Vero.fi:ssä on huoltokatko keskiviikkona 29.5. klo 6–9. OmaVero toimii normaalisti.

Vahingonkorvaukset verotuksessa

Antopäivä
16.4.2024
Diaarinumero
VH/3304/00.01.00/2022
Voimassaolo
16.4.2024 - Toistaiseksi
Valtuutussäännös
Laki Verohallinnosta (503/2010) 2 § 2 momentti
Korvaa ohjeen
A195/200/2015, 21.12.2015

Tässä ohjeessa käsitellään vahingon- ja vakuutuskorvauksia, niiden veronalaisuutta ja veronalaisen korvauksen tulolajia henkilöverotuksessa.  

Ohjeella korvataan aiempi ohje Omaisuuteen kohdistuvat vahingon- ja vakuutuskorvaukset. Aiemman ohjeen tekstiä ja rakennetta on muokattu useissa kohdissa asiasisältöä kuitenkaan muuttamatta ja lisätty uusia lukuja.

1 Johdanto

Vahingon- tai vakuutuskorvausten veronalaisuutta koskevat perussäännökset on kirjattu tuloverolain (TVL 1535/1992) 36 §:n 1 momentin 2 kohtaan ja 78 §:ään.  

Vahingon- ja vakuutuskorvaukset voivat olla verovapaata tuloa, pääomatuloa tai ansiotuloa. Veronalaisen korvauksen tulolaji määräytyy alkuperäisen suorituksen tulolajin perusteella. Jos korvaus on saatu veronalaisen ansiotulon sijaan, korvaus on veronalaista ansiotuloa. Vastaavasti, jos korvaus on saatu veronalaisen pääomatulon sijaan, korvaus on veronalaista pääomatuloa.

Jos vahingon- tai vakuutuskorvauksella korvataan elinkeinotoiminnan tai maatalouden tulolähteeseen kuuluvalle omaisuudelle aiheutuneita vahinkoja taikka korvaus muuten saadaan elinkeinotoiminnan tai maatalouden tulon sijaan, vahingonkorvaus on kyseisen tulolähteen yritystuloa (laki elinkeinotulon verottamisesta, EVL 360/2968, 5 § ja 50 § sekä maatalouden tuloverolaki, 543/1967, 5 §). Ohjeessa ei käsitellä EVL:n eikä MVL:n mukaan toimitettavia verotuksia.

Ohjeessa ei käsitellä TVL 79 §:n henkilövakuutukseen liittyviä vakuutuskorvauksia. Ohjeessa ei käsitellä myöskään TVL 80 §:ssä säädettyjä verovapaita vakuutus- ja vahingonkorvauksia.

Tässä ohjeessa ei käsitellä myöskään työsuhteen päättymiseen liittyviä korvauksia, joita käsitellään ohjeessa Työsuhteen päättymiseen liittyvien suoritusten verotus. Työnantajan ottaman riskihenkilövakuutuksen verotuksesta kerrotaan ohjeessa Työnantajan ottamien vapaaehtoisten riskihenkilövakuutusten verotus, eläkevakuutusten verotuksesta ohjeessa Työnantajan ottamat vapaaehtoiset eläkevakuutukset ja sairaskuluvakuutuksen verotuksesta ohjeessa Työnantajan ottaman sairaskuluvakuutuksen verotus. Luonnollisen henkilön itse ottamien vakuutusten verotusta käsitellään ohjeissa Henkivakuutuksen verotus sekä Pitkäaikaissäästämissopimuksen ja yksityishenkilön ottaman vapaaehtoiden yksilöllisen eläkevakuutuksen verotus.

2 Korvausten verotusta koskevat säännökset

Pääomatuloina verotettavien esinevahingosta saatujen vahingonkorvausten verotuksesta säädetään TVL 36 §:n 1 momentin 2 kohdassa, jonka mukaan veronalaista tuloa ei ole esinevahingon tai muun siihen rinnastettavan vahingon johdosta saatu vakuutuskorvaus, jollei sitä ole saatu veronalaisen tulon sijaan. Verovapauden ja veronalaisuuden välinen raja kulkee siis siinä, onko vakuutuskorvaus saatu veronalaisen tulon sijaan vai ei.

