Kapitalisaatiosopimuksen verotus

Kapitalisaatiosopimuksella tarkoitetaan vakuutusyhtiön kanssa tehtyä henkivakuutusluokkaan 6 kuuluvaa säästämis- tai sijoittamissopimusta. Tässä ohjeessa käsitellään kapitalisaatiosopimuksen verotusta luonnollisen henkilön tuloverotuksessa ja yhteisön tuloverotuksessa, lukuun ottamatta vakuutuslaitosten ja luotto- ja rahalaitosten tuloverotusta. Ohjeessa käsitellään lisäksi kapitalisaatiosopimusta ennakkoperinnässä, perintö- ja lahjaverotuksessa sekä varainsiirtoverotuksessa.

Ohjetta on päivitetty korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun KHO 2017:195 johdosta.

1 Johdanto

Verolainsäädännössä ei ole erityisiä säännöksiä kapitalisaatiosopimusten verokohtelusta. Tässä ohjeessa käsitellään kapitalisaatiosopimuksen verokohtelua luonnollisen henkilön tuloverotuksessa, ennakkoperinnässä, perintö- ja lahjaverotuksessa sekä varainsiirtoverotuksessa. Myös yhteisöjen tuloverotusta käsitellään lukuun ottamatta maatalouden verotusta ja vakuutuslaitosten sekä luotto- ja rahoituslaitosten verotusta.

Ohjetta on päivitetty korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun KHO 2017:195 johdosta. Muutokset koskevat pääosin kohtaa 11. Ohjeeseen on lisätty myös kapitalisaatiosopimuksen vaihtamista sijoitusvakuutukseen koskeva kohta 11.5. Lisäksi ohjetta on täsmennetty.

2 Kapitalisaatiosopimus sijoitusinstrumenttina

2.1 Kapitalisaatiosopimuksen määritelmä

Kapitalisaatiosopimuksella tarkoitetaan vakuutusluokista annetun lain (526/2008) 18 §:n soveltamisalaan kuuluvia säästämis- tai sijoitussopimuksia. Kyseisen lainkohdan mukaan henkivakuutusluokka 6, "Kapitalisaatiosopimustoiminta", käsittää vakuutusteknisiin laskelmiin perustuvat kertyneen pääoman takaisinmaksua tarkoittavat sopimukset, joilla vakuutusyhtiö ottaa vastuulleen tietyn ajan kestäviä ja tietyn määräisiä sitoumuksia sovittua kertamaksua tai etukäteen sovittuja jatkuvia maksuja vastaan.

Kapitalisaatiosopimus on vakuutusyhtiön ja sijoittajan välinen säästämis- tai sijoittamissopimus, jonka tuotto määräytyy vakuutusteknisten laskelmien perusteella samaan tapaan kuin esimerkiksi säästöhenkivakuutuksen tuotto. Kapitalisaatiosopimuksessa ei ole kuitenkaan vakuutettua henkilöä eikä siten henkivakuutukselle ominaista vakuutettavaan henkilöön liittyvää riskiä. Kapitalisaatiosopimus eroaa säästöhenkivakuutuksesta myös siinä suhteessa, että kapitalisaatiosopimuksessa ei ole edunsaajaa, jolla olisi vakuutetun henkilön sijaan oikeus korvaukseen. Kapitalisaatiosopimuksessa on siten ainoastaan kaksi osapuolta.

Kapitalisaatiosopimus on aina määräaikainen, sillä siihen ei liity vakuutetun henkilön elämiseen tai kuolemaan perustuvaa riskiä. Tyypillisesti kapitalisaatiosopimus tehdään vähintään viideksi vuodeksi. Kapitalisaatiosopimus voidaan kuitenkin tehdä myös huomattavasti tätä pidemmäksi ajaksi, esimerkiksi 30 vuodeksi.

Kapitalisaatiosopimus muistuttaa edellä mainittujen ominaispiirteidensä vuoksi enemmän indeksilainaa kuin perinteistä säästö- tai sijoitusvakuutusta. Vastaavan suuntaiseen lopputulokseen on päätynyt myös kirjanpitolautakunta (katso KILA 1754/2005).

Kapitalisaatiosopimuksesta saatetaan tuote-esitteissä ja muussa markkinoinnissa käyttää myös muita nimityksiä kuten sijoitussopimus, säästämissopimus tai varainhoitosopimus. Sopimuksen luonne voidaan tämän vuoksi joutua viime kädessä tarkistamaan esimerkiksi kyseistä sopimuksesta ja yleisistä vakuutusehdoista.

Kapitalisaatiosopimukseen sovelletaan tietyiltä osin vakuutussopimuslakia (543/1994, VSL). Mainitun lain 4 a §:n mukaan sellaiseen sijoitusvakuutukseen, jossa ei ole vakuutettua (kapitalisaatiosopimus), sovelletaan [kyseisen lain] 1–3, 5, 6, 6 a, 7–9, 12, 13, 13 a, 51 ja 52 §:n säännöksiä.

2.2 Kapitalisaatiosopimuksen elinkaari

Kapitalisaatiosopimuksen vakuutusyhtiön kanssa tehnyt luonnollinen tai juridinen henkilö (sijoittaja) suorittaa vakuutusyhtiölle maksuja joko kertamaksuna tai useassa erässä. Suomalaisten vakuutusyhtiöiden tarjoamissa kapitalisaatiosopimuksissa maksut on suoritettava rahana, mutta ulkomaiseen kapitalisaatiosopimukseen voi olla mahdollista sijoittaa myös muuta omaisuutta.

Vakuutusyhtiö sijoittaa sille suoritetuista maksuista kertyneet varat sopimuksen ehdoista riippuen joko oman harkintansa tai sijoittajan toimeksiantojen mukaisesti. Varojen sijoituskohteet ovat kuitenkin sopimustyypistä riippumatta aina vakuutusyhtiön omistuksessa. Sijoituskohteena olevan omaisuuden tuotto kuuluu siten aina siviilioikeudellisesti vakuutusyhtiölle.

Vakuutusyhtiö maksaa kapitalisaatiosopimukseen sijoitetut varat ja niille kertyneen tuoton (kapitalisaatiosopimuksen säästön) sijoittajalle omilla palkkioillaan vähennettynä sopimuksessa määrättynä ajankohtana. Yleensä säästö maksetaan kertasuorituksena kapitalisaatiosopimuksen voimassaoloajan päätyttyä eli kapitalisaatiosopimuksen eräännyttyä. On myös mahdollista, että säästö sovitaan maksettavaksi sijoittajalle osasuorituksina määrättyinä ajankohtina.

Sijoittajalla on vakuutussopimuslain 4 §:n viittaussäännöksen perusteella oikeus saman lain 12 §:ssä tarkoitetulla tavalla irtisanoa kapitalisaatiosopimus ja saada lain 13 §:ssä tarkoitetulla tavalla sen mukaisesti laskettu kapitalisaatiosopimuksen säästöosuus (takaisinostoarvo). Kapitalisaatiosopimuksen säästö voidaan takaisinostaa myös osittain, jolloin sopimus jää edelleen voimaan ja osa säästöstä vakuutusyhtiön hallintaan.

Kapitalisaatiosopimukseen sijoitetuille varoille kertyvä tuotto ja sen myötä kapitalisaatiosopimuksen säästö voi määräytyä kahdella toisilleen vaihtoehtoisella tavalla tai näiden yhdistelmänä. Kapitalisaatiosopimus voi olla laskuperustekorkoinen tai sijoitussidonnainen taikka näiden yhdistelmä.

2.3 Erilaisia kapitalisaatiosopimuksia

2.3.1 Laskuperustekorkoinen kapitalisaatiosopimus

Laskuperustekorkoisessa kapitalisaatiosopimuksessa vakuutusyhtiö päättää sen, miten sijoittajan maksuista kertyneet varat sijoitetaan eri sijoituskohteisiin. Laskuperustekorkoisen kapitalisaatiosopimuksen tuotto muodostuu yleensä ennalta sovitusta laskuperustekorosta ja mahdollisesta asiakashyvityksestä.

Laskuperustekorolla hyvitetään säännöllisesti kapitalisaatiosopimuksen säästöä. Korko voidaan liittää säästöön esimerkiksi kuukausittain. Laskuperustekorko määräytyy joko kiinteän korkoperusteen mukaisesti tai se voidaan sitoa johonkin vaihtuvaan korkoperusteeseen kuten euribor-korkoon. Laskuperustekorosta voidaan käyttää myös muuta nimitystä kuten sopimuskorko.

Asiakashyvitysten myöntämisestä päättää lähtökohtaisesti vakuutusyhtiö. Asiakashyvityksen määrään vaikuttavat yleensä sellaiset seikat kuten vakuutusyhtiön tulos ja vakavaraisuus sekä yhtiön onnistuminen sijoitustoiminnassaan. Yleensä asiakashyvitykset maksetaan vuosittain. Asiakashyvityksestä saatetaan käyttää myös muita nimityksiä kuten lisäkorko.

2.3.2 Sijoitussidonnainen kapitalisaatiosopimus

Sijoitussidonnaisessa kapitalisaatiosopimuksessa vakuutusyhtiö hankkii sijoittajan maksuista kertyneillä varoilla niitä sijoituskohteita, joiden arvonkehitykseen sijoittaja itse on valinnut säästönsä kehityksen sidottavaksi. Sijoittaja voi myös vaihtaa sijoituskohteita sopimuksen voimassa ollessa. Kapitalisaatiosopimuksen säästön määrä lisääntyy tai vähenee sillä perusteella, miten sijoitusten arvo kehittyy. Mahdollisia sijoituskohteita ovat muun muassa sijoitusrahastot, rahastokorit, osakkeet, talletukset ja indeksilainat.

Sijoitussidonnaiset kapitalisaatiosopimukset eivät yleensä ole pääomaturvattuja. Tästä syystä kapitalisaatiosopimuksen tuotto voi olla kokonaisuutena tarkastellen tappiollinen, jos sijoituskohteiden arvon kehitys on ollut sopimuksen voimassaoloaikana negatiivista.

2.3.3 Yhdistelmä laskuperustekorosta ja sijoitussidonnaisuudesta

Kapitalisaatiosopimuksen tuotto saattaa määräytyä laskuperustekoron ja sijoitusten arvonmuutosten yhdistelmänä. Kapitalisaatiosopimuksen laskuperusteista osaa hyvitetään tällöin laskuperustekorolla ja mahdollisella asiakashyvityksellä. Sijoitussidonnainen osa puolestaan kytketään sijoituskohteiden arvon kehitykseen.

3 Kapitalisaatiosopimuksen luonnehdinta verotuksessa

Verolainsäädännössä ei ole nimenomaisia säännöksiä kapitalisaatiosopimuksen verotuksesta. Tämän vuoksi kapitalisaatiosopimuksen verokohtelu tuloverotuksessa on ratkaistava tuloverolain (1535/1992, TVL) ja elinkeinotulon verottamisesta annetun lain (360/1968, EVL) yleisten säännösten ja periaatteiden perusteella. Samoin esimerkiksi kapitalisaatiosopimuksen käsittely perintö- ja lahjaverotuksessa ratkaistaan perintö- ja lahjaverolain (378/1940, PerVL) yleisten säännösten ja periaatteiden mukaisesti.

Kapitalisaatiosopimus on luonteeltaan henkivakuutuksen kaltainen sopimus. Tuloverolain 34 §:n 2 momentin mukaan henkivakuutuksena pidetään kuitenkin vain sellaista vakuutussopimusta, jossa on sovittu vakuutetusta ja edunsaajasta ja joka kuuluu vakuutusluokista annetussa laissa tarkoitettuihin henkivakuutusluokkiin 1–3. Kapitalisaatiosopimuksessa ei ole vakuutettua henkilöä ja edunsaajaa eikä kapitalisaatiosopimus myöskään kuulu vakuutusluokkiin 1–3. Kapitalisaatiosopimusta ei siten pidetä tuloverolakia sovellettaessa henkivakuutuksena.

Kapitalisaatiosopimus on vakuutusluokista annetun lain määritelmän mukaisesti vakuutusteknisiin laskelmiin perustuva sopimus pääoman takaisinmaksusta. Kapitalisaatiosopimuksen tehnyt henkilö maksaa vakuutusyhtiölle rahasuorituksen, jota vastaan hänelle muodostuu oikeus tietyin perustein määriteltävään rahasuoritukseen. Kapitalisaatiosopimus rinnastuu siten oikeudelliselta ja taloudelliselta luonteeltaan vakuutusyhtiön ja sijoittajan väliseen rahavelkaan/-saamiseen.

Samaan lopputulokseen on päädytty myös oikeuskäytännössä. Korkein hallinto-oikeus on julkaistussa ratkaisussaan KHO 22.3.2006 taltio 667 katsonut, että kapitalisaatiosopimus on luonteeltaan määräaikaiseen talletukseen verrattava sopimus. Lähimpänä vertailukohtana kapitalisaatiosopimukselle voidaan pitää indeksilainaa.

Kapitalisaatiosopimukseen ei liity sellaista vakuutusyhtiötä kuulematta luovutettavissa olevaa saamistodistusta, jonka hallinta ja esittäminen olisi sopimukseen perustuvien oikeuksien käyttämisen edellytys. Kapitalisaatiosopimus ei siten ole arvopaperi.

4 Kapitalisaatiosopimuksen tulolähde

Kapitalisaatiosopimus saattaa kuulua henkilökohtaisen toiminnan tai elinkeinotoiminnan tulolähteeseen. Kapitalisaatiosopimuksen tulolähde vaikuttaa muun muassa kapitalisaatiosopimuksen tuottojen jaksottamiseen ja kapitalisaatiosopimukseen tehdystä sijoituksesta syntyneen tappion vähentämiseen.

Luonnollisen henkilön harjoittama sijoitustoiminta kuuluu pääsääntöisesti henkilökohtaisen toiminnan tulolähteeseen. Esimerkiksi luonnollisen henkilön sijoitukset säästöhenkivakuutukseen kuuluvat aina henkilökohtaisen toiminnan tulolähteeseen. Poikkeus pääsääntöön on lähinnä elinkeinotoimintana pidettävä laajamittainen ja aktiivinen arvopaperikauppa. Luonnollisen henkilön kapitalisaatiosopimukseen tekemä sijoitus on edellä mainittu huomioon ottaen luonteeltaan passiivinen, pitkäaikainen ja elinkeinotoimintaan liittymätön sijoitus, joten se kuuluu aina henkilökohtaisen toiminnan tulolähteeseen.

