tai erillisillä paperilomakkeilla.

Esitäytetyn veroilmoituksen tietoja korjataan aina kunkin tiedon korjaamiseen tarkoitetulla erillisellä lomakkeella. Esitäytettyä veroilmoitusta ei enää palauteta Verohallintoon. Soveltuva lomake on merkitty esitäytettyyn veroilmoitukseen kyseistä tulo- tai vähennystietoa koskevaan kohtaan. Esimerkiksi asunnon ja työpaikan välisistä matkoista verovelvollisen on täytettävä lomake 1A, omaisuuden luovutusvoitosta lomake 9 tai 9A ja kotitalousvähennyksestä lomake 14A tai 14B.

Erillisiä lomakkeita vastaavat tiedot voidaan antaa sähköisesti. Tietoja voi ilmoittaa OmaVero-palvelussa jo ennen esitäytetyn veroilmoituksen muodostamista. Esitäytetyn veroilmoituksen tiedot ovat tarkistettavissa OmaVero-palvelussa heti esitäytetyn veroilmoituksen muodostamisen jälkeen. Jos tiedot ilmoitetaan sähköisesti, paperilomakkeita ei tarvitse täyttää eikä palauttaa.

Jos verovelvollinen antaa veroilmoituksen paperisena, Verohallinnolle annetaan ainoastaan puuttuvan ja korjatun tiedon sisältävä erillinen lomake. Verohallintoon palautetut paperiset veroilmoitukset skannataan ja arkistoidaan sähköiseen arkistoon. Paperisia veroilmoituksia ei siten enää arkistoida Verohallinnon tiloissa.

Jos verovelvollinen antaa veroilmoituksen, vaikka velvollisuutta siihen ei ole, Verohallinto ottaa veroilmoituksen vastaan sekä käsittelee ja arkistoi sen sähköiseen arkistoon normaaliin tapaan.

3.4.2 Tietojen ilmoittamisen määräpäivä

Jos esitäytetyltä veroilmoitukselta puuttuu tietoja tai esitäytetyt tiedot ovat virheellisiä, verovelvollisen on täydennettävä tai korjattava tiedot Verohallinnon määräämään ajankohtaan mennessä joko sähköisesti tai erillisillä paperilomakkeilla (VML 8 §). Määräykset veroilmoituksen antamispäivästä ovat Verohallinnon päätöksessä veroilmoituksen ja kiinteistötietojen ilmoituksen antamisesta.

Veroilmoitusten antamispäivät on porrastettu. Verohallinto merkitsee verovelvolliselle lähetettävään esitäytettyyn veroilmoitukseen sen päivän, jolloin tämän on viimeistään ilmoitettava puuttuvat ja korjatut tiedot Verohallinnolle. Riippumatta siitä, ilmoitetaanko puuttuvat ja korjatut tiedot Verohallinnolle sähköisesti vai erillisillä paperilomakkeilla, korjausten tulee olla perillä Verohallinnossa viimeistään esitäytettyyn veroilmoitukseen merkittynä määräpäivänä.

Puolisoiden on veroilmoituksen ja kiinteistötietojen ilmoituksen antamista koskevan Verohallinnon päätöksen 8 §:n mukaan annettava veroilmoitus tai ilmoitettava esitäytetyn veroilmoituksen puuttuvat ja korjatut tiedot samassa määräajassa. Yleensä tämä määräpäivä on se, joka on määräpäivistä aikaisempi. Jos puolisoiden veroilmoituslomakkeisiin on poikkeuksellisesti merkitty eri määräpäivät, puoliso saa antaa veroilmoituksensa viimeistään hänen omaan veroilmoituslomakkeeseensa merkittynä määräpäivänä.

Esimerkki 2. Puoliso A on liikkeenharjoittaja ja hänen on Verohallinnon päätöksen (811/2020) 6 §:n mukaisesti annettava veroilmoitus verovuodelta 2020 viimeistään 1. huhtikuuta 2021. Puoliso B on palkansaaja ja palkansaajan olisi Verohallinnon päätöksen 4 §:n 1 momentin mukaan ilmoitettava puuttuvat ja korjatut tiedot antamalla veroilmoitus verovuodelta 2020 viimeistään 4., 11. tai 18. toukokuuta 2021.

