Maahantuonnin arvonlisäverotusmenettelystä 1.1.2018 alkaen

Ohjeen lukua 1.2. on muutettu. Lukuun 1.4. on lisätty alustoimitusta koskevat maininnat sekä esimerkki. Samaan lukuun on lisätty jälleenviennin määritelmä. Lukua 2.3. on tiivistetty, luvussa olevaa esimerkkiä on täsmennetty lastin purkamis- ja lastauskustannusten sekä kuljetuskustannusten arvonlisäverottomuudesta ja lukuun on tehty lisäys arvonlisäverottomien maahantuontien veron perusteen laskemisesta. Luvussa 2.4.käytettyjä ilmaisuja täsmennetty. Lukuun 2.5. on tehty lisäys maahantuonnin erityismenettelyiden ilmoittamisesta oma-aloitteisten verojen veroilmoituksella. Lukuun 3 on lisätty maininta liiketoimintakiellon vaikutuksesta erityismenettelyyn määräämisessä. Ohjeesta on poistettu luku 5.

1 Yleistä maahantuonnin arvonlisäverotuksesta 

1.1 Merkittävimmät muutokset 1.1.2018 alkaen

Tavaroiden maahantuonnin arvonlisäverotus siirtyy Tullilta Verohallinnolle 1.1.2018 arvonlisäverovelvollisten rekisteriin merkittyjen tekemien tuontien osalta. Nämä tuojat laskevat ja ilmoittavat maahantuonnista suoritettavan veron ja veron perusteen oma-aloitteisesti arvonlisäveroilmoituksellaan kuten muutkin verokaudelle kohdistettavia liiketoimia koskevat tiedot. Maahantuonnin suoritettava vero kohdistetaan sille kalenterikuukaudelle, jonka aikana tullauspäätös on annettu ja samalle kuukaudelle kohdennetaan vastaava vähennys. Jos tuodut tavarat käytetään kokonaan vähennyskelpoiseen tarkoitukseen, ei tuonnin osalta jää arvonlisäveroa maksettavaksi.

Tulli toimittaa maahantuonnin tullauksen entiseen tapaan. Tulli ei enää vahvista maahantuonnista suoritettavan arvonlisäveron määrää tai sitä, onko tuonti arvonlisäveroton arvonlisäverovelvollisten rekisterissä olevilta. Tulli kantaa edelleen tavaroista tullit ja maksut sekä muut verot kuin arvonlisäverot. Tullin kantamat maksut määräytyvät tavaran tullinimikkeen, alkuperän ja tullausarvon perusteella kaikkien asiakkaiden osalta.

Tulli vastaa jatkossakin maahantuonnin arvonlisäverotuksesta muiden kuin arvonlisäverovelvollisten rekisteriin merkittyjen tekemien tuontien osalta. Tulli vastaa arvonlisäverotuksesta myös silloin, kun maahantuoja on arvonlisäverovelvollisten rekisteriin merkitty luonnollinen henkilö eikä maahantuonti liity hänen liiketoimintaansa.

Tavaran maahantuonnilla tarkoitetaan tavaran tuontia EU:n veroalueelle ja se on pääsääntöisesti verollista.

Maahantuotavien tavaroiden etämyyntiä kuluttajille käsitellään ohjeessa Tavaroiden etämyynnin arvonlisäverotus. Enintään 150 euron arvoisten lähetysten osalta vero maahantuotavien tavaroiden etämyynnistä kuluttajille on mahdollista ilmoittaa ja maksaa tuontijärjestelmässä. Tuontijärjestelmää käsitellään tarkemmin ohjeessa Arvonlisäveron erityisjärjestelmät.

1.2 Toimivaltainen viranomainen

Uudet toimivaltasäännökset Verohallinnon ja Tullin välillä tulivat voimaan 1.1.2018. Ratkaiseva ajankohta toimivallan määräytymiselle Verohallinnon ja Tullin välillä on arvonlisäveron suorittamisvelvollisuuden syntyhetki eli tulli-ilmoituksen hyväksymisajankohta, joka tulostuu Tullin vahvistamalle tullauspäätökselle automaattisesti.

Toimivaltaisen viranomaisen ratkaisee se, onko tuoja merkittynä arvonlisäverovelvollisten rekisteriin Tullin vahvistaman tullauspäätöksen hyväksymisajankohtana. Maahantuojan rekisteröintitilanteen voi tarkistaa Yritys- ja yhteisötietojärjestelmästä (www.ytj.fi) y-tunnuksen avulla. Verohallinto on toimivaltainen tuojan ollessa arvonlisäverovelvollisten rekisterissä tulli-ilmoituksen hyväksymisajankohtana.