Osakeyhtiön tai muun yhteisön tekemä kapitalisaatiosopimus kuuluu elinkeinotoiminnan tai henkilökohtaisen toiminnan tulolähteeseen. Kapitalisaatiosopimuksen tulolähde ja omaisuuslaji ratkaistaan samoilla kriteereillä kuin muidenkin sijoitusinstrumenttien. Elinkeinotoiminnan tulolähteeseen kuuluvana voidaan tyypillisesti pitää yhtiön elinkeinotoiminnan palveluksessa olevan henkilön palkkaus- ja eläkejärjestelyihin liittyvää kapitalisaatiosopimusta.

Elinkeinotoiminnan tulolähteeseen kuuluvaa kapitalisaatiosopimusta pidetään lähtökohtaisesti elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 9 §:ssä tarkoitettuna rahoitusomaisuutena.

5 Kapitalisaatiosopimuksen maksut

5.1 Tuloverolain mukainen verotus

Tuloverolain 29 §:n mukaan verovelvollisella on oikeus vähentää tuloistaan niiden hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneet menot (luonnolliset vähennykset). Pääomatulojen hankkimisesta ja säilyttämisestä aiheutuneet menot on lisäksi erikseen säädetty vähennyskelpoisiksi tuloverolain 54 §:ssä ja ansiotulojen hankkimisesta ja säilyttämisestä aiheutuneet menot tuloverolain 93–95 a §:ssä.

Menolla tarkoitetaan aineellisesta tai aineettomasta hyödykkeestä taikka palvelusta maksettua vastiketta. Kapitalisaatiosopimuksen maksussa ei ole kysymys tällaisesta suorituksesta, vaan maksu on luonteeltaan lähinnä sijoittamistarkoituksessa annettu rahalaina. Kapitalisaatiosopimuksen maksu ei siten ole edellä mainituissa tuloverolain säännöksissä tarkoitettu verotuksessa vähennyskelpoinen meno. Kun kapitalisaatiosopimuksen maksuja ei ole myöskään erikseen säädetty vähennyskelpoiseksi, maksut ovat verotuksessa vähennyskelvottomia.

5.2 Elinkeinotulon verotus

Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 7 §:n mukaan elinkeinotulosta vähennyskelpoisia ovat elinkeinotoiminnassa tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneet menot ja menetykset. Edellä on todettu, että kapitalisaatiosopimuksen maksu ei ole meno, vaan saamisoikeuden synnyttävä sijoitus. Maksua suoritettaessa ei siten synny vähennyskelpoista menoa.

Kapitalisaatiosopimukseen tehdystä sijoituksesta johtuva lopullinen tappio voi sen sijaan olla sijoituksen erääntyessä tai kapitalisaatiosopimus takaisinostettaessa elinkeinotulon verotuksessa vähennyskelpoinen menetys elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 17 §:n 2 kohdassa säädetyin edellytyksin. Tätä asiaa on käsitelty yksityiskohtaisemmin jäljempänä kohdassa 7.2.

5.3 Lahjaverotus

Perintö- ja lahjaverolain 18 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan lahjaveroa on suoritettava, kun omaisuus lahjana siirtyy toiselle, jos lahjanantaja tai lahjansaaja asui lahjoitushetkellä Suomessa. Kapitalisaatiosopimuksen omistaja saa siten veronalaisen lahjan, jos joku muu henkilö maksaa vastikkeetta hänen kapitalisaatiosopimuksensa maksuja. Veronalainen lahja on tällaisessa tilanteessa saatu vallintaan maksuhetkellä. Lahjan arvo on maksun määrä.

Kapitalisaatiosopimuksessa ei ole erillistä edunsaajaa. Tämän vuoksi kapitalisaatiosopimuksen osalta ei ole mahdollista toteuttaa säästöhenkivakuutuksissa varsin tyypillistä järjestelyä, jossa vakuutuksenottaja ja edunsaaja ovat eri henkilöitä, jolloin edunsaaja saa veronalaisen lahjan vasta silloin, kun vakuutusyhtiö maksaa hänelle henkivakuutuksen säästön.

Työnantajan maksamat palkansaajan omistaman kapitalisaatiosopimuksen maksut ovat työsuhteen perusteella saatua vastiketta, joten niitä verotetaan palkkatulona. Työnantajan ottamaa kapitalisaatiosopimusta on käsitelty yksityiskohtaisesti jäljempänä kohdassa 10.

6 Kapitalisaatiosopimuksen tuoton verotus

6.1 Tuoton veronalaisuus

6.1.1 Tuloverolain mukainen verotus

Tuloverolain 32 §:n mukaan veronalaista pääomatuloa on omaisuuden tuotto, omaisuuden luovutuksesta saatu voitto ja muu sellainen tulo, jota varallisuuden voidaan katsoa kerryttäneen. Kapitalisaatiosopimukseen tehdystä sijoituksesta saatu tulo on varallisuuden kerryttämää tuloa, joten sitä pidetään luonnollisen henkilön verotuksessa pääomatulona.

Osakeyhtiön ja muun yhteisön henkilökohtaisen toiminnan tulolähteeseen kuuluvan kapitalisaatiosopimuksen tuotto on tuloverolain 29 §:n 2 momentin perusteella mainitun toiminnan tulolähteen tuloa.

Kapitalisaatiosopimus ei ole arvopaperi tai muutakaan sellaista omaisuutta, josta saatua tuloa määritettäessä sovellettaisiin luovutusvoiton verotusta koskevia säännöksiä. Kapitalisaatiosopimuksesta saatua tuloa määritettäessä ei siten sovelleta tuloverolain 46 §:n 1 momentissa tarkoitettua hankintameno-olettamaa. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu KHO 2017:195 muutti perintö- ja lahjaverotuksen vaikutusta kapitalisaatiosopimuksesta saadun suorituksen tuloverotukseen. Ratkaisu ei kuitenkaan muuta kapitalisaatiosopimuksen luonnetta verotuksessa.

6.1.2 Elinkeinotulon verotus

Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 4 §:n mukaan veronalaisia elinkeinotuloja ovat elinkeinotoiminnassa rahana tai rahanarvoisena etuutena saadut tulot. Saman lain 5 §:n mukaan edellä 4 §:ssä tarkoitettuja veronalaisia elinkeinotuloja ovat muun ohessa elinkeinoon kuuluvan omaisuuden tuottamat korot ja muut tulot sekä rahoitusomaisuudesta saadut voitot. Elinkeinotoiminnan tulolähteeseen kuuluvan kapitalisaatiosopimuksen tuotto on edellä mainituin perustein veronalaista elinkeinotuloa.

6.2 Varojen sijoituskohteiden tuoton käsittely

Vakuutusyhtiö omistaa arvopaperit ja muut sijoituskohteet, joihin kapitalisaatiosopimuksen maksuista kertyneet varat on sijoitettu. Kapitalisaatiosopimuksen tehneellä henkilöllä (sijoittajalla) on ainoastaan sopimukseen perustuva saamisoikeus vakuutusyhtiöltä. Kapitalisaatiosopimuksen varojen sijoittamisesta välittömästi kertynyt tuotto (esimerkiksi osinko, korko tai luovutusvoitto) ei siten ole sijoittajan veronalaista tuloa, vaan sijoituskohteet omistavan vakuutusyhtiön tuloa.

Vakuutusyhtiö saattaa periä kapitalisaatiosopimukseen sijoitettujen varojen hallinnoimisesta maksuja. Erilaisia hallinnointipalkkioita saatetaan periä myös kapitalisaatiosopimuksen varojen sijoituskohteista. Esimerkiksi rahastoyhtiö saattaa periä sijoitusrahastoon sijoitetuista kapitalisaatiosopimuksen varoista erilaisia hallinnointipalkkioita. Tällaiset maksut vähennetään kapitalisaatiosopimuksen varoista, minkä vuoksi ne vähentävät kapitalisaatiosopimuksen arvoa. Tämän myötä ne myös vähentävät sijoittajan kapitalisaatiosopimuksesta saaman veronalaisen tulon määrää. Palkkioita ei voi vähentää sijoittajan muista tuloista.

Kapitalisaatiosopimuksen tehneellä henkilöllä (sijoittajalla) voi olla sijoitussidonnaisessa kapitalisaatiosopimuksessa määräysvalta siihen, mihin kohteisiin vakuutusyhtiö sijoittaa tämän kapitalisaatiosopimukseen sijoittamat varat. Sijoittajalla voi olla myös oikeus määrätä vakuutusyhtiö vaihtamaan varojen sijoituskohteita. Keskusverolautakunta on ennakkoratkaisussaan KVL 34/2011 ottanut kantaa sijoituskohteiden allokaation muutoksiin seuraavasti:

KVL 34/2011: A aikoi solmia vakuutusyhtiön kanssa vakuutussopimus- lainsäädännön mukaisen säästöhenkivakuutuksen tai kapitalisaatiosopimuksen, joissa vakuutusyhtiölle maksettu vakuutusmaksu oli mahdollista sijoittaa eri sijoituskohteisiin. Sijoituskohteiden omistusoikeus kuului vakuutusyhtiölle. Vakuutusyhtiöllä oli oikeus luovuttaa sijoituskohteita ja sijoittaa varat toiseen kohteeseen. Sopimusehdoissa oli myös mahdollista määrätä, että A:lla oli oikeus itsenäisesti päättää sijoituskohteiden luovutuksista ja sijoituksista sopimuksen voimassaoloaikana. Kun vakuutusyhtiö luovutti vakuutussopimuksen voimassaoloaikana vakuutukseen tai kapitalisaatiosopimukseen liitettyjä kohteita, tätä ei pidetty A:n verotuksessa luovutuksena. Hänelle ei syntynyt luovutuksesta veronalaista tuloa tai vähennyskelpoista tappiota, vaikka hän saisi itsenäisesti päättää sijoituskohteista.

Ennakkoratkaisu vuosille 2011 ja 2012.

Tuloverolaki 29 §, 45 § ja 50 §

Sijoituskohteiden vaihdot saman kapitalisaatiosopimuksen sisällä eivät keskusverolautakunnan ratkaisun KVL 34/2011 perusteella aiheuta sijoittajalle veroseuraamuksia. Tulkintaa sovelletaan sekä henkilökohtaisen toiminnan että elinkeinotoiminnan tulolähteessä.

Kapitalisaatiosopimuksen sisällä tapahtuvasta varojen sijoituskohteiden vaihdosta voi sinänsä aiheutua luovutustappioita ja menoja. Koska kapitalisaatiosopimuksen sijoituskohteet ovat vakuutusyhtiön omistuksessa, sijoituskohteiden vaihdosta johtuvia luovutustappioita ja menoja ei voi vähentää sijoittajan verotuksessa. Tällaiset luovutustappiot ja menot vähennetään kapitalisaatiosopimuksen varoista ja ne pienentävät siten kapitalisaatiosopimuksen arvoa. Tämän myötä ne myös vähentävät sitä veronalaista tuloa, jonka sijoittaja saa, kun vakuutusyhtiö maksaa hänelle suorituksia kapitalisaatiosopimuksesta.

Kapitalisaatiosopimuksen erääntymiseen ja takaisinostoon liittyviä nostopalkkioita on käsitelty jäljempänä kohdassa 6.4.

Vakuutusyhtiö saattaa lainata kapitalisaatiosopimukseen liitetyt osakkeet kolmannelle osapuolelle. Lainauksesta ja sen myötä vakuutusyhtiöön kertyvästä tulosta ei muodostu kapitalisaatiosopimukseen sijoittaneelle henkilölle verotettavaa tuloa. Sijoittajalle muodostuu veronalaista tuloa vasta, kun kapitalisaatiosopimuksesta nostetaan pääomaa (KVL 2016/52).

6.3 Veronalaisen tulon määrittäminen

Vakuutusyhtiö maksaa kapitalisaatiosopimuksen sijoitetut varat ja niille kertyneen tuoton sijoittajalle sopimuksen erääntyessä tai sen takaisinoston yhteydessä. Sijoittajalle maksetuissa suorituksissa on kysymys osittain sijoitetun pääoman palautuksesta ja osittain pääomalle kertyneen tuoton maksamisesta. Pääoman palauttamista on sijoittajan maksamia kapitalisaatiosopimuksen maksuja vastaava osuus hänelle maksetusta määrästä. Loppuosa maksetusta määrästä on sijoitukselle kertynyttä tuottoa.

Kapitalisaatiosopimukseen tehdystä sijoituksesta saatu tuotto muodostuu viime kädessä kaikkien sijoittajan vakuutusyhtiöltä saamien suoritusten ja kaikkien tämän vakuutusyhtiölle maksamien maksujen välisenä erotuksena. Jos sijoittajan vakuutusyhtiöltä saamat suoritukset ovat suuremmat kuin tämän vakuutusyhtiölle maksamat maksut, kapitalisaatiosopimukseen tehty sijoitus on voitollinen. Vastaavasti maksujen ollessa vakuutusyhtiöltä saatujen suoritusten yhteismäärää suurempi kapitalisaatiosopimus on tappiollinen.

Kapitalisaatiosopimuksesta saadun veronalaisen kokonaistulon yhteismäärä on edellä selostetulla tavalla määritetty kapitalisaatiosopimuksesta saatu tuotto. Kapitalisaatiosopimukseen tehdystä sijoituksesta saadun veronalaisen tulon yhteismäärä lasketaan siten vähentämällä sopimuksen perusteella saaduista suorituksista sopimuksen perusteella maksetut maksut. Kapitalisaatiosopimuksen maksut huomioidaan tällä tavoin veronalaista tuloa laskettaessa, vaikka maksut eivät ole erikseen verotuksessa vähennyskelpoisia. Veronalainen tulo määritetään siis vastaavien periaatteiden mukaisesti kuin tuloverolain 35 §:ssä tarkoitettu henkivakuutuksen tuotto.

Kapitalisaatiosopimuksen omistajanvaihdoksen vaikutusta veronalaisen tulon määrittämiseen käsitellään jäljempänä kohdassa 11.

6.4 Veronalaisen tulon jaksottaminen

6.4.1 Tuloverolain mukainen verotus

Veronalaisen tulon jaksottamisesta tuloverolain mukaisessa verotuksessa säädetään tuloverolain 110 §:ssä. Lainkohdan 1 momentin mukaan tulo katsotaan sen verovuoden tuloksi, jona se on nostettu, merkitty verovelvollisen tilille tai muutoin saatu vallintaan. Tuloverolaissa ei ole erityissäännöksiä kapitalisaatiosopimukseen perustuvan veronalaisen tulon jaksottamisesta, joten kyseinen tulo jaksotetaan mainitun lainkohdan mukaisesti.

Luonnollinen henkilö saa lähtökohtaisesti kapitalisaatiosopimukseen perustuvan tulon tuloverolain 110 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla vallintaansa siinä vaiheessa, kun vakuusyhtiö maksaa hänelle kapitalisaatiosopimukseen perustuvia suorituksia. Tämä tapahtuu pääsääntöisesti kapitalisaatiosopimuksen erääntyessä sopimuksen voimassaolon päättyessä. Tällöin määritetään veronalaisen tulon määrä edellä kohdassa 6.3 selostetulla tavalla.

