Tässä ohjeessa käsitellään verovelvolliselle viran puolesta palkkatulosta myönnettävää tulonhankkimisvähennystä sekä ansiotulosta vähennettäviä muita tulonhankkimismenoja. Lisäksi ohjeessa käsitellään vähennyskelvottomia elantomenoja.
Ohjeessa kerrotaan tulonhankkimismenojen vähentämisestä 1.1.2026 alkaen voimassa olevien säännösten mukaisesti. Ennen vuotta 2026 sovellettavia säännöksiä on käsitelty ohjeen aiemmissa versioissa.
1 Johdanto
Tulonhankkimismenoilla tarkoitetaan menoja, joita verovelvolliselle aiheutuu tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä. Tuloverolain (1535/1992,TVL) 29 §:n mukaan verovelvollisella on oikeus vähentää tuloistaan niiden hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneet menot (luonnolliset vähennykset).
TVL 31 §:n 4 momentin mukaan vähennyskelpoisia menoja eivät kuitenkaan ole muun ohessa verovelvollisen elantomenot. Verovelvollisen on osoitettava perusteet, miksi muutoin tavanomaisina pidettäviä elantomenoja voidaan pitää osittain tai kokonaisuudessaan verotuksessa vähennyskelpoisina tulonhankkimisesta johtuneina menoina. Vähennyskelvottomia elantomenoja on käsitelty tämän ohjeen luvussa 2
Tuloverolain 31 §:ssä on esimerkinomainen luettelo tulon hankkimisesta johtuneista menoista. Tällaisia menoja ovat muun muassa ammattikirjallisuuden hankkimisesta johtuneet menot sekä työttömyyskassamaksut. Tuloverolain 93 – 95 a §:issä säädetään ansiotuloista vähennettävistä erilaisista tulonhankkimismenoista.
Tässä ohjeessa käsitellään TVL 31 §:ssä mainittujen menojen lisäksi palkkatulosta viran puolesta tehtävää TVL 95 §:ssä säädettyä tulonhankkimisvähennystä sekä eräitä muita palkkatulon tai muun ansiotulon hankkimisesta ja säilyttämisestä johtuneita menoja. Lisäksi tässä ohjeessa käsitellään metsätyöhön liittyviä vähennyksiä.
Tässä ohjeessa ei käsitellä tulonhankkimismenoja, joista on kerrottu seuraavissa ohjeissa:
- asunnon ja työpaikan väliset matkakustannukset: Matkakustannusten vähentäminen palkansaajan verotuksessa
- työasuntovähennys: Työasuntovähennys
- koulutusmenot: Koulutusmenot henkilöverotuksessa
- työmatkoista aiheutuneet kustannukset: Matkakustannusten vähentäminen palkansaajan verotuksessa, Työmatkakustannusten korvaukset verotuksessa ja Erityisalalla työskentelevän matkakustannukset
- apurahalla rahoitetut kulut: Apurahojen, stipendien ja tunnustuspalkintojen verotus.
2 Vähennyskelvottomat elantomenot
Verotuksessa ei voi vähentää tulonhankkimismenoina TVL 31 §:n 4 momentin mukaan tavanomaisia elantomenoja. Vähennyskelvottomia ovat myös menot, jotka liittyvät verovapaan tulon hankkimiseen tai säilyttämiseen. Tästä pääsäännöstä poiketen verovapaaseen osinkotuloon kohdistuvat tulonhankkimismenot ovat kuitenkin vähennyskelpoisia.
Vähennyskelvottomina elantomenoina pidetään esimerkiksi seuraavia menoja:
- asuntolainan lyhennykset ja korot sekä asunnon vastike- ja vuokramenot
- lasten ja kodin hoidosta aiheutuneet menot (esim. ruokamenot, lasten vaatetusmenot, asunnon siivousmenot)
- yleiset asumismenot (esim. jätehuoltomenot, kiinteistönhoitomenot, kiinteistövero, perheen ja koti-irtaimiston vakuutuksista aiheutuneet menot, vesimaksut, nuohousmaksut, hulevesimaksut)
- tavanomaiset vaatetusmenot
- tuloa tuottamattomasta harrastustoiminnasta aiheutuneet menot
- tavanomaisten kodin laitteiden hankintamenot (esim. puhelimet, kamerat, televisiot), vaikka laitteita osittain käytettäisiinkin tulonhankinnassa
- sanoma- ja aikakauslehtien tilausmaksut
- sairauden- ja terveydenhoitokulut sekä erilaiset henkiseen jaksamiseen ja elämänhallintaan liittyvät menot
- liikuntakulut, vaikka työ tai työnantaja vaatisi poikkeuksellista suorituskykyä
- luonnonvaraisten tuotteiden kuten marjojen verovapaasta myynnistä aiheutuneet menot.
Esimerkki alkaa
Esimerkki 1: Lenni on ammattimuusikko, jonka päätoiminen tulonlähde koostuu keikkapalkkioista, aineettomista oikeuksista saaduista tuloista kuten tekijänoikeuskorvauksista, sekä apurahoista.
Lenni on tilannut paikallislehden tarkoituksenaan seurata lehden kulttuurisivuilta kotikaupunkinsa musiikkialan tapahtumia. Lenni on lisäksi ostanut vaatekaupasta uudet farkut tarkoituksenaan pukea ne päälleen seuraavalla musiikkikeikallaan.
Lenni ei saa vähentää sanomalehden tilausmaksua tulonhankkimiskuluinaan, vaikka hänen tarkoituksenaan on ollut seurata ammattiinsa liittyviä lehtijuttuja. Sanomalehtien tilausmaksut ovat verotuksessa vähennyskelvottomia elantomenoja. Lenni ei myöskään saa vähentää farkkujen hankkimisesta aiheutuneita kuluja tulonhankkimismenoina, koska kyse on tavanomaisesta vaatetuksesta, jota voidaan käyttää muutenkin kuin työssä.
Esimerkki 2: Paula on ammattinäyttelijä, jonka päätoiminen tulonlähde koostuu televisio- ja elokuvatuotannoissa esiintymisistä.
Paulalla on tiedossa esiintyminen televisio-ohjelman kuvauksissa. Esiintymistään varten Paula on käynyt kampaajalla ja manikyyrissä, sekä hankkinut itselleen ripsienpidennykset.
Paula ei saa vähentää mitään edellä mainittuja menoja, koska kauneudenhoitoon liittyvät menot ovat vähennyskelvottomia elantomenoja huolimatta siitä, että verovelvollisen työtehtävät edellyttäisivätkin tiettyjä ulkonäköön liittyviä panostuksia.
Esimerkki 3: Laura aikoo poimia metsästä puolukoita tarkoituksenaan myydä ne sellaisenaan paikalliselle torikauppiaalle. Marjojen poimimista varten Laura ostaa poimurin ja sangon. Laura ei saa vähentää poimurin ja sangon hankinnasta aiheutuneita menoja tulonhankkimismenoina, koska satunnaisesta luonnonmarjojen poimimisesta saadut tulot ovat verovapaita.
Es
imerkki päättyy
Yksityistaloudessa tavanomaisesti käytettävistä hyödykkeistä ja palveluista aiheutuneita menoja pidetään vähennyskelvottomina elantomenoina, vaikka ne liittyisivät myös tulon hankkimiseen. Jos tällaiset menot ovat tavanomaista suuremmat tulon hankkimisen takia, pidetään kuitenkin tavanomaista määrää ylittävää osaa menoista yleensä vähennyskelpoisena. Tällöin menoa voidaan pitää tältä osin tulon hankkimisesta aiheutuneena.
3 Tulonhankkimisvähennys
Verovelvollinen saa vähentää palkkatulostaan tulonhankkimisvähennyksenä 750 euroa, kuitenkin enintään palkkatulon määrän (TVL 95 §:n 1 momentin 1 kohta). Tulonhankkimisvähennys on kaikille palkansaajille tulonhankkimismenojen kattamiseksi myönnettävä kiinteänsuuruinen vähennys, jonka Verohallinto tekee viran puolesta. Sitä ei siis tarvitse erikseen vaatia.
