Kotikunnan merkitys verotuksessa

Antopäivä
2.9.2015
Diaarinumero
A100/200/2015
Voimassaolo
2.9.2015−
Valtuutussäännös
Laki Verohallinnosta (503/2010) 2 § 2 mom.
Korvaa ohjeen
Kotikunnan merkitys verotuksessa A64/200/2014

Tässä ohjeessa käsitellään verovelvollisen kotikunnan määräytymistä ja merkitystä verotuksessa.

Aiempaa ohjetta on täydennetty lisäämällä kohtaan 2.3.1 korkeimman hallinto-oikeuden päätös KHO:2015:121, jossa käsitellään kahden asunnon tilannetta tuloverotuksen kannalta. Samoin ohjeen kohdassa 2.3.2 on otettu huomioon maistraattien 17.3.2015 julkaisema tiedote, jonka mukaan maankäyttö- ja rakennuslain mukaisessa kaavassa vapaa-ajan käyttöön merkittyä kiinteistöä ei voida kirjata henkilön kotikuntalain mukaiseksi asuinpaikaksi väestötietojärjestelmään.

1 Kotikunnan merkitys verotuksessa

Kotikunnalla on merkitystä luonnollisen henkilön ja kuolinpesän tuloverotuksessa paitsi veron määrään, myös siihen, mille kunnalle kunnallis- ja kirkollisvero tilitetään. Yhteisöllä kotikunta vaikuttaa siihen, millä valtiolla on verotusoikeus yhteisön tuloon.

Verovelvollinen tai muu muutoksenhakuun oikeutettu saa hakea tuloverotuksen oikaisuvaatimuksen johdosta annettuun päätökseen valittamalla muutosta siltä hallinto-oikeudelta, jonka tuomiopiirissä verovelvollisen tai yhtymän kotikunta on.

Verotuksessa henkilön asuinpaikka vaikuttaa myös muihin asioihin kuin kotikunnan määräytymiseen. Tällaisia kysymyksiä ovat tuloverotuksessa muun muassa vakituisen asunnon korkojen vähentäminen, asunnon ja työpaikan välisten matkakustannusten vähentäminen sekä oman vakituisen asunnon luovutusvoiton verovapaus. Kiinteistöverotuksessa omistajan asuinpaikka ja kotikunta ratkaisevat, mitä veroprosenttia sovelletaan. Näitä asioita käsitellään Verohallinnon antamissa erillisohjeissa.

Kotikunnan ja asuinpaikan määrittely erilaisia verotuksellisia tarkoituksia varten vaatii erillisen arvioinnin. Tämä voi johtua useista eri syistä, joista tyypillisin on tilanne, jossa henkilöllä on useita asuntoja saman tai eri kuntien alueella.

1.1 Luonnollisen henkilön tai kuolinpesän maksama kunnallis- ja kirkollisvero

Luonnollisen henkilön ja kotimaisen kuolinpesän tuloistaan maksama kunnallisvero määräytyy hänen kotikuntansa vahvistaman veroprosentin mukaan. Verohallinto tilittää kertyneen kunnallisveron veroverovelvollisen kotikunnalle. Verotusmenettelystä annettu laki (VML) 4 § ja tuloverolaki (TVL) 130 §.

Luonnolliselle henkilölle vahvistetaan vain yksi kunnallisverotuksen verotettava tulo siinäkin tapauksessa, että tämä on harjoittanut liikettä useassa kunnassa tai hän omistaa kiinteistön toisessa kunnassa. Verotuksen toimittaa Verohallinto.

Kirkollisveron määräytymisessä ja tilittämisessä sovelletaan vastaavia periaatteita kuin kunnallisveron määräytymisessä ja tilittämisessä (VML 2 §:n 1 momentti).

1.2 Yhteisön ja yhteisetuuden maksama yhteisön tulovero

Verohallinto jakaa yhteisöjen ja yhteisetuuksien maksaman yhteisöjen tuloveron eri veronsaajille (TVL 1 §:n 3 momentti). Kunnan osuutta yhteisön tuloverosta ei jaeta millekään tietylle kunnalle, eikä sitä lasketa minkään yksittäisen kunnan määräämän tuloveroprosentin mukaan.

