Työsuhteeseen perustuvan osakeannin verotus

Tässä ohjeessa käsitellään työsuhteeseen perustuvan osakeannin verotusta. Työsuhteeseen perustuvan osakeannin verotuksesta säädetään tuloverolain (1535/1992, TVL)  66 §:n 1 momentissa ja 66 a §:ssä. Tässä ohjeessa käsitellään näiden säännösten mukaisia osakeanteja. 

1.1.2021 voimaan tullutta TVL 66 a §:ä sovelletaan listaamattomien yhtiöiden osakeanteihin, joita koskeva päätös on tehty lain voimaantulon jälkeen. Ohjetta on päivitetty tämän muutoksen johdosta. Lisäksi ohjeeseen on päivitetty korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen KHO 2021:25 johdosta muuttunut TVL 66 §:n 1 momentin soveltamiskäytäntö.

Tässä ohjeessa käsitellään työsuhteeseen perustuvan osakeannin verotusta palkansaajan tuloverotuksessa, työnantajan ennakkoperinnässä, elinkeinotulon verotuksessa ja varainsiirtoverotuksessa.

Tuloverolain 66 §:n 3 momentin mukaisista työsuhdeoptioista on annettu erillinen ohje Työsuhdeoptioiden verotus, eikä työsuhdeoptioiden verotuskysymyksiä käsitellä tässä ohjeessa muutoin kuin osakeantia koskevan sääntelyn ja työsuhdeoptiosäännöksen rajanvetotilanteiden näkökulmasta.

1 Johdanto

Tässä ohjeessa käsitellään työsuhteeseen perustuvan osakeannin verotusta. Tuloverolaissa (1535/1992, TVL) on 1.1.2021 alkaen kaksi työsuhteeseen perustuvaa osakeantia koskevaa säännöstä ­– kaikkia yhtiöitä koskeva TVL 66 §:n 1 momentti sekä muita kuin julkisesti noteerattuja yhtiöitä koskeva TVL 66 a §.

TVL 66 §:n 1 momentin mukaan ansiotuloa on etu työsuhteeseen perustuvasta oikeudesta merkitä yhteisön osakkeita tai osuuksia käypää hintaa alempaan hintaan. Etu on veronalaista siltä osin kuin osakkeen tai osuuden hinnasta saatu alennus on enemmän kuin 10 prosenttia osakkeen tai osuuden käyvästä hinnasta. Jos etu ei ole henkilöstön enemmistön käytettävissä, saatu alennus on koko määrältään veronalaista tuloa. Säännöksessä mainittu verovapaa 10 prosentin alennus on siten mahdollinen ainoastaan, jos etu on henkilöstön enemmistön käytettävissä. Säännöksen 2 momentissa säädetään julkisesti noteeratun osakkeen tai osuuden käyvän hinnan määrittelystä TVL 66 §:n 1 momentin mukaisessa osakeannissa. TVL 66 §:n 1 momentin soveltamisedellytyksistä kerrotaan tarkemmin ohjeen luvussa 3.1.

Vuoden 2021 alussa voimaan tulleessa TVL 66 a §:ssä säädetään työsuhteeseen perustuvasta osakeannista muussa kuin julkisesti noteeratussa yhtiössä. Tämän säännöksen edellytykset täyttävässä osakeannissa veronalaista tuloa muodostuu vain siltä osin kuin merkintähinta alittaa osakkeelle lasketun matemaattisen arvon, jota on oikaistu tietyillä säännöksessä mainituilla erillä. TVL 66 a §:n soveltamisedellytyksistä kerrotaan tarkemmin ohjeen luvussa 3.2.

Tässä ohjeessa ei käsitellä TVL 66 §:n 3 momentissa säädettyjen työsuhdeoptioiden verotusta. Työsuhdeoption verotusta käsitellään ohjeessa Työsuhdeoptioiden verotus.

2 Osakeantia koskeva sääntely

Osakeannista osakeyhtiössä säädetään osakeyhtiölain (624/2006, OYL) 9 luvussa. OYL 9 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan yhtiö voi antaa uusia osakkeita tai luovuttaa hallussaan olevia omia osakkeitaan (osakeanti). Saman lainkohdan 2 momentin mukaan osakeannissa voidaan antaa osakkeita merkittäviksi maksua vastaan (maksullinen osakeanti) tai antaa osakkeita maksutta (maksuton osakeanti).

Osakeyhtiölaissa säädetään osakkeenomistajien etuoikeudesta osakkeisiin. OYL 9 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan osakkeenomistajilla on etuoikeus annettaviin osakkeisiin samassa suhteessa kuin heillä ennestään on yhtiön osakkeita. Tästä 3 §:ssä säädetystä etuoikeudesta poikkeamiseen (suunnattu osakeanti) tulee olla osakeyhtiölaissa säädetyt perusteet. Näistä perusteista säädetään OYL 9 luvun 4 §:ssä.

Suunnatussa osakeannissa yhtiöstä liikkeelle laskettavat osakkeet annetaan rajatun joukon merkittäviksi. OYL:n mukaan poikkeaminen merkintäetuoikeudesta on mahdollista, jos siihen on yhtiön kannalta painava taloudellinen syy. Hyväksyttävyyttä arvioitaessa tulee erityistä huomiota kiinnittää osakkeen merkintähinnan ja käyvän hinnan suhteeseen.

Suunnattu osakeanti voi olla myös maksuton. Suunnatun maksuttoman osakeannin edellytyksenä on, että maksuttomaan antiin on yhtiön kannalta ja sen kaikkien osakkeenomistajien etu huomioon ottaen erityisen painava taloudellinen syy. Tällaiseksi erityisen painavaksi taloudelliseksi syyksi voidaan katsoa esimerkiksi erilaiset kannustinjärjestelmät, joissa osakkeita annetaan yhtiön johdon tai työntekijöiden merkittäväksi.

OYL:n mukainen suunnattu osakeanti voidaan kohdistaa esimerkiksi yhtiön asiakkaille, henkilökunnalle tai vain osalle henkilökuntaa. Henkilöstölle suunnatulle annille on tunnusomaista, että merkintähinta on osakkeiden käypää hintaa alempi.

Myös osuuskunta voi osuuskuntalain (421/2013, OKL) mukaan järjestää osuus- tai osakeannin. Työsuhteeseen perustuvaa osakeantia koskevia säännöksiä sovelletaan vastaavasti myös osuuskunnan toteuttaman osuus- tai osakeannin yhteydessä.

3 Työsuhteeseen perustuva osakeanti palkansaajan tuloverotuksessa

3.1 TVL 66 §:n 1 momentin mukainen osakeanti

3.1.1 Verotuksen lähtökohdat

TVL 66 §:n 1 momentin mukaan työsuhdeannista saatu etu on veronalaista ansiotuloa, jos kyse ei ole säännöksen tarkoittamasta korkeintaan 10 prosentin suuruisesta verovapaasta alennuksesta. Ennakkoperintälain (1118/1996, EPL) 13 §:n 3 momentin mukaan työsuhdeannista saatu etu on palkkaa.

3.1.2 Sääntelyn soveltamisen edellytykset

3.1.2.1 Työsuhteeseen perustuva etu

Työsuhdeantia koskevan sääntelyn soveltuminen edellyttää, että kyseessä on työsuhteen perusteella saatu etu. Verotuskäytännössä työsuhteen perusteella saatavaan etuun rinnastetaan myös yhtiön toimitusjohtajan ja hallituksen jäsenen saama työsuhdeantietu. Samaa periaatetta sovelletaan myös hallintoneuvoston jäseniin. Mahdollisen veronalaisen edun arvo on näissäkin tilanteissa luonteeltaan palkkatuloa.

Jos osakkeita luovutetaan suunnatussa osakeannissa käypää hintaa alempaa vastiketta vastaan muulle kuin työsuhteessa tai edellä mainitussa asemassa olevalle henkilölle, kyseessä ei ole TVL 66 §:n 1 momentissa tarkoitettu työsuhdeanti. Esimerkiksi yhtiön alihankkijana toimivalle yrittäjälle tai vuokratyöntekijälle annettuun etuun ei sovelleta työsuhdeantia kos­kevia säännöksiä. Jos tällainen etu on sovittua vastiketta työsuorituksesta, edun arvo on työkorvausta.

Koska työsuhdeantia koskevassa säännöksessä veronalaiseksi tuloksi säädetään nimenomaan työsuhteeseen perustuva oikeus merkitä yhtiön osakkeita tai osuuksia käypää alempaan hintaan, säännös on tarkoitettu sovellettavaksi myös konsernisuhteessa olevien yhtiöiden toistensa henkilökunnalle antamiin etuihin. Edellytyksenä on, että etu perustuu työsuhteeseen.

Työsuhdeantisäännöstä ei sitä vastoin voida soveltaa silloin, kun palkansaaja merkitsee osakkeenomistajien merkintäetuoikeusannissa osakkeita alihintaan aiemmin omistamiensa osakkeiden perusteella.

