Vapaan oman pääoman rahaston varojenjako verotuksessa

Tässä ohjeessa käsitellään vapaan oman pääoman rahaston varojenjakoa verotuksessa.

Ohjetta on päivitetty 16.6.2022 seuraavasti: Lukua 3.3.1.3 on muutettu korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen KHO 2022:53 perusteella. Päätös muuttaa Verohallinnon aikaisempaa tulkintaa varojenjaon kohdistumisesta eri aikoina tehtyihin pääomansijoituksiin sekä tulkintaa varojenjaon ajankohdasta TVL 45 a §:ssä ja EVL 6 c §:n 1 momentissa säädettyä 10 vuoden määräaikaa laskettaessa. Päivityksen yhteydessä lukujen 3.3.1.1 ja 3.3.1.3 tekstiä on täsmennetty sulautumisessa ja jakautumisessa muodostuvan pääomansijoituksen osalta. Lisäksi ohjetta on eräiltä muilta osin ajantasaistettu ja ohjeen rakennetta muutettu ilman, että asiasisältöön on tehty muutoksia.

1 Yleistä

Osakeyhtiölaissa (624/2006, OYL) on vuodesta 2006 alkaen ollut säännökset sijoitetun vapaan oman pääoman rahastosta. Tähän rahastoon voidaan muun muassa merkitä pääomasijoituksia, siirtää voittovaroja tai merkitä varoja yritysjärjestelyjen yhteydessä. Rahaston varoja voidaan jakaa noudattaen samoja menettelysäännöksiä kuin osinkoa jaettaessa.

Tuloverolakiin (1535/1992, TVL), elinkeinotulon verottamisesta annettuun lakiin (360/1968, EVL) ja maatilatalouden tuloverolakiin (543/1967, MVL) sekä rajoitetusti verovelvollisen tulon verottamisesta annettuun lakiin (627/1978, lähdeverolaki) lisättiin 1.1.2014 voimaan tulleilla lainmuutoksilla (lait 1237/2013 - 1240/2013) säännökset vapaan oman pääoman rahastosta jaettavien varojen verotuksesta. Näiden säännösten mukaan varojenjakoa yhtiön vapaan oman pääoman rahastosta käsitellään verotuksessa pääsääntöisesti osinkona. Jos varojenjakaja ei ole julkisesti noteerattu yhtiö, varojenjakoa käsitellään säännöksissä erikseen määriteltyjen edellytysten täyttyessä luovutuksena.

Elinkeinotulon verottamisesta annettuun lakiin lisättyjä vapaan oman pääoman rahaston jakamista koskevia säännöksiä on sovellettu ensimmäisen kerran verovuodelta 2014 toimitettavassa verotuksessa ja tuloverolain, maatilatalouden tuloverolain ja lähdeverolain vastaavia säännöksiä 1.1.2014 tai sen jälkeen saatuun varojenjakoon. Jos muusta kuin julkisesti noteeratusta yhtiöstä on palautettu ennen uusien säännösten voimaantuloa 1.1.2014 tehtyjä pääomansijoituksia, on mainittuja EVL:n varojenjakoa koskevia säännöksiä sovellettu tällaisten varojen jakoon vasta verovuodelta 2016 toimitettavasta verotuksesta alkaen ja tuloverolain, maatilatalouden tuloverolain ja lähdeverolain vastaavia säännöksiä aikaisintaan 1.1.2016 saatuun varojenjakoon.

Tässä ohjeessa käsitellään ensin osakeyhtiölain näkökulmasta varojen merkitsemistä vapaan oman pääoman rahastoon ja varojenjakoa vapaan oman pääoman rahastosta. Sen jälkeen käsitellään rahaston varojenjakoa verotuksessa.

Ohjeessa käsiteltyjä periaatteita sovelletaan soveltuvin osin myös osuuskunnan varojenjakoon vapaan oman pääoman rahastosta. Varojenjakoa osuuskunnan vapaan oman pääoman rahastosta käsitellään myös Verohallinnon ohjeessa Osuuskunnan ja sen jäsenen verotuksesta.

2 Vapaan oman pääoman rahasto osakeyhtiölaissa

2.1 Vapaan oman pääoman rahastoon merkittävät varat

Osakeyhtiölain 8 luvun 1 §:n mukaan yhtiön oma pääoma jakautuu vapaaseen ja sidottuun omaan pääomaan. Sidottua omaa pääomaa ovat osakepääoma, kirjanpitolain mukainen arvonkorotusrahasto, käyvän arvon rahasto ja uudelleenarvostusrahasto. Sidottua pääomaa ovat myös vanhan osakeyhtiölain aikana muodostuneet vara- ja ylikurssirahastot. Muut rahastot sekä tilikauden ja edellisten tilikausien voitto ovat vapaata omaa pääomaa.

Osakeyhtiölain 8 luvun 2 §:ssä tarkoitettu sijoitetun vapaan oman pääoman rahasto kuuluu yhtiön vapaaseen omaan pääomaan. Yhtiön vapaaseen omaan pääomaan voi sisältyä myös muita yhtiöjärjestyksen määräykseen perustuvia tai yhtiökokouksen päätöksellä perustettuja rahastoja.

Sijoitetun vapaan oman pääoman rahastoon voidaan merkitä varoja useista eri lähteistä. Rahastoon merkitään OYL 8 luvun 2 §:n mukaan se osa osakkeiden merkintähinnasta, jota perustamissopimuksen tai osakeantipäätöksen mukaan ei merkitä osakepääomaan ja jota ei kirjanpitolain mukaan merkitä vieraaseen pääomaan. Rahastoon merkitään OYL 10 luvun 3 §:n 3 momentin olettamasäännöksen mukaan myös optio- tai muun osakeyhtiölain 10 luvun 1 §:ssä tarkoitetun erityisen oikeuden merkintähinta.

Sijoitetun vapaan oman pääoman rahastoon merkitään OYL 8 luvun 2 §:n mukaan se määrä, jolla osakepääomaa alennetaan ja jota ei käytetä tappion kattamiseen tai varojen jakamiseen. Lisäksi rahastoon voidaan merkitä varoja, kun vanhan osakeyhtiölain mukaista vara- tai ylikurssirahastoa alennetaan.

Osakeyhtiölain 8 luvun 2 §:n mukaan rahastoon merkitään myös sellainen muu oman pääoman sijoitus, jota ei merkitä muuhun rahastoon. Tällainen vastikkeeton sijoitus perustuu sopimukseen yhtiön ja sijoituksen tekijän välillä. Sijoituksen vastikkeettomuus tarkoittaa sitä, että sijoittaja ei saa sijoittamiensa varojen vastikkeeksi osakkeita tai muutakaan vastiketta.

Sijoitus rahastoon on mahdollista tehdä useilla eri tavoilla. Sijoitus voidaan tehdä rahana tai muuna omaisuutena. Pääomalainasaatava tai muu saatava voidaan myös muuntaa oman pääoman ehtoiseksi sijoitukseksi, joka merkitään sijoitetun vapaan oman pääoman rahastoon.

Osakeyhtiölaki ei aseta rajoituksia sijoituksen tekijälle. Sijoituksen sijoitetun vapaan oman pääoman rahastoon voi siten tehdä yhtiön osakkeenomistajan lisäksi muukin taho.

Sijoitetun vapaan oman pääoman rahastoon voidaan rahastosiirroin siirtää varoja paitsi sidotusta omasta pääomasta myös vapaan oman pääoman eristä. Lähteenä voi tällöin olla voittovarat tai muu vapaan oman pääoman rahasto. Vastaavasti tällaiseen muuhun vapaan oman pääoman rahastoon voidaan siirtää varoja esimerkiksi sijoitetun vapaan oman pääoman rahastosta tai voittovaroista.

Sijoitetun vapaan oman pääoman rahastoon voidaan merkitä varoja myös yritysjärjestelyjen yhteydessä. Esimerkiksi sulautumisessa sulautuvan yhtiön sidotun ja vapaan oman pääoman erät voidaan vastaanottavassa yhtiössä merkitä sijoitetun vapaan oman pääoman rahastoon tai osakepääomaan. Varojen luonne voi tällöin muuttua siten, että esimerkiksi sulautuvassa yhtiössä ollut vapaan oman pääoman erä muuttuu vastaanottavassa yhtiössä sidotun oman pääoman eräksi tai sidotun oman pääoman erä vapaan oman pääoman eräksi. Vastaavantyyppisiä oman pääoman erien muutoksia voi tapahtua myös jakautumisen yhteydessä. Sijoitetun vapaan oman pääoman rahastoon voidaan merkitä varoja myös esimerkiksi osakevaihdon ja liiketoimintasiirron yhteydessä sekä muutettaessa yritysmuoto toiminimestä osakeyhtiöksi.