Ansiotulona verotettavan vahingonkorvauksen veronalaisuus rakentuu vastaavalle periaatteelle ja siitä säädetään TVL 78 §:ssä. Lainkohdan mukaan vahingonkorvaus tai muu siihen verrattava korvaus ei ole veronalaista tuloa, ellei sitä ole saatu veronalaisen tulon sijaan tai korvaukseksi elatuksen vähentymisestä. Muut vahingonkorvaukset ovat siis lähtökohtaisesti verovapaita.

Tuloverolain 36 §:n 1 momentin 2 kohta ja 78 § koskevat sanamuotonsa perusteella vahingonkorvauksien lisäksi myös niihin verrattavia korvauksia. Siten säännöksien soveltamisalaan kuuluvat kaikki vahingonkorvaukset, perustuipa korvauksen maksaminen sopimusvastuuseen, suoraan vahingonkorvauslakiin, erityislainsäädäntöön tai pakolliseen taikka vapaaehtoiseen vahinkovakuutukseen.  

TVL 43 §:n 2 momentissa säädetään erikseen metsästä saadusta vakuutuskorvauksesta, jota pidetään metsätalouden pääomatulona.

Vahingon- ja vakuutuskorvauksella voi olla vaikutusta myös luovutusvoittoverotukseen. TVL 46 §:n 5 momentin mukaan, jos omaisuutta verovelvollisen hallinta-aikana on kohdannut vahinko, josta hän on saanut korvausta, korvaus lisätään luovutushintaan säännöksessä mainittujen edellytysten täyttyessä. Asiaa käsitellään tarkemmin ohjeen luvussa 7.

3 Verovapaat korvaukset

3.1 Yleistä verovapaiden korvausten perusteista

Vahingonkorvaus tai siihen rinnastuva suoritus, jota ei ole saatu veronalaisen tulon sijaan eikä korvaukseksi tulojen tai elatuksen vähentymisestä, on lähtökohtaisesti verovapaata tuloa.

Verovapaiden vahingonkorvausten maksaminen voi perustua vahingonkorvauslaissa (412/1974) säänneltyyn muuhun kuin sopimukseen perustuvaan vahingonkorvausvastuuseen. Vahingonkorvauslain 5 luvun 5 §:n mukaan esinevahinkona on korvattava esineen korjauskustannukset ja vahingosta aiheutuneet muut kulut sekä arvonalennus taikka tuhoutuneen tai hukatun esineen arvo ja lisäksi tulojen tai elatuksen vähentyminen.

Esimerkki 1: Pekka on tahallaan rikkonut Antin pyörän. Pekka on velvollinen korvaamaan Antin pyörän korjauksesta aiheutuneet kulut. Pekan maksama korvaus on Antille verovapaata.

Myös muiden lakien ja sopimusvastuun perustella voidaan maksaa verovapaita korvauksia.

Esimerkki 2: Vuokralainen on vahingoittanut vuokrauksen kohteena olevaa vuokranantajan omaisuutta ja joutuu maksamaan sen johdosta vahingonkorvausta. Vahingonkorvausta ei pidetä vuokranantajan veronalaisena tulona. Kyse on esinevahingosta, joka on verovapaata tuloa. Lopputulos on sama, vaikka vahingonkorvauksen maksamiseen käytettäisiin vuokravakuutta.

Korkein hallinto-oikeus ja keskusverolautakunta ovat antaneet esimerkiksi seuraavat päätökset verovapaista korvauksista.

KHO 2015:169: A oli tehnyt asunto-osakkeista ostotarjouksen, jonka myyjä oli hyväksynyt. Myyjä oli tämän jälkeen kieltäytynyt myymästä huoneistoa A:lle ja maksanut tälle tämän maksamaa käsirahaa vastaavan hyvityksen. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että käsirahaa vastaavalla hyvityksellä oli tarkoitus korvata asunto-osakkeiden ostajalle myyjän tekemän sopimusrikkomuksen johdosta aiheutunut vahinko ilman, että ostajan tarvitsi esittää näyttöä vahingon perusteesta tai määrästä. Hyvitystä pidettiin tuloverolain 78 §:ssä tarkoitettuna vahingonkorvaukseen verrattavana korvauksena. Koska hyvitystä ei ollut saatu veronalaisen tulon sijaan, sitä ei ollut pidettävä A:n veronalaisena tulona.

