Verohallinnon nimissä on lähetetty huijausviestejä. Lue lisää huijauksista.

Yhteisön käyttöomaisuusosakkeiden luovutusten verokohtelu

Antopäivä
28.11.2023
Diaarinumero
VH/5186/00.01.00/2023
Voimassaolo
28.11.2023 - 11.7.2024
Valtuutussäännös
Laki Verohallinnosta (503/2010) 2 § 2 momentti
Korvaa ohjeen
VH/5565/00.01.00/2021, 22.11.2021

Tässä ohjeessa käsitellään yhteisöjen käyttöomaisuuteen kuuluvien osakkeiden luovutusten verovapauden edellytyksiä, osakkeiden hankintamenon vähennyskelvottomuutta sekä osakeluovutuksiin liittyvien eräiden menojen ja menetysten vähennyskelpoisuutta.

Ohjeen lukua 6 on päivitetty keskusverolautakunnan ennakkoratkaisun KVL 18/2023 vuoksi. Samassa yhteydessä ohjeeseen on tehty myös muita pieniä täsmennyksiä.

1 Johdanto

Yhteisöjen käyttöomaisuusosakkeiden luovutushinta on elinkeinotulon verottamisesta annetun lain (EVL, elinkeinoverolaki) säännösten mukaan tietyin edellytyksin verovapaata tuloa ja hankintameno vähennyskelvotonta menoa.  Tämä tarkoittaa, että käyttöomaisuusosakkeiden luovutusvoitto on verovapaa ja luovutustappio vähennyskelvoton.

EVL rajoittaa käyttöomaisuusosakkeiden hankintamenon vähentämistä myös tilanteissa, joissa käyttöomaisuusosakkeiden luovutus ei ole verovapaa. Tällöin luovutushinnan ylittävän hankintamenon osan eli luovutus- tai purkutappion saa vähentää vain veronalaisista käyttöomaisuusosakkeiden luovutushinnoista verovuonna ja viitenä seuraavana verovuonna. Käyttöomaisuusosakkeiden hankintamenosta ei voida myöskään tehdä arvonalentumisen vuoksi poistoa missään yritysmuodossa. Luovutusvoiton ja luovutustappion käsitteiden käyttäminen ei ole elinkeinoverolain säännösten mukaista. Yksinkertaisuuden vuoksi näitä termejä kuitenkin yleisesti käytetään käyttöomaisuusosakkeiden luovutusten yhteydessä.

Eräiden yhteisöjen henkilökohtainen tulolähde (TVL) poistui verovuoden 2020 alusta lukien. Osakeyhtiön, osuuskunnan, säästöpankin ja keskinäisen vakuutusyhtiön aikaisemmin TVL-tulolähteen varallisuutena käsitelty omaisuus on muutoksen jälkeen yleensä EVL 12 a §:n mukaista muuta omaisuutta. Muun omaisuuden perusteella syntyvät tulot ja tulon hankkimiseen liittyvät menot ja menetykset ovat osa elinkeinotulolähteen tuloja ja menoja.

Niillä yhteisöillä, joiden harjoittaman toiminnan varsinaisena tarkoituksena on muu kuin elinkeinotoiminnan harjoittaminen, TVL-tulolähde säilyy. Nämä yhteisöt luetellaan EVL 1 §:n 2 momentissa, ja niitä ovat muun muassa yleishyödylliset yhteisöt sekä asunto-osakeyhtiöt ja keskinäiset kiinteistöosakeyhtiöt). Yhteisöjen tulolähdejaon poistamista käsitellään Verohallinnon ohjeessa Eräiden yhteisöjen tulolähdejaon poistaminen.

Yhteisöjen tulolähdejaon poistamisen yhteydessä ei ole muutettu EVL 12 §:n käyttöomaisuuden käsitettä eikä käyttöomaisuusosakkeiden luovutusten verokohtelua koskevia säännöksiä. Siten aikaisempaa oikeuskäytäntöä sovelletaan edelleen ratkaistaessa sitä, kuuluvatko osakkeet käyttöomaisuuteen (ks. myös HE 257/2018 vp).

2 Luovutusvoiton verovapauden soveltamisala

2.1 Elinkeinotulolähteen käyttöomaisuusosakkeet

Verovapaasti luovutettavia osakkeita voivat olla ainoastaan omistajayhteisön harjoittaman elinkeinotoiminnan käyttöomaisuuteen kuuluvat osakeomistukset. EVL 53 §:n mukaan hyödyke kuuluu elinkeinotoiminnan tulolähteeseen, kun hyödykettä käytetään pääasiallisesti elinkeinotoiminnassa. Luovutusvoiton verovapaus on rajattu koskemaan tilanteita, joissa sekä luovuttajayhteisö että luovutuksen kohdeyhteisö täyttävät EVL 6 §:n 1 momentin 1 kohdassa ja EVL 6 b §:ssä määritellyt edellytykset. Kun luovutushinta on verovapaa, osakkeiden hankintameno on vähennyskelvoton.

Yhteisön omistamia vaihto-, sijoitus- ja rahoitusomaisuuteen tai EVL 12 a §:n muuhun omaisuuteen kuuluvia osakkeita ei voida luovuttaa verovapaasti. Luovutusvoiton verovapaussäännös ei koske myöskään yhteisön henkilökohtaisen (TVL) eikä maatalouden (MVL) tulolähteen osakkeita.

2.2 Luovuttajaa koskevat edellytykset

EVL 6 §:n 1 momentin 1 kohdassa luetellaan tyhjentävästi ne verovelvolliset, jotka voivat luovuttaa käyttöomaisuusosakkeita verovapaasti.  Säännöksen mukaan tällaisia yhteisöjä ovat EVL 1 §:n 1 momentissa tarkoitettua elinkeinotoimintaa harjoittavat osakeyhtiö, osuuskunta, säästöpankki ja keskinäinen vakuutusyhtiö. Luovutusvoiton verovapaus koskee myös ulkomaisia yhteisöjä, jos niiden luovuttamat käyttöomaisuusosakkeet kuuluvat Suomessa olevan kiinteän toimipaikan varallisuuteen.  Muut yhteisöt sekä yksityiset elinkeinonharjoittajat ja elinkeinoyhtymät eivät voi luovuttaa käyttöomaisuusosakkeita verovapaasti.

EVL 6 §:n 1 momentin 1 kohdan mukainen pääomasijoitustoimintaa harjoittava yhteisö ei luovuttaa käyttöomaisuusosakkeita verovapaasti. Jos pääomasijoittajaksi katsottava yhteisö harjoittaa pääomasijoitustoiminnan ohella muutakin elinkeinotoimintaa, tässä toiminnassa syntyneet käyttöomaisuusosakkeiden luovutusvoitot voivat olla muiden edellytysten täyttyessä verovapaita ja luovutustappiot vähennyskelvottomia. Pääomasijoitustoiminnasta on annettu Verohallinnon ohje Pääomasijoitustoimintaa harjoittavan osakeyhtiön verotus

2.3 Luovutustapahtuma

EVL 6 §:n 1 momentin 1 kohdassa ja 6 b §:ssä luovutuksella tarkoitetaan osakkeiden omistusoikeuden luovutusta, jollaisena voidaan pitää esimerkiksi osakkeiden kauppaa, vaihtoa ja apporttisijoitusta yhtiöön. Luovutus tapahtuu myös osakeyhtiön hankkiessa tai lunastaessa omia osakkeitaan sekä luovutettaessa osakkeita osinkona.

EVL 6 b §:ssä tarkoitettu luovutusvoitto voi syntyä myös osakeyhtiön pääoman alentamisen yhteydessä (KHO 2005:24). Listaamattoman osakeyhtiön vapaan oman pääoman rahastosta (SVOP) tehtyä varojenjakoa käsitellään tietyissä tilanteissa saajayhtiön verotuksessa luovutuksena EVL 6 c §:n perusteella. Tällöin varojenjakoa voidaan EVL 6 b §:n edellytysten täyttyessä käsitellä käyttömaisuusosakkeiden verovapaana luovutushintana.  Vaikka luovutushinta olisi tällaisessa tilanteessa verovapaata tuloa, vähennetään käyttöomaisuusosakkeiden poistamattomasta hankintamenosta luovutuksena käsiteltävä varojen palautus EVL 6 c §:n 2 momentin mukaisesti.  Varojen palauttamista SVOP-rahastosta käsitellään Verohallinnon ohjeessa Vapaan oman pääoman rahaston varojenjako verotuksessa.

Osakkeiden luovutus voi tapahtua myös osakeyhtiön purkautuessa, jolloin purkautumista käsitellään jako-osan saajan verotuksessa luovutuksena EVL 51 d §:n 2 momentin mukaisesti (KHO 2005:75). Osakeyhtiön purkautuminen aiheuttaa luovutuksen EVL 51 d §:n 1 momentin mukaisesti myös purkautuvan yhtiön verotuksessa sen omistamien osakkeiden osalta. Osakeyhtiön purkautumista käsitellään Verohallinnon ohjeessa Osakeyhtiön purkautuminen verotuksessa.

Käyttöomaisuusosakkeiden tulolähdesiirto (EVL 51 a §:n 1 momentti) ja omaisuuslajisiirto (EVL 51 §:n 3 kohta) eivät ole EVL 6 b §:n tarkoittamia luovutuksia. Myöskään EVL 52 §:n tarkoittamissa yritysjärjestelyissä ei ole kysymys luovutuksesta.

2.4 Luovutuksen kohdetta koskevista edellytyksistä

Verovapaasti voidaan EVL 6 b §:n mukaan luovuttaa vain osake. Esimerkiksi osuuskunnan osuudet sekä avoimen yhtiön tai kommandiittiyhtiön yhtiöosuudet eivät voi olla verovapaan luovutuksen kohteena. Osuuskuntalain (2013/421) mukaan osuuskunnassa voi olla osakepääomaa ja osakkeita. Osuuskunnan osake poikkeaa merkittävästi osakeyhtiön osakkeesta. Osuuskuntiin ei voida tehdä sellaisia suorasijoituksia kuin osakeyhtiöihin. Osuuskunnan osakkeita ei voida lähtökohtaisesti pitää EVL 6 b §:n mukaisina verovapaasti luovutettavina osakkeina.

Verovapaasti luovutettaviin osakkeisiin liittyvät myös seuraavat edellytykset:

  • Osakkeet kuuluvat luovuttajayhtiön EVL 1 §:n 1 momentissa tarkoitetun elinkeinotoiminnan käyttöomaisuuteen (EVL 12 §).
  • Luovuttava yhteisö on omistanut yhtäjaksoisesti vähintään vuoden ajan ajanjaksona, joka on päättynyt enintään vuotta ennen luovutusta, vähintään 10 %:n osuuden luovutettavan yhtiön osakepääomasta ja luovutettavat osakkeet kuuluvat näin omistettuihin osakkeisiin (EVL 6 b §:n 2 momentin 1 kohta).
  • Luovutettavat osakkeet eivät ole kiinteistö- tai asunto-osakeyhtiön osakkeita tai sellaisen osakeyhtiön osakkeita, jonka toiminta käsittää pääasiallisesti kiinteistöjen omistamista tai hallintaa (EVL 6 b §:n 2 momentin 2 kohta).
  • Luovutuksen kohteena oleva yhtiö on kotimainen, asuu EU:n jäsenvaltiossa emotytäryhtiödirektiivin 2 artiklan tarkoittamalla tavalla, tai yhtiön asuinvaltion ja Suomen välillä on voimassa oleva verosopimus, jota sovelletaan yhtiön jakamaan osinkoon (EVL 6 b §:n 2 momentin 3 kohta).

Jos luovutuksen kohdeyhtiö tai luovuttajayhtiö ei täytä edellä mainittuja edellytyksiä, ovat luovutusvoitot veronalaisia. Osakeluovutus voi olla verovapaa, vaikka luovutuksen kohteena oleva osakeyhtiö ei harjoita elinkeinotoimintaa. Käytännössä on kuitenkin harvinaista, että muuta kuin elinkeinotoimintaa harjoittavan osakeyhtiön osakkeet voitaisiin luovuttaa verovapaasti.

3 Käyttöomaisuusosakkeen käsitteestä

3.1 Käyttöomaisuuden määritelmä

Elinkeinoverolain omaisuuslajijaottelussa osakkeet voivat olla käyttö-, vaihto-, rahoitus-, sijoitus- tai muuta omaisuutta.  Luovutuksen kohteena olevan yhtiön osakkeiden omaisuuslaji ratkaistaan kussakin tilanteessa tapauskohtaisesti eri tekijöiden kokonaisarvioinnin perusteella.

EVL 12 §:n mukaan käyttöomaisuutta ovat elinkeinossa pysyvään käyttöön tarkoitetut maa-alueet, arvopaperit, rakennukset, koneet, kalustot ja muut esineet, patentit ja muut erikseen luovutettavissa olevat aineettomat oikeudet sekä soran- ja hiekanottopaikat, kaivokset, kivilouhokset, turvesuot ja muut sellaiset hyödykkeet. Maa-alue, arvopaperit ja muut sellaiset hyödykkeet ovat kulumatonta käyttöomaisuutta.

Hallituksen esityksessä (HE 92/2004) on yleisperusteluissa muun ohella todettu, että "käyttöomaisuutta ovat elinkeinossa pysyvään käyttöön tarkoitetut hyödykkeet. Tyypillisiä käyttöomaisuusosakkeita ovat esimerkiksi tytäryhtiöosakkeet ja omistusyhteysyritysten osakkeet. Käyttöomaisuutena voidaan pitää myös niin sanottuja strategisia osakeomistuksia. Tällaisia voivat olla esimerkiksi samalla alalla tai lähialalla toimivan yhtiön osakkeet. Käyttöomaisuusosakkeille on tyypillistä, että ne on hankittu pitkäaikaiseen omistukseen ja niiden omistamisella tavoitellaan ensisijaisesti muita tarkoitusperiä kuin osinkotuottoja tai lyhyen aikavälin arvonnousuja." 

