Kansainvälinen virka-apu verojen perinnässä

Antopäivä
8.11.2017
Diaarinumero
A175/200/2017
Voimassaolo
8.11.2017 - Toistaiseksi
Valtuutussäännös
Laki Verohallinnosta (503/2010) 2 § 2 mom.

Tässä ohjeessa käsitellään verojen perintään liittyvää kansainvälistä yhteistyötä etenkin Euroopan unionin perintädirektiivin ja pohjoismaisen virka-apusopimuksen säännösten pohjalta.

1 Yleistä perinnän virka-avusta

1.1 Keskeisiä käsitteitä

Suomi on solminut muiden valtioiden kanssa sopimuksia veroasioissa annettavasta virka-avusta. Näissä virka-apusopimuksissa virka-apu käsitteenä tarkoittaa paitsi verotusta koskevien tietojen vaihtoa valtioiden välillä myös verojen perimisessä annettavaa virka-apua. Kansainvälisessä verojen perinnän virka-avussa toisen valtion viranomainen käynnistää perintätoimenpiteet, jotta virka-apua pyytävässä valtiossa maksamatta jätettyyn veroon saadaan suoritus. Perinnän virka-apupyynnöstä käytetään myös nimitystä perintäpyyntö. Verovelvollinen, joka on jättänyt veronsa maksamatta, on perinnän näkökulmasta velallinen.

Perinnän virka-avussa sovellettavat käytännöt ovat yleensä samankaltaiset niin pohjoismaisissa kuin Euroopan unionin jäsenvaltioita tai kolmansia valtioitakin koskevissa tilanteissa. Tämän ohjeen eri kohdissa tuodaan kuitenkin esille erityispiirteitä, jotka koskettavat vain tiettyä virka-avun taustalla olevaa oikeusperustetta. Ohjeessa virka-apua pyytävästä valtiosta, jonka veron perimisestä on kyse, käytetään myös yleisnimitystä hakijavaltio. Virka-apua antavasta valtiosta tai perintäpyynnön vastaanottavasta valtiosta voidaan käyttää nimitystä perivä valtio.

1.1.1 Toimivaltainen viranomainen

Verojen perinnän kansainvälistä virka-apua annetaan aina valtioiden toimivaltaisten viranomaisten välillä. Toimivaltainen viranomainen määritellään kunkin virka-apuihin käytettävän oikeusperusteen osalta erikseen, joko osana kyseistä valtiosopimusta tai lainsäädännön kautta. Esimerkiksi perintädirektiivin kansallisesta täytäntöönpanosta ja soveltamisesta annetun lain (1526/2011) 5 § määrittelee direktiivin tarkoittamaksi toimivaltaiseksi viranomaiseksi Verohallinnon sen toimivaltaan kuuluvien verojen ja maksujen osalta. Perintädirektiivin soveltamisalaan kuuluvien saatavien osalta Suomessa on muitakin toimivaltaisia viranomaisia. Yhteydenpidon Euroopan komissioon hoitaa kuitenkin Verohallinto.

Verohallinnossa verojen perinnän toimivaltaisen viranomaisen tehtäviä suorittavat Etelä-Suomen veronkanto- ja perintäyksikkö sekä pohjoismaisen virka-apusopimuksen osalta Länsi-Suomen veronkanto- ja perintäyksikkö. Yksiköt hoitavat toimivaltaansa kuuluvat virka-aputehtävät koko valtakunnan alueella riippumatta velallisen asuinpaikasta.

1.2 Oikeusperusteet

1.2.1 Perintädirektiivi

Kansainvälisestä verojen perinnän virka-avusta on säädetty Euroopan unionin (EU) lainsäädännössä. Unionin verojen perintää koskevaa lainsäädäntöä edustaa Neuvoston Direktiivi 2010/24/EU keskinäisestä avunannosta veroihin, maksuihin ja muihin toimenpiteisiin liittyvien saatavien perinnässä (perintädirektiivi). Perintädirektiivi on Euroopan unionin jäsenvaltioita sitova oikeuslähde, jota jäsenvaltioiden välisissä perintäpyynnöissä ensi sijassa sovelletaan. Direktiivin soveltamisessa noudatettavista menettelyistä on tarkemmat määräykset Komission täytäntöönpanoasetuksessa (EU) N:o 1189/2011.

