Verosta vapauttaminen

Tässä ohjeessa käsitellään verosta vapauttamista veronkantolain 47 §:ssä säädetyillä perusteilla: olennaisesti alentuneen veronmaksukyvyn perusteella, velkajärjestelystä johtuvasta erityisestä syystä sekä erityisestä syystä johtuneen ilmeisen kohtuuttomuuden perusteella. Ohjeessa käsitellään myös veronkantolain 47 §:n 3 – 5 momenteissa säädettyjä erityisiä perintö-, valmiste- ja kiinteistöverosta vapauttamisen perusteita.

Tässä ohjeessa ei käsitellä Veronsaajien oikeudenvalvonnan muutoksenhakuun ja kansainvälisen kaksinkertaisen verotuksen poistamiseen liittyviä, veronkantolain 49 §:ssä ja verotusmenettelylain 89 §:ssä säädettyjä verosta vapauttamisen tilanteita. 

1 Verosta vapauttaminen on tarkoituksenmukaisuus- ja kohtuusharkintaa

Verosta vapauttaminen on poikkeuksellinen menettely tilanteessa, jossa veronmaksukyky on yllättävien vastoinkäymisten vuoksi olennaisesti alentunut, tai jossa veroasiassa erityisestä syystä syntynyttä ilmeistä kohtuuttomuutta ei voi korjata muussa verotusmenettelyssä.

Verosta vapauttamisen edellytyksistä on säädetty veronkantolaissa. Edellytyksiä ei ole laissa yksityiskohtaisesti ja tyhjentävästi määritelty, koska sääntelyn on haluttu kattavan laajasti erilaisia, objektiivisesti ilmeisen kohtuuttomiksi arvoituja tilanteita. Menettely on korostetusti tapauskohtaista tarkoituksenmukaisuus- ja kohtuusharkintaan perustuvaa päätöksentekoa.

Veroista ja niiden viivästys- ja muista seuraamuksista voidaan myöntää vapautus veronkantolain 47 §:n nojalla seuraavilla perusteilla:

1. Jos vero- tai maksuvelvollisen veronmaksukyky on alentunut sairauden, työttömyyden elatusvelvollisuuden tai muun vastaavan syyn vuoksi olennaisesti,
2. jos vapautuksen myöntämiseen on verovelvollisen velkajärjestelyn vuoksi erityisiä syitä tai
3. jos veron periminen on muusta erityisestä syystä ilmeisesti kohtuutonta.

Verosta vapauttaminen edellä mainituilla perusteilla voi koskea kaikkia veroja, joihin sovelletaan veronkantolakia ja jotka maksetaan Verohallinnolle.

Verosta vapauttamista koskevalle hakemukselle ei ole säädetty määräaikaa. Hakemus tulisi kuitenkin tehdä kohtuullisessa ajassa, jotta asiaan liittyvät olosuhteet olisivat helpommin selvitettävissä. 

Verosta vapauttamispäätöksellä voidaan vapauttaa vain verosta, joka on jo määrätty, ja viivästysseuraamuksista, jotka ovat syntyneet ennen vapauttamispäätöksen tekemistä.   Veronkantolain 47 §:n mukaan Verohallinto saa vapauttaa tuloveron ennakosta (ennakkovero) vasta sen jälkeen, kun verovuodelta toimitettava verotus on valmistunut eli vasta kun verotuspäätös kyseiseltä verovuodelta on tehty.  Verosta vapauttamismenettelyssä ei vapauteta tuloista suoritettavasta ennakonpidätyksestä eikä alenneta ennakonpidätysprosenttia.

Vapautettavan veron perimiskelpoisuus tai se, onko vero maksettu vai ei, vaikuttaa seuraavasti:

• Vanhentuneesta verosta, jota ei ole maksettu ja josta ei ole ulosmitattu velallisen omaisuutta, ei myönnetä vapautusta, koska veron perintätoimenpiteet ovat päättyneet.
• Jos vero on jo maksettu, siitä vapauttaminen ei voi perustua veronmaksukyvyn olennaiseen alentumiseen. Veronmaksukyvyn olennaisen alentumisen arviointia käsitellään yksityiskohtaisemmin ohjeen luvussa 2.
• Maksetusta verosta voidaan vapauttaa, jos verosta vapauttamishakemuksen perusteena on erityisestä syystä johtuva ilmeinen kohtuuttomuus. Kuten edellä on todettu, näissä tilanteissa kyse on veron perusteeseen liittyvä jokin erityinen syy, jota ei esimerkiksi ole voitu oikaista oikaisulle säädetyssä määräajassa.

