Pohjoismaihin lähetettävät työntekijät

Suomalaisen yrityksen menettely

Verokysymyksiä työntekijän kannalta on selvitetty sivulla Ulkomaantyöskentelyn verotus.

Jos työnantaja on Suomen valtio tai suomalainen julkisyhteisö, Suomesta lähetetyn työntekijän palkka verotetaan yleensä normaaliin tapaan Suomessa. Jäljempänä selvitettävä kuuden kuukauden sääntö ei sovellu eikä työntekovaltiolla tavallisesti ole verotusoikeutta.

Velvoitteita tilanteessa, jossa palkkaa maksetaan pysyvästi ulkomailla asuvalle ulkomaalaiselle on selvitetty sivulla Ulkomailta Suomeen tulevan verotus.

1 Lue ensin tämä

Kun yritys lähettää Suomesta työntekijän työskentelemään toiseen pohjoismaahan, yrityksen on ennen työskentelyä annettava omalle verotoimistolleen täytettynä joko lomake 6134a eli NT1 (ennakonpidätys Suomeen) tai lomake 5052a eli NT2 (ennakonpidätystä ei toimiteta Suomeen).

Lomakkeet:

• 6134a, NT1, Ilmoitus ennakonpidätyksen toimittamisesta Suomessa, kun työ tehdään muussa Pohjoismaassa
• 5052a, NT2, Ilmoitus ennakonpidätyksen toimittamatta jättämisestä Suomessa (ulkomaantyö).

Lisäksi yrityksen tulee ennen työskentelyä selvittää sosiaaliturvakysymykset Eläketurvakeskuksen kanssa www.etk.fi.

Työnantajan kannattaa myös ennen työn aloittamista olla esim. asiamiehen välityksellä yhteydessä työskentelymaan veroviranomaisiin. Työskentelypaikkakunnan veroviranomaisen yhteystiedot voi pyytää esimerkiksi työn tilaajalta ao. valtiossa. Yhteystietoja on myös sivulla Linkit. Yhteydenotto on suositeltavaa aina, jos kyse on rakennustyöstä. Monesti työskentelyvaltiossa ei aseteta suomalaiselle työnantajalle ennakonpidätys- tai muita työnantajavelvoitteita. Asia kannattaa kuitenkin aina varmistaa työskentelyvaltion viranomaiselta. Työnantajalle työskentelyvaltioon mahdollisesti muodostuva kiinteä toimipaikka (katso kohta 3.4) tuo aina mukanaan normaalit työnantaja- ja verovelvoitteet kyseisessä maassa. Velvoitteet kannattaa selvittää ja hoitaa ajoissa, sillä laiminlyönneistä voi työnantajalle aiheutua huomattavia lisäkustannuksia.

2 Sosiaaliturva

Suomalaisen yrityksen, joka suunnittelee työntekijänsä lähettämistä muuhun pohjoismaahan, tulee ennen työn alkua ottaa yhteyttä Eläketurvakeskukseen. Tällöin selvitetään, voiko työntekijä säilyä työskentelyn ajan Suomen sosiaaliturvan piirissä. Myönteisessä tapauksessa Eläketurvakeskus antaa työntekijää varten erityisen lähetetyn työntekijän todistuksen lomakkeella A1 tai E 101. Todistus turvaa sen, että työnantajalta tai työntekijältä ei peritä sosiaalivakuutusmaksuja siinä pohjoismaassa, jonne työntekijä lähtee työskentelemään. Vastaavasti todistuksen voimassaoloajalta sosiaaliturvaan liittyvät maksut maksetaan Suomeen. Jos työskentelystä maksettavaan palkkaan soveltuu jäljempänä selvitettävä kuuden kuukauden sääntö, työnantajan sosiaaliturvamaksu määräytyy vakuutuspalkan perusteella. Jos kuuden kuukauden sääntö ei sovellu, maksu maksetaan työntekijälle maksetun ennakonpidätyksen alaisen palkan perusteella. Työntekijä saa todistuksesta itselleen yhden kappaleen, joka hänen tulee tarvittaessa esittää työskentelyvaltion viranomaisille.