Tulli on toimivaltainen viranomainen maahantuonnin arvonlisäverotuksessa, jos tuojaa ei ole merkitty arvonlisäverovelvollisten rekisteriin. Tällaisia tuojia ovat lähinnä yksityishenkilöt ja sellaiset yleishyödylliset yhteisöt, jotka eivät harjoita lainkaan arvonlisäverollista toimintaa. Lisäksi Tulli on toimivaltainen kaikkien asiakkaiden tullisäännösten vastaisen tuonnin osalta. Tavaroiden maahantuonti on tullisäännösten vastaista esimerkiksi silloin, kun tavaroita ei ole lainkaan esitetty Tullille tai Tullin menettelysäännöksiä ei ole noudatettu.

Tulli vastaa myös sellaisten arvonlisäverovelvollisten luonnollisten henkilöiden tekemien tuontien arvonlisäverotuksesta, jotka eivät liity tuojan liiketoimintaan. Arvonlisäverovelvollisten rekisteriin merkittyjen luonnollisten henkilöiden on käytettävä tulli-ilmoituksissa yritys- ja yhteisötunnusta silloin, kun kyse on liiketoimintaa varten tapahtuvista tuonneista. Tällöin toimivaltainen viranomainen on Verohallinto. Muissa tuonnin tilanteissa arvonlisäverovelvollisten rekisteriin merkittyjen luonnollisten henkilöiden on käytettävä tulli-ilmoituksessa henkilötunnusta. Tällöin toimivaltainen viranomainen on Tulli.

Oikeushenkilöiden tekemissä maahantuonneissa ratkaisevaa on, onko maahantuoja merkitty tulli-ilmoituksen hyväksymisajankohtana arvonlisäverovelvollisten rekisteriin. Näin maahantuonnin jälkeen tapahtuva maahantuojan takautuva merkitseminen arvonlisäverovelvollisten rekisteriin tai takautuva rekisteristä poisto eivät vaikuta toimivaltaisen viranomaisen määräytymiseen. Sillä ei ole merkitystä, mihin käyttöön yksittäiset tavaraerät tuodaan. Esimerkiksi kuntien ei ole tarpeellista tuontihetkellä erotella eri tarkoituksiin tuotavia tavaroita. Myöskään sillä ei ole merkitystä, millä perusteella maahantuoja on merkitty arvonlisäverovelvollisten rekisteriin. Arvonlisäverovelvollisten rekisterissä voivat olla merkittyinä esimerkiksi kiinteistön käyttöoikeuden luovuttajat tai alkutuottajat. Jos arvonlisäverovelvolliseksi rekisteröinti on maahantuontia koskevan tulli-ilmoituksen hyväksymisajankohtana vasta vireillä, maahantuonnin arvonlisäveron kantaa Tulli.

Arvonlisäverovelvollisten rekisterissä voi olla myös sellaisia ulkomaisia Suomeen sijoittautumattomia toimijoita, esimerkiksi yhteisöhankintojen suorittajia, jotka ovat ilmoituksenantovelvollisia. Ilmoituksenantovelvolliseksi rekisteröitynyt elinkeinonharjoittaja ei voi ilmoittaa suoritettavaa tai vähennettävää veroa tai maahantuontia arvonlisäveroilmoituksellaan. Ilmoituksenantovelvollisena rekisteröidyn elinkeinonharjoittajan on ilmoittauduttava arvonlisäverovelvolliseksi, jos hän tekee maahantuonnin.

Arvonlisäverovelvollisten ryhmään kuuluvat jäsenet toimivat tuojina täysin itsenäisesti. Verovelvollisuusryhmän jäseniä kohdellaan arvonlisäverovelvollisina, joten toimivaltainen viranomainen on Verohallinto. Myös valtio sekä valtion virastot ja laitokset ovat arvonlisäverovelvollisia. Yksittäisen viraston arvonlisäveroasema ei erikseen ilmene yritys- ja yhteisötietojärjestelmästä. Jos maahantuojana on valtion virasto tai laitos, sen on käytettävä tuonnissa tilivirastonsa Y-tunnusta, ja toimivaltainen viranomainen on Verohallinto.