2.2 Varojenjako vapaan oman pääoman rahastosta

Osakeyhtiön varojenjakotavoista säädetään OYL 13 luvun 1 §:ssä. Sen mukaan yhtiön varoja voidaan jakaa osakkeenomistajille seuraavilla tavoilla:

• voitonjakona (osinko) ja varojen jakamisena vapaan oman pääoman rahastosta;
• lain 14 luvussa tarkoitettuna osakepääoman alentamisena;
• lain 3 ja 15 luvussa tarkoitettuna omien osakkeiden hankkimisena ja lunastamisena; sekä
• lain 20 luvussa tarkoitettuna yhtiön purkamisena ja rekisteristä poistamisena.

Kun yhtiöstä jaetaan varoja vapaan oman pääoman rahastosta, noudatetaan jaossa OYL 13 luvun 5-7 §:n mukaan samoja menettelysäännöksiä kuin jaettaessa osinkoa. Osakeyhtiölain 13 luvun 6 §:n 3 momentin mukaan varojen jakamista koskevassa päätöksessä on mainittava jaon määrä ja se, mitä varoja jakoon käytetään. Varojenjakopäätöksessä on siten aina kerrottava, onko kysymys voiton eli osingon jakamisesta vai jaetaanko varoja jostain tietystä vapaan oman pääoman rahastosta. Kuten edellä on todettu, vapaan oman pääoman rahastoon on voitu siirtää voittovaroja, joten erottelu voiton jakamisen ja vapaan oman pääoman rahaston jakamisen välillä ei välttämättä kerro varojen alkuperäisestä lähteestä.

3 Vapaan oman pääoman rahaston varojenjaon verotus

3.1 Säännösten soveltamisala

Vapaan oman pääoman rahaston varojenjakoa koskevat säännökset sisältyvät tuloverolakiin, lakiin elinkeinotulon verottamisesta, maatilatalouden tuloverolakiin ja lakiin rajoitetusti verovelvollisen tulon verottamisesta. Varojenjakoa koskevia säännöksiä sovelletaan siten henkilökohtaisen tulon, elinkeinotoiminnan ja maatilatalouden tulolähteissä.

Säännöksiä sovelletaan OYL 13 luvun 1 §:n 1 kohdassa tarkoitettuun varojenjakoon yhtiön vapaaseen omaan pääomaan kuuluvasta rahastosta. Säännöksiä ei sovelleta yhtiön osakepääoman ja muun sidotun oman pääoman jakamiseen. Säännöksiä ei sovelleta myöskään yhtiön omia osakkeita hankkimalla tai lunastamalla tapahtuvaan varojenjakoon taikka yhtiön purkautumisessa saatavien varojen verotukseen.

Varojenjaon verotusta koskevissa säännöksissä viitataan OYL 13 luvun 1 §:n 1 kohdassa tarkoitettuun varojenjakoon. Säännöksiä sovelletaan siten lähtökohtaisesti niissä tilanteissa, joissa yhtiön varojenjakoon sovelletaan OYL:n säännöksiä.

Asunto-osakeyhtiön varojenjakoon sovelletaan asunto-osakeyhtiölain 11 luvun 1 §:ää, joka olennaisilta osiltaan vastaa osakeyhtiölain 13 luvun 1 §:n säännöksiä. Myös keskinäiseen kiinteistöosakeyhtiöön sovelletaan lähtökohtaisesti asunto-osakeyhtiölakia.

Varojenjaosta asunto-osakeyhtiöstä tai keskinäisestä kiinteistöosakeyhtiöstä ei ole verolainsäädännössä erillisiä säännöksiä. Varojenjakoa asunto-osakeyhtiön ja keskinäisen kiinteistöosakeyhtiön vapaan oman pääoman rahastosta ei ole perusteltua käsitellä eri tavalla kuin tavallisen osakeyhtiön varojenjakoa. Tämän vuoksi asunto-osakeyhtiön ja keskinäisen kiinteistöosakeyhtiön varojenjakoon vapaan oman pääoman rahastosta sovelletaan verotuksessa tässä ohjeessa käsiteltäviä säännöksiä.

Tuloverolainsäädännön suomalaista ja kotimaista yhteisöä koskevia säännöksiä sovelletaan TVL 9.9 §:n perusteella myös niihin TVL 9 §:n 1 ja 8 momentissa tarkoitettuihin ulkomaisiin yhteisöihin, jotka ovat tosiasiallisen johtopaikan perusteella Suomessa yleisesti verovelvollisia. Näin ollen tässä ohjeessa käsiteltäviä säännöksiä sovelletaan kotimaisesta yhtiöstä saadun varojenjaon ohella Suomessa yleisesti verovelvollisen ulkomaisen yhteisön vapaaseen omaan pääomaan kuuluvasta rahastosta saatuun varojenjakoon silloin, kun varojenjako muutoinkin luonteeltaan vastaa osakeyhtiölain 13 luvun 1 §:n 1 kohdassa tarkoitettua varojenjakoa vapaan oman pääoman rahastosta. Suomessa rajoitetusti verovelvollisen ulkomaisen yhteisön vapaan oman pääoman rahastosta tapahtuvan varojenjaon verotuksesta ei ole verolainsäädännössä nimenomaisia säännöksiä. Tällaiselta yhteisöltä saadun osingon verotuksesta on säädetty tuloverolain 33 c §:ssä ja elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 6 a §:ssä. Näissä säännöksissä ei ole erillistä, kotimaiselta yhtiöltä saadusta osingosta poikkeavaa, ulkomaisen osingon määritelmää. Näistä syistä johtuen rajoitetusti verovelvollisesta ulkomaisesta yhteisöstä saatua varojenjakoa ei ole perusteltua asettaa erilaiseen asemaan kuin kotimaisesta yhtiöstä tai Suomessa yleisesti verovelvollisesta ulkomaisesta yhteisöstä saatua varojenjakoa. Tämän vuoksi tässä ohjeessa käsiteltäviä säännöksiä sovelletaan myös rajoitetusti verovelvollisen ulkomaisen yhteisön vastaavanlaisesta rahastosta saatuun varojenjakoon silloin, kun varojenjako muutoinkin luonteeltaan vastaa osakeyhtiölain 13 luvun 1 §:n 1 kohdassa tarkoitettua varojenjakoa vapaan oman pääoman rahastosta.

3.2 Varojenjaon käsitteleminen osinkona

Varojenjako vapaan oman pääoman rahastosta on verotuksessa pääsäännön mukaan osinkoa. Osinkona verottamista koskevat säännökset ovat TVL 33 a §:n 3 momentissa (julkisesti noteerattu yhtiö) ja 33 b §:n 6 momentissa (muu kuin julkisesti noteerattu yhtiö). Elinkeinotulon verottamisesta annetussa laissa tästä pääsäännöstä säädetään 6 a §:n 8 momentissa. Lisäksi MVL 5 §:n 1 momentin 15 kohdassa viitataan edellä mainittuihin tuloverolain säännöksiin.

Poikkeuksista varojenjaon verottamiseen osinkona säädetään TVL 45 a §:ssä ja EVL 6 c §:ssä. Lisäksi MVL 5 §:n 1 momentin 15 kohdassa on viittaus TVL 45 a §:ään. Näissä lainkohdissa säädettyjen edellytysten täyttyessä varojenjakoa käsitellään verotuksessa luovutuksena. Näitä poikkeuksia ei sovelleta kuitenkaan julkisesti noteeratusta yhtiöstä saatuun varojenjakoon. Tällaisesta yhtiöstä saatua varojenjakoa vapaan oman pääoman rahastosta käsitellään siten verotuksessa aina osinkona.

Julkisesti noteeratun yhtiön määritelmä on TVL 33 a §:n 2 momentissa. Sen mukaan julkisesti noteeratulla yhtiöllä tarkoitetaan sellaista yhtiötä, jonka osakkeet ovat osingonjaosta päätettäessä kaupankäynnin kohteena:

1. kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annetussa laissa (748/2012, finlex.fi) tarkoitetulla säännellyllä markkinalla;
2. muulla säännellyllä ja viranomaisen valvonnassa olevalla markkinalla Euroopan talousalueen ulkopuolella; tai
3. kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annetussa laissa tarkoitetussa monenkeskisessä kaupankäyntijärjestelmässä edellyttäen, että osake on otettu kaupankäynnin kohteeksi yhtiön hakemuksesta tai sen suostumuksella.

Kun varojenjakoa käsitellään verotuksessa osinkona, varojenjakoon sovelletaan myös muilta osin osinkoa koskevia verolakien säännöksiä. Sovellettaviksi tulevat tällöin muun muassa säännökset verovelvollisuudesta, veron määräytymisperusteista, osingon jaksottamisesta ja ennakkoperinnästä. Osingon verotusta käsitellään tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Osinkotulojen verotus. Ennakonpidätyksen toimittamista osingosta käsitellään Verohallinnon ohjeessa Ennakonpidätys osingosta ja Verohallinnolle annettavat ilmoitukset.

