Hakijan vastuulle oli kansallisessa laissa säädetty tiettyjen palvelujen tuottaminen. Kyse oli luonteeltaan julkisista, kaikille avoimista ja maksuttomista palveluista. Kyseiset palvelut hyödyttivät laajalti eri käyttäjäryhmiä, joita olivat esimerkiksi kansalaiset, viranomaiset ja yritykset. Hakija sai tätä toimintaansa varten edellä mainitun lain nojalla valtionavustusta. Palveluiden tuotannosta ei kertynyt hakijalle liikevaihtoa tai myyntituloa. Palvelujen tuottamisesta hakijalle aiheutuneet kustannukset oli tarkoitus kattaa valtionavustuksella.
Hakijan tuottamien palvelujen ei katsottu hyödyttävän selvästi yksilöitävissä olevia henkilöitä, vaan kaikkia potentiaalisia käyttäjiä. Hakijan saama valtionavustus laskettiin EUT:n oikeuskäytännössä (asia C-615/23, Dyrektor Krajowej Informacji Skarbowej) tarkoitetulla tavalla ottamatta huomioon tarjotun palvelun käyttäjien henkilöllisyyttä ja lukumäärää. Valtionavustusta ei siten maksettu hakijalle sen vuoksi, että tämä suorittaisi palvelut tietylle vastaanottajalle, eikä tuella ollut vaikutusta mainitun vastaanottajan maksamaan hintaan, koska palvelut olivat niiden käyttäjille maksuttomia. Valtionavustuksella ei katsottu olevan suoraa yhteyttä hakijan suorittamiin palveluihin, eikä valtionavustus muodostanut siten hakijan verollisesta myynnistä suoritettavaa arvonlisäverolain 73 §:ssä tarkoitettua vastiketta tai sen osaa. Hakijalle lain nojalla maksettavassa valtionavustuksessa ei ollut kysymys arvonlisäverolain 79 §:ssä tarkoitetusta suoraan palvelun hintaan liittyvästä tuesta, joka luettaisiin veron perusteeseen. Hakijan saama valtionavustus oli arvonlisäverotuksessa veroton yleistuki.
Keskusverolautakunta katsoi, että hakijan toiminnassa ei ollut kysymys vastikkeellisesta palvelun myynnistä, eikä kyse siten ollut arvonlisäverolaissa ja arvonlisäverodirektiivissä tarkoitetusta liiketoiminnasta. Hakijan harjoittamaa valtionavustuksella tuettua toimintaa oli pidettävä arvonlisäveron soveltamisalan ulkopuolelle jäävänä toimintana. Hakijalla ei ollut arvonlisäverolain 102 §:n nojalla oikeutta vähentää tähän toimintaan kohdistuviin kuluihin sisältyviä arvonlisäveroja.
Ennakkoratkaisu ajalle 19.12.2025–31.12.2026
Arvonlisäverolaki 1 § 1 mom 1 kohta, 2 §, 18 § 2 mom, 73 §, 79 § ja 102 §
Neuvoston direktiivi 2006/112/EY yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 2 artikla 1 kohta c alakohta, 9 artikla 1 kohta, 24 artikla 1 kohta, 73 artikla ja 168 artikla a alakohta
Unionin tuomioistuimen tuomio asiassa C-615/23, Dyrektor Krajowej Informacji Skarbowej (Services de transport public)
Päätös julkaistaan vain lyhennelmänä.
(Ei lainvoimainen)