KVL:2016/44

B oli yhdysvaltalainen sijoitusrahasto, joka ei oikeudelliselta luonteeltaan vastannut suoraan mitään Suomen lainsäädännön mukaista toimijaa. B ei ollut yhtiöoikeudellisesti yhtiö, vaan kuului alarahastona A:han, joka oli yhtiömuodoltaan Delaware Statutory Trust –tyyppinen oikeushenkilö. Siten B ei ollut oikeushenkilö, vaikka sillä oli erillisen oikeushenkilön piirteitä.

Yhdysvaltojen lainsäädännössä B oli säännelty sijoitusyhtiö (regulated investment company), jonka rahastonhoitajana toimi C LLC. B oli luonteeltaan avoin sijoitusrahasto, jonka osuuksilla ei käyty julkista kauppaa. Rahaston sijoittajaryhmää oli rajoitettu siten, että rahastoa tarjottiin ja myytiin ainoastaan vakuutusyhtiöiden erillistileille (separate accounts), vaihtuvapääomaisille vakuutussopimuksille (variable contracts), eläkejärjestelyille (qualified pension plans) ja muille yhteissijoitusrahastoille (mutual funds).

B:n saamat sijoitusomaisuuden tuotot eivät virranneet automaattisesti rahaston läpi sijoittajille. Rahasto oli velvollinen maksamaan Yhdysvalloissa veroa tuloistaan normaalin yhteisöverokannan mukaisesti, mutta se sai kuitenkin vähentää osakkeenomistajille jakamansa voitto-osuuden veronalaisesta tulostaan. Siten B ei käytännössä maksanut yhteisöveroa kotimaassaan.

Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 63 artiklan 1 kohdassa pääomanliikkeiden rajoituksina kielletään muun muassa toimenpiteet, joilla aiheutetaan se, että jossakin toisessa valtiossa asuvat henkilöt ovat vähemmän halukkaita tekemään sijoituksia tietyssä jäsenvaltiossa, tai se, että kyseisessä jäsenvaltiossa asuvat henkilöt ovat vähemmän halukkaita tekemään niitä muissa valtioissa.

Hakemuksessa esitetyn selvityksen mukaan B vastasi toiminnaltaan sekä oikeudelliselta luonteeltaan lähinnä sijoitusrahastolain 1 luvun 2 §:n 1 momentin 2 a kohdassa tarkoitettua erikoissijoitusrahastoa, jota käsitellään verotuksessa tuloverolain 3 §:n 4 kohdassa sekä 20 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuna sijoitusrahastona.

B:n asemaa oli edellä esitetyt seikat huomioon ottaen pidettävä objektiivisesti rinnastettavissa tuloverolain 3 §:n 4 kohdassa sekä 20 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetun kotimaisen sijoitusrahaston asemaan Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla. Kyseisissä lainkohdissa tarkoitetun kotimaisen sijoitusrahaston saamat pörssiosingot ovat lähdeverosta vapaita.

Lisäksi kun asiassa ei ollut sellaisia yleistä etua koskevia pakottavia syitä, joilla pääomien vapaan liikkuvuuden rajoittaminen voitaisiin oikeuttaa, lähdeveron perimistä B:n suomalaisilta pörssiyhtiöiltä saamista osingoista oli unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön valossa pidettävä pääomien vapaata liikkuvuutta koskevan SEUT 63 artiklan vastaisena.

Edellä esitetyn perusteella B:n Suomesta saadut osingot olivat verosta vapautettuja tuloverolain 20 §:n 1 momentin mukaisesti. Ennakkoratkaisu vuosille 2015-2016.

Tuloverolaki 3 § ja 20 §

Laki rajoitetusti verovelvollisen tulon verottamisesta 1 § ja 3 §

Sopimus Euroopan unionin toiminnasta 63 artikla

EUT asioissa:

C-436/08 Haribo Lakritzen Hans Riegel ja C-437/08 Österreichische Salinen,

C-493/09 komissio v. Portugali,

C-342/10 komissio v. Suomi,

C-190/12 Emerging Markets Series of DFA Investment Trust Company

Lainvoimainen