Freelancer verotuksessa

Antopäivä
30.5.2018
Diaarinumero
A128/200/2017
Voimassaolo
30.5.2018 - Toistaiseksi
Valtuutussäännös
Laki Verohallinnosta (503/2010) 2 § 2 mom.

Tässä ohjeessa käsitellään freelancereiden verotusta.

1 Johdanto

Tässä ohjeessa käsitellään freelancer-työntekijöiden (jäljempänä freelancer) tuloverotukseen liittyviä erityispiirteitä.

Freelancerilla tarkoitetaan henkilöä, jolla on vuoden aikana, jopa samanaikaisesti, useita työn- tai toimeksiantajia. Tällä tavoin voivat toimia esimerkiksi toimittajat, valokuvaajat, muusikot, kääntäjät ja teatterityöntekijät. Freelance-työlle on tyypillistä työtehtävien lukuisa määrä sekä työtehtävien tilapäisyys.

Ulkoisesti tarkasteltuna freelancer toimii usein yrittäjämäisesti toimeksiantosuhteessa, mutta niin sanotut muodolliset yrittäjän tunnusmerkit, kuten esimerkiksi rekisteröityminen toiminimenharjoittajaksi, puuttuvat. Toiminnalle on tyypillistä, että muun muassa työssä tarvittavat työkalut ja -tarvikkeet hankitaan itse tai työmatkoista muodostuu kustannuksia, joita suorituksen maksaja ei korvaa.

Freelancer saattaa työskennellä myös työsopimuksen perusteella, jolloin häntä koskevat samat velvoitteet ja oikeudet kuin muita palkansaajia.

Freelancer voi olla myös elinkeinonharjoittaja, jos toiminta täyttää elinkeinotoiminnan tunnusmerkit. Yksityisellä elinkeinonharjoittajalla tarkoitetaan verotuksessa ammatin- ja liikkeenharjoittajaa. Yksityisen elinkeinonharjoittajan toiminnastaan saama tulo (työ- ja käyttökorvaukset) verotetaan elinkeinoverolain (laki elinkeinotulon verottamisesta 360/1968, EVL) mukaisesti. Elinkeinonharjoittaja on velvollinen pitämään kirjanpitoa. Tässä ohjeessa tarkastellaan freelancerin verotusta tuloverolain (1535/1992, TVL) mukaisesta näkökulmasta. Ohjeessa ei käsitellä EVL:n mukaan verotettavan freelancerin verotusta.

Freelancer on lisäksi arvonlisäverovelvollinen, jos hän harjoittaa toimintaa arvonlisäverolain 1 §:n mukaisesti liiketoiminnan muodossa, eikä myyntiä ole erikseen säädetty arvonlisäverottomaksi. Toiminta ei tapahdu liiketoiminnan muodossa, jos siitä saatu korvaus on ennakkoperintälain 13 §:ssä tarkoitettua palkkaa. Arvonlisäverovelvolliseksi ei tarvitse kuitenkaan ilmoittautua, jos arvonlisäveron vähäisen toiminnan raja ei ylity. Arvonlisäverovelvollisuudesta kerrotaan tarkemmin Verohallinnon ohjeissa Aloittavan yrittäjän kysymyksiä arvonlisäverosta, Kuvataitelijan arvonlisäverotus ja Arvonlisäverottoman vähäisen toiminnan raja 10.000 euroa.

Tuloverolain mukaan verotettavan freelancerin tulot voivat koostua monenlaisista suorituksista. Jos hän työskentelee työsuhteessa, maksettu suoritus on ansiotulona verotettavaa palkkaa. Myös yrittäjämäisesti ilman työsuhdetta työskentelevälle freelancerille maksettu työkorvaus verotetaan ansiotulona.

Käyttökorvaus on tekijänoikeuden, valokuvaan perustuvan oikeuden ja teollisoikeuden, kuten patentin tai tavaramerkin käyttämisestä, käyttöoikeudesta tai käyttöoikeuden myynnistä suoritettavaa korvausta. Freelancerin saama käyttökorvaus verotetaan tilanteesta riippuen ansio- tai pääomatulona.

Freelancer saa vähentää tulonhankkimisesta johtuvat kulut verotuksessaan. Harjoitetun toiminnan luonteella on merkitystä kulujen vähennysoikeuden kannalta. Harrastustoiminta tai siihen rinnastettava toiminta ei ole verotuksessa tarkoitettua tulonhankkimistoimintaa. Tällöin menot ovat vähennyskelpoisia enintään tulon määrään saakka eikä toiminnasta aiheutunutta tappiota vahvisteta.

Freelancereiden verotuksesta on kerrottu myös Verohallinnon internetsivuilla olevassa esityksessä Veroinfoa taiteilijoille, freelancereille ja apurahansaajille.

2 Tulot

2.1 Yleistä

Tuloverolain 61 §:n 1 momentin mukaan ansiotuloa on muu kuin tuloverolaissa tarkoitettu pääomatulo. Veronalaista ansiotuloa on muun ohessa työsuhteen perusteella saatu palkka ja siihen rinnastettava tulo.

Tulo katsotaan sen verovuoden tuloksi, jona se on nostettu, merkitty verovelvollisen tilille tai muutoin saatu vallintaan.

Freelancerin tulonhankinta perustuu yleensä useisiin erilaisiin työ- ja toimeksiantosuhteisiin saman vuoden aikana. Näistä hänelle voi kertyä tuloja erilaisina suorituksina eli palkkana tai työkorvauksena. Suorituslajista riippumatta freelancerin työskentelyllään ansaitsemat korvaukset verotetaan hänen ansiotulonaan.

Freelancerille voi kertyä tuloja myös aineettomien oikeuksien (esimerkiksi tekijänoikeuden) käyttämisestä, käyttöoikeudesta tai käyttöoikeuden myynnistä saadusta korvauksesta. Tällainen freelancerin omaan työskentelyyn perustuva käyttökorvaus tekijänoikeudesta tai muusta aineettomasta oikeudesta verotetaan ansiotulona (TVL 52 §). Jos freelancer on saanut aineettoman oikeuden perintönä tai hankkinut sen vastiketta vastaan, hänen siitä saamansa korvaus on pääomatuloa.