Vapaan oman pääoman rahastosta saadusta osinkona verotettavasta varojenjaosta ei vähennetä osakkeiden hankintamenoa. Hankintameno säilyy tällöin ennallaan ja tulee vähennettäväksi vasta siinä vaiheessa, kun osakkeet luovutetaan tai yhtiöstä jaetaan varoja tavalla, jota käsitellään verotuksessa luovutuksena.

3.3 Varojenjaon käsitteleminen luovutuksena

3.3.1 Edellytykset varojenjaon käsittelylle luovutuksena

Edellä selostetusta pääsäännöstä poiketen varojenjakoa vapaan oman pääoman rahastosta pidetään veronalaisena luovutuksena, jos laeissa tarkemmin säädetyt edellytykset täyttyvät. Koska varojenjaon käsittelemistä luovutuksena koskevat säännökset ovat poikkeussäännöksiä, on niitä valtiovarainvaliokunnan mietinnön 32/2013 vp mukaan tarkoitus tulkita suppeasti.

Tuloverolain 45 a §:n ja elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 6 c §:n 1 momentin mukaan muusta kuin julkisesti noteeratusta yhtiöstä saatua OYL 13 luvun 1 §:n 1 kohdassa tarkoitettua varojenjakoa vapaan oman pääoman rahastosta pidetään veronalaisena luovutuksena siltä osin kuin verovelvolliselle palautetaan tämän yhtiöön tekemä pääomansijoitus, jos

1. pääomansijoituksen tekemisestä on varoja jaettaessa kulunut enintään kymmenen vuotta; ja
2. verovelvollinen esittää tässä pykälässä tarkoitettujen edellytysten täyttymisestä luotettavan selvityksen.

Varojenjaon käsitteleminen luovutuksena edellyttää siten verovelvollisen antamaa luotettavaa selvitystä siitä, että:

1. varoja jaetaan muusta kuin julkisesti noteeratusta yhtiöstä;
2. jaettavat varat ovat peräisin pääomansijoituksesta;
3. pääomansijoitus palautetaan pääomansijoituksen tehneelle henkilölle;
4. pääomansijoituksen tekemisestä on varoja jaettaessa kulunut enintään kymmenen vuotta.

Julkisesti noteeratun yhtiön käsitettä on käsitelty edellä luvussa 3.2. Seuraavissa luvuissa käsitellään tarkemmin kohdissa b) – d) mainittuja edellytyksiä.

Verovelvollinen voi esittää edellä tarkoitetun selvityksen ja vaatimuksensa varojenjaon verottamisesta luovutuksena veroilmoituksellaan. Vaatimus voidaan esittää myös muutoksenhaussa verotuksen päättymisen jälkeen. Luovutuksena pidettävän varojenjaon käsittelyä ennakkoperinnässä käsitellään tämän ohjeen luvussa 3.3.5.

3.3.1.1 Pääomansijoituksen palauttaminen

Palautettavien varojen on oltava peräisin yhtiöön tehdystä pääomansijoituksesta, jotta kysymys olisi pääomansijoituksen palauttamisesta. Tämä edellyttää luotettavaa selvitystä siitä, että

1. yhtiöön on tehty pääomansijoitus; ja
2. yhtiöstä jaettavat varat ovat peräisin tällaisesta pääomansijoituksesta.

Pääomansijoituksen käsite

Pääomansijoituksen käsitettä ei ole määritelty TVL 45 a §:ssä eikä EVL 6 c §:ssä.

Hallituksen esityksessä 185/2013 vp todetaan, että näissä lainkohdissa tarkoitettuja pääomansijoituksia olisivat lähinnä vapaan oman pääoman rahastoon merkityt merkintähinnat osakkeista tai optioista taikka muista erityisistä oikeuksista sekä muut oman pääoman sijoitukset rahastoon. Viimeksi mainittu muu oman pääoman sijoitus tarkoittaa esimerkiksi niin sanottua vastikkeetonta sijoitusta OYL 8 luvun 2 §:ssä tarkoitettuun sijoitetun vapaan oman pääoman rahastoon.

Osakeyhtiölaki ei aseta rajoituksia vapaan oman pääoman rahastoon kirjatun sijoituksen tekijälle, joten rahastoon kirjatut varat voivat olla peräisin muulta taholta kuin yhtiön osakkaalta. Verotuksessa muun tahon kuin osakkaan tekemän sijoituksen luonnetta pääomansijoituksena tai muuna suorituksena arvioidaan tehdyn suorituksen tosiasiallisen luonteen perusteella. Kun muun tahon kuin osakkaan yhtiön vapaan oman pääoman rahastoon suorittamia varoja palautetaan hänelle, varojenjaon käsittely verotuksessa perustuu tapauskohtaiseen arviointiin, jossa otetaan huomioon palautettavien varojen alkuperäinen luonne.

Saamisen muuntaminen pääomansijoitukseksi

Tuloverolain 45 a §:ssä ja elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 6 c §:n 1 momentissa tarkoitettu pääomansijoitus voidaan tehdä siten, että osakkaan yhtiöltä oleva saatava muunnetaan sijoitukseksi vapaan oman pääoman rahastoon. Saatava voi olla pääomalainasaatava tai muu saatava. Muuntaminen voi liittyä osakeantiin, jolloin saatavalla kuitataan osakkeiden merkintämaksuun perustuva velka. Kysymys voi olla myös vastikkeettoman pääomansijoituksen tekemisestä niin, että yhtiöltä oleva saatava muunnetaan velkojan pääomansijoitukseksi yhtiöön.

Omien osakkeiden luovuttaminen

Osakeyhtiölain 9 luvun 1 §:n mukaan yhtiön omien osakkeiden luovuttamiseen sovelletaan osakeantia koskevia säännöksiä. Omien osakkeiden luovutushinta merkitään OYL 9 luvun 6 §:n 2 momentin olettamasäännön mukaan sijoitetun vapaan oman pääoman rahastoon. Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 6 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan osakeyhtiön omien osakkeiden luovutuksesta saamia vastikkeita pidetään verovapaina pääomansijoituksina. Tuloverolain 45 a §:ssä ja elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 6 c §:n 1 momentissa tarkoitettuna pääomansijoituksena pidetään siten myös sijoitetun vapaan oman pääoman rahastoon merkittyä yhtiön omien osakkeiden luovutushintaa.

Yritysjärjestelyt (EVL 52 a–52 f §)

Korkein hallinto-oikeus on antanut päätöksen KHO 2016:103 (KVL 8/2015), jossa se on ottanut kantaa osakevaihdossa muodostuneen sijoitetun vapaan oman pääoman rahaston varojen jakamiseen. Tapauksessa osakkeet hankkineen yhtiön antamien vastikeosakkeiden merkintähinta oli luovutettujen osakkeiden käypä arvo merkintähetkellä. Sijoitetun vapaan oman pääoman rahastoon kirjattua vastikeosakkeiden merkintähintaa pidettiin TVL 45 a §:ssä tarkoitettuna pääomansijoituksena.

KHO 2016:103

Osakevaihdossa syntyneen sijoitetun vapaan oman pääoman rahaston varojen jakamiseen osakkaille voitiin soveltaa tuloverolain 45 a §:n säännöstä varojenjaon verottamisesta luovutuksena. Ennakkoratkaisu verovuodelle 2016.

Tuloverolaki 33 b § 6 momentti ja 45 a §

Korkein hallinto-oikeus on perustellut päätöstä osakevaihdon yhtiöoikeudellisella luonteella osakeantina, jossa osakkeen merkintähinta maksetaan apporttiomaisuudella. Merkitystä on lisäksi ollut sillä, että osakevaihto ei ole luonteeltaan yleisseuraanto, ja sillä, että osakevaihtoa pidetään verotuksessa luovutuksena. Asiassa ei ollut merkitystä sillä, että osakevaihdossa syntynyttä voittoa ei katsota veronalaiseksi tuloksi osakkeita luovuttavan osakkeenomistajan verotuksessa.

Liiketoimintasiirto on pääomansijoituksen muodostumisen näkökulmasta olennaisilta osiltaan samanlainen yritysjärjestely kuin osakevaihto. Myös liiketoimintasiirto on yhtiöoikeudelliselta luonteeltaan osakeanti, jossa siirtyvällä apporttiomaisuudella maksetaan vastikeosakkeiden merkintähinta. Se ei ole luonteeltaan yleisseuraanto ja sitä pidetään verotuksessa luovutuksena. Tästä johtuen myös liiketoimintasiirron yhteydessä vapaan oman pääoman rahastoon merkittyjä varoja pidetään Verohallinnon käsityksen mukaan pääomansijoituksena, kun arvioidaan edellytyksiä varojenjaon verottamiselle luovutuksena.