KVL 24/2001: Osakeyhtiö oli mitätöinyt osakepääomaa alentaen sellaiset aikanaan vaihtamatta jääneet osakkeensa, jotka oli tarkoitettu annettaviksi yhtiöön eri aikoina sulautuneiden muiden yhtiöiden osakkeenomistajille sulautumisvastikkeena. Henkilö oli omistanut yhtiöön sulautuneen toisen yhtiön osakkeita, joita hän ei ollut aikanaan vaihtanut. Hänen saamaansa korvausta osakkeenomistajan oikeusaseman menetyksestä ei pidetty veronalaisen tulon sijaan saatuna, vaan TVL 78 §:ssä tarkoitettuna verovapaana vahingonkorvauksena.

KHO 2007:88: Virheellisen veroneuvonnan johdosta saatua vahingonkorvausta ei katsottu saadun veronalaisen tulon sijaan, eikä sitä siten voitu pitää veronalaisena vahingonkorvauksena. Ratkaisussa oli kyse omaisuuden kaupan ja lahjoituksen toteuttamisen järjestyksestä. Valittu vaihtoehto johti suurempaan veron määrään kuin kaupan ja lahjoituksen toteutus toisessa järjestyksessä olisi johtanut. Korvaus ei tosiasiallisesti koskenut tulosta menevää veroa, vaan lahjoituksen veroseuraamuksia. Korvauksen jälkeenkään vahinkoa kärsineet eivät saaneet enempää varoja, kuin he olisivat saaneet, jos lahjoitus ja kauppa olisi tapahtunut toisessa järjestyksessä.

3.2 Erityislakien perusteella maksettavia verovapaita vahingonkorvauksia

Naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetun lain (609/1986) 11 §:n mukainen hyvitys on katsottu oikeuskäytännössä verovapaaksi.

KHO 1993-B-514: Ratkaisussa todettiin, että kaupungin tointa hakeneelle, mutta siihen valitsematta jääneelle henkilölle sukupuoleen perustuvan syrjinnän johdosta maksettavaksi tuomittu 20 000 mk:n hyvitys oli naisten ja miesten tasa-arvosta annetun lain 11 §:ssä tarkoitettu hyvitys, johon hänellä oli oikeus riippumatta siitä, oliko työnantajan menettelystä aiheutunut vahinkoa. Tasa-arvolain mukaista hyvitystä on pidettävä vahingonkorvaukseen verrattavana, mutta sitä ei ole saatu veronalaisen tulon sijaan eikä muutoin korvaukseksi tulojen tai elatuksen vähentymisestä ja sen vuoksi sitä ei ollut pidettävä saajansa veronalaisena tulona.

Kun tasa-arvolain mukaista syrjintäkieltoa on rikottu, hyvitystä on maksettava riippumatta siitä, onko menettelystä aiheutunut vahinkoa. Hyvitys ei ole varsinaista vahingonkorvausta, mutta sen suhde vahingonkorvaukseen on sellainen, että sitä voidaan pitää vahingonkorvaukseen verrattavana. TVL 78 § käsitteleekin samalla tavalla vahingonkorvauksia ja niihin verrattavia korvauksia.

Keskusverolautakunta on ratkaisussaan KVL 22/2011 katsonut yhdenvertaisuuslain 23 §:n mukaisen hyvityksen korvanneen kärsimystä, jota lainvastainen menettely oli aiheuttanut, eikä se ollut saajalleen veronalaista tuloa.

