Kapitalisaatiosopimus palkkaus- ja eläkejärjestelyissä

Antopäivä
19.12.2019
Diaarinumero
VH/3692/00.01.00/2019
Voimassaolo
1.1.2020 - Toistaiseksi
Valtuutussäännös
Laki Verohallinnosta (503/2010) 2 § 2 mom.
Korvaa ohjeen
Drno A2/2020/2018

Tässä ohjeessa käsitellään työnantajan palkkaus- tai eläkejärjestelyissä käyttämän kapitalisaatiosopimuksen verotusta luonnollisen henkilön tuloverotuksessa, työnantajan elinkeinoverotuksessa ja ennakkoperinnässä sekä kansainvälisissä tilanteissa. Ohje korvaa Verohallinnon ohjeen Kapitalisaatiosopimuksen verotus (Drno A2/2020/2018) palkka- ja eläkejärjestelyitä koskevat luvut 10, 11.4, 14.2.2, 14.3.2 ja 15.3.

Tätä ohjetta sovelletaan 1.1.2020 alkaen maksettaviin suorituksiin. Tätä ennen maksettaviin suorituksiin sovelletaan yllä mainittua aiempaa Verohallinnon ohjetta.

1  Johdanto

Verolainsäädännössä ei ole ennen vuotta 2020 ollut erityisiä säännöksiä kapitalisaatiosopimusten verokohtelusta. Kapitalisaatiosopimusten verotuskohtelu on perustunut tuloverolain (1535/1992, TVL) yleisiin periaatteisiin ja niiden pohjalta muotoutuneeseen oikeus- ja verotuskäytäntöön.

Tässä ohjeessa kerrotaan kapitalisaatiosopimuksen verokohtelusta tilanteissa, joissa kapitalisaatiosopimusta on käytetty osana palkkaus- tai eläkejärjestelyä. Ohjeessa käydään läpi luonnollisen henkilön tuloverotusta, työnantajan velvollisuuksia ennakkoperinnässä, vähennysoikeutta työnantajayhtiön verotuksessa sekä kansainvälisiä tilanteita. Muita kapitalisaatiosopimukseen liittyviä verotuskysymyksiä käsitellään ohjeessa Kapitalisaatiosopimuksen verotus.

Työnantajan palkkaus- tai eläkejärjestelyn yhteydessä hyödyntämän kapitalisaatiosopimuksen verotuksesta ei ole 1.1.2020 voimaan tulleiden TVL:n muutosten jälkeenkään olemassa nimenomaisia säännöksiä. Tällaisissa järjestelyissä noudatetaan siten edelleen aiemman oikeuskäytännön mukaisia tulkintalinjoja.

2 Kapitalisaatiosopimuksen verotus palkkaus- ja eläkejärjestelyissä

2.1 Erilaisia palkkaus- ja eläkejärjestelyjä

Työnantaja saattaa hyödyntää kapitalisaatiosopimusta palveluksessaan olevan palkansaajan kannustin- tai sitouttamisjärjestelyn taikka eläkejärjestelyn toteuttamisessa. Järjestelyn verokohteluun vaikuttaa olennaisesti se, onko kapitalisaatiosopimuksen omistusoikeus työnantajalla vai palkansaajalla. Jos kapitalisaatiosopimuksen maksuilla kuitenkin korvataan palkanmaksua, työnantajan maksut kapitalisaatiosopimukseen katsotaan työntekijän palkaksi riippumatta siitä, onko kapitalisaatiosopimus työnantajan vai työntekijän omistuksessa.

2.2 Palkansaajan verotus

2.2.1 Työnantajan omistama kapitalisaatiosopimus

Kapitalisaatiosopimukseen sidottu kannustin- tai sitouttamisjärjestely taikka lisäeläkejärjestely saatetaan toteuttaa siten, että työnantaja ja vakuutusyhtiö tekevät keskenään kapitalisaatiosopimuksen eikä palkansaajasta missään vaiheessa tule sopimuksen osapuolta. Tällöin kapitalisaatiosopimukseen perustuvat oikeudet ovat koko ajan työnantajan omistuksessa. Kapitalisaatiosopimukseen perustuvat suoritukset kuten takaisinostoarvo maksetaan tällaisessa järjestelyssä työnantajalle. Työnantaja puolestaan maksaa vakuutusyhtiöltä saamansa varat edelleen palkansaajalle bonuksen, eläkkeen tai muun suorituksen muodossa.

Korkein hallinto-oikeus on päätöksessä KHO 22.3.2006 taltio 667 ottanut kantaa kapitalisaatiosopimuksella toteutettuun lisäeläkejärjestelyyn. Kyseisessä tapauksessa työnantaja oli tehnyt vakuutusyhtiön kanssa kapitalisaatiosopimuksen. Kapitalisaatiosopimus säilyi koko ajan työnantajan omistuksessa, mutta se oli pantattu työntekijälle. Palkansaaja ei ollut millään tavoin osallisena kapitalisaatiosopimuksessa eikä hän saanut sopimuksen perusteella vallintaansa mitään rahanarvoista etuutta. Palkansaajalle ei katsottu syntyvän veronalaista etuutta silloin, kun työnantaja maksoi vakuutusyhtiölle kapitalisaatiosopimuksen maksuja.

Kapitalisaatiosopimusta käytettiin edellä mainitussa päätöksessä lähinnä vakuustarkoituksessa ja varojen sijoituskohteena. Tällaisessa järjestelyssä on siten käytännössä kysymys tilanteesta, jossa työnantaja maksaa entiselle työntekijälle eläkettä omasta kassastaan tai pankkitililtään.

Keskusverolautakunta on ennakkoratkaisussaan KVL 28/2012 ottanut kantaa kapitalisaatiosopimuksen käyttöön palkitsemisjärjestelmän toteuttamisessa. Ratkaisun mukaan palkansaaja ei saanut vallintaansa veronalaista etua, kun hänen työnantajansa maksoi vakuutusyhtiölle sellaisen kapitalisaatiosopimuksen maksuja, jonka omistusoikeus oli työnantajalla. Ratkaisun lopputulos vastaa tältä osin korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen KHO 22.3.2006 taltio 667 mukaista tulkintaa.