Hallituksen esityksessä (HE 176/2008) on luonnehdittu käyttöomaisuuden käsitettä, jota ei ehdotettu muutettavaksi.  Hallituksen esityksessä todettiin, että "käyttöomaisuutta ovat EVL 12 §:n mukaan elinkeinossa pysyvään käyttöön tarkoitetut hyödykkeet, kuten maa-alueet, arvopaperit, rakennukset, koneet ja kalusto. Käyttöomaisuuden kriteeriksi on asetettu, että hyödykkeen tulee palvella käyttöarvollaan verovelvollisen elinkeinotoimintaa. Pitkäaikaisista sijoituksista käyttöomaisuus eroaa siten, että käyttöomaisuuden hankintameno kohdistuu verovelvollisen varsinaiseen suoritetuotantoon ja on sen kannalta välttämätön. Arvopapereiden on katsottava kuuluvan käyttöomaisuuteen muun muassa silloin, kun verovelvollinen on hankkinut ne lisätäkseen, turvatakseen tai helpottaakseen suoritteidensa menekkiä taikka tehdäkseen tuotannontekijän hankkimisen edulliseksi tai varmemmaksi. Käyttöomaisuudeksi on yleensä katsottu muun muassa tytäryhtiöosakkeet silloinkin, kun tytäryhtiö toimii eri toimialalla. Jos arvopaperit eivät liity verovelvollisen elinkeinotoimintaan, ne luetaan verotuksessa henkilökohtaiseen tulolähteeseen."

Hallituksen esityksessä eduskunnalle laeiksi elinkeinotulon verottamisesta annetun lain, tuloverolain ja eräiden muiden lakien muuttamisesta (HE 257/2018) todetaan, että muun omaisuuden omaisuuslaji oli tarpeen säätää myös eräiden perusteettomien veroetujen estämiseksi.  Hallituksen esityksen mukaan "ilman muun omaisuuden omaisuuslajia erilaiset osakesijoitukset olisi luettava lähinnä käyttöomaisuuteen myös silloin, kun ne eivät liittyisi yhteisön varsinaiseen liiketoimintaan. Näin yhtiön kautta tehdyt osakesijoitukset tulisivat käyttöomaisuusosakkeiden luovutusvoiton verovapauden piiriin. Käytännössä verovapaus koskisi lähes kaikenlaisia osakeomistuksia, jotka vastaavat vähintään kymmenen prosentin osuutta osakepääomasta. Muun muassa erilaiset holdingyhtiöt, joiden kautta perhe- ja sukuomisteisten yhtiöiden osakeomistus on yleisesti järjestetty, voisivat luovuttaa omistetut osakkeet verovapaasti. Tämä olisi ristiriidassa käyttöomaisuusosakkeiden verovapaata luovutusta koskevan säännöksen tarkoituksen kanssa. Säännöksen säätämisen tarkoituksena oli tehdä konsernien toimintaympäristöstä kansainvälisesti kilpailukykyinen, ei mahdollistaa yhtiöiden kautta harjoitetun sijoitustoiminnan verovapaus".

Hallituksen esityksessä todetaan myös, että "käyttöomaisuuden käsite säilyisi muutoksen jälkeen ennallaan. Aikaisempaa oikeuskäytäntöä sovellettaisiin edelleen ratkaistaessa sitä, kuuluvatko osakkeet käyttöomaisuuteen. Verovapaasti luovutettavien osakkeiden luovutuksesta syntyneen voiton tai tappion verokohtelu ei muuttuisi nykyisestä."

Tyypillisiä käyttöomaisuusosakkeita ovat muun muassa markkinointi- ja myyntiyhtiöiden sekä erilaisten tuotanto- ja alihankintayhtiöiden osakkeet, jotka palvelevat omistajayhtiön omaa elinkeinotoimintaa.  Elinkeinotoimintaa harjoittavan yhtiön osakkeiden omistamista ja hallintaa ei sellaisenaan voida katsoa elinkeinotoiminnaksi. Pelkästään sijoituksia hallinnoiva holdingyhtiö ei siten ole EVL 1 §:n § momentin mukaista toimintaa harjoittava yhtiö eikä sillä voi olla elinkeinotoiminnan käyttöomaisuuteen kuuluvia osakkeita. Omistettujen yhtiöiden lukumäärä tai osakeomistuksen suuruus ei myöskään yksin ratkaise sitä, mihin omaisuuslajiin osakkeet kuuluvat. Myös kokonaan omistetun tytäryhtiön osakkeet voivat kuulua käyttöomaisuuden sijaan esimerkiksi EVL 12 a §:n muuhun omaisuuteen, jos osakkeiden omistaminen ei palvele käyttöarvollaan verovelvollisen omaa elinkeinotoimintaa.

3.2 Käyttöomaisuusosakkeet ja toiminnallinen yhteys oikeuskäytännössä

Osakkeiden tulee palvella omistajayhtiön omaa elinkeinotoimintaa, jotta ne olisivat EVL 12 §:n käyttöomaisuutta. Pelkkä osakkeiden omistaminen ja hallinta ei muodosta omistajayhtiön ja kohdeyhtiön välille sellaista yhteyttä, että osakkeiden voitaisiin katsoa kuuluvan omistajayhtiön käyttöomaisuuteen. Osakeomistuksen lisäksi yhtiöiden välillä tulee olla muu elinkeinotoimintaan liittyvä yhteys, joka kytkee osakeomistuksen omistajayhtiön elinkeinotoimintaan. Oikeuskäytännössä on annettu merkitystä yhtiöiden väliselle toiminnalliselle yhteydelle, kun arvioidaan kohdeyhtiön osakkeiden kuulumista käyttöomaisuuteen.

Toiminnallinen yhteys muodostuu useimmiten merkittävästä keskinäisestä liiketoiminnasta. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä KHO 1993 taltio 43 A Oy omisti B Oy:n osakkeita. A Oy:n myynnistä 65,5 prosenttia ja ostoista 37,5 prosenttia kulki B Oy:n kautta. A Oy:n omistamat B Oy:n osakkeet katsottiin sen käyttöomaisuudeksi.

Korkein hallinto-oikeus antoi vuonna 2012 kaksi vuosikirjapäätöstä, jotka korostavat toiminnallisen yhteyden merkitystä arvioitaessa osakkeiden kuulumista omistajayhtiön elinkeinotoiminnan tulolähteeseen ja käyttöomaisuuteen.

KHO 2012:73  

A Oy oli ollut vuonna 1998 mukana perustamassa B Oy:tä, minkä jälkeen A Oy myi liiketoimintansa B Oy:lle. A Oy:lle oli kertynyt B Oy:n perustamisen yhteydessä solmittuun osakkuussopimukseen perustuvia rojaltituloja vuoteen 2006 mennessä yhteensä noin 236 000 euroa. B Oy oli toiminut tiloissa, jotka A Oy oli hankkinut ja remontoinut tarkoitusta varten ja vuokrannut B Oy:lle. A Oy oli vuokrannut B Oy:n työntekijöille asuntoja ja vuosina 2003–2006 B Oy:n käyttöön henkilöautoja. B Oy oli aloittanut liiketoimintansa 1.8.1998 osin A Oy:n koneilla ja kalustolla. A Oy oli luovuttanut tuotantokoneensa ja -kalustonsa B Oy:n käyttöön veloituksetta kolmen ensimmäisen vuoden ajaksi. Vuoden 2001 joulukuussa B Oy sitoutui maksamaan A Oy:lle tuotantokoneista ja -kalustosta yhteensä 410 000 markan korvauksen. A Oy oli myöntänyt B Oy:lle lainoja sekä taannut tämän lainoja. A Oy:n ainoa osakkeenomistaja ja hallituksen jäsen oli toiminut B Oy:n toimitusjohtajana sekä hallituksen jäsenenä B Oy:n perustamisesta osakkeiden myyntiin vuonna 2006 asti. Kun otettiin huomioon edellä mainitut seikat kokonaisuutena, A Oy:tä oli pidettävä elinkeinotoimintaa harjoittavana yhtiönä ja B Oy:n osakkeet olivat edellä kuvatun toiminnallisen ja hallinnollisen yhteyden perusteella kuuluneet A Oy:n käyttöomaisuuteen. Verovuosi 2006. Äänestys 4–1.Laki elinkeinotulon verottamisesta 1 §, 4 §, 5 § 1 kohta, 6 § 1 momentti 1 kohta, 12 § ja 53 §

KHO 2012:74

A Oy oli myynyt omistamansa 12,6 prosentin osuuden C Oy:n osakkeista. A Oy:n hallituksen puheenjohtaja ja pääosakas B oli toiminut C Oy:ssä konsulttina ja hallituksen jäsenenä. A Oy:n liikevaihto muodostui pörssiosakkeiden myynnistä kertyneistä noin 325 000 euron tuloista ja C Oy:n maksamista 8 000 euron konsulttitoiminnan palkkioista. A Oy:n ja C Oy:n välillä ei katsottu vallitsevan B:n hallitus- ja konsulttityöskentelyn perusteella sellaista toiminnallista yhteyttä, jonka perusteella A Oy:n myymät C Oy:n osakkeet olisivat olleet A Oy:n käyttöomaisuutta, vaan ne olivat A Oy:n liiketoimintaan kuulumatonta omaisuutta. Verovuosi 2007. Laki elinkeinotulon verottamisesta 1 §, 4 §, 5 § 1 kohta, 6 § 1 momentti 1 kohta, 12 § sekä 53 §.

Luottamuksensuojaa käsittelevä osa päätöksestä käsitellään luvussa 12.

Päätöksessä KHO 2012:73 A Oy:n ja B Oy:n väliset seikat muodostivat kokonaisuutena arvioiden riittävän toiminnallisen yhteyden yhtiöiden välille ja B Oy:n osakkeiden katsottiin kuuluvan A Oy:n käyttöomaisuuteen. Päätöksessä KHO 2012:74 omistavan yhtiön A Oy:n ja kohdeyhtiön C Oy:n välillä ei katsottu olevan hallitus- ja konsulttityöskentelyn perusteella sellaista käyttöomaisuusosakkeilta edellytettävää toiminnallista yhteyttä, jonka perusteella A Oy:n myymät C Oy:n osakkeet olisivat olleet A Oy:n käyttöomaisuutta. KHO:n päätökset korostavat tapauskohtaista kokonaisarviointia ja useamman yksittäisen eri tekijän huomioon ottamista.

Jotta omistaja- ja kohdeyhtiön välillä olisi käyttöomaisuusosakkeilta edellytettävä toiminnallinen yhteys, tulee yhtiöiden välisen liiketoiminnan olla lähtökohtaisesti varsin laajaa, merkittävää ja kestoltaan usein pitkäaikaista. Toiminnallisen yhteyden tulee palvella osakkeiden omistajayhtiön omaa elinkeinotoimintaa välittömästi tai välillisesti, jotta osakkeet olisivat käyttöomaisuutta (ks. myös KHO 2019:61). Hallinnollinen yhteys (esimerkiksi emoyhtiön edustaja tytäryhtiön hallituksessa) voidaan huomioida osana toiminnallista yhteyttä, kun arvioidaan osakeomistuksen luonnetta. Pelkän hallinnollisen yhteyden perusteella kohdeyhtiön osakkeet eivät voi olla käyttöomaisuutta.

Pienehköissä konserneissa pelkkien talous-, hallinto- ja erilaisten konsulttipalvelujen tuottamista saman konsernin yhtiöille sekä niistä perittäviä maksuja ei ole yleensä pidetty riittävänä toiminnallisena yhteytenä. Talous- ja hallintopalvelujen tuottaminen voidaan kuitenkin ottaa kokonaisarvioinnissa yhtenä tekijänä huomioon. Tällöin kokonaisarviointiin vaikuttaa esimerkiksi se, myydäänkö palveluja myös ulkopuolisille tahoille, sekä se, tuotetaanko palveluja myös muiden kuin yhtiön osakastyöntekijöiden toimesta.

3.3 Konsernit ja toiminnallinen yhteys

Konserneissa omistajayhtiön ja kohdeyhtiön toiminnallinen yhteys voi muodostua myös välillisesti tytär- ja osakkuusyhtiöiden kautta. Kohdeyhtiön osakkeet on voitu katsoa käyttöomaisuudeksi, vaikka emoyhtiön ja kohdeyhtiön keskinäinen toiminnallinen yhteys ei ole ollut kovin suurta, jos merkittävä toiminnallinen yhteys on muodostunut tytäryhtiöiden kautta. Myös konserneissa osakeomistusten käyttöomaisuusluonne on arvioitava tapauskohtaisen kokonaisarvioinnin perusteella.

KVL:n ennakkoratkaisussa KVL 19/2012 viestintäalan konsernin emoyhtiöllä A Oy:llä oli kymmeniä tuhansia osakkeenomistajia. A Oy:llä oli neljä tytäryhtiötä ja viisi osakkuusyhtiötä. A Oy:n tarkoituksena oli luovuttaa B Oy:n osakkeet, joista se omisti noin 30 %. A Oy:n tytäryhtiöistä C Oy ja D Oy tuottivat B Oy:lle erilaisia liiketoimintaan liittyviä palveluja. D Oy:n liikevaihdosta noin 30 % koostui B Oy:lle myydystä palvelusta. Lisäksi A Oy vuokrasi B Oy:lle neljää toimitilakiinteistöä. A Oy:n palveluksessa oli kaksi henkilöä, jotka olivat B Oy:n hallituksen jäseniä. Kun otettiin huomioon A Oy:n tytär- ja osakkuusyhtiöiden edellä esitetyllä tavalla muodostama viestintäalan yrityskokonaisuus, oli B Oy:n osakkeita näissä olosuhteissa pidettävä A Oy:n pysyvässä käytössä olevana käyttöomaisuutena.

