Sivullisilmoittajan laiminlyöntimaksu tulorekisteri-ilmoittamisen velvoitteista

Ohje liittyy kokonaisuuteen: Laiminlyönnin seuraamukset

Tässä ohjeessa kerrotaan, millä perusteilla ja minkä suuruisena Verohallinto määrää ilmoittamisvelvollisille verotusmenettelystä annetun lain (1558/1995, myöhemmin VML) 22 a §:ssä säädettyjä laiminlyöntimaksuja tulorekisteriin annettavien tietojen ilmoittamisvelvollisuuden laiminlyönneistä. Ohje korvaa   24.2.2021 annetun ohjeen Tulorekisteri-ilmoittamisen laiminlyöntimaksu.

Aiempaa ohjetta on päivitetty lisäämällä uuteen lukuun 2 ja 4 tilanteet, joissa ilmoittamisvelvollinen ei ole lainkaan antanut palkka- tai etuustietoilmoitusta.  Tämän ohjeen luvussa 5 olevan taulukon soveltaminen on muutettu alkamaan yhdestä laiminlyödystä ilmoituksesta, ja laiminlyöntimaksujen tasoa on korotettu. Ohjeessa on korostettu sitä, että tilanteissa, joihin liittyy laiminlyöntimaksua alentavia tai korottavia seikkoja, Verohallinto voi määrätä laiminlyöntimaksun taulukosta poiketen VML 22 a §:ssä säädetyllä tavalla.

Verohallinnolle annettavien vuosi-ilmoitusten perusteella määrättävistä laiminlyöntimaksuista kerrotaan Verohallinnon ohjeessa Sivullisilmoittajan laiminlyöntimaksu vuosi-ilmoitusvelvoitteista.

Tulorekisteri-ilmoittamisen perusteella määrättäviä seuraamusmaksuja käsitellään lisäksi yleisesti tulorekisterin ohjeessa Tulotietojen ilmoittaminen:seuraamusmaksut.     

Laiminlyöntimaksua ei määrätä tulorekisteriin annettavan tiedon myöhästymisestä, jos tiedon antamisesta myöhässä on määrätty tulotietojärjestelmästä annetussa laissa tarkoitettu myöhästymismaksu.

1 Yleistä    

Palkkatiedot ja muut tulotietojärjestelmästä annetun lain (53/2018) 6 §:n 2 momentissa tarkoitetut tiedot on tullut antaa Verohallinnolle annettavien vuosi-ilmoitusten sijaan Tulorekisteriyksikölle suorituksista, joiden maksupäivä on 1.1.2019 tai sen jälkeen. Tiedot muista kuin rahana annetuista eduista on tullut antaa Tulorekisteriyksikölle, kun etu on annettu 1.1.2019 tai sen jälkeen.

Tulotietojärjestelmästä annetun lain 6 §:n 5 momentissa tarkoitettuja eläkkeitä ja muita etuuksia koskevat tiedot on tullut antaa Tulorekisteriyksikölle suorituksista, joiden maksupäivä on 1.1.2021 tai sen jälkeen.   

Verohallinto on voinut määrätä palkkoja ja muita vastaavia suorituksia koskevien tietojen tulorekisteri-ilmoittamisen laiminlyöntien perusteella ilmoittamisvelvollisille laiminlyöntimaksuja VML 22 a §:n nojalla 1.1.2019 lukien. Verohallinto on voinut määrätä laiminlyöntimaksuja eläkkeiden ja muiden etuuksien tulorekisteri-ilmoittamisen laiminlyöntien perusteella 1.1.2021 lukien.

Henkilöasiakkaiden Verohallinnolta saamat esitäytetyt veroilmoitukset perustuvat sivullisten tiedonantovelvollisten, kuten suorituksen maksajien, antamiin tulonsaajan tuloverotuksen toimittamiseksi tarpeellisiin tietoihin. Laiminlyöntimaksujen tarkoituksena on edistää sitä, että tiedonantovelvollinen (jäljempänä myös ilmoittamisvelvollinen) ilmoittaa tiedot oikean sisältöisenä ja kattavasti sekä oikea-aikaisesti ja oikealla tavalla.  