Kapitalisaatiosopimukseen sijoitettuja varoja voidaan nostaa myös ennen sopimuksen päättymistä (kapitalisaatiosopimuksen takaisinosto). Verotettavan tulon määrä määritetään tällöin vastaavalla tavalla kuin sopimuksen erääntyessä. Vakuutusyhtiö saattaa periä ennenaikaisen takaisinoston yhteydessä erityisen nostopalkkion, joka vähentää veronalaisen tulon määrää.

Takaisinoston kohteena voi olla osa kapitalisaatiosopimuksen säästöstä, jolloin kapitalisaatiosopimus jää noston jälkeen voimaan. Toimenpiteestä voidaan käyttää nimitystä osittainen takaisinosto. Vakuutusyhtiö saattaa periä osittaisen takaisinoston yhteydessä erityisen nostopalkkion, joka vähentää veronalaisen tulon määrää.

Tuloverolaissa ei ole erityissäännöksiä kapitalisaatiosopimuksen varojen osittaisen takaisinoston verotuksesta. Takaisinoston verokohtelua ei ole säännelty myöskään henkivakuutusten osalta. Verohallinto on vakiintuneesti katsonut säästöhenkivakuutusten osalta, että osittaisen takaisinoston voidaan katsoa kohdistuvan ensisijaisesti maksettuihin maksuihin ja vasta niiden ylittävältä osin vakuutuksen tuottoon. Vaihtoehtoisesti henkivakuutuksesta on voitu nostaa sijoitettua pääomaa ja sille kertynyttä tuottoa sijoitetun pääoman ja tuoton suhteessa. Verohallinnon kantaa on vakiintuneesti noudatettu verotuskäytännössä

Verohallinto katsoo, että kapitalisaatiosopimuksen osittaiseen takaisinostoon voidaan soveltaa luonnollisen henkilön tuloverotuksessa vastaavaa jaksottamista kuin säästöhenkivakuutuksen osittaiseen takaisinostoon. Vakuutusyhtiön sijoittajalle maksama suoritus voidaan siten katsoa sijoitetun pääoman palautukseksi siltä osin kuin kyseinen suoritus (yhdessä mahdollisten vakuutusyhtiön sijoittajalle aikaisemmin maksamien pääoman palautusten kanssa) ei ylitä sijoittajan maksamien vakuutusmaksujen määrää. Maksujen ylittävä osuus suorituksesta on veronalaista sijoituksen tuottoa.

Vaihtoehtoisesti sijoittajalle maksettu suoritus voidaan katsoa osittain pääoman palautukseksi ja osittain sijoitetulle pääomalle kertyneeksi tuotoksi sijoitetun pääoman ja sille kertyneen tuoton suhteessa, jos vakuutusyhtiö ja sijoittaja ovat sopineet tällaisesta nostotavasta.

Kirjanpitovelvollisen henkilön tekemän henkilökohtaiseen tulolähteen kuuluvan kapitalisaatiosopimuksen tuotto jaksotetaan edellä mainitusta pääsäännöstä poiketen tuloverolain 116 §:n mukaisesti. Kyseisen lainkohdan 1 momentin mukaan tulo, joka on saatu toiminnasta, josta verovelvollinen on kirjanpitovelvollinen, jaksotetaan elinkeinotulon verottamisesta annetun lain mukaan. Säännös soveltuu osakeyhtiön ja muun yhteisön tekemään kapitalisaatiosopimukseen, joka kuuluu yhteisön henkilökohtaisen toiminnan tulolähteeseen. Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain mukaista jaksottamista on käsitelty seuraavassa kohdassa.

6.4.2 Elinkeinotulon verotus

Elinkeinotulon verottamisesta annetussa laissa ei ole erityissäännöksiä kapitalisaatiosopimukseen perustuvan tulon jaksottamisesta. Tulo jaksotetaan siten mainitun lain 19 §:n yleissäännöksen mukaisesti. Kyseisen lainkohdan 1 momentin mukaan tulo on sen verovuoden tuottoa, jonka aikana se on saatu rahana, saamisena tai muuna rahanarvoisena etuutena.

Kirjanpitolautakunta on lausunnossaan KILA 1754/2005 katsonut, että laskuperustekorko ja mahdollinen asiakashyvitys tulee esittää kirjanpitolain (1336/1997) 3 luvun 3 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitetulla tavalla suoriteperusteisesti tilikausittain tuloslaskelmassa sijoitus- ja rahoitustoiminnan korkotuottona. Kirjanpitolautakunta on samassa lausunnossaan katsonut, että sijoitussidonnaisen kapitalisaatiosopimuksen tuotot tuloutetaan sijoitus- ja rahoitustoiminnan tuottona sitä mukaa, kun vakuutusyhtiö on lopullisesti sitoutunut niiden suorittamiseen. Muu mahdollinen tuotto tai kulu kirjataan siinä vaiheessa, kun sijoitus päättyy.

Laskuperustekorkoiselle kapitalisaatiosopimukselle maksetaan vuosittain ennalta sovittu tuotto, joka muodostuu laskuperustekorosta ja mahdollisesta asiakashyvityksestä. Vuotuinen tuotto pääomitetaan osaksi kapitalisaatiosopimuksen varoja. Vakuutusyhtiölle syntyy tämän myötä sitova velvoite sovitun määräisen tuoton maksamiseen ja sijoittajalle vastaavan suuruinen saamisoikeus vakuutusyhtiötä kohtaan. Kysymys on siten käytännössä pääomitetusta korosta.

Laskuperustekorko ja mahdollinen asiakashyvitys ovat edellä mainituin perustein elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 19 §:ssä tarkoitetulla tavalla suoriteperusteisesti sen vuoden tuloa, jolta ne kertyvät.

Sijoitussidonnaisen kapitalisaatiosopimuksen tuotto riippuu sijoituskohteiden arvon kehityksestä. Tuotot eivät ole vakuutusyhtiön takaamia. Sijoitettua pääomaa ei myöskään ole turvattu, minkä vuoksi sijoituskohteiden arvon alentuminen voi johtaa siihen, että sijoittaja menettää osittain tai kokonaan kapitalisaatiosopimukseen sijoittamansa varat. Vakuutusyhtiön kulloinenkin takaisinmaksuvelvoite ja sijoittajan vastaavan saamisoikeuden arvo vaihtelevat siten jatkuvasti sopimuksen erääntymiseen tai takaisinostoon asti. Kapitalisaatiosopimukseen perustuvan saamisen arvo voi esimerkiksi sijoituksen alkuaikoina ylittää sijoitetun pääoman määrän, mutta alentua myöhemmin tätä vähäisemmäksi.

Sijoitussidonnaiseen kapitalisaatiosopimukseen tehdyn sijoituksen arvonnousu ei edellä mainittu huomioon ottaen muodosta veronalaista tuloa silloin, kun sijoitettua pääomaa tai sen tuottoa ei ole sijoitusaikana mitenkään turvattu. Tulo realisoituu siten siinä vaiheessa, kun vakuutusyhtiö maksaa sijoittajalle kapitalisaatiosopimukseen perustuvan suorituksen tai sijoittajalle syntyy sitova saamisoikeus vakuutusyhtiötä kohtaan. Tyypillisesti tämä tapahtuu sopimuksen erääntyessä tai takaisinoston yhteydessä.

Kapitalisaatiosopimukseen sijoitettuja varoja voidaan takaisinostaa myös ennen sopimuksen päättymistä. Verotettavan tulon määrä määritetään tällöin vastaavalla tavalla kuin sopimuksen erääntyessä. Vakuutusyhtiö saattaa periä ennenaikaisen takaisinoston yhteydessä erityisen nostopalkkion, joka vähentää veronalaisen tulon määrää.

Sijoitussidonnaisen kapitalisaatiosopimuksen osittaisen takaisinoston yhteydessä voidaan osakeyhtiöiden ja muiden yhteisöjen verotuksessa soveltaa vastaavaa tulkintaa kuin luonnollisten henkilöiden tuloverotuksessa (katso kohta 6.4.1 edellä). Vakuutusyhtiön sijoittajalle maksama suoritus voidaan siten katsoa sijoitetun pääoman palautukseksi vakuutusmaksujen yhteenlaskettuun määrään saakka ja tuotoksi siltä osin kuin maksettu määrä ylittää maksujen määrän.

Laskuperustekorkoisen kapitalisaatiosopimuksen pääomaa ei välttämättä ole turvattu silloin, kun sopimuksen tuotto määräytyy laskuperustekoron ja sijoitusten arvonmuutosten yhteisvaikutuksesta. Tällöin on mahdollista, että kapitalisaatiosopimuksen tuotto on sitovasti ansaittu, mutta sijoitetun pääoman osalta sijoittajan saamisen määrä vakuutusyhtiöltä on epävarma.

Kirjanpitolautakunta on lausunnossaan KILA 1836/2009 katsonut, että pääomaturvaamattomalle kapitalisaatiosopimukselle maksettua tuottoa voidaan käsitellä kirjanpidollisesti tuottona siinäkin tapauksessa, että se jää pääoman arvon alenemista pienemmäksi. Tällainen tuotto tulee kirjata tilikausittain suoriteperusteisesti tuloslaskelman rahoitustuottojen alaerään "Tuotot muista pysyvien vastaavien sijoituksista".

Pääomaturvaamattoman laskuperustekorkoisen sopimuksen tuotto tuloutetaan verotuksessa suoriteperusteen mukaan vuosittain myös silloin, kun pääoman arvo on alentunut. Tämä voi johtaa tilanteeseen, että sijoittajalle syntyy kapitalisaatiosopimuksen voimassaoloaikana veronalaista tuloa samaan aikaan, kun sopimuksen tehdyn pääomasijoituksen arvo alenee. Sijoituksen arvonalentuminen on tällaisessa tilanteessa mahdollista vähentää verotuksessa vasta silloin, kun kapitalisaatiosopimus erääntyy tai sopimus on kokonaisuudessaan takaisinostettu (katso kohta 7.2 jäljempänä).

7 Kapitalisaatiosopimuksesta aiheutunut tappio

7.1 Tuloverolain mukainen verotus

Sijoitussidonnainen kapitalisaatiosopimus voi olla kokonaisuutena tappiollinen, jos sijoituskohteiden arvo on alentunut sopimuksen voimassaoloaikana. Tällainen kapitalisaatiosopimuksesta johtuva tappio ei ole verotuksessa vähennyskelpoinen meno, vaan saamisen menetys (katso kohta 5 edellä).

Henkilökohtaisen toiminnan tulolähteessä vähennyskelpoisia ovat ainoastaan menot, eivät menetykset (TVL 29 §; vertaa kuitenkin KHO 2014:21). Kapitalisaatiosopimuksesta johtuva tappio on luonteeltaan saamisen menetys eikä sitä ole erikseen säädetty verotuksessa vähennyskelpoiseksi. Tappiota ei siten voida vähentää juoksevan tulon verotuksessa.

Kapitalisaatiosopimuksen maksujen maksamisessa rahalla taikka kapitalisaatiosopimuksen säästön tai muun suorituksen nostamisessa rahana ei ole kysymys omaisuuden luovutuksesta. Kapitalisaatiosopimuksesta johtuva tappio ei ole myöskään tuloverolain 50 §:n 3 momentissa tarkoitettu johdannaissopimuksesta aiheutunut tappio tai arvopaperin lopullinen arvonmenetys. Kapitalisaatiosopimuksesta johtuva tappio ei siten ole vähennyskelpoinen myöskään luovutustappioita koskevien säännösten mukaisesti.

Edellä mainituilta osin kapitalisaatiosopimuksen verokohtelu on yhdenmukainen verrattuna sijoitussidonnaisen henkivakuutuksen verokohteluun, jonka osalta keskusverolautakunta on ratkaisussaan KVL 110/1998 katsonut sijoituksesta johtuvan tappion verotuksessa vähennyskelvottomaksi.

Edellä mainittu koskee myös osakeyhtiön tai muun kirjanpitovelvollisen henkilökohtaisen toiminnan tulolähteeseen kuuluvaa kapitalisaatiosopimusta. Tällaisesta kapitalisaatiosopimuksesta aiheutunut tappio on siten verotuksessa vähennyskelvoton.

7.2 Elinkeinotulon verotus

Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 7 §:n mukaan elinkeinotulosta vähennyskelpoisia ovat menojen ohella myös menetykset. Saman lain 17 §:n mukaan edellä 7 §:ssä tarkoitettuja vähennyskelpoisia menetyksiä ovat tämän momentin 2 ja 3 kohdan osalta 16 §:ssä säädetyin poikkeuksin muun ohessa myyntisaamisten arvonalenemiset sekä muun rahoitusomaisuuden lopullisiksi todetut arvonalenemiset. Kapitalisaatiosopimukseen perustuva menetys on lainkohdassa tarkoitettu muun rahoitusomaisuuden lopulliseksi todettu arvonalentuminen.

Kapitalisaatiosopimukseen perustuvan saamisen arvonalentuminen on lopullinen siinä vaiheessa, kun sopimus erääntyy tai takaisinostetaan kokonaisuudessaan. Verotuksessa vähennyskelpoinen menetys syntyy siten joko sopimuksen erääntyessä tai tätä ennen tapahtuvassa koko sopimuksen takaisinostossa. Jos kapitalisaatiosopimus takaisinostetaan ainoastaan osittain ennen sopimuksen erääntymistä, menetystä ei voida vähentää vielä tässä vaiheessa, koska saamisen arvonalentuminen ei ole lopullinen. Sijoitussidonnaisen tai ei-pääomaturvatun laskuperustekorkoisen kapitalisaatiosopimuksen sijoitetun pääoman arvonalentumista ei siten voi vähentää sopimuksen voimassaoloaikana.

8 Omaisuuden siirto kapitalisaatiosopimukseen

8.1 Tuloverolain mukainen verotus

Kapitalisaatiosopimuksen maksut suoritetaan pääsääntöisesti rahana. Jos kapitalisaatiosopimukseen voidaan sijoittaa muuta omaisuutta, sijoituksessa on kysymys omaisuuden luovutuksesta, sillä kapitalisaatiosopimukseen sijoitettu omaisuus siirtyy vakuutusyhtiön omistukseen. Esimerkiksi kiinteistön tai arvopaperin sijoittamiseen sovelletaan siten luovutusvoiton verotusta koskevia säännöksiä. Vastaavasti omaisuuden luovutuksesta on kysymys myös silloin, jos vakuutusyhtiö palauttaa verovelvolliselle kapitalisaatiosopimukseen sijoitettua omaisuutta.

