Verohallinnon ohje raportoivien finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta (CRS/DAC2) Syventävä vero-ohje

Tässä ohjeessa käsitellään raportoivien finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta verotuksen alalla annetussa laissa kuvattuja velvoitteita. Ohjeessa käsitellään muun muassa niitä tietoja, joita raportoivien finanssilaitosten on kerättävä ja ilmoitettava vuosi-ilmoituksella Verohallinnolle sekä niitä huolellisuusmenettelyitä, joilla raportoivien finanssilaitosten on vahvistettava ilmoitettavien tietojen oikeellisuus.

Tämä ohje kumoaa Verohallinnon ohjeen, joka koski DAC2-direktiivin voimaanpanolain ja verotusmenettelylain 17 b, 17 c ja 17 d §:n soveltamista (diaarinumero VH/4324/00.01.00/2024).

Ohjeen esimerkkitapaukset ovat fiktiivisiä eivätkä kuvaa todellisia finanssilaitoksia. 

1 Johdanto

1.1 Ohjeen tausta ja tarkoitus

Tämä on Verohallinnon ohje seuraavien lakien soveltamiseen ja tulkintaan:

• laki raportoivien finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta verotuksen alalla (jäljempänä myös finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta annettu laki tai laki raportoivien finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta)
• laki hallinnollisesta yhteistyöstä verotuksen alalla ja direktiivin 77/799/ETY kumoamisesta annetun neuvoston direktiivin lainsäädännön alaan kuuluvien säännösten kansallisesta täytäntöönpanosta ja direktiivin soveltamisesta annetun lain muuttamisesta (jäljempänä myös voimaanpanolaki)
• Euroopan unionin neuvoston antama direktiivi (EU) 2025/872 (jäljempänä myös virka-apudirektiivi, DAC2-direktiivi tai direktiivi), niiltä osin kuin se on voimassa Suomessa lakina
• laki verotusmenettelystä (jäljempänä myös VML) 17 c §, 28 a §

Tämä ohje kumoaa aiemman syventävän ohjeen: Verohallinnon ohje ns. DAC2-direktiivin voimaanpanolain sekä verotusmenettelylain 17 b, c ja d -§:n soveltamiseksi.

Ohjeessa käsitellään niitä huolellisuusmenettely- ja raportointivelvoitteita, joita raportoivien finanssilaitosten on lain mukaan noudatettava. Ohjeesta ilmenevät myös tiedot, jotka finanssilaitoksen asiakkaan on annettava finanssilaitokselle sen lakisääteisten velvoitteiden täyttämiseksi.

Ohjeessa käsiteltävien ja laissa säädettyjen velvoitteiden taustalla on OECD:n julkaisema finanssitilejä koskeva kansainvälistä automaattista tietojenvaihtoa koskeva standardi, Common Reporting Standard (jäljempänä myös CRS tai standardi), ja sen soveltamista ohjeistavat kommentaarit. Suomi on sitoutunut kansainvälisin sopimuksin tämän standardin mukaiseen automaattiseen tietojenvaihtoon. Euroopan unionissa CRS:n mukainen tietojenvaihto toteutetaan DAC2-direktiiviin perustuen. Direktiivi sisältää standardin vaatimukset ja siinä on samalla suurelta osin päätetty standardiin sisältyvät niin sanotut kansalliset optiot. Direktiivin lähtökohtana on, että se on sisällöltään yhtenevä standardin kanssa ja sen tulkinnassa on oikeuslähteenä käytettävä OECD:n standardia varten laatimia kommentaareja. 

Laki raportoivien finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta verotuksen alalla tuli voimaan 1.1.2026. Lailla on voimaanpantu DAC2-direktiivin mukaiset velvoitteet. DAC2-direktiivi oli voimassa Suomessa lakina vuodesta 2016 alkaen. Laissa raportoivien finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta on jo aiemmin voimassa olleiden velvoitteiden lisäksi huomioitu DAC8:lla direktiiviin tehdyt, raportoivien finanssilaitosten raportointi- ja muita velvollisuuksia koskevat, päivitykset. Myös direktiivimuutosta sisällöllisesti vastaavat Common Reporting Standardiin tehdyt päivitykset sisältyvät lakiin. Näiden päivitysten lisäksi laissa on yksittäisiä kansallisia täsmennyksiä esimerkiksi kuolinpesien käsittelyyn liittyen sekä menettelyyn uusien tilien osalta tilanteissa, joissa itse annettua todistusta ei ole saatu määräajassa. Myös tietojen ilmoittamisen määräajasta säädetään nyt laissa. 

Aineelliset muutokset aiempaan sääntelyyn ovat vähäisiä ja luonteeltaan enimmäkseen voimassa olevaa tilaa täsmentäviä. Lakimuutos ei siis olennaisesti laajentanut raportoivien finanssilaitosten velvoitteita. Säännöksiin raportoitavan tilin osalta Verohallinnolle ilmoitettavista tiedoista on lisätty joitakin uusia raportointivaatimuksia. Lisäksi muutokset sisältävät täsmennyksiä ja lisäyksiä myös asiakokonaisuutta koskevan lainsäädännön määritelmiin. Muutoksia kuvataan tarkemmin tämän ohjeen luvussa 1.2.

Aineellisten muutosten lisäksi lakimuutoksen yhteydessä virka-apudirektiivin täytäntöönpanolainsäädännön toteuttamistapaa on muutettu DAC2:n osalta vastaamaan tapaa, joka on valittu DAC6:n, DAC7:n ja 1.1.2026 voimaan tulleen DAC8:n osalta. Käytännössä lakimuutoksen yhteydessä kumottiin VML 17 b ja d §:t sekä muutettiin VML 17 c §:ää. Muutoksen jälkeen raportoivien finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta säädetään edelleen verotusmenettelylaissa (VML 17 c §), minkä lisäksi laissa raportoivien finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta säädetään yksityiskohtaisesti raportoiviin finanssilaitoksiin kohdistuvista huolellisuus-, raportointi- ja muista velvollisuuksista.

Hallituksen esityksen (HE 84/2025) mukaan, jotta varmistetaan direktiivin johdonmukainen soveltaminen eri jäsenvaltioissa, direktiivin täytäntöönpanossa tulee käyttää esimerkkien ja tulkintojen lähteenä OECD:n kesäkuussa 2023 julkaisemia kommentaareja. Vastaava edellytys on myös direktiivissä. Tässä ohjeessa Verohallinto antaa tulkinta- ja soveltamisohjeita laissa säädetyistä asioista huomioiden myös edellä kuvatut laissa huomioidut päivitykset. Ohjeen tulkintalähteenä on käytetty hallituksen esityksen perusteluiden lisäksi OECD:n julkaisemia kommentaareja hallituksen esityksessä mainitulla, direktiivin edellyttämällä tavalla. Ohjeessa on huomioitu myös vuoden 2023 jälkeen OECD:n julkaisemat tulkintaohjeet. Ohjeessa on näiltä osin viitattu kyseisiin ohjeisiin.

Lain raportoivien finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta 1 §:n mukaan Verohallinto voi sen varmistamiseksi, että laissa tarkoitettua kansainvälistä sääntelyä sovelletaan yhdenmukaisesti muiden lainkäyttöalueiden kanssa, antaa tarkempia määräyksiä laissa säädettyjen määritelmien ja huolellisuusmenettelyjen soveltamisesta sekä ilmoitettavista tiedoista. Verohallinto ei ole antanut tarkempia 1 §:n mukaisia määräyksiä.

Tietojenvaihtoa koskien on huomattava, että Yhdysvaltojen osalta finanssitilitietoja koskeva tietojenvaihto perustuu Suomen ja Yhdysvaltain väliseen niin sanottuun FATCA-sopimukseen (SopS 25/2015). Sopimuksen mukaan suomalaisten finanssilaitosten on muun muassa tutkittava ja tunnistettava, onko tilinhaltija Yhdysvaltioihin verovelvollinen tai onko tilinhaltijalla Yhdysvaltoihin viittaavia tunnusmerkkejä, ja tarvittaessa ilmoitettava Verohallinnolle vuosi-ilmoituksella määriteltyjen yhdysvaltalaisten henkilöiden tiedot sopimuksessa sovitussa laajuudessa. FATCAa koskevista velvoitteista ohjeistetaan erillisellä syventävällä ohjeella (Verohallinnon ohje Suomen ja Yhdysvaltain välistä verotietojen vaihtoa koskevan FATCA-sopimuksen soveltamiseksi).

1.2 Keskeiset muutokset

Tässä luvussa on kuvattu raportoivien finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta verotuksen alalla annetusta laista aiheutuneet keskeisimmät muutokset määritelmiin ja raportoivien finanssilaitosten velvoitteisiin.

Laissa on useita uusia, täsmentäviä määritelmiä sekä eräitä päivityksiä ja täsmennyksiä huolellisuusvelvoitteita ja tietojen ilmoittamista koskien. Tässä luvussa kuvattujen keskeisimpien muutosten osalta tarkempi ohjeistus löytyy kyseisiä kohtia koskevista ohjeen luvuista.

Ohje sisältää laissa säädetyt uudet määritelmät, kuten sähköisen rahan, digitaalisen keskuspankkirahan ja raportoitavan kryptovaran määritelmät, joiden myötä myös useita aiempia määritelmiä on päivitetty huomioimaan uusien määritelmien kuvaamat asiat. Näiltä osin keskeisiä päivitettyjä määritelmä ovat esimerkiksi säilytyslaitoksen, talletuslaitoksen, sijoitusyksikön ja finanssivarojen määritelmät (katso ohjeen luvut 2.2, 2.3, 2.4 ja 2.10).

Esimerkiksi talletuslaitoksen määritelmää on täsmennetty siten, että se kattaa myös yksiköt, jotka pitävät asiakkaiden puolesta hallussaan sähköistä rahaa tai digitaalista keskuspankkirahaa. Sijoitusyksikön määritelmässä huomioitaviin asiakasta varten tai asiakkaan puolesta tehtäviin toimintoihin ja toimenpiteisiin on lisätty raportoitaviin kryptovaroihin sijoittaminen ja niiden hoito tai hallinnointi. Lisäksi sijoitusyksikön määritelmässä raportoitaviin kryptovaroihin sijoittaminen, uudelleensijoittaminen ja niillä käytävä kauppa huomioidaan määritettäessä yksikön bruttotulojen muodostumista.

Sijoitusyksikön määritelmää on lisäksi täsmennetty niin sanotun toimintoperusteisen sijoitusyksikön osalta siten, että määritelmää sovellettaessa asiakkaaksi katsotaan myös yhteissijoitusvälineen omapääomaosuuden omistaja. Käytännössä tämä laajentaa määritelmän tulkintaa siten, että esimerkiksi sellaiset rahastot, joissa hallinnointi tapahtuu rahaston oman henkilökunnan toimesta, katsotaan täyttävän sijoitusyksikön määritelmän.

Laissa on myös uutena määritelty tilanteet, joissa kryptovarat kuuluvat finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta annetun lain soveltamisen piiriin (katso luvut 2.10 ja 2.15). Finanssivarojen määritelmään ja siten finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta annetun lain soveltamisen piiriin sisältyvät käytännössä sellaiset tuotteet, joissa on kyse epäsuorasta sijoittamisesta kryptovaroihin. Tällaisia ovat esimerkiksi rahastot, jotka sijoittavat kryptovaroihin, ja johdannaissopimukset, joiden kohde-etuutena on kryptovara tai -varoja. Sen sijaan tämän lain soveltamisen piiriin ei kuulu suora sijoittaminen kryptovaroihin, vaan se ja siihen liittyvät palvelut kuuluvat lähtökohtaisesti raportoivien kryptovarapalvelun tarjoajien tiedonantovelvollisuudesta verotuksen alalla annetun lain piiriin.

Aiemman tilin määritelmää (katso luku 2.37) on täydennetty siten, että aiempana tilinä pidetään myös raportoivan finanssilaitoksen 31.12.2025 ylläpitämää tiliä, jos tilillä säilytetään vain sähköistä rahaa tai digitaalista keskuspankkirahaa asiakkaan puolesta. Lisäksi määritelmää on täydennetty siten, että aiempana tilinä pidetään raportoivan finanssilaitoksen 31.12.2025 ylläpitämää tiliä myös tapauksissa, joissa finanssitiliä ylläpitää sellainen yksikkö, joka on muuttunut raportoivaksi finanssilaitokseksi vasta finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta annetun lain myötä. Uuden tilin määritelmää (ohjeen luku 2.38) on täydennetty vastaavasti.

Kuolinpesien tilejä koskevaa ohjeistusta on täsmennetty, ja siinä on huomioitu laissa määritelty erityinen kuolinpesän tili (katso ohjeen luku 2.49). Olennaisin muutos aiempaan ohjeistukseen on, että raportoitavaksi tunnistettu kuolinpesän tili tulee raportoida yhteistilinä. Aiemman ohjeistuksen mukaan kyseiset tilit tuli raportoida yksikkötileinä.

Tietojen ilmoittamisen osalta (ohjeen luku 4) laissa on eräitä uusia tietoja, jotka täytyy ilmoittaa. Uutena ilmoitettavana tietona on tieto yhteistilistä, mukaan lukien yhteistilin tilinhaltijoiden lukumäärä. Lisäksi uutena ilmoitettavana tietona on sijoitusyksikössä pidettävän sellaisen omapääomaosuuden, joka on oikeudellinen järjestely, osalta tehtävät, joiden nojalla raportoitava henkilö on omapääomaosuuden haltija. Uutena vaatimuksena on ilmoittaa kaikkien tilien osalta tilin tyyppi ja tieto siitä, onko tili aiempi tili vai uusi tili. Lisäksi uutena raportointivaatimuksena ovat kontrolloivien henkilöiden osalta tehtävät, joiden perusteella kukin raportoitava henkilö on yksikön kontrolloiva henkilö. Itse annetun todistuksen osalta vaatimusta on täsmennetty siten, että kunkin tilin osalta on pakollinen ilmoitettava tieto, perustuuko raportointi tilinhaltijalta saatuun voimassa olevaan itse annettuun todistukseen.

Muutoksena aiempaan syventävään ohjeeseen on aineellisten muutosten lisäksi ohjeen rakenne muuttunut siten, että voimassa olevan ohjeen rakenne perustuu lakiin raportoivien finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta verotuksen alalla. Aiemman ohjeen rakenne mukaili DAC2-direktiivin sekä Common Reporting Standardin rakennetta. Lisäksi ohjeelle on lisätty muun muassa lain soveltamista havainnollistavia uusia esimerkkejä mahdollisista käytännön tilanteista.  

1.3 Raportoivien finanssilaitosten tiedonantovelvollisuuden keskeinen sisältö

Finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta annetun lain perusteella raportoivien finanssilaitosten on tunnistettava raportoinnin piiriin kuuluvat asiakkaat ja tilit, sekä ilmoitettava kyseisiä asiakkaita ja tilejä koskevat laissa säädetyt tiedot vuosittain Verohallinnolle. Verohallinto välittää tiedot edelleen tietojenvaihtosopimusten perusteella asianmukaisille lainkäyttöalueille.

Tiedonantovelvollisuus koskee raportoivia finanssilaitoksia, joita ovat laissa määritellyt Suomessa sijaitsevat säilytyslaitokset, talletuslaitokset, sijoitusyksiköt ja määritellyt vakuutusyhtiöt sekä ulkomaisten finanssilaitosten Suomessa sijaitsevat sivuliikkeet. Finanssilaitoksen on arvioitava, täyttääkö se lain mukaisen raportoivan finanssilaitoksen määritelmän. Mikäli määritelmä täyttyy, finanssilaitoksen on noudatettava sille säädettyjä huolellisuus- ja raportointivelvoitteita.

Raportoivan finanssilaitoksen keskeisenä velvollisuutena on tunnistaa raportoitavat tilit. Tätä varten finanssilaitoksen on sovellettava laissa säädettyjä huolellisuusmenettelyjä, joiden avulla selvitetään tilinhaltijan verotuksen asuinvaltio ja se, onko tilinhaltija raportoitava henkilö. Jos tilinhaltija on yksikkö (muu kuin luonnollinen henkilö), finanssilaitoksen on lisäksi määritettävä yksikön luokittelu sekä tarvittaessa tunnistettava sen kontrolloivat henkilöt. Huolellisuusmenettelyt eroavat toisistaan sen mukaan, onko kyseessä henkilö- vai yksikkötili sekä aiempi vai uusi tili.

Uusien tilien osalta raportoivan finanssilaitoksen on aina hankittava tilinhaltijalta itse annettu todistus, jonka perusteella tilinhaltijan verotuksen asuinvaltio voidaan määrittää. Lain mukaan finanssilaitos ei saa avata uutta tiliä ilman asiakkaalta saatua luotettavaa itse annettua todistusta. Finanssilaitoksen on vahvistettava itse annetun todistuksen luotettavuus niiden tietojen perusteella, jotka se on hankkinut tilinavauksen yhteydessä, mukaan lukien rahanpesun estämistä tai asiakastunnistusta koskevan menettelyn mukaisesti kerätyt tiedot. Lisäksi finanssilaitoksen on seurattava tilinhaltijan olosuhteissa tapahtuvia muutoksia ja huolehdittava siitä, että asiakkaan tiedot ovat ajan tasalla.

Raportoivan finanssilaitoksen on ilmoitettava vuosittain Verohallinnolle laissa säädetyt tiedot raportoitaviksi tunnistetuista tileistä tai tieto siitä, ettei raportoitavia tilejä ole ollut. Ilmoitettaviin tietoihin kuuluvat muun muassa tilinhaltijan yksilöinti- ja asuinvaltiotiedot, verotunnisteet, tilinumero sekä tilin saldo tai arvo. Tilin tyypistä riippuen ilmoitetaan lisäksi tilille maksetut tai hyvitetyt korot, osingot, muut tuotot sekä finanssivarojen myynnistä tai lunastuksesta saadut suoritukset. Jos kyseessä on passiivisen ei-finanssiyksikön tili, ilmoitetaan lisäksi yksikön raportoitaviksi tunnistettuja kontrolloivia henkilöitä koskevat tiedot.

Raportoivan finanssilaitoksen on pidettävä kirjaa toteuttamistaan huolellisuusmenettelyistä ja säilytettävä raportointiin liittyvät asiakirjat ja selvitykset lain edellyttämän ajan. Finanssilaitoksen tulee järjestää toimintansa siten, että se kykenee tarvittaessa osoittamaan Verohallinnolle raportointi- ja huolellisuusvelvoitteiden asianmukaisen täyttämisen. Finanssilaitoksen on lisäksi huolehdittava siitä, ettei sen menettelyissä tai tuotteissa käytetä järjestelyjä, joiden tarkoituksena olisi välttää lain vaatimat raportointi- ja huolellisuusvelvoitteet.

2 Määritelmät

2.1 Määritelmät

Tässä luvussa käsitellään raportointiin ja huolellisuusvelvoitteisiin liittyvät käsitteet ja niiden määritelmät. Luvun rakenne vastaa raportoivien finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta verotuksen alalla annetun lain 1 luvun rakennetta, jossa määritellään lain soveltamisala ja keskeiset määritelmät.

2.2 Säilytyslaitos

Finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta annetun lain 2 §:n mukaan säilytyslaitoksella tarkoitetaan yksikköä, joka pitää finanssivaroja toisten lukuun olennaisena osana liiketoimintaansa. Yksikön katsotaan pitävän finanssivaroja toisten lukuun olennaisena osana liiketoimintaansa, jos finanssivarojen pitämisestä ja siihen liittyvistä finanssipalveluista johtuva yksikön bruttotulo on vähintään 20 prosenttia yksikön bruttotulosta seuraavista lyhyempänä aikana:

1. kolmevuotisjakso, joka päättyy 31 päivänä joulukuuta tai kalenterivuodesta poikkeavan tilikauden viimeisenä päivänä ennen vuotta, jona asia ratkaistaan;
2. jakso, jonka yksikkö on ollut olemassa.

Varojen pitämisestä ja siihen liittyvistä finanssipalveluista johtuva yksikön bruttotulo tarkoittaa käytännössä:

• säilytystilien tilinhoitoon ja varojen siirtoihin liittyen saatavia tuloja;
• säilytettyjä finanssivaroja koskevien arvopaperikauppojen toteuttamisesta ja hinnoittelusta ansaittuja provisioita ja maksuja;
• säilytettyihin finanssivaroihin liittyvien luottojen myöntämisestä ansaittuja tuloja tai tällaisen luoton myöntämisen kautta ansaittuja tuloja;
• tuloja, jotka on ansaittu säilytettyjen finanssivarojen osto- ja myyntihinnan eron perusteella;
• yksikön säilyttämiin tai mahdollisesti jatkossa säilyttämiin varoihin liittyvästä rahoitusneuvonnan antamisesta saatuja maksuja ja selvitys- ja toimituspalvelumaksuja; ja
• provisioita ja maksuja, jotka saadaan säilytettävien raportoitavien kryptovarojen pitämiseen, siirtämiseen ja vaihtamiseen liittyvistä finanssipalveluista.

Bruttotulotestiä sovellettaessa on otettava huomioon kaikki edellä tarkoitetuista toiminnoista maksettavat korvaukset, riippumatta siitä, maksetaanko ne suoraan määriteltävänä olevalle yksikölle vai jollekin toiselle yksikölle.

Yksiköitä, jotka pitävät finanssivaroja toisten lukuun, kuten säilyttäjäpankkeja, meklareita ja arvopaperikeskuksia, pidetään yleensä säilytyslaitoksina. Yksiköt, jotka eivät pidä finanssivaroja toisten lukuun, kuten vakuutuksenvälittäjät, eivät ole säilytyslaitoksia.

Bruttotulotestiä sovellettaessa finanssivaran pitämisellä tarkoitetaan myös sellaisten välineiden säilyttämistä tai hallinnointia, jotka mahdollistavat raportoitavan kryptovaran muodossa liikkeelle laskettuihin finanssivaroihin liittyvän hallinnan (esimerkiksi yksityiset avaimet), siltä osin kuin yksiköllä on mahdollisuus hallita, käydä kauppaa tai siirtää kolmansille osapuolille kyseisiä finanssivaroja käyttäjän puolesta. Yksikön, joka tarjoaa ainoastaan yksityisten avainten säilytys- tai turvapalveluja tällaisiin finanssivaroihin liittyen, ei katsota olevan säilytyslaitos.

2.3 Talletuslaitos

Finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta annetun lain 3 §:n mukaan talletuslaitoksella tarkoitetaan:

1. yksikköä, joka ottaa vastaan talletuksia säännönmukaisen pankkitoiminnan tai samanlaisen liiketoiminnan puitteissa; ja
2. yksikköä, joka pitää asiakkaiden puolesta hallussaan sähköistä rahaa tai digitaalista keskuspankkirahaa.

Käytännössä talletusten vastaanottaminen ei ole rajattu vain muun lainsäädännön tarkoittamaan toimiluvan mukaiseen talletusten vastaanottamiseen. Edellytyksenä siten ei ole, että yksiköllä on pankkitoimilupa, vaan talletuslaitoksen määritelmän voi täyttää muukin toimija, joka saa vastaanottaa asiakasvaroja liiketoimintansa puitteissa.

Yksikön katsotaan aina harjoittavan pankki- tai samanlaista liiketoimintaa, jos yksikkö tässä liiketoiminnassaan vastaanottaa talletuksia tai muita samanlaisia varojen sijoituksia ja harjoittaa säännönmukaisesti tai sillä on lupa tarjota yhtä tai useampaa seuraavista toiminnoista ja palveluista:

• myöntää henkilökohtaisia lainoja, kiinne- ja yrityslainoja tai muita lainoja, tai myöntää muita luottoja;
• ostaa, myy tai diskonttaa saatavia, osamaksuvelvollisuuksia, velkakirjoja, asetteita, sekkejä, vekseleitä, tunnusteita tai muista velka-asiakirjoja, taikka neuvottelee niistä;
• avaa rembursseja ja neuvottelee asetteista;
• tarjoaa trusti- tai varainhoitopalveluja;
• rahoittaa valuutanvaihtoa;
• on osallisena rahoitusliisauksissa tai liisattujen varojen käsittelyssä tai ostaa tai myy niitä. 

Talletuslaitoksella tarkoitetaan myös yksikköä, joka pitää asiakkaiden puolesta hallussaan sähköistä rahaa tai digitaalista keskuspankkirahaa. Yleensä tällainen yksikkö on sähköisen rahan tai digitaalisen keskuspankkirahan liikkeeseenlaskija. Tyypillisiä kryptovaran muodossa liikkeeseen laskettua sähköistä rahaa hallussa pitäviä talletuslaitoksia ovat asiakkaidensa puolesta näitä varoja säilyttävät vaihto- ja lompakkopalvelut.

Perinteisempiä talletuslaitoksina pidettäviä toimijoita ovat esimerkiksi suomalaiset säästöpankit, osuuspankit, liikepankit, ulkomaisten pankkien Suomessa olevat tytäryhtiöt ja sivuliikkeet ja luotto-osuuskunnat. Se, harjoittaako yksikkö pankki- tai samanlaista liiketoimintaa, määritetään sen harjoittamien todellisten toimintojen luonteen perusteella. Pankkien lisäksi siis mikä tahansa yksikkö, joka liike- tai ammattitoimintana vastaanottaa Suomessa talletuksia kuvatulla tavalla, on talletuslaitos riippumatta siitä, onko se luottolaitostoiminnasta annetun laissa (610/2014) tarkoitettu luottolaitos. Esimerkiksi ennalta ladattavia maksukortteja tai sähköistä rahaa liikkeelle laskeva yksikkö voi olla talletuslaitos.

Yksikön ei katsota harjoittavan pankki- tai samanlaista liiketoimintaa, mikäli yksikkö yksinomaan hyväksyy talletuksia henkilöiltä vakuudeksi tai takuuksi kiinteistön myynnin tai vuokraamisen yhteydessä tai yksikön ja yksikölle vakuuden luovuttaneen henkilön välisen vastaavanlaisen rahoitusjärjestelyn yhteydessä.

2.4 Sijoitusyksikkö

Finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta annetun lain 4 §:n mukaan sijoitusyksiköllä tarkoitetaan:

1. yksikköä, joka pääasiallisesti harjoittaa liiketoimintana yhtä tai useampaa seuraavista toiminnoista tai toimenpiteistä asiakasta varten tai asiakkaan puolesta:
   1. kaupankäynti rahamarkkinainstrumenteilla, ulkomaanvaluutalla, valuutta-, korko- ja indeksi-instrumenteilla, siirrettävillä arvopapereilla tai hyödykefutuureilla;
   2. yksilöllinen ja kollektiivinen salkunhoito;
   3. muu finanssivarojen, rahan tai raportoitavien kryptovarojen sijoittaminen, hoito tai hallinnointi muiden henkilöiden puolesta; ja
2. yksikköä, jonka bruttotulo johtuu pääasiallisesti finanssivarojen tai raportoitavien kryptovarojen sijoittamisesta, uudelleensijoittamisesta tai niillä käytävästä kaupasta, ja yksikköä hallinnoi toinen yksikkö, joka on säilytyslaitos, talletuslaitos, määritelty vakuutusyhtiö tai 1 kohdassa tarkoitettu sijoitusyksikkö.

Yksikön katsotaan harjoittavan pääasiallisesti liiketoimintana yhtä tai useampaa 4 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettua toimintaa tai yksikön bruttotulon katsotaan johtuvan pääasiallisesti 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetusta finanssivarojen tai raportoitavien kryptovarojen sijoittamisesta, uudelleensijoittamisesta tai niillä käytävästä kaupasta, jos yksikön bruttotulosta vähintään 50 prosenttia on saatu 1 momentin 1 tai 2 kohdassa tarkoitetusta toiminnasta seuraavista lyhempänä aikana:

1. kolmevuotisjakso, joka päättyy sitä vuotta edeltävän vuoden 31 päivänä joulukuuta, jona määritys tehdään;
2. jakso, jonka yksikkö on ollut olemassa.

Sovellettaessa 4 §:n 1 momentin 1 kohtaa asiakkaaksi katsotaan myös yhteissijoitusvälineen omapääomaosuuden omistaja.

Ilmaisulla muu finanssivarojen, rahan tai raportoitavien kryptovarojen sijoittaminen, hoito tai hallinnointi muiden henkilöiden puolesta ei tarkoiteta sellaisten palvelujen tarjoamista, joilla suoritetaan vaihtotapahtumia asiakkaita varten tai niiden puolesta. 

Sijoitusyksiköllä ei tarkoiteta sellaista aktiivista ei-finanssiyksikköä, joka täyttää jonkin niistä edellytyksistä, jotka kuvataan lain 61 §:n 1 momentin 4–7 kohdissa (katso luku 2.61).

Lain 4 §:ää on tulkittava tavalla, joka vastaa rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä annetussa laissa (444/2017) rahoituslaitoksen määritelmässä käytettyjä samanlaisia ilmaisuja.

Käytännössä sijoitusyksiköllä tarkoitetaan siis kahdenlaisia yksiköitä: toimintoperusteisia ja hallinnoituja sijoitusyksiköitä.

Pykälän 1 momentin 1 kohdassa määritelty toimintoperusteinen sijoitusyksikkö harjoittaa pääasiallisesti liiketoimintana sijoitustoimintaa tai -toimenpiteitä muita henkilöitä varten tai muiden henkilöiden puolesta. Pykälän 1 momentin 2 kohdassa määritelty hallinnoitu sijoitusyksikkö tarkoittaa yksikköä, jota toimintoperusteinen sijoitusyksikkö tai muu finanssilaitos hallinnoi.

Ei-sitovien sijoitusneuvojen antaminen asiakkaalle ei ole toimintoperusteisen sijoitusyksikön määritelmässä tarkoitettua toimintaa.

Määritettäessä, onko yksikkö hallinnoitu sijoitusyksikkö, on määritettävä, hallinnoiko sitä toinen yksikkö. Yksikköä katsotaan hallinnoivan toinen yksikkö, jos hallinnoiva yksikkö suorittaa joko suoraan tai toisen palveluntarjoajan kautta pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaisia toimintoja ja toimenpiteitä hallinnoidun yksikön puolesta. Yksikön ei kuitenkaan katsota hallinnoivan toista yksikköä, jollei sillä ole mahdollisuutta tehdä harkinnanvaraisia päätöksiä yksikön varojen hallinnoimiseksi. Mikäli hallinnoivalla yksiköllä on mahdollisuus tehdä harkinnanvaraisia sijoituspäätöksiä yksikön varojen käytöstä (kokonaan tai osittain), katsotaan sen hallinnoivan toista yksikköä, vaikka se ei muutoin hallinnoisi yksikköä. Toisin sanoen pelkkä varojen tai osan varoista itsenäinen hallinnointioikeus katsotaan toisen yksikön hallinnoinniksi. OECD on ohjeissaan (OECD:n julkaisemat usein kysytyt kysymykset, Section VIII FAQ 6) antanut tulkintaohjeen koskien sitä, milloin valtakirjalla tapahtuva varojen hoito täyttää hallinnointivaatimuksen. OECD:n ohjeistuksen mukaisesti tilanteessa, jossa finanssilaitoksella on “discretionary authority” eli harkinnanvarainen valtuus hallinnoida varoja (kokonaan tai osittain), kyse on määritelmän mukaisesta toisen yksikön hallinnoimisesta, ja tämä toinen yksikkö täyttäisi tällöin hallinnoidun sijoitusyksikön määritelmän, mikäli myös bruttotuloehto täyttyy. Jos finanssilaitoksella on valtuutus tehdä päätöksiä omalla harkinnallaan ilman, että yksiköltä, jonka varoja hallinnoidaan, tarvitsee pyytää erillistä hyväksyntää jokaiseen yksittäiseen toimenpiteeseen, kyse on sijoitusyksikön määritelmässä tarkoitetusta hallinnoinnista.

Jos yksikköä hallinnoi yhdistelmä finanssilaitoksia, ei-finanssiyksiköitä tai luonnollisia henkilöitä, katsotaan, että yksikköä hallinnoi toinen yksikkö, joka on talletuslaitos, säilytyslaitos, määritelty vakuutusyhtiö tai sijoitusyksikkö, jos yksikin hallinnoivista yksiköistä on tällainen toinen yksikkö. Yksikkö ei muutu sijoitusyksiköksi siitä syystä, että se välillisesti sijoittaa varoja esimerkiksi sellaisen sijoitusrahaston kautta, jota hallinnoi toinen finanssilaitos.

Lain 4 §:n 2 momentissa säädetään siitä, milloin yksikön katsotaan harjoittavan pääasiallisesti liiketoimintana yhtä tai useampaa 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettua toimintaa tai milloin yksikön bruttotulon katsotaan johtuvan pääasiallisesti 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetusta finanssivaroihin tai raportoitaviin kryptovaroihin sijoittamisesta, uudelleensijoittamisesta tai niillä käytävästä kaupasta. Pääasiallisuuden edellytys täyttyy, jos yksikön bruttotuloista vähintään 50 prosenttia on saatu joko 1 momentin 1 tai 2 kohdassa tarkoitetusta toiminnasta joko kolmevuotisjakson aikana, joka päättyy sitä vuotta edeltävän vuoden lopussa, jona määritys tehdään, tai jakson aikana, jonka yksikkö on ollut olemassa. Määritys tehdään näistä lyhemmän ajanjakson mukaan. Määritettäessä 50 prosentin rajan täyttymistä on otettava huomioon kaikki suoritukset riippumatta siitä, onko ne tehty suoraan kyseiselle yksikölle tai jollekin toiselle yksikölle.

Yksikköä pidetään yleensä sijoitusyksikkönä, jos se toimii tai esiintyy yhteissijoitusvälineenä, sijoitusrahastona, pörssilistattuna rahastona, yksityisenä pääomarahastona, hedgerahastona, riskipääomarahastona, lainapääomaa käyttävänä yritysostorahastona tai minä tahansa samankaltaisena sijoitusvälineenä, jonka sijoitusstrategiana on sijoittaa, uudelleen sijoittaa ja käydä kauppaa finanssivaroilla.

Yksikkö, joka pääasiallisesti harjoittaa liiketoimintana suorien, ei-velkaosuuksien kiinteään omaisuuteen sijoittamista, hoitamista tai hallinnointia muiden henkilöiden puolesta, ei ole sijoitusyksikkö. Esimerkiksi suomalaiset asunto-osakeyhtiöt ja keskinäiset kiinteistöosakeyhtiöt eivät tyypillisesti ole sijoitusyksiköitä. Sen sijaan sijoitus niin sanotun ei-keskinäisen kiinteistöosakeyhtiön osakkeisiin tai esimerkiksi sijoitus rahastoon, joka sijoittaa kiinteistöosakeyhtiöön, ei ole suora sijoitus kiinteään omaisuuteen. Yksikön oikeudellisella muodolla ei ole merkitystä, vaan esimerkiksi yksinomaan kiinteään omaisuuteen sijoittava rahasto ei ole sijoitusyksikkö, vaikka sitä hallinnoisi toinen finanssilaitos. Luonnollinen henkilö ei voi olla sijoitusyksikkö, vaikka sillä olisi edellä kuvattua sijoitustoimintaa.

Pykälän 3 momentissa täsmennetään, että 1 momentin 1 kohtaa sovellettaessa asiakkaaksi katsotaan myös yhteissijoitusvälineen omapääomaosuuden omistaja. Omapääomaosuuden omistajuudella tarkoitetaan tässä yhteydessä esimerkiksi yhteissijoitusvälineen osakeomistusta, rahasto-osuuden omistusta, yhtiöosuuden omistusta ja omistuksen tuovia jäsenyyksiä. Käytännössä esimerkiksi sellaisten rahastojen, joissa hallinnointi tapahtuu rahaston oman henkilökunnan toimesta, katsotaan täyttävän sijoitusyksikön määritelmän ja ne ovat raportoivia finanssilaitoksia.

Pykälän 5 momentin mukaan sijoitusyksiköllä ei tarkoiteta sellaista lain 61 §:ssä määriteltävää aktiivista ei-finanssiyksikköä, joka täyttää jonkin kyseisen pykälän 1 momentin 4–7 kohdan edellytyksistä. Kyse on käytännössä muuhun kuin finanssiryhmään kuuluvista ei-finanssiyksiköistä ja rahoituskeskuksista, jotka ovat holdingyhtiöitä, ei-finanssiyksiköistä, jotka ovat startup-yrityksiä sekä ei-finanssiyksiköistä, jotka ovat realisoimassa varansa tai selviämässä konkurssista.

Sijoitusyksikköjä koskevat esimerkit:

Esimerkki alkaa

Esimerkki 1 (omaisuudenhoitaja): Rahastoyhtiö H on toimintoperusteinen sijoitusyksikkö. Muiden liiketoimintojen ohella H organisoi ja hoitaa erilaisia rahastoja, kuten rahasto A:ta, joka sijoittaa pääasiassa finanssivaroihin. H palkkaa omaisuudenhoitajan, joka on yksikkö, antamaan neuvoja ja hallinnoimaan harkinnanvaraisesti osaa rahasto A:n pitämistä finanssivaroista. Omaisuudenhoitaja ansaitsi enemmän kuin 50 prosenttia bruttotuloistaan edellisten kolmen vuoden aikana samankaltaisten palveluiden tarjoamisesta. Koska omaisuudenhoitaja pääasiassa harjoittaa liiketoimintana finanssivarojen hoitamista asiakkaiden puolesta, omaisuudenhoitaja on toimintoperusteinen sijoitusyksikkö.

Esimerkki 2 (finanssilaitoksen hallinnoima yksikkö): Sama tilanne kuin esimerkissä 1. Lisäksi rahasto A on ansainnut organisoinnistaan lähtien joka vuosi yli 50 prosenttia bruttotuloistaan sijoittamalla finanssivaroihin. Rahasto A täyttää näin ollen hallinnoidun sijoitusyksikön määritelmän, koska sitä hallinnoivat rahastoyhtiö ja omaisuudenhoitaja, jotka ovat finanssilaitoksia, ja sen bruttotulo johtuu pääasiallisesti finanssivaroihin sijoittamisesta, uudelleensijoittamisesta tai niillä käytävästä kaupasta.

Esimerkki 3 (hallinnoitu sijoitusyksikkö): Omaisuudenhoitaja, joka on valtion B yksikkö, on toimintoperusteinen sijoitusyksikkö. Omaisuudenhoitaja organisoi ja rekisteröi rahasto A:n valtiossa A. Omaisuudenhoitaja on valtuutettu edesauttamaan rahasto A:n pitämien finanssivarojen ostamista ja myyntiä rahasto A:n sijoitusstrategian mukaisesti. Rahasto A on ansainnut organisoinnistaan lähtien joka vuosi yli 50 prosenttia bruttotuloistaan sijoittamalla ja uudelleensijoittamalla finanssivaroihin tai käymällä niillä kauppaa. Näin ollen rahasto A on hallinnoitu sijoitusyksikkö.

Esimerkki 4 (finanssilaitoksen hallinnoima kiinteistörahasto): Sama tilanne kuin esimerkissä 3, mutta rahasto A:n varat koostuvat yksinomaan velattomasta suorasta osuudesta kiinteään omaisuuteen, joka sijaitsee valtiossa B tai sen ulkopuolella. Velaton suora osuus kiinteästä omaisuudesta ei ole finanssivara. Rahasto A ei ole hallinnoitu sijoitusyksikkö, vaikka sitä hallinnoi toinen finanssilaitos, koska alle 50 prosenttia sen bruttotuloista johtuu finanssivaroihin sijoittamisesta, uudelleensijoittamisesta tai niillä käytävästä kaupasta.

Esimerkki 5 (hallinnoitu trusti): Luonnollinen henkilö X perustaa lastensa Y:n ja Z:n eduksi trustin A. X nimeää trustin A trustinhoitajaksi B:n, joka on toimintoperusteinen sijoitusyksikkö. Trusti A:n varat koostuvat yksinomaan finanssivaroista ja sen tulot koostuvat yksinomaan kyseisistä finanssivaroista saaduista tuloista. Trustisopimuksen ehtojen mukaan trustinhoitaja B hoitaa ja hallinnoi trustin varoja. Trusti A on hallinnoitu sijoitusyksikkö, joka on Suomessa raportoiva finanssilaitos, jos sillä on kiinteä toimipaikka tai tosiasiallinen johtopaikka Suomessa.

Esimerkki 6 (luonnollisen henkilön hallinnoima osakeyhtiö: Sijoitusneuvoja B, joka on luonnollinen henkilö, harjoittaa pääasiassa liiketoimintana neuvojen antamista asiakkaille, voi tehdä asiakkaiden varojen hallinnointiin liittyviä harkinnanvaraisia päätöksiä sekä käyttää kolmannen tahon palveluita kauppojen tekemiseen ja toteuttamiseen asiakkaiden puolesta. B tarjoaa sijoitusneuvojan ja omaisuudenhoitajan palveluita E Oy:lle. E Oy on ansainnut vähintään 50 prosenttia bruttotuloistaan edellisten kolmen vuoden aikana sijoittamalla ja uudelleensijoittamalla finanssivaroihin tai käymällä niillä kauppaa. B on luonnollinen henkilö, joten riippumatta siitä, että B harjoittaa pääasiassa sijoittamiseen liittyvää toimintaa, B ei ole toimintoperusteinen sijoitusyksikkö eikä muukaan finanssilaitos. Koska E Oy:tä ei hallinnoi finanssilaitos, E Oy ei ole myöskään hallinnoitu sijoitusyksikkö, vaan passiivinen ei-finanssiyksikkö.  

Esimerkki 7 (pääomasijoitusrahasto): Pääomasijoitusrahastoa P hallinnoi hallinnointiyhtiö R, joka myös tekee P:n varoja koskevat sijoituspäätökset. R:n bruttotuloista yli 50 prosenttia muodostuu P:n hallinnoinnista saaduista tuloista. R täyttää toimintoperusteisen sijoitusyksikön tunnusmerkit. P täyttää hallinnoidun sijoitusyksikön tunnusmerkit, koska sen tuloista yli 50 prosenttia saadaan tai on tarkoitus saada finanssivaroihin sijoittamisesta.

Esimerkki 8 (pääomasijoitusrahaston P omistama holding-yhtiö): Esimerkissä 7 kuvattu pääomasijoitusrahasto P perustaa holding-yhtiön S, joka sijoittaa teollista toimintaa harjoittavaan yhtiöön T. S:n tulot muodostuvat pääasiallisesti sen sijoituksista T:hen. Hallinnointiyhtiö R hallinnoi holding-yhtiötä S ja tekee itsenäisesti sen varojen sijoittamiseen liittyvät päätökset. S on osa pääomasijoitusrahaston P holding-rakennetta, ja täyttää hallinnoidun sijoitusyksikön tunnusmerkit. T sen sijaan ei täytä hallinnoidun sijoitusyksikön tunnusmerkkejä, jos sen tulot muodostuvat pääasiallisesti teollisesta toiminnasta saaduista tuloista.

Esimerkki 9 (henkilöstörahasto): Henkilöstörahasto C harjoittaa pääasiallisesti finanssivaroihin ja rahan sijoittamista, hoitoa ja hallinnointia. C:n hallinnointi ja varojen hoito tapahtuvat oman organisaation toimesta. Henkilöstörahaston omapääomaosuuden omistajat katsotaan lain 4 §:n 3 momentin mukaan asiakkaiksi, joten rahaston varoja hallinnoidaan ja sijoitetaan asiakkaan puolesta tai asiakasta varten. Näin ollen henkilöstörahasto C on toimintoperusteinen sijoitusyksikkö.

Esimerkki 10 (kiinteään omaisuuteen sijoittava sijoitusrahasto): Hallinnointiyhtiö E perustaa sijoitusrahaston D, joka sijoittaa suoraan suomalaisten asunto-osakeyhtiöiden osakkeisiin. E myös hallinnoi rahastoa D. Hallinnointiyhtiö E:n bruttotulot johtuvat pääasiallisesti D:n hallinnoinnista, joten E täyttää toimintoperusteisen sijoitusyksikön määritelmän. Jos rahaston D bruttotuloista pääosa tulee suorista sijoituksista kiinteään omaisuuteen, se ei täytä hallinnoidun sijoitusyksikön määritelmää.

Esimerkki 11 (kiinteään omaisuuteen sijoittaviin sijoitusrahastoihin sijoittava rahasto): Tilanne sama kuin esimerkissä 10, mutta E on perustanut rahastoihin sijoittavan rahaston F, joka omistaa rahaston D osuudet. Rahastoa F hallinnoi E. Rahasto F täyttää hallinnoidun sijoitusyksikön määritelmän ja on raportoiva finanssilaitos, koska se ei itse sijoita suoraan kiinteään omaisuuteen.

Esimerkki päättyy

2.5 Määritelty vakuutusyhtiö

Finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta annetun lain 5 §:n mukaan määritellyllä vakuutusyhtiöllä tarkoitetaan yksikköä, joka on sellainen vakuutusyhtiö tai vakuutusyhtiön holdingyhtiö, joka antaa käteisarvovakuutussopimuksia tai elinkorkosopimuksia taikka on velvollinen suorittamaan maksuja niihin liittyen.

Käytännössä lain tarkoittama vakuutusyhtiö on yksikkö,

• jota säännellään vakuutustoimintana lainsäädännön, säädösten tai käytäntöjen mukaisesti missä tahansa valtiossa, jossa yksikkö harjoittaa liiketoimintaa
• jonka vakuutuksesta, jälleenvakuutuksesta ja elinkorkosopimuksista saatava bruttotulo (esimerkiksi bruttovakuutusmaksut ja bruttosijoitustulot) ylittää välittömästi edeltävänä kalenterivuonna 50 prosenttia kaikista kyseisen vuoden bruttotuloista tai
• jonka vakuutukseen, jälleenvakuutukseen ja elinkorkosopimuksiin liittyvä varojen kokonaisarvo milloin tahansa välittömästi edeltävänä kalenterivuonna ylittää 50 prosenttia kaikista kyseisen vuoden kokonaisvaroista.

Suomessa määriteltyjä vakuutusyhtiöitä ovat lähtökohtaisesti esimerkiksi vakuutusyhtiölaissa (521/2008) tarkoitettu vakuutusyhtiö, työeläkevakuutusyhtiöistä annetussa laissa (354/1997) tarkoitettu työeläkevakuutusyhtiö, vakuutusyhdistyslaissa (1250/1987) tarkoitettu vakuutusyhdistys ja ulkomaisista vakuutusyhtiöistä annetussa laissa (398/1995) tarkoitettu ulkomaisen vakuutusyhtiön sivuliike, mikäli ne antavat laissa tarkoitettuja käteisarvovakuutussopimuksia tai elinkorkosopimuksia. Myös useimmat henkivakuutusyhtiöt täyttävät määritellyn vakuutusyhtiön määritelmän.

Yksiköt, jotka eivät myönnä käteisarvovakuutussopimuksia tai elinkorkosopimuksia eivätkä ole velvollisia maksamaan niihin liittyviä maksuja, kuten useimmat muut kuin henkivakuutusyhtiöt, useimmat vakuutusyhtiöiden holdingyhtiöt ja vakuutusmeklarit, eivät ole määriteltyjä vakuutusyhtiöitä. Vakuutusyhtiön varaustoiminnot eivät tee siitä säilytyslaitosta, talletuslaitosta tai sijoitusyksikköä.

2.6 Finanssilaitos

Finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta annetun lain 6 §:n mukaan finanssilaitoksella tarkoitetaan säilytyslaitosta, talletuslaitosta, sijoitusyksikköä tai määriteltyä vakuutusyhtiötä.

Finanssilaitoksen käsitettä käytettäessä tässä ohjeessa tarkoitetaan ilman eri mainintaa kaikkia neljää finanssilaitostyyppiä. Finanssilaitos on yksittäinen yksikkö eli oikeushenkilö tai oikeudellinen järjestely eikä se koostu useammasta yksiköstä. Näin ollen esimerkiksi sijoitusrahasto, jota pidetään sijoitusyksikkönä, on finanssilaitos ja edellytykset täyttäessään itsenäinen raportoiva finanssilaitos.