2.2 Matkakustannusten korvaukset

Tuloverolain mukaan työnantajalta työmatkasta saatu matkakustannusten korvaus on verovapaa. Matkakustannusten verovapaus on siten sidottu vain työsuhteessa tehtyyn työmatkaan.

Muussa kuin työsuhteessa työskentelevän freelancerin saama matkakustannusten korvaus on hänen veronalaista ansiotuloaan. Veronalaista tuloa on tässä tilanteessa sekä työmatkoista että muista matkoista saatu korvaus. Maksajan ei kuitenkaan tarvitse pidättää luonnolliselle henkilölle maksamastaan matkakustannusten korvauksesta ennakonpidätystä, jos korvausten määrä on Verohallinnon verovapaista matkakustannusten korvauksista annetun päätöksen mukaiset. Katso tarkemmin jäljempänä kohdasta 4.4.2 Kustannusten korvaukset esimerkki 13.

Työmatkan käsitteestä kerrotaan lisää kohdasta 3.6.2 Työmatkakulut. Lisäksi työmatkoja on käsitelty yksityiskohtaisemmin Verohallinnon ohjeessa Työmatkannusten korvaukset verotuksessa.

2.3 Apuraha

Ainoastaan opintoja, tieteellistä tutkimusta tai taiteen harjoittamista varten saatu apuraha tai stipendi voi olla verovapaata tuloa (TVL 82 §). Muuta tarkoitusta varten saadut apurahat ja stipendit ovat aina veronalaista ansiotuloa apurahan myöntäjästä riippumatta.

Stipendin ja apurahan veronalaisuus ratkaistaan tapauskohtaisesti. On tärkeää erottaa tieteen ja taiteen harjoittaminen toisen lukuun tehdystä työstä. Jos kyse on toisen lukuun tehdystä työstä, apuraha on palkkaa riippumatta siitä, millä nimikkeellä korvaus maksetaan.

Apurahan verovapaus on sidottu apurahan myöntäjään. Ainoastaan tuloverolain 82 §:n 2 momentissa tarkoitettujen julkisyhteisöjen ja Pohjoismaisen neuvoston myöntämät apurahat ovat saajalleen kaikilta osin verovapaita.

Muulta kuin valtiolta, kunnalta tai muulta julkisyhteisöltä (ns. yksityiset tahot) taikka Pohjoismaiden neuvostolta saadut stipendit, opintorahat ja muut apurahat sekä palkinnot ovat veronalaista tuloa siltä osin, kuin niiden sekä julkisyhteisöiltä ja Pohjoismaiden neuvostolta saatujen stipendien, muiden apurahojen, opintorahojen ja palkintojen yhteenlaskettu määrä tulon hankkimisesta ja säilyttämisestä johtuneiden menojen vähentämisen jälkeen verovuonna ylittää valtion taiteilija-apurahan vuotuisen määrän. Tämä tarkoittaa sitä, että jos apurahoja yms. on verovuoden aikana ollut nettomääräisesti enemmän kuin vuotuisen taiteilija-apurahan enimmäismäärä, ylimenevä osa yksityisten tahojen apurahoista on veronalaista ansiotuloa (TVL 82 §:n 2 momentti).

Taiteen edistämiskeskus vahvistaa vuosittain verovapaan taiteilija-apurahan määrän.

Esimerkki 1.

Valtion taiteilija-apurahan määrä vuonna 2018 on 20.461,72 euroa.

Pekka on saanut samana verovuonna apurahoja sekä julkisyhteisöiltä että yksityisiltä myöntäjiltä. Apurahoihin kohdistuvia kuluja ei ole. Veronalainen osa verotetaan Pekan ansiotulona.

Esimerkki A
Julkisyhteisöiltä saadut apurahat 10.000 €
Yksityisiltä saadut apurahat 15.000 €
Veronalaisen apurahan määrä: 25.000 - 20.461,72 = 4.538,28 euroa

Esimerkki B
Julkisyhteisöiltä saadut apurahat 22.000 €
Yksityisiltä saadut apurahat 3.000 €
Veronalaisen apurahan määrä: 25.000 – 22.000 = 3.000 euroa

Apurahojen verotuksesta on kerrottu tarkemmin Verohallinnon ohjeessa apurahojen, stipendien, tunnustuspalkintojen ja muiden palkintojen verotus. Apurahoihin kohdistuvista kuluista ja niiden vähentämisestä löytyy myös esimerkkejä Verohallinnon internetsivuilla olevasta esitys- ja opetusmateriaalista apurahat.

3 Tulonhankkimisesta johtuvat menot

3.1 Yleistä

Tuloverolain 29 §:n mukaan verovelvollisella on oikeus vähentää tuloistaan niiden hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneet menot (luonnolliset vähennykset). Säännös sisältää kulujen vähennysoikeuden yleisen periaatteen. Tuloverolain 31 § sisältää esimerkinomaisen luettelon tulon hankkimisesta johtuneista menoista. Vähennyskelpoisia menoja ovat esimerkiksi ammattikirjallisuus ja työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksut. Tuloverolain 93 - 95 a §:ssä säädetään ansiotuloista vähennettävistä tulonhankkimismenoista.

Tuloverolaissa ei ole yksityiskohtaista luetteloa sitä, minkälaiset menot ovat vähennyskelpoisia. Menojen vähennyskelpoisuuden kannalta on merkitsevää, että ne johtuvat tulon hankkimisesta ja säilyttämistä. Tämän vuoksi menojen vähennysoikeus ratkaistaan olosuhteiden perusteella tapauskohtaisesti.

Tuloverolaissa on säädetty myös siitä, mitkä menot eivät ole vähennyskelpoisia. Tuloverolain 31 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan tulon hankkimisesta johtuneita menoja ovat muun ohessa ammattikirjallisuuden sekä tutkimusvälineiden ja tieteellisen kirjallisuuden hankkimisesta sekä tieteellisestä työstä ja taiteen harjoittamisesta muutoin johtuneet menot, jos niitä ei ole suoritettu TVL:n 82 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla stipendillä tai apurahalla. Kohta sisältää rajoitteen menojen vähentämiselle. Menot tulee kohdentaa ja vähentää apurahasta, jos sellainen on saatu muun muassa menojen kattamista varten. Ainoastaan kulut, joita ei ole katettu apurahalla, voidaan vähentää tulonhankkimiskuluina.

