Perintö- ja lahjaverotus kansainvälisissä tilanteissa

Antopäivä
4.12.2009
Diaarinumero
1203/36/2009
Voimassaolo
Toistaiseksi
Valtuutussäännös
Laki Verohallinnosta (237/08) 2 § 2 momentti

Ohjeessa käsitellään perintö- ja lahjaverotuksessa sovellettavaksi tulevia säännöksiä ja sopimuskohtia niissä tilanteissa, joissa on kysymys kansainvälisistä perinnöistä ja lahjoista. Ohjeen tarkoituksena on yhdenmukaistaa sanottujen oikeussääntöjen soveltamiskäytäntöä perintö- ja lahjaverotuksessa. Ohjeessa ei varsinaisesti käsitellä verotusmenettelyyn liittyviä säännöksiä eikä siinä myöskään esitetä työmenetelmiin liittyviä ohjeita.

Ohjeen ovat laatineet Pääkaupunkiseudun verotoimiston perintö- ja lahjaverotuksen asiantuntijat. Ohjeen tultua voimaan 1.1.2010 he huolehtivat myös ohjeen päivittämisestä ja kehittämisestä.

Ylijohtaja Maija-Leena Rautanen

Ylitarkastaja Jarmo Salminen

1 Ohjeen tarkoitus

Tämän ohjeen tarkoituksena on yhdenmukaistaa kansainvälisiä tilanteita koskevien oikeussääntöjen soveltamiskäytäntöä perintö- ja lahjaverotuksessa.

Ohjeessa käsitellään sellaisia aineellisoikeudellisia säännöksiä ja sopimuskohtia, joita sovelletaan perintö- ja lahjaverotuksessa tilanteissa, joissa on kysymys kansainvälisistä perinnöistä ja lahjoista.

Ohjeessa ei varsinaisesti käsitellä verotusmenettelyyn liittyviä säännöksiä eikä siinä myöskään esitetä työmenetelmiin liittyviä ohjeita.

Ohjeessa käsiteltäviä oikeussääntöjä ja sopimusmääräyksiä tarkastellaan seuraavien kolmen kansainvälisen tilanteen näkökulmasta.

luku 3   perinnönjättäjä tai lahjanantaja asui Suomessa verovelvollisuuden alkaessa
luku 4  perinnönjättäjä tai lahjanantaja asui vieraassa valtiossa verovelvollisuuden alkaessa ja omaisuuden saaja asui Suomessa
luku 5 kumpikin saannon osapuolista asui vieraassa valtiossa verovelvollisuuden alkaessa ja saantoon sisältyy Suomessa sijaitsevaa omaisuutta

Luvussa 6 käsitellään eräisiin erityisryhmiin kuuluvien henkilöiden verovelvollisuutta.
Ennen näitä lukuja käsitellään seuraavassa luvussa kysymystä siitä, millä edellytyksillä henkilön voidaan katsoa asuvan jossakin tietyssä valtiossa.

2 Asumisen käsite perintö- ja lahjaverotuksessa

2.1 Asuinvaltio verovelvollisuuden edellytyksenä

Henkilön asuinvaltiolla on keskeinen merkitys perintö- ja lahjaverovelvollisuuden syntymisen ja laajuuden kannalta. Veroa tulee suorittaa saannon koko arvosta, jos ainakin toinen saannon osapuolista asui Suomessa. Asuinvaltiolla on lisäksi keskeinen merkitys verosopimuksien soveltamisen edellytyksenä.

2.2Suomessa asuminen PerVL:n mukaan

2.2.1 Ainoa asunto Suomessa

Henkilön katsotaan asuvan Suomessa, jos hänellä on käytettävissään vain yksi vakituiseen asumiseen tarkoitettu huoneisto, joka sijaitsee Suomessa. Merkitystä ei ole sillä, hallitseeko henkilö asuntoa esimerkiksi omistajana vai onko se hänen hallussaan esimerkiksi vuokrasopimuksen perusteella.

Merkitystä ei ole myöskään sillä, että henkilö on toisen valtion kansalainen, hän työskentelee tai oleskelee muussa valtiossa, hänen perheensä tai varallisuutensa ovat muussa valtiossa tai hänen muut olosuhteensa liittyvät johonkin toiseen valtioon.

2.2.2 Useita asuntoja eri valtioissa

Jos henkilöllä on käytettävissään Suomessa sijaitsevan asunnon lisäksi myös vieraassa valtiossa sijaitseva asunto, hänen katsotaan asuvan Suomessa, jos täällä oleva asunto on henkilön varsinainen asunto ja koti (PerVL 4.3 § ja 18.4 §). Henkilön varsinaisella asunnolla ja kodilla tarkoitetaan sitä asuntoa, jossa henkilöllä on tarkoitus asua pysyväisluonteisesti.

Kysymys siitä, missä asunnossa henkilöllä on tarkoitus asua pysyvästi, ratkaistaan tapauskohtaisesti ottaen huomioon kaikki asumisen pysyvyyttä osoittavat seikat. Tällaisia seikkoja ovat mm.

  • perheenjäsenten asunnon sijaintivaltio
  • työpaikan sijaintivaltio ja työskentelyn kesto siellä
  • henkilön harjoittaman yritystoiminnan sijaintivaltio
  • asumisen kesto kussakin asunnossa
  • tosiasiallinen oleskeluvaltio ja oleskelun kesto
  • omaisuuden sijaintivaltio

Lisäksi voidaan ottaa huomioon oikeudellisia seikkoja, kuten esimerkiksi

  • väestötietojärjestelmään merkitty kotikunta (kotikuntalaki 4-6 §)
  • tuloverotuksen ratkaisu (yleinen tai rajoitettu verovelvollisuus)
  • kansalaisuus (kansalaisuuslaki 7 § ja 3 luku)
  • oleskelulupaa koskeva päätös (ulkomaalaislaki 4 luku)

Jos Suomesta vieraaseen valtioon muuttanut Suomen kansalainen on tuloverotuksessa katsottu yleisesti verovelvolliseksi ns. 3 vuoden säännön nojalla tai kysymys on tällaisen henkilön kuolinpesästä, ei ratkaisua voida ottaa perintö- ja lahjaverotuksessa huomioon (TVL 11.3 § ja 17.4 §).

Henkilön katsotaan näissä tapauksissa asuvan siinä valtiossa, johon keskeisin osa mainituista seikoista liittyy. Vaikka henkilöllä olisi tarkoitus siirtyä pysyvästi asumaan toiseen valtioon, ei tällä seikalla ole merkitystä ratkaistaessa kysymystä henkilön asuinvaltiosta, jos muuttoa ei ollut tapahtunut verovelvollisuuden alkaessa.

Henkilön asuinvaltio vaihtuu heti kun hän on asettunut pysyvästi asumaan uuteen asuinmaahansa. Jos henkilöllä on muuton jälkeen edelleen liittymiä lähtömaahansa, hänen katsotaan asuvan uudessa valtiossa, jos hänellä on tarkoitus jäädä sinne asumaan pysyvästi.

2.3Kaksoisasuminen   

2.3.1 Kaksoisasumisen käsite

Kaksoisasumisella tarkoitetaan tilannetta, jossa henkilö asuu Suomen verolain mukaan Suomessa ja vieraan valtion verolain mukaan siinä valtiossa. Kaksoisasuminen voi aiheutua esimerkiksi siitä, että vieraan valtion verolain mukaan henkilön katsotaan asuvan siinä valtiossa tietyn määräajan muuttamisesta huolimatta, kun taas PerVL:n mukaan hänen katsotaan asuvan Suomessa heti muutosta alkaen.

Kaksoisasumistilanteissa syntyvän kaksinkertaisen verovelvollisuuden estämiseksi on eräissä verosopimuksissa määräyksiä siitä, missä sopimusvaltiossa perinnönjättäjän katsotaan asuvan. Seuraavassa käsitellään näitä verosopimustilanteita.

2.3.2 Perinnönjättäjä tai lahjanantaja asui Suomessa sekä Norjassa, Tanskassa tai Islannissa

2.3.2.1 Kaksoisasumisen määritelmä

Perinnönjättäjän tai lahjanantajan katsotaan asuvan Suomessa sekä Norjassa, Tanskassa tai Islannissa, jos perinnöstä on suoritettava

  • perintö- tai lahjaveroa Suomelle sillä perusteella, että perinnönjättäjä tai lahjanantaja on asunut Suomessa PerVL:n mukaan; ja
  • veroa Norjalle, Tanskalle tai Islannille sillä perusteella, että perinnönjättäjä tai lahjanantaja on asunut siinä valtiossa siellä voimassa olevan lain mukaan tai on sen valtion kansalainen (PM pelasopimus 4 art 1 kappale).
2.3.2.2 Pääsääntönä vakituisen asunnon sijaintivaltio

Edellisessä kohdassa mainitussa kaksoisasumistilanteessa perinnönjättäjän tai lahjanantajan katsotaan asuneen siinä sopimusvaltiossa, jossa hänellä oli vakinainen asunto.

Jos perinnönjättäjällä tai lahjanantajalla oli vakinainen asunto useassa valtiossa, hänen katsotaan asuneen siinä valtiossa, johon hänen henkilökohtaiset ja taloudelliset suhteensa olivat kiinteimmät (elinetujen keskus) (PM pelasopimus 4 art 2 kappale).

Ellei voida ratkaista missä sopimusvaltiossa perinnönjättäjän tai lahjanantajan elinetujen keskus oli eikä hänellä ollut vakinaista asuntoa missään sopimusvaltiossa, katsotaan hänen asuneen siinä valtiossa, jossa hän oleskeli pysyvästi. Jos perinnönjättäjä tai lahjanantaja oleskeli pysyvästi useissa valtioissa tai ei oleskellut missään niistä, katsotaan hänen asuneen siinä valtiossa, jonka kansalainen hän oli.

Jos perinnönjättäjä tai lahjanantaja oli usean tai ei minkään valtion kansalainen, on asuminen ratkaistava sopimusvaltioiden keskinäisin sopimuksin.

2.3.2.3 Maahanmuuttotilanteissa asuinvaltiona kansalaisuusvaltio

Kohdassa 2.3.2.1 tarkoitetussa kaksoisasumistilanteessa perinnönjättäjän tai lahjanantajan katsotaan asuneen siinä sopimusvaltiossa, jonka kansalainen hän oli (PM pelasopimus 4 art 3 kappale), jos

  • hänellä oli vain yhden sopimusvaltion kansalaisuus; ja
  • hän asui kuollessaan kansalaisuusvaltiossa sekä myös toisessa sopimusvaltiossa muun perusteen kuin kansalaisuuden nojalla; ja
  • hän oli asunut siinä valtiossa, jonka kansalainen hän ei ole, yhteensä vähemmän kuin 5 vuotta (niihin luettuina tilapäisen poissaolon ajanjaksot) seitsemästä viimeisestä vuodesta.
Esimerkki: Suomen kansalainen A kuoli 23.6.2006. A:lta jäi ainoana perillisenä Suomessa asuva B. A:lla katsottiin olevan PerVL 4.3 §:ssä säädetty varsinainen asunto ja koti Suomessa. B esitti Tanskan veroviranomaisen todistuksen, jonka mukaan hänen asuin- ja kotipaikka oli Tanskassa siellä voimassa olevan verolain mukaan. Kaksoisasumisen perusteella tulisi perinnöstä suorittaa veroa sekä Suomelle että Tanskalle.Asiassa esitettiin selvitys, jonka mukaan A oli 24.6.1999 – 23.6.2006 välisen 7 vuoden aikana asunut 4,5 vuotta Tanskassa. Koska A oli suomalainen ja oli asunut Tanskassa vähemmän kuin 5 vuotta, hänen katsottiin PM perintö- ja lahjaverosopimuksen 4 artiklan 3 kappaleen nojalla asuneen Suomessa.

2.3.3 Perinnönjättäjä tai lahjanantaja asui Suomessa ja Ruotsissa ennen 24.8.2007

Ruotsi on irtisanonut PM perintö- ja lahjaverosopimuksen siten, että sen voimassaolo päättyi Ruotsin osalta 24.8.2007. Se mitä edellä kohdassa 2.3.2 on selostettu Norjasta, Tanskasta tai Islannista, koskee siten myös Ruotsia, jos verovelvollisuus on alkanut ennen 24.8.2007.

2.3.4 Perinnönjättäjä asui Suomessa ja Alankomaissa

Jos perinnönjättäjä asui PerVL:n mukaan Suomessa ja lisäksi Alankomaissa siellä voimassa olevan verolain mukaan, katsotaan hänen asuneen verosopimuksen nojalla siinä valtiossa, johon hänen henkilökohtaiset ja taloudelliset etunsa keskittyivät (Alankomaiden pevesopimus 1 art 4.3 §).

Jollei vainajan kotipaikkaa voida määrätä tämän säännön nojalla, on kummankin valtion asianomaisten viranomaisten sovittava asiasta kussakin yksityistapauksessa erikseen.

Toisen sopimusvaltion lähettämien diplomaattisten ja konsulaattivirkailijoiden, jotka kuolinhetkellään olivat akreditoituina toisessa valtiossa, on katsottava asuneen kuolinhetkellään ensin mainitussa valtiossa, jos heidän kotipaikkansa ensiksi mainitun valtion lainsäädännön mukaan oli siellä (Alankomaiden pevesopimus 1 art 4.4 §).

2.3.5 Perinnönjättäjä asui Suomessa ja Ranskassa

Jos perinnönjättäjä asui kuollessaan PerVL:n mukaan Suomessa ja lisäksi Ranskassa siellä voimassa olevan verolain mukaan, katsotaan hänen asuneen verosopimuksen nojalla siinä valtiossa, jossa hänen vakinainen kotinsa on (Ranskan pevesopimus 2 art c kohta). Vakinaisella kodilla tarkoitetaan paikkaa, johon perinnönjättäjän henkilökohtaiset suhteet ovat kiinteimmät (elinetujen keskus). Tässä tapauksessa kysymys kotipaikasta tulee ratkaista ottamalla huomioon edellä kohdassa 2.2.2 lueteltuja seikkoja.

Jos kotipaikkaa ei voida määrittää tämän säännön mukaan, se määräytyy pääasiallisen oleskelun perusteella. Jos perinnönjättäjä on oleskellut yhtä kauan kummassakin valtiossa, määräytyy kotipaikka kansalaisuuden perusteella. Jos perinnönjättäjä on kummankin valtion kansalainen tai ei ole kummankaan kansalainen, ratkaistaan asia molempien valtioiden asianomaisten viranomaisten sopimuksella.

2.3.6 Perinnönjättäjä asui Suomessa ja Sveitsissä

Jos perinnönjättäjä asui kuollessaan PerVL:n mukaan Suomessa ja lisäksi Sveitsissä siellä voimassa olevan verolain mukaan, katsotaan hänen asuneen verosopimuksen nojalla siinä valtiossa, jossa hänen kotipaikkansa oli (Sveitsin pevesopimus 3 art 1 kohta).

Perinnönjättäjän kotipaikan katsotaan olevan siinä valtiossa, jossa hänellä oli vakinainen asuntonsa (Sveitsin tuloverosopimus 27.12.1956 2 art 2 kohta). Jos perinnönjättäjällä oli vakituinen asunto sekä Suomessa että Sveitsissä, pidetään hänen kotipaikkanaan sitä paikkaa, mihin hänellä oli kiinteimmät henkilökohtaiset siteet (elinintressien keskuspaikka). Tässä tapauksessa kysymys asuinvaltiosta tulee ratkaista ottamalla huomioon edellä kohdassa 2.2.2 lueteltuja seikkoja.

Ellei perinnönjättäjän kotipaikkaa voida ratkaista em. sääntöjen mukaan, katsotaan hänen kotipaikakseen se paikka, missä perinnönjättäjä jatkuvasti oleskeli. Oleskelu on jatkuvaa, jos se tapahtuu olosuhteissa, joista voidaan päätellä, ettei hänen tarkoituksensa ole viipyä siellä vain tilapäisesti.

Jos perinnönjättäjän katsotaan oleskelleen kummassakin valtiossa tai ei kummassakaan, pidetään hänen kotipaikkanaan sitä valtiota, jonka kansalainen hän oli. Kotipaikka ratkaistaan sopimusvaltioiden viranomaisten välisellä sopimuksella, jos perinnönjättäjä oli kummankin tai ei kummankaan valtion kansalainen.

2.4EU:n henkilöston asuinvaltio

EU:n virkamiehen ja muuhun henkilöstöön kuuluvan verotuksellinen kotipaikka ei vaihdu, jos hän muuttaa toiseen EU:n jäsenvaltioon tehtäviensä hoitamista varten (pöytäkirja Euroopan yhteisöjen erioikeuksista ja vapauksista 14 art). Tällaisen henkilön asuinvaltio ratkaistaan PerVL:n ja mahdollisen verosopimuksen mukaisesti ottamatta huomioon EU:n tehtävien hoitamista varten tapahtunutta muuttoa. Henkilön katsotaan näin ollen asuvan edelleen siinä jäsenvaltiossa, jossa hänen verotuksellinen kotipaikkansa oli ennen muuttoa.

Artiklan määräys koskee myös siinä mainitun henkilön puolisoa, jos tämä ei harjoita omaa ansiotoimintaa sekä mainittujen henkilöiden huollettavana olevia lapsia.

Esimerkki: Tampereella pysyvästi asuva A sai EU:n komissiosta kielenkääntäjän viran 1.1.2009 alkaen. A muutti joulukuussa 2008 puolisonsa B:n sekä kahden alaikäisen lapsensa kanssa Brysseliin Belgiaan. A sai surmansa auto-onnettomuudessa syyskuussa 2009.

A:n ja lasten katsotaan asuneen Suomessa Euroopan yhteisöjen erioikeuksista ja vapauksista annetun pöytäkirjan 14 artiklan mukaan.

Artikla koskee lisäksi komission jäseniä ja EY-tuomioistuimen tuomareita, mutta ei sen sijaan EU-parlamentin jäseniä sekä jäsenvaltioiden edustajia, jotka osallistuvat EU:n toimielinten työhön.

Ks. myös kirjallinen kysymys EU komissiolle E-3143/02.