2.7 Raportoiva finanssilaitos

Finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta annetun lain 7 §:n mukaan raportoivalla finanssilaitoksella tarkoitetaan:

1. sellaista muuta finanssilaitosta kuin ei-raportoivaa finanssilaitosta, jonka kotipaikka on Suomessa, lukuun ottamatta sen muualla kuin Suomessa sijaitsevaa sivuliikettä; ja
2. muualla kuin Suomessa kotipaikkaa pitävän muun finanssilaitoksen kuin ei-raportoivan finanssilaitoksen Suomessa sijaitsevaa sivuliikettä.

Raportoiva finanssilaitos on siis lainsäädännön mukaisten velvoitteiden piirissä Suomessa. Ei-raportoiva finanssilaitos ei voi olla raportoiva finanssilaitos.

Jäljempänä tässä ohjeessa käytetään raportoivan finanssilaitoksen ohella myös termiä finanssilaitos samassa tarkoituksessa.

Finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta annetun lain velvoitteet koskevat niitä yksikköjä, jotka ovat laissa tarkoitettuja suomalaisia finanssilaitoksia. Toisin sanoen velvoitteiden edellytyksenä on se, että kyse on yksiköstä, joka on suomalainen yksikkö ja jonka toiminta täyttää finanssilaitoksen tunnusmerkit.

Yksikkö voi esimerkiksi seuraavien kysymysten avulla määritellä, onko se laissa tarkoitettu suomalainen raportoiva finanssilaitos:

• Onko kyseessä yksikkö?
• Sijaitseeko yksikkö Suomessa?
• Onko yksikkö finanssilaitos?
• Onko kyse ei-raportoivasta finanssilaitoksesta?

Yksikkö tarkoittaa oikeushenkilöä tai oikeudellista järjestelyä. Määritelmä on laaja. Käytännössä sen ulkopuolelle rajautuvat ainoastaan luonnolliset henkilöt. Suomalaisena pidetään suomalaista finanssilaitosta tai muuta Suomessa asuvaa yksikköä.

Suomalaisia yksiköitä pidetään finanssilaitoksina, jos ne kuuluvat yhteen tai useampaan seuraavista ohjeen luvuissa 2.2–2.5 määritellyistä luokista:

• Säilytyslaitos
• Talletuslaitos
• Sijoitusyksikkö
• Määritelty vakuutusyhtiö

Suomalaiset finanssilaitokset

Yleensä finanssilaitos sijaitsee siinä valtiossa, jonka finanssilakeja ja säännöksiä sen on noudatettava ja jonka valvova viranomainen valvoo sitä. Tämä ei kuitenkaan yksinomaan ratkaise finanssilaitoksen sijaintivaltiota.

Finanssilaitoksen asuin- ja sijaintivaltion määrittäminen ja finanssilaitoksen toteaminen suomalaiseksi on pääsääntöisesti ongelmatonta. Joissakin tapauksissa se ei ole kuitenkaan itsestään selvää. Tällöin Verohallinto määrittää finanssilaitoksen aseman sen valtion sopimuksen mukaan, missä valtiossa finanssilaitoksen verotuksellinen kotipaikka on. Jos finanssilaitoksen verotuksellinen kotipaikka on Suomessa, on se suomalainen finanssilaitos.

Tässä yhteydessä yksikön kotipaikan katsotaan olevan Suomessa seuraavissa tilanteissa:

• Yksikkö on perustettu Suomessa
• Ulkomainen yksikkö, jonka tosiasiallinen johtopaikka on Suomessa, esimerkiksi:
  • Ulkomaisten trustien ja muiden vastaavien järjestelyjen kotipaikan katsotaan tässä yhteydessä olevan Suomessa, jos trustinhoitaja, asettaja tai muu vastaavassa asemassa oleva on Suomessa asuva henkilö, tai tosiasiallinen johtopaikka on muutoin Suomessa
  • Ulkomaisen yhtymän kotipaikan katsotaan olevan Suomessa, jos sitä johtaa tai valvoo Suomessa asuva henkilö, tai tosiasiallinen johtopaikka on muutoin Suomessa

Jos yksiköllä on kotipaikka Suomen lisäksi toisessa valtiossa, yksikön on sovellettava Suomen lainsäädäntöä Suomessa pidettyjen raportoitavien tilien osalta.

Tytäryhtiöt ja sivuliikkeet

Raportoivana suomalaisena finanssilaitoksena pidetään ulkomaisen yksikön tytäryhtiötä tai sivuliikettä, joka harjoittaa liiketoimintaa Suomessa säilytyslaitoksena, talletuslaitoksena, sijoitusyksikkönä tai määriteltynä vakuutusyhtiönä.

Suomessa asuvien finanssilaitosten muualla kuin Suomessa sijaitsevat tytäryhtiöt ja sivuliikkeet eivät ole laissa tarkoitettuja suomalaisia finanssilaitoksia. Näitä yksiköitä koskevat sen valtion säännöt, jossa yksiköt sijaitsevat. Jos tytäryhtiön tai sivuliikkeen asiakkaan tiliä pitää ja ylläpitää suomalainen finanssilaitos, tiliä pidetään suomalaisen finanssilaitoksen tilinä.

Sivuliikkeellä tarkoitetaan finanssilaitoksen yksikköä, yritystä tai toimipaikkaa, jota pidetään valtion sääntelyjärjestelmän mukaan sivuliikkeenä tai jota säännellään muuten valtion lakien mukaan erillisenä muista finanssilaitoksen toimipaikoista, yksiköistä ja sivuliikkeistä. Sivuliikkeeseen kuuluu finanssilaitoksen yksikkö, yritys tai toimipaikka, joka sijaitsee finanssilaitoksen asuinvaltioksi katsotussa valtiossa, ja finanssilaitoksen yksikkö, yritys tai toimipaikka, joka sijaitsee valtiossa, jossa finanssilaitos on perustettu tai organisoitu. Kaikkia samassa valtiossa sijaitsevia raportoivien finanssilaitoksen yksiköitä, yrityksiä ja toimipaikkoja pidetään yhtenä sivuliikkeenä.

Esimerkki alkaa

Esimerkki 12 (suomalaisen pankin tytäryhtiöt ja ulkomaiset sivuliikkeet): Helsingissä sijaitsevalla pankilla A on ryhmässään seuraavat finanssilaitokset:

• Oulussa sijaitseva tytäryhtiö B,
• Ruotsissa sijaitseva ulkomainen tytäryhtiö C
• Saksassa sijaitseva ulkomainen sivuliike D

Raportointi tapahtuu seuraavasti:

• A ja sen tytäryhtiö B ovat suomalaisia finanssilaitoksia ja raportoivat Verohallinnolle
• C ja D ovat ulkomaisia finanssilaitoksia ja ne raportoivat sijaintivaltioidensa verohallinnoille.

Esimerkki 13 (ulkomaisella pankilla on Suomessa sijaitseva sivuliike): Saksalaisella pankilla G on Suomessa sijaitseva sivuliike H, joka katsotaan verotuksessa kiinteäksi toimipaikaksi.

• Sivuliike H on suomalainen finanssilaitos ja sen on noudatettava Suomen lainsäädäntöä ja ilmoitettava tiedot raportoitavista tileistä Verohallinnolle.

Esimerkki päättyy

2.8 Osallistuva lainkäyttöalue

Finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta annetun lain 8 §:n mukaan osallistuvalla lainkäyttöalueella tarkoitetaan:

1. mitä tahansa muuta Euroopan unionin jäsenvaltiota kuin Suomea;
2. mitä tahansa muuta lainkäyttöaluetta:
   1. jonka kanssa Suomella on sopimus, jonka mukaan kyseinen lainkäyttöalue antaa Suomelle lain 3. luvussa tarkoitettuja tietoja; ja
   2. joka on tunnistettu Verohallinnon julkaisemassa ja Euroopan komissiolle ilmoitetussa luettelossa; ja 
3. mitä tahansa muuta lainkäyttöaluetta:
   1. jonka kanssa Euroopan unionilla on sopimus, jonka mukaan kyseinen lainkäyttöalue antaa Suomelle lain 3. luvussa tarkoitettuja tietoja; ja
   2. joka on tunnistettu Verohallinnon ja Euroopan komission julkaisemassa luettelossa.

Tässä ohjeessa käytetään osallistuvan lainkäyttöalueen ohella samassa tarkoituksessa myös termiä osallistuva valtio.

Verohallinto antaa luettelon osallistuvista lainkäyttöalueista ja päivittää luetteloa vuosittain. DAC2:n perusteella luettelossa ovat kaikki EU-valtiot sekä valtiot, jotka ovat tehneet EU:n kanssa asiaan liittyvän sopimuksen. Luettelossa ovat lisäksi ne valtiot, jotka ovat julkisesti ja hallitustasolla sitoutuneet ottamaan CRS:n käyttöön ja ovat allekirjoittaneet tietojenvaihtoa koskevan sopimuksen, jonka mukaan kyseinen lainkäyttöalue antaa Suomelle finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta annetun lain 3. luvussa tarkoitettuja tietoja. Luettelolla osallistuvista lainkäyttöalueista on merkitystä sen määrittämiseksi, onko finanssilaitoksen tilinhaltija sellainen ei-osallistuvan lainkäyttöalueen sijoitusyksikkö, joka finanssilaitoksen on tutkittava, tunnistettava ja raportoitava (katso myös ohjeen kohta 2.9).

2.9 Osallistuvan lainkäyttöalueen finanssilaitos

Finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta annetun lain 9 §:n mukaan osallistuvan lainkäyttöalueen finanssilaitoksella tarkoitetaan:

1. finanssilaitosta, jonka kotipaikka on osallistuvalla lainkäyttöalueella, lukuun ottamatta sen muualla kuin osallistuvalla lainkäyttöalueella sijaitsevaa sivuliikettä; ja
2. finanssilaitoksen, jonka kotipaikka ei ole osallistuvalla lainkäyttöalueella, osallistuvalla lainkäyttöalueella sijaitsevaa sivuliikettä.

Finanssilaitoksella katsotaan olevan kotipaikka sillä osallistuvalla lainkäyttöalueella, jonka lainkäyttövaltaan se kuuluu, eli lainkäyttöalue voi valvoa finanssilaitoksen raportointia.

Osallistuvan lainkäyttöalueen finanssilaitoksen määritelmällä on merkitystä tilanteessa, jossa tilinhaltija on sijoitusyksikkö. Jos finanssilaitoksen tilinhaltijana oleva sijoitusyksikkö on osallistuvalla lainkäyttöalueella, finanssilaitoksen ei tarvitse tutkia eikä tunnistaa sijoitusyksikön kontrolloivia henkilöitä. Jos taas kyseisenlainen tilinhaltija sijaitsee muualla kuin osallistuvalla lainkäyttöalueella, finanssilaitoksen tulee kohdella sitä passiivisena ei-finanssiyksikkönä ja tutkia, tunnistaa ja raportoida myös sijoitusyksikön kontrolloivat henkilöt.

Esimerkki alkaa

Esimerkki 14: Rahasto, jonka kotipaikka on valtiossa A, avaa suomalaisessa pankissa pankkitilin ja antaa tilin avaamisen yhteydessä itse annetun todistuksen. Itse annetussa todistuksessa rahasto ilmoittaa verotukselliseksi asuinvaltiokseen valtion A sekä toimialakseen sijoitusrahastotoiminnan. Pankki toteaa rahaston täyttävän sijoitusyksikön määritelmän ja havaitsee, että valtio A ei ole Verohallinnon julkaisemalla osallistuvien lainkäyttöalueiden listalla. Koska asiakas on sijoitusyksikkö ja sen kotipaikka sijaitsee ei-osallistuvassa valtiossa, pankin on käsiteltävä asiakkaana olevaa sijoitusyksikköä passiivisena ei-finanssiyksikkönä. Näin ollen pankin on raportoitava asiakkaan tilit sekä vaadittava myös rahaston kontrolloivilta henkilöiltä itse annetut todistukset, ja raportoitava sellaiset kontrolloivat henkilöt, jotka ovat raportoitavia henkilöitä.

Esimerkki päättyy

2.10 Finanssivarat

Finanssivaroilla tarkoitetaan lähtökohtaisesti kaikkia varoja, joita voidaan pitää finanssilaitoksen ylläpitämällä tilillä. Finanssivarojen käsite on olennainen muun muassa määriteltäessä, pidetäänkö tiliä finanssitilinä tai täyttyvätkö toimijan liiketoiminnassa jonkin finanssilaitoskategorian edellytykset.

Finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta annetun lain 10 §:n mukaan finanssivaroilla tarkoitetaan arvopaperia, yhtymäosuutta, hyödykettä, swap-sopimusta, vakuutussopimusta tai elinkorkosopimusta tai osuutta arvopaperista, raportoitavasta kryptovarasta, yhtymäosuudesta, hyödykkeestä, swap-sopimuksesta, vakuutussopimuksesta tai elinkorkosopimuksesta. Finanssivaroilla ei tarkoiteta velatonta suoraa osuutta kiinteästä omaisuudesta eikä hyödykettä, joka on aineellinen tuote.

Käytännössä finanssivaroihin sisältyvät:

• arvopaperi (esimerkiksi yhtiön osake, yhtymäosuus tai todellinen etuuden omistajuus laajalti omistetussa tai julkisen kaupankäynnin kohteena olevassa yhtymässä tai trustissa; velkakirja, joukkovelkakirja, debentuuri tai muu velka-asiakirja)
• muu yhtymäosuus
• hyödyke
• swap-sopimus (esimerkiksi koronvaihtosopimukset, valuutanvaihtosopimukset, viitekoronvaihtosopimukset, enimmäis- ja vähimmäiskorkojen vaihtosopimukset, hyödykkeisiin perustuvat vaihtosopimukset, osakkeenvaihtosopimukset, osakeindeksien vaihtosopimukset ja samankaltaiset sopimukset)
• vakuutussopimus
• elinkorkosopimus tai
• muu osuus (kuten futuuri- tai termiinisopimus tai optio)
  • arvopaperista
  • raportoitavasta kryptovarasta
  • yhtymäosuudesta
  • hyödykkeestä
  • vaihtosopimuksesta
  • vakuutussopimuksesta tai
  • elinkorkosopimuksesta.

Finanssivaroihin kuulumattomilla hyödykkeillä tarkoitetaan esimerkiksi raaka-aineita ja tavaroita.

Finanssivaroina pidetään yleensä myös siirtokelpoisia velkakirjalainoja, joilla käydään kauppaa säännellyillä markkinoilla tai OTC-markkinoilla ja joita jaetaan finanssilaitosten kautta ja pidetään niissä, sekä kiinteistörahaston osuuksia tai osakkeita. Finanssivaroina ei sen sijaan yleensä pidetä suomalaisen asunto-osakeyhtiön tai keskinäisen kiinteistöosakeyhtiön osakkeita, vaan ne rinnastetaan tässä yhteydessä suoraan osuuteen kiinteästä omaisuudesta.

Muulla osuudella raportoitavasta kryptovarasta tarkoitetaan sellaista tuotetta, kuten rahastoa tai johdannaissopimusta, jonka kohde-etuutena on kryptovara tai -varoja. Kyseessä on siis tuote, joka ei itsessään ole kryptovara. Raportoitavat kryptovarat (katso luku 2.15), jotka on raportoitava raportoivien kryptovarapalvelun tarjoajien tiedonantovelvollisuudesta verotuksen alalla annetun lain nojalla, eivät lähtökohtaisesti täytä finanssivaran määritelmää. Sellaiset kryptovarat, joita ei raportoida edellä mainitun lain nojalla, ovat lähtökohtaisesti finanssivaroja tai sähköistä rahaa.

2.11 Sähköinen raha

Finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta annetun lain 11 §:n 1 momentin mukaan sähköisellä rahalla tarkoitetaan:

1. fiat-valuutan digitaalista kirjausta;
2. digitaalista tuotetta, joka on laskettu liikkeeseen vastaanotettaessa maksutapahtumien suorittamiseen tarkoitettuja varoja;
3. digitaalista tuotetta, jota edustaa liikkeeseenlaskijaan kohdistuva sama fiat-valuutan määräinen saatava;
4. digitaalista tuotetta, jonka luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, joka ei ole liikkeeseenlaskija, hyväksyy maksuna; ja
5. digitaalista tuotetta, joka on liikkeeseenlaskijaan sovellettavien sääntelyvaatimusten nojalla milloin tahansa tuotteen haltijan pyynnöstä lunastettavissa saman fiat-valuutan nimellisarvoon.

Käytännössä lain 11 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan sähköisellä rahalla tarkoitetaan tuotetta, joka on fiat-valuutan digitaalinen kirjaus. Tuotteen katsotaan digitaalisesti edustavan ja heijastavan sen fiat-valuutan arvoa, jossa se on denominoitu. Näin ollen tuote, joka heijastaa useiden valuuttojen tai omaisuuserien arvoa, ei ole sähköistä rahaa.

Pykälän 1 momentin 2 kohdassa käytetyllä ilmaisulla ”laskettu liikkeeseen” tarkoitetaan laajasti myös ennalta maksetun tallennetun arvon ja maksuvälineiden saataville asettamista varoja vastaan. Tässä suhteessa voidaan liikkeeseen laskea sekä sähköisesti että magneettisesti tallennettuja tuotteita, mukaan lukien verkkomaksutilit ja magneettiraitateknologiaa käyttävät fyysiset kortit. Lisäksi tässä alakohdassa määrätään, että tuote on liikkeeseen laskettava maksutapahtumien suorittamista varten.

Pykälän 1 momentin 3 kohdan mukaan sähköisenä rahana pidetään digitaalista tuotetta, jota edustaa liikkeeseenlaskijaan kohdistuva samassa fiat-valuutassa oleva saatava. Tässä yhteydessä saatavalla tarkoitetaan mitä tahansa liikkeeseenlaskijaan kohdistuvaa rahasaamista, joka heijastaa asiakkaalle myönnetyn sähköisen rahan tuotteen edustaman fiat-valuutan arvoa.

Pykälän 1 momentin 4 kohdan mukaan sähköisellä rahalla tarkoitetaan myös digitaalista tuotetta, jonka luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, joka ei ole liikkeeseenlaskija, hyväksyy maksuna. Näin ollen sähköisenä rahana ei käytännössä pidetä rahallista arvoa, joka on tallennettu tiettyihin ennalta maksettuihin välineisiin, joita voidaan käyttää vain rajoitetusti. Sähköisenä rahana ei siis pidetä välineitä, jotka mahdollistavat sähköisen rahan haltijalle tavaroiden tai palveluiden ostamisen vain sähköisen rahan liikkeeseenlaskijan tiloissa tai rajoitetun palveluntarjoajien verkoston sisällä suoran kaupallisen sopimuksen nojalla ammattimaisen liikkeeseenlaskijan kanssa, tai joita voidaan käyttää vain rajoitetun valikoiman tavaroiden tai palveluiden hankkimiseen.

Pykälän 1 momentin 5 kohdassa esitetyssä tilanteessa ”samalla fiat-valuutalla” tarkoitetaan fiat-valuuttaa, jonka digitaalinen edustaja kyseinen sähköinen raha on. Lunastusta suoritettaessa liikkeeseenlaskija voi vähentää lunastussummasta mahdolliset maksut tai transaktiokulut.

Lain 11 §:n 2 momentin mukaan sähköisellä rahalla ei kuitenkaan tarkoiteta tuotetta, joka on kehitetty yksinomaan helpottamaan varainsiirtoa asiakkaalta toiselle henkilölle asiakkaan ohjeiden mukaisesti. Tuotetta ei katsota kehitetyn yksinomaan varainsiirron helpottamiseksi, jos varoja siirtävän yksikön säännönmukaisessa liiketoiminnassa kyseiseen tuotteeseen liittyviä varoja säilytetään yli 60 päivän ajan joko siirron helpottamiseksi annettujen ohjeiden vastaanottamisen jälkeen tai, jos ohjeita ei saada, varojen vastaanottamisen jälkeen.

2.12 Fiat-valuutta

Finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta annetun lain 12 §:n mukaan Fiat-valuutalla tarkoitetaan virallista valuuttaa, jonka on laskenut liikkeeseen mikä tahansa lainkäyttöalue tai sen nimetty keskuspankki tai rahaviranomainen fyysisinä seteleinä tai kolikkoina taikka erilaisissa digitaalisissa muodoissa olevana rahana, mukaan lukien pankkivarannot, digitaaliset keskuspankkirahat, liikepankkiraha ja sähköisen rahan tuotteet.

2.13 Digitaalinen keskuspankkiraha

Finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta annetun lain 13 §:n mukaan digitaalisella keskuspankkirahalla tarkoitetaan keskuspankin tai muun rahaviranomaisen liikkeeseen laskemaa digitaalista fiat-valuuttaa.

Käytännössä digitaalinen keskuspankkiraha rinnastetaan fiat-valuuttaan osana fiat-valuutan määritelmää. Digitaalinen keskuspankkiraha eroaa sähköisestä rahasta pääsääntöisesti siten, että digitaalinen keskuspankkiraha on nimensä mukaisesti keskuspankin tai muun rahaviranomaisen liikkeeseen laskema, kun taas sähköinen raha voisi olla myös muun toimijan, kuten yksityisen yrityksen, liikkeeseen laskemaa.

2.14 Kryptovara

Finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta annetun lain 14 §:n mukaan kryptovaralla tarkoitetaan kryptovarojen markkinoista sekä asetusten (EU) 1093/2010 ja (EU) 1095/2010 ja direktiivien 2013/36/EU ja (EU) 2019/1937 muuttamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2023/1114 3 artiklan 1 kohdan 5 alakohdassa tarkoitettua kryptovaraa.

Kryptovaran määritelmä on identtinen raportoivien kryptovarapalvelun tarjoajien tiedonantovelvollisuudesta verotuksen alalla annetun lain 4 §:n kryptovaran määritelmän kanssa.

2.15 Raportoitava kryptovara

Finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta annetun lain 15 §:n mukaan raportoitavalla kryptovaralla tarkoitetaan muuta kryptovaraa kuin digitaalista keskuspankkirahaa, sähköistä rahaa tai sellaista kryptovaraa, jonka osalta raportoivien kryptovarapalvelun tarjoajien tiedonantovelvollisuudesta verotuksen alalla annetun lain 13 §:ssä tarkoitettu raportoiva kryptovarapalvelun tarjoaja on asianmukaisesti määrittänyt, ettei kryptovaraa voida käyttää maksu- tai sijoitustarkoituksiin.

Raportoitavan kryptovaran määritelmä on identtinen raportoivien kryptovarapalvelun tarjoajien tiedonantovelvollisuudesta verotuksen alalla annetun lain 8 §:n raportoitavan kryptovaran määritelmän kanssa.

Raportoitavan kryptovaran määritelmää on käsitelty tarkemmin Verohallinnon ohjeella Raportoivan kryptovarapalvelun tarjoajan tiedonantovelvollisuus (CARF/DAC8 ja FICARF).

Raportoitavan kryptovaran määritelmällä on finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta annetun lain soveltamisessa merkitystä lähinnä sijoitusyksikön, finanssivarojen ja vaihtotapahtuman määritelmien ja niiden soveltamisalan osalta. Raportoitavuudella tässä määritelmässä tarkoitetaan kryptovaran raportoitavuutta raportoivien kryptovarapalvelun tarjoajien tiedonantovelvollisuudesta verotuksen alalla annetun lain nojalla. Lähtökohtaisesti kaikki sellaiset kryptovarat, joihin liittyviä vaihto- ja siirtotapahtumia kryptovarapalvelun tarjoaja asiakkailleen tarjoaa, ovat raportoitavia kryptovaroja.

Esimerkki alkaa

Esimerkki 15 (raportoitava kryptovara): Finanssilaitos tarjoaa asiakkailleen ostettavaksi ja myytäväksi lohkoketjussa olevaa tuotetta, joka pystytään siirtämään ja tallentamaan sähköisesti käyttäen hajautetun tilikirjan teknologiaa. Asiakas pystyy esimerkiksi siirtämään tuotteen vapaasti eteenpäin käyttämättä finanssilaitoksen palveluja. Kyseessä on raportoitava kryptovara, joka ei ole finanssivara, ja jota ei raportoida finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta annetun lain nojalla. Sen sijaan tuote raportoidaan raportoivien kryptovarapalvelun tarjoajien tiedonantovelvollisuudesta verotuksen alalla annetun lain nojalla.

Esimerkki 16 (finanssivara, joka on tokenisoitu): Säilytyslaitoksessa säilytetään lohkoketjussa olevaa arvopaperia, jota ei voida säilyttää muutoin kuin säilytyslaitoksen ylläpitämällä säilytystilillä, ja joka voidaan siirtää eteenpäin ainoastaan säilytyslaitoksen kautta. Kyseessä on finanssivara, joka on raportoitava finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta annetun lain nojalla (katso myös esimerkki 82 luvussa 4.3).

Esimerkki 17 (epäsuora sijoitus kryptovaroihin): Finanssilaitos tarjoaa Suomessa asiakkailleen sijoitustuotteena osuuksia rahastosta A, jonka sijoituskohteena on kryptovara. Rahasto-osuus A:ssa ei täytä raportoitavan kryptovaran määritelmää, vaan kyse on finanssivarasta, joka tulee raportoida finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta annetun lain nojalla.

Esimerkki päättyy

2.16 Vaihtotapahtuma

Finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta annetun lain 16 §:n mukaan vaihtotapahtumalla tarkoitetaan raportoitavien kryptovarojen ja fiat-valuuttojen välistä sekä raportoitavien kryptovarojen välistä vaihtoa.

Vaihtotapahtumalla tarkoitetaan mitä tahansa raportoitavien kryptovarojen ja fiat-valuuttojen välistä sekä yhdenlaisen tai useammanlaisen raportoitavan kryptovaran välistä vaihtoa. Vaihtotapahtuman määritelmä on identtinen raportoivien kryptovarapalvelun tarjoajien tiedonantovelvollisuudesta verotuksen alalla annetun lain 12 §:n vaihtotapahtuman määritelmän kanssa.

Vaihtotapahtuman määritelmällä on finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta annetun lain soveltamisessa merkitystä lähinnä sijoitusyksikön määritelmän ja sen soveltamisalan osalta (katso tarkemmin luku 2.4).

2.17 Ei-raportoiva finanssilaitos

Finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta annetun lain 17 §:n mukaan ei-raportoivalla finanssilaitoksella tarkoitetaan seuraavia finanssilaitoksia:

1. Julkisen vallan yksikkö, kansainvälinen järjestö ja keskuspankki. Näitä ei kuitenkaan katsota ei-raportoiviksi finanssilaitoksiksi seuraavien osalta:
   1. maksu, joka saadaan tyypiltään sellaisen kaupallisen rahoitustoiminnan yhteydessä pidettävästä obligaatiosta, jota määritelty vakuutusyhtiö, säilytyslaitos tai talletuslaitos harjoittaa;
   2. toiminta, jossa digitaalista keskuspankkirahaa säilytetään sellaisia tilinhaltijoita varten, jotka eivät ole finanssilaitoksia, julkisen vallan yksikköjä, kansainvälisiä järjestöjä tai keskuspankkeja.
2. Laajan osallistumisen eläkerahasto, suppean osallistumisen eläkerahasto, julkisen vallan yksikön, kansainvälisen järjestön tai keskuspankin eläkerahasto sekä kvalifioitu luottokorttien liikkeellelaskija.
3. Vapautettu yhteissijoitusväline.
4. Trusti, jos sen trustinhoitaja on Suomessa tai muulla raportoitavalla lainkäyttöalueella raportoiva finanssilaitos ja trustinhoitaja raportoi asuinlainkäyttöalueensa veroviranomaiselle kaikki laissa edellytetyt tiedot.

Virka-apudirektiivin ja CRS:n ei-raportoivan finanssilaitoksen määritelmä sisältää edellä mainittujen finanssilaitosten lisäksi kansallisen option niin sanottujen vähäisen riskin finanssilaitosten katsomiseksi ei-raportoiviksi finanssilaitoksiksi. Suomi ei ole lainsäädännössään käyttänyt tätä optiota, eikä Suomessa siten ole kansallisesti määriteltyjä vähäisen riskin ei-raportoitaviksi katsottavia finanssilaitoksia. 

2.18 Julkisen vallan yksikkö

Finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta annetun lain 18 §:n mukaan julkisen vallan yksiköllä tarkoitetaan seuraavia yksiköitä, jotka ovat lainkäyttöalueen erottamattomia osia, lainkäyttöalueen kontrolloituja yksiköitä tai lainkäyttöalueen hallinnollisia osia:

1. lainkäyttöalueen tai lainkäyttöalueen osan viranomainen;
2. lainkäyttöalueen tai sen osan yksin tai niiden keskenään yhdessä kokonaan omistama laitos tai väline.

Ilmaisulla lainkäyttöalueen erottamaton osa tarkoitetaan sellaista henkilöä, organisaatiota, laitosta, toimistoa, rahastoa, välinettä tai muuta sellaista elintä, joka muodostaa lainkäyttöalueen hallitsevan viranomaisen. Hallitsevan viranomaisen nettotuotot on hyvitettävä sen omalle tilille tai lainkäyttöalueen muille tileille niin, ettei mikään osuus tule jonkun yksityishenkilön hyväksi. Lainkäyttöalueen erottamattomalla osalla ei tarkoiteta sellaista yksityisessä tai henkilökohtaisessa ominaisuudessa toimivaa luonnollista henkilöä, joka on hallitsija, virkamies tai hallinnoija.

Ilmaisulla kontrolloitu yksikkö tarkoitetaan yksikköä, joka on muodollisesti lainkäyttöalueesta erillinen tai joka muutoin muodostaa erillisen oikeudellisen yksikön, edellyttäen että:

1. yksikkö on yhden tai useamman julkisen vallan yksikön suoraan tai yhden tai useamman kontrolloidun yksikön kautta kokonaan omistama ja kontrolloima;
2. yksikön nettotuotot hyvitetään sen omalle tilille tai julkisen vallan yhden tai useamman yksikön tileille niin, ettei mikään osuus sen tulosta tule jonkun yksityishenkilön hyväksi; ja
3. yksikön varat määrätään yhdelle tai useammalle julkisen vallan yksikölle purkautumisessa.

Tulon ei katsota tulevan yksityishenkilöiden hyväksi, jos tällaiset henkilöt ovat julkisen vallan ohjelmassa tarkoitettuja edunsaajia ja ohjelman aktiviteetit suoritetaan yleisöä varten yleiseen hyvinvointiin liittyen tai ne liittyvät hallinnon jonkin vaiheen hallinnointiin. Tulon katsotaan kuitenkin tulevan yksityishenkilöiden hyväksi, jos tulo saadaan julkisen vallan yksikön käytöstä sellaisen liiketoiminnan, kuten kaupallinen pankkiliiketoiminta, harjoittamiseen, joka tarjoaa finanssipalveluja yksityishenkilöille.

Käytännössä julkisen vallan yksikkö on ei-raportoiva finanssilaitos ainoastaan, mikäli se on finanssilaitos. Ne julkisen vallan yksiköt, jotka eivät ole finanssilaitoksia, ovat joko aktiivisia tai passiivisia ei-finanssiyksiköitä. Koska julkisen vallan yksiköiden osalta on erikseen säädetty, ettei niitä käsitellä raportoitavina henkilöinä, eivät niiden tilit ole raportoitavia tilejä.

2.19 Kansainvälinen järjestö

Finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta annetun lain 19 §:n mukaan kansainvälisellä järjestöllä tarkoitetaan mitä tahansa hallitustenvälistä kansainvälistä järjestöä, mukaan lukien ylikansallinen järjestö, ja sen kokonaan omistamaa laitosta ja välinettä, joka täyttää seuraavat edellytykset:

1. järjestö muodostuu pääasiallisesti hallituksista;
2. järjestöllä on voimassa päämajasopimus tai olennaisilta osiltaan vastaava sopimus lainkäyttöalueen kanssa;
3. järjestön tulo ei tule yksityishenkilöiden hyväksi.

Päämajasopimukseen rinnastetaan järjestelyt, jotka oikeuttavat lainkäyttöalueella sijaitsevien organisaation toimipaikkojen tai laitosten (esimerkiksi alaosasto tai paikallinen tai alueellinen toimisto) saamaan vastaavia etuja ja erivapauksia.

Käytännössä kansainvälinen järjestö on ei-raportoiva finanssilaitos ainoastaan, mikäli se on finanssilaitos. Ne kansainväliset järjestöt, jotka eivät ole finanssilaitoksia, ovat joko aktiivisia tai passiivisia ei-finanssiyksiköitä. Koska kansainvälisten järjestöjen osalta on erikseen säädetty, ettei niitä käsitellä raportoitavina henkilöinä, eivät niiden tilit ole raportoitavia tilejä.

2.20 Keskuspankki

Finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta annetun lain 20 §:n mukaan keskuspankilla tarkoitetaan laitosta, joka on lain tai julkisen vallan hyväksymä pääasiallinen viranomainen laskemaan liikkeelle valuuttana kiertämään tarkoitettuja välineitä. Tällainen laitos voi olla myös lainkäyttöalueen julkisesta vallasta erillinen laitos riippumatta siitä, omistaako raportoitava lainkäyttöalue laitosta kokonaan tai osittain. Keskuspankilla ei tarkoiteta itse lainkäyttöalueen julkista valtaa.

Koska keskuspankkien osalta on erikseen säädetty, ettei niitä käsitellä raportoitavina henkilöinä, eivät niiden tilit ole raportoitavia tilejä.

2.21 Laajan osallistumisen eläkerahasto

Finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta annetun lain 21 §:n mukaan laajan osallistumisen eläkerahastolla tarkoitetaan rahastoa, joka on perustettu antamaan eläke-, työkyvyttömyys- tai kuolintapausetuuksia tai mitä tahansa niiden yhdistelmiä tehdyn työn vastikkeena edunsaajille, jotka ovat yhden tai useamman työnantajan nykyisiä tai entisiä työntekijöitä tai näiden työntekijöiden nimeämiä henkilöitä, edellyttäen että:

1. rahastolla ei ole ainoatakaan edunsaajaa, jolla on oikeus enempään kuin viiteen prosenttiin rahaston varoista;
2. rahasto on julkisen vallan sääntelemä ja antaa tietoja veroviranomaisille; ja
3. rahasto täyttää ainakin yhden seuraavista edellytyksistä:
   1. rahasto on yleisesti vapaa sijoitustulosta kannettavasta verosta tai tällaisen tulon verotusta lykätään tai sitä verotetaan alennetulla verokannalla sen aseman perusteella, joka sillä on eläkejärjestelynä;
   2. rahasto saa vähintään 50 prosenttia kokonaismaksuistaan sitä rahoittavilta työnantajilta, pois lukien varojen siirrot tämän pykälän ja 23 ja 24 §:n tarkoittamista eläkerahastoista sekä 46 §:ssä tarkoitetuilta eläketileiltä;
   3. jaot ja nostot rahastosta sallitaan vain eläköitymisen, työkyvyttömyyden tai kuoleman yhteydessä, pois lukien jaot siirtoina tämän pykälän sekä 23 ja 24 §:ssä tarkoitetuille muille eläkerahastoille tai 46 §:ssä tarkoitetuille eläketileille, tai ennen eläköitymistä, työkyvyttömyyttä tai kuolemaa suoritettaviin varojen jakoihin tai nostoihin sovelletaan hallinnollisia seuraamuksia;
   4. työntekijöiden eläkemaksuja rahastoon on rajoitettu työntekijän ansiotulon perusteella tai ne eivät voi vuosittain ylittää euroissa määrää, joka vastaa 50 000:ta Yhdysvaltain dollaria, soveltaen 102 §:n säännöksiä tilien yhdistämisestä ja valuutanmuunnosta. 

2.22 Suppean osallistumisen eläkerahasto

Finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta annetun lain 22 §:n mukaan suppean osallistumisen eläkerahastolla tarkoitetaan rahastoa, joka on perustettu antamaan eläke-, työkyvyttömyys- tai kuolintapaetuuksia tehdyn työn vastikkeena edunsaajille, jotka ovat yhden tai useamman työnantajan nykyisiä tai entisiä työntekijöitä tai näiden työntekijöiden nimittämiä henkilöitä, edellyttäen että:

1. rahastossa on vähemmän kuin 50 osallistujaa;
2. rahastoa rahoittaa yksi tai useampi työnantaja, jotka eivät ole sijoitusyksiköitä eivätkä passiivisia ei-finanssiyksiköitä;
3. työnantaja- ja työntekijämaksuja rahastoon, pois lukien varainsiirrot 46 §:ssä tarkoitetuilta eläketileiltä, on rajoitettu työntekijöiden ansiotulon ja korvauksen perusteella;
4. ne osallistujat, jotka eivät asu Suomessa, eivät ole oikeutettuja enempään kuin 20 prosenttiin rahaston varoista; ja
5. rahasto on julkisen vallan sääntelemä ja antaa tietoja veroviranomaisille.

2.23 Julkisen vallan yksikön, kansainvälisen järjestön tai keskuspankin eläkerahasto

Finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta annetun lain 23 §:n mukaan julkisen vallan yksikön, kansainvälisen järjestön tai keskuspankin eläkerahastolla tarkoitetaan rahastoa, jonka julkisen vallan yksikkö, kansainvälinen järjestö tai keskuspankki on perustanut antamaan eläke-, työkyvyttömyys- tai kuolintapausetuuksia edunsaajille tai osallistujille:

1. jotka ovat nykyisiä tai entisiä työntekijöitä tai näiden työntekijöiden nimittämiä henkilöitä; tai
2. jotka eivät ole nykyisiä tai entisiä työntekijöitä, jos näille edunsaajille tai osallistujille suoritetut etuudet ovat vastiketta julkisen vallan yksikölle, kansainväliselle järjestölle tai keskuspankille tehdystä henkilökohtaisesta työstä.

2.24 Kvalifioitu luottokorttien liikkeeseenlaskija

Finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta annetun lain 24 §:n mukaan kvalifioidulla luottokorttien liikkeeseenlaskijalla tarkoitetaan seuraavat edellytykset täyttävää finanssilaitosta:

1. se on finanssilaitos yksinomaan sen vuoksi, että se on luottokorttien liikkeellelaskija, joka vastaanottaa talletuksia ainoastaan asiakkaan suorittaessa erääntyneen debetsaldon ylittävän maksun kortin osalta eikä tällaista liikamaksua palauteta asiakkaalle välittömästi;
2. finanssilaitoksella on toimintaperiaatteet ja menettelyt, joilla joko estetään asiakasta suorittamasta yli 50 000:ta Yhdysvaltain dollaria euroissa vastaavaa määrää liikamaksua, mukaan lukien tavarapalautuksista seuraavat saatavat, tai varmistetaan, että tällainen liikamaksu palautetaan asiakkaalle 60 päivän kuluessa.

Tätä sovellettaessa asiakkaan liikamaksu ei viittaa saataviin riidanalaisten maksujen osalta, mutta käsittää saatavat, jotka ovat seurausta tavarapalautuksista.

Sovellettaessa 24 §:n 1 momentin 2 kohtaa on noudatettava lain 102 §:n säännöksiä tilien yhdistämisestä ja valuutanmuunnosta (katso ohjeen luku 3.7.6).

2.25 Vapautettu yhteissijoitusväline

Finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta annetun lain 25 §:n mukaan vapautetulla yhteissijoitusvälineellä tarkoitetaan yhteissijoitusvälineenä säänneltävää sijoitusyksikköä, jonka kaikkia osuuksia yhteissijoitusvälineestä hallitsevat muut kuin raportoitavat henkilöt pois lukien passiivinen ei-finanssiyksikkö, jonka kontrolloivat henkilöt ovat raportoitavia henkilöitä.

Vapautetulla yhteissijoitusvälineellä ei tarkoiteta sellaista yhteissijoitusvälineenä säänneltävää sijoitusyksikköä, joka on laskenut liikkeeseen fyysisiä haltijaosakkeita, joita ei ole lunastettu tai poistettu liikkeestä ennen 1 päivänä tammikuuta 2018.

Käytännössä yhteissijoitusvälineenä säänneltävä sijoitusyksikkö on vapautettu yhteissijoitusväline, jos sen kaikkia osuuksia hallitsevat sellaiset luonnolliset henkilöt tai yksiköt, jotka eivät ole raportoitavia henkilöitä, esimerkiksi koska ne ovat finanssilaitoksia. Sijoitusyksikköä ei kuitenkaan pidetä vapautettuna yhteissijoitusvälineenä, jos sitä hallitsee passiivinen ei-finanssiyksikkö, jonka kontrolloivat henkilöt ovat raportoitavia henkilöitä.

2.26 Finanssitili

Finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta annetun lain 26 §:n mukaan finanssitilillä tarkoitetaan seuraavia finanssilaitoksen ylläpitämiä tilejä:

1. talletustili;
2. säilytystili;
3. sijoitusyksikön omapääoma- tai velkaosuus finanssilaitoksessa;
4. muun finanssilaitoksen kuin 3 kohdassa tarkoitetun sijoitusyksikön omapääoma- tai velkaosuus finanssilaitoksessa, jos osuusluokan perustamisen tarkoituksena on ollut välttää lain 3 luvussa tarkoitettujen tietojen ilmoittaminen;
5. finanssilaitoksen antama tai ylläpitämä käteisarvovakuutussopimus ja elinkorkosopimus.

Poiketen siitä, mitä 1 momentin 3 kohdassa säädetään, finanssitilillä ei tarkoiteta omapääoma- tai velkaosuutta sellaisessa yksikössä, joka on sijoitusyksikkö yksinomaan sen vuoksi, että se:

1. antaa sijoitusneuvoja ja toimii asiakkaan puolesta finanssilaitokseen, joka ei ole kyseinen yksikkö, asiakkaan nimissä talletettujen finanssivarojen sijoittamisen, hoitamisen tai hallinnoinnin osalta; tai
2. hoitaa salkkuja ja toimii asiakkaan puolesta finanssilaitokseen, joka ei ole kyseinen yksikkö, asiakkaan nimissä talletettujen finanssivarojen sijoittamisen, hoitamisen tai hallinnoinnin osalta.

Sen lisäksi, mitä 1 momentin 5 kohdassa säädetään, finanssitilillä tarkoitetaan seuraavat edellytykset täyttävää, luonnolliselle henkilölle annettavaa välitöntä elinkorkoa:

1. se on sijoitussidonnainen ja siirtokelpoinen;
2. se laskee raha-arvon muun kuin finanssitilin perusteella annettavalle eläke- tai työkyvyttömyysetuudelle.

Muihin kuin finanssitileihin ei tarvitse soveltaa tässä ohjeessa kuvattuja huolellisuusmenettelyjä.

Tilin ylläpitäminen

Tilin ylläpitäjäksi katsotaan yleensä finanssilaitos seuraavissa tapauksissa:

• säilytystilin osalta finanssilaitos, jonka hallussa tilillä olevat varat ovat (mukaan lukien tilanteet, joissa kyseiset varat ovat toisessa finanssilaitoksessa finanssilaitoksen nimissä tilinhaltijan lukuun)
• talletustilin osalta finanssilaitos, joka on velvollinen suorittamaan tiliin liittyviä maksuja (lukuun ottamatta finanssilaitoksen asiamiestä riippumatta siitä, onko asiamies finanssilaitos)
• sellaisen finanssilaitoksessa olevan pääoma- tai velkaosuuden osalta, joka muodostaa finanssitilin, kyseinen finanssilaitos
• käteisarvovakuutussopimuksen tai elinkorkosopimuksen osalta finanssilaitos, joka on velvollinen suorittamaan sopimukseen liittyviä maksuja.

Arvo-osuusmuotoisia suomalaisia arvopapereita pidetään arvo-osuusjärjestelmässä, jota ylläpitää arvopaperikeskus. Koska näissäkin tilanteissa finanssivaroja säilyttää säilytyslaitos, ei arvopaperikeskus ole velvollinen huolellisuusmenettelyiden ja raportoinnin osalta.

Finanssilaitos, joka ylläpitää tilejä, ei välttämättä saa automaattisesti kaikkia raportointiin tarvittavia tietoja. Suomessa esimerkiksi säilyttäjäpankki ei välttämättä aina saa itselleen automaattisesti tarvittavia tilin perusteella maksettavia suorituksia (osinko, korko, luovutus- ja lunastushinta ja muut tuotot). Finanssilaitoksen on järjestettävä toimintansa niin, että se saa lain edellyttämät tiedot. Finanssilaitoksen täytyy siis sopimuksin tai muutoin varmistaa, että se saa tilinhaltijalta, arvopaperivälittäjältä tai muulta taholta lain edellyttämät tiedot raportointia varten. Mikäli finanssilaitos katsoisi, että muu lainsäädäntö tai pakottava syy poikkeuksellisesti estäisi vaadittujen tietojen saamisen, finanssilaitoksen on otettava yhteys Verohallintoon lisäohjeistuksen saamiseksi.

Käytännössä voi esiintyä tilanteita, joissa samoja varoja ylläpidetään samanaikaisesti usealla saman henkilön tilillä. Tällöin varat ja niiden perusteella saadut tulot voivat tulla raportoiduksi useaan kertaan. Samojen varojen useaan kertaan raportointi Suomessa ei lähtökohtaisesti ole lain tarkoitus. Tämän vuoksi finanssilaitokset voivat halutessaan sopia, että yksi niistä raportoi tiedot kaikkien puolesta. On kuitenkin huomattava, että jokainen finanssilaitos vastaa itse siitä, että vaaditut tiedot on raportoitu Suomessa asianmukaisesti. Finanssilaitoksen on kyettävä Verohallinnon vaatiessa osoittamaan, että tiedot on raportoitu asianmukaisesti, myös tilanteissa, joissa raportoinnin on tehnyt joku muu sen puolesta. Tällaisissa tilanteissa suositeltava menettely on, että raportointi tapahtuu samalla tavalla kuin kyseisten varojen ja tapahtumien raportointi tehdään tilinhaltijalle.

Omapääoma- tai velkaosuus sijoitusyksikössä

Sijoitusyksikössä olevia omapääoma- tai velkaosuuksia pidetään finanssitilinä. Finanssitilejä eivät kuitenkaan ole omapääoma- ja velkaosuudet yksikössä, joka on sijoitusyksikkö yksinomaan sen vuoksi, että se on sijoitusneuvoja tai omaisuudenhoitaja. Käytännössä ainoana poikkeuksena on siis sellainen sijoitusyksikkö, jonka ainoana toimintana on antaa sijoitusneuvoja ja/tai hallinnoida asiakkaan varoja, joita säilytetään asiakkaan nimissä toisen finanssilaitoksen raportoitavalla tilillä. Omapääoma- ja velkaosuudet, joita yleensä pidetään finanssitileinä, käsittävät omapääoma- ja velkaosuudet sellaisessa sijoitusyksikössä, joka

• on ammattimaisesti hallinnoitu sijoitusyksikkö tai
• toimii tai esiintyy yhteissijoitusvälineenä, sijoitusrahastona, pörssilistattuna rahastona, yksityisenä pääomarahastona, hedgerahastona, riskipääomarahastona, lainapääomaa käyttävänä yritysostorahastona tai minä tahansa samankaltaisena sijoitusvälineenä, jonka sijoitusstrategiana on sijoittaa, uudelleensijoittaa ja käydä kauppaa finanssivaroilla.

Omapääoma- tai velkaosuuksia finanssilaitoksessa, joka on jokin muu kuin sijoitusyksikkö, pidetään finanssitilinä vain, jos osuusluokan perustamisen tarkoituksena on ollut välttää 4 luvussa tarkoitettujen tietojen ilmoittaminen. Näin ollen sellaiset omapääoma- ja velkaosuudet säilytyslaitoksessa, talletuslaitoksessa tai määritellyssä vakuutusyhtiössä, joiden perustamisen tarkoituksena on ollut välttää raportointi, ovat finanssitilejä.

Luvussa 2.29 täsmennetään, mitä omapääomaosuudella tarkoitetaan silloin, kun kyse on yhtymästä tai trustista.

Elinkorkosopimukset

Lain 26 §:n 3 momentin mukaan finanssitilillä tarkoitetaan myös seuraavat edellytykset täyttävää, luonnolliselle henkilölle annettavaa välitöntä elinkorkoa:

1. se on sijoitussidonnainen ja siirtokelpoinen;
2. se laskee raha-arvon muun kuin finanssitilin perusteella annettavalle eläke- tai työkyvyttömyysetuudelle.