Veronalaisista tuloista ei saa myöskään vähentää verovelvollisen elantomenoiksi katsottavia menoja. Tuloverolain 31 §:n 4 momentin mukaan puhdasta tuloa laskettaessa vähennyskelpoisia menoja eivät ole verovapaan tulon hankkimisesta johtuneet menot eivätkä verovelvollisen elantomenot, joina pidetään muun muassa asunnon vuokraa sekä lasten ja kodin hoidosta aiheutuneita menoja.

Freelancerin toiminnan luonteesta saattaa johtua, että tavanomaiset elantomenot lisääntyvät siitä mitä menot normaalisti olisivat. Toiminnan luonne vaikuttaa muun muassa siihen, onko elantomenojen lisäys verotuksessa vähennyskelpoinen. Tulonhankkimisesta johtuva lisääntynyt ja vähennyskelpoinen osuus elantomenoista ratkaistaan selvityksen ja olosuhteiden perusteella aina tapauskohtaisesti.

Kulujen vähentämistä rajoittavat seikat ovat tiivistettynä seuraavanlaisia:

  1. Kulut eivät liity tulonhankintaan ja ne katsotaan freelancerin elantomenoiksi , kuten esimerkiksi harrastustoiminnan kulut (KHO 2009:106 rajanvetoa taiteellisen toiminnan harrasteellisuudesta)
  2. Kulut ovat johtuneet verovapaan tulon hankkimisesta
  3. Työnantaja on korvannut kulut verovapaasti
  4. Kulut on maksettu tarkoitusta varten osoitetulla apurahalla tai stipendillä

Keskeinen seikka ratkaistaessa menojen vähennyskelpoisuutta on freelancerin toiminnan luonne ja menojen liittyminen veronalaisten tulojen hankkimiseen. Verovelvollisella on viimesijainen näyttövelvollisuus menojen liittymisestä hänen tulonhankintatoimintaansa. Freelancerin on siten voitava osoittaa menojen liityntä ja johtuminen veronalaisten tulojen hankinnasta ja säilyttämisestä.

3.2 Ammattikirjallisuus ja jäsenmaksut

Freelancerin toimialaa tai ammattia käsittelevien kirjojen ja ammattilehtien hankintakustannukset saadaan vähentää tulonhankkimiskuluina. Edellytyksenä on, että ammattikirjallisuuden hankkiminen on tarpeellista työn edellyttämän ammatillisen pätevyyden tai ammattitaidon ylläpitämiseksi.

Luonteeltaan yleissivistävät teokset, kuten esimerkiksi tietosanakirjat ja vieraiden kielten sanakirjat, eivät yleensä ole vähennyskelpoista ammattikirjallisuutta. Niiden kustannuksia pidetään lähtökohtaisesti vähennyskelvottomina elantomenoina. Myös sanoma- ja aikakausilehtien hankintakustannukset ovat yleensä vähennyskelvottomia elantomenoja.

Luonteeltaan yleissivistävien teosten hankintamenot voivat kuitenkin olla freelancerin tulonhankkimiskuluja, jos ne liittyvät freelancerin harjoittamaan tulonhankkimistoimintaan. Esimerkiksi kääntäjien menot sanakirjojen ja kielitaitoa ylläpitävien yleissivistävien teosten hankinnasta voidaan katsoa tulonhankkimiskuluiksi.

Työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksut ja työttömyyskassamaksut ovat tulonhankkimisesta johtuneita menoja (TVL 31 § 1 momentti 6 kohta). Kyseiset maksut saadaan TVL 95 §:n mukaan vähentää täysimääräisinä, joten palkkatulosta myönnettävä vähintään 750 euron tulonhankkimisvähennys ei rajoita näiden maksujen vähennysoikeutta. Tulonhankkimisvähennyksestä voi lukea lisää Verohallinnon ohjeesta Tulonhankkimiskulut ansiotuloista.

Muut jäsenmaksut, jotka on peritty pelkästään yhdistyksen toiminnan tukemistarkoituksessa, eivät ole vähennyskelpoisia. Yhdistyksille suoritetusta jäsenmaksusta on yleensä hyväksytty vähennyksenä se osa, joka on korvausta yhdistyksen ammattiasioita käsittelevästä ammattilehdestä. Jos maksut ovat ammatin tai liiketoiminnan harjoittamisen edellytyksenä tai muutoin katsottava tulon hankkimisesta johtuneiksi kustannuksiksi, vähennetään ne varsinaisista jäsenmaksuista poiketen muina tulonhankkimiskuluina.

3.3 Työhuonekulut

3.3.1 Työskentely oman kodin yhteydessä

Jos toimeksi- tai työnantaja ei ole järjestänyt freelancerille työhuonetta ja freelancer työskentelee kotonaan, hän voi vähentää työhuoneesta johtuvat kulut joko todellisten kulujen mukaan tai Verohallinnon yhtenäistämisohjeen mukaisena niin sanottuna työhuonevähennyksenä.

3.3.1.1 Todelliset kulut

Todellisten kulujen vähentäminen edellyttää, että freelancerilla on kodissaan yksinomaan työkäytössä oleva erillinen huone ja kuluista annetaan selvitys. Vähennyskelpoisia kuluja ovat muun muassa vuokra-, lämmitys-, valaistus- ja siivouskulut. Kotona olevan erillisen työhuoneen vähennyskelpoiset kulut joudutaan usein kohdistamaan ja suhteuttamaan esimerkiksi pinta-alan mukaan.

Todellisiin kuluihin perustuva vähennys tehdään kokonaisharkinnan mukaan, johon vaikuttavat muun muassa:

  • asunnon kokonaispinta-ala
  • freelance-työstä saadut tulot.

Esimerkki 2.

Antin tulot muodostuvat freelance-työstä saadusta tulosta. Toimeksi- tai työnantajat eivät ole järjestäneet hänelle työhuonetta. Antti asuu 60 m2:n suuruisessa osakehuoneistossa. Huoneisto sisältää keittiön ja kolme huonetta, joista 20 m2:n suuruinen huone on ollut koko kalenterivuoden yksinomaan hänen työkäytössään.