Verosaatavien perimisen ohella perintädirektiivin nojalla voidaan myös pyytää toisesta jäsenvaltiosta tietoja perintää varten. Tietopyynnöt voivat koskea esimerkiksi perintää varten tarvittavia velallisen henkilötietoja, osoitetietoja tai tietoja velallisen tuloista ja varoista. Perintädirektiivin nojalla voidaan myös antaa tiedoksi perintään liittyviä asiakirjoja tai toteuttaa turvaamistoimenpiteitä.

Perintädirektiivin soveltamisalaan kuuluu jäsenvaltion tai sen alueellisten tai hallinnollisten osien, paikallisviranomaiset mukaan lukien, kantamia veroja ja maksuja. Soveltamisalaan kuuluvat myös veroihin ja maksuihin liittyvät hallinnolliset seuraamukset sekä korot ja kulut. Myös veroviranomaiselle verorikosoikeudenkäynnissä maksettavaksi tuomitut vahingonkorvaussaatavat kuuluvat direktiivin soveltamisalaan.

Perintädirektiivi mahdollistaa siten kaikkien Verohallinnon kantamien verojen perimisen EU:n jäsenvaltioissa. Näistä veroista merkittävimpiä ovat arvonlisävero ja tulovero. Direktiivin sanamuodon mukaan sitä ei kuitenkaan sovelleta pakollisiin sosiaaliturvamaksuihin.

1.2.2 Pohjoismainen virka-apusopimus

Pohjoismaiden välillä solmittua sopimusta virka-avusta veroasioissa (SopS 37/1991) sovelletaan verojen perinnässä Pohjoismaiden välillä. Virka-apusopimuksessa ovat mukana myös Tanskaan kuuluvat Färsaarten ja Grönlannin itsehallintoalueet. Sopimuksen piiriin kuuluu suurin osa Pohjoismaissa määrätyistä veroista ja maksuista. Suomen veroista kiinteistöveroa ei kuitenkaan voida periä sopimuksen nojalla.

Pohjoismainen virka-apusopimus on tehty 7.12.1989 ja se on tullut voimaan 8.5.1991. Sopimuksen 20 artiklan nojalla on tehty erillinen sopimus veron kannosta ja siirrosta (SopS 97/1997), jota käsitellään tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Pohjoismainen sopimus veron kannosta ja siirrosta.

1.2.3 Yleissopimus veroasioissa annettavasta keskinäisestä virka-avusta

Euroopan neuvoston sekä Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) laatima yleissopimus veroasioissa annettavasta keskinäisestä virka-avusta (SopS 21/1995, yleissopimus) tuli alun perin voimaan 1.4.1995. Yleissopimuksen päivitetty versio astui voimaan vuonna 2011 ja sen on allekirjoittanut jo yli 100 valtiota. Sopimukseen liittyvät valtiot voivat vaihtaa tietoja, toimia muuten yhteistyössä keskenään ja antaa lisäksi toisilleen perinnän virka-apua. Sopimuksen 11 artiklan mukaan perintäpyynnön vastaanottaneen valtion on ryhdyttävä tarvittaviin toimenpiteisiin toisen valtion verosaamisten perimiseksi ikään kuin ne olisivat pyynnön vastaanottaneen valtion omia verosaamisia.

1.2.4 Verosopimukset

Kansainvälisen tietojenvaihdon tai kaksinkertaisen verotuksen poistamisen määräyksiä sisältävässä verosopimuksessa on toisinaan määräykset myös perinnän virka-avusta. OECD:n vuoden 2014 malliverosopimuksessa perinnän virka-apua koskee artikla 27. Artikla on mukana monessa Suomen uusimmista verosopimuksista. Sopimukset sekä niiden solmimisajankohdat löytyvät vero.fi-sivustolta, kohdasta Voimassa olevat verosopimukset. Euroopan ulkopuolisia niin sanottuja kolmansia valtioita, joiden kanssa solmittuihin verosopimuksiin sisältyy perinnän virka-apua koskeva artikla, ovat esimerkiksi Australia ja Intia.