1.3 Ahvenanmaan veroraja

Ahvenanmaan maakunta ei kuulu Euroopan unionin (EU) arvonlisä- eikä valmisteveroalueeseen. Ahvenanmaa kuuluu kuitenkin EU:n tulliliittoon ja -alueeseen. Ahvenanmaa on arvonlisäverotuksessa kolmannen alueen asemassa suhteessa muuhun Suomeen ja toisiin EU-maihin.

Ahvenanmaan erityisaseman seurauksena Ahvenanmaan ja EU:n arvonlisäveroalueen välillä on arvonlisäverotusta koskeva veroraja. EU:n arvonlisäveroalueella tarkoitetaan käytännössä EU-maita, joihin myös muu Suomi kuuluu. Veroraja merkitsee sitä, että Ahvenanmaan maakunnan ja EU:n arvonlisäveroalueen välisiin tavaran myynteihin ja siirtoihin sovelletaan arvonlisäverolain kolmansien maiden kanssa käytävään kauppaan liittyviä vientiä ja maahantuontia koskevia säännöksiä. Vientikauppa on vapautettu verosta, koska vero suoritetaan maahantuonnin yhteydessä kuljetuksen määränpäässä. Sekä elinkeinonharjoittajien että muiden maahantuojien tuonnit Ahvenanmaalta muualle Suomen ja muualta Suomesta Ahvenanmaalle ovat verollisia, ellei niitä ole erikseen säädetty verottomiksi.

Ahvenanmaan verorajaa koskevista säännöistä ja menettelystä on lisätietoa erillisessä Verohallinnon ohjeessa Ahvenanmaan veroraja arvonlisäverotuksessa.

1.4 Maahantuonti Suomessa

Tavaran maahantuonnilla tarkoitetaan tavaran tuontia EU:n alueelle. Tavaran maahantuonti tapahtuu Suomessa, jos tavara on Suomessa silloin, kun se maahantuodaan EU:hun. Tämä on pääsääntö tuonnissa EU:n tulli- ja veroalueen ulkopuolelta eli esimerkiksi silloin, kun tavaroita tuodaan Kiinasta suoraan Suomeen. Maahantuontia on myös tavaran maahantuonti EU:n tullialueelta mutta veroalueen ulkopuolelta eli esimerkiksi tuonti Kanariansaarilta Suomeen.

Arvonlisäveron suorittamisvelvollisuuden syntymisajankohta on sama kuin tullivelan syntymisajankohta. Arvonlisäveron suorittamisvelvollisuus syntyy yleensä silloin, kun vapaaseen liikkeeseen luovutettuja tavaroita koskeva tulli-ilmoitus hyväksytään.

Maahantuonnin katsotaan tapahtuvan Suomessa myös silloin, kun tavara asetetaan sitä Euroopan unionin tullialueelle tuotaessa johonkin seuraavista tullilainsäädännön mukaisista menettelyistä ja tavara on Suomessa, kun se lakkaa olemasta kyseisessä menettelyssä:

• väliaikainen varastointi (unionin tullikoodeksi 144 artikla)
• unionin tullikoodeksin 237 artiklassa tarkoitettu varastointimenettely
• sisäinen jalostusmenettely (unionin tullikoodeksi 256 artikla)
• väliaikaisen maahantuonnin menettely kokonaan tuontitullitta (unionin tullikoodeksi 250 artikla)
• ulkoinen passitusmenettely (unionin tullikoodeksi 226 artikla)
• sisäinen passitusmenettely (unionin tullikoodeksi 227 artikla) tai jokin edellä mainittu menettely tuotaessa tavara EU:n tullialueelta mutta EU:n veroalueen ulkopuolelta. Jos esimerkiksi Kanariansaarilta Suomeen tuotavat tavarat ovat Suomessa, kun sisäinen passitusmenettely päättyy, maahantuonti tapahtuu Suomessa.

Nämä menettelyt lykkäävät maahantuonnin verotustapahtumaa siihen saakka, kunnes menettely päätetään vapaaseen liikkeeseen luovutukseen.

Tietyn käyttötarkoituksen (end-use) mukainen edullinen tullikohtelu ja osittain tuontitulliton väliaikainen maahantuontimenettely eivät ole sellaisia menettelyjä, jotka lykkäisivät maahantuonnin arvonlisäverotusta. Näissä tapauksissa veron suorittamisvelvollisuus syntyy ajankohtana, jona tulli-ilmoitus tällaiseen menettelyyn asettamisesta hyväksytään. Arvonlisävero ilmoitetaan ja maksetaan normaaliin tapaan.