3.1.2.2 Yhtiön hallussa olevien omien osakkeiden luovuttaminen

Uusien osakkeiden antamisen lisäksi OYL 9 luvun 1 §:n perustella osakeantina pidetään myös yhtiön hallussa olevien omien osakkeiden luovuttamista. Osakkeita on voinut tulla yhtiön haltuun hankkimalla, lunastamalla yritysjärjestelyssä tai yhtiön itselleen suuntaamassa ilmaisessa osakeannissa.

Vuoden 1978 osakeyhtiölain osakeantisäännöstä sovellettiin vain uusien osakkeiden antamiseen. Verotuskäytännössä katsottiin vakiintuneesti myös nykyisen OYL:n voimaantulon jälkeen, että yhtiön luovuttaessa henkilökunnalle alennettuun hintaan lunastamiaan tai hankkimiaan omia osakkeita, TVL 66 §:n 1 momentin työsuhdeantisäännöstä ei voitu soveltaa (katso myös KHO 1994 B 523, varainsiirtoverotuksessa vastaava tulkinta päätöksessä KHO 2017:39). Jos henkilöstö sai merkitä yhtiön hallussa olleita omia osakkeita alennettuun hintaan, koko annettu alennus katsottiin työntekijän veronalaiseksi ansiotuloksi, elleivät osakkeet olleet tulleet yhtiön haltuun sen itselleen suuntaamassa ilmaisessa osakeannissa.

Korkein hallinto-oikeus totesi 24.2.2021 antamassaan päätöksessä KHO 2021:25, että TVL 66 §:n 1 momenttia voidaan soveltaa myös silloin, kun osakeannissa annettavat osakkeet ovat yhtiön hallussa olevia omia osakkeita. Päätöksen mukaan TVL 66 §:n 1 momentin soveltamisalaa tulkitaan yhdenmukaisesti OYL 9 luvun 1 §:ssä tarkoitetun osakeannin käsitteen kanssa. TVL 66 §:n 1 momentissa säädetty 10 prosentin verovapaa alennus merkintähinnasta voi siten tulla sovellettavaksi aina, kun kyseessä on OYL:ssä tarkoitettu osakeanti ja säännöksen muut edellytykset täyttyvät.  

Päätöksessä KHO 2021:25 omaksuttua tulkintaa voidaan soveltaa takautuvasti verotusmenettelystä annetun lain (1558/1995, VML) mukaisten muutoksenhakuaikojen sisällä.

Sillä, merkitäänkö osakeannissa yhtiön liikkeeseen laskemia uusia osakkeita vai yhtiön hallussa olevia omia osakkeita, on edelleen merkitystä varainsiirtoveron suorittamisvelvollisuuden näkökulmasta. Työsuhteeseen perustuvaan osakeantiin liittyvistä varainsiirtoverokysymyksistä on kerrottu tarkemmin tämän ohjeen luvussa 9.

3.1.2.3 Henkilöstön enemmistö

TVL 66 §:n 1 momentissa säädetty 10 prosentin alennus osakkeen tai osuuden käyvästä hinnasta on verovapaa ainoastaan, jos etu on henkilöstön enemmistön käytössä.

Henkilöstön enemmistön käsitettä ei ole määritelty itse säännöksessä eikä sen esitöissä. Verotuskäytännössä työsuhdeannin on katsottu täyttävän henkilöstön enemmistöä koskevan kriteerin, kun mahdollisuus osakkeiden merkintään on yli puolella henkilöstöstä. Säännöksen soveltuminen ei edellytä, että kaikki tosiasiassa käyttäisivät tarjottua mahdollisuutta. Riittää, että yli puolella henkilöstöstä on mahdollisuus osallistua työsuhdeantiin.

Yli puolta henkilöstöstä voidaan tarkastella sekä yhtiötasolla (yhden juridisen yhtiön sisäl­lä) että konsernitasolla. Henkilöstön enemmistön kriteerin voidaan siten katsoa täyttyvän esimerkiksi tilanteessa, jossa ulkomainen emoyhtiö järjestää työsuhdeannin suomalaisen tytäryhtiönsä henkilöstölle tai suomalainen emoyhtiö järjestää työsuhdeannin ainoastaan emoyhtiön henkilöstölle.

Jos osakeanti sitä vastoin on suunnattu ainoastaan rajatulle henkilöpiirille, kuten yrityksen avainhenkilöille, osakeannissa saatu alennus on kokonaisuudessaan veronalaista tuloa. Näissä tilanteissa joudutaan usein pohtimaan myös rajanvetoa työsuhdeannin ja työsuhdeoption välillä (katso tarkemmin luku 3.7).

Työsuhdeantiin voi liittyä muitakin ehtoja kuin pelkkä alennus. Kyse voi olla esimerkiksi osakeantiin liittyvästä vähimmäis- tai enimmäismerkintämäärästä. Toinen tyypillinen tapa on sitoa kunkin työntekijän merkittäväksi sallittu määrä henkilön palkan määrään. Tällaisten ehtojen tulee koskea samoin perustein kaikkiin osakeantiin oikeutettuja henkilöitä.

Edellä mainitun tyyppiset ehdot eivät vaikuta työsuhdeannin verotukselliseen arviointiin, jos työsuhdeanti edelleen täyttää vaatimuksen edun tarjoamisesta henkilöstön enemmistölle ja kyse on osakeannista eikä TVL 66 §:n 3 momentin mukaisesta työsuhdeoptiosta.

3.1.2.4 Käypää hintaa alempi merkintähinta

Työsuhdeantia koskeva TVL 66 §:n 1 momentin säännös tulee sovellettavaksi vain, jos osakkeita saadaan merkitä käypää hintaa alempaan hintaan. Jos osakemerkintä tapahtuu käypään hintaan, veronalaista etua ei synny.

Jos etu on henkilöstön enemmistön käytettävissä, veronalaisena tulona pidetään ainoastaan 10 prosentin ylittävää alennusta. Jos osasta työsuhdeannissa merkittävistä osakkeista saadaan yli 10 prosentin alennus ja osasta korkeintaan 10 prosenttia, veronalaista tuloa syntyy ainoastaan niiden osakkeiden merkinnästä, joista saatu alennus on ylittänyt 10 prosenttia. Edellytyksenä on, että kaikkien osakeannissa merkittäväksi tarjottavien osakkeiden osalta kyse on henkilöstön enemmistölle tarjottavasta edusta.

Edun arvon laskemisesta on kerrottu tarkemmin seuraavassa luvussa.

3.1.3 Veronalaisen edun arvo

3.1.3.1 Yleistä alennuksen vaikutuksesta

Veronalaista on ainoastaan se alennuksen määrä, joka ylittää 10 prosenttia osakkeen käyvästä hinnasta laskettuna, jos kyse on henkilöstön enemmistölle tarjottavasta edus­ta. Jos kyse sitä vastoin on rajatulle henkilöpiirille myönnetystä edusta, veronalaista etua on osakkeiden käyvän hinnan ja osakkeista maksetun määrän erotus kokonaisuudessaan.

3.1.3.2 Julkisesti noteeratut osakkeet

TVL 66 §:n 2 momentin nimenomaisen säännöksen mukaan käyvällä hinnalla tarkoitetaan julkisesti noteerattujen osakkeiden osalta osakeantipäätöstä edeltäneen kalenterikuukauden ajalta laskettua keskimääräistä hintaa. Jos osakkeiden ensimmäistä julkista noteerausta seuraavan kalenterikuukauden keskihinta on tätä alempi, edun veronalaisuus määräytyy ja veronalaisen tulon määrä lasketaan mainitun alemman hinnan perusteella.

Edun määrää laskettaessa osakkeen merkintähintaa verrataan osakeantipäätösajankohtaa edeltäneen kalenterikuukauden ajalta laskettuun keskimääräiseen hintaan. Kalenterikuukauden keskimääräinen käypä hinta pörssissä noteerattujen osakkeiden osalta saadaan laskemalla kuukauden aikana päätettyjen kauppojen yhteenlaskettu kokonaisvaihto jaettuna kauppojen (myytyjen osakkeiden) lukumäärällä. Lähtökohtaisesti tämä tarkoittaa pörssin aukioloaikana tehtyjä kauppoja, mutta jos verovelvollinen esittää luotettavan selvityksen kaupankäyntiaikojen ulkopuolella tehdyistä kaupoista , nämä voidaan ottaa keskimääräisen hinnan laskennassa huomioon. NM-, First North ja Pre-listalla tai muulla vastaavalla monenkeskisellä kauppapaikalla kaupankäynnin kohteena olevat osakkeet rinnastetaan tässä suhteessa pörssiosakkeisiin. Samoin ulkomaisissa arvopaperipörsseissä noteeratut osakkeet ovat säännöksessä tarkoitettuja julkisesti noteerattuja osakkeita.

Listautumistilanteissa, joissa osakemerkintää edeltävän kalenterikuukauden noteerausta ei ole olemassa, on verotuskäytännössä hyväksytty 10 prosentin alennuksen laskeminen listautumishinnasta. Jos listautumista seuraavan kalenterikuukauden kes-kihinta on tätä alempi, edun veronalaisuus määräytyy ja veronalaisen tulon määrä lasketaan mainitun alemman hinnan perusteella.