Päätöksessä KHO 2019:61 oli kyse A-konsernista, johon kuului viisi tytäryhtiötä ja kolme osakkuusyhtiötä. Konsernin emoyhtiö A Oy luovutti noin 28 vuotta omistamansa messutoimintaa harjoittaneen B Oy:n osakkeet.

KHO 2019:61

A Oy oli pääosin kustannusalalla toimineen A-konsernin emoyhtiö. Yhtiö oli verovuonna 2014 myynyt vuodesta 1986 omistamansa noin 27 prosentin omistusosuuden B Oy:n osakekannasta. B Oy oli harjoittanut messutoimintaa. Osakkeiden hankkimisen tarkoituksena oli ollut A Oy:n kotimaakunnan elinkeinoelämän tukeminen. Lisäksi osakkeiden hankkiminen oli liittynyt tytäryhtiöiden liiketoiminnan edistämiseen erityisesti B Oy:n järjestämien kustannusalan messujen yhteydessä.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että osakkeet olivat pääasiallisesti palvelleet yhtiön elinkeinotoimintaa välillisesti edistävää tarkoitusta. Ne oli siten tullut lukea yhtiön elinkeinotoiminnan tulolähteeseen. Koska A Oy:n ja B Oy:n välillä oli vallinnut toiminnallinen ja hallinnollinen yhteys, osakkeita oli pidettävä elinkeinotoiminnan käyttöomaisuutena. Osakkeiden luovutushinta oli A Oy:n verovapaata tuloa. Verovuosi 2014. Laki elinkeinotulon verottamisesta 6 b §, 12 § ja 53 §

A-konsernin tytäryhtiöiden kannalta B Oy:n järjestämille messuille osallistuminen merkitsi suurta markkinointipanostusta, joka liittyi tytäryhtiöiden tuotteiden menekin lisäämiseen, turvaamiseen ja helpottamiseen. Myös B Oy:n toiminta kotimaakunnan elinkeinotoiminnan tukemisessa palveli välillisesti A Oy:n elinkeinotoimintaa. KHO:n mukaan A Oy:n omistamien B Oy:n osakkeiden hankkimisessa ei ole keskeisenä pyrkimyksenä ollut A Oy:n harjoittaman liiketoimintana pidetyn arvopaperikaupan tai konserniin muuhun liiketoimintaan liittymättömän sijoitustoiminnan harjoittaminen. Näin ollen KHO katsoi, että B Oy:n osakkeet olivat pääasiallisesti palvelleet A Oy:n elinkeinotoimintaa välillisesti edistävää tarkoitusta.

3.4 Vaihto- ja käyttöomaisuusosakkeiden rajanvetoa

EVL 10 §:n mukaan vaihto-omaisuutta ovat muun muassa sellaisenaan tai jalostettuina luovutettaviksi tarkoitetut kauppatavarat, raaka-aineet, puolivalmisteet ja muut hyödykkeet. Myös arvopaperit kuten myytäväksi tarkoitetut osakeyhtiön osakkeet voivat olla vaihto-omaisuutta.

Osakkeet voivat olla vaihto-omaisuutta silloinkin, kun omistaja- ja kohdeyhtiön välillä on toiminnallinen ja hallinnollinen yhteys. Myös vaihto-omaisuusosakkeet voivat olla omistuksessa varsin pitkän ajan ennen niiden luovuttamista. Ratkaisu siitä, kuuluvatko osakkeet käyttöomaisuuden sijaan vaihto-omaisuuteen, on tehtävä tapauskohtaisesti kussakin tilanteessa eri tekijöiden kokonaisarvioinnin pohjalta.

KHO:n vuosikirjapäätöksessä KHO 2017:44 oli kysymys vaihto- ja käyttöomaisuusosakkeiden rajanvedosta.

KHO 2017:44

A Oy oli käynnistänyt ja kehittänyt tuulivoimahankkeita. A Oy:llä itsellään ei ole ollut hankkeiden rakennus- ja toteuttamisvaiheissa tarvittavia pääomia, vaan yhtiön tarkoituksena on ollut, että kuhunkin hankkeeseen saadaan jossain vaiheessa mukaan ulkopuolinen kumppani, jonka asiantuntemuksella ja rahoituksella hanketta voidaan viedä eteenpäin rakennus- ja tuotantovaiheeseen. A Oy oli vuosina 2012–2014 perustanut X Oy:n, Y Oy:n ja kuusi muuta hankekehitysyhtiötä. A Oy oli syksyllä 2014 myynyt X Oy:n ja Y Oy:n osakekannat. Kahden tytäryhtiön kehityshankkeet olivat toistaiseksi keskeytyneet. Lisäksi yksi A Oy:n omistama hankekehitysyhtiö oli myynyt liiketoimintansa joulukuussa 2014.

A Oy:n katsottiin perustaneen X Oy:n ja Y Oy:n, jotta yhtiö voisi myydä uusiutuviin energialähteisiin perustuvia osakeyhtiöiden muodossa harjoitettuja hankkeita. X Oy:n ja Y Oy:n osakkeet olivat siten olleet A Oy:n vaihto-omaisuutta. Osakkeiden omaisuuslajia A Oy:n verotuksessa ei ollut arvioitava toisin sen tähden, että A Oy:n toimitusjohtaja ja muut yhtiön johtoon kuuluvat henkilöt toimivat hankekehitysyhtiöiden hallinnossa. A Oy:n osakkeista saamat luovutushinnat olivat sen veronalaisia tuloja. Ennakkoratkaisu verovuosille 2014 ja 2015.

A Oy oli käynnistänyt ja kehittänyt useita tuulivoimahankkeita siten, että kutakin hanketta varten oli perustettu tytäryhtiö. A Oy:n katsottiin perustaneen hankekehitysyhtiöt, jotta se voisi myydä uusiutuviin energialähteisiin perustuvia osakeyhtiöiden muodossa harjoitettuja hankkeita. Tytäryhtiöiden osakkeet eivät olleet pysyvään käyttöön tarkoitettuja arvopapereita ja A Oy:n luovuttamat tytäryhtiöiden osakkeet katsottiin vaihto-omaisuusosakkeiksi.

KHO:n päätöksen perustelujen mukaan A Oy omisti myös 91 prosenttia Z Oy -nimisestä yhtiöstä, jonka asiakkaita olivat konsernin ulkopuoliset toimijat, mutta myös konserniyhtiöt. Z Oy tuotti muun muassa erilaisia tuulivoima-, sähköasema- ja voimajohtoprojekteihin liittyviä palveluita. KHO katsoi, että hankekehitysyhtiöiden osakkeiden omaisuuslajia A Oy:n verotuksessa ei tullut arvioida toisin sen tähden, että A Oy:n toimitusjohtaja ja muut yhtiön johtoon kuuluvat henkilöt toimivat hankekehitysyhtiöiden hallinnossa, eikä sen tähden, että Z Oy myy hankekehitysyhtiöille palveluja.

KHO:n päätöksessä KHO 1984-B-II-524 oli kyse rakennusliike A Oy:n pääosin omistamasta B Oy:stä, joka oli ostanut rakennusliikkeeltä kiinteistö- ja asunto-osakeyhtiön osakkeita vuokrattavaksi.

KHO1984-B-II-524

Rakennusliike A Oy omisti osake-enemmistön B Oy:ssä, jonka toimialana oli omistaa ja hallita kiinteistöjä ja osakkeita sekä hallita ja vuokrata huoneistoja ravintola- ja majoitustoimintaa sekä muuta siihen liittyvää liiketoimintaa varten. B Oy omisti A Oy:n rakentamien yhden kiinteistöosakeyhtiön ja yhden asunto-osakeyhtiön osakkeita. A Oy oli käsitellyt B Oy:n osakkeita, jotka se oli omistanut yli 5 vuotta, kirjanpidossaan käyttöomaisuutenaan. A Oy sai, myydessään omistamansa B Oy:n osakkeet, veronalaista tuloa. Verovuosi1983 Verovuosi 1984 Ennakkotieto.

KHO katsoi, että kun rakennusliike luovutti B Oy:n osakkeet, niitä pidettiin vaihto-omaisuusosakkeina. Näin ollen vaihto-omaisuuden omistaminen väliyhtiön kautta ei muuttanut päätöksessä esillä olleissa olosuhteissa rakennusliikkeen omistamia väliyhtiön osakkeita käyttöomaisuudeksi.

3.5 Omaisuuslajin muuttuminen

Omaisuuslajin määrittelyssä on lähtökohtaisesti ratkaisevaa, mihin tarkoitukseen hyödyke on hankittu. Yrityksen toiminta tai hyödykkeen käyttötarkoitus voi kuitenkin muuttua, jolloin myös omaisuuslaji saattaa vaihtua.

Elinkeinoverolaki ei sisällä säännöksiä siitä, milloin omaisuuserän omaisuuslaji voi muuttua. Yritystoimintaa aloitettaessa, lopetettaessa tai yritystoiminnan luonteen muuttuessa voi nousta esille kysymys hyödykkeen omaisuuslajista. KHO:n päätöksessä KHO 2010:50 A Oy:n omistamat B Oy:n ja C Oy:n osakkeet olivat sen käyttöomaisuutta vuoden 1999 loppuun saakka, jolloin yhtiöiden välillä ollut toiminnallinen yhteys oli päättynyt. Osakkeiden katsottiin kuuluneen käyttöomaisuuden sijaan yhtiön TVL-tulolähteen varallisuuteen, kun ne myytiin vuonna 2005. 

KHO:n päätös ei merkitse sitä, että osakkeet olisivat käyttöomaisuutta aina vähintään viisi vuotta toiminnallisen yhteyden päättymisen jälkeen. KHO:n ei em. päätöksessä tarvinnut ottaa kantaa viittä vuotta lyhyempään aikaan toiminnallisen yhteyden päättymisestä. Sille, kuinka kauan osakkeet voivat säilyttää käyttöomaisuusluonteensa, ei voida asettaa tarkkoja aikarajoja. KHO:n päätöksen KHO 2010:50 perusteella voidaan päätellä, että osakkeiden käyttöomaisuusluonne ei voi säilyä viittä vuotta pitempään toiminnallisen yhteyden päätymisen jälkeen (ks. myös KHO 2019:61).

KHO:n päätös KHO 2019:129 koski tilannetta, jossa luovutuksen kohteena olleet osakkeet siirtyivät ennen luovutusta toteutetussa jakautumisessa lähinnä muuta kuin elinkeinotoimintaa harjoittaneelle A Oy:lle, joka luovutti osan osakkeista kohdeyhtiön jakautumisen jälkeen. Osakkeet olivat kuuluneet ennen jakautumista jakautuneen D Oy:n käyttöomaisuuteen.

KHO 2019:129

D Oy:n käyttöomaisuuteen oli kuulunut 51 prosenttia B Oy:n osakkeista. D Oy:n kokonaisjakautumisessa 1.2.2016 B Oy:n osakkeet olivat siirtyneet jakautumisessa syntyneelle, lähinnä tuloverolain mukaan verotettavaa vuokraustoimintaa harjoittaneelle A Oy:lle. B Oy oli 1.10.2016 jakautunut kokonaan liiketoimintaa harjoittavaan C Oy:öön ja kiinteistöyhtiö F Oy:öön. A Oy oli 1.2.2017 myynyt omistamansa C Oy:n osakkeet H Oy:lle.

D Oy:n jakautumiseen sovellettiin jatkuvuusperiaatetta. Korkein hallinto-oikeus katsoi, ettei D Oy:n jakautuminen sinällään aiheuttanut muutosta A Oy:lle siirtyvien varojen omaisuuslajin osalta. Kun lisäksi otettiin huomioon D Oy:n 1.2.2016 tapahtuneen jakautumisen ja C Oy:n 1.2.2017 tapahtuneen luovutuksen välillä kulunut lyhyt aika, korkein hallinto-oikeus katsoi luovutettujen C Oy:n osakkeiden säilyneen luonteeltaan liikeomaisuuteen luettavana käyttöomaisuutena, vaikka A Oy oli harjoittanut lähinnä tuloverolain mukaan harjoitettavaa toimintaa. C Oy:n osakkeista saatu luovutushinta oli A Oy:n elinkeinotoiminnan tulolähteen verovapaata tuloa.

KHO totesi päätöksen perusteluissa, että jakautumisessa sovellettavan jatkuvuusperiaatteen vuoksi esimerkiksi EVL 6 b §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitettu osakkeiden omistusaika ei katkea eikä jakautuminen sinällään aiheuta muutosta vastaanottavalle yhtiölle siirtyvien osakkeiden omaisuuslajin osalta.