Sulautuminen ja jakautuminen poikkeavat osakevaihdosta ja liiketoimintasiirrosta, kun arvioidaan järjestelyjen luonnetta pääomansijoituksen tekemisen näkökulmasta. Toisin kuin osakevaihto ja liiketoimintasiirto, sulautuminen ja jakautuminen ovat yhtiöoikeudessa säänneltyjä yleisseuraannon luonteisia yritysjärjestelyjä, joissa noudatetaan EVL 52 a - 52 c §:ien soveltuessa jatkuvuusperiaatetta verotuksessa. Tästä syystä johtuen edellä mainittujen EVL:n säännösten mukaan toteutetussa sulautumisessa ja jakautumisessa vastaanottavan yhtiön vapaan oman pääoman rahastoon kirjattuja varoja voidaan Verohallinnon käsityksen mukaan pitää pääomansijoituksena ainoastaan silloin, kun sulautuvaan tai jakautuvaan yhtiöön on tehty TVL 45 a §:ssä tai EVL 6 c §:ssä tarkoitettu pääomansijoitus ja tämä sijoitus merkitään myös vastaanottavassa yhtiössä vapaan oman pääoman rahastoon. Tällaisten varojen jakamisen käsitteleminen verotuksessa luovutuksena edellyttää kuitenkin aina, että jaettavien varojen alkuperästä pääomansijoituksena sulautuvassa tai jakautuvassa yhtiössä annetaan luotettava selvitys. Jos varojen yhteys pääomansijoituksiin jää selvityksen jälkeen epäselväksi, varojenjako käsitellään verotuksessa osinkona.

Kun sulautuminen tai jakautuminen toteutetaan siten, että siirtyvät varat arvostetaan käypiin arvoihin, TVL 45 a §:ssä ja EVL 6 c §:ssä tarkoitettuna pääomansijoituksena ei pidetä sitä osaa vapaan oman pääoman rahastoon merkityistä varoista, joka muodostuu siirtyvien varojen kirjanpitoarvon ja käyvän arvon erotuksesta. Korkein hallinto-oikeus on ottanut kantaa tällaiseen tilanteeseen jakautumista koskevassa päätöksessään KHO 2017:55:

KHO 2017:55

Jakautumisessa vastaanottavan yhtiön sijoitetun vapaan oman pääoman rahastoon (SVOP-rahasto) merkittyä siirtyvien varojen käyvän arvon ja kirjanpitoarvon erotusta ei pidetty pääomansijoituksena. Näin ollen sen palauttamiseen ei voitu soveltaa luovutusvoittoverotusta koskevia säännöksiä. Ennakkoratkaisu verovuodelle 2015.

Jos sulautuminen ei täytä EVL 52 a ja 52 b §:n edellytyksiä, sulautuvan yhtiön katsotaan purkautuvan verotuksessa. Vastaavasti jakautuvan yhtiön katsotaan purkautuvan verotuksessa, jos jakautuminen ei täytä EVL 52 c §:n edellytyksiä. Jakautuvan ja sulautuvan yhtiön osakkaan verotuksessa ei tällöin noudateta jatkuvuusperiaatetta, vaan osakkaan katsotaan luovuttavan osakkeensa purkautuvasta yhtiöstä saamaansa jako-osaa vastaan ja sijoittavan saamansa käypään arvoon arvostettavan jako-osan edelleen apporttina vastaanottavaan yhtiöön. Osakkaan voidaan tällaisessa tilanteessa katsoa tekevän uuden TVL 45 a §:ssä tai EVL 6 c §:ssä tarkoitetun pääomansijoituksen vastaanottavaan yhtiöön siltä osin kuin yhtiöön sijoitetuksi katsottuja eriä kirjataan vapaan oman pääoman rahastoon.

Toimintamuodon muutokset (TVL 24 §)

Vapaan oman pääoman rahasto on voinut muodostua TVL 24 §:ssä tarkoitetun toimintamuodon muutoksen yhteydessä. Kun oikeushenkilö, kuten esimerkiksi avoin yhtiö, kommandiittiyhtiö tai osuuskunta, muutetaan osakeyhtiöksi, TVL 45 a §:ssä tai EVL 6 c §:ssä tarkoitettua pääomansijoitusta voi muodostua Verohallinnon käsityksen mukaan vain silloin, kun muutosta edeltäneeseen yritysmuotoon on tehty pääomansijoitus ja tämä sijoitus merkitään myös osakeyhtiössä vapaan oman pääoman rahastoon. Henkilöyhtiöön tehtyjen sijoitusten osalta tällaisesta pääomansijoituksesta on kysymys silloin, kun muodonmuutoksen hetkellä henkilöyhtiön omaan pääomaan sisältyvät yhtiömiehen tekemät pääomansijoitukset kirjataan osakeyhtiön vapaan oman pääoman rahastoon. Henkilöyhtiöön tehdyt pääomansijoitukset voivat olla yhtiösopimuksen mukaisen pääomapanoksen ja yhtiön toiminnan aikana tehtyjen lisäsijoitusten lisäksi myös esimerkiksi avoimen yhtiön ja kommandiittiyhtiön yhtiömiehen yksityistilille kirjattuja nostamattomia voitto-osuuksia.

Jos kysymys on muun kuin oikeushenkilön, kuten esimerkiksi liikkeen- tai ammatinharjoittajan taikka maa- tai metsätaloudenharjoittajan, toiminnan muuttamisesta osakeyhtiöksi, muutokseen sovelletaan yhtiöoikeudessa soveltuvin osin apporttiehtoista osakeyhtiön perustamista koskevia säännöksiä. Näissä tilanteissa osakeyhtiön perustaja tekee siten pääomansijoituksen yhtiöön maksaessaan osakkeiden merkintähinnan apporttiomaisuudella. Tämän vuoksi osakkeiden vapaan oman pääoman rahastoon kirjattua merkintähintaa voidaan Verohallinnon käsityksen mukaan pitää TVL 45 a §:ssä tai EVL 6 c §:ssä tarkoitettuna pääomansijoituksena.

Rahastosiirrot

Vapaan oman pääoman rahasto on voinut muodostua rahastosiirtojen seurauksena. Jos vapaan oman pääoman rahastoon on siirretty yhtiön voittovaroja, kysymys ei ole vapaan oman pääoman rahastoon tehdystä TVL 45 a §:ssä tai EVL 6 c §:ssä tarkoitetusta pääomansijoituksesta

Vapaan oman pääoman rahastoon voidaan siirtää rahastosiirrolla myös sellaisia varoja, jotka ovat muodostuneet yhtiöön tehdystä TVL 45 a §:ssä tai EVL 6 c §:ssä tarkoitetusta pääomansijoituksesta. Kysymys voi olla esimerkiksi osakkeiden merkinnän yhteydessä ylikurssirahastoon kirjatuista varoista, jotka siirretään rahastosiirrolla vapaan oman pääoman rahastoon. Kun tällaisia yhtiöön alun perin pääomansijoituksina tulleita varoja jaetaan edelleen vapaan oman pääoman rahastosta, kysymys on TVL 45 a §:ssä tai EVL 6 c §:ssä tarkoitetun pääomansijoituksen palauttamisesta. Varojenjaon käsitteleminen luovutuksena edellyttää luotettavaa selvitystä rahastoon siirrettyjen ja sieltä edelleen jaettujen varojen alkuperästä yhtiöön tehtyinä pääomansijoituksina.

Vapaan oman pääoman rahastossa voi olla varojenjakohetkellä eri lähteistä peräisin olevia varoja. Rahastossa voi olla samanaikaisesti sekä TVL 45 a §:ssä ja EVL 6 c §:ssä tarkoitetuista pääomansijoituksista kertyneitä varoja että esimerkiksi voittovaroista sinne siirrettyjä varoja.

Jos vapaan oman pääoman rahastossa on varojenjaon hetkellä sekä edellä tarkoitettuja pääomansijoituksia että muista lähteistä kirjattuja varoja, pidetään varojenjakoa luovutuksena ja osinkona TVL 45 a §:ssä ja EVL 6 c §:ssä tarkoitettujen pääomansijoitusten ja muiden rahastossa olevien varojen suhteessa.

Yhtiön kirjanpidossa voi olla erilliset vapaan oman pääoman rahastot toisaalta pääomansijoituksia ja toisaalta voittovaroista siirrettäviä varoja varten. Varojenjako voidaan tällöin varojenjakopäätöksellä kohdistaa rahastoon, jossa on vain joko pääomansijoituksia tai voittovaroja.

Yhtiön kirjanpitoon sisältyvässä vapaan oman pääoman rahastossa voi olla myös erilliset alatilit pääomansijoituksille ja voittovaroista siirrettäville varoille. Varojenjako voidaan tällöin kohdistaa varojenjakopäätöksellä tiettyyn rahaston alatiliin.

3.3.1.2 Palautuksen saaja

Varojenjaon käsitteleminen luovutuksena edellyttää sitä, että pääomansijoitus palautetaan pääomansijoituksen tehneelle henkilölle. Jos pääomansijoituksena rahastoon merkittyjä varoja jaetaan esimerkiksi osakekaupan, osakevaihdon tai lahjoituksen jälkeen muulle kuin pääomansijoituksen tehneelle henkilölle, pidetään varojenjakoa uuden omistajan verotuksessa osinkona.