Jälleenvienti on maahantuontia lykkäävän menettelyn päättävä tapahtuma. Tullikoodeksin mukaan jälleenviennistä on kyse, kun muita kuin unionitavaroita viedään unionin tullialueelta. Muita kuin unionitavaroita ovat tavarat, joita ei ole valmistettu EU:ssa tai tullattu EU:ssa vapaaseen liikkeeseen. Tullivalvonnassa olevat tullaamattomat tavarat, joihin ei jälleenvientihetkellä ole lakattu soveltamasta maahantuontia lykkääviä tullimenettelyjä, voidaan jälleenviedä EU:n ulkopuolelle ilman, että niitä luovutetaan vapaaseen liikkeeseen. Tällöin maahantuontia ei tapahdu arvonlisäverotuksenkaan kannalta. Lisätietoa jälleenviennistä on Tullin ohjeessa jälleenvienti.

EU:n ulkopuolelta tulevaa tavaraa voidaan toimittaa Suomessa oleviin ammattimaisessa kansainvälisessä liikenteessä käytettäviin vesi- ja ilma-aluksiin tilanteesta riippuen erilaisia tullimenettelyjä soveltaen.  Kun tavara kuljetetaan EU:n ulkopuolelta suoraan ammattimaisessa kansainvälisessä liikenteessä olevaan alukseen soveltaen ulkoista passitusmenettelyä, arvonlisäverotettavaa maahantuontia ei katsota tapahtuvan, jos noudatetaan Tullin määrittämää alustoimitusmenettelyä. Lisäksi edellytyksenä on, että tavaroiden maahantuonti olisi arvonlisä- ja valmisteverotonta. Alustoimitusmenettelystä on lisätietoa Tullin ohjeessa alustoimitusmenettely.

Kun unionitavara on asetettu sisäiseen passitusmenettelyyn toisessa EU-maassa (EU:n tulli- ja veroalueella) ja tämä tavara tuodaan Suomeen EU:n tulli- ja veroalueen ulkopuolella olevan alueen kautta, tuonti ei ole arvonlisäverolaissa tarkoitettu tavaran maahantuonti.

Tavaran maahantuonnin katsotaan tapahtuvan Suomessa myös silloin, kun muut kuin unionitavarat ovat Suomessa sisäisessä jalostusmenettelyssä, tullivarastointimenettelyssä tai väliaikaisessa maahantuonnissa kokonaan tuontitullitta ja niihin sovelletaan tullilainsäädännön vastaavien tavaroiden käyttöä koskevia säännöksiä ja ei-unionitavarasta tulee unionitavara. Tullin menettelyistä on lisätietoa Tullin nettisivuilla (Tuonnin tullimenettelyt).

Verovarastointimenettelyyn siirrettävän tavaran maahantuonnista ei suoriteta arvonlisäveroa. Verovarastointimenettelystä on lisätietoa Verohallinnon ohjeessa Verovarasto arvonlisäverotuksessa.

2 Arvonlisäverotusmenettely 

2.1 Oma-aloitteinen vero

Verohallinnon vastuulle kuuluva maahantuonnin arvonlisävero on oma-aloitteinen vero. Siihen ei sovelleta tullilainsäädännön mukaisia menettelysäännöksiä. Oma-aloitteisella verolla tarkoitetaan veroa, jonka verovelvollinen laskee itse ja maksaa oma-aloitteisesti. Arvonlisäveroverovelvolliset maahantuojat laskevat ja ilmoittavat maahantuonnista suoritettavan veron sekä veron perusteen oma-aloitteisesti arvonlisäveroilmoituksellaan kuten muutkin verokaudelle kohdistettavia liiketoimia koskevat tiedot. Tulli luovuttaa tulliselvitetyt maahantuodut tavarat arvonlisäverovelvollisten rekisterissä oleville asiakkailleen riippumatta siitä, onko maahantuonnin arvonlisävero maksettu.

Arvonlisäverovelvollisten rekisteriin merkitty tuoja ilmoittaa liiketoimintaansa varten maahantuomastaan tavarasta kannettavan ja vähennettävän arvonlisäveron samaan aikaan, jos tavara tulee verovelvolliselle vähennykseen oikeuttavaan käyttöön. Veroa ei silloin jää maksettavaksi. Tätä menettelyä kutsutaan lykätyksi menettelyksi ja sitä sovelletaan automaattisesti kaikkiin arvonlisäverovelvollisten rekisteriin merkittyihin maahantuojiin. Menettely ei edellytä lupamenettelyä tai erityiskriteereitä eikä yleisvakuuksia.