2.5 Oikeushenkilön asuinvaltio

Testamentilla tai lahjana omaisuutta saaneen yksityisoikeudellisen säätiön, yhdistyksen, uskonnollisen yhdyskunnan ja muun oikeushenkilön sekä julkisoikeudellisten yhteisöjen katsotaan asuvan siinä valtiossa, jonka lainsäädännön mukaan oikeushenkilö on perustettu ja rekisteröity.

3 Perinnönjättäjä tai lahjanantaja asui Suomessa

3.1 Verovelvollisuuden edellytykset 

3.1.1 Edellytyksenä perintö-, testamentti-, lahja- tai henkilövakuutussaanto

Verovelvollisuuden edellytyksenä on, että omaisuutta on saatu perintönä, testamentilla tai lahjana (PerVL 1.1 §). Kysymykset siitä, kenellä on oikeus saada omaisuutta ja kuinka paljon, ratkaistaan eräissä tapauksissa vieraassa valtiossa voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti. Tällaisia tapauksia on käsitelty jäljempänä kohdissa 3.3 – 3.6.

3.1.2 Suomessa asuminen verovelvollisuuden edellytyksenä

Koska perinnönjättäjä tai lahjanantaja asui verovelvollisuuden alkaessa Suomessa, on omaisuuden saajalla velvollisuus suorittaa saamastaan omaisuudesta perintö- tai lahjaveroa (PerVL 4.1 § 1-k ja 18.1 § 1-k). Suomessa asumista koskeva kysymys ratkaistaan noudattaen edellä kohdissa 2.2 ja 2.3 olevia ohjeita.

3.2 Vieraan valtion lainsäädännön soveltamisen edellytykset

Perintö- ja lahjaverotuksessa noudatetaan vieraassa valtiossa voimassa olevaa lainsäädäntöä, jos

  • veronalainen saanto määräytyy kokonaan tai osittain vieraan valtion lainsäädännön mukaan (kohdat 3.3 – 3.6), ja
  • verovelvollinen vaatii, että verotuksessa tulee soveltaa tämän valtion lakia, ja
  • sovellettavan vieraan valtion lain sisällöstä saadaan selvitys.

Vieraan valtion lakia voidaan soveltaa, vaikka sitä koskevaa vaatimusta ei esitettä, jos lain sisältö on verotoimiston tiedossa. Ellei sovellettavan vieraan valtion lain sisältöä tunneta eikä siitä saada selvitystä, sovelletaan verotuksessa Suomen lainsäädäntöä.

Vieraan valtion lainsäädännöllä tarkoitetaan tässä ohjeessa sellaisia vieraan valtion lainsäädäntöön sisältyviä säännöksiä, jotka koskevat oikeutta saada omaisuutta veronalaisella saannolla ja sitä, mikä on saannon laajuus.

3.3 Perinnön määräytyminen vieraan valtion lain mukaan

3.3.1 Suomen perintökaari pääsääntönä

Suomessa kuollessaan asuneen henkilön jälkeen toimitettavassa perintöverotuksessa perilliset ja perintöosuudet määritetään Suomen perintökaaren mukaan, jos henkilöllä oli kotipaikka Suomessa kuollessaan (PK 26:5).

Suomessa olevalla kotipaikalla tarkoitetaan väestötietojärjestelmään merkittyä kotikuntaa (väestötietolaki 4.1 §, kotikuntalaki 2 § ja 22 §).

3.3.2 Perinnönjättäjä on ulkomaalainen maahanmuuttaja

Perimysjärjestys ja perintöosuudet määräytyvät vieraan valtion perintölainsäädännön mukaan, jos

  • perinnönjättäjä oli kuollessaan vieraan valtion kansalainen, ja
  • perinnönjättäjän edellinen kotipaikka oli vieraassa valtiossa, ja
  • perinnönjättäjä oli asunut Suomessa alle 5 vuotta välittömästi ennen kuolemaansa (PK 26:5).

Perintö määräytyy tässä tapauksessa perinnönjättäjän kansalaisuusvaltiossa voimassa olevan perintölainsäädännön mukaisesti.

Esimerkki: Suomessa syntynyt A siirtyi USA:an 30-luvulla vanhempiensa kanssa. A sairastui vakavasti vuonna 2000 asuessaan Yhdysvalloissa. A muutti pysyvästi Suomeen asumaan vuonna 2003. A kuoli asuessaan Suomessa vuonna 2009. A:lla oli kuollessaan Yhdysvaltojen kansalaisuus. A ei ollut tehnyt testamenttia. 

A:n lähimmät sukulaiset olivat Suomessa asuvia serkkuja.A:n perintöön sovelletaan Suomen PK:ta, koska A oli asunut Suomessa yli 5 vuotta. Perintö menee Suomen valtiolle.

Jos A olisi kuollessaan asunut USA:ssa, olisi perintöön sovellettu USA:ssa voimassa olevaa perintölainsäädäntöä. Sen mukaan serkut olisivat saaneet perinnön. 

Jos perinnönjättäjällä on kuitenkin kaikki seikat huomioon ottaen olennaisesti läheisempi yhteys muuhun valtioon kuin kansalaisuusvaltioonsa, määritetään perilliset perintöosuudet tämän valtion lain mukaisesti (PK 26:5).

Esimerkki: Suomalainen A oli muuttanut Ruotsiin työskentelemään vuonna 1970. A sai Ruotsin kansalaisuuden vuonna 1978, jolloin hän samalla menetti Suomen kansalaisuuden. A tutustui vuonna 1979 B:hen, jolla oli Ison-Britannian kansalaisuus. A ja B vihittiin avioliittoon vuonna 1981. Puolisot asettuivat samana vuonna asumaan Isoon-Britanniaan. Puolisoista B kuoli Isossa-Britanniassa vuonna 2004. A muutti Suomeen viettämään eläkepäiviä vuonna 2006. A kuoli Suomessa vuonna 2008. A:n jäämistöön kuului mm. puoliosuus Isossa-Britanniassa sijaitsevasta asuinkiinteistöstä. A:lla ei ollut Suomen kansalaisuutta kuollessaan.

Perimykseen sovelletaan Isossa-Britanniassa voimassa olevaa jäämistöoikeutta. A:n kansalaisuusvaltion lakia ei voida soveltaa, koska A:lla on ollut olennaisesti läheisempi yhteys Isoon-Britanniaan kuin Ruotsiin.

3.3.3 Perinnönjättäjä on muun Pohjoismaan kansalainen

Perimysjärjestys ja perintöosuudet määräytyvät vieraan valtion perintölainsäädännön mukaan, jos

  • perinnönjättäjä oli kuollessaan Ruotsin, Tanskan, Norjan tai Islannin kansalainen, ja
  • perinnönjättäjällä ei ollut Suomessa kotipaikkaa yhtäjaksoisesti vähintään 5 viimeisen elinvuoden ajan, ja
  • perillinen tai testamentinsaaja, jonka oikeus siitä riippuu, vaatii kansalaisuusvaltion lain soveltamista viimeistään 6 kk:n kuluessa kuolemasta tai viimeistään perinnönjaossa (PM perintösopimus 1 art).

Perintö määräytyy tässä tapauksessa perinnönjättäjän kansalaisuusvaltiossa voimassa olevan perintölainsäädännön mukaisesti. 

Esimerkki: Ruotsalaiset aviopuolisot A ja B muuttivat Suomeen vuonna 2007. A kuoli vuonna 2007 asuessaan Suomessa. A:lta jäivät leski B ja puolisoiden kaksi täysi-ikäistä Ruotsissa asuvaa lasta.

Leski ilmoitti perunkirjoituksessa vaativansa koko omaisuutta itselleen Ruotsin perintökaaren nojalla. Ruotsin perintökaaren mukaan leskellä on oikeus saada perintö ennen yhteisiä lapsia (ärvdabalk 3:1). B:llä on oikeus saada koko jäämistö perintönä itselleen, koska perintöön sovelletaan Ruotsin perintökaarta.

3.3.4 Testamentti vieraan valtion lain soveltamisesta

Edellä selostetuista ohjeista huolimatta perintöosuudet määritetään vieraan valtion perintölainsäädännön mukaan, jos perinnönjättäjä on määrännyt siitä testamentilla (PK 26:6). Sovellettavaksi laiksi voidaan määrätä

  • perinnönjättäjän kansalaisuusvaltion laki, tai
  • perinnönjättäjän kotipaikkavaltion laki, tai
  • perinnönjättäjän aiemman kotipaikkavaltion laki, tai
  • sen valtion laki, jota sovelletaan osituksessa.

Sovellettavan lain määräytymisajankohta on testamenttimääräyksen antamisajankohta tai testamentintekijän kuolinpäivä.

Jos perinnönjättäjä oli kuollessaan Ruotsin, Tanskan, Norjan tai Islannin kansalainen, ei testamentilla voida määrätä perintöön sovellettavasta laista. Perintöosuudet määritetään tässä tapauksessa edellisen alaotsikon alla selostettujen sääntöjen mukaan.

3.3.5 Vieraan valtion lain mukaan ratkaistavia kysymyksiä

Kun perintöosuudet määritetään noudattaen vieraan valtion lainsäädäntöä, tulee sen lainsäädännön mukaan ratkaista kysymykset, jotka koskevat

  1. lakimääräistä perintöoikeutta ja kelpoisuutta saada perintö tai testamentti;
  2. perimysjärjestystä ja perintöosuutta;
  3. lakiosaa ja vastaavaa suojattua osuutta jäämistöön;
  4. ennakkoperinnön ja lahjoituksen huomioon ottamista perintöä jaettaessa sekä velvollisuutta palauttaa saatu ennakkoperintö ja lahjoitus;
  5. perintöoikeuden menettämistä ja perinnöttömäksi tekemistä sekä perintöoikeuden lakkaamista vanhentumisen, perinnöstä luopumisen tai vastaavan perusteen nojalla;
  6. testamentin ja muun kuoleman varalta annetun määräyksen sallittavuutta, aineellista pätevyyttä ja oikeusvaikutuksia sekä tällaisen oikeustoimen peruuttamista ja purkamista;
  7. oikeutta hallita jäämistöä jakamattomana taikka hallita tai käyttää jäämistöön kuuluvaa omaisuutta tai nauttia jäämistön tai siihen kuuluvan omaisuuden tuottoa; ja
  8. oikeutta saada elatusta tai avustusta jäämistöstä (PK 26:7).

3.3.6 Oikea perinnönjättäjä peräkkäissaannoissa

Jos Suomessa kuollessaan asunut henkilö on määrännyt testamentilla omaisuudestaan siten, että se siirtyy ensisaajan kuoltua testamentin toissijaiselle saajalle ja testamentin ensisaaja asui kuollessaan vieraassa valtiossa, katsotaan tämän omaisuuden tulleen toissijaiselle testamentinsaajalle Suomessa asuneelta testamentintekijältä ensisaajan kuollessa. Tyypillisesti tällaisia nk. rajoitettuja omistusoikeustestamentteja ovat aviopuolisoiden keskinäiset omistusoikeustestamentit.

Esimerkki: Aviopuolisot A ja B asuivat vakinaisesti Suomessa. A kuoli Suomessa vuonna 2005. Miehen kuolinpesän osakkaita olivat leski B ja kaksi yhteistä lasta. Puolisoilla oli keskinäinen testamentti, jonka nojalla B sai koko omaisuuden täydellä omistusoikeudella. Testamentissa oli toissijaismääräys, jonka mukaan leskenkin kuoltua omaisuuden saivat puolisoiden lapset yhtä suurin osuuksin.

B muutti pian miehensä kuoleman jälkeen asumaan sukulaistensa luokse Viroon. B kuoli asuessaan Virossa vuonna 2008. Lapsista tytär asui Virossa ja poika Suomessa. Osa B:n kuollessa jäljellä olevasta omaisuudesta katsotaan tulevan perillisille isältään.

Koska A asui kuollessaan vuonna 2005 Suomessa, on Virossa asuva tytär velvollinen suorittamaan perintöveroa isältään saamasta perintöosuudesta sen koko arvosta. B:ltä saamastaan osuudesta hänen on suoritettava veroa vain siltä osin kuin osuuteen sisältyy Suomessa sijaitsevaa kiinteää tai siihen rinnastettavaa irtainta omaisuutta.

Ellei testamentin toissijaismääräystä olisi ollut, omaisuus olisi siirtynyt kokonaisuudessaan perintönä viimeksi kuolleelta B:ltä.

Vastaavanlainen peräkkäissaanto voi perustua myös lainsäädäntöön (esim. PK 3:1:ssä säädetty lesken ja toissijaisten perillisten perintöoikeus).

3.4 Osituksessa sovellettava lainsäädäntö

3.4.1 Pääsääntönä Suomen avioliittolain soveltaminen

Jos perinnönjättäjä oli kuollessaan avioliitossa, tulee perintöverotuksessa määrittää se omaisuus, jonka leski tai perilliset ovat velvollisia luovuttamaan toiselle osapuolelle jäämistöosituksessa. Tämä omaisuus määritetään normaalisti noudattaen Suomen avioliittolain ositussäännöksiä tilanteissa, joissa perinnönjättäjällä oli kotipaikka Suomessa kuollessaan.

Suomessa olevalla kotipaikalla tarkoitetaan väestötietojärjestelmään merkittyä kotikuntaa (väestötietolaki 4.1 §, kotikuntalaki 2 § ja 22 §).

3.4.2 Maahanmuuttotilanteissa vieraan valtion lainsäädäntö

Jäämistöosituksessa sovelletaan kuitenkin vieraan valtion lakia, jos

  • perinnönjättäjän edellinen kotipaikka oli vieraassa valtiossa, ja
  • perinnönjättäjä ja hänen aviopuolisonsa olivat asuneet Suomessa alle viiden vuoden ajan perinnönjättäjän kuollessa, tai
  • perinnönjättäjän aviopuolisolla ei ollut kotipaikkaa Suomessa perinnönjättäjän kuollessa (AL 129.2 §).

Näissä tapauksissa avioliittoon perustuvat varallisuusoikeudet ja velvollisuudet määräytyvät sen valtion lain mukaan, jossa puolisoilla on tai viimeksi oli yhteinen kotipaikka. 

Esimerkki: Intiassa asuva informaatiotekniikan erityisasiantuntija A muutti perheineen Suomeen pysyvästi asumaan vuonna 2007. A sai surmansa auto-onnettomuudessa Suomessa vuonna 2009. A:lta jäivät leski ja kaksi lasta.

Jäämistöositus toimitetaan noudattaen Intiassa voimassa olevaa avioliitto-oikeutta, koska puolisoilla oli ollut kotipaikka Suomessa alle viiden vuoden ajan ja puolisoiden edellinen yhteinen kotipaikkavaltio oli Intia.

Viiden vuoden määräaikaa laskettaessa otetaan huomioon myös ennen kotipaikan saamista tapahtunut asuminen Suomessa. Jos puolisot ovat muuttaneet Suomeen eri ajankohtina, lasketaan puolisoiden asumisaika siitä, kun myöhemmin saapunut puoliso asettui Suomeen asumaan.

3.4.3 Puolisot ovat muun Pohjoismaan kansalaisia

Edellisessä kohdassa mainittu määräaika on kaksi vuotta, jos puolisoiden edellinen asuinpaikka oli muussa Pohjoismaassa kuin Suomessa ja kummallakin puolisolla oli muun Pohjoismaan kuin Suomen kansalaisuus avioliittoon mennessään sekä toisen puolison kuollessa (PM aviokonventio 3 art).

3.4.4 Paluumuuttotilanteissa Suomen avioliittolaki

Suomen avioliittolain ositussäännöksiä sovelletaan kuitenkin heti sen jälkeen kun kumpikin puolisoista sai kotipaikan Suomesta, jos kummallakin puolisolla oli aiemmin avioliiton aikana ollut kotipaikka Suomessa tai kumpikin puoliso on Suomen kansalainen toisen kuollessa (paluumuutto).

Esimerkki: Aviopuolisot A ja B asuivat Suomessa vuoteen 1970 saakka, jolloin puolisot muuttivat Australiaan asumaan. Puolisot muuttivat pysyvästi takaisin Suomeen vuonna 2007. Puolisoista A kuoli Suomessa vuonna 2009. A:n perillisiä olivat kaksi Australiassa asuvaa lasta.

Lesken ja perillisten välisessä jäämistöosituksessa sovelletaan Suomen avioliittolakia, koska puolisoilla oli aiemmin avioliiton aikana ollut kotipaikka Suomessa.

Esimerkki: Suomen kansalainen B muutti Suomesta Isoon-Britanniaan vuonna 1980. B solmi A:n kanssa avioliiton Isossa-Britanniassa vuonna 1983. A kuoli Isossa-Britanniassa vuonna 2002. B muutti Suomeen pysyvästi asumaan vuonna 2003. B kuoli Suomessa vuonna 2009. B:n perillisiä olivat Isossa-Britanniassa asuvat yhteiset lapset. B:n kuollessa ositusta ei ollut toimitettu B:n ja perillisten välillä.

B:n jäämistöä määritettäessä noudatetaan Isossa-Britanniassa voimassa olevaa avioliitto-oikeutta, koska sovellettava laki on määräytynyt jo aiemmin A:n kuollessa.

Esimerkki: Aviopuolisoiden A ja B kotipaikka oli Suomessa vuoteen 1998 saakka, jolloin puolisot muuttivat Saksaan pysyvästi asumaan. Puolisot olivat Suomen kansalaisia. Puolisoista A muutti välirikon vuoksi pysyvästi takaisin Suomeen vuonna 2008. A kuoli asuessaan Suomessa vuonna 2009. A:lta jäivät perillisinä Suomessa asuvat lapset.

Jäämistöosituksessa sovelletaan Saksan lakia, koska leskellä ei ollut kotipaikkaa Suomessa A:n kuollessa ja puolisoiden viimeinen yhteinen kotipaikka oli Saksassa.

3.4.5 Vieraan valtion ositusperuste ja maahanmuutto

Suomeen muuttamisesta ja täällä asumisesta huolimatta jäämistöosituksessa sovelletaan vieraan valtion lakia, jos ositusperuste ehti syntyä ennen kuin Suomen avioliittolaki olisi tullut sovellettavaksi (AL 129.3 §). Ositusperusteita voivat olla avioliiton purkautuminen, asumusero tai avioeroasian vireilläolo. Sovellettava laki on sen valtion lainsäädäntö, jota sovellettiin puolisoiden varallisuussuhteeseen ositusperusteen syntyhetkellä

Esimerkki: Suomalainen aviopari muutti Suomesta X:n valtioon vuonna 1997. Puolisot tuomittiin X:ssä asumuseroon vuonna 2007. Puolisoilla on X:ssä voimassa olevan lain mukaan oikeus vaatia ositusta asumuseron perusteella. Puolisoista A palasi Suomeen pysyvästi asumaan vuonna 2007 ja B vuonna 2008. A kuoli Suomessa vuonna 2009.