Tulonhankkimisvähennyksen myöntäminen ei edellytä, että palkansaajalle olisi todellisuudessa aiheutunut palkkatulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneita menoja. Jos tällaisia menoja on aiheutunut, niitä voidaan vähentää ansiotuloista vain siltä osin kuin niiden yhteismäärä ylittää kaavamaisen tulonhankkimisvähennyksen määrän (TVL 95 §:n 1 momentin 4 kohta).
Tulonhankkimisvähennys ei kuitenkaan kata asunnon ja työpaikan välisiä matkakustannuksia (katso Verohallinnon ohje Matkakustannusten vähentäminen palkansaajan verotuksessa) eikä työttömyyskassamaksuja (katso luku 3). Ne vähennetään aina erikseen tulonhankkimisvähennyksen lisäksi.
Muiden tulonhankkimismenojen kuin asunnon ja työpaikan välisten matkakulujen sekä työttömyyskassamaksujen yhteismäärä vaikuttaa siis siihen, vähennetäänkö palkkatulosta viran puolesta myönnettävä tulonhankkimisvähennys vai syntyneet todelliset tulonhankkimismenot.
Jos muiden tulonhankkimismenojen määrä on pienempi kuin tulonhankkimisvähennyksen määrä, verovelvolliselle myönnetään tulonhankkimisvähennys. Jos taas muiden kulujen määrä on suurempi kuin tulonhankkimisvähennyksen määrä, vähennyksenä myönnetään tulonhankkimisvähennyksen sijasta syntyneet todelliset tulonhankkimismenot.
Esimerkki alkaa
Esimerkki 4: Annan palkkatulo on 10 000 euroa. Hän vaatii vähennettäväksi palkkatulon tulonhankkimismenona työttömyyskassamaksuja 150 euroa, asunnon ja työpaikan välisiä matkakuluja julkisen kulkuneuvon sarjalipun mukaan laskettuna 1 000 euroa ja ammattikirjallisuuden hankintamenoja 300 euroa. Viran puolesta myönnettävän tulonhankkimisvähennyksen määrä on 750 euroa.
Verovelvollisen palkkatulosta vähennetään työttömyyskassamaksuja 150 euroa, matkakuluja 900 euron omavastuuosuuden ylittävä osa 100 euroa ja tulonhankkimisvähennys 750 euroa. Työttömyyskassamaksut sekä asunnon ja työpaikan väliset matkakulut vähennetään aina tulonhankkimisvähennyksestä huolimatta. Ammattikirjallisuudesta aiheutuneita menoja ei vähennetä erikseen, koska niiden määrä on pienempi kuin tulonhankkimisvähennyksen määrä.
Esimerkki 5: Matin palkkatulo on 10 000 euroa. Hän vaatii vähennettäväksi palkkatulon tulonhankkimismenona työttömyyskassamaksuja 150 euroa, asunnon ja työpaikan välisiä matkakuluja julkisen kulkuneuvon sarjalipun mukaan laskettuna 1 000 euroa, ammattikirjallisuuden hankintamenoja 500 euroa ja työhuonevähennystä 480 euroa. Viran puolesta myönnettävän tulonhankkimisvähennyksen määrä on 750 euroa.
Verovelvollisen palkkatulosta vähennetään työttömyyskassamaksuja 150 euroa, matkakuluja 900 euron omavastuuosuuden ylittävä osa 100 euroa ja muita tulonhankkimismenoja yhteensä 980 euroa. Työttömyyskassamaksut ja asunnon ja työpaikan väliset matkakulut vähennetään aina tulonhankkimisvähennyksestä huolimatta. Ammattikirjallisuudesta aiheutuneiden menojen ja työhuonevähennyksen yhteismäärä ylittää tulonhankkimisvähennyksen määrän, minkä vuoksi palkkatuloista vähennetään näiden tulonhankkimiskulujen yhteismäärä eikä 750 euron tulonhankkimisvähennystä.
Esimerkki päättyy
Tulonhankkimisvähennys tehdään vain palkkatuloista. Sen vuoksi tulonhankkimisvähennystä ei voi saada erilaisista eläketuloista, vaikka ne perustuisivat työ- tai virkasuhteeseen. Tulonhankkimisvähennystä ei saa myöskään työllisyysperusteisista etuustuloista (esimerkiksi työttömyyspäiväraha ja koulutustuki), työ- ja käyttökorvauksista eikä metsätalouden hankintatyön arvosta.
Jos muun ansiotulon kuin palkkatulon hankkimiseen kohdistuu vähennyskelpoisia menoja, ne vähennetään erikseen kyseisestä tulosta palkkatuloista tehtävän tulonhankkimisvähennyksen lisäksi. Tällaisia menoja ovat esimerkiksi matkakulut, joista ei ole saatu korvausta, taikka tieteen harjoittajien tai taiteilijoiden kustannukset, joita ei ole korvattu apurahoilla tai stipendeillä.
4 Työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksut ja työttömyyskassamaksut sekä muut jäsenmaksut
Palkansaajien sekä työnantajien maksamat työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksut eivät ole 1.1.2026 alkaen verotuksessa vähennyskelpoisia (TVL 31 §:n 4 momentti). Vähennyskelvottomuus koskee vain järjestöjen jäsenmaksuja. Muita järjestöille maksettavia suorituksia arvioidaan tulonhankkimismenojen vähennyskelpoisuutta koskevien yleisten säännösten mukaisesti.
TVL 22 §:n mukaan yleishyödyllisenä yhteisönä voidaan pitää muun muassa työmarkkinajärjestöä. Työmarkkinajärjestöä ei ole tarkemmin määritelty lainsäädännössä. Korkeimman hallinto-oikeuden oikeuskäytännön mukaan työmarkkinajärjestöjä ovat ainoastaan koko kyseisen toimialan edunvalvontaa ajavat järjestöt (KHO 19.12.2005 taltio 3416).
Vakiintuneen käsityksen ja verotuskäytännön mukaan työmarkkinajärjestöjä ovat etujärjestöt, joiden päätehtävänä on keskinäisillä neuvotteluilla sopia molempia osapuolia sitovasti työsopimuksissa tai työsuhteissa muuten noudatettavista ehdoista. Tällaisia palkansaajien etujärjestöjä ovat esimerkiksi Suomen ammattiliittojen keskusjärjestö SAK, Toimihenkilökeskusjärjestö STTK ja Korkeasti koulutettujen työmarkkinakeskusjärjestö Akava sekä niiden suorat jäsenyhdistykset.
Vähennyskelvottomuus koskee myös sellaisten järjestöjen jäsenmaksuja, joilla voi sääntöjensä mukaan olla työmarkkinatoimintaan liittyviä tavoitteita. Muita palkansaajien järjestöjä, esimerkiksi edellä mainittujen järjestöjen yhteistyöjärjestöjä tai tietyn ammattikunnan omia yhdistyksiä, ei kuitenkaan pidetä työmarkkinajärjestöinä tai niiden suorina jäsenyhdistyksinä.Muiden kuin edellä tarkoitettujen työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksuja arvioidaan tulonhankkimismenojen vähennyskelpoisuutta koskevien yleisten säännösten mukaisesti. Vähennyskelvottomuus ei siis suoraan koske esimerkiksi sellaisten järjestöjen jäsenmaksuja, joiden tarkoituksena on tietyn ammattikunnan ammattitaidon ylläpitäminen ja kehittäminen tai muulla tavalla jäsenten ammatillisen osaamisen edistäminen eikä järjestöllä voi sääntöjensä mukaan olla työmarkkinatoimintaan liittyviä tavoitteita.
Maksu voi olla vähennyskelpoinen myös, jos se on ammatin tai liiketoiminnan harjoittamisen edellytyksenä tai sitä voidaan muuten pitää tulon hankkimisesta johtuneena menona. Jos edellytykset täyttyvät, vähennyksen saa, jos tulonhankkimisvähennyksen 750 euroa ylittyy. Verovelvollisen on itse ilmoitettava ja vaadittava maksuja verotuksessa vähennettäväksi.