Päätöksen olosuhteissa luovuttajayhtiö harjoitti lähinnä tuloverolain mukaan verotettavaa vuokraustoimintaa. KHO:n mukaan periaatetta, jossa kiinteistöt voivat säilyttää käyttöomaisuusluonteensa joitakin vuosia elinkeinotoiminnan lopettamisen jälkeen, tulee soveltaa myös osakkeiden luovutuksissa. Käyttöomaisuusosakeluonne voi näin ollen säilyä lyhyen aikaa myös tilanteessa, jossa osakkeet ovat siirtyneet jakautumisessa vastaanottavalle yhtiölle, jonka harjoittamaan elinkeinotoimintaan osakkeet eivät liity. KHO:n päätöksen olosuhteissa käyttöomaisuusluonne säilyi, kun osakkeet luovutettiin vuoden kuluttua jakautumisesta. Sille, kuinka kauan osakkeet säilyttävät käyttöomaisuusluonteensa tällaisessa tilanteessa, ei voida kuitenkaan asettaa tarkkoja aikarajoja.

4 Osakeyhtiön omien osakkeiden luovutusvoitot

Osakeyhtiön omien osakkeiden luovutushinnat ovat verovapaata tuloa EVL 6 §:n 2 kohdan nojalla. Yhtiön omien osakkeiden hankintahinta on vastaavasti vähennyskelvotonta menoa EVL 16 §:n 9 kohdan perusteella lukuun ottamatta EVL 18 §:n 3 momentissa säädettyä osakepohjaista kannustinjärjestelmää koskevaa poikkeusta. Omien osakkeiden luovutushinnan verovapaus sekä hankintamenon vähennyskelvottomuus koskevat yhtiön hankkimia, lunastamia ja myös yhtiön osakeannissa saamia omia osakkeita.

Osakeyhtiön omien osakkeiden luovutusta kohdellaan verotuksessa pääomasijoitukseen rinnastettavana tilanteena. Yhtiön omien osakkeiden verokohtelu on yhdenmukainen kirjanpidollisen ja yhtiöoikeudellisen käsittelyn kanssa. Nämä periaatteet koskevat EVL:n ohella myös maatilatalouden tuloverolain (MVL) mukaan verotettavia osakeyhtiöitä. 

5 Luovutettavien osakkeiden omistusosuus ja –aika

5.1 Vähimmäisomistusosuus ja –aika

Käyttöomaisuusosakkeiden vähimmäisomistusosuudesta ja -omistusajasta säädetään EVL 6 b §:n 2 momentin 1 kohdassa. Verovapauden edellytyksenä on, että luovuttava yhteisö on omistanut vähintään 10 prosenttia luovutettavan yhtiön osakepääomasta yhtäjaksoisesti vähintään yhden vuoden ajan.

Ratkaisevaa on omistusosuus yhtiön osakepääomasta, eikä osakkeiden äänivallalla ole merkitystä. Omistusosuus lasketaan verovelvolliskohtaisesti, eikä koko konsernin yhteenlasketulla omistuksella ole vaikutusta. Emoyhtiön ja tytäryhtiön omistaessa kumpikin viisi prosenttia kohdeyhtiön pääomasta kummallakaan yhtiöllä ei ole verovapaaseen osakeluovutukseen vaadittavaa omistusosuutta.

Luovutusvoiton verovapauden edellytyksenä on, että 10 prosentin omistuksen on tullut kestää yhtäjaksoisesti vähintään vuoden ajan. Yhtiö on voinut omistaa 9 prosenttia kohdeyhtiön osakepääomasta useita vuosia, jonka jälkeen se hankkii vielä yhden prosentin lisäosuuden. Koko 10 prosentin osakeosuus voidaan luovuttaa verovapaasti vasta sen jälkeen, kun on kulunut vuosi yhden prosentin lisäosuuden hankinnasta.

Esimerkki 1

A Oy on omistanut B Oy:n osakepääomasta 9 prosenttia usean vuoden ajan. A Oy on hankkinut 1.1.2019 lisää B oy:n osakkeita yhden prosentin verran. Osakkeet voidaan luovuttaa verovapaasti 1.1.2020, jos kaikki muutkin verovapaan osakeluovutuksen edellytykset ovat olemassa. Verolainsäädännössä ei ole säännöksiä siitä, miten verovapauteen oikeuttava omistusaika lasketaan. Esimerkissä on käytetty KHO:n päätöksessä 1984-B-II-584 sovellettua periaatetta.

Luovutusvoiton verovapauden edellytyksenä ei kuitenkaan ole, että kerralla luovutettavat osakkeet  muodostavat vähintään 10 prosenttia kohdeyhtiön osakepääomasta. Osakkeita voidaan myydä myös useammassa pienemmässä erässä. Jos omistusosuus luovutuksen johdosta laskee alle 10 prosentin, jäljelle jääneet osakkeet ovat verovapaasti luovutettavissa vielä vuoden ajan siitä, kun omistusosuus on laskenut alle 10 prosentin rajan.  Omistusosuus voi laskea alle 10 prosentin myös esimerkiksi kohdeyhtiön toteuttaman suunnatun osakeannin vuoksi.

Esimerkki 2

Osakkeet on hankittu 1.11.2008 ja omistusosuus on 20 prosenttia osakepääomasta. Ensimmäinen myynti on tapahtunut 1.6.2019, jolloin myytiin 15 prosenttia osakepääomasta. Jäljellä oleva 5 prosenttia osakkeista voidaan myydä 31.5.2020 saakka verovapaasti, jos kaikki muutkin verovapaan osakeluovutuksen edellytykset ovat olemassa.

5.2 Osakeluovutuksen ajankohta

Osakkeiden omistusaikaa laskettaessa lähtökohtana on, että omistus alkaa ja päättyy silloin, kun molempia osapuolia sitova luovutussopimus on tehty. Perustettavan yhtiön osalta osakkeiden omistusaika alkaa siitä, kun osakkeet on merkitty.

Osakkeiden omistuksen aikarajaa laskettaessa otetaan arvo-osuuksien osalta huomioon EVL 14 §:n 3 momentti, jonka mukaan arvo-osuuksien hankintamenoa määritettäessä arvo-osuudet katsotaan luovutetuiksi siinä järjestyksessä, jossa ne on hankittu (ns. fifo-periaate), ellei verovelvollinen muuta näytä (KHO 2006 T 2469).

5.3 Omistusaika eräissä yritysjärjestelyissä ja toimintamuodon muutoksissa

Osakkeiden luovutustilanteita voi edeltää yritysjärjestely tai toimintamuodon muutos. EVL 6 b §:ssä tai muussa verolainsäädännössä ei säädetä siitä, miten osakkeiden yhden vuoden omistusaika lasketaan esimerkiksi yritysjärjestelyjen tai toimintamuodon muutosten yhteydessä. Sulautumisessa ja jakautumisessa (EVL 52 a-c §) saatujen osakkeiden omistusaikaa laskettaessa huomioidaan yritysjärjestelyjen yleisseuraantoluonne. Edellä mainituissa järjestelyissä saatujen osakkeiden omistusaika lasketaan omaisuuden saannosta ennen sulautumista ja jakautumista edellyttäen, että yritysjärjestelyille lainkohdissa asetetut edellytykset täyttyvät (ks. esimerkiksi KHO 2019:129).

Liiketoimintasiirto (EVL 52 d §) voidaan tehdä uuteen liiketoimintasiirron yhteydessä perustettuun yhtiöön tai jo toiminnassa olevaan yhtiöön. Jos siirtävä yhtiö on omistanut vastaanottavan yhtiön osakkeita jo ennen liiketoimintasiirtoa, vastikeosakkeet katsotaan hankituiksi samaan aikaan kuin aiemmin omistetut vastaanottavan yhtiön osakkeet siltä osin kuin vastikeosakkeet on merkitty aiemman omistuksen suhteessa (ks. KHO 2021:93 ja KHO 1971 II 541). 

KHO 2021:93

A Oy oli hankkinut B Oy:n koko osakekannan vuonna 2011. Sekä A Oy että B Oy olivat harjoittaneet operatiivista liiketoimintaa. B Oy järjesti A Oy:lle suunnatun osakeannin, joka liittyi A Oy:n erään liiketoimintakokonaisuuden luovutukseen. A Oy luovutti 1.6.2015 sanotun liiketoimintakokonaisuutensa B Oy:lle ja sai vastikkeena B Oy:n liikkeeseen laskemia uusia osakkeita. Liiketoimintakokonaisuuden luovutukseen sovellettiin elinkeinotulon verottamisesta annetun lain liiketoimintasiirtoa koskevaa 52 d §:ää. A Oy luovutti 1.10.2015 B Oy:n koko osakekannan konsernin ulkopuoliselle yhtiölle.

Asiassa oli ratkaistavana, oliko A Oy omistanut osakemerkinnän perusteella 1.6.2015 saamansa ja kaupalla 1.10.2015 luovuttamansa B Oy:n osakkeet elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 6 b §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla yhtäjaksoisesti vähintään vuoden ajan. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että A Oy oli omistanut nämä osakkeet sanotussa lainkohdassa tarkoitetulla tavalla, koska yhtiö oli 1.6.2015 toteutetussa liiketoimintakokonaisuuden luovutuksessa merkinnyt uusia osakkeita aiemman omistusosuutensa mukaisessa suhteessa. Näin ollen A Oy:n B Oy:n osakkeista saama luovutushinta oli kokonaisuudessaan verovapaata tuloa. Verovuosi 2015.

Jos siirtävä yhtiö ei ole omistanut vastaanottavan yhtiön osakkeita tai jos vastikeosakkeita saadaan muutoin kuin aiemman omistuksen mukaisessa suhteessa, osakkeiden hankinta-ajankohta lasketaan liiketoimintasiirron toteuttamisesta. Vastikeosakkeiden omistusajan voidaan katsoa alkavan liiketoimintasiirron toteuttamisesta myös esimerkiksi silloin, jos liiketoimintasiirto tehdään pitkään toimimattomana olleeseen yhtiöön, jonka oma pääoma kasvaa siirron myötä merkittävästi (ks. esim. KHO 1998:75).

Osakevaihdon (EVL 52 f §) yhteydessä hankkivan yhtiön saamien kohdeyhtiön osakkeiden omistusaika lasketaan siitä, kun osakevaihto on toteutettu. Kohdeyhtiön osakkeet luovuttavan osakkeenomistajan vaihdossa saamien hankkivan yhtiön osakkeiden hankinta-ajankohta määräytyy kohdeyhtiön osakkeiden hankinta-ajankohdan perusteella (ks. tarkemmin Verohallinnon ohje Yritysjärjestelyt ja verotus – osakevaihto luku 3.1).

Osakeyhtiön purkautuessa (EVL 51 d §) osakas voi saada jako-osana toisen yhtiön osakkeita. Jako-osana saatujen osakkeiden omistusaika lasketaan yleensä siitä päivästä lähtien, jona selvitysmies antaa yhtiökokoukselle lopputilityksen (KVL 72/1986). Osakas voi saada purkautuvasta yhtiöstä myös jako-osan ennakkoa ennen purkautumista. Jako-osan ennakkona saatujen osakkeiden omistusajan katsotaan alkavan siitä, kun omaisuus on tosiasiallisesti luovutettu osakkaalle.

Muutettaessa henkilöyhtiö osakeyhtiöksi TVL 24 §:n 1 momentin 5 kohdan mukaisena toimintamuodon muutoksena, katsotaan verovelvollisen aiempaa henkilöyhtiöosuutta vastaavien osakeyhtiön osakkeiden omistusajan alkaneen henkilöyhtiön osuuden hankinta-ajankohdasta. Jos yhtymäosuuksia on hankittu eri aikoihin, lasketaan näitä osuuksia vastaavien osakeyhtiön osakkeiden omistusajat yhtymäosuuskohtaisesti näiden hankinta-ajankohdista lukien.

Jos henkilöyhtiö muutetaan osakeyhtiöksi juuri ennen osakkeiden luovutusta, tapausta voidaan arvioida verotusmenettelystä annetun lain (VML) 28 §:n veron kiertämistä koskevan säännöksen näkökulmasta. Tällöin tulee selvittää, onko toimintamuodon muutokseen ryhdytty ilmeisesti siinä tarkoituksessa, että luovutuksen kohteena olevan yhtiön luovutusvoitto saataisiin verovapaana osakeluovutuksen muodossa.

6 Kohdeyhtiön toiminnan merkitys

6.1 Asunto- ja kiinteistöosakeyhtiöt sekä niihin rinnastettava yhtiö

Käyttöomaisuusosakkeiden luovutusvoiton verovapauden ulkopuolelle on rajattu asunto- ja kiinteistöyhtiöiden osakkeet, joilla tarkoitetaan sekä tavallisia että ns. keskinäisiä yhtiöitä. Luovutusvoiton verovapautta koskevia säännöksiä ei sovelleta, jos luovutettavat osakkeet ovat kiinteistö- tai asunto-osakeyhtiön osakkeita (EVL 6 b §:n 2 momentin 2 kohta).

Verovapaussäännöksiä ei voida soveltaa myöskään silloin, jos luovutuksen kohteena on osakeyhtiö, jonka toiminta tosiasiallisesti käsittää pääasiallisesti kiinteistöjen omistamista tai hallintaa. Säännöksellä on haluttu varmistaa kiinteistöjä omistavien yhtiöiden välillä neutraali verokohtelu. Näillä yhtiöillä voi olla kiinteistöjen omistamisen tai hallinnan lisäksi myös EVL 1 §:n 1 momentin mukaista elinkeinotoimintaa.