Jäämistöosituksessa sovelletaan X:n valtiossa voimassa olevaa lainsäädäntöä, koska ositusperuste syntyi ennen kuin Suomen laki olisi tullut sovellettavaksi.

3.4.6 Sopimus vieraan valtion lain soveltamisesta

Edellä selostetuista ohjeista riippumatta vieraan valtion avioliittolakia sovelletaan, jos puolisot ovat sopineet siitä avioehtosopimuksella (AL 130 §). Sovellettavaksi laiksi voidaan sopia

  • toisen puolison sopimushetkellä olevan kotipaikkavaltion laki, tai
  • toisen puolison sopimushetkellä olevan kansalaisuusvaltion laki, tai
  • ellei puolisoilla ole kotipaikkaa samassa valtiossa, puolisoiden aiemman yhteisen kotipaikkavaltion laki.

3.5 Lesken hallintaoikeus Suomessa olevaan asuntoon

3.5.1 Hallintaoikeuden edellytykset

Siitä huolimatta, että osituksessa sovelletaan vieraan valtion lakia, on leskellä kuitenkin PK 3:1a §:n mukainen hallintaoikeus jäämistöön kuuluvaan asuntoon, jos

  • asunto sijaitsee Suomessa, ja
  • hallintaoikeuden saamista on pidettävä kohtuullisena (AL 134 §).

Kohtuullisuutta arvioitaessa otetaan huomioon leskelle kuuluva omaisuus sekä omaisuus, jonka leski saa osituksessa tai perintönä taikka testamentilla.

Elleivät mainitut edellytykset täyty, määräytyy lesken hallintaoikeus osituksessa sovellettavan vieraan lain mukaan.

3.5.2 Perinnönjättäjä on muun Pohjoismaan kansalainen

Jos Suomessa asunut perinnönjättäjä oli kuollessaan Ruotsin, Tanskan, Norjan tai Islannin kansalainen, on leskellä PK 3:1a §:n mukainen hallintaoikeus jäämistöön kuuluvaan asuntoon siinäkin tapauksessa, että perintöön sovellettavan kansalaisuusvaltion lain mukaan leskellä ei ole hallintaoikeutta (PM perintösopimus 2 art).

Leskellä ei kuitenkaan ole edellä mainitussa tilanteessa hallintaoikeutta, jos

  • perinnönjättäjällä ei ollut Suomessa kotipaikkaa yhtäjaksoisesti vähintään 5 viimeisen elinvuoden ajan, ja
  • perinnönjättäjän rintaperillinen vaatii perinnönjättäjän kansalaisuusvaltion soveltamista, ja
  • leski ei ollut Suomen kansalainen avioliittoon mennessään.

3.6 Vieraassa valtiossa sijaitseva kiinteä omaisuus

3.6.1 Omaisuus sisältyy jäämistöön

Jos Suomessa kuollessaan asuneen perinnönjättäjän jäämistöön sisältyy vieraassa valtiossa sijaitsevaa kiinteää omaisuutta ja tässä valtiossa on voimassa tätä omaisuutta koskevia erityisiä säännöksiä

  • jonkin elinkeinon tai ammatin harjoittamisen suojaamiseksi, tai
  • perityn omaisuuden säilyttämiseksi jakamattomana suvun omistuksessa, taikka
  • muita näihin verrattavia erityisiä säännöksiä,

on näitä säännöksiä noudatettava määritettäessä perintöosuuksia, vaikka perintöön muun jäämistöomaisuuden osalta sovellettaisiin Suomen perintökaarta (PK 26:8).

Esimerkki: X:n valtiossa vuonna 1960 syntyneen A:n kotipaikka oli ollut Suomessa vuodesta 1999 kuolemaansa saakka vuoteen 2009. A:n jäämistöön kuului 1/3 X:n valtiossa sijaitsevasta maatilasta. Lapsettomana kuolleen A:n ainoa perillinen oli perintökaaren mukaan A:n eloon jäänyt aviopuoliso.

X:n valtiossa voimassa olevan perintölainsäädännön mukaan maatilaomaisuus siirtyy perinnönjättäjän perimään oikeutetuille sukulaisille. A:n mainittuja sukulaisia olivat X:n valtiossa asuvat sisarukset.

Leskelle ei voida määrätä perintöveroa maatilan osuudesta, koska leski ei ole saanut osuutta perintönä.

Kysymys siitä, onko vieraassa valtiossa sijaitseva omaisuus kiinteää vai irtainta ratkaistaan omaisuuden sijaintivaltion lain mukaisesti.

3.6.2 Kiinteän omaisuuden luovuttaminen

Vieraassa valtiossa sijaitsevan kiinteistön luovutuksen muotovaatimukset määräytyvät kiinteistön sijaintivaltion lainsäädännön mukaan (Rooman sopimus 4 art 3 kohta ja 9 art 6 kohta).

Jos tämän valtion lain mukaan muotosäännösten vastainen kiinteistön lahjoitus tai lahjanluonteinen kauppa ei ole sitova, ei lahjaverotuksessa voida katsoa, että omaisuutta olisi saatu lahjaksi (vrt. MK 2:1 ja 4:2).

3.7 Veronalainen omaisuus

Veronalaista omaisuutta on kaikki jäämistösaantoon tai lahjaan sisältyvä omaisuus riippumatta siitä, missä valtiossa omaisuus sijaitsee. Merkitystä ei ole myöskään sillä, minkä valtion kansalainen perinnönjättäjä oli tai asuivatko omaisuuden saajat Suomessa vai eivät.

Esimerkki: Suomessa vakinaisesti asuneelta Viron kansalaiselta jäi perillisinä Virossa asuvat lapset. Perinnönjättäjän omaisuus käsitti pääasiassa Virossa sijaitsevaa omaisuutta. 

Koska perinnönjättäjä asui kuollessaan Suomessa, perillisten on suoritettava veroa kaikesta perintöosuuteen sisältyvästä omaisuudesta. Veronalaista omaisuutta on myös perintöosuuteen sisältyvä osuus Virossa sijaitsevasta omaisuudesta.

Poikkeuksena on verosopimuksen nojalla perintöverosta vapaa omaisuus (kohta 3.9)

3.8 Ulkomailla sijaitsevan omaisuuden arvostus

PerVL:ssa ei ole erillisiä säännöksiä vieraassa valtiossa sijaitsevan omaisuuden arvostuksesta. Arvostukseen sovelletaan siten yleisiä, arvostusta koskevia säännöksiä.

Ellei omaisuuden käypää arvoa voida muuten selvittää, omaisuus arvostetaan noudattaen verohallituksen ja verovirastojen antamia arvostusohjeita soveltuvin osin. Seuraavassa tarkastellaan eräiden omaisuuslajien arvostusta kansainvälisessä tilanteessa.

3.8.1 Arvopaperit

Ulkomaisen pörssiyhtiön osakkeet ja muut julkisesti noteeratut ulkomaiset arvopaperit arvostetaan ensisijaisesti Helsingin pörssissä tapahtuneiden hintanoteerauksien mukaan. Ellei arvopaperia ole listattu Helsingin pörssissä, tulee arvopaperi arvostaa kansainvälisessä arvopaperipörssissä (esim. Lontoon, New Yorkin, Frankfurtin ja Tokion pörssit) tapahtuneen hintanoteerauksen mukaan.

Julkisesti noteeraamattomat arvopaperit arvostetaan määrittämällä yhtiön tilinpäätöstietojen perusteella yhtiön substanssiarvo ja tuottoarvo.

3.8.2 Kiinteä omaisuus

Vieraassa valtiossa sijaitseva kiinteistö voidaan arvostaa vertailukauppojen, kiinteistön hankintahinnan tai tuoton perusteella.

Muualla kuin Suomessa sijaitsevan omaisuuden arvostuksen perusteet tulee ilmoittaa veroilmoituksessa tai perukirjassa. Esimerkiksi arvopaperien arvostuksen perusteena olleista hintanoteerauksista tulee olla selvitys.

3.8.3 Arvoajankohta

Omaisuuden käypä arvo määritetään sen ajankohdan mukaan, jolloin verovelvollisuus on alkanut.

3.9 Verosopimuksien nojalla perintöverosta vapaa omaisuus

3.9.1 Jäämistössä Alankomaissa sijaitsevaa omaisuutta

3.9.1.1 Perintöverosta vapaa omaisuus

Perintöosuus ja testamenttiomaisuus on perintöverosta vapaata siltä osin kuin siihen sisältyy seuraavassa luettelossa mainittua omaisuutta (Alankomaiden pevesopimus 2 ja 3 art).

  • Alankomaissa sijaitseva kiinteä omaisuus sekä siihen kuuluva tarpeisto ja irtaimisto
  • kiinnityslaina ja muu saaminen, jonka vakuutena on Alankomaissa sijaitsevaa kiinteää omaisuutta
  • perinnönjättäjän harjoittaman liikkeen tai vapaan ammatin varallisuus, joka kuuluu Alankomaissa sijaitsevaan kiinteään toimipaikkaan

Tästä omaisuudesta voidaan määrätä veroa vain Alankomaissa.

Kysymys siitä, onko Alankomaissa sijaitseva omaisuus kiinteää vai ei, ratkaistaan Alankomaissa voimassa olevan lainsäädännön mukaan.

Perintövero määrätään myös em. verovapaasta omaisuudesta, mutta perintöverosta vähennetään siihen kohdistuva osa perintöverosta (kohta 3.9.1.3).

3.9.1.2 Perintöverosta vapaaseen omaisuuteen kohdistuvat velat

Velka, joka kohdistuu perintöverosta vapaaseen omaisuuteen tai jonka vakuutena sellainen omaisuus on, vähennetään vain sen omaisuuden arvosta. Jos velka ylittää omaisuuden arvon, ylimenevä osa vähennetään veronalaisen omaisuuden arvosta (Alankomaiden pevesopimus 5 art).

Muu kuin edellä mainittu velka vähennetään vain veronalaisesta omaisuudesta. Jos tämä velka ylittää omaisuuden arvon, ylimenevä osa vähennetään perintöverosta vapaasta omaisuudesta.

Esimerkki: A asui kuollessaan vuonna 2009 Suomessa. A:n jäämistöön sisältyi mm. Alankomaissa sijaitseva asuinkiinteistön. A oli hankkinut kiinteistön vuonna 2002 ja rahoittanut hankinnan Alankomaalaisesta pankista ottamallaan lainalla. Asunnon A oli luovuttanut velan maksamisen vakuudeksi pantiksi pankille. Asuntolaina oli merkitty A:n velkoihin A:n jälkeen laadittuun perukirjaan.

Asuntovelka ei ole vähennyskelpoista perintöverotuksessa, koska se kohdistuu Suomessa verovapaaseen omaisuuteen.

3.9.1.3 Perintöveron vähentäminen

Perilliselle tai testamentinsaajalle määrättävästä perintöverosta vähennetään sen perintöveron määrä, joka jäämistöosuudesta menisi siinä tapauksessa, että jäämistöön sisältyisi vain Alankomaissa veronalaista (eli Suomessa perintöverosta vapaata) omaisuutta (Alankomaiden pevesopimus 8 art 1 §).

Vähennettävän veron määrän laskemista varten jäämistön arvo määritetään uudelleen yksinomaan sen omaisuuden perusteella, joka on perintöverosta vapaata. Tästä maisuudesta vähennetään siihen kohdistuvat velat (ks. ed. kohta). Jäämistöosuudet lasketaan näin määritetyn jäämistön säästön perusteella. Vähennettävä vero on näin saadusta jäämistöosuudesta menevän perintöveron määrä.

Esimerkki: A asui kuollessaan vuonna 2009 Suomessa. Perintöverotuksessa A:n jäämistön käypä arvo vahvistettiin 400 000 euroksi. Varoihin sisältyy 100 000 euron arvoinen kiinteistö Alankomaissa. A:lla ei ollut kiinteistöön kohdistuvia velkoja.

A:n perillisiä olivat kaksi lasta. Lasten perintöosuudet vahvistettiin 200 000 euroksi kumpikin, josta perintöveroa määrättiin 21 700 euroa kummallekin lapselle.

Perintöveroista vähennettävän määrän laskemista varten perintöosuudet määritetään Alankomaissa sijaitsevan kiinteistön arvon perusteella 50 000 euroksi kumpikin. Vähennettävä määrä on osuudesta menevän perintöveron määrä eli 2 500 euroa kummankin perillisen osalta.i

3.9.2 Jäämistössä Ranskassa sijaitsevaa omaisuutta

3.9.2.1 Perintöverosta vapaa omaisuus

Perintöosuus ja testamenttiomaisuus on perintöverosta vapaata siltä osin kuin siihen sisältyy seuraavassa luettelossa mainittua omaisuutta (Ranskan pevesopimus 3-6 art).

  • Ranskassa sijaitseva kiinteä omaisuus ja sen tarpeisto
  • Ranskassa harjoitettavaa maa- ja metsätaloutta palveleva eloton tai elollinen irtain omaisuus
  • Ranskassa sijaitsevaan kiinteään omaisuuteen kohdistuvat oikeudet, joihin sovelletaan yksityisoikeuden kiinteää omaisuutta koskevia säännöksiä, sekä
  • Ranskassa sijaitsevan kiinteän omaisuuden nautintaoikeudet
  • yksityisliikkeen Ranskassa sijaitsevaan kiinteään toimipaikkaan kuuluva varallisuus
  • ammatinharjoittajan Ranskassa sijaitsevaan pysyvään laitokseen kuuluva irtain yritysvarallisuus
  • muu Ranskassa sijaitseva aineellinen irtain omaisuus, siihen luettuna huonekalut, liinavaatteet ja talousesineet samoin kuin taide-esineet ja -kokoelmat

Tästä omaisuudesta voidaan määrätä veroa vain Ranskassa.

Kiinteänä omaisuutena ei pidetä kiinteään omaisuuteen kiinnitettyjä saamisoikeuksia.

Kysymys siitä, onko Ranskassa sijaitseva esine tai sellaiseen kohdistuva oikeus luonteeltaan kiinteätä omaisuutta tai voidaanko niitä pitää kiinteistön tarpeistoon kuuluvina, ratkaistaan Ranskassa voimassa olevan lainsäädännön mukaan.

Perintövero määrätään myös em. verovapaasta omaisuudesta, mutta perintöverosta vähennetään siihen kohdistuva osa perintöverosta (kohta 3.9.2.3).

3.9.2.2 Verovapaaseen omaisuuteen kohdistuvat velat

Velat, jotka kohdistuvat yksityisliikkeen Ranskassa sijaitsevan kiinteän toimipaikan verovapaisiin varoihin, vähennetään näiden varojen arvosta.

Velka, jonka vakuutena on alla mainittua Suomessa verovapaata omaisuutta, velka vähennetään vain sen omaisuuden arvosta (Ranskan pevesopimus 8 art).

  • Ranskassa sijaitseva kiinteä omaisuus ja sen tarpeisto
  • Ranskassa sijaitsevaan kiinteään omaisuuteen kohdistuvat oikeudet, joihin sovelletaan yksityisoikeuden kiinteää omaisuutta koskevia säännöksiä, sekä
  • yksityisliikkeen Ranskassa sijaitsevaan kiinteään toimipaikkaan kuuluva varallisuus
  • ammatinharjoittajan Ranskassa sijaitsevaan pysyvään laitokseen kuuluva irtain yritysvarallisuus

Ellei tällaista velkaa voida kokonaan vähentää edellä mainituista varoista, vähennetään ylimenevä osa muista vain Ranskassa veronalaisista varoista. Ellei Ranskassa veronalaista omaisuutta ole tai ylimenevää osaa ei voida vähentää kokonaan Ranskassa veronalaisten varojen arvosta, vähennetään ylimenevä osa veloista Suomessa veronalaisista varoista.

Esimerkki: A omisti Ranskassa sijaitsevan asuinkiinteistön sekä maatilan, jonka A oli hankkinut vuonna 2002. Maatilan hankinnan A oli rahoittanut Ranskalaisesta pankista ottamallaan lainalla, jonka maksamisen vakuudeksi pankilla oli maatilaan vahvistettu kiinnitys.

A kuoli asuessaan Suomessa vuonna 2009. A:n jälkeen laaditun perukirjan mukaan maatilan arvo oli 150 000 euroa ja siihen kohdistuvan pankkilainan arvo 170 000 euroa.

Koska pankkilaina vähennetään ensisijaisesti maatilan arvosta ja ylimenevä osa Ranskassa sijaitsevan asuinkiinteistön arvosta, ei lainaa voida osaksikaan vähentää perintöverotuksessa Suomessa veronalaisista varoista.

3.9.2.3 Perintöveron vähentäminen

Perilliselle tai testamentinsaajalle määrättävästä perintöverosta vähennetään se osa, joka kohdistuu jäämistöosuuteen sisältyvään verovapaaseen omaisuuteen (Ranskan pevesopimus 9 art). Ennen vähennettävän veron laskemista verovapaasta omaisuudesta tulee vähentää siihen kohdistuvien velkojen määrä (ks. ed. kohta).

Esimerkki: Suomessa kuollessaan asuneen A:n perillisiä olivat lapset B ja C. Perintöverotuksessa A:n varojen kokonaisarvoksi vahvistettiin 800 000 euroa. Varoihin sisältyi Ranskassa sijaitseva kerrostalohuoneisto, jonka arvo oli 200 000 euroa.

Pesän säästö vahvistettiin 760 000 euroksi ja kummankin lapsen perintöosuuden arvo 380 000 euroksi, josta perintöveroa määrättiin 47 210 euroa kummallekin lapselle. Perintöverosta vähennetään 200 000 / 800 000 eli 11 802,50 euroa.

