Valmisteveron alaisten tuotteiden etämyynti Suomeen

Antopäivä
17.4.2020
Diaarinumero
VH/82/00.01.00/2020
Voimassaolo
17.4.2020 - Toistaiseksi
Valtuutussäännös
Laki Verohallinnosta (503/2010) 2 § 2 momentti

Ohjeessa käsitellään valmisteveron alaisten tuotteiden etämyyntiin liittyviä verotuksellisia kysymyksiä. Ohje koskee vain valmisteverotusta. Tupakkalaissa (549/2016) ja alkoholilaissa (1102/2017) säädetään tupakkatuotteiden ja alkoholipitoisten aineiden maahantuontia ja myyntiä koskevista rajoituksista, joita ei käsitellä tässä ohjeessa. Etämyyjän ja veroedustajan on itse varmistuttava, että toiminta on alkoholi- ja tupakkalainsäädännön mukaista. Silloin kun kyse on valmisteverolainsäädännössä ja tässä ohjeessa tarkoitetusta etämyynnistä, ovat etämyyjä ja etämyyjän veroedustaja vastuussa valmisteverosta riippumatta siitä, onko toiminta mahdollisesti kiellettyä muun lainsäädännön nojalla.

1 Yleistä

Myyjä on velvollinen suorittamaan valmisteverot Suomeen myydessään tänne etämyyntinä valmisteveron alaisia tuotteita. Ohjeessa selvitetään, milloin on kysymys valmisteverotuslaissa tarkoitetusta etämyynnistä ja miten etämyyjän tulee verotuksessa menetellä. Valmisteverotuksen verotusmenettelyyn on tulossa merkittäviä muutoksia. Ohjetta päivitetään lainsäädännön muuttuessa.

Tässä ensimmäisessä luvussa selostetaan aiheeseen liittyvä merkityksellisin lainsäädäntö. Luvussa kaksi kuvataan etämyynnin kriteerit. Etämyyjän verovelvollisuutta ja menettelyä valmisteverotuksessa selostetaan luvussa kolme. Luvussa neljä selvitetään, miten tuotteiden palautuminen tai tuhoutuminen kuljetuksen aikana vaikuttaa tuotteiden verotukseen Suomessa. Luvuissa viisi ja kuusi käsitellään lyhyesti tilanteita, joissa yksityishenkilö hankkii valmisteveron alaisia tuotteita toisesta jäsenvaltiosta muutoin kuin etämyyntinä.

Koska ohje käsittelee valmisteverotusta, sen ulkopuolelle on jätetty esimerkiksi arvonlisäverotukseen liittyvät kysymykset. Kaukomyynnin arvonlisäverotusta valmisteveronalaisten tuotteiden osalta käsitellään Verohallinnon ohjeessa Kaukomyyntiä koskevat arvonlisäverosäännökset Suomessa.

1.1 Valmisteverosääntelystä

Valmisteverotuslain etämyyntiä koskevat säännökset perustuvat valmisteverotusdirektiiviin 2008/118/EY. Etämyynnistä säädetään myös uuden valmisteverotusdirektiivin (2020/262) 44 artiklassa. Etämyynti on määritelty valmisteverotuslaissa valmisteverotusdirektiiviä (2008/118/EY) vastaavalla tavalla. Etämyynnillä tarkoitetaan myyntiä, jossa Suomeen sijoittautunut muu kuin valtuutettu varastonpitäjä tai rekisteröity vastaanottaja tai väliaikaisesti rekisteröity vastaanottaja, joka ei harjoita itsenäistä taloudellista toimintaa, on ostanut toisesta jäsenvaltiosta kulutukseen luovutettuja valmisteveron alaisia tuotteita, jotka etämyyjä tai joku tämän puolesta suoraan tai välillisesti lähettää tai kuljettaa Suomeen (ValmVL 6 § 11 k.). Etämyynnissä ostajana on siis yksityishenkilö. Etämyyjällä tarkoitetaan myyjää, joka myy tuotteita Suomeen 11 kohdan mukaisesti (ValmVL 6 § 12 k.).

Etämyyjä voi nimetä Suomeen veroedustajan. Veroedustajalla tarkoitetaan sellaista Suomeen sijoittautunutta henkilöä, jonka etämyyjä on nimennyt ja jonka Verohallinto on hyväksynyt suorittamaan valmisteverot etämyyjän puolesta Suomessa vastaanotetuista tuotteista (ValmVL 6 § 13 k.). Verohallinto antaa hakemuksesta luvan toimia veroedustajana. Luvan on oltava voimassa toiminnan alkaessa ja sen aikana. (ValmVL 21 § 2 mom.)

