Euroopan unionin henkilöstön eläkeoikeuden siirto verotuksessa

Tässä ohjeessa käsitellään Suomen ja Euroopan unionin eläkejärjestelmien välisten eläkeoikeuksien siirtojen verokohtelua. Ohjeessa ei oteta kantaa muihin valtioiden rajat ylittäviin eläkeoikeuksien siirtoihin.

1 Euroopan unionin eläkejärjestelmä

Euroopan unionin toimielinten palveluksessa olevien virkamiesten ja tilapäisen henkilökunnan eläketurva on järjestetty Euroopan unionin omassa eläkejärjestelmässä. Sen soveltamisalan piiriin kuuluvat muun muassa Euroopan komission palveluksessa olevat virkamiehet.

Euroopan unionin eläkejärjestelmän ehdoista säädetään Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen ja näiden yhteisöjen muuta henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen vahvistamista ja komission virkamiehiin väliaikaisesti sovellettavista erityistoimenpiteistä annetussa neuvoston asetuksessa (Neuvoston asetus N:o 259/68, jäljempänä henkilöstöasetus) ja sen liitteissä. Henkilöstöasetuksen liitteessä VIII on yksityiskohtaiset säännökset eläkejärjestelmästä.

2 Eläkeoikeuden siirto Euroopan unionin eläkejärjestelmään

Euroopan unionin palvelukseen siirtyvällä henkilöllä on henkilöstöasetuksen liitteen VIII 11 artiklan 2 kohdan nojalla oikeus siirtää mahdollinen kansalliseen eläkejärjestelmään perustuvan eläkeoikeutensa vakuutusmatemaattinen arvo Euroopan unionin eläkejärjestelmään. Suomessa siirtoja koskevat tarkemmat säännökset ovat eläkeoikeuden siirtämisestä Suomen työeläkejärjestelmän ja Euroopan yhteisöjen eläkejärjestelmän välillä annetussa laissa (165/1999, jäljempänä EU-eläkesiirtolaki). Eläketurvakeskus on lisäksi antanut siirtoja koskevia tarkentavia ohjeita.

EU-eläkesiirtolain 4 §:n 1 momentin nojalla henkilöstöasetuksessa tarkoitetulla henkilöllä on henkilöstöasetuksen ja EU-eläkesiirtolain mukaisesti oikeus siirtää eläkeoikeutensa Euroopan unionin eläkejärjestelmään. Lain 1 §:n 2 momentin mukaan siirron kohteena on eläkeoikeus, joka henkilölle on karttunut työ-, virka- tai muusta palvelussuhteesta tai yrittäjätoiminnasta. Siirto on Euroopan unionin palvelukseen siirtyvälle henkilölle vapaaehtoista.

Eläketurvakeskus päättää Euroopan unionin eläkejärjestelmään siirrettävän määrän ja siirtää tarvittavat varat suoraan asianomaiselle Euroopan unionin toimielimelle (EU-eläkesiirtolaki 9 §). Eläkkeeseen oikeutettu henkilö ei siten saa siirron kohteena olevia varoja vallintaansa eikä hän muutoinkaan voi määrätä niiden käytöstä.

Tuloverolain (1535/1992, jäljempänä TVL) 29 §:n 1 momentin mukaan veronalaista tuloa ovat rahana tai rahanarvoisena etuutena saadut tulot. Tuloverolain 110 §:n 1 momentin mukaan tulo katsotaan sen verovuoden tuloksi, jona se on saatu vallintaan. Kun eläkeoikeuden siirto perustuu edellä käsitellyssä tilanteessa lain säännöksiin ja tapahtuu lain nojalla suoraan eläkejärjestelmästä toiseen, eläkkeeseen oikeutettu henkilö ei saa veronalaista tuloa vallintaansa. Siirretty määrä ei siten ole eläkkeeseen oikeutetun henkilön veronalaista tuloa.

3 Euroopan unionin palveluksen päättyminen

3.1 Oikeus Euroopan unionin eläkkeeseen

Henkilöstöasetuksen 77 artiklan 1 kohdan mukaan virkamiehellä, joka on ollut Euroopan unionin palveluksessa vähintään kymmenen vuotta, on oikeus vanhuuseläkkeeseen. Palvelusvuosien määrää koskevaa vaatimusta ei kuitenkaan sovelleta, jos virkamies on 63 vuotta täyttänyt tai jos häntä ei ole voitu ottaa uudelleen palvelukseen tehtävistä vapauttamisen jälkeen tai jos hänet on siirretty eläkkeelle yksikön edun vuoksi.