3.9.3 Jäämistössä Sveitsissä sijaitsevaa omaisuutta

3.9.3.1 Perintöverosta vapaa omaisuus

Perintöosuus ja testamenttiomaisuus on perintöverosta vapaata siltä osin kuin siihen sisältyy seuraavassa luettelossa mainittua omaisuutta (Sveitsin pevesopimus 2 art ja Sveitsin tuloverosopimus 27.12.1956 3 art 2 kohta).

  • Sveitsissä sijaitseva kiinteä omaisuus ja sen tarpeisto
  • Sveitsissä sijaitseva maa- tai metsätalouteen kuuluva elollinen ja eloton irtaimisto
  • Sveitsissä sijaitsevaan kiinteään omaisuuteen kohdistuvat oikeudet, joihin sovelletaan yksityisoikeuden kiinteää omaisuutta koskevia säännöksiä
  • Sveitsissä sijaitsevan kiinteän omaisuuden nautintaoikeuksia
  • oikeuksia määrältään kiinteisiin tai muuttuviin korvauksiin (royaltyt), jotka saadaan Sveitsissä sijaitsevien kivennäisesiintymien, lähteiden tai muiden löydösten käyttämisestä

Tämä omaisuus on perintöveron alaista vain Sveitsissä.

Kiinteänä omaisuutena ei pidetä saatavia, joiden vakuutena on kiinnitys kiinteään omaisuuteen.

Mitä pidetään kiinteänä omaisuutena tai sen tarpeistona ja mitä kiinteään omaisuuteen verrattavana oikeutena tai nautintaoikeutena, määräytyy sen valtion lakien mukaisesti, jossa omaisuus on.

Perintövero määrätään myös em. verovapaasta omaisuudesta, mutta perintöverosta vähennetään siihen kohdistuva osa perintöverosta (kohta 3.9.3.3).

3.9.3.2 Perintöverosta vapaaseen omaisuuteen kohdistuvat velat

Perintöverosta vapaan omaisuuden arvosta vähennetään se osuus vainajan veloista, joka vastaa näiden varojen arvoa vainajan kaikkien varojen veloilla vähentämättömästä kokonaisarvosta (Sveitsin pevesopimus 4 art).

Muu osa veloista vähennetään Suomessa veronalaisen omaisuuden arvosta.

3.9.3.3 Perintöveron vähentäminen

Perilliselle tai testamentinsaajalle määrättävästä perintöverosta vähennetään se osa, joka kohdistuu jäämistöosuuteen sisältyvään perintöverosta vapaaseen omaisuuteen (Sveitsin pevesopimuksen päättöpöytäkirja). Ennen vähennettävän veron laskemista verovapaasta omaisuudesta tulee vähentää siihen kohdistuvien velkojen määrä (ks. ed. kohta).

Esimerkki: Suomessa kuollessaan asuneen A:n perillisiä olivat lapset B ja C. Perintöverotuksessa A:n varojen kokonaisarvoksi vahvistettiin
800 000 euroa. Varoihin sisältyi Sveitsissä sijaitseva kerrostalohuoneisto, jonka arvo oli 200 000 euroa. Pesän säästö vahvistettiin 760 000 euroksi ja kummankin lapsen perintöosuuden arvo 380 000 euroksi, josta perintöveroa määrättiin 47 210 euroa kummallekin lapselle. Perintöverosta vähennetään 200 000 / 800 000 eli 11 802,50 euroa.

3.10 Ulkomaisen veron hyvitys

3.10.1 Veronhyvityksen edellytykset

Muissa kuin jäljempänä kohdissa 3.10.3 ja 3.10.4 selostetussa verosopimustilanteessa perintö- tai lahjaverosta vähennetään samasta saannosta maksettu vieraan valtion vero (PerVL 4.2 § ja 18.2 §).
Ulkomaisen veron hyvittämisen edellytyksenä on, että

  • omaisuuden saaja asui Suomessa verovelvollisuuden alkaessa, ja
  • saannon (perintö, testamentti, lahja, vakuutuskorvaus) perusteella on maksettu veroa vieraalle valtiolle, ja
  • samasta omaisuudesta määrätään tai on määrätty perintö- tai lahjaveroa Suomessa.

Vähentää saadaan vain vieraalle valtiolle maksettu vero. Osavaltioille tai alueellisille veronsaajille menevä vero ei ole vähennyskelpoista.

Vieraan valtion veron nimityksellä ei ole merkitystä, jos hyvityksen edellytykset ovat olemassa. Vero voi siten olla nimeltään esimerkiksi jäämistöveroa tai tuloveroa.

Esimerkki: A asui kuollessaan Suomessa. A:n omaisuus sijaitsi Suomessa lukuun ottamatta Espanjassa sijaitsevaa lomahuoneistoa. A:n perillisiä ovat Suomessa asuva tytär B ja Espanjassa asuva poika C. Sekä B:lle että C:lle määrätään perintövero Suomessa koko perintöosastaan. Lapsille määrätään lomahuoneistosta veroa myös Espanjassa.

B:llä on oikeus saada ulkomaisen veron hyvitys, koska asui Suomessa A:n kuollessa. C:llä ei ole oikeutta hyvitykseen.

Ulkomaisen veron hyvitystä ei saa vähentää siitä osasta perintö- tai lahjaveroa, joka kohdistuu seuraavaan omaisuuteen.

  • Suomessa sijaitseva kiinteä omaisuus
  • osakkeet tai osuudet yhteisössä, jonka varojen kokonaisarvosta yli puolet on Suomessa sijaitsevaa kiinteää omaisuutta (PerVL 4.1 § 2 kohta ja 18.1 § 2 kohta)

3.10.2 Veronhyvityksen määrä

Veronhyvityksen määrä on yhtä suuri kuin vieraan valtion veron määrä.

Hyvitys ei kuitenkaan saa olla suurempi kuin määrä, joka vastaa yhtä suurta osaa perintö- tai lahjaverosta kuin saantoon sisältyvä vieraassa valtiossa sijaitseva omaisuus on koko saannon veronalaisesta määrästä.

Esimerkki: A:n jälkeen toimitetussa perintöverotuksessa vainajan varojen kokonaisarvo vahvistettiin 400 000 euroksi. Varoihin sisältyi Espanjassa sijaitseva loma-asunto, jonka arvo vahvistettiin 100 000 euroksi. A:n ainoa perillinen oli Suomessa asuva lapsi B. B:n perintöosuuden arvo vahvistettiin 380 000 euroksi, josta B:lle määrättiin perintöveroa 45 100 euroa.

B:lle määrätystä perintöverosta voidaan ulkomaisen veron hyvityksenä vähentää enintään ¼ eli 11 275 euroa. 

Muun kuin euroalueen valuutan määräinen vero muunnetaan euroiksi verovelvollisuuden alkamispäivän valuuttakurssin mukaan (Kauppalehden valuuttakurssihistoria).

3.10.3 Veronhyvitys – muussa Pohjoismaassa sijaitseva omaisuus

3.10.3.1 Omaisuus sijaitsee Norjassa, Tanskassa tai Islannissa

Jos jäämistösaantoon tai lahjaan sisältyy alla olevassa luettelossa mainittua omaisuutta, vähennetään perintö- tai lahjaverosta tästä omaisuudesta sen sijaintivaltiossa määrätty vero (PM pelasopimus 5 art ja 10 art 1 ja 3 kappale).

  • Norjassa, Tanskassa tai Islannissa sijaitseva kiinteä omaisuus sekä siihen kuuluva tarpeisto
  • osakkeet yhtiössä, jonka pääasiallinen ja tosiasiallinen tarkoitus on omistaa Norjassa, Tanskassa tai Islannissa sijaitsevaa kiinteää omaisuutta

Kysymys siitä, onko omaisuus kiinteää vai ei, ratkaistaan sen sijaintivaltion lainsäädännön mukaan.

Kiinteällä omaisuudella tarkoitetaan kuitenkin aina seuraavaa omaisuutta.

  • kiinteän omaisuuden tarpeisto
  • maataloudessa ja metsätaloudessa käytetty elävä ja eloton irtaimisto
  • rakennukset
  • oikeudet, joihin sovelletaan siviilioikeuden kiinteää omaisuutta koskevia määräyksiä
  • kiinteän omaisuuden käyttöoikeus
  • oikeudet määrältään muuttuviin tai kiinteisiin korvauksiin, jotka saadaan kivennäisesiintymien, lähteiden ja muiden luonnonvarojen hyväksikäytöstä tai oikeudesta niiden hyväksikäyttöön

Suomessa määrättävästä verosta vähennetään lisäksi se vero, jonka omaisuuden sijaintivaltio on määrännyt seuraavasta omaisuudesta (PM pelasopimus 6 art).

  • liikkeenharjoittajan Norjassa, Tanskassa tai Islannissa sijaitsevaan kiinteään toimipaikkaan kuuluva irtain yritysvarallisuus
  • ammatinharjoittajan Norjassa, Tanskassa tai Islannissa sijaitsevaan kiinteään paikkaan kuuluvan irtain yritysvarallisuus

Omaisuuden sijaintivaltion veroa ei voida vähentää enempää, kuin omaisuudesta aiheutuu Suomen perintö- tai lahjaveroa.

Hyvitykseen on oikeus myös vieraassa valtiossa asuvalla verovelvollisella.

3.10.3.2 Omaisuus sijaitsee Ruotsissa

Ruotsi on irtisanonut PM perintö- ja lahjaverosopimuksen siten, että sen voimassaolo päättyi Ruotsin osalta 24.8.2007. Se mitä edellisessä kohdassa on selostettu veronhyvityksestä Norjassa, Tanskassa tai Islannissa sijaitsevan omaisuuden osalta koskee siten myös Ruotsissa sijaitsevaa omaisuutta, jos verovelvollisuus on alkanut ennen 24.8.2007.

3.10.4 Yhdysvaltojen liittovaltion veron hyvittäminen

3.10.4.1 Jäämistössä Yhdysvalloissa sijaitsevaa omaisuutta

Jos perintöosuuteen tai testamentilla saatuun omaisuuteen sisältyy Yhdysvalloissa sijaitsevaa omaisuutta, vähennetään Suomen perintöverosta tästä omaisuudesta Yhdysvalloissa määrätty liittovaltion vero (USA:n verosopimus V art 2 kappale).

Vähentää voidaan vain Federal Estate Tax –niminen liittovaltion jäämistövero. Osavaltioiden jäämistö- tai perintöverot eivät ole vähennyskelpoisia.

Liittovaltion jäämistöveroa ei voida vähentää enempää kuin Yhdysvalloissa sijaitsevasta omaisuudesta aiheutuu Suomen perintöveroa.

Veronhyvitykseen on oikeus myös vieraassa valtiossa asuvalla perillisellä ja testamentinsaajalla.

3.10.4.2 Omaisuutta muualla kuin Suomessa tai Yhdysvalloissa

Jos perinnönjättäjä oli kuollessaan Yhdysvaltojen kansalainen ja jäämistösaantoon sisältyy muualla kuin Suomessa tai Yhdysvalloissa sijaitsevaa omaisuutta, vähennetään perintöverosta tällaisesta omaisuudesta Yhdysvalloissa määrätty liittovaltion vero (USA:n pevesopimus V art 3b kohta).

Veronhyvityksenä vähennetään se osuus vertailuverosta, joka Suomen vero on Suomen ja Yhdysvaltojen verojen yhteismäärästä. Vertailuvero on sen valtion vero, jonka määrä on pienempi kuin toisen valtion vero.

Veronhyvitykseen on oikeus myös vieraassa valtiossa asuvalla perillisellä ja testamentinsaajalla.

3.11 Erityiskysymyksiä

3.11.1 Matkakulut perunkirjoituskuluina

Jos perinnönjättäjän ainoa perillinen asui vieraassa valtiossa ja on hoitanut perunkirjoitukseen liittyviä tehtäviä Suomessa, voidaan tehtävien hoitamista varten Suomeen matkustamisesta aiheutuneet matkakustannukset katsoa kokonaan tai osittain vähennyskelpoisiksi perunkirjoituskuluiksi.

3.11.2 Ulkomaisen lahjan kumulointi

Ellei ulkomaisesta lahjasta ole maksettava lahjaveroa sen vuoksi, ettei Suomella ollut PerVL 18.1 §:n mukaan verotusoikeutta, ei lahjaa voida lisätä Suomessa veronalaiseen jäämistöosuuteen tai myöhemmin saatuun lahjaan ns. 3 vuoden lahjana (PerVL 16.1 § 2 kohta, 19 § 3 kohta ja 20.2 §).

Esimerkki: A antoi B:lle 100 000 euron arvoisen lahjan vuonna 2007. A ja B asuivat Belgiassa lahjan toteuttamispäivänä. B:lle ei määrätty lahjaveroa Suomessa, koska Suomella ei ollut verotusoikeutta PerVL 18.1 §:n mukaan.

A ja B muuttivat pysyvästi Suomeen vuonna 2008. A antoi B:lle 50 000 euron arvoisen lahjan vuonna 2009.

Lahjaverotuksessa lahjan arvoon ei voida lisätä aiemman lahjan arvoa, koska se on verovapaa Suomessa em. lainkohdan nojalla.

Jos edellä tarkoitettu lahja lisätään ennakkoperintönä jäämistön arvoon, on lahjan arvo vähennettävä lahjan saaneen perillisen perintöosan arvosta.

Esimerkki: A antoi B:lle 100 000 euron arvoisen ennakkoperinnön vuonna 2007. A ja B asuivat Belgiassa lahjan toteuttamispäivänä. B:lle ei määrätty lahjaveroa Suomessa, koska Suomella ei ollut verotusoikeutta PerVL 18.1 §:n mukaan.

A ja B muuttivat pysyvästi Suomeen vuonna 2008. A kuoli vuonna 2009. A:n perillisiä olivat lapset B, C ja D.

A:n jälkeen toimitettavassa perintöverotuksessa ennakkoperintö lisätään jäämistön arvoon määritettäessä lasten perintöosuuksia. Ennakkoperinnön arvo vähennetään B:n laskennallisesta perintöosuudesta ennen veron määräämistä, koska ennakkoperintö on verovapaa lahja Suomessa

3.11.3 Kumuloidusta lahjasta määrätyn ulkomaisen veron vähentäminen

Jos lahjasta määrätystä lahjaverosta on tehty verovähennys PerVL 18.2 §:n tai verosopimuksen nojalla ja tällaisen lahjan arvo lisätään 3 vuoden kuluessa saatuun jäämistöosuuteen tai lahjaan, vähennetään saantojen yhteisarvosta määrättävästä perintö- tai lahjaverosta aiemmasta lahjasta maksetun lahjaveron lisäksi verovähennyksen määrä (PerVL 20.2 §).

Esimerkki: Suomessa asuva A lahjoitti pojalleen B:lle Espanjassa sijaitsevan loma-asunnon vuonna 2007. Lahjasta B:lle määrättiin lahjaveroa 13 690 euroa. Verosta vähennettiin ulkomaisen veron hyvityksenä 5 000 euroa, joka oli B:lle Espanjassa määrätyn veron määrä. Lahjaveroa pantiin maksuun 8 690 euroa.

A lahjoitti B:lle Suomalaisen asunto-osakeyhtiön osakkeet vuonna 2009. Lahjaverotuksessa asunto-osakkeiden arvoon lisättiin Espanjan loma-asunnon lahjaverotusarvo ja lahjaveroa määrättiin lahjojen yhteisarvosta 30 310 euroa.

Lahjaverosta vähennetään B:n aiemmasta lahjasta maksaman lahjaveron lisäksi veronhyvityksen määrä eli yhteensä 13 690 euroa.

3.11.4 Ulkomainen jäämistösaanto ja PerVL 17 §

Jos perilliselle tai testamentinsaajalle ei ole määrätty perintöveroa Suomessa sen vuoksi, ettei Suomella ole verotusoikeutta PerVL 4.1 §:n tai verosopimuksen mukaan ja perillinen tai testamentinsaaja kuolee kahden vuoden kuluessa saannostaan, ei omaisuuden arvoa vähennetä viimeksi kuolleen jälkeen toimitettavassa perintöverotuksessa PerVL 17 §:n nojalla.

Esimerkki: A asui kuollessaan vuonna 2008 Sveitsissä. A:n omaisuuden sai Suomessa asuva poika B. Omaisuuteen ei sisältynyt Suomessa sijaitsevaa kiinteää omaisuutta. B:lle ei määrätty perintöveroa, koska koko omaisuus oli verovapaata Sveitsin pevesopimuksen mukaan.

Vuonna 2009 kuolleelta B:ltä jäi perillisinä kaksi lasta. Toimitettaessa perintöverotusta B:n jälkeen pesän varoista ei vähennetä A:lta saadun omaisuuden arvoa, koska omaisuudesta ei määrätty perintöveroa B:lle.

3.11.5 Aiemmasta perinnöstä maksettu ulkomainen vero ja PerVL 17 §

Jos perilliselle tai testamentinsaajalle ei ole määrätty perintöveroa Suomessa sen vuoksi, ettei Suomella ole verotusoikeutta PerVL 4.1 §:n tai verosopimuksen mukaan ja perillinen tai testamentinsaaja kuolee kahden vuoden kuluessa saannostaan, ei aiemmasta saannosta mahdollisesti maksettua ulkomaista veroa voida vähentää PerVL 17 §:n nojalla viimeksi kuolleen perillisille tai testamentinsaajille määrättävästä perintöverosta.

Esimerkki: A asui kuollessaan vuonna 2008 Sveitsissä. A:n omaisuuden sai Suomessa asuva poika B. Omaisuuteen ei sisältynyt Suomessa sijaitsevaa kiinteää omaisuutta. B:lle ei määrätty Suomen perintöveroa, koska koko omaisuus oli verovapaata Sveitsin verosopimuksen mukaan.

Vuonna 2009 kuolleen B:n ainoa perillinen oli sisar C. C:lle määrättävästä perintöverosta ei voida vähentää sitä veroa, joka B:lle oli määrätty Sveitsissä A:lta saamastaan omaisuudesta.

3.11.6 Spv-huojennus vieraassa valtiossa sijaitsevasta yritysvarallisuudesta

Jos saantoon sisältyy PerVL 55.1 §:ssä tarkoitettua yritysvarallisuutta, joka sijaitsee vieraassa valtiossa ja jos säännöksessä mainitut veronhuojennuksen edellytykset täyttyvät, on myös vieraassa valtiossa sijaitseva yritysvarallisuus huojennukseen oikeuttavaa omaisuutta.