Etämyyntinä Suomeen myydyistä tuotteista kannetaan Suomen valmistevero. Verovelvollinen on etämyyjä. Jos etämyyjällä on veroedustaja, tämä on etämyyjän sijasta verovelvollinen. Etämyyjä on vastuussa veroedustajan suoritettavasta valmisteverosta kuin omasta verostaan. Valmisteverovelvollisuus syntyy, kun valmisteveron alaiset tuotteet luovutetaan Suomessa. Valmisteveroa on suoritettava sinä päivänä voimassa olevien säännösten mukaan, jona tuote luovutetaan Suomessa. (ValmVL 79 §)                        

Yksityishenkilö voi hankkia Suomesta käsin toisessa jäsenvaltiossa verotettuja valmisteveron alaisia tuotteita myös siten, että myyjän ei katsota myyvän tuotteita etämyyntinä. Valmisteverotuksessa yksityishenkilön katsotaan tällöin tekevän valmisteveron alaisten tuotteiden etäoston eli ValmVL 74 §:n mukaisen yksityishenkilön hankinnan. Etäostossa yksityishenkilö muuten kuin matkustajatuomisena tai etämyynnillä hankkii toisesta jäsenvaltiosta omaan käyttöönsä valmisteveronalaisia tuotteita. Tällöin tuotteet kuljettaa maahan joko toinen yksityishenkilö tai elinkeinonharjoittaja. Etäoston tehnyt yksityishenkilö on verovelvollinen hankkimistaan tuotteista. Myös tuotteiden kuljettamiseen osallistunut sekä tuotteita Suomessa hallussaan pitävä ovat vastuussa yksityishenkilön suoritettavasta verosta kuin omasta verostaan.

1.2 Valmisteverotettavat tuotteet

Valmisteverotuslakia sovelletaan kannettaessa valmisteveroa muun muassa alkoholista ja alkoholijuomista, tupakkatuotteista, virvoitusjuomista, alkoholi- ja virvoitusjuomien juomapakkauksista ja nestemäisistä polttoaineista. Valmisteveron alaisten tuotteiden veron määräämisen perusteista ja veron määrästä säädetään valmisteverotettavavia tuotteita koskevissa erityislaeissa. Valmisteverolakeja ovat muun muassa laki alkoholi- ja alkoholijuomaverosta (1471/1994), laki tupakkaverosta (1470/1994), laki virvoitusjuomaverosta (1127/2010) ja laki eräiden juomapakkausten valmisteverosta (1037/2004).

Valmisteverot ovat joko direktiiveillä yhdenmukaistettuja tai kansallisia veroja. Yhdenmukaistaminen tarkoittaa valmisteveron alaisten tuotteiden siirroissa käytettävien menettelyjen yhdenmukaistamisen lisäksi sitä, että tuotteet ovat valmisteveron alaisia koko EU:n alueella ja tuotteille on asetettu minimiverotaso. Yhdenmukaistettuihin veroihin kuuluu esimerkiksi alkoholijuomista kannettava alkoholi- ja alkoholijuomavero. Alkoholijuomien juomapakkauksista kannetaan Suomessa lisäksi kansallista juomapakkausveroa. Myös savukkeista kannettava tupakkavero on EU:ssa yhdenmukaistettu, mutta sähkösavukenesteistä ja savukepaperista kannettava tupakkavero on kansallinen vero. Etämyyntiä koskevia säännöksiä sovelletaan kannettaessa sekä yhdenmukaistettuja että kansallisia valmisteveroja. On kuitenkin huomioitava, että osa yhdenmukaistettuihin veroihin liittyvistä menettelysäännöistä ei koske kansallisen valmisteveron alaisia tuotteita. Menettelyistä kerrotaan lisää luvussa kolme.

2 Etämyynti valmisteverotuksessa

2.1 Etämyynti on myyntiä yksityishenkilölle

Etämyynnistä on valmisteverotuslain mukaan kysymys, kun Suomessa oleva yksityishenkilö ostaa toisessa jäsenvaltiossa kulutukseen luovutettuja valmisteveron alaisia tuotteita, jotka etämyyjä tai joku tämän puolesta lähettää tai kuljettaa Suomeen. Myyjä on velvollinen suorittamaan valmisteverot Suomeen etämyyntinä toimittamistaan tuotteista. Etämyyntiä koskevat säännökset noudattavat yleisesti sovellettavaa kulutusmaaperiaatetta, jonka mukaan valmisteverot kannetaan siinä jäsenvaltiossa, jossa tuotteet kulutetaan. Etämyyntinä Suomeen myydyistä tuotteista kannetaan valmisteverot Suomessa eli tuotteiden määräjäsenvaltiossa.

Etämyynnissä tuotteiden ostajana on aina yksityishenkilö, joka tilaa tuotteita kuluttajana omaan käyttöönsä. Yksityishenkilöön ei rinnasteta esimerkiksi kerhoja tai yhdistyksiä. Yksityishenkilö voi tilata valmisteveron alaisia tuotteita etämyyjältä esimerkiksi verkkokaupasta, sähköpostilla tai puhelimitse. Etämyynnistä ei ole kysymys, jos tuotteet on ostanut elinkeinonharjoittaja, esimerkiksi osakeyhtiö (oy), kommandiittiyhtiö (ky) tai yksityinen elinkeinonharjoittaja (tmi). Tällöin tuotteiden ostaja on verovelvollinen Suomessa vastaanottamistaan tuotteista (ValmVL 75 § ja 78 §). Valmisteveron alaisten tuotteiden osto katsotaan lähtökohtaisesti elinkeinonharjoittajan ominaisuudessa tehdyksi esimerkiksi silloin, kun tilaus on tehty arvonlisäverotunnistetta tai y-tunnusta käyttäen.