Johtopäätöksenä edellä mainitusta oikeuskäytännöstä voidaan todeta, että palkansaaja ei saa vallintaansa veronalaista etua silloin, kun työnantaja maksaa vakuutusyhtiölle omistuksessaan olevan kapitalisaatiosopimuksen maksuja. Palkansaaja ei saa veronalaista etua myöskään silloin, kun vakuutusyhtiö maksaa työnantajalle kapitalisaatiosopimukseen perustuvia suorituksia.

Vakuutusyhtiön työnantajalle maksamat kapitalisaatiosopimukseen perustuvat suoritukset ovat työnantajan veronalaista tuloa. Kapitalisaatiosopimukseen perustuvien suoritusten verotuskohtelusta elinkeinotulon verotuksessa on kerrottu tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Kapitalisaatiosopimuksen verotus.

Esimerkki 1: Palkansaaja A ja hänen työnantajansa X Oy sopivat kapitalisaatiosopimuksen avulla toteutettavasta lisäeläkejärjestelystä. Kapitalisaatiosopimuksen omistajaksi tulee X Oy.

X Oy maksaa vuosittain 50 000 euron suuruisen kapitalisaatiosopimuksen maksun vakuutusyhtiölle siihen asti, kunnes A täyttää 62 vuotta. Tämän jälkeen vakuutusyhtiö alkaa maksaa X Oy:lle suorituksia kuukausittain erissä niin kauan kuin sopimuksen säästöä on jäljellä. X Oy rahoittaa vakuutusyhtiöltä saamillaan suorituksilla A:lle maksamansa lisäeläkkeen maksun.

X Oy:n vakuutusyhtiölle maksamista maksuista ei synny A:lle veronalaista tuloa. Myöskään vakuutusyhtiön X Oy:lle maksamista maksuista ei synny A:lle veronalaista tuloa.

Kapitalisaatiosopimukseen ei vakuutussopimuslain 4 a §:n viittaussäännöksen perusteella sovelleta edunsaajamääräystä koskevaa vakuutussopimuslain 47 §:n sääntelyä. Kapitalisaatiosopimuksessa ei siten voi olla edunsaajaa tai muuta sellaista kolmatta henkilöä, jolla olisi sijoittajan sijaan oikeus kapitalisaatiosopimuksen varoihin.

Työnantaja ja vakuutusyhtiö voivat tämän estämättä tehdä erillisen maksupalvelusopimuksen, jonka perusteella vakuutusyhtiö maksaa työnantajan omistamaan kapitalisaatiosopimukseen perustuvat suoritukset suoraan palkansaajalle. Kapitalisaatiosopimus säilyy tällaisesta sopimuksesta huolimatta työnantajan omistuksessa. Kapitalisaatiosopimuksen tuotto on maksupalvelusopimuksen estämättä työnantajan veronalaista tuloa vastaavasti kuin siinä tapauksessa, että vakuutusyhtiö maksaisi suoritukset työnantajalle.

Palkansaaja saa työnantajan omistamasta kapitalisaatiosopimuksesta veronalaista tuloa vasta siinä vaiheessa, kun työnantaja tai vakuutusyhtiö maksaa hänelle suorituksia tai hänelle muutoin syntyy vakuutusyhtiötä kohtaan oikeus kapitalisaatiosopimuksen varoihin. Työnantajan palkansaajalle työsuhteen aikana maksamat suoritukset ovat kokonaisuudessaan veronalaista palkkatuloa ja työsuhteen jälkeen maksetut suoritukset eläketuloa. Veronalaista palkkatuloa on niin ikään etu, jonka palkansaaja saa, jos työnantaja siirtää hänelle kapitalisaatiosopimuksen omistusoikeuden (katso tarkemmin luku 2.4 jäljempänä).

Esimerkki 2: Palkansaaja B on liitetty 1.1.2018 hänen työnantajansa Y Oyj:n sitouttamis- ja kannustinjärjestelmään. Järjestelmä on toteutettu niin, että Y Oyj on tehnyt vakuutusyhtiön kanssa kapitalisaatiosopimuksen, johon Y Oyj on maksanut kunkin tilikauden jälkeen tilikauden tuloksen perusteella määräytyvän bonuspalkkion. Järjestelmän ehtoihin sisältyy määräys, jonka mukaan Y Oyj maksaa B:lle kapitalisaatiosopimuksen säästön suuruisen rahamäärän tai siirtää hänelle omistusoikeuden sopimukseen 1.2.2020, jos B:n työsuhde on jatkunut tähän asti.

Y Oyj on maksanut kultakin tilikaudelta kapitalisaatiosopimuksen maksuja vakuutusyhtiölle seuraavasti:

  • 200 000 euroa 1.1.2017–31.12.2017
  • 400 000 euroa 1.1.2018–31.12.2018
  • 100 000 euroa 1.1.2019–31.12.2019.

Y Oyj:n vakuutusyhtiölle maksamista maksuista ei synny B:lle veronalaista tuloa.

B on 1.2.2020 edelleen Y Oyj:n palveluksessa. Vakuutusyhtiö maksaa Y Oyj:lle vakuutuksen takaisinostoarvon, jonka Y Oyj maksaa edelleen B:lle. Y Oyj:n B:lle maksama suoritus on hänen veronalaista palkkatuloaan, josta Y Oyj:n on toimitettava ennakonpidätys ja maksettava työnantajan sairausvakuutusmaksu.

Työnantajan omistaman kapitalisaatiosopimuksen maksu voidaan edellä selostusta pääsäännöstä poiketen katsoa jo maksuhetkellä saaduksi palkaksi, jos maksun suorittamisella on korvattu palkanmaksua. Maksulla on korvattu palkkaa esimerkiksi silloin, kun työntekijä on voinut valita rahana maksettavan suorituksen ja kapitalisaatiosopimukseen maksettavan suorituksen välillä. Myös silloin, kun työnantaja maksaa työntekijän aloitteesta suorituksen työnantajan omistamaan kapitalisaatiosopimukseen, työntekijälle syntyy veronalaista tuloa silloin, kun työnantaja tekee maksuja kapitalisaatiosopimukseen. Tällaisessa tilanteessa työntekijä disponoi palkastaan siten, että hänen katsotaan saaneen tulon vallintaansa TVL 110 §:ssä tarkoitetulla tavalla.