Antti antaa selvityksen todellisista kuluista. Huoneiston hoitovastike on ollut 170 euroa kuukaudessa. Työhuoneen valaistus- yms. työssä tarvittavien laitteiden osuus sähkömaksuista on ollut 20 euroa kuukaudessa. Työhuoneen siivouksesta johtuvia tarvike- ja pesuainekuluja Antti on selvittänyt olevan 10 euroa kuukaudessa.

Antti saa vähentää työhuoneesta johtuvia kuluja verovuoden verotuksessaan 20/60 x 170 x 12 + 20 x 12 + 10 x 12 = 1.039,99 euroa tulonhankkimiskuluina.

3.3.1.2 Työhuonevähennys

Kotona töitä tekevä freelancer voi vähentää todellisten kulujen sijasta työhuonevähennyksen. Vähennys kattaa kaikki työhuoneesta johtuvat kulut. Työhuonevähennys voidaan vähentää esimerkiksi silloin, kun erillisen työhuonehuoneen todellisia kuluja ei pystytä selvittämään, pelkästään työkäytössä olevaa erillistä huonetta ei ole tai huonetta käytetään vain osan aikaa freelance-työssä.

Verohallinnon yhtenäistämisohjeen mukaan työhuonevähennyksenä myönnetään seuraavat määrät:

  1. niille verovelvollisille, joille työnantaja ei ole järjestänyt työhuonetta ja jotka käyttävät työhuonetta pääansiotulonsa hankkimiseksi, kuten esimerkiksi freelancer-toimittajille; 840 euroa/vuosi.
  2. niille verovelvollisille, jotka käyttävät työhuonetta osapäiväisesti pääansiotulonsa tai pysyväisluontoisten tai huomattavien sivutulojensa hankkimiseksi, kuten esimerkiksi eri oppilaitosten opettajille ja sivutoimisille isännöitsijöille tai komitean sihteereille, 420 euroa/vuosi.
  3. sekä niille verovelvollisille, jotka käyttävät asuntoa satunnaisten sivutulojen hankkimiseksi, 210 euroa/vuosi.

Esimerkki 3.

Millan tulot muodostuvat freelance-työstä saadusta tulosta. Toimeksi- tai työnantajat eivät ole järjestäneet hänelle työhuonetta. Milla asuu 60 m2:n suuruisessa osakehuoneistossa. Huoneisto sisältää keittiön ja kolme huonetta, joista 20 m2:n suuruinen huone on ollut koko kalenterivuoden yksinomaan hänen työkäytössään. Milla ei pysty selvittämään ja yksilöimään erillisestä työhuoneesta johtuvia kuluja. Verotuksessa hyväksytään 840 euron suuruinen työhuonevähennys.

Esimerkki 4.

Kallen tulot muodostuvat freelance-työstä saadusta tulosta. Hän asuu 40 m2:n suuruisessa osakehuoneistossa, joka käsittää keittiön ja kaksi huonetta. Toimeksi- tai työnantajat eivät ole järjestäneet työhuonetta eikä Kallella ole kotonaan erillistä työhuonetta. Hänellä on olohuoneessaan kuitenkin työpiste, jossa hän työskentelee. Työpiste koostuu työpöydästä, hyllyköstä ja työssä tarvittavista laitteista. Kalle saa vähentää 840 euroa työhuonevähennyksenä.

Esimerkki 5.

Mirjalla on vakituinen työsuhde, josta hänen tulonsa vuosittain pääosin muodostuvat. Hänellä on työhuone varsinaisella työpaikallaan. Mirja tekee päätoimen palkkatyönsä ohella satunnaisesti freelance-töitä kotonaan erillisessä työhuoneessa. Hän saa vähentää 210 euroa työhuonevähennyksenä.

3.3.2 Työskentely työtilassa kodin ulkopuolella

Freelancer saattaa työskennellä myös kodin ulkopuolella olevassa työtilassa. Työtila voi olla esimerkiksi vuokrattu. Kodin ulkopuolinen työtila voi olla myös freelancerin ostama, rakentama tai rakennuttama erillinen freelance-työssä käytettävä rakennus, esimerkiksi ateljee.

Kodin ulkopuolisesta työtilasta johtuneet kulut saadaan vähentää tulohankkimiskuluina. Tällaisiä kuluja ovat esimerkiksi työtilan vuokrakulut. Freelancerin ostaman, rakentaman tai rakennuttaman pelkästään freelance-työssä käytössä olevan rakennuksen hankintameno vähennetään vuotuisin poistoin. Poiston määrä on 4 %, jos kyse on asuin-, toimisto- tai vastaavasta rakennuksesta Jos kyseessä on myymälä-, varasto-, työpaja tai muu vastaava rakennus, poisto on 7%. Muita vähennyskelpoisia työtilaan kohdistuvia kuluja ovat esimerkiksi sähkö- ja puhtaanapitokulut sekä kiinteistövero.

Esimerkki 6.

Veikon tulot muodostuvat freelance-työstä saadusta tulosta. Hän asuu yksiössä. Veikko on vuokrannut erillisen työtilan, jossa hän työskennellyt verovuoden aikana 6 kuukauden ajan. Työtilan vuokra on ollut 250 euroa kuukaudessa. Lisäksi kuluja on muodostunut 6 kuukauden ajalta sähköstä ja lämmityksestä yht. 300 euroa. Veikko saa vähentää työtilasta johtuvia kuluja tulonhankkimiskuluina verovuonna yhteensä 6 x250 + 300 = 1.800 euroa.

Esimerkki 7.

Sannan tulot muodostuvat freelance-työstä saadusta tulosta. Hän on vuonna 2017 ostanut tehdasrakennuksesta osan (30 m2) työtilakseen. Työtilan hankintameno on 10.000 euroa. Työtilan lämmitys- ja sähkökulut ovat vuonna 2017 olleet yht. 600 euroa. Sanna saa vähentää työtilasta johtuvia kuluja v. 2017 seuraavasti:

7 % x 10.000 euroa = 700 euroa poistoa (tehdasrakennuksen poisto 7 %), 600 euroa sähkö- ja lämmityskuluja ja 100 euroa kiinteistöveroa.

Vuonna 2018 Sanna saa vähentää poistona 7 % poistamattomasta hankintamenosta eli 7% x (10.000 – 700) = 651 euroa.

