Avainsanat:

Ruotsin verohallinnon selvitys sairausvakuutusmaksusta

Antopäivä
22.5.2007
Diaarinumero
313/37/2007
Voimassaolo
Toistaiseksi

Ohje sisältyy Eläketulojen verotus kansainvälisissä tilanteissa -ohjeeseen.

Suomen verohallinnon virka-apupyyntö

Suomen Verohallitus on lähettänyt Ruotsin verohallinnolle (Skatteverket) virka-apupyynnöksi nimetyn kirjelmän sairausvakuutusmaksua koskevassa asiassa.

Asian tausta on seuraava. Jos Suomessa asuva henkilö saa eläkettä sekä Suomesta että Ruotsista, Suomi voi verotusta toimittaessaan ottaa sairausvakuutusmaksun laskentaperusteessa huomioon myös Ruotsin eläkkeen. Tämä käy ilmi EU-tuomioistuimen päätöksestä Nikula C- 50/50. Päätöksestä ilmenee kuitenkin myös, että maksua ei voi periä Ruotsista saatujen eläkkeiden perusteella, jos henkilö pystyy näyttämään että vastaavat maksut on maksettu siitä Ruotsin tulosta, joka on kysymyksessä olevan eläkkeen perustana (Ruotsissa ei sairausvakuutusmaksua makseta pelkästään itse eläkkeestä). Kaksinkertaisten maksujen periminen on siten estetty.

Verohallitus pyytää sen johdosta, että Suomessa on noin 25 000 henkilöä, ns. paluumuuttajaa, jotka saavat eläkettä Ruotsista, saada tietoja sekä paluumuuttajien työskentelyaikanaan maksamista sairausvakuutusmaksuista eläkkeellesiirtymisen jälkeisten sairaanhoitoetujensa turvaamiseksi että niistä vuosista jolloin ko. maksuja on maksettu.

Vastausta pyydetään seuraavista asioista:

  1. Minä vuosina yksittäisiltä palkansaajilta on peritty sairausvakuutusmaksuja Ruotsissa?
  2. Sikäli kun sairausvakuutusmaksua on peritty, missä määrin maksujen tarkoituksena on ollut vakuutetun omien sairaanhoitoetujen kattaminen eläkkeellesiirtymisen jälkeen?
  3. Edellä 1 ja 2 kohdissa tarkoitettuja tietoja pyydetään myös yrittäjien osalta.

Vastauksella katsotaan olevan merkitystä sille, voiko Suomi EU-tuomioistuimen päätöksen mukaisesti eläkkeiden sairausvakuutusmaksun laskentaperusteessa huomioida myös Ruotsin eläkkeen.

Ruotsin verohallinnon vastaus

Ruotsin verohallinto (Skatteverket) ei ole ainoastaan veronkantoviranomainen vaan huolehtii myös sosiaaliturvamaksujen perinnästä. Sosiaaliturvamaksuja koskevassa laissa (2000:980) on määräykset sosiaaliturvan järjestämisen rahoittamisesta (sosiaaliturvamaksuista). Sosiaaliturvamaksut maksetaan joko työnantajamaksuina (palkansaajat) tai oma-aloitteisesti (pääasiassa itsenäinen yrittäjät). Sosiaaliturvamaksuihin kuuluu myös sairausvakuutusmaksu jonka tarkoituksena on yleisen sairausvakuutuksen rahoittaminen.

Yleinen sairausvakuutus, joka otettiin käyttöön vuonna 1955, on osa sosiaaliturvajärjestelmää, jonka perusteella henkilö jolle sairauden johdosta aiheutuu ansionmenetystä työelämässä olon aikana, on oikeus saada työkyvyttömyysajalta sairauspäivärahaa tai muuta sairauskorvausta. Voimassaolevan lainsäädännön mukaan – sosiaaliturvamaksuista annetun lain (2000:981) 3 § - sairausvakuutusmaksujen tarkoituksena on rahoittaa sairauspäiväraha sekä muut sairauskorvaukset sekä kuntoutusraha. Yleinen sairausvakuutus on kollektiivinen ja se kattaa yhteiskunnalle sairauspäivärahasta yms. aiheutuvat kulut.