Jos todistusta ei hankita, on mahdollista ja etenkin Norjan osalta tavallista, että työnantaja ja työntekijä joutuvat maksamaan sosiaalivakuutusmaksuja työskentelyvaltiossa. Maksuvelvollisuuksia voi tästä huolimatta edelleen olla myös Suomessa. Kaksoismaksujen välttämiseksi todistuksen A1 / E 101 hankkiminen on siis tärkeää.

3 Verotus

Jos suomalainen työnantaja maksaa palkkaa muussa pohjoismaassa tehdystä työstä, työnantajan on Suomessa annettava omalle verotoimistolleen täytettynä joko lomake 6134a (NT1) tai lomake 5052a (NT2).

Pohjoismaiden välillä on voimassa tuloverosopimus, joka edellyttää, että pohjoismaisessa työskentelyssä palkasta aina maksetaan vero joko asuinvaltioon tai työskentelyvaltioon (valtioon, jossa työ tehdään). Työntekijä tai työnantaja ei voi valita verotusvaltiota, vaan asia ratkaistaan verosopimuksen määräysten perusteella. Pohjoismaiden välillä on lisäksi voimassa erityinen ennakkoperintää koskeva ns.TREKK-sopimus. Tämä sopimus edellyttää, että pohjoismaisessa työskentelyssä veron ennakkokin aina maksetaan johonkin pohjoismaahan. Jos suomalainen työnantaja ei toimita ennakonpidätystä Suomessa, on ennakko maksettava siinä valtiossa, jossa työ tehdään. TREKK-sopimus edellyttää edellä mainittujen lomakkeiden NT 1 ja NT 2 käyttöä. Näillä varmistetaan myös se, että samasta palkasta ei jouduta maksamaan veron ennakkoa kahteen valtioon.

Pohjoismaiden välillä on sovittu myös verojen perimistä koskevasta virka-avusta. Jos työnantaja tai työntekijä jättää työskentelyvaltion verot maksamatta, työskentelyvaltion viranomaiset saavat verojen perimiseen ja ulosottoon apua viranomaisilta työnantajan tai työntekijän kotivaltiossa.

3.1 Jos ennakonpidätystä ei toimiteta Suomeen, täytetään lomake 5052a (NT2)

(Ns. minipidätys ei poista lomakkeen täyttövelvollisuutta)

Jos suomalainen työnantaja arvioi, että ulkomaantyöskentelystä maksettava palkka on Suomessa verovapaata kuuden kuukauden säännön nojalla, työnantaja ei toimita palkasta ennakonpidätystä Suomeen (lukuunottamatta mahdollista sv-maksun minipidätystä).

Kuuden kuukauden sääntö soveltuu, jos molemmat seuraavat edellytykset täyttyvät:

1. verosopimuksen (katso kohta 3.3) mukaan työskentelyvaltiolla on oikeus verottaa palkka ja
2. kyseessä on vähintään 6 kuukautta yhtäjaksoisesti kestävä ulkomaantyöskentelyjakso, jonka aikana työntekijä ei oleskele Suomessa enempää kuin keskimäärin 6 päivänä kuukautta kohti. Myös lähtö- ja tulopäivät luetaan Suomessa olopäiviksi.

Tavallisin tapaus, jossa työskentelyvaltio saa verotusoikeuden, on se että työntekijä oleskelee tässä valtiossa yli 183 päivää 12 kuukauden aikana. Vastuu säännön oikeasta soveltamisesta ennakkoperinnässä on työnantajalla

Jos työnantaja ei toimita ennakonpidätystä Suomeen, hänen on ilmoitettava asiasta toimialueensa verohallinnolle lomakkeella 5052a. Ilmoitus on annettava kuukauden kuluessa siitä, kun pidätys ensimmäisen kerran jätetään toimittamatta.

