Peitelty osinko

Antopäivä
4.5.2018
Diaarinumero
A69/200/2018
Voimassaolo
4.5.2018 - Toistaiseksi
Korvaa ohjeen
A61/200/2016, 12.10.2016, 1531/345/2003, 2.6.2003 (kohta 20) ja 628/3457/2006, 31.5.2006 (kohta 12)

Ohjeen lukua 5.2 on täsmennetty vapaa-ajan asunnosta saadun edun osalta.

Ohjeen lukua 5.5 on päivitetty verotusmenettelystä annetun lain veronkorotuksen määräämistä koskeviin säännöksiin 1.5.2018 voimaan tulleiden muutosten vuoksi. Muutoksia sovelletaan ensimmäisen kerran verovuodelta 2018 toimitettavaan tuloverotukseen. 

Peitellyllä osingolla tarkoitetaan osingonjaon muotovaatimukset sivuuttaen tapahtuvaa osakeyhtiön varojen siirtämistä osakastaholle tavalla, joka todelliselta luonteeltaan on voitonjakoa. Peiteltyä osinkoa koskevat säännökset voivat tulla sovellettaviksi, jos yhtiön osakas on osakasasemansa perusteella saanut yhtiön kanssa tekemästään sopimuksesta sellaista taloudellista etua, jota ei riippumattomien osapuolten välillä olisi syntynyt. Tässä ohjeessa käsitellään osakkaan ja yhtiön kannalta esimerkinomaisesti niitä tilanteita, joissa peiteltyä osinkoa voidaan verotuksessa katsoa muodostuvan.

1 Yleistä

Verotusmenettelystä annetun lain (VML 18.12.1995/1558) 29 §:n 1 momentin mukaan peitellyllä osingolla tarkoitetaan rahanarvoista etuutta, jonka osakeyhtiö antaa osakkaansa tai tämän omaisen hyväksi osakkuusaseman perusteella tavallisesta olennaisesti poikkeavan hinnoittelun johdosta tai vastikkeetta.  VML 29 §:n 2 momentin mukaan peitellyllä osingolla tarkoitetaan myös omia osakkeita hankkimalla tai lunastamalla taikka osakepääomaa, vararahastoa tai ylikurssirahastoa alentamalla osingosta menevän veron välttämiseksi jaettuja varoja.

Peiteltyä osinkoa koskevat säännökset voivat tulla sovellettaviksi, jos yhtiön osakas on osakasasemaansa perusteella saanut sellaista taloudellista etua, jota ei riippumattomien osapuolten välillä olisi syntynyt. VML 29 §:n 1 momentin soveltaminen ei edellytä peitellyn osingon jakajalta eikä saajalta tahallisuutta tai veron välttämistarkoitusta. Sen sijaan 2 momentin mukaisen varojenjaon verottaminen peiteltynä osinkona edellyttää ilmeistä osingosta menevän veron välttämistarkoitusta. Peitellyksi osingoksi katsottavan edun saajana voi olla myös osakkaan omainen, mutta veroseuraamukset kohdistuvat kuitenkin pääsääntöisesti osakkaaseen.  Peiteltyä osinkoa koskevat säännökset voivat tulla sovellettaviksi myös yhtiöiden välisissä suhteissa. Peitellyn osingon johdosta voidaan yhtiölle ja osakkaalle määrätä veronkorotus.

Peitellyn osingon säännöksen soveltaminen merkitsee aina viranomaisaloitteista poikkeamista veroilmoituksesta. Peitellyn osingon jakamisen on oltava ilmeistä ennen kuin verotustoimenpiteisiin sen johdosta voidaan ryhtyä (VML 29 § 3 mom.). Verotuksen toimittajalla on siten ensisijainen näyttövelvollisuus peitellyn osingon olemassaolosta. VML 29 § 1 momentin soveltaminen edellyttää olennaista poikkeamista tavallisesta hinnoittelusta. Poikkeamisen olennaisuus tulee erityisesti kysymykseen niissä tilanteissa, joissa käypä arvo ei ole yksiselitteisesti määriteltävissä. Verotusta toimitettaessa pääasiallisesti sen osapuolen, jolla on siihen paremmat edellytykset, on esitettävä asiassa selvitystä. Peitellyn osingon verotus tarkoittaa yleensä olennaista poikkeamista veroilmoitukselta, joten tämä edellyttää VML 26 §:n 3 momentissa säädettyä verovelvollisen kuulemista.

Sovellettavat säännökset

Peitellystä osingosta säädetään VML 29 §:ssä (vuoteen 1995 saakka Verotuslaki (VerL 57 §)). Säännöksen 1 ja 2 momenteissa on kuvattu mitä peitellyllä osingolla tarkoitetaan. Peitellyn osingon veroseuraamuksista on säädetty VML 29 §:n 3 ja 4 momenteissa. Säännöksen 5 momentissa osakeyhtiöön ja sen osakkaaseen rinnastetaan muu yhteisö sekä sen osakas tai jäsen 1 momentissa tarkoitettua peiteltyä osinkoa koskevia säännöksiä sovellettaessa. VML 29 §:n 6 momentin mukaan peitellyn osingon tulolajista säädetään tuloverolaissa (TVL).

TVL 33d §:n mukaan peitellystä osingosta on 75 prosenttia veronalaista ansiotuloa ja 25 prosenttia verovapaata tuloa. EVL 6a §:n mukaan peitellystä osingosta on 75 prosenttia veronalaista tuloa.

Emo-tytäryhtiödirektiivissä tarkoitetulta ulkomaiselta yhtiöltä saadusta peitellystä osingosta on 75 prosenttia veronalaista tuloa. Sama koskee peiteltyä osinkoa, jonka jakaja on muu kuin edellä mainittu EU/ETA – alueella asuva yhtiö, joka on velvollinen suorittamaan tulostaan veroa vähintään 10 prosenttia, tai yhtiö, jonka kanssa Suomella on voimassa kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehty sopimus. Muilta ulkomaisilta yhteisöiltä saatu peitelty osinko on kokonaan veronalaista ansiotuloa. (TVL 33d § ja TVL 33c § 3).

Elinkeinon- tai maataloudenharjoittaja voi saada elinkeinotoiminnan tai maatalouden tulolähteeseen kuuluvien osakkeiden omistusten perusteella peiteltyä osinkoa. Peiteltyyn osinkoon sovelletaan samoja periaatteita kuin TVL 33d §:ssä ja EVL 6a §:ssä on säädetty. Peitellystä osingosta on 75 prosenttia ansiotuloa ja 25 prosenttia verovapaata tuloa, eikä sitä jaeta muun yritystulon jakamisen yhteydessä ansio- ja pääomatuloksi.

Peitellyn osingon jakamisesta aiheutuneet kulut eivät ole yhtiön elinkeinotoimintaan liittyviä vähennyskelpoisia menoja. Jos yhtiölle on aiheutunut peitellyn osingon jakamisesta etuuden käypää arvoa suuremmat kustannukset, lisätään kustannusten ja peiteltynä osinkona lisätyn määrän erotus yhtiön tuloon EVL 7 §:n nojalla.

Peitellyn osingon verottamiseen johtavissa yhtiön ja osakkaan välisissä toimissa saattaa toisinaan olla piirteitä, jotka viittaavat veron kiertämiseen. VML:n peiteltyä osinkoa koskeva 29 § ja veron kiertämistä koskeva 28 § voivat tulla joissain tapauksissa samanaikaisesti sovellettaviksi.

Peitellyn osingon säännös voi sanamuotonsa mukaan tulla sovellettavaksi myös yhtiöiden välillä. Verotuskäytännössä tämä ei ole kuitenkaan kovin yleistä.  Konserni- tai muutoin etuyhteydessä olevien yritysten välisiin hinnoittelupoikkeamiin sovelletaan yleensä VML 31 §:n siirtohinnoittelua koskevaa säännöstä.

2 Peiteltyä osinkoa jakavat yhteisöt

2.1 Osakeyhtiöt ja muut yhteisöt

Peitellyn osingon säännöksiä sovelletaan osakeyhtiön ja sen osakkaan välisiin toimiin. VML 29 §:ää voidaan soveltaa muihinkin yhteisöihin, kuten osuuskuntiin, yhdistyksiin tai ulkomaisiin yhteisöihin.

Osuuskunnat eivät yleensä tavoittele voittoa, vaan jäsenten osuuskunnasta saama taloudellinen hyöty muodostuu siitä, että osuuskunta tukee jäsentensä toimintaa edullisella hinnoittelulla tai jakaa näille ylijäämää heidän käyttämien palvelujen suhteessa (mm. kuluttajaosuuskunnat). Näiden osuuskuntien verotuksessa eivät yleensä tule sovellettavaksi peitellyn osingon säännökset.

Osuuskunnan säännöissä voidaan myös määrätä, että jäsenten taloudenpidon ja elinkeinon edistämisen lisäksi tarkoituksena voi olla voiton tuottaminen osuuksille ja osakkeille. Tällöin osuuskunnan ja sen jäsenen tai osakkaan verotuksessa voivat tulla sovellettavaksi myös peitellyn osingon säännökset.

2.2 Elinkeinoyhtymät

Elinkeinoyhtymän ja sen osakkaan välisiin oikeustoimiin ei sovelleta peitellyn osingon säännöksiä. Jos yhtymän kirjanpidossa on osakkaan yksityistalouden menoja, ne lisätään yhtymän tuloon. Jos yhtymän ja sen osakkaan välisissä hyödykkeiden luovutuksissa on käytetty tavanomaisesta poikkeavaa hinnoittelua, siihen voidaan puuttua lähinnä yksityiskäyttöä koskevien EVL:n 51b §:n ja TVL 26 §:n ja veronkiertämistä koskevan yleislausekkeen, VML 28 §, nojalla.

2.3 Asunto- ja kiinteistöosakeyhtiöt

Tuloverolain nimenomaisella säännöksellä on estetty asunto- ja kiinteistöosakeyhtiön verottaminen peiteltynä osinkona siitä edusta, jonka osakas saa omakustannushintaan tapahtuvan asumisen perusteella. Keskinäisen asunto- tai kiinteistöyhteisön veronalaista tuloa ei ole sen osakkaiden tai jäsenten saama etu huoneistosta, johon heillä on yhtiöjärjestyksen tai osuuskunnan sääntöjen nojalla hallintaoikeus (TVL 53 § 2 k). Vastaavasti veronalaista tuloa ei ole etu, jonka verovelvollinen on saanut omaan tai perheensä tarpeeseen käytetystä asunnosta, joka hänellä on asunto-osakeyhtiön tai muun asunto- tai kiinteistöyhteisön osakkaana tai jäsenenä ollut käytössään käypää vuokraa alemmasta vastikkeesta (TVL 53 § 1 k). Käypää vuokraa alempi yhtiövastike ei siis aiheuta lisäystä yhteisön tai sen osakkaan tuloon. Muiden keskinäisiltä yhtiöiltä saatujen etuuksien osalta peitellyn osingon verottaminen on mahdollista.

Oikeuskäytännössä on katsottu, että peitellyn osingon verotus voi tulla kysymykseen kiinteistöyhtiössä, jossa osakkailla ei ole yhtiöjärjestykseen perustuvaa hallintaoikeutta huoneistoihin. Tällainen yhtiö ei siten ole luonteeltaan keskinäinen yhtiö. Verotuksessa nämä ns. tavalliset osakeyhtiöt voidaan kuitenkin rinnastaa keskinäisiin kiinteistöosakeyhtiöihin eikä peiteltyä osinkoa katsota muodostuvan, jos osakeyhtiön omistaman tilan hallinta on kokonaan yhtiön osakkeenomistajilla, ja yhtiön tulot kertyvät pelkästään osakkeenomistajien maksamista käyttökorvauksista, eikä yhtiön omaisuutta ole hankittu vanhoilla voittovaroilla.

3 Peitellyn osingon saajat

3.1 Yleistä

VML 29 §:n sanamuodon mukaan peitellyksi osingoksi katsottava etuus saadaan osakkuusaseman perusteella. Peiteltyä osinkoa saava osakas omistaa yleensä enemmistön yhtiön osakekannasta tai hänellä on muutoin määräysvalta yhtiössä. Osakkaalla on asemansa perusteella mahdollisuus vaikuttaa yhtiön päätöksentekoon ja siten etuuden saamiseen. Pienosakkaalla ei yleensä ole vastaavaa mahdollisuutta, ja näin ollen pörssiyhtiöiden ja muiden vastaavien laajalla omistajapohjalla toimivien yhteisöjen ei yleensä voida katsoa jakavan peiteltyä osinkoa.

Peitellyn osingon saaja voi olla osakkaan lisäksi tämän omainen. Yleisimmin peitellyn osingon saajana oleva omainen on osakkaan puoliso, lapsi tai vanhempi. Oikeuskäytännön mukaan myös esimerkiksi avopuolisoa, siskoa ja veljenpoikaa on voitu pitää omaisena peitellyn osingon verotuksessa. Arviointiin vaikuttaa myös osapuolten taloudellinen yhteys ja se, onko peitellyn osingon saaja osakkaan tosiasiallista lähipiiriä. Näin esimerkiksi KHO:2007:52, jossa osakas A ja toimitusjohtaja B ovat varoja nostettaessa asuneet yhdessä ja yhtiön omistus- ja päätösvaltasuhteet ovat ilmeisesti johtuneet heidän avoliitostaan. B:n saama etuus voitiin verottaa osakkaan A tulona, vaikka avopuolisoilla ei ollut yhteisiä lapsia.

Peitelty osinko verotetaan pääsääntöisesti varsinaisella osakkaalla ja luetaan hänen tulokseen, vaikka edun saajana olisikin osakkaan omainen. Myös entiselle osakkaalle annettua etua voidaan pitää peiteltynä osinkona, jos siitä on tosiasiallisesti sovittu osakkuuden aikana.