3.4 Materiaali-, tarvike- ja työvälinekulut

Materiaali ja tarvikekulut ovat vähennyskelpoisia tulonhankkimismenoja siltä osin kuin ne liittyvät freelancerin veronalaisten tulojen hankintaan.

Vaatetuksesta aiheutuneet kustannukset ovat lähtökohtaisesti vähennyskelvottomia elantomenoja. Henkilö, joka tarvitsee työssään esimerkiksi suojavaatetta, voi kuitenkin vähentää tällaisen suojavaatteen hankkimisesta aiheutuneet kulut verotuksessaan. Joskus freelancerin toiminta vaatii erityistä vaatetusta. Tällaisen vaatetuksen kulut voidaan yleensä vähentää tulonhankkimiskuluina, jos vaatetusta ei voida muutoin hyödyntää. Harrastustoimintaan rinnastettavan toiminnan asustekuluja ei saa vähentää verotuksessa.

Jos freelancer on itse joutunut hankkimaan ja pitämään kunnossa työssä tarvitsemansa työvälineet (työkalut, koneet ja laitteet), hän saa vähentää ansiotuloistaan niistä aiheutuneet kustannukset. Vähennyskelpoisia ovat välineiden hankinta-, huolto- ja korjausmenot. Jos työvälinettä käytetään sekä freelance-työstä saatujen tulojen hankintaan että yksityiskäytössä, vain työhön kohdistuva osuus työvälineen menoista on vähennyskelpoista.

Työvälineiden kunnossapitomenot ja pienehköjen työkalujen ja laitteiden hankintamenot vähennetään sinä vuonna, jona ne on maksettu. Jos työvälineen todennäköinen taloudellinen käyttöaika on yli kolme vuotta, hankintameno vähennetään kuitenkin poistoina. Poisto tehdään esinekohtaisesti ja sen määrä on enintään 25 % menojäännöksestä.

Jos työvälineen hankintameno on enintään 1.000 euroa, katsotaan sen todennäköisen taloudellisen käyttöajan yleensä olevan enintään kolme vuotta ja vähennys tehdään kerralla. Hankintameno vähennetään kuitenkin poistoina, jos verovelvollinen osoittaa työvälineen taloudellisen käyttöajan olevan yli kolme vuotta.

Esimerkki 8.

Ulla on ostanut matkapuhelimen. Hän käyttää puhelinta 40 % yksityiskäytössä ja 60 % freelance-työssä. Ulla voi vähentää matkapuhelimen ostovuotena sen hankintamenosta 60 % tulonhankkimiskuluna, koska puhelimen taloudellinen käyttöaika on yleensä enintään kolme vuotta.

Ulla on työkäytön vuoksi joutunut ostamaan matkapuhelimeen laajan puhepaketin. Puhepaketti on verovuoden aikana ollut 500 euroa kalliimpi kuin se, mitä hän olisi pelkästään yksityiskäytössään tarvinnut. Freelance-työstä johtuvien puhelinkulujen määrä on 500 euroa. Kulut vähennetään verotuksessa tulonhankkimiskuluina.

Ulla on joutunut huollattamaan puhelintaan verovuoden aikana. Huoltokulut ovat olleet 120 euroa. Ulla voi vähentää huollosta johtuneita kuluja 60 % x 120 € = 72 euroa tulonhankkimiskuluina.

Esimerkki 9.

Pentti hankkii tulonhankintaansa varten rumpusetin, joka maksaa 3.000 euroa. Hän saa vähentää hankintavuoden verotuksessaan rumpusetin hankintamenoa poistona enimmäismäärän 25 % hankintamenosta eli 750 euroa.

Seuraavalle vuodelle rumpusetin alkuperäisestä hankintamenosta jää menojäännöstä 3.000 – 750 = 2.250 euroa. Poiston määrä seuraavana vuonna on 25% x 2.250 = 562,50 euroa, joka voidaan vähentää tulonhankkimiskuluna.

3.5 Edustusmenot

Edustusmenot ovat asiakkaisiin, liiketuttaviin tai muihin henkilöihin kohdistuvasta tavanomaisesta vieraanvaraisuudesta tai muusta huomaavaisuudesta aiheutuvia menoja, joilla pyritään uusien liikesuhteiden luomiseen, entisten säilyttämiseen tai parantamiseen tahi muutoin toiminnan edistämiseen.

Toimeksiantosuhteiselle freelancerille saattaa toiminnan luonteesta johtuen syntyä edustuskuluja. Edustuskulut ovat vähennyskelpoisia, jos ne johtuvat tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä. Kulujen vähentäminen edellyttää selvitystä kuluista ja niiden liittymisestä tulon hankintaan. Tavanomaisia elantokuluja ei saa vähentää.

Palkkasuhteessa olevalla henkilöllä ei yleensä ole tulonhankkimiskuluiksi katsottavia edustusmenoja, minkä vuoksi vähennyksen myöntäminen tulee käytännössä harvoin kyseeseen.

3.6 Matkustamisesta aiheutuneet menot

3.6.1 Asunnon ja varsinaisen työpaikan väliset matkakulut

Tuloverolain 72 b §:n 1 momentin mukaan varsinaisella työpaikalla tarkoitetaan paikkaa, jossa verovelvollinen vakituisesti työskentelee. Freelancerille voi muodostua varsinainen työpaikka toimeksi- tai työnantajan luokse. Työskentelypaikka voi olla freelancerin varsinainen työpaikka, vaikka hän työskentelisi siellä vain lyhyen aikaa. Ohjaajan varsinaisena työpaikkana pidettiin toisella paikkakunnalla olevaa teatteria, jossa hän toimi vierailevana ohjaajana. Hänellä ei ollut muuta varsinaista työpaikkaa (KHO 1985-B-II-614).

Varsinaisen työpaikan muodostumista käsitellään tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Työmatkakustannusten korvaukset verotuksessa.