Työttömyyskassamaksut ovat verotuksessa vähennyskelpoisia (TVL 31 § 1 momentin 6 kohta). Työttömyyskassamaksut saadaan TVL 95 §:n mukaan vähentää täysimääräisinä, eli palkkatulosta viran puolesta myönnettävä tulonhankkimisvähennys ei rajoita näiden maksujen vähennysoikeutta. Oikeuskäytännön mukaan työttömyyskassan jäsenmaksut voi vähentää myös ansioon suhteutetusta päivärahasta, peruspäivärahasta sekä sairauspäivärahasta (KHO 25.3.1996 taltio 855). Palkansaajan on itse ilmoitettava ja vaadittava maksujen vähentämistä tulonhankkimismenona veroilmoituksellaan.
5 Muut tulonhankkimismenot
5.1 Ammattikirjallisuus
Ammattikirjallisuuden, tutkimusvälineiden ja tieteellisen kirjallisuuden hankkimisesta johtuneet menot ovat vähennyskelpoisia tulonhankkimismenoja (TVL 31 §:n 1 momentin 4 kohta).Vähennyskelpoisuuden edellytyksenä on, että niitä ei ole korvattu stipendillä tai apurahalla. Apurahojen ja stipendien sekä niihin kohdistuvien kulujen verotuksesta on kerrottu tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Apurahojen, stipendien ja tunnustuspalkintojen verotus.
Verovelvollisen toimialaa tai ammattia käsittelevien kirjojen ja ammattilehtien menot ovat vähennyskelpoisia kuluja, jos ammattikirjallisuuden hankkiminen on tarpeellista työn edellyttämän ammatillisen pätevyyden tai ammattitaidon ylläpitämiseksi. Vähennyskelpoisia voivat olla esimerkiksi opettajien opetustyössään tai korkeakoulujen tutkijoiden tutkimustyössään tarpeellisten kirjojen ja lehtien menot.
Vähennyskelpoisia voivat olla myös äänikirjojen ja e-kirjojen hankkimisesta aiheutuneet menot. Jos tilatussa ääni- tai e-kirjapalvelussa on tarjolla myös muuta kuin ammattiin liittyvää kirjallisuutta, menot on jaettava vähennyskelpoiseen ja vähennyskelvottomaan osaan oman käytön ja ammattiin liittyvän käytön suhteessa.
Sen sijaan luonteeltaan yleissivistävät teokset, kuten esimerkiksi tietosanakirjat ja vieraiden kielten sanakirjat, eivät yleensä ole vähennyskelpoista ammattikirjallisuutta. Niiden kustannukset ovat vähennyskelvottomia elantomenoja. Myös sanoma- ja aikakausilehtien hankintakustannukset ovat yleensä vähennyskelvottomia elantomenoja.
5.2 Työvälineet
Jos verovelvollinen on itse joutunut hankkimaan ja pitämään kunnossa työssä tarvitsemansa työvälineet (työkalut, koneet ja laitteet), hän saa vähentää palkkatulostaan niistä aiheutuneet menot. Vähennyskelpoisia ovat välineiden hankinta-, huolto- ja korjausmenot. Tyypillisesti tällaisia aloja, joissa verovelvollinen käyttää omia työvälineitään, ovat esimerkiksi rakennusala sekä useimmat käsityöammatit ja taiteen harjoittaminen.
Kunnossapitomenot ja pienehköjen työkalujen ja laitteiden hankintamenot vähennetään sinä vuonna, jona ne on maksettu. Jos työvälineen verotuksessa vähennyskelpoinen hankintameno on enintään 1 200 euroa, pidetään sen todennäköisenä taloudellisena käyttöaikana yleensä enintään kolmea vuotta ja vähennys tehdään kerralla.
Jos työvälineen todennäköinen taloudellinen käyttöaika on yli kolme vuotta, hankintameno vähennetään poistoina. Poisto tehdään esinekohtaisesti ja sen määrä on enintään 25 % menojäännöksestä. Työvälineen verotuksessa vähennyskelpoinen poistamaton hankintameno voidaan kuitenkin vähentää kokonaan sinä verovuonna, jona poistamaton hankintameno on verovuoden alussa enintään 1 200 euroa.
Esimerkki alkaa
Esimerkki 6: Rakennusmies on ostanut paineilmakompressorin, jonka ostohinta on ollut 1 300 euroa. Hän käyttää kompressoria vain tulonhankkimistoiminnassaan. Kompressorin todennäköinen taloudellinen käyttöaika on yli kolme vuotta. Rakennusmies voi vähentää kompressorin hankintamenon poistoina. Poiston määrä ensimmäisenä verovuonna on 325 euroa (25 % x 1 300 euroa). Poistamattomaksi hankintamenoksi jää 975 euroa (1 300 - 325 euroa). Koska kompressorin poistamaton hankintameno toisen verovuoden alussa on alle 1 200 euroa, rakennusmies voi vähentää sen kokonaan toisena verovuonna.
Esimerkki päättyy
Esimerkki alkaa
Jos työväline on tuhoutunut, jäljellä olevan poistamattoman hankintamenon voi vähentää kerralla sinä verovuonna, jona työväline on tuhoutunut.
5.3 Työhuonevähennys
5.3.1 Työhuonevähennys omasta asunnosta tai vapaa-ajan asunnosta
Palkansaaja ei enää 1.1.2026 alkaen voi saada työhuonevähennystä omassa asunnossa tai vapaa-ajan asunnossa tapahtuvan työskentelyn perusteella (TVL 31 §:n 9 momentti). Tämä koskee sekä kaavamaista että todellisiin kustannuksiin perustuvaa työhuonevähennystä.
Palkansaaja voi vaatia työhuonevähennystä viimeisen kerran vuodelta 2025 toimitettavassa verotuksessa. Työhuonevähennyksen perusteet ja työhuonevähennyksen määrät vuodelta 2025 toimitettavaa verotusta varten kerrotaan Verohallinnon yhtenäistämisohjeessa.
Asunnolla tarkoitetaan kaiken laatuisia verovelvollisen ja hänen perheensä käytössä olevia asuntoja ja vapaa-ajan asuntoja mukaan lukien näiden pihapiirissä olevat rakennukset. Asunnon hallintaperusteella ei ole merkitystä. Säännöksessä tarkoitettu asunto voi siten olla esimerkiksi omistusasunto, vuokra-asunto tai luontoisetuasunto. Asunnon kustannuksilla tarkoitetaan kaikkia asuntoon liittyviä kustannuksia mukaan lukien kalusteista aiheutuvat kustannukset.
Esimerkki alkaa
Esimerkki 7: Aino tekee palkkatöitä kotonaan viitenä päivänä viikossa. Ainolla on kotonaan erillinen työhuone, jota hän käyttää ainoastaan palkkatöidensä tekemiseen.
Koska Ainon työhuone sijaitsee hänen kotonaan, Aino ei ole oikeutettu työhuonevähennykseen.
Esimerkki päättyy
Muita tuloja kuin palkkatuloja saava henkilö voi vaatia kaavamaista työhuonevähennystä, jos hän käyttää asuntoaan tai vapaa-ajan asuntoaan tulon hankkimiseen. Tällaisia vähennykseen oikeuttavia muita tuloja ovat esimerkiksi apurahat, työkorvaukset sekä pääomatulot. Todellisiin kustannuksiin perustuvaa vähennystä ei myönnetä.
Kaavamaisen työhuonevähennyksen suuruuteen vaikuttaa kotona tehtävän työn tai toiminnan määrä. Kaavamainen työhuonevähennys kattaa sekä työhuoneesta että kalusteista syntyneet todelliset menot.
Kaavamaisen työhuonevähennyksen vaatiminen ei edellytä, että kotona olisi muusta asunnosta erillinen työhuone tai työtila varattuna työskentelyä varten. Jos aviopuolisot käyttävät samaa asuntoa työhuonevähennykseen oikeuttavien tulojen hankkimiseen, kumpikin aviopuoliso voi vaatia kaavamaisen työhuonevähennyksen.