Jos työnantajan maksut työnantajan omistuksessa olevaan kapitalisaatiosopimukseen on katsottu jo maksuhetkellä työntekijän palkaksi, kapitalisaatiosopimuksesta saatua tuloa verotetaan kuin työntekijän omistamasta kapitalisaatiosopimuksesta saatua tuloa. Jo palkkana verotettuja maksuja pidetään työntekijän kapitalisaatiosopimukseen tekemänä sijoituksena. Tällaisen pääoman palauttamista työntekijälle pidetään verotuksessa sijoitetun pääoman palautuksena, jota ei veroteta. Sen sijaan jo palkkana verotetuille kapitalisaatiosopimuksen maksuille saatu tuotto on työntekijän pääomatuloa. Tuoton laskemisessa ja verotuksessa noudatetaan TVL 35 §:n säännöksiä. Tästä on kerrottu tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Kapitalisaatiosopimuksen verotus.

On mahdollista, että työnantajan omistamaan kapitalisaatiosopimukseen on maksettu sekä palkkana verotettuja maksuja että sellaisia maksuja, joita ei ole katsottu maksuhetkellä työntekijän palkaksi. Tällöin kapitaliaatiosopimuksesta saatavat suoritukset jaetaan vakuutusmaksujen suhteessa käsiteltäväksi joko palkkana tai verovapaana sijoitetun pääoman palautuksena ja veronalaisena pääomatulona.

2.2.2 Palkansaajan omistuksessa oleva kapitalisaatiosopimus

Kapitalisaatiosopimukseen sidottu kannustin- tai sitouttamisjärjestely taikka lisäeläkejärjestely voidaan toteuttaa siten, että palkansaaja tulee kapitalisaatiosopimuksen osapuoleksi. Tällöin kapitalisaatiosopimukseen perustuvat oikeudet ovat palkansaajan omistuksessa. Palkansaaja käyttää tällaisessa tilanteessa määräysvaltaa sopimukseen ja vakuutusyhtiö maksaa sopimukseen perustuvat suoritukset kuten takaisinostoarvon palkansaajalle.

Tällaisessa järjestelyssä ei ole kysymys työnantajan palkansaajalle maksamasta eläkkeestä. Järjestelyn verokohtelua on siten arvioitava eri perustein kuin korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä KHO 22.3.2006 taltio 667.

Jos kapitalisaatiosopimukseen perustuvat oikeudet ovat palkansaajan omistuksessa, hän saa kapitalisaatiosopimuksen maksun suuruisen veronalaisen edun vallintaansa siinä vaiheessa, kun hänen työnantajansa suorittaa vakuutusyhtiölle maksun. Kun vakuutusyhtiö aikanaan maksaa palkansaajalle kapitalisaatiosopimukseen perustuvia suorituksia, vakuutusyhtiön maksaman suorituksen ja aikaisemmin palkansaajan veronalaiseksi palkaksi katsotun määrän välinen erotus (kapitalisaatiosopimuksen tuotto) on hänen veronalaista pääomatuloaan. Järjestelyn verotuksellinen lopputulos on vastaa siten TVL 68 §:ssä tarkoitetun työnantajan ottaman säästöhenkivakuutuksen verokohtelua.

Esimerkki 3: Palkansaaja A ja hänen työnantajansa X Oy sopivat kapitalisaatiosopimuksen avulla toteutettavasta palkitsemisjärjestelystä. Kapitalisaatiosopimuksen omistajaksi tulee A. X Oy maksaa vuosina 2017–2020 vakuutusyhtiölle kapitalisaatiosopimuksen maksuja 10 000 euroa kalenterivuodessa eli yhteensä 40 000 euroa.

A:lle syntyy järjestelystä vuosittain veronalaista palkkatuloa työnantajan kyseisenä vuonna maksaman vakuutusmaksun määrä eli 10 000 euroa kalenterivuotta kohden. X Oy toimittaa näistä palkoista vuosittain ennakonpidätyksen ja maksaa niistä työnantajan sairausvakuutusmaksun.

A nostaa vuoden 2021 alussa kaikki kapitalisaatiosopimuksen varat. Kapitalisaatiosopimuksen säästö on tällöin 45 000 euroa. A saa järjestelystä vuoden 2021 verotuksessa veronalaista pääomatuloa takaisinostoarvon ja palkkana verotetun määrän erotuksen suuruisen määrän eli (45 000 - 40 000) 5 000 euroa.

Poikkeus edellä selostetusta on tilanne, jossa järjestelyyn liittyy (1) purkava  ehto, jonka perusteella palkansaaja voi menettää kapitalisaatiosopimuksen säästön, (2) kapitalisaatiosopimukseen perustuvien oikeuksien luovutuskielto ja (3) säästön panttaus työnantajalle. Jos kaikki edellä selvitetyt edellytykset täyttyvät samanaikaisesti, palkansaaja ei saa ratkaisun KVL 28/2012 perusteella veronalaista tuloa vielä siinä vaiheessa, kun työnantaja maksaa kapitalisaatiosopimuksen maksuja.

Työnantajan maksamien kapitalisaatiosopimuksen maksujen ja niille kertyneen tuoton arvo (kapitalisaatiosopimuksen takaisinostoarvo) on yllä mainitut rajoitukset sisältävässä järjestelyssä palkansaajan veronalaista ansiotuloa vasta sillä hetkellä, kun jokin näistä rajoituksista päättyy. Palkansaajan saama ansiotulo on palkkatuloa, minkä vuoksi työnantajan on toimitettava takaisinostoarvosta ennakonpidätys (mukaan lukien vakuutetun sairausvakuutusmaksu) ja maksettava siitä työnantajan sairausvakuutusmaksu rajoituksen päättymishetkellä.

Esimerkki 4: Palkansaaja B ja hänen työnantajansa Y Oy sopivat kapitalisaatiosopimuksen avulla toteutettavasta palkitsemisjärjestelystä. Kapitalisaatiosopimuksen omistajaksi tulee B. Järjestelyn ehdoissa määrätään, että B ei saa luovuttaa tai pantata kapitalisaatiosopimukseen perustuvia oikeuksia taikka muutoinkaan millään tavoin määrätä sopimuksesta. Ehtoihin sisältyy myös purkava ehto, jonka mukaan B menettää kokonaan oikeuden kapitalisaatiosopimuksen säästöön, jos hänen työsuhteensa Y Oy:öön päättyy ennen kuin järjestelyn alkamisesta on kulunut kolme vuotta. Kapitalisaatiosopimus pantataan Y Oy:lle edellä mainittujen velvoitteiden vakuudeksi.