TVL 66 §:n 2 momentin säännös johtaa yhtiön listautumistilanteessa siihen, että julkisen vaihdannan kohteena olevien osakkeiden merkinnässä veronalaista etua ei synny 10 prosenttia suuremmastakaan alennuksesta, jos samojen osakkeiden keskihinta osakeantia seuraavan kalenterikuukauden aikana on edellä tarkoitetulla tavalla etukäteen laskettua hintaa pienempi. Perusteena, josta 10 prosentin alennus lasketaan, käytetään tällöin TVL 66 §:n 2 momentin mukaan alempaa hintaa.

3.1.3.3 Muut kuin julkisesti noteeratut osakkeet

Muiden kuin pörssissä tai säännellyllä markkinapaikalla noteerattavien yhtiöiden osakkeiden merkintähetken käypää hintaa määrättäessä voidaan muun selvityksen puuttuessa lähtökohtana pitää Verohallinnon ohjeessa Varojen arvostaminen perintö- ja lahjaverotuksessa esitettyjä arvostamisperiaatteita. Verovelvollisen on lähtökohtaisesti aina selvitettävä Verohallinnolle työsuhteeseen perustuvassa osakeannissa saamiensa osakkeiden käypä arvo ja käyvän arvon laskentaperusteet sekä osakkeista mahdollisesti maksamansa hinta.

3.2 TVL 66 a §:n mukainen osakeanti muussa kuin julkisesti noteeratussa yhtiössä

3.2.1 Verotuksen lähtökohdat

TVL 66 a §:n mukaan veronalaista tuloa muodostuu vain siltä osin kuin merkintähinta alittaa ennen osakeannin merkintäajan alkamista viimeksi vahvistetun tilinpäätöksen perusteella yhtiön osakkeelle lasketun oikaistun matemaattisen arvon. Säännös koskee ainoastaan muita kuin TVL 33 a §:ssä tarkoitettuja julkisesti noteerattuja yhtiöitä ja sitä voidaan soveltaa ainoastaan, jos kaikki säännöksessä mainitut edellytykset täyttyvät.

Säännöksen soveltamisedellytyksistä sekä matemaattisen arvon laskemisesta ja siihen tehtävistä oikaisuista kerrotaan tarkemmin ohjeen myöhemmissä luvuissa.

3.2.2 Säännöksen soveltamisedellytykset

3.2.2.1 Työsuhteeseen perustuva etu

TVL 66 a §:n soveltuminen edellyttää, että kyse on työsuhteen perusteella saadusta edusta. Säännöstä sovelletaan säännöksen sanamuodon mukaan ainoastaan silloin, kun työntekijä voi merkitä työnantajanaan toimivan yhtiön osakkeita. Tällä tarkoitetaan sitä yhtiötä, jonka kanssa verovelvollinen on solminut työsuhteen.

Hallituksen esityksen perusteluiden (HE 73/2020 vp) mukaan säännöstä voidaan soveltaa myös yhtiön toimitusjohtajan tekemään osakemerkintään. Sen sijaan TVL 66 a § ei sovellu hallituksen ja hallintoneuvoston jäseniin, elleivät he ole myös työsuhteessa yhtiöön ja saa tästä työskentelystä EPL 13 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettua palkkaa. Tämä eroaa TVL 66 §:n 1 momentin mukaisesta osakeannista, jossa hallituksen ja hallintoneuvoston jäseniin sovelletaan samoja periaatteita kuin työntekijöihin, vaikka he eivät työskentelisi yhtiössä muutoin kuin hallituksen jäsenen tehtävissä.

TVL 66 a §:n säännöstä ei voida soveltaa silloin, kun konsernin emoyhtiö tarjoaa henkilöstölleen merkittäväksi tytäryhtiönsä osakkeita tai tytäryhtiön työntekijöille tarjotaan merkittäväksi emoyhtiön osakkeita. Näissä tilanteissa sovellettavaksi voi kuitenkin tulla TVL 66 §:n 1 momentin säännös.

3.2.2.2 TVL 66 a §:ssä tarkoitettu henkilöstön enemmistö

Vastaavasti kuin TVL 66 §:n 1 momenttia sovellettaessa, myös TVL 66 a §:n mukaisen osakeannin tulee olla henkilöstön enemmistön käytettävissä. Tämä tarkoittaa sitä, että mahdollisuus osakemerkintään tulee olla yli puolella henkilöstöstä. Säännöstä ei siksi voida soveltaa esimerkiksi tilanteissa, joissa  osakkeita tarjotaan merkittäväksi vain rajatulle henkilöpiirille, kuten yrityksen avainhenkilöille. Jos mahdollisuus osakemerkintään on tarjottu yli puolelle henkilöstöstä, merkitystä ei ole sillä, että kaikki eivät ole käyttäneet heille tarjottua mahdollisuutta osakkeiden merkintään.

Henkilöstön enemmistöä laskettaessa ei oteta huomioon niitä henkilöitä, jotka jäävät sääntelyn ulkopuolelle esimerkiksi omistus- tai äänivaltaosuutta koskevan rajoituksen johdosta. Huomioon ei myöskään oteta sääntelyn ulkopuolelle jääviä hallituksen tai hallintoneuvoston jäseniä.

Omistus- ja äänivaltaosuuksien merkitystä on käsitelty tarkemmin ohjeen luvussa 3.2.2.4.

Hallituksen esityksen perusteluiden (HE 73/2020 vp) mukaan on mahdollista, että eri työntekijöillä on oikeus merkitä eri määrä osakkeita. Henkilöstöannin luonne ja säännöksen tavoite huomioiden henkilöstön enemmistön täyttyminen ei hallituksen esityksen mukaan edellytä, että kaikkien antiin oikeutettujen tulisi voida merkitä annissa sama määrä osakkeita. Eri osakemäärien tulee kuitenkin perustua objektiivisesti ja yhtäläisesti määriteltyihin ehtoihin, joita sovelletaan kaikkiin antiin oikeutettuihin henkilöihin.

Aiemmassa TVL 66 §:n 1 momenttia koskevassa verotuskäytännössä objektiivisena perusteena on voitu pitää esimerkiksi henkilön bruttopalkan määrään sidottua osakemäärää. Bruttopalkka ei kuitenkaan ole ainoa tapa määrittää osakkeiden merkintään oikeuttavaa määrää. Valtiovarainvaliokunnan mietinnön (VaVM 27/2020) mukaan hyväksyttävänä perusteena voitaisiin pitää esimerkiksi henkilön työpanoksen arvoa työnantajalle, koska aikaisen vaiheen kasvuyrityksessä bruttopalkat eivät aina ole tarkoituksenmukainen tapa määrittää osakeannissa merkittävien osakkeiden lukumäärää. Valiokuntamietinnön mukaan työpanoksen arvo näyttäytyy työntekijälle tyypillisesti työsuhteen perusteella tarjotuista eduista. Tällöin rahapalkan lisäksi mukaan tulisi lukea myös muut työsuhteen perusteella tarjotut edut kuten luontoisedut.

Valiokunnan  mietinnössä todetaan myös, että oikeus merkitä yhtiön osakkeita voi poiketa eri työntekijäryhmien ja yksiköiden välillä. Työntekijäryhmien ja yksiköiden väliset tuottavuuserot voivat esimerkiksi ohjelmointityössä poiketa toisistaan merkittäväksi ja tämän vuoksi on perusteltua, että yhtiö suuntaa merkittäväksi eri määrän osakkeita eri työntekijöille. Tämä ei kuitenkaan voi johtaa siihen, että tosiasiallisena tarkoituksena on vain yhtiön johdon tai yksittäisen avainhenkilön palkitseminen. Henkilöstön enemmistön määritelmää arvioitaessa ei siten ole tarkoitus, että esimerkiksi yhtiön johdon toiminnan luonteelle annetaan säännöstä sovellettaessa sellainen merkitys, että sen perusteella voitaisiin perustella johdon muuta henkilöstöä suurempaa osakemäärää. 

Olennaista arvioinnissa on hallituksen esityksen perusteluiden mukaan se, että kyse on osakeannista eikä tuloverolain 66 §:n 3 momentin mukaisesta työsuhdeoptiosta, anti on tosiasiassa suunnattu henkilöstön enemmistölle, enemmistöllä on myös tosiasiallinen mahdollisuus osallistua antiin ja annin ehdot ovat objektiivisesti ja yhtäläisin perustein määritelty antiin oikeutetuille. Esimerkiksi kenenkään osuus ei voi olla vain nimellinen. Jos annissa on määritelty eri merkintähintoja, edun voidaan katsoa olevan henkilöstön enemmistön käytettävissä siltä osin kuin hinta on sama henkilöstön enemmistölle. 

3.2.2.3 Osakeannissa merkittävät osakkeet ja niiden merkintäaika

TVL 66 a §:n perusteluissa on nimenomaisesti todettu, että osakeannissa merkittävät osakkeet voivat olla joko uusia osakkeita tai yhtiön hallussa olevia omia osakkeita. Tämä tulkinta vastaa osakeyhtiölain osakeantia koskevia säännöksiä (OYL 9 luku 1 §).

