Omaisuuteen kohdistuvat vahingon- ja vakuutuskorvaukset

Korvaa ohjeet: Vahingonkorvaukset, Voimassaolo: vuodesta 2012 alkaen;
Vahingonkorvaukset ja esinevahinkoon perustuvat vakuutuskorvaukset, Voimassaolo: vuodesta 2012 alkaen;
Vakituiseksi asunnoksi aiotun asunnon kaupan perumisen myötä ostajan myyjältä saaman suorituksen verokohtelu, diaarinumero: A60/200/2013

Tämä ohje käsittelee omaisuuteen kohdistuvia vahingon- ja vakuutuskorvauksia, niiden veronalaisuutta ja veronalaisen korvauksen tulolajia henkilöverotuksessa.

1 Johdanto

Vahingonkorvausoikeuden periaatteiden mukaan korvausvelvollisuus voi perustua sopimusvastuuseen tai rikkomusvastuuseen, josta säädetään vahingonkorvauslaissa (412/74). Vahingonkorvauslain mukaan korvattavia vahinkoja ovat muun muassa henkilövahinko, esinevahinko sekä muu taloudellinen vahinko, jollainen voi olla esimerkiksi perättömästä lehtiuutisesta aiheutunut vahinko. Esinevahinkona on korvattava esineen korjauskustannukset ja vahingosta aiheutuneet muut kulut sekä arvonalennus taikka tuhoutuneen tai hukatun esineen arvo ja lisäksi tulojen tai elatuksen vähentyminen.

Vahingonkorvauslaki koskee sekä rikoksella että muulla teolla aiheutetun vahingon korvaamista, jos toisin ei ole säädetty tai sovittu. Korvausoikeuden toteutumisen turvaamiseksi on säädetty rikosvahinkolaki (1204/05), jonka nojalla vahingon kärsinyt saa valtion varoista korvausta henkilö- ja esinevahingoista, jos niitä ei korvata muun lain tai mahdollisen vakuutuksen perusteella.

Käytännössä vahingonkorvaus suoritetaan tavallisesti vastuuvakuutuksesta. Vastuuvakuutus antaa turvan sen korvausvelvollisuuden varalta, johon vahingon aiheuttaja tai muu vastuuvelvollinen voi joutua toiselle aiheutetusta vahingosta.

Vastuuvakuutuksia on kehitetty erilaisia tarkoituksia varten. Vastuuvakuutus voi olla esimerkiksi yksityishenkilön tai kiinteistön vastuuvakuutus. Viimeksi mainitun perusteella korvataan muun muassa lumen ja jään putoaminen katolta sekä liukkaiden jalkakäytävien aiheuttamat kaatumiset. Yleisiä vastuuvakuutuksia ovat myös opetuslaitosten vastuuvakuutus, ammatinharjoittajien vastuuvakuutus (esimerkiksi asianajajat), kilpailu- ja virkistystoimintaa varten muodostettu vastuuvakuutus sekä teollista toimintaa varten kehitetyt vastuuvakuutukset.

Vastuuvakuutus sisältyy usein erilaisiin yhdistelmävakuutuksiin, esimerkiksi kotivakuutukseen ja matkavakuutukseen.

2 Vahingon- ja vakuutuskorvausten veronalaisuus

2.1 Yleistä korvausten veronalaisuudesta

Vahingonkorvauksen veronalaisuutta koskeva yleisperiaate sisältyy tuloverolain (TVL 1535/1992) 78 §:ään. Sen mukaan vahingonkorvaus tai muu siihen verrattava korvaus on veronalaista tuloa vain, jos se on saatu veronalaisen tulon sijaan tai korvaukseksi tulojen tai elatuksen vähentymisestä. Säännös koskee kaikkea vahingonkorvausta, perustuipa korvauksen maksaminen sopimusvastuuseen, suoraan vahingonkorvauslakiin tai pakolliseen taikka vapaaehtoiseen vahinkovakuutukseen.

Vahingon- ja vakuutuskorvaukset voivat olla verovapaata tuloa, pääomatuloa tai ansiotuloa.

TVL 36 §:n 2 kohdan mukaan esinevahingon tai muun siihen rinnastettavan vahingon johdosta saatu vakuutuskorvaus ei ole veronalaista tuloa, jos sitä ei ole saatu veronalaisen tulon sijaan. Vakuutuskorvaus on verovapaa esimerkiksi silloin, kun vakuutuskorvauksella korvataan verovelvollisen yksityistalouteen kuuluvaa omaisuutta, kuten tavanomaista koti-irtaimistoa.