Ks. myös EY-tuomioistuimen tuomiot 17.1.2008, asia C-256/06 sekä 25.10.2007, asia C-464/05.

Huojennusta laskettaessa tulee tällaisen omaisuuden arvo määrittää käypää arvoa alempaan arvoon noudattaen PerVL 55 §:n 2 ja 3 momenteissa olevia säännöksiä soveltuvin osin.

4 Ulkomailta Suomeen tullut perintö tai lahja  

4.1 Verovelvollisuuden edellytykset

4.1.1 Edellytyksenä perintö-, testamentti-, lahja- tai henkilövakuutussaanto

Perintö- ja lahjaverovelvollisuuden edellytyksenä on, että omaisuutta on saatu perintönä, testamentilla tai lahjana (PerVL 1.1 §). Lisäksi verovelvollisuus syntyy eräin edellytyksin henkilövakuutuksesta saadun vakuutuskorvauksen tai siihen verrattavan taloudellisen tuen perusteella. Kysymys siitä, millä saannolla omaisuutta on saatu, ratkaistaan Suomessa voimassa olevan oikeuden perusperiaatteiden mukaan.

Sen sijaan kysymykset siitä, kenellä on oikeus saada omaisuutta mainitulla saannolla ja kuinka paljon, ratkaistaan pääsääntöisesti perinnönjättäjän tai lahjanantajan asuinvaltion lainsäädännön mukaan. Jäljempänä kohdissa 4.2 – 4.7 on käsitelty tilanteita, joissa saantoon sovelletaan kuitenkin Suomen perintökaarta.

4.1.2 Suomessa asuminen verovelvollisuuden edellytyksenä

Jos omaisuuden saaja asui verovelvollisuuden alkaessa Suomessa, on hänellä velvollisuus suorittaa saamastaan omaisuudesta perintö- tai lahjaveroa (PerVL 4.1 § 1-k ja 18.1 § 1-k). Suomessa asumista koskeva kysymys ratkaistaan noudattaen edellä kohdassa 2.2 olevia ohjeita.

4.2 Vieraan valtion lainsäädännön soveltamisen edellytykset

Perintö- ja lahjaverotuksessa sovelletaan vieraassa valtiossa voimassa olevaa lainsäädäntöä, jos

  • veronalainen saanto määräytyy kokonaan tai osittain vieraan valtion lainsäädännön mukaan, ja
  • verovelvollinen vaatii, että verotuksessa tulee soveltaa tämän valtion lakia, ja
  • sovellettavan vieraan valtion lain sisällöstä saadaan selvitys.

Vieraan valtion lakia voidaan soveltaa, vaikka sitä koskevaa vaatimusta ei esitettä, jos lain sisältö on verotoimiston tiedossa. Ellei sovellettavan vieraan valtion lain sisältöä tunneta eikä siitä saada selvitystä, sovelletaan verotuksessa Suomen lainsäädäntöä.

Vieraan valtion lainsäädännöllä tarkoitetaan tässä ohjeessa sellaista vieraan valtion lainsäädäntöön sisältyviä säännöksiä, jotka koskevat oikeutta saada omaisuutta veronalaisella saannolla ja sitä, mikä on saannon laajuus.

4.3 Perinnön määräytyminen Suomen perintökaaren mukaan

4.3.1 Perinnönjättäjän kotipaikkavaltion laki pääsääntönä

Vieraassa valtiossa kuollessaan asuneen henkilön jälkeen toimitettavassa perintöverotuksessa perilliset ja perintöosuudet määritetään pääsääntöisesti noudattaen sen valtion lakia, jossa perinnönjättäjällä oli viimeinen kotipaikka (PK 26:5).

Seuraavassa tarkastellaan tilanteita, joissa perintö määräytyy Suomen perintökaaren mukaisesti.

4.3.2 Maastamuuttotilanteet

Perilliset ja perintöosuudet määritetään noudattaen Suomen perintökaarta, jos

  • perinnönjättäjän edellinen kotipaikka oli Suomessa, ja
  • perinnönjättäjä oli Suomen kansalainen kuollessaan, tai
  • perinnönjättäjä oli asunut uudessa kotipaikkavaltiossa alle 5 vuotta välittömästi ennen kuolemaansa (PK 26:5).

Kotipaikalla tarkoitetaan väestötietojärjestelmään merkittyä kotikuntaa (väestötietolaki 4.1 §, kotikuntalaki 2 § ja 22 §).

Esimerkki: Suomalainen A muutti Suomesta Espanjaan vuonna 2004 viettämään eläkepäiviään. A kuoli vuonna 2009 asuessaan Espanjassa. A:lta jäi kaksi Suomessa asuvaa lasta.

Perintöön sovelletaan Suomen perintökaarta, koska A oli kuollessaan Suomen kansalainen.

Jos perinnönjättäjä oli uuden kotipaikkavaltionsa kansalainen tai asunut siinä valtiossa vähintään 5 vuotta välittömästi ennen kuolemaansa, perintöön sovelletaan perinnönjättäjän uuden kotipaikkavaltion lakia.

Jos perinnönjättäjä oli muun kuin Suomen tai uuden kotipaikkavaltionsa kansalainen eikä ollut asunut uudessa kotipaikkavaltiossaan vähintään 5 vuotta välittömästi ennen kuolemaansa, sovelletaan perintöön perinnönjättäjän kansalaisuusvaltion lakia.

Perinnönjättäjän kansalaisuudesta ja asumisajasta riippumatta perilliset ja perintöosuudet määritetään Suomen perintökaaren mukaan, jos perinnönjättäjällä oli kaikki seikat huomioon ottaen olennaisesti läheisempi yhteys Suomeen kuin kansalaisuusvaltioonsa (PK 26:5).

Esimerkki: Suomessa asuvat aviopuolisot A ja B muuttivat Ruotsiin vuonna 1986 A:n saatua työpaikan Ruotsissa toimivasta yhtiöstä. A:n jäätyä eläkkeelle vuonna 2005, puolisot muuttivat Italiaan. A kuoli vuonna 2008 asuessaan Italiassa. A:lla oli kuollessaan Suomen kansalaisuus. A:lta jäivät Italiassa asuva leski sekä Suomessa asuva tytär ja Ruotsissa asuva poika. A:n jäämistö käsitti pääasiassa Ruotsalaisia arvopapereita ja kiinteistöjä.

Perintöön sovelletaan Ruotsin perintökaarta. Perinnönjättäjän kansalaisuusvaltion eli Suomen lakia ei voida soveltaa, koska A:lla on olennaisesti läheisempi yhteys Ruotsiin kuin Suomeen.

4.3.3 Suomalaisella kotipaikka muussa Pohjoismaassa kuollessaan

Perilliset ja perintöosuudet määritetään Suomen perintökaaren mukaan, jos

  • perinnönjättäjä oli kuollessaan Suomen kansalainen, ja
  • perinnönjättäjällä oli kuollessaan kotipaikka Ruotsissa, Tanskassa, Norjassa tai Islannissa, ja
  • perinnönjättäjän aiempi kotipaikka oli Suomessa, ja
  • perinnönjättäjällä ei ollut kotipaikkaa viimeisessä kotipaikkavaltiossaan yhtäjaksoisesti vähintään 5 viimeisen elinvuoden ajan, ja
  • perillinen tai testamentinsaaja, jonka oikeus siitä riippuu, vaatii Suomen perintökaaren soveltamista viimeistään 6 kk:n kuluessa kuolemasta tai viimeistään perinnönjaossa (PM perintösopimus 1 art).

Esimerkki:  Suomalaiset aviopuolisot muuttivat Suomesta Ruotsiin asumaan vuonna 2006. Puolisoista toinen kuoli heidän asuessaan Ruotsissa vuonna 2009. Puolisoilla oli kaksi yhteistä lasta, jotka asuivat Suomessa. Jäämistöön ei kuulunut Suomessa sijaitsevaa kiinteää omaisuutta.

Perimykseen sovelletaan Ruotsin perintökaarta, koska perinnönjättäjällä oli kotipaikka Ruotsissa kuollessaan. Ruotsin perintökaaren mukaan leski saa koko omaisuuden perintönä ennen yhteisiä rintaperillisiä (ärvdabalk 3:1). Perinnöstä ei tässä tapauksessa tule suorittaa perintöveroa Ruotsiin eikä myöskään Suomeen.

Jos lapset vaativat Suomen lain soveltamista määräajassa, sovelletaan perimykseen Suomen perintökaarta, jonka mukaan perintö menee rintaperillisille. Koska lapset asuvat Suomessa, syntyy heille velvollisuus suorittaa perintöveroa PerVL:n mukaisesti.

4.3.4 Testamentti Suomen perintökaaren soveltamisesta

Edellä selostetuista ohjeista huolimatta perilliset ja perintöosuudet määritetään Suomen perintökaaren mukaan, jos perinnönjättäjä on määrännyt siitä testamentilla (PK 26:6). Lisäedellytyksenä on, että

  • perinnönjättäjä oli Suomen kansalainen testamenttimääräystä antaessaan tai kuollessaan, taikka
  • hänellä oli kotipaikka Suomessa testamenttimääräystä antaessaan, kuollessaan tai aiemmin.

Näistä lisäedellytyksistä riippumatta perilliset ja perintöosuudet määritetään Suomen perintökaaren mukaan, jos

  • perinnönjättäjä oli testamenttimääräystä antaessaan avioliitossa, ja
  • lesken ja perillisten välisessä osituksessa on sovellettava Suomen avioliittolakia.

4.4 Jäämistöosituksessa sovellettava lainsäädäntö

4.4.1 Pääsääntönä puolisoiden yhteisen kotipaikkavaltion lainsäädäntö

Jos perinnönjättäjä oli kuollessaan avioliitossa, tulee perintöverotuksessa määrittää se omaisuus, jonka leski tai perilliset ovat velvollisia luovuttamaan toiselle osapuolelle jäämistöosituksessa. Tämä omaisuus määritetään normaalisti sen valtion lainsäädännön mukaisesti, jossa puolisoilla oli yhteinen kotipaikka toisen kuollessa (AL 129.1 §).

Esimerkki: Suomalainen nainen oli vihitty avioliittoon saksalaisen miehen kanssa vuonna 1998 Saksassa. Avioliitto päättyi miehen kuolemaan vuonna 2008 puolisoiden asuessa Saksassa. Puolisoilta jäi kaksi yhteistä lasta. Puolisot omistivat yhdessä Suomessa sijaitsevan vapaa-ajan kiinteistön.

Koska puolisoiden yhteinen kotipaikka miehen kuollessa oli Saksassa, sovelletaan lesken ja lasten välillä toimitettavassa osituksessa Saksassa voimassa olevaa lainsäädäntöä

4.4.2 Maastamuuttotilanteet

Jos aviopuolisot ovat yhdessä muuttaneet Suomesta vieraaseen valtioon, sovelletaan jäämistöosituksessa Suomen avioliittolakia, jos puolisot olivat asuneet vieraassa valtiossa alle viiden vuoden ajan välittömästi ennen toisen puolison kuolemaa (AL 129.2 §).

Suomen avioliittolakia sovelletaan maasta muuttamisesta huolimatta myös siinä tapauksessa, että leski jäi Suomeen asumaan tai muutti toiseen valtioon kuin perinnönjättäjä.

Viiden vuoden määräaikaa laskettaessa otetaan huomioon myös ennen kotipaikan saamista tapahtunut asuminen vieraassa valtiossa. Jos puolisot ovat muuttaneet pois Suomesta eri ajankohtina, lasketaan puolisoiden asumisaika siitä, kun myöhemmin saapunut puoliso asettui vieraaseen valtioon asumaan.

Esimerkki: Suomalaiset aviopuolisot A ja B muuttivat Suomesta pysyvästi Espanjaan vuonna 2005. Puolisoista A kuoli vuonna 2009 puolisoiden kotipaikan ollessa Espanjassa. Vainajan perillisiä olivat Suomessa asuvat lapset.

Koska puolisot eivät olleet asuneet Espanjassa viittä vuotta ennen miehen kuolemaa, sovelletaan lesken ja perillisten välisessä osituksessa Suomen avioliittolakia

Esimerkki: Venäläinen A ja suomalainen B solmivat avioliiton Suomessa vuonna 1999. Puolisoiden kotipaikka oli Suomessa. A muutti välirikon vuoksi pysyvästi Venäjälle asumaan vuonna 2007. A kuoli asuessaan Venäjällä vuonna 2009. A:n perillisiä olivat kaksi Suomessa asuvaa lasta.

Lesken ja perillisten välisessä jäämistöosituksessa sovelletaan Suomen avioliittolakia, koska puolisoiden viimeinen yhteinen kotipaikka oli Suomessa ja leskellä oli kotipaikka Suomessa vielä A:n kuollessa.

Esimerkki: Suomalainen A ja saksalainen B solmivat avioliiton Suomessa vuonna 1999. Puolisot muuttivat Suomesta Belgiaan asumaan pysyvästi vuonna 2000. A muutti välirikon vuoksi pysyvästi asumaan Suomeen vuonna 2007. B muutti vuonna 2007 Saksaan asumaan. B kuoli vuonna 2009 asuessaan Saksassa. B:n perillisiä olivat kaksi Suomessa asuvaa lasta.

Lesken ja perillisten välisessä jäämistöosituksessa sovelletaan Belgian aviovarallisuuslainsäädäntöä, koska A:n ja B:n viimeinen yhteinen kotipaikka oli Belgiassa.

4.4.3 Pohjoismaiden kansalaiset

Jäämistöosituksessa sovelletaan Suomen avioliittolakia, jos

  • aviopuolisoista kumpikin oli muun Pohjoismaan kuin uuden asuinvaltionsa kansalainen avioliittoon mennessään sekä toisen puolison kuollessa, ja
  • puolisoiden yhteinen asuinpaikka oli perinnönjättäjän kuollessa Ruotsissa, Tanskassa, Norjassa tai Islannissa, ja
  • puolisoiden aiempi yhteinen asuinpaikka oli Suomessa, ja
  • puolisot olivat asuneet uudessa asuinvaltiossa alle kahden vuoden ajan välittömästi ennen perinnönjättäjän kuolemaa (PM aviokonventio 3 art).

Suomen avioliittolakia sovelletaan maasta muuttamisesta huolimatta myös siinä tapauksessa, että leski jäi Suomeen asumaan tai muutti toiseen valtioon kuin perinnönjättäjä.

Jos puolisot muuttavat yhdessä asumaan Pohjoismaiden ulkopuolelle, jäämistöosituksessa sovellettava laki määräytyy avioliittolain mukaisesti (PM aviokonventio 4a art) (kohta 4.4.2).

4.4.4 Paluumuuttotilanteissa vieraan valtion laki

Paluumuuttotilanteissa sovelletaan vieraan valtion lainsäädäntöä ilman karenssiaikaa heti kun kumpikin aviopuolisoista on saanut kotipaikan samasta valtiosta. Edellytyksenä on, puolisoilla on aiemmin avioliiton aikana ollut kotipaikka siinä valtiossa tai he ovat sen valtion kansalaisia toisen kuollessa.

Esimerkki: Virolainen aviopari muutti Virosta Suomeen pysyvästi asumaan vuonna 1998. Puolisot muuttivat yhdessä takaisin Viroon vuonna 2008. Puolisoista toinen kuoli Virossa vuonna 2009, jolloin puolisoiden kotipaikka oli Tallinnassa. Perinnönjättäjän ainoa perillinen oli Suomessa asuva lapsi.

Lesken ja lapsen välisessä osituksessa sovelletaan Virossa voimassa olevaa avioliitto-oikeutta heti kotipaikan saamisesta, koska puolisoilla oli aiemmin ollut kotipaikka Virossa 

4.4.5 Avioerohakemus ennen maastamuuttoa -> Suomen avioliittolaki

Vieraaseen valtioon muuttamisesta ja siellä asumisesta huolimatta jäämistöosituksessa sovelletaan Suomen avioliittolakia, jos avioeroasia ehti tulla vireille Suomessa ennen kuin vieraan valtion lainsäädäntö olisi tullut sovellettavaksi (AL 129.3 §).

Esimerkki: Virolaiset aviopuolisot A ja B muuttivat Virosta Suomeen pysyvästi asumaan vuonna 1998. Puolisoista A muutti takaisin Viroon vuonna 2007. B jätti avioerohakemuksen Suomessa vuonna 2008 ja muutti takaisin Viroon myöhemmin samana vuonna. Puolisoista A kuoli Virossa vuonna 2009, jolloin kummallakin puolisolla oli kotipaikka Virossa. Perinnönjättäjän ainoa perillinen oli Suomessa asuva lapsi.

Lesken ja lapsen välisessä osituksessa sovelletaan Suomen avioliittolakia, koska avioeroasia tuli vireille Suomessa ennen kuin kumpikin puolisoista sai kotipaikan Virosta.

4.4.6 Sopimus Suomen avioliittolain soveltamisesta

Edellä selostetuista ohjeista riippumatta Suomen avioliittolakia sovelletaan, jos aviopuolisot ovat sopineet siitä avioehtosopimuksella (AL 130 §). Edellytyksenä on, että

  • ainakin toisella puolisolla on ollut kotipaikka Suomessa sopimushetkellä, tai
  • ainakin toinen puolisoista on ollut Suomen kansalainen sopimushetkellä, tai
  • puolisoiden yhteinen kotipaikka on aiemmin avioliiton aikana ollut Suomessa, ellei puolisoilla ole kotipaikkaa samassa vieraassa valtiossa sopimushetkellä.

Jos puolisoilla oli kotipaikka Suomessa sopimuspäivänä, tulee sopimus rekisteröidä Suomessa, jotta se olisi muodoltaan pätevä (AL 131 §).

4.5 Lesken hallintaoikeus Suomessa olevaan asuntoon

4.5.1 Hallintaoikeuden edellytykset

Siitä huolimatta, että osituksessa sovelletaan vieraan valtion lakia, on leskellä kuitenkin PK 3:1a §:n mukainen hallintaoikeus jäämistöön kuuluvaan asuntoon, jos

  • asunto sijaitsee Suomessa, ja
  • hallintaoikeuden saamista on pidettävä kohtuullisena (AL 134 §).

Kohtuullisuutta arvioitaessa otetaan huomioon leskelle kuuluva omaisuus sekä omaisuus, jonka leski saa osituksessa tai perintönä taikka testamentilla.