Esimerkki 1: Kyse ei ole yksityishenkilön ostosta, kun Yrittäjä A tilaa asiakaslahjoiksi viiniä italialaisesta verkkokaupasta ja ilmoittaa myyjälle tilauksen yhteydessä suomalaisen arvonlisäverotunnisteensa. Ostajan katsotaan tilanneen tuotteet elinkeinonharjoittajan ominaisuudessa eli kysymyksessä ei ole valmisteverotuslaissa tarkoitettu etämyynti. Yrittäjä asettaa sähköisesti alkoholi- ja alkoholijuomaveron suuruisen vakuuden tilaamistaan tuotteista ennen tuotteiden lähettämistä. Myyjä postittaa tuotteet Yrittäjä A:lle Suomeen. Yrittäjä A antaa alkoholi- ja juomapakkausveroilmoitukset neljän arkipäivän sisällä ja maksaa valmisteverot 10 arkipäivän sisällä tuotteiden vastaanottamisesta Suomessa.

Käytännössä on mahdollista, että esimerkiksi samasta verkkokaupasta myydään tuotteita Suomeen etämyyntinä sekä tilataan tuotteita etäostoina tai yritysten kaupallisina hankintoina. Kysymys on etämyynnistä silloin, kun myyjä osallistuu kuljetuksen järjestämiseen ja tuotteiden vastaanottaja on yksityishenkilö. Kun kyse on etämyynnistä, verovastuu ei siirry tuotteet tilanneelle yksityishenkilölle, vaikka vastuun siirtymisestä olisi maininta verkkokaupan tilaus- tai toimitusehdoissa. Etämyyjä ja etämyyjän veroedustaja ovat valmisteverolainsäädännön perusteella vastuussa valmisteveroista riippumatta siitä, onko toiminta esimerkiksi alkoholi- tai tupakkalain perusteella sallittua vai kiellettyä.

2.2 Toisessa jäsenvaltiossa verotetut tuotteet                                                                   

Etämyyntinä Suomeen voidaan myydä vain toisessa EU-jäsenvaltiossa kulutukseen luovutettuja tuotteita. Jos tuotteita tilataan suoraan EU:n ulkopuolelta, kysymys ei ole valmisteverotuslain mukaisesta etämyynnistä. Toisessa jäsenvaltiossa kulutukseen luovutetuista tuotteista on tullut suorittaa mahdolliset lähtöjäsenvaltion valmisteverot eli sen valtion valmisteverot, josta tuotteet lähetetään Suomeen.

Valmisteverotusdirektiivi mahdollistaa lähtöjäsenvaltiossa suoritettujen valmisteverojen palauttamisen tietyin edellytyksin. Palautusmenettelyllä pyritään kaksinkertaisen verotuksen välttämiseen. Palautuksen edellytykset ja määräajat vaihtelevat kuitenkin jäsenvaltioittain. Etämyyjän on selvitettävä lähtöjäsenvaltion veroviranomaisilta, millä edellytyksillä maksetut valmisteverot ovat palautettavissa, kun Suomeen toimitetuista tuotteista on maksettu valmisteverot Suomessa. Suomen Verohallinto ei hyvitä toiseen jäsenvaltioon maksettua valmisteveroa, eikä Verohallinnon kautta voi hakea tällaisen veron palautusta.

2.3 Myyjä järjestää kuljetuksen tai osallistuu kuljetuksen järjestämiseen

2.3.1 Myyjä tai joku myyjän puolesta kuljettaa tai lähettää tuotteet

Etämyynnissä myyjä tai joku myyjän puolesta lähettää tai kuljettaa tuotteet yksityishenkilölle Suomeen. Etämyyjä voi kuljettaa tai lähettää tuotteet Suomeen itse tai antaa toimituksen esimerkiksi kuljetusyhtiön kuljetettavaksi. Valmisteverotuslaissa tarkoitetusta etämyynnistä on kysymys aina silloin, kun myyjä jollakin tavoin osallistuu tuotteiden lähettämiseen, kuljettamiseen tai kuljetuksen järjestämiseen.