Asunnon ja työpaikan väliset matkakulut vähennetään halvimman kulkuneuvon kustannusten mukaisesti (TVL 93 §). Halvin on yleensä julkinen kulkuneuvo. Jos halvimpana kulkuneuvona pidetään muuta kuin julkista kulkuneuvoa, vähennys lasketaan vuosittain annetun Verohallinnon matkakuluvähennyspäätöksen mukaisesti. Vuonna 2017 matkakuluvähennyksen määrä oman autoa käytettäessä on 0,24 euroa kilometriltä. Asunnon ja työpaikan välisiä matkakuluja voidaan verovuonna vähentää enintään 7.000 euroa ja vain siltä kuin niiden määrä ylittää 750 euroa.

Asunnon ja työpaikan välisten matkakustannusten vähentämistä käsitellään tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Matkakustannusten vähentäminen palkansaajan verotuksessa.

3.6.2 Työmatkakulut

Työmatkalla tarkoitetaan matkoja, joita verovelvollinen tilapäisesti tekee erityiselle työntekemispaikalle työtehtäviensä vuoksi (TVL 72 §).

Työmatkana ei pidetä asunnon ja varsinaisen työpaikan välistä matkaa. Työmatkana ei pidetä myöskään työkomennuksen kestäessä tehtyä viikonloppumatkaa ja muuta vastaavaa matkaa asunnon ja erityisen työntekemispaikan välillä (TVL 72 § 4 momentti).

Erityisen työntekemispaikan käsitteestä ja työmatkan tilapäisyydestä kerrotaan tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Työmatkakustannusten korvaukset verotuksessa.

Tuloverolaissa ei edellytetä, että työmatkan tulee tapahtua työnantajan määräyksestä. Tämän vuoksi freelancerit, jotka omasta aloitteestaan hakeutuvat asuinpaikkansa ulkopuolelle erityiseen työntekemispaikkaan, ovat samassa asemassa kuin vastaavissa oloissa työnantajan määräyksestä työskentelevät. Freelancer saa vähentää työmatkasta aiheutuneet matkakulut toteutuneiden kulujen mukaan. Muun selvityksen puuttuessa vähennys omaa autoa käytettäessä on 0,24 euroa kilometriltä.

Freelancer voi lisäksi vähentää työmatkasta aiheutuneet lisääntyneet elantokustannukset. Lisääntyneitä elantokustannuksia ovat esimerkiksi työmatkasta aiheutuneet kohtuulliset ylimääräiset ruokailukustannukset, ylimääräiset kulut yhteydenpidosta kotiin ja muut vastaavat kulut. Lisääntyneet elantokustannukset saadaan vähentää todellisten kustannusten mukaan. Jos niitä ei selvitetä, vähennys tehdään Verohallinnon yhtenäistämisohjeen mukaisesti.

Työmatkoista aiheutuneiden kulujen vähentäminen edellyttää selvitystä matkojen kohteesta ja tarkoituksesta. Lisäksi on selvitettävä matkan alkamis- ja päättymisajankohdat. Lisääntyneiden elantokustannusten vähentäminen edellyttää lisäksi selvitystä siitä, miten elantokustannukset ovat lisääntyneet.

Esimerkki 10.

Heikki on freelance-valokuvaaja ja asuu Vantaalla. Työt ovat toimeksiantosuhteita. Heikki tekee kaksi työmatkaa:

A) Vantaa – Tampere – Vantaa, 340 kilometriä, matkan kesto 13 h
B) Vantaa – Kirkkonummi – Vantaa, 90 kilometriä, matkan kesto 7 h

Heikki voi vaatia verotuksessaan vähennettäviksi työmatkoista aiheutuneita todellisia matkakustannuksia ja tilapäisen työmatkan aiheuttamia lisääntyneitä elantokustannuksia.

Heikki ei selvitä oman auton käytöstä johtuvia todellisia kustannuksia. Hän saa vähentää matkakuluja oman auton käytön mukaan seuraavasti:

työmatkasta A; 340 km x 0,24 € = 81,60 euroa
työmatkasta B; 90 km x 0,24 € = 21,60 euroa

Heikki selvittää työmatkoittain, että matkoista on aiheutunut lisääntyneitä elantokustannuksia ruokailusta ravintolassa ja kahvilassa. Hän ei yksilöi selvityksessään lisääntyneiden elantokustannusten todellista määrää. Heikki saa siten vähentää lisääntyneitä elantokustannuksia Verohallinnon yhtenäistämisohjeen mukaan:

työmatkasta A; 27 euroa (yli 10 tunnin työmatka)
työmatkasta B; 15 euroa (yli 6 tunnin työmatka).

3.7 Koulutusmenot ja opintomatkat

Koulutusmenojen vähennyskelpoisuuden edellytyksenä on, että kyseiset kulut ovat välittömästi sidoksissa tulonhankintaan tuloverolain 29 ja 31 §:n tarkoittamalla tavalla.

Koulutusmenot, jotka eivät välittömästi liity freelancerin työtehtäviin ja toimialaan, ovat vähennyskelvottomia elantomenoja. Peruskoulutuksesta ja tutkinnon suorittamiseen taikka lisäpätevöitymiseen tähtäävästä jatkokoulutuksesta aiheutuneita menoja on oikeus- ja verotuskäytännössä yleensä pidetty verovelvollisen vähennyskelvottomina elantomenoina.

Koulutusmenot, joita on pidetty oikeus- ja verotuskäytännössä vähennyskelpoisina, ovat syntyneet verovelvollisen työtehtävässä tarvittavan ammattitaidon ylläpitämisestä tai täydentämisestä. Vähennyskelpoisia koulutusmenoja voivat olla esimerkiksi erilaiset osallistumismaksut, maksut kurssimateriaalista, matkakustannukset ja menot opiskelupaikkakunnalla asumisesta.

Opintomatka voidaan katsoa tulon hankkimis- tai säilyttämistarkoituksessa tehdyksi silloin, kun matka on ollut tarpeellinen henkilöllä jo olevan työn tai tehtävän hoidon kannalta. Opintomatkasta johtuneet kulut ovat tällöin vähennyskelpoisia tulonhankkimiskuluja.

Freelancerin on esitettävä selvitys koulutuksen tai opintomatkan liittymisestä omaan tulonhankintaansa. Menojen vähennyskelpoisuudesta on kerrottu tarkemmin Verohallinnon ohjeissa Koulutusmenot henkilöverotuksessa ja Tulonhankkimiskulut ansiotuloista.