Toisinaan osakeomistus saatetaan keskittää passiivisena pysyvälle taholle, kun taas tosiasiallinen päätäntävalta on pidätetty toisaalle. Tällaisten bulvaanisuhteiden käyttäminen ei estä peitellyn osingon verottamista edun todellisella saajalla. Peitelty osinko verotetaan tosiasiallista päätäntävaltaa käyttävän henkilön ja etuuden antavan yhtiön verotuksessa, vaikka muodollinen osakkuus puuttuu. Näin esimerkiksi Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä KHO 1988 B 566, jossa peitellyn osingon veroseuraamukset kohdistettiin A Oy:n tosiasiallista päätäntävaltaa käyttäviin puolisoihin. Yhtiön osakekanta oli pääosin B Oy:n hallussa, jonka ainoa osakas oli Z. Z ei osallistunut kummankaan yhtiön toimintaan. Toisin KHO 2005 T 422, jossa muodollinen osakas oli tosiasiallista päätäntävaltaa käyttävän omainen. KHO katsoi, ettei täysi-ikäinen omistaja voinut vapautua perhepiirissä sovitun ja tehdyn omistusjärjestelyn johdosta hänelle aiheutuvasta verotuksesta. Muodollisen osakkuuden sivuuttaminen verotuksessa edellyttää VML 28 §:n soveltamista.

3.2 Alaikäinen osakas

Myös alaikäinen lapsi voi olla osakkeenomistaja. Tällöin lapsi on passiivisen osakkeenomistajan roolissa ja hänen tulonaan verotetaan yhtiökokouksen päätöksellä jaetut tavanomaiset osingot ja osakkeiden mahdolliset luovutusvoitot. Koska alaikäinen lapsi ei ole oikeustoimikelpoinen eikä siten voi päättää osakeyhtiön taloudellisesta toiminnasta ja tehdä oikeustoimia, peiteltyä osinkoa ei yleensä voi muodostua alaikäiselle osakkeenomistajalle. Kokonaisharkinnan perusteella on arvioitava, kenen toimijan tulona tulo on verotettava tavanomaisesta poikkeavissa järjestelyissä ja minkä tulolajin mukaisena tulona yhtiöstä saadut edut tulisi verottaa. VML 29 §:n ja 28 §:n perusteella on mahdollista myös muodollisen osakkeenomistajan sivuuttaminen. Peitellyn osingon saajaksi katsotaan tällöin tosiasiallinen alaikäisen puolesta toiminut henkilö (yleensä lapsen vanhempi).

3.3 Elinkeinoyhtymän kautta osakkaalle siirretty etuus

Osakeyhtiön osakas saattaa kierrättää osakeyhtiöstään etuja itselleen henkilöyhtiön kautta, jonka yhtiömies hän on. Etu kanavoidaan ensin osakeyhtiöstä henkilöyhtiöön ja henkilöyhtiöstä sen yhtiömiehelle yksityisottojen taikka yli- tai alihinnoittelun muodossa. Oikeuskäytännön mukaan VML 29 §:ää on voitu soveltaa, vaikka yhtymä ei ole osakeyhtiön osakas. Esimerkkinä korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu (KHO 3.7.2000 T 2002), jossa A ja B omistivat sekä yhtymän että osakeyhtiön puoliksi kumpikin. Yhtymälle vahvistettu puhdas tulo jaettiin A:lle ja B:lle verotettavaksi. Osakeyhtiön yhtymälle antama etu voitiin ottaa huomioon peiteltynä osinkona yhtymän tuloa vahvistettaessa, vaikka itse yhtymä ei ollut osakeyhtiön osakas.

Edun verottaminen peiteltynä osinkona edellyttää, että edun lopullisella saajalla tai hänen omaisellaan on määräävä asema molemmissa yhtiöissä. Etu lisätään VML 29§:n ja 28 §:n nojalla osakeyhtiön ja edun saaneen osakkaan tuloon.

3.4 Sisar- tai tytäryhtiön kautta osakkaalle siirretty etuus

Etuja voidaan kanavoida osakkaalle myös toisen osakeyhtiön kautta. Esimerkiksi osakeyhtiö voi antaa edun sisaryhtiölleen, josta etu siirtyy osakkaan hyväksi. Sisaryhtiö voi olla tavallinen osakeyhtiö tai asunto-osakeyhtiö. VML 29 §:ää voidaan soveltaa, jos osakas tai hänen omaisensa on molemmissa yhtiöissä määräävässä asemassa ja edun näytetään tulleen yhtiöiden yhteiselle osakkaalle tai hänen lähipiirilleen. Esimerkiksi ratkaisussa KHO 1992/4276 korottoman lainan antaminen sisaryhtiölle (asunto-osakeyhtiö) pienensi asunto-osakeyhtiön osakkailta perittävän yhtiövastikkeen määrää. Edun katsottiin realisoituvan yhteisille osakkaille. Perimättä jätetty korko oli peiteltynä osingonjakona lisättävä osakeyhtiön tuloon, ei kuitenkaan siltä osin, joka vastasi osakeyhtiön omistamaa osuutta asunto-osakeyhtiön osakekannasta.

Oikeuskäytännössä on katsottu, että peiteltyä osinkoa voidaan jakaa myös tytäryhtiön kautta, jolloin etu kulkee tytäryhtiöstä emoyhtiön osakkaalle. Esimerkkinä KHO 1983 II 559, jossa tytäryhtiön suoritettua emoyhtiön osakkaan yksityistalouden menoja tämän katsottiin saaneen peiteltyä osinkoa osakkuusasemansa perusteella.

4 Esimerkkejä peitellyn osingon muodoista

4.1 Palkka ja palkanluonteiset edut

Palkkaverotuksen ja osinkoverotuksen rajanvetoa

Osingolla tarkoitetaan sitä osuutta osakeyhtiön jakamasta voitosta, johon osakkaalla on oikeus osakkuusasemansa perusteella. Palkalla tarkoitetaan kaikenlaatuista palkkaa, palkkiota, etuutta ja korvausta, joka saadaan työsuhteessa (ennakkoperintälaki 13 §). Palkan maksamisen edellytys on, että se on korvaus työsuorituksesta. Peitelty osinko taas on osakkuusaseman perusteella saatu etuus, joka saadaan osingonjaon muotovaatimukset sivuuttaen.  Rajanvetoon palkkaverotuksen ja osinkoverotuksen välillä joudutaan myös harkittaessa osakastyöntekijän muuna kuin rahana saamien etuuksien verokohtelua. Palkkakirjanpidossa oikein käsiteltyä luontaisetua ei verotuksessa käsitellä peiteltynä osinkona. Luontaisedun arvoa koskevat virheet korjataan pääsääntöisesti palkanmaksussa tapahtuneena virheenä.

Tavanomaisista luontoiseduista poikkeavat edut

Hallituksen esityksen (HE 26/1998) mukaan peitellyn osingon säännöksiä sovellettaessa tulisi lähteä siitä, että palkkakirjanpidossa palkkana käsitellyt tavanomaiset luontoisedut verotetaan palkkana. Tavanomaisia rahapalkan korvaavia luontoisedun muotoja ovat asunto-, ravinto-, auto-, puhelin- ja autotalliedut. Jos osakkaan saamaa etuutta ei ole yhtiön kirjanpidossa käsitelty palkkana eikä siitä ole toimitettu ennakonpidätystä, osakkaan on oikeuskäytännön mukaan yleensä katsottu saaneen etuuden osakkuusasemansa perusteella peiteltynä osinkona.

Jos osakeyhtiön osakkaalle antama etu on epätavanomainen, se katsotaan yleensä helpommin peitellyksi osingoksi kuin työstä maksetuksi korvaukseksi. Epätavanomaisia etuja ovat esimerkiksi osakkaan ja hänen perheensä käyttöön annetut huviveneet, vapaa-ajan kiinteistöt ja lentokoneet.

Sinänsä tavanomaisesta luontaisedusta voi myös muodostua peiteltyä osinkoa, jos järjestelyyn liittyy poikkeavia piirteitä. Tapauksessa KHO 2010 T 926 osakas oli vuokrannut omistamansa huoneiston yhtiölle, joka oli vuokrannut sen edelleen osakkaan puolisolle työsuhdeasunnoksi. Huoneistoa oli käytetty puolisoiden yhteisenä vakituisena asuntona. Järjestelyn katsottiin tapahtuneen ensisijaisesti osakkaan intressissä, eikä maksettu vuokra ollut yhtiön elinkeinotulosta vähennyskelpoinen meno. Yhtiön osakkaalleen maksama huoneiston vuokra oli rahanarvoinen etuus, jonka yhtiö oli antanut osakkaan hyväksi osakkuusaseman perusteella.

Arvioitaessa, onko kyse palkasta vai peitellystä osingosta, tulee lisäksi tarkastella, millaisia etuja yhtiö on antanut työntekijöilleen, jotka eivät ole osakkaita. Jos kaikille työntekijöille osakkuusasemasta riippumatta on järjestetty palkaksi katsottavia etuja, myös epätavallisia, on ne myös osakastyöntekijöille annettuna katsottava palkaksi. Osakasta ei siis saa pelkästään osakkuusasemansa perusteella asettaa muita yhtiön työntekijöitä huonompaan asemaan. Peiteltyä osinkoa ei synny, jos osakas on maksanut saamastaan etuudesta käyvän korvauksen.

Tavanomaisista henkilökuntaeduista säädetään tuloverolain 69 §:ssä ja niistä on annettu Verohallinnon ohje: Verovapaat henkilökuntaedut

Ylipalkka yms. liikahyvitys

Rahana maksettua selvästi normaalin palkkatason ylittävääkään palkkaa ei hallituksen esityksen (HE 26/1998) mukaan tulisi katsoa peitellyksi osingoksi ainakaan silloin, kun palkanmaksuun liittyvät veroseuraamukset ovat osakkaalla korkeampia kuin osingonjaon veroseuraamukset. Peitellystä osingosta on kysymys silloin, kun palkanmaksu osakkaalle on ollut perusteeton. Esimerkiksi, kun osakkaalle tai tämän omaiselle on maksettu palkkaa ilman työntekoa yhtiössä tai kun osakkaan alaikäiselle lapselle maksettu palkka on ilmeisessä epäsuhteessa tehdyn työn arvoon, tai työsuhde ei ole todellinen.

Työnantaja voi maksaa palkkaa pidemmältä ajalta jälkikäteen. Asianmukaisesti kirjanpidossa käsiteltyjä osakkaan palkkasaatavia yhtiöltä ei voida pitää peiteltynä osinkona yksinomaan maksun viipymisen perusteella. Intressiyhteystilanteissa palkanmaksun viivyttäminen, ellei se johdu esimerkiksi yhtiön maksukyvyttömyydestä, voi viitata siihen, ettei suoritusta ole tarkoitettukaan palkaksi. Peitellyksi osingoksi voidaan katsoa helpommin jälkeenpäin sovittu ja suoritettu hyvitys kuin etukäteen tehtyyn sopimukseen perustuva palkka.

Yritykset saattavat maksaa sovitun palkan lisäksi palkanlisiä, jotka perustuvat työntekijän henkilökohtaisen työsuorituksen sijaan yrityksen voittoon, liikevaihtoon, tms. Myös nämä tantieemit (osapalkat, voittopalkkiot, bonukset) ovat työntekijän palkkaa, jos menettelyssä noudatettavista periaatteista on sovittu etukäteen. Lisäksi edellytetään, että tantieemina kirjatut erät maksetaan viimeistään seuraavan vuoden aikana osakkaille, ellei yrityksen maksukyky ole tilikauden päättymisen jälkeen olennaisesti heikentynyt. Osakkaalle maksetut tavanomaisen tason ylittävät tantieemit ja vastaavat palkkiot voidaan katsoa peitellyksi osingoksi (KHO 1975 T 3951). Jos tantieemin tai vastaavan palkkion voidaan katsoa määräytyneen jo vakiintuneen laskentaperusteen mukaan, ei peiteltyä osinkoa yleensä ole katsottu muodostuvan. (KHO 1975 T 107 ja 1975 T 111)

Osakkaan yksityistalouden menot

Peiteltyä osinkoa muodostuu aina silloin, jos osakeyhtiön varoilla maksetaan osakkaan yksityisiä menoja. Tällaisia ovat esimerkiksi osakkaan yksityistalouden puhelin- ja autokulut tai harrastustoimintaan liittyvät menot. Peiteltyä osinkoa voi syntyä myös silloin, jos osakas käyttää yhtiön omaisuutta yksityistaloudessaan maksamatta siitä yhtiölle markkinahintaista vuokraa tai ilman, että omaisuuden käyttämisestä saatua etua on käsitelty luontoisetuna palkkakirjanpidossa.

4.2 Yhtiön ja osakkaan väliset sopimukset ja rahoitusjärjestelyt

Yhtiön ja osakkaan väliset osto- ja myynti- ja vuokrasopimukset

Yhtiö voi tehdä osakkaansa kanssa oikeustoimia samalla tavalla kuin ulkopuolisten kanssa.. Yhtiön ja sen osakkaan välisissä sopimuksissa tulee noudattaa sellaisia ehtoja, joita riippumattomienkin osapuolten kesken noudatettaisiin. Tämä tarkoittaa sitä, että sopimusehtojen tulee olla tavanomaisen liiketavan mukaisia ja oikeustoimen kohteen tulee olla arvostettu käypään arvoon.  Jos yhtiö myy omaisuutta, tavaroita tai palveluita osakkaalleen alihintaan tai osakas yhtiölle ylihintaan, tästä hinnoittelupoikkeamasta syntyy peiteltyä osinkoa. Yhtiön ja osakkaan välisen vuokrasopimuksen vuokratason tulee myös olla markkinaehtoinen.

Osakas voi esimerkiksi vuokrata elinkeinotoiminnassa tarvittavaa omaisuuttaan yhtiölle. Jos vuokrauksen kohde on huoneisto tai kiinteistö, käyvän vuokran määrään vaikuttavat huoneiston tai kiinteistön laatu, koko ja sijainti. Osakas voi vuokrata myös osan asunnostaan yhtiön toimitilaksi. Käypää vuokraa arvioitaessa edellytetään yleensä, että vuokrattava osa on vähintään yhden erillisen huoneen kokoinen. Jos vuokrauksen kohteena on irtain omaisuus, lähtökohtana on käypä vuokrataso.