Jos maksetusta verosta tehdään verosta vapauttamispäätös, syntyy veronpalautus, joka voidaan käyttää muulle maksamatta olevalle verolle tai ulosotto voi ulosmitata veronpalautuksen.

Verosta vapauttaminen ei ole keino hakea muutosta verotuspäätökseen eikä ylimääräinen muutoksenhakukeino. Lainvoimaisesti muutoksenhakumenettelyssä ratkaistusta verosta ei voi samoihin seikkoihin vetoamalla saada vapautusta sillä perusteella, että veron periminen olisi kohtuutonta. Verosta vapauttamista ei myöskään voi saada verosta, josta muutoksenhaku vapautushakemuksessa vedotulla perusteella olisi tosiasiassa ollut mahdollista, mutta muutosta ei kuitenkaan ole haettu määräajassa.

Sairauden, työttömyyden, elatusvelvollisuuden tai muun niitä vastaavan syyn vuoksi olennaisesti alentunut veronmaksukyky on yleisin peruste verosta vapauttamiselle, mutta myös näissä tapauksissa kysymys on ollut poikkeuksellisen vaikeista ja yllättävistä tilanteista, joita Verohallinto arvioi objektiivisin perustein ja tasapuolista harkintaa käyttäen.

Maksuvaikeuksiin ja yllättäen heikentyneeseen henkilökohtaiseen taloustilanteeseen on myös muita ratkaisukeinoja kuin verosta vapauttaminen. Tuloverotuksessa voi vaatia veronmaksukyvyn alentumisvähennystä (tuloverolaki 98 § (896/2001)), veron maksamiseen voi hakea maksujärjestelyä (veronkantolain 41 §:n 1 momentin 2-kohta ja 43 §; Verohallinnon päätös maksujärjestelyssä noudatettavasta menettelystä) ja myös ulosottomenettelyssä on ulosottoviranomaisen harkinnan varaisia tai viranomaisaloitteisesti myönnettäviä huojennusmahdollisuuksia ulosottovelalliselle (ulosottokaaren (705/2007) 4 luku). Ylivelkaantumistilanteissa on mahdollista hakea velkajärjestelyä (laki yksityishenkilön velkajärjestelystä (57/1993). Maksuvelvollisuudesta ”vapautuu” myös verovelan vanhentumisen vuoksi: veron perintä päättyy eli verovelka vanhentuu huomattavasti lyhyemmässä ajassa kuin yksityisoikeudellisen saatavan perintä (verotäytäntöönpanolain (706/2007) 20 §; viiden vuoden perimisaika), jos omaisuutta ei ole ulosmitattu kyseisen veron perimiseksi.

2 Veronmaksukyvyn olennainen alentuminen

Vapautus verosta voidaan myöntää, jos vero- tai maksuvelvollisen veronmaksukyky on sairauden, työttömyyden, elatusvelvollisuuden tai muun vastaavan syyn vuoksi olennaisesti alentunut.

Veronmaksukyvyn olennainen alentuminen tarkoittaa käytännössä sitä, että hakijan taloudellinen tilanne on muuttunut hakijasta riippumattomista syistä eli pääosin ulkoisista, hakijan omista toimista johtumattomista syistä, ja muutos on johtanut kohtuuttomiin ja todennäköisesti pitkäaikaisiin vaikeuksiin selviytyä veron maksamisesta.  Esimerkiksi opiskelu ja varusmiespalvelus pääsääntöisesti väliaikaisina tilanteina taikka varattomuus ja velkaantuneisuus eivät yksistään ole Verohallinnon ratkaisukäytännössä olleet vapautusperusteita. 

Kynnys verosta vapauttamiselle veronmaksukyvyn olennaisen alentumisen perusteella on erityisen korkealla, jos vero on jo maksettu. Jos vero on jo maksettu tai tullut esimerkiksi veronpalautuksilla suoritetuksi, tai ennakonpidätys toimitettu, verosta ei vapauteta sillä perusteella, että hakija tarvitsee veron maksamiseen käyttämänsä rahan tai veronpalautuksen muihin tarkoituksiin. Verohallinnon ratkaisukäytännössä on arvioitu, että näissä tilanteissa veronmaksukyky ei ole olennaisesti alentunut.