Elinkorko tarkoittaa elinkorkosopimusta, jonka perusteella suoritetaan maksuja yhden tai useamman luonnollisen henkilön elinajan odotteen perusteella.

Välitön elinkorko tarkoittaa elinkorkosopimusta, jonka

• maksun vastikkeena on yksittäinen vakuutusmaksu tai elinkorko; ja
• viimeistään vuoden kuluttua sopimuksen ostopäivämäärästä alkavat vuosittain tai useammin huomattavasti samansuuruiset toistuvat maksut.

Sijoitussidonnaisella elinkorolla tarkoitetaan elinkorkosopimusta, jonka mukaan etuuksia ja vakuutusmaksuja säädellään sopimukseen liittyvien varojen sijoituksen tuoton tai markkina-arvon mukaisiksi.

Käytännössä finanssitili ei siis tarkoita elinkorkosopimuksia, jotka

• eivät ole sijoitussidonnaisia
• eivät ole siirrettävissä olevia välittömiä elinkorkoja
• annetaan luonnolliselle henkilölle ja
• laskevat raha-arvon eläke-, kuolemantapaus- tai työkyvyttömyysetuudelle, joka annetaan sellaisen tilin perusteella, joka on muu kuin finanssitili. 

2.27 Talletustili

Finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta annetun lain 27 §:n mukaan talletustilillä tarkoitetaan:

1. yritys-, shekki-, säästö-, määräaikais- ja säästökassatiliä ja tiliä, josta on todisteena talletus-, säästökassa-, sijoitus- tai velkasertifikaatti tai -asiakirja tai muu samanlainen asiakirja, jota talletuslaitos ylläpitää;
2. määrää, joka vakuutusyhtiöllä on taatun investointisopimuksen tai koron maksamista tai hyvittämistä määrälle koskevan samanlaisen sopimuksen perusteella;
3. sellaista tiliä ja nimellistiliä, jolla kaikki asiakkaan puolesta pidettävät sähköiset rahat säilytetään; ja
4. tiliä, jolla säilytetään yhtä tai useampaa digitaalista keskuspankkirahaa asiakkaan puolesta.

Käytännössä 27 §:n 1 kohdan asiakirjalla tarkoitetaan esimerkiksi tiliotetta ja verkkopankin tilinäkymää. Siirtokelpoisia velkakirjalainoja, joista käydään kauppaa säännellyillä markkinoilla tai OTC-markkinoilla ja joita jaetaan finanssilaitosten kautta ja pidetään niissä, ei kuitenkaan yleensä pidetä talletustileinä vaan finanssivaroina.

Käytännössä pykälän 1 kohdassa tarkoitetaan tilejä, joilla pidetään fiat-valuuttaa.

Finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta annetussa laissa säädetty talletustilin määritelmä ei ole sidottu talletustilin määritelmään muussa lainsäädännössä.

2.28 Säilytystili

Finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta annetun lain 28 §:n mukaan säilytystilillä tarkoitetaan tiliä, jolla pidetään finanssivaroja toisen henkilön hyväksi. Säilytystilillä ei tarkoiteta vakuutussopimusta eikä elinkorkosopimusta.

Käytännössä säilytystili muodostuu myös tilanteissa, joissa finanssilaitos hallinnoi esimerkiksi johdannaisia vastapuolena olevan asiakkaan lukuun. Säilytystiliä ei yleensä muodostu, mikäli finanssilaitoksen rooli on pelkästään johdannaissopimuksen tai muun sopimuksen vastapuolena toimiminen.

Käteisarvovakuutussopimusta tai elinkorkosopimusta ei pidetä säilytystilinä, mutta ne voivat olla säilytystilillä pidettyjä varoja. Vakuutuksenantajan tulee tarvittaessa ilmoittaa säilytyslaitokselle käteisarvovakuutussopimuksen pääoma/takaisinostoarvo säilytyslaitoksen raportointia varten.

Säilytystilin osalta on huomattava, että siltä on raportoitava tilille maksettujen tuottojen lisäksi myös tilillä säilytettyjen varojen perusteella muualle kuin kyseiselle tilille maksetut tuotot. Esimerkiksi säilytystilillä säilytettyjen osakkeiden luovutushinnat ja osingot on raportoitava säilytystilin perusteella maksettuina tuottoina, vaikka ne maksettaisiin tilinhaltijan talletustilille. Talletustililtä on raportoitava ainoastaan sille maksetut ja hyvitetyt korot (katso myös ohjeen luku 4.2).

2.29 Omapääomaosuus

Finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta annetun lain 29 §:ssä täsmennetään, että omapääomaosuudella tarkoitetaan finanssilaitoksena pidettävän yhtymän osalta pääoma- ja tulo-osuutta yhtymästä.

Lisäksi laissa täsmennetään, että finanssilaitoksena pidettävän trustin osalta omapääomaosuuden katsotaan olevan jokaisella koko trustin tai sen osan asettajana tai edunsaajana käsiteltävällä henkilöllä tai jokaisella muulla luonnollisella henkilöllä, joka viime kädessä tosiasiallisesti kontrolloi trustia. Raportoitavaa henkilöä pidetään ulkomaisen trustin edunsaajana, jos raportoitavalla henkilöllä on oikeus saada suoraan tai välillisesti pakollinen voitonjako tai hän voi suoraan tai välillisesti saada harkinnanvaraisen voitonjaon trustista.

Käytännössä lain 29 §:ssä täsmennetään, mitä omapääomaosuudella tarkoitetaan silloin, kun kyse on yhtymästä tai trustista.

Trustin osalta harkinnanvaraisen voitonjaon saajaa pidetään käytännössä trustin edunsaajana vain, jos kyseinen henkilö saa voitonjaon (eli voitonjako on maksettu tai se on maksettava) kalenterivuoden tai muun asianmukaisen raportointijakson aikana.

Edellä mainitut trustiin liittyvät täsmennykset koskevat myös muita sellaisia trustia tai säätiötä vastaavia oikeudellisia järjestelyjä, jotka ovat finanssilaitoksia.

2.30 Vakuutussopimus

Finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta annetun lain 30 §:n mukaan vakuutussopimuksella tarkoitetaan sopimusta, jonka mukaan vakuutuksenantaja suostuu maksamaan määrän sellaisen määritellyn vakuutustapahtuman toteutuessa, joka käsittää kuolemantapaus-, sairastumis-, onnettomuus-, vastuu- tai omaisuusriskin. Vakuutussopimuksella ei tarkoiteta elinkorkosopimusta.

2.31 Elinkorkosopimus

Finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta annetun lain 31 §:n mukaan elinkorkosopimuksella tarkoitetaan sopimusta, jonka mukaan vakuutuksenantaja suostuu suorittamaan maksuja sellaisen jakson ajan, joka kokonaan tai osittain määräytyy yhden tai useamman luonnollisen henkilön elinajan odotteen perusteella. Elinkorkosopimuksella tarkoitetaan myös sopimusta, jonka katsotaan olevan elinkorkosopimus sen lainkäyttöalueen lain, säädöksen tai käytännön mukaan, jossa sopimus annettiin, ja jonka mukaan antaja suostuu suorittamaan maksuja vuosien pituisen määräajan aikana.

2.32 Käteisarvo

Finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta annetun lain 32 §:n mukaan käteisarvolla tarkoitetaan tilanteesta riippuen suurempaa seuraavista:

1. bruttomäärä, jonka vakuutuksenottaja on oikeutettu saamaan sopimusta lunastettaessa tai irtisanottaessa;
2. määrä, jonka vakuutuksenottaja voi lainata sopimuksen perusteella tai sopimukseen liittyen.

Käteisarvolla ei tarkoiteta määrää, joka on vakuutussopimuksen mukaan maksettava:

1. yksinomaan kuolemanvarasopimuksen nojalla vakuutetun henkilön kuolemasta johtuen;
2. henkilövahinko- tai sairausetuutena tai muuna etuutena, joka antaa korvauksen vakuutustapahtuman toteutuessa syntyvästä taloudellisesta menetyksestä;
3. muun vakuutussopimuksen kuin sijoitussidonnaisen henkivakuutuksen tai elinkorkosopimuksen mukaan aikaisemmin maksetun vakuutusmaksun palautuksena vähennettynä vakuutusmaksukuluilla riippumatta siitä, onko niitä tosiasiallisesti määrätty:
   1. sen johdosta, että sopimus perutaan tai irtisanotaan taikka riskialttius alenee vakuutussopimuksen voimassaoloaikana; tai
   2. palautuksen aiheutuessa määritettäessä maksua uudelleen tiliöinti- tai muun samanlaisen virheen oikaisemisen johdosta;
4. vakuutuksenottajan muuna kuin irtisanomisen yhteydessä maksettavana osinkona edellyttäen, että osinko liittyy vakuutussopimukseen, jonka mukaan maksetaan ainoastaan 2 kohdassa tarkoitetut etuudet; tai
5. sellaisesta vakuutussopimuksesta maksetun ennakkovakuutusmaksun tai vakuutusmaksutalletuksen palautuksena, jonka vakuutusmaksu on maksettava ainakin vuosittain, jos ennakkovakuutusmaksun tai vakuutusmaksutalletuksen määrä ei ole suurempi kuin sopimuksen mukaan maksettava seuraava vuosittainen vakuutusmaksu.

Pykälän 1 kohdassa bruttomäärällä tarkoitetaan käytännössä määrää, josta ei ole vähennetty lunastukseen tai vakuutuslainaan liittyviä maksuja.

2.33 Käteisarvovakuutussopimus

Finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta annetun lain 33 §:n mukaan käteisarvovakuutussopimuksella tarkoitetaan vakuutussopimusta, jolla on käteisarvo. Käteisarvovakuutussopimuksella ei kuitenkaan tarkoiteta kahden vakuutusyhtiön välistä korvausta koskevaa jälleenvakuutussopimusta.

Mikrovakuutussopimuksia, joilla ei ole käteisarvoa (mukaan lukien nollaa vastaava käteisarvo), ei pidetä käteisarvovakuutussopimuksina. Vakuutuspakettituotteita, kuten suppealle joukolle suunnattuja kuolemanvaravakuutussopimuksia, pidetään yleensä käteisarvovakuutussopimuksina. Vakuutuspakettituote käsittää vakuutussopimuksen, jonka varoja pidetään finanssilaitoksen ylläpitämällä tilillä ja jota hallinnoidaan henkilökohtaisen sijoitusstrategian mukaisesti tai sopimuksen vakuutuksenottajan, omistajan tai edunsaajan hallinnan tai vaikutusvallan alaisena.

2.34 Ryhmäkäteisarvovakuutussopimus

Finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta annetun lain 34 §:n mukaan ryhmäkäteisarvovakuutussopimuksella tarkoitetaan seuraavat edellytykset täyttävää käteisarvovakuutusta:

1. se tarjoaa suojaa luonnollisille henkilöille, jotka ovat sopimuksen jäseniä työnantajan, ammatti- tai työntekijäjärjestön tai muun yhdistyksen tai ryhmän kautta;
2. se perii kultakin ryhmän jäseneltä tai ryhmän sisäisen alaryhmän jäseneltä maksun, joka määräytyy ottamatta huomioon muita ryhmän jäsenen tai jäsenluokan yksilöllisiä terveydentilan piirteitä kuin ikä, sukupuoli ja tupakointi.

2.35 Ryhmäelinkorkosopimus

Finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta annetun lain 35 §:n mukaan ryhmäelinkorkosopimuksella tarkoitetaan elinkorkosopimusta, jossa velkojat ovat luonnollisia henkilöitä, jotka ovat sopimuksen jäseniä työnantajan, ammatti- tai työntekijäjärjestön tai muun yhdistyksen tai ryhmän kautta.

2.36 Kokonaissaldo tai -arvo

Finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta annetun lain 36 §:n mukaan kokonaissaldolla tai -arvolla tarkoitetaan saldoa tai arvoa, joka saadaan yhdistämällä tilinhaltijan raportoivassa finanssilaitoksessa ja sen lähiyksikössä ylläpidettyjen finanssitilien saldot tai arvot.

Käsite kokonaissaldo tai -arvo on tärkeä muun muassa tämän ohjeen luvussa 3.7.6. kuvatussa menettelyssä finanssitilin määrittämiseksi suuriarvoiseksi tiliksi.

2.37 Aiempi tili

Finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta annetun lain 37 §:n mukaan aiemmalla tilillä tarkoitetaan seuraavia finanssitilejä:

1. raportoivan finanssilaitoksen 31 päivänä joulukuuta 2015 ylläpitämä finanssitili;
2. raportoivan finanssilaitoksen 31 päivänä joulukuuta 2025 ylläpitämä, lain 27 §:n 3 tai 4 kohdassa tarkoitettu, finanssitili;
3. tämän lain myötä raportoivaksi finanssilaitokseksi muuttuvan yksikön 31 päivänä joulukuuta 2025 ylläpitämä finanssitili;
4. tilinhaltijan mikä tahansa finanssitili tilinavauspäivästä riippumatta, jos:
   1. tilinhaltijalla on raportoivassa finanssilaitoksessa tai raportoivan finanssilaitoksen kanssa samalla raportoitavalla lainkäyttöalueella sijaitsevassa lähiyksikössä 1 tai 2 kohdan perusteella aiempana tilinä pidettävä toinen finanssitili;
   2. raportoiva finanssilaitos tai sen kanssa samalla raportoitavalla lainkäyttöalueella sijaitseva lähiyksikkö käsittelee kumpaakin tässä kohdassa mainittua finanssitiliä ja mahdollisia muita tilinhaltijan tämän kohdan perusteella aiempina tileinä pidettäviä finanssitilejä yhtenä finanssitilinä lain 98 §:n mukaisten vaatimusten täyttämiseksi ja finanssitilien saldon tai arvon määrittämiseksi tilien kynnysmääriä sovellettaessa;
   3. sellaisen finanssitilin osalta, johon sovelletaan rahanpesun estämistä tai asiakastunnistusta koskevia menettelyjä, raportoivan finanssilaitoksen sallitaan toteuttaa kyseiset menettelyt finanssitilin osalta käyttämällä 1 kohdan mukaisen aiemman tilin osalta sovellettuja rahanpesun estämistä tai asiakastunnistusta koskevia menettelyjä; ja
   4. finanssitilin avaaminen ei edellytä, että tilinhaltija toimittaa uusia lisätietoja tai muutettuja asiakastietoja muutoin kuin tämän lain soveltamista varten. 

Aiempana tilinä pidetään siis raportoivan finanssilaitoksen 31.12.2025 ylläpitämää finanssitiliä sellaisissa tapauksissa, joissa tilillä säilytetään vain sähköistä rahaa tai digitaalista keskuspankkirahaa asiakkaan puolesta, sekä tapauksissa, joissa finanssitiliä ylläpitää sellainen yksikkö, joka on muuttunut raportoivaksi finanssilaitokseksi vasta finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta annetun lain myötä.

Esimerkki alkaa

Esimerkki 18: Finanssitili on avattu 1.12.2025, ja sitä ylläpitää Suomessa sijaitseva sijoitusyksikkö, jonka bruttotulo johtuu pääasiallisesti raportoitavien kryptovarojen sijoittamisesta, uudelleensijoittamisesta tai niillä käytävästä kaupasta, ja kyseistä yksikköä hallinnoi toinen finanssilaitos. Tässä tapauksessa tiliä siis ylläpitää yksikkö, joka ei ole täyttänyt raportoivan finanssilaitoksen määritelmää ennen Finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta annetun lain voimaantuloa. Näin ollen kyseinen tili täyttää aiemman tilin määritelmän.

Esimerkki päättyy

Finanssitiliä on myös mahdollista käsitellä aiempana tilinä tilinavauspäivästä riippumatta, mutta vain, jos kaikki laissa luetellut neljä edellytystä täyttyvät. Yksi näistä edellytyksistä on, että finanssitilin avaaminen ei edellytä uusia lisätietoja tai muutettuja asiakastietoja tilinhaltijalta. OECD on ohjeissaan (OECD:n julkaisemat usein kysytyt kysymykset, Section II–VII FAQ 14) antanut täydentävää tulkintaohjeistusta siitä, missä tilanteissa tilinhaltijalta katsotaan edellytettävän uusia tai muutettuja asiakastietoja. Tällaisia ovat OECD:n ohjeistuksen mukaan myös tilanteet, joissa finanssilaitoksen on käytännössä mahdollista edellyttää itse annetun todistuksen saamista ennen tilin avaamista. Käytännössä siis tiliä, jonka avaaminen tapahtuu tilinhaltijan aloitteesta, ei pidetä missään tilanteessa aiempana tilinä, vaan finanssilaitoksen on tarvittaessa pyydettävä luotettava itse annettu todistus.

Sen sijaan, jos kyse on finanssilaitosaloitteisesta tilin avaamisesta, jossa muutos ei edellytä asiakkaan aktiivista hyväksymistä, eikä finanssilaitos siten voi tilin avaamisen yhteydessä edellyttää lisätietojen toimittamista, tiliä voi poikkeuksellisesti käsitellä aiempana tilinä. Pykälän 4 kohdan d alakohdan edellytykset täyttyvät siis käytännössä vain tilanteessa, jossa on kyse finanssilaitoksen aloitteesta, esimerkiksi pankkifuusion yhteydessä, tapahtuvasta teknisestä tilin avaamisesta.

2.38 Uusi tili

Finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta annetun lain 38 §:n mukaan uudella tilillä tarkoitetaan seuraavia finanssitilejä:

1. raportoivan finanssilaitoksen 1 päivänä tammikuuta 2016 tai sen jälkeen avaama finanssitili;
2. raportoivan finanssilaitoksen 1 päivänä tammikuuta 2026 tai sen jälkeen avaama, 27 §:n 3 tai 4 kohdassa tarkoitettu, finanssitili;
3. tämän lain myötä raportoivaksi finanssilaitokseksi muuttuvan yksikön 1 päivänä tammikuuta 2026 tai sen jälkeen avaama finanssitili. 

Asiakkaan aloitteesta avattu tili on käytännössä aina uusi tili, huomioiden edellä mainitut päivämäärät. Poikkeuksena uuden tilin määritelmään ovat ne rajatut tilanteet, joissa aiemman tilin määritelmässä (luvussa 2.37) kuvatut ehdot täyttyvät siten, että tiliä voidaan avaamispäivästä riippumatta pitää aiempana tilinä.

Esimerkki alkaa

Esimerkki 19: Tilinhaltijalla on talletustili pankissa Y ja tilinhaltija haluaa avata toisen talletustilin pankissa Y. Tilinhaltija avaa uuden tilin Y:n verkkopankissa, missä hän toimittaa pankille muun muassa tiedon siitä, millaisen tilin hän haluaa avata. Kyseessä on siis aiemman asiakkaan asiakasaloitteisesti avattava uusi tili, ja finanssilaitoksen on tilinavauksen yhteydessä mahdollista edellyttää ennen tilin avaamista tilinhaltijalta lisätietoja. Tällöin kyse on uudesta tilistä ja tilinavausmenettelyssä on noudatettava uuden tilin menettelyjä.

Esimerkki päättyy

2.39 Aiempi henkilötili

Finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta annetun lain 39 §:n mukaan aiemmalla henkilötilillä tarkoitetaan aiempaa tiliä, jota pitää yksi tai useampi luonnollinen henkilö.

2.40 Uusi henkilötili

Finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta annetun lain 40 §:n mukaan uudella henkilötilillä tarkoitetaan uutta tiliä, jota pitää yksi tai useampi luonnollinen henkilö.

2.41 Aiempi yksikkötili

Finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta annetun lain 41 §:n mukaan aiemmalla yksikkötilillä tarkoitetaan aiempaa tiliä, jota pitää yksi tai useampi yksikkö.

2.42 Vähäarvoinen tili

Finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta annetun lain 42 §:n mukaan vähäarvoisella tilillä tarkoitetaan aiempaa henkilötiliä, jonka kokonaissaldo tai -arvo 31 päivänä joulukuuta 2015 ei ylittänyt euroissa määrää, joka vastaa 1 000 000:aa Yhdysvaltain dollaria.

Sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään, vähäarvoisella tilillä tarkoitetaan 37 §:n 2 kohdassa tarkoitettua aiempaa henkilötiliä, jonka kokonaissaldo tai -arvo 31 päivänä joulukuuta 2025 ei ylittänyt euroissa määrää, joka vastaa 1 000 000:aa Yhdysvaltain dollaria.

Käytännössä niiden tilien osalta, jotka Finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta annetun lain voimaantultua täyttävät finanssitilin määritelmän, ratkaisevaa on se, onko tilin saldo tai arvo alittanut 1 000 000 Yhdysvaltain dollaria vastaavaa määrää euroissa 31.12.2025.

Tiliä ei pidetä vähäarvoisena tilinä enää sinä vuonna, jonka lopussa sen kokonaissaldo tai -arvo ylittää 1 000 000:aa Yhdysvaltain dollaria vastaavan määrän euroissa. Vähäarvoisen tilin määritelmä koskee vain aiempia henkilötilejä.

2.43 Suuriarvoinen tili

Finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta annetun lain 43 §:n mukaan suuriarvoisella tilillä tarkoitetaan aiempaa henkilötiliä, jonka kokonaissaldo tai -arvo ylitti 31 päivänä joulukuuta 2015 tai 31 päivänä joulukuuta minä tahansa myöhempänä vuonna on ylittänyt tai ylittää euroissa määrän, joka vastaa 1 000 000:aa Yhdysvaltain dollaria.

Sen jälkeen, kun tilistä on tullut suuriarvoinen tili, sen asema säilyy sulkemispäivään saakka, eikä sitä voida enää pitää vähäarvoisena tilinä.

2.44 Uusi yksikkötili

Finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta annetun lain 44 §:n mukaan uudella yksikkötilillä tarkoitetaan uutta tiliä, jota pitää yksi tai useampi yksikkö.

2.45 Muu kuin finanssitili

Finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta annetun lain 45 §:n mukaan muulla kuin finanssitilillä tarkoitetaan:

1. erityistä eläketiliä;
2. erityistä sijoitusvälinettä;
3. erityistä henkivakuutussopimusta;
4. erityistä kuolinpesän tiliä;
5. muuta erityistä tiliä;
6. erityistä sähköisen rahan talletustiliä; ja
7. erityistä luottokorttitiliä.

Käytännössä nämä tilit eivät siis ole finanssitilejä ja näihin tileihin liittyviä tietoja ei ilmoiteta Verohallinnolle.

Vain edellä luetellut tilit katsotaan muuksi kuin finanssitiliksi. Suomessa ei ole erikseen määriteltyjä kansallisia vähäisen riskin perusteella muuksi kuin finanssitiliksi katsottavia tilejä.

Sen määrittämiseksi, täyttääkö tili kaikki vaatimukset, jotka kuuluvat tiettyyn muun kuin finanssitilin luokkaan, raportoivan finanssilaitoksen on käytettävä hallussaan olevia tietoja (mukaan lukien rahanpesun estämistä tai asiakkaan tuntemista koskevan menettelyn (AML/KYC) mukaisesti kerätyt tiedot) tai julkisesti saatavilla olevia tietoja, joiden avulla se voi luotettavasti määrittää, että tili on muu kuin finanssitili.

2.46 Erityinen eläketili

Finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta annetun lain 46 §:n mukaan erityisellä eläketilillä tarkoitetaan tiliä, joka täyttää seuraavat viisi edellytystä:

1. tili on sääntelyn alainen henkilökohtaisena eläketilinä tai se on osa rekisteröityä tai säänneltyä eläkesuunnitelmaa eläke-etuuksien antamiseksi, mukaan lukien työkyvyttömyys- ja kuolemantapausetuudet;
2. tilin verokohtelu on edullinen;
3. tilin osalta edellytetään vuosittaista tietojen ilmoittamista Verohallinnolle;
4. nostojen ehtona on erityisen eläkeiän saavuttaminen, työkyvyttömyys tai kuolema, tai ennen näitä erityisiä tapahtumia tehtyihin nostoihin sovelletaan hallinnollisia seuraamuksia;
5. vuosimaksut on rajoitettu enintään 50 000:ta Yhdysvaltain dollaria vastaavaan määrään euroissa tai tilille elinaikana suoritettavat enimmäismaksut on rajoitettu 1 000 000:aa Yhdysvaltain dollaria vastaavaan määrään euroissa, soveltaen kummassakin tapauksessa 102 §:n säännöksiä tilien yhdistämisestä ja valuutanmuunnosta.

Pykälän 1 momentin 5 kohdan mukaisissa enimmäismäärissä ei oteta huomioon varojen siirtoja tilille yhdeltä tai useammalta 1 momentin tai 47 §:n edellytykset täyttävältä tililtä tai yhdestä tai useammasta lain 21–23 §:ssä tarkoitetusta eläkerahastosta.

Käytännössä finanssitili voi näin ollen täyttää 1 momentin 5 kohdan edellytykset ja tulla kohdelluksi erityisenä eläketilinä maksujen enimmäismääriä koskevasta pääsäännöstä huolimatta.

Tilin edullisella verokohtelulla tarkoitetaan sitä, että tilille on myönnetty veroetuja. Tilin verokohtelua pidetään edullisena esimerkiksi silloin, kun tilille suoritetut maksut, jotka muutoin olisivat veronalaisia, ovat vähennyskelpoisia tai maksut jätetään tilinhaltijan bruttotulon ulkopuolelle tai verotetaan alennetulla verokannalla, tai tililtä tulevan sijoitustulon verotusta lykätään tai sitä verotetaan alennetulla verokannalla.

2.47 Erityinen sijoitusväline

Finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta annetun lain 47 §:n mukaan erityisellä sijoitusvälineellä tarkoitetaan tiliä, joka täyttää seuraavat edellytykset:

1. tili on sääntelyn alainen sijoitusvälineenä muuhun tarkoitukseen kuin eläkkeeseen ja sillä käydään säännöllisesti kauppaa vakiintuneilla arvopaperimarkkinoilla tai tili on sääntelyn alainen säästämisvälineenä muuhun tarkoitukseen kuin eläkkeeseen;
2. tilin verokohtelu on edullinen;
3. nostojen ehtona on sijoitus- tai säästötilin tarkoitukseen liittyvien erityisten edellytysten täyttäminen tai ennen näiden edellytysten täyttymistä tehtyihin nostoihin sovelletaan hallinnollisia seuraamuksia; ja
4. vuosimaksut on rajoitettu euroissa enintään 50 000:ta Yhdysvaltain dollaria vastaavaan määrään euroissa, soveltaen kussakin tapauksessa 102 §:n säännöksiä tilien yhdistämisestä ja valuutanmuunnosta.

Pykälän 1 momentin 4 kohdan mukaisissa enimmäismäärissä ei oteta huomioon varojen siirtoja tilille yhdeltä tai useammalta 1 momentin tai 46 §:n edellytykset täyttävältä tililtä tai yhdestä tai useammasta lain 21–23 §:ssä tarkoitetusta eläkerahastosta.

Käytännössä finanssitili voisi täyttää 1 momentin 4 kohdan edellytykset ja tulla kohdelluksi erityisenä sijoitusvälineenä maksujen enimmäismäärää koskevasta pääsäännöstä huolimatta.

Pykälän 1 momentin 1 kohdassa mainituilla vakiintuneilla arvopaperimarkkinoilla tarkoitetaan virallisesti tunnustettua ja markkina-alueen julkisen vallan edustajan valvomaa vaihtoa, jolla on merkityksellinen vuosittainen vaihdettujen osakkeiden arvo.

Edullisella verokohtelulla tarkoitetaan sitä, että tilille on myönnetty veroetuja. Tilin verokohtelua pidetään edullisena esimerkiksi silloin, kun tilille suoritetut maksut, jotka muutoin olisivat veronalaisia, ovat vähennyskelpoisia tai maksut jätetään tilinhaltijan bruttotulon ulkopuolelle tai verotetaan alennetulla verokannalla, tai tililtä tulevan sijoitustulon verotusta lykätään tai sitä verotetaan alennetulla verokannalla.

2.48 Erityinen henkivakuutussopimus

Finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta annetun lain 48 §:n mukaan erityisellä henkivakuutussopimuksella tarkoitetaan sopimusta, joka täyttää seuraavat edellytykset:

1. sopimuksen kattama jakso loppuu ennen kuin vakuutettu luonnollinen henkilö täyttää 90 vuotta;
2. jaksottaiset ja ajan myötä alenemattomat vakuutusmaksut on maksettava ainakin vuosittain sopimuksen voimassaoloajan tai kunnes vakuutettu täyttää 90 vuotta sen mukaan, kumpi ajoista on lyhyempi;
3. sopimuksella ei ole sellaista sopimuksellista arvoa, jonka joku henkilö voi saada nostolla, lainalla tai muuten ilman sopimuksen irtisanomista;
4. sopimusta peruttaessa tai irtisanottaessa maksettava määrä vähennettynä kuolemantapaus-, sairaus- ja kuluveloitusten summalla ja muilla ennen sopimuksen perumista tai irtisanomista maksetuilla määrillä ei voi ylittää sopimuksesta maksettuja kokonaisvakuutusmaksuja;
5. siirronsaaja ei pidä sopimusta arvon vuoksi.

2.49 Erityinen kuolinpesän tili

Finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta annetun lain 49 §:n mukaan erityisellä kuolinpesän tilillä tarkoitetaan yksinomaan kuolinpesän pitämää tiliä, jos tiliä koskevaan dokumentaatioon sisältyy asiakirja vainajan kuolemasta. Tili katsotaan yksinomaan kuolinpesän pitämäksi siihen saakka, kunnes kuolinpesän varat siirtyvät kolmansien osapuolten hallintaan. Hallituksen esityksen (84/2025) mukaan tili katsotaan yksinomaan suomalaisen kuolinpesän tiliksi siihen saakka, kunnes perunkirjoitus on pidetty.

Finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta annetun lain 45 §:n mukaan erityinen kuolinpesän tili on muu kuin finanssitili. Muu kuin finanssitili on tili, johon liittyviä tietoja ei raportoida Verohallinnolle.

Käytännössä finanssilaitos voi käsitellä tiliä erityisenä kuolinpesän tilinä siihen saakka, kunnes finanssilaitos on saanut perukirjan, tehnyt osakasselvityksen ja saanut osakkailta valtakirjat tilin käyttöoikeuden myöntämistä varten. Lähtökohtaisesti tiliä voi siis käsitellä erityisenä kuolinpesän tilinä siihen saakka, kunnes finanssilaitos on selvittänyt kuolinpesän osakkaat muun lainsäädännön edellyttämällä tavalla siinä vaiheessa, kun muu säännöstö sitä edellyttää. Tämän jälkeen finanssilaitos ei voi käsitellä jakamattoman kuolinpesän tiliä enää erityisenä kuolinpesän tilinä, vaan kyse on luonteensa mukaisesti kuolinpesän osakkaiden yhteistilistä, ja tiliin sovelletaan olosuhteiden muutosta koskevia menettelyjä (katso ohjeen luku 3.6). Olosuhteiden muutosta koskevia menettelyjä sovelletaan myös tilanteessa, jossa vainajan varat siirtyvät jakamattoman kuolinpesän sijaan esimerkiksi erityistestamentin perusteella suoraan testamentinsaajalle. Ulkomaisen kuolinpesän osalta tili katsotaan erityiseksi kuolinpesän tiliksi vain siihen saakka, kunnes testamentin, perunkirjoituksen tai muun vastaavanlaisen asiakirjan tai menettelyn perusteella raportoiva finanssilaitos antaa tilin kolmannen tahon hallintaan.

Finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta annetun lain 49 §:ää sovelletaan 1.1.2026 alkaen. Finanssilaitos voi niin valitessaan käsitellä kuolinpesää, jonka osalta perunkirjoitus on pidetty ennen 1.1.2026, yksikkötilinä, eli 31.12.2025 asti voimassa olleen ohjeistuksen mukaisesti. Tällöin tili on siis tutkittava, tunnistettava ja raportoitava yksikkötilin vaatimusten mukaisesti, eli tutkittava ja tunnistettava kuolinpesän edunsaajat, ja vuosi-ilmoituksella raportoitava raportoitavaksi tunnistetut edunsaajat yksikkötilin kontrolloivina henkilöinä.

Käytännössä finanssilaitoksissa voi esiintyä kuolinpesiin liittyen monenlaisia eri tilanteita, joita kaikkia ei ole tarkoituksenmukaista erikseen tässä ohjeessa kuvata. Lähtökohtaisena periaatteena kuolinpesien osalta on, että kaikkien finanssilaitoksen tiedossa olevien kuolinpesän edunsaajien osalta on tunnistettava, onko kyse raportoitavista henkilöistä, ja tämä tunnistaminen tulee suorittaa ennen kuin kyseisillä edunsaajilla on oikeus käyttää kuolinpesän varoja. Kuolinpesiin liittyen voi myös esiintyä tilanteita, joissa finanssilaitoksen ei ole mahdollista saada kaikkia tarvittavia tietoja ajantasaisesti, ja tällöin finanssilaitos toimii niiden tietojen perusteella, jotka sillä kulloinkin on käytettävissään. Jäljempänä on esitetty yksinkertaistettu esimerkki menettelystä suomalaisen kuolinpesän osalta, jota finanssilaitos voi hyödyntää menettelyissään.

Finanssilaitoksen menettely suomalaisen kuolinpesän tilin osalta:

1. Tieto tilinhaltijan kuolemasta

Kuolleen henkilön tiliä käsitellään edelleen kyseisen henkilön tilinä siihen saakka, kunnes finanssilaitos saa väestötietojärjestelmästä virallisen tiedon tilinhaltijan kuolemasta tai finanssilaitokselle toimitetaan kuolin- tai virkatodistus, joka osoittaa henkilön kuoleman. Tämän jälkeen tiliä käsitellään erityisenä kuolinpesän tilinä, joka on muu kuin finanssitili ja johon liittyviä tietoja ei raportoida Verohallinnolle.

2. Perunkirjoitus ja osakasselvitys

Kun perunkirjoitus on pidetty, osakasselvitys tehty ja finanssilaitos saanut osakkailta valtakirjat tilin käyttöoikeuden myöntämistä varten tili ei enää täytä erityisen kuolinpesän tilin määritelmää. Finanssilaitoksen on sen vuoksi tunnistettava kuolinpesän osakkaat lain vaatimien huolellisuusmenettelyvaatimusten mukaisesti viimeistään siihen mennessä, kun kuolinpesän osakkaille annetaan oikeus käyttää kuolinpesän varoja. Tunnistamisen kannalta ratkaisevaa ei siis ole se, milloin osakkaat tosiasiallisesti käyttävät kuolinpesän varoja haluamallaan tavalla.

3. Jakamaton kuolinpesä

Jos perunkirjoitus on pidetty 1.1.2026 tai sen jälkeen, on finanssilaitoksen tässä ohjeessa kuvattuja velvoitteita täyttäessään käsiteltävä kuolinpesän tiliä (mikäli kuolinpesä on jakamaton) osakkaiden yhteistilinä siitä hetkestä lukien, kun edellä kohdassa 2 esitetyt edellytykset täyttyvät. Tässä yhteydessä tiliä siis käsitellään yhteistilinä, vaikka muuta tarkoitusta varten kuolinpesän osakkaita ei käsiteltäisi tilinhaltijoina. Tili on raportoitava, jos kuolinpesän jonkin osakkaan verotuksen asuinvaltio on muu kuin Suomi. 

4. Huolellisuusmenettelyt

Huolellisuusmenettelyissä noudatetaan olosuhteiden muutos -menettelyjä (ks. olosuhteiden muutosten eri tilanteet ohjeen luvussa 3.6). Pääsääntö on, että finanssilaitos hankkii osakkailta voimassa olevan itse annetun todistuksen. Finanssilaitoksen on siis kerättävä lain edellyttämät tiedot kuolinpesän osakkaista. Luonnollisen henkilön osalta on kerättävä seuraavat tiedot: nimi, osoite, syntymäaika, verotuksen asuinvaltio(t) sekä verotuksen asuinvaltion(/-valtioiden) myöntämä(t) verotunniste(et). Jos kuolinpesän osakas on yksikkö, on sen osalta kerättävä seuraavat tiedot: nimi, osoite, verotuksen asuinvaltio(t) sekä verotuksen asuinvaltion(/-valtioiden) myöntämä(t) verotunniste(et). Yksikön osalta on lisäksi määritettävä, onko kyseessä passiivinen ei-finanssiyksikkö, ja tunnistettava passiivisen ei-finanssiyksikön kontrolloivat henkilöt yksikkötilinhaltijoiden huolellisuusmenettelyjen mukaisesti.

Finanssilaitos voi käyttää osakkaiden tietoja, joita se saa perukirjan tarkastamisen ja osakkaiden selvittämisen yhteydessä tai sillä on muutoin hallussaan. Käytännössä finanssilaitoksen täytyy osakasselvitystä varten tarvittavien tietojen lisäksi pyytää vain tieto verotuksen asuinvaltiosta ja verotunniste sekä vakuutus tietojen oikeellisuudesta. Tiedot ja vakuutukset voi antaa joko kuolinpesän osakas itse tai kolmas osapuoli, mikäli kuolinpesän osakas on valtuuttanut hänet ne antamaan. Jos osakas on finanssilaitoksen asiakas ja finanssilaitoksella on jo olemassa kyseisen osakkaan antama itse annettu todistus, riittää että finanssilaitos varmistaa itse annetun todistuksen voimassaolon. Finanssilaitoksen on menettelyssään pyrittävä varmistamaan, että osakkaan verotuksen asuinvaltion määrittämiseen vaikuttavista olosuhteiden muutoksista ilmoitetaan finanssilaitokselle.

Finanssilaitoksen on osakkaiden itse annettujen todistusten luotettavuuden varmistamisessa käytettävä niitä tietoja, joita sillä on osakkaista hallussaan. Finanssilaitoksen ei siis edellytetä keräävän itse annetun todistuksen luotettavuuden varmistamista varten enempää tietoja kuin muu lainsäädäntö kuolinpesän osakkaiden osalta vaatii.

Poikkeuksena edellä kuvattuun pääsääntöön ovat tilanteet, joissa kaikki kuolinpesän tilit on avattu ennen 1.1.2016 (katso aiemman tilin määritelmä ohjeen luvussa 2.37) ja tileihin on sovellettu aiemman tilin menettelyjä ennen tilin muuttumista kuolinpesän tiliksi. Tällöin itse annettua todistusta ei vaadita, vaan vaihtoehtoisesti finanssilaitos voi asiakirjanäytön perusteella osoittaa, ettei kukaan osakkaista ole raportoitava henkilö, eikä tili siten ole raportoitava tili. Käytännössä, mikäli osakasselvityksessä saadut tiedot tai muut tiedot osoittavat, että kaikki kuolinpesän osakkaat osoitteen perusteella asuvat Suomessa ja muiden tietojen mukaan eivät ole muualle kuin Suomeen yleisesti verovelvollisia, ei lisämenettelyjä edellytetä, eikä tiliä tarvitse raportoida. Finanssilaitoksen on kuitenkin seurattava, tapahtuuko osakkaiden tiedoissa sellaisia muutoksia, jotka vaikuttaisivat osakkaan verotuksen asuinvaltiotietoon.

Jos huolellisuusmenettelyvaatimusten mukaisia tietoja ei saada, raportointi on tehtävä tunnusmerkkien perusteella käytettävissä olevia tietoja käyttäen.

5. Kuolinpesän avaamat uudet tilit

Jos jakamaton kuolinpesä avaa finanssilaitoksessa uuden tilin kuolinpesän käyttöön, ei tilin avaamiseen sovelleta olosuhteiden muutos -menettelyä, vaan uuden henkilötilin huolellisuusmenettelyjä (katso ohjeen luku 3.3). Kuolinpesälle ei voi avata uutta tiliä, ellei kaikilta osakkailta saada luotettavaksi todettua itse annettua todistusta.

Huolellisuusmenettelyt ja raportointi koskien kuolinpesän osakkaita

Seuraavissa esimerkeissä kuvataan, miten huolellisuusmenettelyjä sovelletaan käytännössä kuolinpesien osalta ja miten kuolinpesän tilit tulee raportoida.

Esimerkki alkaa

Esimerkki 20: Henkilö X on raportoitava henkilö. X kuoli 1. marraskuuta 2025. Pankki, jossa X:llä on tili, saa Digi- ja väestötietovirastolta virallisen tiedon X:n kuolemasta 1. joulukuuta 2025 eikä pankki ole 31.12.2025 mennessä saanut tietoa perunkirjoituksesta. X:n tiliä ei raportoida vuodelta 2025, koska kuolemasta on vastaanotettu virallinen tieto ja tili on 31.12.2025 erityinen kuolinpesän tili.

Esimerkki 21: Henkilö X on raportoitava henkilö. X kuoli 1. tammikuuta 2026. Pankki, jossa X:llä on tili, saa Digi- ja väestötietovirastolta virallisen tiedon X:n kuolemasta 10. tammikuuta 2026. Tili raportoidaan vuodelta 2025, koska tili ei ollut erityinen kuolinpesän tili 31.12.2025, vaan henkilön X raportoitava tili.

Esimerkki 22 (huolellisuusmenettelyt): Suomalaisella henkilö H:lla on finanssilaitoksessa tili, joka on avattu 10.2.2020. Finanssilaitos saa tiedon henkilö H:n kuolemasta 2.1.2026, jonka jälkeen sille toimitetaan perukirja ja muut tarvittavat tiedot ja finanssilaitos suorittaa osakasselvityksen. Henkilö H:n tili on muuttunut jakamattoman kuolinpesän tiliksi, ja finanssilaitoksen on saatava kaikilta kuolinpesän osakkailta luotettavat itse annetut todistukset. Finanssilaitoksella on osakasselvityksen perusteella kaikista osakkaista tiedossaan nimi, osoite ja syntymäaika.  Kuolinpesän edustajalla on kaikilta pesän osakkailta valtakirja toimittaa heidän puolestaan kunkin osakkaan verotuksen asuinvaltiotiedot ja verotunnisteet sekä vakuutukset näiden tietojen oikeellisuudesta. Kuolinpesän edustaja toimittaa nämä tiedot finanssilaitokselle ja finanssilaitos toteaa ne luotettaviksi. Finanssilaitoksen katsotaan saaneen huolellisuusvelvoitteiden mukaiset tiedot kuolinpesän osakkaista.

Esimerkki 23 (huolellisuusmenettelyt aiempi tili): Suomalaisella henkilö K:lla on finanssilaitoksessa tili, joka on avattu 1.6.2014, eikä hänellä ole kyseisessä finanssilaitoksessa muita tilejä. Tiliin on sovellettu aiemman tilin menettelyitä, eikä K:lta ole saatu itse annettua todistusta. Finanssilaitos saa tiedon henkilö K:n kuolemasta 10.3.2026, jonka jälkeen sille toimitetaan perukirja ja muut tarvittavat tiedot ja finanssilaitos suorittaa osakasselvityksen. Henkilö K:n tili on muuttunut jakamattoman kuolinpesän tiliksi, ja finanssilaitoksen on tutkittava ja tunnistettava kuolinpesän osakkaat. Kuolinpesässä on kaksi osakasta, osakas A ja osakas B. Finanssilaitoksella käytettävissä olevien tietojen mukaan osakas A asuu Suomessa, ja mitkään tiedot eivät osoita, että hän olisi muualle kuin Suomeen verovelvollinen. Osakas A:n osalta finanssilaitokselta ei edellytetä muita toimia verotuksen asuinvaltion selvittämiseksi. Osakas B asuu finanssilaitoksella olevien tietojen mukaan Ruotsissa, joten hänen osaltaan verotuksen asuinvaltio selvitetään pyytämällä itse annettua todistusta. Jos itse annettua todistusta ei saada, finanssilaitoksen on raportoitava osakas B Ruotsiin tunnusmerkin perusteella.

Esimerkki 24 (kuolinpesä kuolinpesän osakkaana): Suomalainen jakamaton kuolinpesä A on muodostunut 1.6.2025. Kuolinpesä A:n osakas N kuolee 1.12.2026, ja A:n osakkaaksi tulee tämän seurauksena kuolinpesä N. Pankki, jossa kuolinpesä A:lla on tili, saa virallisen tiedon N:n kuolemasta 20.12.2026, minkä seurauksena pankki käsittelee N:n osuutta kuolinpesä A:sta erityisenä kuolinpesän tilinä siihen saakka, kunnes N:n perunkirjoitus on suoritettu ja osakasselvitys tehty. Pankin tulee soveltaa kuolinpesä N:ään olosuhteiden muutos -menettelyjä ja selvittää N:n osakkaiden verotuksen asuinvaltiot. Kuolinpesä N:n osakasselvityksen jälkeen N:n osakkaita on käsiteltävä kuolinpesä A:n osakkaina ja raportoitava yhteistilin haltijoina, jos N:n osakkaista on huolellisuusmenettelyjen perusteella tunnistettu raportoitavia henkilöitä.

Esimerkki 25 (yksikkö kuolinpesän osakkaana): Suomalainen jakamaton kuolinpesä P on muodostunut 1.2.2026. Pankki, jossa kuolinpesä P:llä on tili, on saanut perukirjan ja suorittanut osakasselvityksen, jonka mukaan P:llä on kaksi osakasta. Toinen kuolinpesän osakas on suomalainen yleishyödyllinen yhdistys, joka on pankin asiakas. Pankilla on voimassa oleva itse annettu todistus, joka osoittaa, että yhdistys on aktiivinen ei-finanssiyksikkö. Yhdistys ei ole raportoitava henkilö. Sen sijaan jakamattoman kuolinpesän toinen osakas tunnistetaan raportoitavaksi henkilöksi ja näin ollen tili raportoidaan yhteistilinä, jonka tilinhaltijoiden lukumääräksi raportoidaan kaksi.

Esimerkki 26 (kuolinpesän raportointi): Suomalaisella jakamattomalla kuolinpesällä S on tili finanssilaitoksessa. Perunkirjoitus on pidetty 1.2.2026 ja finanssilaitos saa perukirjan, jonka mukaan kuolinpesällä on kaksi osakasta. Finanssilaitos suorittaa osakasselvityksen ja saa osakkailta luotettavat itse annetut todistukset, joiden mukaan osakas Y asuu Ruotsissa ja osakas Z Tanskassa. Kuolinpesän tilillä on varoja 100 000 euroa. Tili katsotaan kuolinpesän osakkaiden yhteistiliksi, ja finanssilaitoksen tulee raportoida jakamattoman kuolinpesän tili vuodelta 2026 seuraavasti:

Y:n osalta tili raportoidaan Ruotsiin seuraavasti:

• Y:n yksilöintitiedot
• yhteistili
• yhteisten tilinhaltijoiden lukumäärä 2
• tilin saldo 100 000 €

Z:n osalta tili raportoidaan Tanskaan seuraavasti:

• Z:n yksilöintitiedot
• yhteistili
• yhteisten tilinhaltijoiden lukumäärä 2
• tilin saldo 100 000 €

Esimerkki 27 (kuolinpesän raportointi, tilin lopettaminen): Suomalaisella jakamattomalla kuolinpesällä S on tili finanssilaitoksessa. Perunkirjoitus on pidetty 1.2.2026. Finanssilaitos suorittaa osakasselvityksen ja saa osakkailta luotettavat itse annetut todistukset, joiden perusteella osakas Y on verovelvollinen Ruotsiin. Osakas Y on siis raportoitava henkilö. Kuolinpesän varat kuitenkin jaetaan vuoden 2026 aikana kokonaisuudessaan, ja tili lopetetaan. Jos tiliä lopetettaessa yhteistilin yhtenä haltijana oli edelleen raportoitavaksi henkilöksi tunnistettu Y, tulee lopetettu tili Y:n osalta raportoida vuodelta 2026.