Sillä, merkitäänkö osakeannissa uusia vai yhtiön hallussa olevia omia osakkeita, on kuitenkin merkitystä varainsiirtoveron suorittamisvelvollisuuden kannalta. Työsuhteeseen perustuvaan osakeantiin liittyvistä varainsiirtoverokysymyksistä on kerrottu tarkemmin tämän ohjeen luvussa 9.

Osakeantitilanteissa merkintä tapahtuu tyypillisesti lyhyessä ajassa osakeantipäätöksen jälkeen. Hallituksen esityksen perusteluissa todetaan nykyistä verotuskäytäntöä vastaavasti, että osakeanti voidaan normaalitilanteessa toteuttaa kolmen kuukauden merkintäajan sisällä (ks. myös luku 3.7). Valtiovarainvaliokunta totesi mietinnössään (VaVM 27/2020) lisäksi, että listaamattomassa yhtiössä oikaistuun nettovarallisuuteen perustuva matemaattinen arvo ei välttämättä muutu, vaikka merkintäaika olisi erityisestä syystä tätä pidempi.

TVL 66 a §:n soveltamistilanteessa on siksi mahdollista, että erityisestä syystä merkintäaika voi ylittää verotuskäytännössä omaksutun kolmen kuukauden aikarajan. Kolmen kuukauden merkintäajan ylittäminen ei tällöin automaattisesti johda TVL 66 §:n 3 momentin mukaisen työsuhdeoptiosäännöksen soveltamiseen. Edellytyksenä kuitenkin on, että kolmea kuukautta pidemmälle merkintäajalle on erityinen syy eikä osakkeelle laskettu oikaistu matemaattinen arvo ole tällä aikaa muuttunut.

3.2.2.4 Omistusta koskevat rajoitukset

TVL 66 a §:n mukaisen osakeannin tarkoituksena on nimenomaan yrityksen henkilöstön sitouttaminen ja palkitseminen. Siksi säännöksen soveltamisalan ulkopuolelle on jätetty muun muassa omistajat, joilla jo on huomattava omistusosuus yhtiössä: TVL 66 a §:n säännöstä ei sovelleta silloin, kun verovelvollisen, hänen perheenjäsenensä tai heidän yhdessä omistamansa osuus suoraan tai välillisesti ylittää kymmenen prosenttia yhtiön osakkeista tai vastaavan osuuden yhtiön kaikkien osakkeiden tuottamasta äänimäärästä.

Tuloverolaissa perheenjäseninä pidetään puolisoa ja alaikäisiä lapsia. Lapsi on alaikäinen, jos hän ei ole täyttänyt 17 vuotta ennen verovuoden alkua. Suoraan omistukseen  rinnastetaan myös välillinen omistus. Välillisestä omistuksesta on kyse, jos verovelvollinen, hänen perheenjäsenensä tai molemmat yhdessä omistavat osakkeita, joiden omistus- tai äänimääräosuus on toisten yhtiöiden kautta vähintään kymmenen prosenttia. 

Omistus- tai äänivaltaosuuden ylittymistä tulkitaan hallituksen esityksen perusteluiden mukaan vastaavalla tavalla kuin mitä TVL 53 a §:ssä on säädetty osakaslainasta. Osakaslainaan liittyvästä soveltamiskäytännöstä kerrotaan tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Luonnollisen henkilön osakeyhtiöstä nostaman osakaslainan verotus.

On mahdollista, että henkilö ennen TVL 66 a §:n mukaista osakeantia omistaa vähemmän kuin kymmenen prosenttia yhtiön osakkeista tai osakkeiden tuottamasta äänimäärästä, mutta omistus- tai äänivaltaosuus ylittää kymmenen prosenttia annin seurauksena. Tällöin TVL 66 a §:n mukaista matemaattista arvoa voidaan soveltaa ainoastaan niihin osakkeisiin, jotka eivät ylitä omistus- tai äänivaltarajoja. Rajan ylittävien osakkeiden verotus määräytyy TVL 66 §:n 1 momentin perusteella. Jos TVL 66 §:n 1 momentin edellytykset täyttyvät, kymmenen prosentin alennusta voidaan soveltaa niihin osakkeisiin, joihin TVL 66 a § ei sovellu. 

3.2.2.5 Yhtiötä koskevat edellytykset

TVL 66 a § soveltuu ainoastaan muihin kuin julkisesti noteerattuihin yhtiöihin. Julkisesti noteeratulla yhtiöllä tarkoitetaan TVL 33 a §:ssä määriteltyä julkisesti noteerattua yhtiötä. TVL 66 a §:n soveltaminen vastaa siten osinkotulojen verotusta koskevaa käytäntöä. Työnantajayhtiön tulee olla muu kuin julkisesti noteerattu yhtiö osakkeen merkintähetkellä. Säännöstä sovellettaessa kotimaisiin yhtiöihin rinnastuvat myös TVL 9 §:ssä tarkoitetut ulkomaiset yhtiöt, jotka ovat Suomessa yleisesti verovelvollisia Suomesssa sijaitsevan tosiasiallisen johtopaikan perusteella.

TVL 66 a §:n säännös on tarkoitettu kohdennettavaksi niihin yhtiöihin, jotka harjoittavat elinkeinotoimintaa ja joiden omaisuus myös koostuu pääosin elinkeinotoimintaa palvelevasta omaisuudesta. TVL 66 a §:n soveltaminen edellyttää siksi, että yhtiö harjoittaa elinkeinotulon verottamisesta annetun lain (360/1968, EVL) tarkoittamaa elinkeinotoimintaa osakkeiden merkintähetkellä. Säännös ei sovellu yhtiöihin, joiden omaisuus muodostuu pääosin (yli puolet) EVL 12 a §:n mukaisesta omaisuudesta, jota ei lueta elinkeinotoiminnan rahoitus-, vaihto-, sijoitus- tai käyttöomaisuuteen. Omaisuuden luonnetta arvioidaan viimeksi vahvistetun tilinpäätöksen perusteella. Omaisuus arvostetaan varojen arvostamisesta verotuksessa annetun lain (1142/2005, arvostamislaki) mukaisesti.

Yhtiön tulee myös olla säännöllisesti palkkoja maksava työnantaja ja kuulua ennakkoperintärekisteriin. Yritys katsotaan säännöllisesti palkkaa maksavaksi työnantajaksi, jos yritys maksaa vakituisesti palkkaa vähintään kahdelle palkansaajalle tai yritys maksaa palkkaa samanaikaisesti vähintään kuudelle palkansaajalle, vaikka heidän työsuhteensa olisivat tilapäisiä ja tarkoitettu lyhytaikaisiksi. 

3.2.2.6 Ulkomaisen yhtiön toteuttama osakeanti

TVL 66 a §:ssä tarkoitettu osakeanti voidaan toteuttaa myös ulkomaisessa yhtiössä, jos yhtiön kotipaikka sijaitsee Euroopan talousalueella tai sellaisessa Euroopan talousalueen ulkopuolisessa valtiossa, jonka kanssa on sovittu viranomaisten välisestä tietojenvaihdosta veroasioissa ja tietojenvaihto tosiasiallisesti myös toteutuu.

Ulkomaisen yhtiön, osakeannin ja osakemerkinnän tulee täyttää vastaavat edellytykset kuin kotimaisissa henkilöstöanneissa. Koska ulkomainen yhtiö ei kuitenkaan yleensä kuulu Suomessa ennakkoperintärekisteriin, tulee ulkomaisen yhtiön osoittaa, ettei sillä ole ennakkoperintälain (1118/1996, EPL) 26 §:ssä tarkoitettuja laiminlyöntejä. Näitä laiminlyöntejä ovat muun muassa veronmaksuun, kirjanpitovelvollisuuteen tai verotusta koskevaan ilmoittamis- ja muistiinpanovelvollisuuteen liittyvät velvoitteet.

Selvitysvelvollisuus TVL 66 a §:ssä tarkoitettujen edellytysten täyttymisestä ulkomaisen yhtiön henkilöstöannissa on verovelvollisella. Käytännössä selvitys voi olla yhtiön antama todistus yhtiötä, osakeantia ja osakkeen merkitsijää koskevien edellytysten täyttymisestä sekä tilinpäätösasiakirjoihin perustuva selvitys TVL 66 a §:ssä tarkoitetusta osakkeen matemaattisesta arvosta.

Selvitys siitä, että yhtiöllä ei ole EPL 26 §:ssä tarkoitettuja veronmaksuun ja verovelvoitteisiin liittyviä laiminlyöntejä, verovelvollisen tulee esittää yhtiön kotivaltion veroviranomaisen antamalla todistuksella. Verovelvollinen voi myös esittää selvityksen siitä, että yhtiö on merkitty kyseisessä valtiossa ennakkoperintärekisteriä vastaavaan rekisteriin. Toisessa valtiossa olevaa rekisteriä pidetään Suomen ennakkoperintärekisteriä vastaavana rekisterinä, jos kyseiseen rekisteriin merkitsemisen ja sieltä poistamisen edellytykset ovat pääosin samat kuin Suomessa. Ennakkoperintärekisteristä ja siitä poistamisesta säädetään EPL 25-26 §:ssä.