2.2 Verovelvollinen

Maahantuonnista verovelvollinen on ilmoittaja (AVL 86 b §) eli henkilö, jonka nimissä tulli-ilmoitus annetaan. Ilmoittajalla tarkoitetaan myös sellaista henkilöä, jonka nimissä annetaan väliaikaisen varastoinnin ilmoitus, saapumisen yleisilmoitus, poistumisen yleisilmoitus, jälleenvienti-ilmoitus tai jälleenvientitiedonanto.

Tulli-ilmoituksen voi antaa henkilö, joka pystyy toimittamaan kaikki tiedot, jotka tarvitaan tavaroille ilmoitettavaa tullimenettelyä koskevien säännösten soveltamiseksi. Tämän henkilön on myös pystyttävä esittämään kyseiset tavarat tullille. Jos tulli-ilmoituksen hyväksymisestä kuitenkin seuraa erityisiä velvollisuuksia tietylle henkilölle, tämän on annettava kyseinen tulli-ilmoitus itse tai edustajansa välityksellä.

Jos edustaja toimii omissa nimissään päämiehen lukuun, kyse on välillisestä edustuksesta. Verovelvollinen on silloin tavaran maahantuoja eli päämies eikä välillinen edustaja. Maahantuonnin arvonlisäverosta on verovelvollinen myös se, joka on tavaroiden ilmoittajan tai tämän päämiehen asemassa maahantuonnin tapahtuessa Euroopan unionin tullialueelta Yhteisöön. Maahantuonnin arvonlisäveron vähennysoikeus on vain päämiehellä eli tavaroiden maahantuojalla. Maahantuonnista suoritettava vero sekä veron peruste ilmoitetaan päämiehen arvonlisäveroilmoituksella, kuten tätä vastaava vähennys silloin kuin tuonti on tapahtunut vähennykseen oikeuttavaan käyttöön.

Välillisessä edustuksessa asiamiehen on merkittävä tulli-ilmoitukseen päämiehen henkilötunnus, jos kyseessä on luonnollisen henkilön tekemä yksityistuonti. Muissa tilanteissa on ilmoitettava päämiehen yritys- ja yhteisötunnus.

2.3 Veron peruste arvonlisäverotuksessa

Tavaran maahantuonnista suoritettavan arvonlisäveron laskennassa veron peruste on lähtökohtaisesti Tullin EU:n tullilainsäädännön mukaan määrittämä tullausarvo (AVL 88 §), johon on lisätty AVL 91 §, 93 § ja 93 a §:ssä tarkoitetut erät. Tullausarvon määrittää Tulli EU:n tullilainsäädännön mukaisesti. Veron perusteen laskennan säännökset eivät ole muuttuneet. Arvonlisäverovelvollisen maahantuojan on itse laskettava arvonlisäveron peruste ja veron määrä. Veron määrä saadaan kertomalla veron peruste sovellettavalla verokannalla (24, 14 tai 10 prosenttia). Veronkanta määräytyy tavaran lajin mukaan.

Maahantuonnin veron peruste määritetään samalla tavalla sekä arvonlisäverollisissa että arvonlisäverottomiksi säädetyissä maahantuonneissa. Arvonlisäverottomissa maahantuonneissa ei synny velvollisuutta suorittaa tuonnista arvonlisäveroa. Arvonlisäverottomista maahantuonneista on säädetty AVL 94–96 §:issä sekä 72 h §:ssä.

Tulli määrittää tullausarvon ensisijaisesti tavaran kauppa-arvon perusteella. Kauppa-arvo on hinta, joka tavarasta on tosiasiallisesti maksettu tai on maksettava, kun se myydään vietäväksi EU:n tullialueelle. Tullisäännösten mukaan tullauksen yhteydessä tavarasta on esitettävä kauppalasku, josta ilmenevät muun muassa tavaran hinta ja toimitusehdot. Tulli antaa maahantuonnin tullauksen yhteydessä tullauspäätöksen, jossa tullausarvo ja Tullin kantamat maksut on ilmoitettu. Jos kauppahinta tai siihen liittyvä erä on muussa valuutassa kuin euroissa, summat muutetaan euroiksi Tullin vahvistamia valuuttakursseja käyttäen.