Osakaslaina

Osakeyhtiö voi myöntää osakkailleen ja näiden lähisukulaisille osakaslainoja. TVL 53 a § koskee rahalainaa, jonka osakas tai hänen perheenjäsenensä on saanut ja nostanut osakeyhtiöltään verovuoden aikana ja joka on maksamatta vielä verovuoden päättyessä. Tällainen osakaslaina on lainansaajan veronalaista pääomatuloa, jos lainansaaja tai hänen perheenjäsenensä omistavat yhdessä tai erikseen vähintään 10 prosenttia yhtiön osakkeista tai heillä on vastaava osuus yhtiön kaikkien osakkeiden tuottamasta äänimäärästä. Suoraan omistukseen rinnastetaan välillinen omistus.

Kun yhtiö myöntää osakkaalleen lainan, laina edellytetään maksettavan takaisin. Lainan pääomaa ei voida katsoa peitellyksi osingoksi, jos lainaan liittyy takaisinmaksutarkoitus ja lainaehdoissa on sovittu koron maksusta ja takaisinmaksuaikataulusta. Merkitystä ei kuitenkaan ole pelkästään velkakirjaan kirjoitetuilla ehdoilla, vaan niiden tosiasiallisella toteutumisella. Takaisinmaksutarkoituksen voidaan katsoa puuttuvan esimerkiksi silloin, jos osakas on ollut maksukyvytön jo lainan myöntämishetkellä tai jos lainaa ei ole lyhennetty lainkaan.

Koska osakaslaina verotetaan TVL 53a §:n mukaan pääomatulona, se voi vain poikkeustapauksessa tulla verotetuksi peiteltynä osinkona. Pääomatulona verotettavasta osakaslainasta ei myöskään edellytetä maksettavan korkoa, joten perimättä olevan koron tai alikorkoisen lainan johdosta ei tehdä lisäyksiä yhtiön ja osakkaan verotettavaan tuloon. Korkoa on kuitenkin perittävä, jos osakaslaina täyttää muilta osin TVL 53 a §:n edellytykset, mutta laina on nostettu ja maksettu takaisin saman kalenterivuoden aikana. Korkoa on perittävä myös silloin, jos vähintään 10 prosentin omistusosuus ei täyty eikä lainaa sen vuoksi voida lukea pääomatuloksi. Verotuksessa hyväksytään korko maksetuksi, jos se on lisätty velkapääomaan. Käypänä osakaslainan korkona pidetään valtiovarainministeriön kahdesti vuodessa vahvistaman peruskoron suuruista korkoa.

Ks. tarkemmin Pääomatuloksi luettava osakaslaina

Yhtiön rahavarat

Yhtiön olosuhteisiin nähden huomattavan suuri kassatili saattaa viitata siihen, että yhtiön varat ovat olleet osakkaan yksityiskäytössä. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä KHO 1991 T 3440 osakeyhtiön pääosakkaalla oli ollut hallussaan varoja, jotka vuosittain olivat sisältyneet yhtiön kassatilille kirjattuihin varoihin. Varat katsottiin verotuksessa osakkaille annetuksi korottomaksi osakaslainaksi.

Yllämainitun korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen antamisen jälkeen osakaslainaa koskeva sääntely on muuttunut. Pääomatulona verotettavaa osakaslainaa koskeva TVL 53a § on tarkoitettu sovellettavaksi varsinaiseen rahan velaksi antoon osakkaalle. Osakaslainasta tehdystä sopimuksesta tulee ilmetä käytetty korkokanta, laina-aika ja lainan takaisinmaksuaikataulu. Jos tällaista sopimusta ei ole laadittu, voidaan katsoa, että osakkaan yksityiskäytössä olleita yhtiön rahavaroja ole ollut tarkoituskaan maksaa takaisin yhtiölle ja kysymys on peitellystä osingosta.

Takauspalkkio

Osakeyhtiö voi suorittaa osakkaalleen hyvityksiä rahoitukseen liittyvistä järjestelyistä. Osakas voi antaa esim. takaussitoumuksen yhtiön velasta, ja yhtiö voi maksaa osakkaalle korvauksen tästä sitoumuksesta. Jos provisio vastaa käypää hintaa, siitä ei synny peiteltyä osinkoa. Käypää hintaa arvioitaessa vertailuperusteena voidaan käyttää esim. rahoituslaitosten vastaavista palveluista perimiä hintoja. Vakuuden tulee lisäksi olla tarpeellinen yhtiön rahoituksen kannalta ja siihen tulee olla liiketaloudelliset syyt.

Kun osakas antaa osakeyhtiön velalle reaalivakuuden, on takauspalkkio osakkaan pääomatuloa (KVL 1994/22). Omavelkaisesta henkilötakauksesta saadun palkkion on katsottu olevan osakkaan ansiotuloa (KVL 1993/262). KVL:n ennakkoratkaisussa 1994/50 osakas perheineen omisti yhtiön, jonka vastuiden vakuudeksi osakas antoi asuinhuoneistonsa hallintaan oikeuttavat osakkeet yleisvakuudeksi pankille. Osakkaalle maksettu takausprovisio oli hänen pääomatuloaan siltä osin kuin osakkeiden todellinen vakuusarvo kattoi yhtiön luoton määrän, jolta takausprovisio oli maksettu. Vakuusarvon ylittävältä osalta maksettu takausprovisio oli peiteltyä osinkoa.

Yhtiön laina osakkaalta

Jos osakeyhtiön osakas antaa lainan yhtiölleen, katsotaan lainasta maksettava korko osakkaan pääomatuloksi, jos koron määrä ja määräytymisperuste eivät ylitä VML 29 §:ssä tarkoitettua käypää hintaa. Jos korkoa on maksettu oleellisesti enemmän, kuin mikä on tavallista, katsotaan ylimenevä osa korosta peitellyksi osingoksi. Mikäli laina on sovittu kiinteäkorkoiseksi eikä korko lainaa annettaessa ole poikennut yleisestä korkotasosta, ei yleinen korkotason lasku laina-aikana saa aikaan peitellyn osingon soveltamistilannetta (KHO 2002 T 93).

Jos osakkaan antaman lainan osoitetaan olevan yhtiölle sen rahoitustilanteen vuoksi välttämätön, voidaan osakkaalle maksettavana käyvän koron määränä pitää korkoa, joka jouduttaisiin suorittamaan rahalaitoksesta otetusta lainasta. Muissa tapauksissa osakkaan yhtiölle antama laina on rinnastettavissa lähinnä osakkaan tekemään sijoitukseen. Käypä korko on tällöin määriteltävissä lähinnä vastaavien sijoituskohteiden korkotason, esim. pitkäaikaisten talletusten keskimääräisen koron perusteella. Tällä hetkellä valtiovarainministeriön vahvistama peruskorko vastaa tätä määrää.

4.3 Yhtiön kirjanpidosta puuttuvat tulot

Verotarkastuksessa voi käydä ilmi, ettei yksittäisiä tuloeriä ole tuloutettu kirjanpidossa. Yleensä tulouttamatta jätetyn erän katsotaan siirtyneen pääosakkaan hyväksi (KHO 1980 T 378) ja se verotetaan peiteltynä osinkona.  Jos osakas voi luotettavasti osoittaa, että kirjanpidosta puuttuvat tulot on käytetty yhtiön hyväksi, peitellystä osingosta ei voida verottaa.

4.4 Omien osakkeiden hankkiminen ja lunastaminen

Omien osakkeiden hankkimisesta ja lunastamisesta säädetään osakeyhtiölain (OYL, 624/2006) 15 luvussa. Omien osakkeiden hankkimisella tarkoitetaan tilannetta, jossa yhtiö hankkii omia osakkeitaan osakkaaltaan vastiketta vastaan osapuolien yhteisellä sopimuksella. Osakkeiden lunastaminen on sen sijaan velvoittava toimi, jolla osakkeenomistajan on luovutettava osakkeensa yhtiölle joko vastiketta vastaan tai vastikkeetta. Yhtiö voi hankkia omia osakkeitaan jakokelpoisella vapaalla omalla pääomalla. Velkojiensuojamenettelyä noudattamalla voidaan varoja jakaa yhtiöstä myös alentamalla osakepääomaa, ylikurssirahastoa ja vararahastoa. VML 29 §:n 2 momentin mukaan edellä mainituissa tilanteissa voi muodostua peiteltyä osinkoa, jos on ilmeistä, että varojen jakaminen on tapahtunut osingosta menevän veron välttämiseksi. VML 29 §:n 2 momentin mukaisesta peitellystä osingosta ei ole välitöntä verovaikutusta yhtiölle.

Oikeus- ja verotuskäytännössä on esitetty seikkoja, joiden on katsottu olleen lieventäviä tai raskauttavia harkittaessa peitellyn osingon verotusta omien osakkeiden hankinnan yhteydessä. Jos omien osakkeiden hankkimiselle esitetään liiketaloudellinen syy, ei kyseessä katsota olevan osingosta menevän veron välttäminen. Tällaisina syinä on pidetty esimerkiksi sukupolvenvaihdosjärjestelyjä, enemmistöosakkaan osakkeiden hankkimista kokonaan tai niin paljon, ettei hänelle jää määräysvaltaa yhtiössä, tai vähemmistöosakkaan kaikkien osakkeiden hankkimista. Yhtiön pääomatarpeen pieneneminen toiminnan supistumisen vuoksi, tai yhtiön toiminnassa tarpeettoman omaisuuden myynnistä saatujen varojen jakaminen, ovat olleet myös sellaisia syitä, jolloin peiteltyä osinkoa ei ole katsottu muodostuvan (KVL 23/2015, KHO 1984 II 610).

Raskauttavana seikkana peitellyn osingon soveltamisen kannalta on ollut, jos osakkeita on esimerkiksi hankittu kaikilta osakkailta tasaisesti, tai omistussuhteet taikka määräysvalta eivät ole yhtiössä muutoin muuttuneet (KVL 2007/28). Raskauttavana seikkana on pidetty myös sitä, ettei yhtiö ole jakanut voittovaroja avoimena osingonjakona. Veronvälttämistarkoitus on ilmeinen silloin, kun osakepääomaa korotetaan rahastoannilla ja sen jälkeen osakkeita hankitaan osakkailta.

Omia osakkeita hankittaessa peiteltyä osinkoa voi muodostua myös silloin, jos järjestely sinänsä on hyväksyttävä, mutta osakkaalle osakkeesta maksettu hinta ylittää osakkeen käyvän arvon. Jos omia osakkeita hankittaessa osakkaalle maksettava hinta on suurempi kuin osakkeiden käypä arvo hankintahetkellä, käyvän hinnan ja käytetyn hinnan erotus on peiteltyä osinkoa.

Keskusverolautakunta on antanut ratkaisut KVL 19/1997, KVL 101/1998 ja KVL 23/2015, joissa on ollut kysymys pörssiyhtiön omien osakkeiden hankkimisesta pörssikaupalla. Esimerkiksi ratkaisussa KVL 19/1997 yhtiö aikoi ostaa itse haluamansa määrän osakkeitaan kulloinkin vallitsevaan pörssikurssiin. Oston oli tarkoitus tapahtua tavanomaisessa pörssikaupassa ilman, että myyjä tuntisi ostajaa taikka ostaja myyjää. Näissä oloissa osakkeiden myyjälle maksettavaa kauppahintaa ei pidetty peiteltynä osinkona.

4.5 Hinnoittelupoikkeama osuuskunnassa

Vuoden 2014 alusta tuli voimaan uusi osuuskuntalaki (421/2013). Lainmuutoksella osuuskuntatoiminnan pääperiaatteet säilyivät ennallaan. Osuuskunnan säännöissä voidaan kuitenkin määrätä esimerkiksi, että jäsenten taloudenpidon ja elinkeinon edistämisen lisäksi tarkoituksena voi olla myös voiton tuottaminen osuuksille ja osakkeille.

Osuuskuntien varojenjaon verotusta on muutettu myös vuoden 2015 alusta voimaan tulleilla laeilla. Tuloverolakiin lisättiin uudet säännökset (TVL 53 § 1 mom. 9 ja 10 k.), joissa säädetään tavallisten kuluttajien osuuskunnan jäsenyyden perusteella saamien, elantomenoihin liittyvien etuuksien verovapaus. Kysymys on joko alennettuna hintana tai asiakashyvityksenä annetusta etuudesta. Tämä etu on ollut verovapaa ennen lainmuutostakin, mutta nyt verovapaudesta on säädetty erikseen laissa.

Uusilla säännöksillä osuuskunnan jakaman ylijäämän vähennyskelpoisuutta on rajattu sekä vähennykseen oikeutettujen osuuskuntien että vähennyskelpoisen määrän osalta. Ylijäämän vähennyskelpoisuudesta säädetään EVL 18 § 4 momentissa (1399–1403/2014) ja se koskee jatkossa vain niitä osuuskuntia, joiden toiminta muodostuu jäsenten elinkeinoa tukevasta taloudellisesta toiminnasta ja joissa yhden jäsenen osuus osuuspääomasta ja äänivalta on enintään kymmenen prosenttia. Ylijäämä on vähennyskelpoinen vain siltä osin kuin se on syntynyt osuuskunnan jäsenkaupasta ja jaetaan elinkeinotoimintaa tai maataloutta harjoittaville osuuskunnan jäsenille näiden ostojen tai myyntien suhteessa. Vähennyskelpoinen ylijäämänpalautus on jäsenen verotuksessa elinkeinotoimintaan ja maatalouteen liittyvänä tulona kokonaan veronalaista tuloa.