1.3 Kiinteistövero

Kiinteistövero maksetaan aina kiinteistön sijaintikunnalle sen määräämien veroprosenttien mukaisena. Vakituisen asuinrakennuksen kiinteistöveroprosentti on yleensä alempi kuin kunnan yleinen kiinteistöveroprosentti. Kiinteistöverolaki (KiVL) 1 §.

2 Luonnollisen henkilön kotikunta verotuksessa

2.1 Vuodenvaihteen kotikunta ratkaisee veronsaajan

Verovelvollisen henkilön kotikuntana pidetään kuntaa, jossa hänellä on verovuotta edeltäneen vuoden lopussa katsottava olleen kotikuntalaissa tarkoitettu asuinpaikka (VML 5 §:n 1 momentti). Jos verovelvollinen on muuttanut viimeistään vuoden viimeisenä päivänä, verovelvollisen kotikunta muuttuu.

2.2 Kotikunta kuntajaon muuttuessa

Päätös kuntajaon muuttamisesta on tehtävä ennen muutoksen voimaantuloa edeltävän vuoden kesäkuun loppua. Kuntajaon muutos on määrättävä tulemaan voimaan kalenterivuoden alusta (kuntarakennelaki 22 §). Koska kuntaliitoksessa yhdistyvä kunta lakkaa olemasta, muodostuu verotuskunnaksi uusi kunta tai toinen kunta, johon lakkaava kunta liittyy.

Esimerkki 1: Anjalankosken kaupunki, Elimäen kunta, Jaalan kunta, Kouvolan kaupunki, Kuusankosken kaupunki ja Valkealan kunta lakkautetaan ja tilalle perustetaan 1.1.2009 lukien niiden nykyiset alueet käsittävä uusi kunta, joka ottaa käyttöönsä Kouvola –nimen ja kaupunki –nimityksen.

Esimerkki 2: Tammisaaren kaupunki, Karjaan kaupunki ja Pohjan kunta lakkautetaan ja tilalle perustetaan 1.1.2009 niiden nykyiset alueet käsittävä uusi kunta, joka ottaa käyttöönsä Raasepori –nimen ja kaupunki -nimityksen.

Kuntaliitos voi tapahtua myös niin, että lakkaava kunta yhdistyy toiseen kuntaan.

Esimerkki 3: Askaisten kunta ja Lemun kunta liitetään Maskun kuntaan 1.1.2009 lukien.

Tällaisissa kuntaliitoksissa vanha kunta lakkaa olemasta. Kuntajaon muutoksessa vanhan kunnan oikeudet ja velvoitteet siirtyvät uudelle kunnalle tai sille kunnalle, johon vanha kunta yhdistyy.

Henkilöt, joiden kotikunta on lakkaava kunta edellisen vuoden päättyessä, suorittavat siis kunnallisveroa kuntaliitoksen voimaantulovuodelta muodostuvalle uudelle kunnalle (esimerkit 1 ja 2) tai sille kunnalle, johon vanha kunta yhdistyy (esimerkki 3).

Osakuntaliitoksessa vain osa kunnasta liittyy toiseen kuntaan ja vanha kunta jää olemaan. Osakuntaliitoksessa uuteen kuntaan siirtyvien verotuskunta on vielä kuntajaon voimaantulovuonna vanha kunta.

Esimerkki 4: Osa Sipoon kunnan ja Vantaan kaupungin alueesta liitetään Helsinkiin 1.1.2009 lukien. Henkilön asuinpaikka on 31.12.2008 alueella, joka liitetään Sipoosta kunnasta Helsingin kaupunkiin 1.1.2009 lukien. Hänen kotikuntanaan pidetään Sipoota vielä vuodelta 2009 toimitettavassa verotuksessa ja hän suorittaa vuoden 2009 tuloistaan kunnallisveron Sipoon kunnalle. Hänen tuloveroprosenttinsa kunnallisverotuksessa on Sipoon kunnan vuodelle 2009 vahvistama tuloveroprosentti.

Kirkollisveron suorittamisvelvollisuus ja veron saaja määräytyvät kuntaliitostapauksissa kunnallisverotusta vastaavasti.