Veron perustetta laskettaessa tullausarvoon lisätään tavaran maahantuonnista tullauksen yhteydessä valtiolle ja EU:lle kannettavat verot, tullit, tuontimaksut ja muut maksut, ei kuitenkaan arvonlisäveroa.  Veron perusteeseen sisällytetään myös Suomen ulkopuolella maksettavat verot ja muut maksut. Arvonlisäveron perusteeseen ei kuitenkaan lasketa mukaan esimerkiksi autoveroa eikä öljysuojamaksua. (AVL 93 §)

Maahantuonnin arvonlisäveron perusteeseen on laskettava myös AVL 91 §:ssä luetellut tavaran kuljetus-, lastaus-, purkaus- ja vakuutuskustannukset sekä muut maahantuontiin liittyvät kustannukset kuljetussopimuksen mukaiseen ensimmäiseen Suomessa olevaan määräpaikkaan saakka.  Jos jo veron suorittamisvelvollisuuden syntyhetkellä on tiedossa, että tavara kuljetetaan toiseen Suomessa tai muussa EU:n jäsenvaltiossa olevaan määräpaikkaan, veron perusteeseen lisätään nämä kustannukset tuohon toiseen määräpaikkaan saakka. Määräpaikka selvitetään maahantuontiin liittyvistä rahti- tai muista kuljetusasiakirjoista. Jos määräpaikkaa ei voida muutoin selvittää, määräpaikkana voidaan pitää ensimmäistä lastin purkauspaikkaa. Säännöstä sovelletaan sekä myyjän että ostajan järjestämään kuljetukseen. AVL 71 §:n 2 kohdan mukaan näiden maahantuontiin liittyvien palvelujen myynti on verotonta, kun palvelun arvo on sisällytettävä maahan tuodun tavaran veron perusteeseen.

Tarkempaa tietoa maahantuonnin veron perusteen määrittämisestä on ohjeessa Maahantuonnin arvonlisäveron peruste

2.4 Ajallinen kohdistaminen

Kun tuotu tavara on luovutettu vapaaseen liikkeeseen, verovelvollisella on käytössään tullauspäätös, josta ilmenevat esimerkiksi tullausarvo, tullit ja tullin kantamat maksut sekä tulli-ilmoituksen hyväksymispäivä että vapaaseen liikkeeseen luovutuspäivä. Maahantuonnista Verohallinnolle suoritettava vero kohdistetaan sille kalenterikuukaudelle, jonka aikana tullauspäätös on annettu (AVL 135 a §). Kyseinen päivämäärä on merkitty tullauspäätöksiin kohtaan "luovutus vapaaseen liikkeeseen" tai erilliseen kohtaan ”tullauspäivä”.

Jos verovelvollisen maahantuonteihin sovelletaan 100 a §:ssä tarkoitettua erityismenettelyä, vero kohdistetaan sille kalenterikuukaudelle, jonka aikana veron suorittamisvelvollisuus on syntynyt eli tullauspäätöksen hyväksymispäivän mukaan. Edellä mainittua AVL 100 a §:n mukaisesta erityismenettelystä on lisää kohdassa 3 Erityismenettely.

Arvonlisäveron maksamisvelvoitteen ja veron vähentämisen ajankohdat ovat yhtenevät. Maahantuonnista suoritettava vero kohdistetaan samalle verokaudelle kuin sitä koskeva vähennys. Jos tuodut tavarat käytetään kokonaan vähennyskelpoiseen tarkoitukseen, veroa ei jää maksettavaksi.

2.5 Ilmoittaminen ja maksaminen

Arvonlisäveroverovelvolliset maahantuojat ilmoittavat maahantuonnista suoritettavan veron oma-aloitteisesti arvonlisäveroilmoituksessa kuten muutkin verokaudelle kohdistettavia liiketoimia koskevat tiedot. Arvonlisävero on maksettava oma-aloitteisesti verokausittain. Maksamisessa on käytettävä oma-aloitteisten verojen viitenumeroa. Jokaisella verovelvollisella on oma pysyvä viitenumero.

Jos verovelvollisen verokausi on kalenterikuukausi, verokauden arvonlisäveroilmoituksen määräpäivä on verokautta seuraavan toisen kuukauden 12. päivä (AVL 147 §).