Edellä mainitusta pääsäännöstä voi olla tarpeen poiketa erityistapauksissa. Jos sijoittaja on esimerkiksi oikeutettu saamaan sijoittamansa omaisuuden takaisin ja hänellä säilyy siihen määräysvalta, saattaa olla aiheellista katsoa koko järjestely tehdyksi veronkiertämistarkoituksessa. Tällöin järjestely voidaan sivuuttaa verotusmenettelystä annetun lain (1558/1995) 28 §:n nojalla.

8.2 Elinkeinotulon verotus

Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 5 §:n 1 ja 5 kohtien mukaan veronalaisia elinkeinotuloja ovat muun ohessa vaihto-, sijoitus- ja käyttöomaisuudesta sekä muista elinkeinossa käytetyistä aineellisista ja aineettomista hyödykkeistä saadut luovutushinnat ja muut vastikkeet 6 §:n 1 momentin 1 kohdassa säädetyin poikkeuksin sekä rahoitusomaisuudesta saadut voitot. Saman lain 19 §:n 1 momentin mukaan tulo realisoituu muun ohessa silloin, kun se on saatu saamisena tai muuna rahanarvoisena etuutena.

Muutoin kuin rahana suoritetussa kapitalisaatiosopimuksen maksussa on kysymys omaisuuden luovutuksesta, joka synnyttää sijoittajalle saamisoikeuden vakuutusyhtiötä kohtaan. Kapitalisaatiosopimukseen sijoitetun omaisuuden luovutushinta on siten veronalaista elinkeinotoiminnan tuloa ja omaisuuden hankintameno vähennyskelpoista menoa elinkeinotulon verottamisesta annetussa laissa säädetyin poikkeuksin.

8.3 Varainsiirtoverotus

Kiinteistön ja arvopaperin luovutuksesta on varainsiirtoverolain (931/1996, VSVL) 4 ja 15 §:ien mukaan suoritettava varainsiirtoveroa. Kiinteistön ja arvopaperin sijoittamisessa kapitalisaatiosopimukseen on kysymys omistusoikeuden luovutuksesta, joten vakuutusyhtiön on suoritettava niistä varainsiirtoveroa. Vastaavasti sijoittajan on suoritettava varainsiirtoveroa vakuutusyhtiön siirtäessä hänelle kiinteistön tai arvopaperin omistusoikeuden. Varainsiirtoveron määrä on arvopaperista 1,6 prosenttia tai 2 prosenttia ja kiinteistöstä 4 prosenttia (VSVL 6.1 ja 20 §).

9 Kapitalisaatiosopimukseen kohdistuvat tulonhankkimismenot ja korot

9.1 Tuloverolain mukainen verotus

Tuloverolain 54 §:n 1 momentin mukaan verovelvollisella on oikeus vähentää pääomatuloistaan niiden hankkimisesta ja säilyttämisestä aiheutuneet menot. Myös kapitalisaatiosopimukseen kohdistuvat menot ovat säännöksen nojalla vähennyskelpoisia. Tällaisia menoja voivat olla esimerkiksi erilaiset asiantuntijapalkkiot.

Vakuutusyhtiölle suoritettu kapitalisaatiosopimuksen maksu ei ole kapitalisaatiosopimukseen kohdistuva meno, vaan pääomansijoitus (katso kohta 5.1 edellä). Vähennyskelpoista ei ole myöskään se osa maksusta, jolla katetaan vakuutusyhtiön perimiä palkkioita tai muita eriä.

Keskusverolautakunnan ratkaisussa KVL 2016/48 oli kysymys pitkäaikaissäästämisen ratkaisusta, joka toteutettiin kapitalisaatiosopimuksen (säästöosa) ja sairauskuluvakuutuksen (riskiosa) muodossa. Kapitalisaatiosopimuksen vakuussäästöä vähentäviä vakuutuksen riskiosan maksuja pidettiin elantomenoihin liittyvinä suorituksina. Riskiosan maksuja ei siten tullut vähentää vakuutussuorituksista laskettaessa vakuutustuotteen tuottoa, vaan riskiosan maksujen periminen rinnastettiin verotuksessa pääoman palauttamiseen. Riskiosan kuluja ei siten katsottu verotuksessa vähennyskelpoisiksi.

Tuloverolain 58 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan verovelvollisella on oikeus vähentää pääomatuloistaan velkojensa korot, jos velka kohdistuu veronalaisen tulon hankkimiseen. Kapitalisaatiosopimuksen tuotto on veronalaista pääomatuloa, joten myös kapitalisaatiosopimukseen tehdyn sijoituksen rahoittamiseksi otetun luoton korot ovat pääomatulosta vähennyskelpoisia. Pankin perimät nostopalkkiot ja muut vastaavat luotosta aiheutuneet kulut ovat vähennyskelpoisia tulonhankkimismenoja.

Osakeyhtiön tai muun yhteisön henkilökohtaisen toiminnan tulolähteeseen kuuluvaan kapitalisaatiosopimukseen kohdistuvat tulonhankkimismenot ja korot ovat mainitun toiminnan tulolähteen tulosta vähennyskelpoisia edellä mainittujen periaatteiden mukaisesti.

9.2 Elinkeinotulon verotus

Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 7 §:n mukaan elinkeinotulosta vähennyskelpoisia ovat elinkeinotoiminnassa tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneet menot ja menetykset. Säännös soveltuu myös kapitalisaatiosopimukseen kohdistuviin menoihin. Kapitalisaatiosopimukseen kohdistuvat tulonhankkimismenot ovat siten vähennyskelpoisia elinkeinotulon verotuksessa.

Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 18 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan elinkeinotulosta vähennyskelpoista on myös elinkeinotoiminnasta johtuneen velan korko. Kapitalisaatiosopimuksen tehdyn sijoituksen rahoittamiseksi otetun velan korko on lainkohdan perusteella elinkeinotulosta vähennyskelpoinen, ellei kyse ole EVL 18 a §:n perusteella vähennyskelvottomasta korkomenosta

10 Kapitalisaatiosopimus palkkaus- ja eläkejärjestelyissä

10.1 Erilaisia palkkaus- ja eläkejärjestelyjä

Työnantaja saattaa hyödyntää kapitalisaatiosopimusta palveluksessaan olevan palkansaajan kannustin- tai sitouttamisjärjestelyn taikka eläkejärjestelyn toteuttamisessa. Järjestelyn verokohteluun vaikuttaa olennaisesti se, onko kapitalisaatiosopimuksen omistusoikeus työnantajalla vai palkansaajalla. Jos kapitalisaatiosopimuksen maksuilla kuitenkin korvataan palkanmaksua, työnantajan maksut kapitalisaatiosopimukseen katsotaan työntekijän palkaksi riippumatta siitä, onko kapitalisaatiosopimus työnantajan vai työntekijän omistuksessa.

10.2 Palkansaajan verotus

10.2.1 Työnantajan omistama kapitalisaatiosopimus

Kapitalisaatiosopimusta hyödyntäen toteutettu kannustin- tai sitouttamisjärjestely taikka lisäeläkejärjestely saatetaan toteuttaa siten, että työnantaja ja vakuutusyhtiö tekevät keskenään kapitalisaatiosopimuksen eikä palkansaajasta missään vaiheessa tule sopimuksen osapuolta (kapitalisaatiosopimukseen perustuvat oikeudet ovat koko ajan työnantajan omistuksessa). Kapitalisaatiosopimukseen perustuvat suoritukset kuten takaisinostoarvo maksetaan tällaisessa järjestelyssä työnantajalle. Työnantaja puolestaan maksaa vakuutusyhtiöltä saamansa varat edelleen palkansaajalle bonuksen, eläkkeen tai muun suorituksen muodossa.

Korkein hallinto-oikeus on ratkaisussaan KHO 22.3.2006 taltio 667 ottanut kantaa kapitalisaatiosopimusta hyödyntäen toteutettuun lisäeläkejärjestelyyn. Ratkaisun lyhennelmä kuuluu seuraavasti:

KHO 22.3.2006 taltio 667: Työnantaja aikoi toteuttaa toimitusjohtajalleen A:lle aikaisemmin lupaamansa lisäeläkejärjestelyn vakuutusyhtiön kanssa tehtävällä kapitalisaatiosopimuksella maksamalla vakuutusyhtiölle joko vakuutusteknisesti lasketun eläkkeen pääoma-arvon kerralla tai suorittamalla vuosittaisia maksuja. Työnantaja ei vähentänyt sopimuksen mukaisia maksuja verotuksessaan. Työnantaja antoi eläkkeen maksamisen vakuudeksi A:lle panttioikeuden kapitalisaatiosopimuksen mukaisiin varoihin. Nämä varat olivat työnantajan omaisuutta ja sen taseessa. A:n jäätyä eläkkeelle vakuutusyhtiö maksaisi työnantajalle pääomaa takaisin vuosittain A:n kalenterivuoden eläkettä vastaavan summan, jonka työnantaja maksaisi edelleen A:lle kuukausittain eläkkeenä.

Keskusverolautakunnan päätöksen mukaan työnantajan ja vakuutusyhtiön välinen kapitalisaatiosopimus oli luonteeltaan määräaikaiseen talletukseen verrattava sopimus. A ei ollut millään tavoin osallisena työnantajan ja vakuutusyhtiön välisessä kapitalisaatiosopimuksessa eikä hän saanut tämän sopimuksen perusteella valintaansa mitään rahanarvoista etuutta. Panttaussopimusta, joka solmittiin A:n ja työnantajan välillä, oli pidettävä vakuusjärjestelynä. Tästä ei katsottu syntyvän A:lle itsenäistä, rahanarvoista etuutta. A:lle ei katsottu syntyvän veronalaista etuutta silloin, kun työnantaja näissä olosuhteissa maksoi vakuutusyhtiölle kapitalisaatiosopimuksen mukaisia maksuja. Korkein hallinto-oikeus ei muuttanut Keskusverolautakunnan päätöstä.

Ennakkoratkaisu verovuodelle 2005.

Tuloverolaki 29 § 1 momentti 61 § 2 momentti ja 110 § 1 momentti

Ratkaisussa työnantaja oli tehnyt vakuutusyhtiön kanssa kapitalisaatiosopimuksen. Kapitalisaatiosopimus säilyi koko ajan työnantajan omistuksessa. Palkansaaja ei ollut millään tavoin osallisena kapitalisaatiosopimuksessa eikä hän saanut sopimuksen perusteella vallintaansa mitään rahanarvoista etuutta. Palkansaajalle ei katsottu syntyvän veronalaista etuutta silloin, kun työnantaja maksoi vakuutusyhtiölle kapitalisaatiosopimuksen maksuja.

Kapitalisaatiosopimusta käytettiin edellä mainitussa ratkaisussa lähinnä vakuustarkoituksessa ja varojen sijoituskohteena. Tällaisessa järjestelyssä on siten käytännössä kysymys tilanteesta, jossa työnantaja maksaa entiselle työntekijälle eläkettä omasta kassastaan tai pankkitililtään.

Keskusverolautakunta on ennakkoratkaisussaan KVL 28/2012 ottanut kantaa kapitalisaatiosopimuksen käyttöön palkitsemisjärjestelmän toteuttamisessa. Ratkaisun lyhennelmä on seuraavansisältöinen:

KVL 28/2012: X oli sopinut työnantajansa A-yhtiön kanssa palkitsemisohjelmasta, jossa X:llä oli oikeus saada vuosittain bonusta tiettyjen työnantajan hänelle asettamien tavoitteiden perusteella. Bonuksen ansaintajaksot olivat kalenterivuoden mittaisia. Seuraavan ansaintajakson tavoitteet asetettiin edellisen vuoden lopussa ja toteutuneen bonuksen tarkka määrä todettiin ansaintajakson jälkeisen vuoden alussa, jolloin kuluneelle ansaintajaksolle asetettujen tavoitteiden toteutuminen oli jo tiedossa.

Osa X:lle maksettavasta bonuksesta oli tarkoitus sijoittaa vakuutusluokista annetun lain 18 §:ssä määriteltyyn henkivakuutusluokkaan 6 kuuluvaan määräaikaiseen kapitalisaatiosopimukseen. X saattoi valita ne kohteet, joiden arvonkehitykseen kapitalisaatiosopimuksen arvo ja tuotto sidottiin.

X sai kapitalisaatiosopimuksen säästösumman vallintaansa kolmen vuoden sitouttamisjakson jälkeen, mikäli hän ei ollut irtisanoutunut työnantajansa palveluksesta. Sitouttamisjakson aikana kapitalisaatiosopimus oli joko työnantajan omistuksessa tai X:n omistuksessa pantattuna työnantajalle. X ei voinut kummassakaan tapauksessa saada kapitalisaatiosopimuksesta mitään varallisuusarvoisia suorituksia ennen sitouttamisjakson päättymistä.

A-yhtiön sijoittaessa bonuksen kapitalisaatiosopimukseen X:n ei katsottu saaneen varoja sillä tavoin vallintaansa, että hänelle olisi tällöin syntynyt veronalaista tuloa. X:lle katsottiin syntyvän veronalaista tuloa, kun hän sitouttamisjakson päätyttyä sai kapitalisaatiosopimuksen ehtojen perusteella määräytyneen säästösumman tuottoineen. X:n kapitalisaatiosopimuksen perusteella saama määrä oli kokonaisuudessaan hänen ansiotuloaan.

Ennakkoratkaisu vuosille 2012 ja 2013.

Tuloverolaki 61 § 1 ja 2 momentti ja 110 § 1 momentti

Lainvoimainen

Keskusverolautakunta katsoi ratkaisussa, että palkansaaja ei saanut vallintaansa veronalaista etua, kun hänen työnantajansa maksoi vakuutusyhtiölle sellaisen kapitalisaatiosopimuksen maksuja, jonka omistusoikeus oli työnantajalla. Ratkaisun lopputulos vastaa tältä osin korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun KHO 22.3.2006 taltio 667 mukaista tulkintaa.

Johtopäätöksenä edellä mainitusta oikeuskäytännöstä voidaan todeta, että palkansaaja ei saa vallintaansa veronalaista etua silloin, kun työnantaja maksaa vakuutusyhtiölle omistuksessaan olevan kapitalisaatiosopimuksen maksuja. Palkansaaja ei saa veronalaista etua myöskään silloin, kun vakuutusyhtiö maksaa työnantajalle kapitalisaatiosopimukseen perustuvia suorituksia. Vakuutusyhtiön työnantajalle maksamat kapitalisaatiosopimukseen perustuvat suoritukset ovat työnantajan veronalaista tuloa edellä kohdassa 6 selostetuilta osin.