Puoliso B:n pitää kuitenkin antaa veroilmoitus jo viimeistään 1. huhtikuuta 2021 ja tämä päivä on yleensä myös merkitty B:lle esitäytettyyn veroilmoitukseen täydennysten ja korjausten määräpäiväksi. Jos B:n saamaan veroilmoituslomakkeeseen olisi poikkeuksellisesti merkitty muu määräpäivä, B voisi kuitenkin antaa veroilmoituksensa viimeistään tuona muuna määräpäivänä.

3.5 Veroilmoituksen antamatta jättäminen

Esitäytetyn veroilmoituksen täydentämättä ja korjaamatta jättämisen oikeudellinen merkitys ilmenee verotusmenettelylain 7 §:n 4 momentista. Siltä osin kuin verovelvollinen ei ilmoita muutoksia esitäytettyyn veroilmoitukseen, hänen katsotaan antaneen veroilmoituksen esitäytetyssä veroilmoituksessa olevien tietojen mukaisena. Verovelvollisen katsotaan tällöin itse ilmoittaneen veronalaiset tulot, varat, vähennykset ja muut verotukseen vaikuttavat tiedot sellaisina kuin ne on esitäytetty.

Jos verovelvollisella on esitäytettyjen tietojen lisäksi ollut muitakin tuloja, varoja ja muita verotukseen vaikuttavia tietoja, mutta hän ei ilmoita näitä tietoja veroilmoituksellaan tai antaa tiedot esitäytettyyn veroilmoitukseen merkityn määräpäivän jälkeen, hän on antanut puutteellisen tai virheellisen veroilmoituksen ja laiminlyönyt ilmoittamisvelvollisuutensa. Verovelvolliselle voidaan tämän johdosta määrätä myöhästymismaksu tai veronkorotus (VML 32–33 §). Verotusmenettelylain nykyisiä säännöksiä myöhästymismaksusta ja veronkorotuksesta on sovellettu verovuodesta 2018 alkaen. Seuraamusmaksuja koskevia säännöksiä käsitellään tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Seuraamusmaksut tuloverotuksessa.

Jos verovelvollinen on jäänyt säännönmukaisessa verotuksessa verottamatta sen johdosta, että hän on laiminlyönyt ilmoittamisvelvollisuutensa, esimerkiksi on jättänyt ilmoittamatta esitäytetyltä veroilmoitukselta puuttuneen luovutusvoiton, verotus voidaan myöhemmin oikaista hänen vahingokseen (VML 56 §). Verotuksen oikaisemisesta verovelvollisen hyväksi tai vahingoksi on kerrottu tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Verotuksen muuttaminen viranomaisaloitteisesti.

3.6 Ilmoitusvelvollisuus veroilmoituksen puuttuessa

Luonnollisen henkilön ja kuolinpesän, joka ei ole saanut esitäytettyä veroilmoitusta ja jolla on verovuonna ollut veronalaista tuloa tai varallisuutta taikka muita verotukseen vaikuttavia tietoja, on verotusta varten annettava kehotuksetta veroilmoitus (VML 7 §:n 5 momentti).

Säännös koskee kaikkia tilanteita, joissa verovelvollinen ei syystä tai toisesta ole saanut esitäytettyä veroilmoitusta. Kyse voi olla esimerkiksi siitä, että osoitetietojen virheellisyyden vuoksi esitäytetty veroilmoitus ei ole tavoittanut verovelvollista, tai siitä, että Verohallinto ei ole lainkaan muodostanut ja lähettänyt verovelvolliselle esitäytettyä veroilmoitusta. Verovelvollisen on näissä tapauksissa annettava oma-aloitteisesti veroilmoitus. Pyydettäessä verotoimisto tulostaa ja lähettää verovelvolliselle esitäytetyn veroilmoituksen kaksoiskappaleen, jos esitäytetty veroilmoitus on muodostettu.

Jokainen on lisäksi velvollinen antamaan veroilmoituksen, jos Verohallinto sitä erikseen vaatii (VML 7 §:n 7 momentti). Verohallinto voi siis yksittäistapauksessa aina vaatia verovelvolliselta veroilmoituksen, vaikka velvollisuutta antaa veroilmoitus muuten ei olisikaan.