Esimerkki päättyy

2.50 Muu erityinen tili

Finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta annetun lain 50 §:n mukaan muulla erityisellä tilillä tarkoitetaan tiliä, joka on perustettu jonkin seuraavan tapahtuman yhteydessä:

1. tuomioistuimen määräys tai tuomio;
2. kiinteän tai irtaimen omaisuuden myynti, vaihto tai vuokraus, jos tili täyttää seuraavat edellytykset:
   1. tili rahoitetaan yksinomaan käsirahalla, sellaisella talletuksella tai samanlaisella maksulla, joka on määrältään sopiva turvaamaan transaktioon suoraan liittyvän velvoitteen, tai finanssivaroilla, jotka talletetaan tilille omaisuuden myynnin, vaihdon tai vuokrauksen yhteydessä;
   2. tili on perustettu ja sitä käytetään yksinomaan varmistamaan ostajan velvollisuus maksaa omaisuuden ostohinta, myyjän velvollisuus maksaa jokin ehdollinen velvoite tai vuokralleantajan tai -ottajan velvollisuus maksaa kaikki vuokrattuun omaisuuteen liittyvät vahingot niin kuin vuokrasopimuksessa on sovittu;
   3. tilin varat, mukaan lukien niille ansaittu tulo, maksetaan tai muutoin jaetaan ostajan, myyjän, vuokralleantajan tai -ottajan hyväksi omaisuutta myytäessä, vaihdettaessa, luovutettaessa tai vuokrasopimusta irtisanottaessa;
   4. tili ei ole marginaali- tai muu vastaava tili, joka on perustettu finanssivarojen myynnin tai vaihdon yhteydessä;
   5. tiliä ei ole yhdistetty 52 §:ssä tarkoitettuun tiliin;
3. kiinteällä omaisuudella turvatun lainan myöntävän finanssilaitoksen velvollisuus varata osa maksusta yksinomaan mahdollistamaan kiinteään omaisuuteen myöhemmin liittyvien verojen tai vakuutuksen maksaminen;
4. finanssilaitoksen velvollisuus yksinomaan mahdollistaa verojen maksaminen myöhempänä ajankohtana;
5. yhtiön perustaminen tai sen pääoman korotus, jos tili täyttää seuraavat edellytykset:
   1. tiliä käytetään yksinomaan sellaisen pääoman tallettamiseen, joka on määrä käyttää yhtiön perustamista tai sen pääoman korotusta varten laissa säädetyllä tavalla;
   2. kaikki tilillä olevat määrät jäädytetään, kunnes raportoiva finanssilaitos saa riippumattoman vahvistuksen yhtiön perustamisesta tai sen pääoman korotuksesta;
   3. tili suljetaan tai muunnetaan yhtiön nimissä olevaksi tiliksi yhtiön perustamisen tai sen pääoman korotuksen jälkeen;
   4. kaikki epäonnistuneesta yhtiön perustamisesta tai sen pääoman korotuksesta johtuvat palautukset, joista on vähennetty palveluntarjoajan palkkiot ja vastaavat maksut, maksetaan ainoastaan määrien maksamiseen osallistuneille henkilöille;
   5. tili on perustettu enintään 12 kuukautta aiemmin.  

Käytännössä muulla erityisellä tilillä tarkoitetaan esimerkiksi sulkutilejä ja muita sellaisia tilejä, joilla kolmas osapuoli pitää rahaa liiketoimintaosapuolten puolesta.

2.51 Erityinen sähköisen rahan talletustili

Finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta annetun lain 51 §:n mukaan erityisellä sähköisen rahan talletustilillä tarkoitetaan talletustiliä, joka täyttää seuraavat edellytykset:

1. tilillä säilytetään kaikki asiakkaan hyväksi pidettävät sähköiset rahat;
2. 90 peräkkäisenä päivänä määritettävä 90 päivän tilin päivän lopun kokonaissaldon tai -arvon liukuva keskiarvo ei minään kalenterivuoden päivänä ylittänyt 10 000:ta Yhdysvaltain dollaria tai sitä euroissa vastaavaa määrää.

Käytännössä tilin kokonaissaldon tai -arvon 90 päivän liukuva keskiarvo on laskettava jokaiselle päivälle. Kunkin yksittäisen päivän 90 päivän liukuva keskiarvo saadaan laskemalla yhteen tilin päivän loppusaldo jokaiselta 90 edeltävältä päivältä (mukaan lukien kyseinen päivä) ja jakamalla summa 90:llä. 

2.52 Erityinen luottokorttitili

Finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta annetun lain 52 §:n mukaan erityisellä luottokorttitilillä tarkoitetaan talletustiliä, joka täyttää seuraavat edellytykset:

1. tili on olemassa yksinomaan siitä syystä, että asiakas suorittaa erääntyneen debetsaldon ylittävän maksun luottokortin tai uusiutuvan luottolimiittitilin osalta eikä liikamaksua palauteta asiakkaalle välittömästi;
2. finanssilaitoksella on toimintaperiaatteet ja menettelyt, jotka joko estävät asiakasta suorittamasta 50 000:ta Yhdysvaltain dollaria euroissa vastaavaa kokonaismäärää suuremman liikamaksun tai varmistavat, että jokainen kyseistä kokonaismäärää suurempi liikamaksu palautetaan asiakkaalle 60 päivän kuluessa, soveltaen kummassakin tapauksessa 102 §:n säännöksiä tilien yhdistämisestä ja valuutanmuunnoista.

Pykälän 1 momentin 2 kohtaa sovellettaessa liikamaksuna pidetään muun ohessa tavarapalautuksista johtuvia saatavia. Liikamaksuna ei sen sijaan pidetä riidanalaisten maksujen saatavia. 

2.53 Asuinlainkäyttöalue

Finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta annetun lain 53 §:n mukaan asuinlainkäyttöalueella tarkoitetaan lainkäyttöaluetta, jolla luonnollinen henkilö tai yksikkö asuu kyseisen lainkäyttöalueen verolainsäädännön mukaan. Sellaisen henkilöyhtiön, kommandiittiyhtiön ja samankaltaisen oikeudellisen järjestelyn, jolla ei ole asuinlainkäyttöaluetta, katsotaan asuvan sen toimivan johdon sijaintilainkäyttöalueella.

Toimivan johdon sijaintipaikan määrittämistä kuvataan tarkemmin tämän ohjeen luvussa 2.55.

Jäljempänä tässä ohjeessa käytetään asuinlainkäyttöalueen ohella samassa tarkoituksessa myös termejä verotuksen asuinvaltio sekä verotuksellinen kotipaikka.

2.54 Raportoitava lainkäyttöalue

Finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta annetun lain 54 §:n mukaan raportoitavalla lainkäyttöalueella tarkoitetaan muita lainkäyttöalueita kuin Suomea.

Raportoitavan lainkäyttöalueen käsitteellä on merkitystä määriteltäessä raportoitavia henkilöitä (katso ohjeen luvut 2.55 ja 2.56).

Jäljempänä tässä ohjeessa käytetään raportoitavan lainkäyttöalueen ohella myös termiä raportoitava valtio samassa tarkoituksessa.

2.55 Raportoitavalla lainkäyttöalueella asuva henkilö

Finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta annetun lain 55 §:n mukaan raportoitavalla lainkäyttöalueella asuvalla henkilöllä tarkoitetaan sellaista luonnollista henkilöä, raportoitavalla lainkäyttöalueella asuneen henkilön kuolinpesää ja yksikköä, jonka asuinlainkäyttöalue on muu kuin Suomi.

Käytännössä raportoitavalla lainkäyttöalueella asuvana henkilönä pidetään siis millä tahansa muulla lainkäyttöalueella kuin Suomessa asuvaa henkilöä. CRS:n näkökulmasta tämä tarkoittaa niin sanottua wider approach -menettelyä.

Mikäli henkilön asuinlainkäyttöaluetta ei pystytä määrittämään aiemman tilin osalta, henkilön ei voida katsoa asuvan myöskään Suomessa. Tällöin kyseessä on jäljempänä ohjeen luvussa 2.59 määriteltävä dokumentoimaton tili.

Luonnollisen henkilön ja yksikön katsotaan lähtökohtaisesti asuvan tietyllä lainkäyttöalueella, jos asuinpaikka on raportoitavalla lainkäyttöalueella kyseisen lainkäyttöalueen verolainsäädännön perusteella.

Sellaisen henkilöyhtiön, kommandiittiyhtiön ja samankaltaisen oikeudellisen järjestelyn, jolla ei ole asuinlainkäyttöaluetta, katsotaan asuvan sen toimivan johdon sijaintilainkäyttöalueella. Toimivan johdon sijaintipaikkana pidetään sitä lainkäyttöaluetta, jolla tosiasiallisesti tehdään yksikön sellaiset keskeiset hallinnolliset ja kaupalliset päätökset, jotka ovat välttämättömiä yksikön liiketoimintakokonaisuuden harjoittamiseksi. Toimivan johdon sijainnin määrittäminen edellyttää kaikkien olennaisten seikkojen ja olosuhteiden tarkastelemista. Yksiköllä voi olla enemmän kuin yksi johdon sijaintipaikka, mutta sillä voi olla vain yksi toimivan johdon sijaintipaikka. Yhtymiä, mukaan lukien kommandiittiyhtiö, kohdellaan kansallisissa lainsäädännöissä eri tavoin. Joillakin lainkäyttöalueilla yhtymiä kohdellaan verotettavina yksikköinä, kun taas joillakin lainkäyttöalueilla yhtymät sivuutetaan verotuksessa. Jos yhtymää kohdellaan yrityksenä ja sitä verotetaan vastaavasti, pidetään yhtymän kotipaikkana yleensä yhtymän verotuksen suorittavaa raportoitavaa lainkäyttöaluetta. Jos yhtymä on verotuksessa niin sanottu läpivirtausyksikkö, eikä se ole verovelvollinen sijaintilainkäyttöalueellaan, ei kyseistä lainkäyttöaluetta katsottaisi yhtymän asuinlainkäyttöalueeksi.

2.56 Raportoitava henkilö

Finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta annetun lain 56 §:n mukaan raportoitavalla henkilöllä tarkoitetaan muuta raportoitavalla lainkäyttöalueella asuvaa henkilöä kuin:

1. yksikköä, jonka osakkeilla käydään säännöllisesti kauppaa yksillä tai useammilla vakiintuneilla arvopaperimarkkinoilla;
2. mitä tahansa yksikköä, joka on 1 kohdassa tarkoitetun yksikön lähiyksikkö;
3. julkisen vallan yksikköä;
4. kansainvälistä järjestöä;
5. keskuspankkia; ja
6. finanssilaitosta.

Käytännössä osakkeilla katsotaan käytävän säännöllisesti kauppaa, jos kaupankäynti on merkityksellistä ja jatkuvaa. Osakkeilla käydään merkityksellisesti ja jatkuvaa kauppaa, jos

• yhtiön jokaisen osakeluokan osalta tehdään kauppoja muuten kuin vähäisessä määrin yksillä tai useammilla vakiintuneilla arvopaperimarkkinoilla vähintään 60 pankkipäivänä edeltävän kalenterivuoden aikana; ja
• jokaisen tällaisen luokan osakkeiden, joilla käydään kauppaa tällaisilla markkinoilla, kokonaismäärä edeltävän vuoden aikana on vähintään 10 prosenttia kyseisen luokan liikkeellä olevien osakkeiden keskimääräisestä lukumäärästä edeltävän kalenterivuoden aikana.

Vaihdannan vuosittaista vaihdettujen osakkeiden arvoa pidetään merkityksellisenä, jos sen vuosittainen vaihdettujen (tai edeltäjän vaihtamien) osakkeiden arvo ylittää 1 000 000 000 USD jokaisena määrittelyn perustana olevaa kalenterivuotta välittömästi edeltävänä kolmena kalenterivuonna.

Raportoitavana henkilönä ei pidetä finanssilaitoksia, lukuun ottamatta sellaisia lain 4 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuja sijoitusyksikköjä, jotka eivät ole osallistuvan lainkäyttöalueen finanssilaitoksia, joita kohdellaan passiivisina ei-finanssiyksikköinä ja joita raportointivaatimus näin ollen koskee (katso myös ohjeen kohta 2.9).

Mikäli omapääomaosuuden omistajan osuudet on omistajan sijaan merkitty toisen osallistuvassa valtiossa sijaitsevan finanssilaitoksen nimiin, on kyseinen finanssilaitos ensisijaisesti vastuussa raportoinnista.

Esimerkki alkaa

Esimerkki 28: Raportoitavalla henkilöllä A on sijoitusrahaston L osuuksia. Osuudet on merkitty sijoitusrahastossa L osuuksia säilyttävän säilytyslaitos Y:n nimiin. Rahasto-osuuksia säilytetään Y:n ylläpitämällä säilytystilillä. Y raportoi osuudet osana säilytystiliä.  L voi pitää säilytyslaitosta Y tilinhaltijanaan, eikä sen tarvitse raportoida A:n osuuksia. 

Esimerkki päättyy

2.57 Kontrolloiva henkilö

Finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta annetun lain 57 §:n mukaan kontrolloivalla henkilöllä tarkoitetaan yksikköä kontrolloivaa luonnollista henkilöä.

Trustin osalta kontrolloivalla henkilöllä tarkoitetaan asettajaa, trustinhoitajaa, suojelijaa, edunsaajaa, edunsaajaryhmää ja muuta luonnollista henkilöä, joka viime kädessä tosiasiallisesti kontrolloi trustia. Muun oikeudellisen järjestelyn kuin trustin osalta kontrolloivalla henkilöllä tarkoitetaan vastaavassa tai samanlaisessa asemassa olevaa henkilöä.

Kontrolloivan henkilön määritelmää on tulkittava yhdenmukaisesti rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä annetun lain 1 luvun 5–7 §:ssä tarkoitettujen tosiasiallisen edunsaajan määritelmien kanssa. Trustien osalta asettajia, trustinhoitajia, suojelijoita, edunsaajia tai edunsaajaryhmiä on käytännössä aina kohdeltava trustin kontrolloivina henkilöinä, riippumatta siitä, kontrolloiko joku heistä trustia. Lisäksi ketä tahansa luonnollista henkilöä, joka viime kädessä tosiasiallisesti kontrolloi trustia (mukaan lukien kontrolli- tai omistajuusketjun kautta), on myös kohdeltava trustin kontrolloivana henkilönä. Selvittääkseen trustin, jossa trustin asettajat ovat yksiköitä, tilin tai tilien varojen lähteen, raportoivien finanssilaitosten on myös tunnistettava asettajien kontrolloivat henkilöt ja raportoitava heistä trustin kontrolloivina henkilöinä. Raportoivien finanssilaitosten on hankittava riittävästi tietoa ominaisuuksien tai luokan mukaan määritettyjen trustien edunsaajista, jotta se pystyy selvittämään niiden henkilöllisyyden maksusuorituksen aikana tai kun ne aikovat käyttää niille kuuluvia oikeuksiaan. Maksusuoritus tai oikeuksien käyttäminen tarkoittaa olosuhteiden muutosta, jolloin on hoidettava olosuhteiden muutosten edellyttämät tutkimis-, tunnistamis- ja raportointivelvoitteet.

Yksikössä, joka on oikeushenkilö, käsitteellä kontrolloiva henkilö tarkoitetaan yksikköä kontrolloivaa luonnollista henkilöä. Yksikköä kontrolloi yleensä luonnollinen henkilö (luonnolliset henkilöt), jolla on viime kädessä omistukseen liittyvää määräysvaltaa yksikössä. Omistukseen liittyvä määräysvalta riippuu oikeushenkilön omistusrakenteesta, ja se tunnistetaan esimerkiksi omistusosuuden perusteella riskiperusteista lähestymistapaa noudattaen rahanpesulain tosiasiallisen edunsaajan määritelmän mukaisesti. Jos kukaan luonnollinen henkilö ei käytä omistukseen liittyvää määräysvaltaa, yksikön kontrolloivat henkilöt ovat muulla tavoin määräysvaltaa käyttäviä luonnollisia henkilöitä. Jos ketään luonnollista henkilöä ei tunnisteta yksikön määräysvallan käyttäjäksi, yksikön kontrolloivat henkilöt ovat luonnollisia henkilöitä, jotka ovat ylemmän johdon asemassa.

Raportoiva finanssilaitos voi aiemman yksikkötilin tilinhaltijan kontrolloivia henkilöitä määrittäessään käyttää tietoja, jotka on kerätty ja säilytetty raportoivan finanssilaitoksen rahanpesun estämistä tai asiakastunnistusta koskevan menettelyn mukaisesti.

2.58 Raportoitava tili

Finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta annetun lain 58 §:n mukaan raportoitavalla tilillä tarkoitetaan sellaista raportoivan finanssilaitoksen ylläpitämää finanssitiliä, jonka raportoiva finanssilaitos on tunnistanut raportoitavaksi tiliksi (tämän ohjeen luvussa 3 kuvattujen) huolellisuusmenettelyjen mukaisesti ja jonka tilinhaltija on:

1. raportoitava henkilö; tai
2. passiivinen ei-finanssiyksikkö, jolla on raportoitavana henkilönä pidettävä kontrolloiva henkilö.

Käytännössä myös kohdassa 2.59 määriteltävä dokumentoimaton tili on aina raportoitava tili.

2.59 Dokumentoimaton tili

Finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta annetun lain 59 §:n mukaan dokumentoimattomalla tilillä tarkoitetaan sellaista aiempaa henkilötiliä, jonka tilinhaltijan asuinlainkäyttöaluetta raportoiva finanssilaitos ei pysty määrittämään huolellisuusmenettelyjen mukaisesti. Eli käytännössä siitä syystä, että finanssilaitos ei ole saanut eikä pysty saamaan tilinhaltijalta mitään asuinlainkäyttöalueen määrittämiseen tarvittavia tietoja, kuten osoitetietoja.

Uusi tili ei voi olla dokumentoimaton tili. Tämän ohjeen luvussa 3 kuvataan tarkemmin tilanteet, joissa tiliä pidetään dokumentoimattomana tilinä huolellisuusmenettelyjä sovellettaessa. Dokumentoimaton tili on aina raportoitava.

2.60 Ei-finanssiyksikkö

Finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta annetun lain 60 §:n mukaan ei-finanssiyksiköllä tarkoitetaan yksikköä, joka ei ole finanssilaitos.

Ei-finanssiyksikön käsitettä käytetään jäljempänä määriteltäviä aktiivisen ja passiivisen ei-finanssiyksikön käsitteitä sovellettaessa, ja sillä on merkitystä esimerkiksi määritettäessä, onko tilinhaltijana oleva yksikkö passiivinen ei-finanssiyksikkö, jolla on yksi tai useampia raportoitavia kontrolloivia henkilöitä.

2.61 Aktiivinen ei-finanssiyksikkö

Finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta annetun lain 61 §:n mukaan aktiivisella ei-finanssiyksiköllä tarkoitetaan ei-finanssiyksikköä, joka täyttää jonkin seuraavista edellytyksistä:

1. vähemmän kuin 50 prosenttia ei-finanssiyksikön bruttotuloista edelliseltä kalenterivuodelta tai muulta asianmukaiselta raportointijaksolta on passiivista tuloa ja vähemmän kuin 50 prosenttia ei-finanssiyksiköllä edellisen kalenterivuoden tai muun asianmukaisen raportointijakson aikana olleista varoista on varoja, jotka tuottavat passiivista tuloa tai joita pidetään passiivisen tulon tuottamista varten;
2. ei-finanssiyksikön osakkeilla käydään säännöllisesti kauppaa vakiintuneilla arvopaperimarkkinoilla tai ei-finanssiyksikkö on sellaisen yksikön lähiyksikkö, jonka osakkeilla käydään säännöllisesti kauppaa vakiintuneilla arvopaperimarkkinoilla;
3. ei-finanssiyksikkö on julkisen vallan yksikkö, kansainvälinen järjestö, keskuspankki tai sellainen yksikkö, joka on yhden tai useamman edellä mainituista kokonaan omistama;
4. käytännöllisesti katsoen kaikki ei-finanssiyksikön toiminta koostuu yhden tai useamman muuta kauppa- tai liiketoimintaa kuin finanssilaitostoimintaa harjoittavan tytäryhtiön ulkona olevan osakekannan omistamisesta kokonaan tai osittain tai rahoituksen ja palvelujen tarjoamisesta yhdelle tai useammalle tällaiselle tytäryhtiölle;
5. ei-finanssiyksikkö ei vielä harjoita liiketoimintaa eikä ole aiemmin harjoittanut liiketoimintaa, vaan sijoittaa pääomaa varoihin tarkoituksena harjoittaa muuta liiketoimintaa kuin finanssilaitostoimintaa edellyttäen, että ei-finanssiyksikkö ei täytä tämän poikkeuksen edellytyksiä 24 kuukauden jälkeen ei-finanssiyksikön alkuorganisoinnista;
6. ei-finanssiyksikkö ei ollut finanssilaitos edellisenä viitenä vuotena ja on realisoimassa varansa tai organisoitumassa uudelleen tarkoituksena jatkaa tai aloittaa uudelleen muun liiketoiminnan kuin finanssilaitostoiminnan harjoittaminen;
7. ei-finanssiyksikkö suorittaa pääasiallisesti rahoitus- ja suojaustransaktioita muiden kuin finanssilaitoksina pidettävien lähiyksiköiden kanssa tai niitä varten eikä tarjoa rahoitus- tai suojauspalveluja millekään muulle yksikölle kuin lähiyksikölle, edellyttäen, että kaikkien tällaisten lähiyksiköiden ryhmä harjoittaa pääasiallisesti muuta liiketoimintaa kuin finanssilaitostoimintaa;
8. ei-finanssiyksikkö täyttää seuraavat edellytykset:
   1. se on sijoittautunut kotipaikkansa lainkäyttöalueelle ja toimii siellä yksinomaan uskonnollisessa, tieteellisessä, taiteellisessa, kasvatuksellisessa, kulttuuri-, urheilu- tai hyväntekeväisyystarkoituksessa tai se on sijoittautunut kotipaikkansa lainkäyttöalueelle ja toimii siellä ja on sellainen ammattijärjestö, elinkeinojärjestö, kauppakamari, työjärjestö, maatalous- tai puutarhanviljelyjärjestö, kansalaisjärjestö tai järjestö, joka toimii yksinomaan sosiaalisen hyvinvoinnin edistämiseksi;
   2. se on vapautettu kotipaikkansa lainkäyttöalueella tuloverosta;
   3. sillä ei ole osakkaita tai jäseniä, joilla on omistus- tai hyötyosuus sen tuloista tai varoista;
   4. ei-finanssiyksikön kotipaikan lainkäyttöalueen sovellettavat lait tai ei-finanssiyksikön muodostamisasiakirjat eivät salli ei-finanssiyksikön tulon tai varojen jakamista yksityishenkilölle tai muuta kuin hyväntekeväisyyttä harjoittavalle yksikölle tai käyttöä niiden hyödyksi muutoin kuin ei-finanssiyksikön hyväntekeväisyystoimintaa hoidettaessa tai maksettaessa kohtuullinen korvaus tehdyistä palveluista tai maksuna, joka edustaa ei-finanssiyksikön ostaman omaisuuden käypää markkina-arvoa;
   5. ei-finanssiyksikön kotipaikan lainkäyttöalueen sovellettavat lait tai ei-finanssiyksikön muodostamisasiakirjat edellyttävät, että ei-finanssiyksikköä selvitystilaan asetettaessa tai purettaessa kaikki sen varat jaetaan julkisen vallan yksikölle tai muulle voittoa tavoittelemattomalle organisaatiolle tai ne palautuvat ei-finanssiyksikön kotipaikan lainkäyttöalueen tai sen valtiollisen osan julkiselle vallalle.

Yksikköä ei 1 momentin 4 kohtaa sovellettaessa katsota ei-finanssiyksiköksi, jos yksikkö toimii tai esiintyy sijoitusrahastona, kuten yksityisenä pääomarahastona, riskipääomarahastona, lainapääomaa käyttävänä yritysostorahastona tai minä tahansa sijoitusvälineenä, jonka tarkoitus on hankkia tai rahoittaa yhtiöitä ja pitää osuuksia näistä yhtiöistä pääomavaroina sijoitustarkoituksessa.

Käytännössä finanssilaitos soveltaa aktiivisen ei-finanssiyksikön määritelmää tunnistaessaan, onko sen asiakkaana oleva ei-finanssiyksikkö aktiivinen vai passiivinen. Mikäli finanssilaitoksen asiakkaana on passiivinen ei-finanssiyksikkö (katso ohjeen luku 2.62), tulee sen kontrolloivat henkilöt tutkia ja tunnistaa huolellisuusvelvoitteiden mukaisesti, mutta mikäli kyseessä on aktiivinen ei-finanssiyksikkö, ei kontrolloivia henkilöitä tarvitse määritellä. 

Pykälän 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettujen passiivisen tulon tuottamista varten pidettyjen varojen ei tarvitse tosiasiallisesti tuottaa passiivista tuloa määrittelyn perusteena olevana aikana, vaan varojen luonne on ratkaiseva. Esimerkiksi käteisvaroja on pidettävä passiivista tuloa tuottavina varoina tai varoina, joita pidetään passiivisen tulon (korko) tuottamiseen, vaikkeivät ne tosiasiallisesti tuottaisikaan kyseisiä tuloja.

Pykälän 1 momentin 4 kohdassa mainittujen toimintojen kohdalla ”käytännöllisesti katsoen kaikki” tarkoittaa 80 prosenttia tai enemmän. Mikäli ei-finanssiyksikön holding- tai ryhmärahoitustoiminta muodostaa alle 80 prosenttia sen toiminnoista, mutta ei-finanssiyksikkö saa myös aktiivista tuloa (eli tuloa, joka ei ole passiivista tuloa) muulla tavoin, se täyttää aktiivisen ei-finanssiyksikön aseman vaatimukset edellyttäen, että toimintojen kokonaismäärä täyttää ”käytännöllisesti katsoen kaikki”  testin vaatimukset. Jos esimerkiksi holdingyhtiö tarjoaa 60-prosenttisesti holding- tai rahoitus- ja palvelutoimintoja yhdelle tai useammalle tytäryhtiölle ja toimii myös 40-prosenttisesti sen ryhmän, johon se kuuluu, tuottamien tuotteiden jakelukeskuksena, ja sen jakelukeskustoimintojen tulot ovat aktiivista tuloa pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan, se on aktiivinen ei-finanssiyksikkö, riippumatta siitä, että alle 80 prosenttia sen toiminnoista muodostuu liikkeellä olevien osakkeiden omistamisesta tai rahoituksen tai palveluiden tarjoamisesta yhdelle tai useammalle tytäryhtiölle. Tytäryhtiö tarkoittaa yksikköä, jonka ulkona olevan osakekannan omistaa (kokonaan tai osittain) ei-finanssiyksikkö.

Myöskään suomalaiset osittain verovapaat yhteisöt eivät täytä edellytystä verovapaudesta, koska niitä ei ole kokonaan vapautettu tuloverosta. Pykälän 1 momentin 8 kohdassa kuvattujen edellytysten osalta hallituksen esityksessä (HE 84/2025) todetaan, että Tuloverolain 22 §:ssä tarkoitetun yleishyödyllisen yhteisön on mahdollista täyttää 8 kohdan edellytykset, mutta edellytysten täyttyminen on varmistettava tapauskohtaisesti. Yhteisön katsominen tuloverotuksessa yleishyödylliseksi yhteisöksi ei siis suoraan määritä yksikön asemaa aktiivisen ei-finanssiyksikön määritelmää sovellettaessa. Suomalainen yliopisto, ammattikorkeakoulu ja muu vastaava oppilaitos täyttää yleensä aktiivisen ei-finanssiyksikön määritelmän. Ne ovat tyypillisesti joko julkisen vallan yksiköitä tai täyttävät pykälän 8 kohdan edellytykset.

2.62 Passiivinen ei-finanssiyksikkö

Finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta annetun lain 62 §:n mukaan passiivisella ei-finanssiyksiköllä tarkoitetaan seuraavia yksiköitä:

1. muu ei-finanssiyksikkö kuin aktiivinen ei-finanssiyksikkö;
2. sellainen 4 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettu sijoitusyksikkö, joka ei ole osallistuvan lainkäyttöalueen finanssilaitos.

Käytännössä finanssilaitos soveltaa passiivisen ei-finanssiyksikön määritelmää tunnistaessaan, onko sen asiakkaana oleva ei-finanssiyksikkö aktiivinen vai passiivinen. Mikäli finanssilaitoksen asiakkaana on passiivinen ei-finanssiyksikkö, tulee kyseisen yksikön kontrolloivat henkilöt tutkia ja tunnistaa huolellisuusvelvoitteiden mukaisesti (ohjeen luvuissa 3.4 ja 3.5 kuvatulla tavalla). Mikäli passiiviseksi ei-finanssiyksiköksi katsottavan tilinhaltijan kontrolloivat henkilöt tunnistetaan raportoitaviksi henkilöiksi, on kyseinen finanssitili raportoitava tili.

Pykälän 2 kohdan mukaan passiivisia ei-finanssiyksikköjä ovat myös sellaiset lain 4 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetut sijoitusyksiköt, joiden asuinlainkäyttöalue ei ole osallistuva lainkäyttöalue (katso määritelmä ohjeen luvussa 2.8).

Esimerkki alkaa

Esimerkki 29: Suomalainen raportoiva finanssilaitos ylläpitää yksikön X finanssitiliä. Yksikkö X on lain 4 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettu sijoitusyksikkö. Yksikkö X:n asuinvaltiolla ei ole vastavuoroista sopimusta tietojenvaihdosta Suomen kanssa ja kyseistä asuinvaltiota ei löydy Verohallinnon ylläpitämältä Osallistuvien lainkäyttöalueiden listalta. Tämän seurauksena finanssilaitoksen on kohdeltava yksikköä X passiivisena ei-finanssiyksikkönä, eli käytännössä kyseinen tilinhaltija on tutkittava, tunnistettava ja raportoitava kuten mikä tahansa muu ulkomainen passiivinen ei-finanssiyksikkö. Myös kyseisen tilinhaltijan kontrolloivat henkilöt tulee raportoida, mikäli ne tunnistetaan raportoitaviksi henkilöiksi.

Esimerkki päättyy

2.63 Passiivinen tulo

Finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta annetun lain 63 §:n mukaan passiivisella tulolla tarkoitetaan:

1. osinkoa ja osinkoa vastaavaa tuloa;
2. korkoa ja korkoa vastaavaa tuloa;
3. vuokraa ja rojaltia, lukuun ottamatta sellaista vuokraa ja rojaltia, joka on saatu ei-finanssiyksikön aktiivisesta liiketoiminnasta ainakin osittain ei-finanssiyksikön työntekijöiden harjoittamana;
4. elinkorkoa;
5. raportoitavista kryptovaroista saatua tuloa;
6. finanssivarojen tai raportoitavien kryptovarojen myynnistä tai vaihdannasta jäljelle jäävää ylijäämää;
7. finanssivaroja tai raportoitavia kryptovaroja koskevista tapahtumista jäljelle jäävää ylijäämää;
8. valuutanvaihdosta jäljelle jäävää ylijäämää;
9. swap-sopimuksista saatua nettotuloa;
10. käteisarvovakuutussopimusten perusteella saatua määrää.

Sen estämättä, mitä 1 momentissa säädetään, passiivisella tulolla ei tarkoiteta finanssivaroja tai raportoitavia kryptovaroja säännöllisesti välittävän yksikön tuloa sellaisesta tapahtumasta, joka kuuluu yksikön säännönmukaiseen kaupankäyntiin tai liiketoimintaan finanssivarojen tai raportoitavien kryptovarojen välittäjänä.

Käytännössä passiivisen tulon määritelmällä on merkitystä määriteltäessä, onko yksikkö aktiivinen vai passiivinen ei-finanssiyksikkö. Kunkin passiivisen tulon määritelmässä mainitun tulon merkityssisältö vastaa Suomen verolainsäädännön asianomaisen käsitteen vakiintunutta määritelmää. 

Suomen verolainsäädännön mukainen konserniavustus ja muut suomalaisen yksikön vastikkeetta saamat pääomasuorituksen luonteiset erät eivät ole pykälässä tarkoitettua passiivista tuloa, eivätkä siten vaikuta yksikön luokitteluun aktiiviseksi tai passiiviseksi. Myöskään asunto-osakeyhtiön ja keskinäisen kiinteistöosakeyhtiön saamat yhtiövastikkeet ja muut vastaavan kaltaiset suoritukset eivät sisälly passiivisen tulon määritelmään. Suomalaiset asunto-osakeyhtiöt ovat sen vuoksi yleensä aktiivisia ei-finanssiyksiköitä.

Finanssilaitoksen on tilinhaltijansa statusta selvittäessään huomioitava, että passiivista tuloa määritettäessä on tarvittaessa tarkasteltava kunkin valtion erityissääntöjä. Esimerkiksi itse annettua todistusta antaessaan finanssilaitoksen tilinhaltijana oleva yksikkö voi käyttää sijaintivaltionsa passiivisen tulon määritelmää. 

2.64 Tilinhaltija

Finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta annetun lain 64 §:n mukaan tilinhaltijalla tarkoitetaan henkilöä, jonka tiliä ylläpitävä finanssilaitos on listannut tai tunnistanut finanssitilin haltijaksi.

Tilinhaltijalla tarkoitetaan käteisarvovakuutussopimuksen ja elinkorkosopimuksen osalta henkilöä, joka on oikeutettu saamaan käteisarvon tai muuttamaan sopimuksen edunsaajan. Jos kukaan ei voi saada käteisarvoa tai vaihtaa edunsaajaa, tilinhaltijalla tarkoitetaan sopimuksessa omistajaksi nimettyä henkilöä ja jokaista henkilöä, jolla sopimusehtojen mukaan on kiistaton oikeus maksuun. Käteisarvovakuutussopimuksen tai elinkorkosopimuksen erääntyessä tilinhaltijaksi katsotaan jokainen henkilö, joka on sopimuksen perusteella oikeutettu saamaan maksun.

Tilinhaltijalla ei tarkoiteta sellaista muuta henkilöä kuin finanssilaitosta, joka pitää finanssitiliä toisen henkilön hyväksi tai lukuun asiamiehenä, säilytyksenhoitajana, nimellisomistajana, allekirjoittajana, sijoitusneuvojana tai välittäjänä. Tällaisessa tilanteessa tilinhaltijalla tarkoitetaan henkilöä, jonka hyväksi tai lukuun finanssitiliä pidetään.

Käytännössä tilinhaltijalla tarkoitetaan siis henkilöä, jonka tiliä ylläpitävä finanssilaitos on listannut tai tunnistanut finanssitilin haltijaksi, mukaan lukien niin sanottu läpivirtausyksikkö. Jos esimerkiksi yhtymä on merkitty finanssitilin haltijaksi tai omistajaksi, yhtymä katsotaan tilinhaltijaksi, ei yhtymän yhtiömiehiä.

Pykälän 3 momentin mukaan tilinhaltijana käsitellään henkilöä, jonka hyväksi tai lukuun toimitaan. Raportoiva finanssilaitos voi käyttää tähän tarkoitukseen hallussaan olevia tietoja (mukaan lukien rahanpesun estämistä tai asiakkaan tunnistamista koskevan menettelyn mukaisesti kerätyt tiedot), joiden perusteella se voi luotettavasti määrittää, toimiiko henkilö toisen henkilön hyväksi tai lukuun.

Tilanteissa, joissa tilinhaltijaksi on merkitty toinen raportoiva finanssilaitos tilinhaltijansa hyväksi tai lukuun, tilinhaltijana voidaan käsitellä tätä toista finanssilaitosta.

Yhteisesti pidetyn tilin osalta tilinhaltijoita ovat kaikki tilinhaltijat, eli tällaisen tilin jokaista tilinhaltijaa kohdellaan tilinhaltijana sen määrittämiseksi, onko tili raportoitava tili. Tilinhaltijat on tutkittava ja tunnistettava huolellisuusmenettelyiden mukaisesti ohjeen luvussa 3 kuvattuja menettelyjä noudattaen. Yhteisesti pidetty tili on raportoitava tili, jos yksikin tilinhaltijoista on raportoitava henkilö tai passiivinen ei-finanssiyksikkö, jolla on yksi tai useampia kontrolloivia henkilöitä, jotka ovat raportoitavia henkilöitä. Jos enemmän kuin yksi raportoitava henkilö on yhteisesti pidetyn tilin haltija, tiliä raportoitaessa jokaiselle raportoitavalle henkilölle luetaan kuuluvaksi yhteistilin koko saldo.

Käteisarvovakuutussopimuksen tai elinkorkosopimuksen osalta tilinhaltija on jokainen henkilö, joka on oikeutettu saamaan käteisarvon tai muuttamaan sopimuksen edunsaajan. Jos kukaan ei voi saada käteisarvoa tai vaihtaa edunsaajaa, tilinhaltija on jokainen henkilö, joka on sopimuksessa nimetty omistajaksi, ja jokainen henkilö, jolla sopimusehtojen mukaan on kiistaton oikeus maksuun. Käteisarvovakuutussopimuksen tai elinkorkosopimuksen erääntyessä (eli kun sopimuksen mukainen maksuvelvollisuus on täytetty) tilinhaltijana käsitellään jokaista henkilöä, joka on sopimuksen perusteella oikeutettu saamaan maksun.

Esimerkki alkaa

Esimerkki 30 (asiamiehen pitämä tili): F on saanut asianajovaltakirjan U:lta, joka on raportoitava henkilö. Asianajovaltakirja antaa F:lle valtuudet avata talletustili, ylläpitää sitä, tehdä sinne talletuksia ja tehdä sieltä ottoja U:n puolesta. F on merkitty raportoivassa finanssilaitoksessa olevan talletustilin haltijaksi, mutta koska F pitää tiliä asiamiehenä U:n hyväksi, F:llä ei ole viime kädessä oikeutta tilin varoihin. Talletustiliä kohdellaan U:n, joka on raportoitava henkilö, pitämänä tilinä, joten tili on raportoitava tili.

Esimerkki 31 (yhteisesti pidetyt tilit): U, joka on raportoitava henkilö, pitää talletustiliä raportoivassa finanssilaitoksessa. U pitää tiliä yhdessä suomalaisen luonnollisen henkilön A:n kanssa. Koska toinen yhteistilin haltijoista on raportoitava henkilö, tili on raportoitava tili.

Esimerkki 32 (yhteisesti pidetyt tilit): U ja Q, jotka molemmat ovat raportoitavia henkilöitä, pitävät talletustiliä raportoivassa finanssilaitoksessa. Tili on raportoitava tili, ja sekä U että Q raportoidaan yhteistilin tilinhaltijoina, ja molempien osalta raportoidaan tilin koko saldo ja muut tiliä koskevat tiedot. 

Esimerkki päättyy

2.65 Rahanpesun estämistä tai asiakastunnistusta koskevat menettelyt

Finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta annetun lain 65 §:n mukaan rahanpesun estämistä tai asiakastunnistusta koskevilla menettelyillä tarkoitetaan raportoivan finanssilaitoksen asiakasta koskevaa tutkimismenettelyä niiden rahanpesun estämistä koskevien vaatimusten mukaan, joista säädetään rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä annetussa laissa.

Käytännössä rahanpesun estämistä tai asiakastunnistusta koskeviin menettelyihin kuuluvat muun muassa asiakkaan ja tämän mahdollisten edunsaajien henkilöllisyyden todentaminen ja vahvistaminen, tilin luonteen ja tarkoituksen ymmärtäminen sekä jatkuva seuraaminen. 

2.66 Yksikkö

Finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta annetun lain 66 §:n mukaan yksiköllä tarkoitetaan oikeushenkilöä tai oikeudellista järjestelyä, kuten yhtiötä, yhtymää, trustia ja säätiötä.

Käytännössä yksikön määritelmä kattaa minkä tahansa henkilön, joka ei ole luonnollinen henkilö, sekä kaikki oikeudelliset järjestelyt.  

2.67 Lähiyksikkö

Finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta annetun lain 67 §:n mukaan lähiyksiköllä tarkoitetaan:

1. yksikköä, joka joko kontrolloi toista yksikköä tai joka on toisen yksikön kontrollin alainen;
2. yksikköä, joka on toisen yksikön kanssa yhteisen kontrollin alainen; ja
3. yksiköitä, jotka ovat 4 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuja sijoitusyksikköjä ja joilla on yhteinen hallinto, joka täyttää kyseisten sijoitusyksikköjen huolellisuusvaatimukset.

Yksikön katsotaan kontrolloivan toista yksikköä 1 momentissa tarkoitetulla tavalla, jos sillä on yksikön äänivallasta tai arvosta yli 50 prosentin välitön tai välillinen omistus.

Lähiyksikön määritelmä on käytännössä merkityksellinen erityisesti tilien saldojen yhdistämistä koskevien sääntöjen kannalta (lain 102 § ja tämän ohjeen luku 3.7.6). Lisäksi määritelmällä on merkitystä tämän ohjeen luvussa 2.56 kuvatun raportoitavan henkilön määritelmän soveltamisalan kannalta sekä ohjeen luvussa 2.61 kuvatun aktiivisen ei-finanssiyksikön määritelmän 2 kohdan edellytysten kannalta. 

2.68 Verotunniste

Finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta annetun lain 68 §:n mukaan verotunnisteella tarkoitetaan verovelvollisen tunnistenumeroa tai sen puuttuessa sitä tehtävältään vastaavaa tietoa.

Lähtökohtaisesti verotunnisteella tarkoitetaan lainkäyttöalueen verotusta varten antamaa yksilöivää tunnistetta. Muuta tunnistetta saa käyttää vain niissä poikkeuksellisissa tilanteissa, joissa verotusta varten annettua tunnistetta ei ole. 

Käytännössä verovelvollisten tunnistenumero on yksilöllinen kirjainten tai numeroiden yhdistelmä, jonka valtio on antanut luonnolliselle henkilölle tai yksikölle ja jota käytetään luonnollisen henkilön tai yksikön tunnistamiseen valtion verolakien hallinnoimiseksi. Suomessa verotunniste on luonnollisella henkilöllä henkilötunnus ja yksiköillä y-tunnus. Muiden maiden verotunnisteista saa lisätietoa OECD:n ylläpitämästä automaattisen tietojenvaihdon portaalista sekä EU:n komission Verotunniste maittain -sivustolta. Edellä mainitulta EU:n komission sivustolta löytyy myös EU-maiden verotunnisteiden online-tarkistusmoduuli, jota finanssilaitosten on suositeltavaa hyödyntää tarkistaessaan tilinhaltijan tai kontrolloivan henkilön verotunnisteen muodollista oikeellisuutta. Online-tarkistusmoduulilla pystyy tarkistamaan vain luonnollisten henkilöiden verotunnisteita. Online-tarkistusmoduuli mahdollistaa vain tunnuksen teknisen muodon tarkistamisen, eikä se tarkista onko tunnus todella olemassa. Kyseinen verotunnisteiden tarkistusmoduuli on EU:n komission suojatulla sivustolla, ja sen käytössä noudatetaan EU:n komission tietosuojaperiaatteita, joiden mukaisesti sivuston käyttäjiä ei tunnisteta, eikä sivustolla syötettyjä verotunnisteita tallenneta.

Joidenkin valtioiden osalta edellä mainitussa OECD:n portaalissa on todettu, että joissain tapauksissa valtio ei myönnä mitään verotunnistetta. Verohallinto ei vaadi finanssilaitosta ilmoittamaan verotunnistetta sellaisessa tilanteessa, jossa OECD:n portaalin mukaan kyseinen valtio ei myönnä verotunnistetta ja tilinhaltija itse ilmoittaa, ettei kyseinen valtio myönnä hänelle verotunnistetta. 

2.69 Asiakirjanäyttö

Finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta annetun lain 69 §:n mukaan asiakirjanäytöllä tarkoitetaan seuraavia:

1. asuinpaikkatodistusta, jonka on antanut siihen oikeutettu sen lainkäyttöalueen julkisen vallan toimielin, jolla maksunsaaja ilmoittaa asuvansa;
2. luonnollisen henkilön osalta voimassa olevaa henkilöllisyystodistusta, jonka on antanut siihen oikeutettu julkisen vallan toimielin, ja joka sisältää luonnollisen henkilön nimen ja jota tyypillisesti käytetään henkilön tunnistamiseen;
3. yksikön osalta virallista dokumentaatiota, jonka on antanut siihen oikeutettu julkisen vallan toimielin ja johon sisältyy yksikön nimi ja pääkonttoriosoite yksikön kotipaikakseen ilmoittamalla lainkäyttöalueella tai lainkäyttöalueella, jolla se muodostettiin tai organisoitiin;
4. tarkastettua tilinpäätöstä, kolmannen osapuolen luottoraporttia, konkurssihakemusta ja arvopaperimarkkinavalvojien raporttia.

Asiakirjanäytöllä tarkoitetaan aiemman yksikkötilin osalta myös raportoivan finanssilaitoksen tietoihin sisältyviä tilinhaltijan luokituksia, jos:

1. luokitukset on määritelty vakiomuotoisen toimialakoodausjärjestelmän perusteella, ja raportoiva finanssilaitos on kirjannut ne tavanomaisia liiketoimintatapojaan noudattaen rahanpesun estämistä tai asiakastunnistusta koskevan menettelyn tai muuta sääntelyä koskevan menettelyn mukaisesti; ja
2. raportoiva finanssilaitos on ottanut luokitukset käyttöön ennen sitä päivää, jota on käytetty finanssitilin luokittelemiseen aiemmaksi tiliksi edellyttäen, että raportoiva finanssilaitos ei tiedä tai sillä ei ole syytä tietää luokittelun olevan virheellinen tai epäluotettava.

Vakiomuotoisella toimialakoodausjärjestelmällä tarkoitetaan 2 momenttia sovellettaessa koodausjärjestelmää, jota käytetään laitosten toimialakohtaisessa luokittelussa muissa kuin verotustarkoituksissa.

Asiakirjanäytön käsite liittyy käytännössä tilanteisiin, joissa finanssilaitos selvittää huolellisuusmenettelyjen mukaisesti, onko tilinhaltija raportoitava henkilö. Tarkempi kuvaus huolellisuusmenettelyistä, joihin liittyy asiakirjannäytön käyttäminen, on tämän ohjeen luvussa 3. Asiakirjanäyttönä pidetään esimerkiksi asuinpaikkatodistusta verotusta varten, verokorttia ja valtion julkisen vallan toimielimen ylläpitämän tai valtuuttaman rekisterin, kuten verohallinnon ylläpitämän rekisterin, asuinpaikkatietoja. 

2.70 Itse annettu todistus

Finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta annetun lain 70 §:n mukaan itse annetulla todistuksella tarkoitetaan tilinhaltijan tai kontrolloivan henkilön raportoivalle finanssilaitokselle antamaa päivättyä ja tilinhaltijan tai kontrolloivan henkilön allekirjoittamaa tai muuten oikeaksi vahvistamaa todistusta, jonka avulla raportoiva finanssilaitos voi määrittää, onko tili raportoitava tili, ja joka sisältää seuraavat tiedot:

1. tilinhaltijan tai kontrolloivan henkilön nimi;
2. tilinhaltijan tai kontrolloivan henkilön kotipaikan osoite;
3. tilinhaltijan tai kontrolloivan henkilön asuinlainkäyttöalueet;
4. tilinhaltijan tai kontrolloivan henkilön raportoitavien lainkäyttöalueiden verotunnisteet, jos raportoitava lainkäyttöalue on antanut verotunnisteen;
5. tilinhaltijan tai kontrolloivan henkilön syntymäaika; ja
6. raportoivan finanssilaitoksen vaatimus, että tilinhaltija tai kontrolloiva henkilö ilmoittaa raportoivalle finanssilaitokselle asuinlainkäyttöalueen määrittämiseen vaikuttavista olosuhteiden muutoksistaan.

Itse annetulla todistuksella ei ole täsmällistä muotovaatimusta. Oleellista on, että itse annettu todistus sisältää tilinhaltijan statuksen määrittelemiseksi tarvittavat laissa kuvatut tiedot, jotka tilinhaltija on dokumentoidusti itse oikeaksi vahvistanut (perinteisen allekirjoituksen lisäksi sähköinen allekirjoitus tai muu vastaava tilinhaltijan antama varmennus on tässä yhteydessä hyväksyttävä). Finanssilaitos voi käyttää omia joko tätä tai muuta tarkoitusta varten laatimiansa lomakkeita tai muuta dokumentoitua menettelyä, jolla tilinhaltijan status saadaan asianmukaisesti määriteltyä. 