3.2.3 Veronalaisen edun määrä ja matemaattinen arvo

TVL 66 a §:n mukaisessa osakeannissa veronalaista etua syntyy vain siltä osin kuin merkintähinta alittaa osakkeelle säännöksessä määritellyin tavoin lasketun matemaattisen arvon. Jos merkintähinta alittaa säännöksen tarkoittaman matemaattisen arvon, veronalaiseksi ansiotuloksi katsotaan merkintähinnan ja matemaattisen arvon välinen erotus. Jos kyse on ilmaisannista, veronalaiseksi ansiotuloksi katsotaan matemaattista arvoa vastaava määrä. Jos työntekijän merkintähinta vastaa säännöksessä tarkoitettua matemaattista arvoa tai on sitä korkeampi, työntekijälle ei muodostu ansiotulona verotettavaa etua. 

Nettovarallisuuslaskennassa käytetään viimeisintä tilinpäätöstä, jonka yhtiökokous on ennen osakeannin merkintäajankohdan alkamista vahvistanut. Matemaattinen arvo lasketaan arvostamislain 9 §:n mukaan jakamalla nettovarallisuus yhtiön ulkona olevien osakkeiden määrällä. Ulkona olevien osakkeiden määränä käytetään osakeannin merkintäajan alkaessa yhtiön ulkona olevien osakkeiden lukumäärää, ei tilinpäätöspäivän mukaista ulkona olevien osakkeiden lukumäärää.

Yhtiön nettovarallisuuden määrittelyyn sekä omaisuuden ja velkojen arvostamiseen sovelletaan arvostamislain 2 luvun säännöksiä. Arvostamislain 2 §:n 2 momentin mukaan yhtiön varoja ovat käyttö-, vaihto-, sijoitus- ja rahoitusomaisuus sekä muu sellainen omaisuus ja sellaiset pitkävaikutteiset menot, joilla on varallisuusarvoa. Varoina ei kuitenkaan pidetä kirjanpitolain 5 luvun 18 §:n mukaisia laskennallisia verosaamisia. Velkana saman lain 2 §:n 3 momentin mukaan pidetään taseen vastattaviin vieraaseen pääomaan merkittyjä eriä. Velkana pidetään myös pääomalainaa silloin, kun se on taloudelliselta luonteeltaan vierasta pääomaa. Velkana ei pidetä kirjanpitolain 5 luvun 18 §:n mukaisia laskennallisia verovelkoja. 

TVL 66 a §:n 2 momentissa säädetään tietyistä oikaisueristä, jotka otetaan huomioon laskettaessa säännöksessä tarkoitettua nettovarallisuutta. Nettovarallisuuteen lisätään kyseisen tilikauden päättymisen ja osakeannin merkintäajan alkamisen välisenä aikana yhtiölle osakeannissa tai muutoin oman pääoman sijoituksena maksettu määrä ja vähennetään kyseiseltä tilikaudelta jaettavaksi päätetty osinko ja palautettavaksi päätetty oman pääoman sijoitus. Siten esimerkiksi pääomasijoittajan yhtiöön tekemä sijoitus tulee huomioiduksi nettovarallisuutta kasvattavana eränä ja tilikaudelta jaettavaksi päätetty osinko nettovarallisuutta pienentävänä eränä. 

Jos tilikauden päättymisen ja osakeannin merkintäajan alkamisen välisenä aikana on tapahtunut sulautuminen tai jakautuminen, nettovarallisuutta oikaistaan noudattaen soveltuvin osin arvostamislain 13 §:n säännöksiä. Sulautumisessa vastaanottavan yhtiön ja kombinaatiosulautumisessa syntyvän uuden yhtiön nettovarallisuus saadaan tällöin laskemalla yhteen vastaanottavan yhtiön ja sulautuvien yhtiöiden viimeksi vahvistetun tilinpäätöksen perusteella lasketut nettovarallisuudet.

Jos edellä mainitun ajanjakson aikana on tapahtunut jakautuminen, jakautuvan yhtiön viimeksi vahvistetun tilinpäätöksen perusteella lasketusta nettovarallisuudesta kohdistetaan vastaanottavalle yhtiölle jakautumisessa sille siirtynyttä nettovarallisuutta vastaava osa. Vastaavasti osittaisjakautuvan yhtiön nettovarallisuudesta vähennetään se osa, joka on siirtynyt osittaisjakautumisessa vastaanottavalle yhtiölle. 

Uuden yhtiön, jolla ei ole vielä vahvistettua tilinpäätöstä, osakkeen arvo määräytyy arvostamislain 10 §:n mukaisesti. Osakkeen arvona pidetään tällöin osakkeen nimellisarvoa tai nimellisarvon puuttuessa osakkeen kirjanpidollista vasta-arvoa. Jos osakkeella ei ole nimellisarvoa, kirjanpidollinen vasta-arvo saadaan jakamalla osakepääoma osakkeiden lukumäärällä.

Jos osakeyhtiö on syntynyt toimintamuodon muutoksen seurauksena, osakkeen matemaattinen arvo lasketaan arvostamislain 11 §:n mukaan. Tällöin yhtiön nettovarallisuus lasketaan siirtyvästä toiminnasta laaditun, viimeksi vahvistetun tilinpäätöksen perusteella. Jos yritysmuotoa muutettaessa vain osa varoista ja veloista on siirtynyt osakeyhtiölle, vain siirtyneet varat ja velat otetaan huomioon yhtiön nettovarallisuutta laskettaessa. 

Ulkomaisen yhtiö osakkeen matemaattinen arvo lasketaan soveltuvin osin vastaavasti kuin kotimaisten yhtiöiden osakkeiden matemaattinen arvo.

TVL 66 a §:ssä ei säädetä osakeyhtiön osakkeen käyvän arvon määrittelystä. Tästä kerrotaan tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Varojen arvostaminen perintö- ja lahjaverotuksessa.

3.2.4 TVL 66 a §:n suhde TVL 66 §:n 1 momenttiin

TVL 66 a §:n 4 momentissa on erikseen säädetty kyseisen noteeraamattomia yhtiöitä koskevan osakeantisäännöksen suhteesta TVL 66 §:n 1 momentin mukaiseen osakeantiin.

Jos TVL 66 a §:n soveltamisedellytykset eivät täyty, sovellettavaksi voi tällöin tulla TVL 66 §:n 1 momentti, jos sen edellytykset täyttyvät.  Kyse voi olla esimerkiksi tilanteesta, jossa emoyhtiön osakkeita tarjotaan merkittäväksi tytäryhtiön työntekijöille tai tytäryhtiön osakkeita emoyhtiön työntekijöille. TVL 66 a §:n soveltaminen voi estyä myös esimerkiksi siksi, että osakeannin toteuttavaa yhtiötä koskevat edellytykset eivät täyty. Tämä voi johtua siitä, että yhtiö ei harjoita EVL:n mukaista elinkeinotoimintaa, yhtiön omaisuus muodostuu pääosin EVL 12 a §:ssä tarkoitetusta muusta omaisuudesta, yhtiö ei ole säännöksessä tarkoitetulla tavalla säännöllisesti palkkaa maksava työnantaja tai yhtiö ei kuulu ennakkoperintärekisteriin.

TVL 66 §:n 1 momenttia voidaan soveltaa myös silloin, kun TVL 66 a §:n säännöksen edellytykset muutoin täyttyisivät, mutta kyseisen säännöksen mukaan laskettu osakkeen oikaistu matemaattinen arvo ylittää 90 prosenttia osakkeen käyvästä arvosta. Tällöin TVL 66 §:n 1 momentin soveltaminen johtaa verovelvolliselle edullisempaan lopputulokseen.

Jos TVL 66 a §:n säännöstä ei voida soveltaa siksi, että etua ei tarjota henkilöstön enemmistölle, käyvän arvon ja tätä alhaisemman merkintähinnan erotus on koko määrältään työntekijän veronalaista ansiotuloa. Tällöin sovellettavaksi ei voi tulla myöskään TVL 66 §:n 1 momentissa säädetty 10 prosentin verovapaa alennus.

TVL 66 a §:n säännöksellä ei ole vaikutusta TVL 66 §:n 3 momentissa tarkoitetun työsuhdeoption verotukseen.

3.3 Veronalaisen edun verovuosi

Työsuhdeantiin perustuva veronalainen etu on saatu vallintaan siinä vaiheessa, kun palkansaaja merkitsee hänelle osakeannissa tarjotun osakkeen. Osakemerkinnän ajankohta ratkaisee edun verovuoden. Osakkeiden merkintäajan alkamisella, merkintöjen hyväksymisellä tai osakkeiden siirtämisellä palkansaajan arvo-osuustilille ei siis ole vaikutusta edun verotusajankohtaan.