Osuuskunnan jakamaan ylijäämään sovelletaan lähtökohtaisesti osinkotulon verotusta koskevia säännöksiä (TVL 33 e § ja EVL 6e §). Lisäksi säännöksissä on viittaus peiteltyä osinkoa koskevaan VML 29 §:ään. Osuuskunnat eivät yleensä tavoittele voittoa, vaan jäsenten osuuskunnasta saama taloudellinen hyöty muodostuu varsinaisen voitonjaon sijasta ensisijaisesti siten, että osuuskunta tukee jäsentensä toimintaa edullisella hinnoittelulla tai jakaa näille ylijäämää palvelujen käytön suhteessa. Ennen EVL 18 § 4 momentin muutosta osuuskuntien jakama ylijäämänpalautus oli kokonaisuudessaan vähennyskelpoista. Osuuskunnan jäsenen ollessa elinkeinonharjoittajia omakustannushinnan ja käyvän hinnan erotuksesta saatu etu on tullut verotetuksi jäsenen tulona. Tästä syystä peitellyn osingonjaon säännökset ovat tulleet harvoin sovellettaviksi osuuskuntien verotuksessa (KHO2011:103).

Verohallinnon käsityksen mukaan osuuskuntia ja sen jäseniä koskevat uudet verosäännökset eivät muuta nykyistä peitellyn osingon verotuskäytäntöä, vaan VML 29 §:n säännös tulee sovellettavaksi vain poikkeustapauksissa.

4.6 Negatiivinen oma pääoma toimintamuodon muuttuessa osakeyhtiöksi

Yksityisliikkeen tai henkilöyhtiön muuttaminen osakeyhtiöksi on mahdollista veroseuraamuksitta TVL 24 §:n edellytysten täyttyessä. Yrityksen voittovaroja voidaan nostaa verovapaasti ennen yhtiömuodon muutosta vielä muutostilikauden aikana. Voittovaroja ovat aikaisempien tilikausien voitot ja muutostilikauden ennen yhtiömuodon muutosta syntynyt voitto.

Osakeyhtiötä edeltävän yrityksen oma pääoma on saattanut muodostua negatiiviseksi yksityisnostojen vuoksi. Tällöin yksityisottona on nostettu sellaisia varoja, jotka tulevat verotetuiksi vasta osakeyhtiön tuloina. Tällainen osakkaan yksityisotto voidaan joissakin tilanteissa rinnastaa osakeyhtiöstä nostettuihin varoihin ja verottaa osakeyhtiön kyseiselle osakkaalle antamana peiteltynä osinkona.

Ennen yritysmuodon muutosta nostettujen varojen katsominen peitellyksi osingoksi tulee kysymykseen vain niissä tapauksissa, joissa negatiivista omaa pääomaa on yritysmuodon muutoksen yhteydessä kasvatettu keinotekoisesti.  Tähän voi viitata esimerkiksi poikkeuksellisen suuri yksityisotto juuri ennen muodonmuutosta, yksityisottojen poikkeuksellinen rahoitustapa tai voittovarat ylittävän yksityisoton kirjaaminen yhtymän velaksi osakkaalle (KHO:2000:50).

Asiaa on käsitelty tarkemmin ohjeessa: Toimintamuodon muutos osakeyhtiöksi

5 Peitellyn osingon määrä ja verotus

TVL 33d §:n mukaan peitellystä osingosta on veronalaista tuloa 75 prosenttia. Luonnollisella henkilöllä peitelty osinko on ansiotuloa ja yhteisöllä veronalaista tuloa. Jos peitelty osinko on saatu EU/ETA – alueella asuvalta yhtiöltä, joka on velvollinen suorittamaan tulostaan veroa vähintään 10 prosenttia, tai yhtiöltä, jonka kanssa Suomella on voimassa kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehty sopimus, on veronalainen osuus myös 75 prosenttia. Muista ulkomaisista yhtiöistä saatu peitelty osinko on kokonaan veronalaista tuloa.

Jos peitellyn osingon saaja on rajoitetusti verovelvollinen, peritään peitellystä osingosta 35 prosentin lähdevero. (Laki rajoitetusti verovelvollisen tulon verottamisesta 7 § 1).

Peitellyn osingon veroseuraamuksista on säädetty VML 29 §:n 3 ja 4 momenteissa. VML 29 §:n soveltaminen merkitsee poikkeamista veroilmoituksesta viranomaisen aloitteesta.  Veroilmoituksesta poikkeaminen edellyttää aina verovelvollisen kuulemista (VML 26 § 3 mom.), jolloin verovelvolliselle on varattava kohtuullinen aika vastineen tai muun selvityksen antamiseen ennen verotuspäätöksen tekemistä.

5.1 Peiteltyä osinkoa jakavan yhtiön verotus

Tässä kappaleessa käsitellään peitellyn osingon veroseuraamuksia yhtiön verotuksessa. Kappaleessa 5.2 käsitellään osakkaan verotusta peitellyn osingon tilanteissa.

VML 29 §:n 3 momentin mukaan, jos on ilmeistä, että yhtiö on jakanut peiteltyä osinkoa, on peiteltyä osinkoa jakavan yhtiön verotuksessa meneteltävä niin kuin olisi käytetty käypää hintaa. Yhtiölle tuloutetaan saamatta jäänyt tulo tai perusteetta maksettu meno. Jos peitellyn osingon jakamisesta aiheutuneet menot kuitenkin ylittävät peiteltynä osinkona verotetun määrän, lisätään loput peitellyn osingon jakamisesta aiheutuneista kuluista EVL 7 §:n nojalla yhtiön verotettavaan tuloon.

Esimerkiksi yhtiön vuokratessa osakkaaltaan kiinteistön käypää vuokraa korkeammalla hinnalla, käyvän vuokran ja maksetun vuokran erotus lisätään yhtiön tuloon. Lisäys kohdistetaan sille verovuodelle, jonka tulokseen peitelty osingonjako vaikuttaa. Peitellyksi osingoksi katsottava omien osakkeiden hankkiminen ei vaikuta yhtiön verotettavan tulon määrään, eikä siitä myöskään aiheudu lisäyksiä yhtiön tuloon.

Ylihinta

Yhtiön hyödykkeestä osakkaalle maksama ylihinnan osuus lisätään yhtiön tuloon kokonaisuudessaan, jos hyödykkeen koko hankintameno on vähennetty vuosikuluna tuloksesta. Jos hankintameno on aktivoitu ja vähennetty poistoina, lisätään ylihinnan osuus poistosta vuosittain verotettavaan tuloon. Nettovarallisuuteen ei lueta peitellyksi osingoksi katsottua osaa hankintamenosta. Kun yhtiö on maksanut ylihintaa osakkeista, joiden hankintamenoa ei vähennetä poistoina, veroseuraamukset tulevat esille vasta osakkeiden luovutuksen yhteydessä. Tällöin ylihinnan osuutta ei lueta hankintamenoon, eikä sen osalta myöskään synny vähennyskelpoista luovutustappiota.

Alihinta

Osakkaan hankkiessa hyödykkeitä yhtiöltä alihintaan yhtiön tuloon lisätään käyvän hinnan ja yhtiön perimän hinnan erotus, koska yhtiön katsotaan luopuneen vastaavasta tulosta. Ratkaisussa KHO 1998 T 2694 osakkaan maksaman käypää vuokraa alhaisemman vuokran ja käyvän vuokran erotus lisättiin osakkaan tuloon, ja yhtiön tuloon lisättiin peitellyn osingon jakamisesta aiheutuneet kulut vähennettynä osakkaan maksamalla vuokralla. Yhtiön tuloon lisätään se laskennallinen vuokratulo, joka olisi yhtiölle kertynyt, jos olisi käytetty käypää hintaa.  Yhtiön henkilökohtaisessa tulolähteessä ei vahvisteta tappiota siltä osin kuin se on johtunut peitellystä osingosta.

KHO:n ratkaisussa 1984 II 611 lisäystä ei tehty yhtiön tuloon alihinnan perusteella, koska osakkeiden luovutushinta ei ollut yhtiölle veronalaista tuloa eikä osakkeista ollut tehty poistoja.

Peitellyn osingon jakamisesta aiheutuneet kulut

Yhtiön tuloon lisätään kaikki kulut, jotka pienentävät yhtiön tulosta osakkaalle annetun peitellyn osingon vuoksi. Esimerkiksi osakkaan käytössä olleesta vapaa-ajan asunnosta on yhtiölle voinut aiheutua siivous-, sähkö- ja korkokuluja. Lisäksi vapaa-ajan asunnon hankintamenosta on voitu tehdä poisto. Jos peiteltyä osinkoa on muodostunut, kaikki peitellyn osingon määrän ylittävät tulosta pienentävät erät lisätään verotettavaan tuloon EVL 7 §:n nojalla, koska ne eivät ole yhtiön elinkeinotoiminnassa tai muussakaan toiminnassa vähennyskelpoisia tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneita menoja.

5.2 Osakkaan verotus

VML 29 § 3 momentin mukaan, jos on ilmeistä, että yhtiö on jakanut peiteltyä osinkoa, osakkaan veronalaiseksi tuloksi katsottava käyvän hinnan ja käytetyn hinnan erotus. VML 29 § 4 momentin mukaan, jos yhtiö on jakanut omia osakkeita hankkimalla tai lunastamalla varoja osakkaalleen ja on ilmeistä, että tarkoituksena on ollut osingosta menevän veron välttäminen, on jaetut varat katsottava osakkaan veronalaiseksi tuloksi.

Tavanomaiset ja epätavanomaiset edut

Sinänsä tavanomaisesta luontoisedusta voi myös muodostua peiteltyä osinkoa, jos järjestelyyn liittyy tavanomaisesta poikkeavia piirteitä. Tapauksessa KHO 2010 T 926 osakas oli vuokrannut omistamansa huoneiston yhtiölle, joka oli vuokrannut sen edelleen osakkaan puolisolle työsuhdeasunnoksi. Huoneistoa oli käytetty puolisoiden yhteisenä vakituisena asuntona. Järjestelyn katsottiin tapahtuneen ensisijaisesti osakkaan intressissä, eikä maksettu vuokra ollut yhtiön elinkeinotulosta vähennyskelpoinen meno. Yhtiön osakkaalleen maksama huoneiston vuokra oli rahanarvoinen etuus, jonka yhtiö oli antanut osakkaan hyväksi osakkuusaseman perusteella.

Jos yhtiön omistama hyödyke, esimerkiksi auto on korvauksetta osakkaan yksityiskäytössä, edun käypä arvo verotetaan osakkaalla peiteltynä osinkona, ellei etua ole käsitelty yhtiön palkkakirjanpidossa luontaisetuna.  Edun käypänä arvona käytetään verotusta toimittaessa usein luontoisetuarvoa, ellei edun saaja esitä edun käyvästä arvosta luotettavaa selvitystä.

Epätavanomaisesta edusta esimerkkinä on ratkaisu KHO 1990 B 559, jossa yhtiön hankkiman veneen kustannukset kirjanpidossa olivat yli 110 000 markkaa. Osakkaat ilmoittivat vene-edun arvona 5 415 markkaa. Vene katsottiin hankituksi pääasiassa osakkaiden omaan käyttöön. Yhtiön ei katsottu antaneen palkkana käsiteltävää luontoisetua osakkailleen, vaan kysymys oli peitellystä osingonjaosta. Peitellyn osingon määrää laskettaessa yhtiön kirjanpidossa olevia poistoja ei voitu sellaisenaan ottaa huomioon osakkaan saaman peitellyn osingon määrässä, vaan huomioon tuli ottaa veneeseen käytetylle pääomalle laskettava korko ja veneen kustannukset siltä osin kuin osakas oli käyttänyt venettä yksityisajoihinsa.

Osakkaan käyttäessä yhtiön omistamaa vapaa-ajan asuntoa korvauksetta tai olennaisesti käypää vuokraa alempaan hintaan, katsotaan osakkaan saavan peiteltyä osinkoa. Peitellyn osingon määränä pidetään lähtökohtaisesti käyvän vuokran ja maksetun vuokran välistä erotusta. Käypänä pidetään vuokraa, joka olisi maksettu riippumattomien osapuolten välillä. Käyvän vuokratason laskennassa on huomioitava mm. vapaa-ajan asuntojen vuokrien suuret hintavaihtelut sesongin ja hiljaisten aikojen välillä sekä se, katsotaanko osakkaan käytön olevan lyhyt- vai pitkäkestoista. Esimerkiksi tapauksissa, joissa vapaa-ajan asunnon on katsottava olleen lähes kokonaan osakkaan omassa käytössä, käypä vuokrataso tulee määritellä vuosivuokran perusteella.

Jos yhtiön omistama vapaa-ajan asunto on lähes kokonaan osakkaan käytössä, sen katsotaan olevan varattuna osakkaan käyttöön myös silloin, kun asunto on tyhjillään. Tällöin osakkaan katsotaan saaneen peiteltyä osinkoa, ellei kyseiseltä ajalta ole maksettu käypää vuokraa. Jos vapaa-ajan asunto on sekä osakkaan yksityiskäytössä että vähäistä laajemmassa yhtiön tulonhankkimistoiminnan käytössä, vapaa-ajan asunnon tyhjillään oloajan katsotaan jakautuvan osakkaan ja yhtiön kesken muun selvityksen puuttuessa todellisten käyttöaikojen suhteessa. 

Vapaa-ajan asunto voi olla osakkaan käytön ohella myös yhtiön harjoittaman vuokraustoiminnan käytössä ja käytettävissä. Jos verovelvollinen tällaisessa tilanteessa esittää riittävän selvityksen vapaa-ajan asunnon aktiivisesta vuokrauskäytöstä ja vuokrauksen markkinoinnista, katsotaan asunnon olevan vuokraustoiminnan käytössä myös silloin, kun se on tyhjillään. Jos taas riittävää selvitystä aktiivisesta vuokrauskäytöstä ja vuokrauksen markkinoinnista ei tällaisessa tilanteessa esitetä, katsotaan vapaa-ajan asunnon olevan osakkaan käytössä lähtökohtaisesti myös tyhjillään oloaikana, vaikka vapaa-ajanasuntoa myös satunnaisesti vuokrattaisiin.  Aktiivisen vuokrauskäytön ja vuokrauksen markkinoinnin arvioinnissa otetaan huomioon vuokraustoiminnan järjestämisestä esitetty selvitys kokonaisuudessaan. Vuokraustoiminnan aktiivisuutta osoittaa mm. toiminnan jatkuvuus ja laajuus. Osoituksena aktiivisesta vuokrauksen markkinoinnista voidaan pitää esimerkiksi markkinointia ammattimaisen välittäjän kautta tämän varausjärjestelmää käyttäen taikka muulla riittävän näkyvyyden omaavalla tavalla.