Jos myyjällä on kuljetuksen järjestävän tahon kanssa sopimus yksityishenkilön tilaamien tuotteiden kuljettamisesta, kysymys on etämyynnistä. Tällöin kuljetusyhtiö kuljettaa tuotteet nimenomaan myyjän eikä asiakkaan puolesta. Kuljetus järjestetään myyjän puolesta myös silloin, jos myyjän ja kuljetusliikkeen välillä on kuljetuspalveluihin liittyvä puitesopimus, vaikka yksityishenkilö sopisi kuljetuksesta erikseen kyseisen kuljetusyhtiön kanssa.  Sillä, että kuljetus- tai logistiikkayhtiönä on muu kuin tuotteiden myyjä ei ole merkitystä silloin, kun tosiasiallisesti kyseessä on myyjän ja kuljetusliikkeen tai logistiikkayhtiön välinen yhteistyö.

Esimerkki 2: Yksityishenkilö tilaa Suomeen verkkokaupasta viiniä. Verkkokaupan sivuilla ostaja valitsee ostamilleen tuotteille toimituksen toisesta jäsenvaltiosta Suomeen. Kuljetuksen hoitaa myyjästä erillinen kuljetusliike. Kysymyksessä on etämyynti ja myyjä on verovelvollinen Suomessa. Myyjä asettaa vakuuden alkoholi- ja alkoholijuomaveron maksamisesta ennen tuotteiden lähettämistä ja antaa veroilmoitukset, kun juomat on vastaanotettu Suomessa.   

2.3.2 Myyjä osallistuu tuotteiden kuljetuksen järjestämiseen

Etämyynnistä on kysymys myös silloin kun myyjä osallistuu valmisteveron alaisten tuotteiden kuljetuksen järjestämiseen. Myyjän katsotaan osallistuvan kuljetusjärjestelyihin silloin, kun

  • myyjä ohjaa verkkosivuillaan ostajaa käyttämään tiettyä kuljetusliikettä tai
  • saattaa muutoin ostajan ja kuljetusliikkeen tosiasiallisesti yhteen.

Myyjän katsotaan ohjaavan ostajaa käyttämään tiettyä kuljetusliikettä esimerkiksi silloin, jos myyjä mainostaa verkkosivuillaan näkyvästi vain yhtä kuljetusliikettä. Myyjän katsotaan saattavan ostajan ja kuljetusliikkeen yhteen myös silloin, jos verkkokaupassa tai tilausvahvistuksessa on linkki kuljetusyhtiön sivuille siten, että linkin kautta avautuu suoraan mahdollisuus kuljetuksesta sopimiseen. Myyjä osallistuu kuljetuksen järjestämiseen ohjaamalla käyttämään tiettyä kuljetusliikettä ja ostajan omat toimenpiteet kuljetuksen järjestämiseksi jäävät tällöin hyvin vähäisiksi.  

Etämyynnistä on kysymys myös silloin, jos myyjä saattaa ostajan ja kuljetusliikkeen yhteen huolehtimalla esimerkiksi kuljetukseen liittyvästä rahaliikenteestä tai antamalla tilauksen toimittamiseksi tarvittavia tietoja kuljetusliikkeelle. Tällaisia tietoja voivat olla esimerkiksi kyseiseen toimitukseen liittyvät tilaus- ja/tai osoitetiedot. Myyjän katsotaan saattavan ostajan ja kuljetusliikkeen yhteen myös ilmoittaessaan verkkokaupassa tai verkkosivuillaan tietyn kuljetusliikkeen rahtihintoja, kun yksityishenkilö sopii erikseen kuljetuksesta kyseisen toimijan kanssa.

Kun myyjä osallistuu aktiivisilla toimillaan kuljetuksen järjestämiseen tai ohjaa kuljetusliikkeen käyttämiseen saattamalla osapuolet tosiasiallisesti yhteen, myyjä toimii etämyyjänä. Kysymyksessä on etämyynti, vaikka ostaja voisi näissä tilanteissa maksaa tuotteet ja kuljetuksen erillisillä laskuilla ja eri yhtiöille. Kun ostaja päätyy myyjän ohjaaman kuljetusliikkeen käyttämiseen, merkitystä ei ole myöskään sillä, onko ostajalla ollut mahdollisuus valita jokin muu kuin myyjän ehdottama kuljetusliike tai mahdollisuus hakea tuotteet suoraan varastolta.

Esimerkki 3. Yksityishenkilö tilaa Suomeen verkkokaupasta olutta. Verkkokaupan sivuilta ilmenee, että tuotteet toimitetaan toisesta jäsenvaltiosta. Verkkosivuilla ilmoitetaan kuitenkin, ettei myyjä järjestä tuotteille kuljetusta Suomeen. Verkkokaupasta on linkki kolmen eri kuljetusyhtiön sivuille. Yhden linkin kautta aukeaa kuljetussopimus, jonka täyttämällä ostaja voi sopia kuljetuksen järjestämisestä tilatuille tuotteille ja tilaustiedot siirtyvät suoraan myyjältä kuljetusliikkeelle. Ostaja maksaa kuljetuksen suoraan kuljetusliikkeelle. Myyjä saattaa toimillaan ostajan ja kuljetusliikkeen tosiasiassa yhteen eli hänen katsotaan osallistuvan kuljetuksen järjestämiseen. Kysymys on etämyynnistä ja myyjä on etämyyjänä verovelvollinen Suomeen toimitetuista tuotteista.