3.3 Matkan tai tapahtuman peruuntumisesta tai viivästymisestä maksetut korvaukset

Lentoyhtiöt voivat maksaa matkustajille korvausta, jos matka viivästyy, peruuntuu tai matkustaja suostuu jäämään pois matkalta ylibuukkauksen vuoksi. Yleensä lentoyhtiön maksamat korvaukset ovat kiinteitä eikä korvausten perusteena ole menetetty ansio. Korvausta lennon myöhästymisestä tai peruuntumisesta saatetaan maksaa myös vakuutusyhtiöstä.

Junamatkan, lennon tai bussimatkan myöhästymisestä, peruuntumisesta tai siirtämisestä maksettavia korvauksia pidetään TVL 78 §:ssä tarkoitettuina verovapaina vahingonkorvauksina riippumatta siitä, kuka (liikennöitsijä, vakuutusyhtiö vai joku kolmas taho) korvauksen maksaa. Tällainen tulo ei tule veronalaisen tulon sijaan, vaan se maksetaan muulla perusteella. Perusteena voi olla esimerkiksi maksetun lipun hinnan korvaaminen, tai kulkuvälineen myöhästymisestä, peruuntumisesta tai siirtämisestä aiheutuneen viivästyksen tai mahdollisten lisäkulujen kattaminen.

Yllä mainittuja kuluja voidaan pitää verovapaina korvauksina myös silloin, kun kyse on työmatkasta. Matkustajalle maksettua vahingonkorvausta ei maksa työnantaja eikä sitä makseta palkan sijasta. Kuitenkin jos työnantaja maksaa työntekijälle korvausta kulkuvälineen myöhästymisestä, peruuntumisesta tai siirtämisestä, korvaus on aina työntekijän palkkaa.

Myös tapahtuman peruuntumisesta maksettu korvaus - esimerkiksi pääsylipun hinnan palauttaminen ostajalle - on TVL 78 §:ssä tarkoitettu vahingonkorvaukseen verrattava suoritus, joka on saajalle verovapaa.

3.4 Omaisuuden menettämiseen tai vahingoittumiseen liittyvät korvaukset

Veronalaista tuloa ei TVL 36 §:n 2 kohdan mukaan ole esinevahingon tai muun siihen rinnastettavan vahingon johdosta saatu korvaus, jollei sitä ole saatu veronalaisen tulon sijaan. Liikennevahingosta saatu vahingonkorvaus ja seisontapäiväkorvaus on yleensä verovapaata tuloa.

KHO 1984-II-569: A oli saanut verovuonna henkilöauton vahingoittumisen johdosta liikennevakuutuksesta korvauksena 31 000 mk, jolloin vahingoittunut auto, jota ei voitu kohtuullisin kustannuksin korvata, oli liikennevakuutuslain 6.3 §:n mukaisesti luovutettu vakuutusyhtiölle. Liikennevahingon korvaamiseen liittyvää ajoneuvon luovutusta ei ollut pidettävä tuloverolainsäädännössä tarkoitettuna omaisuuden satunnaisen luovutuksena. Liikennevahingon korvaus ei muullakaan perusteella ollut veronalaisen tulon sijaan saatua korvausta, vaan kokonaisuudessaan sellainen vahingonkorvaus, joka ei ollut veronalaista tuloa.

Jos vahingon- tai vakuutuskorvauksella korvataan verovelvollisen yksityistalouteen kuuluvaa omaisuutta, kuten esimerkiksi koti-irtaimistoa, korvaus on verovapaa.

4 Veronalaiset korvaukset

4.1 Veronalaista pääomatuloa

Veronalaisen pääomatulon sijaan saatu vahingonkorvaus on veronalaista pääomatuloa. Jos esimerkiksi huoneistoa vuokraavalla verovelvollisella on keskeytysvakuutus ja hänen vuokraamansa huoneisto tuhoutuu tulipalossa, keskeytysvakuutuksesta vuokratulon sijaan saatu tulo on hänen veronalaista pääomatuloaan.

Korkein hallinto-oikeus on antanut esimerkiksi seuraavat päätökset veronalaiseksi pääomatuloksi katsottavista korvauksista.