Elleivät mainitut edellytykset täyty, määräytyy lesken hallintaoikeus ositukseen sovellettavan vieraan lain mukaan.

4.5.2 Suomalaisella kotipaikka kuollessaan muussa Pohjoismaassa

Jos Suomen kansalaisella oli kuollessaan kotipaikka Ruotsissa, Tanskassa, Norjassa tai Islannissa, on leskellä PK 3:1a §:n mukainen hallintaoikeus jäämistöön kuuluvaan asuntoon siinäkin tapauksessa, että perintöön sovellettavan kansalaisuusvaltion lain mukaan hallintaoikeutta ei ole (PM perintösopimus 3 art.).

Esimerkki: Suomalaiset aviopuolisot A ja B muuttivat Suomesta Ruotsiin asumaan vuonna 2005. Puolisoista A kuoli heidän asuessaan Ruotsissa vuonna 2009. A:lla oli edellisestä avioliitosta kaksi täysi-ikäistä lasta, jotka asuivat Suomessa.

Vainajan varoihin kuului puolisoiden kotina käytetty pientalokiinteistö Ruotsissa. Perukirjan mukaan leski ilmoitti pitävänsä jäämistöön kuuluvan asuinkiinteistön hallinnassaan PK 3:1a §:n nojalla.

Perintöön ja ositukseen sovelletaan Ruotsin lainsäädäntöä, koska puolisoilla oli kotipaikka Ruotsissa perinnönjättäjän kuollessa. Ruotsin perintökaaren (ärvdabalk 3:1) mukaan perintö menee A:n aiemmasta avioliitosta oleville lapsille.

Leskellä on hallintaoikeus PK 3:1a §:n mukaan, koska perinnönjättäjä oli kuollessaan Suomen kansalainen eikä hän ehtinyt asua Ruotsissa viittä vuotta ennen kuolemaansa ja kun leskellä ei Ruotsin perintökaaren mukaan ole hallintaoikeutta.

Hallintaoikeuden arvo on siten vähennettävä perintöverotuksessa omaisuuden arvosta.

Asunnon hallintaoikeus ei ole riippuvainen asunnon sijaintivaltiosta. Hallintaoikeus voidaan edellytysten täyttyessä saada myös vieraassa valtiossa sijaitsevaan asuntoon.

4.6 Lahjoitukseen ja lahjanluonteiseen kauppaan sovellettava laki

4.6.1 Lahjanantajan asuinvaltion laki

Lahjanlupaukseen ja lahjan täyttymiseen sekä lahjanluonteiseen kauppaan sovelletaan sen valtion lainsäädäntöä, jossa omaisuuden luovuttaja asui luovutushetkellä (Rooman sopimus 4 art 2 kohta).

4.6.2 Kiinteän omaisuuden luovuttaminen

Jos luovutuksen kohteena on kiinteää omaisuutta, luovutukseen ja sen muotoon sovelletaan kiinteistön sijaintivaltion lainsäädäntöä (Rooman sopimus 4 art 3 kohta ja 9 art 6 kohta).

Jos tämän valtion lain mukaan muotosäännösten vastainen kiinteistön lahjoitus ei ole sitova, ei lahjaverotuksessa voida katsoa, että omaisuus olisi saatu lahjaksi (vrt. MK 2:1 ja 4:2).

4.7 Henkivakuutukseen sovellettava lainsäädäntö

Henkivakuutussopimukseen sovelletaan sen valtion lakia, missä vakuutuksenottajalla on vakinainen asuinpaikka sopimuksentekohetkellä (Laki eräisiin kansainvälisluonteisiin vakuutussopimuksiin sovellettavasta laista 9 §). Edellytyksenä lisäksi on, että

  • vakuutusyhtiön että vakuutuksenottajan kotipaikka on ETA-valtiossa, ja
  • vakuutussopimus on tehty vakuutusyhtiön ETA-valtiossa olevassa toimipaikassa, ja
  • vakuutuksen ottajan vakinainen asuinpaikka on ETA-valtiossa.

Henkivakuutussopimuksessa voidaan myös sopia, että vakuutukseen sovelletaan vakuutuksenottajan kansalaisuusvaltion lakia (Laki eräisiin kansainvälisluonteisiin vakuutussopimuksiin sovellettavasta laista 10 §).

Muissa kuin edellä mainituissa tilanteissa, vakuutussopimukseen sovelletaan sen valtion lainsäädäntöä, jossa vakuutuskorvauksen suorittanut vakuutusyhtiön toimipaikka sijaitsee, ellei muun valtion lain soveltamisesta ole vakuutussopimuksessa erikseen sovittu (Laki eräisiin kansainvälisluonteisiin vakuutussopimuksiin sovellettavasta laista 13 §, Rooman sopimus 4 art 2 kohta).

Henkivakuutukseen sovellettavan lain mukaan ratkaistaan mm. kysymys siitä, kenellä on oikeus vakuutuskorvaukseen, jos korvauksesta luovutaan.

4.8 Verovelvollisuuden alkamisajankohta

4.8.1 Verovelvollisuus alkaa kuolinhetkestä

Velvollisuus suorittaa perintöveroa alkaa perinnönjättäjän kuolemasta (PerVL 5 §). Jos omaisuus saadaan testamentin ehtojen tai muun sellaisen syyn vuoksi myöhemmin kuin perinnönjättäjän kuollessa, perintöverovelvollisuus alkaa vasta kun omaisuus on saatu (PerVL 7 §).

4.8.2 Verovelvollisuus alkaa omaisuuden saamisesta

Perintöverovelvollisuus alkaa myöhemmin kuin perinnönjättäjän kuollessa, jos perilliset ovat menettäneet määräysvaltansa jäämistöomaisuuteen sen vuoksi, että jäämistöomaisuus on luovutettu konkurssiin tai virallisen pesänselvittäjän hallintoon tilanteessa, jossa kuolinpesä on ylivelkainen (KHO 20.10.1995/4179, KHO 1946 I 8; KS 3:1).

Jos jäämistöön kuuluu vieraassa valtiossa sijaitsevaa omaisuutta, saattaa kuolinpesän virallisselvitys käynnistyä omaisuuden sijaintivaltion lainsäädännön mukaisesti pian kuoleman jälkeen. Virallisselvitykseen liittyy yleensä selvityshallinnon yksinomainen määräysvalta omaisuuden sijaintivaltiossa olevaan jäämistöomaisuuteen.

Perillisten ei voida tällaisessa tilanteessa katsoa saaneen virallisselvityksen alaista omaisuutta vielä perinnönjättäjän kuollessa. Näissä tapauksissa perintöverovelvollisuus alkaa vasta kun virallishallinto on luovuttanut omaisuuden osakkaiden määräysvaltaan.

Vieraassa valtiossa käynnistynyt virallishallinto saattaa käsittää vain siinä valtiossa sijaitsevan omaisuuden. Virallishallinnon ulkopuolisen omaisuuden osalta perintöverovelvollisuus alkaa pääsäännön mukaan perinnönjättäjän kuollessa.

4.8.3 Useita alkamisajankohtia

Jos virallishallinnon piiriin kuuluvaa omaisuutta luovutetaan perillisille useassa erässä, alkaa perintöverovelvollisuus kunkin suorituksen osalta silloin, kun omaisuus saadaan. Perintöverotus toimitetaan näissä tapauksissa jokaisen erän osalta itsenäisesti erillisellä verotuspäätöksellä.

4.9 Veronalainen omaisuus

Suomessa asuvan henkilön jäämistöosuuteen tai lahjaan sisältyvä omaisuus on kaikilta osin veronalaista riippumatta siitä, missä valtiossa omaisuus sijaitsee. Merkitystä ei ole myöskään sillä, minkä valtion kansalaisia omaisuuden luovuttaja ja saaja ovat.

Esimerkki: Puolan kansalainen A asui kuollessaan Varsovan kaupungissa. A:lta jäi ainoana perillisenä Suomessa asuva poika B, joka myös oli Puolan kansalainen. A:n koko jäämistö käsitti Puolassa sijaitsevaa irtainta ja kiinteää omaisuutta.

B:llä on velvollisuus suorittaa perintöveroa kaikesta perintönä saamastaan omaisuudesta, koska B asui Suomessa A:n kuollessa.

Perintöveronalaista omaisuutta on myös kuolinpesän varoista mahdollisesti suoritettu jäämistövero. Ellei jäämistövero sisälly perintöverotusta varten ilmoitettuun omaisuuteen, se tulee lisätä siihen ennen veron määräämistä. Jäämistöverojärjestelmä on käytössä mm. USA:ssa, Isossa-Britanniassa ja Uudessa-Seelannissa.

4.10 Verosopimuksilla perintöverosta vapautettu omaisuus

4.10.1 Perinnönjättäjä asui kuollessaan Alankomaissa

4.10.1.1 Perintöverosta vapaa omaisuus

Jos perinnönjättäjä asui kuollessaan Alankomaissa, on Suomessa asuvan perinnön- tai testamentinsaajan saantoon sisältyvä omaisuus perintöverosta vapaata.

Perintöveroa tulee kuitenkin maksaa jäämistöosuudesta siltä osin kuin siihen sisältyy seuraavassa luettelossa mainittua omaisuutta (Alankomaiden pevesopimus 2 ja 3 art).

  • Suomessa sijaitseva kiinteä omaisuus sekä siihen kuuluva tarpeisto ja irtaimisto
  • kiinnityslaina ja muu saaminen, jonka vakuutena on Suomessa sijaitsevaa kiinteää omaisuutta
  • perinnönjättäjän harjoittaman liikkeen tai vapaan ammatin varallisuus, joka kuuluu Suomessa sijaitsevaan kiinteään toimipaikkaan

Muusta kuin luettelossa mainitusta omaisuudesta voidaan määrätä veroa vain Alankomaissa.

Kysymys siitä, onko Suomessa sijaitseva omaisuus kiinteää vai ei, ratkaistaan Suomen lainsäädännön mukaan.

Kiinteään omaisuuteen ei rinnasteta kiinteistö- tai asunto-osakeyhtiöiden osakkeita, jotka oikeuttavat hallitsemaan Suomessa sijaitsevaa huoneistoa. Niistä ei tämän vuoksi voida määrätä veroa Suomessa.

4.10.1.2 Velkojen kohdistaminen

Velka, joka kohdistuu Suomessa veronalaiseen omaisuuteen tai jonka vakuutena sellainen omaisuus on, vähennetään vain sen omaisuuden arvosta. Jos velka ylittää omaisuuden arvon, ylimenevä osa vähennetään perintöverosta vapaan omaisuuden arvosta (Alankomaiden pevesopimus 5 art).

Muu kuin edellä mainittu velka vähennetään vain perintöverosta vapaan omaisuuden arvosta. Jos tämä velka ylittää omaisuuden arvon, ylimenevä osa vähennetään veronalaisesta omaisuudesta.

Esimerkki: Alankomaissa kuollessaan asuneen A:n varojen käypä arvo oli 400 000 euroa ja velkojen arvo 350 000 euroa. Varoihin sisältyi Suomessa sijaitseva vapaa-ajan kiinteistö, jonka käypä arvo oli 100 000 euroa. Muu osa varoista kuului A:n Alankomaissa harjoittamaan liikkeeseen. A:n velat olivat pankkilainoja, joilla oli rahoitettu A:n harjoittamaa liiketoimintaa.

Perintöverotuksessa velkojen katsotaan kohdistuvan liikkeeseen kuuluviin varoihin. Koska velat ylittävät liikkeen varojen arvon, vähennetään loppuosa eli 50 000 euroa Suomessa sijaitsevan vapaa-ajan kiinteistön arvosta.

4.10.1.3 Perintöveron vähentäminen

Perintöverosta ei voida tehdä vähennyksiä, koska veron vähentäminen on tässä tilanteessa Alankomaiden veroviranomaisen velvollisuutena (Alankomaiden pevesopimus 8 art 2 §).

4.10.2 Perinnönjättäjä asui kuollessaan Ranskassa

4.10.2.1 Perintöverosta vapaa omaisuus

Jos perinnönjättäjä asui kuollessaan Ranskassa, on Suomessa asuvan perinnön- tai testamentinsaajan perintöosuuteen tai testamenttiomaisuuteen sisältyvä omaisuus on perintöverosta vapaata Suomessa.

Perintöveroa tulee kuitenkin maksaa jäämistöosuudesta siltä osin kuin siihen sisältyy seuraavassa luettelossa mainittua omaisuutta (Ranskan pevesopimus 3-6 art).

  • Suomessa sijaitseva kiinteä omaisuus ja sen tarpeisto
  • Suomessa harjoitettavaa maa- ja metsätaloutta palveleva eloton tai elollinen irtain omaisuus
  • Suomessa sijaitsevaan kiinteään omaisuuteen kohdistuvat oikeudet, joihin sovelletaan yksityisoikeuden kiinteää omaisuutta koskevia säännöksiä
  • Suomessa sijaitsevan kiinteän omaisuuden nautintaoikeuksia
  • yksityisliikkeen Suomessa sijaitsevaan kiinteään toimipaikkaan kuuluva varallisuus
  • ammatinharjoittajan Suomessa sijaitsevaan pysyvään laitokseen kuuluva irtain yritysvarallisuus
  • muu Suomessa sijaitseva aineellinen irtain omaisuus, siihen luettuna huonekalut, liinavaatteet ja talousesineet samoin kuin taide-esineet ja -kokoelmat

Kiinteänä omaisuutena ei pidetä kiinteään omaisuuteen kiinnitettyjä saamisoikeuksia.

Kysymys siitä, onko Suomessa sijaitseva esine tai sellaiseen kohdistuva oikeus luonteeltaan kiinteätä omaisuutta tai voidaanko niitä pitää kiinteistön tarpeistoon kuuluvina, ratkaistaan Suomen lainsäädännön mukaan.

Kiinteään omaisuuteen ei rinnasteta kiinteistö- tai asunto-osakeyhtiöiden osakkeita, jotka oikeuttavat hallitsemaan Suomessa sijaitsevaa huoneistoa. Niistä ei tämän vuoksi voida määrätä perintöveroa Suomessa.

Perintövero määrätään myös perintöverosta vapaasta omaisuudesta, mutta verosta vähennetään se osuus, joka kohdistuu verosta vapaaseen omaisuuteen (kohta 4.10.2.3).

4.10.2.2 Velkojen kohdistaminen

Velat, jotka kohdistuvat yksityisliikkeen Suomessa sijaitsevan kiinteän toimipaikan verovapaisiin varoihin, vähennetään näiden varojen arvosta.

Velka, jonka vakuutena on alla mainittua Suomessa veronalaista omaisuutta, velka vähennetään vain sen omaisuuden arvosta (Ranskan pevesopimus 8 art).

  • Suomessa sijaitseva kiinteä omaisuus ja sen tarpeisto
  • Suomessa sijaitsevaan kiinteään omaisuuteen kohdistuvat oikeudet, joihin sovelletaan yksityisoikeuden kiinteää omaisuutta koskevia säännöksiä
  • yksityisliikkeen Suomessa sijaitsevaan kiinteään toimipaikkaan kuuluva varallisuus
  • ammatinharjoittajan Suomessa sijaitsevaan pysyvään laitokseen kuuluva irtain yritysvarallisuus

Ellei tällaista velkaa voida kokonaan vähentää edellä mainituista varoista, vähennetään ylimenevä osa muista, vain Ranskassa veronalaisista varoista. Ellei Ranskassa veronalaista omaisuutta ole tai ylimenevää osaa ei voida vähentää kokonaan Ranskassa veronalaisten varojen arvosta, vähennetään ylimenevä osa veloista Suomessa veronalaisista varoista.

Muut velat ja pesän vähennykset vähennetään Ranskassa veronalaisista varoista.

4.10.2.3 Perintöveron vähentäminen

Perilliselle tai testamentinsaajalle määrättävästä perintöverosta vähennetään se osa, joka kohdistuu jäämistöosuuteen sisältyvään, vain Ranskassa veronalaiseen omaisuuteen (Ranskan pevesopimus 9 art). Ennen vähennettävän veron laskemista tulee tästä omaisuudesta vähentää siihen kohdistuvien velkojen määrä (ks. edellinen kohta).

Esimerkki: Ranskassa kuollessaan asuneen A:n omaisuuden säästö oli 400 000 euroa, joista 300 000 euroa oli Ranskassa veronalaisen omaisuuden säästö ja 100 000 euroa Suomessa veronalaisen omaisuuden säästö. A ei ollut avioliitossa kuollessaan. A:n ainoa perillinen oli Suomessa asuva B.

B:n perintöosuuden arvo vahvistetaan 400 000 euroksi, josta B:lle määrätään perintöveroa 47 700 euroa. Perintöverosta vähennetään ¾ eli 35 775 euroa..

4.10.3 Perinnönjättäjä asui kuollessaan Sveitsissä

4.10.3.1 Verovapaa omaisuus

Jos perinnönjättäjä asui kuollessaan Sveitsissä, on Suomessa asuvan perinnön- tai testamentinsaajan perintöosuuteen tai testamenttiomaisuuteen sisältyvä omaisuus on verovapaata Suomessa.

Perintöveroa tulee kuitenkin maksaa jäämistöosuudesta siltä osin kuin siihen sisältyy seuraavassa luettelossa mainittua omaisuutta (Sveitsin pevesopimus 2 art ja Sveitsin tuloverosopimus 27.12.1956 3 art 2 kohta).

  • Suomessa sijaitseva kiinteä omaisuus ja sen tarpeisto
  • Suomessa sijaitseva maa- tai metsätalouteen kuuluva elollinen ja eloton irtaimisto
  • Suomessa sijaitsevaan kiinteään omaisuuteen kohdistuvat oikeudet, joihin sovelletaan yksityisoikeuden kiinteää omaisuutta koskevia säännöksiä
  • Suomessa sijaitsevan kiinteän omaisuuden nautintaoikeuksia
  • oikeuksia määrältään kiinteisiin tai muuttuviin korvauksiin (royaltyt), jotka saadaan Suomessa sijaitsevien kivennäisesiintymien, lähteiden tai muiden löydösten käyttämisestä

Kiinteänä omaisuutena ei pidetä saatavia, joiden vakuutena on kiinnitys kiinteään omaisuuteen.