Vuodesta 2026 alkaen työhuonevähennyksen määrästä annetaan Verohallinnon päätös (Verohallinnon päätös työhuonevähenyksen määrästä vuodelta 2026 toimitettavassa verotuksessa). Verohallinnon päätöksen mukaan kaavamaisen työhuonevähennyksen perusteet ja määrät vuonna 2026 ovat:
| Vähennyksen peruste | Vähennyksen määrä |
|---|---|
| Verovelvollinen käyttää asuntoaan jatkuvasti ja kokopäiväisesti muiden tulojen kuin palkkatulojen hankkimiseen tai Verovelvollinen työskentelee asunnossaan muiden tulojen kuin palkkatulojen hankkimiseksi yli puolet verovuoden työpäivistä. |
980 euroa
|
| Verovelvollinen käyttää asuntoaan jatkuvasti, mutta vain osapäiväisesti muiden tulojen kuin palkkatulojen hankkimiseen tai Verovelvollinen käyttää asuntoaan muiden tulojen kuin palkkatulojen hankkimiseksi vähintään neljäsosan, mutta enintään puolet verovuoden työpäivistä. |
490 euroa |
| Verovelvollinen käyttää asuntoaan satunnaisesti mutta toistuvasti muiden tulojen kuin palkkatulojen hankkimiseen. | 245 euroa |
Esimerkki alkaa
Esimerkki 8: Elmeri on ammatiltaan kuvataiteilija. Hänellä on kotinsa yhteydessä erillinen huone, jossa hän maalaa tauluja myyntitarkoituksiin. Elmerin pääasiallinen tulonlähde on taiteellisesta toiminnasta saadut tulot, kuten taiteellista toimintaa varten myönnetyt apurahat sekä taulujen myynnistä saadut tulot.
Elmeri saa vähentää työhuonevähennyksenä kaavamaisen 980 euroa, koska hän käyttää kotinsa yhteydessä olevaa huonetta kokopäiväisesti taiteellisesta toiminnasta saatavien tulojen hankkimiseen.
Esimerkki 9: Janne tekee palkkatöitä etänä kotonaan sijaitsevassa erillisessä työhuoneessa viitenä päivänä viikossa. Janne on lisäksi käännöstöitä tarjoava kevytyrittäjä. Käännöstöistä saadut tulot maksetaan Jannelle työkorvauksena. Käännöstöitä hän tekee satunnaisesti viikonloppuisin samassa työhuoneessa, jossa hän arkisin tekee palkkatöitä.
Janne saa vähentää työhuonevähennyksenä kaavamaisen 245 euroa, koska hän käyttää työhuonettaan myös satunnaisesti mutta toistuvasti työkorvaustulojen hankkimiseen.
Esimerkki 10: Pekka on erilaisia taloushallinnon konsultointipalveluja tarjoava kevytyrittäjä, joka työskentelee kotonaan sijaitsevassa erillisessä työhuoneessa viitenä päivänä viikossa. Pekka laskuttaa asiakkaitaan konsultoinnista laskutuspalveluyrityksen kautta ja laskutuspalveluyritys maksaa korvauksen edelleen Pekalle palkkana.
Pekka ei saa verotuksessa työhuonevähennystä, koska hän käyttää työhuonettaan palkkatulojen hankkimiseen.
Esimerkki 11: Toimistotyöntekijä Aila on perinyt metsää. Aila saa metsästä puunmyyntituloja ja hoitaa metsätalouteen liittyvät paperityöt kotonaan. Aila ei tee palkkatyötä lainkaan kotona.
Aila voi vähentää metsätalouden pääomatuloista tulonhankkimismenona 245 euron suuruisen kaavamaisen työhuonevähennyksen, koska metsätalouden tuloissa on kyse Verohallinnon päätöksessä tarkoitetusta satunnaisten tulojen hankkimisesta.
Esimerkki 12: Heikki on sijoittaja, joka hankkii elantonsa aktiivisella arvopaperikaupalla. Heikin arvopaperiomistukset ovat pääasiassa lyhytaikaisia. Heikki saattaa tehdä saman päivän aikana kymmeniä osto- ja myyntitoimeksiantoja yhdellä tai useammalla osakkeella tai muulla rahoitusinstrumentilla. Työskentelyä varten Heikillä on kotona työhuone.
Heikki voi tehdä pääomatuloistaan 980 euron kaavamaisen työhuonevähennyksen, koska hän käyttää kotiaan jatkuvasti ja kokopäiväisesti pääomatulojen hankkimiseen.
Esimerkki päättyy
Verohallinnon päätöksen 1 §:n 2 momentin mukaan työhuonevähennystä ei myönnetä lainkaan, jos toiminta on luonteeltaan vähäistä. Vähäisenä toimintana pidetään muun muassa passiivista osakeomistusta tai muuta pienimuotoista sijoitustoimintaa sekä yksittäisen asunnon vuokraamista muutoin kuin lyhytaikaisilla vuokrasopimuksilla.
Esimerkki alkaa
Esimerkki 13: Ossi on palkansaaja ja hän käy päätoimisesti ansiotyössä. Ossi seuraa aktiivisesti talouselämää ja pörssikurssien kehitystä. Ossilla on kuukausittain vain muutama osakkeiden osto- tai myyntitapahtuma. Tämän lisäksi Ossilla on joitakin pitkään omistettuja osakkeita, joista hän saa vuosittain vaihtelevan määrän osinkotuloja.
Ossin sijoitustoiminta on luonteeltaan pitkäaikaista ja passiivista osakeomistusta. Ossin vuosittain käymä arvopaperikauppa on sivutoimista ja vähäistä. Ossin työskentely kotona pääomatulojen hankkimiseksi on niin vähäistä, että hän ei voi tehdä pääomatuloistaan kaavamaista työhuonevähennystä.
Esimerkki päättyy
Kaikissa tulolähteissä ja tulolajeissa myönnettävien kaavamaisten työhuonevähennysten yhteismäärä voi olla enintään 980 euroa verovuodessa.
1.1.2026 alkaen voimaan tulleilla säännöksillä ei ole vaikutusta elinkeinotoiminnan tai maatalouden tuloverolain perusteella tehtäviin vähennyksiin. Elinkeinotoiminnan tai maatalouden harjoittaja voi siten jatkossakin vähentää kulut kyseisten lakien mukaisesti. Esimerkiksi elinkeinonharjoittaja voi vähentää verotuksessaan elinkeinotoiminnan kuluina joko työtilan todelliset kulut tai kaavamaisen työhuonevähennyksen.
Esimerkki alkaa
Esimerkki 14: Sanna ja Ilmari ovat maataloutta harjoittavat puolisot. Sannan ja Ilmarin varsinaiseen maatalouteen liittyvä työ tehdään aina muualla kuin heidän kotonaan. Sanna hoitaa lisäksi maatalouteen liittyvä paperitöitä 1-2 tuntia päivittäin kodin yhteydessä olevassa erillisessä työhuoneessa.
Sanna voi vaatia verotuksessaan 490 euron suuruista kaavamaista työhuonevähennystä, koska hän käyttää asuntoaan jatkuvasti, mutta vain osapäiväisesti maataloustulojen hankkimiseen. Sanna ilmoittaa työhuonevähennyksen maatalouden veroilmoituksella.
Esimerkki päättyy
5.3.2 Työhuonevähennys kodin ulkopuolella olevasta työtilasta
Jos verovelvollinen käyttää kodin ulkopuolella olevaa työtilaa tulon hankkimiseen, hän voi vaatia siitä aiheutuneet todelliset menot vähennettäväksi tulon hankkimisesta aiheutuneina menoina. Kodin ulkopuolella olevalla työtilalla tarkoitetaan sellaisia työtiloja, jotka eivät sijaitse verovelvollisen ja hänen perheensä käytössä olevassa asunnossa, vapaa-ajan asunnossa, luontoisetuasunnossa taikka näiden pihapiirissä sijaitsevissa rakennuksissa. Vähennysoikeus koskee myös palkansaajaa.
Kodin ulkopuolella olevan työtilan kustannuksista vähennyskelpoisia voivat olla esimerkiksi työtilasta aiheutuneet todelliset vuokra- ja lämmitysmenot sekä rakennuksen hankintamenon poiston osuus, joka kohdistuu työtilaan. Myös työtilassa työskentelyä varten hankittujen ja siinä tarvittavien kalusteiden, kuten työpöydän ja työtuolin, todelliset hankintamenot voivat olla vähennyskelpoisia menoja.