Jotta finanssilaitos voi pitää tilinhaltijan antamia tietoja luotettavina, sen on myös varmistettava, että tilinhaltija ymmärtää, mitä tietoja hän on antamassa ja mitä tarkoitusta varten. Tilinhaltijan on siis tiedettävä, että verolainsäädäntö edellyttää oikeasisältöisten tietojen antamista. Erityisen tärkeää varmistaminen on tilanteissa, joissa asiakasta vaaditaan täyttämään lomaketta, joka ei ole asiakkaan äidinkielellä. Finanssilaitos saa neuvoa asiakasta itse annetun todistuksen täyttämisessä. Finanssilaitos saa siis neuvoa esimerkiksi, mitä verotuksen asuinvaltiolla tarkoitetaan. Finanssilaitos ei kuitenkaan saa neuvoa asiakastaan tarkoituksessa, jolla pyritään välttämään tai kiertämään raportointia.

Itse annettu todistus voidaan toimittaa millä tahansa tavalla ja missä tahansa muodossa. Jos itse annettu todistus toimitetaan sähköisesti, sähköisen järjestelmän on varmistettava, että vastaanotetut tiedot vastaavat lähetettyjä tietoja. Lisäksi järjestelmän on dokumentoitava kaikki käyttökerrat, jotka johtavat itse annetun todistuksen lähettämiseen, uusimiseen tai muokkaamiseen. Sähköisen järjestelmän ulkoasun ja toiminnan, käyttöoikeusmenettelyt mukaan lukien, on varmistettava, että järjestelmää käyttävä ja itse annetun todistuksen toimittava henkilö on itse annetussa todistuksessa nimetty henkilö. Järjestelmän on pystyttävä toimittamaan pyynnöstä paperiversio kaikista sähköisesti toimitetuista itse annetuista todistuksista. Jos tiedot on annettu osana tilinavausdokumentaatiota, niiden ei edellytetä olevan dokumentaation tietyllä sivulla tai tietyssä muodossa, kunhan kaikki tarvittavat tiedot on annettu.

Seuraavissa esimerkeissä kuvataan, miten itse annettu todistus voidaan antaa:

Esimerkki alkaa

Esimerkki 33: Luonnollinen henkilö A täyttää verkossa hakemuksen vahvaa sähköistä tunnistautumista käyttäen tilin avaamiseksi raportoivassa finanssilaitoksessa K. Henkilö A täyttää itse annettuun todistukseen tarvittavat tiedot sähköiseen lomakkeeseen (mukaan lukien vahvistuksen henkilö A:n asuinvaltiosta). K:n palveluntarjoaja vahvistaa rahanpesun estämistä tai asiakkaan tuntemista koskevan menettelyn (AML/KYC) mukaisesti keräämiensä tietojen perusteella, että A:n sähköisessä itse annetussa todistuksessa ilmoittamat tiedot ovat luotettavia. Henkilö A:n itse annettu todistus on pätevä.

Esimerkki 34: Luonnollinen henkilö B täyttää henkilökohtaisesti hakemuksen tilin avaamiseksi pankissa L. B todistaa henkilöllisyytensä henkilökortilla ja ilmoittaa kaikki itse annettuun todistukseen vaaditut tiedot L:n työntekijälle, joka kirjaa tiedot L:n järjestelmiin. Lopuksi B allekirjoittaa hakemuksen. B:n itse annettu todistus on pätevä.

Esimerkki 35: Luonnollinen henkilö C toimittaa finanssilaitokselle M tai sen asiamiehelle N veroviranomaisen antaman todistuksen asuinvaltioistaan (esim. verokortin veronpidätystä varten) ja M on esitäyttänyt muut vaaditut tiedot. C:n itse annettu todistus on pätevä.

Esimerkki 36: Sama kuin esimerkki 35, mutta Suomen Verohallinto on lähettänyt verokortin suoraan M:lle tai N:lle. C:n itse annettu todistus on pätevä, mikäli menettelyllä on varmistettu, ettei C:llä ole muita verotuksellisia asuinvaltioita.

Esimerkki päättyy

Itse annetun todistuksen voi allekirjoittaa (tai muuten vahvistaa myönteisesti) kuka tahansa henkilö, joka on lainsäädännön mukaan oikeutettu allekirjoittamaan tilinhaltijan puolesta. Itse annetun todistuksen ovat yleensä oikeutettuja allekirjoittamaan testamentin toimeenpanija, sitä vastaava henkilö tai muu henkilö, jolle tilinhaltija on antanut kirjallisen valtuutuksen allekirjoittaa dokumentteja kyseisen henkilön puolesta.

Itse annettu todistus on voimassa siihen asti, kunnes olosuhteissa tapahtuu muutos, jonka vuoksi raportoiva finanssilaitos tietää tai sillä on syy tietää, että alkuperäinen itse annettu todistus on virheellinen tai epäluotettava (katso ohjeen luku 3.6 Olosuhteiden muutokseen liittyvät menettelyt).

Raportoivan finanssilaitoksen on säilytettävä itse annettu todistus. Finanssilaitos voi itse valita, missä muodossa ja miten itse annettu todistus säilytetään (esim. alkuperäinen, vahvistettu kopio tai sähköinen tallenne). Tallennettu dokumentaatio on oltava saatavilla paperiversiona Verohallinnon pyynnöstä.

2.71 Olosuhteiden muutos

Finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta annetun lain 71 §:n mukaan olosuhteiden muutoksella tarkoitetaan mitä tahansa sellaista muutosta tai lisäystä henkilöä tai tiliä koskeviin tietoihin, jotka ovat ristiriidassa henkilön asuinlainkäyttöaluetta määrittävien aiempien tietojen tai tiliä koskevien aiempien tietojen kanssa.

Olosuhteiden muutoksista kerrotaan tarkemmin tämän ohjeen luvussa 3.6.

2.72 Tunnistamispalvelu

Finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta annetun lain 72 §:n mukaan tunnistamispalvelulla tarkoitetaan sähköistä prosessia, jonka Suomi, raportoitava lainkäyttöalue tai Euroopan unioni asettaa maksutta raportoivan finanssilaitoksen saataville tilinhaltijan tai kontrolloivan henkilön henkilöllisyyden ja asuinlainkäyttöalueen vahvistamiseksi.

Tunnistamispalvelun myöntämä tunniste katsotaan yhdeksi hyväksytyksi verotunnistetyypiksi. Tunnistamispalvelun myöntämää tunnistetta voi hyödyntää verotunnisteena ainoastaan sen lainkäyttöalueen osalta, johon tunniste liittyy. Jos siis tilinhaltijalla tai kontrolloivalla henkilöllä olisi tunnusmerkki myös jollekin muulle kuin tunnistamispalvelun myöntämän tunnisteen osoittamalle lainkäyttöalueelle, olisi raportoivan finanssilaitoksen hankittava myös tätä toista lainkäyttöaluetta koskeva tilinhaltijan tai kontrolloivan henkilön verotunniste.

3 Huolellisuusvelvoitteet

3.1 Yleiset huolellisuusvelvoitteet

3.1.1 Tilin raportoitavuus

Finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta annetun lain 73 §:n mukaan tili on raportoitava siitä päivästä alkaen, jona se on tunnistettu raportoitavaksi tiliksi lain 2 luvun huolellisuusmenettelyjen mukaisesti. Tiliä on käsiteltävä raportoitavana tilinä siihen asti, kunnes tilinhaltija tai tilinhaltijan kontrolloiva henkilö lakkaa olemasta raportoitava henkilö.

Käytännössä tili voi lakata olemasta raportoitava tili esimerkiksi sen seurauksena, että tili lopetetaan tai tilistä tulee muu tili kuin finanssitili.

Jos tili määritellään raportoitavaksi tiliksi sillä perusteella, mikä sen asema on kalenterivuoden lopussa, tiliin liittyvät tiedot on raportoitava siten kuin tili olisi raportoitava tili koko sen kalenterivuoden ajan, jona se on määritetty raportoitavaksi. Jos raportoitava tili lopetetaan, tiliin liittyvät tiedot on raportoitava lopetuspäivään saakka.

Lain 73 §:n 2 momentin mukaan raportoitavaa tiliä koskevat tiedot on ilmoitettava vuosittain Verohallinnolle sitä seuraavana kalenterivuonna, johon tiedot liittyvät.

Esimerkki alkaa

Esimerkki 37 (tili, josta tulee raportoitava tili): Tili on avattu 28.5.2010 ja olosuhteissa tapahtuu muutos 1.9.2026. Finanssilaitos tunnistaa tilin raportoitavaksi 3.12.2026. Koska tili tunnistettiin raportoitavaksi tiliksi kalenterivuonna 2026, sitä koskevat tiedot täydeltä kalenterivuodelta 2026 on raportoitava kalenterivuonna 2027 tammikuun loppuun mennessä ja tämän jälkeen vuosittain, kunnes tili lakkaa olemasta raportoitava tili.

Esimerkki 38 (tili, joka lakkaa olemasta raportoitava tili): Tili on avattu 28.5.2020 ja finanssilaitos on tunnistanut tilin raportoitavaksi tiliksi. Tilin olosuhteissa tapahtuu muutos, jonka seurauksena tilinhaltija lakkaa olemasta raportoitava 1.8.2026. Koska tili lakkasi olemasta raportoitava tili 1.8.2026, tiliä koskevia tietoja ei tarvitse raportoida kalenterivuonna 2027 tammikuun loppuun mennessä eikä sen jälkeen, ellei tilistä jälleen tule raportoitava tili myöhempänä ajankohtana.

Esimerkki 39 (tili lopetetaan): Raportoitavaksi tunnistettu tili on avattu 9.9.2016. Tilinhaltija lopettaa tilin 27.9.2026. Koska tili oli raportoitava tili 9.9.2016–27.9.2026 ja se lopetettiin kalenterivuonna 2026, tiliä koskevat tiedot (mukaan lukien tieto tilin lopetuksesta) kalenterivuoden 2026 osalta on raportoitava kalenterivuonna 2027 tammikuun loppuun mennessä 1.1.–27.9.2026 väliseltä ajalta.

Esimerkki 40 (tili, joka lakkaa olemasta raportoitava tili ja joka lopetetaan): Sama tilanne kuin esimerkissä 38, paitsi että tilinhaltija lopettaa tilin 30.11.2026. Koska tili lakkasi olemasta raportoitava tili 1.8.2026, tiliä koskevia tietoja ei tarvitse raportoida kalenterivuonna 2027 tammikuun loppuun mennessä.

Esimerkki 41 (tili, josta tulee raportoitava ja joka lakkaa olemasta raportoitava): Tili on avattu 2.1.2026 ja se tunnistetaan raportoitavaksi 2.3.2026. Tilinhaltija kuitenkin lakkaa 30.9.2026 olemasta raportoitava henkilö. Koska tili lakkasi olemasta raportoitava tili 30.9.2026, tiliä koskevia tietoja ei tarvitse raportoida kalenterivuodelta 2026.

Esimerkki 42 (tili, josta tulee raportoitava ja joka lopetetaan): Tili on tunnistettu raportoitavaksi tiliksi 2.3.2026. Tili lopetetaan 30.9.2026. Koska tili oli lopetettaessa raportoitava tili, tiliä koskevat tiedot (mukaan lukien tieto tilin lopetuksesta) tulee raportoida kalenterivuoden 2026 osalta kalenterivuonna 2027 tammikuun loppuun mennessä.

Esimerkki päättyy

Tilin käyttöoikeuden haltija

Tilinhaltijan lisäksi tilillä voi olla käyttöoikeuden haltija. Tilin käyttöoikeuden haltijalla tarkoitetaan henkilöä, jolla on oikeus käyttää toisen henkilön tai yrityksen tiliä. Käyttöoikeus voi perustua esimerkiksi asemavaltuutukseen tai kyseessä voi olla niin sanottu luonnollinen tilanne eli vanhemmalla on käyttöoikeus alaikäisen lapsensa tiliin.

Luvussa 3.3. kuvatun mukaisesti uuden tilin avaamisen edellytyksenä on asiakkaalta saatu voimassa oleva itse annettu todistus, jonka osalta finanssilaitoksen on suoritettava itse annetun todistuksen luotettavuustesti. Osana luotettavuustestiä tulee selvittää, kuka on tilin tilinhaltija eli kenen varoista on todellisuudessa kyse. Mikäli tiliin liittyy käyttöoikeuden haltija, tulee finanssilaitoksen saada erillinen selvitys siitä, mikä on tilin käyttöoikeuden haltijuuden peruste. Jos käyttöoikeudesta saatu selvitys osoittaa, ettei käyttöoikeuden haltijalla ole tosiasiallisesti oikeutta tilillä oleviin varoihin, ei käyttöoikeuden haltijaa tarvitse raportoida. Jos esimerkiksi tilin käyttöoikeus perustuu edunvalvontavaltuutukseen tai muuhun sellaiseen valtakirjaan, joka ei oikeuta tilillä olevien varojen käyttöä käyttöoikeuden saaneen omiin tarkoituksiin, vaan ainoastaan tilinhaltijan hyväksi, käyttöoikeuden haltijaa ei tarvitse tutkia ja tunnistaa. Vastaavasti mikäli käyttöoikeuden haltijalla on oikeus tilin varoihin kuten tilinhaltijalla, tulee tilinhaltijan lisäksi myös käyttöoikeuden haltijan osalta tutkia ja tunnistaa, onko kyse raportoitavasta henkilöstä. Käyttöoikeuden haltija tulee raportoida tilinhaltijana, mikäli hänet tunnistetaan huolellisuusmenettelyjen mukaisesti raportoitavassa valtiossa asuvaksi.

Asemavaltuutukseen perustuva tilin käyttöoikeus ei tarkoita sitä, että kyse on tilinhaltijasta eikä käyttöoikeus tee itse annetusta todistuksesta epäluotettavaa. Tällöin erillistä selvitystä ei tarvita, vaan asiakirjanäyttöä ja itse annettua todistusta voidaan pitää luotettavana. Esimerkiksi henkilön, jolla on osakeyhtiön edustamisoikeus (toiminimen kirjoittamisoikeus), käyttöoikeus yhtiön tiliin perustuu asemavaltuutukseen. Myöskään niin sanotussa luonnollisessa tilanteessa ei tarvita erillistä selvitystä, vaan itse annettua todistusta voidaan pitää luotettavana.

Myös aiemman tilin käyttöoikeuden haltijan osalta tulee tutkia mikä on tilin käyttöoikeuden peruste. Mikäli käyttöoikeuden haltijalla on oikeus tilin varoihin kuten tilinhaltijalla, tulee käyttöoikeuden haltija raportoida tilinhaltijana (tilinhaltijan lisäksi) siinä tapauksessa, että käyttöoikeuden haltijaan liittyy ulkomaille viittaava tunnusmerkki tai hän on itse annetun todistuksen perusteella raportoivassa valtiossa asuva.

3.1.2 Tilin saldon ja arvon määrittäminen

Finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta annetun lain 74 §:n mukaan tilin saldo ja arvo on määritettävä kalenterivuoden viimeisen päivän mukaan.

Tilin saldolla ja arvolla on raportoinnin lisäksi merkitystä muun muassa määritettäessä, ylittääkö tilin saldo tai arvo aiempien yksikkötilien tai aiempien henkilötilien suuriarvoisten tilien kynnysarvon. Tilin saldo tai arvo on yleensä saldo tai arvo, jonka raportoiva finanssilaitos on laskenut tilinhaltijalle tehtävää raportointia varten. Pääoma- tai velkaosuuden osalta pääomaosuuden saldo tai arvo on arvo, jonka raportoiva finanssilaitos on laskenut sellaista tarkoitusta varten, joka edellyttää useimmin toistuvaa arvonmääritystä. Velkaosuuden saldo tai arvo on kyseisen osuuden lainapääoma. Vakuutus- tai elinkorkosopimuksen saldo tai arvo on saldo tai arvo kalenterivuoden lopussa. Tilin saldosta tai arvosta ei vähennetä tilinpitäjän tiliin tai tilillä säilytettäviin varoihin liittyviä velkoja tai velvoitteita. Jokaiselle yhteisesti pidetyn tilin haltijalle luetaan kuuluvaksi yhteistilin koko saldo tai arvo.

3.1.3 Vaihtoehtoiset huolellisuusmenettelyt

Finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta annetun lain 75 §:n mukaan raportoiva finanssilaitos voi soveltaa uusia tilejä koskevia huolellisuusmenettelyjä aiempiin tileihin ja suuriarvoisia tilejä koskevia huolellisuusmenettelyjä vähäarvoisiin tileihin. Tällöin aiempiin tileihin muutoin sovellettavia sääntöjä sovelletaan edelleen.

Raportoiva finanssilaitos voi käytännössä soveltaa uuden tilin menettelyjä joko kaikkiin aiempiin tileihin tai johonkin selvästi määritettyyn aiempien tilien ryhmään, joka on määritelty esimerkiksi toimialan mukaan tai sen paikan mukaan, jossa tiliä ylläpidetään. Jos raportoiva finanssilaitos soveltaessaan uuden tilin menettelyä aiempiin tileihin ei saa joidenkin tilien osalta kaikkia vaadittuja tietoja, raportointi tapahtuu niiden tietojen perusteella, joita on tilinhaltijan osalta käytettävissä.  Jos raportoiva finanssilaitos käyttää uusia tilejä koskevia huolellisuusmenettelyjä osaan aiempia tilejä, voi se soveltaa muihin aiempiin tileihin aiempia tilejä koskevia menettelysäännöksiä.

Esimerkki alkaa

Esimerkki 43: Finanssilaitoksella on aiempia tilejä, jotka on avattu ennen 1.1.2016. Finanssilaitos määritteli näistä tileistä tietyn tiliryhmän, jonka osalta se hankki luotettavat itse annetut todistukset. Koska finanssilaitos on saanut näiltä asiakkailta uusille tileille vaadittavat luotettavat itse annetut todistukset, tapahtuu myös raportointi uusien tilien menettelyjen mukaisesti. Finanssilaitos voi soveltaa muihin aiempiin tileihin aiempien tilien huolellisuus- ja raportointimenettelyjä.

Esimerkki 44: Finanssilaitoksella on aiempia tilejä, jotka on avattu ennen 1.1.2016. Finanssilaitos päättää soveltaa aiempiin tileihin uusia tilejä koskevia huolellisuusmenettelyjä ja pyytää tilinhaltijoilta itse annettuja todistuksia. Finanssilaitos ei saa osalta tilinhaltijoista luotettavaa itse annettua todistusta, vaan joissain tapauksissa esimerkiksi verotunniste on virheellinen tai syntymäaika puuttuu. Näiden tilien osalta finanssilaitos voi käyttää raportoinnissa soveltuvin osin aiempia tilejä koskevia sääntöjä (katso ohjeen luku 4.3). Luotettavaksi todettujen itse annettujen todistusten osalta raportointi tapahtuu uusien tilien menettelyjen mukaisesti.

Esimerkki päättyy

3.2 Aiempien henkilötilien huolellisuusvelvoitteet

3.2.1 Vähäarvoisten aiempien henkilötilien huolellisuusvelvoitteet

Tämä luku sisältää menettelyt, joita sovelletaan vähäarvoisiin tileihin (katso määritelmä luku 2.42). Näitä menettelyjä ovat niin sanottu asuinvaltiotesti ja sähköinen arkistohaku.  Finanssilaitos voi soveltaa asuinvaltiotestiä joko kaikkiin vähäarvoisiin tileihin tai erikseen selvästi määritettyyn tilien ryhmään ja tutkia muut sähköisellä arkistohaulla.

Jos finanssilaitos ei pysty tekemään asuinvaltiotestiä joko kaikkiin vähäarvoisiin tileihin tai selvästi määritettyjen kyseisten tilien ryhmään, finanssilaitoksen on suoritettava vähäarvoisen tilin osalta sähköinen arkistohaku tai sovellettava niihin uusien tilien tunnistamismenettelyjä.

3.2.1.1 Asuinvaltiotesti

Finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta annetun lain 76 §:n mukaan, jos raportoivan finanssilaitoksen arkistotiedoissa on asiakirjanäyttöön perustuva henkilötilin haltijan voimassa oleva osoite asuinlainkäyttöalueella, raportoiva finanssilaitos voi käsitellä henkilötilin haltijaa osoitteen mukaisella lainkäyttöalueella asuvana määrittäessään, onko tilinhaltija raportoitava henkilö (asuinvaltiotesti).

Jos tiliin liittyvissä olosuhteissa tapahtuu muutos, jonka seurauksena raportoiva finanssilaitos tietää tai sillä on syy tietää 1 momentissa tarkoitetun asiakirjanäytön olevan virheellinen tai epäluotettava, raportoiva finanssilaitos ei voi enää luottaa asuinvaltiotestiin. Raportoivan finanssilaitoksen on tällöin hankittava sellainen itse annettu todistus tai uusi asiakirjanäyttö, joka selvittää tilinhaltijan asuinlainkäyttöalueet, seuraavista ajankohdista myöhempänä:

1. olosuhteiden muutosvuoden viimeiseen päivään mennessä;
2. 90 kalenteripäivän kuluessa olosuhteiden muutosta koskevasta ilmoituksesta tai olosuhteiden muutoksen havaitsemisesta.

Jos raportoiva finanssilaitos ei 76 §:n 2 momentin mukaisessa tilanteessa pysty hankkimaan luotettavaa itse annettua todistusta tai luotettavaa uutta asiakirjanäyttöä, sen on noudatettava lain 77 §:n mukaista sähköistä arkistohakumenettelyä (katso luku 3.2.1.2 Sähköinen arkistohaku).

Asuinvaltiotestiä käytettäessä raportoivalla finanssilaitoksella ei tarvitse olla toimintaperiaatteita ja menettelyjä asuinvaltion tarkistamiseksi asiakirjanäytön perusteella. Raportoiva finanssilaitos voi käsitellä kyseistä henkilötilin haltijaa osoitteen sijaintivaltiossa asuvana sen määrittämiseksi, onko kyseinen henkilö raportoitava henkilö, jos:

• raportoivalla finanssilaitoksella on arkistotiedoissaan henkilötilin osoite asuinvaltiossa;
• osoite on voimassa; ja
• osoite perustuu asiakirjanäyttöön.

Yleensä c/o-osoitetta tai postilokeroa ei voida pitää osoitteena asuinvaltiossa. Postilokeroa voidaan kuitenkin pitää osana osoitetta asuinvaltiossa, jos siihen liittyy myös esim. katuosoite, asunnon tai huoneiston numero ja siitä voi selvästi tunnistaa tilinhaltijan todellisen asuinpaikan.

Osoitteen katsotaan olevan voimassa, kun se on uusin osoite, jonka raportoiva finanssilaitos on kirjannut tilinhaltijalle. Osoitteen ei kuitenkaan katsota olevan voimassa, mikäli siihen lähetetty posti palautuu finanssilaitokselle.

Poikkeuksena edellä kuvattuun osoitteen voimassaoloon ovat käyttämättömät tilit, joihin liittyvää osoitetta pidetään voimassa olevana sinä aikana, jonka tili on käyttämättä. Tili (muu kuin elinkorkosopimus) katsotaan tässä tarkoituksessa käyttämättömäksi, jos

1. tilillä tai asiakkaan muulla samassa finanssilaitoksessa olevalla tilillä ei ole ollut toimintaa kuluneina kolmena vuotena;
2. tilinhaltija ei ole ollut yhteydessä kyseistä tiliä ylläpitävän finanssilaitoksen kanssa koskien kyseistä tiliä tai muuta tiliä, joka tilinhaltijalla on raportoivassa finanssilaitoksessa, viimeksi kuluneiden kuuden vuoden aikana; ja
3. käteisarvovakuutussopimuksen kyseessä ollessa raportoiva finanssilaitos ei ole ollut yhteydessä tilinhaltijaan koskien kyseistä tiliä tai muuta tiliä, joka tilinhaltijalla on raportoivassa finanssilaitoksessa, viimeksi kuluneiden kuuden vuoden aikana.

Tili lakkaa olemasta käyttämätön tili kun

1. tilinhaltija käynnistää tapahtuman, joka liittyy kyseiseen tiliin tai muuhun tiliin, joka tilinhaltijalla on raportoivassa finanssilaitoksessa;
2. tilinhaltija on yhteydessä raportoivaan finanssilaitokseen, joka ylläpitää tiliä, koskien kyseistä tiliä tai muita tilejä, joita tilinhaltijalla on raportoivassa finanssilaitoksessa; tai
3. tili lakkaa olemasta käyttämätön sovellettavien lakien tai asetusten nojalla tai raportoivan finanssilaitoksen tavallisten toimintamenettelyjen mukaan.

Asiakirjanäyttövaatimus täyttyy, jos raportoivan finanssilaitoksen toimintaperiaatteilla ja menettelyillä varmistetaan, että sen arkistotietojen voimassa oleva osoite on sama osoite tai samalla lainkäyttöalueella kuin asiakirjanäytön osoite (esim. henkilökortti, ajokortti, tai asuinpaikkatodistus). Erillistä paperiarkistohakua ei edellytetä. Vaatimus täyttyy myös, jos finanssilaitoksella on voimassa oleva veroviranomaisen antama todistus asuinvaltiosta. Väestötietojärjestelmästä saatava osoite täyttää asiakirjanäyttövaatimuksen, ellei finanssilaitos tiedä tai sillä ole syytä tietää, että väestötietojärjestelmän osoitetieto ei ole luotettava.

Seuraavissa esimerkeissä kuvataan raportoivan finanssilaitoksen asuinvaltiotestiin liittyvien toimintaperiaatteiden ja menettelyjen soveltamista:

Esimerkki alkaa

Esimerkki 45 (henkilökortti): Pankilla M, joka on raportoiva finanssilaitos, on käytössä toimintaperiaatteet ja menettelyt, joiden mukaisesti se on kerännyt kaikkiin aiempiin tileihinsä liittyen henkilökortin kopiot ja varmistaa, että näihin tileihin liittyvät voimassa olevat osoitteet sen arkistotiedoissa ovat samassa valtiossa kuin henkilökortin osoitteet. M voi käsitellä näitä tilinhaltijoita osoitteen sijaintivaltiossa asuvina.

Esimerkki 46: Tilanne on sama kuin esimerkissä 45, mutta henkilökortissa oleva osoite on eri valtiossa kuin finanssilaitoksen arkistotiedoissa oleva osoite. Finanssilaitos ei voi luottaa arkistotiedoissaan olevaan osoitteeseen, vaan sen on hankittava sellainen itse annettu todistus tai uusi asiakirjanäyttö, joka selvittää tilinhaltijan asuinlainkäyttöalueet.

Esimerkki päättyy

Tilinhaltijalla voi asuinvaltiotestin tuloksena olla joissakin tilanteissa asuinpaikka kahdessa valtiossa. Esimerkiksi valtiossa A ylläpidetyn tilin osalta finanssilaitoksella voi olla tilinhaltijasta kaksi vaatimukset täyttävää osoitetta, kun tilinhaltija työskentelee ja asuu puolet ajasta valtiossa B ja puolet valtiossa C. Tällaisissa tilanteissa finanssilaitos voi pyytää tilinhaltijalta itse annetun todistuksen, jolla tilinhaltija ilmoittaa asuinvaltionsa. Vaihtoehtoisesti finanssilaitos voi osoittaa muulla asiakirjanäytöllä (sähköinen ja paperiarkistohaku) raportoitavan valtion. Jos raportoiva finanssilaitos ei useamman asuinvaltion tilanteessa kykene varmistamaan oikeaa asuinvaltiota, raportoitaviksi valtioiksi katsotaan kaikki asuinvaltiotestin osoittamat valtiot.

Seuraavat esimerkit kuvaavat tilanteita, joissa finanssilaitos ei voi olosuhteiden muutoksen seurauksena luottaa alkuperäiseen asuinvaltiotestiin:

Esimerkki alkaa

Esimerkki 47: Pankki I, joka on raportoiva finanssilaitos, on käyttänyt asuinvaltiotestiä ja sen perusteella käsitellyt henkilötilinhaltijaa P valtiossa X verotuksellisesti asuvana. Viisi vuotta myöhemmin P ilmoittaa I:lle muuttaneensa valtioon Y, joka on myös raportoitava valtio, ja antaa uuden osoitteensa. I hankkii P:ltä itse annetun todistuksen ja uuden asiakirjanäytön, joka vahvistaa, että P:n verotuksellinen kotipaikka on valtiossa Y. I:n tulee käsitellä P:tä raportoitavassa valtiossa Y asuvana.

Esimerkki 48: Tilanne on sama kuin esimerkissä 47, paitsi että I ei saa P:ltä itse annettua todistusta tai uutta asiakirjanäyttöä. I:n on käytettävä sähköisen arkistohaun menettelyä, jonka tuloksena sen on käsiteltävä P:tä ainakin valtiossa Y asuvana (tilinhaltijan ilmoittaman uuden osoitteen perusteella).

Esimerkki päättyy

Asiakirjanäytön luotettavuusvaatimukset

Asiakirjanäyttö on luotettava asiakirjanäytön toimittamisvuotta seuraavan viidennen kalenterivuoden loppuun saakka tai tätä myöhäisempään dokumentin vanhentumispäivään saakka.

Edellä mainitun rajoittamatta seuraavan asiakirjanäytön katsotaan pysyvän luotettavana rajoittamattoman ajan:

• valtuutetun julkisen vallan toimielimen toimittama asiakirjanäyttö (kuten passi);
• asiakirjanäyttö, jota ei yleensä uusita tai muuteta (kuten perustamisasiakirja); tai
• asiakirjanäyttö, jonka on toimittanut ei-raportoiva finanssilaitos tai raportoitavan lainkäyttöalueen henkilö, joka ei ole raportoitava henkilö.

Finanssilaitos ei voi kuitenkaan käyttää asiakirjanäyttöä, jos se tietää tai sillä on syy tietää, että asiakirjanäyttö on virheellinen tai epäluotettava (kun esimerkiksi olosuhteissa on tapahtunut muutos, joka muuttaa asiakirjan tiedot virheellisiksi). Raportoivalla finanssilaitoksella tulee olla käytössä menettelyt, joilla varmistetaan, että raportoiva finanssilaitos tunnistaa asiakkaan kantatiedostoihin tehdyt muutokset, jotka merkitsevät olosuhteiden muutosta. Lisäksi raportoivan finanssilaitoksen tulee ilmoittaa asiakirjoja toimittaville henkilöille näiden velvollisuudesta ilmoittaa raportoivalle finanssilaitokselle olosuhteiden muutoksista.

Raportoiva finanssilaitos voi säilyttää alkuperäisen vahvistetun kopion tai valokopion (mukaan lukien mikrokopio, skannattu tiedosto tai vastaavat sähköiset tallennustavat) asiakirjanäytöstä tai ainakin tiedot tutkitun asiakirjan tyypistä, asiakirjan tutkimisen päivämäärän ja asiakirjan tunnistenumeron (esimerkiksi passin numero). Kaikki sähköisesti tallennettu dokumentaatio on oltava saatavilla paperiversiona pyydettäessä.

Raportoiva finanssilaitos voi hyväksyä asiakirjanäytön kopion lähettämisen sähköisesti, mikäli sähköinen järjestelmä varmistaa, että vastaanotetut tiedot vastaavat lähetettyjä tietoja. Lisäksi järjestelmän on dokumentoitava kaikki käyttökerrat, jotka johtavat asiakirjanäytön lähettämiseen, uusimiseen tai muokkaamiseen. Sähköisen järjestelmän ulkoasun ja toiminnan, käyttöoikeusmenetelmät mukaan lukien, on varmistettava, että järjestelmää käyttävä ja asiakirjanäytön toimittava henkilö on asiakirjanäytössä nimetty henkilö.

3.2.1.2 Vähäarvoisten tilien sähköinen arkistohaku

Finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta annetun lain 77 §:n 1 momentin mukaan, jos raportoivan finanssilaitoksen arkistotiedoissa ei ole asiakirjanäyttöön perustuvaa henkilötilin haltijan voimassa olevaa osoitetta asuinlainkäyttöalueella, raportoivan finanssilaitoksen on tutkittava sillä oleva sähköisesti hakukelpoinen tieto seuraavien tunnusmerkkien osalta ja noudatettava 2–5 momentin mukaisia menettelyjä:

1. tilinhaltijan tunnistaminen raportoitavalla lainkäyttöalueella asuvaksi;
2. voimassa oleva posti- tai kotipaikkaosoite raportoitavalla lainkäyttöalueella;
3. yksi tai useampi puhelinnumero raportoitavalla lainkäyttöalueella eikä puhelinnumeroa Suomessa;
4. muut kuin talletustiliä koskevat pysyväisohjeet varojen siirrosta raportoitavalla lainkäyttöalueella ylläpidetylle tilille;
5. voimassa oleva asianajovaltakirja tai allekirjoitusvaltuutus myönnettynä henkilölle, jolla on osoite raportoitavalla lainkäyttöalueella;
6. postinsäilytysohje tai c/o-osoite raportoitavalla lainkäyttöalueella, jos raportoivan finanssilaitoksen arkistotiedoissa ei ole muuta osoitetta tilinhaltijalle.

Jos sähköisessä arkistohaussa ei löydy 1 momentissa tarkoitettuja tunnusmerkkejä, raportoivan finanssilaitoksen ei tarvitse suorittaa lisätoimia ennen kuin olosuhteissa tapahtuu muutos, jonka seurauksena tiliin liittyy yksi tai useampi tunnusmerkki tai tili muuttuu suuriarvoiseksi tiliksi.

Käytännössä raportoivan finanssilaitoksen tulee sähköisellä arkistohaulla tutkia, löytyykö tilinhaltijasta johonkin raportoitavaan lainkäyttöalueeseen, eli muualle kuin Suomeen, viittaavaa tunnusmerkkiä. Tunnusmerkin löytymisellä on merkitystä sen kannalta, millä lainkäyttöalueella raportoivan finanssilaitoksen on pidettävä tilinhaltijaa verotuksellisesti asuvana ja onko tilinhaltija raportoitava henkilö.

Lain 77 §:n 3 momentin mukaan raportoivan finanssilaitoksen on käsiteltävä tilinhaltijaa kullakin sellaisella raportoitavalla lainkäyttöalueella asuvana, jonka osalta on tunnistettu tunnusmerkki, jos:

1. sähköisessä arkistohaussa löytyy 1 momentin 1–5 kohdassa tarkoitettuja tunnusmerkkejä; tai
2. olosuhteissa tapahtuu sellainen muutos, jonka seurauksena tiliin liittyy yksi tai useampi tunnusmerkki.

Sen estämättä, mitä 77 §:n 3 momentissa säädetään, raportoiva finanssilaitos voi niin valitessaan kohdella tilinhaltijaa samalla tavalla kuin ennen olosuhteiden muutosta seuraavista myöhemmin päättyvään ajankohtaan saakka:

1. olosuhteiden muutosvuoden viimeiseen päivään asti;
2. 90 kalenteripäivää tunnusmerkin löytymisestä.

Jos sähköisessä arkistohaussa löytyy postinsäilytysohje tai c/o-osoite eikä tilinhaltijalle tunnisteta muuta osoitetta eikä 1 momentin 1–5 kohdassa tarkoitettuja tunnusmerkkejä, raportoivan finanssilaitoksen on sovellettava lain 79 §:ssä (katso ohjeen luku 3.2.2) tarkoitettua paperiarkistohakua taikka yritettävä hankkia tilinhaltijalta itse annettu todistus tai asiakirjanäyttöä tilinhaltijan asuinlainkäyttöalueiden määrittämiseksi. Jos raportoiva finanssilaitos ei pysty paperiarkistohaussa määrittämään tunnusmerkkejä eikä itse annettua todistusta tai asiakirjanäyttöä saada, raportoivan finanssilaitoksen on raportoitava tili Verohallinnolle dokumentoimattomana tilinä.

Käytännössä pelkkä postinsäilytysohje tai c/o-osoite raportoitavalla lainkäyttöalueella ei siis ole sellainen tunnusmerkki, jonka perusteella tili katsottaisiin raportoitavaksi kyseiselle lainkäyttöalueelle. Sen sijaan, mikäli mitään muita tietoja tilinhaltijan asuinlainkäyttöalueen määrittämiseksi ei saada, pelkkä postinsäilytysohje tai c/o-osoite tunnusmerkkinä johtaa tilin raportoimiseen dokumentoimattomana.

Kun raportoiva finanssilaitos määrittää vähäarvoisen tilin dokumentoimattomaksi tiliksi, raportoivan finanssilaitoksen ei tarvitse soveltaa uudelleen paperiarkistohakua taikka pyrkiä hankkimaan tilinhaltijalta itse annettua todistusta tai asiakirjanäyttöä saman vähäarvoisen tilin osalta myöhempinä vuosina ennen kuin olosuhteissa tapahtuu muutos, jonka seurauksena tiliin liittyy yksi tai useampi tunnusmerkki tai tili muuttuu suuriarvoiseksi tiliksi. Raportoivan finanssilaitoksen on kuitenkin raportoitava vähäarvoinen tili dokumentoimattomana tilinä, kunnes kyseinen tili lakkaa olemasta dokumentoimaton.

Lisäksi 77 §:n 6 momentin mukaan sen estämättä, mitä kyseisessä pykälässä muutoin säädetään, raportoivan finanssilaitoksen ei tarvitse seuraavissa tilanteissa käsitellä tilinhaltijaa raportoitavalla lainkäyttöalueella asuvana, vaikka tiliin liittyen löytyy 1 momentissa tarkoitettuja tunnusmerkkejä:

1. tilinhaltijatietoihin sisältyy voimassa oleva posti- tai kotipaikkaosoite raportoitavalla lainkäyttöalueella tai yksi tai useampi puhelinnumero raportoitavalla lainkäyttöalueella eikä puhelinnumeroa Suomessa, tai pysyväisohjeet muun finanssitilin kuin talletustilin osalta varojen siirrosta jollakin raportoitavalla lainkäyttöalueella ylläpidetylle tilille, ja raportoiva finanssilaitos:
   1. joko hankkii sellaisen itse annetun todistuksen tai se on aiemmin tutkinut ja sillä on arkistotieto sellaisesta itse annetusta todistuksesta, jonka mukaan tilinhaltijan asuinlainkäyttöalue on yksinomaan Suomi; ja
   2. joko hankkii tilinhaltijalta sellaista asiakirjanäyttöä tai se on aiemmin tutkinut ja sillä on arkistotieto sellaisesta asiakirjanäytöstä, josta käy ilmi, ettei tilinhaltija ole raportoitava henkilö;
2. tilinhaltijatietoihin sisältyy voimassa oleva asianajovaltakirja tai allekirjoitusvaltuus myönnettynä henkilölle, jolla on osoite raportoitavalla lainkäyttöalueella, ja raportoiva finanssilaitos:
   1. joko hankkii sellaisen itse annetun todistuksen tai se on aiemmin tutkinut ja sillä on arkistotieto sellaisesta itse annetusta todistuksesta, jonka mukaan tilinhaltijan asuinlainkäyttöalue on yksinomaan Suomi; tai
   2. joko hankkii tilinhaltijalta sellaista asiakirjanäyttöä tai se on aiemmin tutkinut ja sillä on arkistotieto sellaisesta asiakirjanäytöstä, josta käy ilmi, ettei tilinhaltija ole raportoitava henkilö.

Lain 77 §:n 6 momentissa kuvataan käytännössä menettely 1 momentin mukaisessa tunnusmerkkien etsimisessä tapahtuneiden mahdollisten virheiden korjaamiseksi. Kyseinen menettely on raportoivalle finanssilaitokselle vapaaehtoinen ja se voi tämän poikkeusmenettelyn sijaan soveltaa 77 § 3 momentin mukaista pääsääntöistä menettelyä, eli edellytysten täyttyessä käsitellä tilinhaltijaa kullakin sellaisella raportoitavalla lainkäyttöalueella asuvana, jonka osalta on tunnistettu tunnusmerkki.

Virheiden korjausmenettelyssä voidaan käyttää aiemmin tutkittua itse annettua todistusta tai asiakirjanäyttöä, paitsi jos raportoiva finanssilaitos tietää tai sillä on syy tietää, että itse annettu todistus tai asiakirjanäyttö on virheellinen tai epäluotettava.

Virheiden korjaamiseen liittyvän menettelyn osana itse annetun todistuksen ei tarvitse sisältää nimenomaista vahvistusta siitä, että tilinhaltija ei asu tietyssä valtiossa, jos tilinhaltija vahvistaa, että todistus sisältää kaikki sen asuinvaltiot (eli tilinhaltijan asuinvaltio(i)ta koskevat tiedot ovat oikeita ja täydellisiä). Asiakirjanäyttö riittää selvittämään tilinhaltijan ei-raportoitavan statuksen, jos asiakirjanäyttö vahvistaa, että tilinhaltija asuu muussa kuin kyseisessä raportoitavassa valtiossa, sisältää voimassa olevan kotipaikkaosoitteen kyseisen valtion ulkopuolella tai sen antaja on muun kuin kyseisen raportoitavan valtion siihen oikeutettu virasto.

Lain 77 § 1 momentin mukaisten tunnusmerkkien soveltaminen

Tilinhaltijan tunnistamista muualla kuin Suomessa asuvaksi koskeva tunnusmerkki täyttyy, jos raportoivan finanssilaitoksen sähköisesti hakukelpoisissa tiedoissa on tieto, jonka mukaan tilinhaltija on muualla kuin Suomessa verotuksellisesti asuva.

Posti- tai kotipaikkaosoitteen katsotaan olevan voimassa, kun se on uusin posti- tai kotipaikkaosoite, jonka raportoiva finanssilaitos on kirjannut henkilötilin haltijalle. Käyttämättömään tiliin liittyvää posti- tai kotipaikkaosoitetta pidetään voimassa olevana aikana, jonka tili on käyttämätön. Jos raportoiva finanssilaitos on kirjannut tilinhaltijalle kaksi tai useampia posti- tai kotipaikkaosoitteita ja yksi näistä on tilinhaltijan palveluntarjoajan osoite (esim. varainhoitaja, sijoitusneuvoja tai asianajaja), raportoivaa finanssilaitosta ei vaadita käsittelemään palveluntarjoajan osoitetta tilinhaltijan kotipaikan tunnusmerkkinä.

Puhelinnumeroa tai puhelinnumeroita muualla kuin Suomessa (kun tiedossa ei ole puhelinnumeroa Suomessa) on kohdeltava tilinhaltijan asuinpaikan tunnusmerkkinä ainoastaan, kun kyseessä on voimassa oleva puhelinnumero tai puhelinnumerot kyseisessä valtiossa. Tässä suhteessa puhelinnumeroa (numeroita) pidetään voimassa olevana, kun se on uusin puhelinnumero, jonka raportoiva finanssilaitos on kirjannut henkilötilin haltijalle. Jos raportoiva finanssilaitos on kirjannut tilinhaltijalle kaksi tai useampia puhelinnumeroita, ja yksi näistä numeroista on tilinhaltijan palveluntarjoajan numero (esim. varainhoitaja, sijoitusneuvoja tai asianajaja), finanssilaitosta ei vaadita käsittelemään palveluntarjoajan puhelinnumeroa tilinhaltijan kotipaikan tunnusmerkkinä.

Käsite pysyväisohjeet varojen toistuvasta siirrosta tarkoittaa tilinhaltijan tai tilinhaltijan edustajan antamaa, voimassa olevaa maksumääräystä, joka suoritetaan toistuvasti ilman tilinhaltijan antamia lisäohjeita. Näin ollen esimerkiksi yksittäistä maksua koskeva ohje varojen siirrosta ei ole pysyväisohje varojen toistuvasta siirrosta, vaikka ohje annettaisiin etukäteen. Ohje katsotaan kuitenkin pysyväisohjeeksi, vaikka ohjetta muutettaisiinkin esimerkiksi jo ensimmäisen maksun jälkeen.

Seuraava esimerkki kuvaa tunnusmerkin, joka koskee pysyväisohjeita varojen siirrosta, soveltamista:

Esimerkki alkaa

Esimerkki 49: Henkilöllä K on säilytystili suomalaisessa säilyttäjäpankissa E. K:lla on myös talletustili liikepankissa F, jonka kotipaikka on raportoitavassa valtiossa S. K on antanut E:lle pysyväisohjeen siirtää talletustilille kaikki tulot, jotka syntyvät säilytystilillä pidetyistä arvopapereista. Koska pysyväisohjeet koskevat säilytystiliä ja varat siirretään raportoitavassa valtiossa ylläpidettävälle tilille, nämä pysyväisohjeet ovat tunnusmerkki siitä, että K:lla on kotipaikka raportoitavassa valtiossa S.

Esimerkki päättyy

Postinsäilytysohje on tilinhaltijan tai tilinhaltijan edustajan antama voimassa oleva ohje säilyttää tilinhaltijan postia, kunnes ohjetta muutetaan. Jos tällainen ohje on käytössä ja raportoivalla finanssilaitoksella ei ole arkistotiedoissaan tilinhaltijan osoitetta, tunnusmerkki täyttyy. Ohje lähettää kaikki kirjeenvaihto sähköisesti ei ole postinsäilyttämisohje. Tunnusmerkki täyttyy myös, jos raportoivalla finanssilaitoksella on tiedossaan raportoitavassa valtiossa sijaitseva c/o-osoite eikä muuta tilinhaltijan osoitetta arkistotiedoissaan.

3.2.2 Suuriarvoisten aiempien henkilötilien huolellisuusvelvoitteet

Suuriarvoisiin aiempiin henkilötileihin sovelletaan laajennettua tutkimismenettelyä.

3.2.2.1 Suuriarvoisten tilien sähköinen arkistohaku

Finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta annetun lain 78 §:n mukaan raportoivan finanssilaitoksen on tutkittava suuriarvoisen tilin osalta sillä oleva sähköisesti hakukelpoinen tieto 77 §:n 1 momentissa tarkoitettujen tunnusmerkkien osalta (katso luku 3.2.1.2 Sähköinen arkistohaku).

3.2.2.2 Paperiarkistohaku

Finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta annetun lain 79 §:n mukaan raportoivan finanssilaitoksen ei tarvitse suorittaa suuriarvoisen tilin osalta paperiarkistohakua, jos raportoivan finanssilaitoksen sähköisesti hakukelpoisiin tietoihin sisältyy kentät kaikkia seuraavia tietoja ja niiden poimintaa varten:

1. tilinhaltijan kotipaikka;
2. raportoivan finanssilaitoksen arkistotiedoissa oleva tilinhaltijan kotipaikkaosoite ja postiosoite;
3. raportoivan finanssilaitoksen arkistotiedoissa olevat tilinhaltijan mahdolliset puhelinnumerot;
4. muun finanssitilin kuin talletustilin osalta tieto siitä, onko olemassa pysyväisohjeita tilillä olevien varojen siirrosta toiselle tilille, mukaan lukien tili raportoivan finanssilaitoksen toisessa sivuliikkeessä tai toisessa finanssilaitoksessa;
5. onko tilinhaltijalle nykyistä c/o-osoitetta tai postinsäilytysohjetta;
6. onko tiliä varten asianajovaltakirja tai allekirjoitusvaltuus.

Raportoivan finanssilaitoksen on suoritettava lain 77 §:n 1 momentissa tarkoitettuja tunnusmerkkejä koskeva paperiarkistohaku kaikkien niiden 1 momentissa tarkoitettujen tietojen osalta, joita raportoivan finanssilaitoksen sähköiset tietokannat eivät poimi. Raportoivan finanssilaitoksen on lisäksi tutkittava 77 §:n 1 momentissa tarkoitettuja tunnusmerkkejä varten seuraavat tiliin liittyvät, raportoivan finanssilaitoksen viimeisen viiden vuoden aikana hankkimat asiakirjat niiden 79 § 1 momentissa tarkoitettujen tietojen osalta, jotka eivät sisälly asiakkaan nykyiseen kantatiedostoon:

1. viimeisin tilin osalta kerätty asiakirjanäyttö;
2. viimeisin tilinavaussopimus tai -dokumentaatio;
3. raportoivan finanssilaitoksen rahanpesun estämistä tai asiakastunnistusta koskevan menettelyn mukaan tai muihin sääntelytarkoituksiin hankkima viimeisin dokumentaatio;
4. kaikki voimassa olevat asianajovaltakirjat tai allekirjoitusvaltuuslomakkeet;
5. muut kuin talletustilejä koskevat voimassa olevat pysyväisohjeet varojen siirrosta.