3.2 Ei oikeutta Euroopan unionin eläkkeeseen

Henkilöstöasetuksen liitteen VIII 12 artiklassa on säännelty menettelystä niissä tilanteissa, joissa henkilölle on kertynyt eläkeoikeutta Euroopan unionin eläkejärjestelmään mutta hänellä ei ole oikeutta Euroopan unionin eläkejärjestelmästä maksettavaan eläkkeeseen, koska palvelus yhteisöjen palveluksessa on kestänyt vähemmän kuin 10 vuotta. Tällaisessa tilanteessa sovellettava menettely riippuu siitä, kauanko henkilö on ollut Euroopan unionin palveluksessa ja onko hän siirtänyt Euroopan unionin eläkejärjestelmään aikaisemmin kertynyttä eläkeoikeuttaan.

Euroopan unionin palveluksessa työskennelleellä henkilöllä on henkilöstöasetuksen liitteen VIII 11 artiklan nojalla oikeus tietyin edellytyksin siirtää Euroopan unionin eläkejärjestelmään kertynyt eläkeoikeutensa kansalliseen eläkejärjestelmään tai muuhun järjestelmään, josta henkilö saa työntekijänä tai ammatinharjoittajana eläkeoikeuksia. Suomen työeläkejärjestelmään tehtäviä siirtoja koskevat tarkemmat säännökset ovat EU-eläkesiirtolain 12 §:ssä (ks. kohta 4.1).

Jos henkilö on työskennellyt Euroopan unionin palveluksessa vähemmän kuin yhden vuoden ajan, eikä hän ole siirtänyt Euroopan unionin eläkejärjestelmään muuhun eläkejärjestelmään perustuvaa eläkeoikeutta, hänellä on palveluksen päättyessä oikeus saada Euroopan unionin eläkejärjestelmään kertyneeseen eläkeoikeuteen perustuva suoritus erorahana. Muussa tapauksessa henkilöllä on oikeus siirtää Euroopan unionin eläkeoikeuteen perustuva eläkeoikeutensa valitsemaansa yksityiseen vakuutusjärjestelmään tai eläkerahastoon.

Liitteen VIII 12 artiklan 1 b) alakohdan mukaan edellä kuvattu siirto yksityiseen vakuutusjärjestelmään on mahdollinen kuitenkin vain silloin, kun yksityinen vakuutusjärjestelmä tai eläkerahasto takaa, että:

• pääomaa ei palauteta;
• kuukausieläke maksetaan aikaisintaan 60 vuoden iän täyttämisestä ja viimeistään 65 vuoden iän täyttämisestä lukien;
• perhe-eläkkeenä tai eloon jääneille maksettavat korvaukset suoritetaan; ja
• siirto toiseen vakuutusjärjestelmään tai rahastoon hyväksytään ainoastaan ensimmäisessä, toisessa ja kolmannessa luetelmakohdassa kuvatuin ehdoin.

4 Eläkeoikeuden siirto Suomen eläkejärjestelmään

4.1 EU-eläkesiirtolain mukainen eläkeoikeuden siirto

EU-eläkesiirtolain 12 §:n mukaan henkilöllä on oikeus eläkeoikeuden palauttamiseen Suomen työeläkejärjestelmään, jos henkilön palvelus Euroopan yhteisöissä päättyy hänen saamatta mainitun palveluksen perusteella oikeutta vastaiseen eläkkeeseen. Siirto Suomen työeläkejärjestelmään on siten mahdollinen ainoastaan silloin, kun henkilö on aikaisemmin kuulunut Suomen eläkejärjestelmään ja siirtänyt siihen perustuvan eläkeoikeutensa Euroopan unionin eläkejärjestelmään (ks. esimerkiksi hallituksen esitys HE 10/2002 vp, Yleisperustelut, luku 3).

Eläkeoikeus palautetaan rahastosiirtona Suomen eläkejärjestelmään. Rahastosiirrossa Suomeen palautuu sekä Suomesta aikanaan siirretty eläkeoikeus että Euroopan unionin palveluksessa kertynyt eläkeoikeus.