Kysymys siitä, onko Suomessa sijaitseva omaisuus tai sellaiseen kohdistuva oikeus luonteeltaan kiinteää vai irtainta ja mikä on kiinteään omaisuuteen kuuluvaa tarpeistoa, määräytyy Suomen lainsäädännön mukaan.

Kiinteään omaisuuteen ei rinnasteta kiinteistö- tai asunto-osakeyhtiöiden osakkeita, jotka oikeuttavat hallitsemaan Suomessa sijaitsevaa huoneistoa. Niistä ei tämän vuoksi voida määrätä perintöveroa Suomessa.

Perintövero määrätään myös perintöverosta vapaasta omaisuudesta, mutta perintöverosta vähennetään se osuus, joka kohdistuu perintöverosta vapaaseen omaisuuteen (kohta 4.10.3.3).

4.10.3.2 Velkojen kohdistaminen

Suomessa sijaitsevan veronalaisen omaisuuden arvosta vähennetään se osuus vainajan veloista, joka vastaa näiden varojen arvoa vainajan kaikkien varojen veloilla vähentämättömästä kokonaisarvosta (Sveitsin pevesopimus 4 art).

Muu osa veloista vähennetään Sveitsissä sijaitsevan verovapaan omaisuuden arvosta.

4.10.3.3 Perintöveron vähentäminen

Perilliselle tai testamentinsaajalle määrättävästä perintöverosta vähennetään se osa, joka kohdistuu jäämistöosuuteen sisältyvään, toisessa sopimusvaltiossa sijaitsevaan omaisuuteen (Sveitsin pevesopimuksen päättöpöytäkirja). Ennen vähennettävän veron laskemista, jäämistöosuuteen sisältyvästä verovapaasta omaisuudesta tulee vähentää siihen kohdistuvien velkojen määrä.

Esimerkki: Sveitsissä kuollessaan asuneen A:n omaisuuden säästö oli 400 000 euroa, joista 300 000 euroa oli Sveitsissä veronalaisen omaisuuden säästö ja 100 000 euroa Suomessa veronalaisen omaisuuden säästö. A ei ollut avioliitossa kuollessaan. A:n ainoa perillinen oli Suomessa asuva B.

B:n perintöosuuden arvo vahvistetaan 400 000 euroksi, josta B:lle määrätään perintöveroa 47 700 euroa. Perintöverosta vähennetään ¾ eli 35 775 euroa.

4.10.4 Perinnönjättäjä tai lahjanantaja asui Norjassa, Tanskassa tai Islannissa

4.10.4.1 Verovapaa omaisuus

Jos perinnönjättäjä tai lahjanantaja asui kuollessaan Norjassa, Tanskassa tai Islannissa, on Suomessa asuvan perinnön-, testamentin- tai lahjansaajan saantoon sisältyvä omaisuus on verovapaata Suomessa (PM pelasopimus 7 art).

Jäämistöosuudesta tai lahjasta tulee kuitenkin maksaa perintö- tai lahjaveroa siltä osin kuin siihen sisältyy seuraavassa luettelossa mainittua omaisuutta (PM pelasopimus 5 art).

  • Suomessa sijaitseva kiinteä omaisuus sekä siihen kuuluva tarpeisto
  • osakkeet yhtiössä, jonka pääasiallinen ja tosiasiallinen tarkoitus on omistaa Suomessa sijaitsevaa kiinteää omaisuutta

Kysymys siitä, onko Suomessa sijaitseva omaisuus kiinteää vai ei, ratkaistaan Suomen lainsäädännön mukaan.

Kiinteällä omaisuudella tarkoitetaan kuitenkin aina seuraavaa omaisuutta

  • kiinteän omaisuuden tarpeisto
  • maataloudessa ja metsätaloudessa käytetty elävä ja eloton irtaimisto
  • rakennukset
  • oikeudet, joihin sovelletaan siviilioikeuden kiinteää omaisuutta koskevia määräyksiä
  • kiinteän omaisuuden käyttöoikeus
  • oikeudet määrältään muuttuviin tai kiinteisiin korvauksiin, jotka saadaan kivennäisesiintymien, lähteiden ja muiden luonnonvarojen hyväksikäytöstä tai oikeudesta niiden hyväksikäyttöön

Suomessa veronalaista omaisuutta on lisäksi seuraava irtain omaisuus (PM pelasopimus 6 art)

  • liikkeenharjoittajan Suomessa sijaitsevaan kiinteään toimipaikkaan kuuluva irtain yritysvarallisuus
  • ammatinharjoittajan Suomessa sijaitsevaan kiinteään paikkaan kuuluvan irtain yritysvarallisuus
4.10.4.2 Velkojen kohdistaminen

Suomessa veronalaisen omaisuuden arvosta vähennetään se osuus veloista ja velvoitteista, joka vastaa veroalaisten varojen arvoa varojen kokonaisarvosta (PM pelasopimus 9 art).

Muu osa veloista vähennetään perinnönjättäjän tai lahjanantajan asuinvaltiossa sijaitsevan verovapaan omaisuuden arvosta.

4.10.4.3 Perintöveron vähentäminen

Suomessa määrättävästä perintöverosta ei tehdä vähennyksiä, koska kaksinkertaisen verotuksen poistaminen on perinnönjättäjän tai lahjanantajan asuinvaltion velvollisuus (PM perintö- ja lahjaverosopimus 10 art).

4.10.5 Perinnönjättäjä tai lahjanantaja asui Ruotsissa ennen 24.8.2007

Ruotsi on irtisanonut PM perintö- ja lahjaverosopimuksen siten, että sen voimassaolo päättyi Ruotsin osalta 24.8.2007. Se mitä edellä kohdassa 4.10.4 on selostettu verovapaan omaisuuden käsittelystä koskee myös tilannetta, jossa perinnönjättäjä tai lahjanantaja asui Ruotsissa verovelvollisuuden alkaessa ja verovelvollisuus alkoi ennen 24.8.2007.

4.11 Ulkomaisen veron hyvitys

4.11.1 Veronhyvityksen edellytykset

Muussa kuin kohdassa 4.11.3 selostetussa verosopimustilanteessa perintö- tai lahjaverosta vähennetään samasta saannosta maksettu vieraan valtion vero (PerVL 4.2 § ja 18.2 §).

Ulkomaisen veron hyvittämisen edellytyksenä on, että

  • omaisuuden saaja asui Suomessa verovelvollisuuden alkaessa, ja
  • saannon (perintö, testamentti, lahja, vakuutuskorvaus) perusteella on maksettu veroa vieraalle valtiolle, ja
  • samasta omaisuudesta määrätään tai on määrätty perintö- tai lahjaveroa Suomessa.

Vähentää saadaan vain vieraalle valtiolle maksettu vero. Osavaltioille tai alueellisille veronsaajille menevä vero ei ole vähennyskelpoista.

Vieraan valtion veron nimityksellä ei ole merkitystä, jos hyvityksen edellytykset ovat olemassa. Vero voi siten olla nimeltään esimerkiksi jäämistöveroa tai tuloveroa.

Esimerkki: A asui kuollessaan Espanjassa. A:n omaisuus käsitti Espanjassa sijaitsevaa irtainta omaisuutta ja suomalaisen pörssiyhtiön osakkeita sekä Espanjassa sijaitsevan asuinhuoneiston. A:n ainoa perillinen on Suomessa asuva lapsi B. 

Perintöverotuksessa B:lle määrätään perintöveroa jäämistön arvosta, josta on vähennetty koti-irtaimen arvo 4 000 euroa. B:lle on määrätty perintöveroa Espanjassa sijaitsevasta asunnosta ja koti-irtaimesta. Suomessa asuvalla B:llä on oikeus veronhyvitykseen Espanjassa sijaitsevan asunnon osalta, mutta ei koti-irtaimistosta.

Ulkomaisen veron hyvitystä ei saa vähentää siitä osasta perintö- tai lahjaveroa, joka kohdistuu seuraavaan omaisuuteen.

  • Suomessa sijaitseva kiinteä omaisuus
  • osakkeet tai osuudet yhteisössä, jonka varojen kokonaisarvosta yli puolet on Suomessa sijaitsevaa kiinteää omaisuutta (PerVL 4.1 § 2 kohta ja 18.1 § 2 kohta)

4.11.2 Veronhyvityksen määrä

Veronhyvityksen määrä on yhtä suuri kuin vieraan valtion veron määrä.

Hyvitys ei kuitenkaan saa olla suurempi kuin määrä, joka vastaa yhtä suurta osaa perintö- tai lahjaverosta kuin saantoon sisältyvä vieraassa valtiossa sijaitseva omaisuus on koko saannon veronalaisesta määrästä. 

Esimerkki: Isossa-Britanniassa kuollessaan asuneen A:n jäämistön arvo oli 2 000 000 euroa. Jäämistöön kuuluva omaisuus sijaitsi Isossa-Britanniassa. A:n testamentin mukaan B sai 500 000 euroa legaattina ja C sai kaiken muun omaisuuden täydellä omistusoikeudella. B ja C asuivat Suomessa. A:n jäämistöstä oli suoritettu Ison-Britannian jäämistöveroa 100 000 euroa. Pesänselvityksen jälkeen B:lle maksettiin 500 000 euroa ja C sai 1 400 000 euroa.

Ison-Britannian verosta kohdistuu B:n saamaan legaattiin ¼ eli 25 000 euroa ja C:n saamaan loppuosaan ¾ eli 75 000 euroa. B:n legaatin arvo vahvistetaan 525 000 euroksi, josta määrätään perintöveroa 63 950 euroa. Perintöverosta vähennetään ulkomaisen veron hyvityksenä 25 000 euroa.

C:n osuuden arvo vahvistetaan 1 475 000 euroksi ja perintöveron määrä 187 450 euroksi. Verosta vähennetään ulkomaisen veron hyvityksenä 75 000 euroa.

Jos ulkomaisen veron kohteena on Suomessa sijaitsevaa kiinteää omaisuutta taikka osakkeita tai osuuksia yhteisössä, jonka varojen arvosta yli puolet on Suomessa sijaitsevaa kiinteää omaisuutta, ei ulkomaista veroa saada kuitenkaan vähentää tästä omaisuudesta määrätystä Suomen verosta.

Esimerkki: A asui kuollessaan vakinaisesti Itävallassa. A:lta jäi ainoana perillisenä Suomessa asuva poika B. A:n jäämistöön kuului 100 000 euron arvoiset pörssiosakkeet Itävaltalaisessa yhtiössä, pankkitalletuksia 15 000 euron arvosta sekä 30 000 euron arvoinen kesämökkikiinteistö Suomessa.

B:n perintöosuuden arvo on jäämistön kokonaisarvo eli 145 000 euroa, josta perintöveron määrä on 20 935 euroa. Tästä kohdistuu Suomessa olevaan kiinteään omaisuuteen 2/9 ja muuhun omaisuuteen 7/9.

Määrättävästä perintöverosta saadaan siten vähentää samasta omaisuudesta suoritettua ulkomaista veroa enintään 7/9 * 20 935 euroa eli 16 282 euroa (= hyvityksen enimmäismäärä). Maksuun pantavaksi jää vähintään 2/9 eli 4 653 euroa, joka on kesämökkikiinteistön osuus koko perintöverosta.

Muun kuin euroalueen valuutan määräinen vero muunnetaan euroiksi verovelvollisuuden alkamispäivän valuuttakurssin mukaan (Kauppalehden valuuttakurssihistoria).

4.11.3 Yhdysvaltojen liittovaltion veron hyvittäminen

4.11.3.1 Jäämistösaantoon sisältyy Yhdysvalloissa sijaitsevaa omaisuutta

Jos perintöosuuteen tai testamentilla saatuun omaisuuteen sisältyy Yhdysvalloissa sijaitsevaa omaisuutta, vähennetään Suomen perintöverosta tästä omaisuudesta Yhdysvalloissa määrätty liittovaltion vero (USA:n verosopimus V art 2 kappale).

Vähentää voidaan vain Federal Estate Tax –niminen liittovaltion jäämistövero. Osavaltioiden jäämistö- tai perintöverot eivät ole vähennyskelpoisia.

Liittovaltion jäämistöveroa ei voida vähentää enempää kuin Yhdysvalloissa sijaitsevasta omaisuudesta aiheutuu Suomen perintöveroa.

Veronhyvitykseen on oikeus myös vieraassa valtiossa asuvalla perillisellä ja testamentinsaajalla.

4.11.3.2 Omaisuutta muualla kuin Suomessa tai Yhdysvalloissa

Jos perinnönjättäjä asui kuollessaan Yhdysvalloissa tai oli Yhdysvaltojen kansalainen, ja jäämistösaantoon sisältyy muualla kuin Suomessa tai Yhdysvalloissa sijaitsevaa omaisuutta, vähennetään perintöverosta tällaisesta omaisuudesta Yhdysvalloissa määrätty liittovaltion vero (USA:n pevesopimus V art 3b kohta).

Veronhyvityksenä vähennetään se osuus vertailuverosta, joka Suomen vero on Suomen ja Yhdysvaltojen verojen yhteismäärästä. Vertailuvero on sen valtion vero, jonka määrä on pienempi kuin toisen valtion vero.

Veronhyvitykseen on oikeus myös vieraassa valtiossa asuvalla perillisellä ja testamentinsaajalla.

5 Saannon osapuolet ulkomailla, omaisuutta Suomessa

5.1 Verovelvollisuuden edellytykset

Ellei jäämistö-, lahja- tai vakuutussaannon osapuolista kumpikaan asunut Suomessa verovelvollisuuden alkaessa, ei saannosta ole maksettava perintö- tai lahjaveroa (PerVL 4.1 § 1 kohta ja 18.1 § 1 kohta).

Jäämistösaannosta tai lahjasta on kuitenkin maksettava perintö- tai lahjaveroa siltä osin, kuin saantoon sisältyy seuraavassa kohdassa mainittua omaisuutta.

5.2 Veronalainen omaisuus

Veronalaista omaisuutta on

  • Suomessa sijaitseva kiinteä omaisuus, ja
  • osakkeet tai osuudet yhteisössä, jonka varojen kokonaisarvosta yli puolet on Suomessa sijaitsevaa kiinteää omaisuutta (PerVL 4.1 § 2 kohta ja 18.1 § 2 kohta) (KVL 1997:40).

Käytännössä veronalaista omaisuutta ovat osakkeet asunto- ja kiinteistöosakeyhtiöissä, joiden kotipaikka on Suomessa.

Kiinteää omaisuutta ei ole seuraava omaisuus.

  • osuus jakamattomassa kuolinpesässä, vaikka jäämistöön sisältyisi vain kiinteää omaisuutta (KHO 1980 B II 622)
  • rakennus, joka sijaitsee muun kuin rakennuksen omistajan omistamalla kiinteistöllä
  • maanvuokraoikeus tai muu kiinteän omaisuuden hallintaoikeus
  • saamisoikeus, jonka vakuutena on kiinteää omaisuutta
  • maa-ainesten otto-oikeus

Kiinteänä omaisuutena pidetään kuitenkin kiinteistön pysyviä ja siirtokelpoisia vuokraoikeuksia. Käytännössä tällaisia ovat kaupunkitonttien vuokraoikeudet.

5.3 Perintöön sovellettava lainsäädäntö

Perintöön sovelletaan Suomen perintökaarta, jos perinnönjättäjä oli kuollessaan Suomen kansalainen ja hän oli määrännyt testamentillaan, että perintöön sovelletaan Suomen lakia (PK 26:1 2 kohta).

Muussa tapauksessa kysymys perintöön sovellettavasta lainsäädännöstä, tulee ratkaista vieraan valtion lainvalintasääntöjen mukaan.

Seuraavissa tapauksissa perintöön sovellettava laki määräytyy kuitenkin Suomen perintökaaren lainvalintasääntöjen mukaisesti (PK 26:1 3 ja 4 kohta)

  • perinnönjättäjä oli Suomen kansalainen eikä pesänselvitystä tai perinnönjakoa toimiteta siinä valtiossa, jossa perinnönjättäjällä oli asuin- tai kotipaikka, tai
  • jäämistöön sisältyy Suomessa sijaitsevaa omaisuutta, eikä pesänselvitystä tai perinnönjakoa toimiteta tämän omaisuuden osalta siinä valtiossa, jossa perinnönjättäjällä oli asuin- tai kotipaikka

5.4 Jäämistöosituksessa sovellettava lainsäädäntö

Kysymys jäämistöosituksessa sovellettavasta lainsäädännöstä tulee ratkaista vieraan valtion lainvalintasääntöjen mukaan.

Seuraavissa tapauksissa osituksessa sovellettava laki määritetään kuitenkin Suomen avioliittolain lainvalintasääntöjen mukaisesti (AL 127.1 §).

  • puolisoiden viimeinen yhteinen asuin- tai kotipaikka oli Suomessa ja toisella puolisoista on tai hänellä oli kuollessaan edelleen asuin- tai kotipaikka täällä, tai
  • asia koskee Suomessa olevaa omaisuutta.

5.5 Verosopimustilanteet

5.5.1 Perinnönjättäjä asui kuollessaan Alankomaissa, Sveitsissä tai Ranskassa

Jos perinnönjättäjä asui kuollessaan Alankomaissa, Sveitsissä tai Ranskassa, ovat edellä kohdassa 5.2 mainitut osakkeet ja osuudet perintöverosta vapaata omaisuutta Suomessa.

Osakkeista ja osuuksista ei voida määrätä perintöveroa siinäkään tapauksessa, että perillinen tai testamentinsaaja asuisi Suomessa.

Vaikka verosopimuksien mukaan Suomi saisi verottaa muutakin irtainta omaisuutta kuin mainittuja osakkeita ja osuuksia, ei sellaisesta omaisuudesta voida määrätä perintöveroa Suomessa, koska verotusoikeutta ei PerVL:n mukaan ole.

5.5.2 Perinnönjättäjä tai lahjanantaja asui Norjassa, Tanskassa tai Islannissa

Verosopimuksen mukaan Suomi saisi verottaa muutakin irtainta omaisuutta kuin kohdassa 5.2 mainittuja osakkeita ja osuuksia. Tästä huolimatta ei sellaisesta irtaimesta voida määrätä perintöveroa Suomessa, koska verotusoikeutta ei PerVL:n mukaan ole.