Jos työskentelyvaltiolla on verotusoikeus, työnantajan tulee kertoa työntekijälle, että palkasta on veron ennakko maksettava työntekovaltiossa ja että työntekijän on annettava työntekovaltioon veroilmoitus. Saadakseen asianomaisen maan velvoitteista tarkempia tietoja työnantajan tai työntekijän tulee itse tai asiamiehen välityksellä ottaa yhteyttä työskentelyvaltion veroviranomaisiin työskentelypaikkakunnalla. Näin saadaan selvitettyä, minne ja miten palkasta maksetaan ennakkovero ja annetaan veroilmoitus asianomaisessa valtiossa. Joskus työntekijä itse maksaa veronsa ennakon esim. postiin tai pankkiin työskentelyvaltiossa. Tällöinkin suomalainen työnantaja voi olla vastuussa ennakoiden suorittamisesta. Norjassa työnantajalta voidaan myös edellyttää lomakkeen RF-1198 täyttämistä (malli jäljempänä). Koska menettely vaihtelee tilanteesta ja pohjoismaasta riippuen, tarkat ohjeet tulee pyytää asianomaisen maan veroviranomaiselta.

3.2 Jos ennakonpidätys toimitetaan Suomeen, työnantaja täyttää lomakkeen 6134a (NT1).

Aina ulkomaanpalkkaan ei sovellu kuuden kuukaudensääntö tai sen soveltuminen on epävarmaa. Tällöin työnantaja toimittaa ennakonpidätyksen Suomeen. Jos kyseessä on pohjoismainen työskentely, työnantajan tulee heti työn alkaessa täyttää lomake 6134a ja hankkia siihen Suomesta omasta verotoimistostaan allekirjoitus. Allekirjoitetusta lomakkeesta työnantaja ja työntekijä saavat kumpikin oman kappaleen. Tämän voi tarvittaessa esittää työskentelyvaltion veroviranomaisille. Näin varmistetaan, että ennakonpidätystä ei voida vaatia työskentelyvaltiossa. Erityisesti Norjassa työskenneltäessä lomake kannattaa täyttää jopa yhden päivän kestäviä työskentelyjä varten. Norjassa edellytetään lomakkeen 6134 lisäksi sitä, että siellä viranomaisille on annettu täytettynä norjalainen lomake RF- 1198 ”Opplysninger om arbeidstakere”.

Lomake 6134a (NT1) on tärkeä

Kun työ tapahtuu muussa pohjoismaassa, työskentelyvaltiolla on aina oikeus vaatia ennakkovero, ellei lomakkeella 6134a osoiteta, että palkasta toimitetaan ennakonpidätys työntekijän kotivaltiossa. Etenkin Norjassa tätä oikeutta yleensä myös käytetään. Menettely ei riipu siitä, mille valtiolle verotusoikeus lopullisessa verotuksessa kuuluu. On siis mahdollista, että ennakonpidätys vaaditaan työskentelyvaltioon silloinkin, kun tällä valtiolla ei lopullisessa verotuksessa ole oikeutta verottaa palkkaa. Tällaisessa erikoistapauksessa työskentelyvaltio tietenkin myöhemmin palauttaa ennakonpidätyksen. Huomattavasti yksinkertaisempaa kuitenkin on, että ennakonpidätyksen vaatiminen ko. maassa estetään kokonaan siten että työnantaja työn alussa täyttää lomakkeen 6134a ja allekirjoituttaa sen verotoimistolla Suomessa.

Työskentelyvaltion veroviranomaisen tekemä väite työvoiman vuokrauksesta syrjäyttää lomakkeen 6134a antaman suojan. (Työvoiman vuokrausta selvitetään kohdassa 3.5).

