KVL:2026/2

Asiassa oli ratkaistavana, oliko hakijan ennakkoratkaisuhakemuksessa kuvattu aterioita ja ateriapalveluja koskeva toiminta arvonlisäverolain 37 ja 38 §:ssä tarkoitettua verosta vapautettua sosiaalihuoltoa. 

Arvonlisäverolain 38 §:n mukaan yksityisen toimijan verosta vapautettuna sosiaalihuoltona pidettiin toimintaa, joka oli sosiaaliviranomaisen valvomaa. Verotus- ja oikeuskäytännössä oli vakiintuneesti katsottu, että arvonlisäverosta vapautettujen sosiaalihuoltopalvelujen edellytyksenä olevaa sosiaaliviranomaisen valvontaa osoitti se, että palvelun tuottaja oli merkittynä yksityisten sosiaalipalvelujen tuottajien rekisteriin ja että toimintaa varten oli sosiaaliviranomaisen myöntämä lupa. Tämä ilmeni muun muassa korkeimman hallinto-oikeuden päätöksistä KHO 2016:101 ja KHO 2019:45.

Hakija oli ennakkoratkaisuhakemuksessaan todennut, että ennakkoratkaisuhakemus koski vain tilannetta, jossa hakijan ennakkoratkaisuhakemuksessa tarkoitettu toiminta ei tapahtunut sosiaaliviranomaisen valvonnan alaisuudessa eikä hakija ollut hakeutunut sosiaalipalvelujen tuottajien rekisteriin sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta annetun lain 16 §:n 1 momentin mukaisesti. Hakijan ennakkoratkaisuhakemuksessa tarkoitetun toiminnan ei siten katsottu olevan ennakkoratkaisuhakemuksessa esitettyjen olosuhteiden vallitessa arvonlisäverolain 37 ja 38 §:ssä tarkoitettua verosta vapautettua sosiaalihuoltoa. Hakijan oli tässä tilanteessa arvonlisäverolain 1 §:n 1 momentin 1 kohdan perusteella suoritettava arvonlisäveroa myydessään aterioita ja ateriapalveluja hyvinvointialueille näiden ylläpitämiin asumisyksiköihin.  

Ennakkoratkaisu ajalle 26.2.2026–31.12.2027.

Arvonlisäverolaki 1 § 1 mom 1 kohta, 37 § ja 38 § 1 mom
Arvonlisäverodirektiivi 2 artikla 1 kohta a ja c alakohta ja 132 artikla 1 kohta g alakohta
Sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta annetun lain 4 § 3 kohta, 5 § 1 ja 2 mom, 
16 § 1 mom ja 21 § 2 mom

(Ei lainvoimainen)