1900-luvun puolivälistä lähtien on sairausvakuutusmaksua koskevaa maksuvelvollisuutta säännelty useissa eri laeissa (ks. alla). Sairausvakuutusmaksuja maksoivat 1970-luvun alkuun saakka sekä työnantajat että työntekijät siten että myös työntekijät osallistuivat sairausvakuutus- ja kansaneläkevakuutusmaksujen maksamiseen. Maksujen suuruus määrättiin tuloverotuksen yhteydessä. Vuodesta 1975 alkaen ja vuoteen 1992 saakka on työntekijän sosiaaliturvamaksua maksanut ainoastaan työnantaja. Vuodesta 1993 alkaen vuoteen 1997 saakka myös työntekijät maksoivat prosentuaalista palkkaan perustuvaa sairausvakuutusmaksua. Vuodesta 1998 lähtien työntekijöiden sairausvakuutusmaksua maksavat jälleen ainoastaan työnantajat työnantajasuorituksena nykyisin voimassaolevan sosiaaliturvamaksulain mukaisesti.

Yhteistä eri lakien säännöksissä Ruotsin sairausvakuutusmaksuista on, että niiden tarkoituksena on ollut juoksevasti korvata ansionmenetyksiä työelämässä olon aikana ja näin asia on edelleen. Sairaudesta johtuvan työkyvyttömyyden perusteella maksetaan siten sairauspäivärahaa tai muuta sairauskorvausta sinä aikana, jolloin asianomainen ei voi työskennellä ja menettää sen vuoksi ansiotulonsa.

Vuoteen 1999 sakka sairausvakuutusmaksulla on rahoitettu myös tiettyjä juoksevia hoitokustannuksia (sairaanhoitokorvaus) mm. ilmoitettu sairaalahoito, toipilashoito, lääkärinhoito, hammashuolto jne. Sairausvakuutusmaksun tarkoituksena ei kuitenkaan koskaan ole ollut kattaa työntekijöiden omia tulevia terveyden- tai sairaanhoitokustannuksia, siis eläkkeellesiirtymisen jälkeiseltä ajalta. Yleinen sairausvakuutus ei siten ole tulevaisuuteen kohdistuva. Myös eläkeläiset maksavat veroa eläkkeestään ja osallistuvat siten terveyden- ja sairaanhoidon rahoittamiseen eläkkeelle siirtymisen jälkeen (vrt. Socialdepartementet: vastaus 2007-01-17). Vuodesta 1999 lähtien (esitys 1997/98:151 s. 600) sairaanhoitokustannuksia ei osaksikaan rahoiteta yleisestä sairausvakuutuksesta.

Esitettyihin kysymyksiin vastataan seuraavasti:

  1. Kuten edellä on kuvattu, ovat myös työntekijät aika ajoin olleet velvollisia maksamaan sairausvakuutusmaksua ansiotulostaan yleiseen sairausvakuutukseen;

    v. 1955 Yleinen sairausvakuutus otetaan käyttöön.

    v. 1963–1974 yleistä vakuutusta koskevan lain (1962:381) 19 luku. Myös työntekijä maksaa sairausvakuutusmaksua.

    v. 1975–1981 yleistä vakuutusta koskevan lain (1962:381) 19 luku. Ainoastaan työnantaja maksaa sairausvakuutusmaksua.

    v. 1982–1992 Laki sosiaaliturvamaksuista (1981:691).  Ainoastaan työnantaja maksaa sairausvakuutusmaksua.

    v. 1993–1994 Laki yleisestä sairausvakuutusmaksusta (1992:1745). Myös palkansaaja maksaa sairausvakuutusmaksua.

    v. 1995–1997 Laki yleisestä oma-aloitteista maksusta  (1994:1744) Myös palkansaaja maksaa sairausvakuutusmaksua.

    v. 1998–2000 Laki sosiaaliturvamaksuista. Ainoastaan työnantaja maksaa sairausvakuutusmaksua.

    v. 2000– Sosiaaliturvamaksulaki (2000:980). Ainoastaan työnantaja maksaa sairausvakuutusmaksua.

     

  2. Sairausvakuutusmaksulla ei minkään jakson aikana ole ollut tarkoitus kattaa vakuutetun omia sairaanhoitoetuuksia eläkkeellesiirtymisen jälkeen. Tämä koskee sekä niitä vuosia, jolloin vain työnantaja maksoi sairausvakuutusmaksua että niitä vuosia, jolloin myös työntekijät maksoivat osan sairausvakuutusmaksuista.
  3. Yrittäjä maksaa itse kaikki sosiaaliturvamaksut, mukaan lukien sairausvakuutusmaksun, oma-aloitteisina maksuina. Tältäkään osin maksut eivät kuitenkaan ole tarkoitetut kattamaan eläkkeellesiirtymisen jälkeisiä hoitokustannuksia.