B jatkaa Y Oy:n palveluksessa kolmen vuoden ajan, jolloin edellä mainitut rajoitukset ja purkavan ehdon voimassaolo päättyy. Kapitalisaatiosopimuksen takaisinostoarvo on tällöin yhteensä 50 000 euroa. B saa tällöin kapitalisaatiosopimuksen varat vallintaansa ja sopimuksen takaisinostoarvo katsotaan kokonaisuudessaan hänen veronalaiseksi palkkatulokseen. Y Oy toimittaa takaisinostoarvosta ennakonpidätyksen ja maksaa siitä työnantajan sairausvakuutusmaksun.

Edellä mainittua sovelletaan palkansaajan omistukseen tulevaan kapitalisaatiosopimukseen riippumatta siitä, missä tarkoituksessa sopimus on tehty. Esimerkiksi kapitalisaatiosopimuksen avulla toteutetussa eläkejärjestelyssä sopimuksen takaisinostoarvo on palkansaajan veronalaista palkkatuloa siinä vaiheessa, kun jokin rajoituksista päättyy.

Esimerkki 5: Palkansaaja C ja hänen työnantajansa Z Oy sopivat kapitalisaatiosopimuksen avulla toteutettavasta lisäeläkejärjestelystä. Kapitalisaatiosopimuksen omistajaksi tulee C.

Lisäeläkejärjestelyn ehdoissa määrätään, että C ei saa luovuttaa tai pantata kapitalisaatiosopimukseen perustuvia oikeuksia taikka muutoinkaan millään tavoin määrätä sopimuksesta. Ehtoihin sisältyy myös purkava ehto, jonka mukaan C menettää kokonaan oikeuden kapitalisaatiosopimuksen säästöön, jos hänen työsuhteensa Z Oy:öön päättyy ennen kuin järjestelyn alkamisesta on kulunut viisi vuotta. Kapitalisaatiosopimus pantataan Z Oy:lle edellä mainittujen velvoitteiden vakuudeksi.

Z Oy maksaa vuosittain 10 000 euron suuruisen kapitalisaatiosopimuksen maksun vakuutusyhtiölle siihen asti, kunnes C täyttää 60 vuotta. Tämän jälkeen vakuutusyhtiö alkaa maksaa C:lle sopimukseen perustuvia suorituksia kuukausittain erissä niin kauan kuin sopimuksen säästöä on jäljellä.

C jatkaa Z Oy:n palveluksessa viiden vuoden ajan, jolloin edellä mainitut rajoitukset ja purkavan ehdon voimassaolo päättyy. C saa tällöin kapitalisaatiosopimuksen vallintaansa. Sopimuksen takaisinostoarvo katsotaan kokonaisuudessaan hänen veronalaiseksi palkkatulokseen. Sopimuksen takaisinostoarvo (maksut ja niille kertynyt tuotto) on tällöin yhteensä 75 000 euroa. Z Oy toimittaa tästä määrästä ennakonpidätyksen ja maksaa siitä työnantajan sairausvakuutusmaksun.

Jos C:n työsuhde jatkuu, Z Oy:n myöhempinä vuosina maksamat kapitalisaatiosopimuksen maksut ovat C:n niiden maksuvuosien palkkatuloa.

Kapitalisaatiosopimusta ei pidetä TVL 68 §:ssä tarkoitettuna työnantajan ottamana vapaaehtoisena yksilöllisenä eläkevakuutuksena, jossa palkansaaja on edunsaajan asemassa. Mahdolliset kapitalisaatiosopimukseen sopimusehtoihin sisältyvät määräykset suorittaa säästö erissä tai muut säästön nostamista koskevat rajoitukset eivät siten estä edellä mainitussa tilanteessa takaisinostoarvon lukemista veronalaiseksi tuloksi.

Jos työnantaja luovuttaa kapitalisaatiosopimukseen perustuvat oikeudet palveluksessaan olevalle palkansaajalle, kyseessä on tehdystä työstä palkkana suoritettu vastike. Tästä on kerrottu tarkemmin luvussa 2.4.

2.3 Työnantajan vähennysoikeus

Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain (360/1968, EVL) 8 §:n 1 momentin 4 kohdan perusteella elinkeinotulosta vähennyskelpoisia menoja ovat muun ohessa elinkeinotoiminnassa työskennelleiden henkilöiden palkat ja eläkkeet sekä työntekijöiden eläke-, sairauskorvaus-, työkyvyttömyyskorvaus- tai muiden niiden kaltaisten oikeuksien ja etujen järjestämisestä johtuvat vakuutus- ja muut sellaiset maksut. Työnantajan ottaman henkivakuutuksen maksujen vähennyskelpoisuutta on kuitenkin rajoitettu saman pykälän 2 ja 3 momenteissa.

Kapitalisaatiosopimusta ei pidetä verotuksessa henkivakuutuksena (TVL 34 §:n 2 momentti), joten kapitalisaatiosopimuksen maksuihin ei sovelleta EVL:n henkivakuutusmaksujen vähennyskelpoisuutta rajoittavia erityissäännöksiä.

Keskusverolautakunta on ottanut ennakkoratkaisussaan KVL 29/2012 kantaa kapitalisaatiosopimukseen maksetun palkan jaksottamiseen. Ratkaisun perusteella kannustin- tai sitouttamisjärjestelystä syntyneet palkkamenot katsotaan suoriteperusteen mukaisesti sen vuoden vähennyskelpoiseksi menoksi, jona kyseisten menojen suorittamisvelvollisuus on syntynyt myös silloin, kun palkansaajan ansaitsema palkkio sijoitetaan kapitalisaatiosopimukseen. Menon jaksottamisen kannalta ei ole merkitystä, onko kapitalisaatiosopimus työnantajan vai palkansaajan omistuksessa.

Vähennyskelpoisen palkkamenon määrä on edellä mainitussa järjestelyssä sen ehtojen mukaan ansaintavuonna määräytynyt palkka. Mahdolliset kapitalisaatiosopimuksen säästön myöhemmät arvonmuutokset eivät vaikuta järjestelystä aiheutuneen palkkamenon määrään.

Kapitalisaatiosopimusta hyödyntäen toteutetussa lisäeläkejärjestelyssä, jossa kapitalisaatiosopimus on työnantajan omistuksessa (päätöksen KHO 22.3.2006 taltio 667 mukainen tilanne), työnantajalle syntyy vähennyskelpoinen eläkekulu vasta siinä vaiheessa, kun työnantaja maksaa palkansaajalle eläkettä. Tässä tapauksessa kapitalisaatiosopimusta käytettiin työnantajan vakuusjärjestelynä tulevan velvoitteen eli eläkkeen maksamisen turvaamiseksi.