Erilaisten etujen arvostamisesta ks. Verohallinnon ohje Luontoisedut verotuksessa

Osakkaan yksityismenot

Kun peitelty osinko muodostuu esimerkiksi yhtiön maksamista osakkaan yksityisistä ulkomaan matkoista tai osakkaalle maksetuista markkinahintaa korkeammista vuokrista, peitellyn osingon määrä osakkaalla ja lisäys yhtiön verotuksessa on yhtä suuri. Peiteltynä osinkona lisättyyn ansiotuloon ei yleensä kohdistu sellaisia menoja, joita osakas voisi vähentää tulonhankkimiskuluina.

Hinnoittelupoikkeama

Jos yhtiö on maksanut osakkaalleen ylihintaa esimerkiksi asunto-osakkeiden tai asuinkiinteistön kaupan yhteydessä, käyvän hinnan ja maksetun hinnan erotuksesta 75 prosenttia lisätään peiteltynä osinkona osakkaan veronalaisiin ansiotuloihin vaikka luovutusvoitto olisi verovapaa.

Kun yhtiön perimän alihinnan ja käyvän hinnan erotus lisätään osakkaan tuloon peiteltynä osinkona, peitellyn osingon määrä kasvattaa osakkaalle siirtyneen hyödykkeen hankintamenoa. Hyödykkeen hankintamenossa otetaan huomioon sekä veronalainen että verovapaa peitellyn osingon määrä. Tämä tulee huomioida mahdollista luovutusvoittoa laskettaessa (KHO 1988 B 544).

Käyvän arvon määrittämisessä yhtiö ja osakas voivat käyttää esimerkiksi riippumattoman osapuolen antamaa lausuntoa.

Omien osakkeiden hankkiminen

Peiteltyä osinkoa koskevan VML 29 §:n 2 momentin soveltaminen omien osakkeiden hankkimiseen tulee kyseeseen tilanteissa, joissa osakkeiden hankkimiselle ei ole olemassa liiketaloudellisia perusteita ja järjestelyyn on ryhdytty osingosta menevän veron välttämiseksi. Jos osakkeita on esimerkiksi hankittu kaikilta osakkailta samassa suhteessa, tai omistuksessa ja määräysvallassa ei intressiyhteydestä johtuen ole tapahtunut tosiasiallisia muutoksia, katsotaan jaettujen varojen määrä kokonaan peitellyksi osingoksi, eikä siitä vähennetä osakkeiden hankintamenoa. (ks. myös Peitellyn osingon muodot k. 4.4).

Peiteltyä osinkoa saattaa muodostua myös silloin, kun osakkeiden hankinnalle on sinänsä liiketaloudellinen syy, eikä kyseessä ole osingosta menevän veron välttämistarkoitus, mutta hankinnassa ei ole käytetty osakkeen käypää hintaa. Tällöin on kyseessä hinnoittelupoikkeama yhtiön ja osakkaan välisessä kaupassa. VML 29 § 1 momentin mukaan hinnoittelupoikkeaman tulee olla olennainen. Jos yhtiö maksaa osakkaalle osakkeista olennaisesti käypää arvoa korkeamman hinnan, on käyvän hinnan ja käytetyn hinnan erotus peiteltyä osinkoa. Siltä osin, kuin hinta vastaa osakkeen käypää arvoa, sovelletaan osakkaan verotuksessa luovutusvoiton verotuksesta annettuja säännöksiä. (TVL 46–47 §)

Osakkeen käypä arvo määritetään verotusta toimitettaessa Verohallinnon ohjeen Varojen arvostamisesta perintö- ja lahjaverotuksessa mukaan. Perintö- ja lahjaverotuksen lisäksi myös tuloverotuksessa sovelletaan lähtökohtaisesti kyseistä ohjetta käyvän arvon määrittämisessä. Poikkeuksen tästä kuitenkin muodostaa VML 31 §:ssä säädetty siirtohinnoittelu, jossa markkinaehtoista hintaa määritettäessä käytetään päätulkintalähteenä OECD:n siirtohinnoitteluohjeistusta.

Verohallinnon ohjeen mukaan ensisijainen määrittämismenetelmä on kauppa-arvomenetelmä, jossa käypä arvo määritetään toteutuneiden kauppojen perusteella. Toissijaisesti käypä arvo määritetään yhtiön tilinpäätöksiin perustuvien substanssi- ja/tai tuottoarvojen perusteella.

5.3 Peitelty osinko ja arvioverotus

Jos yhtiö ei ole antanut veroilmoitusta, ja verotus on tämän johdosta toimitettu arvioimalla, osakeyhtiölle arvioitua tuloa ei voi verottaa osakkaan saamana peiteltynä osinkona pelkästään sillä perusteella, että yhtiö ei ole antanut veroilmoitusta. Jos yhtiön toiminnasta on luotettavaa selvitystä eikä yhtiö tai osakas osoita, että arvioidut tulot ovat tulleet yhtiön käyttöön, voidaan arvioitu tulo verottaa peiteltynä osinkona.

Veroilmoituksen antamisen laiminlyönnin perusteella toimitettava arvioverotus voi aiheuttaa peitellyn osingon verottamisen osakkaalla myös silloin, jos yhtiöllä on varallisuutta jonka käytöstä ei ole annettu selvitystä, ja olosuhteiden perusteella varojen on katsottava menneen osakkaan käyttöön. Peitellyn osingon verotus kohdistetaan pääsääntöisesti yhtiössä toimivaan osakkaaseen. Yhtiössä toimimisen lisäksi on oltava muitakin seikkoja, jotka tukevat väitettä yhtiön varojen käytöstä osakkaan hyväksi. Tällaisia seikkoja ovat esimerkiksi osakkaan rahoitusvaje selvittämättömässä omaisuuden lisäyksessä tai elinkustannusten rahoituksessa.  

Verotarkastuksen yhteydessä voidaan todeta yhtiöllä olleen tuloa ja varojen menneen osakkaan käyttöön. Mahdollisten tarkkailu- tai vertailutietojen perusteella voidaan osoittaa, että veroilmoitukselta puuttuu esimerkiksi myyntituloja, jotka ovat tulleet osakkaan haltuun. Osakkaan saamana peiteltynä osinkona verotetaan yhtiön tuloksi arvioitu määrä, jos on näyttöä siitä, että tulo on tullut osakkaan tai hänen lähipiirinsä käyttöön. Yksittäistapauksissa voidaan peitellyksi osingoksi katsoa yhtiölle arvioitua tuloa pienempikin määrä.

VML 26 §:n 4 momentin mukaan pääasiallisesti sen osapuolen, jolla on siihen paremmat edellytykset, on esitettävä asiasta selvitystä. Jos yhtiön arvioverotettava määrä perustuu esimerkiksi verotarkastuksessa tosiseikkojen pohjalta tehtyyn laskelmaan, arvioverotettua määrää voidaan pitää osakkaan saamana peiteltynä osinkona, ellei osakas osoita, että arvioverotettava määrä on käytetty yhtiön hyväksi.

5.4 Korjausyritykset

Oikeustoimen peruuttaminen

Verotusta toimitettaessa lähtökohtana on pidetty, että edun tai varojen luovutusperustetta ei voida jälkikäteen muuttaa toiseksi. Merkitystä on siten sillä, onko luovuttamisessa alun perin noudatettu luovutuksen väitetyn tarkoituksen mukaista menettelytapaa (vrt. osinko, osakaslaina). Jos esimerkiksi palkaksi tarkoitettuja varojen luovutuksia ei ole kirjattu palkanmaksuksi eikä yhtiö ole noudattanut muitakaan palkanmaksua koskevia säännöksiä, luovutukset on katsottu osakeyhtiön varojen laittomaksi jakamiseksi ja peitellyksi osingoksi.

Osakas saattaa ryhtyä korjaaviin toimenpiteisiin, kun hän havaitsee verotuksen lopputuloksen poikkeavan ilmoitetusta. Oikeuskäytännön mukaan peitellyn osingon palauttaminen yhtiölle ei vapauta peitellyn osingon verottamiselta. KHO:n päätöksen 1978 T 4287 mukaan osakeyhtiö oli maksanut suorituksia osakkaansa hyväksi eikä niitä ollut otettu huomioon yhtiön kirjanpidossa saatavana osakkaalta. Suoritukset katsottiin peitellyksi osingoksi siitä riippumatta, oliko osakas jonakin myöhempänä vuonna korvannut suoritukset yhtiölle.

Jos kauppa peruutetaan osakkaasta riippumattomista syistä, peitellystä osingosta ei voida verottaa. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen KHO 1991 B 547 mukaan osakas oli ostanut alihintaan auton yhtiöltään. Käyvän arvon ja perityn hinnan erotus lisättiin osakkaan tuloon peiteltynä osinkona. Oikeuden päätöksellä osakas joutui kuitenkin palauttamaan auton yhtiön konkurssipesään. Osakasta ei voitu verottaa peitellystä osingosta. Jos osakas velvoitetaan oikeuden päätöksellä palauttamaan peiteltynä osinkona verotettu tuloerä konkurssipesälle, mutta palautusta ei ole tosiasiallisesti tehty, tuomiolla ei ole vaikutusta peitellyn osingon verotukseen.

Jos osakas palauttaa yhtiölle suorituksen, josta häntä ja yhtiötä on aiemmin verotettu peiteltynä osinkona, palautusta ei voida enää toistamiseen lukea yhtiön veronalaiseksi tuloksi.

Jälkikäteen tehty sopimus

Jälkikäteen tehdyt sopimukset eivät yleensä auta korjaamaan verotuksen lopputulosta. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä KHO 1983 II 524 tytäryhtiö oli antanut emoyhtiölleen korottomia lainoja, minkä johdosta tytäryhtiöön kohdistetussa jälkiverotuksessa tuloon oli lisätty osakaslainojen laskennallinen korko. Vaikka yhtiöt olivat sen jälkeen sopineet koroksi nimetyn korvauksen maksamisesta jälkiverotetuilta vuosilta, emoyhtiö ei saanut vähentää suorituksia korkoina mainituilta vuosilta.

Uusi veroilmoitus

Yhtiö voi jo säännönmukaisen verotuksen yhteydessä päätellä Verohallinnolta tulleen selvityspyynnön johdosta, että veroilmoituksesta tullaan poikkeamaan VML 29 §:n nojalla. Korjausyrityksiin on oikeuskäytännössä suhtauduttu kielteisesti. Peitellyn osingon verottamista ei voida välttää sillä, että yhtiö antaa uuden veroilmoituksen ja laatii uuden tilinpäätöksen. Kysymys ei ole tilinpäätöksen laadinnassa tapahtuneen erehdyksen korjaamisesta (KHO 1984 II 620). Jos uudella veroilmoituksella pyritään torjumaan vain peitellyn osingon verottaminen, uutta veroilmoitusta ei voida hyväksyä verotuksen perusteeksi.

5.5 Veronkorotus

Peitellyn osingon tilanteissa määrätään VML 32 §:n edellytysten täyttyessä veronkorotus. Veronkorotuksen määrästä säädetään VML 32 a §:ssä. 

Edellytysten täyttyessä veronkorotus määrätään itsenäisesti niille osapuolille, joiden tuloon tehdään lisäys peitellyn osingon johdosta. Siten sekä yhtiölle että osakkaalle määrätään veronkorotus normaalisti lisätyn tulon määrästä käyttäen tapaukseen soveltuvaa veronkorotusprosenttia. Lisätyn tulon määränä pidetään osakkaan verotuksessa peitellyn osingon veronalaista määrää. 

Veronkorotuksen määräämistä on käsitelty tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Seuraamusmaksut tuloverotuksessa.

6 Oikeustapauksia

Peitellyn osingon saajat

KHO 1983 B II 559 A oli saanut rakennusliikettä harjoittaneesta X Oy:stä etua siten, että X Oy oli suorittanut hänen yksityistaloutensa menoja yhtiön tulosta rasittaen, ainakin osittain vääränsisältöisin laskuin. A ei ollut ollut X Oy:n osakkeenomistaja, mutta oli ollut osakkaana arvopapereiden omistusta ja hallintaa harjoittaneessa Y Oy:ssä, jonka osakekanta oli ollut hänen sekä hänen vanhempiensa ja veljiensä omistuksessa. Osa eduista oli myöhemmin maksettu takaisin yhtiölle. KHO pysytti lääninoikeuden päätöksen, jossa A:n saamia etuja oli pidetty hänen osakkuusasemansa perusteella saamanaan peiteltynä osingonjakona, josta häntä oli jälkiverotettava. Koska suorituksia ei ollut otettu huomioon X Oy:n tilinpäätöksissä yhtiön saatavina A:lta eikä hän ollut saattanut uskottavaksi, että tarkoitus olisi ollut perustaa velkasuhde hänen ja yhtiön välille, edut oli jälkiverotuksissa luettava kokonaisuudessaan hänen tulokseen siitä riippumatta, että osa niistä oli myöhemmin maksettu takaisin yhtiölle. Verovuodet 1971 - 1974. VerL 56 § (takaisinmaksun osalta), 57 § 1 mom. ja 83 §

KHO 1983 T 840 A ja B olivat myyneet omistamansa X Oy:n osakkeet marraskuussa 1975 Y Oy:lle ja X Oy oli lainannut joulukuussa 1975 A:lle noin 700 000 mk ja B:lle noin 350 000 mk sanottujen osakkeiden loppukauppahinnan maksamiseksi. Yhtiöiden omistuksessa tapahtuneiden muutosten ja X Oy:n osakepääoman korotuksen jälkeen A ja B eivät omistaneet ollenkaan X Oy:n osakkeita, mutta X Oy:n 3 000 osakkeen osakekannasta omisti Y Oy 2 997 osaketta, kun taas A omisti 80 ja B 40 osaketta Y Oy:n 130 osakkeen osakekannasta. Kun lainojen anto oli liittynyt oikeustoimiin, joilla Y Oy oli ostanut A:lta ja B:ltä heidän omistamansa X Oy:n osakkeet, KHO katsoi, että lainat oli myönnetty A:lle ja B:lle heidän osakkuusasemastaan johtuen korottomina, jonka vuoksi X Oy:n tuloon oli lisättävä osingonluontoisena tulona sanottujen lainojen laskelmallinen korko. Verovuosi 1977. VerL 57 § 1 mom.