Kiinteistöverolain 1 §:n mukaan kiinteistövero maksetaan kiinteistön sijaintikunnalle. Kiinteistöverotuksen kannalta määräävää on tilanne kalenterivuoden alkaessa. Kuntaliitostapauksissa kiinteistövero suoritetaan jo kuntaliitoksen voimaantulovuodelta sille kunnalle, johon kiinteistö kuuluu voimaantulovuoden alusta.

Esimerkki 5: Henkilö omistaa vuoden 2009 alkaessa kiinteistön alueella, joka liitetään Vantaan kaupungista Helsingin kaupunkiin 1.1.2009 lukien. Hän suorittaa kiinteistöstä kiinteistöveron Helsingille vuodelta 2009. Kiinteistöveroprosentti on Helsingin kaupungin vuodelle 2009 vahvistama kiinteistöveroprosentti.

2.3 Kotikunnan määräytymisperusteet

Kotikuntalain 2 §:n (201/1994) mukaan henkilön kotikunta on yleensä se kunta, jossa hän asuu. Jos hänellä on käytössään useampia asuntoja tai jos hänellä ei ole käytössään asuntoa lainkaan, hänen kotikuntansa on se kunta, jota hän perhesuhteidensa, toimeentulonsa tai muiden vastaavien seikkojen johdosta itse pitää kotikuntanaan ja johon hänellä on edellä mainittujen seikkojen perusteella kiinteä yhteys.

Jos henkilön omaa käsitystä kotikunnasta ei ole voitu selvittää, hänen kotikuntansa on se kunta, johon hänellä on katsottava olevan kiintein yhteys asumisen, perhesuhteiden, toimeentulon ja muiden vastaavien seikkojen johdosta.

Verovelvollisen omalla käsityksellä oikeasta kotikunnasta on kotikuntalaiksi annetun hallituksen esityksen perustelujen (HE 104/1993 vp) mukaan merkitystä silloin, kun henkilöllä on useita asuntoja. Henkilön oma käsitys ei ole kuitenkaan ainoa ratkaiseva tekijä. Oman käsityksen lisäksi edellytetään, että verovelvollisella on muukin kiinteä yhteys tähän kuntaan kuin yksi hänen asunnoistaan. Tällainen yhteys voi olla esimerkiksi perhe tai työpaikka.

Kotikuntalain yksityiskohtaisten perustelujen mukaan maistraatin väestötietojärjestelmään varten tekemä ratkaisu henkilön kotikunnasta ja siellä olevasta asuinpaikasta ei sido oikeudellisesti muiden hallinnonalojen viranomaisia. Henkilön kotikunta on siis mahdollista ratkaista kullakin hallinnonalalla soveltaen itsenäisesti kotikuntalakia.

Väestötietojärjestelmään tehty ilmoitus tai sen puuttuminen ei ratkaise verovelvollisen kotikuntaa, jos hänen elämäntilanteestaan saatava kokonaiskuva ei tue väestötietojärjestelmään merkittyä tietoa.

2.3.1 Esimerkkejä kotikuntaa koskevasta oikeuskäytännöstä

Tuloverotus (kaksi asuntoa) KHO 25.10.2001 taltio 2598:

Puolisot olivat työskennelleet 1970-luvulta lähtien kunnassa Y, jossa he omistivat 119 neliömetrin suuruisen asunnon. Puolisoilla ei ollut ollut verovuonna 1998 alaikäisiä lapsia. Puolisoiden mukaan he olivat kotoisin kunnasta X, jonne he olivat rakentaneet vakituiseksi asunnokseen toisen puolison perintömaille vuosina 1989–1994 noin miljoona markkaa maksaneen omakotitalon. Rakennuslupa oli myönnetty vakituisen asunnon rakentamiseksi.

Puolisot olivat todenneet, että heidän varsinainen elämänsä, useimmat ystävyyssuhteensa sekä suurin osa harrastuksista olivat olleet kunnassa X. He olivat viettäneet verovuonna 1998 useampia öitä kunnassa X kuin kunnassa Y, jossa oleva asunto oli pelkästään työn takia välttämätön kaupunkiasunto. Puolisot olivat huolehtineet perikunnan omistamien kunnassa X sijaitsevien tilojen hoidosta ja maksaneet niistä verot. Puolisoiden tarkoituksena oli luopua asunnosta kunnassa Y ja muuttaa kuntaan X heti, kun se työtehtävien puolesta oli mahdollista. Puolisoiden kotikunnaksi oli merkitty väestötietojärjestelmään kunta X.