2.4 Palkkana tai työkorvauksena saatu kapitalisaatiosopimus

2.4.1 Palkkana saatu kapitalisaatiosopimus

Työnantaja saattaa luovuttaa kapitalisaatiosopimukseen perustuvat oikeudet palveluksessaan olevalle palkansaajalle. Sopimuksen luovutushetken takaisinostoarvon määrän ja palkansaajan sopimuksesta mahdollisesti työnantajalle maksaman raha- tai muun vastikkeen välinen erotus on tällaisessa tilanteessa palkansaajan veronalaista palkkatuloa. Samaa periaatetta sovelletaan myös silloin, kun kapitalisaatiosopimus luovutetaan samaan konserniin kuuluvan toisen yhtiön palveluksessa olevalle palkansaajalle.

Esimerkki 6: X Oy on sijoittanut kapitalisaatiosopimukseen 100 000 euroa. X Oy luovuttaa sopimukseen perustuvat oikeudet avainhenkilölleen C:lle 20 000 euron suuruista rahavastiketta vastaan. C:n veronalaista palkkatuloa on (100 000 - 20 000) 80 000 euroa.

Jos palkansaaja maksaa työnantajalle vähintään sopimuksen takaisinostoarvon suuruisen vastikkeen, hänelle ei muodostu veronalaista tuloa.

2.4.2 Työkorvauksena saatu kapitalisaatiosopimus

Kapitalisaatiosopimuksen omistaja saattaa luovuttaa sopimuksen omistusoikeuden vastikkeena työstä, tehtävästä tai palveluksesta muulle kuin palveluksessaan olevalle palkansaajalle. Sopimuksen takaisinostoarvo on tällaisessa tilanteessa luovutuksensaajan veronalaista tuloa (työkorvausta).

3 Kapitalisaatiosopimukseen perustuvat suoritukset kansainvälisissä tilanteissa

3.1 Yleisesti verovelvollisen verotus

Tuloverolain säännösten mukaan Suomessa asuva henkilö (yleisesti verovelvollinen) on velvollinen suorittamaan Suomeen veroa Suomesta ja muualta saamastaan tulosta (TVL 9 §:n 1 momentin 1 kohta).

Kun kapitalisaatiosopimus on tehty työnantajan ja vakuutusyhtiön välillä (työnantaja omistaa kapitalisaatiosopimukseen perustuvat oikeudet), työnantaja maksaa kapitalisaatiosopimuksen maksut vakuutusyhtiölle ja vakuutusyhtiö sopimukseen perustuvat suoritukset työnantajalle. Palkansaaja ei ole millään osallisena sopimuksessa, eikä siten saa veronalaista etua työnantajan maksamista maksuista tai vakuutusyhtiön työnantajalle maksamista suorituksista. Sillä ei ole merkitystä, onko työnantaja tehnyt sopimuksen Suomessa vai toisessa valtiossa asuvan vakuutuksenantajan kanssa.

Jos työntekijä kuitenkin disponoi palkastaan ohjaamalla sen työnantajan omistamaan kapitalisaatiosopimukseen tai kapitalisaatiosopimuksen maksuilla korvataan palkanmaksua, suorituksia kapitalisaatiosopimukseen pidetään työntekijän palkkana (katso edellä luku 2.2.1).

Työnantajan kapitalisaatiosopimuksen perusteella yleisesti verovelvolliselle palkansaajalle maksamat suoritukset voivat olla tilanteesta riippuen joko palkkaa tai eläketuloa (katso luku 2.2.1 edellä). Jos suoritus on palkkatuloa, siitä on suoritettava Suomeen veroa siltä osin kuin tulo on kertynyt sellaiselta ajalta, jolta saatua palkkatuloa voidaan verottaa Suomessa. Esimerkiksi TVL 77 §:ään perustuvan verovapauden (niin sanotun kuuden kuukauden säännön) soveltumisen ajalta kertynyt tulo ei ole veronaista.

Esimerkki 7: Suomessa yleisesti verovelvollinen ja verosopimuksen mukaan Suomessa asuva palkansaaja A on liitetty 1.1.2017 hänen työnantajansa X Ltd:n sitouttamis- ja kannustinjärjestelmään. Järjestelmä on toteutettu niin, että X Ltd on tehnyt vakuutusyhtiön kanssa kapitalisaatiosopimuksen, johon X Ltd on maksanut kunkin tilikauden jälkeen tilikauden tuloksen perusteella määräytyneen bonuspalkkion. A on järjestelmän ehtojen mukaan oikeutettu saamaan kapitalisaatiosopimuksen säästön itselleen, jos hänen työsuhteensa on jatkunut vähintään 30.6.2020 asti.

X Ltd on maksanut kultakin tilikaudelta kapitalisaatiosopimuksen maksuja vakuutusyhtiölle seuraavasti:

  • 200 000 euroa 1.1.2017–31.12.2017
  • 400 000 euroa 1.1.2018–31.12.2018
  • 100 000 euroa 1.1.2019–31.12.2019.

A on työskennellyt 31.12.2017 asti Suomessa, 1.1.2018–31.12.2018 välisen ajan ulkomailla ja 1.1.2019 alkaen jälleen Suomessa. Hän on ollut koko tämän ajan Suomessa yleisesti verovelvollinen. A:n ulkomaantyöskentelyn ajalta saamaan palkkaan on soveltunut kuuden kuukauden sääntö. A:n työsuhde on jatkunut 30.6.2020 asti.

Vakuutusyhtiö maksaa X Ltd:lle 15.8.2020 kapitalisaatiosopimuksen säästön (750 000 euroa), joka perustuu X Ltd:n maksamiin maksuihin (700 000 euroa) ja niille kertyneeseen tuottoon (50 000 euroa). X Ltd maksaa vastaavan summan A:lle 1.9.2020. Suoritus on kokonaisuudessaan A:n palkkatuloa.

X Ltd:n A:lle maksaman suorituksen kertymisaikana pidetään 1.1.2017–30.6.2020 välistä ajanjaksoa. Suorituksesta on siten kuuden kuukauden säännön perusteella Suomessa verovapaata palkkatuloa ((365/1277) x 750 000) 214 369,62 euroa. Loppuosa on veronalaista palkkatuloa.