Kantatiedostolla tarkoitetaan käytännössä tiedostoa, jossa raportoiva finanssilaitos ylläpitää tilinhaltijan tietoja, kuten tilinhaltijan yhteystietoja ja rahanpesun estämistä tai asiakkaan tuntemista koskevien menettelyjen edellyttämiä tietoja.

Jos finanssilaitoksen sähköisesti hakukelpoiset tiedot sisältävät vain osan lain 79 §:n 1 momentissa luetelluista tiedoista, on finanssilaitoksen suoritettava paperiarkistohaku vain niiden tietojen osalta, jotka puuttuvat sähköisesti hakukelpoisista tiedoista. Samoin jos raportoivan finanssilaitoksen sähköisesti hakukelpoinen tietokanta ei sisällä kaikkia vaadittuja tietoja selvästi määritetyn suuriarvoisten tilien ryhmän osalta, voi finanssilaitos suorittaa paperiarkistohaun vain kyseisen tiliryhmän osalta.

3.2.2.3 Kysely asiakasvastaavalle

Finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta annetun lain 80 §:n mukaan raportoivan finanssilaitoksen on vuosittain tiedusteltava asiakasvastaavalta, onko hänelle osoitetun suuriarvoisen tilin haltija raportoitava henkilö. Jos asiakasvastaavalla on tosiasiallinen tieto siitä, että kyseisen tilin haltija on raportoitava henkilö, raportoivan finanssilaitoksen on pidettävä tiliä raportoitavana tilinä.

Asiakasvastaavalla tarkoitetaan käytännössä raportoivan finanssilaitoksen virkailijaa tai muuta työntekijää, jolle on osoitettu jatkuva neuvonta- ja muunlainen palveluvastuu tietyistä tilinhaltijoista. Jotta henkilöä pidettäisiin asiakasvastaavana, asiakasvastaavan työn tulee olla kyseiselle henkilölle enemmän kuin avustava tai satunnainen työtehtävä.

Asiakasvastaava tyypillisesti neuvoo tilinhaltijoita esimerkiksi näiden pankkipalveluita, sijoituksia, varainhoitoa tai kiinteistösuunnittelua koskevissa tarpeissa ja suosittelee, panee vireille tai järjestää rahoitustuotteiden, palveluiden tai muun sisäisten tai ulkoisten palveluntarjoajien palveluiden tarjoamisen tilinhaltijan tarpeiden täyttämiseksi.

Henkilöä, jonka tehtäviin ei kuulu suora kontakti asiakkaisiin tai joka hoitaa taustatoimintoja tai hallinnollisia tai toimihenkilötehtäviä, ei pidetä asiakasvastaavana. Raportoivan finanssilaitoksen työntekijä ei välttämättä ole asiakasvastaava, vaikka tilinhaltija ja työntekijä ovat säännöllisesti yhteydessä keskenään. Esimerkiksi finanssilaitoksen henkilöstön jäsentä, joka vastaa enimmäkseen tapahtumien/toimeksiantojen tai satunnaisten pyyntöjen käsittelystä, ei pidetä asiakasvastaavana, ellei hän ole viime kädessä vastuussa tilinhaltijan asioiden hoitamisesta finanssilaitoksessa.

Henkilö on asiakasvastaava vain sellaisen tilin osalta, jonka kokonaissaldo tai arvo ylittää 1 000 000 USD ottaen huomioon kohdassa 3.7.6 kuvatut tilien yhdistämistä ja valuutanmuunnosta koskevat säännöt. Määritettäessä, onko raportoivan finanssilaitoksen virkailija tai työntekijä asiakasvastaava, työntekijän on täytettävä asiakasvastaavan määritelmä ja tilinhaltijan tilien kokonaissaldon tai -arvon on ylitettävä 1 000 000 USD.

Seuraavien esimerkkien avulla voidaan määrittää, onko raportoivan finanssilaitoksen työntekijä asiakasvastaava:

Esimerkki alkaa

Esimerkki 50: Henkilö P:llä on säilytystili pankissa R, joka on raportoiva finanssilaitos. P:n tilin saldo on vuoden lopussa 1 200 000 USD. R:n yksityispankkipalveluiden osaston työntekijä S hoitaa jatkuvasti P:n tiliä. Koska S täyttää asiakasvastaavan määritelmän ja P:n tilin arvo ylittää 1 000 000 USD, S on P:n tilin asiakasvastaava.

Esimerkki 51: Tilanne on sama kuin esimerkissä 50, paitsi että P:n säilytystilin saldo on vuoden lopussa 800 000 USD. Lisäksi P:llä on pankissa R talletustili, jonka saldo vuoden lopussa on 400 000 USD. Molemmat tilit on liitetty P:hen ja toisiinsa pankin R sisäisen viitenumeron avulla. Koska S täyttää asiakasvastaavan määritelmän ja P:n tilien kokonaissaldo tai arvo ylittää 1 000 000 USD tilien yhdistämistä koskevia sääntöjä sovellettaessa, S on P:n tilien asiakasvastaava.

Esimerkki 52: Sama tilanne kuin esimerkissä 51, paitsi että S:n tehtäviin ei kuulu suora yhteydenpito P:n kanssa. Koska S ei täytä asiakasvastaavan määritelmää, S ei ole P:n tilien asiakasvastaava.

Esimerkki päättyy

3.2.2.4 Tunnusmerkkien löytymisen vaikutus

Finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta annetun lain 81 §:n mukaan, jos suuriarvoisten tilien tutkimismenettelyssä löydetään yksi tai useampi 77 §:n 1 momentin 1–5 kohdassa tarkoitettu tunnusmerkki tai jos olosuhteissa tapahtuu muutos, jonka seurauksena tiliin liittyy yksi tai useampi tunnusmerkki, raportoivan finanssilaitoksen on käsiteltävä tiliä raportoitavana tilinä kunkin sellaisen raportoitavan lainkäyttöalueen osalta, josta on tunnistettu tunnusmerkki. Tiliä ei kuitenkaan tarvitse käsitellä raportoitavana tilinä, jos raportoiva finanssilaitos päättää soveltaa 77 §:n 6 momentin mukaista menettelyä ja jokin momentin poikkeuksista soveltuu tilin osalta.

Jos suuriarvoisten tilien tutkimismenettelyssä ilmenee postinsäilytysohje tai c/o-osoite eikä tilinhaltijalle tunnisteta muuta osoitetta eikä mitään 77 §:n 1 momentin 1–5 kohdassa tarkoitettuja tunnusmerkkejä, raportoivan finanssilaitoksen on hankittava tilinhaltijalta itse annettu todistus tai asiakirjanäyttöä kyseisen tilinhaltijan asuinlainkäyttöalueiden määrittämiseksi. Jos raportoiva finanssilaitos ei pysty hankkimaan itse annettua todistusta tai asiakirjanäyttöä, raportoivan finanssilaitoksen on ilmoitettava tili Verohallinnolle dokumentoimattomana tilinä.

Jos suuriarvoisten tilien tutkimismenettelyssä ei löydetä lainkaan 77 §:n 1 momentissa tarkoitettuja tunnusmerkkejä tiliin liittyen eikä tiliä tunnisteta asiakasvastaavalle 80 §:n mukaisesti tehdyn kyselyn perusteella raportoitavan henkilön pitämäksi, raportoivan finanssilaitoksen ei ole suoritettava lisätoimia ennen kuin olosuhteissa tapahtuu muutos, jonka seurauksena tiliin liittyy yksi tai useampi tunnusmerkki.

3.2.2.5 Vähäarvoisen tilin muuttuminen suuriarvoiseksi tiliksi

Finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta annetun lain 82 §:n mukaan, jos aiempi henkilötili ei ollut suuriarvoinen tili 31 päivänä joulukuuta 2015, mutta on suuriarvoinen tili jonkin myöhemmän kalenterivuoden viimeisenä päivänä, raportoivan finanssilaitoksen on suoritettava suuriarvoisten tilien laajennetut tutkimismenettelyt loppuun sitä vuotta seuraavan kalenterivuoden aikana, jona tili muuttuu suuriarvoiseksi tiliksi.

Jos 1 momentissa tarkoitettu tili tunnistetaan suuriarvoisten tilien laajennetussa tutkimismenettelyssä raportoitavaksi tiliksi, raportoivan finanssilaitoksen on ilmoitettava tilistä tiedot Verohallinnolle lain 3 luvun mukaisesti vuosittain siitä vuodesta alkaen, jona tili tunnistetaan raportoitavaksi tiliksi siihen asti, kunnes tilinhaltija lakkaa olemasta raportoitava henkilö (katso ohjeen luku 4 Tietojen ilmoittaminen).

3.2.2.6 Tutkimismenettelyn uudelleensuorittaminen

Finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta annetun lain 83 §:n mukaan raportoivan finanssilaitoksen on suoritettava dokumentoimattoman tilin osalta suuriarvoisten tilien laajennetut tutkimismenettelyt (katso ohjeen luku 3.2.2) vuosittain siihen asti, kunnes tili ei ole enää dokumentoimaton.

Kun raportoiva finanssilaitos on suorittanut laajennetut tutkimismenettelyt suuriarvoisen tilin osalta, se ei ole muun kuin dokumentoimattoman tilin osalta velvollinen suorittamaan menettelyjä uudelleen lukuun ottamatta 80 §:n mukaista vuosittaista kyselyä asiakasvastaavalle (katso ohjeen luku 3.2.2.3).

Käytännössä asiakasvastaavan on vuosittain vahvistettava, ettei sillä ole tiedossaan sellaisia olosuhteiden muutoksia, joiden perusteella sille osoitettu tilinhaltija olisi raportoitava henkilö. Asiakasvastaavan ei kuitenkaan tarvitse antaa tätä vahvistusta erikseen kunkin yksittäisen tilin osalta.

3.3 Uusien henkilötilien huolellisuusvelvoitteet

3.3.1 Itse annetun todistuksen hankkiminen uuden henkilötilin avaamisen yhteydessä

Finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta annetun lain 86 §:n mukaan raportoivan finanssilaitoksen on uuden henkilötilin osalta tilinavauksen yhteydessä:

1. hankittava itse annettu todistus, jonka perusteella raportoiva finanssilaitos voi määrittää tilinhaltijan asuinlainkäyttöalueet; ja
2. vahvistettava itse annetun todistuksen luotettavuus niiden tietojen perusteella, jotka raportoiva finanssilaitos on hankkinut tilinavauksen yhteydessä, mukaan lukien rahanpesun estämistä tai asiakastunnistusta koskevan menettelyn mukaisesti kerätty dokumentaatio. 

Jos itse annettu todistus vahvistaa tilinhaltijan asuvan raportoitavalla lainkäyttöalueella, raportoivan finanssilaitoksen on käsiteltävä tiliä raportoitavana tilinä.

Käytännössä raportoivan finanssilaitoksen on siis saatava luotettava itse annettu todistus aina ennen kuin uusi henkilötili avataan tilinhaltijan käyttöön. Tilanteessa, jossa luotettavaa itse annettua todistusta ei uuden tilin osalta saada, on tili suljettava (katso ohjeen luku 3.7.1.

Seuraavassa esimerkissä kuvataan tilannetta, jossa aiemman tilin haltijalle avataan uusi tili:

Esimerkki alkaa

Esimerkki 53: Asiakkaalla on aiempi ennen 1.1.2016 avattu talletustili finanssilaitoksessa ja asiakkaaseen on sovellettu aiemman tilin huolellisuusvelvoitteita. Tämän vuoksi asiakkaalta ei ole kerätty itse annettua todistusta. Asiakas pyytää toisen talletustilin avaamista, ja finanssilaitos avaa asiakkaalle sähköisesti uuden tilin aiemman tilin lisäksi. Uusi finanssitili avataan 1.10.2026. Koska talletustili avataan asiakkaan aloitteesta, on kyse uudesta tilistä ja siten asiakkaalta on saatava luotettava voimassa oleva itse annettu todistus.

Esimerkki päättyy

Itse annetun todistuksen on mahdollistettava tilinhaltijan verotuksellisen kotipaikan (verotukselliset kotipaikat) määrittäminen. Yleensä henkilöllä on vain yksi kotivaltio. Henkilön verotuksellinen kotipaikka voi kuitenkin olla kahdessa tai useammassa valtiossa. Eri valtioiden kansallisessa lainsäädännössä vahvistetaan ehdot, joiden mukaan valtio määritellään henkilön verotukselliseksi kotipaikaksi. Ehdot kattavat erilaisia lainkäyttöalueeseen liittyviä sidonnaisuuksia, jotka kansallisten verolakien mukaan muodostavat kokonaisvaltaisen verotuksen perustan (yleinen verovelvollisuus). Ehdot kattavat myös tapaukset, joissa henkilön kotipaikaksi katsotaan valtion verolakien mukaisesti kyseinen valtio (esimerkiksi diplomaatit tai muut julkishallinnon palveluksessa työskentelevät henkilöt). Verosopimukset sisältävät kaksinkertaisen kotipaikan tapausten ratkaisemiseen erityisiä sääntöjä, joiden mukaan yhteen lainkäyttöalueeseen liittyvää sidonnaisuutta pidetään toiseen valtioon liittyvää sidonnaisuutta merkittävämpänä kyseisten käytäntöjen kannalta. Yleensä henkilön verotuksellinen kotipaikka on valtiossa, jos hän valtion lakien (mukaan lukien verosopimukset) mukaan maksaa tai hänen pitäisi maksaa siellä veroa kotipaikan, asuinpaikan tai minkä tahansa muun samankaltaisen kriteerin perusteella, eikä vain kyseisen valtion lähteistä. Kahdessa valtiossa asuvien henkilöiden verotuksellinen kotipaikka voidaan määritellä ko. valtioiden välisessä verosopimuksessa olevien, kaksoisasumista koskevien sääntöjen perusteella.

Seuraavissa esimerkeissä kuvataan, miten henkilön verotuksellinen kotipaikka voidaan määritellä:

Esimerkki alkaa

Esimerkki 54: Henkilön pysyvä koti on valtiossa A ja häntä verotetaan valtiossa A asuvana. Hän oleskeli yli kuusi kuukautta valtiossa B, ja tämän valtion lainsäädännön mukaan häntä verotetaan oleskelun pituuden vuoksi kyseisessä valtiossa asuvana. Hänen kotipaikkanaan pidetään näin ollen molempia valtioita.

Esimerkki 55: Muuten vastaava tilanne kuin esimerkissä 54, mutta henkilö oleskeli vain kahdeksan viikkoa valtiossa B. Tämän valtion lainsäädännön mukaan häntä ei veroteta oleskelun pituuden vuoksi valtiossa B asuvana. Hänen kotipaikkanaan pidetään näin ollen vain valtiota A.

Esimerkki 56: Suomessa asuva henkilö H, jonka vakituinen asuinpaikka ja kotiosoite ovat Suomessa, omistaa ulkomailla kiinteistön, maksaa siihen liittyviä kuluja ja saa siitä vuokratuloja. H on rajoitetusti verovelvollinen vuokratulojen lähdevaltiossa ja yleisesti verovelvollinen Suomessa. Ulkomailta saatu vuokratulo ei tarkoita sitä, että henkilö olisi CRS/DAC2:n tarkoittamalla tavalla muualle yleisesti verovelvollinen. Näin ollen H:n verotuksellisena kotipaikkana pidetään vain Suomea.

Esimerkki päättyy

Itse annetun todistuksen luotettavuus

Finanssilaitoksen on vahvistettava itse annetun todistuksen luotettavuus tilin avaamisen yhteydessä saamiensa tietojen perusteella, mukaan lukien kaikki rahanpesun estämistä tai asiakkaan tuntemista koskevan menettelyn (AML/KYC) mukaisesti kerätty dokumentaatio. Tätä menettelyä kutsutaan jäljempänä luotettavuustestiksi.

Finanssilaitoksen katsotaan vahvistaneen itse annetun todistuksen luotettavuuden, jos tilin avaamismenettelyiden aikana ja tilin avaamisen yhteydessä tietoja tarkistettaessa, mukaan lukien kaikki rahanpesun estämistä tai asiakkaan tutkimista ja tunnistamista koskevan menettelyn mukaisesti kerätty dokumentaatio, finanssilaitos ei tiedä tai sillä ei ole syytä tietää itse annetun todistuksen olevan virheellinen tai epäluotettava. Finanssilaitoksen ei edellytetä tutkivan itse annetun todistuksen oikeellisuutta tilinhaltijan tai kontrolloivan henkilön asuinlainkäyttöalueen verolainsäädännön perusteella. Itse annettua todistusta ei kuitenkaan voida pitää luotettavana, jos finanssilaitos Suomen verolainsäädännön perusteella kohtelee tilinhaltijaa muualla kuin itse annetussa todistuksessa ilmoitetulla lainkäyttöalueella asuvana. Itse annettu todistus voi olla osa tilinavausdokumentaatiota, joka mahdollistaa finanssilaitokselle tilinhaltijan verotuksellisten asuinlainkäyttöalueiden määrittämisen. Itse annetun todistuksen on sisällettävä vähintään ne tiedot, jotka luetellaan itse annetun todistuksen määritelmässä (katso ohjeen luku 2.70). Raportoivan finanssilaitoksen on tilinavauksen yhteydessä annettavassa itse annetussa todistuksessa muun ohessa edellytettävä, että tilinhaltija tai kontrolloiva henkilö ilmoittaa raportoivalle finanssilaitokselle myöhemmin tapahtuvista verotuksellisen asuinlainkäyttöalueen määrittämiseen vaikuttavista olosuhteiden muutoksistaan.

Seuraavissa esimerkeissä kuvataan luotettavuustestin soveltamista:

Esimerkki alkaa

Esimerkki 57: Raportoiva finanssilaitos saa itse annetun todistuksen tilinhaltijalta tilin avaamisen yhteydessä. Itse annetussa todistuksessa mainittu kotipaikkaosoitteen valtio on ristiriidassa rahanpesun estämistä tai asiakkaan tuntemista koskevan menettelyn (AML/KYC) mukaisesti kerätyssä dokumentaatiossa mainitun valtion kanssa. Ristiriidassa olevien tietojen takia itse annettu todistus on virheellinen tai epäluotettava, joten tämän seurauksena se ei läpäise luotettavuustestiä.

Esimerkki 58: Raportoiva finanssilaitos saa itse annetun todistuksen tilinhaltijalta tilin avaamisen yhteydessä. Itse annetussa todistuksessa mainittu kotipaikkaosoite ei kuulu tilinhaltijan asuinvaltiokseen ilmoittamaan valtioon. Ristiriidassa olevien tietojen takia itse annettu todistus ei läpäise luotettavuustestiä.

Esimerkki 59: Raportoiva finanssilaitos saa itse annetun todistuksen tilin avaamisen yhteydessä. Itse annetussa todistuksessa mainittu kotipaikkaosoite on valtiossa X ja lähdeverotusta varten saatujen tietojen mukaan tilinhaltijan verotuksen asuinvaltio on valtio Y. Ristiriidassa olevien tietojen takia itse annettu todistus ei läpäise luotettavuustestiä.

Esimerkki päättyy

Mikäli itse annettu todistus ei muuten läpäisisi luotettavuustestiä, raportoivan finanssilaitoksen odotetaan tilinavausmenettelyjen aikana hankkivan joko luotettavan itse annetun todistuksen tai luotettavan selvityksen ja tarvittavan dokumentaation, jotka tukevat itse annetun todistuksen luotettavuutta, ja säilyttävän selvityksestä ja dokumentaatiosta kopion tai muistiinpanot. Esimerkkejä tällaisesta luotettavasta selvityksestä ovat henkilön ilmoitus siitä, että hän on (1) asianomaisen valtion koulutuslaitoksen opiskelija ja hänellä on asianmukainen viisumi, (2) opettaja, harjoittelija tai työharjoittelija asianomaisen valtion oppilaitoksessa tai osallistuu koulutus- tai kulttuurivaihto-ohjelmiin ja hänellä on asianmukainen viisumi, (3) ulkomaalainen henkilö, joka on nimitetty diplomaatin virkaan tai tehtävään asianomaisen valtion konsulaattiin tai suurlähetystöön tai (4) rajatyöntekijä tai valtioiden välillä kulkevassa rekassa tai junassa työskentelevä työntekijä.

Esimerkki alkaa

Esimerkki 60: Raportoiva finanssilaitos saa tilinhaltijan itse annetun todistuksen tilin avaamisen yhteydessä. Itse annetussa todistuksessa mainittu asuinvaltio on ristiriidassa rahanpesun estämistä tai asiakkaan tuntemista koskevan menettelyn (AML/KYC) mukaisesti kerätyssä dokumentaatiossa mainitun asuinvaltion kanssa. Tilinhaltija selittää, että hän on erään valtion diplomaatti ja näin ollen hänen asuinvaltionsa on kyseinen valtio. Hän myös esittää diplomaattipassinsa. Raportoiva finanssilaitos sai luotettavan selityksen ja itse annetun todistuksen luotettavuutta tukevan dokumentaation, joten itse annettu todistus läpäisee luotettavuustestin.

Esimerkki 61: Suomalainen opiskelija ilmoittaa itse annetulla todistuksella ulkomaisen kotiosoitteen, mutta verotuksen asuinvaltiokseen hän ilmoittaa ainoastaan Suomen. Tilinhaltijan antamissa tiedoissa on ristiriita, joten itse annettua todistusta ei voida pitää luotettavana. Tilinhaltijalta saadaan selvitys, jossa tilinhaltija ilmoittaa, että hän on opiskelijavaihdossa ulkomailla ja esittää opiskelijatodistuksen. Raportoiva finanssilaitos sai luotettavan selityksen ja itse annetun todistuksen luotettavuutta tukevan dokumentaation, joten itse annettu todistus läpäisee luotettavuustestin.

Esimerkki päättyy

Jos tilinhaltija ilmoittaa itse annetulla todistuksella, ettei hän ole missään valtiossa yleisesti verovelvollinen, on finanssilaitoksen pyydettävä asiakkaalta selvitys asiasta. Selvitys on riittävä osoitus itse annetun todistuksen luotettavuudesta, jos selvitys sisältää esimerkiksi seuraavat tiedot:

• perustelut sille, ettei asiakas ole missään valtiossa verovelvollinen;
• viranomaistodistukset, joilla osoitetaan, ettei asiakas ole verovelvollinen missään niistä valtioista, joissa hänellä on osoite tai joissa hän on asunut (todistus tarvitaan myös viimeisestä valtiosta, jossa asiakas on ollut yleisesti verovelvollinen); ja
• luotettavat asiantuntijalausunnot siitä, ettei asiakas ole missään valtiossa yleisesti verovelvollinen

Itse annettujen todistusten virheiden korjaaminen

Itse annetussa todistuksessa oleva vähäinen virhe, jonka finanssilaitos voi käytettävissään olevan dokumentaation perusteella korjata, ei tee todistusta epäluotettavaksi. Vähäisen virheen korjaamiseen käytetyn dokumentaation on oltava luotettavaa. Mikäli asuinvaltio jätetään ilmoittamatta, kyseessä ei ole vähäinen virhe. Lisäksi, jos itse annetun todistuksen tiedot ovat ristiriidassa muiden itse annetussa todistuksessa tai asiakkaan kantatiedostossa annettujen tietojen kanssa, kyseessä ei ole vähäinen virhe.

Tilikohtaisesti toimitetut itse annetut todistukset

Finanssilaitoksen on hankittava itse annetut todistukset tilikohtaisesti. Finanssilaitos voi kuitenkin käyttää asiakkaan toista tiliä varten toimittamaa voimassa olevaa itse annettua todistusta, jos tilejä kohdellaan ohjeen luvun 3.7.6 mukaisesti yhtenä tilinä tilinhaltijan tilien yhteenlaskettua saldoa määriteltäessä. Finanssilaitos ei voi kuitenkaan luottaa itse annettuun todistukseen, jos se tietää tai sillä on syy tietää, ettei todistus ole luotettava.

Muiden henkilöiden keräämä dokumentaatio

Finanssilaitos voi käyttää palveluntarjoajia täyttämään tietojenvaihto- ja huolellisuusvelvoitteet mukaan lukien itse annetun todistuksen saaminen tilinhaltijalta. Finanssilaitoksella on kuitenkin aina itsellään vastuu velvoitteidensa hoitamisesta. Esimerkiksi rahasto voi siis sopia, että rahastoyhtiö tai muu asianhoitaja tutkii ja tunnistaa asiakkaat velvoitteiden mukaisesti rahaston puolesta ja antaa vaatimusten mukaiset vuosi-ilmoitukset. Rahastolla itsellään on kuitenkin aina vastuu siitä, että velvoitteet tulevat hoidetuiksi.

Raportoiva finanssilaitos voi käyttää asiamiehensä keräämää dokumentaatiota (kuten itse annettua todistusta). Asiamies voi säilyttää dokumentaatiota tietojärjestelmässä, jota se ylläpitää yhtä tai useampaa raportoivaa finanssilaitosta varten, sillä edellytyksellä, että raportoiva finanssilaitos, jonka puolesta asiamies säilyttää dokumentaatiota, voi päästä helposti käsiksi dokumentaation sisältämiin tietoihin (kuten kopioon itse dokumentaatiosta) sekä tietojen luonnetta ja luotettavuutta koskeviin tietoihin. Raportoivan finanssilaitoksen on myös pystyttävä helposti siirtämään tietoonsa tulleita tietoja, jotka voivat vaikuttaa dokumentaation luotettavuuteen. Tämä on pystyttävä tekemään joko suoraan sähköiseen järjestelmään tai toimittamalla tiedot asiamiehelle. Raportoivan finanssilaitoksen on pystyttävä todistamaan soveltuvin osin, miten ja milloin se on siirtänyt tietoonsa tulleita ja dokumentaation luotettavuuteen mahdollisesti vaikuttavia tietoja. Sen on myös pystyttävä todistamaan, että siirrettyjen tietojen käsittelyssä ja asianmukaisten huolellisuusmenettelyjen toteuttamisessa on otettu huomioon dokumentaation pätevyys ja luotettavuus. Asiamiehellä on oltava käytössään järjestelmä, jolla varmistetaan dokumentaation luotettavuuteen tai asiakkaan asemaan vaikuttavien tietojen toimittaminen kaikille raportoiville finanssilaitoksille, joiden dokumentaatiota asiamies säilyttää.

Raportoivalla finanssilaitoksella, joka saa tilin edeltäjältä tai siirtäjältä sulautumisen tai vastiketta vastaan tapahtuvan tilikannan hankinnan yhteydessä, on yleensä oikeus käyttää edeltäjän tai siirtäjän keräämää luotettavaa dokumentaatiota (kuten luotettavaa itse annettua todistusta) tai kopioita luotettavasta dokumentaatiosta. Lisäksi raportoivan finanssilaitoksen, joka saa tilin sulautumisen tai vastiketta vastaan tapahtuvan tilikannan hankinnan yhteydessä toiselta raportoivalta finanssilaitokselta, joka on täyttänyt kaikki huolellisuusvaatimukset siirrettyjen tilien osalta, sallitaan yleensä käyttää edeltäjän tai siirtäjän tekemää tilinhaltijan aseman määritystä siihen saakka, kunnes tilin saaja tietää tai sillä on syy tietää, että asema on virheellinen tai olosuhteissa on tapahtunut muutos.

3.4 Aiempien yksikkötilien huolellisuusvelvoitteet

3.4.1 Tutkittavat aiemmat yksikkötilit

Finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta annetun lain 88 §:n mukaan raportoivan finanssilaitoksen on tutkittava seuraavat aiemmat yksikkötilit noudattaen 90–92 §:n mukaisia menettelyjä:

1. tili, jonka kokonaissaldo tai -arvo ylitti 31 päivänä joulukuuta 2015 määrän, joka vastaa euroissa 250 000:aa Yhdysvaltain dollaria;
2. tili, jonka kokonaissaldo tai -arvo ei 31 päivänä joulukuuta 2015 ylittänyt määrää, joka vastaa euroissa 250 000:aa Yhdysvaltain dollaria, mutta jonka saldo tai arvo ylittää kyseisen määrän jonkin myöhemmän vuoden viimeisenä päivänä.

3.4.2 Aiemmat yksikkötilit, joita ei tarvitse tutkia, tunnistaa eikä raportoida

Finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta annetun lain 89 §:n mukaan, jos raportoiva finanssilaitos ei valitse toisin joko kaikkien aiempien yksikkötilien tai erikseen minkä tahansa tällaisten yksikkötilien selvästi tunnistetun ryhmän osalta, sen ei tarvitse tutkia, tunnistaa eikä raportoida aiempaa yksikkötiliä, jonka kokonaissaldo tai -arvo ei ylittänyt 31 päivänä joulukuuta 2015 250 000:ta Yhdysvaltain dollaria vastaavaa määrää euroissa. Jos tilin kokonaissaldo tai -arvo ylittää kyseisen määrän jonkin myöhemmän kalenterivuoden viimeisenä päivänä, raportoivan finanssilaitoksen on tutkittava ja tunnistettava tili 90–92 §:n mukaisia menettelyjä noudattaen ja tarvittaessa raportoitava tili siitä vuodesta lähtien, jonka viimeisenä päivänä tilin kokonaissaldo tai -arvo ylittää kyseisen määrän.

Käytännössä raportoivan finanssilaitoksen on lähtökohtaisesti tutkittava, tunnistettava ja tarvittaessa raportoitava kaikki yksikkötilit. Tästä poiketen finanssilaitos voi niin valitessaan soveltaa lain 89 §:n mukaista vapautusta ja jättää tutkimatta kokonaissaldoltaan alle 250 000 Yhdysvaltain dollaria olevat kaikki tai määritettyyn ryhmään kuuluvat aiemmat yksikkötilit.

3.4.3 Aiemman yksikkötilin haltijan määrittäminen raportoitavaksi henkilöksi

Finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta annetun lain 90 §:n mukaan raportoivan finanssilaitoksen on tutkittava sääntely- tai asiakassuhdetarkoituksia varten säilyttämänsä tiedot sen määrittämiseksi, osoittavatko nämä tiedot aiemman yksikkötilin haltijan asuvan raportoitavalla lainkäyttöalueella. Tietoihin, jotka osoittavat tilinhaltijan asuvan raportoitavalla lainkäyttöalueella, kuuluvat muun ohessa tilinhaltijan muodostamis- tai organisointipaikka ja raportoitavalla lainkäyttöalueella sijaitseva osoite.

Jos 1 momentissa tarkoitetut tiedot osoittavat tilinhaltijan asuvan raportoitavalla lainkäyttöalueella, raportoivan finanssilaitoksen on käsiteltävä tiliä raportoitavana tilinä. Tiliä ei ole kuitenkaan käsiteltävä raportoitavana tilinä, jos raportoiva finanssilaitos:

1. hankkii tilinhaltijalta itse annetun todistuksen, jonka mukaan tilinhaltija ei ole raportoitava henkilö; tai
2. julkisesti saatavilla olevien tietojen perusteella luotettavasti määrittää, ettei tilinhaltija ole raportoitava henkilö.

Julkisesti saatavilla olevia tietoja ovat käytännössä esimerkiksi finanssilaitosten nimet ja tunnistenumerot sisältävän veroviranomaisen julkaiseman luettelon tiedot, valtion julkisen vallan toimielimen ylläpitämän tai valtuuttaman ja julkisesti saatavilla olevan rekisterin tiedot ja vakiintuneilla arvopaperimarkkinoilla julkistetut tiedot. Tällaisia tietoja ovat esimerkiksi Yhdysvaltain veroviranomaisen julkaisema niin sanottu FFI-luettelo ulkomaisista finanssilaitoksista, jotka se on rekisteröinyt ja jotka ovat suostuneet noudattamaan Yhdysvaltain niin sanottua FATCA-lainsäädäntöä. Myös muun muassa arvopaperipörssin yhtiölistaukset julkisen kaupankäynnin kohteena olevista yhtiöistä ja yleisesti saatavilla oleva tieto julkisista yksiköistä ja kansainvälisistä järjestöistä katsotaan julkisesti saatavilla oleviksi tiedoiksi. Julkisesti saatavilla oleviksi tiedoiksi katsotaan lisäksi tilinhaltijaa koskeva julkisesti saatavilla oleva luokitus, joka on määritetty vakiomuotoisen toimialakoodausjärjestelmän perusteella, ja jonka on määrittänyt esimerkiksi kauppajärjestö tai kauppakamari tavanomaisia liiketoimintatapoja noudattaen. Raportoivan finanssilaitoksen odotetaan säilyttävän muistiinpanot tutkittujen tietojen tyypistä ja tietojen tutkimisen päivämäärästä.

Finanssilaitoksen kiinteä toimipaikka raportoitavassa valtiossa ei ole osoitus asuinvaltiosta, ellei tili ole tämän kiinteän toimipaikan tili. Esimerkiksi, jos suomalaisen finanssilaitoksen tilinhaltijana on suomalainen yhtiö, jolla finanssilaitos tietää olevan ulkomaisia sivuliikkeitä, ei tämä automaattisesti tarkoita sitä, että tilinhaltijan asuinvaltio on raportoitavassa valtiossa (siis muualla kuin Suomessa).

Itse annettu todistus on tilinhaltijan toimittama todistus, josta ilmenee tilinhaltijaa koskevat tiedot, joita raportoiva finanssilaitos tarvitsee täyttääkseen tietojenvaihto- ja huolellisuusvelvoitteensa (katso myös luku 2.70).

Uusia henkilötilejä koskevia itse annettujen todistusten vaatimuksia ja menettelyjä sovelletaan myös aiempia yksikkötilejä koskeviin itse annettuihin todistuksiin (katso ohjeen luku 3.3.1). Aiempien yksikkötilien osalta itse annetun todistuksen on katsottava olevan voimassa vain, jos se noudattaa uusia yksikkötilejä koskevia itse annettujen todistusten voimassaolon edellytyksiä.

3.4.4 Aiemman yksikkötilin haltijan määrittäminen passiiviseksi ei-finanssiyksiköksi, jossa on yksi tai useampi raportoitava kontrolloiva henkilö

Finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta annetun lain 91 §:n mukaan raportoivan finanssilaitoksen on määritettävä, onko tilinhaltija passiivinen ei-finanssiyksikkö. Raportoivan finanssilaitoksen on määrittämistä varten hankittava tilinhaltijalta itse annettu todistus. Itse annettua todistusta ei kuitenkaan tarvitse hankkia, jos raportoivalla finanssilaitoksella on hallussaan olevia tai julkisesti saatavilla olevia tietoja, joiden perusteella se voi luotettavasti määrittää tilinhaltijan olevan:

1. aktiivinen ei-finanssiyksikkö; tai
2. muu finanssilaitos kuin sellainen 4 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettu sijoitusyksikkö, joka ei ole osallistuvan lainkäyttöalueen finanssilaitos.

Jos raportoiva finanssilaitos ei pysty määrittämään tilinhaltijaa kummaksikaan edellä mainituista, sen on käytännössä oletettava tilinhaltijan olevan passiivinen ei-finanssiyksikkö.

Pykälän 2 momentin mukaan raportoivan finanssilaitoksen on määritettävä passiiviseksi ei-finanssiyksiköksi määritetyn tilinhaltijan kontrolloivat henkilöt. Raportoiva finanssilaitos voi kontrolloivia henkilöjä määrittäessään luottaa tietoihin, jotka on kerätty ja säilytetty rahanpesun estämistä tai asiakastunnistusta koskevien menettelyvaatimusten mukaisesti. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että suomalainen raportoiva finanssilaitos voi käsitellä kontrolloivina henkilöinä niitä henkilöitä, jotka se on tunnistanut rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä annetun lain 1 luvussa tarkoitetuiksi tosiasiallisiksi edunsaajiksi.

Lisäksi pykälän 3 momentin mukaan raportoivan finanssilaitoksen on määritettävä, onko passiiviseksi ei-finanssiyksiköksi määritetyllä tilinhaltijalla kontrolloivia henkilöitä, jotka ovat raportoitavia henkilöitä. Raportoiva finanssilaitos voi määrittämisessä luottaa:

1. tietoihin, jotka on kerätty ja säilytetty rahanpesun estämistä tai asiakastunnistusta koskevien menettelyvaatimusten mukaisesti, jos tili on yhden tai useamman ei-finanssiyksikön pitämä aiempi yksikkötili ja tilin kokonaissaldo tai -arvo ei ylitä 1 000 000:aa Yhdysvaltain dollaria vastaavaa määrää euroissa; tai
2. kontrolloivan henkilön tai tilinhaltijan antamaan itse annettuun todistukseen kontrolloivasta henkilöstä.

Jos yksikin passiivisen ei-finanssiyksikön kontrolloivista henkilöistä on raportoitava henkilö, tiliä on käsiteltävä raportoitavana tilinä.

Käytännössä raportoivan finanssilaitoksen on siis määritettävä

• onko tilinhaltija passiivinen ei-finanssiyksikkö;
• passiivisen ei-finanssiyksikön kontrolloivat henkilöt; ja
• onko joku näistä kontrolloivista henkilöistä raportoitava henkilö.

Sellaisten tilien osalta, joiden saldo tai arvo on enintään 1 000 000 USD (tilien yhdistämistä koskevien sääntöjen soveltamisen jälkeen), finanssilaitos voi käyttää tietoja, joita kerätään ja säilytetään sääntely- tai asiakassuhdetarkoituksia varten (mukaan lukien rahanpesun estämistä tai asiakkaan tuntemista koskevat menettelyt (AML/KYC)) sen määrittämiseksi, onko kontrolloiva henkilö raportoitava henkilö. Jos tilin saldo tai arvo ylittää 1 000 000 Yhdysvaltain dollaria, raportoiva finanssilaitos ei käytännössä voi luottaa yksinomaan 91 §:n 3 momentin 1 kohdassa tarkoitettuihin tietoihin, vaan sen on saatava kontrolloivan henkilön itse annettu todistus. Raportoivan finanssilaitoksen on tällöin määritettävä kontrolloivan henkilön status käyttämällä itse annettua todistusta koskevaa menettelyä. Jos raportoiva finanssilaitos ei yrityksistään huolimatta saa kontrolloivaa henkilöä koskevaa luotettavaa itse annettua todistusta, raportoivan finanssilaitoksen on määritettävä kontrolloivan henkilön status suuriarvoisten tilien laajennettua huolellisuusmenettelyä noudattaen.

Esimerkki alkaa

Esimerkki 62: Yksikkötilinhaltijalla on finanssilaitoksessa talletustili, jonka saldo on 1 500 000 USD. Finanssilaitos ei pysty hallussaan olevien tai julkisesti saatavilla olevien tietojen perusteella luotettavasti määrittämään tilinhaltijaa aktiiviseksi ei-finanssiyksiköksi tai finanssilaitokseksi. Finanssilaitos hankkii tilinhaltijalta itse annetun todistuksen sen määrittämiseksi, onko tilinhaltija passiivinen ei-finanssiyksikkö. Itse annetun todistuksen perusteella tilinhaltija määritetään passiiviseksi ei-finanssiyksiköksi. Näin ollen, koska tilin saldo ylittää 1 000 000 USD, finanssilaitoksen on hankittava itse annettu todistus myös tilinhaltijan kunkin kontrolloivan henkilön osalta sen määrittämiseksi, onko tilinhaltijalla raportoitavia kontrolloivia henkilöitä.

Esimerkki päättyy

3.4.5 Aiemman yksikkötilin tutkimisajankohta

Finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta annetun lain 92 §:n mukaan, jos aiemman yksikkötilin kokonaissaldo tai -arvo ei 31 päivänä joulukuuta 2015 ylittänyt määrää, joka vastaa euroissa 250 000:ta Yhdysvaltain dollaria, mutta se ylittää kyseisen määrän jonkin myöhemmän vuoden joulukuun 31 päivänä, raportoivan finanssilaitoksen on suoritettava tilin tutkimismenettelyt loppuun sitä vuotta seuraavan vuoden aikana, jona tilin kokonaissaldo tai -arvo ylittää kyseisen määrän.

Käytännössä tämä pykälä ei koske niitä 250 000 Yhdysvaltain dollarin kynnysarvon ylittäneitä tilejä, jotka raportoiva finanssilaitos on tutkinut jo aiemmin, eli joiden osalta se ei ole soveltanut ohjeen luvussa 3.4.2 kuvattua vapautusta. Toisin sanoen tilejä, jotka raportoiva finanssilaitos on tutkinut jo aiemmin, ei tarvitsisi tutkia uudelleen tämän pykälän perusteella.

3.5 Uusien yksikkötilien huolellisuusvelvoitteet

3.5.1 Uuden yksikkötilin haltijan määrittäminen raportoitavaksi henkilöksi

Finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta annetun lain 94 §:n mukaan raportoivan finanssilaitoksen on tilinavauksen yhteydessä:

1. hankittava itse annettu todistus, jonka perusteella raportoiva finanssilaitos voi määrittää uuden yksikkötilin haltijan asuinlainkäyttöalueet; ja
2. vahvistettava itse annetun todistuksen luotettavuus niiden tietojen perusteella, jotka se on hankkinut tilinavauksen yhteydessä, mukaan lukien rahanpesun estämistä tai asiakastunnistusta koskevan menettelyn mukaisesti kerätty dokumentaatio.

Jos yksikkö vahvistaa, ettei sillä ole asuinlainkäyttöaluetta, raportoiva finanssilaitos voi käyttää yksikön päätoimipaikan osoitetta tilinhaltijan asuinlainkäyttöalueen määrittämiseksi.

Jos itse annettu todistus osoittaa tilinhaltijan asuvan jollakin raportoitavalla lainkäyttöalueella, raportoivan finanssilaitoksen on käsiteltävä tiliä raportoitavana tilinä. Tiliä ei ole kuitenkaan käsiteltävä raportoitavana tilinä, jos raportoiva finanssilaitos voi hallussaan olevien tai julkisesti saatavilla olevien tietojen perusteella luotettavasti määrittää, ettei tilinhaltija ole raportoitava henkilö kyseisen raportoitavan lainkäyttöalueen osalta.

Käytännössä luotettavan itse annetun todistuksen saaminen on siis uuden tilin avaamisen ehdoton edellytys myös yksikkötilien osalta. Tilanteessa, jossa luotettavaa itse annettua todistusta ei uuden tilin osalta saada, on tili suljettava (katso ohjeen luku 3.7.1).

Itse annettujen todistusten voimassaolo

Itse annettu todistus on tilinhaltijan toimittama todistus, josta ilmenee tilinhaltijaa koskevat tiedot, joita raportoiva finanssilaitos tarvitsee täyttääkseen tietojenvaihto- ja huolellisuusvelvoitteensa (katso myös luku 2.70).

Uusia henkilötilejä koskevia itse annettujen todistusten vaatimuksia ja menettelyjä sovelletaan myös uusia yksikkötilejä koskeviin itse annettuihin todistuksiin (katso ohjeen luku 3.3.1).

Yksikkötilien osalta itse annettu todistus on luotettava vain, jos sen on allekirjoittanut (tai muuten myönteisesti vahvistanut) henkilö, jolla on valtuudet tehdä se tilinhaltijan puolesta, päiväys on viimeistään vastaanottopäivänä ja se sisältää luvussa 2.70 määritetyt tiedot. Raportoiva finanssilaitos voi esitäyttää itse annettuun todistukseen tilihaltijan tiedot. Tilinhaltijan on kuitenkin aina itse annettava tieto asuinvaltio(i)staan.

Henkilöitä, joilla on valtuudet allekirjoittaa itse annettu todistus, ovat yleensä yksikön työntekijä tai johtaja, henkilöyhtiön yhtiökumppani, trustin trustinhoitaja, edellä mainittuja vastaava henkilö tai muu henkilö, jolle tilinhaltija on antanut kirjallisesti valtuudet allekirjoittaa dokumentaatio kyseisen henkilön puolesta.

Yksikkötilejä koskeva itse annettu todistus voi myös sisältää tilinhaltijan aseman. Tilinhaltijan asema voi olla mikä tahansa seuraavista:

1. Finanssilaitos:
   1. lain 4 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettu hallinnoitu sijoitusyksikkö.
   2. Muu finanssilaitos.
2. Ei-finanssiyksikkö:
   1. Julkisen kaupankäynnin kohteena oleva yhtiö tai julkisen kaupankäynnin kohteena olevan yhtiön tytäryhtiö.
   2. Julkisen vallan yksikkö.
   3. Kansainvälinen organisaatio.
   4. Aktiivinen ei-finanssiyksikkö (muu kuin 1–3).
   5. Passiivinen ei-finanssiyksikkö (lukuun ottamatta sellaista lain 4 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua hallinnoitua sijoitusyksikköä, joka ei ole osallistuvan lainkäyttöalueen finanssilaitos).

Itse annettua todistusta pyytäessään finanssilaitosten odotetaan antavan tilinhaltijoille tähän liittyvää asianmukaista tietoa oman tilanteensa määrittämiseksi.

Tilinhaltijan ja kontrolloivan henkilön antamasta itse annetusta todistuksesta on käytävä ilmi tilinhaltijan verotuksen asuinvaltio(t). Yleensä yksiköllä on vain yksi kotivaltio. Yksikön verotuksen asuinvaltio voi kuitenkin olla kahdessa tai useammassa valtiossa. Eri valtioiden kansallisessa lainsäädännössä määrätään ehdot, joiden mukaan yksikköä on kohdeltava verotuksellisesti asuvana. Ehdot kattavat erilaisia valtioon liittyviä sidonnaisuuksia, jotka kansallisten verolakien mukaan muodostavat kattavan verotuksen perustan (yleinen verovelvollisuus). Verosopimukset sisältävät kaksinkertaisen asuinvaltion tapausten ratkaisemiseen erityisiä sääntöjä, joiden mukaan yhteen valtioon liittyvää sidonnaisuutta pidetään toiseen valtioon liittyvää sidonnaisuutta merkittävämpänä kyseisten käytäntöjen kannalta. Yleensä yksikön asuinvaltio on valtio, jos yksikkö kyseisen valtion lakien (mukaan lukien verosopimukset) mukaan maksaa tai sen pitäisi maksaa siellä veroa kotipaikan, asuinpaikan, johdon sijainnin, perustamispaikan tai minkä tahansa muun samankaltaisen kriteerin perusteella, eikä kyse ole vain tulon lähdevaltiosta. Kahdessa valtiossa asuvien yksiköiden verotuksellinen kotipaikka voidaan määritellä ko. valtioiden välisessä verosopimuksessa olevien, kaksoisasumista koskevien sääntöjen perusteella.

Seuraavissa esimerkeissä kuvataan, miten yksikön asuinvaltio voidaan määritellä:

Esimerkki alkaa

Esimerkki 63: Yritys perustettiin valtiossa A, ja sen toimiva johto sijaitsee valtiossa B. Valtion A lakien mukaan asuinvaltio määräytyy perustamispaikan perusteella. Sama koskee valtion B lakeja, joten yrityksen asuinvaltio on vain A.

Esimerkki 64: Muuten vastaava tilanne kuin esimerkissä 63, mutta valtion B lakien mukaan asuinvaltio määräytyy toimivan johdon sijainnin perusteella. Näin ollen yrityksen asuinvaltio on sekä A että B.

Esimerkki 65: Muuten vastaava tilanne kuin esimerkissä 63, mutta valtioiden A ja B lakien mukaan asuinvaltio määräytyy toimivan johdon sijainnin perusteella. Näin ollen yrityksen asuinvaltio on vain valtiossa B.

Esimerkki 66: Muuten vastaava tilanne kuin esimerkissä 63, mutta valtion A lakien mukaan asuinvaltio määräytyy toimivan johdon sijainnin perusteella ja valtion B lakien mukaan asuinvaltio määräytyy perustamispaikan perusteella. Näin ollen yrityksen asuinvaltio ei ole A eikä B. Esimerkin tilanteessa yhtiöllä ei ole asuinvaltiota, minkä vuoksi ilmoittaminen tapahtuu yhtiön johtopaikan osoitteen perusteella (ks. jäljempänä) tai teknisen vuosi-ilmoitusohjeen mukaisesti vuosi-ilmoituksen asuinvaltiona ilmoitetaan Suomi.

Esimerkki päättyy

Lisätietoa verotuksen asuinvaltion määrittämisestä eri valtioissa löytyy OECD:n automaattista tietojenvaihtoa koskevasta portaalista.

