Asiassa oli ratkaistavana, olivatko hakemuksessa tarkoitetut A Oy:n hyvinvointialueille myymät palvelut arvonlisäverolain 34 ja 35 §:n mukaisia verottomia terveyden- ja sairaanhoitopalveluja. Ennakkoratkaisukysymyksessä 1 tarkoitetussa tilanteessa A Oy myi lääkäri-, erikoislääkäri-, hammaslääkäri- ja erikoishammaslääkärityövoimaa tilaajana olevalle hyvinvointialueelle täydentämään tilaajan omien virka- ja työsuhteisten työntekijöiden tarpeita poissaolotilanteissa ja tilanteissa, joissa tilaaja ei ollut onnistunut omassa rekrytoinnissaan. A Oy:n työntekijät, joiden työpanos luovutettiin sopimuksen mukaisesti hyvinvointialueelle, olivat laissa tarkoitettuja terveydenhuollon ammattihenkilöitä. Kaikissa tapauksissa A Oy:n palveluksessa olevat terveydenhuollon ammattihenkilöt tekivät samaa työtä kuin hyvinvointialueen oma henkilökunta tekisi, jos hyvinvointialue tuottaisi palvelut omalla henkilökunnallaan, eli esimerkiksi lääkärit hoitivat potilaita sairaalassa tai terveyskeskuksen vastaanotolla yhdessä hyvinvointialueen virka- ja työsuhteessa olevien hoitajien kanssa. A Oy laskutti hyvinvointialuetta jälkikäteen tehtyjen työtuntien perusteella.
A Oy oli rekisteröitynyt palveluntuottajaksi Valviran, 1.1.2026 alkaen Lupa- ja valvontaviraston, ylläpitämään sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta annetussa laissa tarkoitettuun palveluntuottajien rekisteriin Soteriin. Lisäksi A Oy oli rekisteröinyt Soteriin palveluyksiköitä, joiden kautta A Oy harjoitti työvoiman luovuttamista. Esimerkiksi erikoislääkärien työvoimaa A Oy luovutti erikoislääkäritoiminnan palveluyksikön alla. A Oy ei ollut rekisteröinyt Soteriin palvelupisteitä kysymyksessä 1 tarkoitettujen palvelujen tuottamista varten, koska Valvira ei tätä työvoimaa luovutettaessa edellyttänyt, eikä myöskään tilaaja ollut tätä edellyttänyt. Hyvinvointialueella oli kuitenkin valvontalain mukaisesti rekisteröitynä palvelupisteet, joissa A Oy:n lääkäreiden työskentely sopimuksen perusteella tapahtui.
A Oy:n ja hyvinvointialueen välisen sopimuksen perusteella A Oy:n luovuttaman palvelun olennainen sisältö oli luovuttaa A Oy:n palveluksessa olevien työntekijöiden eli lääkäreiden, erikoislääkäreiden, hammaslääkäreiden ja erikoishammaslääkäreiden työpanos hyvinvointialueen käyttöön. Sopimuksen mukaan työntekijöiden johto- ja valvontaoikeus siirtyi hyvinvointialueelle. Sopimuksessa oli todettu, että A Oy vastasi kaikista työnantajavelvoitteista ja työsuhdeasioiden hoitamisesta. Edellä mainittuja seikkoja kokonaisuutena arvioiden Keskusverolautakunta katsoi, että kysymyksessä 1 tarkoitetussa palvelussa oli kyse A Oy:n hyvinvointialueelle suorittamasta työvoiman vuokrauksesta.
A Oy ei luovuttanut palvelua suoraan potilaille, vaan julkiselle terveydenhuollon yksikölle. Näin ollen asiassa ei ollut tarpeen enemmälti arvioida sitä, oliko lääkäreiden työsuorituksissa itsessään kyse arvonlisäverolain 35 §:ssä tarkoitetusta verottomasta terveyden- tai sairaanhoidosta. A Oy ei kysymyksessä 1 tarkoitettujen palvelujen osalta myöskään ylläpitänyt mitään terveydenhuollon palveluja tuottavaa yksikköä, vaan toiminta tapahtui tilaajana toimivan hyvinvointialueen rekisteröimissä palvelupisteissä. Kysymyksen 1 osalta A Oy:n myymässä palvelussa ei ollut kyse arvonlisäverolaissa ja -direktiivissä tarkoitetusta verottomasta terveyden- ja sairaanhoitopalvelusta, vaan kyse oli työvoiman luovutuksesta, josta A Oy:n oli arvonlisäverolain ja -direktiivin yleisten sääntöjen perusteella suoritettava arvonlisäveroa. Kysymyksessä 1 tarkoitetussa tilanteessa A Oy myi hyvinvointialueelle arvonlisäverolain 1 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetun verollisen palvelun.
Ennakkoratkaisukysymys 2 koski tilannetta, jossa A Oy myi nimetyn sisätautien erikoislääkärin palveluja tilaajan tarpeiden mukaisesti työskentelemään hyvinvointialueen tiloissa. A Oy:n ja hyvinvointialueen välinen sopimus sisätautien erikoislääkäripalveluiden hankinnasta oli puitesopimus, eikä tilaaja ollut sopimuksen perusteella velvollinen tiettyihin tilausmääriin. Erikoislääkärin työhön kuuluivat normaalit sisätautien erikoislääkärin työtehtävät. Erikoislääkäri hoiti hyvinvointialueen sairaalassa olevia potilaita yhdessä hyvinvointialueen virka- ja työsuhteessa olevien hoitajien kanssa ja operoi hyvinvointialueen potilastietojärjestelmissä. Työntekijän työnjohto- ja valvontavastuu siirtyi hyvinvointialueelle. Potilasmaksut kertyivät hyvinvointialueelle, jota A Oy laskutti jälkikäteen tehtyjen työtuntien perusteella.
A Oy oli rekisteröitynyt Soteriin palveluntuottajana. A Oy oli rekisteröinyt palveluyksiköksi kyseisten palvelujen osalta "Erikoissairaanhoidon lääkäripalvelut". A Oy oli lisäksi rekisteröinyt X:n keskussairaalan palvelupisteeksi Soteriin.
Keskusverolautakunta katsoi, että edellä kuvatuissa oloissa A Oy myi hyvinvointialueelle arvonlisäverolain 35 §:n 1 kohdan mukaisen sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta annetussa laissa tarkoitetun yksityisen palveluntuottajan antaman terveyspalvelun. Kysymyksessä 2 tarkoitettu palvelu oli arvonlisäverolaissa ja -direktiivissä tarkoitettu verosta vapautettu terveyden- ja sairaanhoitopalvelu. A Oy:n ei näin ollen ollut suoritettava arvonlisäveroa kysymyksessä 2 tarkoitetun lääkäripalvelun myynnistä hyvinvointialueelle.
.
Ennakkoratkaisu ajalle 19.12.2025–31.12.2026
Äänestys 4-3
Arvonlisäverolaki 1 § 1 mom 1 kohta, 34 § ja 35 §
Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä 2 §, 24 § 2 mom ja 24 a §
Laki sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta 1 §, 2 § 2 mom, 4 §, 5 § 1 mom (741/2023 ja 766/2024) sekä 11 § 1 mom (741/2023 ja 766/2024)
Neuvoston direktiivi 2006/112/EY yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 2 artikla 1 kohta c alakohta sekä 132 artikla 1 kohta b ja c alakohta
Unionin tuomioistuimen tuomiot asioissa C-79/09, komissio v. Alankomaat, C-106/05, L.u.P., ja C-594/13, ”go fair” Zeitarbeit
(Ei lainvoimainen)