KHO 1996-B-521: Pankin luonnolliselle henkilölle sen johdosta, että pankki oli virheellisesti pitänyt talletukselle maksettua korkoa verovapaana, maksama vahingonkorvaus oli veronalaista pääomatuloa siltä osin, kun se oli katsottava saaduksi veronalaisen tulon sijaan.

KHO 2.10.2002 taltio 2346: Tilitoimisto erehtyi osakeyhtiön nettovarallisuuden laskennassa siten, että omistajan osingosta huomattava osa tulikin verotettua ansiotulona, vaikka tilitoimiston laskelmien mukaan se olisi ollut kokonaisuudessaan pääomatuloa. Tilitoimiston vastuuvakuutuksen perusteella osakeyhtiön omistajalle maksettu vahingonkorvaus katsottiin pääomatuloksi.

Myös kaupan purkamiseen liittyvät korvaukset on katsottu veronalaiseksi pääomatuloksi.

KVL 74/1993: Vuonna 1989 tehty määräalan kiinteistökauppa oli tarkoitus ostajan maksukyvyttömyyden vuoksi purkaa, jolloin myyjälle jää 370 000 markan kauppahinnasta 130 000 markkaa korvauksena saamatta jääneestä verovapaasta myyntivoitosta ja maan arvon alenemisesta. Ostaja oli maksanut kauppahinnasta vuosina 1989 ja 1990 yhteensä 170 000 markkaa. Kaupan purkamisen yhteydessä myyjälle jäävää 130 000 markan määrää on pidettävä TVL 29 §:ssä ja 32 §:ssä tarkoitettuna veronalaisena pääomatulona sinä verovuonna jona kauppa puretaan.

Metsävakuutuksesta metsätalouden pääomatulon sijaan saatu korvaus on erikseen säädetty veronalaiseksi pääomatuloksi (TVL 43 §:n 2 momentti).

4.2 Veronalaista ansiotuloa

4.2.1 Yleistä korvausten luonteesta verotuksessa

Vahingon- tai vakuutuskorvaus, joka korvaa saamatta jääneen ansiotulon, on veronalaista ansiotuloa. Veronalaista ansiotuloa on siten esimerkiksi korvaus tulosta, joka on jäänyt saamatta sen vuoksi, että vahingon kärsinyt ei ole voinut käyttää työvälinettään. Elatuksen vähentymisestä saatu korvaus on käytännössä aina veronalaista ansiotuloa.

KHO 1970-II-510: Veronalaiseksi tuloksi on katsottu patenttioikeuden haltijan patenttioikeuden loukkaamisen johdosta saama vahingonkorvaus.

Vahingonkorvaus tai siihen verrattava suoritus, joka katsotaan veronalaiseksi ansiotuloksi, on verotuksessa niin sanottua muuta ansiotuloa riippumatta siitä, minkä tulon sijaan korvaus on saatu. Vaikka veronalainen vahingonkorvaus on saatu palkkatulon sijaan, vahingonkorvausta ei siis pidetä verotuksessa palkkatulona. Korvauksesta ei esimerkiksi myönnetä palkkatulosta tehtävää tulonhankkimisvähennystä (TVL 95 §:n 1 momentin 1 kohta) eikä korvausta lueta viran puolesta tehtävien ansiotulovähennyksen (TVL 105 a §) ja työtulovähennyksen (TVL 125 §) perusteisiin.

4.2.2 Vakuutukseen perustuvat korvaukset

TVL 78 §:n soveltamisala kattaa sellaiset vakuutukseen perustuvat suoritukset, jotka ovat korvausta vahingosta. Säännös voi tulla sovellettavaksi myös vastuuvakuutukseen perustuviin suorituksiin, jos korvauksensaaja on saanut korvauksen veronalaisen tulon sijaan tai korvauksena tulojen vähentymisestä. Vastuuvakuutus antaa turvan korvausvelvollisuuden varalta, jos vakuutettu henkilö joutuu vahingonkorvausvelvolliseksi jollekin toiselle henkilölle.