4 Elinkeinotoiminnan, maatalouden ja metsätalouden veroilmoitus

Verotusmenettelylain säännökset esitäytetystä veroilmoituksesta eivät koske elinkeinotoiminnasta ja maataloudesta annettavaa veroilmoitusta. Luonnollisen henkilön ja kuolinpesän on aina annettava oma-aloitteisesti maatalouden ja elinkeinotoiminnan veroilmoitus (VML 7 §:n 3 momentti). Elinkeinotoiminnan ja maatalouden veroilmoitus on annettava siinäkin tapauksessa, että verovelvollisella ei ole verovuonna ollut lainkaan elinkeinotoiminnan tai maatalouden tuloa tai varallisuutta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että verovelvollisen, joka on Verohallinnon asiakasrekisterissä aktiivisena liikkeen- tai ammatinharjoittajana taikka maatalouden harjoittajana, mutta jolla ei ole ollut verovuonna toimintaa, on palautettava Verohallinnon hänelle lähettämä elinkeinotoiminnan tai maatalouden veroilmoitus ja selvitettävä siinä, että toimintaa ei ole ollut.

Metsätaloutta harjoittavan luonnollisen henkilön ja kuolinpesän on annettava metsätalouden veroilmoitus. Elinkeinotoiminnasta ja maataloudesta poiketen metsätalouden veroilmoitusta ei kuitenkaan tarvitse antaa, jos verovelvollisella ei ole verovuonna ollut lainkaan metsätalouden tuloa, vähennyksiä tai muita verotukseen vaikuttavia tietoja (VML 7 §:n 3 momentti).

Elinkeinotoiminnan, maatalouden ja metsätalouden veroilmoituksen antamisajankohdista määrätään Verohallinnon päätöksessä veroilmoituksen ja kiinteistötietojen ilmoituksen antamisesta. Elinkeinotoiminnan, maatalouden ja metsätalouden veroilmoitukset voi antaa sähköisesti OmaVero-palvelussa tai tiedostona Ilmoitin.fi‑palvelussa. Lisäksi veroilmoitusten tietoja voi ilmoittaa taloushallinnon ohjelmiston kautta, jos siitä on yhteys eli rajapinta Verohallintoon. Sähköiseen ilmoittamiseen tarvitaan palvelusta riippuen joko henkilökohtaiset pankkitunnukset, mobiilivarmenne, sähköinen henkilökortti tai Katso-tunniste (31.8.2021 saakka).

5 Tositteet

5.1 Yleistä tositteista

Veroilmoitukseen ei liitetä tositteita (VML 10 §). Tositteella tarkoitetaan kuittia tai muuta asiakirjaa, joka todentaa maksun tai muun suorituksen tapahtumisen, ajankohdan tai perusteen. Tositteita ovat muun muassa laskut, tilisiirtokuitit, kassakuitit, palkkakuitit, kauppakirjat ja muut sopimukset. Tositteen verovelvollinen saa yleensä toiselta henkilöltä tai esimerkiksi yritykseltä, jolta hän on ostanut tavaran tai palvelun, tai rahalaitokselta, joka on välittänyt maksun.

Veroilmoitukseen liitettävät erilliset lomakkeet ja verovelvollisen verotusta varten laatimat vapaamuotoiset selvitykset eivät ole verotusmenettelylain 10 §:ssä tarkoitettuja tositteita, joten ne on liitettävä veroilmoitukseen.

Verotusmenettelylain 10 § koskee kaikkia verovelvollisryhmiä, myös ei-kirjanpitovelvollisia. Henkilöverotuksessa lähtökohtana on, että veroilmoituksessa ja erillisellä lomakkeella olevat tiedot ja selvitykset tulojen ja vähennysten perusteesta ja määrästä ovat oikeat ja riittävät eikä niitä tarvitse todentaa tositteilla. Verohallinto pyytää verovelvollista esittämään tositteet silloin, kun tositteiden esittäminen on ilmoitettujen tietojen oikeellisuuden varmistamiseksi yksittäistapauksessa tarpeen.

Jos verovelvollinen kaikesta huolimatta liittää kuitin tai muun tositteen veroilmoitukseensa, Verohallinto ottaa tositteen vastaan ja muuttaa sen sähköiseen muotoon skannaamalla. Skannaamisen jälkeen paperisia veroilmoituksia ja tositteita ei enää säilytetä Verohallinnon arkistoissa. Tämän vuoksi ei verovelvolliselle tärkeitä tositteita, kuten kauppakirjoja, pidä liittää veroilmoitukseen alkuperäisinä vaan jäljennöksinä.

Verotusmenettelylain 11 §:n mukaan verovelvollisen on Verohallinnon tai muutoksenhakuviranomaisen kehotuksesta esitettävä tositteet. Tositteiden esittämistä voidaan vaatia paitsi verotusta toimitettaessa myös säännönmukaisen verotuksen päättymisen jälkeen, kun verotukseen haetaan muutosta tai veroviranomainen oikaisee verotusta viranomaisaloitteisesti.