Työnantajan palkansaajalle maksamasta eläkkeestä on suoritettava veroa Suomeen, jos mahdollinen sovellettava verosopimus ei estä eläkkeen verottamista. Työnantajan maksaman eläkkeen verotusoikeus jaetaan sopimusvaltioiden kesken joko eläketuloa tai erikseen mainitsematonta tuloa koskevien verosopimusmääräysten perusteella riippuen siitä, millä tavoin verosopimuksen eläketulon verotusta koskeva artikla on muotoiltu.

Työnantajan maksamia kapitalisaatiosopimuksen maksuja pidetään palkkana, jos palkansaaja omistaa kapitalisaatiosopimuksen eikä järjestelyyn liity verotusta lykkääviä ehtoja (katso luku 2.2.2 edellä). Palkkatulona verotettavista maksuista on maksettava veroa Suomeen, jos maksujen katsoneen kertyneen sellaiselta ajalta, jolta saatua palkkaa verotetaan Suomessa.

Kapitalisaatiosopimuksen tuotto ei ole tällaisessa tilanteessa palkkaa, eikä siihen siten sovelleta kertymisperiaatetta. Tuoton verotukseen sovelletaan TVL 35 §:n säännöksiä. Palkkana verotetut suoritukset rinnastetaan tällöin kapitalisaatiosopimukseen tehtyihin sijoituksiin. Tuoton verotuksesta on kerrottu tarkemmin ohjeessa Kapitalisaatiosopimuksen verotus.

Esimerkki 8: Suomessa yleisesti verovelvollinen ja verosopimuksen mukaan Suomessa asuva palkansaaja B on liitetty 1.1.2019 hänen työnantajansa Y Oyj:n sitouttamis- ja kannustinjärjestelmään. Järjestelmä on toteutettu niin, että B on tehnyt suomalaisen vakuutusyhtiön kanssa kapitalisaatiosopimuksen, johon Y Oyj on maksanut kunkin tilikauden jälkeen tilikauden tuloksen perusteella määräytyneen bonuspalkkion. Kapitalisaatiosopimuksen luovuttaminen ja varojen nostaminen on kielletty 1.7.2021 asti.

Y Oyj on maksanut kultakin tilikaudelta kapitalisaatiosopimuksen maksuja vakuutusyhtiölle seuraavasti:

  • 100 000 euroa 1.1.2019–31.12.2019
  • 200 000 euroa 1.1.2020–31.12.2020.

Ensimmäinen maksu on maksettu vuonna 2020 ja jälkimmäinen maksu vuonna 2021.

B on työskennellyt 1.7.2019–30.6.2020 välisen ajan ulkomailla. Hän on ollut koko tämän ajan Suomessa yleisesti verovelvollinen. B:n ulkomaantyöskentelyn ajalta saamaan palkkaan on soveltunut kuuden kuukauden sääntö.

Kapitalisaatiosopimus on B:n omistuksessa eikä järjestelyyn liity sellaista purkavaa ehtoa, jonka vuoksi työnantajan vakuutusyhtiölle maksamista maksuista saadun edun verotus lykkääntyisi maksujen suorittamishetkeä myöhempään ajankohtaan. Vuonna 2020 maksettu maksu on siten mainitun vuoden palkkatuloa, joka on kertynyt 1.1.2019–31.12.2019 väliseltä ajalta. Vuonna 2021 maksettu maksu puolestaan on mainitun vuoden veronalaista palkkatuloa, joka on kertynyt 1.1.2020–31.12.2020 väliseltä ajalta.

B:n palkkatulona verotettavat kapitalisaatiosopimuksen maksut ovat Suomessa veronalaista tuloa siltä osin kuin ne eivät ole kertyneet kuuden kuukauden säännön soveltamisajalta. Vuonna 2020 saadun Suomessa veronalaisen palkkatulon määrä on siten ((181 / 365) x 100 000) 49 589,04 euroa ja vuonna 2021 saadun Suomessa veronalaisen palkkatulon määrä ((184 / 365) x 200 000) 100 821,92 euroa. Kapitalisaatiosopimuksen tuotto on kokonaisuudessaan Suomessa veronalaista pääomatuloa.

3.2 Rajoitetusti verovelvollisen verotus

Henkilö, joka ei ole tuloverolain Suomessa asuva (rajoitetusti verovelvollinen), on velvollinen suorittamaan Suomeen veroa vain täältä saamastaan tulosta (TVL 9 §:n 1 momentin 2 kohta). TVL 10 §:ssä on esimerkkiluettelo Suomessa saaduista tuloista. Luetteloa pidetään tyhjentävänä vain siinä mainittujen tulojen osalta. Siten myös muut kuin luettelossa nimenomaisesti mainitut tulot voivat olla Suomesta saatua tuloa.

Kun kapitalisaatiosopimus on tehty työnantajan ja vakuutusyhtiön välillä (työnantaja omistaa kapitalisaatiosopimukseen perustuvat oikeudet), työnantaja maksaa kapitalisaatiosopimuksen maksut vakuutusyhtiölle ja vakuutusyhtiö sopimukseen perustuvat suoritukset työnantajalle. Palkansaaja ei ole millään osallisena sopimuksessa, eikä siten saa veronalaista etua työnantajan maksamista maksuista tai vakuutusyhtiön maksamista suorituksista. Sillä seikalla, onko työnantaja tehnyt sopimuksen Suomessa vai toisessa valtiossa asuvan vakuutuksenantajan kanssa, ei ole tässä asiassa merkitystä.

Jos työntekijä kuitenkin disponoi palkasta ohjaamalla sen työnantajan omistamaan kapitalisaatiosopimukseen tai kapitalisaatiosopimuksen maksuilla korvataan palkanmaksua, suoritukset kapitalisaatiosopimukseen voidaan katsoa palkaksi (katso edellä luku 2.2.1).

Työnantajan rajoitetusti verovelvolliselle palkansaajalle maksamat suoritukset voivat olla tilanteesta riippuen joko palkkaa tai eläketuloa (katso luku 2.2.1 edellä). Jos kyseessä on palkkatulo, siitä on suoritettava Suomeen veroa siltä osin kuin tulo on kertynyt sellaiselta ajalta, jolta saatua palkkatuloa voidaan verottaa Suomessa. Rajoitetun verovelvollisuuden ajalta kertyneen palkan veronalaisuus palkansaajalle ratkaistaan TVL10 §:n 3–4 c kohtien ja verosopimusten palkkatulon verotusta koskevien määräysten perusteella.