Verojen perinnässä annettava virka-apu saattaa verosopimuksissa rajoittua pelkästään sopimuksen 2 artiklassa tarkoitettuihin veroihin sulkien virka-avun ulkopuolelle muun muassa arvonlisäverot. Koska määräykset sopimuksen käytännön soveltamisesta verojen perintään voivat olla suppeita, antaa virka-apua koskevan artiklan ensimmäinen kappale usein sopimusvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille mahdollisuuden sopia virka-avun yksityiskohdista keskinäisellä sopimuksella.

1.2.5 Päällekkäiset oikeusperusteet

Jos virka-avun pyytäminen on mahdollista useamman oikeusperusteen nojalla, käyttää Suomen toimivaltainen viranomainen tilanteeseen tarkoituksenmukaisinta perustetta, joka EU-maiden osalta on yleensä perintädirektiivi. Perintädirektiivi ei kuitenkaan estä noudattamasta pohjoismaisen virka-apusopimuksen tai muun sopimuksen laajempaa avunantoa koskevia velvoitteita. Toistaiseksi pohjoismaiselle virka-apusopimukselle onkin annettu etusija perintädirektiiviin nähden Euroopan unioniin kuuluvien Pohjoismaiden osalta. Perintädirektiivi valitaan silloin, kun perintä kohdistuu verolajeihin, jotka eivät kuulu virka-apusopimuksen soveltamisalaan.

2 Perinnän virka-avun antaminen

Perimiseen sovelletaan perintäpyynnön vastaanottavassa valtiossa niitä säännöksiä ja menettelyjä, joita valtio soveltaa periessään omia samoja tai samankaltaisia verojaan ja maksujaan. Suomen ollessa perivä valtio sovelletaan perinnässä siten veronkantolain 7 luvun säännöksiä.

2.1 Suomen verojen periminen toisessa valtiossa

Suomen toimivaltainen viranomainen tekee pyynnön verojen perimiseksi toisessa valtiossa silloin, kun verovelvollisella tai muulla verosta vastuussa olevalla henkilöllä uskotaan olevan tuloja tai omaisuutta tässä valtiossa, eikä veroa voida ilman oleellisia vaikeuksia periä Suomesta saatavasta tulosta tai Suomessa olevasta omaisuudesta. Perintäpyyntö voi koskea yhtä tai useampaa Verohallinnon saatavaa, eli maksamatta jätettyä veroa tai maksua. Perinnän ollessa vireillä toisessa valtiossa Verohallinto seuraa saapuneita maksuja ja kohdistaa Suomeen tilitetyt suoritukset maksamattomalle verolle.

Perivässä valtiossa suomalaiselle verolle peritään usein myös viivästysseuraamuksia perivän valtion lainsäädännön mukaisesti perintäpyynnön vastaanottamispäivästä lukien. Perityt korot tilitetään Suomeen. Oikeusperusteista esimerkiksi perintädirektiivi velvoittaa perimään korkoa. Pohjoismaisen virka-apusopimuksen perusteella annettavassa virka-avussa perintää suorittava valtio ei kuitenkaan peri viivästysseuraamuksia perintäpyynnön tekemisajankohdan jälkeiseltä ajalta.

Ulkomaan viranomainen voi tilittää perimiään veroja Suomeen joko osissa tai kertasuorituksena. Kun suomalaiset verot on kokonaisuudessaan peritty tai perintä on muutoin päättynyt toisessa valtiossa, antaa ulkomaan viranomainen Suomen toimivaltaiselle viranomaiselle perimisasiaa koskevan lopputilityksen. Ulkomailta tilitetyt varat käytetään Suomessa maksamattomien verojen suoritukseksi veronkantolaissa tarkemmin säädetyllä tavalla. Tavanomaisin kantomenettelyssä käytetty maksujen suoritusjärjestys on maksun käyttäminen ensin viivästysseuraamuksien, sitten veron pääoman ja huojennetun viivästyskoron sekä lopuksi veronkorotuksen suoritukseksi.