Jos verovapaus varmistuu myöhemmin

Vaikka Suomeen aluksi toimitetaan ennakonpidätys, voi myöhemmin varmistua, että kuuden kuukauden sääntö soveltuukin. Varmistumisajankohdan jälkeen työnantajan tulisi huolehtia siitä, että tulosta aletaan maksaa tuloverojen ennakkoa työskentelyvaltiossa. Jos työnantajalla itsellään ei ole velvollisuutta toimittaa ennakonpidätystä työskentelyvaltioon, hänen tulisi kehottaa työntekijää pyytämään ulkomaisen työskentelypaikkakunnan verotoimistoa määräämään ennakkoveron, jonka työntekijä maksaa. Kun ennakkoperintä on käynnistynyt työskentelyvaltiossa, työnantaja voi oma-aloitteisesti jättää ennakonpidätyksen toimittamatta Suomeen. Minipidätys on kuitenkin toimitettava jos työntekijä on Suomessa vakuutettu. Verokorttimuutosta ei tarvita. Verokorttimuutos tulee hakea vain tilanteissa, joissa palkan verovapaus Suomessa perustuu vain verosopimukseen eikä kuuden kuukauden sääntö sovellu. Työnantajan on kuitenkin lomakkeella NT2 ilmoitettava asiasta omalle verotoimistolleen. Lomakkeen 5052a (NT2) alaosassa on näitä tilanteita (ennakonpidätys on aluksi toimitettu Suomeen) varten oma kohta, joka työnantajan myös tulee täyttää.

Työnantaja ei voi maksaa työntekijälle takaisin kyseisen pohjoismaisen työn alussa Suomessa toimitettuja ennakonpidätyksiä. Tämä johtuu edellä mainitusta pohjoismaiden välisestä TREKK-sopimuksesta. Sopimuksen perusteella joudutaan Suomessa aiheettomaksi osoittautunut ennakonpidätys viranomaisten toimesta siirtämään työskentelyvaltioon. Työskentelyvaltion viranomaiset käyttävät pidätysvarat työntekijälle siinä valtiossa määrättävän veron lyhennykseksi.

3.3 Verosopimus

Pohjoismaiden välillä on voimassa tuloverosopimus, joka estää kaksinkertaisen verotuksen erityyppisten tulojen osalta. Palkan osalta on sovittu, että verotusoikeus pääsääntöisesti kuuluu työskentelyvaltiolle eli sille valtiolle, jossa työ tehdään.

Jos Suomesta oleva työntekijä työskentelee toisessa pohjoismaassa ja saa palkkansa suomalaiselta työnantajalta, tällä toisella pohjoismaalla on verotusoikeus, jos

1. työntekijä oleskelee työskentelyvaltiossa yli 183 päivää perättäisten 12 kuukauden aikana (183 päivän sääntö), tai
2. kyseessä on poikkeustilanne, jossa suomalaiselle työnantajalle muodostuu työskentelyvaltioon
   tuloverotuksessa tarkoitettu kiinteä toimipaikka, jonka tulosta työntekijän palkka rasittaa, tai
3. kyseessä on poikkeustilanne, jossa työntekijää pidetään vuokrattuna työntekijänä, joka tosiasiallisesti työskentelee muun työnantajan hyväksi vaikka saakin palkan suomalaiselta yritykseltä.

Arvioitaessa sitä, ylittääkö oleskelu 183 päivää, luetaan päivän osat kokonaisiksi päiviksi. Kiinteää toimipaikkaa ja vuokrausta selvitetään jäljempänä kohdissa 3.4 ja 3.5.

Jos yksikin kohdista 1–3 täyttyy, työskentelyvaltiolla on oikeus verottaa palkka. Verot määrätäänasianomaisen valtion säännösten mukaan. Tarkempia tietoja kunkin maan verotuksesta saa asianomaisen valtion veroviranomaisilta.

Jos yksikään kohdista 1–3 ei täyty, työskentelyvaltiolla ei ole verotusoikeutta, jos työntekijän varsinainen koti edelleen on Suomessa.

3.4 Kiinteä toimipaikka

Jos suomalaisella yrityksellä on toimintaa myös Suomen ulkopuolella, yritykselle voi joskus muodostua tuloverotuksessa tarkoitettu kiinteä toimipaikka asianomaiseen toiseen valtioon. Se, muodostuuko kiinteä toimipaikka vai ei, ratkaistaan ensi kädessä asianomaisessa ulkomaisessa valtiossa. Jos kiinteä toimipaikka muodostuu, suomalaisella yrityksellä on asianomaisessa valtiossa erilaisia työnantajavelvoitteita. Lisäksi yritys on siellä verovelvollinen kiinteän toimipaikan tuottamasta yritystulosta. Kaksinkertainen verotus yritystulon osalta poistetaan Suomessa. Tätä varten yrityksen on suomalaiseen veroilmoitukseensa liitettävä selvitys toisessa maassa maksetusta verosta ja vaadittava sen hyvittämistä.