KHO 1985 T 5334 (KHO 1985-B-I-54) Osakeyhtiön sisaryhtiölleen (asunto-osakeyhtiö) antaman lainan korottomuuden voitiin katsoa alentaneen asunto-osakeyhtiön osakkailta perittävän vastikkeen määrää ja siten tulleen osakeyhtiön osakkaiden hyväksi, kun he olivat myös tuon asunto-osakeyhtiön osakkaita. Perimättä jätetty korko oli sen vuoksi verotuslain 57 §:n mukaisesti otettava kohtuullisen määräisenä huomioon osakeyhtiön tulona. Verovuosi1980 VeroL 57 §

KHO 1985 T 5335 (KHO 1985-B-I-55) Kun yhtiön sisaryhtiölleen antamien korottomien lainojen muodostama etu ei ollut esitetyn selvityksen mukaan ainakaan vielä kysymyksessä olevina verovuosina tullut yhtiön osakkaille, asiassa ei ollut edellytyksiä lisätä perimättömiä korkoja yhtiön tuloon verotuslain 57 §:n nojalla osingonluontoisena etuna. Verotukseen ei ollut edellytyksiä myöskään verotuslain 56 §:n nojalla, koska ei ollut näytetty, että lainanantoon olisi ryhdytty verosta vapautumisen tarkoituksessa. Verovuosi 1976 Verovuosi 1978 Verovuosi1979 Verovuosi 1980. VerL 57§ ja 56 §

KHO 1988 B 566 X:n aiemmin yksityisliikkeenä harjoittamaa rakennussuunnittelutoimintaa jatkamaan perustettiin vuonna 1975 A Oy, jonka osakekannasta 9/10 hankki X:n vaimo Y. Vuonna 1980 Y:n omistamat osakkeet siirrettiin nimellisarvostaan B Oy:lle, joka A Oy:n osakepääoman korotuksen jälkeen omisti 145 kappaletta tämän yhtiön 150 osakkeesta. B Oy:n ainoana osakkaana oli Z, joka oli sopinut X:n kanssa B Oy:n perustamisesta ja maksanut osakkeiden nimellisarvon Y:lle. Vuonna 1984 X osti itselleen nimellisarvosta B Oy:n osakekannan. A Oy:n asiakkaiden hankinnan ja osan toimeksiannoista hoiti X, toimistotyöt hoiti Y. Z ei osallistunut toimintaan. Toiminimenkirjoitusoikeus oli vain Y:llä. Kun puolisot X ja Y olivat tosiasiallisesti perustaneet A Oy:n ja käyttäneet siinä päätäntävaltaa, ei tämän yhtiön omistussuhteiden järjestelyä pidetty asian varsinaista luonnetta vastaavana. A Oy:n X:n ja Y:n puolesta suorittamat, näiden yksityismenoiksi katsottavien kulujen korvaukset eivät olleet yhtiön liiketulon vähennyskelpoisia menoja vaan X:lle ja Y:lle annettua osingonluonteista etua. Verovuodet 1981, 1982 ja 1983. VerL 56 § ja 57 § 1 mom.

KHO 1992 T 125 Osakeyhtiön verotettavaan tuloon oli lisättävä vakuutusyhtiön ajalta 1.1.–31.12.1986 osakeyhtiön osakkaiden sisarelle maksamat osakeyhtiötä koskevien vakuutusten asiamiespalkkiot, kun sisar ei tosiasiallisesti ollut hoitanut vakuutuksia ja yhtiön oli katsottava voineen määrätä näistä tuloista siirtämällä ne verotuslain 57 §:n 1 momentissa tarkoitetulle osakkaan omaiselle. Äänestys 4-1.
Verovuosi 1986. VerL 57 §

KHO 1992 T 4276 Oy oli antanut korottoman lainan As. Oy:lle, jonka osakkaat olivat A ja hänen vaimonsa B sekä Oy. A oli myös Oy:n osakas. Koron perimättä jättämisen katsottiin alentaneen As. Oy:n osakkailtaan perittävän vastikkeen määrää ja tulleen siten A:n hyväksi. Perimättä jätetty korko oli peiteltynä osingonjakona lisättävä Oy:n tuloon, ei kuitenkaan siltä osin, joka vastaa Oy:n omistamaa osuttaa As. Oy:n osakekannasta. VerotusL 57 § 1 mom

KHO 2000 T 2002 A ja B omistivat sekä yhtymän että osakeyhtiön puoliksi kumpikin. Yhtymälle vahvistettu puhdas tulo jaettiin A:lle ja B:lle verotettavaksi. Osakeyhtiön yhtymälle antama etu voitiin ottaa huomioon peiteltynä osinkona yhtymän puhdasta tuloa vahvistettaessa, vaikka itse yhtymä ei ollut osakeyhtiön osakas. Verovuosi 1995 VerL 57 §

KHO 2005 T 422 A oli omistanut Kiinteistö Oy C:n koko osakekannan. Kiinteistöyhtiö omisti paitsi Lapissa loma-kiinteistön myös rakennusalalla toimineen B Oy:n osakekannan. B Oy oli jatkanut vuonna 1998 konkurssiin asetetun yhtiön rakennusalan liiketoimintaa. Näissä kummassakin yhtiössä käytännön toiminnan, kuten urakkatarjouskirjeenvaihdon ja rahaliikenteen, oli hoitanut A:n isä. Tytär A oli isänsä ehdotuksesta ryhtynyt vuonna 1998 B Oy:n hallituksen varsinaiseksi jäseneksi. B Oy:llä ei ollut asiassa esitetyn selvityksen mukaan toimitusjohtajaa. A oli muualla päätoimessa.

B Oy:n Kiinteistö Oy C:lle lomakiinteistön käytöstä vuonna 1999 suorittama vuokra jälkiverotettiin A:n B Oy:ltä Kiinteistö Oy C:n osakkuusaseman perusteella saamana peiteltynä osinkona. A vaati, että verotusmenettelystä annetun lain 28 §:ää oli sovellettava hänen hyväkseen sillä perusteella, että hän oli ollut vain muodollinen osakas ja isänsä bulvaani eikä perustetta verotusmenettelystä annetun lain 29 §:n soveltamiselle näin ollen ollut.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että rahanarvoinen etuus oli tullut B Oy:n osakkaan Kiinteistö Oy C:n omistajalle A:lle hänen osakkuusasemansa perusteella. Tällaisesta etuudesta oli verotettava verotusmenettelystä annetun lain 29 §:n 1 ja 3 momentti huomioon ottaen A:ta, siitä riippumatta, että puheena oleva etuus olisi tosiasiassa kanavoitunut hänen isälleen, joka todellisuudessa oli yhtiön toiminnassa keskeisessä asemassa. B Oy:n osakasyhtiön täysi-ikäinen omistaja A ei voinut myöskään vapautua perhepiirissä sovitun ja tehdyn omistusjärjestelyn johdosta hänelle näin aiheutuvasta verotuksesta verotusmenettelystä annetun lain 28 §:n nojalla. Perustetta jälkiverotuksen kumoamiseen ei siten ollut. Verovuosi 1999.
VML 28 ja 29 §

KHO 2007 T 1893 A omisti kokonaisuudessaan X Oy:n osakekannan. A:n avopuoliso B oli X Oy:n toimitusjohtaja ja hallituksen ainoa varsinainen jäsen. A ei asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan ollut osallistunut yhtiön käytännön toimintaan, vaan siitä oli huolehtinut B. Yhtiön tultua asetetuksi konkurssiin ilmeni, ettei yhtiöllä ollut kirjanpidon mukaista käteiskassaa, koska B oli nostanut yhtiöstä nämä varat. Yhtiön varojen käytöstä esitetyn perusteella oli pääteltävissä, että A oli yhtiön ainoana osakkaana hyväksynyt yhtiön kassavarojen noston kysymyksessä olevalla tavalla tai suhtautunut ainakin menettelyyn välinpitämättömästi.

Peitellyn osingon verottaminen tulee kysymykseen tilanteissa, joissa osakeyhtiöstä siirretään varoja osakkuusaseman perusteella osakkaalle tai sellaiselle muulle taholle, että etu selittyy osakkaan ja edunsaajan läheisellä suhteella. Omaisen käsitteen arviointiin vaikuttaa muun muassa osapuolten välinen taloudellinen yhteys. A ja B olivat varoja nostettaessa asuneet yhdessä ja yhtiön omistus- ja päätösvaltasuhteet olivat ilmeisesti johtuneet heidän avoliitostaan. Kun etu oli ensivaiheessa tullut osakkaan avopuolisolle, yhtiön katsottiin antaneen edun osakkaan omaiselle verotusmenettelystä annetun lain 29 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla. Yhtiön ainoaa osakasta A:ta voitiin verottaa yhtiön kassasta nostettujen varojen johdosta peitellystä osingosta. Verovuosi 2001. VML 29 § 1 mom.

2011 T 3564 (KHO:2011:103) A Oy harjoitti hankinta- ja materiaalitoimintoyhtiönä muun muassa tavarakauppaa, siihen liittyvää maahantuontia ja vientiä, huolintaa, kuljetusta, tuotteiden pakkaustoimintaa, valmistamista ja valmistuttamista. A Oy:n osakkeet omisti neljä suomalaista vähittäis- ja tukkukaupan alalla toimivaa yhtiötä, joista mikään ei omistanut yli puolta yhtiön osakkeista tai osakkeiden tuottamasta äänimäärästä. A Oy myi kaikki varsinaisessa toiminnassaan tuottamansa palvelut ja tuotteet osakkailleen.

A Oy:n ja sen osakkaiden tekemän ennakkoratkaisuhakemuksen mukaan A Oy oli tarkoitus muuttaa osuuskunnaksi. Yhtiön osakkaista tulisi osuuskunnan jäseniä siten, että osuuskunnassa A Oy:n omistus- ja äänivaltasuhteet säilyisivät osakkaiden välillä. Osuuskunta tulisi myymään tuotteita ja palveluita jäsenilleen sekä ulkopuolisille asiakkaille. Hakemuksen mukaan osuuskunnan myynti jäsenille hinnoiteltaisiin omakustannushintaan lisättynä voittomarginaalilla, joka olisi pienempi kuin osuuskunnan myydessä tuotteita ja palveluita ulkopuolisille asiakkaille. Osuuskunnan myynti ulkopuolisille hinnoiteltaisiin markkinaehtoisesti käypään hintaan.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että osuuskunnan myydessä hakemuksessa kuvatulla tavalla tuotteitaan ja palveluitaan jäsenilleen alhaisemmalla hinnalla kuin osuuskunnan ulkopuolisille asiakkaille, jäsenet eivät saa käyvän hintatason alittavan hinnan johdosta verotusmenettelystä annetun lain 29 §:ssä tarkoitettua peiteltyä osinkoa. Ennakkoratkaisu verovuosille 2010 ja 2011. VML 29 § 1, 3 ja 5 mom.

Peitellyn osingon muodot

KHO 1975 T 111 Tantiemivaraus katsottiin vuoden 1969 vähennyskelpoiseksi menoksi, kun yhtiö oli sitoutunut sen suorittamiseen pääosakastoimitusjohtajalle vuonna 1954. Tantieemin tosiasiallisella suorittamisajalla ei ollut merkitystä. Verovuosi 1969. Toisin kun tantieemin suorittamisesta pääosakkaalle päätettiin vasta verovuoden jälkeen.

KHO 1975 T 3951 Elektroniikka-alalla toimivan osakeyhtiön osakekannasta omisti sen toimitusjohtaja 998/1000, hänen vaimonsa 1/1000 ja edellisten tytär, joka toimi yhtiön konttoripäällikkönä, 1/1000. Yhtiö, jonka liikevaihto verovuonna oli 5.302.855 markkaa ja joka oli jakanut osinkoa vuodelta 1970 360.000 markkaa ja vuodelta 1971 500.000, suoritti toimitusjohtajalleen verovuodelta palkkaa 251.575 markkaa ja kirjasi menoksi hänelle tantieemia 274.936 markkaa. Konttoripäällikölle maksettiin palkkaa 74.038 markkaa ja kirjattiin tantieemia 32.000 markkaa. KHO katsoi, että yhtiön osakkeenomistajilleen tantieemin nimellä suorittamia määriä oli pidettävä peiteltynä osingonjakona eikä yhtiön tulon hankkimisesta ja säilyttämisestä johtuneina vähennyskelpoisina menoina. Verovuosi_1971 VerotusL 57 §

KHO 1980 T 378 Maalausliikettä harjoittaneen osakeyhtiön 4 000 mk:n osakepääomasta omistivat toimitusjohtaja A 75 %, B 20 % ja C 5 %. Yhtiön liikevaihto verovuosina 1970 - 1972 oli vaihdellut 108 595 mk:sta 497 723 mk:aan. Yhtiön kirjanpidossa tulouttamatta jääneet vuonna 1970 saatu 4 000 mk:n suoritus ja vuonna 1971 saadut yhteensä 1 707 mk:n suoritukset, joihin sisältyi muun ohessa sairausvakuutustoimiston yhtiölle A:n sairauden johdosta maksamia päivärahoja, oli jälkiverotettu yhtiön tuloina. Enemmän selvityksen noiden tuloerien käytöstä puuttuessa katsottiin, että myös A:ta voitiin jälkiverottaa suoritusten määräisestä osingonluontoisesta tulosta. Verovuosi 1970, Verovuosi 1971. VerotusL 83 §

KHO 1984 T 1077 (KHO:1984-B-II-610) Osakeyhtiön toiminta oli siirretty omasta osakehuoneistosta vuokratiloihin, jolloin pääoman tarve pieneni. Yhtiö aikoi alentaa osakepääomaansa ja palauttaa vapautuvan pääoman osakkailleen. Edellytyksin, että palautettava määrä vastasi osakepääoman alennusta eikä ylittänyt osakehuoneistosta saatua kauppahintaa, toimenpiteen ei katsottu tuottavan osakkaille peiteltyä osinkoa. Verovuodet 1983, 1984 Ennakkotieto. VerL 57 § 2 mom.