Hallituksen esityksen (HE 92/2004) mukaan osakeyhtiön toiminnan luonne tosiasiallisesti pääasiallisesti kiinteistöjen omistamista tai hallintaa käsittävänä toimintana ratkaistaan kokonaisarvioinnilla. Arvioinnissa otetaan huomioon esimerkiksi kiinteistöomaisuuden ja muun kuin kiinteistöomaisuuden käypien arvojen suhde, kiinteistöomaisuuden ja muun kuin kiinteistöomaisuuden tasearvojen suhde, kiinteistöstä saatujen tulojen osuus osakeyhtiön kaikista tuloista ja osakeyhtiön toiminnan luonne kokonaisuutena (ks. KVL 18/2023). Arvioinnissa otetaan huomioon myös työntekijöiden lukumäärä. Työntekijöiden määrän jakautuminen kiinteistöjen omistamisen sekä hallinnan ja yhtiön muun toiminnan välillä ei anna välttämättä oikeaa kuvaa yhtiön toiminnan tosiasiallisesta pääasiallisesta luonteesta, koska kiinteistöjen omistaminen ja hallinta sitoo yleensä vain vähän henkilöstöresursseja. Työntekijöiden määrää laskettaessa tulee myös huomioida, että työtehtäviä on voitu ulkoistaa.

EVL 6 b §:n 2 momentin 2 kohdan tarkoittamina kiinteistöinä, joiden omistamisesta tai hallinnasta on kyse, pidetään lähtökohtaisesti verovelvollisen itse omistamaa maapohjaa ja sillä olevia rakennuksia. Kiinteistönä pidetään myös TVL 6 §:n mukaisesti sellaista toisen maalla olevaa rakennusta, rakennelmaa tai muuta laitosta, joka hallintaoikeuksineen maahan voidaan maanomistajaa kuulematta luovuttaa kolmannelle henkilölle.

Myös keskusverolautakunnan ennakkoratkaisussa KVL 18/2023 on käsitelty sitä, mitä omaisuuseriä pidetään EVL 6 b §:n 2 momentin 2 kohdan tarkoittamina kiinteistöinä, joiden omistamisesta tai hallinnasta on kyse. Keskusverolautakunta katsoi, että lainkohdan tarkoittamina kiinteistöinä pidetään ainakin sellaista yksikköä tai omaisuuserää, joka on kiinteistörekisterilain 2 §:n 1 momentin mukaan merkittävä ”kiinteistönä” kiinteistörekisteriin. Keskusverolautakunnan mukaan lainkohdan tarkoittamina kiinteistöinä pidetään myös varainsiirtoverolain 5 §:ssä mainittuja

  • kiinteistön määräosaa
  • määräalaa
  • kiinteistöjen yhteistä aluetta ja sen määräalaa
  • yhteisalueosuutta
  • vuokra- tai käyttöoikeutta, jonka haltija on maakaaren 14 luvun 2 §:n mukaan velvollinen hakemaan oikeutensa kirjaamista
  • kiinteistön käyttöä pysyvästi palvelevaa rakennusta tai rakennelmaa.

Sillä, mihin taseen erään omaisuuserä on kirjanpidossa merkitty, ei ole ratkaisevaa merkitystä, kun arvioidaan omaisuuserän luonnetta EVL 6 b §:n 2 momentin 2 kohdan tarkoittamana kiinteistönä.

Kiinteistöyhtiön omistus voi olla järjestetty myös välillisesti erilaisten hallinnointiyhtiöiden kautta. Konserneissa voi olla apuyhtiönä osakeyhtiö, joka omistaa ja hallinnoi konserniin kuuluvia kiinteistöosakeyhtiöitä. Tällaisen apuyhtiön toiminta voi sen omistamien asunto- ja kiinteistöyhtiöiden vuoksi olla tosiasiallisesti ja pääasiallisesti kiinteistöjen omistamista ja hallintaa. KVL:n ennakkoratkaisussa KVL 24/2010 alakonsernin emoyhtiö D ltd omisti kahdeksan kiinteistöyhtiötä eikä sillä ollut muuta toimintaa. D ltd katsottiin osakeyhtiöksi, jonka toiminta tosiasiallisesti käsitti pääasiallisesti kiinteistöjen omistamista ja hallintaa.

Keskusverolautakunnan ennakkoratkaisun KVL 63/2004 mukaan yhtiön luonne ei muutu välittömästi kiinteistöyhtiöksi, jos se on aikaisemmin harjoittanut liiketoimintaa.  Yhtiön ei katsottu muuttuneen tosiasiallisesti kiinteistöyhtiöksi, kun yhtiön realisointitoimet olivat käynnissä ja varsinaisen elinkeinotoiminnan lopettamisesta oli kulunut noin yksi vuosi. Tällaisen yhtiön osakkeet voivat olla verovapaasti luovutettavissa, jos EVL 6 §:n 1 momentin 1 kohdassa ja EVL 6 b §:ssä säädetyt muut edellytykset täyttyvät.

KVL 63/2004

A Oy oli konserniin kuuluva energiayhtiö, joka tuotti sähkö- ja lämpöenergiaa osakkailleen. Yhtiö oli vuoteen 2003 saakka harjoittanut elinkeinotoimintaa useiden vuosien ajan. A Oy oli asetettu selvitystilaan marraskuussa 2003. Joulukuussa 2003 A Oy oli myynyt omistamansa koneet ja laitteet, vaihto-omaisuuden, omistamansa osakkeet sekä muun omaisuuden. Myynnin jälkeen A Oy:n omistuksessa ei ollut juuri muuta kuin kiinteistö ja rahavaroja. Kun otettiin huomioon selvitystilan alkamisesta kulunut lyhyehkö aika, ei liiketoiminnan lopettamiseen liittyvien realisointitoimenpiteiden katsottu muuttaneen yhtiön toiminnan tosiasiallista luonnetta kiinteistöjen omistamiseksi tai hallinnaksi. Näissä olosuhteissa A Oy:tä ei ollut pidettävä sellaisena elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 6 b §:n 2 momentissa 2 kohdassa (30.7.2004/717) tarkoitettuna yhtiönä, jonka toiminta tosiasiallisesti käsittää pääasiallisesti kiinteistöjen omistamista tai hallintaa. Ennakkoratkaisu vuodelle 2004.

Yhtiön toiminnan luonteen muuttumista arvioidaan kokonaisuutena eri tekijöiden perusteella huomioiden myös liiketoiminnan lopettamistoimiin kuluva aika.

Asunto- tai kiinteistöyhtiön toiminnan luonne ei välttämättä muutu välittömästi myöskään siinä tapauksessa, kun kiinteistöyhtiö aloittaa varsinaisen elinkeinotoiminnan harjoittamisen. Vähäinen yhtiön nimiin siirretty elinkeinotoiminta ei riitä yhtiön luonteen muuttamiseksi, koska yhtiön toiminnan pääasiallisuus ratkaisee yhtiön luonteen kiinteistöyhtiönä. Tapausten kokonaisarvioinnissa huomiota kiinnitetään kiinteistötoiminnasta erillisen elinkeinotoiminnan määrään, luonteeseen ja kestoon.  

6.2 Ulkomaisten yhtiöiden osakkeiden luovutukset

Verovapaan luovutuksen edellytykset voi täyttää myös ulkomainen kohdeyhtiö, joka on suomalaiseen osakeyhtiöön rinnastettava yhtiö ja joka täyttää yhtiötyyppiä, asuinvaltiota ja verovelvollisuutta koskevat kriteerit. EU-oikeuden vuoksi tilannetta, jossa kohdeyhtiö asuu Euroopan unionin jäsenvaltioissa, ei voida yleensä asettaa huonompaan asemaan verrattuna tilanteeseen, jossa kohdeyhtiö asuu Suomessa. EVL 6 b §:n 2 momentin 3 kohdan mukaan käyttöomaisuusosakkeiden luovutusten verovapausjärjestelmää sovelletaan myös, jos luovutuksen kohteena on emo-tytäryhtiödirektiivin 2 artiklassa tarkoitettu yhtiö. Emo-tytäryhtiödirektiiviä sovelletaan yhtiöön, kun seuraavat edellytykset täyttyvät:

  • Osinkoa jakavan yhteisön verotuksellinen kotipaikka on jonkin EU-valtion verolainsäädännön mukaan kyseisessä valtiossa, ja yhtiöllä ei kolmannen valtion kanssa tehdyn verosopimuksen perusteella katsota olevan verotuksellista kotipaikkaa yhteisön ulkopuolella.
  • Yhtiöllä on jokin direktiivin liitteessä mainittu yhtiömuoto.
  • Yhtiö on ilman valintamahdollisuutta ja vapautusta velvollinen maksamaan jotakin direktiivissä luetelluista veroista.

Verovapaussäännöksiä sovelletaan myös verosopimusvaltiossa asuviin yhtiöihin silloin, kun yhtiön asuinvaltion ja Suomen välillä on verovuonna voimassa kaksinkertaisen verotuksen välttämistä koskeva sopimus, jota sovelletaan yhtiön jakamaan osinkoon.

Muualla kuin EU- tai verosopimusvaltiossa olevien yhtiöiden osakkeiden luovutukset ovat veronalaisia, vaikka tällaisten yhtiöiden osakkeiden luovutuksista syntyneet tappiot ovat kokonaan vähennyskelvottomia (EVL 6 b § 6 momentti).

7 Luovutushintaan tehtävät oikaisut ja luovutushinnasta vähennyskelvottomat menot

7.1 Verovapaaseen luovutushintaan tehtävät oikaisut

Verovapaisiin luovutushintoihin tehdään EVL 6 b §:n 3 momentin mukaan oikaisuja neljän erikseen määritellyn erän osalta, jos ne on verotuksessa aikanaan vähennetty. Verovapaan osakeluovutuksen yhteydessä nämä erät palautetaan yhtiön tuloon siten, että osakkeiden luovutushinta on veronalaista näiden erien osalta. Tuloon palauttamiselle ei ole säädetty mitään aikarajoja.

Verovapaan osakeluovutuksen luovutushinta on veronalaista tuloa siltä osin kuin:

  • Luovutetuista osakkeista on tehty EVL 42 §:n mukainen arvonalennuspoisto, joka palautuu tuloon siltä osin kuin sitä ei ole verotettu EVL 5 a §:n 5 kohdan nojalla realisoitumattomana arvonnousuna.
  • Osakkeiden hankintamenosta on vähennetty varaus.
  • Osakkeen hankintamenoa on katettu EVL 8 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetulla avustuksella.
  • Luovutetuista osakkeista on aikaisemmin konserniyhtiöiden välillä tapahtuneesta luovutuksesta toiselle konserniyhtiölle syntynyt verotuksessa vähennyskelpoinen luovutustappio.

Käyttöomaisuusosakkeiden hankintamenoa on voitu alentaa ennen vuotta 2004 voimassa olleiden säännösten mukaisella EVL 42 §:n mukaisella arvonalennuspoistolla.  Luovutusvoitto on veronalaista siltä osin, kuin se johtuu aikaisemmin tehdystä ja verotuksessa hyväksytystä arvonalennuspoistosta. Jos vain osa osakkeista luovutetaan, arvonalennuspoisto ei tuloudu kokonaan EVL 6 b §:n 3 momentin nojalla, koska tuloutus tehdään luovutettujen ja jäljelle jääneiden osakkeiden suhteessa.  Jäljelle jääneiden osakkeiden osalta on kuitenkin mahdollista tehdä EVL 5 a §:n 5 kohdan mukainen tuloutus.

Jos arvonalennuspoisto on kohdistunut myöhemmin jakautuneen tai sulautuneen yhtiön omistamiin käyttöomaisuusosakkeisiin, luovutusvoittoihin tehtävät oikaisut kohdistuvat siihen yhtiöön, jolle osakkeet ovat jakautumisen tai sulautumisen yhteydessä siirtyneet. Arvonalennuspoisto voi olla kohdistunut myös jakautuneen yhtiön osakkeisiin. Jos jakautumisen jälkeen luovutetaan vastikeosakkeita, verotuksessa on tehtävä vastaava oikaisu.

Esimerkki 3

X Oy on hankkinut 1.11.2000 100 prosenttia Y Oy:n osakkeista 100 000 eurolla. Vuoden 2003 verotuksessa X Oy on vähentänyt osakkeiden hankintamenosta arvonalennuksena 25 000 euroa. Verotuksessa jäljellä oleva hankintameno on siten 75 000 euroa. Osakkeet myydään 125 000 eurolla 1.7.2019.  Muuten verovapaasta luovutushinnasta on veronalaista se osa, joka aiheutuu verotuksessa aikaisemmin vähennetystä arvonalennuksesta, eli 25 000 euroa. Loppuosa voitosta on verovapaata tuloa.

Jos osakkeiden hankintamenoa on aikaisemmin katettu verovaikutteisella varauksella tai EVL 8 §:n mukaisella avustuksella, on näiden erien määrää vastaava osa luovutushinnasta myös veronalaista tuloa.

Veronalaista tuloa on osakkeiden luovutushinta siihen määrään saakka, joka vastaa samoista osakkeista aikaisemmin konsernin sisäisestä osakeluovutuksesta syntynyttä ja verotuksessa vähennettyä luovutustappiota. Luovutustappion tuloon palauttamista koskeva säännös on erilainen kuin muissa oikaisuissa.  Aikaisemmin vähennettyä luovutustappiota ei tulouteta vähennyksen tehneen yhtiön tuloon, vaan sen konserniyhtiön tuloon, joka luovuttaa osakkeet myöhemmin verovapaasti.

Konserniyhtiön käsite

Tässä yhteydessä konserniyhtiöllä tarkoitetaan EVL 6 b §:n 7 momentin mukaista konsernia. Konserniyhtiö voi olla osakeyhtiölain (624/2006) 8 luvun 12 §:ssä tarkoitettuun konserniin kuuluva yhtiö, mutta myös sellainen yhtiö, joissa kaikissa yhdellä tai useammalla luonnollisella henkilöllä, oikeushenkilöllä tai näillä yhdessä on osakeyhtiölain 8 luvun 12 §:ssä tarkoitettua määräysvaltaa vastaava määräysvalta.  EVL 6 b §:n 7 momentin mukaisina konserniyhtiöinä pidetään esimerkiksi osakeyhtiöitä, joissa sama tai samat luonnolliset henkilöt käyttävät määräysvaltaa. Konserniyhtiön käsitettä on käsitelty tarkemmin verohallinnon ohjeessa Saamisten arvonalenemisten vähennyskelpoisuus elinkeinotulon verotuksessa.