Arvonlisäveroilmoituksella on kaksi maahantuonnin arvonlisäveroa koskevaa kohtaa:

• Maahantuonnin arvonlisäveron peruste ilmoitetaan kohdassa ”Tavaroiden maahantuonnit EU:n ulkopuolelta”
• Maahantuonnista suoritettava vero ilmoitetaan kohdassa ”Vero tavaroiden maahantuonnista EU:n ulkopuolelta”

Suomessa tapahtuva maahantuonti on eräissä tilanteissa verotonta (AVL 94 - 96 sekä 72 h §). Tämä koskee esimerkiksi sijoituskullan maahantuontia. Tällaiset maahantuonnit ilmoitetaan arvonlisäveroilmoituksessa seuraavasti:

• Maahantuonnin arvonlisäveron peruste ilmoitetaan kohdassa ”Tavaroiden maahantuonnit EU:n ulkopuolelta”
• Verottomalle maahantuonnille ei lasketa suoritettavaa veroa. Kohdassa ”Vero tavaroiden maahantuonnista EU:n ulkopuolelta” ilmoitetaan 0,00 euroa.

Mikäli tavara on tuotaessa saatettu johonkin AVL 86 a §:ssä mainittuun maahantuontia lykkäävään menettelyyn, kuten esimerkiksi ulkoiseen passitusmenettelyyn, ei edellä mainittuja maahantuonnin tietoja ilmoiteta miltään osin arvonlisäveroilmoituksella. Maahantuonnin arvonlisäverotusta koskevat tiedot ilmoitetaan vasta, kun menettely päätetään vapaaseen liikkeeseen luovutukseen, mikäli tavara on Suomessa menettelyn päättyessä.

Verohallinnon toimivaltaan kuuluvien arvonlisäverovelvollisten tekemiin maahantuonteihin sovelletaan oma-aloitteisten verojen verotusmenettelylain (OVML) säännöksiä. Näihin tuonteihin ei sovelleta säännöstä pienimmästä perittävästä 5 euron määrästä. (AVL 101 b §)

Jos maahantuonnin arvonlisäveron perusteen laskentaan vaikuttavat tiedot muuttuvat jälkikäteen, esimerkiksi tullausarvo tai Tullin kantamat maksut muuttuvat, arvonlisäveroilmoitus on korjattava vastaamaan muuttuneita tietoja. Korjaus on ilmoitettava Verohallintoon oma-aloitteisesti korvaavalla oma-aloitteisten verojen veroilmoituksella. Arvonlisäverotietojen korjaamisesta on lisätietoja Verohallinnon internetsivuilla ”Miten arvonlisäveroilmoituksen tietoja korjataan?”.

Tullauspäätös ja siihen liittyvät asiakirjat on säilytettävä osana kirjanpitoaineistoa. Ne ovat myös arvonlisäveron vähennysoikeuden edellytyksenä (AVL 102a §).

3 Erityismenettely 

Verohallinto voi määrätä väärinkäytöksiin syyllistyneen tai todennäköisesti syyllistyvän tuojan tuonteihin sovellettavaksi erityismenettelyä normaalin lykätyn menettelyn sijaan enintään 36 kuukauden määräajaksi (AVL 100 a §). Erityismenettelyssä yritys ilmoittaa ja maksaa maahantuonnin arvonlisäveron erikseen Verohallinnolle ja saa tavarat haltuunsa Tullista vasta, kun arvonlisäveroilmoitus on annettu ja maksu on suoritettu. Tuonnista suoritettava vero kohdistetaan sille kalenterikuukaudelle, jonka aikana tulli-ilmoitus on hyväksytty.

Verohallinto voi siirtää verovelvollisen maahantuojan erityismenettelyyn, jos verovelvollinen on edeltävän 12 kuukauden aikana olennaisesti laiminlyönyt tai jos hänen voidaan olettaa olennaisesti laiminlyövän velvollisuutensa verotuksessa ennakkoperintälain (EPL) 26 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tai muulla vastaavalla tavalla. Ennakkoperintärekisteristä poistamista koskevien kriteerien (EPL 26 § 2-3 mom.) mukaan huomioon voidaan ottaa myös verovelvollisen aiemmin johtamien yhteisöiden tai yhtymien laiminlyönnit taikka verovelvollisena olevaa yhteisöä tai yhtymää johtavien henkilöiden tai heidän johtamiensa muiden yhteisöjen tai yhtymien aiemmat laiminlyönnit. Laiminlyönneissä huomioidaan yrityksen kaikki verolajit ja kirjanpitovelvollisuutta koskevat laiminlyönnit. Vastaavilla edellytyksillä normaalista lykätystä menettelystä voidaan siirtää erityismenettelyyn myös aloittavia yrityksiä.