Hallinto-oikeus katsoi jääneen näyttämättä, että puolisoilla olisi ollut perhesuhteiden, toimeentulon tai muiden vastaavien seikkojen johdosta kotikuntalain tarkoittama kiinteä yhteys heidän kotikunnakseen ilmoittamaan kuntaan X. Näin ollen puolisoiden omalle käsitykselle kotikunnastaan ei voitu antaa tässä tapauksessa merkitystä. Puolisoiden verotuspaikkana oli pidettävä kuntaa Y, johon kotikuntalaissa tarkoitettu kiinteä yhteys heillä vain oli ollut. Korkein hallinto-oikeus: ei muutosta.  Verovuosi 1998.

Tuloverotus (kaksi asuntoa) KHO:2015:121:

Verovelvollinen oli vuokrannut työskentelypaikkakunnaltaan asunnon, jonka osoitteen hän oli ilmoittanut väestötietojärjestelmään vakinaiseksi osoitteekseen. Verovelvollisen aviopuoliso asui toisella paikkakunnalla, jossa puolisot omistivat yhdessä asunnon. Kun otettiin huomioon verovelvollisen esittämä selvitys syistä, joiden vuoksi hän oli ilmoittanut väestötietojärjestelmään asuvansa vakinaisesti työskentelypaikkakunnalla, korkein hallinto-oikeus katsoi, että verovelvollisen tuloverolain 93 §:n 1 momentissa tarkoitettuna asuntona ja tuloverolain 95 a §:n 1 momentissa tarkoitettuna vakituisena asuntona oli pidettävä väestötietojärjestelmän merkinnästä huolimatta verovelvollisen vaatimuksen mukaisesti asuntoa, jossa myös hänen aviopuolisonsa asui. Työskentelypaikkakunnalla oleva asunto oli työasunto, jonka perusteella verovelvollisella oli oikeus työasuntovähennykseen. Verovelvollisella oli oikeus vähentää työskentelypaikkakunnan ja puolison kanssa yhteisen asuinpaikkakunnan välisten viikonloppumatkojen kustannukset verotuksessa. Ennakkoperintä 2014.

Kiinteistöverotus (vain yksi asunto) KHO:2007:55:

A:n puolisot omistivat kiinteistön, joka sijaitsi asemakaavassa loma-asuntojen korttelialueeksi merkityllä alueella. Kiinteistölle oli vuonna 2002 rakennettu rakennusluvan mukaisesti vapaa-ajan rakennukseksi tarkoitettu rakennus. Puolisot käyttivät rakennusta kuitenkin vakituisena asuntonaan myytyään 29.7.2002 vakituisena asuntonaan siihen saakka käyttämänsä omakotitalon. Koska rakennusta oli sen jälkeen tosiasiallisesti käytetty vakituisena asuntona eikä se ollut ollut muussa käytössä, kiinteistövero verovuodelta 2003 määräytyi vakituiseen asumiseen käytettävien asuinrakennusten veroprosentin mukaisesti.

Kiinteistöverotus (kaksi asuntoa) KHO:2013:30:

Puolisoilla oli asunto T:n kaupungissa 99,5 m2:n suuruinen osakehuoneisto. Väestötietojärjestelmän mukaan T:n kaupungissa oli puolisoiden kotipaikka. Puolisoilla oli S:n maaseutukunnassa tila, jolla sijaitsi 112 m2:n suuruinen pientalo. Puolisot olivat eläkkeelle jääntinsä jälkeen käyttäneet pientaloa pääasiallisena asuinpaikkanaan. Tapauksessa oli kysymys siitä, määrätäänkö pientalon kiinteistövero vakituisen asuinrakennuksen mukaisella alemmalla kiinteistöveroprosentilla vai korkeammalla yleisellä kiinteistöveroprosentilla.