4 Ennakkoperintä

4.1 Yleistä

Tuloverolain mukaan verotettava freelancer voi työskennellä sekä työsopimuksen että toimeksiannon perusteella. Tyypillistä freelancerille on se, että hänellä on samanaikaisesti useampia työ- tai toimeksiantajia, jolloin osa tuloista voi olla palkkaa ja osa tuloista työ- tai käyttökorvausta. Suorituksen maksajan on ratkaistava jo ennakkoperintävaiheessa, onko kyse palkasta vai työkorvauksesta, sillä palkan ja työkorvauksen maksaminen luovat erilaiset velvollisuudet maksajalle. Työn teettäjän (maksajan) selonottovelvollisuutta on rajoitettu ennakkoperintälain 13 §:n 2 momentin säännöksellä. Sen mukaan harkittaessa, onko korvaus saatu työsuhteessa, ei oteta huomioon sellaisia työn teettäjän ja työn suorittajan välisen sopimussuhteen ulkopuolisia seikkoja, joita työn teettäjä ei voi havaita. Tällaisia seikkoja voivat olla esimerkiksi työn suorittajan toimeksiantajien lukumäärä ja muun toiminnan laajuus.

Sopijapuolten välisen suhteen laatu arvioidaan ja ratkaistaan rajanvetotilanteissa kokonaisarvioinnilla. Palkan ja työkorvauksen välisestä rajanvedosta on kerrottu tarkemmin Verohallinnon ohjeessa palkka ja työkorvaus verotuksessa.

4.2 Freelancerin saama palkkatulo

Työn teettäjän maksamaa suoritusta pidetään aina palkkana, jos freelancer ja työn teettäjä ovat solmineet työsopimuksen. Työsopimus voidaan tehdä kirjallisesti tai suullisesti, mutta työsuhde voi syntyä myös konkludenttisesti eli hiljaisella sopimuksella. Työsopimuksen tekeminen ei edellytä määrämuotoa.

Jos työnteettäjän ja freelancerin välille muodostuu työsuhde, on työnteettäjä työnantajana vastuussa ennakonpidätyksen toimittamisesta sekä työnantajan sairausvakuutusmaksun maksamisesta (EPL 14 §). Työnantaja on siten aina velvollinen toimittamaan ennakonpidätyksen, jos suoritus on luonteeltaan palkkaa. Tässä tilanteessa ei ole merkitystä sillä, että työntekijä on merkitty ennakkoperintärekisteriin. Ennakkoperintärekisteröinnin merkityksestä on kerrottu jäljempänä kohdassa 5.3.1.

Lue lisää ennakonpidätyksen toimittamisesta Verohallinnon ohjeesta.

4.3 Freelancerin saama työ- tai käyttökorvaus

Työkorvauksena pidetään ennakkoperintälain 25 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan työstä, tehtävästä tai palveluksesta muuna kuin palkkana saatua korvausta.

Freelancerin ja työn teettäjän välille syntyy toimeksiantosuhde silloin, kun osapuolet ovat tehneet toimeksiantosopimuksen, toimeksiantosuhteen tunnusmerkit täyttyvät ja freelancerin sekä työn teettäjän tosiasiallinen toiminta puoltaa toimeksiantosuhdetta.

4.3.1 Ennakkoperintärekisterin merkitys

Freelancer voi hakeutua toiminnastaan ennakkoperintärekisteriin. Ennakkoperintärekisteriin hakeutuminen ei ole kuitenkaan pakollista. Jos työ- tai käyttökorvauksen saaja ei ole ennakkoperintärekisterissä, tulee suorituksen maksajan toimittaa ennakonpidätys.

Toimeksiantosuhteessa maksettaessa työ- tai käyttökorvausta maksajan ei tarvitse toimittaa ennakonpidätystä, jos saaja on maksuhetkellä ennakkoperintärekisterissä. (EPL 25 § 1 momentti). Työ- ja käyttökorvauksesta ei myöskään tarvitse maksaa työnantajan sairausvakuutusmaksua. Jos tulonsaaja on ennakkoperintärekisterissä, hänelle määrätään ennakkovero työ- ja käyttökorvauksina maksetusta tulosta.

Poikkeuksen ennakonpidätysvelvollisuuteen muodostaa freelancerin saama pääomatuloa oleva käyttökorvaus. Jos saatu korvaus perustuu perintönä tai testamentilla saatuun tai vastiketta vastaan hankittuun oikeuteen, ennakonpidätys toimitetaan 30 % suuruisena (EPA 15 §).

4.3.2 Kustannusten korvaukset

Toimeksiantosuhteessa sovitaan yleensä kokonaiskorvauksesta, jolla työkorvauksen saaja kattaa myös kaikki työn suorittamisesta aiheutuneet kustannukset. Tällaisia kustannuksia ovat esimerkiksi työvälineistä ja tarvikkeista aiheutuneet kustannukset sekä mahdolliset matkakustannukset.

Jos työkorvauksen saaja ei kuulu ennakkoperintärekisteriin, tulee maksajan toimittaa ennakonpidätys myös mahdollisten kustannusten osuudesta. Työhön liittyvät kustannukset voidaan ennakkoperintälain mukaan korvata ilman ennakonpidätyksen toimittamista vain palkansaajille (EPL 15 §:n 1 momentti).

Jos työkorvauksen saajana on luonnollinen henkilö, työkorvauksen maksaja voi kuitenkin maksaa tälle ennakonpidätystä toimittamatta Verohallinnon verovapaista matkakustannusten korvauksista antaman päätöksen mukaiset matkakustannusten korvaukset, jos niiden maksamisen edellytykset täyttyvät (VHp ennakonpidätysvelvollisuudesta vapauttamisesta 1 §:n 17 kohta).

Esimerkki 11.

Toimeksiantaja Yritys Oy maksaa Antille työkorvausta yhteensä 1.000 euroa. Antin laskussa työn osuus on 800 euroa ja kulujen (tarvikkeet) osuus 200 euroa. Hän on ennakkoperintärekisterissä. Toimeksiantaja voi maksaa Antille 1.000 euroa ennakonpidätystä toimittamatta. Antin verotettava ansiotulo on 1.000 euroa. Hän saa vähentää tulonhankkimiskuluina tarvikkeiden osuuden 200 euroa.

Esimerkki 12.