Esimerkki 4

A Oy on vuonna 2002 hankkinut X Oy:n osakkeet 100 000 euron hinnalla. 

A Oy on myynyt X Oy:n osakkeet 1.3.2004 40 000 eurolla tytäryhtiö B Oy:lle, jolloin A Oy:lle syntyi 60 000 euron vähennyskelpoinen tappio. B Oy myy X Oy:n osakkeet vuonna 2019 ulkopuoliselle ostajalle 200 000 euron hinnalla. B Oy:lle syntyi 160 000 euron verovapaa luovutusvoitto. B Oy:n verotuksessa 160 000 euron verovapaasta luovutusvoitosta 60 000 euroa on kuitenkin veronalaista tuloa EVL 6 b §:n 3 momentin 2 virkkeen perusteella.  Samaan konserniin kuuluneelle A Oy:lle syntynyt 60 000 euron luovutustappio palautui B Oy:n tuloon.

KHO:n päätöksessä KHO 2012:19 konserniyhtiöiden välillä syntynyttä osakkeiden luovutustappiota ei palautettu tuloon, kun osakkeiden tappiollinen ensiluovutus ja voitollinen jatkoluovutus eivät tapahtuneet samassa konsernissa. Asiaa tarkastellaan jatkoluovutuksen hetkellä, jolloin yhtiöt saattavat olla yritysjärjestelyjen tai yrityskauppojen vuoksi eri konserneissa.  Lain sanamuodon mukaan luovutustappion tuloon palauttaminen voidaan kuitenkin tehdä, jos ensiluovuttaja ja jatkoluovuttaja kuuluvat jatkoluovutuksen ajankohtana samaan konserniin, vaikka se onkin eri konserni kuin tappiollisen ensiluovutuksen tapahtuessa. 

KHO 2012:19

Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 6 b §:n 3 momentin mukaan käyttöomaisuuteen kuuluvien osakkeiden luovutushinta on veronalaista tuloa siihen määrään asti, joka vastaa näiden osakkeiden aikaisemmin konserniyhtiöiden välillä tapahtuneesta luovutuksesta toiselle konserniyhtiölle syntynyttä verotuksessa vähennyskelpoista luovutustappiota. Säännöstä ei sovellettu silloin, kun osakkeiden ensiluovutus vuonna 2000 ja jatkoluovutus vuonna 2006 eivät tapahtuneet samassa konsernissa vaan kahdessa eri konsernissa. Verovuosi 2006.

7.2 Verovapaan tulon hankkimisesta aiheutuneet menot

EVL 6 b §:n 1 momentissa on säädetty vähennyskelvottomaksi vain osakkeen hankintameno. EVL 16 §:n 2 kohdassa rajoitetaan verovapaan tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneiden menojen vähennyskelpoisuutta siten, että vain verovapaan tulon ylittävä osa menoista on vähennyskelpoista. Osakkeiden luovutuksiin liittyy usein myös eri asiantuntijoille maksettuja suorituksia, joita ei lueta myyjäyhtiön osakkeen hankintamenoon. Näiden erien vähennyskelpoisuus määräytyy EVL 16 §:n 2 kohdan mukaisesti.

KHO:n päätöksessä KHO 2012:129 katsottiin, että verovapaan luovutushinnan ylittävä osa asiantuntija- ja tilintarkastuspalkkioista oli vähennyskelpoista menoa. Verovapaalla luovutushinnalla tarkoitetaan EVL 6 b §:n 1 momentissa bruttomääräistä kauppahintaa. Vähennyskelvoton hankintameno koostuu vastaavasti bruttomääräisestä osakkeen hankintahinnasta.

Esimerkki 5

Osakkeiden luovutushinta on 10 000 euroa, osakkeiden hankintameno 100 000 euroa ja osakkeiden myyntikulut 15 000 euroa. Luovutushinta 10 000 on verovapaata tuloa EVL 6 b §:n nojalla, jolloin osakkeiden hankintameno 100 000 euroa on vähennyskelvoton. Osakkeiden myyntikulut ovat EVL 16 §:n 2 kohdan perusteella vähennyskelpoista menoa verovapaan luovutushinnan 10 000 euroa ylittävältä osalta. Myyntikuluista vähennyskelpoista on siten 5 000 euroa (15 000 - 10 000).

8 Käyttöomaisuusosakkeiden luovutustappiot

8.1 Kokonaan vähennyskelvottomat luovutustappiot

Luovutusvoittojen verovapaudesta johtuen käyttöomaisuusosakkeiden luovutustappioiden vähennyskelpoisuutta on rajoitettu. Lähtökohtana on luovutusvoittojen ja luovutustappioiden symmetrinen verokohtelu. Jos osakkeet ovat verovapaasti luovutettavissa, niistä aiheutunut luovutustappio on kokonaan vähennyskelvoton. Lakiteknisesti luovutustappioiden vähennyskelvottomuus on toteutettu säätämällä elinkeinoverolain 6 b §:n 1 momentissa, että verovapaasti luovutettavien osakkeiden hankintameno ei ole vähennyskelpoinen meno.

Tappiollisissa käyttöomaisuusosakkeiden luovutuksissa on ensin selvitettävä, ovatko verovapaan osakeluovutuksen edellytykset EVL 6 b §:n 2 momentin perusteella olemassa. Tappiollisissa luovutuksissa pätevät samat käyttöomaisuuden käsitettä, toiminnallista yhteyttä sekä omistusajan ja omistusosuuden laskentaa koskevat periaatteet kuin luovutusvoitoissakin. Tämän jälkeen voidaan ratkaista kysymys hankintamenon (luovutustappion) vähennyskelvottomuudesta.

EVL 42 §:n 2 momentin mukaan osakkeiden lopullinen menetys konkurssissa vastaa tappiollisen luovutuksen verokohtelua. Verovapaasti luovutettavien osakkeiden menetys on kokonaan vähennyskelvoton. Myös EVL 12 a §:n muuhun omaisuuteen kuuluvien, muussa kuin tulonhankkimistarkoituksessa omistettujen osakkeiden luovutustappio on kokonaan vähennyskelvoton (EVL 42 a § 2 momentti).

Ulkomaisten yhtiöiden osakkeiden luovutustappiot

Jos luovutuksen kohteena on EU:n jäsenvaltiossa asuva, osakeyhtiöön rinnastettava yhtiö, johon sovelletaan emo-tytäryhtiödirektiivin 2 artiklaa tai ns. verosopimusvaltiossa asuva yhtiö, ovat yhtiön osakkeet muiden edellytysten täyttyessä verovapaasti luovutettavissa (ks. tarkemmin luku 6.2). Tällaisen yhtiön osakkeiden luovutustappio on vastaavasti kokonaan vähennyskelvoton.

Jos luovutuksen kohteena oleva yhtiö on muu kuin kotimainen tai emo-tytäryhtiödirektiivin 2 artiklassa tarkoitettu EU:n jäsenvaltiossa taikka ns. verosopimusvaltiossa asuva yhtiö, sen osakkeiden luovutustappiot ovat kokonaan vähennyskelvottomia (EVL 6 b § 6 momentti). Tällaisen yhtiön osakkeiden luovutusvoitot ovat kuitenkin aina veronalaista tuloa.

8.2 Rajoitetusti vähennyskelpoiset luovutustappiot

Käyttöomaisuusosakkeiden luovutuksesta syntyvä tappio on vähennyskelpoinen, jos verovapaan osakeluovutuksen edellytykset eivät täyty. EVL 42 §:n 2 momentin mukaan muiden kuin verovapaasti luovutettavien osakkeiden hankintameno on EVL 6 b §:n 4-6 momentin luovutustappiota koskevien säännösten mukaisesti vähennyskelpoinen, kun osakkeet on luovutettu tai lopullisesti menetetty. Osakkeiden menetys konkurssissa rinnastetaan luovutukseen ja siitä johtuva luovutustappio käyttäytyy kuten osakkeiden myynnistäkin aiheutunut luovutustappio.

Rajoitetusti vähennyskelpoinen luovutustappio voi syntyä kahdessa eri tilanteessa:  

  1. Käyttöomaisuusosakkeet on omistettu alle yhden vuoden, (kun kohdeyhtiön asuinvaltio on Suomessa, EU:ssa tai verosopimusvaltiossa), tai
  2. Käyttöomaisuusosakkeita on omistettu alle 10 %, (kun kohdeyhtiön asuinvaltio on Suomessa, EU:ssa tai verosopimusvaltiossa).

Rajoitetusti vähennyskelpoinen luovutustappio syntyy myös silloin, kun käyttöomaisuusosakkeita on ollut omistuksessa alle 10 prosenttia, vaikka ne olisi omistettu yli yhden vuoden ajan. Huomattava on, että jos osa verovapaasti luovutettavista osakkeista on myyty ja omistusosuus on laskenut alle 10 prosentin, jäljelle jääneet osakkeet voidaan luovuttaa verovapaasti vielä yhden vuoden kuluessa ensimmäisestä myynnistä. Tässä tilanteessa mahdollinen luovutustappio on kokonaan vähennyskelvoton, koska osakkeet olivat verovapaasti luovutettavissa.

Luovutustappio ei ole vähennyskelpoinen suoraan elinkeinotulosta. EVL 6 b §:n 4 momentin mukaan rajoitetusti vähennyskelpoinen luovutustappio on vähennettävissä vain käyttöomaisuuteen kuuluvien osakkeiden luovutuksesta saaduista veronalaisista voitoista verovuonna ja viitenä sitä seuraavana vuonna. KHO:n päätöksen KHO 2013:45 perusteella EVL 6 b §:n 4 momentissa tarkoitetut rajoitetusti vähennyskelpoiset tappiot vähennetään syntymisjärjestyksessä vanhimmista tappioista alkaen. Yhtiön omistajanvaihdos ei vaikuta luovutustappion vähennyskelpoisuuteen.

Myös EVL 12 a §:n muuhun omaisuuteen kuuluvan, muun kuin EVL 6 b §:n 2 momentin 2 kohdassa tarkoitetun kiinteistöyhtiön osakkeiden luovutustappio on rajoitetusti vähennyskelpoinen (EVL 8 a §).

Avoimen yhtiön tai kommandiittiyhtiön yhtymäosuudet

Luovutustappion vähennysoikeuden rajoituksia sovelletaan EVL 8 §:n 4 momentin nojalla myös yhteisön käyttöomaisuuteen kuuluvan avoimen yhtiön tai kommandiittiyhtiön yhtymäosuuden luovutuksesta tai yhtymän purkautumisesta syntyneeseen tappioon. Säännös ei koske itse yhtymän verotusta, vaan yhtymän osakkaana olevia EVL 6 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettujen yhteisöjen verotusta, jos niiden käyttöomaisuuteen kuuluu elinkeinoyhtymän yhtiöosuuksia.

Yhteisöjen saamat henkilöyhtiön yhtiöosuuksien luovutusvoitot ovat kuitenkin aina veronalaisia, vaikka luovutus- ja purkutappion vähennyskelpoisuus on rajoitettu. Yhtiöosuuden luovutuksesta syntynyt tappio on vähennyskelpoinen vain yhteisön saamista veronalaisista käyttöomaisuuteen kuuluvien osakkeiden tai yhtymäosuuksien luovutusvoitoista verovuonna ja viitenä seuraavana verovuonna.

Myös EVL 12 a §:n muuhun omaisuuteen kuuluvan avoimen yhtiön tai kommandiittiyhtiön yhtymäosuuden luovutuksesta syntynyt tappio on rajoitetusti vähennyskelpoinen (EVL 8 a §).

TVL 50 §:n mukaisten luovutustappioiden vähentäminen käyttöomaisuusosakkeiden veronalaisista luovutusvoitoista

EVL 1 §:n 2 momentissa tarkoitetuilla tulolähdejaon poistamisen piiriin kuuluvilla yhteisöillä voi olla ennen 1.1.2020 vähentämättä olevia TVL 50 §:n mukaisia luovutustappioita, joiden vähentämisestä säädetään elinkeinoverolain siirtymäsäännöksessä (15.3.2019/308). Nämä tappiot vähennetään 1.1.2020 lähtien ensisijaisesti EVL 12 a §:n mukaisen muun omaisuuden luovutuksesta syntyneistä voitoista. Jos yhteisölle ei ole verovuonna syntynyt muun omaisuuden luovutusvoittoa, TVL-luovutustappio vähennetään siirtymäsäännöksen mukaan käyttöomaisuuskiinteistöjen tai käyttöomaisuuteen kuuluvien muiden kuin verovapaasti luovutettavien osakkeiden luovutuksesta syntyneestä voitosta.

Jos luovutustappiota on samana verovuonna mahdollista vähentää sekä käyttöomaisuuskiinteistön että käyttöomaisuusosakkeiden luovutusvoitoista, luovutustappio vähennetään ensisijaisesti kiinteistön luovutusvoitosta. TVL-luovutustappio vähennetään siirtymäsäännöksen mukaan TVL 50 §:n 1 momentissa säädettynä aikana sitä mukaa kuin luovutuksesta syntyvää voittoa kertyy. Luovutustappion vähentämisaika on siten viisi vuotta alkuperäisen tappion vahvistamisvuodesta.