Korkein hallinto-oikeus päätti, että henkilöllä voi olla pääsääntöisesti vain yksi oma vakituinen asunto, joka oikeuttaa alempaan kiinteistöveroprosenttiin. Ratkaistaessa sitä, mitä on pidettävä verovelvollisen vakituisena asuntona, on merkitystä annettava ensisijaisesti väestörekisteriä varten ilmoitetulla verovelvollisen omalla käsityksellä kotikunnan määräävästä asuinpaikasta. Sen sijaan oleskeluvuorokausista esitetty selvitys ei ole kiinteistöverotuksessa ratkaiseva peruste.

Rakennusvalvonta-asia (kaksi asuntoa) KHO 24.9.2013 taltio 3013:

Avioparilla oli kunnassa loma-asunto, jolla he olivat asuneet vakituisesti jo vuodesta 2006 alkaen. Puolisot ovat ilmoittaneet väestötietojärjestelmään vakituiseksi asunnokseen tämän loma-asunnon. Rakennuksen käyttötarkoituksen muuttamista pysyvään asumiseen tarkoitetuksi ei ollut edes haettu. Puolisoilla oli asunto myös läheisessä kaupungissa.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että kunta saattoi velvoittaa avioparin uhkasakon voimalla lopettamaan loma-asunnon käytön vakituisena asuntona. Perusteluissa todetaan, että perustuslaissa määritetty liikkumisvapaus, väestökirjanpitoon tehdyt merkinnät tai kiinteistöverotuksessa tehdyt ratkaisut eivät ole merkityksellisiä ratkaistaessa kiinteistön käyttötarkoitusta maankäyttö- ja rakennuslain mukaisessa lupajärjestelmässä.

2.3.2 Väestötietojärjestelmää koskevan ohjeistuksen merkitys verotuksessa

Maistraatit ovat julkaisseet 17.3.2015 ohjeen ”Maistraattien lain soveltamiskäytännöt yhtenäistyvät vapaa-ajanasuntoihin muuttamistapauksissa”. Ohjeessa todetaan seuraavasti:

”Vapaa-ajanasuntoihin muuttaminen on yleistynyt viime vuosina, kun yhä useammassa vapaa-ajanasunnossa on mahdollista asua ympärivuotisesti.  Tämä on johtanut vaihtelevaan kotikuntalain soveltamiseen ja ongelmiin kotikunnan rekisteröinnissä, kun vapaa-ajanasuntoon muuttava on halunnut sen vakinaiseksi asuinpaikakseen.

Käytännössä kaikki maistraatit ovat katsoneet henkilön kotikunnan muuttumisen vapaa-ajanasunnon sijaintikuntaan mahdolliseksi tietyissä tapauksissa. Käytännöt ovat vaihdelleet eri maistraateissa sen suhteen, mikä on kirjattu muuttajan vakinaiseksi asuinpaikaksi. Myös kunnat ovat suhtautuneet toisistaan poikkeavasti vapaa-ajanasuntoihin muuttamiseen. Osa kunnista on suhtautunut myönteisesti vapaa-ajan asuntojen kirjaamiseen vakinaiseksi asuinpaikaksi. Toisaalta osa kunnista on asettanut maankäyttö- ja rakennuslain nojalla uhkasakon vapaa-ajan asunnossa asuville vakinaisen asumisen lopettamiseksi.

Korkein hallinto-oikeus ja muutamat hallinto-oikeudet ovat nyttemmin päätöksissään tulleet siihen tulokseen, ettei maankäyttö- ja rakennuslain mukaisessa kaavassa vapaa-ajan käyttöön merkittyä kiinteistöä voida kirjata henkilön kotikuntalain mukaiseksi asuinpaikaksi väestötietojärjestelmään. Näiden päätösten johdosta maistraatit yhtenäistävät rekisteröimiskäytäntöjään siten, että kaikki maistraatit tulevat jatkossa noudattamaan samaa käytäntöä vapaa-ajan asuntoihin muuttamisen kirjaamisessa.