Toimeksiantaja Yritys Ky maksaa Pekalle työkorvausta yhteensä 1.000 euroa. Pekan laskussa työn osuus on 800 euroa ja kulujen (tarvikkeet) osuus 200 euroa. Hän ei ole ennakkoperintärekisterissä. Toimeksiantaja toimittaa ennakonpidätyksen koko 1.000 eurosta (myös kulujen osalta) Pekan toimittaman verokortin pidätysprosentin mukaisesti. Pekan verotettava ansiotulo on 1.000 euroa. Hän saa vähentää tulonhankkimiskuluina tarvikkeiden osuuden 200 euroa.

Esimerkki 13.

Toimeksiantaja Toiminimi Teppo maksaa Saaralle työkorvausta yhteensä 1.000 euroa. Saaran laskussa työn osuus on 500 euroa ja kulujen (tarvikkeet) osuus 248 euroa. Lisäksi lasku sisältää työn suorittamiseen liittyviä matkakuluja 252 (0,42 € x 600 km) euroa. Toimeksiantaja toimittaa ennakonpidätyksen työn- ja tarvikkeiden osalta eli 748 eurosta. Saaran verotettava ansiotulo on 1.000 euroa. Hän saa vähentää tulonhankkimiskuluina tarvikkeiden osuuden 248 euroa sekä selvityksensä mukaan matkasta aiheutuneet kustannukset joko todellisten kulujen mukaan tai Verohallinnon matkakuluvähennyspäätöksen mukaisesti 0,24 euroa kilometriltä (vuosi 2017).

4.4 Freelancer-verokortti

Tulonsaajat, joilla oman ilmoituksensa mukaan on useita palkan- tai palkkionmaksajia samanaikaisesti, saavat Verohallinnosta freelancer-verokortin. Tulorajatonta verokorttia voidaan käyttää palkkatuloon sekä työ- ja käyttökorvauksiin. Kerran vuodessa lähetettävällä freelancer-verokortilla pidätysprosentti on vähintään 15 prosenttia. Muutosverokortin voi kuitenkin saada tätä pienemmällä pidätysprosentilla osoittamalla verotoimistolle tulojen ja kulujen määrän.

Freelancerin on itse seurattava tulorajaansa ja tarvittaessa pyydettävä uusi verokortti korotetulle tulolle. Ilman verokortin muutosta tulonsaajalle voi koitua jäännösveroa maksettavaksi. Freelancer-verokorttia ei tarvitse antaa suorituksen maksajalle, vaan sen tai valokopion esittäminen riittää.

Marraskuun 2018 alusta alkaen ei ole enää mahdollista pyytää erillistä freelance-verokorttia. Verokortit uudistuvat ja freelance-verokortti korvataan kopioitavalla yhden tulorajan palkkaverokortilla.

Jos maksaja ei ole saanut ennakonpidätystietoa sähköisesti eikä saaja ole toimittanut verokorttiaan maksajalle, ennakonpidätys on toimitettava pääsääntöisesti 60 prosentin mukaan. Katso lisää ennakonpidätyksestä ilman verokorttia Verohallinnon ohjeesta Ennakonpidätyksen toimittaminen.

5 Tulojen ja vähennysten ilmoittaminen

5.1 Muistiinpanovelvollisuus

Tuloverolain mukaan verotettava freelancer ei ole kirjanpitovelvollinen. Muuta tulonhankkimistoimintaa koskee kuitenkin muistiinpanovelvollisuus. Freelancerin on pidettävä sellaisia muistiinpanoja, joihin riittävästi eriteltyinä sisältyvät verotuksessa tarvittavat tiedot. Muistiinpanovelvollisuudesta säädetään verotusmenettelystä annetun lain 12 §:n 1 momentissa.

Verohallinnon ilmoittamisvelvollisuudesta ja muistiinpanoista antaman päätöksen 36 §:ssä ilmoitetaan tarkemmat määräykset muistiinpanoista. Freelancerin on tehtävä sellaiset muistiinpanot tai säilytettävä sellaiset tositteet, joista selviää riittävästi eriteltyinä tulonhankintatoimintaan liittyvät tulot ja menot, arvonlisäveron määrät ja veron perusteet sekä tulonhankkimistoimintaa varten saadut tuet. Muistiinpanot kirjataan aikajärjestyksessä. Muistiinpanojen on perustuttava tositteisiin, ja veroilmoituksen tietojen tulee perustua muistiinpanoihin merkittyihin tositteellisiin tulo- ja menokirjauksiin. Muistiinpanot ja tositteet on säilytettävä kuusi vuotta verovuoden päättymisen jälkeen.

5.2 Tulot ja vähennykset

Verohallinto saa sivullisilmoittajilta tietoja tuloista ja menoista, jotka ovat esitäytetyllä veroiloituksella. Verovelvollisella on velvollisuus tarkistaa esitäytetty veroilmoitus. Jos tiedoissa on puutteita tai virheitä, verovelvollisen on annettava veroilmoitus ilmoittamalla puuttuvat ja korjatut tiedot Verohallinnolle.

Freelancer voi ilmoittaa esitäytetyltä veroilmoitukselta puuttuvat freelance-työstä saadut tulot (mm. apurahat, työ-, käyttö- ja kulukorvaukset) ja vähennykset sähköisesti Veroilmoitus verkossa -palvelussa kohdassa Tulonhankkimiskulut ansiotuloista; taiteilijan ja freelancerin tulot ja kulut.

Kulut tulee kohdentaa veroilmoituksen täyttöohjeen mukaisesti. Kuluista osa saattaa olla jo vähennyksenä esitäytetyllä veroilmoituksellä. Tällaisia kuluja voivat olla esimerkiksi työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksut ja työttömyyskassamaksut sekä pakolliset eläke- ja työttömyysvakuutusmaksut. Siltä osin kuin kulut ovat jo esitäytetyllä veroilmoituksella, niitä ei tarvitse ilmoittaa. Samoja kuluja ei saa vähentää kahteen kertaan.

Tulojen ja kulujen ilmoittamiseen voidaan käyttää myös Verohallinnon lomaketta 15 taiteilijan ja freelancerin tulot.


johtava veroasiantuntija Tero Määttä

johtava veroasiantuntija Mervi Hakkarainen