KHO 1988 T 4866 (KHO:1988-B-544) Osakeyhtiön osakas A oli 29.1.1986 ostanut yhtiöltä määräalan 428.000 markalla. Verolautakunta oli toimittaessaan A:n verotusta vuodelta 1986 katsonut, että määräalan käypä arvo oli 2.000.000 markkaa, ja lisännyt A:n veronalaisiin tuloihin verotuslain 57 §:n mukaan peiteltynä osingonjakona 1.572.000 markkaa. A aikoi myydä määräalan edelleen vuonna 1988. Hänen katsottiin hankkineen määräalan vastikkeellisesti ja satunnaisen myyntivoiton suuruutta laskettaessa tulo- ja varallisuusverolain 21 §:n 2 momentissa tarkoitettuna määräalan hankintamenona pidettiin A:n yhtiölle maksaman vastikkeen lisäksi sitä määrää, mikä hänen oli verotuksessa katsottu saaneen peiteltynä osingonjakona. Äänestys 4-2-1. Verovuosi 1988 Ennakkotieto.
TVL 21 § 2 mom., VerL 57 §

KHO 1989 T 3637 Yhtiön vuokraama henkilöauto oli annettu veloituksetta sen osakastoimitusjohtajan A:n käyttöön. Autosta aiheutuneet kulut rasittivat myös A:n yksityisajojen osalta yhtiön tulosta. Koska yhtiön kirjanpidossa ei A:n näin saamaa autoetua ollut kirjattu hänen palkakseen eikä ennakonpidätystä ollut toimitettu, korkein hallinto-oikeus katsoi, että A:n yhtiöltä saama autoetu oli peiteltyä osingonjakoa eikä luontoisetua. Äänestys 4-1. Verovuosi 1986. VerL 57 §

KHO 1990 T 3001 (KHO:1990-B-559) Osakeyhtiö hankki veneen 300.000 markalla ja siihen tarvikkeita 4.241 markalla. Veneen kunnossapitokustannukset olivat 11.257 markkaa ja käyttökustannukset 10.830 markkaa. Yhtiö teki veneen hankintahinnasta sekä tarvikkeista 30 %:n menojäännöspoiston eli 91.272 markkaa ja vähensi menoinaan kunnossapito- ja käyttökustannukset. A, joka yhdessä vaimonsa kanssa omisti yhtiön osakkeet, ilmoitti veroilmoituksessaan vene-etuna puolet käyttökustannuksista eli 5.415 markkaa. A:n veronalaisiin tuloihin lisättiin peiteltynä osingonjakona edellä mainitut venekustannukset lukuun ottamatta telakointimaksua 1.815 markkaa eli yhteensä 111.544 markkaa, mikä määrä vastaavasti palautettiin yhtiön verotettavaan tuloon. Veronoikaisussa A:n tuloon lisätty määrä alennettiin 96.687 markkaan eli poiston ja ilmoitetun vene-edun yhteismäärään. Lääninoikeus hylkäsi A:n valituksen.

KHO katsoi, ettei yhtiön kirjanpidossa veneestä tehtyä poistoa voida sellaisenaan ottaa huomioon A:n saamaa etua vahvistettaessa. Edun arvoa vahvistettaessa oli sen sijaan otettava huomioon veneeseen käytetylle pääomalle laskettava korko ja veneen kustannukset siltä osin kuin A oli käyttänyt venettä yksityisajoihinsa. Verotuslain 57 §:n tarkoittama kohtuullinen, A:n veronalaisiin tuloihin lisättävä määrä alennettiin tällä perusteella 50.000 markkaan. Verovuosi 1985. VerL 57 § 1 mom.

KHO 1997 T 28 Osakeyhtiö A oli ostanut osakkaaltaan osakeyhtiö B:n osakkeita ylihintaan. Osakeyhtiö A:n tilikauden tilinpäätöksessä ostetut osakeyhtiö B:n osakkeet oli kirjattu sen käyttöomaisuuteen tytäryhtiöosakkeina. Verotusta toimitettaessa ylihinta oli lisätty peiteltynä osinkona osakeyhtiön verotettavaan tuloon. Kun yhtiön tulosta ei ollut osakkeista maksetun ylihinnan perusteella tehty vähennystä eikä osakkeista maksettu ylihinta niin ollen pienentänyt yhtiön verovuoden tulosta eikä muutenkaan vaikuttanut verotettavan tulon määrään, peiteltynä osinkona pidettävää ylihintaa ei ollut verotuslain 57 §:n nojalla lisättävä yhtiön tuloon. Verovuosi 1991 VerL 57 §

KHO 1998 T 98 Yhtiö oli ostanut osakkaaltaan kiinteistön ylihintaan. Yhtiön verotusta toimitettaessa sen verotettavaan tuloon oli lisätty peiteltynä osinkona kiinteistökaupassa maksetun ylihinnan määrä sekä kiinteistöstä tehty poisto siltä osin kuin se kohdistui ylihintaan. Koska ylihinta ei muutoin kuin välillisesti ylisuurena poistona vaikuttanut yhtiön verovuoden tulon määrään, ylihintana maksettua määrää ei ollut lisättävä yhtiön tulon. Liian suurena tehty poisto tuli lisätä yhtiön tuloon. Verovuosi 1994 VerL 57 §

KHO 1998 T 2694 A, joka oli omistanut 60 prosenttia B Oy:n osakekannasta ja työskennellyt yhtiössä, oli asunut yhtiön omistamassa osakehuoneistossa. Huoneistosta oli tuolta osin aiheutunut yhtiölle 115 049 markan vastike- ja korkomenot. A oli maksanut yhtiölle vuokraa 1 700 markkaa kuukaudessa eli verovuonna yhteensä 20 400 markkaa. Samassa asuntoyhtiössä oli vastaavansuuruisesta huonetilasta peritty ulkopuolisten välisessä vuokrasuhteessa vuokraa noin 2 600 markkaa kuukaudessa. Noissa olosuhteissa yhtiön katsottiin kantaneen osakkaaltaan alhaisempaa vuokraa kuin mikä oli tavallista. A:n saama etuus, jota ei ollut B Oy:n ja A:n välisessä työsuhteessa käsitelty luontoisetuna, otettiin yhtiön ja osakkaan verotuksissa huomioon peiteltynä osingonjakona. Peitellyn osingon määräksi vahvistettiin B Oy:n verotuksessa 94 649 markkaa ja A:n verotuksessa, yleinen vuokrataso ja A:n maksama vuokra huomioon ottaen, 10 800 markkaa. Verovuosi 1993.VerL 57 § 1 mom.

KHO:2000:50 Avoin yhtiö muutettiin osakeyhtiöksi ja yhtiöjärjestys hyväksyttiin 1.9.1995. Osakeyhtiö merkittiin kaupparekisteriin 8.11.1995. Avoimen yhtiön yhtiömies tuli osakeyhtiön pääosakkaaksi. Tilikauden 1.12.1993–30.11.1994 päättyessä avoimen yhtiön oma pääoma oli ollut 36 723 markkaa positiivinen. Tilikauden 1.12.1994–30.11.1995 voitto oli 169 640 markkaa. Tilikauden lopussa osakeyhtiön oma pääoma oli tilinpäätöksen mukaan 213 430 markkaa negatiivinen. Yhtiömuodon muutoksen yhteydessä yhtiömies oli tehnyt avoimesta yhtiöstä yhteensä 434 793 markan yksityisoton, josta 103 797 markkaa oli kirjattu yhtiön velaksi yhtiömiehelle. Tilinpäätöksen 30.11.1995 liitetietojen mukaan osakeyhtiön oikaistu oma pääoma oli kuitenkin 32 170 markkaa positiivinen, kun laskelmassa huomioitiin vaihto-omaisuus käyvästä arvosta.

Tilintarkastajan 18.9.1995 päivätyn lausunnon mukaan avoimen yhtiön varat riittivät yhtiön velan ja osakeyhtiön 15 000 markan osakepääoman katteeksi. Ennen osakeyhtiön kaupparekisteriin merkitsemistä suoritetuista yksityisotoista oli 138 135 markkaa tapahtunut syyskuussa 1995 ja 162 366 markkaa marraskuun 1995 alussa.

Yhtiömiehellä todettiin olevan oikeus nostaa avoimesta yhtiöstä yhtiön voittovaroja ennen yhtiömuodon muutosta. Voittovaroja ovat aikaisempien tilikausien voitot sekä muutostilikauden ennen yhtiömuodon muutosta syntynyt voitto. Yksityisottoja ei ole pidettävä verotuslain 57 §:n mukaisena peiteltynä osinkona siltä osin kuin avoimen yhtiön oma pääoma on riittänyt yksityisottoihin. Sen sijaan siltä osin kuin yksityisotto on kohdistunut avoimen yhtiön ennen yhtiömuodon muutosta realisoitumattomaan voittoon, yksityisoton tekemisen ei ole katsottava vastaavan asian varsinaista luonnetta ja tarkoitusta. Toimenpiteeseen on tältä osin katsottava ryhdytyn siinä tarkoituksessa, että suoritettavasta verosta vapauduttaisiin. Avoimesta yhtiöstä tehty yksityisotto on katsottava osakkaalle maksetuksi peitellyksi osingoksi siltä osin kuin se kohdistui avoimen yhtiön realisoitumattomaan voittoon. Asia palautettiin verovirastolle peitellyn osingon määrän ratkaisemiseksi. Verovuosi 1995. Äänestys 5-2. VerL 56 § ja 57 § 1 mom.

KHO 2002 T 93 A oli antanut osakeyhtiölleen vuonna 1992 vakuudettoman lainan kilpailevan yhtiön ostamista varten. Lainalle oli sovittu kiinteä 12 prosentin vuotuinen korko ja se oli maksettava takaisin viimeistään vuoden 1998 loppuun mennessä. Sovittu korko ei lainaa annettaessa ollut ollut yleisestä korkotasosta poikkeava. Vaikka yleinen korkotaso oli vuonna 1996 olennaisesti alempi kuin vuonna 1992, katsottiin, ettei asiassa ollut edellytyksiä peitellyn osingonjaon verotukselle. Verovuosi 1996. Äänestys 4-1 VML 29 §

KHO:2003:59 Puolisot A ja B olivat olleet rakennusurakointia harjoittavan X Oy:n osakkaita sen perustamisesta 1982 lähtien ja työskennelleet koko ajan yhtiössä. Puolisot omistivat 85 %, heidän poikansa T 5 % ja X Oy itse 10 prosenttia yhtiön osakekannasta. Yhtiö oli viimeisenä 6 vuotena jakanut osinkoja vajaa puolet tuloksestaan. A:n ja B:n tarkoitus oli suorittaa sukupolvenvaihdos yhtiössä 3 lapsensa kanssa. Sen toteuttamiseksi X Oy hankki A:lta ja B:ltä heidän osakkeensa. A ja B jäivät kolmen vuoden siirtymäkauden ajaksi työskentelemään yhtiössä, A hallituksen puheenjohtajana ja B entisissä taloushallinnon tehtävissään. T:stä tuli osakehankinnan jälkeen suoritettavassa suunnatussa osakeannissa yhtiön suurin osakkeenomistaja ja toimitusjohtaja. Puolisoiden lasten omistusosuus yhtiöstä tulisi olemaan 80 %. Osakkeiden lunastamisen ei katsottu tapahtuvan osingosta menevän veron välttämiseksi, vaan luovutuksesta mahdollisesti saatava voitto oli A:n ja B:n veronalaista pääomatuloa tuloverolain 45 §:n tarkoittamalla tavalla. Verovuosi 2003. VML 29 § TVL 45 §

KHO:2004:19 Kommandiittiyhtiö muutettiin osakeyhtiöksi 5.1.2001 kaupparekisteriin tehdyllä merkinnällä. Kommandiittiyhtiön viimeinen tilikausi oli 1.6.2000 - 4.1.2001 ja osakeyhtiön ensimmäinen tilikausi 5.1.2001 - 31.5.2001. Kommandiittiyhtiön vastuunalaiset yhtiömiehet A ja B tulivat osakeyhtiön osakkaiksi kumpikin 50 prosentin omistusosuudella. Kommandiittiyhtiön oma pääoma oli viimeisen tilikauden alussa 1.6.2000 166 585 markkaa negatiivinen ja viimeisen tilikauden päättyessä 4.1.2001 76 132 markkaa negatiivinen. Kommandiittiyhtiön viimeisen tilikauden voitto oli 370 015 markkaa ja yhtiömiesten yksityisotot viimeisellä tilikaudella 276 762 markkaa. Koska kommandiittiyhtiön viimeisen tilikauden voitto oli suurempi kuin yhtiömiesten tämän tilikauden aikana tekemät yksityisotot yhteensä ja kun oman pääoman negatiivisuus yritysmuodon muutostilanteessa johtui yhtiömiesten aikaisempina tilikausina tekemistä voitto-osuuksien ja yksityissijoitusten ylittävistä yksityisotoista, ei ottaen huomioon verotusmenettelystä annetun lain 28 §:n säännöksen, ollut kysymys peitellystä osingonjaosta. Verovuosi 2001 VML 28 ja 29 §

KVL 2007/28 Hakija X kuului A Oy:n toimivaan johtoon. Toimiva johto omisti A Oy:n osakkeista yhteensä noin 3,5 prosenttia ja loput osakkeista olivat erilaisten yhteisöjen omistuksessa. A Oy oli myynyt omistamansa liikekiinteistöt ja jatkoi toimintaansa samoissa liiketiloissa vuokralaisena. Kiinteistöomaisuuden myynnistä saamillaan varoilla yhtiö aikoi hankkia omia osakkeitaan osakeyhtiölain 15 luvun 1 §:n 1 –kohdassa säädetyllä tavalla.