Jos yhteisöllä on käyttöomaisuusosakkeiden veronalaisia luovutusvoittoja, niistä voi siis tulla tulolähdejaon poistamisen piiriin kuuluvilla yhteisöillä vähennettäväksi kolmenlaisia eriä: käyttöomaisuusosakkeiden vähennyskelpoinen luovutustappio, yhtymäosuuden luovutustappio ja TVL 50 §:n mukainen luovutustappio. Luovutustappioiden vähentämisestä näissä tilanteissa käsitellään tarkemmin ohjeen Eräiden yhteisöjen tulolähdejaon poistaminen, luvussa 4.2.

8.3 Luovutustappion oikaisu alle vuoden omistettujen osakkeiden osalta

EVL 6 b §:n 5 momentin säännöksellä on estetty se, että ennen osakeluovutusta tehtävillä toimenpiteillä kasvatettaisiin vähennyskelpoisen luovutustappion määrää. Tapauksissa, joissa osakkeet on omistettu alle yhden vuoden ajan, luovutustappion määrää pienentävät seuraavat erät:

  • verovelvollisen luovutetulta yhtiöltä saama osinko,
  • konserniavustuksesta verotuksessa annetussa laissa (825/1986) tarkoitettu konserniavustus,
  • muu näihin verrattava yhtiön varallisuutta pienentävä erä.

Oikaisusäännös koskee vain tilanteita, joissa luovutustappio on vähennyskelpoinen alle vuoden omistusajan perusteella. Vastaavia oikaisuja ei tehdä niissä tilanteissa, joissa luovutustappiot ovat vähennyskelpoisia sen johdosta, että omistusosuus luovutuksen kohteesta on alle 10 prosentin osakepääomasta. Osinkoon tai konserniavustukseen rinnastettavana eränä voidaan pitää esimerkiksi kohdeyhtiön suorittamaa alihintaista kauppaa tai omien osakkeiden lunastusta.

Esimerkki 6 

X Oy on ostanut Y Oy:n osakkeet 1.1.2019 hintaan 200 000 euroa. Y Oy on jakanut X Oy:lle 1.3.2019 osinkoa 25 000 euroa. Osakkeet myydään 1.7.2019 150 000 eurolla. Koska osakkeet on omistettu alle yhden vuoden, on luovutustappio vähennyskelpoinen, mutta sitä oikaistaan luovutetulta yhtiöltä saatujen osinkojen määrällä. Vähennyskelpoinen luovutustappio on siten 25 000 euroa (200 000 - 25 000 - 150 000).

8.4 Kokonaan vähennyskelpoiset luovutustappiot

Muut verovelvolliset kuin EVL 6 §:n 1 momentin 1 kohdassa mainitut yhteisöt saavat vähentää käyttöomaisuusosakkeiden luovutustappion elinkeinotulostaan. Luovutustappion vähennyskelpoisuutta on rajoitettu vain osakeyhtiön, osuuskunnan, säästöpankin ja keskinäinen vakuutusyhtiön osalta. Osuuskunnan osakkeiden luovutuksesta syntyneen tappion vähentämistä ei ole yleensä rajoitettu, koska ko. osakkeita ei voida lähtökohtaisesti luovuttaa verovapaasti.  Pääomasijoitustoimintaa harjoittavat yhtiöt saavat myös vähentää pääomasijoitustoimintaan liittyvät käyttöomaisuusosakkeiden luovutustappiot. Vähennysoikeuden rajoitukset eivät koske myöskään luovutustappioita, jotka ovat syntyneet kiinteistö- ja asunto-osakeyhtiön tai niihin rinnastettavan osakeyhtiön osakkeiden luovutuksesta. Kiinteistöyhtiöiden osakkeiden luovutuksesta syntynyt tappio voidaan vähentää muustakin elinkeinotulosta kuin luovutusvoitoista.

EVL 6 b §:ssä mainitut luovutustappioihin liittyvät rajoitukset koskevat vain EVL 12 §:n käyttöomaisuusosakkeita. EVL 6 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetut yhteisötkin saavat vähentää vaihto-, rahoitus- ja sijoitusomaisuusosakkeiden tappiot elinkeinotulostaan. Myös EVL 12 a §:n muuhun omaisuuteen kuuluvien kiinteistöyhtiöiden osakkeiden luovutuksesta syntynyt tappio on kokonaan vähennyskelpoinen.

9 Käyttöomaisuusosakkeiden verokohtelu osakeyhtiön purkautuessa

9.1 Purkaminen rinnastetaan osakkeen luovutukseen

Osakeyhtiön purkaminen tapahtuu selvitystilamenettelyllä osakeyhtiölain 20 luvun mukaisesti. Purkaminen merkitsee yhtiön toiminnan lopettamista, jolloin yhtiö luovuttaa varallisuutensa osakkeenomistajille. Osuuskunnan purkamisesta selvitysmenettelyllä säädetään osuuskuntalain 23 luvussa.

Yhteisön purkautumisessa on huomioitava sekä purkautuvalle yhtiölle että sen osakkeenomistajille syntyvät veroseuraamukset. Purkaminen on vaihtoon rinnastettava luovutus verotuksessa. Osakkaan katsotaan verotuksessa luovuttavan osakkeensa ja saavan vastikkeeksi omistustaan vastaan jako-osan purkautuvasta yhtiöstä. Jako-osa arvostetaan osakkaan verotuksessa samaan käypään arvoon kuin yhtiön verotuksessa.

Katso osakeyhtiön purkautumisesta tarkemmin Verohallinnon ohjeesta Osakeyhtiön purkautuminen verotuksessa.

9.2 Purkautuvan yhteisön verotus

Purkautuvan yhteisön verotuksessa rahoitus-, vaihto-, sijoitus- ja käyttöomaisuuden sekä muun omaisuuden luovutushinnaksi katsotaan EVL 51 d §:n 1 momentin mukaan omaisuuden todennäköistä luovutushintaa vastaava määrä. Purkautuvan yhtiön veronalaiseksi tuloksi luetaan edellä mainittujen omaisuuserien käypä arvo.  

Purkautuva yhteisö on voinut omistaa käyttöomaisuusosakkeita, joiden käypä arvo luetaan lähtökohtaisesti purkautuvan yhteisön tuloksi. Näissä tilanteissa verovapaan osakeluovutuksen edellytykset on selvitettävä samalla tavalla kuin normaalissa osakeluovutuksessa. Purkautuvan osakeyhtiön, osuuskunnan, säästöpankin ja keskinäisen vakuutusyhtiön omistamien ja verovapaasti luovutettavien käyttöomaisuusosakkeiden todennäköinen luovutushinta on EVL 6 b §:n edellytysten täyttyessä verovapaata tuloa. Purkautuvan yhteisön omistamien ja verovapaasti luovutettavien käyttöomaisuusosakkeiden hankintahinta on vastaavasti kokonaan vähennyskelvotonta menoa.

Esimerkki 7

Elinkeinotoimintaa harjoittanut X Oy on asetettu selvitystilaan. Selvitysmiehet antoivat 1.10.2019 lopputilityksen, jolloin X Oy katsotaan purkautuneeksi. Lopputilityksen mukaan X Oy omistaa käyttöomaisuudeksi katsottavia A Oy:n osakkeita 50 kpl. X Oy on omistanut A Oy:n osakkeita vähintään 10 prosenttia yhtäjaksoisesti vähintään yhden vuoden ajan. A Oy:n osakkeiden käypä arvo 200 000 euroa ja osakkeiden hankintameno 50 000 euroa.

X Oy:n katsotaan saaneen 1.10.2019 tapahtuneessa purkautumisessa A Oy:n osakkeista 150 000 euron luovutusvoiton, mutta se on EVL 6 §:n 1 momentin ja EVL 6 b §:n nojalla verovapaa. A Oy:n osakkeet siirtyvät jako-osana purkautuneen X Oy:n osakkeenomistajalle Y Oy:lle. Jos A Oy:n osakkeista olisi syntynyt luovutustappio, se olisi ollut vähennyskelvoton purkautuvan X Oy:n verotuksessa, koska verovapaan osakeluovutuksen edellytykset olivat olemassa.

Verovapaaseen käyttöomaisuusosakkeen purkuvoittoon voidaan tehdä EVL 6 b §:n 3 momentin mukaiset oikaisut kuten verovapaaseen luovutusvoittoonkin (arvonalennuspoisto, verovaikutteinen varaus ja avustus, konsernin sisäinen luovutustappio luku 7).  

Purkautuvalle yhteisölle syntyneitä käyttöomaisuusosakkeiden luovutustappioita kohdellaan samalla tavalla kuin edellä luvussa 8 on käsitelty kotimaisten ja ulkomaisten yhtiöiden osakkeiden luovutustappioita. Purkautuvan yhteisön alle vuoden omistetuista käyttöomaisuusosakkeista syntyneeseen luovutustappioon tehdään luovutustappiota pienentäviä oikaisuja EVL 6 b §:n 5 momentin nojalla. 

Purkautuvan yhtiön omistamien asunto- ja kiinteistöyhtiöiden sekä niihin rinnastettavan yhtiön osakkeista syntyvät luovutusvoitot ovat veronalaista tuloa ja tappiot vähennyskelpoista menoa (EVL 6 b § 2 momentti 2 kohta). Rahoitus- vaihto- ja sijoitusomaisuusosakkeiden luovutusvoitot ovat purkautuvalle yhtiölle normaalisti veronalaista tuloa ja luovutustappiot lähtökohtaisesti vähennyskelpoisia.

Myös EVL 12 a §:n muuhun omaisuuteen kuuluvien osakkeiden luovutusvoitot ovat veronalaista tuloa purkautuvalle yhteisölle, mutta luovutustappion vähentämistä on rajoitettu (EVL 8 a §). Muuhun omaisuuteen kuuluvien muussa kuin tulonhankkimistarkoituksessa omistettujen osakkeiden luovutustappio on vähennyskelvoton (EVL 42 a § 2 momentti).

9.3 Purkautuvan osakeyhtiön osakkaan purkuvoiton verotus

Osakeyhtiön purkautuessa sen nettovarat jaetaan jako-osana osakkeenomistajille.  EVL 51 d §:n 2 momentissa jako-osuuden saaminen purkautuvasta kohdeyhtiöstä rinnastetaan osakkeiden luovutukseen. Osakkeenomistaja saa osakkeita vastaan jako-osuuden purkautuvasta osakeyhtiöstä.

Luovutusvoiton verovapauden piiriin kuuluvan osakeyhtiön, osuuskunnan, säästöpankin ja keskinäisen vakuutusyhtiön purkautuvasta osakeyhtiöstä saama jako-osuus ei ole veronalaista tuloa, eikä osakkeiden hankintameno vähennyskelpoista menoa, mikäli osakkeet ovat verovapaasti luovutettavia käyttöomaisuusosakkeita. Purkuvoitto on siten EVL 6 §:n 1 momentin 1 kohdan ja 6 b §:n ehtojen täyttyessä verovapaa ja purkutappio vastaavasti kokonaan vähennyskelvoton.

Purkuvoittoa syntyy, jos purkautuvan yhtiön osakkeiden hankintameno on pienempi kuin luovutushinnaksi katsottava purkautuvasta yhtiöstä tulevan jako-osan käypä arvo. Purkutappiossa jako-osan arvo on vastaavasti pienempi kuin osakkeiden hankintameno.

Esimerkki 8

Y Oy on hankkinut 20 000 eurolla vuonna 2017 X Oy:n osakkeet. Yhtiöiden välillä on ollut toiminnallinen yhteys ja X Oy:n osakkeet katsotaan Y Oy:n käyttöomaisuusosakkeiksi. X Oy puretaan selvitysmenettelyssä 1.10.2019. Y Oy saa X Oy:n purkautuessa jako-osana 200 000 euroa rahavaroja. Luovutusvoitto 180 000 euroa (200 000 euroa - 20 000 euroa) on Y Oy:lle EVL 6 §:n 1 momentin ja 6 b §:n nojalla verovapaa käyttöomaisuusosakkeiden luovutusvoittona (vastaavasti tappiotilanteessa olisi ollut kyse vähennyskelvottomasta tappiosta). Jako-osaan voi kuulua muutakin omaisuutta kuin rahavaroja.

Verovapaaseen käyttöomaisuusosakkeen purkuvoittoon voidaan tehdä EVL 6 b §:n 3 momentin nojalla oikaisuja kuten edellä on luvussa 7 selostettu käyttöomaisuusosakkeiden luovutusvoittojen osalta (arvonalennuspoisto, verovaikutteinen varaus ja avustus, konsernin sisäinen luovutustappio).

EVL 6 b §:n 2 momentin 2 kohdassa tarkoitetun asunto- ja kiinteistöyhtiön sekä niihin rinnastettavan yhtiön purkamisesta syntyneet purkuvoitot ovat veronalaista tuloa. Myös pääomasijoittajan saamat pääomasijoitustoimintaan liittyvien kohdeyhtiöiden purkamisesta saamat purkuvoitot ovat veronalaisia.

EVL 51 d §:n 2 momentin säännös koskee vain käyttöomaisuusosakkeita. Jos purkautuvan osakeyhtiön osakkeet ovat jako-osan saajana olevan yhteisön rahoitus-, vaihto- tai sijoitusomaisuutta tai muuta omaisuutta, luovutusvoitto on veronalaista.

9.4 Purkutappion verotus jako-osan saajalla

Käyttöomaisuusosakkeiden purkutappiot ovat jako-osan saajana oleville EVL 6 §:n 1 momentin 1 kohdassa mainituille yhteisöille pääsääntöisesti vähennyskelvottomia.