3.4 Osakkeiden arvonalentuminen ja luovutusrajoitukset

Työsuhdeannissa saatuihin osakkeisiin voi liittyä luovutusrajoituksia, joiden vuoksi työn­tekijä ei voi luovuttaa osakkeita tietyn ajanjakson aikana niiden merkinnän jälkeen. Oikeuskäytännössä on katsottu, että osakkeiden merkintähetken käyvästä hinnasta ei voida poiketa luovutusrajoitusten ja osakkeiden kurssilaskun johdosta (KHO 2011:91). Jos osakkeenomistajan oikeudet (äänioikeus ja osinko-oikeus) ovat kokonaisuudessaan siirtyneet osakkeenomistajalle, ei pelkän luovutusrajoituksen perusteella voida poiketa osakkeiden merkintähetken mukaisesta arvostamisesta.

Myöskään työsuhteen kestoon liittyvä osakkeiden ehdollinen palautusvelvollisuus ei vaikuta edun arvostamiseen tai edun syntymisajankohtaan. Jos palkansaaja joutuu työsuhteen päättymistä koskevan purkavan ehdon vuoksi palauttamaan hänelle jo annetut osakkeet, palkansaajan verotusta oikaistaan hänen vaatimuksestaan (VML 61 ja 63 §). Oikaisu kohdistuu siihen verovuoteen, jona osakkeiden merkinnän yhteydessä syntynyt etu on verotettu.

3.5 Palkansaajan verotuksessa huomioitavat vähennykset

Etu työsuhteeseen perustuvasta osakeannista on palkkaa (EPL 13 § 3 momentti), jos etu ei TVL 66 §:n 1 momentin tai TVL 66 a §:n säännöksen mukaan ole verovapaa. Etu otetaan tällöin huomioon palkansaajan verotusta toimitettaessa tulonhankkimisvähennyksen sekä kunnallisverotuksen ansiotulovähennyksen ja valtionverotuksen työtulovähennyksen perusteissa (TVL 95 §, 105 a § ja 125 §).

3.6 Osakkeiden luovuttaminen

Kun palkansaaja myy työsuhteeseen perustuvassa osakeannissa saamiaan osakkeita, sovelletaan luovutusvoiton verotusta koskevia säännöksiä (TVL 45–47 ja 50 §).

Osakkeiden myynnistä saatu luovutusvoitto on veronalaista pääomatuloa. Luovutusvoiton määrä lasketaan lähtökohtaisesti vähentämällä luovutushinnasta osakkeiden hankintameno, joka on osakkeista maksetun hinnan sekä palkkana verotetun määrän summa. Osakkeita myytäessä osakkeen merkinnän yhteydessä saatua verovapaata alennusta ei lueta vähennyskelpoiseen hankintamenoon (KVL 59/2004). Luovutusvoittoa laskettaessa voidaan soveltaa myös hankintameno-olettamaa.

Jos palkansaaja myy osakkeet niiden hankintamenoa alempaan hintaan, tästä syntyy lähtökohtaisesti luovutus­­tappio. Luovutusvoittojen ja tappioiden verotuksesta on kerrottu tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Arvopaperien luovutusten verotus.

3.7 Osakeanti vai työsuhdeoptio

3.7.1 Osakkeiden merkintäajan merkitys

Työsuhdeannin ja työsuhdeoption rajanveto ei ole kaikissa tilanteissa täysin selvä. Työsuhdeoptiolla tarkoitetaan TVL 66 §:n 3 momentin mukaan työsuhteeseen perustuvaa oikeutta saada tai hankkia yhteisön osakkeita tai osuuksia käypää alempaan hintaan vaihtovelkakirjalainan, optiolainan, optio-oikeuden tai muun näihin rinnastettavan sitoumuksen perusteella. Työsuhdeoptioille on tyypillistä se, että osakkeiden merkintä tapahtuu tiettynä tulevaisuuden ajankohtana etukäteen sovituilla ehdoilla ja hinnalla.

Tietyissä tilanteissa saattaa olla epäselvää, sovelletaanko järjestelyyn työsuhdeantia vai työsuhdeoptiota koskevia säännöksiä. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä KHO 2009:8 työsuhteeseen perustuvaa etua ei annettu OYL 10 luvun 1 §:ssä tarkoitettua optio- tai muuta erityistä oikeutta käyttäen, vaan osakeannin muodossa. Tämä toteutettiin määrittelemällä osakkeen merkintähinta ja -aika niin, että merkintään oikeutetut saattoivat hyötyä osakeantipäätöksen jälkeisestä osakkeen arvonnoususta. Koska avainhenkilöillä oli mahdollisuus hyötyä osakkeiden arvonnoususta merkitsemällä yhtiön osakkeita tulevaisuudessa merkintähetken käypää hintaa alempaan hintaan, järjestelyä oli pidettävä TVL 66 §:n 3 momentissa tarkoitettuna työsuhdeoptiona eikä saman lainkohdan 1 momentissa tarkoitettuna työsuhdeantina.

Päätöksen perusteella palkansaajalle osakeannin muodossa annettua etua on pidettävä työsuhdeoptiona silloin, kun palkansaajalla on mahdollisuus hyötyä osakkeen arvonnoususta. Tämä on tyypillisesti mahdollista silloin, kun merkintähintana käytetään kannustinjärjestelmän alkamisajankohdan perusteella määriteltyä osakkeen käypää hintaa, mutta kannustinjärjestelmän alkamisajankohdan (merkintähinnan määrittämisen ajankohta) ja merkintäajan päättymisen välinen aika on usean kuukauden mittainen tai tätä pidempi.

Osakeantitilanteissa tyypillisesti merkintä tapahtuu lyhyessä ajassa osakeantipäätöksen jälkeen. Ottaen huomioon TVL 66 §:n 1 ja 2 momenttien säännökset, joiden mukaan julkisesti noteeratun osakkeen tai osuuden käyvän hinnan määrittämiseen vaikuttavat merkintähetken arvon lisäksi myös osakkeen tai osuuden osakeantipäätöstä edeltävän tai seuraavan kuukauden keskimääräinen hinta, Verohallinnon käsityksen mukaan osakeanti voidaan normaalitilanteessa toteuttaa kolmen kuukauden merkintäajan sisällä. Tätä pidempi merkintäaika voi johtaa TVL 66 §:n 3 momentin soveltamiseen 1 momentin sijasta.

Noteeraamattomassa yhtiössä osakkeen arvo ei välttämättä muutu, vaikka merkintäaika olisikin kolmea kuukautta pidempi. Valtiovarainvaliokunnan mietinnössä VaVM 27/2020 on TVL 66 a §:n soveltamistilanteista nimenomaisesti todettu, että merkintäaika voi erityisestä syystä olla kolmea kuukautta pidempi, jos osakkeen matemaattinen arvo ei tänä aikana ole muuttunut (ks. luku 3.2.2.3). Tätä periaatetta voidaan soveltaa myös TVL 66 §:n 1 momentin mukaisiin noteeraamattomien yhtiöiden osakeanteihin, jos osakkeen käypä arvo ei ole merkintäaikana muuttunut.

Toisinaan yhtiö saattaa esimerkiksi avainhenkilön työ- tai johtajasopimuksessa sopia siitä, milloin ja millä ehdoilla avainhenkilö saa tulevaisuudessa merkitä yhtiön osakkeita. Jos avainhenkilön kanssa sovitaan olennaisista osakemerkintää koskevista ehdoista, kuten osakemäärästä ja merkintähinnasta, kyse voi olla TVL 66 §:n 3 momentin mukaisesta työsuhdeoptiosta. Sen sijaan pelkkä yleisluontoinen ilmoitus, jolla yhtiö sitoutuu toteuttamaan TVL 66 §:n 1 momentissa tai 66 a §:ssä tarkoitetun henkilöstöannin tiettynä ajankohtana tulevaisuudessa, ei  sellaisenaan automaattisesti tarkoita, että kyse on työsuhdeoptiojärjestelystä.

3.7.2 Vaikutus edun arvostamiseen

Rajanveto osakeannin ja työsuhdeoption välillä vaikuttaa ennen kaikkea siihen, miten osakkeiden merkinnästä saatava etu arvostetaan. Julkisesti noteeratun yhtiön toteuttamassa TVL 66 §:n 1 momentin mukaisessa osakeannissa etu arvostetaan osakeantipäätöstä edeltävän kalenterikuukauden keskimääräiseen hintaan (vaihtoehtoisesti osakkeen ensimmäistä noteerausta seuraavan kuukauden keskimääräiseen hintaan). Työsuhdeoptioedun arvo sitä vastoin määräytyy optioiden käyttöhetken eli osakkeiden merkintäpäivän arvon mukaan.

Noteeraamattomassa yhtiössä arvostus tapahtuu usein viimeisimmän ennen osakkeiden merkintä-ajan alkamista vahvistetun tilinpäätöksen perusteella. Vaikka työsuhdeoptioedun arvo määräytyy optioiden käyttöhetken mukaan, tällä ei välttämättä noteeraamattomassa yhtiössä ole käytännön vaikutusta osakkeen arvoon, vaan osakkeen käypä arvo on TVL 66 §:n 1 momentin ja 3 momentin säännöstä sovellettaessa sama. Sovellettava säännös vaikuttaa tällöin lähinnä siihen, voidaanko järjestelyssä soveltaa TVL 66 §:n 1 momentissa säädettyä 10 prosentin verovapaata alennusta.