Kiinteän toimipaikan sijaintivaltiolla on aina oikeus periä vero ja vaatia myös ennakonpidätys niistä palkoista, jotka rasittavat (tai joiden kuuluu rasittaa) kiinteän toimipaikan tulosta. Näin on silloinkin, kun Suomesta oleva työntekijä on ao. valtiossa vain lyhyen ajan.

Milloin kiinteä toimipaikka muodostuu

Kiinteän toimipaikan voi esimerkiksi muodostaa suomalaisella yrityksellä toisessa valtiossa oleva toimisto tai sivuliike. Tavallinen kiinteän toimipaikan muodostumisperuste on rakennus- asennus tai kokoonpanohanke. Jos suomalaisella yrityksellä on tällainen hanke toisessa pohjoismaassa yli 12 kuukauden ajan, asianomaiseen maahan muodostuu kiinteä toimipaikka. Aikaa laskettaessa otetaan huomioon myös toiminnan alussa tapahtuvat suunnittelutyöt ja lopussa tapahtuvat valvontatyöt. Kiinteän toimipaikan muodostumista ei voi välttää esimerkiksi paloittelemalla yli 12 kuukauden työn pienempiin osiin. Jos suomalainen yritys asianomaisessa toisessa valtiossa käyttää aliurakoitsijaa, tämän toiminta lasketaan mukaan arvioitaessa ylittyykö 12 kuukauden aika suomalaisen yrityksen osalta. Jos suomalainen yritys on itse aliurakoitsijana, 12 kuukauden ylittyminen lasketaan yrityksen kohdalta itsenäisesti.

Työnantajan menettely

Työskentelyvaltion veroviranomaiselta kannattaa jo toimintaa suunniteltaessa tai heti sen alussa varmistaa se, katsovatko he kiinteän toimipaikan muodostuvan. Joskus kiinteän toimipaikan muodostuminen varmistuu vasta työn kestäessä.

Jos suomalainen työnantaja saa muun pohjoismaan veroviranomaisilta kirjallisen ilmoituksen kiinteän toimipaikan muodostumisesta työnantajan on alettava toimittaa palkoista ennakonpidätys työskentelyvaltiossa. Menettelystä saa asianomaisesta maasta tarkemmat ohjeet.

Kun ennakonpidätys joudutaan toimittamaan toiseen pohjoismaahan, edellä mainittu TREKKsopimus jo edellyttää, että veron ennakonpidätystä ei tulojen osalta samalta ajalta tarvitse toimittaa Suomeen. Suomessa tulee kuitenkin hakea työntekijän verokorttiin muutos ja samalla antaa verotoimistolle kopio työntekovaltion veroviranomaisilta saadusta ilmoituksesta.

Jos työskentelyn alussa palkasta toimitettiin ennakonpidätys Suomeen, työnantaja ei saa palauttaa ennakonpidätyksiä työntekijälle itselleen. Kielto johtuu edellä mainitusta TREKK-sopimuksesta. Sopimus edellyttää, että ennakonpidätysvarat siirretään suomalaisen veroviranomaisen toimesta työntekovaltioon työntekijälle siellä määrättävän veron lyhennykseksi.

3.5 Työvoiman vuokraus

Etenkin rakennusalalla suomalainen yritys joutuu pohjoismaissa usein tekemisiin työvoiman vuokrauskäsitteen kanssa. Varsinkin Norjassa on tavallista, että työntekijää pidetään vuokrattuna, jos suomalainen yritys on antanut hänet norjalaisen yrityksen (tai ulkomaisen yrityksen Norjassa olevan kiinteän toimipaikan) käytettäväksi siten, että suomalainen yritys ei vastaa työn tuloksesta eikä kanna siihen liittyvää riskiä. Asian ratkaisuun vaikuttaa myös se, kummalla yrityksellä on työn yleinen johto ja ohjaus ja kumpi antaa työvälineet sekä määrää työntekijöiden lukumäärän.