Oikeushenkilön, kuten esimerkiksi osakeyhtiön, veronmaksukyky ei voi alentua veronkantolaissa esitetyistä syistä, kuten esimerkiksi yhtiön vastuuhenkilön sairauden vuoksi niin olennaisesti, että sen perusteella myönnettäisiin vapautus yhtiön verosta. Verosta vapauttaminen olennaisesti alentuneen veronmaksukyvyn perusteella on tarkoitettu lähtökohtaisesti luonnollisen henkilön elämäntilanteiden muutoksiin. Ratkaisukäytännössä on katsottu, että vapautuksen myöntäminen osakeyhtiölle yritystoiminnasta aiheutuneiden verojen osalta veronmaksukyvyn alentumisen perusteella olisi myös vastoin verovelvollisten ja etenkin muiden liiketoimintaa harjoittavien yhtiöiden yhdenvertaisen kohtelun periaatetta.

Elinkeinotoimintaa toiminimellä tai henkilöyhtiön vastuunalaisena yhtiömiehenä harjoittaville luonnollisille henkilöille ei lähtökohtaisesti myönnetä vapautusta yritystoiminnasta syntyneistä veroista tai verovastuista. Verosta vapauttaminen ei ole keino parantaa yritystoiminnan jatkamisen edellytyksiä. Verosta vapauttamista voidaan harkita, jos elinkeinotoiminta on päättynyt ja verovelvollisen olosuhteet ovat pääsääntöisesti ulkoisista omien vaikutusmahdollisuuksien ulottumattomissa olevista syistä olennaisesti alentaneet veronmaksukykyä ja aiheuttaneet kohtuuttomia vaikeuksia hoitaa maksamatta olevat verot.

Perintö ja lahja lähtökohtaisesti parantavat verovelvollisen taloudellista asemaa, vaikka perintönä tai lahjana saatu varallisuus ei välittömästi parantaisikaan verovelvollisen maksukykyä esimerkiksi omaisuuden lajin tai omaisuuteen kohdistuvan hallintaoikeuden vuoksi taikka perinnönjaon viivästymisen vuoksi. Yksinomaan edellä mainittujen syiden perusteella perintö- tai lahjaverosta ei saa vapautusta.

Veronmaksukyvyn olennaisen alentumisen perusteella perintö- ja lahjaverosta vapauttaminen ei ole täysin poissuljettua, jos edellä kerrotulla tavalla verovelvollinen on joutunut muista syistä eli sairauden, työttömyyden tai muun vastaavan syyn vuoksi kohtuuttomiin taloudellisiin vaikeuksiin ja veronmaksukyky on olennaisesti alentunut.

Perintöveron maksamisen voi suoraan lain nojalla jaksottaa oma-aloitteisesti pidemmälle ajalle. Sääntelyn tavoitteena on ollut lieventää perintöverovelvollisen taloudellista rasitetta. Perintöverolle säädetty maksuaika ennen ankarampia perintätoimenpiteitä on huomattavasti pidempi kuin muilla veroilla.  Perintö- ja lahjaverolain 52 §:n mukaan perintöveroa ei peritä ulosottoteitse ennen kuin on kulunut kaksi vuotta ensimmäisestä veron eräpäivästä, jos eräpäivä on ollut ennen 1.1.2024 tai kymmenen vuotta ensimmäisestä veron eräpäivästä, jos eräpäivä on 1.1.2024 tai sen jälkeen.

3 Erityiset syyt velkajärjestelyn vuoksi

Veronkantolain 47 §:n 2 momentin 2 kohdan mukaan vapautus voidaan myöntää, jos vapautuksen myöntämiseen on verovelvollisen velkajärjestelyn vuoksi erityisiä syitä.  Verosta vapauttaminen on velkajärjestelymenettelystä erillinen hakemusmenettely. Velkajärjestelyvelallisen on tehtävä verosta vapauttamista koskeva hakemus Verohallinnolle.