2 Ilmoitukset, joista määrätään laiminlyöntimaksuja

Verohallinto voi määrätä tulorekisteri-ilmoittamisen laiminlyönnin perusteella laiminlyöntimaksun, kun ilmoittamisvelvollinen ei ole Verohallinnon kehotuksen jälkeenkään korjannut virheellistä tai puutteellista palkka- tai etuustietoilmoitusta taikka antanut puuttuvaa ilmoitusta Tulorekisteriyksikölle eikä ole antanut hyväksyttävää selvitystä Verohallinnon asettamaan määräpäivään mennessä.

Laiminlyöntimaksu voidaan määrätä myös, kun ilmoituksen virheelliset, puutteelliset tai kokonaan puuttuvat tiedot ovat pelkästään Pohjoismaiden välillä virka-avusta veroasioissa tehdyn sopimuksen (SopS 37/1991) 20 artiklan mukaisessa veron kannosta ja siirrosta tehdyssä sopimuksessa (SopS 97/1997) tarkoitettujen velvoitteiden toteuttamiseksi tarvittavia niin sanottuja NT1- tai NT2-tietoja taikka muussa kuin pohjoismaassa tapahtuvasta ulkomaan työskentelystä saatujen tulojen verottamisessa tarvittavia NT2-tietoja.  

Laiminlyöntimaksu voidaan määrätä myös, kun laiminlyönti koskee perintö- ja lahjaverolain (378/1940) 28 a §:ssä tarkoitettua vakuutusyhtiön tai muun etuuden maksajan ilmoittamisvelvollisuutta maksamistaan lain 7 a tai 18 a §:ssä tarkoitetuista etuuksista.

Verohallinto voi lisäksi määrätä laiminlyöntimaksun, kun ilmoittamisvelvollinen ei ole kehotuksesta huolimatta antanut   tulotietojärjestelmästä annetun lain 6 §:n 2 momentin 17 kohdassa tarkoitettuja vuokratyöntekijän aloittamisilmoituksen tietoja Tulorekisteriyksikölle eikä hyväksyttävää selvitystä Verohallinnolle tietojen antamatta jättämiselle.

3 Laiminlyöntimaksujen määräämisen perusteena olevat säännökset

Tulotietojärjestelmästä annetun lain 22 §:ssä säädetään myöhästymismaksun määräämisestä. Pykälän 7 momentin mukaan muista tietojen antamiseen liittyvistä hallinnollisista seuraamuksista säädetään muualla laissa eli muun muassa VML:ssa ja oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä annetussa laissa (768/2016).

Perintö- ja lahjaverolain 59 §:n mukaan, jos tässä laissa ei toisin säädetä, noudatetaan, mitä VML 2 ja 3 luvussa, 26, 26 a–26 d ja 51 §:ssä sekä 11 luvussa säädetään.

VML 22 a §:n 1 momentin mukaan tiedonantovelvolliselle voidaan määrätä enintään 2 000 euron suuruinen laiminlyöntimaksu, jos

1. tiedonantovelvollisuuden tai muun tämän luvun mukaisen velvoitteen täyttämiseksi annettavassa ilmoituksessa, muussa tiedossa tai asiakirjassa taikka noudatettavassa menettelyssä on vähäinen puutteellisuus tai virhe eikä tiedonantovelvollinen ole noudattanut todistettavasti lähetettyä kehotusta sen korjaamiseksi;
2. tiedonantovelvollinen on ilman pätevää syytä antanut ilmoituksen, tiedon tai asiakirjan myöhässä; taikka
3. tiedonantovelvollinen on antanut tiedot muulla tavalla kuin laissa säädetään tai Verohallinto määrää.

VML 22 a §:n 2 momentin mukaan, jos tiedonantovelvollinen on antanut tiedonantovelvollisuuden tai muun tämän luvun mukaisen velvoitteen täyttämiseksi annettavan ilmoituksen, muun tiedon tai asiakirjan taikka suorittanut vaaditun menettelyn olennaisesti puutteellisena tai virheellisenä taikka antanut tai suorittanut ne vasta todistettavasti lähetetyn kehotuksen jälkeen, tiedonantovelvolliselle voidaan määrätä enintään 5 000 euron suuruinen laiminlyöntimaksu.

VML 22 a §:n 3 momentin mukaan, jos tiedonantovelvollinen on tiedonantovelvollisuuden täyttämiseksi tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta antanut olennaisesti väärän ilmoituksen, muun tiedon tai asiakirjan taikka ei ole lainkaan antanut ilmoitusta tai on tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta laiminlyönyt olennaisesti muun tämän luvun mukaisen velvoitteen osittain tai kokonaan, tiedonantovelvolliselle voidaan määrätä enintään 15 000 euron suuruinen laiminlyöntimaksu.