Jos työskentelyvaltion veroviranomaiset katsovat vuokrauksen olevan kyseessä, vuokrattujen työntekijöiden palkka verotetaan aina työskentelyvaltiossa. Näin tehdään silloinkin, kun työntekijä työskentelee asianomaisessa valtiossa vain lyhyen ajan. Jos vuokraus on kyseessä, myös veron ennakko vaaditaan työskentelyvaltiossa riippumatta mahdollisesti esitetystä 6134a (NT1)-lomakkeesta.

Jos Suomesta esim. Norjaan lähetetty suomalainen on saanut Suomesta todistuksen A1 tai E 101, se estää vakuutusmaksujen perimisen Norjassa myös työvoiman vuokraustilanteessa.

Työnantajan menettely

Menettely on sama kuin kohdassa 3.4. Vuokraustilanteessa on mahdollista, että suomalaisella työnantajalla ei ole velvollisuutta ennakonpidätyksen toimittamiseen työskentelyvaltiossa, vaan asian hoitaa vuokralleottajaksi katsottu yritys. Tarkemmat tiedot saa työntekovaltiosta.

3.6 Ilmoitusvelvollisuudet, jos ennakonpidätystä ei toimiteta Suomeen

1. Lomakkeen 5052a (NT2) käyttöä on selvitetty edellä.
Suomalainen työnantaja antaa lomakkeen 5052a täytettynä omalle verotoimistolleen kuukauden kuluessa siitä, kun normaali ennakonpidätys Suomeen ensimmäisen kerran jätetään toimittamatta. Pelkkä minipidätys ei estä lomakkeen täyttövelvollisuutta.

2. Kausiveroilmoitus ja vuosi-ilmoitus
Palkka, josta ei ole toimitettu normaalia ennakonpidätystä Suomeen kuuden kuukauden säännön soveltamisen takia, on ilmoitettava kausiveroilmoituksella ja vuosi-ilmoituksella. Vakuutuspalkka merkitään kausiveroilmoituksen kohtaan 601 ”Ennakonpidätyksen alaiset palkat ja muut suoritukset” sekä kohtaan 609 ”Sosiaaliturvamaksun alaiset palkat”. Palkasta pidätetty minipidätys merkitään kohtiin 602 ”Toimitettu ennakonpidätys” ja 604 ”Maksettava ennakonpidätys”. Palkasta maksettava työnantajan sosiaaliturvamaksu merkitään kohtaan 610 ”Maksettava työnantajan sosiaaliturvamaksu”. Vuosi-ilmoituksen palkansaajakohtaisessa erittelyssä vakuutuspalkka ilmoitetaan suorituslajilla 5. Vakuutuspalkan määrä merkitään 14, minipidätys kohtaan 15 ja työskentelyvaltion maatunnus kohtaan 5.

Jos Suomen vakuutukseen kuuluvan työntekijän palkkaan ei sovellu 6 kuukauden sääntö, mutta ennakonpidätystä ei ole toimitettu Suomeen kohtien 3.4 tai 3.5 tilanteista johtuen, normaali ennakonpidätyksen alainen palkka ilmoitetaan kausiveroilmoituksen kohdassa 601 ”Ennakonpidätyksen alaiset palkat ja muut suoritukset”. Vuosi-ilmoituksen saajakohtaisessa erittelyssä suorituslajin tunnus on P.

3. Tarkkailuilmoitus
Työnantajan on annettava Suomeen myös tarkkailuilmoitus lomakkeella 5053a.  Ilmoitus annetaan tammikuussa niistä edellisenä vuonna maksetuista palkoista, joista ennakonpidätys on jätetty toimittamatta kuuden kuukauden säännön tai kohtien 3.4 ja 3.5 tilanteiden perusteella. Tätä ilmoitusta ei anneta työnantajan verotoimistolle vaan työntekijän kotikunnan verotoimistolle.

Lomake: 5053a, Ilmoitus ulkomaanpalkasta, jonka ennakonpidätyksessä on sovellettu kuuden kuukauden sääntöä.

(Aiemmin Verohallinnon julkaisu 276)