Esimerkki 9: Suomessa rajoitetusti verovelvollinen ja toisessa verosopimusvaltiossa asuva palkansaaja A on kuulunut 1.1.2019–31.12.2019 välisen ajan työnantajansa X Oy:n sitouttamis- ja kannustinjärjestelmään. Järjestelmä on toteutettu niin, että X Oy on tehnyt suomalaisen vakuutusyhtiön S:n kanssa kapitalisaatiosopimuksen, johon X Oy on maksanut 1.1.2019–31.12.2019 välisen tilikauden tuloksen perusteella määräytyvän bonuspalkkion.

A on vuonna 2019 työskennellyt X Oy:n lukuun Suomessa 1.5.2019–30.6.2019 välisen ajan. Muun ajan hän on työskennellyt ulkomailla.

Vakuutusyhtiö maksaa X Oy:lle 15.2.2020 kapitalisaatiosopimuksen säästön 50 000 euroa. X Oy maksaa A:lle välittömästi tätä määrää vastaavan summan. A:n saaman palkkatulon määrä on siten 50 000 euroa. Tästä määrästä on Suomessa veronalaista tuloa täällä työskentelyn ajalta kertynyt osuus eli (61/365 x 50 000) 8 356,16 euroa.

Suomalaisen työnantajan rajoitetusti verovelvolliselle henkilölle maksaman eläkkeen veronalaisuus puolestaan ratkaistaan edellä selostetussa tilanteessa TVL 10 §:n 5 kohdan perusteella. Eläke on siten Suomesta saatua tuloa muun muassa silloin, kun eläke perustuu yksinomaan tai pääasiallisesti Suomessa suoritettuun työhön, tehtävään tai palvelukseen, joka on tehty Suomessa olevan työn- tai toimeksiantajan lukuun. Huomioon on lisäksi otettava mahdollisen verosopimuksen määräykset, jotka koskevat eläketulon verotusta.

Esimerkki 10: Suomessa työskentelevä toimitusjohtaja T ja hänen suomalainen työnantajansa Y Oy ovat sopineet lisäeläkejärjestelystä. Y Oy maksaa järjestelyn ehtojen mukaan T:lle kuukausittain 5 000 euroa eläkettä sen jälkeen, kun T on täyttänyt 60 vuotta.

Y Oy on tehnyt lisäeläkejärjestelyn toteuttamiseksi kapitalisaatiosopimuksen. Kun T täyttää 60 vuotta, vakuutusyhtiö maksaa Y Oy:lle kuukausittain 5 500 euroa 20 vuoden ajan.

Kun T täyttää 60 vuotta, hän lopettaa työskentelyn Y Oy:n palveluksessa ja muuttaa Sveitsiin. T katsotaan hänen vaatimuksestaan Suomessa rajoitetusti verovelvolliseksi Sveitsiin muutosta alkaen.

Y Oy:n T:lle maksama eläke on TVL 10 §:n 5 kohdan perusteella Suomesta saatua tuloa. Sveitsin ja Suomen välisen verosopimuksen 18.1 artikla estää kuitenkin Suomea verottamasta tuloa, joten T ei ole velvollinen maksamaan Y Oy:ltä saamastaan eläkkeestä veroa Suomeen. Vakuutusyhtiön Y Oy:lle maksamilla suorituksilla ei ole vaikutusta T:n verotukseen.

Työnantajan maksamia kapitalisaatiosopimuksen maksuja pidetään palkkana, jos palkansaaja omistaa kapitalisaatiosopimuksen eikä järjestelyyn liity verotusta lykkääviä ehtoja (katso luku 2.2.2 edellä). Palkkaa oleva maksu on Suomessa rajoitetusti verovelvolliselle palkansaajalle veronalaista tuloa silloin, kun maksua pidetään tuloverolain 10 §:n 3–4 c) kohdan perusteella Suomesta saatuna tulona.

Palkkaa oleva kapitalisaatiosopimuksen maksu on Suomessa veronalaista tuloa esimerkiksi siinä tapauksessa, että maksu on vastiketta työstä, tehtävästä tai palveluksesta, joka on yksinomaan tai pääasiallisesti suoritettu Suomessa täällä olevan työn- tai toimeksiantajan lukuun.

Esimerkki 11: Suomeen rajoitetusti verovelvollinen ulkomailla työskentelevä palkansaaja Å on mukana X Oyj:n sitouttamis- ja kannustinjärjestelmässä. X Oyj maksaa kannustinjärjestelmän ehtojen perusteella maksuja kapitalisaatiosopimukseen, jonka Å on tehnyt Suomessa asuvan vakuutusyhtiön S:n kanssa (Å omistaa kapitalisaatiosopimukseen perustuvat oikeudet).

X Oyj:n maksamat kapitalisaatiosopimuksen maksut ovat Å:n X Oyj:ltä samaa palkkaa. Å ei missään vaiheessa työskentele Suomessa, joten palkkaa olevia maksuja ei veroteta Suomessa. Vakuutusyhtiön Å:lle maksamien suoritusten verotuksessa palkkana verotetut maksut rinnastetaan kapitalisaatiosopimukseen tehtyyn sijoitukseen. Tuoton verotukseen sovelletaan tällöin TVL 35 §:n säännöksiä. Näistä on kerrottu tarkemmin ohjeessa Kapitalisaatiosopimuksen verotus.

Verosopimusten palkkatuloa koskevat määräykset saattavat estää Suomea verottamasta palkkaa olevaa kapitalisaatiosopimuksen maksua, vaikka maksu olisi TVL 9 ja 10 §:ien perusteella Suomessa veronalaista palkkatuloa. Verosopimuksen vaikutus ratkaistaan tapauskohtaisesti sovellettavaksi tulevan verosopimuksen palkkatuloa koskevien määräysten perusteella.

Rajoitetusti verovelvollisen Suomessa verotettavasta palkasta on suoritettava 35 prosentin suuruinen lähdevero Suomeen rajoitetusti verovelvollisen tulon verottamisesta annetun lain (627/1978, LähdeVL) 7 § 1 kohdan mukaan. Työnantajana voi ennen lähdeveron perimistä tehdä palkasta lähdeverovähennyksen (LähdeVL 6 §). Rajoitetusti verovelvollisen Suomessa verotettavaa eläkettä verotetaan verotusmenettelystä annetun lain mukaisessa järjestyksessä (LähdeVL 13 § 1 momentti 3 kohta).