Kapitalisaatiosopimukseen ei vakuutussopimuslain 4 a §:n viittaussäännöksen perusteella sovelleta edunsaajamääräystä koskevaa vakuutussopimuslain 47 §:n sääntelyä. Kapitalisaatiosopimuksessa ei siten voi olla edunsaaja tai muuta sellaista kolmatta henkilöä, jolla olisi sijoittajan sijaan oikeus kapitalisaatiosopimuksen varoihin. Työnantaja ja vakuutusyhtiö voivat tämän estämättä tehdä erillisen maksupalvelusopimuksen, jonka perusteella vakuutusyhtiö maksaa työnantajan omistamaan kapitalisaatiosopimukseen perustuvat suoritukset suoraan palkansaajalle. Kapitalisaatiosopimus säilyy tällaisesta sopimuksesta huolimatta työnantajan omistuksessa. Kapitalisaatiosopimuksen tuotto on maksupalvelusopimuksen estämättä työnantajan veronalaista tuloa edellä kohdassa 6 selostetuilta osin.

Palkansaaja saa työnantajan omistaman kapitalisaatiosopimuksen osalta veronalaista tuloa vasta siinä vaiheessa, kun työnantaja tai vakuutusyhtiö maksaa hänelle suorituksia tai hänelle muutoin syntyy vakuutusyhtiötä kohtaan oikeus kapitalisaatiosopimuksen varoihin. Työnantajan palkansaajalle työsuhteen aikana maksamat suoritukset ovat kokonaisuudessaan veronalaista palkkatuloa ja työsuhteen jälkeen maksetut suoritukset eläketuloa. Veronalaista palkkatuloa on niin ikään etu, jonka palkansaaja saa, jos työnantaja siirtää hänelle kapitalisaatiosopimuksen omistusoikeuden (katso tarkemmin kohta 11.4 jäljempänä).

Työnantajan maksama, työnantajan omistaman kapitalisaatiosopimuksen maksu voidaan edellä selostusta pääsäännöstä poiketen katsoa jo maksuhetkellä saaduksi palkaksi siinä tapauksessa, että maksun suorittamisella on korvattu palkanmaksua. Jos esimerkiksi työnantajan maksama korvaus maksetaan työntekijän aloitteesta työnantajan omistamaan kapitalisaatiosopimukseen, työntekijälle syntyy veronalaista tuloa silloin, kun työnantaja tekee maksuja kapitalisaatiosopimukseen. Tällaisessa tilanteessa työntekijä disponoi palkastaan siten, että hänen katsotaan saaneen tulon vallintaansa TVL 110 §:ssä tarkoitetulla tavalla.

Jos työnantajan maksut työnantajan omistuksessa olevaan kapitalisaatiosopimukseen on katsottu jo maksuhetkellä työntekijän palkaksi, verotuksessa kapitalisaatiosopimuksesta saatua tuloa verotetaan kuin työntekijän omistamasta kapitalisaatiosopimuksesta saatua tuloa. Jo palkkana verotettuja maksuja pidetään työntekijän kapitalisaatiosopimukseen tekemänä sijoituksena. Tällaisen pääoman palauttamista työntekijälle pidetään verotuksessa sijoitetun pääoman palautuksena, jota ei veroteta. Sen sijaan jo palkkana verotetuille kapitalisaatiosopimuksen maksuille saatu tuotto on työntekijän pääomatuloa.

On mahdollista, että työnantajan omistamaan kapitalisaatiosopimukseen on maksettu sekä palkkana verotettuja maksuja että sellaisia maksuja, joita ei ole katsottu maksuhetkellä työntekijän palkaksi. Tällöin kapitaliaatiosopimuksesta saatavat suoritukset jaetaan vakuutusmaksujen suhteessa käsiteltäväksi joko palkkana tai verovapaana sijoitetun pääoman palautuksena ja veronalaisena pääomatulona.

10.2.2 Palkansaajan omistuksessa oleva kapitalisaatiosopimus

Kapitalisaatiosopimusta apuna käyttäen toteutettu kannustin- tai sitouttamisjärjestely taikka lisäeläkejärjestely voidaan toteuttaa siten, että palkansaaja tulee kapitalisaatiosopimuksen osapuoleksi (kapitalisaatiosopimukseen perustuvat oikeudet ovat palkansaajan omistuksessa). Palkansaaja käyttää tällaisessa tilanteessa määräysvaltaa sopimukseen ja vakuutusyhtiö maksaa sopimukseen perustuvat suoritukset kuten takaisinostoarvon palkansaajalle. Tällaisessa järjestelyssä ei ole kysymys työnantajan palkansaajalle maksamasta eläkkeestä. Järjestelyn verokohtelua on siten arvioitava eri perustein kuin korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisussa KHO 22.3.2006 taltio 667.

Jos kapitalisaatiosopimukseen perustuvat oikeudet ovat palkansaajan omistuksessa, hänen katsotaan saavan kapitalisaatiosopimuksen maksun suuruisen veronalaisen edun vallintaansa siinä vaiheessa, kun hänen työnantajansa suorittaa vakuutusyhtiölle maksun. Kun vakuutusyhtiö aikanaan maksaa palkansaajalle kapitalisaatiosopimukseen perustuvia suorituksia, vakuutusyhtiön maksaman suorituksen ja aikaisemmin palkansaajan veronalaiseksi palkaksi katsotun määrän välinen erotus (kapitalisaatiosopimuksen tuotto) on hänen veronalaista pääomatuloaan. Järjestelyn verotuksellinen lopputulos on vastaa siten tuloverolain 68 §:ssä tarkoitetun työnantajan ottaman säästöhenkivakuutuksen verokohtelua.

Poikkeus edellä selostetusta on tilanne, jossa järjestelyyn liittyy (1) purkava ehto, jonka perusteella palkansaaja voi menettää kapitalisaatiosopimuksen säästön, (2) kapitalisaatiosopimukseen perustuvien oikeuksien luovutuskielto ja (3) säästön panttaus työnantajalle. Jos kaikki edellä selvitetyt edellytykset täyttyvät samanaikaisesta, palkansaaja ei saa ratkaisun KVL 28/2012 perusteella veronalaista tuloa vielä siinä vaiheessa, kun työnantaja maksaa kapitalisaatiosopimuksen maksuja.

Työnantajan maksamien kapitalisaatiosopimuksen maksujen ja niille kertyneen tuoton arvo (kapitalisaatiosopimuksen takaisinostoarvo) on viimeksi mainitut rajoitukset sisältävässä järjestelyssä palkansaajan veronalaista ansiotuloa vasta sillä hetkellä, kun jokin näistä rajoituksista päättyy. Palkansaajan saama ansiotulo on palkkatuloa, minkä vuoksi työnantajan on toimitettava takaisinostoarvosta ennakonpidätys (mukaan lukien vakuutetun sairausvakuutusmaksu) ja maksettava siitä työnantajan sairausvakuutusmaksu rajoituksen päättymishetkellä.

Edellä mainittua sovelletaan palkansaajan omistukseen tulevaan kapitalisaatiosopimukseen riippumatta siitä, missä tarkoituksessa sopimus on tehty. Esimerkiksi kapitalisaatiosopimuksen avulla toteutetussa eläkejärjestelyssä sopimuksen takaisinostoarvo on palkansaajan veronalaista palkkatuloa siinä vaiheessa, kun jokin rajoituksista päättyy.

Kapitalisaatiosopimusta ei pidetä tuloverolain 68 §:ssä tarkoitettuna työnantajan ottamana vapaaehtoisena yksilöllisenä eläkevakuutuksena, jossa palkansaaja on edunsaajan asemassa. Mahdolliset kapitalisaatiosopimukseen sopimusehtoihin sisältyvät määräykset suorittaa säästö erissä tai muut säästön nostamista koskevat rajoitukset eivät siten estä edellä mainitussa tilanteessa takaisinostoarvon lukemista veronalaiseksi tuloksi.

10.3 Työnantajan vähennysoikeus

Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 8 §:n 1 momentin 4 kohdan perusteella elinkeinotulosta vähennyskelpoisia menoja ovat muun ohessa elinkeinotoiminnassa työskennelleiden henkilöiden palkat ja eläkkeet sekä työntekijöiden eläke-, sairauskorvaus-, työkyvyttömyyskorvaus- tai muiden niiden kaltaisten oikeuksien ja etujen järjestämisestä johtuvat vakuutus- ja muut sellaiset maksut. Työnantajan ottaman henkivakuutuksen maksujen vähennyskelpoisuutta on kuitenkin rajoitettu saman pykälän 2 ja 3 momenteissa.

Kapitalisaatiosopimusta ei pidetä verotuksessa henkivakuutuksena, joten kapitalisaatiosopimuksen maksuihin ei sovelleta henkivakuutusmaksujen vähennyskelpoisuutta rajoittavia erityissäännöksiä.

Keskusverolautakunta on ottanut ennakkoratkaisussaan KVL 29/2012 kantaa kapitalisaatiosopimukseen maksetun palkan jaksottamiseen. Ratkaisun lyhennelmä kuuluu seuraavasti:

KVL 29/2012: Yhtiö oli sopinut palveluksessaan olevan X:n kanssa palkitsemisohjelmasta, jossa X:llä oli oikeus saada vuosittain bonusta tiettyjen työnantajan hänelle asettamien tavoitteiden perusteella. Bonuksen ansaintajaksot olivat kalenterivuoden mittaisia. Seuraavan ansaintajakson tavoitteet asetettiin edellisen vuoden lopussa ja toteutuneen bonuksen tarkka määrä todettiin ansaintajakson jälkeisen vuoden alussa, jolloin kuluneelle ansaintajaksolle asetettujen tavoitteiden toteutuminen oli jo tiedossa.

A-yhtiön oli tarkoitus sijoittaa osa X:lle maksettavasta bonuksesta vakuutusluokista annetun lain 18 §:ssä määriteltyyn henkivakuutusluokkaan 6 kuuluvaan määräaikaiseen kapitalisaatiosopimukseen. X sai kapitalisaatiosopimuksen säästösumman vallintaansa kolmen vuoden sitouttamisjakson jälkeen, mikäli hän ei ollut irtisanoutunut työnantajansa palveluksesta. Sitouttamisjakson aikana kapitalisaatiosopimus oli joko työnantajan omistuksessa tai X:n omistuksessa pantattuna työnantajalle.

Koska suoritettavan bonuksen perusteet määräytyivät ansaintajakson perusteella ja A-yhtiölle oli ansaintajakson päättyessä syntynyt velvoite bonuksen suorittamiseen, oli bonus A-yhtiön verotuksessa vähennyskelpoinen ansaintajakson päättymisvuoden kuluna. Vähennyskelpoisen menon määrä oli bonusjärjestelmän ehtojen mukaan ansaintavuonna määräytynyt bonus eivätkä kapitalisaatiosopimuksen mahdolliset arvonmuutokset vaikuttaneet bonusjärjestelmästä aiheutuneen palkkamenon määrään. Ennakkoratkaisu vuosille 2012 ja 2013.

Laki elinkeinotulon verottamisesta 8 § 1 momentti 4 kohta ja 22 §

Ratkaisun perusteella kannustin- tai sitouttamisjärjestelystä syntyneet palkkamenot katsotaan suoriteperusteen mukaisesti sen vuoden vähennyskelpoiseksi menoksi, jona kyseisten menojen suorittamisvelvollisuus on syntynyt myös silloin, kun palkansaajan ansaitsema palkkio sijoitetaan kapitalisaatiosopimukseen. Menon jaksottamisen kannalta ei ole merkitystä, onko kapitalisaatiosopimus työnantajan vai palkansaajan omistuksessa.

Vähennyskelpoisen palkkamenon määrä on edellä mainitussa järjestelyssä sen ehtojen mukaan ansaintavuonna määräytynyt palkka. Mahdolliset kapitalisaatiosopimuksen säästön myöhemmät arvonmuutokset eivät vaikuta järjestelystä aiheutuneen palkkamenon määrään.

Kapitalisaatiosopimusta hyödyntäen toteutetussa lisäeläkejärjestelyssä, jossa kapitalisaatiosopimus on työnantajan omistuksessa (ratkaisun KHO 22.3.2006 taltio 667 mukainen tilanne), työnantajalle syntyy vähennyskelpoinen eläkekulu vasta siinä vaiheessa, kun työnantaja maksaa palkansaajalle eläkettä.

11 Kapitalisaatiosopimuksen omistajanvaihdos

11.1 Kapitalisaatiosopimuksen omistajanvaihdos verotuksessa

Sijoittajalla on vakuutussopimuslain 4 a §:n viittaussäännöksen perusteella oikeus saman lain 51 §:ssä säädetyllä tavalla luovuttaa kapitalisaatiosopimukseen perustuvat oikeutensa. Luovutus voi olla vastikkeellinen tai vastikkeeton.

Kapitalisaatiosopimukseen perustuva oikeudet voivat siirtyä toiselle henkilölle myös sijoittajan kuoleman seurauksena. Kapitalisaatiosopimuksessa ei ole, toisin kuin henkivakuutuksessa, vakuutettua henkilöä, jonka kuollessa sopimus automaattisesti erääntyisi. Kapitalisaatiosopimuksessa ei ole myöskään sijoittajasta erillistä edunsaajaa, jolle oikeudet siirtyisivät. Kapitalisaatiosopimukseen perustuvat oikeudet, kuten oikeus takaisinostoarvoon, siirtyvät siten sijoittajan kuollessa hänen perillisilleen tai testamentinsaajille.

Kapitalisaatiosopimukseen perustuvien oikeuksien luovutus rinnastetaan verotuksessa saamisoikeuden luovutukseen. Kapitalisaatiosopimukseen perustuva saamisoikeus ei ole arvopaperi eikä muutakaan sellaista irtainta omaisuutta, johon sovellettaisiin tuloverotuksessa luovutusvoiton verotusta koskevaa sääntelyä. Kapitalisaatiosopimuksen luovutukseen ei siten sovelleta TVL 46 §:n 1 momentin hankintameno-olettamaa koskevaa säännöstä tai 47 §:n 5 momentin hankintamenon jakamista koskevaa säännöstä.

Kapitalisaatiosopimukseen perustuvien oikeuksien luovutukseen ei voida soveltaa lahjanluonteista kauppaa koskevaa PerVL 18 §:n 3 momenttia, koska luovutuksen kohteena on eräännytettävissä oleva rahasaaminen.

11.2 Kapitalisaatiosopimuksen vastikkeellinen luovutus

11.2.1 Kapitalisaatiosopimuksen luovutus vähintään takaisinostoarvoa vastaavaa rahavastiketta vastaan

Jos kapitalisaatiosopimukseen perustuvat oikeudet luovuttava sijoittaja saa luovutuksensaajalta vastikkeen, joka on suurempi kuin sijoittajan kapitalisaatiosopimukseen sijoittama määrä, sijoittajalle syntyy luovutuksesta veronalaista tuloa. Luonnollisen henkilön saaman tulon määrä lasketaan tällöin vähentämällä luovutushinnasta luovuttajan kapitalisaatiosopimukseen sijoittama määrä (maksetut maksut vähennettynä mahdollisella aikaisemmin palautetulla pääomalla).