Kun henkilön kotikunnan katsotaan voivan tietyin edellytyksin muuttua vapaa-ajanasunnon sijaintikuntaan, muuttajan asuinpaikaksi ei jatkossa voida kirjata hänen käytössään olevaa vapaa-ajanasuntoa, vaan hänet tullaan kirjaamaan "vailla vakinaista asuntoa" olevien ryhmään kyseiseen kuntaan.  Vapaa-ajanasunnon osoite voidaan merkitä muuttajan pyynnöstä tämän postiosoitteeksi väestötietojärjestelmään. Yhtenäisestä menettelystä on päätetty 23.9.2014 ja maistraatin menettelyohje koskee ohjeen käyttöönoton jälkeen käsiteltäviä muuttoilmoituksia.”

Verotuksen kannalta Maistraattien julkaisema ohje vastaa Väestörekisterikeskuksen aikaisemmin julkaisemaa tiedotetta. Maistraattien ohjeistus ei muuta Verohallinnon verotusta koskevia kannanottoja. Käytännössä kotikunta on väestötietojärjestelmässä ja verotuksessa pääsääntöisesti sama niissä tapauksissa, joissa henkilöllä on vain yksi asunto. Myös kahden asunnon haltijan kohdalla väestötietojärjestelmän ohjeistus johtaa usein samaan lopputulokseen kuin verotuksen ratkaisu.

Maistraatin kotipaikkaa koskeva tulkinta ei kuitenkaan ole kaikissa tilanteissa sama kuin verotuksen tulkinta. Ristiriitoja voi muodostua erityisesti, jos henkilön molemmat asunnot ovat vakituiseen asumiskäyttöön soveltuvia. Tällöin verotuksessa saavat painoa verovelvollisen oman käsityksen ohella hänen elämäänsä liittyvät muut kiinteät yhteydet kuten perhe ja työ. Pelkkä oleskeluaika eri asunnoilla ei ole ratkaiseva peruste päätökselle.

2.4 Puolisoilla on eri kotikunta

Puolisoilla voi olla eri kotikunta. Puolisot verotetaan erikseen ja heidän veronsa tilitetään kummankin omaan kotikuntaan. Verotuksen toimittaa molempien osalta sama viranomainen eli valtakunnallisesti toimiva Verohallinto.

2.5 Tilapäinen oleskelu toisessa kunnassa

Henkilö voi oleskella tilapäisesti toisessa kunnassa. Tällaisen tilapäisen oleskelun vuoksi henkilön kotikunta ei muutu myöskään verotuksessa. Esimerkiksi henkilön kotikunta ei muutu, jos hänen asumisensa toisessa kunnassa johtuu pääasiassa enintään yhden vuoden kestävästä työtehtävästä, opiskelusta, sairaudesta tai muusta näihin rinnastettavasta syystä.

Kotikunta ei muutu myöskään perhehoidon, laitoshoidon taikka asumispalveluasumisen johdosta, merillä olosta laivaväkeen kuuluvana, rangaistuksen suorittamisesta rangaistuslaitoksessa, eduskunnan tai valtioneuvoston jäsenyyden tai julkisen luottamustoimen johdosta asevelvollisuuden tai siviilipalveluksen suorittamisen takia.

2.5.1 Esimerkkejä kotikuntalain tulkinnasta

  • Laitoshoidossa olevan henkilön kotipaikan katsottiin muuttuneen kotikuntalain voimaantulosta lukien, kun muutto toiselle paikkakunnalle ei ollut johtunut pääasiassa hoidosta, vaan perheen muuttamisesta. KHO 1997:67.

  • Kun yksityiseen vanhusten palvelutaloon muuttaneen 1928 syntyneen henkilön muutto oli aiheutunut pääasiassa tavanomaisesta asumistarkoituksesta, hänen kotikuntansa oli kunta, jossa palvelutalo sijaitsi. KHO 2004:108

  • Palvelukeskuksessa asuneen alaikäisen lapsen kotikunta muuttui äidin ja sisaren kotikunnaksi perheen asuinpaikan muuttuessa huolimatta siitä, että lapsi oli ollut sijoitettuna laitoshoitoon jo silloin, kun koko perhe oli asunut aikaisemmassa kotikunnassa. Perheen uuden kotikunnan oli siten tullut huolehtia lapsen erityishuollon järjestämisestä. KHO 2012:116.