Sellaisen yksikön, kuten henkilöyhtiön, kommandiittiyhtiön tai samankaltaisen oikeudellisen järjestelyn, jolla ei ole verotuksen asuinvaltiota, asuinvaltion katsotaan olevan siinä valtiossa, jossa sen toimiva johto sijaitsee. Mikäli tällainen yksikkö todistaa, ettei sillä ole verotuksen asuinvaltiota, raportoiva finanssilaitos voi käyttää päätoimipaikan osoitetta asuinvaltion määrittämiseksi. Esimerkkejä yksiköistä, joilla ei ole asuinvaltiota, ovat verotuksessa sivuutettavat yksiköt ja yksiköt, jotka vastaavat edellä olevassa esimerkissä 66 käsiteltyjä yksikköjä.

Itse annettujen todistusten luotettavuus

Kuten edellä todetaan, finanssilaitoksen on vahvistettava itse annetun todistuksen luotettavuus tilin avaamisen yhteydessä saamiensa tietojen perusteella, mukaan lukien kaikki rahanpesun estämistä tai asiakkaan tuntemista koskevan menettelyn (AML/KYC) mukaisesti kerätty dokumentaatio.

Raportoivan finanssilaitoksen katsotaan vahvistaneen itse annetun todistuksen luotettavuuden, mikäli tilin avaamismenettelyiden aikana ja tilin avaamisen yhteydessä saatuja tietoja tarkistettaessa (mukaan lukien kaikki rahanpesun estämistä tai asiakkaan tunnistamista koskevan menettelyn mukaisesti kerätty dokumentaatio), se ei tiedä tai sillä ei ole syytä tietää, että itse annettu todistus on virheellinen tai epäluotettava. Raportoivien finanssilaitosten ei edellytetä tutkivan tilinhaltijan asuinvaltion verolainsäädännön perusteella itse annetun todistuksen luotettavuutta. Todistusta ei kuitenkaan voida pitää luotettavana, jos finanssilaitos Suomen verolainsäädännön perusteella (esim. voitonjaon lähdeverotuksessa) kohtelee tilinhaltijaa muualla kuin itse annetussa todistuksessa ilmoitetussa valtiossa asuvana.

Seuraavissa esimerkeissä kuvataan luotettavuustestin soveltamista yksikkötilien osalta:

Esimerkki alkaa

Esimerkki 67: Raportoiva finanssilaitos saa itse annetun todistuksen tilinhaltijalta tilin avaamisen yhteydessä. Itse annetussa todistuksessa mainittu osoite on ristiriidassa rahanpesun estämistä tai asiakkaan tuntemista koskevan menettelyn (AML/KYC) mukaisesti kerätyssä dokumentaatiossa mainitun osoitteen kanssa. Ristiriitaisten tietojen takia itse annettu todistus on virheellinen tai epäluotettava, joten se ei läpäise luotettavuustestiä.

Esimerkki 68: Raportoiva finanssilaitos saa itse annetun todistuksen tilinhaltijalta tilin avaamisen yhteydessä. Rahanpesun estämistä tai asiakkaan tunnistamista koskevan menettelyn mukaisesti kerätty dokumentaatio osoittaa vain perustamispaikan. Tilinhaltija ilmoittaa itse annetussa todistuksessa asuinvaltiokseen valtion, joka on eri kuin perustamispaikan valtio. Tilinhaltija selittää raportoivalle finanssilaitokselle, että asiaankuuluvien verolakien perusteella sen asuinvaltio määräytyy toimivan johdon sijainnin mukaan ja että sen toimivan johdon sijaintipaikan valtio on eri kuin sen perustamispaikan valtio. Koska ristiriidassa oleville tiedoille on luotettava selitys, itse annettu todistus ei ole virheellinen tai epäluotettava, joten se läpäisee luotettavuustestin.

Esimerkki 69: Raportoiva finanssilaitos saa itse annetun todistuksen tilin avaamisen yhteydessä. Itse annetussa todistuksessa mainittu kotipaikkaosoite on valtiossa X, jossa yhtiöllä on kiinteä toimipaikka. Lähdeverotusta varten saatujen tietojen mukaan tilinhaltijan verotuksen asuinvaltio on yhtiön perustamisvaltio Y. Ristiriidassa olevien tietojen takia itse annettu todistus ei läpäise luotettavuustestiä.

Esimerkki päättyy

Mikäli itse annettu todistus ei läpäise luotettavuustestiä, raportoivan finanssilaitoksen on hankittava luotettava itse annettu todistus tilinavausmenettelyjen aikana.

3.5.2 Yksikön määrittäminen passiiviseksi ei-finanssiyksiköksi, jossa on yksi tai useampi raportoitava kontrolloiva henkilö

Finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta annetun lain 95 §:n mukaan raportoivan finanssilaitoksen on määritettävä, onko tilinhaltija passiivinen ei-finanssiyksikkö. Raportoivan finanssilaitoksen on määrittämistä varten hankittava tilinhaltijalta itse annettu todistus. Itse annettua todistusta ei kuitenkaan tarvitse hankkia, jos raportoivalla finanssilaitoksella on hallussaan olevia tai julkisesti saatavilla olevia tietoja, joiden perusteella se voi luotettavasti määrittää tilinhaltijan olevan:

1. aktiivinen ei-finanssiyksikkö; tai
2. muu finanssilaitos kuin sellainen 4 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettu sijoitusyksikkö, joka ei ole osallistuvan lainkäyttöalueen finanssilaitos.

Raportoivan finanssilaitoksen on määritettävä tilinhaltijan kontrolloivat henkilöt. Raportoiva finanssilaitos voi kontrolloivia henkilöitä määrittäessään käyttää tietoja, jotka on kerätty ja säilytetty rahanpesun estämistä tai asiakastunnistusta koskevia menettelyjä noudattaen edellyttäen, että menettelyt ovat johdonmukaiset rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä annetun lain kanssa. Jos raportoiva finanssilaitos ei ole mainitun lain soveltamisalan piirissä, sen on noudatettava olennaisilta osin samankaltaisia menettelyjä kontrolloivien henkilöiden määrittämiseen.

Raportoivan finanssilaitoksen on määritettävä, onko passiiviseksi ei-finanssiyksiköksi määritetyllä tilinhaltijalla kontrolloivia henkilöitä, jotka ovat raportoitavia henkilöitä. Raportoiva finanssilaitos voi määrittämisessä käyttää itse annettua todistusta tilinhaltijalta tai kontrolloivalta henkilöltä.

Jos yksikin passiivisen ei-finanssiyksikön kontrolloivista henkilöistä on raportoitava henkilö, tiliä on käsiteltävä raportoitavana tilinä.

Käytännössä raportoivan finanssilaitoksen on siis määritettävä

• onko tilinhaltija passiivinen ei-finanssiyksikkö;
• passiivisen ei-finanssiyksikön kontrolloivat henkilöt; ja
• onko joku näistä kontrolloivista henkilöistä raportoitava henkilö.

Tilinhaltijan aseman selvittämiseen tarvittavan itse annetun todistuksen on noudatettava yksikkötilejä koskevia luvussa 3.5.1 kuvattuja itse annettujen todistusten voimassaolon edellytyksiä. Raportoivan finanssilaitoksen, joka ei pysty määrittämään tilinhaltijan asemaksi aktiivista ei-finanssiyksikköä tai finanssilaitosta, joka on muu kuin ei-osallistuvassa valtiossa sijaitseva hallinnoitu sijoitusyksikkö, on oletettava, että tilinhaltija on passiivinen ei-finanssiyksikkö.

3.6 Olosuhteiden muutokseen liittyvät menettelyt

3.6.1 Määritelmät

Olosuhteiden muutoksella tarkoitetaan mitä tahansa sellaista muutosta tai lisäystä henkilöä tai tiliä koskeviin tietoihin, jotka ovat ristiriidassa henkilön asuinlainkäyttöaluetta määrittävien aiempien tietojen tai tiliä koskevien aiempien tietojen kanssa (määritelmä ohjeen luvussa 2.71)

Esimerkiksi tieto tilinhaltijan osoitteen muuttumisesta toiseen valtioon tai tieto yksikkötilin kontrolloivien henkilöiden vaihdoksista ovat olosuhteiden muutoksia. Tilissä tapahtuvia olosuhteiden muutoksia ovat esimerkiksi kynnysarvojen ylittymiset ja tilinhaltijoissa tapahtuneet muutokset.

3.6.2 Vähäarvoiset aiemmat henkilötilit

Mikäli finanssilaitos on vähäarvoisen aiemman henkilötilin osalta käyttänyt asuinvaltiotestiä määrittäessään, onko tilinhaltija raportoitava henkilö, ja kyseiseen tiliin liittyvissä olosuhteissa tapahtuu muutos, on noudatettava luvussa 3.2.1.1 kuvattua menettelyä. Jos olosuhteiden muutoksen seurauksena finanssilaitos tietää tai sillä on syy tietää asuinvaltiotestissä käytetyn asiakirjanäytön olevan virheellinen tai epäluotettava, finanssilaitos ei voi enää luottaa asuinvaltiotestiin. Raportoivan finanssilaitoksen on tällöin hankittava tilinhaltijan asuinlainkäyttöalueiden selvittämiseksi itse annettu todistus tai uusi asiakirjanäyttö joko olosuhteiden muutosvuoden viimeiseen päivään mennessä tai 90 kalenteripäivän kuluessa olosuhteiden muutoksen ilmi tulemisesta, riippuen siitä, kumpi ajankohdista on myöhäisempi. Jos raportoiva finanssilaitos ei edellä kuvatussa tilanteessa pysty hankkimaan luotettavaa itse annettua todistusta tai luotettavaa uutta asiakirjanäyttöä, sen on noudatettava luvussa 3.2.1.2 kuvattua sähköistä arkistohakumenettelyä.

Mikäli finanssilaitos on vähäarvoisen aiemman henkilötilin osalta käyttänyt sähköistä arkistohakua määrittäessään, onko tilinhaltija raportoitava henkilö, ja kyseiseen tiliin liittyvissä olosuhteissa tapahtuu muutos, jonka seurauksena tiliin liittyy yksi tai useampi tunnusmerkki, on finanssilaitoksen käsiteltävä tilinhaltijaa kullakin sellaisella raportoivalla lainkäyttöalueella asuvana, jonka osalta on tunnistettu tunnusmerkki (katso myös luku 3.2.1.2). Finanssilaitos voi kuitenkin niin valitessaan kohdella tilinhaltijaa samalla tavalla kuin ennen olosuhteiden muutosta joko olosuhteiden muutosvuoden viimeiseen päivään asti tai 90 kalenteripäivää tunnusmerkin löytymisestä, riippuen siitä kumpi ajankohta on myöhäisempi.

Aikarajan soveltamisesta

Jos vähäarvoisen aiemman henkilötilin olosuhteiden muutos tapahtuu esimerkiksi 30.6., on finanssilaitoksella kyseisen vuoden viimeiseen päivään asti aikaa selvittää olosuhteiden muutosta. Asiakas tulee raportoida kyseiseltä vuodelta siihen maahan, jonka asiakas on päivitetyssä itse annetussa todistuksessa ilmoittanut verotuksen asuinvaltiokseen tai joka uuden asiakirjanäytön mukaan on asiakkaan verotuksen asuinvaltio.

Jos olosuhteiden muutos tapahtuu esimerkiksi 15.11., voi finanssilaitos käsitellä asiakasta kyseiseltä vuodelta annettavalla ilmoituksella vielä aiemman maatiedon mukaisesti, eli uutta tietoa ei tarvitse huomioida. Finanssilaitoksella on siis 90 päivää aikaa selvittää olosuhteiden muutosta. Kuitenkin mikäli asiakkaalta on saatu uusi itse annettu todistus tai uusi asiakirjanäyttö vuoden loppuun mennessä, tulee asiakas raportoida voimassa olevan itse annetun todistuksen tai asiakirjanäytön mukaan.

3.6.3 Suuriarvoiset aiemmat henkilötilit

3.6.3.1 Suuriarvoisen aiemman henkilötilin olosuhteiden muutos

Finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta annetun lain 84 §:n mukaan, jos suuriarvoisen tilin osalta tapahtuu olosuhteiden muutos, jonka seurauksena tiliin liittyy yksi tai useampi lain 77 §:n 1 momentissa tarkoitettu tunnusmerkki, raportoivan finanssilaitoksen on käsiteltävä tiliä raportoitavana tilinä kunkin sellaisen raportoitavan lainkäyttöalueen osalta, josta on tunnistettu tunnusmerkki. Raportoiva finanssilaitos voi kuitenkin niin valitessaan kohdella tiliin liittyvää henkilöä samalla tavalla kuin ennen olosuhteiden muutosta enintään 90 kalenteripäivän ajan tunnusmerkin havaitsemisesta.

Sen estämättä, mitä 84 §:n 1 momentissa säädetään, raportoivan finanssilaitoksen ei tarvitse käsitellä tiliä raportoitavana tilinä, jos se päättää soveltaa 77 §:n 6 momentin mukaista menettelyä (katso ohjeen luku 3.2.1.2) ja jokin kyseisen momentin poikkeuksista soveltuu tilin osalta.

3.6.3.2 Asiakasvastaavan velvollisuus tunnistaa olosuhteiden muutokset

Finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta annetun lain 85 §:n mukaan raportoivan finanssilaitoksen on varmistettava, että asiakasvastaava tunnistaa kaikki suuriarvoisen tilin olosuhteissa tapahtuvat muutokset. Jos asiakasvastaava saa tiedon olosuhteissa tapahtuneesta muutoksesta, raportoivan finanssilaitoksen on noudatettava tilin osalta 84 §:n mukaista menettelyä (katso ohjeen luku 3.6.3.1).

Jos asiakasvastaavalle esimerkiksi ilmoitetaan, että tilinhaltijalla on uusi postiosoite jossakin raportoitavassa valtiossa, raportoivan finanssilaitoksen on käsiteltävä uutta osoitetta olosuhteiden muutoksena. Jos finanssilaitos päättää soveltaa luvussa 3.2.1.2 kuvattua virheiden korjausmenettelyä, on sen hankittava tilinhaltijalta asianmukainen dokumentaatio.

3.6.4 Uudet henkilötilit

3.6.4.1 Uuden henkilötilin olosuhteiden muutos

Finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta annetun lain 87 §:n mukaan, jos uuden henkilötilin osalta tapahtuu olosuhteissa muutos, jonka vuoksi raportoiva finanssilaitos tietää tai sillä on syy tietää alkuperäisen itse annetun todistuksen olevan virheellinen tai epäluotettava, raportoiva finanssilaitos ei voi käyttää alkuperäistä itse annettua todistusta. Raportoivan finanssilaitoksen on tällöin hankittava tilinhaltijalta uusi luotettava itse annettu todistus, joka vahvistaa tilinhaltijan asuinlainkäyttöalueet tai selvitys ja tarvittava dokumentaatio, jotka vahvistavat alkuperäisen itse annetun todistuksen luotettavuuden.

Jos raportoiva finanssilaitos ei saa pykälän 1 momentissa tarkoitetussa tilanteessa tilinhaltijalta luotettavaa itse annettua todistusta kyseisen momentin edellyttämällä tavalla, sen on pidettävä tilinhaltijaa seuraavilla lainkäyttöalueilla asuvana:

1. lainkäyttöalueet, jotka tilinhaltija on ilmoittanut asuinlainkäyttöalueikseen alkuperäisessä itse annetussa todistuksessa;
2. lainkäyttöalueet, jotka ovat tilinhaltijan mahdollisia asuinlainkäyttöalueita olosuhteiden muutoksen seurauksena.

Poiketen siitä, mitä pykälän 2 momentissa säädetään, raportoiva finanssilaitos voi niin valitessaan kohdella tilinhaltijaa olosuhteiden muutosta edeltävän aseman mukaisesti enintään 90 kalenteripäivän ajan seuraavista tapahtumista aikaisimmasta laskettuna:

1. itse annettu todistus muuttuu virheelliseksi tai epäluotettavaksi olosuhteiden muutoksen seurauksena;
2. alkuperäisen itse annetun todistuksen luotettavuus vahvistetaan;
3. raportoiva finanssilaitos saa uuden luotettavan itse annetun todistuksen.

Käytännössä uusien henkilötilien osalta olosuhteiden muutoksen seurauksena on aina hankittava uusi luotettava itse annettu todistus, ellei alkuperäisen itse annetun todistuksen luotettavuutta pystytä vahvistamaan. Mikäli raportoiva finanssilaitos olosuhteiden muutoksen seurauksena hankkii selvityksen tai tarvittavan dokumentaation, jotka vahvistavat alkuperäisen itse annetun todistuksen luotettavuuden, on raportoivan finanssilaitoksen säilytettävä niistä kopio tai muistiinpanot.

Raportoivalla finanssilaitoksella tulee olla menettelyt, joilla se voi varmistaa raportointiin vaikuttavien olosuhteiden muutosten tunnistamisen. Osana tätä raportoivan finanssilaitoksen tulee sisällyttää itse annettuun todistukseen vaatimus siitä, että tilinhaltija ilmoittaa finanssilaitokselle sellaisista olosuhteiden muutoksistaan, jotka vaikuttavat tilinhaltijan verotuksen asuinvaltion määrittämiseen.

3.6.5 Yksikkötilit (uudet ja aiemmat)

3.6.5.1 Aiemman yksikkötilin olosuhteiden muutos

Finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta annetun lain 93 §:n mukaan, jos aiemman yksikkötilin osalta tapahtuu olosuhteissa muutos, jonka vuoksi raportoiva finanssilaitos tietää tai sillä on syytä tietää itse annetun todistuksen tai muun tiliin liittyvän dokumentaation olevan virheellinen tai epäluotettava, raportoivan finanssilaitoksen on määritettävä tili uudelleen noudattaen 90 ja 91 §:n mukaisia menettelyjä (katso ohjeen luvut 3.4.3 ja 3.4.4). Raportoivan finanssilaitoksen on osana määrittämistä suoritettava seuraavat menettelyt joko olosuhteiden muutoksen havaitsemisvuoden viimeiseen päivään mennessä tai 90 kalenteripäivän kuluessa olosuhteiden muutosta koskevasta ilmoituksesta tai muutoksen havaitsemisesta riippuen siitä, mikä ajankohdista on myöhimmin:

1. sen määrittämiseksi, onko tilinhaltija raportoitava henkilö, hankittava joko itse annettu todistus tai luotettava selvitys sekä tarvittava dokumentaatio itse annetun todistuksen tai selvityksen luotettavuuden varmistamiseksi;
2. sen määrittämiseksi, onko tilinhaltija finanssilaitos, aktiivinen ei-finanssiyksikkö tai passiivinen ei-finanssiyksikkö, hankittava lisädokumentaatiota tai itse annettu todistus osoittamaan tilinhaltijan olevan aktiivinen ei-finanssiyksikkö tai finanssilaitos;
3. sen määrittämiseksi, onko passiivisen ei-finanssiyksikön kontrolloiva henkilö raportoitava henkilö, hankittava joko itse annettu todistus tai luotettava selvitys sekä tarvittava dokumentaatio itse annetun todistuksen tai dokumentaation luotettavuuden varmistamiseksi.

Jos raportoiva finanssilaitos ei saa 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetussa tilanteessa itse annettua todistusta tai luotettavaa selvitystä, sen on käsiteltävä tilinhaltijaa raportoitavana henkilönä jokaisella tunnusmerkkien osoittamalla raportoitavalla lainkäyttöalueella.

Jos raportoiva finanssilaitos ei saa 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetussa tilanteessa lisädokumentaatiota tai itse annettua todistusta, sen on käsiteltävä tilinhaltijaa passiivisena ei-finanssiyksikkönä.

Jos raportoiva finanssilaitos ei saa 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetussa tilanteessa itse annettua todistusta tai luotettavaa selvitystä, sen on käytettävä arkistotiedoissaan olevia tunnusmerkkejä kontrolloivasta henkilöstä sen määrittämiseksi, onko kontrolloiva henkilö raportoitava henkilö.

Käytännössä finanssilaitoksen on siis sovellettava edellä kuvattuja menettelyjä aina sellaisen olosuhteiden muutoksen tapahduttua, jossa jokin aiempaan yksikkötiliin liittyvä tieto on muuttunut siten, että se on ristiriidassa aiempien raportointiin vaikuttavien tietojen kanssa. Tällaisen olosuhteiden muutoksen seurauksena finanssilaitoksen on hankittava joko itse annettu todistus tai luotettava selvitys, jotta se voi määrittää, vaikuttaako olosuhteiden muutos tilin raportointiin.

Esimerkki alkaa

Esimerkki 70: Tili on avattu 1.2.2010 ja tilinhaltijana on passiivinen ei-finanssiyksikkö, jolle on tunnistettu kaksi kontrolloivaa henkilöä, joista kumpaakaan ei ole tunnistettu raportoitavaksi henkilöksi. Olosuhteissa tapahtuu muutos 1.6.2026 siten, että tilinhaltijaan liittyy uusi kontrolloiva henkilö. Finanssilaitoksen on vuoden 2026 loppuun mennessä määritettävä, onko uusi kontrolloiva henkilö raportoitava henkilö. Tämän määrittämistä varten finanssilaitoksen on hankittava kyseisen kontrolloivan henkilön osalta luotettava itse annettu todistus tai luotettava selvitys tämän verotuksen asuinvaltion selvittämiseksi. Mikäli finanssilaitos ei saisi itse annettua todistusta tai luotettavaa selvitystä uuden kontrolloivan henkilön osalta, olisi sen määritettävä kontrolloivan henkilön status perustuen tunnusmerkkeihin, jotka ovat finanssilaitoksen arkistotiedoissa kyseiseen henkilöön liittyen.

Esimerkki päättyy

3.6.5.2 Uuden yksikkötilin olosuhteiden muutos

Finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta annetun lain 96 §:n mukaan jos uuden yksikkötilin osalta tapahtuu olosuhteissa muutos, jonka vuoksi raportoiva finanssilaitos tietää tai sillä on syytä tietää itse annetun todistuksen tai muun tiliin liittyvän dokumentaation olevan virheellinen tai epäluotettava, raportoivan finanssilaitoksen on määritettävä tili uudelleen noudattaen 93 §:n mukaista menettelyä.

Uusien yksikkötilien osalta finanssilaitoksen tulee siis käytännössä noudattaa olosuhteiden muutosten osalta samaa menettelyä kuin aiemman yksikkötilin olosuhteiden muutostilanteissa (ohjeen luku 3.6.5.1).

3.7 Erityiset huolellisuusvelvoitteet

3.7.1 Tilanteet, joissa raportoiva finanssilaitos ei ole saanut itse annettua todistusta uuden tilin avaamisen yhteydessä

Finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta annetun lain 97 §:n mukaan sen estämättä, mitä muutoin lain 2 luvussa säädetään, raportoivan finanssilaitoksen ei tarvitse saada luotettavaa itse annettua todistusta ennen uuden tilin avaamista, jos se ei ole mahdollista raportoivan finanssilaitoksen toimialan erityispiirteiden vuoksi. Raportoivan finanssilaitoksen on kuitenkin saatava luotettava itse annettu todistus aina viimeistään 90 kalenteripäivän kuluessa tilin avaamisesta.

Jos raportoiva finanssilaitos ei saa luotettavaa itse annettua todistusta vaaditussa ajassa, sen on suljettava tili ilman aiheetonta viivästystä.

Lähtökohtaisesti finanssilaitoksen tulee saada luotettava itse annettu todistus aina tilin avaamisen yhteydessä. Mikäli itse annettua todistusta ei poikkeuksellisesti ole mahdollista saada tai sen luotettavuutta varmistaa tilin avaamisen yhteydessä johtuen nimenomaisesti finanssilaitoksen toimialaan liittyvistä erityispiirteistä, voi finanssilaitos soveltaa tässä pykälässä säädettyä 90 päivän lisäaikaa luotettavan itse annetun todistuksen hankkimiseksi. Toimialaan liittyvänä erityispiirteenä ei pidetä sitä, jos finanssilaitos ei saa luotettavaa itse annettua todistusta oman liiketoimintaratkaisunsa vuoksi. Käytännössä voi esiintyä tilanteita, joissa itse annettu todistus saadaan tilin avaamisen yhteydessä, mutta sen luotettavuuden varmistaminen ei valmistu samana päivänä. Näin voi olla esimerkiksi silloin, kun itse annetun todistuksen luotettavuuden tutkiminen kuuluu raportointivelvollisen finanssilaitoksen taustatoiminnoista vastaavalle yksikölle. Tällaisissa tapauksissa finanssilaitoksen on varmistettava itse annetun todistuksen luotettavuus mahdollisimman nopeasti ja viimeistään 90 kalenteripäivän kuluessa tilin avaamisesta. Itse annettu todistus on lisäksi hankittava ja validoitava riittävän ajoissa, jotta finanssilaitos voi täyttää kyseistä raportointikautta koskevat huolellisuus- ja raportointivelvoitteensa. Mikäli raportoiva finanssilaitos on soveltanut 97 § 1 momenttia, on sen tarvittaessa pystyttävä osoittamaan Verohallinnolle, ettei sen ollut mahdollista saada luotettavaa itse annettua todistusta ennen tilin avaamista.

Pykälän 2 momentin mukaan uusi tili (katso määritelmä ohjeen luvussa 2.38) on suljettava, mikäli finanssilaitos ei saa luotettavaa itse annettua todistusta vaaditussa ajassa. Alla olevissa esimerkeissä kuvataan tilanteita, joissa tili on suljettava.

Esimerkki alkaa

Esimerkki 71: Uusi tili on avattu 1.6.2026, ja tilinhaltijalta ei ollut mahdollista saada luotettavaa itse annettua todistusta tilin avaamisen yhteydessä johtuen finanssilaitoksen toimialan erityispiirteistä. Finanssilaitos pyytää tilinhaltijalta luotettavaa itse annettua todistusta, mutta tilinhaltija ei toimita vaadittua itse annettua todistusta 90 päivän kuluessa. Lain 97 §:n 2 momentin mukaisesti kyseinen tili on suljettava.

Esimerkki 72: Uusi tili on avattu 1.6.2026, ja tilinhaltijalta on saatu itse annettu todistus tilin avaamisen yhteydessä. Finanssilaitos kuitenkin havaitsee välittömästi tilin avaamisen jälkeen, että saatu itse annettu todistus ei ole luotettava (katso tarkemmin luotettavuustestistä ohjeen luvuissa 3.3.1 ja 3.5.1). Tilinhaltija ei anna korjattua itse annettua todistusta tai riittävää selvitystä finanssilaitoksen kehotuksenkaan jälkeen. Koska luotettavaa itse annettua todistusta ei ole saatu kyseisen uuden tilin osalta tilin avaamisen yhteydessä, finanssilaitoksen on suljettava tili ilman aiheetonta viivästystä.

Esimerkki 73: Uusi tili on avattu 1.6.2020, ja tilin avaamisen yhteydessä tapahtuneen virheen vuoksi tilinhaltijalta ei ole saatu luotettavaa itse annettua todistusta tilin avaamisen yhteydessä. Finanssilaitos on estänyt tilin käytön ja yrittänyt aktiivisesti saada tilinhaltijalta luotettavaa itse annettua todistusta. Tilinhaltija ei kuitenkaan ole toimittanut vaadittua itse annettua todistusta. Lain 97 §:n 2 momentin mukaisesti kyseinen tili on suljettava.

Esimerkki päättyy

3.7.2 Virheellinen tai epäluotettava itse annettu todistus tai asiakirjanäyttö

Finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta annetun lain 98 §:n mukaan raportoiva finanssilaitos ei voi käyttää itse annettua todistusta tai asiakirjanäyttöä, jos se tietää tai sillä on syy tietää, että itse annettu todistus tai asiakirjanäyttö on virheellinen tai epäluotettava.

Käytännössä raportoivalla finanssilaitoksella katsotaan olevan syy tietää, että henkilön toimittama itse annettu todistus on epäluotettava tai virheellinen, jos itse annettu todistus on puutteellinen, tai jos itse annettu todistus sisältää tietoja, jotka ovat ristiriidassa henkilön muutoin antamien ilmoitusten kanssa, tai jos raportoivalla finanssilaitoksella on muita tiliä koskevia tietoja, jotka ovat ristiriidassa henkilön itse annetulla todistuksella ilmoittamien tietojen kanssa. Raportoivan finanssilaitoksen, joka käyttää palveluntarjoajaa itse annetun todistuksen tutkimiseen ja ylläpitämiseen, katsotaan tietävän tai sillä katsotaan olevan syy tietää samoista tiedoista kuin palveluntarjoaja.

Itse annetun todistuksen luotettavuutta arvioitaessa raportoivat finanssilaitokset voivat havaita tilanteita, joissa tilinhaltija tai kontrolloiva henkilö on toimittanut asiakirjoja, jotka on myönnetty sijoitusperusteisen kansalaisuus- tai oleskelujärjestelyn (niin sanottu CBI/RBI järjestely) perusteella. Tällaiset järjestelyt mahdollistavat ulkomaiselle henkilölle kansalaisuuden tai tilapäisen tai pysyvän oleskeluoikeuden hankkimisen paikallisten sijoitusten perusteella tai kiinteää maksua vastaan, ilman että henkilö muuttaa pysyvästi asumaan kyseiseen valtioon ja/tai tulee sinne verovelvolliseksi. Tietyt korkean riskin CBI/RBI järjestelyt voivat olla alttiita väärinkäytölle CRS raportoinnin kiertämiseksi.

Edellä mainittujen CBI/RBI-järjestelyjen osalta raportoivan finanssilaitoksen odotetaan tukeutuvan OECD:n julkaisemaan tietoon arvioidessaan, onko sillä syytä tietää, että itse annettu todistus on virheellinen tai epäluotettava. Kun raportoivalla finanssilaitoksella on epäilyksiä tilinhaltijan tai määräysvaltaa käyttävän henkilön verotuksellisista asuinvaltioista sen vuoksi, että henkilö ilmoittaa verotukselliseksi asuinvaltiokseen lainkäyttöalueen, joka tarjoaa mahdollisesti korkean riskin CBI/RBI järjestelyä, finanssilaitoksen ei tule luottaa tällaiseen itse annettuun ilmoitukseen ennen kuin se on toteuttanut lisätoimenpiteitä henkilön verotuksellisten asuinvaltioiden selvittämiseksi, mukaan lukien lisäkysymysten esittäminen.

Tällaisia lisäkysymyksiä voivat olla esimerkiksi:

1. onko tilinhaltija saanut oleskeluoikeuden CBI/RBI järjestelyn perusteella;
2. onko tilinhaltijalla oleskeluoikeutta muilla lainkäyttöalueilla;
3. onko tilinhaltija oleskellut yli 90 päivää muilla lainkäyttöalueilla edellisen kalenterivuoden aikana; sekä
4. mille lainkäyttöalueille tilinhaltija on antanut henkilökohtaisen tuloveroilmoituksen edellisen kalenterivuoden aikana.

Raportoiva finanssilaitos ei voi käyttää henkilön toimittamaa asiakirjanäyttöä, jos asiakirjanäyttö ei vahvista asiakirjanäytön esittävän henkilön henkilöllisyyttä. Asiakirjanäyttöä ei katsota luotettavaksi esimerkiksi silloin, kun sen toimittaa luonnollinen henkilö, jonka ulkonäkö tai allekirjoitus eivät vastaa asiakirjanäytön valokuvaa tai allekirjoitusta. Raportoiva finanssilaitos ei voi käyttää asiakirjanäyttöä, jos se sisältää henkilön asemaa koskevan ilmoituksen kanssa ristiriidassa olevia tietoja, raportoivalla finanssilaitoksella on muita henkilön aseman kanssa ristiriidassa olevia tiliä koskevia tietoja, tai asiakirjanäytöstä puuttuu tarvittavia tietoja henkilön aseman vahvistamiseksi.

3.7.3 Aiempien tilien huolellisuusvelvoitteiden soveltaminen uuteen tiliin

Finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta annetun lain 99 §:n mukaan raportoivan finanssilaitoksen on sovellettava uuteen tiliin aiempia tilejä koskevia huolellisuusmenettelysäännöksiä, jos se ei poikkeuksellisesti voi saada luotettavaa itse annettua todistusta uudesta tilistä riittävän ajoissa täyttääkseen lain 2 ja 3 luvun mukaiset velvoitteensa (katso ohjeen luvut 3 ja 4) tilin avaamisvuonna. Huolellisuusmenettelysäännöksiä on sovellettava siihen asti, kunnes raportoiva finanssilaitos on saanut itse annetun todistuksen ja vahvistanut sen luotettavaksi.

Käytännössä 99 §:ssä säädetään siitä, miten raportoivan finanssilaitoksen on meneteltävä ohjeen luvun 3.7.1 mukaisissa tilanteissa, joissa luotettavaa itse annettua todistusta ei ole ehditty saada ennen kuin tiliin liittyvät tiedot on ilmoitettava Verohallinnolle. Vaikka tällaisessa tilanteessa poikkeuksellisesti sovelletaankin aiempia tilejä koskevia huolellisuusmenettelysäännöksiä, on tili kuitenkin raportoitava uutena tilinä.

3.7.4 Käteisarvovakuutussopimusten tai elinkorkosopimusten edunsaajien pitämiä finanssitilejä koskevat vaihtoehtoiset menettelyt

Finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta annetun lain 100 §:n mukaan raportoiva finanssilaitos voi olettaa, että käteisarvovakuutussopimuksen tai elinkorkosopimuksen edunsaajana oleva luonnollinen henkilö, joka saa kuolintapaussumman, ei ole raportoitava henkilö. Raportoiva finanssilaitos voi käsitellä tällaista finanssitiliä muuna kuin raportoitavana tilinä.

Poiketen siitä, mitä 100 §:n 1 momentissa säädetään, raportoivan finanssilaitoksen on käsiteltävä 1 momentissa tarkoitettua tiliä raportoitavana tilinä, jos raportoiva finanssilaitos tietää tai sillä on syy tietää edunsaajan olevan raportoitava henkilö. Raportoivalla finanssilaitoksella on syy tietää käteisarvovakuutussopimuksen edunsaajan olevan raportoitava henkilö, jos raportoivan finanssilaitoksen keräämät ja edunsaajaan liittyvät tiedot sisältävät 77 §:n 1 momentissa tarkoitettuja tunnusmerkkejä (katso ohjeen luku 3.2.1.2). Jos raportoiva finanssilaitos tosiasiallisesti tietää tai sillä on syy tietää edunsaajan olevan raportoitava henkilö, raportoivan finanssilaitoksen on noudatettava 76 ja 77 §:n mukaisia menettelyjä.

3.7.5 Ryhmäkäteisarvovakuutussopimuksia tai ryhmäelinkorkosopimuksia koskevat vaihtoehtoiset menettelyt

Finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta annetun lain 101 §:n mukaan raportoiva finanssilaitos voi käsitellä muuna kuin raportoitavana tilinä finanssitiliä, joka on jäsenen osuus ryhmäkäteisarvovakuutussopimuksesta tai ryhmäelinkorkosopimuksesta, siihen saakka, kunnes työntekijälle, todistuksenhaltijalle tai edunsaajalle suoritetaan maksu ja tili täyttää seuraavat edellytykset:

1. ryhmäkäteisarvovakuutussopimus tai ryhmäelinkorkosopimus myönnetään työnantajalle ja siihen kuuluu vähintään 25 työntekijää tai todistuksenhaltijaa;
2. työntekijällä tai todistuksenhaltijalla on oikeus saada intresseihinsä liittyvä sopimuksen arvo ja nimetä edunsaajia työntekijän kuoleman yhteydessä maksettavalle edulle; ja
3. työntekijälle, todistuksenhaltijalle tai edunsaajalle maksettava kokonaismäärä ei ylitä 100 000:ta Yhdysvaltain dollaria vastaavaa määrää euroissa.

3.7.6 Tilisaldon yhdistäminen ja valuuttasäännöt

Finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta annetun lain 102 §:n mukaan raportoivan finanssilaitoksen on yhdistettävä kaikki sen tai lähiyksikön ylläpitämät luonnollisen henkilön tai yksikön tilit finanssitilien kokonaissaldon tai -arvon määrittämiseksi siltä osin kuin raportoivan finanssilaitoksen tietokonejärjestelmät jonkin tietoalkion perusteella linkittävät finanssitilit ja mahdollistavat tilisaldojen tai -arvojen yhdistämisen. Jokaiselle yhteisesti pidetyn finanssitilin haltijalle on luettava kuuluvaksi yhteisesti pidetyn finanssitilin koko saldo tai arvo.

Määritettäessä, onko luonnollisen henkilön finanssitili suuriarvoinen tili, raportoivan finanssilaitoksen on finanssitilien kokonaissaldoa tai -arvoa määrittäessään lisäksi yhdistettävä kaikki sellaiset finanssitilit, joiden asiakasvastaava tietää tai hänellä on syy tietää olevan suoraan tai välillisesti saman henkilön omistamia, kontrolloimia tai perustamia muuten kuin asiamiehen ominaisuudessa.

Raportoiva finanssilaitos voi kokonaissaldon tai -arvon määrää laskettaessa käyttää valuuttana euroa. Jos raportoiva finanssilaitos käyttää määrää laskettaessa valuuttana euroa, sen on muunnettava tässä laissa Yhdysvaltain dollareissa ilmoitetut määrät euroiksi kalenterivuoden lopussa.

Seuraavissa esimerkeissä kuvataan tilien yhdistämistä koskevien sääntöjen soveltamista lain 102 §:n mukaisesti:

Esimerkki alkaa

Esimerkki 74 (raportoivalta finanssilaitokselta ei edellytetä tilien yhdistämistä): Yksiköllä Y on talletustili liikepankissa P, joka on raportoiva finanssilaitos. Y:n tilin saldo on vuoden 1 lopussa 160 000 USD. Yksiköllä Y on liikepankissa P myös toinen talletustili, jonka tilin saldo on vuoden 1 lopussa 165 000 USD. P:n vähittäispankkitoiminnasta vastaavilla yksiköillä on yhteiset tietokoneistetut tiedonhallintajärjestelmät, mutta Y:n tilejä ei ole liitetty toisiinsa näissä järjestelmissä. Koska tilejä ei ole liitetty toisiinsa P:n järjestelmissä, P:ltä ei edellytetä tilien yhdistämistä, ja molempiin tileihin voidaan soveltaa ohjeen luvun 3.4.2 mukaista poikkeusta, koska kumpikaan tili ei ylitä 250 000 USD kynnysarvoa.

Esimerkki 75 (raportoivalta finanssilaitokselta edellytetään tilien yhdistämistä): Muuten vastaava tilanne kuin esimerkissä 74, mutta yksikön Y molemmat talletustilit on liitetty Y:hyn ja toisiinsa liikepankin P sisäisen viitenumeron avulla. Järjestelmä näyttää molempien tilien saldon, ja saldot voidaan yhdistää sähköisesti, vaikka järjestelmä ei näytäkään tilien yhteissaldoa. Määrittäessään, voiko kyseisiin tileihin soveltaa ohjeen luvussa 3.4.2 kuvattua poikkeusta, joka koskee tilejä, joiden kokonaissaldo tai arvo on 250 000 USD tai vähemmän, P:n edellytetään yhdistävän kaikkien talletustilien saldot tilien yhdistämistä koskevien sääntöjen mukaisesti. Niiden mukaan Y:n P:ssä pitämien talletustilien kokonaissaldoksi katsotaan 325 000 USD. Tämän perusteella kumpaankaan tiliin ei voida soveltaa poikkeusta, koska yhdistettyjen tilien saldo ylittää 250 000 USD.

Esimerkki 76 (raportoivan finanssilaitoksen ylläpitämien yhteistilien yhdistämistä koskevat säännöt): Vuonna 1 henkilö U pitää säilytystiliä, joka on aiempi tili säilytyslaitoksessa S, joka on raportoiva finanssilaitos. U:n S:ssä pitämän säilytystilin saldo on vuoden 1 lopussa 700 000 USD. U:lla on myös yhteinen säilytystili, joka on aiempi tili, siskonsa A:n kanssa toisessa säilytyslaitoksessa S2:ssa. A:lla ei ole muita tilejä S2:ssa eikä S:ssä. Yhteistilin saldo on vuoden 1 lopussa 700 000 USD. S ja S2 ovat lähiyksikköjä ja niillä on yhteiset tietokoneistetut tiedonhallintajärjestelmät. Sekä U:n S:ssä pitämä säilytystili että U:n ja A:n S2:ssa pitämä säilytystili on liitetty U:hun ja toisiinsa S:n sisäisen viitenumeron avulla ja järjestelmän avulla tilit voidaan yhdistää. Määrittäessään, vastaavatko kyseiset tilit suuriarvoisen tilin määritelmää, S:n edellytetään yhdistävän tilien yhdistämistä koskevien sääntöjen mukaisesti niiden tilien saldot, joita on pitänyt kokonaan tai osittain sama tilinhaltija. Sääntöjen mukaan U:lla katsotaan olevan S:ssä ja S2:ssa finanssitilit, joiden kokonaissaldo on 1 400 000 USD. Tämän perusteella molemmat U:n tileistä ovat suuriarvoisia tilejä. A:lla katsotaan olevan S2:ssa finanssitili, jonka saldo on 700 000 USD, koska hän ei ole U:n S:ssä pitämän säilytystilin tilinhaltija. Tämän perusteella A:n tili on vähäarvoinen tili.

Esimerkki päättyy

Seuraavissa esimerkeissä kuvataan asiakasvastaaviin sovellettavan erityisen yhdistämissäännön soveltamista:

Esimerkki alkaa

Esimerkki 77 (tilit, joita pitää passiivinen ei-finanssiyksikkö ja yksi sen kontrolloivista henkilöistä): Passiivinen ei-finanssiyksikkö T pitää talletustiliä liikepankissa A, joka on raportoiva finanssilaitos. Yksi T:n kontrolloivista henkilöistä N pitää myös talletustiliä A:ssa. Molemmat tilit liittyvät kontrolloivaan henkilöön N ja toisiinsa A:n sisäisen viitenumeron avulla. A on myös nimittänyt N:lle asiakasvastaavan. Tilit liittyvät toisiinsa A:n järjestelmässä ja asiakasvastaavan kautta, joten A:n edellytetään yhdistävän tilisaldot määrittäessään, onko kyseessä suuriarvoinen tili.

Esimerkki 78 (tilit, joita pitävät eri passiiviset ei-finanssiyksiköt, joilla on yhteinen kontrolloiva henkilö): Sama tilanne kuin esimerkissä 77. Lisäksi toinen passiivinen ei-finanssiyksikkö E pitää talletustiliä A:ssa. N on myös yksi E:n kontrolloivista henkilöistä. E:n tiliä ei ole liitetty kontrolloivaan henkilöön N eikä T:n ja N:n tileihin A:n sisäisen viitenumeron avulla. Koska tilit on liitetty toisiinsa asiakasvastaavan kautta, A:n edellytetään yhdistävän tilisaldot määrittäessään, onko kyseessä suuriarvoinen tili.

Esimerkki päättyy

3.7.7 Velvollisuus kirjata ja säilyttää tietoja

Finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta annetun lain 103 §:n mukaan raportoivan finanssilaitoksen on kirjattava ne toimet ja tiedot, joita se käyttää lain 2 ja 3 luvussa (katso ohjeen luvut 3 ja 4) säädettyjen menettelyjen ja velvoitteiden toteuttamiseen. Kirjatut toimet ja tiedot on säilytettävä ja niiden on oltava saatavilla vähintään kuusi vuotta sen kalenterivuoden päättymisestä, jota ne koskevat.

Jos tili lopetetaan, raportoivan finanssilaitoksen on säilytettävä lain 2 ja 3 luvussa säädettyjen menettelyjen ja velvoitteiden toteuttamiseksi kerättyjä ja kirjattuja tietoja kuusi vuotta tilin lopettamisvuoden jälkeen.

4 Tietojen ilmoittaminen

4.1 Tietojen ilmoittamisen ajankohta ja tapa

Finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta annetun lain 104 §:n mukaan raportoivan finanssilaitoksen on ilmoitettava kalenterivuosittain Verohallinnolle tässä luvussa tarkoitetut tiedot tai tieto siitä, ettei raportoitavia tilejä ole ollut. Tiedot on ilmoitettava kalenterivuotta seuraavan tammikuun loppuun mennessä Verohallinnon julkaisemaa sähköistä tiedonsiirtomenetelmää käyttäen.

Raportoivalla finanssilaitoksella on siis tiedonantovelvollisuus myös silloin, kun sillä ei ole ollut lainkaan raportoitavia tilejä edellisenä kalenterivuonna. Edellä mainitussa tilanteessa annettavalla niin sanotulla nollailmoituksella raportoiva finanssilaitos käytännössä vakuuttaa Verohallinnolle, että se on noudattanut vaadittuja huolellisuusmenettelyjä eikä sillä ole ollut edellisen kalenterivuoden aikana lainkaan raportoitavia tilejä.

Verohallinto voi finanssilaitoksen hakemuksesta erityisestä syystä myöntää vuosi-ilmoituksen antamiseen lisäaikaa.

4.2 Ilmoitettavat tiedot

Finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta annetun lain 105 §:n mukaan raportoivan finanssilaitoksen on ilmoitettava Verohallinnolle seuraavat tiedot itsestään ja jokaisesta raportoitavasta tilistä:

1. raportoivan finanssilaitoksen nimi ja verotunniste tai sen puuttuessa mahdollinen vastaava tunniste;
2. tilinhaltijan nimi, osoite, asuinlainkäyttöalueet, verotunnisteet ja luonnollisen henkilön osalta syntymäaika ja -paikka;
3. tilinhaltijana olevan yksikön jokaisen raportoitavana henkilönä pidettävän kontrolloivan henkilön nimi, osoite, asuinlainkäyttöalueet, verotunnisteet, syntymäaika ja -paikka sekä tehtävät, joiden perusteella kukin raportoitava henkilö on yksikön kontrolloiva henkilö;
4. ovatko kukin tilinhaltija ja mahdolliset kontrolloivat henkilöt antaneet luotettavan itse annetun todistuksen;
5. onko tili yhteistili, mukaan lukien yhteisten tilinhaltijoiden lukumäärä;
6. tilinumero tai sen puuttuessa sitä vastaava tieto, tilin tyyppi ja tieto siitä, onko tili aiempi tili vai uusi tili;
7. tilin saldo tai arvo, mukaan lukien käteisarvovakuutussopimuksen tai elinkorkosopimuksen käteisarvo tai takaisinostoarvo, kalenterivuoden lopussa, tai jos tili suljettiin vuoden aikana, tieto tilin sulkemisesta.

Raportoivan finanssilaitoksen on lisäksi ilmoitettava säilytystilin osalta seuraavat tiedot:

1. koron kokonaisbruttomäärä, osingon kokonaisbruttomäärä ja tilillä pidettyihin varoihin liittyen syntyneen muun tulon kokonaisbruttomäärä, kussakin tapauksessa maksettuna tai hyvitettynä tilille tai tiliin liittyen kalenterivuoden aikana;
2. finanssivarojen myynnistä tai lunastuksesta tilille maksettu tai hyvitetty kokonaisbruttotulo sen kalenterivuoden aikana, jonka osalta raportoiva finanssilaitos toimi säilytyksenhoitajana, välittäjänä, nimellisomistajana tai muutoin tilinhaltijan asiamiehenä.

Raportoivan finanssilaitoksen on lisäksi ilmoitettava talletustilin osalta tilille kalenterivuoden aikana maksettujen tai hyvitettyjen korkojen kokonaisbruttomäärä.

Raportoivan finanssilaitoksen on lisäksi ilmoitettava sijoitusyksikössä pidettävän sellaisen omapääomaosuuden, joka on oikeudellinen järjestely, osalta tehtävät, joiden nojalla raportoitava henkilö on omapääomaosuuden haltija.

Raportoivan finanssilaitoksen on muiden kuin säilytystilin ja talletustilin osalta lisäksi ilmoitettava tilinhaltijalle tilin osalta kalenterivuoden aikana maksettu tai hyvitetty kokonaisbruttomäärä, jonka osalta raportoiva finanssilaitos on velvoittautunut tai velallinen, mukaan lukien tilihaltijalle kalenterivuoden aikana maksettujen lunastusmaksujen yhteismäärä. Käytännössä tällaisia kokonaisbruttomääriä ovat esimerkiksi tilinhaltijalle kalenterivuoden kuluessa maksettujen lunastusmaksujen yhteismäärä ja tilinhaltijalle kalenterivuoden kuluessa käteisarvovakuutussopimuksen tai elinkorkosopimuksen mukaisesti suoritetut maksut.