Jos kyse on TVL 66 a §:n ja TVL 66 §:n 3 momentin rajanvetotilanteesta, sovellettava säännös vaikuttaa olennaisesti edun arvostamiseen. TVL 66 §:n 3 momentin soveltamistilanteessa veronalaisen edun määrä lasketaan osakkeen käyvän arvon ja merkintähinnan erotuksena, kun taas TVL 66 a §:n soveltamistilanteessa veronalainen etu syntyy ainoastaan silloin, kun merkintähinta alittaa osakkeen matemaattisen arvon.

3.7.3 Osakkeisiin liittyvät oikeudet ja erityisehdot

TVL 66 a §:n säätämisen yhteydessä Valtiovarainvaliokunnan mietinnössä (VaVM 27/2020) on otettu kantaa osakeannin ja työsuhdeoption rajanvetotilanteisiin myös osakeannissa merkittyihin osakkeisiin liittyvien oikeuksien näkökulmasta. Edellytys TVL 66 a §:n säännöksen soveltamiselle on se, että merkittyyn osakkeeseen on liitetty oikeus osinkoon tai oikeus yhtiön varoihin sen purkautuessa taikka äänioikeus yhtiökokouksessa. Jos työntekijän merkitsemästä osakkeesta puuttuvat nämä osakkeen omistamiseen liittyvät keskeiset oikeudet, kyse ei ole TVL 66 a §:ssä tarkoitetusta osakeannista. Tällöin kyse voi olla TVL 66 §:n 3 momentin mukaisesta työsuhdeoptiosta, jos tämän säännöksen soveltamisedellytykset täyttyvät.

3.8 Osakesäästöohjelmat

Osakesäästöohjelma on ohjelma, jossa työntekijälle annetaan mahdollisuus hankkia työnantajayhtiön tai muun konserniyhtiön osakkeita. Useimmiten ohjelmiin liittyy ennalta määritelty säästöajanjakso, jonka aikana työntekijä säästää määrätyn osan nettopalkastaan tulevaa osakkeiden hankintaa varten. Säästöajanjakson jälkeen työntekijällä on mahdollisuus ostaa tai merkitä osakkeita käypää hintaa alhaisempaan hintaan. Kyse voi olla kertaluontoisesta osakesäästöohjelmasta tai jatkuvasta ohjelmasta, jossa osakkeita hankitaan tai merkitään esimerkiksi kerran vuodessa.

Säästöajanjakson jälkeen tapahtuva osakkeiden hankinta voidaan toteuttaa osakeannin muodossa siten, että kyse on TVL 66 §:n 1 momentin tai TVL 66 a §:n mukaisesta työsuhteeseen perustuvasta osakeannista. Jos kyse on osakeannin muodossa koko henkilöstölle tai vähintään henkilöstön enemmistölle suunnatusta ohjelmasta, käyvästä hinnasta saadusta alennuksesta on TVL 66 §:n 1 momentin soveltamistilanteessa veronalaista ainoastaan se alennus, joka ylittää 10 prosenttia osakkeen käyvästä hinnasta laskettuna. TVL 66 a §:n soveltamistilanteessa veronalaista etua syntyy ainoastaan, jos merkintähinta alittaa osakkeelle säännöksen mukaan määritellyn oikaistun matemaattisen arvon.

4 Työsuhteeseen perustuva osakeanti ennakkoperinnässä

4.1 Ennakonpidätyksen toimittaminen

Työsuhdeannista saatu etu on palkkaa (EPL 13 §:n 3 momentti), jos kyse ei ole TVL 66 §:n 1 momentissa tarkoitetusta korkeintaan 10 prosentin verovapaasta alennuksesta  tai TVL 66 a §:n mukaisesta osakeannista, jossa merkintähinta on vähintään matemaattisen arvon suuruinen. Työnantajan on tämän vuoksi toimitettava veronalaisen edun arvosta ennakonpidätys (EPL 9 §:n 1 momentti). Ennakonpidätys on toimitettava, vaikka palkansaaja olisi hakenut työsuhdeannista saamaansa etua varten ennakkoverot.

Ennakonpidätyksen toimittamisesta on kerrottu tarkemmin ohjeissa Työsuhdeoptioiden verotus sekä Ennakonpidätyksen toimittaminen.

4.2 Työntekijän eläke- ja työttömyysvakuusmaksu

Palkansaajalle maksettavasta palkasta peritään pääsääntöisesti työntekijän eläkemaksu ja työttömyysvakuutusmaksu. Molemmat maksut lasketaan rahapalkan ja tavanomaisten luontoisetujen yhteismäärästä (bruttopalkka) ja vähennetään nettopalkasta.

Työsuhteeseen perustuvasta oikeudesta merkitä yhteisön osakkeita tai osuuksia käypää hintaa alempaan hintaan ei kuitenkaan peritä näitä maksuja, jos etu on henkilöstön enemmistön käytettävissä (TyEL 70 §:n 3 momentin 3 kohta sekä laki työttömyysetuuksien rahoituksesta 19 §:n 2 momentin 3 kohta). Säännös koskee sekä TVL 66 §:n 1 momentin mukaista osakeantia että TVL 66 a §:ssä tarkoitettua osakeantia. Jos etu sitä vastoin ei ole henkilöstön enemmistön käytettävissä, etu on kokonaisuudessaan työntekijän eläkemaksun ja työttömyysvakuutusmaksun alaista palkkatuloa.

Jos työsuhdeannista saatu veronalainen etu on arvoltaan niin suuri, että koko rahapalkka on pidätettävä ennakonpidätyksenä eikä edellä mainittuja maksuja enää saada perittyä, sovelletaan Verohallinnon ohjeessa Työsuhdeoptioiden verotus (luku 6.2) määriteltyjä periaatteita.

4.3 Palkansaajan menettely verovuoden aikana

Veronalaisen työsuhdeantiedun saamisesta saattaa seurata se, että palkansaajan kannattaa hakea muutosta verokorttiinsa, sillä verokortin ennakonpidätysprosentissa ei ole automaattisesti huomioitu työsuhdeannista saadun tulon vaikutusta. Tämä saattaa johtaa siihen, että koko rahapalkka kuluu ennakonpidätyksen toimittamiseen tai ennakonpidätyksen määrä jää liian pieneksi. Jos toimitetun ennakonpidätyksen määrä jää liian pieneksi, palkansaaja saattaa joutua maksamaan jäännösveroa ja jäännösverolle laskettavaa huojennettua viivästyskorkoa.

Työsuhdeannista saatu etu on palkkaa, joten se on ensisijaisesti ennakonpidätyksen alaista tuloa. Työsuhdeannista saadulle edulle voidaan määrätä myös ennakkoveroa (EPL 23 §). Jos työnantajan toimittama ennakonpidätys ei edun suuren määrän vuoksi riitä kattamaan lopullisia veroja, palkansaaja voi välttyä jäännösveroilta hakemalla ennakkoveroja verovuoden aikana tai lisäennakkoa vielä verovuoden päättymisen jälkeen. Kannettavaksi määrätty lisäennakko otetaan automaattisesti huomioon verojen suorituksena (VML 34 §).

Työnantaja toimittaa työsuhdeannista saadusta edusta ennakonpidätyksen verokortin mukaisesti myös silloin, kun palkansaaja on hakenut ennakkoverojen tai lisäennakon määräämistä. Tämä tulee ottaa huomioon verokortin tulorajoissa.

5 Työnantajan ja työntekijän maksut

5.1 Vakuutetun sairausvakuutusmaksu

Sairausvakuutuslain (1224/2004, SVL) 18 luvun 5 §:n 1 momentin mukaan Suomessa vakuutettu henkilö on velvollinen suorittamaan vakuutetun sairausvakuutusmaksun, joka koostuu päiväraha- ja sairaanhoitomaksusta. Päivärahamaksu määrätään vakuutetun veronalaisen palkkatulon ja työtulon perusteella ja sairaanhoitomaksu kunnallisverotuksen verotettavan tulon perusteella (SVL 18 luku 14 § 1 momentti ja 18 luku 15 § 1 momentti).

Sairausvakuutuksen päivärahamaksun perusteena olevaa palkkatuloa on SVL 11 luvun 3 §:n mukainen palkka. Lainkohdassa tarkoitettuna palkkana pidetään muun muassa EPL 13 §:ssä tarkoitettua ennakonpidätyksen alaista palkkaa.

SVL 11 luvun 3 §:n 3 momentissa säädetään tietyistä eristä, joita ei kuitenkaan pidetä päivä­rahamaksun perusteena olevana palkkana. Kyseisen säännöksen 3 kohdan mukaan palkkana ei pidetä etua työsuhteeseen perustuvasta oikeudesta merkitä yhteisön osakkeita tai osuuksia käypää hintaa alempaan hintaan, jos etu on henkilöstön enemmistön käytettävissä.