2.6 Kotikunnan vaihtuminen omasta tahdosta

Jos henkilö on sijoitettu perhehoitoon, laitoshoitoon tai asumispalvelujen avulla järjestettyyn asumiseen muun kuin kotikuntansa alueelle, hän voi edellä todetusta huolimatta valita uudeksi kotikunnakseen sen kunnan, jonka alueella olevassa toimintayksikössä tai asunnossa hän asuu. Valintaoikeuden käyttäminen edellyttää, että hoidon tai asumisen arvioidaan kestävän tai on kestänyt yli vuoden.

Se, joka haluaa muuttaa toisen kunnan asukkaaksi, mutta ei ikänsä, vammaisuutensa tai muun sellaisen syyn vuoksi kykene asumaan siellä itsenäisesti, voi hakea tämän kunnan sosiaalipalveluja ja hoitopaikkaa samoin perustein kuin jos olisi kunnan asukas. Jos lupa muuttoon myönnetään, henkilön kotikunta muuttuu.

Yllä mainittua kotikuntalain sääntelyä on sovellettu vuodesta 2010 alkaen. Näissä tilanteissa myös henkilön verotuksellinen kotikunta vaihtuu.

2.7 Suomesta muuttavan kotipaikka

Henkilöllä, joka on muuttanut asumaan ulkomaille yhtä vuotta pitemmäksi ajaksi, ei ole kotikuntaa Suomessa. Verotuksessa kotikunta ei kuitenkaan muutu sinä aikana, jona häntä pidetään Suomessa yleisesti verovelvollisena. Tämä aika on pääsääntöisesti kolme kalenterivuotta muuttovuoden jälkeen. TVL 11 § ja VML 5 §:n 2 momentti ja kotikuntalaki 5 §.

Suomen ulkomaanedustustoihin ja muuhun Suomen valtion palvelukseen ulkomaille siirtyvät henkilöt sekä esimerkiksi Yhdistyneiden Kansakuntien järjestöjen palvelukseen lähtevät henkilöt säilyvät pääsääntöisesti Suomessa yleisesti verovelvollisina ulkomailla työskentelynsä ajan (TVL 11 §).

Euroopan yhteisöjen palvelukseen lähtevien ja heidän puolisoidensa kotipaikka säilyy pääsääntöisesti Suomessa ulkomailla työskentelyn ajan (Euroopan yhteisöjen, sittemmin Euroopan unionin eri­oikeuksista ja vapauksista 8.4.1965 tehty pöytäkirjan sekä KHO:2011:88).

2.8 Suomeen muuttavan kotipaikka

Verovuonna maahan muuttaneen henkilön kotikunnaksi katsotaan kunta, jossa hänellä maahan muutettuaan on katsottava olleen kotikuntalaissa tarkoitettu kotikunta ja siellä oleva asuinpaikka tai johon hän on Suomeen muutettuaan ensiksi asettunut (Kotikuntalaki 2 § ja 4 §). Maahan muuttaneen verotus toimitetaan siis oikeassa asuinkunnassa heti muuttovuodesta alkaen.

3 Yhteisön, yhteisetuuden, yhtymän ja kuolinpesän kotipaikka

Yhteisön kotikunta on kunta, jossa yhteisön kotipaikka verovuotta edeltäneen verovuoden lopussa oli. Kotipaikka ilmenee rekisteröidyn yhteisön yhtiöjärjestyksestä. Rekisteröimättömällä yhteisöllä kotipaikka on siinä kunnassa, jossa toimintaa harjoitetaan tai mistä sitä johdettiin edeltävän vuoden lopussa.

Yhtymän ja yhteisetuuden kotikunta on kunta, jossa yhtymän ja yhteisetuuden kotipaikan on verovuotta edeltäneen verovuoden lopussa katsottava olleen. Yleensä yhtymän kotikuntana pidetään sitä kuntaa, missä toimintaa pääasiallisesti harjoitetaan tai mistä sitä johdetaan. Verotusyhtymän kotipaikkana pidetään sitä kuntaa, missä kiinteistö tai maatila sijaitsee.

Verovuonna syntyneen kuolinpesän kotikunta määräytyy vainajan kotikunnan mukaan ja se säilyy seuraavinakin vuosina samana, jos kuolinpesän hallinnon kotipaikka ei muutu.


johtava veroasiantuntija Tero Määttä

johtava veroasiantuntija Atso Kiuru