5.5.3 Perinnönjättäjä asui kuollessaan USA:ssa tai oli USA:n kansalainen

Verosopimuksen mukaan Suomi saisi verottaa muutakin irtainta omaisuutta kuin kohdassa 5.2 mainittuja osakkeita ja osuuksia. Tästä huolimatta ei sellaisesta irtaimesta voida määrätä perintöveroa Suomessa, koska verotusoikeutta ei PerVL:n mukaan ole.

5.6 Velat ja vähennykset

Suomessa veronalaisen omaisuuden arvosta vähennetään ainoastaan ne velat ja velvoitteet, jotka kohdistuvat mainittuun omaisuuteen (PerVL 9.4 §).

Hautaamisesta, perunkirjoituksesta tai hautakiven hankkimisesta ja pystyttämisestä aiheutuvat kohtuulliset kustannukset vähennetään Suomessa veronalaisista varoista vain siltä osin kuin niitä ei voida vähentää muiden kuin Suomessa veronalaisten varojen arvosta (KHO 1989 B 564).

Ks. myös EY-tuomioistuimen tuomiot 11.9.2008, asiat C-43/07 ja C-11/07.

6 Eräiden erityisryhmien verovelvollisuudesta 

6.1 Ulkomaisten oikeushenkilöiden verovelvollisuus

6.1.1 Oikeuskelpoisuus verovelvollisuuden edellytyksenä

Verovelvollinen on se, joka saa omaisuutta perintönä, lahjana tai testamentilla (PerVL 1.1 §). Verovelvollisella tarkoitetaan sekä fyysisiä henkilöitä että oikeushenkilöitä. Oikeushenkilöitä ovat mm. yhtiöt, yhdistykset ja säätiöt sekä muut yhteisöt, joilla on kelpoisuus saada oikeuksia (oikeuskelpoisuus).

Kysymys oikeushenkilön oikeuskelpoisuudesta ratkaistaan oikeushenkilön rekisteröintivaltion lain mukaan. Pääsääntöisesti yhteisöstä tulee oikeuskelpoinen, kun se on perustettu sitä koskevan lainsäädännön mukaisesti sekä rekisteröity kauppa-, yhdistys- tai säätiörekisteriin.

Omaisuuden voidaan vastaavasti katsoa tulleen ulkomaiselle oikeushenkilölle, jos se on perustettu ja rekisteröity kotivaltionsa lainsäädännön mukaisesti ja sillä on kotivaltionsa lainsäädännön mukaan oikeuskelpoisuus.

Oikeuskelpoisuus voi perustua myös kansainväliseen sopimukseen, jolla oikeushenkilö on perustettu (kohta 6.3).

6.1.2 Trusti ja verovelvollisuus

6.1.2.1 Trusti ei ole oikeushenkilö

Kansainvälisissä tilanteissa saattaa olla epäselvää, onko vieraan valtion oikeudessa säänneltyä yhteenliittymää pidettävä erillisenä oikeushenkilönä vai ei. Erityisesti Yhdysvaltojen ja Ison-Britannian oikeudessa tunnettua trustijärjestelyä ei ole suomalaisessa eikä myöskään mannereurooppalaisessa oikeuskäytännössä pidetty erillisenä oikeushenkilönä. Omaisuuden ei näissä tapauksissa voida katsoa tulleen itse trustille. (Tuulikki Mikkola, Trust-instituutio: Lainvalintaan ja tunnustamiseen liittyviä näkökohtia, s. 10)

6.1.2.2 Perheoikeudellisen trustin tarkoitus

Perintö- ja lahjaverotuksessa esiintyvät trustit ovat yleensä perheoikeudellisia trusteja, joiden tarkoituksena on turvata omaisuuden säilyminen perheen ja suvun hallinnassa. Tätä varten trustin säännöissä on määrätty omaisuuden hallinnosta ja siihen osallistuvien henkilöiden tehtävistä ja toimivallasta.

Samalla trustin säännöt rajoittavat trustin edunsaajina olevien perheen jäsenten tai sukulaisten määräysvaltaa trustiomaisuuteen. Määräysvaltaa on tältä osin annettu yleensä trustin haltijalle. Omaisuuden siirtyminen edunsaajan vapaaseen määräysvaltaan on voitu lykätä esim. ajankohtaan, jolloin edunsaaja tulee täysi-ikäiseksi.

6.1.2.3 Trustiomaisuuden tosiasiallinen omistus

Trustitapaukset tulee arvioida kussakin tilanteessa erikseen ottaen huomioon trustin tarkoitus ja muut trustin perustamisasiakirjoissa annetut määräykset trustiin osallisten henkilöiden oikeuksista, tehtävistä ja toimivaltuuksista.

Trustin tarkoituksena ei yleensä ole siirtää omistusoikeutta trustin haltijalle (trustee). Trustin haltijan tehtävänä on yleensä vain hoitaa trustiin siirrettyä omaisuutta trustin edunsaajien lukuun. Merkitystä ei ole sillä seikalla, että trustin haltija voi saada omistusoikeuden kirjatuksi omiin nimiinsä, jolloin hän esiintyy omaisuuden nimellisenä omistajana.

Perintöverotuksessa voidaan näissä tapauksissa normaalisti lähteä siitä, että trustiomaisuuden asiallinen omistusoikeus on siirtynyt trustin edunsaajille (Tuulikki Mikkola, Trust-instituutio: Lainvalintaan ja tunnustamiseen liittyviä näkökohtia, s. 19). Verovelvollisia trustiin siirretystä omaisuudesta ovat siten yleensä trustin edunsaajat.

Jos trustiomaisuuden katsotaan tulleen edunsaajille trustin perustamisen yhteydessä, ei trustiomaisuuden luovutusta myöhemmin edunsaajien hallintaan voida pitää erillisenä lahjasaantona.

6.2 Ulkomaisten oikeushenkilöiden yleishyödyllisyys

6.2.1 Yksityisoikeudelliset yhteisöt

6.2.1.1 Yhteisön kotipaikka on Euroopan talousalueen (ETA) ulkopuolella

Yhdistyksen, säätiön tai muun yksityisoikeudellisen yhteisön ei ole suoritettava perintö- tai lahjaveroa, jos yhteisöä voidaan pitää yleishyödyllisenä (PerVL 2.1 §). Yhteisö on yleishyödyllinen, jos sillä on yleishyödyllinen tarkoitus ja se myös toteuttaa tarkoitustaan toiminnallaan. Yhteisön tarkoitus on yleishyödyllinen muun muassa, jos se on tieteellinen tai taiteellinen taikka edistää kansanvalistusta, maanpuolustusta tai kotimaista elinkeinoelämää.

Yhteisöä voidaan yleensä pitää yleishyödyllisenä, jos se palvelee Suomen julkista etua. Aatteellisen yhdistyksen tai säätiön voidaan normaalisti katsoa toteuttavan Suomen julkista etua, jos se on perustettu ja rekisteröity Suomen lain mukaan ja sillä on täällä kotipaikka. Suomessa rekisteröidyt yhteisöt ja niiden kotipaikat on merkitty verohallinnon ja patentti- ja rekisterihallituksen yritys- ja yhteisötietojärjestelmään.

Jos yhteisön tarkoitus ja toiminta toteuttaa yksinomaan vieraan valtion sisäisiä intressejä, ei yhteisöä voida pitää Suomessa yleishyödyllisenä yhteisönä. Oikeuskäytännössä on katsottu, ettei ulkomailla rekisteröityä yhteisöä voida pitää Suomessa yleishyödyllisinä, kun sillä ei ollut liittymäkohtia Suomeen (KHO 1959 I 21, KHO 1973 II 595).

6.2.1.2 Yhteisön kotipaikka on Euroopan talousalueella (ETA)

Yhdistys, säätiö tai muu yksityisoikeudellinen yhteisö, jonka kotipaikka on Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa, ei ole velvollinen suorittamaan perintö- tai lahjaveroa saamastaan omaisuudesta, jos

  • yhteisö olisi yleishyödyllinen PerVL 2.1 §:n mukaan, jos yhteisön kotipaikka olisi Suomessa, ja
  • yhteisö on vapautettu perintö- ja lahjaverosta yhteisön kotipaikkavaltiossa voimassa olevan verolain mukaan (EY-tuomioistuin, asia C-386/04.)

6.2.2 Verosopimuksien nojalla verovapaat yhteisöt

6.2.2.1 Yhteisön kotipaikka Alankomaissa tai Ranskassa

Jos yhteisön kotipaikka on Alankomaissa tai Ranskassa, se katsotaan yleishyödylliseksi Suomessa, jos

  • vastaavanlainen suomalainen yhteisö olisi yleishyödyllinen PerVL 2.1 §:n mukaan, jos sen kotipaikka olisi Suomessa, ja
  • yhteisö on vapautettu perintö- ja lahjaverosta sen kotipaikkavaltion sisäisen verolain mukaan (Alankomaiden pevesopimus 7 art ja Ranskan pevesopimus 12 art).
6.2.2.2 Kreikan valtio ja sen julkisyhteisö

Kreikan valtiolle tai sen julkisyhteisölle annettu lahja on lahjaverosta vapaa, jos

  • lahjan kohteena on Suomessa sijaitsevaa kiinteää omaisuutta, ja
  • lahjan antaja asui Suomessa tai hän oli Suomen kansalainen lahjan antamisajankohtana, ja
  • lahjoitukseen liittyy ehto, että lahjan kohteena olevaa kiinteää omaisuutta käytetään tieteelliseen tarkoitukseen tai kulttuuritarkoitukseen ja yleiseksi hyödyksi (Kreikan lahjaverosopimus 1 art 1 ja 3 kappaleet).

Kiinteään omaisuuteen rinnastetaan osakkeet ja osuudet yhtiössä, jonka varoista pääosa on Suomessa sijaitsevaa kiinteää omaisuutta.

Esimerkki: Suomessa asuva A omistaa Ateenassa sijaitsevan kulttuurihistoriallisesti arvokkaan kiinteistön ja kiinteistöllä olevan irtaimiston. A lahjoittaa kiinteistön rakennuksineen ja irtaimistoineen Kreikan museovirastolle.

Kreikan museovirastolle syntyy velvollisuus suorittaa lahjaveroa kiinteistöstä, koska kiinteistö ei sijaitse Suomessa. Irtaimistosta on suoritettava lahjaveroa, koska Kreikan museovirasto ei ole yleishyödyllinen yhteisö.

6.2.3 Ulkomaiset uskonnolliset yhdyskunnat

6.2.3.1 Yhdyskunnan kotipaikka Euroopan talousalueen (ETA) ulkopuolella

Perintö- ja lahjaveroa ei suoriteta omaisuudesta, joka on annettu seurakunnalle tai muulle uskonnolliselle yhdyskunnalle (PerVL 2.1 §).

Säännöksessä tarkoitettuja seurakuntia ovat Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon ja Suomen ortodoksiseen kirkkoon kuuluvat seurakunnat. Muita uskonnollisia yhdyskuntia ovat uskonnonvapauslain mukaan rekisteröidyt uskonnolliset yhdyskunnat.

Suomessa rekisteröidyt seurakunnat ja muut uskonnolliset yhdyskunnat on merkitty patentti- ja rekisterihallituksen pitämään uskonnollisten yhdyskuntien rekisteriin (uskonnonvapauslaki 16 §).

Ellei uskonnollista yhdyskuntaa ole rekisteröity Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa, ei yhdyskuntaa voida pitää verovapaana uskonnollisena yhdyskuntana.

6.2.3.2 Yhdyskunnan kotipaikka Euroopan talousalueella (ETA)

Uskonnollinen yhdyskunta, jonka kotipaikka on Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa, ei ole velvollinen suorittamaan perintö- tai lahjaveroa saamastaan omaisuudesta, jos

  • yhdyskunta olisi yleishyödyllinen PerVL 2.1 §:n mukaan, jos yhteisön kotipaikka olisi Suomessa, ja
  • yhdyskunta on vapautettu perintö- ja lahjaverosta yhteisön kotipaikkavaltiossa voimassa olevan verolain mukaan (EY-tuomioistuin, asia C-386/04.)

6.2.4 Vieraat valtiot ja niiden julkisyhteisöt

Perintö- ja lahjaveroa ei suoriteta omaisuudesta, joka on annettu valtiolle tai sen laitokselle, maakunnalle, kunnalle, kuntayhtymälle sekä armeliaisuus- tai opetuslaitokselle (PerVL 2.1 §).

Säännöksessä tarkoitettuja julkisoikeudellisia yhteisöjä ovat Suomen valtio tai Suomen lainsäädännössä säädetyt julkisyhteisöt ja laitokset. Näin ollen vieraita valtioita ja niiden laitoksia ei voida pitää verovapaina julkisoikeudellisina yhteisöinä.

Esimerkki: Suomessa kuollessaan asuneen A:n testamentin mukaan jäämistöön kuuluvista rahavaroista oli luovutettava 300 000 euroa Isossa Britanniassa sijaitsevalle aluesairaalalle. Varoista oli muodostettava rahasto, jonka tuotto tulisi käyttää lääketieteellisen tutkimuksen tukemiseen.

Sairaalaa ei voida pitää PerVL:ssä tarkoitettuna verovapaana julkisyhteisönä. Sairaalan tulee maksaa testamenttiomaisuudesta perintöveroa 2. veroluokan mukaan.

6.2.5 EU ja sen toimielimet, laitokset ja virastot

EU ja sen toimielimet, laitokset ja virastot ovat vapaita perintö- ja lahjaverosta (pöytäkirja Euroopan yhteisöjen erioikeuksista ja vapauksista 3 art). Edellytyksenä on, että omaisuus tulee toimielimen viralliseen käyttöön (vrt. VSVL 3 §).

Euroopan neuvosto on vapautettu suorittamasta perintö- ja lahjaveroa saamastaan omaisuudesta (yleissopimus Euroopan neuvoston erioikeuksista ja vapauksista 7 art a kohta).

6.3 Valtiosopimuksen nojalla verovapaat kansainväliset järjestöt ja muut yhteisöt

Seuraavat kansainväliset järjestöt on vapautettu suorittamasta perintö- ja lahjaveroa saamastaan omaisuudesta. Luettelo ei ole tyhjentävä.

  • Eurooppalainen puolustusmateriaalialan yhteistyöjärjestö (OCCAR) (4 art 1 kappale)
  • Euroopan ydinfysiikan tutkimusjärjestö (6 art 1 kappale)
  • Euroopan metsäinstituutti (X art 1 kappale)
  • Kansainvälinen merioikeustuomioistuin (9 art 1 kappale)
  • Kansainvälinen rikostuomioistuin (8 art 1 kappale)
  • Pohjoismaiden investointipankki (9 art)
  • Kemiallisten aseiden kieltojärjestö (OPCW) (3 art 6a kappale)
  • Latinalaisen Amerikan sijoitusyhtiö (9 kappale a kohta)
  • Pohjoismaiden ympäristörahoitusyhtiö (NEFCO) (9 art 1 kappale)
  • Pohjoismaiden kehitysrahasto (9 art 1 kappale)
  • Europol (4 art 1 kappale)
  • Itämeren suojelukomissio (5 art 1 kappale)
  • AKT-ministerineuvosto (4 art 1 kappale)
  • Kansainvälinen merenpohjajärjestö (183 art 1 kappale)
  • Euroopan patenttijärjestö (4 art 1 kohta)
  • Euroopan avaruusjärjestö (V art 1 kappale)
  • Perushyödykkeiden yhteisrahasto (48 art 1 kappale)
  • Euroopan sääsatelliittijärjestö (EUMETSAT) (5 art 1 kappale)
  • Euroopan tietoliikennesatelliittijärjestö (EUTELSAT) (4 art 1 kappale)
  • Merenkulun tietoliikenteen kansainvälinen tekokuujärjestö (INMARSAT) (4 art 1 kappale)
  • Kansainvälinen tietoliikennetekokuujärjestö (INTELSAT) (4 art 1 kappale)
  • Itämeren merellisen ympäristön suojelukomissio (9 art 2 kappale)
  • Euroopan keskipitkien sääennusteiden keskus (4 art 1 kappale)
  • Euroopan vapaakauppaliitto (6 art a kohta)
  • Kansainvälinen atomienergiajärjestö (8 § a kohta)
  • Yhdistyneet Kansakunnat (YK) (7 § a kohta)
  • YK:n erityisjärjestöt (9 § a kohta)
    • Kansainvälisiä työjärjestö
    • Yhdistyneiden Kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestö
    • Yhdistyneiden Kansakuntien kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö
    • Kansainvälinen siviili-ilmailujärjestö
    • Kansainvälinen valuuttarahasto
    • Kansainvälinen jälleenrakennuspankki
    • Maailman terveysjärjestö
    • Maailman postiliitto
    • Kansainvälistä pikatiedotusliitto

6.4 Diplomaattien ym. verovelvollisuus

6.4.1 Ulkomaalaiset diplomaatit ja eräiden kansainvälisten järjestöjen henkilöstö

Vieraan valtion Suomessa sijaitsevan edustuston tai konsulinviraston palveluksessa olevat henkilöt, heidän perheenjäsenensä ja yksityiset palvelijansa ovat verovelvollisia vain saantoon sisältyvän kiinteän ja siihen rinnastettavan irtaimen omaisuuden osalta (PerVL 4.4. § ja 18.5 §). Edellytyksenä on lisäksi, ettei henkilö ole Suomen kansalainen.

Edustustot ja konsulinvirastot sekä niiden osoitteet on lueteltu ulkoasiainministeriön web-sivustolla.

Edellä mainitut säännökset koskevat myös henkilöitä, jotka ovat Suomessa Yhdistyneiden Kansakuntien, sen erityisjärjestön tai Kansainvälisen atomienergiajärjestön (IAEA) palveluksessa ja heidän perheenjäseniänsä ja yksityisiä palvelijoitansa.

6.4.2 Valtiosopimukseen perustuvat erivapaudet

Diplomaatteja koskevia erivapauksia sovelletaan myös muiden kuin edellisessä kohdassa mainittujen kansainvälisten järjestöjen palveluksessa oleviin henkilöihin, jos erivapaudesta on sovittu järjestöä koskevassa valtiosopimuksessa (esim. kohta 6.3).

6.4.3 EU:n parlamentin jäsenet ym.

Diplomaatteja koskevat erivapaudet eivät koske EU-parlamentin jäseniä tai jäsenvaltioiden edustajia, jotka osallistuvat EU:n toimielinten työhön.