Myös yhteisön luovutuksesta saaman tulon määrä lasketaan lähtökohtaisesti edellä kerrotulla tavalla. Jos yhteisön tulona on kuitenkin aiemmin verotettu laskuperusteisen kapitalisaatiosopimuksen tuottoja luvussa 6.4.2 kuvatulla tavalla, nämä tuotot tulee kapitalisaatiosopimusta luovutettaessa vähentää luovutushinnasta.

Luonnollisen henkilön kapitalisaatiosopimuksen luovutuksesta saama tulo on pääomatuloa ja yhteisön saama tulo sen tulolähteen tuloa, johon kapitalisaatiosopimus kuuluu.

Jos luovutuksensaaja maksaa kapitalisaatiosopimukseen perustuvista oikeuksista oikeudet luovuttavalle henkilölle vähintään sopimuksen luovutushetken takaisinostoarvon suuruisen rahavastikkeen, luovutuksensaajalle ei aiheudu sopimuksen luovutuksesta lahja- tai tuloveroseuraamuksia.

11.2.2 Kapitalisaatiosopimuksen luovutus takaisinostoarvoa alemmalla rahavastikkeella

Jos sijoittajan kapitalisaatiosopimukseen perustuvista oikeuksista saama vastike on pienempi kuin tämän sopimukseen sijoittama määrä (eli maksetut maksut vähennettynä mahdollisella aikaisemmin palautetulla pääomalla), sijoittajalle syntyy luovutuksen seurauksena menetys. Tämän menetyksen vähennyskelpoisuus ratkaistaan edellä kohdassa 7 selostettujen periaatteiden mukaisesti.

Jos luovutuksensaaja maksaa kapitalisaatiosopimukseen perustuvista oikeuksista vähemmän, kuin sopimuksen luovutushetken takaisinostoarvo on, saa luovutuksensaaja tilanteesta riippuen lahjana tai muuna verotettavana tulona, esimerkiksi peiteltynä osinkona, pidettävän etuuden. Lahjana saadun kapitalisaatiosopimuksen verotusta käsitellään jäljempänä kohdassa 11.3.2.

Jos kapitalisaatiosopimukseen perustuvat oikeudet luovutetaan takaisinostoarvoa alemmalla vastikkeella, lahjan arvo lasketaan vähentämällä luovutushetkisestä takaisinostoarvosta luovutuksensaajan maksama vastike.

Jos työnantaja luovuttaa kapitalisaatiosopimukseen perustuvat oikeudet palveluksessaan olevalle palkansaajalle, kysymyksessä ei ole osaksikaan lahja, vaan tehdystä työstä palkkana suoritettu vastike.

11.2.3 Muuna kuin rahana maksettu vastike

Jos luovutuksensaaja antaa kapitalisaatiosopimukseen perustuvista oikeuksista vastikkeena henkilökohtaisen toiminnan tulolähteeseen kuuluvaa irtainta tai kiinteää omaisuutta, luovutuksensaajalle muodostuu luovutetun omaisuuden poistamattoman hankintamenon ja kapitalisaatiosopimuksen takaisinostoarvon erotuksen suuruinen luovutusvoitto tai luovutustappio.

Jos luovutuksensaaja antaa vastikkeena elinkeinotoiminnan tulolähteeseen kuuluvaa omaisuutta, luovutuksensaajalle syntyy yleensä takaisinostoarvon suuruinen elinkeinotoiminnan tulo ja luovutetun omaisuuden poistamattoman hankintamenon suuruinen elinkeinotoiminnan meno. Huomioon tulee kuitenkin ottaa esimerkiksi käyttöomaisuusosakkeita koskeva EVL 6 b § ja irtainta käyttöomaisuutta koskeva EVL 30 §.

Jos luovutuksensaaja antaa kapitalisaatiosopimukseen perustuvista oikeuksista vastikkeena irtainta tai kiinteää omaisuutta, jonka luovutushetken käypä arvo on pienempi kuin sopimuksen luovutushetken takaisinostoarvo, saa luovutuksensaaja tilanteesta riippuen lahjana tai muuna verotettavana tulona, esimerkiksi peiteltynä osinkona, pidettävän etuuden. Lahjana saadun kapitalisaatiosopimuksen verotusta käsitellään jäljempänä kohdassa 11.3.2.

11.3 Kapitalisaatiosopimuksen vastikkeeton luovutus

11.3.1 Perintönä tai testamentilla saatu kapitalisaatiosopimus

Perintö- ja lahjaverolain 4 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan perintöveroa on suoritettava perintönä tai testamentilla saadusta omaisuudesta, jos perinnönjättäjä taikka perillinen tai testamentinsaaja asui kuolinhetkellä Suomessa. Kapitalisaatiosopimukseen perustuvilla oikeuksilla on varallisuusarvoa, joten perillisen tai testamentinsaajan on suoritettava perintöveroa perintönä tai testamentilla saamistaan kapitalisaatiosopimukseen perustuvista oikeuksista.

Perintö- ja lahjaverolain 9 §:n 1 momentin mukaan veron perusteeksi pannaan se käypä arvo, mikä omaisuudella oli verovelvollisuuden alkaessa. Käyvällä arvolla tarkoitetaan omaisuuden todennäköistä luovutushintaa. Kapitalisaatiosopimuksen käypänä arvona voidaan pitää sopimuksen takaisinostoarvoa perinnönjättäjän kuolinhetkellä.

Korkeimman hallinto-oikeuden 19.12.2017 antaman ratkaisun KHO 2017:195 mukaan kapitalisaatiosopimuksen tuottoon kohdistuvaa laskennallista verovelkaa ei vähennetä perintöverotuksessa kapitalisaatiosopimuksen arvosta. Kapitalisaatiosopimuksen käypänä arvona perintöverotuksessa pidetään siten sopimuksen takaisinostoarvoa perinnönjättäjän kuolinhetkellä.

KHO 2017:195: A:n jäämistöomaisuuteen oli muun ohessa kuulunut Henkivakuutusosakeyhtiö B:n myöntämä sijoitussidonnainen kapitalisaatiosopimus. A oli elinaikanaan maksanut sopimuksen perusteella vakuutusmaksuja 1.488.323,57 euroa. Sopimuksen mukaisille sijoituksille laskettavissa ollut tuotto oli A:n kuolinpäivänä ollut 609.953,31 euroa ja takaisinostoarvo 2.098.276,88 euroa.

Verohallinto oli A:n kuolinpesän hakemusten johdosta antanut perintöverotusta koskevan ennakkoratkaisun, jonka mukaan kapitalisaatiosopimuksen arvona A:n jälkeen toimitettavassa perintöverotuksessa oli pidettävä sen takaisinostoarvoa vähennettynä sopimuksen tuoton perusteella laskettavissa olevalla tuloverovelalla eli 1.897.892,29 euroa. Verohallinto oli tuloverotusta koskevana ennakkoratkaisuna lausunut, että sopimuksen pääoman arvona pidetään sen säästöä eli 1.488.323,57 euroa takaisinostohetkellä. Takaisinostoarvon pääoman ylittävästä osasta muodostuu sopimuksesta kertynyt tuotto, joka verotetaan omistajan muuna pääomatulona. Hallinto-oikeus oli hylännyt A:n kuolinpesän ennakkoratkaisuja koskevat valitukset.

Korkein hallinto-oikeus kumosi hallinto-oikeuden päätökset ja Verohallinnon antamat ennakkoratkaisut sekä lausui uutena perintöverotusta koskevana ennakkoratkaisuna, että sijoitussidonnaisen kapitalisaatiosopimuksen käypänä arvona perintöverotuksessa oli pidettävä sen takaisinostoarvoa perinnönjättäjän kuolinhetkellä. A:n kuolinhetkellä sopimuksen mukaisille sijoituksille laskettavissa olevan tuoton perusteella määritettävissä olevaa tuloverovelkaa ei siten vähennetty sopimuksen takaisinostoarvosta.

Korkein hallinto-oikeus lausui uutena tuloverotusta koskevana ennakkoratkaisuna, että veronalaista tuottoa laskettaessa verovelvollisen sijoittamana pääomana oli pidettävä A:n jälkeen toimitetussa perintöverotuksessa vahvistettua sijoitussidonnaisen kapitalisaatiosopimuksen käypää arvoa, jos kuolinpesä tai perillinen osti kapitalisaatiosopimuksen takaisin. Verovelvollisen saamana veronalaisena muuna pääomatulona oli pidettävä tämän arvon ylittävää osaa sopimuksen perusteella hänelle maksettavasta määrästä. Ennakkoratkaisu verovuodelle 2015.

Perintö- ja lahjaverolaki 9 §

Tuloverolaki 32 § ja 51 § (1246/2013)

Kapitalisaatiosopimusta ei pidetä verotuksessa henkivakuutuksena eikä kapitalisaatiosopimuksen perusteella makseta kuolemantapauskorvausta. Kapitalisaatiosopimukseen ei täten sovelleta henkivakuutuskorvauksia koskevaa perintö- ja lahjaverolain 7 a §:ää. Kapitalisaatiosopimus on siten osa vainajan varoja. Kapitalisaatiosopimuksen ilmoittamista perintöverotuksessa käsitellään Verohallinnon ohjeessa Vakuutuskorvausten ilmoittaminen perintöverotukseen.

11.3.2 Lahjana saatu kapitalisaatiosopimus

Perintö- ja lahjaverolain 18 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan lahjaveroa on suoritettava, kun omaisuus lahjana siirtyy toiselle, jos lahjanantaja tai lahjansaaja asui lahjoitushetkellä Suomessa.

Kapitalisaatiosopimukseen perustuvat oikeudet saava henkilö saa veronalaisen lahjan, jos oikeudet luovutetaan hänelle vastikkeetta tai sopimuksen takaisinostoarvoa alempaa vastiketta vastaan. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisusta KHO 2017:195 johdettavaa oikeusohjetta sovelletaan myös lahjaverotukseen. Kapitalisaatiosopimuksen arvona lahjaverotuksessa pidetään siten luovutushetken mukaista takaisinostoarvoa.

Jos työnantaja luovuttaa kapitalisaatiosopimukseen perustuvat oikeudet palveluksessaan olevalle palkansaajalle, kysymyksessä ei ole lahja, vaan tehdystä työstä palkkana suoritettu vastike.

11.4 Palkkana tai työkorvauksena saatu kapitalisaatiosopimus

11.4.1 Palkkana saatu kapitalisaatiosopimus

Työnantaja saattaa luovuttaa kapitalisaatiosopimukseen perustuvat oikeudet palveluksessaan olevalle palkansaajalle. Sopimuksen luovutushetken takaisinostoarvon määrän ja palkansaajan sopimuksesta mahdollisesti työnantajalle maksaman raha- tai muun vastaavan vastikkeen välinen erotus on tällaisessa tilanteessa palkansaajan veronalaista palkkatuloa. Samaa periaatetta sovelletaan myös silloin, kun kapitalisaatiosopimus luovutetaan samaan konserniin kuuluvan toisen yhtiön palveluksessa olevalle palkansaajalle.

Jos palkansaaja maksaa työnantajalle vähintään sopimuksen takaisinostoarvon suuruisen vastikkeen, palkansaajalle ei muodostu veronalaista tuloa.

11.4.2 Työkorvauksena saatu kapitalisaatiosopimus

Kapitalisaatiosopimuksen omistaja saattaa luovuttaa sopimuksen omistusoikeuden vastikkeena työstä, tehtävästä tai palveluksesta muulle kuin palveluksessaan olevalle palkansaajalle. Sopimuksen takaisinostoarvo on tällaisessa tilanteessa luovutuksensaajan veronalaista tuloa (työkorvausta).

11.5 Kapitalisaatiosopimuksen siirto tai vaihto muuhun vakuutustuotteeseen

Jos kapitalisaatiosopimuksen omistaja vaihtaa varat esimerkiksi sijoitus- tai säästöhenkivakuutukseen, hän disponoi varoista. Disponointi rinnastetaan kapitalisaatiosopimuksen luovutukseen. Tällöin kapitalisaatiosopimuksen tuotto siirtohetkellä verotetaan hänen tulonaan.

Myös jos kapitalisaatiosopimuksen varoja siiretään toiseen kapitalisaatiosopimukseen tai kapitalisaatiosopimus jaetaan määräosiin, kapitalisaatiosopimuksen omistaja saa kapitalisaatiosopimuksen varat vallintaansa. Kun disponointi rinnastetaan kapitalisaatiosopimuksen luovutukseen, kapitalisaatiosopimuksen tuotto siirto- tai jakohetkellä verotetaan kapitalisaatiosopimuksen omistajan tulona.

11.6 Luovutuksensaajan vakuutusyhtiöltä saamien suoritusten verotus

11.6.1 Yleistä

Kun kapitalisaatiosopimus on luovutettu uudelle sijoittajalle (luovutuksensaajalle), vakuutusyhtiö maksaa tälle sopimukseen perustuvat suoritukset. Vakuutusyhtiön luovutuksensaajalle maksama kapitalisaatiosopimuksen tuotto on luovutuksensaajan veronalaista tuloa. Luonnollisen henkilön saama tulo on pääomatuloa ja yhteisön saama tulo yhteisön sen tulolähteen tuloa, johon sopimus kuuluu.

Kapitalisaatiosopimus ei ole arvopaperi tai muutakaan sellaista irtainta omaisuutta, johon sovellettaisiin luovutusvoiton verotusta koskevaa sääntelyä.

11.6.2 Vastikkeetta saatu kapitalisaatiosopimus

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun KHO 2017:195 mukaisesti perintönä tai lahjana saadun kapitalisaatiosopimuksen perintö- ja lahjaverotuksessa käytetty arvo muodostaa sopimukselle uuden säästösumman, joka rinnastetaan verotuksessa lahjansaajan, kuolinpesän tai perinnönsaajan kapitalisaatiosopimukseen suorittamaksi pääomaksi.

Luovutuksensaajan vakuutusyhtiöltä saaman veronalaisen tulon määrä lasketaan näissä tilanteissa vähentämällä luovutuksensaajan vakuutusyhtiöltä yhteensä saamien suoritusten yhteismäärästä perintö- tai lahjaverotuksessa vahvistettu kapitalisaatiosopimuksen käypä arvo ja luovutuksensaajan kapitalisaatiosopimukseen maksamat suoritukset.

11.6.3 Vastikkeellisesti saatu kapitalisaatiosopimus

Luovutuksensaajan vakuutusyhtiöltä saaman veronalaisen tulon määrä lasketaan vastikkeellisen saannon jälkeen vähentämällä sijoittajan vakuutusyhtiöltä yhteensä saamien suoritusten yhteismäärästä sijoittajan kapitalisaatiosopimuksesta maksama määrä sekä sijoittajan vakuutusyhtiölle maksamien maksujen yhteismäärä.