Vähennyksen saaminen edellyttää, että menoja on tosiasiassa syntynyt, ne liittyvät tulon hankkimiseen ja verovelvollinen pystyy esittämään niistä pyydettäessä luotettavan selvityksen. Lisäksi edellytetään, että verovelvollinen ei ole vähentänyt menoja muussa yhteydessä.
Esimerkki alkaa
Esimerkki 15: Linnea on vuokrannut kotinsa ulkopuolelta työtilan, jota hän käyttää palkkatulojen hankintaan. Linnea on ostanut työtilaan työpöydän sekä työtuolin.
Linnea saa vähentää työhuonevähennyksenä kodin ulkopuolella olevasta työtilasta aiheutuneet kustannukset eli työtilan vuokran, sekä työpöydän ja työtuolin hankintamenot esitettyään aiheutuneista menoista luotettavan selvityksen.
Esimerkki päätty
Jos aviopuolisot käyttävät samaa kodin ulkopuolella olevaa työtilaa palkkatulojen hankkimiseen, vähennyskelpoinen määrä jaetaan puolisoille esitetyn selvityksen perusteella.
Verovelvollinen voi vaatia kodin ulkopuolella olevasta työtilasta aiheutuneita kustannuksia vähennettäväksi kaikkien niiden tulolähteiden tulosta, joiden tulonhankintaan työtilaa on käytetty.
Eri tulolähteiden ja tulolajien osalta kodin ulkopuolella olevasta työtilasta aiheutuneet kustannukset jaetaan eri tulojen kesken sen mukaan, mikä osuus menoista kohdistuu kullekin tulolle.
Esimerkki alkaa
Esimerkki 16: Risto on maataloudenharjoittaja. Lisäksi Risto on myös palkkatöissä. Risto on vuokrannut kotinsa ulkopuolelta työtilan, jossa hän pääsääntöisesti tekee palkkatyötään. Risto käyttää työtilaansa myös maatalouteen liittyvien muistiinpanojen tekemiseen, ja lisäksi hän säilyttää kaikkia maatalouteen liittyviä papereita ja tositteita työtilassaan.
Riston antaman luotettavan selvityksen mukaan hänen työtilansa käyttö jakautuu 80-prosenttisesti palkkatöiden ja 20-prosenttisesti maatalou-den harjoittamiseen. Risto saa vähentää työtilastaan aiheutuneet todelliset kustannukset, jotka jaetaan näiden eri tulolähteiden kesken Riston esittämien osuuksien mukaan.
Esimerkki päättyy
5.4 Virka- ja työpuku
Verovelvollisen työssä tai virassa käyttämästä vaatetuksesta aiheutuneet menot ovat yleensä TVL 31 §:n 4 momentissa tarkoitettuja elantomenoja, jotka eivät ole verotuksessa vähennyskelpoisia menoja. Työvaatteista voi saada verotuksessa vähennyksen silloin, jos työpukua ei voi käyttää muuten kuin työtehtävissä. Tällaisia työpukuja ovat esimerkiksi sotilaan, poliisin tai papin virkapuvut ja esiintyvän taiteilijan tavanomaisesta poikkeavat, rajoitettuun käyttöön tarkoitetut esiintymisasut.
Suojavaatteiden hankkimismenot sekä todellisiin kustannuksiin perustuvat pesemis- yms. menot (esimerkiksi pesulamaksut) ovat vähennyskelpoisia, jos työ on vaatetusta kuluttavaa tai erityisen likaista. Vaatteiden kotona pesemisestä aiheutuneita arviomääräisiä menoja ei voi vähentää.
Jos työnantaja hankkii työpuvut tai suojavaatteet, ei vaatteiden hankkimisesta tai käytöstä aiheutuneista menoista voi saada vähennystä. Jos työnantaja kustantaa vain osan työvaatteiden hankintamenoista, vähennystä on mahdollista saada verovelvolliselle itselleen maksettavaksi jääneistä menoista.
5.5 Tietokone ja tietoliikenneyhteydet
Verovelvollinen voi vähentää tietokoneen ja sen oheislaitteiden (näyttö, kaiuttimet, tulostin, skanneri, jne.) hankinnasta aiheutuneet kustannukset tulonhankkimismenoina, jos hän käyttää tietokonetta työssään. Vähennystä varten verovelvollisen on ilmoitettava ammattinsa sekä annettava selvitys siitä, kuinka paljon ja mihin tietokonetta työssä käytetään. Tavanomaisen yksityiskäytön perusteella vähennystä ei evätä.
Tietokoneiden vähennysoikeuden määränä voidaan pitää seuraavia prosenttiosuuksia tietokoneen hankintamenosta:
| 0 % | Ei näyttöä tietokoneen käytöstä työssä. |
| 50 % | On näyttöä tietokoneen työkäytöstä. |
| 100 % | On näyttöä tietokoneen pääasiallisesta työkäytöstä. Tietokonetta on käytetty esimerkiksi huomattavien sivutulojen hankinnassa. |
Jos tietokoneen verotuksessa vähennyskelpoiseksi katsottava ostohinta on enintään 1 200 euroa, hankintamenon voi vähentää kerralla. Jos tietokoneen vähennyskelpoista hankintamenoa on vähennetty vuosittain poistoina, poistamattoman hankintamenon voi vähentää kokonaan sinä verovuonna, jona poistamaton hankintameno on verovuoden alussa enintään 1 200 euroa.
Esimerkki alkaa
Esimerkki 17: Opettaja on ostanut tietokoneen, jonka ostohinta on ollut 1 200 euroa. Opettaja on hankkinut tietokoneen yksityiskäyttöä varten, mutta käyttää sitä myös työssään. Tietokoneen ostohinnasta 50 % eli 600 euroa on verotuksessa vähennyskelpoista menoa. Koska verotuksessa vähennyskelpoinen hankintamenon osa on alle 1 200 euroa, opettaja voi vähentää 600 euron vähennyskelpoisen hankintamenon kerralla jo tietokoneen ostovuonna.
Esimerkki 18: Jos opettajan tietokoneen ostohinta olisi ollut 3 000 euroa ja yksityiskäytön osuus 50 %, verotuksessa vähennyskelpoinen meno olisi 1 500 euroa. Tästä opettaja voisi ensimmäisenä vuonna tehdä 25 %:n suuruisen poiston (375 euroa). Vähennyskelpoinen poistamaton hankintameno seuraavalle vuodelle olisi 1 125 euroa. Koska tämä on alle 1 200 euroa, opettaja voisi vähentää jäljelle jäävän poistamattoman hankintamenon 1 125 euroa kokonaisuudessaan seuraavana vuonna.
Esimerkki päättyy
Tietoliikenneyhteyden (esimerkiksi laajakaistaliittymän) menot oikeuttavat vähennykseen siltä osin kuin verovelvollinen on käyttänyt yhteyttä tulonhankinnassa. Tällöin tietoliikenneyhteyden menoista voi tehdä vähennyksen samoja prosenttiosuuksia ja periaatteita noudattaen kuin tietokoneiden hankintamenoa vähennettäessä.
5.6 Opintomatkojen kustannukset
Opintomatkaa voidaan pitää ansiotulon hankkimis- tai säilyttämismielessä tehtynä silloin, kun matka on ollut tarpeellinen henkilöllä jo olevan työn tai tehtävän hoidon kannalta. Opiskelun osuus matkasta on oltava vähäistä suurempi, jotta kustannukset olisivat edes osittain verotuksessa vähennettävissä. Kongressimatkan menoja voidaan pitää tieteellisestä työstä aiheutuneina menoina, jos verovelvollinen on pitänyt kongressissa esitelmän tai on muutoin osoittanut kongressin tärkeäksi ammattitaitonsa ylläpitämiseksi (Katso esimerkiksi KHO 1976-II-529).
Opinto- ja tutkimusmatkan menoina voidaan vähentää matkakulujen lisäksi matkasta aiheutunut kohtuullinen asumis- ja muiden elantokustannusten lisäys. Jos matka on osittain virkistysmatkan luonteinen ja osittain opintomatka, vähennykseksi hyväksytään yleensä opiskeluun käytettyä aikaa vastaava osa matkan menoista.