Esimerkki 4: Suomessa asuva yksityishenkilö tilaa verkkokaupasta olutta syntymäpäiväjuhliinsa. Myyjä mainostaa verkkokaupassa Kuljetusliike A:ta, mutta mainitsee ostajalle myös muita mahdollisia kuljetusliikkeitä. Verkkosivuilla on kuitenkin mainittu ainoastaan Kuljetusliike A:n rahtihinnat. Ostaja tilaa tuotteiden kuljetuksen myyjän aktiivisesti mainostamalta Kuljetusliike A:ltä. Myyjä toimii tässä toimituksessa etämyyjänä ja on velvollinen asettamaan tuotteista vakuuden ja maksamaan valmisteverot Suomeen. Jos ostaja tilaisi tuotteiden kuljetuksen muulta myyjän mainitsemalta kuljetusliikkeeltä, eikä myyjä osallistuisi kuljetuksen järjestämiseen, kysymyksessä olisi etäosto ja tuotteiden vastaanottaja olisi verovelvollinen.

2.3.3 Myyjän verkkosivuilla olevat maininnat kuljetusvaihtoehdoista

Verkkokaupassa tai myyjän internetsivuilla olevat maininnat kuljetusvaihtoehdoista tai linkit kuljetusliikkeiden verkkosivuille eivät välttämättä johda siihen, että myyjän katsotaan osallistuvan myymiensä tuotteiden kuljetuksen järjestämiseen. Myyjän toimintaa ei katsota etämyynniksi, jos

  • myyjä mainitsee sivuillaan useamman kuin yhden kuljetusliikkeen
  • myyjän ja kuljetusliikkeen välillä ei ole minkäänlaista myytyjen tuotteiden kuljetukseen liittyvää sopimusjärjestelyä ja
  • myyjä ei toimillaan saata ostajaa ja kuljetusliikettä tosiasiallisesti yhteen.

Edellä mainittujen ehtojen täyttyessä ei siten ole kysymys etämyynnistä, vaikka myyjä verkkokaupassaan listaa mahdollisia kuljetusliikkeitä. Näitäkin tilanteita Verohallinto arvioi huomioiden yksittäisen tapauksen tosiseikat.

3 Etämyyjän verovelvollisuus ja menettely valmisteverotuksessa

3.1 Etämyyjä, jolla ei ole veroedustajaa Suomessa

Etämyyjän, jolla ei ole Suomessa veroedustajaa, on ennen yhdenmukaistetun valmisteveron alaisten tuotteiden lähettämistä toisesta jäsenvaltiosta Suomeen ilmoitettava Verohallinnolle tuotteista ja annettava vakuus valmisteverojen suorittamisesta. Alkoholi- ja alkoholijuomavero sekä esimerkiksi savukkeista kannettava tupakkavero ovat EU:ssa yhdenmukaistettuja valmisteveroja, joiden osalta ennakkoilmoitus ja vakuus on annettava. Suomen kansallisten valmisteverojen (mm. juomapakkausveron ja sähkösavukenesteiden) osalta vakuutta ei aseteta. Etämyyjä voi antaa ennakkoilmoituksen ja asettaa vakuuden Verohallinnon lomakkeella 1350. Vakuuden asettamiseen etämyyjä tarvitsee suomalaisen y-tunnuksen. Y-tunnuksen saa esimerkiksi silloin, kun myyjä rekisteröityy arvonlisäverovelvolliseksi Suomeen.

Etämyyjän on annettava veroilmoitus Verohallinnolle neljän arkipäivän kuluessa ja maksettava valmistevero kymmenen arkipäivän kuluessa siitä, kun tuotteet on vastaanotettu Suomessa, vastaanottopäivä mukaan luettuna. Arkipäiväksi ei katsota arkilauantaita. Vastaanottopäivällä tarkoitetaan sitä päivää, jonka aikana valmisteveron alaiset tuotteet toimitetaan vastaanottajalle. Neljän arkipäivän ilmoitusaikaa ei sovelleta, jos etämyyjä ei ole antanut ennakkoilmoitusta ja asettanut vakuutta ennen yhdenmukaistetun valmisteveron alaisten tuotteiden lähettämistä Suomeen. Tällöin veron suorittamisvelvollisuus syntyy heti tuotteiden saavuttua Suomeen.

Etämyyjän on annettava veroilmoitus ja maksettava valmisteverot jokaisesta Suomeen toimittamastaan valmisteveron alaisia tuotteita sisältävästä lähetyksestä. Veroilmoitus on annettava siitä huolimatta, että tuotteista olisi etukäteen annettu ennakkoilmoitus ja maksettu vakuus. Veroilmoituksen voi antaa sähköisesti valmisteveroilmoituspalvelussa tai vero.fi-sivuilta löytyvillä kyseistä veroa koskevilla veroilmoituslomakkeilla. Eri valmisteveroille on omat veroilmoituslomakkeet. Etämyyjä ilmoittaa veroilmoituksessaan Suomessa vastaanotettujen tuotteiden määrät tuoteryhmittäin. Verohallinto vahvistaa verotuspäätöksessä veroilmoituksen perusteella suoritettavan valmisteveron määrän. Lisätietoa vakuus- ja veroilmoitusmenettelystä löytyy valmisteverotuksen ilmoitus- ja maksuohjeista.