11.6.4 Osittain vastikkeellisesti saatu kapitalisaatiosopimus

Jos luovutuksensaaja on saanut kapitalisaatiosopimuksen osittain vastikkeellisesti ja osittain vastikkeetta, luovutuksensaajan saaman veronalaisen tulon määrä saadaan vähentämällä sijoittajan vakuutusyhtiöltä saamien suoritusten yhteismäärästä sijoittajan kapitalisaatiosopimuksesta maksama määrä, perintö- tai lahjaosuuden perintö- tai lahjaverotuksessa käytetty arvo sekä sijoittajan vakuutusyhtiölle maksamien maksujen yhteismäärä. Kapitalisaatiosopimukseen ei sovelleta PerVL 18 §:n 3 momenttia.

11.7 Varainsiirtoverotus

Kapitalisaatiosopimus ei ole varainsiirtoverolain 17 §:ssä tarkoitettu arvopaperi. Luovutuksensaajan ei ole siten suoritettava varainsiirtoveroa kapitalisaatiosopimukseen perustuvista oikeuksista (VSVL 15 §).

12 Kapitalisaatiosopimuksen panttaus

Sijoittajalla on vakuutussopimuslain 4 a §:n viittaussäännöksen perusteella oikeus saman lain 51 §:ssä säädetyllä tavalla pantata henkivakuutukseen perustuva oikeus. Kapitalisaatiosopimuksen panttauksella ei yksistään ole välittömiä vaikutuksia verotukseen.

13 Kapitalisaatiosopimusten yhdistäminen

Samalla henkilöllä saattaa olla useita kapitalisaatiosopimuksia. Vakuutusyhtiö saattaa tällöin tarjota henkilölle mahdollisuuden kapitalisaatiosopimusten yhdistämiseen. Kapitalisaatiosopimusten yhdistämisestä ei aiheudu veroseuraamuksia.

14 Kansainväliset tilanteet

14.1 Yleinen ja rajoitettu verovelvollisuus

Tuloverolain säännösten mukaan Suomessa asuva henkilö (yleisesti verovelvollinen) on velvollinen suorittamaan Suomeen veroa Suomesta ja muualta saamastaan tulosta (TVL 9.1 § 1 kohta).

Henkilö, joka ei ole tuloverolain Suomessa asuva (rajoitetusti verovelvollinen), on velvollinen suorittamaan Suomeen veroa vain täältä saamastaan tulosta (TVL 9.1 § 2 kohta). Tuloverolain 10 §:ssä on esimerkkiluettelo Suomessa saaduista tuloista. Luetteloa pidetään tyhjentävänä vain siinä mainittujen tulojen osalta. Siten myös muut kuin luettelossa nimenomaisesti mainitut tulot voivat olla Suomesta saatua tuloa.

14.2 Yleisesti verovelvollisen verotus

14.2.1 Kapitalisaatiosopimuksen tuoton verotus

Suomeen yleisesti verovelvollinen henkilö on Suomeen verovelvollinen sekä suomalaisen vakuutusyhtiön että ulkomaisen vakuutuksenantajan kanssa tehdyn kapitalisaatiosopimuksen tuotosta. Kapitalisaatiosopimuksesta saatu veronalainen tulo määritellään edellä tässä ohjeessa selostettujen periaatteiden mukaisesti riippumatta siitä, onko kysymyksessä suomalaisen vakuutusyhtiön vai ulkomaisen vakuutuksenantajan kanssa tehty kapitalisaatiosopimus.

Suomen tekemät verosopimukset saattavat rajoittaa Suomen oikeutta verottaa kapitalisaatiosopimuksen perusteella saatua tuloa. Verosopimuksissa ei ole erityisiä määräyksiä kapitalisaatiosopimuksesta saadun tulon verotusoikeuden jakamisesta. Suomen oikeus verottaa kapitalisaatiosopimuksesta saatua tuloa määräytyy siten verosopimuksen erikseen mainitsematonta tuloa koskevien määräysten (OECD 21 artikla) perusteella.

Kapitalisaatiosopimukseen perustuvat suoritukset eivät ole Suomen verotuksessa eläkettä, vaikka vakuutuksenantaja maksaisi sopimuksen säästön sijoittajalle toistuvina suorituksina eläkkeen tapaan. Toisen verosopimusvaltion veroviranomainen saattaa kuitenkin soveltaa mainitusta valtiosta olevan vakuutuksenantajan kanssa tehtyyn kapitalisaatiosopimukseen perustuviin toistuviin suorituksiin verosopimuksen eläketulon verotusta koskevia määräyksiä. Tällaisessa tilanteessa sovelletaan myös Suomen verotuksessa eläketulon verotusta koskevia määräyksiä.

Suomessa asuvan henkilön saamasta kapitalisaatiosopimuksen tuotosta, jota verotetaan Suomessa, saatetaan joutua maksamaan veroa myös toiseen valtioon. Kaksinkertainen verotus poistetaan tällaisessa tilanteessa Suomessa, jos Suomi on tuoton saavan henkilön verosopimuksen mukainen asuinvaltio.

Kapitalisaatiosopimus saattaa liittyä ulkomaisen yrityksen Suomessa sijaitsevaan kiinteään toimipaikkaan. Kapitalisaatiosopimuksesta saatu tulo on tällöin osa kiinteän toimipaikan tuloa (TVL 9 § 3 momentti).

14.2.2 Kapitalisaatiosopimus palkkaus- ja eläkejärjestelyissä

Kun kapitalisaatiosopimus on tehty työnantajan ja vakuutusyhtiön välillä (työnantaja omistaa kapitalisaatiosopimukseen perustuvat oikeudet), työnantaja maksaa kapitalisaatiosopimuksen maksut vakuutusyhtiölle ja vakuutusyhtiö sopimukseen perustuvat suoritukset työnantajalle.

Palkansaaja ei ole millään osallisena sopimuksessa, eikä siten saa veronalaista etua työnantajan maksamista maksuista tai vakuutusyhtiön työnantajalle maksamista suorituksista. Sillä ei ole merkitystä, onko työnantaja tehnyt sopimuksen Suomessa vai toisessa valtiossa asuvan vakuutuksenantajan kanssa.

Jos työntekijä kuitenkin disponoi palkasta ohjaamalla sen työnantajan omistamaan kapitalisaatiosopimukseen tai kapitalisaatiosopimuksen maksuilla korvataan palkanmaksua, suorituksia kapitalisaatiosopimukseen pidetään palkkana (katso edellä kohta 10.2.1).

Työnantajan palkansaajalle maksamat suoritukset ovat tilanteesta riippuen joko palkkaa tai eläketuloa (katso kohta 10.2.1 edellä). Jos suoritus on palkkatuloa, siitä on suoritettava Suomeen veroa siltä osin kuin tulo on kertynyt sellaiselta ajalta, jolta saatua palkkatuloa voidaan verottaa Suomessa. Esimerkiksi tuloverolain 77 §:ään perustuvan verovapauden (niin sanotun kuuden kuukauden säännön) soveltumisen ajalta kertynyt tulo ei ole veronaista.

Työnantajan palkansaajalle maksamasta eläkkeestä on suoritettava veroa Suomeen, jos mahdollinen sovellettava verosopimus ei estä eläkkeen verottamista. Työnantajan maksaman eläkkeen verotusoikeus jaetaan sopimusvaltioiden kesken joko eläketuloa tai erikseen mainitsematonta tuloa koskevien verosopimusmääräysten perusteella riippuen siitä, millä tavoin verosopimuksen eläketulon verotusta koskeva artikla on muotoiltu.

Työnantajan maksamia kapitalisaatiosopimuksen maksuja pidetään palkkana, jos palkansaaja omistaa kapitalisaatiosopimuksen eikä järjestelyyn liity verotusta lykkääviä ehtoja (katso kohta 10.2.2 edellä). Palkkatulona verotettavista maksuista on maksettava veroa Suomeen, jos maksujen katsoneen kertyneen sellaiselta ajalta, jolta saatua palkkaa verotetaan Suomessa. Kapitalisaatiosopimuksen tuotto ei ole tällaisessa tilanteessa palkkaa, eikä siihen siten sovelleta kertymisperiaatetta (tuoton verotuksen osalta sovelletaan edellä kohdassa 14.2.1 selostettua).

14.3 Rajoitetusti verovelvollisen verotus

14.3.1 Kapitalisaatiosopimuksen tuoton verotus

Kapitalisaatiosopimukseen tuotto on tuloverolain 9 §:ssä tarkoitettua Suomesta saatua tuloa silloin, kun sopimus on tehty Suomessa asuvan vakuutusyhtiön tai muun vakuutuksenantajan kanssa. Muu Suomessa asuva vakuutuksenantaja on esimerkiksi ulkomaisen vakuutusyhtiön Suomessa sijaitseva sivuliike.

Rajoitetusti verovelvollisen henkilön tuloa verotetaan rajoitetusti verovelvollisen tulon verottamisesta annetun lain (627/1978, LähdeVL) mukaisesti. Mainitun lain 3 §:n 1 momentin mukaan lähdevero on suoritettava, jollei muualla toisin säädetä [-] suorituksesta, josta ennakkoperintälain (1118/1996, EPL) mukaan on toimitettava ennakonpidätys. Kapitalisaatiosopimuksen tuotosta on ennakkoperintälain 9 §:n 1 momentin perusteella toimitettava ennakonpidätys, joten rajoitetusti verovelvolliselle henkilölle maksetusta vastaavasta suorituksesta on perittävä lähdevero.

Lähdeveron määrä on 30 prosenttia silloin, kun kapitalisaatiosopimukseen perustuva suoritus maksetaan luonnolliselle henkilölle ja 20 prosenttia silloin, kun suoritus maksetaan yhteisölle (LähdeVL 7 § 2 kohta ja 4 kohta).

Suomen tekemät verosopimukset saattavat rajoittaa Suomen oikeutta verottaa kapitalisaatiosopimukseen perustuvia suorituksia myös silloin, kun suoritus maksetaan rajoitetusti verovelvolliselle henkilölle. Kapitalisaatiosopimukseen tuottoon sovelletaan pääsääntöisesti verosopimuksen erikseen mainitsematonta tuloa koskevia määräyksiä (OECD 21 artikla).

Suomalaisen vakuutusyhtiön rajoitetusti verovelvolliselle maksamiin toistuviin suorituksiin sovelletaan kuitenkin verosopimuksen elinkorkoa koskevia määräyksiä, jos elinkorko on määritelty verosopimuksessa siten, että se kattaa myös kapitalisaatiosopimukseen perustuvat toistuvat suoritukset. Esimerkiksi Pohjoismaisen verosopimuksen (SopS 25–26/1997) eläkkeitä koskeva 18 artikla on muotoiltu sillä tavoin, että sitä voidaan soveltaa kapitalisaatiosopimukseen perustuviin toistuviin suorituksiin.

14.3.2 Kapitalisaatiosopimus palkkaus- ja eläkejärjestelyissä

Kun kapitalisaatiosopimus on tehty työnantajan ja vakuutusyhtiön välillä (työnantaja omistaa kapitalisaatiosopimukseen perustuvat oikeudet), työnantaja maksaa kapitalisaatiosopimuksen maksut vakuutusyhtiölle ja vakuutusyhtiö sopimukseen perustuvat suoritukset työnantajalle. Palkansaaja ei ole millään osallisena sopimuksessa, eikä siten saa veronalaista etua työnantajan maksamista maksuista tai vakuutusyhtiön maksamista suorituksista. Sillä seikalla, onko työnantaja tehnyt sopimuksen Suomessa vai toisessa valtiossa asuvan vakuutuksenantajan kanssa, ei ole tässä asiassa merkitystä.

Jos työntekijä kuitenkin disponoi palkasta ohjaamalla sen työnantajan omistamaan kapitalisaatiosopimukseen tai kapitalisaatiosopimuksen maksuilla korvataan palkanmaksua, suoritukset kapitalisaatiosopimukseen voidaan katsoa palkaksi (katso edellä kohta 10.2.1).

Työnantajan palkansaajalle maksamat suoritukset ovat tilanteesta riippuen joko palkkaa tai eläketuloa (katso kohta 10.2.1 edellä). Kun kysymyksessä on palkkatulo, siitä on suoritettava Suomeen veroa siltä osin kuin tulo on kertynyt sellaiselta ajalta, jolta saatua palkkatuloa voidaan verottaa Suomessa. Yleisen verovelvollisuuden ajalta kertynyt palkka on veronalaista tuloa, jos kuuden kuukauden sääntö tai verosopimus ei estä tulon kertymisajan palkan verottamista. Rajoitetun verovelvollisuuden ajalta kertyneen palkan veronalaisuus palkansaajalle ratkaistaan tuloverolain 10 §:n 3–4 c kohtien ja verosopimuksen palkkatulon verotusta koskevien määräysten perusteella.

Suomalaisen työnantajan rajoitetusti verovelvolliselle henkilölle maksaman eläkkeen veronalaisuus puolestaan ratkaistaan edellä selostetussa tilanteessa tuloverolain 10 §:n 5 kohdan perusteella. Eläke on siten Suomesta saatua tuloa muun muassa silloin, kun eläke perustuu yksinomaan tai pääasiallisesti Suomessa suoritettuun työhön, tehtävään tai palvelukseen, joka on tehty Suomessa olevan työn- tai toimeksiantajan lukuun. Huomioon on lisäksi otettava mahdollisen verosopimuksen määräykset, jotka koskevat eläketulon verotusta.

Työnantajan maksamia kapitalisaatiosopimuksen maksuja pidetään palkkana, jos palkansaaja omistaa kapitalisaatiosopimuksen eikä järjestelyyn liity verotusta lykkääviä ehtoja (katso kohta 10.2.2 edellä). Palkkaa oleva maksu on Suomessa rajoitetusti verovelvolliselle palkansaajalle veronalaista tuloa silloin, kun maksua pidetään tuloverolain 10 §:n 3–4 c) kohdan perusteella Suomesta saatuna tulona. Palkkaa oleva kapitalisaatiosopimuksen maksu on Suomessa veronalaista tuloa esimerkiksi siinä tapauksessa, että maksu on vastiketta työstä, tehtävästä tai palveluksesta, joka on yksinomaan tai pääasiallisesti suoritettu Suomessa täällä olevan työn- tai toimeksiantajan lukuun.

Verosopimusten palkkatuloa koskevat määräykset saattavat estää Suomea verottamasta palkkaa olevaa kapitalisaatiosopimuksen maksua, vaikka maksu olisi tuloverolain 9 ja 10 §:ien perusteella Suomessa veronalaista palkkatuloa. Verosopimuksen vaikutus ratkaistaan tapauskohtaisesti sovellettavaksi tulevan verosopimuksen palkkatuloa koskevien määräysten perusteella.