Laiminlyöntimaksua määrättäessä otetaan huomioon myös tiedonantovelvollisen annettavien tietojen määrä.

Laiminlyöntimaksua ei määrätä luonnolliselle henkilölle tai kuolinpesälle, ellei kyse ole elinkeinotoimintaan taikka maa- tai metsätalouteen liittyvästä tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnistä.

4 Laiminlyöntimaksun määräytyminen

Verohallinto voi määrätä laissa säädettyjen perusteiden täyttyessä ilmoittamisvelvolliselle laiminlyöntimaksun, kun

• ilmoitus on virheellinen tai puutteellinen; tai
• ilmoitusta ei ole lainkaan annettu; tai
• ilmoitus on tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta annettu olennaisesti vääränä ja
• ilmoitusta ei ole kehotuksen jälkeenkään korjattu tai annettu eikä laiminlyönnille ole esitetty hyväksyttävää selvitystä Verohallinnon asettamaan määräpäivään mennessä.

Laiminlyöntimaksu voidaan jättää kokonaan määräämättä tai sen määrä voidaan pienentää, jos verovelvollisella on perusteltu syy laiminlyöntiin. Tällainen perusteltu syy voi olla se, että ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönti on olosuhteisiin nähden vähäinen.

Luvussa 5 olevan taulukon perusteella määrättävä laiminlyöntimaksu määrätään pääsääntöisesti neljännesvuoden tarkastelujaksoittain. Tarkastelujaksolta määrättävä laiminlyöntimaksu perustuu virheellisten tai puutteellisten ilmoitusten lukumäärään. Laiminlyöntimaksu voidaan määrätä myös muulta tarkastelujaksolta kuin neljännesvuodelta, esimerkiksi koko verovuodelta.

5 Laiminlyöntimaksun suuruus

Verohallinto voi määrätä edellisessä luvussa kerrotuin tavoin ilmoittamisvelvolliselle laiminlyöntimaksun virheellisenä tai puutteellisena annetusta ilmoituksesta neljännesvuoden tarkastelujaksoittain alla olevan taulukon mukaisesti tilanteissa, joissa ei ole erityisiä laiminlyöntimaksua alentavia tai korottavia seikkoja. Muulta kuin neljännesvuoden tarkastelujaksolta määrättävän laiminlyöntimaksun suuruus määräytyy taulukon mukaisesti suhteutettuna tarkastelujakson pituuteen ja laiminlyöntimaksun perusteena olevien ilmoitusten lukumäärään, ellei ole korottavia tai alentavia seikkoja. 

VML 22 a §:n nojalla määrättävän laiminlyöntimaksun enimmäismäärä on ilmoituskohtainen.

Tilanteissa, joihin liittyy laiminlyöntimaksua alentavia tai korottavia seikkoja, Verohallinto voi määrätä laiminlyöntimaksun taulukon euromääristä poiketen jäljempänä tässä luvussa ilmenevien VML 22 a §:ssä säädettyjeneuromäärien mukaisesti.

Ilmoituksen vähäisestä virheestä tai puutteesta voidaan määrätä laiminlyöntimaksua enintään 2000 euroa ja olennaisesta virheestä tai puutteesta enintään 5000 euroa. Olennaisesti väärän ilmoituksen antamisesta tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta voidaan määrätä enintään 15 000 euron suuruinen laiminlyöntimaksu.

Ilmoitusvelvollisen laiminlyötyä ilmoituksen antamisen kokonaan, voidaan laiminlyöntimaksua määrätä enintään 15 000 euroa puuttuvaa ilmoitusta kohden.

6 Muutoksenhaku

Tiedonantovelvollinen ja Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö saavat hakea laiminlyöntimaksua koskevaan Verohallinnon päätökseen muutosta kirjallisella oikaisuvaatimuksella verotuksen oikaisulautakunnalta.

Tiedonantovelvollisen on tehtävä oikaisuvaatimus 60 päivän kuluessa siitä, kun tiedonantovelvollinen on saanut tiedon Verohallinnon päätöksestä. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön määräaika on 60 päivää päätöksen tekemisestä. Oikaisuvaatimus on toimitettava määräajassa Verohallinnolle.

pääjohtaja Markku Heikura                                                                                                    

ylitarkastaja Markus Kautto