5.7 Muuttokustannukset
Muuttokustannukset ovat vähennyskelvottomia elantomenoja silloin, kun verovelvollinen työsuhteen alkaessa siirtyy toiselle paikkakunnalle asumaan. Myöskään saman työnantajan palveluksessa tapahtuneen muuton menot eivät ole vähennyskelpoisia, jos työntekijä hakeutuu toiselle paikkakunnalle omasta aloitteestaan (KHO 1974-II-547).
Jos verovelvollinen työsuhteen aikana joutuu muuttamaan työnantajan määräyksestä työpaikan siirtymisen vuoksi, hän voi vähentää varsinaiset muutosta aiheutuneet menot tulonhankkimismenoina (KHO 1985-II-566).
5.8 Edustusmenot
Edustusmenot ovat asiakkaisiin, liiketuttaviin tai muihin henkilöihin kohdistuvasta tavanomaisesta vieraanvaraisuudesta tai muusta huomaavaisuudesta aiheutuvia menoja, joilla pyritään uusien liikesuhteiden luomiseen, entisten säilyttämiseen tai parantamiseen tahi muutoin toiminnan edistämiseen.
Palkansaajilla ei yleensä ole tulonhankkimismenoina pidettäviä edustusmenoja, minkä vuoksi vähennyksen myöntäminen tulee käytännössä harvoin kyseeseen. Esimerkiksi myyntiedustajat ja muut edustajat saavat kuitenkin vähentää tulostaan heille aiheutuneet edustusmenot, jos heidän työnantajansa ei ole niitä heille korvannut.
5.9 Palkkamenot
Tulon hankkimisesta johtuneita menoja ovat palkka ja muut edut, jotka on maksettu verovelvollisen tulonhankinnassa työskennelleille henkilöille (TVL 31 §:n 1 momentin 1 kohta). Puolisolle maksettu palkka ei kuitenkaan ole vähennyskelpoinen. Lapselle maksettu palkka on vähennyskelpoinen, jos hän on työskennellyt tulonhankkimistoiminnassa ja on ennen verovuotta täyttänyt 14 vuotta. Vähennyskelpoinen palkka ei saa ylittää määrää, mikä työstä olisi ollut maksettava perheeseen kuulumattomalle henkilölle (TVL 31 §:n 2 momentti).
Koska vain tulonhankinnasta aiheutuneet palkkamenot ovat vähennyskelpoisia, ei esimerkiksi verovelvollisen asuntonaan käyttämän rakennuksen rakentamiseen osallistuneiden henkilöiden palkkamenoja voida vähentää. Myöskään vanhuksen tai vammaisen hoitajalleen maksamaa palkkaa ei voi vähentää tulonhankkimisesta johtuvana vähennyksenä. Näistä palkkamenoista voi tiettyjen edellytysten täyttyessä saada kotitalousvähennyksen.
Yhtymän, yhteisetuuden tai kuolinpesän tulonhankinnassaan työskennelleelle osakkaalleen maksama kohtuulliseksi katsottava palkka on vähennyskelpoinen meno (TVL 31 §:n 1 momentin 2 kohta).
5.10 Elatus- ja eläkemenot
Vähennyskelpoisia menoja ovat verovelvollisen tulonhankinnassa työskennelleille palkansaajille huoltoapulain 5 §:n nojalla annettu elatus sekä heidän ja heidän omaistensa eläkkeet.
5.11 Tieteen harjoittajien ja taiteilijoiden kustannukset
Tieteellisestä työstä ja taiteen harjoittamisesta johtuneet menot ovat vähennyskelpoisia tulonhankkimismenoja (TVL 31 §:n 1 momentin 4 kohta). Vähennyskelpoisuuden edellytyksenä on, että niitä ei ole korvattu stipendillä tai apurahalla. Apurahojen ja stipendien sekä niihin kohdistuvien kulujen verotuksesta on kerrottu tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Apurahojen, stipendien ja tunnustuspalkintojen verotus.
Tieteellisestä työstä aiheutuneita menoja ovat esimerkiksi väitöskirjan tekemisestä tai väitöskirjan jälkeisestä tutkimuksesta aiheutuneet menot. Oikeuskäytännön mukaan tällaisina menoina on pidetty muun muassa väitöskirjan painatusmenoja (KHO 8.2.1961 taltio 428 ja KHO 1983-II-565). Muita tieteellisestä työstä aiheutuneita menoja voivat olla esimerkiksi alan kirjallisuuden ja muiden julkaisujen hankintamenot, laboratorion tai tietotekniikan käytöstä aiheutuneet menot sekä opinto- ja tutkimusmatkoista aiheutuneet menot ja niiden aikana syntyneet ylimääräiset asumis-ja muut elantomenot.
Lisäksi vähennyskelpoisia menoja voivat olla tohtorinhatun ja siihen kuuluvan lyyran, sekä tohtorinmiekan hankkimisesta aiheutuneet kustannukset, jos niistä aiheutuneet menot liittyvät verovelvollisen tulonhankintaan (KHO 1993-B-523). Sen sijaan väitöstilaisuuden jälkeen järjestetyn väitöskaronkasta aiheutuneet menot eivät ole tieteellisestä työstä aiheutuneita vähennyskelpoisia menoja (KHO 26.2.1981 taltio 1071).
Esimerkki alkaa
Esimerkki 19: Yliopiston professorina toimiva Kalle osallistuu väitöstilaisuuteen vastaväittäjänä. Väitöstilaisuuden kustoksena toimii yliopiston apulaisprofessori Riitta. Kalle ja Riitta hankkivat itselleen väitöstilaisuutta varten tohtorinhatun, siihen kuuluvan lyyran, sekä tohtorinmiekan.
Kalle ja Riitta saavat vähentää näistä hankinnoista aiheutuneet menot ansiotuloista vähennettävinä tulonhankkimismenoina, koska väitöstilaisuuteen osallistuminen vastaväittäjänä ja kustoksena kuuluvat heidän työtehtäviinsä.
Esimerkki päättyy
Taiteilijoilla, kuten taidemaalareilla, muusikoilla ja näyttelijöillä, tällaisia vähennyskelpoisia menoja voivat olla muun muassa työvälineet (esimerkiksi muusikoilla instrumentit), materiaalikulut, työhuoneesta tai harjoitustilasta aiheutuvat menot. Myös esiintymisvaatteista aiheutuneet menot voivat olla vähennyskelpoisia, jos verovelvollinen pystyy selvittämään niiden tarpeellisuuden ja sen, miten ne liittyvät harjoitettuun tulonhankkimistoimintaan.
Taiteilija saa vähentää tuloistaan taiteellisesta työstä aiheutuneet menot. Sen sijaan tuloa tuottamattomasta harrastustoiminnasta aiheutuneita menoja ei voi vähentää. Taiteellisen toiminnan ja harrastustoiminnan rajanvetoon korkein hallinto-oikeus on ottanut kantaa ennakkopäätöksessään KHO 2009:106.
Toisinaan tieteellisestä työstä tai taiteen harjoittamisesta syntyy menoja ennen kuin niitä vastaava tulo on kertynyt. Menojen vähentämisestä näissä tilanteissa on kerrottu tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Tulon ja menon jaksottaminen henkilöverotuksessa.
5.12 Luottamustehtävien menot
5.12.1 Valtiollinen luottamustehtävä
Tulon hankkimisesta johtuneita menoja ovat valtiollisen luottamustehtävän hoitamisesta välittömästi aiheutuneet kohtuulliset kustannukset (TVL 31 §:n 1 momentin 5 kohta). Valtiollisia luottamustoimia ovat muun muassa kansanedustajan ja ministerin toimet sekä erilaisten komiteoiden, toimikuntien ja lautakuntien jäsenyydet.
Koska vain välittömästi luottamustehtävän hoitamisesta aiheutuneet kustannukset ovat vähennettävissä, vaalimenot eivät ole vähennyskelpoisia. Sitä vastoin luottamustehtävästä saatavan palkkion perusteella suoritettavat niin sanotut puolueverot ja puolueelle suoritettavat muut pakolliset maksut voivat oikeuttaa vähennykseen.
Säännöksen mukaan vain kohtuulliset valtiollisen luottamustehtävän hoitamisesta aiheutuneet kustannukset voidaan vähentää. Tämä tarkoittaa sitä, että vähennyskelpoisten kustannusten on oltava kohtuullisessa suhteessa luottamustoimesta saatuun tuloon.