Tuloverolain 29 §:n 1 momentin mukaan veronalaista tuloa ovat rahana tai rahanarvoisena etuutena saadut tulot. Tuloverolain 110 §:n 1 momentin mukaan tulo katsotaan sen verovuoden tuloksi, jona se on saatu vallintaan. EU-eläkesiirtolain 12 §:ssä tarkoitetussa siirrossa kertynyt eläkeoikeus siirretään eläkejärjestelmästä toiseen. Vastaavasti eläkkeen suorittamiseen velvollinen taho vaihtuu. Henkilö, jonka eläkeoikeus siirretään, ei saa siirron seurauksena veronalaiseksi tuloksi katsottavaa rahanarvoista etuutta vallintaansa.

4.2 EU-eläkesiirtolain soveltamisalan ulkopuolelle jäävät tilanteet

EU-eläkesiirtolain 12 §:ssä tarkoitettu eläkeoikeuden siirto Suomen lakisääteiseen työeläkejärjestelmään ei ole mahdollinen, jos henkilö ei ole aikaisemmin siirtänyt Suomen eläkejärjestelmään kertynyttä eläkeoikeuttaan Euroopan unionin eläkejärjestelmään. Henkilöstöasetuksen 12 artiklan säännökset mahdollistavat kuitenkin tällaisessa tilanteessa Euroopan unionin eläkejärjestelmään kertyneen eläkeoikeuden siirron yksityiseen vakuutusjärjestelmään tai eläkerahastoon. Siten henkilöstöasetus mahdollistaa näissä tilanteissa eläkeoikeuden siirron esimerkiksi Suomesta otettuun vapaaehtoiseen yksilölliseen eläkevakuutukseen

Tuloverolain 34 b §:n 5 momentissa on säädetty vapaaehtoisen yksilöllisen eläkevakuutuksen säästön ja sidotusta pitkäaikaissäästämisestä annetussa laissa (1183/2009) tarkoitetun pitkäaikaissäästämissopimuksen säästövarojen siirron verokohtelusta. Lainkohdan mukaan eläkettä tai suoritusta ei katsota saaduksi, jos vakuutuksenottaja tai säästäjä irtisanoo sopimuksen ja tekee uuden tuloverolain 54 d §:ssä säädetyt edellytykset täyttävän sopimuksen 54 d §:n 9 momentissa tarkoitetun vakuutuksenantajan tai palveluntarjoajan kanssa. Verohallinnon käsityksen mukaan säännös soveltuu ainoastaan vapaaehtoisen yksilöllisen eläkevakuutuksen säästön tai pitkäaikaissäästämissopimuksen säästövarojen siirtoon. Säännös ei sovellu pakollisen eläkevakuutuksen säästön siirtoon.

Henkilöstöasetuksen eläkeoikeuden siirtämistä koskevat säännökset ovat sellaista jäsenvaltioissa suoraan sovellettavaa oikeutta, että ne mahdollistavat eläkeoikeuden siirron Suomesta otettuun vapaaehtoiseen yksilölliseen eläkevakuutukseen ilman nimenomaisia kansallisen lain säännöksiä (ks. esimerkiksi HE 10/2002 vp, Yleisperustelut, luku 3). Eläkeoikeuden siirron verokohtelu määräytyy tällaisessa tilanteessa vastaavalla tavalla kuin EU-eläkesiirtolain 12 §:ssä säännellyissä tilanteissa. Euroopan unionin eläkejärjestelmään kertynyt eläkeoikeus voidaan säännösten nojalla siirtää Suomesta otettuun vapaaehtoiseen yksilölliseen eläkevakuutukseen ilman veroseuraamuksia niissä tilanteissa, joissa siirto Suomeen työeläkejärjestelmään ei ole mahdollinen. Siirron verovapaus edellyttää, että Suomesta otettu vakuutus täyttää henkilöstöasetuksen liitteen VIII 12 artiklan 1 b) alakohdan mukaiset edellytykset ja Euroopan unionin eläkejärjestelmästä siirrettävä määrä siirretään suoraan vakuutuksenantajalle.

Suomesta otettu vapaaehtoinen eläkevakuutus voi olla tuloverolain 54 d §:ssä tarkoitetut edellytykset täyttävä eläkevakuutus tai tuloverolain 81 §:ssä tarkoitettu kertamaksullinen eläkevakuutus. Molemmissa tapauksissa henkilöstöasetuksen liitteen VIII 12 artiklan 1 b) alakohdan edellytysten on täytyttävä.

Kun eläkeoikeus siirretään tuloverolain 54 d §:ssä säädetyt edellytykset täyttävään eläkevakuutukseen, siirron kohteena voi olla joko uusi tai ennestään olemassa oleva vakuutus. Verovelvollisella ei ole kummassakaan tapauksessa oikeutta tuloverolain 54 d §:n 1 momentissa tarkoitettuun vähennyksen pääomatuloistaan, sillä varojen siirrossa ei ole kysymys hänen maksamastaan vakuutusmaksusta.

