Verohallinnon nimissä on lähetetty huijausviestejä. Lue lisää huijauksista.

Yhteislahjana tai testamentilla yhteisesti saadun omaisuuden verottaminen

Antopäivä
28.12.2016
Diaarinumero
A241/200/2016
Voimassaolo
Toistaiseksi
Korvaa ohjeen
A14/200/2014

Ohje liittyy kokonaisuuteen: Perheoikeus ja verotus


Asian kuvaus

Milloin vastikkeetta yhdessä saatua omaisuutta on käsiteltävä yhteislahjana tai yhteistestamentilla saatuna?

Taustaa

Jos omaisuutta lahjoitetaan samanaikaisesti kahdelle tai useammalle lahjan-saajalle tai testamentissa määrätään omaisuutta kahdelle tai useammalle testamentinsaajalle, saantoja pidetään lähtökohtaisesti erillisinä. Jokaiselle omaisuutta saaneelle määrätään hänen saannostaan oma perintö- tai lahjavero.

Perintö- ja lahjaverotuksessa on kuitenkin käytössä myös yhteislahja ja -testamentti, joista säädetään perintö ja lahjaverolain (PerVL) 15 ja 21 §:issä.

PerVL 15 § 1 momentin mukaan omaisuuden tullessa testamentilla yhteisesti kahdelle tai useammalle henkilölle, jotka ovat eri sukulaisuussuhteessa testamentintekijään, määrätään vero sen henkilön sukulaisuuden mukaan, joka on kaukaisinta sukua. Aviopuolisoille tulleesta omaisuudesta lasketaan vero läheisempää sukua olevan henkilön mukaan.

PerVL 21 §:n mukaan PerVL 9–11 ja 15 §:t koskevat myös lahjaa.

Kun lahjoittajan tai testamentintekijän tarkoituksena on lahjoittaa tai testamentata omaisuus yhteissaantona, perintö- tai lahjaverotus voidaan toimittaa yhden yhtenäisen saannon verotuksena. Tällöin lahjasta tai testamenttisaannosta määrätään ainoastaan yksi vero, josta kaikki saajat ovat yhteisvastuussa. Yhteislahjasta annetaan vain yksi lahjaveroilmoitus lahjanantajaa kohti.  

Yhteislahjana tai yhteistestamenttina käsittely vaikuttaa ainoastaan perintö- ja lahjaveron määräytymiseen. Siviilioikeudelliseen yhteisomistusmuotoon tai muihin verolajeihin yhteissaannoksi katsominen ei vaikuta. 

Kannanotto

Verotuksen toimittaminen yhteissaantona ja yhden yhteisvastuullisen veron määrääminen edellyttävät, että yhteissaannon osapuolet saavat omaisuuden yhteisomistukseensa. Yhteissaannosta ei siten katsota olevan kyse esimerkiksi tilanteissa, joissa lahjansaajille määrätään toisistaan poikkeavat omistussuhteet, lahjansaajat maksavat omaisuudesta vastiketta toisistaan poikkeavat määrät tai saannon ehdot muutoin ovat erilaiset. Yhteissaantona verottaminen edellyttää, että lahjoittajan tai testamentintekijän nimenomainen tarkoitus on antaa omaisuus yhteissaantona.

Lahjaverotuksessa lahjoittajan tarkoitus voidaan osoittaa esimerkiksi merkitsemällä luovutuskirjaan sana yhteisesti tai muu vastaava yhteissaannon luonteen osoittava tahdonilmaisu. Olennaista on selvittää luotettavasti lahjoittajan tarkoitus lahjanantohetkellä. Lahjaveroilmoitusta annettaessa on syytä ilmoittaa, onko kyse yhteislahjasta. Jos luovutuskirjassa ei ole suoraan lahjanantajan yhteislahjatarkoitusta osoittavaa merkintää, mutta lahjoittaja on tarkoittanut luovutuksen yhteislahjaksi, lahjoittajan tahdosta voi esittää muuta selvitystä.

Perintöverotuksessa testamentin katsominen yhteistestamentiksi tehdään ensisijaisesti testamentin sanamuodon perusteella. Perintöverotusta varten voi kuitenkin toimittaa selvitystä testamentintekijän tarkoituksesta, jos testamentti on muotoiltu epäselvästi tai on muuta luotettavaa selvitystä testamentintekijän tarkoituksesta. Yhteisvastuullista perintöveroa ei voida määrätä koskaan ilman siihen oikeuttavaa testamenttia.

johtava veroasiantuntija Tero Määttä

veroasiantuntija Jutta Kuusela



Sivu on viimeksi päivitetty 30.12.2016