Muutoksenhakuviranomaisia ovat Verohallinto, verotuksen oikaisulautakunta, hallinto-oikeus ja korkein hallinto-oikeus. Jos verovelvollinen ei viranomaisen kehotuksesta huolimatta esitä tositetta, hänelle voidaan määrätä veronkorotus verotusmenettelylain 32–32 b §:n nojalla. Tositteen esittämättä jättämisestä voi myös seurata, että esimerkiksi verovelvollisen vaatima vähennys evätään tai hänelle jo myönnetty vähennys poistetaan, jos muutoinkaan ei ole saatettu todennäköiseksi, että verovelvollisella on oikeus vähennykseen. Myös perusteettomasti tehdystä vähennysvaatimuksesta voidaan määrätä veronkorotus. Veronkorotuksen määräämisestä on kerrottu tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Seuraamusmaksut tuloverotuksessa.

Verohallinto voi verovalvonnallisista syistä määrätä, että verovelvollisen on pääsäännöstä poiketen liitettävä tositteet veroilmoitukseen (VML 10 §). Tällöin kysymys ei ole yksittäisessä verotusasiassa annettavasta määräyksestä, vaan Verohallinnon päätökseen otettavasta määräyksestä, jonka mukaan verovelvollisten on esimerkiksi osoittaakseen oikeutensa tiettyyn vähennykseen liitettävä tosite veroilmoitukseen. Verohallinto ei ole toistaiseksi antanut tällaisia määräyksiä.

5.2 Tositteiden säilyttäminen

Verotusmenettelylain 11 a §:n mukaan tositteet on säilytettävä pääsääntöisesti kuusi vuotta verovuoden päättymisestä lukien. Verohallinto on muistiinpanovelvollisuudesta antamallaan päätöksellä kuitenkin rajoittanut tositteiden säilytysaikaa. Päätöksen 9 §:n 1 momentin mukaan verovelvollisen on säilytettävä veroilmoituksessa ilmoitettuihin tietoihin kohdistuvat tositteensa pääsääntöisesti kolme vuotta verovuoden päättymistä seuraavan vuoden alusta. Päätöksen 9 §:n 3 momentissa on määritelty ne erityistilanteet, joissa tositteiden säilyttämisvelvollisuus kestää kuitenkin kuusi vuotta verovuoden päättymistä seuraavan vuoden alusta.

Säilyttämisvelvollisuus ei kuitenkaan koske tositteita samoista tiedoista, jotka Verohallinto on merkinnyt esitäytetylle veroilmoitukselle. Tositteita tällaisista tiedoista ei tarvitse säilyttää, jos tiedot ovat oikeat ja vastaavat täsmälleen verovelvollisella olevien tositteiden mukaisia tietoja. Jos esitäytetty tieto on virheellinen, verovelvollisen on ilmoitettava oikea tieto veroilmoituksellaan ja säilytettävä oikean tiedon todentava tosite.

Esimerkki 3. Esitäytettyjen tietojen mukaan työnantaja A on maksanut verovelvolliselle palkkaa 10 000 euroa ja palkasta on toimitettu ennakonpidätystä 3 000 euroa. Tieto palkan ja pidätyksen määrästä on virheellinen. Todellisuudessa palkan määrä on ollut 1 000 euroa ja pidätyksen määrä 300 euroa. Verovelvollisen on korjattava virheellinen palkan ja ennakonpidätyksen määrä ja ilmoitettava korjatut tiedot Verohallinnolle. Hänen on säilytettävä työnantajalta saamansa palkkakuitti tai muu tosite, joka todentaa palkan ja pidätyksen oikean määrän.

Verohallinto voi verovalvontaan liittyvistä syistä määrätä, että verovelvollisen on säilytettävä tositteet myös niistä tiedoista, jotka veroviranomainen on merkinnyt esitäytetylle veroilmoitukselle. Verovelvollisen on edellä mainitun Verohallinnon päätöksen 9 §:n 2 momentin perusteella säilytettävä tositteet kotitalousvähennystä koskevista tiedoista ja omaisuuden luovutuksesta syntyneen voiton tai tappion laskemiseksi tarpeellisista tiedoista siitä huolimatta, että veroviranomainen on merkinnyt nämä tiedot esitäytetylle veroilmoitukselle.