Etämyyjän on myös pidettävä kirjaa valmisteveron alaisten tuotteiden luovutuksista valmisteverotuslain kirjanpitoa koskevien säännösten mukaisesti. Kirjanpidosta tulee selvitä ostajakohtaisesti Suomeen myydyt tuotteet, tuotteiden määrä ja toimitusajankohdat. Jos tarkastuksessa tai muutoin selviää, ettei etämyyjä ole antanut lainkaan veroilmoitusta tai on antanut sen puutteellisena, Verohallinto toimittaa jälkiverotuksen ja määrää maksettavaksi veron, joka on aiemmin jäänyt määräämättä. Jälkiverotuksen yhteydessä tulee maksettavaksi myös veronkorotusta ja veronlisäystä.

3.2 Etämyyjän veroedustaja

Kun etämyyjä toimittaa Suomeen valmisteveron alaisia tuotteita toistuvasti ja säännöllisesti, etämyyjä voi yksinkertaistaa verotusmenettelyä nimeämällä veroedustajan Suomeen. Veroedustajalla tarkoitetaan sellaista Suomeen sijoittautunutta henkilöä, jonka etämyyjä on nimennyt ja jonka Verohallinto on hyväksynyt suorittamaan valmisteverot etämyyjän puolesta Suomessa vastaanotetuista tuotteista. Veroedustajan nimeäminen on etämyyjälle mahdollista, mutta ei kuitenkaan pakollista. Jos etämyyjällä on veroedustaja, tämä on etämyyjän sijasta verovelvollinen. Etämyyjä on kuitenkin vastuussa veroedustajan suoritettavasta valmisteverosta kuin omasta verostaan.

Jos etämyyjällä on Suomessa veroedustaja, etämyyjä ei aseta lähetyskohtaisia kertavakuuksia eikä anna veroilmoituksia lähetyskohtaisesti. Etämyyjän veroedustaja ilmoittaa kaikki Suomessa vastaanotetut valmisteveron alaiset tuotteet kootusti kerran kuukaudessa antamallaan verokausi-ilmoittajan veroilmoituksella.

Veroedustaja tarvitsee toimintaansa Verohallinnon myöntämän luvan. Veroedustajan lupa voidaan myöntää luonnolliselle henkilölle tai oikeushenkilölle. Veroedustaja asettaa luvan myöntämisen yhteydessä Verohallinnolle pysyvän vakuuden valmisteverojen suorittamisesta. Veroedustaja ilmoittaa kaikki edustamansa etämyyjän Suomeen etämyyntinä toimittamat tuotteet kootusti kunkin verokauden veroilmoituksella. Verokausi on kalenterikuukausi. Tällaisen ns. verokausi-ilmoittajan on annettava Verohallinnolle veroilmoitus kultakin verokaudelta viimeistään verokautta seuraavan kalenterikuukauden 18 päivänä ja maksettava valmistevero viimeistään verokautta seuraavan kalenterikuukauden 27 päivänä. Veroedustajan on pidettävä kirjanpitoa valmisteverotuslain kirjanpitoa koskevien säännösten mukaisesti. Kirjanpidosta tulee selvitä ostajakohtaisesti etämyyjän Suomeen myymät tuotteet, tuotteiden määrä ja toimitusajankohdat.

Lisätietoa veroedustajan luvan edellytyksistä löytyy Verohallinnon verkkosivuilta: Veroedustaja valmisteverotuksessa. Veroedustajan luvan myöntäminen ei tarkoita sitä, että toiminta olisi alkoholi- tai tupakkalainsäädännön perusteella sallittua. Veroedustajalla on selonottovelvollisuus kaikesta toimintaansa liittyvästä lainsäädännöstä.

4 Tuotteiden tuhoutuminen tai palautuminen etämyynnissä

4.1 Tuotteiden tuhoutuminen kuljetuksen aikana

Valmisteveroa ei kanneta Suomessa, jos kulutukseen luovutetut valmisteveron alaiset tuotteet tuhoutuvat täydellisesti tai ne menetetään lopullisesti niitä kuljetettaessa toisesta jäsenvaltiosta Suomeen. Ollakseen verotonta tuhoutumisen tai menettämisen on tapahduttava

  • tuotteiden luonteesta johtuvan syyn, kuten vanhentumisen, haihtumisen tai näihin verrattavan tuotteen ominaisuuksiin liittyvän syyn vuoksi,
  • ylivoimaisen esteen tai ennalta arvaamattoman tapahtuman, kuten tulipalon, rikkoutumisen tai vastaavan muun tapahtuman, seurauksena taikka
  • hävittämällä tuotteet toimivaltaisen viranomaisen hyväksymällä tavalla.