Korvauksen veronalaisuus ratkaistaan aina TVL 78 §:stä ilmenevien periaatteiden mukaan eikä asiassa ole merkitystä sillä, maksaako vakuutusyhtiö korvauksen vakuutuksenottajalle vai suoraan vahingon kärsineelle henkilölle.

Vastuuvakuutuksia on kehitetty erilaisia tarkoituksia varten. Vastuuvakuutus voi olla esimerkiksi yksityishenkilön tai kiinteistön vastuuvakuutus. Viimeksi mainitun perusteella korvataan muun muassa lumen ja jään putoaminen katolta sekä liukkaiden jalkakäytävien aiheuttamat kaatumiset.

KHO 1980-II-567: Verovelvollinen oli liukastunut taloyhtiönsä hiekoittamattomalla jalkakäytävällä ja tullut tästä johtuneen vamman vuoksi työkyvyttömäksi n. 4 kk ajaksi. Työkyvyttömyysajalta työnantaja oli maksanut hänelle palkkaa. Liukkaudesta vastuussa olleen taloyhtiön vastuuvakuutuksen nojalla vakuutusyhtiö oli korvannut työnantajalle maksetun palkan määrän. Lisäksi vakuutusyhtiö oli maksanut verovelvolliselle korvausta ansionmenetyksestä. KHO katsoi, ettei ollut perustetta, jonka nojalla työnantajalta saatu palkka tai vakuutusyhtiöltä saatu korvaus olisivat olleet osittainkaan verovapaita.

Yleisiä vastuuvakuutuksia ovat myös opetuslaitosten vastuuvakuutus, ammatinharjoittajien vastuuvakuutus (esimerkiksi asianajajat), kilpailu- ja virkistystoimintaa varten muodostettu vastuuvakuutus sekä teollista toimintaa varten kehitetyt vastuuvakuutukset.

Vastuuvakuutus sisältyy usein erilaisiin yhdistelmävakuutuksiin kuten koti- ja matkavakuutukseen. Toinen yhdistelmävakuutuksiin kuuluva yleinen vakuutus on oikeusturvavakuutus. Oikeusturvavakuutus korvaa syntyviä oikeudenkäyntikuluja, eikä vakuutuskorvauksesta yleensä synny veronalaista tuloa TVL 78 §:n nojalla.

4.2.3 Erityislakien perusteella maksettavat korvaukset

TVL 78 §:n säännöksen soveltamisalaan kuuluvat useiden erityislakien perusteella maksettavat korvaukset vahingosta. Rikosvahinkolain (1204/2005) perusteella maksettavat korvaukset ovat verotettavaa ansiotuloa siltä osin, kuin niillä korvataan veronalaisten tulojen menetystä tai elatuksen vähentymistä.

Toinen esimerkki tästä on syyttömästi vangitulle tai tuomitulle valtion varoista vapauden menetyksen johdosta maksettavasta korvauksesta annetussa laissa (422/1974). Siinä säädetään rikoksesta epäiltynä tai vangitun oikeudesta saada vapauden menetyksen johdosta valtiolta korvausta. Lain 4 §:n mukaan korvauksena maksetaan hyvitys kuluista, tulojen tai elatuksen vähentymisestä ja kärsimyksestä. Näistä veronalaista tuloa on hyvitys elatuksen ja veronalaisten tulojen menetyksestä, kun taas korvaukset kuluista ja kärsimyksestä ovat verovapaita.

Erityislaiksi voidaan katsoa myös potilasvakuutuslaki (948/2019), jonka perusteella maksettavat korvaukset tulojen tai elatusmahdollisuuksien vähentymisestä ovat veronalaista ansiotuloa. Saman lain nojalla maksettavat korvaukset kivusta ja särystä, pysyvästä viasta ja haitasta sekä hautaus-, sairaanhoito- tms. kustannuksista ovat verovapaita TVL 80 §:n 1 kohdan mukaisesti.

5 Sopimussakko

Sopimussakko liittyy sopimuksen rikkomiseen. Sopimussakon verovapaudesta ei ole erityisiä säännöksiä, joten se on TVL 29 §:n nojalla veronalaista tuloa. Sopimussakko on veronalaista, vaikka sen perusteena oleva tulo olisi verovapaa.