Jos vahingon- tai vakuutuskorvauksella korvataan elinkeinotoiminnan tai maatalouden tulolähteeseen kuuluvalle omaisuudelle aiheutuneita vahinkoja taikka korvaus muuten saadaan elinkeinotoiminnan tai maatalouden tulon sijaan, vahingonkorvaus on kyseisen tulolähteen yritystuloa (laki elinkeinotulon verottamisesta 5 § ja 50 § sekä maatilatalouden tuloverolaki 5 §).

2.2 Verovapaat korvaukset

Jos vahingon- tai vakuutuskorvauksella korvataan verovelvollisen yksityistalouteen kuuluvaa omaisuutta, kuten esimerkiksi koti-irtaimistoa, korvaus on verovapaa. Korvaus, jota ei ole saatu veronalaisen tulon sijaan, on myös verovapaata.

Osakeyhtiö oli mitätöinyt osakepääomaa alentaen sellaiset aikanaan vaihtamatta jääneet osakkeensa, jotka oli tarkoitettu annettaviksi yhtiöön eri aikoina sulautuneiden muiden yhtiöiden osakkeenomistajille sulautumisvastikkeena. Henkilö oli omistanut yhtiöön sulautuneen toisen yhtiön osakkeita, joita hän ei ollut aikanaan vaihtanut. Hänen saamaansa korvausta osakkeenomistajan oikeusaseman menetyksestä ei pidetty veronalaisen tulon sijaan saatuna, vaan TVL 78 §:ssä tarkoitettuna verovapaana vahingonkorvauksena (KVL 24/2001).

Virheellisen veroneuvonnan johdosta saatua vahingonkorvausta ei katsottu saadun veronalaisen tulon sijaan, eikä sitä siten voitu pitää veronalaisena vahingonkorvauksena. Ratkaisussa oli kyse omaisuuden kaupan ja lahjoituksen toteuttamisen järjestyksestä. Valittu vaihtoehto johti suurempaan veron määrään kuin kaupan ja lahjoituksen toteutus toisessa järjestyksessä olisi johtanut. Korvaus ei tosiasiallisesti koskenut tulosta menevää veroa, vaan lahjoituksen vero-seuraamuksia. Korvauksen jälkeenkään vahinkoa kärsineet eivät saaneet enempää varoja, kuin he olisivat saaneet, jos lahjoitus ja kauppa olisi tapahtunut toisessa järjestyksessä (KHO:2007:88).

Liikennevahingosta saatu vahingonkorvaus ja seisontapäiväkorvaus on yleensä myös verovapaata tuloa. Jos seisontapäiväkorvaus kuitenkin tulee veronalaisen ansiotulon tai elinkeinotulon sijaan, se on veronalaista ansiotuloa tai elinkeinotuloa.

2.3 Pääomatulona verotettavat korvaukset

Veronalaisen pääomatulon sijaan saatu vahingonkorvaus on veronalaista pääomatuloa. Jos esimerkiksi huoneistoa vuokraavalla verovelvollisella on keskeytysvakuutus ja hänen vuokraamansa huoneisto tuhoutuu tulipalossa, keskeytysvakuutuksesta vuokratulon sijaan saatu tulo on hänen veronalaista pääomatuloaan.

Pankin luonnolliselle henkilölle sen johdosta, että pankki oli virheellisesti pitänyt talletukselle maksettua korkoa verovapaana, maksama vahingonkorvaus oli veronalaista pääomatuloa siltä osin, kuin se oli katsottava saaduksi veronalaisen tulon sijaan (KHO 1996-B-521).

Tilitoimisto erehtyi osakeyhtiön nettovarallisuuden laskennassa siten, että omistajan osingosta huomattava osa tulikin verotettua ansiotulona, vaikka tilitoimiston laskelmien mukaan se olisi ollut kokonaisuudessaan pääomatuloa. Tilitoimiston vastuuvakuutuksen perusteella osakeyhtiön omistajalle maksettu vahingonkorvaus katsottiin pääomatuloksi (KHO 2.10.2002 taltio 2346).

Metsävakuutuksesta metsätalouden pääomatulon sijaan saatu korvaus on erikseen säädetty veronalaiseksi pääomatuloksi (TVL 43 §:n 2 momentti).

2.4 Ansiotulona verotettavat korvaukset

Vahingon- tai vakuutuskorvaus, joka korvaa saamatta jääneen ansiotulon, on veronalaista ansiotuloa. Siten veronalaista ansiotuloa on esimerkiksi korvaus tulosta, joka on jäänyt saamatta sen vuoksi, että vahingon kärsinyt ei ole voinut käyttää työvälinettään. Veronalaiseksi tuloksi on katsottu myös patenttioikeuden haltijan patentti-oikeuden loukkaamisen johdosta saama vahingonkorvaus (KHO 1970-II-510).