TVL 66 §:n 1 momentissa ja TVL 66 a §:ssä tarkoitetusta työsuhdeannista saadusta edusta ei peritä päivärahamaksua edellyttäen, että etu on henkilöstön enemmistön käytettävissä. Työsuhdeannista saadusta edusta peritään ainoastaan vakuutetun sairaanhoitomaksu, joka määrätään korotettuna (SVL 18 luku 14 § 1 momentti ja 18 luku 20 §). Jos työsuhdeannista saatava etu ei ole henkilöstön enemmistön käytettävissä, edusta peritään kuitenkin päivärahamaksu.

Vakuutetun sairausvakuutusmaksu sisältyy verokortin ennakonpidätysprosenttiin. Rajoitetusti verovelvollisen lähdeveroprosentti ei sisällä sairausvakuutuksen maksuja.

5.2 Työnantajan sairausvakuutusmaksu

Työnantajan sairausvakuutusmaksusta annetun lain (2016/771, TaSavaL) 4 §:n 1 momentin mukaan työnantaja on velvollinen maksamaan työnantajan sairausvakuutusmaksun, jos työntekijä on sairausvakuutuslain mukaan Suomessa vakuutettu. Työnantaja suorittaa työnantajan sairausvakuutusmaksun työntekijöille maksettavien palkkojen yhteismäärän perusteella. Palkalla tarkoitetaan muun ohessa EPL 13 §:ssä tarkoitettua ennakonpidätyksen alaista palkkaa. Palkkana ei kuitenkaan pidetä sairausvakuutuslain 11 luvun 3 §:n 3 momentissa mainittuja eriä (TaSavaL 5 §).

Työsuhdeannista ei makseta työnantajan sairausvakuutusmaksua, jos etu on henkilöstön enemmistön käytettävissä. Jos etu sitä vastoin ei ole henkilöstön enemmistön käytettävissä, työnantajan sairausvakuutusmaksu maksetaan.

6 Työnantajan ilmoitusvelvollisuus

6.1 Työnantajan ilmoitukset tulorekisteriin

Työnantajan on ilmoitettava palkansaajalle maksamansa palkat, luontoisedut ja muut veronalaiset suoritukset tulorekisteriin.

Työnantaja ilmoittaa tulorekisteriin TVL 66 §:ssä tarkoitetusta työsuhteeseen perustuvasta osakeannista syntyvän edun, jos etu on ollut henkilöstön enemmistön käytettävissä ja alennus on enemmän kuin 10 prosenttia osakkeen käyvästä hinnasta. Jos osakkeiden merkintä tapahtuu käypään hintaan tai alennus on enintään 10 prosenttia osakkeen käyvästä hinnasta laskettuna, sitä ei ilmoiteta tulorekisteriin lainkaan.

TVL 66 a §:ssä tarkoitetusta osakeannista syntyvän edun työnantaja ilmoittaa tulorekisteriin, jos merkintähinta alittaa osakkeelle säännöksen mukaan lasketuun oikaistun matemaattisen arvon. Jos merkintähinta on vähintään matemaattisen arvon suuruinen, veronalaista etua ei synny, eikä työnantaja ilmoita etua tulorekisteriin.

Jos kyse ei ole henkilöstön enemmistölle suunnatusta osakeannista, etu on kokonaisuudessaan henkilön veronalaista ansiotuloa. Tällaisen edun ilmoittamisesta on tulorekisteriä koskevissa ohjeissa erilliset ohjeet.

Katso työnantajan ilmoitusten antamisesta tulorekisteriin lisää ohjeesta: Tietojen ilmoittaminen tulorekisteriin: työntekijän palkitseminen, yrittäjälle maksettavat suoritukset ja muut erityistilanteet.

6.2 TVL 66 a §:n mukaista osakeantia koskeva ilmoitusvelvollisuus

TVL 66 a §:ssä tarkoitetusta osakeannista on annettava Verohallinnolle VML 17 §:ssä tarkoitetut tiedot. Tiedot annetaan vuosi-ilmoituksella sähköisesti. Verohallinnolle toimitettavat tiedot sisältävät tiedot osakeannista ja osakeantiin osallistuneista työntekijöistä, merkittyjen osakkeiden lukumäärästä, merkintäajan alkamisajankohdasta, osakkeiden merkintäajankohdasta, osakkeesta maksetusta merkintähinnasta, antiin sovelletusta matemaattisesta arvosta sekä tiedot siitä, ylittyykö antiin osallistuneiden henkilöiden tuloverolain 66 a §:n 1 momentissa säädetty omistus- tai äänivaltaosuus. 

TVL 66 a §:ssä tarkoitetusta osakeannista on annettava edellä kuvatut tiedot aina, kun osakeantiin on sovellettu kyseistä säännöstä yhdenkin työntekijän kohdallla. Annettavat tiedot pitävät sisällään myös tiedot niistä työntekijöistä, joiden osakemerkintöihin TVL 66 a §:ää ei voida soveltaa esimerkiksi omistusosuusrajan ylittymisen vuoksi.

Tiedot verovuonna toteutetuista osakeanneista annetaan kullekin vuodelle vahvistetun vuosi-ilmoituksen viimeiseen määräpäivään mennessä. Ajalla 1.1.2021 - 31.12.2021 toteutetuista osakeanneista tiedot annetaan­­ tammikuun 2022 loppuun mennessä. Vuosi-ilmoituksen täyttämisestä kerrotaan tarkemmin vuosi-ilmoituksen täyttöohjeessa.

7 Palkansaajan veroilmoitus

Työsuhteeseen perustuvasta osakeannista saatu veronalainen etu on yleensä merkitty palkansaajan esitäytetylle veroilmoitukselle työnantajan antamien tietojen perusteella silloin, kun etu on saatu suomalaiselta työnantajalta. Palkansaajan tulee tarkistaa tiedot ja korjata mahdolliset virheellisyydet. 

Jos etu on saatu ulkomaiselta työnantajalta tai suomalainen työnantaja on laiminlyönyt ilmoittamisvelvollisuutensa, palkansaajan on täydennettävä veroilmoitusta ilmoittamalla työsuhteeseen perustuvasta osakeannista saatu etu Verohallinnolle (VML 7 §).

Palkansaajan ilmoitusvelvollisuudesta on kerrottu tarkemmin ohjeessa Työsuhdeoptioiden verotus.

8 Työsuhteeseen perustuvasta osakeannista johtuvien kulujen vähennyskelpoisuus työnantajan verotuksessa

Työsuhteeseen perustuvasta osakeannista johtuvien kulujen vähennyskelpoisuudesta työnantajan verotuksessa noudatetaan vastaavia periaatteita kuin työsuhdeoptioihin liittyvien kulujen vähennyskelpoisuuden osalta. Tästä kerrotaan tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Työsuhdeoptioiden verotus.

9 Työsuhteeseen perustuva osakeanti varainsiirtoverotuksessa

Varainsiirtoverolain (931/1996, VSVL) 15 §:n 1 momentin mukaan arvopaperin omistusoikeuden luovutuksesta on luovutuksensaajan suoritettava varainsiirtoveroa. Varainsiirtoverolaissa tarkoitettuja arvopapereita ovat muun ohessa osakkeet ja merkintäoikeudet. Arvopaperina pidetään myös arvopaperia vastaavaa arvo-osuutta (VSVL 17 §). Varainsiirtoveroa ei ole suoritettava ulkomaisen yhteisön liikkeeseen laskeman arvopaperin luovutuksesta (VSVL 18 § 1 momentti). 

Luovutuksena ei lain soveltamisalan mukaan pidetä osakkeiden tai optio-oikeuksien merkintää (HE 121/1996). Kun palkansaaja merkitsee työsuhteeseen perustuvassa osakeannissa yhtiön liikkeeseen laskemia uusia osakkeita, kyseessä ei ole varainsiirtoverolaissa tarkoitettu osakkeiden luovutus eikä työntekijän ole suoritettava varainsiirtoveroa. Vastaavaa sovelletaan myös tilanteessa, jossa yhtiö OYL 9 luvun 20 §:n mukaisesti päättää maksuttomasta osakeannista yhtiölle itselleen. Tällöin kyseessä ovat osakkeet, joita yhtiön ulkopuolinen taho ei ole merkinnyt, joten tällaisten osakkeiden luovutus rinnastuu korkeimman hallinto-oikeuden linjauksen mukaan uusien osakkeiden merkintään.

Jos työsuhteeseen perustuvassa osakeannissa merkitään yhtiön hallussa olevia omia osakkeita, kyse on varainsiirtoveron alaisesta luovutuksesta. Varainsiirtoveron perusteena olevaan vastikkeeseen luetaan tällöin osakkeesta merkintähintana maksettu vastike.  

Varainsiirtoverotusta koskevaa korkeimman hallinto-oikeuden oikeuskäytäntöä (KHO 2017:39) on käsitelty tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Työsuhdeoptioiden verotus.

 

johtava veroasiantuntija Tero Määttä

 

johtava veroasiantuntija Anna-Leena Rautajuuri