4 Ennakonpidätys sekä palkansaajan ja työnantajan maksut

4.1 Ennakonpidätyksen toimittamisvelvollisuus

Ennakkoperintälain (1118/1996, EPL) 9 §:n 1 momentin mukaan suorituksen maksaja on velvollinen toimittamaan ennakonpidätyksen, jollei asiasta ennakkoperintälaissa toisin säädetä tai mainitun lain 6 §:n nojalla toisin määrätä.

LähdeVL:n 8 §:n mukaan ennakonpidätystä koskevia ennakkoperintälain ja sen nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä noudatetaan asioissa, jotka koskevat lähdeveron perimiseen velvollista ja veron perimistä koskevaa menettelyä. Maksaja on siten velvollinen perimään lähdeveron maksamastaan lähdeveron alaisesta suorituksesta.

4.1.1 Työnantajan omistuksessa oleva kapitalisaatiosopimus

Kun työnantaja omistaa kannustamis- tai sitouttamis- taikka eläkejärjestelyn toteuttamisessa käytettyyn kapitalisaatiosopimukseen perustuvat oikeudet, palkansaaja saa pääsääntöisesti veronalaista tuloa vasta siinä vaiheessa, kun työnantaja tai vakuutusyhtiö maksaa palkansaajalle suorituksia tai hänelle muutoin syntyy vakuutusyhtiötä kohtaan oikeus kapitalisaatiosopimuksen varoihin (katso luku 2.2.1 edellä).

Työnantajan palveluksessaan olevalle palkansaajalle maksama suoritus on työsuhteeseen perustuvaa tuloa, joten se on verotuksessa palkansaajan veronalaista palkkatuloa (EPL 13 § 1 momentti). Työnantajan on toimitettava palkkana verotettavasta suorituksesta ennakonpidätys, mukaan lukien vakuutetun sairausvakuutusmaksu (EPL 9 § sekä sairausvakuutuslaki (1224/2005, SVL) 18 luku 14 § 1 momentti ja 18 luku 15 § 1 momentti). Työnantajan on myös maksettava palkkana verottavasta suorituksesta työnantajan sairausvakuutusmaksu (laki työnantajan sairausvakuutusmaksusta (771/2016, TaSvmL) 5 § 1 momentti).

Jos työnantaja maksaa kapitalisaatiosopimuksen avulla toteutetussa lisäeläkejärjestelyssä palkansaajalle toistuvia suorituksia sen jälkeen, kun hänen työsuhteensa on päättynyt ja hän on siirtynyt eläkkeelle, työnantajan hänelle maksamat suoritukset ovat veronalaista eläketuloa. Työnantajan on toimitettava eläketulosta ennakonpidätys, mukaan lukien eläketulosta suoritettava sairaanhoitomaksu (EPL 9 § sekä SVL 18 luku 14 § 1 momentti ja 18 luku 20 § 2 momentti).

4.1.2 Palkansaajan omistuksessa oleva kapitalisaatiosopimus

Jos kapitalisaatiosopimukseen perustuvat oikeudet ovat palkansaajan omistuksessa, hän saa kapitalisaatiosopimuksen maksun suuruisen veronalaisen edun vallintaansa siinä vaiheessa, kun hänen työnantajansa suorittaa vakuutusyhtiölle maksun. Työnantajan maksama määrä on siten kokonaisuudessaan palkansaajan veronalaista palkkatuloa (katso luku 2.2.2 edellä).

Työnantajan on toimitettava palkkana verotettavasta maksusta ennakonpidätys, mukaan lukien vakuutetun sairausvakuutusmaksu (EPL 9 § sekä SVL 18 luku 14 § 1 momentti ja 18 luku 15 § 1 momentti). Työnantajan on myös maksettava palkkana verottavasta suorituksesta työnantajan sairausvakuutusmaksu (TaSvmL 5 § 1 momentti).

Poikkeus edellä selostetusta on tilanne, jossa järjestelyyn liittyy (1) purkava  ehto, jonka perusteella palkansaaja voi menettää kapitalisaatiosopimuksen säästön, (2) kapitalisaatiosopimukseen perustuvien oikeuksien luovutuskielto ja (3) säästön panttaus työnantajalle. Jos kaikki edellä selvitetyt edellytykset täyttyvät samanaikaisesta, palkansaaja ei saa ratkaisun KVL 28/2012 perusteella veronalaista tuloa vielä siinä vaiheessa, kun työnantaja maksaa kapitalisaatiosopimuksen maksuja (katso luku 2.2.2 edellä).

Työnantajan maksamien kapitalisaatiosopimuksen maksujen ja niille kertyneen tuoton arvo (kapitalisaatiosopimuksen takaisinostoarvo) on yllä mainitut rajoitukset sisältävässä järjestelyssä palkansaajan veronalaista ansiotuloa vasta sillä hetkellä, kun jokin näistä rajoituksista päättyy. Palkansaajan saama ansiotulo on palkkatuloa, minkä vuoksi työnantajan on toimitettava takaisinostoarvosta ennakonpidätys (mukaan lukien vakuutetun sairausvakuutusmaksu) ja maksettava siitä työnantajan sairausvakuutusmaksu rajoituksen päättymishetkellä.

5 Työnantajan ilmoittamisvelvollisuus

Työnantajan on ilmoitettava palveluksessaan olevalle palkansaajalle maksamansa palkka tulorekisteriin. Näin toimitaan myös silloin, kun palkka on rahoitettu kapitalisaatiosopimuksesta saaduilla varoilla. Työnantajan on niin ikään ilmoitettava tulorekisteriin palkkana verotettava kapitalisaatiosopimuksen maksu ja sopimukseen perustuvien oikeuksien siirto palkansaajalle.

Työnantajat, jotka maksavat palkkojen ohella eläketta suoraan entisille työntekijöilleen, ilmoittavat myös maksamansa eläkkeet tulorekisteriin. Tämä koskee myös tilanteita, joissa eläke on rahoitettu kapitalisaatiosopimuksesta saaduilla varoilla.  Tietojen ilmoittamista tulorekisteriin käsitellään tarkemmin tulorekisteri-ilmoittamista koskevissa ohjeissa.

 

johtava veroasiantuntija     Tero Määttä        

johtava veroasiantuntija     Anna-Leena Rautajuuri