Jakamaton kuolinpesä

Valtiovarainvaliokunnan mietinnön 32/2013 vp mukaan alkuperäisen sijoittajan kuolinpesä voi vaatimuksesta saada saman veroedun kuin alkuperäinen sijoittaja olisi saanut, jos pääomansijoitus olisi palautettu hänelle. Kuolinpesää pidetään siten TVL 45 a §:ssä ja EVL 6 c §:n 1 momentissa tarkoitettuna pääomansijoituksen tehneenä henkilönä, jos alkuperäisen sijoittajan tekemä pääomansijoitus palautetaan hänen kuolinpesälleen. Jos kuolinpesä esittää luotettavan selvityksen myös muiden laissa säädettyjen edellytysten täyttymisestä, verotetaan varojenjako luovutuksena.

Perinnönjako

Edellä kuvattua verokohtelua voidaan soveltaa vain jakamattomaan kuolinpesään. Jos alkuperäisen sijoittajan tekemä pääomansijoitus palautetaan kuolinpesän jaossa osakkeet saaneelle vainajan perilliselle tai testamentin saajalle, ei palautuksen saajaa voida rinnastaa alkuperäiseen sijoittajaan. Varojenjako on siten tällaisessa tilanteessa osinkoa verotuksessa.

Ositus

Osituksessa puretaan puolisoiden aviovarallisuussuhde silloin, kun puolisolla on avio-oikeus toisen puolison omaisuuteen. Jos puolison ennen ositusta tekemä pääomansijoitus kohdeyhtiöön palautetaan osituksessa kohdeyhtiön osakkeet saaneelle toiselle puolisolle, ei tätä toista puolisoa pidetä TVL 45 a §:ssä tarkoitettuna pääomansijoituksen tehneenä henkilönä. Kysymys on kahdesta eri henkilöstä. Osakkeet osituksessa saaneen henkilön saama varojenjako on siten tällaisessa tilanteessa osinkoa verotuksessa.

Yritysjärjestelyt (EVL 52 a–52 d §)

Pääomansijoituksen tehneessä yhteisössä tai elinkeinoyhtymässä voidaan sijoituksen tekemisen jälkeen toteuttaa yritysjärjestely. Tällöin pääomanpalautuksen saajana voi yritysjärjestelyn jälkeen olla se vastaanottava yhteisö tai elinkeinoyhtymä, jolle sijoituksen kohteena olleen yhtiön osakkeet ovat siirtyneet.

Jos yritysjärjestelyssä on kysymys sellaisesta yhteisön tai elinkeinoyhtymän yleisseuraantoluonteisesta sulautumisesta tai yhteisön kokonais- tai osittaisjakautumisesta, johon sovelletaan EVL 52-52 c §:n säännöksiä, vastaanottavaa yhteisöä tai elinkeinoyhtymää voidaan pitää TVL 45 a §:ssä ja EVL 6 c §:n 1 momentissa tarkoitettuna sijoituksen tehneenä henkilönä. Keskusverolautakunta on antanut ratkaisun KVL 2017/44 (KHO 2018 T 4091 ei muutosta, ei julkaistu), jossa varojenjakoa saavaa D Oyj:tä pidettiin EVL 6 c §:ää sovellettaessa samana henkilönä kuin siihen sulautunut A Oyj, kun A Oyj:n ennen sulautumistaan tekemiä pääomansijoituksia oli tarkoitus palauttaa D Oyj:lle. Vastaanottavan yhteisön tai elinkeinoyhtymän saamaa varojenjakoa vapaan oman pääoman rahastosta pidetään siten luovutuksena, jos muut lainkohdissa luovutuksena verottamiselle asetetut edellytykset täyttyvät.

Pääomansijoituksen kohteena olleen yhtiön osakkeet voivat siirtyä EVL 52 d §:ssä tarkoitetussa liiketoimintasiirrossa vastaanottavalle yhtiölle. Liiketoimintasiirto ei ole luonteeltaan yleisseuraanto. Tämän vuoksi vastaanottavaa yhtiötä ei pidetä sijoituksen tehneenä yhtiönä, jos kohdeyhtiö liiketoimintasiirron jälkeen jakaa ennen liiketoimintasiirtoa sijoitettuja varoja vapaan oman pääoman rahastostaan vastaanottavalle yhtiölle.

Toimintamuodon muutokset (TVL 24 §)

Pääomansijoituksen tehnyt yhteisö tai elinkeinoyhtymä voi muuttaa toimintamuotoaan ennen kuin pääomansijoitus palautetaan sille. Tällöin varojenjaon saajana voi olla toimintamuodon muutoksen jälkeinen oikeushenkilö. Kun oikeushenkilön toimintamuodon muutos toiseksi oikeushenkilöksi toteutetaan yhtiö- tai yhteisölainsäädännön ja TVL 24 §:n mukaisesti, muotoaan muuttava oikeushenkilö ei purkaudu, vaan yrityksen identiteetti säilyy sekä yhtiö- ja yhteisölainsäädännön että verotuksen näkökulmasta.

Jos toimintamuodon muutoksessa on kysymys tällaisesta oikeushenkilön toimintamuodon muutoksesta toiseksi oikeushenkilöksi, muutoksen jälkeistä oikeushenkilöä voidaan pitää varoja jaettaessa TVL 45 a §:ssä ja EVL 6 c §:n 1 momentissa tarkoitettuna pääomansijoituksen tehneenä henkilönä. Tällaisia toimintamuodon muutostilanteita ovat esimerkiksi TVL 24 §:n 1 momentin 5 kohdassa mainitut toimintamuodon muutokset avoimesta yhtiöstä kommandiittiyhtiöksi, kommandiittiyhtiöstä avoimeksi yhtiöksi sekä kommandiittiyhtiön tai avoimen yhtiön muuttaminen osakeyhtiöksi. Myös osuuskunnan muuttamisessa osakeyhtiöksi on kysymys tällaisesta oikeushenkilön toimintamuodon muutoksesta.

Kun sen sijaan esimerkiksi yksityisen liikkeen- tai ammatinharjoittajan liike tai ammatti muutetaan yhtiöksi TVL 24 §:n säännöksiä noudattaen, kysymys on uuden oikeushenkilön perustamisesta. Tämän vuoksi näin perustettua yhtiötä ei voida pitää sijoituksen tehneenä henkilönä silloin, kun sille palautetaan luonnollisen henkilön ennen toimintamuodon muutosta tekemä pääomansijoitus.

3.3.1.3 Sijoituksen tekemisen ja palautuksen ajankohta

Varojenjaon käsitteleminen luovutuksena edellyttää, että pääomansijoitus palautetaan kymmenen vuoden kuluessa pääomansijoituksen tekemisestä. Sen ratkaisemiseksi, onko pääomansijoitus palautettu kymmenen vuoden kuluessa sijoituksen tekemisestä, tulee selvittää sekä pääomansijoituksen tekemisajankohta että sen palautusajankohta.

Sijoituksen tekemisen ajankohta

Osakkeiden merkintämaksuina tehty pääomansijoitus on tehty silloin, kun osakkeet on merkitty. Osakeyhtiötä perustettaessa sovelletaan OYL 2 luvun säännöksiä. Luvun 1 §:n 2 momentin mukaan osakkeenomistaja merkitsee perustamissopimuksen allekirjoituksella perustamissopimuksesta ilmenevän määrän osakkeita. Osakeyhtiölain 9 luvun säännökset koskevat puolestaan osakeantia yhtiön toiminnan aikana. Luvun 9 §:n mukaan osakkeen merkinnän tulee tapahtua todisteellisesti. Merkinnästä on käytävä ilmi merkitsijä, mihin osakeantipäätökseen merkintä perustuu ja merkinnän kohteena olevat osakkeet.

Hallituksen esityksessä ei ole otettu kantaa siihen, milloin pääomansijoituksen katsotaan tapahtuvan siinä tilanteessa, kun vapaan oman pääoman rahastoon tehdään niin sanottu vastikkeeton pääomansijoitus. Tällainen vastikkeeton pääomansijoitus perustuu sopimukseen sijoittajan ja yhtiön välillä. Sitova sopimus varojen sijoittamisesta synnyttää yhtiölle sijoitusta koskevan saamisen. Pääomansijoituksen ajankohtana on tämän vuoksi pidettävä sijoitusta koskevan sitovan sopimuksen tekohetkeä.

Edellä luvussa 3.3.1.1 on käsitelty tilanteita, joissa vapaan oman pääoman rahastoon on kirjattu varoja yritysjärjestelyn, yrityksen toimintamuodon muutoksen tai rahastosiirron perusteella. Seuraavassa käsitellään pääomansijoituksen tekemisajankohtaa näissä tilanteissa.

