KVL:2002/39

Kaksi vähittäiskauppatoimintaa harjoittavaa yritystä omisti vartiointialalla toimivan yhtiön A osakekannan. Tälle yhtiölle oli turvallisuussyistä siirretty vähittäismyymälöiden päiväkassojen laskenta. Yhtiön A alihankkijana toimiva arvokuljetusyhtiö B nouti rahat yhtiön A asiakkailta ja toimitti ne yhtiön A laskentakeskukseen. Yhtiö A laski vähittäiskauppojen asiakaskassat ja vertasi niitä asiakkaiden kassajärjestelmistä saatuihin tietoihin. Asiakkaille toimitettiin tämän jälkeen raportit siitä, paljonko rahaa oli ja oliko eroa kassajärjestelmän ilmoittamaan summaan. Tämän jälkeen yhtiö B nouti rahat omaan laskentakeskukseensa laskettavaksi. Laskennan jälkeen yhtiö B merkitsi kokonaissumman yhtiön A tilille, joka taas tilitti varat asiakkaidensa tileille.

Käteiskassojen laskenta muine palveluineen liittyi olennaisesti A:n suorittamaan rahojen turvalliseen käsittelyyn ja kuljetukseen. A:n tässä yhteydessä suorittamat toimenpiteet eivät muodostaneet kokonaisuutena arvioiden erityistä ja olennaista osaa lain 42 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetusta verottomana rahoituspalveluna pidettävästä maksuliikenteestä. Yhtiön oli suoritettava arvonlisäveroa kysymyksessä olevasta rahanhuoltopalvelun myynnistä.
Ennakkoratkaisu ajalle 5.6.2002 – 31.12.2003. Äänestys 5-3.

Arvonlisäverolaki 41 § ja 42 § 1 mom
Euroopan yhteisöjen kuudennen arvonlisäverodirektiivin (77/388/ETY) 13 artiklan B kohdan d alakohdan 3 ja 4 alakohta
LAINVOIMAINEN