Tuotteita pidetään täydellisesti tuhoutuneina tai lopullisesti menetettyinä, jos niitä ei ole mahdollista käyttää valmisteveron alaisina tuotteina. (ValmVL 81 §) Valmisteverot on suoritettava Suomeen, jos tuotteita on edelleen mahdollista käyttää valmisteveron alaisina tuotteina tai tuhoutuminen on tapahtunut muutoin kuin edellä mainitusta syystä. 

Jos valmisteveron alaiset tuotteet tuhoutuvat täydellisesti tai ne menetetään lopullisesti Suomessa tai tämä havaitaan Suomessa, tuotteiden tuhoutuminen tai menettäminen on näytettävä toteen toimivaltaista viranomaista tyydyttävällä tavalla. Jos tuotteet tuhoutuvat tai ne menetetään tai tuhoutuminen tai menettäminen havaitaan muussa jäsenvaltiossa, se on näytettävä toteen kyseisen jäsenvaltion toimivaltaisia viranomaisia tyydyttävällä tavalla.

Tuhoutumisen tai menettämisen hyväksyttävyys arvioidaan tapauskohtaisesti. Tuotteita ei kuitenkaan pidetä täydellisesti tuhoutuneina tai lopullisesti menetettyinä, jos ne on varastettu kuljetuksen aikana ja varkaus havaitaan Suomessa. Tuotteita ei myöskään katsota kuljetuksen aikana tuhoutuneiksi, jos toimivaltainen viranomainen on Suomessa haltuunottanut tuotteet verosaatavien turvaamiseksi valmisteverotuslain 103 §:n nojalla.

Tuotteiden täydellisen tuhoutumisen tai lopullisen menettämisen verottomuuden hyväksymisen edellytyksenä on tapahtumien luotettava dokumentointi etämyyjän kirjanpidossa. Selvityksenä tuotteiden tuhoutumisesta voivat olla esimerkiksi valokuvat rikkoutuneista tuotteista, hyvityslaskut tai muut vastaavat dokumentit. Kirjallinen selvitys ei poista veron suorittamisvelvollisuutta, jos tuhoutuminen tai menettäminen ei ole aiheutunut edellä mainitusta syystä.

4.2 Tuotteiden palautuminen myyjälle

Valmisteveroa ei makseta Suomeen niistä tuotteista, jotka palautuvat myyjälle siksi, ettei ostaja ole vastaanottanut niitä. Palautuneiden tuotteiden siirrosta asetettu kertavakuus palautetaan etämyyjälle, jos tuotteiden palautumisesta on luotettava dokumentointi etämyyjän kirjanpidossa.

4.3 Menettely tuotteiden tuhouduttua tai palauduttua

Etämyyjän asettama kertavakuus vapautetaan, jos toisesta jäsenvaltiosta etämyyntinä Suomeen myydyt tuotteet ovat tuhoutuneet kuljetuksen aikana tai lähetys on palautunut myyjälle. Jos koko toimituserä on tuhoutunut kuljetuksen aikana ja tuhoutuminen havaitaan Suomessa, etämyyjän on pyydettävä vapaamuotoisella kirjallisella pyynnöllä vakuuden palauttamista. Myyjän tulee tehdä vapaamuotoinen vakuuden palautuspyyntö myös silloin, jos tuotteet ovat palautuneet myyjälle siksi, ettei ostaja ole vastaanottanut tuotteita. Vakuuden palautuspyynnön tulee sisältää luotettava selvitys tuotteiden tuhoutumisesta tai palautumisesta. Mikäli kaikki tuotteet ovat palautuneet myyjälle tai tuhoutuneet laissa tarkoitetulla tavalla, etämyyjän ei tarvitse antaa veroilmoitusta.

Vakuuden palauttamista koskeva pyyntö toimitetaan osoitteeseen:

Verohallinto

PL 20

00052 Vero

Jos vain osa toimituserästä on tuhoutunut tai palautunut, etämyyjä antaa veroilmoituksen vain Suomessa vastaanotetuista tuotteista. Tällöin vakuus palautetaan siltä osin, kun sitä on veroilmoituksessa ilmoitettujen tietojen perusteella maksettu liikaa. Etämyyjän on dokumentoitava valmisteverokirjanpitoon selvitys tuotteiden tuhoutumisesta tai palautumisesta. Selvitystä ei kuitenkaan liitetä annettavaan veroilmoitukseen. Jos etämyyjä on antanut veroilmoituksen ja saanut verotuspäätöksen ennen kuin tuotteiden tuhoutuminen tai palautuminen on havaittu, etämyyjä voi hakea oikaisua verotuspäätökseen muutoksenhakuohjeen mukaisesti. Oikaisuvaatimukseen on liitettävä luotettava selvitys tapahtuneesta.     