Sulautuvaan tai jakautuvaan yhtiöön ennen yritysjärjestelyä tehty TVL 45 a §:ssä tai EVL 6 c §:ssä tarkoitettu pääomansijoitus on voitu merkitä yritysjärjestelyn yhteydessä vastaanottavan yhtiön vapaan oman pääoman rahastoon. Jos sulautumiseen tai jakautumiseen sovelletaan EVL 52 a - 52 c §:ien säännöksiä, pidetään pääomansijoituksen tekemisajankohtana alkuperäisen pääomansijoituksen tekemistä sulautuneeseen tai jakautuneeseen yhtiöön. Liiketoimintasiirto ja osakevaihto ovat yhtiöoikeudelliselta luonteeltaan osakeanteja, joten niissä pääomansijoitus tehdään vastaanottavaan ja hankkivaan yhtiöön, kun sen vastikkeena antamat osakkeet merkitään.

Silloin kun pääomansijoitus on kirjattu vapaan oman pääoman rahastoon yrityksen toimintamuodon muutoksen yhteydessä, sijoituksen tekemisajankohta määräytyy eri tavoin riippuen siitä, minkä muotoisen yrityksen toimintamuodon muutoksesta on kysymys. Kun liikkeen- tai ammatinharjoittaja taikka maataloudenharjoittaja jatkaa toimintaansa osakeyhtiönä, tehdään osakeyhtiöön pääomansijoitus silloin, kun osakeyhtiö perustetaan ja osakkeet merkitään perustamissopimuksen allekirjoituksella. Kun kysymys on osuuskunnan taikka avoimen yhtiön tai kommandiittiyhtiön muuttamisesta osakeyhtiöksi, ja muotoaan muuttavaan yritykseen tehty pääomansijoitus kirjataan muodonmuutoksen yhteydessä osakeyhtiön vapaan oman pääoman rahastoon, sijoituksen tekemisajankohtana pidetään alkuperäisen pääomansijoituksen tekohetkeä muotoaan muuttaneeseen yritykseen. Siltä osin, kun pääomansijoitus on muodostunut avoimen yhtiön tai kommandiittiyhtiön voitto-osuuksista, joita ei ole nostettu ennen toimintamuodon muutosta, pidetään pääomansijoituksen tekemisajankohtana sitä päivää, jona yhtiömuodon muutos on merkitty kaupparekisteriin.

Vapaan oman pääoman rahastoon on voitu siirtää rahastosiirrolla varoja, jotka ovat peräisin yhtiöön tehdystä pääomansijoituksesta. Tällaisessa tilanteessa pääomansijoituksen tekemisajankohtana pidetään alkuperäisen pääomansijoituksen tekemistä yhtiöön. Jos varoja on siirretty esimerkiksi ylikurssirahastosta, on sijoituksen tekoajankohta se ajankohta, jolloin pääomansijoitus tehtiin ylikurssirahastoon.

Sijoituksen palautuksen ajankohta

TVL 45 a §:ssä tai EVL 6 c §:ssä ei ole nimenomaisia säännöksiä siitä, milloin varojenjaon katsotaan tapahtuvan lainkohdissa tarkoitetun 10 vuoden määräajan täyttymistä laskettaessa.

Korkein hallinto-oikeus on vuosikirjapäätöksessä KHO 2022:53 katsonut, että EVL 6 c §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu kymmenen vuoden määräaika lasketaan varojenjakoa koskevan päätöksen tekemisestä lukien. KHO totesi päätöksen perusteluissa, että EVL 19 §:n 1 momenttiin perustuvan varojenjaon jaksotusta koskevan pääsäännön mukaan varojenjaon verovuosi määräytyy varojenjakoa koskevan päätöksen tekohetken perusteella, eikä EVL 6 c §:ssä ei ole säädetty, että tästä pääsäännöstä olisi poikettava 10 vuoden määräaikaa laskettaessa. KHO totesi perusteluissa lisäksi, että myöskään TVL 45 a §:ssä ei ole määräajan laskentaa koskevaa nimenomaista säännöstä.

Edellä mainitun KHO:n päätöksen perustelut huomioiden varojenjaon ajankohdan katsotaan myös TVL 45 a §:ää sovellettaessa määräytyvän yleisten tulon jaksottamista koskevien säännösten perusteella. Luonnollisten henkilöiden ja kuolinpesien verotuksessa sovellettavan TVL 110 §:n 1 momentin mukaan tulo katsotaan sen verovuoden tuloksi, jona se on nostettu, merkitty verovelvollisen tilille tai muutoin saatu vallintaan. Varojenjako tapahtuu silloin, kun se on yhtiökokouksen päätöksen mukaan varojenjaon saajan nostettavissa. Varojenjaon ajankohdan määräytymiseen vaikuttavia erilaisia jaksottamistilanteita käsitellään tarkemmin ohjeen luvussa 3.3.4.

Vapaan oman pääoman rahastossa voi olla varojen jakohetkellä saman henkilön eri ajankohtina tekemiä pääomansijoituksia. Verolainsäädännössä ei ole säännöksiä siitä, miten varojenjako tällaisessa tilanteessa kohdistetaan eri ajankohtina tehdyille pääomansijoituksille. Varojenjakoon sovelletaan osinkoja ja omaisuuden luovutusta koskevia verolakien säännöksiä korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjapäätöksen KHO 2022:53 mukaisesti siten, että rahastosta tulee katsoa jaettavan varoja kunkin siihen tehdyn sijoituksen osalta näiden sijoitusten määrien keskinäisen suhteen mukaan.

Varoja jakavan yhtiön kirjanpidossa voi olla useita vapaan oman pääoman rahastoja, jolloin eri ajankohtina tehdyt pääomansijoitukset on voitu kirjata erillisiin rahastoihin. Vaihtoehtoisesti yhtiön vapaan oman pääoman rahastossa voi olla erilliset alatilit eri aikoina tehdyille pääomansijoituksille. Varojenjako voidaan tällöin kohdistaa varojenjakopäätöksellä rahastoon tai rahaston alatiliin, jossa on vain tiettynä ajankohtana tehtyjä pääomansijoituksia.

Jos varojenjako kohdistetaan varojenjakopäätöksellä tiettyyn rahastoon tai rahaston alatiliin, varojenjaon katsotaan myös verotuksessa kohdistuvan varojenjakopäätöksellä mainitussa rahastossa tai rahaston alatilillä oleviin pääomansijoituksiin. Eri ajankohtina tehtyjen pääomansijoitusten eriyttämistä myöhemmin kirjanpidossa erillisiin rahastoihin tai erillisille alatileille ei voida pitää riittävänä selvityksenä varojenjaon kohdistumisesta vain tiettynä ajankohtana tehtyyn pääomansijoitukseen. Varojenjaon katsotaan tällöin kohdistuvan alkuperäisessä rahastossa olleisiin eri ajankohtina tehtyihin sijoituksiin niiden määrien mukaisessa suhteessa.

3.3.2 Osakkeen hankintamenon vähentäminen

Osakkeen hankintamenon vähentämisestä vapaan oman pääoman rahastosta saadusta varojenjaosta säädetään TVL 46 a §:n 1 momentissa ja EVL 6 c §:n 2 momentissa. Näiden lainkohtien mukaan luovutuksesta saatua voittoa laskettaessa varojenjaosta vähennetään osakkeen poistamaton hankintameno, kuitenkin enintään luovutuksena pidettävän varojenjaon määrä. Varojenjaosta ei siten voi syntyä luovutustappiota. Jos osakkeen poistamaton hankintameno on luovutuksena pidettävää varojenjakoa pienempi, vähennetään poistamattoman hankintamenon määrä.

Tuloverolain 46 a §:n 1 momentissa ja elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 6 c §:n 2 momentissa on siten erityiset säännökset luovutusvoiton laskemisesta silloin, kun kysymys on vapaan oman pääoman rahastosta saadusta varojenjaosta. TVL 46 a § poikkeaa TVL 46 §:n luovutusvoiton laskemista koskevasta yleissäännöksestä siltä osin, ettei siinä säädetä lainkaan hankintameno-olettaman vähentämisestä. Varojenjaosta vähennettäväksi enimmäismääräksi säädetään sen sijaan osakkeen poistamattoman hankintamenon määrä siinäkin tapauksessa, että osakkeen poistamaton hankintameno on luovutuksena pidettävää varojenjakoa pienempi. Tämä tarkoittaa sitä, että veronalaisesta varojenjaosta ei vähennetä missään tilanteessa TVL 46 §:n 1 momentissa tarkoitettua hankintameno-olettamaa.

Tuloverolain 45 a §:ssä ja elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 6 c §:n 1 momentissa tarkoitettu pääomansijoitus yhtiön vapaan oman pääoman rahastoon lisää sijoituksen tehneen osakkaan omistaman osakkeen hankintamenoa. Kun vapaan oman pääoman rahastosta jaetaan varoja siten, että varojenjakoa pidetään verotuksessa luovutuksena, osakkeelle maksettavasta varojenjaosta vähennetään se osa osakkeen hankintamenoa, joka vastaa varojenjaon määrää. Vähennettävä määrä on kuitenkin aina enintään osakkeen vähentämättä olevan hankintamenon määrä. TVL 46 a §:n 2 momentin ja EVL 6 c §:n 4 momentin mukaan osakkeen vähennyskelpoinen hankintameno pienenee tällöin myös vastaavalla määrällä.