Jos perintäpyyntö on koskenut useiden verolajien tai verovuosien maksamatta jätettyjä veroja, ulkomailta tilitetyt varat käytetään Suomessa ensin vanhimman perintäpyynnöllä olevan veron suoritukseksi. Toisinaan veroja voidaan esimerkiksi korkoerojen vuoksi tilittää ulkomailta enemmän kuin tarvitaan perittäväksi lähetetyn veron ja viivästysseuraamuksien sekä muiden seuraamusten suoritukseksi. Perintäpyynnön nojalla saatuja varoja ei kuitenkaan lähtökohtaisesti voida ilman verovelvollisen suostumusta käyttää hänen muiden mahdollisesti maksamatta olevien verojensa suoritukseksi.

2.2 Toisen valtion verojen periminen Suomessa

Toisen valtion toimivaltainen viranomainen voi tehdä Suomen toimivaltaiselle viranomaiselle veron perimistä koskevan virka-apupyynnön. Perintäpyyntö voi koskea niitä veroja ja maksuja, jotka on lueteltu käytetyn oikeusperusteen soveltamisalaa koskevassa artiklassa. Perintädirektiivissä, pohjoismaisessa virka-apusopimuksessa sekä yleissopimuksessa sovellettavat verot on lueteltu säännösten 2 artiklassa.

Vastaanotettuaan perintäpyynnön ja todettuaan sen tarkoittamat verot Suomessa perimiskelpoiseksi Suomen toimivaltainen viranomainen tarvittaessa muuntaa perittävän määrän euroiksi. Muuntokurssina käytetään tällöin Euroopan keskuspankin viitekurssia sille päivälle, jolloin perintäpyyntö saapui Verohallintoon. Tätä kurssia noudatetaan koko perimismenettelyn ajan.

Toisen valtion verojen perinnässä noudatetaan Suomessa kulloinkin voimassa olevia säännöksiä. Velallisen kanssa voidaan siten esimerkiksi sopia maksujärjestelystä, jossa hän maksaa veron osasuorituksin suoraan Verohallinnon tilille. Edellytyksenä maksujärjestelyn tekemiselle on, että veron voidaan katsoa tällä tavoin kertyvän kohtuullisessa ajassa eikä vero maksujärjestelyn aikana ehdi vanhentua. Maksujärjestelyjen yleisiä edellytyksiä käsitellään Verohallinnon asiakasohjeessa Maksujärjestely.

Veronkantolain 38 §:n 2 momentin perusteella veron palautus voidaan käyttää myös perintädirektiivin tai virka-apusopimuksen nojalla Suomessa perittävänä olevan ulkomaisen veron suoritukseksi. Suomessa perittävänä oleviin ulkomaisiin veroihin palautusta käytetään kuitenkin vasta viimeisenä Suomen verojen jälkeen.

2.3 Perintädirektiivin mukainen perintäpyyntö

Perintädirektiivin mukaiseen perintäpyyntöön liitetään hakijavaltiossa laadittu yhdenmukainen asiakirja, joka mahdollistaa täytäntöönpanon perivässä valtiossa. Verosaatava on perittävissä suoraan tämän asiakirjan perusteella pyynnön vastaanottavassa jäsenvaltiossa. Perintädirektiivin 12 artiklan mukaan asiakirjaan ei saa kohdistaa minkäänlaisia tunnustamis-, täydentämis- tai korvaamistoimenpiteitä perivässä valtiossa. Se on pätevä ilman lisätoimia.

Perintäpyynnöt ja niihin liitettävät täytäntöönpanon mahdollistavat asiakirjat lähetetään toiseen jäsenvaltioon sähköisesti turvattua CCN-tietoliikenneverkkoa käyttäen. Perintäpyyntönä käytetään vakiomuotoista sähköistä lomaketta.

Perintäpyynnössä virka-apua pyytävän EU-jäsenvaltion viranomainen ilmoittaa perittävän määrän sekä omansa että pyynnön vastaanottavan jäsenvaltion valuutassa. Valuuttakurssina käytetään Euroopan keskuspankin julkaisemaa pyynnön tekopäivää edeltävän päivän kurssia. Tätä kurssia käytetään koko perintämenettelyn ajan.