Kansanedustajille voidaan maksaa TVL 70 §:n nojalla verovapaata kulukorvausta, joka on tarkoitettu kattamaan kansanedustajan toimen hoitamisesta aiheutuneita erityisiä kustannuksia ja elantokustannusten lisäystä. Kansanedustajan toimen hoitamisesta välittömästi aiheutuneet kohtuulliset kustannukset voi vähentää vain siltä osin kuin ne ylittävät verovapaan kulukorvauksen määrän. Siten esimerkiksi kansanedustajan puolueelleen maksama luottamushenkilömaksu (puoluevero) katetaan ensisijaisesti verovapaalla kulukorvauksella.
Puoluevero voidaan vähentää verotuksessa tulonhankkimismenona vasta silloin, kun se yhdessä muiden kansanedustajan toimesta aiheutuneiden menojen kanssa ylittää verovapaan kulukorvauksen määrän. Vähennyksen saaminen edellyttää muistiinpanojen pitämistä kaikista kansanedustajan toimeen liittyvistä välittömistä menoista.
5.12.2 Kunnallinen tai hyvinvointialueen luottamustoimi
Tulon hankkimisesta johtuneita menoja ovat myös kunnallisista tai hyvinvointialueen tai hyvinvointiyhtymän luottamustoimista maksetuista kokouspalkkioista perityt luottamushenkilömaksut (TVL 31 §:n 1 momentin 5 kohta). Kunnallisia luottamustoimia ovat jäsenyydet erilaisissa kunnallisissa toimielimissä, kuten kunnanhallituksessa, -valtuustossa ja lautakunnassa sekä muissa kunnan tai kuntaliittojen yhteistyöelimissä (Kuntalaki 30 § ja 69 §, 410/2015). Hyvinvointialueen luottamustoimesta on kyse esimerkiksi hyvinvointialueen valtuuston jäsenyydessä (Laki hyvinvointialueista, 611/2021).
Luottamushenkilömaksu voidaan suorittaa siten, että kunta tai hyvinvointialue perii maksun palkkiosta ja tilittää sen puolueelle tai puolueyhdistykselle. Luottamushenkilö voi myös itse suorittaa maksun puolueelle tai puolueyhdistykselle.
Yksityisoikeudellisen yhteisön, kuten kunnan omistaman osakeyhtiön, hallituksen tai muun hallintoelimen, jäsenyys ei ole kuitenkaan kuntalainsäädännön tarkoittama kunnallinen luottamustoimi. Tällaisesta luottamustoimesta saadun palkkion perusteella suoritettua maksua ei voi vähentää.
5.13 Metsätyöhön liittyvät vähennykset
5.13.1 Moottorisahavähennys
Moottorisahavähennys myönnetään verovelvolliselle, joka on käyttänyt moottori- tai raivaussahaa puun kaadossa, puutavaran valmistamisessa, metsänraivaustyössä tai muussa siihen verrattavassa työssä. Tällaisesta työstä saadun palkkatulon hankkimisesta ja säilyttämisestä aiheutuneena menona pidetään sahan käytöstä aiheutuneina kustannuksina 30 prosenttia tai verovelvollisen vaatimuksesta 40 prosenttia edellä tarkoitetun palkkatulon määrästä (moottorisahavähennys).
Kun kahden henkilön työryhmä käyttää sahaa, pidetään sanottuina menoina 20 prosenttia kummankin kyseisestä työstä saaman palkkatulon määrästä. Jos työryhmään on kuulunut kolme henkilöä, menoina pidetään 15 prosenttia kunkin kyseessä olevasta palkkatulosta. (TVL 94 §:n 1 momentti)
Työnantaja voi korvata moottorisahasta aiheutuneet menot erikseen maksetun palkan lisäksi tai vähentää menojen osuuden kokonaiskorvauksesta ennen ennakonpidätyksen toimittamista. Jos menot korvataan maksetun palkan lisäksi, on moottorisahakorvaus lopullisessa verotuksessa veronalaista kustannusten korvausta, vaikka työnantaja on voinut maksaa sen ennakonpidätystä toimittamatta. Moottorisahavähennys lasketaan tällöin sahatöistä maksetun varsinaisen palkan ja moottorisahakorvauksen yhteismäärästä (KHO 2011:80).
Esimerkki alkaa
Esimerkki 20: Työnantaja on maksanut moottorisahan käytöstä aiheutuneet menot. Koko vuoden palkka on 20 000 euroa, johon sisältyy sahatyöstä maksettua palkkaa 14 000 euroa. Moottorisahan käytöstä on maksettu lisäksi korvausta 4 500 euroa. Ennakonpidätys on toimitettu 20 000 eurosta. Verovelvollisen on vaadittava esitäytetyllä veroilmoituksellaan moottorisahavähennystä ja selvitettävä silloin sahatyöstä maksetun palkan määrä. Lopullisessa verotuksessa moottorisahavähennys lasketaan 18 500 euron (14 000 + 4 500) palkasta.
Esimerkki päättyy
Jos työnantaja on huomioinut moottorisahasta aiheutuneet menot vähentämällä niiden osuuden palkasta ennen ennakonpidätyksen toimittamista, lasketaan moottorisahavähennys sahatöistä maksetun palkan määrästä.
Esimerkki alkaa
Esimerkki 21: Työnantaja on vähentänyt moottorisahan käytöstä aiheutuneet menot palkasta ennen ennakonpidätyksen toimittamista. Koko vuoden palkka on 20 000 euroa, johon sisältyy sahatyöstä maksettua palkkaa 14 000 euroa. Moottorisahasta aiheutuneina menoina vähennetään ennen ennakonpidätyksen toimittamista 30 prosenttia sahatyön määrästä (ennakkoperintäasetus 18 § 1 momentti 2 kohta) eli 4 200 euroa. Ennakonpidätys toimitetaan 15 800 eurosta. Verovelvollisen on vaadittava esitäytetyllä veroilmoituksellaan moottorisahavähennystä ja selvittää silloin sahatyöstä maksetun palkan määrä. Lopullisessa verotuksessa moottorisahavähennys lasketaan 14 000 euron palkasta.
Esimerkki päättyy
Muusta työstä, esimerkiksi istutustyöstä, maksettua palkkaa tai lomapalkkaa, ei oteta huomioon moottorisahavähennystä laskettaessa. Moottorisahavähennystä vaadittaessa on aina esitettävä selvitys sahatöistä maksetun palkan määrästä.
Kaavamaisin perustein myönnettävä moottorisahavähennys kattaa kaikki verovelvolliselle sahasta aiheutuneet pääoma-, kunnossapito- ja käyttökustannukset. Jos sahan käytöstä aiheutuneet todelliset menot ovat suuremmat kuin moottorisahavähennys, pidetään verovelvollisen esittämän selvityksen perusteella palkkatulon hankkimisesta ja säilyttämisestä johtuneina menoina kuitenkin moottorisahan todellisia menoja.
5.13.2 Ajovälinevähennys
Verovelvollisen metsäajosta saamasta palkkatulosta vähennetään tulon hankkimisesta ja säilyttämisestä aiheutuneena menona 60 prosenttia palkan määrästä, jos ajossa on käytetty hevosta ja ajovälineitä tai traktoria. Muusta ajosta kuin metsäajosta saadusta palkkatulosta vähennyksen määrä on 50 prosenttia. (TVL 94 §:n 2 momentti)
Hevosen ja ajovälineiden sekä traktorin käytöstä aiheutuneet menot voidaan hyväksyä suurempinakin todellisten menojen suuruudesta esitetyn selvityksen perusteella.
5.13.3 Metsurivähennys
Jos verovelvollisen metsätyöstä saama palkka on vähintään yksi kolmasosa hänen ansiotuloistaan, hänen tämän palkkatulon hankkimisesta ja säilyttämisestä aiheutuneina menoina pidetään lisäksi 5 prosenttia kyseisen palkkatulon määrästä, kuitenkin enintään 240 euroa (TVL 94 §:n 3 momentti). Vähennys myönnetään siten täysimääräisenä, jos metsätyöstä saatu palkka on vähintään 4 800 euroa vuodessa.
