KVL:2025/47

Suomessa yleisesti verovelvollinen hakija oli yleisesti verovelvollinen myös Yhdysvalloissa pysyvän oleskeluluvan (ns. green card) haltijana. Hakijalla ei ollut Yhdysvaltojen kansalaisuutta. Hakija harkitsi luopuvansa pysyvästä oleskeluluvasta Yhdysvalloissa, minkä seurauksena hakijalle tultaisiin Yhdysvalloissa määräämään maastapoistumisvero. Hakemus koski tilannetta, jossa hakija tämän jälkeen luovutti maastapoistumisverotuksen kohteena olleita arvopapereita.

Suomessa vuodesta 2021 asunut hakija oli Suomen ja Yhdysvaltojen välisen verosopimuksen 4 artiklan 1 kappaleen mukaisesti vain Suomessa asuva. Verosopimuksen 13 artiklan 6 kappaleen perusteella irtaimen omaisuuden, johon arvopaperit luettiin, luovutusvoitosta voitiin verottaa vain hakijan asuinvaltiossa. Verosopimuksen 1 artiklan 4 kappaleen nojalla sopimus ei kuitenkaan vaikuttanut siihen, miten Yhdysvallat verotti aikaisemmin Yhdysvalloissa pitkäaikaisesti asunutta henkilöä tällaisen aseman päättymisestä seuraavan 10 vuoden ajan.

Verosopimuksen 23 artiklan 1 ja 3 kappaleiden sanamuotojen perusteella Suomella oli velvollisuus hyvittää Yhdysvaltoihin 1 artiklan 4 kappaleen nojalla maksettua veroa, ellei Yhdysvallat verottanut tuloa ainoastaan kansalaisuuden perusteella.

Verosopimusta oli muutettu vuonna 2006 laaditulla pöytäkirjalla siten, että 1 artiklan 4 kappaleessa olevaa Yhdysvaltojen verotusoikeutta laajennettiin kansalaisen ja aikaisemman kansalaisen lisäksi myös Yhdysvalloissa aikaisemmin pitkäaikaisesti asuneeseen henkilöön. Tällöin muutettiin myös kaksinkertaisen verotuksen poistamista koskevan 23 artiklan 3 kappaletta. Jo ennen sopimusmuutosta 23 artiklan 1 ja 3 kappaleiden nojalla Yhdysvallat oli ollut velvollinen poistamaan kaksinkertaisen verotuksen, jos se oli verottanut Suomessa asuvaa henkilöä vain kansalaisuuden perusteella.

Pöytäkirjan voimaansaattamista koskevasta hallituksen esityksestä 95/2006 vp. ei käynyt ilmi, että verotusoikeuden jakoa Suomen ja Yhdysvaltojen välillä olisi ollut tarkoitus muuttaa. Jos verosopimusmuutoksen seurauksena Suomelle olisi muodostunut velvollisuus kaksinkertaisen verotuksen poistamiseen tilanteessa, jossa Yhdysvallat verotti verosopimuksessa tarkoitetulla tavalla Suomessa asuvaa henkilöä 1 artiklan 4 kappaleen perusteella, kyse ei olisi ollut vähäisestä muutoksesta.

Keskusverolautakunta katsoi, että verosopimuksen 23 artiklan 1 ja 3 kappaleita oli tulkittava yhdessä siten, että Suomen oli poistettava kaksinkertainen verotus vain tilanteessa, jossa Yhdysvalloilla oli verotusoikeus verosopimuksessa tarkoitetulla tavalla Suomessa asuvan henkilön saamaan tuloon muutoin kuin ainoastaan 1 artiklan 4 kappaleen perusteella.

Siten Yhdysvalloilla oli velvollisuus kaksinkertaisen verotuksen poistamiseen tilanteessa, jossa se verotti Suomessa asuvan hakijan saamaa irtaimen omaisuuden luovutusvoittoa. Tällöin Yhdysvaltoihin maksettua maastapoistumisveroa ei hyvitetty Suomessa maastapoistumisverotuksen kohteena olevien arvopapereiden luovutuksesta maksettavasta verosta Suomen ja Yhdysvaltojen välisen verosopimuksen tai menetelmälain nojalla, eikä kaksinkertaista verotusta poistettu muullakaan tavoin.

Kun tuloverolaissa ei ollut säännöstä, jonka nojalla maastapoistumisarvo sisältyisi omaisuuden hankintamenoon, Yhdysvalloissa maastapoistumisverotuksessa tuloksi luettua arvoa ei luettu hakijan omistamien arvopapereiden hankintamenoon tälläkään perusteella.

Ennakkoratkaisu verovuosille 2025 ja 2026.

Tuloverolaki 45 § 1 momentti, 46 § 1 momentti
Laki kansainvälisen kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta 1 § 1–2 mom. ja 2 §
Sopimus Suomen tasavallan hallituksen ja Amerikan Yhdysvaltojen hallituksen välillä tulo- ja varallisuusveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi (SopS 1–2/1991) 1, 3, 4, 13 ja 23 artiklat

(Ei lainvoimainen)

Valitettu