Velkajärjestelyä koskevan säännöksen esitöiden (HE 98/2002 ja lakivaliokunnan mietintö 20/2002) perusteella velkajärjestelystä aiheutuneesta luovutusvoiton verosta tulisi vapauttaa kokonaan. Säännöksen perustelujen mukaan velkajärjestelyyn hyväksyttyjä velallisia ei tule asettaa eri asemaan riippuen siitä, onko realisointi tapahtunut ennen velkajärjestelyhakemusta vai hakemuksen vireille tulon jälkeen. Kun omaisuuden realisaatiotulos on velkajärjestelyssä kokonaan käytetty velkojille, ei velalliselle jää tosiasiassa varoja veron maksamiseen. Tarkoituksena on estää se, että velkajärjestelyyn liittyvä omaisuuden realisointi ja siitä mahdollisesti johtuva veroseuraamus johtaisi velkajärjestelyyn hyväksytyn velallisen uuteen velkaantumiseen ja velkajärjestelyn vaarantumiseen.  

Velkajärjestelyn vuoksi verosta vapautetaan vain, jos velkajärjestelyn maksuohjelmassa on määrätty velallinen realisoimaan omaisuutta ja tästä realisoinnista on velalliselle muodostunut verotettavaa luovutusvoittoa. Luovutusvoitosta määrättävä vero määrätään usein jo verovuoden aikana ennakkoverona. Luovutusvoitosta määrätyn veron osuus voidaan poistaa vapautusmenettelyssä vasta kyseisen verovuoden säännönmukaisen tuloverotuksen päättymisen jälkeen.  Verosta vapauttamista koskevan hakemuksen voi kuitenkin tehdä jo ennen tuloverotuksen päättymistä.  

4 Erityinen syy ja ilmeinen kohtuuttomuus

Verosta vapauttaminen erityisestä syystä johtuvan veron perimisen ilmeisen kohtuuttomuuden perusteella on korostetusti tapauskohtaista harkintaa edellyttävä ratkaisu. Tapauskohtaisessa harkinnassa on otettava huomioon verosta vapauttamisen ratkaisukäytännön yhtenäisyys sekä yhdenmukaisen ja tasapuolisen kohtelun vaatimukset.

Verohallinnon ratkaisukäytännössä perustelluiksi todettuja erityisiä syitä ja veron perimisen ilmeisen kohtuuttomuuden ilmenemistapoja voidaan kuvata vain hyvin yleisellä tasolla: erityinen syy voi olla esimerkiksi

• veron perusteessa on tapahtunut verotuspäätöksen jälkeen yllättävä muutos, johon ei voida kohtuudella varautua; 
• perustetta koskevalla muutoksella olisi merkittävä verovaikutus;
• verotuspäätökseen ei voida enää hakea muutosta; ja
• veron perimisen kohtuuttomuus on lisäksi ilmeistä.

Verosta vapauttaminen erityisen syyn ja veron perimisen ilmeisen kohtuuttomuuden perusteella liittyy aina nimenomaan tiettyyn verotuspäätökseen, sen perusteeseen ja päätökseen perustuvan maksuvelvollisuuden perintään. Perusteena ei voi olla esimerkiksi sopimusosapuolen sopimusrikkomus eikä yleensä edes rikoksen uhriksi joutuminen. Verosta vapauttaminen ei ole keino hyvittää kolmannen osapuolen verovelvolliselle aiheuttamaa vahinkoa. Jos kuitenkin kohtuuttomana pidettävä verotuspäätös on nimenomaan verovelvolliseen kohdistuvalla rikoksella tai sopimusrikkomuksella aiheutettu, voi olla perusteltua myöntää vapautus päätöksellä määrätystä verosta.

Erityisen syyn ja veron perimisen ilmeisen kohtuuttomuuden perusteella voidaan vapauttaa koko veron määrästä, vain osasta veroa tai vain viivästysseuraamuksista. Verohallinto voi ratkaista asian tavalla, joka riittää poistamaan ilmeisen kohtuuttomuuden. Hakijan hakemuksesta poikkeava ratkaisu on perusteltava.

Erityisen syyn ja veron perimisen ilmeisen kohtuuttomuuden perusteella kaikkien edellytysten täytyttyä voidaan vapauttaa myös verosta, joka on jo maksettu. Verosta vapauttamispäätöksen perusteella syntyy veronpalautus, johon sovelletaan veronkantolain 4 luvun ja 5 luvun säännöksiä. Maksettu vero palautetaan verovelvolliselle, jos verovelvollisella ei ole muuta maksamatonta erääntynyttä verovelkaa ja palautusta ei ole ulosmitattu verovelvollisen ulosotossa oleville veloille. 