Sopimussakko on erotettava vahingonkorvauksesta siinä mielessä, että sopimussakko on sopimuksessa ennalta sovittu korvaus sopimuksen rikkomisesta eikä sopimussakon määrä sinänsä perustu vahingon määrään.

Sopimussakolle on tunnusomaista se, että se ei edellytä tuottamusta ja korvausmäärä on ennalta sovittu. Vaikka sopimuksessa olisikin sovittu sopimussakosta, on myös mahdollista saada vahingonkorvausta, jos sen edellytykset täyttyvät eikä sopimussakko kata koko vahingon määrää. Sopimuksentekovaiheessa ei kuitenkaan aina ole sovittu sopimussakosta. Sopimusvastuun perusteella voi joutua maksamaan myös vahingonkorvausta, jolloin sopimussakosta poiketen edellytetään tuottamusta ja korvausmäärä rajoittuu vahingon määrään.

Sopimussakkona saatu suoritus on saajalle pääomatuloa, jos se liittyy omaisuuden luovutukseen, omaisuuden tuottoon tai muuhun varallisuuden kerryttämään tuloon. Muussa tapauksessa tulo on ansiotuloa.

Sopimussakon saamisesta aiheutuneet menot ovat vähennyskelpoisia. Tällaisia menoja ovat esimerkiksi asianajokulut tai oikeudenkäyntikulut. Sopimussakon maksajalla myös sopimussakko on vähennyskelpoinen meno, jos se liittyy veronalaisen tulon hankkimiseen.

6 Viivästyskorot

Vahingonkorvaukselle ja muille siihen liittyville suorituksille kuten oikeudenkäyntikulujen korvaukselle maksettu korko on saajansa veronalaista pääomatuloa. Korko on veronalaista myös silloin, kun vahingonkorvaus on verovapaa.

7 Vahingon- ja vakuutuskorvauksen vaikutus luovutusvoittoverotukseen

Vahingosta saatu korvaus lisätään omaisuuden luovutushintaan luovutusvuodelta ja sitä edeltäneeltä viideltä vuodelta, jos luovutettua omaisuutta verovelvollisen hallinta-aikana on kohdannut vahinko, josta hän on saanut korvausta. Korvaus lisätään luovutushintaan kuitenkin vain siltä osin kuin korvausta ei ole käytetty tuhoutuneen tai vahingoittuneen omaisuuden uudistamiseen tai kunnostamiseen tai lisätty metsätalouden pääomatuloon (TVL 46 §:n 5 momentti).

Edellä mainitun säännöksen soveltaminen edellyttää, että omaisuudelle on aiheutunut konkreettista vahinkoa, jonka kunnostamista tai uudistamista varten korvaus on saatu. Jos vahingonkorvaus maksetaan välillisen, aineettoman vahingon vuoksi, siihen sovelletaan TVL 78 §:ää.

Verovapaa vakuutuskorvaus ei vaikuta luovutusvoittoverotuksessa vähennettävään kiinteistön hankintamenoon (KHO 2022:84). Luovutushintaan lisättävää vahingonkorvausta ja edellä mainittua korkeimman hallinto-oikeuden päätöstä käsitellään tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Omaisuuden luovutusvoitot ja –tappiot luonnollisen henkilön tuloverotuksessa.

8 Vakuutuskorvauksen vaikutus kotitalousvähennykseen

Verovelvollinen on voinut saada vakuutusyhtiöltä tai oikeudenkäynnin lopputuloksena vahingonkorvausta työhön, jonka kustannusten perusteella hän vaatii kotitalousvähennystä. Kotitalousvähennystä koskevan TVL 127 b §:n mukaan verovelvollinen saa vähentää maksamansa kustannukset. Kotitalousvähennystä ei tämän vuoksi saa siltä osin kuin vakuutusyhtiö tai muu taho on korvannut kustannuksia verovelvolliselle (vakuutuskorvauksesta KHO 2008:55). Tältä osin verovelvollinen ei ole maksanut kustannuksia itse.