Pykälän 6 momentin mukaan raportoivan finanssilaitoksen on lisäksi ilmoitettava valuutta, jossa kukin määrä on ilmoitettu.

Verohallinto on antanut vuosi-ilmoitusta koskevan jatkuvapäivitteisen teknisen soveltamisohjeen.

4.2.1 Ilmoitettavien tietojen kuvaus

4.2.1.1 Raportoivan finanssilaitoksen verotunniste

Raportoivan finanssilaitoksen on raportoitava nimensä ja verotunnisteensa. Raportoivan finanssilaitoksen tunnistetietojen tarkoituksena on, että osallistuvat valtiot pystyvät helposti tunnistamaan raportoitujen ja sittemmin vaihdettujen tietojen lähteen ja voivat esimerkiksi jäljittää virheen, joka on voinut johtaa tietojen virheelliseen tai epätäydelliseen raportoimiseen. Raportoivan finanssilaitoksen verotunnisteet Suomessa ovat tässä yhteydessä GIIN-tunnus ja y-tunnus. Jos raportoivalla finanssilaitoksella ei ole näitä verotunnisteita, on sen otettava yhteys Verohallintoon y-tunnuksen saamiseksi.

4.2.1.2 Tilinhaltijan nimi

Henkilötilin osalta tulee ilmoittaa raportoitavaksi tunnistetun henkilön etu- ja sukunimet erikseen niille varatuissa tietoelementeissä.

Jos raportoidaan esimerkiksi koululuokan, kerhon, seuran tai muun vastaavan tahon tili siitä syystä, että tilin käyttöoikeuden haltija (esim. opettaja) on tunnistettu raportoitavaksi henkilöksi, tulee raportoida nimenomaan tämän käyttöoikeuden haltijan nimitiedot sekä muut tunnistetiedot.

4.2.1.3 Osoite

Osoitteena on ilmoitettava osoite, jonka raportoiva finanssilaitos on kirjannut tilinhaltijalle tämän ohjeen 3 luvun mukaisten huolellisuusmenettelyjen mukaisesti. Jos tilinhaltija on raportoitava henkilö, ilmoitettava osoite on näin ollen henkilön voimassa oleva osoite raportoitavalla asuinlainkäyttöalueella. Jos raportoivalla finanssilaitoksella ei ole tätä osoitetta, sen tulee ilmoittaa arkistotiedoissaan oleva postiosoite. Osoitteena on siis lähtökohtaisesti ilmoitettava osoite siinä valtiossa, joka ilmoitetaan verotuksen asuinvaltiona vuosi-ilmoituksella. Jos raportointi on perustunut aiemman tilin osalta osoitteeseen tunnusmerkkinä, tulee raportoida kyseinen tunnusmerkkinä käytetty osoite. Jos tilinhaltija on yksikkö, jossa tunnistetaan olevan yksi tai useampi kontrolloiva henkilö, joka on raportoitava henkilö, raportoitava osoite on yksikön osoite sekä kyseisen yksikön jokaisen raportoitavan kontrolloivan henkilön osoite.

4.2.1.4 Asuinlainkäyttöalue

Asuinlainkäyttöalueina on ilmoitettava kaikki raportoivan finanssilaitoksen tämän ohjeen 3 luvun mukaisten huolellisuusmenettelyjen mukaisesti tunnistamat asuinlainkäyttöalueet kyseessä olevan kalenterivuoden osalta. Asuinlainkäyttöalueilla tarkoitetaan lähtökohtaisesti raportoitavan henkilön verotuksellista asuinvaltiota tai lainkäyttöaluetta (katso ohjeen luku 2.53). Jos raportoitavalla henkilöllä on useita asuinvaltioita, raportoitavia asuinvaltioita ovat kaikki tunnistetut asuinvaltiot kyseisen kalenterivuoden osalta.

4.2.1.5 Verotunniste

Verotunnisteena on ilmoitettava tunniste, jonka tilinhaltijan asuinlainkäyttöalue on myöntänyt tilinhaltijalle. Suomessa verotunnisteita ovat y-tunnus ja henkilötunnus. Jos raportoitavalla henkilöllä on useita verotuksellisia asuinlainkäyttöalueita, ilmoitettava verotunniste on verotunniste kunkin raportoitavan lainkäyttöalueen osalta. Verotunnisteen puuttuessa on tarkoituksenmukaista ilmoittaa sitä tehtävältään vastaava tieto.

4.2.1.6 Syntymäaika- ja paikka

Syntymäaika ilmoitetaan luonnollisten henkilöiden osalta (henkilötilit ja yksikkötilien kontrolloivat henkilöt). Syntymäpaikkatietoja ei tarvitse kerätä eikä ilmoittaa, ellei muu lainsäädäntö ole sitä edellyttänyt kerättäväksi.

4.2.1.7 Kontrolloivan henkilön tehtävät

Kontrolloivien henkilöiden osalta on ilmoitettava kunkin raportoitavan henkilön rooli(t), jossa hän toimii kontrolloivana henkilönä, eli millä perusteella kyseinen henkilö kontrolloi yksikköä. Vaatimukset kontrolloivien henkilöiden tunnistamiseksi sekä heidän rooliensa määrittämiseksi perustuvat rahanpesun estämistä ja asiakkaan tuntemista koskeviin menettelyihin (AML/KYC).

Jos raportoitava henkilö on kontrolloiva henkilö useamman kuin yhden roolin perusteella yksikössä, joka ei ole trusti tai vastaava oikeudellinen järjestely, raportoivan finanssilaitoksen on raportoitava ainoastaan yksi rooli noudattaen seuraavaa roolihierarkiaa: 1) omistusosuudet; 2) määräysvalta muulla tavoin; 3) ylimmän johdon edustaja. Seuraavassa esimerkissä havainnollistetaan roolihierarkian soveltamista:

Esimerkki alkaa

Esimerkki 79: Raportoiva finanssilaitos ylläpitää finanssitiliä yksikkötilinhaltijan puolesta, joka on osakeyhtiö. Finanssilaitos tunnistaa, että raportoitava henkilö on kyseisen yksikkötilinhaltijan kontrolloiva henkilö, koska hän omistaa 51 % yksikön omistus- ja äänioikeuksista ja toimii lisäksi yksikön ylimmän johdon edustajana. Tässä tapauksessa finanssilaitoksen on ilmoitettava, että raportoitava henkilö on kontrolloiva henkilö omistusosuutensa perusteella, koska tämä rooli on etusijalla edellä kuvatussa roolihierarkiassa.

Esimerkki päättyy

Jos raportoitava henkilö on trustin tai vastaavan oikeudellisen järjestelyn kontrolloiva henkilö useamman kuin yhden roolin perusteella, raportoivan finanssilaitoksen on ilmoitettava jokainen rooli. Tämä vaatimus koskee myös omapääomaosuudenhaltijoiden roolien tunnistamista trustissa tai vastaavassa oikeudellisessa järjestelyssä.

4.2.1.8 Itse annettu todistus

Itse annetun todistuksen osalta on ilmoitettava, perustuuko raportointi tilinhaltijalta saatuun voimassa olevaan itse annettuun todistukseen.

Esimerkki alkaa

Esimerkki 80: Tilinhaltijalta on tilin avauksen yhteydessä saatu voimassa oleva itse annettu todistus. Olosuhteissa tapahtui muutos, jonka seurauksena alkuperäistä todistusta ei voida pitää luotettavana. Asiakkaalta on saatu päivitetty itse annettu todistus, joka on todennettu luotettavaksi. Raportointi tapahtuu tämän uuden voimassa olevan itse annetun todistuksen perusteella, ja CRS/DAC2-vuosi-ilmoituksella ilmoitetaan luotettava itse annettu todistus saaduksi.

Esimerkki 81: Tilinhaltijalta on tilin avauksen yhteydessä saatu voimassa oleva itse annettu todistus. Olosuhteissa tapahtui muutos, jonka seurauksena alkuperäistä todistusta ei voida pitää luotettavana. Asiakkaalta ei ole saatu päivitettyä todistusta pyynnöistä huolimatta, ja raportointi tehdään aiemman itse annetun todistuksen sekä finanssilaitoksen hallussa olevien muiden tietojen perusteella. CRS/DAC2-vuosi-ilmoituksella ilmoitetaan, että luotettavaa itse annettua todistusta ei ole saatu.

Esimerkki päättyy

4.2.1.9 Yhteistili

Tilin osalta on ilmoitettava, onko tili yhteistili ja ilmoitettava yhteistilin tilinhaltijoiden lukumäärä.

4.2.1.10 Tilinumero

Jokaisesta raportoitavasta tilistä on ilmoitettava tilinumero tai sen puuttuessa sitä vastaava tieto, tilin tyyppi ja tieto siitä, onko tili aiempi tili vai uusi tili. Ilmoitettavana tilinumerona pidetään tilinumeroa, jonka raportoiva finanssilaitos on antanut tilille sen yksilöintiä varten. Jos tilillä ei ole tällaista numeroa, tilinumerona ilmoitetaan sitä tehtävältään vastaava tieto, kuten yksilöivä sarjanumero tai muu sellainen numero, jonka raportoiva finanssilaitos on antanut finanssitilille ja joka erottaa tilin muista saman finanssilaitoksen ylläpitämistä tileistä. Jos tilillä on useita tilinumeroita, tilinumerona ilmoitetaan se tilinumero, jolla raportoiva finanssilaitos raportoi sen tilinhaltijalle.

4.2.1.11 Tilin tyyppi

Tilin tyypin osalta on ilmoitettava, onko tili talletustili, säilytystili, velka- tai omapääomaosuus vai käteisarvovakuutussopimus tai elinkorkosopimus.

4.2.1.12 Tilin saldo tai arvo

Tilin saldon osalta on ilmoitettava tilin saldo tai arvo kalenterivuoden lopussa, tai jos tili suljetaan vuoden aikana, tieto tilin sulkemisesta. Ilmoitettavana tilin saldona tai arvona pidetään yleensä saldoa tai arvoa, jonka raportoiva finanssilaitos on laskenut tilinhaltijalle tehtävää raportointia varten.

Käteisarvovakuutussopimuksesta tai elinkorkosopimuksesta on ilmoitettava sen käteisarvo tai takaisinostoarvo. Pääoma- tai velkaosuuden osalta pääomaosuuden saldo tai arvo on arvo, jonka raportoiva finanssilaitos on laskenut sellaista tarkoitusta varten, joka edellyttää useimmin toistuvaa arvonmääritystä. Tilanteen mukaan arvo voi olla esimerkiksi osuuden arvo hankinnan yhteydessä, jos raportoiva finanssilaitos ei ole muutoin laskenut uudelleen saldoa tai arvoa muista syistä.

Raportoiva finanssilaitos voi myös pääomaosuuden tai tilin muuta arvoa määrittäessään käyttää kalenterivuoden lopusta poikkeavaa muuta vuosittain määritettävää arvoa, jos se ei tavanomaisessa toiminnassaan määritä tilin arvoa kalenterivuoden lopussa. Edellytyksenä on kuitenkin, että käytettävä arvo kuvaa tilinhaltijan tilin arvoa kalenterivuoden lopussa. Esimerkiksi henkilöstörahasto voi käyttää vuosittaista arvonmäärityspäivän arvoa oikaistuna sen jälkeen, ennen kalenterivuoden loppua, tapahtuneilla tilin arvoon vaikuttaneilla muutoksilla.

Jokaiselle yhteisesti pidetyn tilin haltijalle luetaan kuuluvaksi yhteistilin koko saldo tai arvo samoin kuin yhteistilille (tai yhteistiliin liittyen) maksetut tai hyvitetyt kokonaismäärät. Kokonaismäärät ilmoitetaan myös seuraavissa tapauksissa:

• sellaisen passiivisen ei-finanssiyksikön pitämä tili, jossa on yksi tai useampi raportoitava kontrolloiva henkilö, jolloin passiivisen ei-finanssiyksikön pitämän tilin koko saldo tai arvo sekä tilille maksetut tai hyvitetyt määrät kokonaisuudessaan luetaan kuuluvaksi jokaiselle kontrolloivalle henkilölle; tai
• sellaisen passiivisen ei-finanssiyksikön pitämä tili, joka on raportoitava henkilö, jossa lisäksi on raportoitava kontrolloiva henkilö, on raportoitava sekä ei-finanssiyksikön että kontrolloivan henkilön osalta (tilin koko saldo tai arvo sekä tilille maksetut tai hyvitetyt määrät kokonaisuudessaan).

Jos tili lopetetaan, raportoivan finanssilaitoksen on raportoitava, että tili on lopetettu. Lopetetun tilin saldona tai arvona ilmoitetaan aina nolla. Tili katsotaan lopetetuksi silloin, kun se on finanssilaitoksia koskevien säännösten perusteella suljettu tai muutoin lopetettu. Mikäli voimassa oleva säännöstö ei ota kantaa tilien lopettamiseen, tili katsotaan lopetetuksi raportoivan finanssilaitoksen normaalien toimintamenettelyjen mukaisesti, joita sovelletaan johdonmukaisesti kaikkiin kyseisen finanssilaitoksen ylläpitämiin tileihin. Esimerkiksi pääoma- tai velkaosuus finanssilaitoksessa katsotaan yleensä lopetetuksi sen irtisanomisen, siirtämisen, lunastuksen, perumisen tai likvidoinnin yhteydessä. Tiliä, jonka saldo tai arvo on nolla tai negatiivinen, ei katsota lopetetuksi yksinomaan tämän saldon tai arvon perusteella.

4.2.1.13 Säilytystiliä koskevat lisävaatimukset

Edellä mainittujen vaatimusten lisäksi säilytystilin osalta on ilmoitettava koron kokonaisbruttomäärä, osingon kokonaisbruttomäärä ja tilillä pidettyihin varoihin liittyen syntyneen muun tulon kokonaisbruttomäärä, kussakin tapauksessa maksettuna tai hyvitettynä tilille tai tiliin liittyen kalenterivuoden aikana.

Lisäksi on ilmoitettava finanssivarojen myynnistä tai lunastuksesta tilille maksettu tai hyvitetty kokonaisbruttotulo sen kalenterivuoden aikana, jonka osalta raportoiva finanssilaitos on toiminut säilytyksenhoitajana, välittäjänä, nimellisomistajana tai muutoin tilinhaltijan asiamiehenä. Myynnillä tai lunastuksella tarkoitetaan tässä yhteydessä finanssivarojen myyntiä tai lunastusta riippumatta siitä, onko näiden finanssivarojen omistaja verovelvollinen kyseisen myynnin tai lunastuksen osalta tai onko tulo verotettavaa tuloa. Myynnistä tai lunastuksesta saaduilla kokonaisbruttotuloilla tarkoitetaan finanssivarojen myynnin tai lunastuksen tuloksena saatua kokonaismäärää.

4.2.1.14 Muut tulot

Säilytystilin osalta raportoitaviin tietoihin kuuluvat tilillä pidettyihin varoihin liittyen syntyneen muun tulon kokonaisbruttomäärä maksettuna tai hyvitettynä tilille (tai tiliin liittyen) kalenterivuoden aikana. Käsite muu tulo merkitsee kaikkia määriä, joita pidetään Suomen verolainsäädännön mukaan muuna tulona kuin korkona, osinkona tai finanssivarojen myynnistä tai lunastuksesta saatuna bruttotulona. Vuosi-ilmoituksella pääoma- ja velkaosuudet sekä käteisarvovakuutussopimuksen perusteella saadut tulot voidaan ilmoittaa muuna tulona yhtenä kokonaisuutena, jos raportoivalla finanssilaitoksella ei ole tulotyyppiä tiedossa. Vaihtoehtoisesti näistä saadut tulot voidaan ilmoittaa luonteensa mukaisesti korkona, osinkona ja finanssivarojen myynnistä tai lunastuksesta saatuina tuloina.

4.2.1.15 Bruttotulot

Säilytystilin osalta raportoitavia tietoja ovat finanssivarojen myynnistä tai lunastuksesta tilille maksettu tai hyvitetty kokonaisbruttotulo sen kalenterivuoden aikana, jonka osalta raportoiva finanssilaitos toimi säilytyksenhoitajana, välittäjänä, nimellisomistajana tai muutoin tilinhaltijan asiamiehenä. Käsite myynti tai lunastus tarkoittaa finanssivarojen myyntiä tai lunastusta, riippumatta siitä, onko näiden finanssivarojen omistaja verovelvollinen kyseisen myynnin tai lunastuksen osalta tai onko tulo verotettavaa tuloa.

Clearing- tai selvitysorganisaatio, joka ylläpitää raportoitavia tilejä ja selvittää nettopohjaisesti arvopapereiden myyntejä ja ostoja kyseisen organisaation jäsenten välillä, ei välttämättä ole selvillä myyntien tai luovutusten bruttotuloista. Jos clearing- tai selvitysorganisaatio ei ole selvillä bruttotuloista, bruttotulot rajoitetaan jäsenen finanssivarojen myyntiin tai luovutukseen liittyvään, jäsenen tilille maksettuun tai hyvitettyyn nettomäärään ajankohtana, jolloin kyseinen tapahtuma selvitetään organisaation selvitysmenettelyjen mukaisesti. Käsitteellä clearing- tai selvitysorganisaatio tarkoitetaan yksikköä, jonka toimialana on jäsenorganisaatioidensa arvopaperikauppojen selvittäminen ja arvopapereiden siirtäminen tai niiden siirtämistä koskevien ohjeiden antaminen veloittamalla tai hyvittämällä jäsenen tiliä, mihin ei välttämättä sisälly arvopapereiden fyysinen toimittaminen.

Pörssivälittäjän hoitaman, bruttotulojen maksamiseen johtavan myynnin osalta bruttotulojen maksupäivä on päivä, jona kyseisen myynnin tulot hyvitetään tilille tai ne ovat muutoin maksuun oikeutetun henkilön käytettävissä.

Myynnistä tai lunastuksesta saadut kokonaisbruttotulot merkitsevät finanssivarojen myynnin tai lunastuksen tuloksena saatua kokonaismäärää. Jos myynnin hoitaa pörssivälittäjä, myynnistä tai lunastuksesta saadut kokonaistulot merkitsevät maksuun oikeutetun henkilön tilille maksettua tai hyvitettyä kokonaismäärää, johon lisätään määrä, jota ei makseta, koska se peritään limiittiluoton takaisinmaksuna; välittäjä voi ottaa (mutta ei ole velvollinen ottamaan) myyntiin liittyvät provisiot huomioon kokonaisbruttotuloja määrittäessään. Korollisen velkasitoumuksen myynnissä bruttotulot sisältävät mahdollisen koronmaksupäivien välillä kertyneen koron.

4.2.1.16 Valuutta

Tiedot on ilmoitettava tilivaluutassa eikä niitä siis muunneta raportointia varten esimerkiksi euroiksi tai Yhdysvaltain dollareiksi. Kunkin määrän valuutta on ilmoitettava raportoitavissa tiedoissa. Jos tilin arvo on ilmoitettu useammassa valuutassa, raportoiva finanssilaitos voi halutessaan raportoida tiedot siinä valuutassa, jonka määräinen tili on.

Jos finanssilaitos käyttää lainsäädännön sallimia kynnysarvoja, ja tilin arvoja on tätä tarkoitusta varten muunnettava euroiksi tai Yhdysvaltain dollareiksi, raportoitavan finanssilaitoksen tulee laskea saldo tai arvo käyttäen avistakurssia. Raportoivan finanssilaitoksen on käytettävä raportoitavan kalenterivuoden viimeisen päivän avistakurssia.

4.3 Poikkeukset ilmoitettaviin tietoihin

Finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta annetun lain 106 §:n mukaan, sen estämättä, mitä lain 105 §:n 1 momentin 2–4 kohdassa säädetään, raportoivan finanssilaitoksen ei tarvitse ilmoittaa aiemmasta tilistä verotunnisteita eikä syntymäaikaa, jos raportoivalla finanssilaitoksella ei ole kyseisiä tietoja eikä raportoivan finanssilaitoksen tarvitse kerätä niitä Suomen lainsäädännön tai Euroopan unionin säädöksen nojalla. Raportoivan finanssilaitoksen on kuitenkin kohtuullisin keinoin pyrittävä hankkimaan verotunnisteet ja syntymäaika aiempien tilien osalta:

1. sitä vuotta seuraavan toisen vuoden loppuun mennessä, jona aiemmat tilit on tunnistettu raportoitaviksi tileiksi; ja
2. aina, kun raportoivaa finanssilaitosta vaaditaan päivittämään aiempia tilejä koskevat tiedot rahanpesun estämistä tai asiakastunnistusta koskevia kansallisia menettelyjä noudattaen.

Käytännössä kohtuullisilla keinoilla tarkoitetaan tässä yhteydessä raportoivan finanssilaitoksen aitoa yritystä hankkia raportoitavan tilin tilinhaltijan verotunniste ja syntymäaika. Kohtuullisina keinoina pidetään esimerkiksi raportoivan finanssilaitoksen yrityksiä ottaa postitse tai puhelimitse yhteyttä tilinhaltijaan sekä raportoivan finanssilaitoksen lähiyksikön ylläpitämän sähköisesti hakukelpoisen tiedon tutkimista ohjeen luvussa 3.7.6 kuvattujen tilisaldon yhdistämissääntöjen mukaisesti.

Finanssilaitoksen on vastaavasti raportoitava verotunniste tai syntymäaika, jos joko:

• verotunniste tai syntymäaika on raportoivan finanssilaitoksen arkistotiedoissa (riippumatta siitä, onko finanssilaitoksilla velvollisuus säilyttää tätä tietoa); tai
• verotunniste tai syntymäaika ei ole raportoivan finanssilaitoksen arkistotiedoissa, mutta finanssilaitoksilla on muutoin Suomen lainsäädännön mukaan velvollisuus kerätä tämä tieto (esim. rahanpesun estämistä ja asiakkaan tunnistamista koskevissa menettelyissä (AML/KYC) tai verolainsäädännössä).

Lain 106 §:n 2 momentin mukaan raportoivan finanssilaitoksen ei myöskään tarvitse ilmoittaa verotunnistetta sen asuinlainkäyttöalueen osalta, joka ei ole antanut verotunnistetta tietylle luonnolliselle henkilölle tai yksikölle.

Käytännössä raportoitavan lainkäyttöalueen ei katsota antavan verotunnistetta, jos lainkäyttöalue ei anna verovelvollisten tunnistenumeroita tai sen puuttuessa sitä tehtävältään vastaavia tietoja, tai jos lainkäyttöalue ei ole antanut verotunnistetta tietylle luonnolliselle henkilölle tai yksikölle. Raportoitavan lainkäyttöalueen ei katsota edellyttävän antamiensa verotunnisteiden keräämistä esimerkiksi silloin, jos oman verotunnisteen ilmoittaminen on henkilöille vapaaehtoista. Jos tilinhaltija on tällaisessa tilanteessa ilmoittanut raportoivalle finanssilaitokselle verotunnisteensa, raportoivan finanssilaitoksen on ilmoitettava se Verohallinnolle.

Lisäksi lain 106 §:n 3 momentin mukaan raportoivan finanssilaitoksen ei tarvitse ilmoittaa syntymäpaikkatietoa seuraavien edellytysten täyttyessä:

1. Suomen lainsäädäntö tai Euroopan unionin voimassa oleva tai 5 päivänä tammikuuta 2015 voimassa ollut säädös ei edellytä raportoivan finanssilaitoksen muussakaan tilanteessa hankkivan ja ilmoittavan syntymäpaikkatietoa;
2. syntymäpaikkatieto ei ole saatavilla raportoivan finanssilaitoksen ylläpitämissä sähköisesti hakukelpoisissa tiedoissa.

Sähköisesti hakukelpoisilla tiedoilla tarkoitetaan tässä yhteydessä tietoja, joita raportoiva finanssilaitos ylläpitää verotusta varten, asiakkaan kantatiedostoissaan tai vastaavissa tiedostoissa ja joita säilytetään sähköisenä tietokantana.

Lain 106 §:n 4 momentin mukaan, jollei raportoiva finanssilaitos päätä toisin minkä tahansa selkeästi yksilöidyn tiliryhmän osalta, raportoivan finanssilaitoksen ei tarvitse ilmoittaa finanssivarojen myynnistä tai lunastuksesta saatuja bruttotuloja siltä osin kuin raportoiva finanssilaitos ilmoittaa tällaisten finanssivarojen myynnistä tai lunastuksesta saadun bruttotulon raportoivien kryptovarapalvelun tarjoajien tiedonantovelvollisuudesta verotuksen alalla annetun lain mukaisesti.

Esimerkki alkaa

Esimerkki 82: Henkilöllä on säilytystili keskitetyssä vaihtopalvelussa, joka on raportoiva finanssilaitos. Tilillä säilytetään arvopaperitokeneita (security token), joiden määrä vaihtelee hankintojen ja luovutusten myötä. Kyseiset arvopaperitokenit täyttävät sekä finanssivaran että raportoitavan kryptovaran määritelmän. Keskitetyn vaihtopalvelun on vuosittain ilmoitettava tilin saldo tai arvo vuoden lopussa CRS/DAC2-vuosi-ilmoituksella (ohjeen luvun 4 mukaisesti). Mahdolliset arvopaperitokenien hankinnat ja luovutukset keskitetyn vaihtopalvelun on ilmoitettava raportoivan kryptovarapalvelun tarjoajan ominaisuudessa raportoivien kryptovarapalvelun tarjoajien tiedonantovelvollisuudesta verotuksen alalla annetun lain mukaisesti. Tällöin sen ei tarvitse ilmoittaa arvopaperitokenien luovutuksia CRS/DAC2-vuosi-ilmoituksella.

Esimerkki päättyy

5 Voimaantulo- ja siirtymäsäännökset

Finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta annettua lakia sovelletaan ensimmäisen kerran 1.1.2026 alkavaan kalenterivuoteen. Kalenterivuodelta 2026 tiedot on ilmoitettava 31.1.2027 mennessä.

Kalenterivuotta 2026 edeltäviä kalenterivuosia koskevien tietojen ilmoittamisessa ja muiden velvoitteiden noudattamisessa sovelletaan finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta annetun lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.

6 Tehokasta täytäntöönpanoa koskevat vaatimukset

6.1 Johdanto

Neuvoston direktiivissä (2014/107/EU) ja Common Reporting Standardissa on asetettu valtioille tehokkaan täytäntöönpanon vaatimukset. Direktiivin 8 artiklan 3a kohdan mukaan Suomen on otettava käyttöön säännöt ja hallinnolliset menettelyt varmistaakseen tietojenvaihto- ja huolellisuusmenettelyjen tehokkaan täytäntöönpanon ja noudattamisen. Vastaavat vaatimukset ovat standardissa (IX jakso), ja sen kommentaarissa on tehokkaaseen täytäntöönpanoon liittyviä soveltamisohjeita. Direktiivissä on lisäksi korostettu oikeutta henkilötietojen suojaan. Edellä mainitut vaatimukset on huomioitu direktiivin voimaanpanolaissa, verotusmenettelylaissa sekä laissa raportoivien finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta verotuksen alalla.

6.2 Säännöt, joilla estetään finanssilaitoksia, henkilöitä tai välittäjiä ottamasta käyttöön käytäntöjä, joilla pyritään kiertämään tietojenvaihto- ja huolellisuusmenettelyt

1.1.2026 voimaan tulleessa lakimuutoksessa säädettiin uusi yleinen raportoinnin kiertojärjestelysäännös VML 28 a §, joka käytännössä korvasi aiemmin VML 17 c §:ään sisältyneen CRS/DAC2:ta koskeneen erityisen raportoinnin kiertosäännöksen, jolla täytettiin direktiivin ja standardin nimenomaiset vaatimukset. Lakimuutoksen yhteydessä ei ole ollut kuitenkaan tarkoitus muuttaa lain soveltamisalaa CRS/DAC2-kiertojärjestelyjen osalta.

VML 28 a §:n mukaan henkilö, joka suunnittelee, markkinoi, organisoi, tuo saataville tai toteuttaa järjestelyn, jonka yhtenä pääasiallisena tarkoituksena on välttää lain vaatimat ilmoittamis-, huolellisuus- tai muut velvoitteet, on tiedonantovelvollinen ja velvollinen suorittamaan nämä velvoitteet niin kuin asiassa olisi käytetty oikeaa muotoa. Jos tiedonantovelvollinen näitä velvoitteitaan täyttäessään havaitsee ilmoitettavan sivullisen suorittavan VML 28 a §:n 1 momentin mukaisen järjestelyn, jonka seurauksena tietoja jää ilmoittamatta, tiedonantovelvollisen on ilmoitettava tiedot niin kuin asiassa olisi käytetty oikeaa muotoa.

Käytännössä vaatimus voidaan jakaa kolmeen yleisimpään lainvastaiseen menettelytapaan:

1. finanssilaitos ottaa itse käyttöön menettelytapoja, joilla kierretään tutkimis-, tunnistamis- tai raportointivelvollisuussääntöjä lain tarkoituksen vastaisesti
2. finanssilaitos havaitsee, että sen tilinhaltija on ottanut käyttöön menettelyjä, joilla se pyrkii välttämään lain tarkoituksen vastaisesti tietojenvaihto- tai huolellisuusmenettelyjä mukaan lukien järjestelyt, joilla tosiasiallinen edunsaaja pyritään saamaan raportoinnin ulkopuolelle
3. finanssilaitos pyrkii välttämään raportointivelvollisuuttaan siten, että se ottaa käyttöön menettelytapoja, joiden avulla se lain tarkoituksen vastaisesti pyrkii välttämään raportoivan finanssilaitoksen määritelmien täyttymisen.

Finanssilaitoksella ei saa olla kohdan 1. mukaisia menettelyjä. Mikäli finanssilaitoksella havaitaan tällaisia menettelyjä, katsotaan sen laiminlyöneen verolainsäädännön mukaisten velvollisuuksiensa hoitamisen ja sille ja sen vastuuhenkilöille voidaan määrätä laiminlyönnistä laissa määritellyt seuraamukset.

Käytännössä voi esiintyä tulkintatilanteita, joissa muussa kuin velvoitteiden kiertämistarkoituksessa asiakasta varten tai asiakkaan puolesta tehdyt sijoituspalvelut tai -tuotteet jäävät raportoinnin tai huolellisuusmenettelyn ulkopuolelle mahdollisesti lain tarkoituksen vastaisesti. Finanssilaitos voi tällöin joko laissa mainitulla tavalla tutkia, tunnistaa ja raportoida tilit tai varmistaa epäselvässä tilanteessa Verohallinnolta, ettei kyse ole lainvastaisesta menettelystä.

Finanssilaitos ei voi pitää tilinhaltijasta huolellisuusmenettelyä varten olevia tietoja luotettavina, mikäli finanssilaitos tietää tai sillä on syy epäillä tilinhaltijan ottaneen käyttöön lainvastaisia menettelyitä (kohta 2.). Finanssilaitos ei voi tällöin pitää itse annettua todistusta luotettavana eikä se voi avata uuttaa tiliä ennen kuin se on saanut luotettavan itse annetun todistuksen. Käytännössä finanssilaitoksen on esimerkiksi saatava luotettava selvitys siitä, ettei kyse ole finanssilaitoksen epäilemästä raportoinnin kiertotarkoituksessa tehdystä menettelystä.

Aiemman tilin osalta finanssilaitoksen on raportoitava tili tosiasiallisen tilanteen mukaisesti tai jos tilinhaltijasta ei ole riittäviä tietoja, käsiteltävä tiliä dokumentoimattomana tilinä. Finanssilaitoksen on ensin pyrittävä selvittämään tosiasiallinen tilanne ja vasta sen jälkeen, kun se ei parhaasta yrityksestään huolimatta ole saanut tilinhaltijalta riittäviä tietoja, finanssilaitos voi käsitellä tiliä dokumentoimattomana tilinä.

Finanssilaitoksella ei saa olla kohdan 3. mukaisia menettelyjä. Mikäli finanssilaitoksella havaitaan tällaisia menettelyjä, katsotaan sen laiminlyöneen verolainsäädännön mukaisten velvollisuuksiensa hoitamisen ja sille ja sen vastuuhenkilöille voidaan määrätä laiminlyönnistä laissa määritellyt seuraamukset.

Käytännössä voi esiintyä tilanteita, joissa finanssilaitos havaitsee, että sen tilinhaltija on mahdollisesti ilmoittanut statuksensa virheellisesti muuksi kuin raportoivaksi finanssilaitokseksi. Finanssilaitoksen tulee tällaisissa tilanteissa ottaa yhteyttä tilinhaltijaan tosiasiallisen tilanteen selvittämiseksi. Mikäli finanssilaitos ei saa luotettavaa selvitystä tilinhaltijan statuksesta tai se epäilee tilinhaltijan pyrkivän kiertämään omaa raportointivelvollisuuttaan finanssilaitoksena, on finanssilaitoksen otettava yhteyttä Verohallintoon ja kerrottava tilinhaltijansa mahdollisesta virheellisestä statuksesta. Finanssilaitos ei voi käsitellä oma-aloitteisesti tilinhaltijaa tilinhaltijan oman ilmoituksen vastaisesti finanssilaitoksena.

Alla on esitetty CRS:n kommentaareissa kuvattuja esimerkkejä menettelyistä, joihin edellä mainittuja kiertämissäännöksiä sovelletaan:

Esimerkki alkaa

Esimerkki 83 (tilin ylläpitäjän vaihtuminen): Raportoiva finanssilaitos neuvoo asiakasta ylläpitämään tiliä lähiyksikössä ei-osallistuvassa valtiossa. Näin raportoiva finanssilaitos välttyy raportoinnilta samalla, kun se tarjoaa palveluita ja ylläpitää asiakassuhteita, aivan kuin tili olisi raportoivan finanssilaitoksen ylläpitämä. Tällaisessa tapauksessa on katsottava, että raportoiva finanssilaitos ylläpitää tiliä, ja sillä on katsottava olevan tästä johtuvat tietojenvaihto- ja huolellisuusvelvoitteet.

Esimerkki 84 (loppuvuoden määrät): Finanssilaitokset, luonnolliset henkilöt, yksiköt tai välittäjät manipuloivat loppuvuoden määriä, kuten tilien saldoja raportoinnin ja sen kohteeksi joutumisen välttämiseksi.

Esimerkki 85 (rahan parkkeeraaminen kvalifioiduille luottokorttien liikkeellelaskijoille): Luonnolliset henkilöt tai yksiköt parkkeeraavat saldoja toisilta raportoitavilta tileiltä kvalifioiduille luottokorttien liikkeellelaskijoille lyhytaikaisesti vuoden lopussa raportoinnin välttämiseksi.

Esimerkki 86 (sähköiset arkistot ja tietokonejärjestelmät): Raportoiva finanssilaitos jättää tarkoituksellisesti luomatta sähköisiä tietoja (jotta ei saataisi tuloksia sähköisen arkistohaun avulla) tai ylläpitää keinotekoisesti eriytettyjä tietokonejärjestelmiä (tilien yhdistämissääntöjen välttämiseksi).

Esimerkki päättyy

6.3 Finanssilaitoksia vaaditaan pitämään kirjaa toteutetuista toimista ja todisteista edellä mainittujen menettelyjen käytöstä sekä toteuttamaan asianmukaiset toimenpiteet kyseisten tietojen saamiseksi

Finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta annetun lain 103 §:n mukaan raportoivan finanssilaitoksen on kirjattava ne toimet ja tiedot, joita se käyttää lain 2 ja 3 luvussa säädettyjen menettelyjen ja velvoitteiden toteuttamiseen. Kirjatut toimet ja tiedot on säilytettävä ja niiden on oltava saatavilla vähintään kuusi vuotta sen kalenterivuoden päättymisestä, jota ne koskevat.

Finanssilaitoksella on oltava tässä ohjeessa kuvattu huolellisuusmenettelyn edellyttämä dokumentaatio, ja sen on säilytettävä nämä tiedot kuusi vuotta viimeisestä raportointivuodesta eteenpäin. Finanssilaitoksen täytyy myös tarvittaessa osoittaa huolellisuusmenettelyn edellyttämällä tavalla, miksi jotain tiliä ei ole katsottu raportoitavaksi tiliksi. Tämän vuoksi finanssilaitoksen täytyy yleensä säilyttää kuusi vuotta myös tällaisen tilin huolellisuusmenettelyä varten kerätyt dokumentit ja tiedot vastaavan ajanjakson (kuusi vuotta sen vuoden jälkeen, jolta tiliä ei raportoitu). Vastaava kuuden vuoden säilytysvelvollisuus koskee tilitietoja, joista raportoitavat tiedot on kerättävä. Tarvittaessa raportoivan finanssilaitoksen on myös korjattava raportoinnissa ja menettelyissä havaitut virheet vastaavalta ajanjaksolta.

Suurin osa huolellisuusmenettelyä varten tarvittavista tiedoista on kerättävä ja säilytettävä myös muuta tarkoitusta, kuten esimerkiksi kirjanpitolainsäädännön vaatimuksia ja voitonjaon verotusta varten. Selvyyden vuoksi todettakoon, ettei nyt esillä oleva lainsäädäntö rajoita tai poista muita lainsäädännön edellyttämiä huolellisuus-, raportointi-, kirjanpito-, muistiinpano- tai säilytysvelvollisuuksia.

6.4 Hallinnolliset menettelyt sen tarkistamiseksi, noudattavatko raportoivat finanssilaitokset tietojenvaihto- ja huolellisuusmenettelyjä

Direktiivin voimaanpanolain 5 b §:ssä Verohallinto on velvoitettu valvomaan, että finanssilaitokset noudattavat vaadittuja menettelyjä. Vastaava valvontavelvoite on myös verohallintolain 2 §:ssä. Käytännössä Verohallinto valvoo finanssilaitosten tässä ohjeessa mainittujen velvoitteiden hoitamista muun muassa verotarkastuksilla ja valvomalla annettujen vuosi-ilmoitusten sisällöllistä oikeellisuutta vuosittain.

Finanssilaitosten on annettava Verohallinnon kehotuksesta edellä mainittua lakisääteistä tehtävää varten tarvittavat yksilöidyt lisätiedot (VML 23 a § ja 23 c §), ne asiakirjat, joista tarvittavia tietoja voi olla saatavilla sekä esitettävä tarkastettavaksi (VML 23 §) kaikki aineisto, joka on tarpeen finanssilaitosten menettelyjen ja raportoinnin oikeellisuuden tarkastamiseksi. Finanssilaitosten on annettava tiedot Verohallinnolle salassapitosäännösten ja muiden tietojen saantia koskevien rajoitusten estämättä (VML 22 §).

6.5 Hallinnolliset menettelyt raportoivan finanssilaitoksen seurantaa varten, jos dokumentoimattomia tilejä raportoidaan

Direktiivin voimaanpanolain 5 b §:ssä on Verohallinnolle määrätty velvoite todentaa, että finanssilaitokset noudattavat huolellisuusmenettelyjä, ja velvoite toteuttaa seuranta sellaisen raportoivan finanssilaitoksen osalta, joka raportoi dokumentoimattomia tilejä.

Verohallinto valvoo edellä kohdassa 6.4 mainitulla tavalla finanssilaitosten toimintaa myös dokumentoimattomien tilien osalta. Dokumentoimattomien tilien osalta valvontaa tehdään muun muassa voitonjaon verotuksen valvonnan yhteydessä. Dokumentoimattomille tileille maksettujen voitonjakojen osalta ei yleensä voida myöntää lähteellä verosopimuksen mukaisia lähdevero- tai ennakonpidätysetuuksia ja tilille maksetuista korkotulon lähdeveronalaisista suorituksista on perittävä korkotulon lähdevero. Edellä mainitut etuudet edellyttävät, että suorituksen saaja on riittävän huolella tutkittu ja tunnistettu. Mikäli tili on dokumentoimaton eikä sen tilinhaltijan verotuksen asuinvaltiota ole voitu raportointia varten selvittää, ei tunnistusta ole voitu tehdä vaaditusti myöskään ennen suorituksen maksamista voitonjaon verotuksen etuuksien myöntämistä varten.

6.6 Säännökset, joita sovelletaan, jos sääntöjä ei noudateta

Finanssilaitokselle voidaan määrätä VML 22 a §:n mukaiset seuraamukset, mikäli se laiminlyö laissa edellytetyt raportointivelvoitteensa. Tiedonantovelvollisuudesta vastuussa oleva voidaan tuomita VML 87 §:ssä säädetysti tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnistä sakkoon.

Huolellisuusmenettelyiden laiminlyönnit tyypillisesti tarkoittavat myös muiden verotukseen liittyvien velvoitteiden laiminlyöntejä, joille on omat erilliset sanktiosäännökset.

6.7 Raportoivan finanssilaitoksen velvoitteet rekisterin pitäjänä

Raportoitavat ja huolellisuusmenettelyä varten kerättävät tiedot ovat henkilötietoja. Finanssilaitosten tiedonantovelvollisuudesta annetussa laissa säädetään finanssilaitokselle velvoite kerätä luonnollisia henkilöitä koskevia tietoja, säilyttää tietoja rekistereissään laissa mainitun ajan (kuusi vuotta tilin sulkemisesta tai muun viimeisen raportoitavan vuoden päättymisestä) sekä luovuttaa tiedot Verohallinnolle vuosittain vuosi-ilmoituksella ja Verohallinnon kehotuksesta Verohallinnon lakisääteistä valvontatehtävää varten. Finanssilaitos on rekisterinpitäjä ja se on velvollinen huolehtimaan niistä velvoitteista, joita rekisterinpitäjälle tulee tietosuojalaista (1050/2018) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksesta (EU) 2016/679 (yleinen tietosuoja-asetus)

Finanssilaitoksen on varmistettava tietoja kerätessään ja käsitellessään muutoin, että tilinhaltija tietää, missä tarkoituksessa tietoja kerätään ja muutoin käsitellään sekä omassa toiminnassaan huomioitava tietojen käyttötarkoitus (verotus). Mikäli finanssilaitos kerää samalla tietoja muuta käyttötarkoitusta, kuten esimerkiksi liiketoimintaansa varten, on tilinhaltijalle kerrottava miltä osin kerättävät tiedot ovat lainsäädännön edellyttämiä pakollisia tietoja ja mitä seuraamuksia virheellisistä tai puutteellisista tiedoista tilinhaltijalle voi aiheutua.

Voimaanpanolain ja direktiivin (VII luvun 25 artiklan 4 kohta) mukaisesti raportoivan finanssilaitoksen on informoitava raportoitavalle luonnolliselle henkilölle, että häntä koskevia tietoja kerätään ja tietoja luovutetaan Verohallinnolle, joka lähettää tietoja toisiin jäsenvaltioihin ja kolmansiin maihin. Lisäksi kyseiselle henkilölle on varattava mahdollisuus tarkastaa annettujen tietojen oikeellisuus ennen tietojen luovuttamista. Finanssilaitoksen on siten informoitava tilinhaltijaa tämän tarkastusoikeudesta ja oikeudesta vaatia virheellisen tiedon korjaamista.

6.8 Tilinhaltijan velvollisuus toimittaa oikeasisältöiset tiedot

Finanssilaitoksella on lakisääteinen velvollisuus tutkia ja tunnistaa tilinhaltijoidensa verotuksen asuinvaltio(t). Tutkiminen ja tunnistaminen tapahtuvat finanssilaitoksen hallussa olevien tietojen lisäksi tilinhaltijalta pyydettävien tietojen avulla. Tämän ohjeen luvussa 2.38 määriteltyjen uusien tilien osalta finanssilaitoksen on pyydettävä kaikilta tilinhaltijoiltaan niin sanottu itse annettu todistus (katso ohjeen luku 2.70), jossa se kerää verotusta varten tarvittavia tietoja. Tilinhaltijan on annettava pyydetyt tiedot finanssilaitokselle ja vahvistettava itse annetussa todistuksessa olevien tietojen oikeellisuus. Finanssilaitos ei saa avata tiliä, ellei se saa oikeasisältöistä itse annettua todistusta tilinhaltijalta. Tilinhaltijalla on myös velvollisuus ilmoittaa olosuhteissaan tapahtuneet muutokset finanssilaitokselle.

Tämän ohjeen luvussa 2.37 määriteltyjen aiempien tilien osalta finanssilaitos voi tutkia ja tunnistaa tilit sillä aiemmin hallussaan olevien tietojen perusteella. Mikäli finanssilaitos hallussaan olevien tietojen perusteella havaitsee tilinhaltijaan liittyen tunnusmerkin ulkomaille, on sen joko ilmoitettava tili vuosi-ilmoituksellaan Verohallinnolle tunnusmerkin mukaisen maan tilinhaltijan tilinä tai ohjeessa kuvatulla menettelyllä varmistettava ja tarvittaessa osoitettava Verohallinnolle, ettei tilinhaltija ole kyseiseen maahan verovelvollinen tunnusmerkistä huolimatta.

Mikäli finanssilaitoksella ei ole riittäviä tietoja tilinhaltijan verotuksen asuinvaltion määrittämiseksi, on sen pyydettävä tilinhaltijalta tarvittavia lisätietoja. Tilinhaltijan on annettava tarvittavat lisätiedot. Mikäli tilinhaltija ei anna näitä tietoja, on finanssilaitoksen ilmoitettava tili Verohallinnolle vuosi-ilmoituksellaan niin sanottuna dokumentoimattomana tilinä. Verohallinto ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin tällaisten tilien osalta. Tiedoilla, joilla voidaan varmistaa tilinhaltijan oikea verotuksen asuinvaltio, on merkitystä muutoinkin verotuksessa. Esimerkiksi voitonjaon verotuksessa suorituksen maksajalla täytyy olla riittävät tiedot suorituksensaajasta.

Finanssilaitos voi aina myös aiempien tilien osalta soveltaa uusien tilien menettelyä eli pyytää tilinhaltijaltaan itse annettua todistusta. Tilinhaltijan tulisi tällöin antaa vaaditut tiedot.

Verohallinto lähettää finanssilaitosten ilmoittamat tiedot lainsäädännössä määrätyllä tavalla tilinhaltijan asuinvaltioon ja/tai niihin valtioihin, joihin tilinhaltijalla on tunnusmerkki. Tilinhaltijalla on oikeus tarkastaa finanssilaitoksessa finanssilaitoksen Verohallinnolle ilmoittamien tietojen oikeellisuus. Jos asuinvaltiotiedoissa on virheitä tai puutteita, tiedot lähetetään väärään valtioon tai sisällöltään virheellisinä.

Mikäli finanssilaitos havaitsee tai sillä on syytä epäillä tilinhaltijan ryhtyneen menettelyihin, joilla se pyrkii välttämään oikean raportoinnin, on finanssilaitoksen ryhdyttävä lain edellyttämiin toimenpiteisiin. Finanssilaitoksen on ilmoitettava tällaisista menettelyistä ja niihin ryhtyneistä tilinhaltijoista Verohallinnolle ja/tai ilmoitettava tiedot tosiasiallisen tilanteen mukaisesti.

Väärien tietojen antaminen verotusta varten voi johtaa veronkorotukseen ja muihin hallinnollisiin seuraamuksiin. Mikäli virheellinen tieto on annettu veron välttämistarkoituksessa, voi siitä seurata väärän tiedon antaneelle verovelvolliselle rikosoikeudellinen rangaistus (veropetos).

7 Raportointi- ja huolellisuusvelvoitteiden laiminlyönti

Velvoitteiden laiminlyönteihin sovelletaan verotusmenettelystä annetun lain 22 a §:n laiminlyöntimaksusäännöstä. Mikäli finanssilaitos laiminlyö laissa edellytetyt huolellisuus- ja raportointivelvoitteensa, voidaan finanssilaitokselle määrätä laiminlyöntimaksu.

Ennakkoperintälain 26 §:n 2 momentin mukaan Verohallinto voi poistaa ennakkoperintärekisteristä tai jättää rekisteriin merkitsemättä sen, joka olennaisesti laiminlyö veronmaksun, kirjanpitovelvollisuuden, verotusta koskevan ilmoittamis- tai muistiinpanovelvollisuuden taikka muut velvollisuutensa verotuksessa.

johtava erityisasiantuntija Kalle Hirvonen

erityisasiantuntija Tiia Rönnqvist