Vaikka A Oy olikin myynyt omistamansa kiinteistöt, ei sen harjoittama liiketoiminta sinänsä ollut supistunut. Yhtiön oli tarkoitus hankkia osakkeitaan käypään hintaan kaikilta osakkailta näiden omistusosuuksien suhteessa, joten osakkaat jäisivät edelleen yhtiön osakkaiksi ja omistaisivat osakkeita samassa suhteessa kuin ennenkin. Osakkeiden hankkimisen katsottiin tapahtuvan verotusmenettelystä annetun lain 29 §:n 2 momentin tarkoittamalla tavalla osingosta menevän veron välttämiseksi. Ennakkoratkaisu vuosille 2007 ja 2008. VML 29 § 2 ja 4 mom., TVL 33 d § 1 mom.

KHO:2007:63 A:n yksityisliike oli muutettu tuloverolain 24 §:n 1 momentin mukaisesti osakeyhtiöksi. A:n yksityisliikkeen voitto viimeisellä tilikaudella 1.1.2002–8.7.2002 oli 5 009,54 euroa ja A:n yksityisnostot 23 549,16 euroa. Oma pääoma oli yksityisliikkeen tilikauden päättyessä eli osakeyhtiön alkavassa taseessa negatiivinen yhteensä 22 971,38 euroa. Kaupparekisteriviranomaista varten annetun asiantuntijalausunnon mukaan osakeyhtiölle tulevan omaisuuden arvo käyvin arvoin vastasi vähintään yhtiölle tulevaa osakepääomaa.

Toiminimen oma pääoma oli muodostunut negatiiviseksi siten, että ensimmäiseltä toimintavuodelta 1999 tilikauden voitto oli ollut 20 106,19 euroa ja yksityisnostot 28 448,82 euroa (negatiivinen oma pääoma tilikauden päättyessä 8 342,63 euroa). Verovuodelta 2000 tilikauden voitto oli vastaavasti ollut 30 041,56 euroa ja yksityisnostot 33 229,90 euroa (negatiivinen oma pääoma tilikauden päättyessä 11 530,97 euroa) ja verovuodelta 2001 tilikauden voitto oli ollut 35 209,13 euroa ja yksityisnostot 28 109,92 euroa (negatiivinen oma pääoma tilikauden päättyessä 4 431,76 euroa). Hallinto-oikeus oli lukenut veroasiamiehen valituksesta A:n tuloksi perustetulta osakeyhtiöltä saatuna peiteltynä osinkona sen määrän, jolla toiminimen viimeisen tilikauden yksityisotot olivat ylittäneet tilikauden voiton eli 18 539,68 euroa.

Korkein hallinto-oikeus A:n valituksesta kumosi hallinto-oikeuden päätöksen ja saattoi verotuksen oikaisulautakunnan päätöksen voimaan lausuen perusteluinaan muun muassa seuraavaa. Asiassa ei ilmennyt, että yksityisnostot olisivat tapahtuneet juuri ennen yritysmuodon muutosta tai muutoin poikkeuksellisina erinä. Yksityisottojen määrä ei ole olennaisesti poikennut siitä, mitä yrityksestä oli aikaisempina vuosina nostettu, vaikkakin määrä oli kuukausikohtaisesti laskettuna jonkin verran aikaisempaa suurempi. Määrä ei kuitenkaan ylittänyt sitä, mitä voidaan pitää tavallisena nostojen määränä yrittäjän toimeentuloa varten. Ei myöskään ilmennyt, että nostot olisi rahoitettu poikkeuksellisella tavalla tai nostojen määrä olisi kirjattu lainasaamiseksi yrittäjältä. Verovuosi 2002. VML 28 § 1 mom. ja 29 § 1 mom.

KHO:2009:70 Verotusmenettelystä annetun lain 31 §:ää ei sovellettu A Oyj:n verotuksessa sen saadessa alihintaan osakkeita samaan konserniin kuuluvalta ruotsalaiselta yhtiöltä. A Oyj:n saaman edun osalta kysymys oli tilanteesta, johon verotusmenettelystä annetun lain 29 § sanamuotonsa perusteella sinänsä soveltuu. Koska järjestelyn ei voitu katsoa tapahtuneen hakemuksessa ilmenneiden tietojen perusteella, osingosta menevän veron välttämiseksi A Oyj:n saamaa etua ei ollut perusteltua lukea yhtiön tuloksi verotusmenettelystä annetun lain 29 §:ssä tarkoitettuna peiteltynä osinkona.

A Oyj:n suomalainen tytäryhtiö luovutti alihintaan ulkomaisen samaan konserniin kuuluvan yhtiön osakkeet konserniin kuuluvalle toiselle yhtiölle. Koska luovutettuja osakkeita voitiin hakemuksen olosuhteissa pitää elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 6 b §:ssä tarkoitetulla tavalla verovapaasti luovutettavina osakkeina, luovuttavan yhtiön verotettava tulo ei jäänyt pienemmäksi tai tappio muodostunut suuremmaksi kuin se olisi muodostunut käypää hintaa käytettäessä. Näissä olosuhteissa verotusmenettelystä annetun lain 31 §:n säännös ei tullut tytäryhtiön verotuksessa sovellettavaksi. Tytäryhtiön tuloon ei tullut tehdä lisäystä myöskään verotusmenettelystä annetun lain 29 §:n nojalla.
Ennakkoratkaisu verovuosille 2007 ja 2008. VML 28, 29 ja 31 §; EVL 6a ja 6b §

KHO 2010 T 926 A oli vuokrannut omistamansa huoneiston yhtiölle, jonka osakekannan A oli omistanut elokuuhun 2005 saakka kokonaan ja sen jälkeen 150 yhtiön 638 osakkeesta. Huoneisto oli vuokrattu yhtiölle työsuhdeasunnoksi. Yhtiö oli vuokrannut huoneiston edelleen A:n puolisolle B:lle työsopimuksen mukaisesti työsuhdeasunnoksi. Huoneistoa oli käytetty A:n ja B:n perheen yhteisenä vakituisena asuntona.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että huoneisto ei ollut siirtynyt yhtiön määräysvaltaan siten, että sitä voitaisiin pitää työntekijän luontoisetuasuntona. Huoneiston vuokrausjärjestelyn oli katsottava tapahtuneen ensisijaisesti yhtiön osakkaan intressissä. Toteutettu järjestely ei siten vastannut asian varsinaista luonnetta ja tarkoitusta. Maksettu vuokra ei näin ollen ollut yhtiön elinkeinotulosta vähennyskelpoinen meno. Yhtiön osakkaalleen maksama huoneiston vuokra oli rahanarvoinen etuus, jonka yhtiö oli antanut osakkaan hyväksi osakkuusaseman perusteella. Verovuosi 2005. VML 28 § ja 29 §, EVL 7 §

KVL 23/2015 A Oyj toimi A-konsernin emoyhtiönä. Konsernin operatiivinen liiketoiminta jakautui X ja Y-liiketoimintaan. A Oyj omisti X -alakonsernin emoyhtiö B:n sekä Y -alakonsernin emoyhtiön C:n osakekannat. Konsernin liikevaihdosta noin 76 prosenttia oli muodostunut X-liiketoiminnasta.

A Oyj myi X-liiketoimintaa harjoittaneen B:n koko osakekannan ja aikoi jakaa osakkeenomistajilleen lähes kaikki kauppahinnasta saadut varat lunastamalla omia osakkeitaan arvopaperimarkkinalain 11 luvun mukaisella julkisella ostotarjouksella.  Osakkeiden ostohinta perustui ostotarjouksen jättöajankohdan pörssikurssiin ja hintaan ei lisätty mitään preemiota. Ostotarjouksen ehtojen mukaan myyjälle annettiin oikeus tarvittaessa leikata ostettavaksi tarjottujen osakkeiden määriä niiden suhteessa.

Vuosina 2010–2014 A Oyj oli jakanut osinkoa noin puolet konsernin voitollisen vuoden tuloksesta ja konsernin tappiollisina vuosina A Oyj ei ollut jakanut osinkoa. Konsernin toiminta tuli edellä mainitun osakekaupan johdosta supistumaan merkittävästi, joten omien osakkeiden ostamisen katsottiin tapahtuvan konsernin oman pääoman tarpeen vähenemisen vuoksi. Kun otettiin huomioon edellä mainitun lisäksi, että osakkeiden pörssikurssiin perustuvaa ostohintaa voitiin pitää osakkeiden käypänä hintana, osakkeiden myyntiin ei miltään osin sovellettu verotusmenettelystä annetun lain 29 §:n peiteltyä osinkoa koskevia säännöksiä. Ennakkoratkaisu vuosille 2015 ja 2016.
Laki verotusmenettelystä 29 § 2 ja 4 mom, Tuloverolaki 33 1 d § 1 mom
Lainvoimainen

Peitellyn osingon määrä ja verotus

KHO 1978 T 4287 Osakeyhtiön osakkaansa hyväksi maksamia suorituksia ei ollut otettu yhtiön verovuoden tilinpäätöksessä huomioon saatavana osakkaalta. Riippumatta siitä, oliko osakas nuo suoritukset jonakin myöhempänä vuotena yhtiölle korvannut, ne voitiin lukea osakkaan verovuoden tuloksi. Verovuosi 1969. VerL 57 §

KHO 1983 II 524 Tytäryhtiö oli antanut vuosina 1976–1978 emoyhtiölleen korottomia lainoja, jonka johdosta tytäryhtiöön kohdistetuissa jälkiverotuksissa sen tuloon lisättiin peiteltynä osingonjakona osakaslainojen laskennallinen korko. Vaikka yhtiöt sen jälkeen vuonna 1981 olivatkin sopineet koroksi nimitetyn korvauksen suorittamisesta, emoyhtiöllä ei ollut tämän suorituksensa perusteella oikeutta vuosilta 1976–1978 elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 23 §:ssä tarkoitetun koron vähentämiseen. ElinkVL 22 § 1 mom. ja 23 §

KHO 1984 T 6243 (KHO:1984-B-II-620) Yhtiö oli kirjannut menokseen osakkailtaan vuokraamiensa toimitilojen verovuoden vuokrana 65 000 mk. Yhtiön havaittua, että verolautakunta ilmeisesti jättäisi osan vuokrasta hyväksymättä yhtiön vähennyskelpoiseksi menoksi verotuslain 57 §:n nojalla, yhtiö oli kirjanpidossaan muuttanut osan vuokrasta osakkaiden palkaksi ja työnantajan sosiaaliturvamaksuksi sekä vastaavasti korjannut verovuoden tilinpäätöstään. Muutettuun tilinpäätökseen perustuva oikaistu veroilmoitus oli toimitettu verolautakunnalle 14.10.1982 eli ennen verotuksen päättymistä vaatimuksin, että verotus oli toimitettava sen mukaisesti. Verolautakunta toimitti verotuksen yhtiön ensiksi antaman veroilmoituksen perusteella ja jätti vuokrasta tulonvähennykseksi hyväksymättä edellä mainitun lainkohdan nojalla 35 000 mk. Lääninoikeus katsoi näyttämättä jääneen, että suoritus yhtiön osakkaille vuokrana olisi perustunut erehdykseen. Yhtiön verotusta ei näin ollen voitu toimittaa muutetun, ennen verotuksen päättymistä annetun uuden veroilmoituksen perusteella, lääninoikeus hylkäsi yhtiön valituksen, jossa oli vaadittu verotuksen toimittamista oikaistun veroilmoituksen mukaisesti. KHO pysytti lääninoikeuden päätöksen. Verovuosi 1981. VerL 57 §

KHO 1991 T 320 (KHO:1991-B-547) A oli osakekaupan yhteydessä vuonna 1987 saanut X Oy:ltä 60.000 markan arvoisen henkilöauton 30.000 markalla. Verolautakunta lisäsi A:n vuoden 1987 tuloon peiteltynä osingonjakona 30.000 markkaa. Kun A oli kihlakunnanoikeuden 1.2.1989 antamalla päätöksellä ja hovioikeuden 1.12.1989 antamalla tuomiolla, johon korkein oikeus ei ollut myöntänyt valituslupaa, velvoitettu palauttamaan kysymyksessä oleva henkilöauto X Oy:n konkurssipesälle takaisin ja kun A oli auton myös palauttanut, KHO katsoi, ettei A:ta ollut verotettava peitellystä osingonjaosta. Verovuosi 1987. VerL 57 §

KVL:1993/262 (KHO 20.6.1994 T 2895) A ja B omistivat osakeyhtiön osakekannasta 48 prosenttia ja 26 prosenttia. A toimi yhtiön toimitusjohtajana. A ja B olivat sitoutuneet omavelkaiseen takaukseen yhtiön veloista. Yhtiö maksoi A:lle ja B:lle takaussitoumusten perusteella palkkioita, joiden määrä alitti pankkien yleisesti perimän takauspalkkioiden tason. Takauspalkkiot olivat A:n ja B:n verotuksessa ansiotuloa. TVL 32 §

KVL:1994/22 Toimitusjohtaja A omisti 51 prosenttia X Oy:n osakekannasta. X Oy:llä oli useita pankkilainoja, joiden vakuutena oli A:n omistamia, asuinhuoneistojen hallintaan oikeuttavia osakkeita. A aikoi myös lainata X Oy:lle 1,5 miljoonaa markkaa 8,5 %:n korolla. X Oy:n maksaessa A:lle takausprovisiota hänen luovuttamiensa reaalivakuuksien kattaman yhtiön luoton määrälle, takausprovisio oli A:n veronalaista pääomatuloa. Lisäksi A:n lainatessa X Oy:lle 1,5 miljoonaa markkaa, X Oy:n maksama korko oli A:n pääomatuloa. Verotusta toimitettaessa oli kuitenkin tutkittava, tulisiko VL 57 § 1 mom sovellettavaksi sillä perusteella, että A:lle maksettavan takausprovision tai lainakoron määrä oli olennaisesti enemmän, kuin mikä on tavallista. Verovuosi 1993 ja verovuosi 1994.
TVL 32 §, VerotusL 57 § 1 mom.

 

 

Lauri Savander 

johtava veroasiantuntija

 

Marjaana Puntila

veroasiantuntija