Yhteislahjana tai testamentilla yhteisesti saadun omaisuuden verottaminen

Diaarinumero
A14/200/2014
Voimassaolo
1.3.2014 - 27.12.2016

Kannanottoa sovelletaan niihin tapauksiin, joissa verovelvollisuus on alkanut 1.3.2014 tai sen jälkeen.

Asian kuvaus

Milloin vastikkeetta yhteisesti saatua omaisuutta on käsiteltävä yhteislahjana ja milloin testamentilla yhteisesti saatuna?

Pitääkö lahja- tai kauppakirjassa olla nimenomainen määräys yhteislahjasta? Kumoutuuko määräys yhteislahjasta, jos lahja- tai kauppakirjassa on määritelty saajille tulevat määräosat? Onko lahjaverotusilmoituksen jättämisellä yhdessä tai erikseen merkitystä asian ratkaisemisen kannalta? Voidaanko verotuksen toimittamisen jälkeen esittää uutta selvitystä lahjanantajan tarkoituksesta?

Miten tätä kannanottoa sovelletaan yhteisesti testamentilla saatuun omaisuuteen?

Taustaa

Lainsäädäntö

Perintö- ja lahjaverolaki 15 § 1 momentti:

”Jos omaisuus testamentilla tulee yhteisesti kahdelle tai useammalle henkilölle, jotka ovat erilaisessa sukulaisuussuhteessa testamentintekijään, määrätään vero sen henkilön sukulaisuuden mukaan, joka on kaukaisinta sukua. Aviopuolisoille tulleesta omaisuudesta lasketaan vero läheisempää sukua olevan henkilön mukaan. ”

Perintö- ja lahjaverolaki 21 §:

”Mitä 9-11 ja 15 §:ssä säädetään perinnöstä ja testamentista, koskee myös lahjaa.”

Verotuskäytäntö

Jos omaisuutta lahjoitetaan samanaikaisesti kahdelle tai useammalle lahjan-saajalle tai testamentissa määrätään omaisuutta kahdelle tai useammalle henkilölle, saantoja pidetään lähtökohtaisesti erillisinä. Siten jokaista saajaa verotetaan erikseen saamastaan lahjasta tai testamenttisaannosta.

Lahjakirjaan tai testamenttiin voidaan kuitenkin sisällyttää maininta yhteislahjasta tai -testamentista, jolloin saantoja pidetään perintö- ja lahjaverotuksessa yhtenä kokonaisuutena. Tällöin lahjasta tai testamenttisaannosta määrätään ainoastaan yksi vero, josta kaikki saajat ovat yhteisvastuussa.

Määräys yhteislahjasta tai -testamentista vaikuttaa ainoastaan perintö- ja lahjaveron määräytymiseen. Siviilioikeudelliseen yhteisomistusmuotoon määräys ei vaikuta.

Lahjaveroilmoituksen täyttöohjeessa kehotetaan merkitsemään ilmoitukselle rasti kohtaan VIII Yhteislahjansaajat ”Lahja on saatu yhteisesti toisen henkilön kanssa”, jos lahjakirjassa on nimenomaan määrätty, että saajat ovat saaneet lahjan yhteisesti. Verotuskäytännössä on tulkinnassa lähtökohtana pidetty lahjanantajan tahtoa. Jos tästä ei ole tietoa, on yleensä päädytty siihen ratkaisuun, joka on verovelvolliselle edullisempi. Näin ollen, jos muuta ole osoitettu, puolisoiden lahjana saamaa omaisuutta on pidetty lähtökohtaisesti yhteisesti saatuna ja muiden kuin puolisoiden saamaa omaisuutta erillisinä lahjoina. Oikeuskäytäntö on jossain määrin kirjavaa.

Kannanotto

Jos testamentissa tai lahjakirjassa on nimenomainen maininta, että kyseessä on yhteistestamentti tai lahja, tulee verotus toimittaa yhteissaantona. Myös lahjanluontoinen kauppa verotetaan yhteislahjana, jos kauppakirjassa on nimenomaisesti ilmaistu, että mahdollinen lahja on tarkoitettu yhteislahjaksi. Yhteissaannon nimenomaista määräystä ei tällöin kumoa se, että asiakirjaan on merkitty saajien pääluvun mukaiset määräosat.
Ohjeistuksen mukaan yhteislahjasta tehdään yksi lahjaveroilmoitus. Lahjaveroilmoituksen tekeminen yhdessä tai erikseen ei yksin ratkaise verotuksen toimittamista erillisinä saantoina tai yhteislahjana.

Yhteisesti testamentilla saadun omaisuuden osalta määrätään yksi yhteinen perintövero. Perintönä saatua omaisuutta ei koskaan rinnasteta verotuksessa testamentilla yhteisesti saatuun omaisuuteen.

Myöhemmin tehtyjä lahja- tai kauppakirjan lisäyksiä tulkitaan kuten lahja- tai kauppakirjojen oikaisuja yleensä verotuksessa. Eli virheen korjaaminen hyväksytään, jos pidetään selvitettynä, että lahja/kauppakirja ei vastaa luovuttajan tahtoa luovutushetkellä.


Johtava veroasiantuntija Tero Määttä

Ylitarkastaja Jarmo Salminen