A Ay oli toiminut C Oy:n lähettinä. C Oy oli teknologiayritys, joka tarjosi digitaalisen alustan, jolla C Oy:n yhteistyökumppanit saattoivat tarjota tuotteitaan kulutta-asiakkaille joko noudettuna tai C Oy:n lähettien kuljettamana. Käytännössä kuljetustoimeksiannot teki avoimen yhtiön yhtiömies B.
Asiassa oli ratkaistavana, oliko C Oy:n A Ay:lle maksamia palkkioita pidettävä A Ay:n itsenäisestä työstä saamana elinkeinotulona vai B:n työsuhteessa saamana palkkana.
Kuljetustoimeksiannoista kuluttaja-asiakkaan kanssa oli sovittu C Oy:n nimissä, joka myös määritteli kuljetuksille hinnan. Kuljetuksen teki lähetti, jolle C Oy maksoi toimeksiannosta kiinteän palkkion. Keskusverolautakunta katsoi, että näissä olosuhteissa kuljetustyö tehtiin C Oy:n lukuun osana yhtiön ydinliiketoimintaa, ja kuljetustyön olosuhteet vastasivat työsuhteessa tehtyä työtä. Asiassa ei ollut ratkaisevaa merkitystä sillä, että palkkio perustui kuljetustehtäviin, eikä C Oy vastannut siitä, että lähetillä olisi varmasti ollut kuljetustehtäviä, kun hän oli kirjautuneena alustalle vastaanottaakseen työtä.
Toimeksiannot otettiin vastaan ja merkittiin suoritetuiksi C Oy:n digitaalisella alustalla. Lähetin oli noudatettava turvallisuutta koskevia ohjeita, mukaan lukien tunnin maksimikuljetusaika. Keskusverolautakunta katsoi, että lähetillä oli tosiasiassa vain vähän liikkumavaraa siinä, kuinka kuljetus toteutettiin, ja että C Oy:llä oli mahdollisuus valvoa lähetin työtä ainakin jossain määrin. Näissä olosuhteissa lähetin ei voitu katsoa toimivan itsenäisesti vaan C Oy:n johdon ja valvonnan alaisena. Asiassa ei ollut merkitystä sillä, ettei alustan tarkoitus hakemuksen mukaan ollut valvoa lähettien työtä.
Kuljetustoiminnassa oli toisaalta myös piirteitä, jotka viittasivat työsuhteen sijasta toimeksiantosuhteeseen. Lähetillä oli oikeus valita työaikansa ja käyttää työssään sijaisia ilmoittamatta siitä C Oy:lle. Lähetti teki työn omilla työvälineillään, eikä sopimus rajoittanut lähetin oikeutta tarjota kuljetusta kilpailijoille. Lähetti kuului ennakkoperintä- ja ALV-rekisteriin ja vastasi tarvittavista sosiaali-, eläke ja muista vakuutuksistaan, hän ei ollut oikeutettu korvauksiin sairaus- tai loma-ajoilta, eikä hänelle maksettu korvausta työstä aiheutuvista kuluista tai mitään muutakaan korvausta. Lähetin sopimus oli irtisanottavissa 14 vuorokauden irtisanomisajalla.
Kokonaisuutena arvioiden ne seikat, jotka tukivat C Oy:n maksaman korvauksen katsomista B:n palkaksi, olivat painavampia kuin ne seikat, jotka tukivat korvauksen luonnetta A Ay:lle maksettuna työkorvauksena. Näin ollen korvausta oli pidettävä B:n saamana ennakkoperintälain 13 §:ssä ja tuloverolain 61 §:n 2 momentissa tarkoitettuna palkkana.
Ennakkoratkaisu verovuosille 2025 ja 2026.
Ennakkoperintälaki 13 §
Tuloverolaki 61 § 2 momentti
Äänestys 4–3
(Ei lainvoimainen)
Valitettu