2.4 Vähimmäismäärät

Perintädirektiivin mukainen perintäpyyntö vieraaseen valtioon on yleensä mahdollista tehdä vain saatavista, joista ei ole valitusta vireillä. Pääsääntöisesti myös edellytetään, että Suomessa käytetyt perimiskeinot eivät ole johtaneet tai johda saatavan määrän täyteen kertymiseen. Perittävän vähimmäismäärän tulee olla vähintään 1 500 euroa. Määrään sisältyvät saatavan pääoma, sille Suomessa kertyneet viivästysseuraamukset, perintäkulut sekä mahdolliset lisämaksut kuten veronkorotukset tai muut hallinnolliset seuraamukset. Vähimmäismäärä voi ylittyä myös usean eri veron tai saatavan summana.

Pohjoismaisissa tilanteissa perittävän saatavan vähimmäismäärä poikkeaa perintädirektiivin mukaisista tilanteista. Erillisessä Pohjoismaiden välillä virka-avusta veroasioissa 7. päivänä joulukuuta 1989 tehdyn sopimuksen 20 artiklan mukaisessa sopimuksessa (SopS 97/1997) määrätään, että veron perimistä koskeva virka-apuesitys saadaan tehdä vain, jos yhteenlaskettu maksuvaade, ilman korkoja ja muita seuraamusmaksuja, on vähintään 2 500 Tanskan, Norjan tai Ruotsin kruunua, 1 500 Suomen markkaa (noin 252 euroa) tai 25 000 Islannin kruunua. Perinnän virka-apu-menettelyä ei voida käynnistää pohjoismaisissa tilanteissa näitä pienemmistä summista.

3 Muutoksenhaun vaikutus perintään

3.1 Perittävän veron muutoksista ilmoittaminen

Virka-apua pyytäneen valtion toimivaltainen viranomainen ilmoittaa perittävänä olevan veron määrää koskevat muutokset viipymättä perivän valtion toimivaltaiselle viranomaiselle. Viranomaisten välinen tietojenvaihto ei kuitenkaan estä verovelvollista hoitamasta asioitaan suoraan kunkin viranomaisen kanssa.

Perittävän määrän alennus ilmoitetaan virka-apua antavalle viranomaiselle esimerkiksi silloin, kun veron määrä on muutoksenhaun johdosta alentunut, veroon on käytetty palautuksia tai velallinen on maksanut veroa suoraan hakijavaltion veroviranomaisen tilille.

Kun veroa on perittävänä toisessa valtiossa, ja velallinen maksaa koko velan suoraan virka-apua pyytäneen valtion veroviranomaiselle, valtio peruuttaa perintäpyyntönsä. Perintäpyyntö peruutetaan myös silloin, kun hakijavaltiossa määrätty vero esimerkiksi muutoksenhaun johdosta poistetaan.

Esimerkki 1: Verovelvollisen suomalaista veroa on perintäpyynnön perusteella peritty Ruotsissa, jossa verovelvollinen vakituisesti asuu. Verovelvollinen vaatii Suomessa verotuksen oikaisua, jonka perusteella verotuksen oikaisulautakunta kumoaa toimitetun verotuksen. Suomen toimivaltainen viranomainen ilmoittaa tapahtumasta välittömästi Ruotsin viranomaiselle ja peruuttaa perintäpyynnön.

Pohjoismaisen virka-apusopimuksen soveltuessa myös Suomessa verolle myönnetystä täytäntöönpanon kielto- tai keskeytyspäätöksestä ilmoitetaan ulkomaan viranomaiselle. Tarvittaessa perintäpyyntö peruutetaan näissäkin tilanteissa.

3.2 Muutoksenhaku Suomessa perittävään ulkomaiseen veroon

Joissakin tapauksissa muutoksenhaku ulkomaiseen veroon voi olla mahdollinen vielä senkin jälkeen, kun vero on tullut Suomeen perittäväksi. Oikeus muutoksenhakuun määräytyy virka-apua pyytävän valtion lakien mukaan ja riippuu siten valtiosta ja verolajista. Oikaisun hakeminen perittävänä olevaan veroon ei kuitenkaan automaattisesti estä veron perintää Suomessa.