Jos siirto tehdään tuloverolain 81 §:ssä tarkoitettuun kertamaksullisen eläkevakuutukseen, kyseessä on oltava uusi vakuutus. Kertamaksullisen eläkevakuutuksen maksu ei ole verotuksessa vähennyskelpoinen.

5 Eläkkeen verotus

5.1 Euroopan unionin eläkejärjestelmään perustuva eläke

Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyn pöytäkirjan (ns. privilegiopöytäkirja) 12 artiklan 2 kohdan mukaan unionin virkamiehet ja muu henkilöstö on vapautettu suorittamasta kansallisia veroja unionin maksamista palkoista ja palkkioista. Neuvoston asetuksen (Euratom, EHTY ja ETY N:o 549/69) 2 artiklan nojalla verosta on vapautettu myös unionin maksaman työkyvyttömyyseläkkeen saajat, vanhuuseläkkeen saajat tai jälkeenjääneen eläkkeen saajat.

5.2 Suomen työeläkejärjestelmään siirretty eläkeoikeus

Suomen työeläkejärjestelmään palautetusta eläkeoikeudesta muodostuu valtion eläkelain (280/1966) mukainen eläkeoikeus (EU-eläkesiirtolaki 13 §). Valtion eläkelakiin perustuva eläke ei ole Euroopan unionin maksamaa eläkettä, joten siihen ei sovelleta privilegiopöytäkirjan 12 artiklan verovapaussäännöstä. Siirrettyyn eläkeoikeuteen perustuva eläke on kokonaisuudessaan veronalaista ansiotuloa muiden työeläkejärjestelmään perustuvien eläkkeiden tapaan (TVL 61.2 §).

5.3 Vapaaehtoiseen yksilölliseen eläkevakuutukseen siirretty eläkeoikeus

Suomesta otettuun vapaaehtoiseen yksilölliseen eläkevakuutukseen Euroopan unionin eläkejärjestelmästä siirrettyyn eläkeoikeuteen perustuva eläke ei ole Euroopan unionin maksamaa eläkettä. Eläkkeen verokohteluun ei sovelleta privilegiopöytäkirjan 12 artiklan verovapaussäännöstä, vaan eläkkeen verokohtelu ratkaistaan Suomen kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Menettely on siten vastaava kuin Suomen työeläkejärjestelmään siirrettyyn eläkeoikeuteen perustuvan eläkkeen osalta.

Tuloverolain 34 a §:n 1 momentin perusteella kyseisessä lainkohdassa tarkoitettuun luonnollisen henkilön itse ottamaan vapaaehtoiseen yksilölliseen eläkevakuutukseen perustuva eläke on veronalaista pääomatuloa. Tuloverolain muuttamisesta annetun lain (1741/2009) voimaantulosäännösten 4 momentin mukaan poiketen siitä, mitä 34 a §:ssä säädetään, luonnollisen henkilön ottamaan vapaaehtoiseen yksilölliseen eläkevakuutukseen perustuva eläke ja muu vakuutussuoritus sekä takaisinoston perusteella saatu määrä on veronalaista ansiotuloa siltä osin kuin ne ovat kertyneet ansiotulosta vähennettyjen maksujen ja niille kertyneen tuoton perusteella.

Kun Euroopan unionin eläkejärjestelmään perustuvaa eläkeoikeutta vastaava määrä siirretään eläkkeeseen oikeutetun henkilön itse ottamaan tuloverolain 34 a §:ssä tarkoitettuun vapaaehtoiseen eläkevakuutukseen, vakuutukseen perusteella aikanaan maksettava eläke on vakuutuksenottajan veronalaista pääomatuloa. Tuloverolain muuttamisesta annetun lain voimaantulosäännöksen 4 momenttia ei tässä tapauksessa sovelleta.

Vapaaehtoiseen kertamaksulliseen eläkevakuutukseen perustuva eläke on tuloverolain 81 §:n nojalla osittain veronalaista ansiotuloa ja osittain verovapaata tuloa. Myös Euroopan unionin eläkejärjestelmästä siirrettyyn eläkeoikeuteen perustuva kertamaksullinen eläke jaetaan tuloverolain 81 §:n säännösten mukaisesti ansiotuloon ja verovapaaseen tuloon.

Tero Määttä 
Johtava veroasiantuntija 

Janne Myllymäki
Ylitarkastaja