2.5 Viivästyskorot

Vahingonkorvaukselle ja muille siihen liittyville suorituksille (oikeudenkäyntikulut yms.) maksettu korko on saajansa veronalaista pääomatuloa. Korko on veronalaista myös silloin kun vahingonkorvaus on verovapaa.

2.6 Sopimussakko

Vahingonkorvauslain mukaan korvausta voidaan maksaa esine- tai henkilövahingosta sekä muusta taloudellisesta vahingosta. Sopimussakko sen sijaan liittyy sopimuksen rikkomiseen. Sopimussakon verovapaudesta ei ole erityisiä säännöksiä, joten se on TVL 29 §:n nojalla veronalaista tuloa. Sopimussakko on veronalaista, vaikka sen perusteena oleva tulo olisi verovapaa.

Myös oikeuskäytännössä on katsottu, että sopimussakko on veronalaista.

Osakkeiden myynnistä tehdyn esisopimuksen perusteella, kun lopullista osakekauppaa ei ollut solmittu, myyjä oli saanut pitää sopimussakkona ja vahingonkorvauksena ostajalta käsirahana saamansa 22.222 markkaa. Rahamäärä oli tulo- ja varallisuusverolain (1043/1974) 19 §:n ja 20 §:n 7 kohdan perusteella veronalaista tuloa (KHO 1993-B-518).

Sopimussakkona saatu suoritus on saajalle pääomatuloa, jos se liittyy omaisuuden luovutukseen, omaisuuden tuottoon tai muuhun varallisuuden kerryttämään tuloon. Muussa tapauksessa tulo on ansiotuloa.

Sopimussakon saamisesta aiheutuneet menot ovat vähennyskelpoisia. Tällaisia menoja ovat esimerkiksi asianajokulut ja oikeudenkäyntipalkkiot.

Sopimussakon maksajalla sopimussakko on vähennyskelpoinen meno, jos se liittyy veronalaisen tulon hankkimiseen. Yllä olevan esimerkin mukaisessa tilanteessa myyjän ostajalle maksama sopimussakko on luovutusvoitosta vähennyskelpoinen meno.

2.7 Vakuutuskorvauksen vaikutus luovutusvoittoverotukseen

Vakuutuskorvaus lisätään omaisuuden luovutushintaan luovutusvuodelta ja sitä edeltäneeltä viideltä vuodelta, jos luovutettua omaisuutta verovelvollisen hallinta-aikana on kohdannut vahinko, josta hän on saanut korvausta. Korvaus lisätään luovutushintaan kuitenkin vain siltä osin kuin korvausta ei ole käytetty tuhoutuneen tai vahingoittuneen omaisuuden uudistamiseen tai kunnostamiseen tai lisätty metsätalouden pääomatuloon (TVL 46 §:n 5 momentti).

2.8 Vakuutuskorvauksen vaikutus kotitalousvähennykseen

Verovelvollinen on voinut saada vakuutusyhtiöltä korvausta työhön, jonka kustannusten perusteella hän vaatii kotitalousvähennystä. Tyypillisin tapaus lienee vesivahingon, tulipalon tai muun vastaavan vahingon korjaustyö. Kotitalousvähennystä koskevan tuloverolain 127 b §:n mukaan verovelvollinen saa vähentää maksamansa kustannukset. Kotitalousvähennystä ei tämän vuoksi saa siltä osin kuin vakuutusyhtiö on korvannut kustannuksia verovelvolliselle.

3 Vahingon- ja vakuutuskorvauksen saamisesta aiheutuneet kulut

Veronalaisen korvauksen saamiseksi suoritetut asianajopalkkiot ja muut vastaavat oikeudenkäyntikulut ovat vähennyskelpoisia. Ne ovat vähennyskelpoisia siinäkin tapauksessa, että oikeudenkäynti ei ole johtanut tavoiteltuun lopputulokseen eli vaadittua veronalaista korvausta ei ole saatu. Oikeudenkäyntikulut eivät ole vähennyskelpoisia siltä osin kuin niistä on saatu korvausta vastapuolelta tai vakuutuksesta.

Jos verovelvollinen on saanut oikeudenkäynnin johdosta eri suorituksia, kuten ansiotulona verotettavaa vahingonkorvausta ja pääomatulona verotettavaa viivästyskorkoa, vähennettävät oikeudenkäyntikulut kohdistetaan eri suorituksille niiden suuruuden mukaisessa suhteessa.
 

johtava veroasiantuntija Tero Määttä

johtava veroasiantuntija Mervi Hakkarainen