Säilyttämisvelvollisuus ei kuitenkaan koske niitä tositteita, jotka verovelvollinen on toimittanut veroviranomaiselle (VML 11 a §). Tällä tarkoitetaan sekä verovelvollisen oma-aloitteisesti että Verohallinnon kehotuksesta veroviranomaiselle toimittamia tositteita.

Verotusmenettelylaissa ei ole säännöksiä siitä, millä tavoin verovelvollisen on säilytettävä tositteet. Tositteet on säilytettävä siten, että ne ovat esitettävissä ja selväkielisinä luettavissa, kun Verohallinto tai muutoksenhakuviranomainen vaatii tositteen esittämistä. Lähtökohtana on, että verovelvollisen on säilytettävä alkuperäinen tosite. Jos tosite on sellaista materiaalia, että sille tehdyt merkinnät haalistuvat lukukelvottomaksi, verovelvollisen on syytä säilyttää alkuperäisestä tositteesta myös kestävä valokopio. Tositteet voidaan säilyttää myös sähköisessä muodossa. Tositteet on tällöin voitava tarvittaessa tulostaa paperimuotoon.

Tositteet on säilytettävä, jotta verovelvollinen voi vaadittaessa todentaa veroilmoituksella ilmoittamiensa tietojen oikeellisuuden, esimerkiksi oikeutensa vähennykseen. Vähennystä ei evätä eikä jo myönnettyä vähennystä poisteta pelkästään sen johdosta, että tositetta ei voida esittää esimerkiksi sen kadottua. Myös muu luotettava selvitys oikeudesta vähennykseen voidaan hyväksyä verotuksessa. Riittävänä selvityksenä voidaan tapauksesta riippuen pitää myös verovelvollisen vapaamuotoista selvitystä, jonka johdosta esimerkiksi vähennyksen perusteena olevien menojen aiheutumista voidaan pitää todennäköisenä ja niiden määrä voidaan arvioida.

6 Muistiinpanot

6.1 Muistiinpanovelvollisuus

6.1.1 Yleistä muistiinpanovelvollisuudesta

Muistiinpanovelvollisuus koskee muuna kuin elinkeinotoimintana pidettävää tulonhankkimistoimintaa, josta verovelvollinen ei ole kirjanpitovelvollinen. Verotusmenettelylain 12 §:n mukaan muistiinpanoja on pidettävä maatilataloudesta, metsätaloudesta, vuokraustoiminnasta, sijoitustoiminnasta ja muusta tulonhankkimistoiminnasta.

Verohallinnon muistiinpanovelvollisuudesta antaman päätöksen 7 §:stä ilmenee, että muistiinpanovelvollisuus koskee verotusmenettelylain 12 §:ssä mainittujen toimintojen lisäksi tuloja kiinteistöstä ja kalastuksesta, viran sivutuloja ja palvelurahatuloja sekä tuloja tekijänoikeudesta, keksinnöstä, patentista ja tavaraleimasta, katsastusten ja tarkastusten toimittamisesta, velaksiannosta, toimeksisaannista, kurssien järjestämisestä, yksityistuntien antamisesta ja muusta sellaisesta toiminnasta. Kyseisen päätöksen 2–7 §:ssä on tarkemmat määräykset muistiinpanojen sisällöstä.

6.1.2 Sijoitustoiminnan muistiinpanovelvollisuus

Sijoitustoimintaa on muuna kuin elinkeinotoimintana pidettävä varojen sijoittaminen arvopapereihin, sijoitusrahastojen rahasto-osuuksiin ja muuhun vastaavaan omaisuuteen sekä kaupankäynti tällaisella omaisuudella. Sijoitustoiminnan laajuus ei sinänsä vaikuta muistiinpanovelvollisuuteen. Muistiinpanoja on pidettävä, vaikka sijoitusten arvo tai esimerkiksi osakkeiden lukumäärä on vähäisempikin.

Sijoitustoiminnan varallisuutta ovat tyypillisesti yksityishenkilöiden sijoitukset julkisesti noteerattuihin arvopapereihin, muihin liikeosakkeisiin, virtuaalivaluuttoihin, sijoitustarkoituksessa hankittuihin asuntoihin ja rahasto-osuuksiin. Sen sijaan sijoitustoiminnan piiriin kuuluvina varoina ei pidetä verovelvollisen henkilökohtaiseen käyttöön tai kulutukseen hankkimaa omaisuutta, kuten hänen tai hänen perheensä käytössä olevaa vapaa-ajan kiinteistöä, golf-osaketta tai loma-osakkeita.