9 Vahingon- ja vakuutuskorvauksen saamisesta aiheutuneet kulut

Veronalaisen korvauksen saamiseksi suoritetut asianajopalkkiot ja muut vastaavat oikeudenkäyntikulut ovat vähennyskelpoisia. Ne ovat vähennyskelpoisia siinäkin tapauksessa, että oikeudenkäynti ei ole johtanut tavoiteltuun lopputulokseen eli vaadittua veronalaista korvausta ei ole saatu. Oikeudenkäyntikulut eivät kuitenkaan ole vähennyskelpoisia siltä osin kuin niistä on saatu korvausta vastapuolelta tai vakuutuksesta. Oikeudenkäyntikulujen vähentämistä henkilöverotuksessa käsitellään tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Sakkojen, oikeudenkäyntikulujen sekä välimies- ja sovittelumenettelyn kulujen vähentäminen henkilöverotuksessa.

Jos verovelvollinen on saanut oikeudenkäynnin johdosta eri suorituksia, kuten ansiotulona verotettavaa vahingonkorvausta ja pääomatulona verotettavaa viivästyskorkoa, vähennyskelpoiset oikeudenkäyntikulut kohdistetaan eri suorituksille näiden suoritusten suuruuden mukaisessa suhteessa.

Vahinkoa kärsinyt saattaa itse tehdä vahinkotapahtumaan liittyvää työtä, esimerkiksi erilaisia selvittely- ja koordinointitehtäviä, joihin hän olisi voinut palkata jonkun ulkopuolisen tahon, jolle hän maksaisi korvauksen tällaisesta työstä.

KHO 2.8.2017 taltio 889: Hallinto-oikeus oli velvoittanut kunnan korvaamaan A:n oikeudenkäyntikuluja 4 000 euroa, joista kulujen osuudeksi hallinto-oikeus oli arvioinut 1 500 euroa ja palkkiovaatimuksen osaksi 2 500 euroa. A ei ollut käyttänyt omassa asiassaan valitusta tehdessään asiamiestä, vaan hän oli laatinut oikeudenkäyntikirjelmät ja tehnyt muut muutoksenhakumenettelyyn liittyvät työt itse.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että oikeudenkäyntikulujen korvaus oli siihen sisältyvän palkkion osalta korvausta oikeudenkäynnin asianosaiselle aiheuttamasta työstä. Kysymyksessä ei ollut tuloverolain 78 §:ssä tarkoitettu verovapaa vahingonkorvaus vaan tuloverolain 29 §:ssä tarkoitettu veronalainen ansiotulo. Palkkiosta oli tullut toimittaa ennakonpidätys.

KHO 6.4.1993 taltio 1319: Verovelvollinen, joka oli lakimies, oli haastettu vastaajaksi alioikeuteen yleispanttausta koskevassa asiassa. Hänen kotivakuutukseensa sisältyi oikeusturvavakuutus, joka korvasi oikeudenkäyntikulut. Verovelvollinen sopi vakuutusyhtiön kanssa, että hän hoitaa jutun itse. Jutun päätyttyä hän laskutti asianajopalkkion vakuutusyhtiöltä. Vakuutusyhtiön suoritus palkkion osalta oli verovelvollisen veronalaista tuloa, eikä kysymys ollut verovapaasta vakuutuskorvauksesta.

Jos vahinkoa kärsinyt laskuttaa itse tehdystä työstä vahingonaiheuttajaa tai vakuutusyhtiötä, katsotaan korvaus TVL 29 §:n mukaisesti veronalaiseksi ansiotuloksi. Kyseessä ei ole tällöin TVL 78 §:ssä tarkoitettu verovapaa vahingonkorvaus vaan työstä maksettu korvaus. Korvaus on veronalaista ansiotuloa, vaikka verovelvollinen olisi tehnyt työn verovapaan vahingonkorvauksen tai siihen rinnastuvan korvauksen saamiseksi.

 

johtava veroasiantuntija Tero Määttä

ylitarkastaja Sini Stellberg

Sivu on viimeksi päivitetty 17.4.2024