Rajoitetusti verovelvollisen Suomessa verotettavasta palkasta on suoritettava 35 prosentin suuruinen lähdevero Suomeen (LähdeVL 7 § 1 kohta). Työnantajana voi ennen lähdeveron perimistä tehdä palkasta lähdeverovähennyksen (LähdeVL 6 §). Rajoitetusti verovelvollisen Suomessa verotettavaa eläkettä verotetaan verotusmenettelystä annetun lain mukaisessa järjestyksessä (LähdeVL 13 § 1 momentti 3 kohta).

15 Ennakonpidätys sekä palkansaajan ja työnantajan maksut

15.1 Ennakonpidätyksen toimittamisvelvollisuus

Ennakkoperintälain 9 §:n 1 momentin mukaan suorituksen maksaja on velvollinen toimittamaan ennakonpidätyksen, jollei asiasta ennakkoperintälaissa toisin säädetä tai mainitun lain 6 §:n nojalla toisin määrätä.

Rajoitetusti verovelvollisen tulon verottamisesta annetun lain 8 §:n mukaan ennakonpidätystä koskevia ennakkoperintälain ja sen nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä noudatetaan asioissa, jotka koskevat lähdeveron perimiseen velvollista ja veron perimistä koskevaa menettelyä. Maksaja on siten velvollinen perimään lähdeveron maksamastaan lähdeveron alaisesta suorituksesta.

15.2 Vakuutusyhtiön maksamat suoritukset

Vakuutusyhtiön yleisesti verovelvolliselle luonnolliselle henkilölle maksama kapitalisaatiosopimuksen tuotto on veronalaista pääomatuloa, joten vakuutusyhtiön on ennakkoperintälain 9 §:n perusteella toimitettava maksamastaan tuotosta ennakonpidätys. Ennakkoperintäasetuksen (1124/1996, EPA) 15 §:n mukaan ennakonpidätys pääomatulosta on 30 prosenttia. Veronalaisesta suorituksesta ei kuitenkaan toimiteta ennakonpidätystä, jos sen määrä on enintään 20 euroa (EPA 14 §).

Osakeyhtiön tai muun yhteisön saama kapitalisaatiosopimuksen veronalainen tuotto on osa yhteisön ennakonkannon alaista tuloa, joten yleisesti verovelvolliselle yhteisölle maksetusta kapitalisaatiosopimukseen tuotosta ei toimiteta ennakonpidätystä.

Vakuutusyhtiön rajoitetusti verovelvolliselle henkilölle maksama kapitalisaatiosopimuksen tuotto on Suomessa veronalaista tuloa silloin, kun sopimus on tehty Suomessa asuvan vakuutusyhtiön tai ulkomaisen vakuutuksenantajan Suomessa sijaitsevan sivuliikkeen kanssa. Vakuutusyhtiön tai sivuliikkeen on tällaisessa tilanteessa perittävä kapitalisaatiosopimuksen tuotosta lähdevero. Luonnolliselle henkilölle maksetusta tuotosta on perittävä 30 prosentin suuruinen lähdevero ja yhteisölle maksetusta suorituksesta 20 prosentin suuruinen lähdevero (LähdeVL 7 § 2 kohta ja 4 kohta).

15.3 Palkkaus- ja eläkejärjestelyt

15.3.1 Työnantajan omistuksessa oleva kapitalisaatiosopimus

Kun työnantaja omistaa kannustamis- tai sitouttamis- taikka eläkejärjestelyn toteuttamisessa käytettyyn kapitalisaatiosopimukseen perustuvat oikeudet, palkansaaja saa pääsääntöisesti veronalaista tuloa vasta siinä vaiheessa, kun työnantaja tai vakuutusyhtiö maksaa palkansaajalle suorituksia tai hänelle muutoin syntyy vakuutusyhtiötä kohtaan oikeus kapitalisaatiosopimuksen varoihin (katso kohta 10.2.1 edellä).

Työnantajan palveluksessaan olevalle palkansaajalle maksama suoritus on työsuhteeseen perustuvaa tuloa, joten se on verotuksessa palkansaajan veronalaista palkkatuloa (EPL 13 § 1 momentti). Työnantajan on toimitettava palkkana verotettavasta suorituksesta ennakonpidätys, mukaan lukien vakuutetun sairausvakuutusmaksu (EPL 9 § sekä sairausvakuutuslaki (1224/2005, SVL) 18 luku 14 § 1 momentti ja 18 luku 15 § 1 momentti). Työnantajan on myös maksettava palkkana verottavasta suorituksesta työnantajan sairausvakuutusmaksu (laki työnantajan sairausvakuutusmaksusta (771/2016, TaSvmL) 5 § 1 momentti).

Jos työnantaja maksaa kapitalisaatiosopimuksen avulla toteutetussa lisäeläkejärjestelyssä palkansaajalle toistuvia suorituksia sen jälkeen, kun hänen työsuhteensa on päättynyt ja hän on siirtynyt eläkkeelle, työnantajan hänelle maksamat suoritukset ovat veronalaista eläketuloa. Työnantajan on toimitettava eläketulosta ennakonpidätys, mukaan lukien eläketulosta suoritettava sairaanhoitomaksu (EPL 9 § sekä SVL 18 luku 14 § 1 momentti ja 18 luku 20 § 2 momentti).

15.3.2 Palkansaajan omistuksessa oleva kapitalisaatiosopimus

Jos kapitalisaatiosopimukseen perustuvat oikeudet ovat palkansaajan omistuksessa, hän saa kapitalisaatiosopimuksen maksun suuruisen veronalaisen edun vallintaansa siinä vaiheessa, kun hänen työnantajansa suorittaa vakuutusyhtiölle maksun. Työnantajan maksama määrä on siten kokonaisuudessaan palkansaajan veronalaista palkkatuloa (katso kohta 10.2.2 edellä).

Työnantajan on toimitettava palkkana verotettavasta maksusta ennakonpidätys, mukaan lukien vakuutetun sairausvakuutusmaksu (EPL 9 § sekä SVL 18 luku 14 § 1 momentti ja 18 luku 15 § 1 momentti). Työnantajan on myös maksettava palkkana verottavasta suorituksesta työnantajan sairausvakuutusmaksu (TaSvmL 5 § 1 momentti).

Poikkeus edellä selostetusta on tilanne, jossa järjestelyyn liittyy (1) purkava ehto, jonka perusteella palkansaaja voi menettää kapitalisaatiosopimuksen säästön, (2) kapitalisaatiosopimukseen perustuvien oikeuksien luovutuskielto ja (3) säästön panttaus työnantajalle. Jos kaikki edellä selvitetyt edellytykset täyttyvät samanaikaisesta, palkansaaja ei saa ratkaisun KVL 28/2012 perusteella veronalaista tuloa vielä siinä vaiheessa, kun työnantaja maksaa kapitalisaatiosopimuksen maksuja (katso kohta 10.2.2 edellä).

Työnantajan maksamien kapitalisaatiosopimuksen maksujen ja niille kertyneen tuoton arvo (kapitalisaatiosopimuksen takaisinostoarvo) on viimeksi mainitut rajoitukset sisältävässä järjestelyssä palkansaajan veronalaista ansiotuloa vasta sillä hetkellä, kun jokin näistä rajoituksista päättyy. Palkansaajan saama ansiotulo on palkkatuloa, minkä vuoksi työnantajan on toimitettava takaisinostoarvosta ennakonpidätys (mukaan lukien vakuutetun sairausvakuutusmaksu) ja maksettava siitä työnantajan sairausvakuutusmaksu rajoituksen päättymishetkellä.

16 Verohallinnolle annettavat ilmoitukset

16.1 Oma-aloitteisten verojen veroilmoitus

Suorituksen maksajan on ilmoitettava maksamansa veronalaiset suoritukset ja edut verokausittain annettavalla "oma-aloitteisten verojen veroilmoituksella" (laki oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä (768/2016) 16 §). Oma-aloitteisten verojen ilmoittamista ja maksamista käsitellään Verohallinnon internetsivuilla Oma-aloitteisten verojen ilmoittaminen ja maksaminen.

Vakuutusyhtiön tai muun vakuutuksenantajan on ilmoitettava luonnolliselle henkilölle maksamansa kapitalisaatiosopimuksen tuotto oma-aloitteisten verojen veroilmoituksella siltä osin kuin se on veronalaista tuloa.

Työnantajan on ilmoitettava palveluksessaan olevalle palkansaajalle suorittamansa palkka tai eläke oma-aloitteisten verojen veroilmoituksella myös silloin, kun palkka tai eläke on rahoitettu kapitalisaatiosopimuksesta saaduilla varoilla. Työnantajan on niin ikään ilmoitettava veroilmoituksella palkkana verotettava kapitalisaatiosopimuksen maksu ja sopimukseen perustuvien oikeuksien siirto palkansaajalle.

16.2 Vuosi-ilmoitus

Vakuutusyhtiön on ilmoitettava luonnolliselle henkilölle maksamansa veronalainen kapitalisaatiosopimuksen tuotto vuosi-ilmoituksella (VML 15.1 §).

Vakuutusyhtiön on ilmoitettava yleisesti verovelvolliselle luonnolliselle henkilölle maksamansa kapitalisaatiosopimukseen perustuva veronalainen tuotto vuosi-ilmoituksella. 

Rajoitetusti verovelvolliselle maksettu veronalainen tuotto on ilmoittava vuosi-ilmoituksella rajoitetusti verovelvolliselle maksetuista suorituksista muuna suorituksena (suorituslaji D1). Ilmoittamista käsitellään Verohallinnon internetsivuilla Vuosi-ilmoitus rajoitetusti verovelvollisille maksetuista suorituksista (7809).

Työnantajan on ilmoitettava maksamansa palkka tai eläke "Työnantajan tai suorituksen maksajan vuosi-ilmoituksella" myös silloin, kun palkka tai eläke on rahoitettu kapitalisaatiosopimuksesta saaduilla varoilla. Työnantajan on ilmoitettava samalla vuosi-ilmoituksella palkkana verotettava kapitalisaatiosopimuksen maksu ja sopimukseen perustuvien oikeuksien siirto palkansaajalle. Ilmoittamista käsitellään Verohallinnon internetsivuilla Työnantajan tai suorituksen maksajan vuosi-ilmoitus (7801).

16.3 Tuloveroilmoitus

Verovelvollisen on verotusta varten ilmoitettava veroviranomaiselle veronalaiset tulonsa, niistä tehtävät vähennykset, tiedot varoistaan ja veloistaan sekä muut verotukseen vaikuttavat tiedot (VML 7 §). Veroilmoituksella ilmoitettaviin tuloihin kuuluu muun muassa kapitalisaatiosopimuksen tuotto.

Luonnollisen henkilön saama veronalainen kapitalisaatiosopimuksen tuotto on merkitty esitäytetylle veroilmoitukselle vakuutusyhtiön antaman vuosi-ilmoituksen perusteella silloin, kun sopimus on tehty Suomessa asuvan vakuutusyhtiön kanssa. Palkansaajan on kuitenkin tarkistettava tiedot ja korvattava mahdolliset virheet ja täydennettävä mahdolliset puuttuvat tiedot. Palkansaajan on itse huolehdittava ulkomaiselta vakuutuksenantajalta saadun kapitalisaatiosopimuksen tuoton ilmoittamisesta.

16.4 Perukirja sekä perintö- ja lahjaveroveroilmoitus

Pesän ilmoittajan on oma-aloitteisesti annettava Verohallinnolle perinnönjättäjän jälkeen laadittu perukirja perintöverotuksen toimittamista varten (PerVL 26 § 1 momentti). Pesän varat ja velat on merkittävä perukirjaan sellaisina kuin ne kuoleman tapahtuessa olivat. Perukirjassa on mainittava myös varojen arvo (perintökaari (40/1965) 20 luku 4 § 1 momentti). Perinnönjättäjän kapitalisaatiosopimuksen takaisinostoarvo on ilmoitettava pesän varoina perukirjalla. Lisäksi lesken avio-oikeuden alainen kapitalisaatiosopimus tulee merkitä perukirjaan.

Lahjansaajan on oma-aloitteisesti annettava Verohallinnolle lahjaveroilmoitus lahjaverotuksen toimittamista varten. Jos lahjasta ei ole perintö- ja lahjaverolain 19 §:n nojalla suoritettava veroa, veroilmoitusta ei ole annettava, ellei sitä erikseen vaadita (PerVL 27 §). Kapitalisaatiosopimukseen perustuvat oikeudet lahjaksi saavan henkilön on pääsääntöisesti annettava Verohallinnolle lahjaveroilmoitus. Poikkeus tähän on tilanne, jossa kapitalisaatiosopimuksen takaisinostoarvo on lahjoitushetkellä vähemmän kuin 5.000 euroa.

Jos perinnönjättäjän jälkeen ei ole laadittava perukirjaa, verovelvollisen on annettava veroilmoitus (PerVL 26 § 2 momentti). Tällaisessa tilanteessa perinnönjättäjän tekemä kapitalisaatiosopimus on ilmoitettava veroilmoituksella niiden periaatteiden mukaisesti, joita sovelletaan kapitalisaatiosopimuksen ilmoittamiseen perukirjalla. Veroilmoitus voidaan joutua antamaan esimerkiksi silloin, kun perittävä asui kuollessaan ulkomailla.

17 Ohjeen soveltaminen

Ohjeen kohtaa 11 sovelletaan 19.12.2017 lähtien. Muutoin ohjetta sovelletaan sen antopäivästä lukien.

Jos kapitalisaatiosopimukseen perustuvat oikeudet on luovutettu vastikkeetta, kapitalisaatiosopimuksen säästösummana pidetään ratkaisun KHO 2017:195 jälkeen toimitettavassa perintö- tai lahjaverotuksessa kapitalisaatiosopimukselle vahvistettua arvoa.

Verovelvollinen voi hakea muutosta perintö- tai lahjaverotukseen, jos kapitalisaatiosopimukseen perustuville oikeuksille on jo vahvistettu arvo perintö- tai lahjaverotuksessa, ja kapitalisaatiosopimukseen perustuvien oikeuksien arvosta on vähennetty laskennallinen verovelka. Muutoksenhakua perintö- ja lahjaverotuksessa käsitellään Verohallinnon internetsivuilla Muutoksenhaku perintö- ja lahjaverotuksessa.

Verovelvollinen voi hakea muutosta myös tuloverotukseen muutoksenhakua koskevien yleisten säännösten mukaisesti. Jos verovelvollinen kuitenkin hakee muutosta vain tuloverotukseen, Verohallinto ei tämän muutoksenhaun johdosta oikaise perintö- tai lahjaverotusta. Muutoksen hakemista tuloverotukseen käsitellään verohallinnon internetsivuilla:

Muutoksen hakeminen verotukseen – yritykset ja yhteisöt

Muutoksenhaku tuloverotuksessa

johtava veroasiantuntija Tero Määttä

ylitarkastaja Tero Alanko