Sijoitustoiminnan muistiinpanoja pidetään lähinnä luovutusvoiton verotusta varten. Tarkoituksena on, että muistiinpanoista saadaan selvitys luovutusvoiton ja -tappion laskemiseksi tarpeellisista seikoista. Muistiinpanoista ja niihin liittyvistä tositteista on käytävä ilmi omaisuuden hankinta-ajankohta, saantotapa, hankintameno, hankintamenossa osakeantien ja osakkeiden jakautumisen johdosta tapahtuneet muutokset, luovutusajankohta, luovutushinta, hankintaan ja luovutukseen liittyvät muut kustannukset sekä muut luovutusvoiton verotusta varten tarpeelliset tiedot.

Suuri osa sijoitustoiminnan varallisuudesta on arvo-osuuksia ja sijoitusrahaston rahasto-osuuksia. Verovelvollisen ei tarvitse laatia tällaisesta varallisuudesta erillisiä muistiinpanoja. Riittävää on, että verovelvollinen säilyttää tai pitää saatavillaan arvo-osuustilinsä hoitajalta saamansa tiliotteet tai rahastoyhtiöltä saamansa raportit, joista edellä mainitut tiedot käyvät ilmi. Muusta sijoitustoimintavarallisuudestaan verovelvollisen on itsensä pidettävä sellaisia muistiinpanoja, joista edellä mainitut tiedot ilmenevät.

6.2 Muistiinpanojen säilyttäminen

Muistiinpanot voivat olla paperisessa tai sähköisessä muodossa. Tämä koskee kaikkea muistiinpanovelvollisuuden piiriin kuuluvaa toimintaa. Muistiinpanot on kuitenkin voitava aina tarvittaessa tulostaa paperimuotoon.

Verovuotta koskevat muistiinpanot ja niihin liittyvät tositteet on säilytettävä kuusi vuotta verovuoden päättymistä seuraavan vuoden alusta (VML 12 §:n 2 momentti).

7 Sähköinen asiointi ja allekirjoittaminen

Verotusmenettelylain 93 a §:ssä säädetään, että tämän lain mukaan käsiteltäviin asioihin sovelletaan sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annettua yleislakia (13/2003). Sellaiset ilmoitukset ja muut asiakirjat, jotka voidaan toimittaa veroviranomaiselle sähköisesti ja jotka on allekirjoitettava, on varmennettava sähköisellä allekirjoituksella tai muulla hyväksyttävällä tavalla. Veroilmoituksen ja muun ilmoituksen antamisesta sähköisesti ja sähköisestä allekirjoituksesta on kerrottu tarkemmin Verohallinnon päätöksessä sähköisestä asioinnista ja varmentamisesta.

Sähköistä asiointia on esimerkiksi esitäytetyssä veroilmoituksessa olevien tietojen korjaaminen ja puuttuvien tietojen ilmoittaminen sekä ennakonpidätysprosentin muuttaminen OmaVero-palvelussa. Sähköinen asiointi Verohallinnon kanssa ei vielä ole mahdollista kaikissa asioissa. Ajantasaista tietoa Verohallinnon käytössä olevista sähköisistä palveluista on Verohallinnon internet-sivulla vero.fi /Asioi verkossa.

Sähköinen asiointi on mahdollista myös toisen henkilön puolesta, jos henkilöllä on Suomi.fi-valtuudet toisen henkilön veroasioiden hoitoon. Valtuutuksen tekemisestä ja sen kattamista asioista tarkempaa tietoa löytyy Verohallinnon internet-sivuilta vero.fi / Asioi verkossa / Näin valtuutat.

Veroilmoitus ja muu veroviranomaiselle sähköisesti toimitettava asiakirja täyttää allekirjoitusvaatimuksen, jos se on varmennettu henkilökohtaisilla pankkitunnuksilla, mobiilivarmenteella, sähköisellä henkilökortilla tai Katso-tunnisteella (31.8.2021 saakka) tai muilla Verohallinnon julkaisemissa sähköisissä ilmoittamispalveluissa käytettävillä tunnisteilla. Eri palveluissa varmennustavat voivat olla erilaisia.

 

johtava veroasiantuntija Tero Määttä

 

johtava veroasiantuntija Raili Knuutinen

 

Sivu on viimeksi päivitetty 12.1.2021