Osakkeen omistaja voi osakekaupan tai osakkeiden lahjoituksen yhteydessä pidättää itselleen oikeuden vapaan oman pääoman rahastoon tekemäänsä pääomansijoitukseen. Jos oikeuden pidättäneen henkilön myöhemmin saamaan varojenjakoon sovelletaan luovutusvoiton verottamista koskevia säännöksiä, varojenjaosta ei voi vähentää luovutettujen tai lahjoitettujen osakkeiden poistamatonta hankintamenoa, koska varojenjaon saaja ei enää omista osakkeita, eikä hänellä siksi ole enää osakkeiden hankintamenoa jäljellä. Tällainen varojenjako on siten koko määrältään saajansa veronalaista pääomatuloa.

Edellä luvussa 3.3.1.1 on käsitelty tilanteita, joissa vapaan oman pääoman rahasto on muodostunut osakevaihdon (EVL 52 f §) tai liiketoimintasiirron (EVL 52 d §) yhteydessä. Kirjanpidossa vastikeosakkeiden merkintähintana on voitu tällöin käyttää hankitun omaisuuden käypää arvoa merkintähetkellä. Verotuksessa noudatettavan jatkuvuusperiaatteen vuoksi osakevaihdossa osakkeet luovuttaneen henkilön saamien vastikeosakkeiden hankintamenona pidetään luovutettujen osakkeiden verotuksessa poistamatonta hankintamenoa. Liiketoimintasiirrossa vastikeosakkeiden hankintamenoksi luetaan siirrettyjen varojen verotuksessa vähentämättä oleva määrä vähennettynä siirtyneiden velkojen ja varausten määrällä. Tämä voi merkitä käytännössä sitä, että vapaan oman pääoman rahastoon kirjatun pääomansijoituksen määrä poikkeaa vastikkeena saatujen osakkeiden hankintamenosta verotuksessa. Vastikeosakkeiden hankintamenon määräytymistä verotuksessa on käsitelty Verohallinnon ohjeissa Yritysjärjestelyt ja verotus – osakevaihto, luku 3.2, ja Yritysjärjestelyt ja verotus – liiketoimintasiirto, luku 4.2.

3.3.3 Varojenjaon käsitteleminen verovapaana luovutuksena

Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 6 c §:n 3 momentin mukaan luovutuksena käsiteltävä varojenjako ei ole veronalaista tuloa, jos varoja jakavan yhtiön osakkeet ovat osakkeenomistajan verotuksessa EVL 6 b §:n 2 momentissa tarkoitettuja verovapaasti luovutettavia osakkeita. EVL 6 c §:n 1 momentin nojalla luovutuksena käsiteltävä varojenjako ei siten ole yhteisön veronalaista tuloa, jos varoja jakavan yhtiön osakkeet ovat osakkeenomistajan verovapaasti luovutettavia käyttöomaisuusosakkeita. Osakkeiden luovutuksen verovapauden edellytyksistä säädetään EVL 6 §:n 1 momentin 1 kohdassa ja EVL 6 b §:ssä. Käyttöomaisuusosakkeiden luovutusten verotusta käsitellään tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Yhteisön käyttöomaisuusosakkeiden luovutusten verokohtelu.

Vaikka kysymys olisi tällaisesta verovapaana käsiteltävästä varojenjaosta, pienentää varojenjako käyttöomaisuusosakkeiden poistamattoman hankintamenon määrää EVL 6 c §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla. Hankintamenon määrittäminen verovapaan varojenjaon jälkeen on tarpeen sen vuoksi, että samat osakkeet voivat myöhemmin olla muita kuin verovapaasti luovutettavia osakkeita esimerkiksi omaisuuslajin, tulolähteen tai omistusosuuden muutoksen vuoksi.

3.3.4 Luovutuksena käsiteltävän varojenjaon jaksottaminen

Kun yhtiö jakaa varoja vapaan oman pääoman rahastostaan OYL 13 luvun 1 §:n 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla, varojenjakoon sovelletaan samoja osakeyhtiölain menettelysäännöksiä kuin osingonjakoon. Yhtiön osakkeenomistaja ei varojenjaon yhteydessä luovuta omistamiaan osakkeita, vaan yhtiö jakaa varoja ulkona oleville osakkeille samalla tavoin kuin se jakaa osakkeille voittoa osinkona. Varojen jakaminen vapaan oman pääoman rahastosta vastaa siten menettelyltään olennaisilta osin osingonjakoa. Tästä syystä myös luovutuksena käsiteltävä varojenjako on perusteltua jaksottaa verotuksessa samoja periaatteita noudattaen kuin yhtiön jakama osinko.

Varojenjaon jaksottamista oikealle verovuodelle sääntelevät yleiset TVL:n, EVL:n ja MVL:n tulon jaksottamista koskevat säännökset. Jos varojenjaon saajaa verotetaan tuloverolain mukaan, sovelletaan varojenjaon jaksottamiseen pääsääntöisesti TVL 110 §:n 1 momenttia. Tämä jaksotussäännös koskee luonnollisten henkilöiden ja kuolinpesien lisäksi myös maksuperusteista kirjanpitoa pitäviä ammatinharjoittajia sekä muistiinpanovelvollisia maataloudenharjoittajia. Varojenjako on tällöin sen verovuoden tuloa, jonka aikana se on ollut yhtiökokouksen päätöksen mukaan nostettavissa. Jos varojenjako on yhtiökokouksen päätöksen mukaan heti nostettavissa, tai jos varojenjaon nostettavissa olosta ei ole yhtiökokouksessa erikseen päätetty, varojenjaon katsotaan olevan nostettavissa samana päivänä kuin yhtiökokous on pidetty.

Yhtiön osakas voi sijoittaa saamansa varojenjaon takaisin yhtiöön velkana. Tämä voi tapahtua esimerkiksi siten, että jaettavaksi päätetty varojenjako kirjataan ensin yhtiön varojenjakovelaksi ja sen jälkeen varojenjakovelka muutetaan erillisen velkasopimuksen perusteella yhtiön osakkaalta saamaksi velaksi. Kysymys on tällöin velan kuittaamisesta. TVL 110 §:n mukaan tulo katsotaan sen verovuoden tuloksi, jona se on nostettu, merkitty verovelvollisen tilille tai muutoin saatu vallintaan. Verovelvollisen vallintaan saaduilla tuloilla tarkoitetaan niitä tuloja, joihin verovelvollisella on määräämisoikeus. Kun osakas sijoittaa varat takaisin yhtiöön velkana erillisen velkasopimuksen perusteella ennen kuin varojenjako on nostettavissa, hän saa varat vallintaansa velkasopimuksen solmimisen hetkellä.

Elinkeinotulon verotuksessa noudatetaan lähtökohtaisesti EVL 19 §:n 1 momentin suoriteperiaatetta. Sen perusteella luovutuksena käsiteltävä varojenjako on sen verovuoden tuloa, jonka aikana päätös varojenjaosta on tehty. Tuloverolain 116 §:n 1 momentin nojalla EVL:n tulon jaksottamissäännöksiä sovelletaan myös sellaiseen tuloverolain mukaan verotettavaan tuloon, josta verovelvollinen on kirjanpitovelvollinen.

Varojenjaon jaksottamiseen soveltuvia osinkotulon jaksottamisen periaatteita käsitellään myös Verohallinnon ohjeessa Osinkotulojen verotus.

3.3.5 Luovutuksena käsiteltävä varojenjako ennakkoperinnässä ja Verohallinnolle annettavat ilmoitukset

Vapaan oman pääoman rahastosta maksettavasta osinkona verotettavasta varojenjaosta on toimitettava ennakonpidätys, jos saajana on luonnollinen henkilö tai kotimainen kuolinpesä. Rajoitetusti verovelvolliselle maksettavasta osinkona käsiteltävästä varojenjaosta on perittävä lähdevero lähdeverolain säännösten mukaisesti.

Varojenjako voidaan käsitellä luovutuksena jo varojenjaon tapahtuessa, jos tuloverolain 45 a §:ssä tai EVL 6 c §:ssä säädetyt edellytykset täyttyvät ja verovelvollinen esittää edellytysten täyttymisestä luotettavan selvityksen. Luovutuksena käsiteltävästä varojenjaosta ei tällöin toimiteta ennakonpidätystä tai peritä rajoitetusti verovelvollisen lähdeveroa.

Verovelvollinen ja yhtiö voivat yhdessä selvittää ja todeta, että varojenjako täyttää luovutuksena verottamisen edellytykset. Varojenjaosta ei tällöin toimiteta ennakonpidätystä. Jos myöhemmin ilmenee, että edellytykset eivät ole täyttyneet, vaan varojenjako olisi tullut käsitellä osingonjakona, verotus toimitetaan osinkoa koskevien säännösten mukaan. Yhtiölle voidaan tällöin maksuunpanna ennakonpidätys, joka osinkona verotettavasta varojenjaosta olisi pitänyt toimittaa, ja ennakonpidätyksen toimittamatta jättämiseen liittyvät seuraamukset.