Verohallinto voi siirtää verovelvollisen maahantuojan erityismenettelyyn, jos tämä on toistuvasti tai vakavasti rikkonut tullilainsäädäntöä. Tulli seuraa viimeksi mainittujen kriteerien toteutumista ja ilmoittaa niistä Verohallinnolle.

Verohallinto voi siirtää maahantuojan erityismenettelyyn myös, jos verovelvollinen on määrätty liiketoimintakiellosta annetussa laissa (1059/1985) tarkoitettuun liiketoimintakieltoon. Verovelvollisen ollessa yhteisö tai yhtymä, verovelvollinen voidaan siirtää erityismenettelyyn, jos yhteisön tai yhtymän johtohenkilö on määrätty liiketoimintakieltoon.

Verohallinto antaa siirrosta erityismenettelyyn valituskelpoisen päätöksen. Päätös annetaan tiedoksi verovelvollisen ennen sen voimaantuloa ja hänelle varataan tilaisuus selvityksen antamiselle. Muutoksenhakuaika on 60 päivää päätöksen tiedoksisaannista. Päätös on kuitenkin hallintokäyttölain (586/1996) 31 §:n 2 momentin nojalla täytäntöön pantavissa muutoksenhausta huolimatta. Jos tuoja haluaa saada maahantuodut tavarat haltuunsa mahdollisimman nopeasti, hän voi ilmoittaa ja maksaa tuontiveron Verohallinnolle erikseen heti tulli-ilmoituksen hyväksymisen jälkeen jo ennen yleistä ilmoituksen ja maksun määräpäivää (AVL 147 §).

4 Ennakkoratkaisu ja kirjallinen ohjaus

Verohallinto voi asiakkaan kirjallisesta hakemuksesta antaa ennakkoratkaisun siitä, miten arvonlisäverolakia sovelletaan hakijan tiettyyn liiketoimeen. Verohallinto voi myös antaa verovelvolliselle kirjallista ohjausta (AVL 189 §). 

Maahantuonnin arvonlisäveroa koskevan ennakkoratkaisuhakemuksen voi käsitellä joko Tulli tai Verohallinto. Ratkaisevaa on se, onko ennakkoratkaisun hakija arvonlisäverovelvollisten rekisterissä silloin, kun hakemus tulee vireille. Tavaran maahantuonnista suoritettavaa veroa koskevan ennakkoratkaisun antaa Verohallinto, jos hakija on merkitty arvonlisäverovelvollisten rekisteriin ennakkoratkaisuhakemuksen vireilletulohetkellä. Ennakkoratkaisun antaa kuitenkin Tulli, jos hakijana on arvonlisäverovelvollisten rekisteriin merkitty luonnollinen henkilö ja hakemuksen tarkoittama tuonti ei liity hänen liiketoimintaansa. Ennakkoratkaisun antamisesta ja sen voimassaolosta on soveltuvin osin voimassa, mitä Verohallinnon antamasta ennakkoratkaisusta säädetään. (AVL 190 § 5 momentti)

Jos hakija on ollut arvonlisäverovelvollisten rekisteriin merkittynä ennakkoratkaisuhakemuksen vireilletulohetkellä, merkitystä ei ole sillä, että hakija poistetaan arvonlisäverovelvollisten rekisteristä ennakkoratkaisun voimassaoloaikana tai jo ennen ennakkoratkaisun antamista. Vastaavasti myöskään sillä ei ole merkitystä, että Tullin antaman ennakkoratkaisun hakija merkitäänkin arvonlisäverovelvollisten rekisteriin ennakkoratkaisun voimassaoloaikana tai jo ennen ratkaisun antamista. Ennakkoratkaisu on sitova näissäkin tilanteissa edellyttäen, että oikeuskysymykseen vaikuttavat tosiseikat eivät ole muuttuneet. Rekisteristä poisto tai rekisteröinti ei sinällään käytännössä vaikuta ennakkoratkaisun sitovuuteen, koska maahantuonnin verotusta koskevat aineelliset säännökset ovat samoja riippumatta siitä, vastaako veron kantamisesta Verohallinto vai Tulli.

Lisätietoa ennakkoratkaisuhakemuksista on Verohallinnon ohjeessa ”Ennakkoratkaisu- ja poikkeuslupahakemuksen tekeminen ja siihen annettava päätös”.

johtava veroasiantuntija Mika Jokinen

veroasiantuntija Jussi Levänen