Käyttöomaisuusosakkeiden purkutappio on EVL 51 d §:n 2 momentin nojalla kokonaan vähennyskelvoton osakeyhtiöille ja muille yhteisöille seuraavissa tapauksissa:

  • Purkautuvan yhtiön osakkeet ovat EVL 6 b §:n 1 momentin nojalla verovapaasti luovutettavia käyttöomaisuusosakkeita, jolloin vastaavasti purkutappio on kokonaan vähennyskelvoton.
  • Jako-osan saajayhteisö on omistanut purkautuvan yhtiön osakkeet alle yhden vuoden ajan ennen purkautumista (purkuvoitto aina veronalaista).
  • Purkautuva yhtiö ei ole kotimainen tai sellainen EU:n jäsenvaltiossa asuva, jota tarkoitetaan emo-tytäryhtiödirektiivin 2 artiklassa (purkuvoitto aina veronalaista).

Käyttöomaisuusosakkeen purkutappio on vähennyskelpoinen vain, jos jako-osan saajayhtiö on omistanut purkautuvan yhtiön osakkeet vähintään yhden vuoden ajan ja omistusosuus on alle 10 prosenttia osakepääomasta. Tällainen purkutappio on rajoitetusti vähennyskelpoinen, sillä se voidaan vähentää vain verovuonna ja viitenä seuraavana vuotena saaduista käyttöomaisuusosakkeiden veronalaisista luovutusvoitoista (EVL 6 b § 4 momentti).  

EVL 6 b §:n 2 momentin 2 kohdassa tarkoitetun asunto- ja kiinteistöyhtiön sekä niihin rinnastettavan osakeyhtiön purkutappiot ovat edelleen rajoituksetta vähennyskelpoisia. Myös pääomasijoitustoimintaan liittyvät purkutappiot saadaan vähentää.

EVL 51 d §:n 2 momentin purkutappioiden vähennyskelpoisuuden rajoitukset eivät koske tilanteita, joissa purkautuvan osakeyhtiön osakkeet ovat jako-osan saajayhtiön rahoitus-, vaihto- tai sijoitusomaisuutta.

EVL 12 a §:n muuhun omaisuuteen kuuluvien osakkeiden purkutappio on vähennyskelpoinen vain muun omaisuuden luovutuksista syntyneistä veronalaisista voitoista verovuonna ja viitenä seuraavana vuonna (EVL 8 a §). Rajoitus ei koske EVL 6 b §:n 2 momentin 2 kohdassa tarkoitettuja kiinteistöyhtiön osakkeita. Muuhun omaisuuteen kuuluvien muussa kuin tulonhankkimistarkoituksessa omistettujen osakkeiden purkutappio on vähennyskelvoton (EVL 42 a § 2 momentti).

Purkutappion vähennyskelpoisuus voidaan joissakin tilanteissa evätä sillä perusteella, että kyse ei ole aidosta elinkeinotoiminnassa syntyneestä purkutappiosta. Purettavan yhtiön omaisuutta on vähennetty tyhjentämällä yhtiötä keinotekoisesti esimerkiksi osingonjaolla tai konserniavustuksella (KHO 2007:78).

Yhteisön oikeutta vähentää purkutappio on rajoitettu myös purkautuvien yhtymien osalta. EVL 8 §:n 4 momentin mukaan yhteisön käyttöomaisuuteen kuuluvan avoimen yhtiön tai kommandiittiyhtiön yhtiöosuuden hankintameno on yhtiöosuuden luovutushinnan ylittävältä osalta vähennyskelpoinen vain yhteisön saamista veronalaisista käyttöomaisuusosakkeiden tai yhtiöosuuksien luovutusvoitoista verovuonna tai viitenä sitä seuraavana verovuonna. Kysymyksessä on siis rajoitetusti vähennyskelpoinen luovutustappio. Säännöstä sovelletaan myös silloin, kun henkilöyhtiö puretaan.

Rajoitus ei koske itse henkilöyhtiön verotusta vaan avoimen- tai kommandiittiyhtiön yhtiömiehenä olevan osakeyhtiön tai muun EVL 6 §:n 1 momentin 1 kohdassa mainitun yhteisön verotusta. Purkamisesta aiheutuva tappio on itse henkilöyhtiön verotuksessa vähennyskelpoinen muusta elinkeinotulosta. 

10 Käyttöomaisuusosakkeiden arvonalentumispoisto

Elinkeinoverolain 42 §:ssä käsitellään muiden arvopapereiden kuin osakkeiden ja muun kulumattoman käyttöomaisuuden kuin maa-alueen arvonalennuspoistoa. Käyttöomaisuuteen kuuluvien osakkeiden hankintamenosta ei voi tehdä verotuksessa vähennyskelpoista poistoa osakkeiden arvonalentumisen perusteella. EVL 42 § ei koske vaihto-, sijoitus- eikä rahoitusomaisuusosakkeiden arvonalennuksia, joista on omat säännöksensä.

Osuuskunnan osuuksia sekä avointen- ja kommandiittiyhtiöiden yhtiöosuuksia pidetään muuna kulumattomana käyttöomaisuutena, joista voidaan edelleen tehdä arvonalennuksia EVL 42 §:n nojalla. 

Arvonalennuksen vähennyskelvottomuus koskee myös niitä käyttöomaisuusosakkeita, joita ei voida luovuttaa verovapaasti kuten esimerkiksi asunto- ja kiinteistöosakeyhtiöiden osakkeita. Myöskään elinkeinoyhtymät, yksityiset elinkeinonharjoittajat ja pääomansijoittajat eivät saa tehdä käyttöomaisuusosakkeista arvonalentumispoistoja.

Kirjanpidossa käyttöomaisuusosakkeiden pysyvä arvonalentuminen on pakollinen vähennettävä erä (KPL 5 luku 13 §), mutta se on silti verotuksessa kokonaan vähennyskelvoton.

EVL 5 a §:n 5 kohdassa säädetään ennen verovuotta 2004 EVL 42 §:n 1 momentin nojalla tehdyn arvonalentumispoiston palautumisesta tuloon siltä osin kuin omaisuuden käypä arvo on verovuoden päättyessä sen poistamatonta hankintamenoa olennaisesti suurempi. Tähän säännökseen ei liity aikarajaa. Vanhatkin arvonalentumiset tulee siten palauttaa verotettavaan tuloon, kun käyvän hinnan on osoitettu olennaisesti kohonneen.

Käyttöomaisuusosakkeiden hankintameno vähennetään vain luovutustappiota koskevien säännösten mukaan edellä luvuissa 8-9 esitetyllä tavalla, kun osakkeet on luovutettu, yhtiö purettu tai osakkeet lopullisesti menetetty konkurssissa.

11 Saamisten arvonalennus ja konsernituki (EVL 16 §:n 7 kohta)

EVL 16 §:n 7 kohdan säännös saamisten arvonalenemisten vähennyskelpoisuuden rajoittamisesta on poikkeus EVL 17 §:n 2 kohdassa säädetystä rahoitusomaisuuden menetysten vähennyskelpoisuudesta.

Hallituksen esityksen HE 92/2004 mukaan säännöksen tarkoituksena on estää käyttöomaisuusosakkeiden hankintamenon vähennyskelvottomuutta koskevan säännöksen kiertäminen. 

EVL 16 §:n 7 kohdan mukaan tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneita menoja eivät ole osakeyhtiön, osuuskunnan, säästöpankin tai keskinäisen vakuutusyhtiön antamat seuraavat erät:

  • muiden saamisten kuin myyntisaamisten menetykset ja arvonalentumiset
  • konsernituki
  • muut vastaavat osakeyhtiön taloudellista asemaa parantavat ilman vastasuoritusta suoritetut menot.

Edellä mainittujen erien vähennyskelvottomuuden edellytyksenä on, että saaminen on osakeyhtiöltä tai tuki on annettu osakeyhtiölle, josta yhtiö tai EVL 6 b §:n 7 momentissa tarkoitetut konserniyhtiöt omistavat yksin tai yhdessä vähintään kymmenen prosenttia osakepääomasta. Tuensaajayhtiö voi olla sekä kotimainen että ulkomainen yhtiö tai ulkomaisen yhtiön Suomessa oleva kiinteä toimipaikka. EVL 6 b §:n 7 momentin mukaisina konserniyhtiöinä pidetään osakeyhtiölain 8 luvun 12 §:n mukaiseen konserniin kuuluvien yhtiöiden lisäksi esimerkiksi osakeyhtiöitä, joissa sama tai samat luonnolliset henkilöt käyttävät määräysvaltaa.

EVL 16 §:n 7 kohdan rajoitussäännöstä sovelletaan laajemmin kuin EVL 6 b §:n osakeluovutuksiin liittyviä säännöksiä. Esimerkiksi konsernitukea saavan yhtiön osakkeiden omistusajalla tai niiden omaisuuslajilla ei ole merkitystä tuen vähennyskelvottomuuden kannalta. Tuki on vähennyskelvotonta, vaikka tuensaajayhtiön osakkeet ovat velkojayhtiön vaihto-, rahoitus tai muuta omaisuutta, joita ei voida luovuttaa verovapaasti. Myös asunto- ja kiinteistöyhtiölle annetun lainasaamisen menetys voi olla vähennyskelvotonta, vaikka kiinteistöyhtiön osakkeita ei voida luovuttaa verovapaasti (KHO 2006 taltio 2839).

Konsernisaamisten arvonalentumisen ja konsernituen vähennyskelpoisuutta käsitellään tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Saamisten arvonalenemisten vähennyskelpoisuus elinkeinotulon verotuksessa

12 Luottamuksensuoja osakeluovutusten yhteydessä

VML 26 §:n 2 momentissa säädettyä luottamuksensuojaa voidaan verovelvolliselle antaa, jos seuraavat edellytykset toteutuvat yhtä aikaa:

  1. asia on tulkinnanvarainen tai epäselvä
  2. verovelvollinen on toiminut vilpittömässä mielessä
  3. viranomaisen noudattaman käytännön tai ohjeistuksen mukaisesti.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuissa luottamuksensuojan saamisen edellytyksenä on ollut viranomaisen noudattaman käytännön osalta se, että Verohallinto on tutkinut kyseisen asian tai antanut siitä ennakkoratkaisun. Viranomaisen käytäntö muodostuu verotuksen yhteydessä tehdyistä päätöksistä ja annetuista ennakkoratkaisuista. Viranomaisen noudattamalla käytännöllä tarkoitetaan kannanottoa juuri sellaiseen asiaan, josta kulloinkin on kyse. Käyttöomaisuuden luovutuksen yhteydessä tämä edellyttää nimenomaista kannanottoa osakkeiden käyttöomaisuusluonteesta. Verohallinnon passiivisuus vain hyväksymällä verovelvollisen veroilmoitus ei ole antanut luottamuksensuojaa.

Luottamuksensuojan edellytyksenä on myös, että Verohallinnon ennakkoratkaisun tai nimenomaisen ratkaisun antamisen jälkeen verovelvollisen toiminnassa ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia, jotka vaikuttaisivat esimerkiksi käyttöomaisuusosakkeen luonteeseen tai luovuttajayhtiön verotukseen sovellettavaan verolakiin.

KHO hylkäsi vaatimuksen luottamuksensuojan myöntämisestä muun muassa päätöksessä KHO 2012:74.

KHO 2012:74 (luottamuksensuojan osalta)

Asiassa ei ollut ilmennyt, että veroviranomainen olisi antanut ohjetta siitä, että kysymyksessä olevat osakkeet olisivat A Oy:n käyttöomaisuutta tai että veroviranomainen olisi aikaisemmin tutkinut osakkeiden luonteen. A Oy oli verovuodelta 2006 antamassaan veroilmoituksessa siirtänyt C Oy:n osakkeet vaihto-omaisuudesta käyttöomaisuuteen eikä siihen ollut verotuksessa puututtu. Tämä seikka ei verotusmenettelystä annetun lain 26 §:n 6 momentin mukaisen tutkimisvelvollisuuden laajuus huomioon ottaen yksinään muodostanut sellaista viranomaisen noudattamaa käytäntöä, jonka nojalla A Oy:lle olisi syntynyt saman pykälän 2 momentissa tarkoitettu luottamuksensuoja. Verovuosi 2007.  Laki verotusmenettelystä 26 § 2 ja 6 momentti.

KHO:n mukaan asiassa ei ollut ilmennyt, että veroviranomainen olisi antanut ohjetta siitä, että kysymyksessä olevat osakkeet olisivat yhtiön käyttöomaisuutta tai että veroviranomainen olisi aikaisemmin tutkinut osakkeiden luonteen.

Päätöksessä KHO 2012:74 verovelvollinen oli vedonnut myös siihen, että yhtiön veroilmoituksessaan tekemään osakkeiden omaisuuslajisiirtoon vaihto-omaisuudesta käyttöomaisuuteen ei ole asianomaisen vuoden verotuksessa puututtu. KHO:n mukaan VML 26 §:n 6 momentin mukaisen tutkimisvelvollisuuden laajuus huomioon ottaen, tämä ei yksinään muodosta sellaista viranomaisen noudattamaa käytäntöä, jonka nojalla verovelvolliselle syntyisi saman pykälän 2 momentissa tarkoitettu luottamuksensuoja. Tarkemmin luottamuksensuojaa käsitellään Verohallinnon ohjeessa Luottamuksensuoja verotusmenettelyssä.

johtava veroasiantuntija Sami Varonen

johtava veroasiantuntija Veera Oikarinen

Sivu on viimeksi päivitetty 28.11.2023