Vähennys tehdään vain puun kaadosta, puutavaran valmistuksesta sekä metsänraivaustyöstä ja siihen verrattavasta työstä saadusta palkasta. Sitä vastoin vähennystä ei myönnetä esimerkiksi metsäajosta tai muusta ajosta eikä metsänkylvöstä, -istutuksesta tai -leimauksesta saadusta palkkatulosta. Vähennys myönnetään moottorisahavähennyksen ja selvityksen perusteella vähennettävien tulonhankkimismenojen lisäksi.
Metsurivähennyksen edellytyksiä ratkaistaessa verrataan edellä tarkoitetusta metsätyöstä saatua palkkaa, josta ei ole vähennetty moottorisahavähennystä eikä muita tulonhankkimismenoja, verovelvollisen ansiotulojen määrään. Jos metsätyöstä saatu tulo on vähintään yksi kolmasosa verovelvollisen tuloista, vähennys tehdään ilman verovelvollisen pyyntöäkin.
5.13.4 Työturvallisuusvälineet
Metsä- ja uittotöiden työturvallisuusvälineiden hankinta- ja kunnossapitomenot ovat työntekijälle vähennyskelpoisia moottorisaha- ja metsurivähennyksistä riippumatta siltä osin kuin työnantaja ei ole niitä korvannut. Työturvallisuusvälineitä ovat muun muassa työ- ja lämpöpuku, sadesuojus, nostokoukku ja kaatovänkäri. Vähennyksen saamiseksi on kyseisistä menoista esitettävä selvitys.
6 Työn suorittamisesta aiheutuneiden kustannusten korvaus ja kustannusten vähentäminen verotuksessa
6.1 Työn suorittamisesta aiheutuneet kustannukset (EPL 15 §)
Työnantaja voi korvata palkansaajan vaatimuksesta hänelle kertyvät työstä välittömästi johtuvat kustannukset tai vähentää kustannusosuuden ennen ennakonpidätyksen toimittamista. Tällaisia voivat olla esimerkiksi menot työvälineistä sekä valmistus- ja tarveaineista, puhelinmenot, kunnallisen perhepäivähoitajan kulukorvaus sekä työmatkasta aiheutuneet menot.
Palkansaajan on esitettävä työnantajalle edellä tarkoitetuista kustannuksista selvitys. Jos selvitystä ei voida pitää luotettavana, kustannukset on arvioitava vastaavan laatuisissa olosuhteissa ja tehtävissä yleensä aiheutuvien kustannusten mukaisesti.
Työnantajan erikseen maksamaa työn suorittamisesta aiheutuneiden kustannusten korvausta ei pidetä palkkana, jos korvaus ei ylitä kustannusten selvitettyä tai arvioitua määrää. Työnantaja voi siten jättää korvauksesta ennakonpidätyksen toimittamatta. Vaikka korvausta ei pidetä palkkana, voi se silti olla veronalaista tuloa.
Työn suorittamisesta aiheutuneina kustannuksina ei kuitenkaan pidetä
- työttömyyskassamaksuja
- asunnon ja varsinaisen työpaikan välisistä matkoista syntyneitä menoja
- työkomennuksen kestäessä tehdystä viikonloppu- ja muusta vastaavasta matkasta asunnon ja erityisen työntekemispaikan välillä syntyneitä menoja
- ammattikirjallisuuden hankkimisesta johtuneita menoja.
Työnantaja ei voi siten korvata näitä menoja toimittamatta korvauksesta ennakonpidätystä.
EPL 15 §:n mukaisesta menettelystä ennakkoperinnässä kerrotaan tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Työstä välittömästi johtuvat kustannukset ennakkoperinnässä.
6.2 Verovapaat kustannusten korvaukset
Palkansaajan lopullisessa verotuksessa verovapaita kustannusten korvauksia ovat vain TVL 71 §:ssä säädetyt erikseen maksetut matkustamiskustannusten korvaus, päiväraha, ateriakorvaus ja majoittumiskorvaus. Verovapailla kustannusten korvauksilla korvatut menot eivät ole enää vähennyskelpoisia verotuksessa.
Jos todellisten menojen määrä kuitenkin ylittää saadun verovapaan korvauksen, palkansaaja voi vaatia vähennettäväksi ylimenevän osan kuluista esitetyn selvityksen perusteella tulonhankkimismenoina.
6.3 Veronalaiset kustannusten korvaukset
Muut erikseen maksetut kustannusten korvaukset kuin edellä luvussa 5.2 mainitut verovapaat korvaukset ovat palkansaajan veronalaista tuloa. Saadakseen veronalaisiin kustannusten korvauksiin kohdistuvat menot vähennetyksi verotuksessaan palkansaajan on vaadittava menojen vähentämistä ja esitettävä niistä selvitys. Selvityksestä on myös käytävä ilmi, miten kyseiset menott liittyvät tulon hankkimiseen.
Palkansaajan verotuksessa vähennetään vain hänelle syntyneet todelliset tulon hankkimisesta aiheutuneet menot eikä työnantajan hänelle mahdollisesti erisuuruisena korvaamaa määrää.
Jos esimerkiksi työnantaja maksaa verovelvolliselle kilometrikorvausta asunnon ja varsinaisen työpaikan välisistä matkoista tai työkomennuksen kestäessä asunnon ja erityisen työntekemispaikan välillä tehdyistä viikonloppu- ja muista vastaavista matkoista, ovat suoritetut korvaukset kokonaan veronalaista palkkatuloa. Tällaisista matkoista aiheutuneet menot palkansaaja saa vähentää verotuksessaan asunnon ja työpaikan välisinä matkakuluina (TVL 93 § ja 95 §:n 1 momentin 3 kohta).
Palkansaajan veronalaisena tulona ei kuitenkaan pidetä työnantajan maksamia korvauksia sellaisista työväline- tai materiaalimenoista, jotka tavallisesti ovat työnantajan maksettavia ja joiden suorittamisessa työntekijän toimii vain työnantajan edustajana.
Esimerkki alkaa
Esimerkki 22: Maalari työskentelee Maalausliike A Oy:n palveluksessa. Työkohteesta loppuu maali kesken työpäivän ja maalari käy ostamassa sitä lisää. Koska maalarilla ei ole työnantajan luottokorttia mukanaan, hän maksaa maalin itse. Maalausliike A Oy korvaa tositteen perusteella maalarin maksamat maalit. Korvaus ei ole maalarin veronalaista tuloa.
Esimerkki 23: Edustaja on lähdössä työmatkalle työnantajansa Edustusliike B Oy:n asiakkaiden luokse. Hän tulostaa tietokoneeltaan esitteitä asiakkaille. Tulostuspaperi loppuu ja työntekijä käy ostamassa lisää paperia. Koska edustaja on maksanut ostokset omilla varoillaan, hän laskuttaa ostoksistaan työnantajaa. Työnantajan maksama korvaus ei ole edustajan veronalaista tuloa.
Esimerkki päättyy
6.4 Ennen ennakonpidätyksen toimittamista vähennetty kustannusosuus
Jos työnantaja ei ole maksanut kustannusten korvausta erikseen rahapalkan lisäksi, vaan on ottanut palkansaajan kustannukset huomioon vähentämällä ne ennen ennakonpidätyksen toimittamista, on palkansaajan pyydettävä menojen vähentämistä verotuksessaan. Syntyneet todelliset menot vähennetään esitetyn selvityksen perusteella.
Kokonaiskorvauksesta edellä mainitulla tavalla ennakkoperinnässä vähennetyt päivärahaa, ateriakorvausta ja kilometrikorvausta vastaavat määrät eivät ole TVL 71 §:ssä tarkoitettuja verovapaita työnantajalta saatuja kustannusten korvauksia. Palkansaaja voi lopullisessa verotuksessaan vähentää esittämänsä selvityksen perusteella työmatkasta aiheutuneet lisääntyneet elantomenot ja matkakustannukset.
Edellä käsitellyt TVL 94 §:n mukaiset vähennykset, kuten moottorisahavähennys, voidaan myöntää lopullisessa verotuksessa säännöksen mukaisesti myös prosenttimääräisesti ilman selvitystä todellisista menoista.