Virka-apua pyytänyt valtio ilmoittaa muutoksenhaun vireille tulosta vastaanottavaan valtioon, joka keskeyttää perinnän muutoksenhaun kohteena olevan veron osalta. Tämä johtuu siitä, että perittävä saatava ja sitä koskevat muutokset kuuluvat hakijavaltion toimivaltaan. Verohallinto voi luovuttaa ulkomaisen veron perintään liittyvät asiakirjat velalliselle asianosaisjulkisuuden perusteella. Verohallinto ei kuitenkaan auta muutoksenhaun vireille laittamisessa ulkomailla.

3.3 Perintädirektiivin erityispiirteitä

Perintädirektiivin pääsääntönä muutoksenhakua koskien on, että perintämenettelyn vireillä ollessa tehty saatavan riitauttaminen estää perimismenettelyn jatkamisen. Kun perivän valtion viranomainen saa tiedon veron tai maksun riitauttamisesta, perintämenettely on keskeytettävä odottamaan sitä, että muutoksenhakuun on tehty lainvoimainen ratkaisu. Kuitenkin siinä tapauksessa, että vero on hakijavaltion lainsäädännön mukaan perimiskelpoinen muutoksenhausta huolimatta, ja sama periaate on voimassa myös virka-apua antavassa valtiossa, veron perimistä voidaan hakijavaltion pyynnöstä jatkaa riitauttamisesta huolimatta. Tällöin hakijavaltiolla voi kuitenkin olla vahingonkorvausvelvollisuus, mikäli valitusasia ratkaistaan hakijavaltion vahingoksi.

4 Veron vanhentuminen

4.1 Suomalaisen veron vanhentuminen

Suomessa määrättyjen verojen ja maksujen perimisessä toisessa valtiossa noudatetaan Suomen lainsäädännön mukaan määräytyvää verojen vanhentumisaikaa. Verojen vanhentumisesta säädetään veronkantolain 9 luvussa, jossa viitataan osin verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annetun lain (706/2007) kohtiin.

Veron normaali vanhentumisaika on viisi vuotta sen määräämistä seuranneen vuoden alusta. Suomessa määrätyn veron vanhentuminen ei koskaan katkea täällä tai toisessa valtiossa suoritetun perimistoimenpiteen johdosta, vaikka toimenpiteillä olisi tällainen vaikutus toisen valtion lain mukaan.

Vanhentunutkin vero voidaan periä toisessa valtiossa ulosmitatusta omaisuudesta saatavista varoista, jos ulosmittaus on tapahtunut ennen veron vanhentumista. Sama poikkeus koskee myös ennen vanhentumista toimitettua konkurssivalvontaa. Veron vanhentumisen jälkeen ulkomaan viranomainen palauttaa asian Suomen viranomaiselle.

4.2 Ulkomaisen veron vanhentuminen

Toisen valtion verojen perimisessä Suomessa noudatetaan virka-apua pyytäneen valtion lainsäädännön mukaan määräytyvää veron vanhentumisaikaa, joka voi olla pidempi kuin suomalaisella verolla.

Vanhentunutkin ulkomaan vero voidaan periä Suomessa sellaisista täällä ulosmitatuista varoista tai omaisuudesta, joiden ulosmittaus on tehty ennen veron vanhentumista. Suomen toimivaltainen viranomainen seuraa perittävinä olevien ulkomaisten verojen vanhentumista ja tarvittaessa peruuttaa vanhentuneen ulkomaisen veron perinnän.

4.3 Vanhentumisen lykkääminen, keskeyttäminen tai pidentäminen

Saatavan vanhentumiseen sovelletaan hakijavaltion lainsäädäntöä, vaikka perintä tapahtuu perivän valtion lainsäädännön mukaisesti. Jos hakijavaltiossa on säädetty perintätoimien voivan lykätä, keskeyttää tai pidentää veron vanhentumisaikoja, myös perivän valtion toteuttamat perintätoimet voivat vaikuttaa vanhentumiseen – lykäten, keskeyttäen tai pidentäen sitä hakijavaltiossa.

johtava veroasiantuntija Tuija Vigren

ylitarkastaja Julius Jämsä