5 Perintöveron, valmisteveron ja kiinteistöveron erityiset vapauttamisperusteet

5.1 Perintö- ja lahjavero 

Perintö- ja lahjaverosta voidaan vapauttaa yleisten veronkantolain 47 §:n 2 momentissa säädettyjen edellytysten perusteella. Perintö- ja lahjaverosta vapauttaminen voi perustua myös erityisiin veronkantolain 47 §:n 3 momentissa säädettyihin edellytyksiin.

Veronkantolain 47 §:n 3 momentin 1 kohdan mukaan osittainen tai täydellinen vapautus perintö- tai lahjaverosta voidaan myöntää, jos veron periminen ilmeisesti vaarantaisi maa- tai metsätalouden tai muun yritystoiminnan jatkuvuuden tai työpaikkojen säilyvyyden. Kyseiseen lainkohtaan perustuvat verosta vapauttamishakemukset ovat olleet erittäin harvinaisia. 

Veronkantolain 47 §:n 3 momentin 2 kohdan mukaan vapautus perintö- tai lahjaverosta voidaan myöntää, jos pesäosuuden tai lahjan arvo on verovelvollisuuden alkamisen jälkeen olennaisesti vähentynyt ja vapautuksen myöntämiselle on olemassa erityisiä, arvon alentumiseen liittyviä syitä. Pesäosuuden tai lahjan arvosta, sen olennaisesta vähentymisestä ja arvon alentumisen syistä on annettava selvitys. Arvonalennuksen on myös oltava pysyvää, eikä pelkästään suhdannevaihteluista tai vaihtelevasta markkinatilanteesta johtuvaa.

5.2 Valmisteverot 

Valmisteverosta voidaan vapauttaa veronkantolain 47 §:n 4 momentin nojalla, kun kysymys on sellaisista veronalaisista tuotteista, joita käytetään rajoitetun ajan tutkimus- ja kehittämishankkeissa, joiden tarkoituksena on ympäristöystävällisempien tuotteiden tai uusiutuvista luonnonvaroista saatavien polttoaineiden tekninen kehittäminen.

5.3 Kiinteistövero

Kiinteistöverolain 12 a §:n mukaan rakentamattomasta rakennuspaikasta voidaan määrätä korotettu kiinteistövero. Jos rakentaminen on estynyt muusta syystä kuin rakennuspaikan omistajan omasta menettelystä, korotetusta kiinteistöverosta voidaan vapauttaa veronkantolain 47 §:n 5 momentin nojalla.  Vapautus myönnetään korotuksen määräisenä. 

Rakentamisen estyminen muusta kuin rakennuspaikan omistajan omasta menettelystä voi johtua esimerkiksi kaavamuutoshankkeesta, rakennuskielloista tai rakennusluvan käsittelyn viivästymisestä syistä, jotka ovat rakennuspaikan omistajan vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella. Verohallinto voi asian selvittämiseksi pyytää kunnan rakennusvalvontaviranomaiselta lausunnon.

6 Verosta vapauttamista koskeva hakemus ja sen käsittely

6.1 Verosta vapauttamishakemus

Verosta vapauttamishakemuksessa on yksilöitävä, mistä verosta hakija pyytää vapautusta. Hakemus on perusteltava ja esitettävä selvitystä seikoista, joiden perusteella verosta pyydetään vapautusta.  Hakemukseen voi liittää selvitystä terveydentilasta. Hakemuksen tai selvityksen puutteet voivat johtaa hakemuksen hylkäämiseen tai tutkimatta jättämiseen.

Jos hakemuksen tekee hakijan puolesta muu asiamies kuin asianajaja, on hakemukseen liitettävä valtakirja hakijalta, ellei hakija ole antanut asiamiehelle aiemmin sähköisiä asiointikanavia varten valtuutusta veroasioidensa hoitamiseen. Veroasioiden hoito -valtuutus oikeuttaa valtuutetun hoitamaan kaikkia veroasioita valtuuttajan puolesta kaikissa Verohallinnon asiointikanavissa. Veroilmoittaminen -valtuutuksella asianhoitaja voi antaa valtuuttajan puolesta vain veroilmoituksia ja muita veroasioiden hoitoon liittyviä ilmoituksia.