5 Yksityishenkilö järjestää tuotteiden kuljetuksen − etäosto

Etämyynnistä ei ole kysymys, kun yksityishenkilö hankkii omaan käyttöönsä toisesta jäsenvaltiosta kulutukseen luovutettuja tuotteita ja järjestää itse niiden kuljetuksen Suomeen eikä myyjä mitenkään osallistuu kuljetuksen järjestämiseen. Tällöin on kysymys ValmVL 74 §:n mukaisesta etäostosta. Myös näissä tilanteissa valmisteverot kannetaan Suomessa, mutta verovelvollinen on tuotteet hankkinut yksityishenkilö. Tällöin yksityishenkilö selvittää itse mahdolliset kuljetustavat, valitsee itse kuljetustavan sekä mahdollisen kuljetusliikkeen ja toteuttaa kaikki kuljetuksen järjestämiseen liittyvät toimet täysin myyjästä riippumatta. Etämyynnistä ei siten ole kysymys, jos myyjä vain kerää ja pakkaa tuotteet, mutta ei muutoin osallistu niiden lähettämiseen tai kuljettamiseen, eikä kuljetuksen järjestämiseen Suomeen. Ohjeen luvussa 2.3 on käsitelty sitä, milloin myyjän katsotaan järjestävän kuljetuksen tai osallistuvan kuljetuksen järjestämiseen. 

Etäostosta on kysymys esimerkiksi silloin, kun yksityishenkilö verkkokaupan välityksellä hankkii tuotteita toisesta jäsenvaltiosta ja järjestää itse näiden tuotteiden kuljetuksen Suomeen eikä myyjä tai kukaan tämän puolesta ole osallisena kuljetuksen järjestämisessä. Olennainen ero etämyyntiin on se, että myyjä tai kukaan tämän puolesta ei osallistu tuotteiden kuljettamiseen tai kuljetuksen järjestämiseen millään tavoin. Jos taas myyjä esimerkiksi ohjaa internetsivuillaan ostajaa käyttämään tiettyjä kuljetusliikkeitä, kysymyksessä on etämyynti, jolloin etämyyjä tai tämän asettama veroedustaja on velvollinen suorittamaan valmisteveron määräjäsenvaltiossa.

Etäostossa tuotteiden kuljettamiseen osallistunut ja tuotteita Suomessa hallussa pitävä vastaavat yksityishenkilön suoritettavasta verosta kuin omasta verostaan. Kun Verohallinto arvioi kuljetukseen ja hallussapitoon osallistuneiden verovastuuta, huomioidaan muun muassa osallisten tietoisuus maahantuotujen ja hallussa pidettyjen tuotteiden laadusta sekä tuonnin tarkoituksesta.

Esimerkki 5: Suomalainen yksityishenkilö A ostaa omaan käyttöönsä viiniä ranskalaiselta viinitilalta. A tekee tilauksen sähköpostilla ja ilmoittaa myyjälle, että hänen ystävänsä B on juuri matkalla Ranskassa ja voi hakea tuotteet myyjän varastolta. B kuljettaa A:n ostamat tuotteet Suomeen. Kysymys ei ole etämyynnistä, vaan asiaa arvioidaan verotuksessa A:n tekemänä etäostona. A on valmisteverovelvollinen Suomessa ja B on kuljettajana vastuussa A:n suoritettavasta verosta kuin omasta verostaan.  

6 Yksityishenkilö kuljettaa tuotteet itse − matkustajatuonti

Etämyynnistä ei ole kysymys myöskään silloin, kun yksityishenkilö tilaa omaan käyttöönsä valmisteveron alaisia tuotteita esimerkiksi verkkokaupasta, mutta hakee ne itse toisesta jäsenvaltiosta ja kuljettaa mukanaan Suomeen. Tällöin tuontia arvioidaan valmisteverotuksessa valmisteverotuslain 72 §:n mukaisena yksityishenkilön tuomisena eli matkustajatuontina. Valmisteveroa ei kanneta Suomessa sellaisista toisessa jäsenvaltiossa kulutukseen luovutetuista tuotteista, jotka yksityishenkilö hankkii omaan käyttöönsä ja kuljettaa itse mukanaan Suomeen. Matkustajatuontien verotus poikkeaa siten olennaisesti sekä etämyynnistä että etäostosta, joissa Suomeen tuotavat tuotteet verotetaan aina täällä.

Esimerkki 6: Suomalainen yksityishenkilö A tekee etukäteen internetissä alkoholijuomatilauksen toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevasta alkoholijuomien vähittäismyyntiliikkeestä. A lähtee risteilylle ja noutaa etukäteen tilaamansa tuotteet myyjän liikkeestä. A palaa takaisin Suomeen ja tuo omaan käyttöön ostamansa alkoholijuomat maahan samassa autossa, jolla itse ajaa maihin. Kysymyksessä on yksityishenkilön tuomiset eikä etämyynti.

Mika Jokinen
johtava veroasiantuntija

Laura Koivuniemi
veroasiantuntija