Vaihtoehtoisesti verovelvollinen voi hakea Verohallinnolta verokortin varojenjakoa varten. Verovelvollisen on verokorttia hakiessaan esitettävä selvitys tuloverolain 45 a §:n mukaisten edellytysten täyttymisestä. Tarvittava selvitys on normaalisti saatavissa yhtiön kirjanpidosta, joten selvitys voidaan usein esittää tarkoituksenmukaisimmin yhtiön antamalla todistuksella, jossa kunkin edellytyksen täyttyminen selvitetään. Tällöin yhtiö voi jättää luovutuksena verotettavasta varojenjaosta ennakonpidätyksen toimittamatta tai lähdeveron perimättä verovelvollisen esittämän verokortin mukaisesti. Jos varojenjaosta jää luovutusvoittona verotettavaa, verovelvollinen voi kuitenkin itse pyytää Verohallintoa määräämään hänelle ennakkoveron.

Luovutuksena käsitellyistä varojenjaoista on annettava vuosi-ilmoitus Verohallinnolle. Jos kyse on arvo-osuusjärjestelmässä käsiteltäville osakkeille ja osuuksille maksetusta pääomanpalautuksesta, velvollinen antamaan vuosi-ilmoituksen on ensisijaisesti arvo-osuusjärjestelmästä ja selvitystoiminnasta annetussa laissa tarkoitettu tilinhoitaja. Jos tilinhoitaja ei anna vuosi-ilmoitusta tai kysymys on muille kuin arvo-osuusjärjestelmässä käsiteltäville osakkeille tai osuuksille jaetuista varoista, vuosi-ilmoituksen on velvollinen antamaan varoja jakanut yhtiö itse. Vuosi-ilmoituksella on ilmoitettava myös verovelvollisen pääomanpalautuksesta saaman luovutusvoiton laskemiseksi tarpeelliset tiedot siltä osin kuin vuosi-ilmoituksen antajalla on nämä tiedot (mm. tieto varojen jaosta vähennettävästä hankintamenosta (pääomansijoituksesta)). Säännökset pääomanpalautusta koskevasta vuosi-ilmoituksesta ovat Verohallinnon päätöksessä yleisestä tiedonantovelvollisuudesta. Pääomanpalautusta koskeva vuosi-ilmoitus on annettava vain yleisesti verovelvolliselle maksetusta suorituksesta.

Jos varojenjakoa ei käsitellä luovutuksena edellä sanotun mukaisesti, varojenjaosta on toimitettava ennakonpidätys tai perittävä rajoitetusti verovelvollisen lähdevero osinkoa koskevien säännösten mukaisesti. Yhtiön on tällöin annettava varojenjaosta osinkoa koskeva vuosi-ilmoitus.

Verovelvollisen on ilmoitettava saamansa varojenjako veroilmoituksellaan. Varojenjako on yleensä merkitty valmiiksi esitäytetylle veroilmoitukselle Verohallinnon saaman vuosi-ilmoitustiedon mukaisesti. Verovelvollisen on tarkistettava, että tiedot ovat oikeat ja täydelliset ja tarvittaessa korjattava tai täydennettävä veroilmoituksen tiedot. Mahdollinen pyynnöstä maksuunpantu ja maksettu ennakkovero luetaan verovelvollisen verojen hyväksi.

3.4 Rajoitetusti verovelvollisen saama varojenjako

Jaettaessa varoja vapaan oman pääoman rahastosta rajoitetusti verovelvolliselle luonnolliselle henkilölle tai oikeushenkilölle ratkaistaan kysymys siitä, onko kyse osinkona vai luovutuksena käsiteltävästä varojenjaosta, lähtökohtaisesti samoja periaatteita ja verolain tulkintoja noudattaen kuin yleisesti verovelvollisella varojenjaon saajalla.

Rajoitetusti verovelvollisen Suomesta saaman vapaan oman pääoman rahaston varojenjaon verotukseen vaikuttaa mahdollisesti sovellettavan verosopimuksen ohella muun muassa se, onko varojenjako osa Suomessa sijaitsevan kiinteän toimipaikan tuloa. Seuraavassa käsitellään ensin tilanteita, joissa osinkona tai luovutuksena käsiteltävä varojenjako ei ole osa Suomessa sijaitsevan kiinteän toimipaikan tuloa. Sen jälkeen esillä on tilanne, jossa varojenjako verotetaan Suomessa osana täällä sijaitsevan kiinteän toimipaikan liiketoiminnan tuloa.

Tuloverolain 10 §:n 6 kohdan mukaan Suomesta saatua tuloa on osinko ja muu siihen rinnastettava tulo, joka on saatu suomalaiselta osakeyhtiöltä, osuuskunnalta tai muulta yhteisöltä. Osinko tai muu siihen rinnastuva tulo on TVL 9 §:n 9 momentin johdosta Suomesta saatua tuloa myös silloin, kun se on saatu tosiasiallisen johtopaikan perusteella Suomessa yleisesti verovelvolliselta ulkomaiselta yhteisöltä. Rajoitetusti verovelvollisen luonnollisen henkilön ja oikeushenkilön saamaan osinkona pidettävään varojenjakoon sovelletaan lähdeverolain säännöksiä. Lähdeverolain 3 §:n 2 momentin mukaan osinkona käsiteltävään varojenjakoon sovelletaan lain osinkoa koskevia säännöksiä esimerkiksi lähdeveron suorittamisen osalta (katso myös KVL 44/2019, ei muutosta KHO 2020 T 4276, ei julkaistu) verosopimusmääräysten soveltamisen osalta). Varojenjakoon vapaan oman pääoman rahastosta sovelletaan myös pykälän 5 momenttia, jossa säädetään edellytyksistä sille, milloin osinkona pidettävästä varojenjaosta ei tule suorittaa lähdeveroa. Osingosta perittävää lähdeveroa käsitellään tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Rajoitetusti verovelvollisen osingot, korot ja rojaltit.

Koska varojenjaossa on kysymys irtaimen omaisuuden luovutukseen rinnastuvasta tapahtumasta, luovutuksena käsiteltävä varojenjako ei ole yleensä TVL 10 §:n mukaista Suomesta saatua tuloa, jolloin sitä ei voida verottaa Suomessa. Poikkeuksena on tilanne, jossa varoja jakavan yhteisön kokonaisvaroista enemmän kuin 50 prosenttia muodostuu yhdestä tai useammasta Suomessa olevasta kiinteistöstä. Tällöin luovutuksena verotettavan varojenjaon katsotaan olevan Suomesta saatua tuloa ja se on verotusmenettelylain mukaan verotettavaa luovutusvoittoa (TVL 10 § 10-kohta). Edellytyksenä tulon verottamiselle Suomessa on lisäksi se, että sovellettavassa verosopimuksessa ei ole tulon verottamista estävää määräystä. Mahdollinen kaksinkertainen verotus poistetaan rajoitetusti verovelvollisen asuinvaltiossa.

Luovutuksena tai osinkona käsiteltävä varojenjako voi sisältyä rajoitetusti verovelvollisen Suomesta saamaan liiketuloon. Suomella on lähtökohtaisesti kansallisen lainsäädännön perusteella oikeus verottaa rajoitetusti verovelvollisen yrityksen Suomessa harjoitetusta liikkeestä tai ammatista saatua tuloa (TVL 10 § 2-kohta). Verosopimusta sovellettaessa Suomella on kuitenkin tavallisesti oikeus verottaa rajoitetusti verovelvollisen yrityksen liiketuloa ainoastaan, jos yritykselle muodostuu tänne elinkeinon harjoittamista varten kiinteä toimipaikka. Jotta tulo voidaan lukea verotuksessa kiinteän toimipaikan tuloksi, tulee varojen liittyä kiinteän toimipaikan toimintaan siten, että ne voidaan kohdistaa kiinteälle toimipaikalle.

Silloin kun luovutuksena tai osinkona käsiteltävä varojenjako liittyy rajoitetusti verovelvollisen Suomessa sijaitsevaan kiinteään toimipaikkaan, tulo verotetaan Suomessa verotusmenettelylain mukaisesti. Liiketulon veronalaisuus määräytyy tällöin EVL:n säännösten perusteella samalla tavalla kuin Suomessa yleisesti verovelvollisilla. Rajoitetusti verovelvollisen yhteisön Suomesta saaman tulon verotusta on käsitelty Verohallinnon ohjeessa Ulkomaisen yhteisön tuloverotus Suomessa – Liiketulo ja muut ulkomaisen yhteisön Suomesta saamat tulot.

johtava veroasiantuntija Lauri Savander

veroasiantuntija Petri Pajala