Verosta vapauttamista koskevan hakemuksen voi laatia OmaVerossa ja osoittaa Verohallinnolle, vaikka esimerkiksi kunnalla voi olla yksinomainen toimivalta tietyistä veroista vapauttamisessa. Toimivallan jakautumisesta kerrotaan edempänä tässä ohjeessa. Verohallinto siirtää hakemuksen oikealle viranomaiselle hallintolaissa edellytetyllä tavalla ja ilmoittaa hakemuksen siirrosta hakijalle. Jos tietystä verosta tai maksusta vapauttaminen edellyttää veronsaajan kuulemista, Verohallinto huolehtii kuulemisesta.

6.2 Toimivalta verosta vapauttamisessa

6.2.1 Verohallinto

Verohallinnolla on yleinen toimivalta ratkaista verosta vapauttamishakemukset kantamistaan veronkantolain soveltamisalaan kuuluvista veroista, maksuista ja niiden viivästysseuraamuksista.

Yleisestä toimivallasta poikkeuksena on kunnan oikeus pidättää itsellään ratkaisuvalta kunnallisverosta tai kiinteistöverosta taikka kummastakin edellä mainitusta verosta vapauttamiseen. Ratkaisuvallan pidättäneiden kuntien luettelo julkaistaan kolmen vuoden ajanjakso kerrallaan vero.fi:ssä. Verohallinto voi vapauttaa erikseen veron viivästysseuraamuksista, vaikka veronsaajana olisi ratkaisuvallan pidättänyt kunta.

Valtiovarainministeriö voi ottaa ratkaistavakseen periaatteellisesti tärkeän Verohallinnon toimivaltaan kuuluvan asian.

6.2.2 Kunta

Veronkantolain 48 §:n mukaan kunta ratkaisee kunnallisveroa ja kiinteistöveroa koskevan vapautushakemuksen, jos se on Verohallintoon tekemällään ilmoituksella pidättänyt ratkaisuvallan. Kunta voi pidättää itsellään ratkaisuvallan sekä kunnallisverosta että kiinteistöverosta tai vain kunnallis- tai kiinteistöverosta. Luettelo ratkaisuvallan pidättäneistä kunnista, ja mitä verolajia ratkaisuvalta koskee, on julkaistu Vero.fi:ssä: Kunnallis--jatai-kiinteistoverosta-vapauttamisessa-ratkaisuvallan-pidattaneet-kunnat

6.2.3 Seurakunta

Jos evankelis-luterilaiseen tai ortodoksiseen seurakuntaan kuuluvalle verovelvolliselle on myönnetty osittainen tai täydellinen vapautus kunnallisverosta tai viivästysseuraamuksista, hän saa vastaavan vapautuksen samasta tulosta maksettavasta kirkollisverosta ja sen suorittamisen viivästymisestä johtuvista seuraamuksista (laki evankelisluterilaisten seurakuntien jäsenten velvollisuudesta suorittaa veroa seurakunnalle (1013/2012) 2 § ja laki ortodoksisesta kirkosta 78 §).

Jos verovelvollinen ei ole saanut edellä tarkoitettua osittaista tai täydellistä vapautusta, seurakunta voi erityisestä syystä hakemuksesta myöntää osittaisen tai täydellisen vapautuksen kirkollisverosta ja sen viivästymisestä johtuvista seuraamuksista samoilla perusteilla, joilla valtion ja kunnan viranomaiset voivat myöntää vapautuksen valtion- ja kunnallisveron osalta.

Jos verovelvollinen hakee vapautusta ainoastaan kirkollisverosta, ratkaisee vapautushakemuksen asianomainen seurakunta.

7 Muutoksenhakukielto

Veronkantolain 47 §:n nojalla annettuihin vapauttamista koskeviin päätöksiin ei saa hakea muutosta. Muutoksenhaku on veronkantolain 47 §:n 9 momentissa kielletty. 

Hakijalla on oikeus tehdä uusi verosta vapauttamista koskeva hakemus. Hakemuksessa on esitettävä olennaisesti uutta selvitystä. Samoihin perusteisiin ja samoihin selvityksiin perustuva uusi hakemus voidaan jättää tutkimatta tai hylätä. 

johtava veroasiantuntija Seija Kareinen

veroasiantuntija Jukka Jarho